Solution Manual for Financial Accounting Canadian 6th Edition by

Libby ISBN 1259105695 9781259105692

Full link download:
Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-financial-accounting-canadian-6th-edition-
by-libby-isbn-1259105695-9781259105692/

Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-financial-accounting-canadian-6th-edition-by-
libby-isbn-1259105695-9781259105692/

Chapter 2
Investing and Financing Decisions and the Statement
of Financial Position

ANSWERS TO QUESTIONS

1. The primary objective of financial reporting for external users is to provide useful
financial information about a business to help external parties, primarily investors and
creditors, make sound financial decisions. These users are expected to have a
reasonable understanding of accounting concepts and procedures. Usually, they are
interested in information to assist them in projecting future cash inflows and outflows
of a business.

2. (a) An asset is an economic resource controlled by an entity as a result of a past

transaction or event and from which future economic benefits may be obtained.

(b) A current asset is an asset that will be used or turned into cash within one year;
inventory is always considered a current asset regardless of how long it takes to
produce and sell the inventory.

(c) A liability is a probable debt or obligation of the entity as a result of a past

transaction, which will be paid with assets or services.

(d) A current liability is a liability that will be paid in cash (or other current assets) or
satisfied by providing service within the coming year.

(e) Contributed capital is cash (and sometimes other assets) provided to the
business by owners.
2-1
 (f) Retained earnings are the cumulative net earnings of a company that are not
Financial Accountingi,s6tcrei,bLuitbe
d byd, Lto
ibbtyh, e
Shoow
rt, nKearnsaaa
n,nSdtea
rlrineg rein
©v2e0s1t7eM
d ciGnratw
h-eHiblluEsdiunceatsiosn. Limited. All rights reserved.

2-2
3. To be useful, information must be relevant; that is, it must be timely and have
predictive and/or feedback value. Relevant information is any information that is likely
to change an investor’s decision. However, if the information is not a faithful
representation of the economic phenomena it is supposed to represent (complete,
neutral and free from material error) it will not be trusted, and thus will not be useful.

4. (a) The separate-entity assumption requires that business transactions are separate
from the transactions of the owners. For example, the purchase of a truck by
the owner for personal use is not recorded as an asset of the business.

(b) The unit-of-measure assumption requires information to be reported in the

national monetary unit. That means that each business will account for and
report its financial results primarily in terms of the national monetary unit, such
as Euros in Germany and Australian dollars in Australia.

(c) Under the continuity or going-concern assumption, businesses are assumed to

operate into the foreseeable future. That is, they are not expected to liquidate.

(d) The (historical) cost principle requires assets to be recorded at the cash-
equivalent cost on the date of the transaction. Cash-equivalent cost is the cash
paid plus the dollar value of all non-cash considerations.

5. Accounting assumptions are necessary because they reflect the scope of accounting
and the expectations that set certain limits on the way accounting information is
reported.

6. The current ratio is computed as current assets divided by current liabilities. It

measures the ability of the company to pay its short-term obligations with current
assets. A high ratio normally suggests good liquidity, but a ratio that is too high may
include inefficient use of resources. The general rule was a ratio between 1.0 and 2.0
(twice as many current assets as current liabilities), but sophisticated cash management
systems allow many companies to minimize funds invested in current assets and have a
current ratio below 1.0.

7. An account is a standardized format used by organizations to accumulate the dollar

effects of transactions on each financial statement item. Accounts are necessary to
keep track of all increases and decreases in the fundamental accounting model.

8. Historical cost reflects the market value of an asset at the time of acquisition. However,
the continued reporting of historical cost subsequent to acquisition does not reflect any
change in market value. Accountants continue to report historical costs on statements
of financial position because they are more verifiable and objective measures than
market values.

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-3
9. The fundamental accounting model is provided by the equation:
Assets = Liabilities + Shareholders’ Equity

10. A business transaction is (a) external - an exchange of resources (assets) and obligations
(debts) between a business and one or more outside parties, and (b) internal - certain
events that have a direct and measurable effect on the business. An example of the
first situation (a) is the sale of goods or services. An example of the second situation (b)
is a loss incurred due to a fire.

11. Debit is the left side of a T-account and credit is the right side of a T-account. Debits
increase asset accounts, and decrease liability and shareholders’ equity accounts.
Credits decrease asset accounts, and increase liability and shareholders’ equity
accounts.

12. Transaction analysis is the process of studying a transaction to determine its economic
effect on the entity in terms of the accounting equation:
Assets = Liabilities + Shareholders’ Equity
The two principles underlying the process are:
* every transaction affects at least two accounts.
* the accounting equation must remain in balance after each transaction.
The two steps in transaction analysis are:
(1) identify and classify accounts and effects.
(2) determine that the accounting equation (A = L + SE) remains in balance.

13. The equalities in accounting are:

(a) Assets = Liabilities + Shareholders’ Equity
(b) Debits = Credits

14. The journal entry is a method for expressing the effects of a transaction on accounts in a
debits equal credits format. The title of the account(s) to be debited is (are) listed first.
The title of the account(s) to be credited is (are) listed underneath the debited account(s),
and the account title(s) and amount(s) credited is (are) indented to the right.

15. The T-account is a tool for summarizing transaction effects for each account, determining
balances, and drawing inferences about a company's activities. It is a simplified
representation of a ledger account with a debit column on the left and a credit column on
the right.

16. Investing activities on the statement of cash flows include the buying and selling of
productive assets and investments. Financing activities include borrowing and repaying
debt, issuing and repurchasing shares, and paying dividends.

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-4
17. Bookkeeping is only one part of accounting. A bookkeeper records the routine
transactions in most businesses and may maintain the records of a small business. An
accountant is a highly trained professional, competent in the design of information
systems, analysis of complex transactions, interpretation of financial data, financial
reporting, auditing, taxation, and management consulting.

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-5
 Authors' Recommended Solution Time
(Time in minutes)

Alternate Cases and Projects

Mini-Exercises Exercises Problems Problems
No. Time No. Time No. Time No. Time No. Time
1 3E 1 10 E 1 15 E 1 15 E 1 20 M
2 3E 2 10 M 2 25 M 2 35 M 2 25 M
3 4E 3 15 M 3 50 M 3 55 M 3 20 M
4 4E 4 10 E 4 15 M 4 15 M 4 30 M
5 5E 5 10 E 5 60 D 5 70 D 5 30 M
6 3M 6 10 E 6 15 M 6 15 M 6 20 M
7 3M 7 10 E 7 30 M 7 30 M 7 45 M
8 6E 8 10 E 8 40 M 8 25 M 8 30 M
9 6M 9 10 E 9 30 D
10 6E 10 15 M 10 *
11 20 M
12 10 M Continuing Case
13 15 E 1 40 M
14 20 M
15 10 M
16 10 M
17 10 E
18 10 M

E = Easy M = Moderate D = Difficult

* Due to the nature of these cases and projects, it is very difficult to estimate the amount of
time students will need to complete the assignment. As with any open-ended project, it is
possible for students to devote a large amount of time to these assignments. While students
often benefit from the extra effort, we find that some become frustrated by the perceived
difficulty of the task. You can reduce student frustration and anxiety by making your
expectations clear. For example, when our goal is to sharpen research skills, we devote class
time discussing research strategies. When we want the students to focus on a real accounting
issue, we offer suggestions about possible companies or industries.

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-6
MINI–EXERCISES

M2–1
F (1) Continuity assumption
H (2) Historical cost principle
G (3) Credits
A (4) Assets
I (5) Account

M2–2

(1) N; (2) N; (3) Y; (4) Y; (5) Y; (6) N;

M2–3
CL (1) Accounts Payable
CA (2) Accounts Receivable
NCA (3) Buildings
CA (4) Cash
SE (5) Contributed capital
NCA (6) Land
CA (7) Merchandise Inventory
CL (8) Income Taxes Payable
NCA (9) Long-Term Investments
NCL (10) Notes Payable (due in three years)
CA (11) Notes Receivable (due in six months)
CA (12) Prepaid Rent
SE (13) Retained Earnings
CA (14) Supplies
CL (15) Utilities Payable
CL (16) Wages Payable

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-7
M2–4
Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity
a. Cash +30,000 Notes payable +30,000
b. Cash –10,000
Notes +10,000
receivable

c. Cash +500 Contributed +500

capital

d. Cash –5,000 Notes payable +10,000

Equipment +15,000
e. Cash –2,000 Retained –2,000
earnings

M2–5
Debit Credit Increase Decrease
Assets Increases Decreases Debit Credit
Liabilities Decreases Increases Credit Debit
Shareholders’ equity Decreases Increases Credit Debit

M2–6

a. Cash (+A) ........................................................................................ 30,000

Notes Payable (+L) ................................................................... 30,000

b. Notes Receivable (+A).................................................................... 10,000

Cash (−A) .................................................................................. 10,000

c. Cash (+A) ........................................................................................ 500

Contributed Capital (+SE) ........................................................ 500

d. Equipment (+A).............................................................................. 15,000

Cash (−A) .................................................................................. 5,000
Notes Payable (+L) ................................................................... 10,000

e. Retained Earnings (−SE)................................................................. 2,000

Cash (−A) .................................................................................. 2,000

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-8
M2–7

Cash Notes Receivable Equipment

Beg. 900 Beg. 1,000 Beg. 15,100
(a) 30,000 10,000 (b) (b) 10,000 (d) 15,000
(c) 500 5,000 (d)
2,000 (e)
14,400 11,000 30,100

Notes Payable
3,000 Beg.
30,000 (a)
10,000 (d)
43,000

Contributed Capital Retained Earnings

4,000 Beg. 10,000 Beg.
500 (c) (e) 2,000
4,500 8,000

M2-8

Dennen, Inc.
Trial Balance
January 31, 2018
Debit Credit
Cash $14,400
Notes receivable 11,000
Equipment 30,100
Notes payable $43,000
Contributed capital 4,500
Retained earnings 8,000
Totals $55,500 $55,500

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-9
M2–9
Dennen Inc.
Statement of Financial Position
At January 31, 2018

Assets Liabilities
Current assets: Current liabilities:
Cash $ 14,400 Notes payable $ 43,000
Notes receivable 11,000 Total current liabilities 43,000
Total current assets 25,400 Shareholders’ Equity
Contributed capital 4,500
Equipment 30,100 Retained earnings 8,000
Total shareholder 12,500
Shareholders’ equity
Total Liabilities & Shareholders’
Total Assets $55,500 Equity $55,500

M2–10
(a) F
(b) I
(c) F
(d) I
(e) F

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-10
EXERCISES

E2–1
E (1) Transaction
F (2) Continuity assumption
B (3) Statement of Financial Position
O (4) Liabilities
K (5) Assets = Liabilities + Shareholders’ Equity
L (6) Note payable
H (7) Historical cost principle
I (8) Account
P (9) Dual effects
N (10) Retained earnings
A (11) Current assets
C (12) Separate-entity assumption
D (13) Debits
J (14) Accounts receivable
M (15) Stable monetary unit assumption
Q (16) Shareholders’ equity

E2–2

H (1) Relevance
C (2) Timeliness
E (3) Predictive value
F (4) Confirmatory value
J (5) Verifiability
B (6) Faithful representation
D (7) Neutrality
G (8) Comparability
A (9) Consistency

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-11
E2–3

Document Qualitative Characteristics

1. This document is relevant to the decision at hand because it has predictive
value. Paula will be concerned if Mak will be able to make future payments and
this will depend on future sales and cash flow for Mak. However such
expectations may not have faithful representation. The sales did not occur yet,
so it is not possible to determine if they are complete or free from material
error. Furthermore, the projected sales may not be neutral because Tim Mak
may wish to show a favourable image of the company in order to receive credit
from Pinnacle.

2. Sales projections are similar to the previous document in that they have some
relevance, and they may not have faithful representation as these projections
are based on assumptions about the future and not facts. Projecting sales five
years into the future is more difficult than projecting sales for one year and
therefore would likely have less faithful representation. They are not as relevant
as the one-year forecast as Paula will be looking at short term payments not five
years.

3. The monthly bank statements have faithful representation. The events that
affected the bank balance occurred already and are supported by documents.
They should, therefore, be complete and free from material error. They are
prepared by a third party and should be neutral. They have some relevance to
the decision because they reflect the previous cash position of the company and
its ability to meet its obligations in the past. They are relevant to the extent that
the past is indicative of the future.

4. The report on Mak’s credit history is relevant as it may reveal any difficulties the
company may have faced in the past. However, the fact that it was prepared by
employees and not an independent source means it has less faithful
representation – the information may not be neutral as the employees have a
vested interested in having the credit approved.

5. The letter with personal guarantees provided by the four company officers is
relevant because they provide assurance that any default on the payable will be
covered by the company officers individually and collectively. This may give
Paula additional security in terms of amounts owing. However without
information on the financial position of the officers the information is
incomplete and therefore does not have a high level of representational
faithfulness.

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-12
E2–3 (continued)
6. The résumés of the four company officers may be of some use in the credit
decision and future dealings with the company. For example, the credit manager
may be more likely to lend money to a company with qualified officers, including
a financial professional. This indicates some relevance to the decision. The
information would not have a high level of faithful representation as it is
prepared by the company and is not neutral.

7. The letters of reference may provide useful information about the company
officers, but they may not be neutral if they are written by their close friends
and relatives. Hence, they do not have a high level of faithful representation,
and therefore may not be relevant to the decision at hand.

E2–4

(1) Y; (2) N; (3) Y; (4) N; (5) N; (6) Y.

E2–5

Req. 1
Given Received
(a) Cash Land
(b) Cash and Note payable Patents
(c) Note payable Computer equipment
(d) Cash Prepayments Future services
(e) Cash Construction in progress or Building
(f) Cash Copyright
(g) Cash Delivery truck
(h) Accounts payable Merchandise inventory Promise to pay
(i) Contributed capital Cash
(j) Cash Investments
(k) — — No exchange transaction
(l) Cash Retained earnings
(m) Cash Note payable Reduced promise to pay

Req. 2

The land is (a) would be recorded as an asset at $100,000. The truck in (g) would be recorded
as an asset of $32,000. These are applications of the cost principle.
Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-13
E2–5 (continued)

Req. 3

The agreement in (k) occurs between the owner and others. There is no effect on the business
because of the separate-entity assumption.

E2–6
Statement of Debit or Credit
Account Financial Position Balance
Classification
1. CL Credit
2. CA Debit
3. SE Credit
4. NCA Debit
5. CA Debit
6. NCL Credit
7. CA Debit
8. NCA Debit
9. SE Credit
10. CL Credit
11. CA Debit

E2–7

Event Assets = Liabilities + Shareholders’ Equity

a. Cash +32,000 Contributed +32,000
capital

b. Land +18,000 Mortgage note

Cash –6,000 payable +12,000

+11,000
c. Cash +11,000 Note payable
d. Note receivable +300
Cash –300

e. Cash –11,000 Note payable –11,000

f. Equipment +8,000 Notes payable +4,000
Cash –4,000
Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-14
E2–8

Assets = Liabilities + Shareholders’ Equity

a. Property and +186.7
equipment
Cash
–186.7

b. Cash –225.2 Contributed capital –225.2

c. Cash –130.5 Dividends –20.3 Retained earnings –110.2
payable

d. No effect
e. Cash –7.7 Long-term notes –7.7
payable
Retained earnings
f. Cash –175.9 –175.9
or
Income tax payable

E2-9

a. Cash (+A) ........................................................................................ 32,000

Contributed capital (+SE) ........................................................ 32,000

b. Land (+A) ........................................................................................ 18,000

Cash (−A).................................................................................. 6,000
Mortgage note payable (+L) ................................................... 12,000

c. Cash (+A) ........................................................................................ 11,000

Note payable (+L)..................................................................... 11,000

d. Notereceivable (+A)...................................................................... 300

Cash (−A).................................................................................. 300

e. Notepayable(−L)........................................................................... 11,000
Cash (−A).................................................................................. 11,000

f. Equipment (+A) .............................................................................. 8,000

Cash (−A).................................................................................. 4,000
Note payable (+L) .................................................................... 4,000

Financial Accounting, 6ce, Libby, Libby, Short, Kanaan, Sterling © 2017 McGraw-Hill Education Limited. All rights reserved.
2-15
Another random document with
no related content on Scribd:
 Krasotkin pisti kätensä laukkuunsa, otti siitä esille pienen
pronssisen tykin ja pani sen pöydälle.

— Näyttäkäähän! Katso, siinä on pyörät, — hän kuljetti tykkiä

pitkin pöytää, — voi ampua. Ladata hauleilla ja ampua.

— Ja tappaako se?

— Tappaa jokaisen, tarvitsee vain tähdätä, — ja Krasotkin selitti,

minne ruuti on pantava, mihin on pistettävä hauli, näytti sankin
tapaista reikää ja kertoi, että tykki ammuttaessa kimpoaa
takaisinpäin. Lapset kuuntelivat kauhean uteliaina. Erityisesti
hämmästytti heitä tuo takaisinkimpoaminen.

— Onko teillä ruutia? — tiedusteli Nastja.

— On.

— Näyttäkää ruutiakin, — sanoi tyttö hymyillen pyytävästi.

Krasotkin penkoi taas laukustaan ja veti siitä esille pienen pussin,

jossa tosiaankin oli hiukan oikeata ruutia ja paperiin käärittyinä
muutamia hauleja. Hän avasi pussin ja tiputti hiukkasen ruutia
kämmenelleen.

— Kunhan vain ei missään olisi tulta, muuten tämä räjähtää ja

murskaa meidät kaikki, — varoitti Krasotkin tehdäkseen voimakkaan
vaikutuksen.

Lapset katselivat ruutia juhlallisen pelon vallassa, joka teki

nautinnon vielä suuremmaksi. Mutta Kostjaa miellyttivät enemmän
haulit.
 — Eivätkö haulit pala? — tiedusti hän.

— Haulit eivät pala.

— Lahjoittakaa minulle vähän hauleja, — lausui hän rukoilevalla

äänellä.

— Vähän hauleja lahjoitan, tuossa on, ota, mutta älä näytä äidillesi
ennen minun takaisintuloani, muuten hän luulee sitä ruudiksi ja
kuolee pelästyksestä sekä antaa teille selkään.

— Äiti ei koskaan lyö meitä vitsalla, — huomautti Nastja heti.

— Minä tiedän sen, sanoin sen vain komeuden vuoksi. Älkää

myöskään koskaan pettäkö äitiänne, mutta tällä kertaa — siihen asti
kunnes minä tulen. Siis, palleroiset, saanko lähteä vai enkö? Ettekö
rupea itkemään poissaollessani pelosta.

— Ru-upeamme, — sanoi venyttäen Kostja valmistautuen jo

itkemään.

— Rupeamme itkemään, rupeamme ihan varmasti! — yhtyi

peloissaan nopeasti puhumaan myös Nastja.

— Oh, lapset, Herran lahjat! Minkäpä sille tekee, pienokaiset,

täytyy istua kanssanne mene tiedä kuinka kauan. Mutta aika kuluu
kulumistaan, uh!

— Käskekääpäs Perezvonia tekeytymään kuolleeksi, — pyysi

Kostja.

— Eipä auta, täytyy turvautua Perezvoniin. Ici, Perezvon! — ja

Kolja alkoi komentaa koiraa, ja tämä teki kaikki temput, mitkä osasi.
Se oli pörrökarvainen koira, noin tavallisen pihakoiran kokoinen,
karvaltaan omituisen harmaanpunertava. Sen oikea silmä oli kiero, ja
vasemmassa korvassa oli jokin halkeama. Se vinkui ja hyppi, istui
takajaloillaan, käveli takakäpälillään, heittäytyi selälleen kaikki neljä
käpälää pystyssä ja makasi liikkumatta aivan kuin kuollut. Tätä
viimeistä temppua näytettäessä avautui ovi, ja Agafja, rouva
Krasotkinin paksu palvelijatar, noin neljänkymmenen vuoden ikäinen
rokonarpinen eukko, ilmestyi kynnykselle palattuaan torilta
kädessään ruokatavaraa täyteen ostettu toripussi. Hän jäi
seisomaan ja alkoi katsella koiraa pussin riippuessa hänen
vasemmassa kädessään. Niin kärsimättömästi kuin Kolja olikin
odottanut Agafjaa, niin hän ei kuitenkaan keskeyttänyt näytäntöä,
vaan antoi Perezvonin maata asianmukaisen ajan kuolleena,
ennenkuin viimein vihelsi sille: koira hypähti pystyyn ja alkoi hypellä
ilosta, kun oli tehnyt tehtävänsä.

— Katsohan koiraa! — lausui Agafja rikkiviisaasti.

— Mutta miksi sinä, hameniekka, myöhästyit? — kysyi Krasotkin

ankarasti.

— Hameniekka, kas vain nappulaa!

— Nappulaa?

— Nappula olet. Mitä sinuun kuuluu, että minä myöhästyin, se oli

tietysti tarpeellista, kun kerran myöhästyin, — mutisi Agafja ryhtyen
puuhailemaan uunin luona, mutta hän ei puhunut ensinkään
tyytymättömällä eikä vihaisella, vaan päinvastoin sangen
tyytyväisellä äänellä, aivan kuin hän olisi iloinnut saadessaan
tilaisuuden leukailla iloisen nuoren herran kanssa.
 — Kuule, kevytmielinen ämmä, — alkoi Krasotkin puhua nousten
sohvasta, — voitko sinä vannoa minulle kaiken kautta, mikä on
pyhää tässä maailmassa, ja sen lisäksi vielä jonkin kautta, että pidät
silmällä palleroisia minun poissaollessani hyvin tarkoin? Minä
poistun kotoa.

— Mitäpä minä rupeaisin sinulle vannomaan? — alkoi Agafja

nauraa. —
Pidän silmällä muutenkin.

— Ei, ei muuten kuin että vannot sielusi ikuisen pelastuksen

kautta.
Muuten en mene.

— Älä menekään. Mitä se minuun kuuluu, ulkona on pakkanen,

istu kotona.

— Palleroiset, — kääntyi Kolja lasten puoleen, — tämä nainen jää

luoksenne minun tulooni asti tai siksi kuin äitinne tulee, sillä jopa olisi
kauan sitten ollut aika palata hänenkin. Sitäpaitsi antaa Agafja teille
aamiaista. Annathan heille jotakin, Agafja.

— Se käy päinsä.

— Näkemiin, pienokaiset, lähden levollisin sydämin. Ja sinä,

mummoseni, — lausui hän puoliääneen Agafjan ohi kulkiessaan, —
sinä et toivoakseni rupea lavertelemaan heille tavallisia ämmien
typeryyksiä Katerinasta, säästät semmoiselta lapsuusiässä olevia.
Ici, Perezvon!

— Mitä sinä siinä, senkin mokoma, — ärähti Agafja nyt jo

vihoissaan. —
Hullunkurista! Selkäänsä sietäisi itse tuommoisista puheista.

3.

Koulupoika

Mutta Kolja ei enää kuullut. Vihdoinkin hän oli päässyt lähtemään.

Tultuaan ulos portista hän katsahti ympärilleen, kohautti olkapäitään
ja lausuen: »pakkanen!» hän suuntasi kulkunsa suoraan katua pitkin
ja sitten oikealle sivukadun kautta kauppatorille. Tultuaan viimeistä
edellisen talon kohdalle hän pysähtyi portin luo, otti taskustaan
vihellyspillin ja vihelsi kaikin voimin aivan kuin antaen sovitun merkin.
Hänen ei tarvinnut odottaa kuin minuutin verran. Pikku portista
ilmestyi äkkiä hänen luokseen noin yhdentoista vuotias
punaposkinen poika, jolla niinikään oli yllään lämmin, puhdas, jopa
muodikas päällystakki. Se poika oli valmistavalla luokalla oleva
Smurov (kun taas Kolja Krasotkin oli jo kahta luokkaa ylempänä),
varakkaan virkamiehen poika, jonka vanhemmat luultavasti eivät
sallineet seurustella Krasotkinin kanssa, koska tämä oli tunnettu
hurjaksi kujeilijaksi, niin että Smurov ilmeisesti oli nyt livahtanut ulos
salaa. Tämä Smurov oli, jos lukija muistaa, yksi pojista siinä
poikaparvessa, joka kaksi kuukautta takaperin kivitti kanavan yli
Iljušaa, ja sama poika, joka silloin pii kertonut Aljoša Karamazoville
Iljušasta.

— Minä olen odottanut teitä jo kokonaisen tunnin, Krasotkin, —

lausui
Smurov varman näköisenä, ja pojat lähtivät astelemaan toria kohti.
 — Myöhästyin, — vastasi Krasotkin. — On erinäisiä asianhaaroja.
Etkö saa selkääsi, kun olet kanssani?

— Mitä joutavia, eihän minua lyödä. Onko myös Perezvon

mukananne?

— On myös Perezvon!

— Otatteko senkin sinne!

— Otan senkin sinne.

— Ah, jos olisi Žutška!

— Ei voi ottaa Žutškaa. Žutškaa ei ole olemassa. Žutška on

kadonnut tietymättömyyden pimeyteen.

— Ah, eikö voisi tehdä niin, — sanoi Smurov äkkiä pysähtyen, —

Iljušahan sanoo, että Žutška myös oli pörrökarvainen ja niinikään
harmaa, savunkarvainen, niinkuin Perezvonkin, — eikö voisi sanoa,
että tämä onkin juuri se sama Žutška, kenties hän uskoo?

— Koululainen, inhoa valhetta, se on yksi; myöskin silloin, kun on

kysymyksessä hyvä asia, se on kaksi. Mutta pääasia on, että sinä et
ole siellä toivoakseni ilmoittanut mitään minun tulostani.

— Jumala varjelkoon, ymmärränhän minä. Mutta Perezvonilla ei

häntä saada lohdutetuksi, — huokasi Smurov. — Tiedätkö mitä: tuo
isä, kapteeni, pesuriepu, sanoi meille tuovansa tänään hänelle
koiranpennun, oikein isoa lajia, mustakuonoisen; hän luulee, että
sillä saa lohdutetuksi Iljušan, mutta tokkohan?

— Entä miten on hänen itsensä laita, Iljušan nimittäin?

 — Ah, huonosti, huonosti! Minä luulen, että hänessä on
keuhkotauti. Hän on täydessä tajussaan, mutta hänen hengityksensä
— hänen hengityksensä, se ei ole hyvää. Muutama päivä sitten hän
pyysi, että häntä talutettaisiin, hänelle pantiin saappaat jalkaan, hän
lähti kulkemaan, mutta ei pysy jaloillaan. »Ah», sanoo, »minä olen
sanonut sinulle, isä, että minulla on ilkeät saappaat, nämä entiset,
niissä on ennenkin ollut epämukava kävellä». Hän luuli saappaitten
syyksi sitä, ettei pysynyt jaloillaan, vaikka tämä johtui suorastaan
heikkoudesta. Herzenstube käy siellä. Nyt he ovat taas rikkaita,
heillä on paljon rahaa.

— Veijareita.

— Kutka ovat veijareita?

— Lääkärit, koko tuo lääketieteilijäin roskajoukko, yleisesti

puhuen, ja tietysti myös erikseen ottaen. Minä en hyväksy
lääketiedettä. Se on aivan hyödytön laitos. Minä muuten tutkin tämän
kaiken. Mutta mitä hempeämielisyyttä teillä siellä onkaan menossa?
Te kuulemme oleksitte siellä koko luokka?

— Ei koko luokka, vaan kymmenkunta miestä meikäläisiä käy

siellä aina, joka päivä. Ei se mitään tee.

— Ihmetyttää minua tässä kaikessa Aleksei Karamazovin osa:

hänen veljensä tuomitaan huomenna tai ylihuomenna sellaisesta
rikoksesta, mutta hänellä on niin paljon aikaa hempeämielisiin
hommiin poikien kanssa!

— Ei tässä ole ensinkään mitään hempeämielisiä hommia.

Olethan itse nyt menossa sopimaan Iljušan kanssa.
 — Sopimaan? Naurettava sanonta. Minä muuten en salli
kenenkään analysoida tekojani.

— Kuinka iloiseksi Iljuša tuleekaan nähdessään sinut! Hän ei

kuvittelekaan, että sinä tulet. Miksi, miksi sinä et niin pitkään aikaan
ole tahtonut mennä? — huudahti äkkiä Smurov lämpimästi.

— Hyvä poika, se on minun asiani eikä sinun. Minä menen omia

aikojani, koska semmoinen on minun tahtoni, mutta teidät kaikki
kuljetti sinne Aleksei Karamazov, asiassa on siis ero. Ja mistä sinä
tiedät, ehkäpä minä en ollenkaan mene sopimaan? Typerä sanonta.

— Ei ollenkaan Karamazov, ei ensinkään hän. Meikäläiset

yksinkertaisesti alkoivat itse käydä siellä, tietysti ensin Karamazovin
kanssa. Eikä mitään sellaista ole ollut, ei mitään tyhmyyksiä. Ensin
yksi, sitten toinen. Isä oli käynneistämme hirveän iloinen. Tiedäthän,
hän tulee suorastaan hulluksi, jos Iljuša kuolee. Hän näkee, että
Iljuša kuolee. Mutta meidän käynneistämme hän ikäänkuin sen
tähden iloitsee, että me olemme tehneet sovinnon Iljušan kanssa.
Iljuša kysyi sinua, ei lisännyt mitään muuta. Kysyy ja vaikenee. Mutta
isä tulee hulluksi tai hirttäytyy. Onhan hän aikaisemminkin
käyttäytynyt kuin mielenvikainen. Tiedätkö, hän on kelpo mies, ja
silloin tuli tehdyksi virhe. Kaikkeen on syypää tuo isänmurhaaja, kun
pieksi häntä silloin.

— Kuitenkin oli Karamazov minulle arvoitus. Minä olisin voinut jo

aikoja sitten tutustua häneen, mutta minä olen mielelläni erinäisissä
tapauksissa ylpeä. Sitäpaitsi olen muodostanut hänestä erään
mielipiteen, jota täytyy vielä tarkistaa ja selventää.

Kolja vaikeni arvokkaasti; Smurov samoin. Smurov tietysti tunsi

harrasta kunnioitusta Kolja Krasotkinia kohtaan eikä uskaltanut
ajatellakaan olevansa hänen vertaisensa. Nyt hän tunsi kauhean
suurta mielenkiintoa asiaan, koska Kolja oli ilmoittanut menevänsä
»omia aikojaan» ja tässä siis ehdottomasti oli jokin arvoitus siinä,
että Kolja oli äkkiä päättänyt mennä nyt ja juuri tänään. He kulkivat
kauppatorilla, missä tällä kertaa seisoi koko joukko muualta tulleita
kuormia ja oli paljon sinne ajettuja lintuja. Kaupungin eukot
kauppasivat katostensa alla rinkeleitä, rihmaa y.m. Tällaisia
sunnuntaipäivän kansankokouksia nimitetään kaupungissamme
naiivisti markkinoiksi, ja tämmöisiä markkinoita on vuodessa monta.
Perezvon juoksenteli hyvin iloisena poiketen myötäänsä oikeaan ja
vasempaan haistelemaan milloin mitäkin. Kohdatessaan toisia koiria
se haisteli niitä tavattoman halukkaasti koiramaailman kaikkien
sääntöjen mukaisesti.

— Minusta on hauskaa tarkata realismia, Smurov, — alkoi Kolja

äkkiä puhua. — Oletko sinä huomannut, miten koirat kohtaavat
toisensa ja nuuskivat toisiaan? Tässä on jokin niille yhteinen
luonnonlaki.

— Niin, jokin hullunkurinen.

— No, ei hullunkurinen, sinä et sanonut oikein. Luonnossa ei ole

mitään hullunkurista, niin naurettavalta kuin jokin saattaakin näyttää
ihmisestä, tällä kun on omat ennakkoluulonsa. Jos koirat voisivat
harkita ja arvostella, niin ne puolestaan löytäisivät yhtä paljon
naurettavaa, jollei paljon enemmänkin, ihmisten, heidän käskijäinsä,
keskinäisissä yhteiskunnallisissa suhteissa, — jollei paljon
enemmänkin; toistan tämän sen vuoksi, että uskon vahvasti meillä
olevan tyhmyyksiä paljon enemmän. Tämä on Rakitinin ajatus,
huomattava ajatus. Minä olen sosialisti, Smurov.

— Mitä on sosialisti? — kysyi Smurov.

 — Se on sitä, jos kaikki ovat yhdenvertaiset, kaikilla on yksi
yhteinen omaisuus, ei ole avioliittoja, uskonto ja kaikki lait ovat miten
kukin tahtoo, no, ja kaikkea muuta sellaista. Sinä et ole vielä siinä
iässä, että ymmärtäisit tämän, on aikaista puhua sinulle. Mutta onpa
kylmä.

— Niin. Kaksitoista astetta. Äsken isä katsoi lämpömittarista.

— Entä oletko huomannut, Smurov, että jos keskellä talvea on

viisitoista tai kahdeksantoistakin astetta, niin ei tunnu niin kylmältä
kuin esimerkiksi nyt, talven alussa, kun pakkanen äkkiä menee,
kuten nyt, kahteentoista asteeseen ja kun lunta vielä on vähän. Se
johtuu siitä, että ihmiset eivät vielä ole tottuneet. Ihmisillä on aina
tottumuksensa, kaikessa, myöskin valtiollisissa ja poliittisissa
suhteissa. Tottumus on tärkein tekijä. Mutta tuossapa on
hullunkurinen talonpoika.

Kolja osoitti isokokoista, lyhyeen turkkiin puettua, hyväntahtoisen

näköistä talonpoikaa, joka kuormansa luona iski kylmästä yhteen
käsiään, joissa oli rukkaset. Hänen ruskea partansa oli aivan
huurteinen pakkasesta.

— Ukon parta on jäätynyt! — huudahti Kolja kuuluvasti ja

riidanhaluisesti miehen ohi kulkiessaan.

— Monelta on jäätynyt, — vastasi talonpoika rauhallisesti ja

syvämietteisesti.

— Älä härnää häntä, — huomautti Smurov.

— Ei tee mitään, ei hän suutu, hän on hyväluontoinen. Hyvästi,

Matvei.
 — Hyvästi.

— Oletko sinä sitten Matvei?

— Olen. Etkö sinä tietänyt?

— En tietänyt; sanoin umpimähkään.

— Kas vain. Taidat olla koulupoikia?

— Koulupoikia.

— No, piestäänkö sinua?

— Ei liiaksi, mutta sentään.

— Tekeekö kipeätä?

— Kyllä sitäkin!

— Ähäs! On se elämää! — huokasi mies sydämensä pohjasta.

— Hyvästi, Matvei.

— Hyvästi. Sinä olet mukava nuori herra, eipä muuta.

Pojat jatkoivat matkaansa.

— Se on hyvä talonpoika, — alkoi Kolja puhella Smuroville. —

Minä rakastan puhella kansan kanssa ja myönnän mielelläni sen
olevan oikeassa.

— Miksi sinä valehtelit hänelle, että meitä lyödään? — kysyi

Smurov?
 — Täytyihän lohduttaa häntä!

— Kuinka niin?

— Näetkö, Smurov, en minä pidä siitä, että kyselevät, jos eivät

ymmärrä ensimmäisestä sanasta. Monelle ei saa ensinkään
selitetyksi. Moukan ajatuskannan mukaan koulupoikaa piestään ja
täytyy pieksää: mikä koulupoika se muka on, jos häntä ei piestä? Jos
minä yhtäkkiä sanon hänelle, että meitä ei piestä, niin hänhän tulee
siitä pahoilleen. Muuten sinä et tätä ymmärrä. Kansan kanssa täytyy
puhua ymmärtäen.

— Älä vain ärsyttele, pyydän, muuten taas tulee semmoinen juttu

kun silloin sen hanhen johdosta.

— Peloittaako sinua?

— Älä naura, Kolja, totisesti minä pelkään. Isä suuttuu hirveästi.

Minua on ankarasti kielletty olemasta sinun seurassasi.

— Älä pelkää, tällä kertaa ei tapahdu mitään. Päivää, Nataša, —

huudahti hän eräälle katoksensa alla seisovalle kaupustelijattarelle.

— Mikä Nataša minä olen, minä olen Marja, — vastasi kirkuvalla

äänellä kaupustelija, joka ei ollut vielä ollenkaan vanha.

— Se on hyvä, että olet Marja, hyvästi.

— Voi sinä koiranleuka, tuskin sinua maasta näkee, mutta suu

käy.

— En jouda, en jouda puhumaan kanssasi, kerro ensi

sunnuntaina, — sanoi Kolja viittoen käsillään, aivan kuin nainen olisi
häntä ahdistanut puheillaan eikä hän tätä.

— Mitä minun olisi kerrottava sinulle sunnuntaina? Itse aloit puhua

enkä minä sinulle, ilkimys, — alkoi Marja huutaa, — selkääsi
sietäisit, siinä se, olet tunnettu kiusantekijä, senkin mokoma!

Toiset kaupustelijattaret, jotka möivät tavaraa kanninlaudoiltaan

Marjan vieressä, alkoivat nauraa, mutta yhtäkkiä hyökkäsi kaupungin
puoteja ympäröivästä holvikäytävästä hyötähyviään esille perin
suuttunut mies, joka oli kauppa-apulaisen näköinen, mutta ei
meikäläisiä, vaan muualta tullut kaupankävijä, yllään pitkäliepeinen
sininen viitta, päässä lippalakki; vielä nuori mies, jolla oli
tummanruskeat kiharat ja pitkät, kalpeat hieman rokonarpiset kasvot.
Hän oli jonkinmoisen typerän kiihtymyksen vallassa ja alkoi heti
uhkailla Koljaa nyrkillään.

— Minä tunnen sinut, — huuteli hän vihaisesti, — minä tunnen

sinut!

Kolja katsoi kiinteästi häneen. Hän ei voinut mitenkään muistaa,

milloin hän olisi ollut jollakin tavoin tekemisissä tämän miehen
kanssa. Mutta vähänkö hänellä oli ollut yhteenottoja kaduilla,
mahdotonta oli muistaakin kaikkia.

— Tunnet? — kysyi hän mieheltä ivallisesti.

— Minä tunnen sinut! Minä tunnen sinut! — vatkutti mies kuin

mikäkin hölmö.

— Se onkin parempi sinulle. No, minulla ei ole aikaa hyvästi!

— Mitä sinä härnäilet? — huusi mies. — Taasko sinä härnäilet?

Minä tunnen sinut! Taasko sinä härnäät?
 — Se ei, veliseni, nyt ole sinun asiasi, että minä härnään, — lausui
Kolja pysähtyen ja katsellen häntä edelleen.

— Kuinka niin, ettei minun?

— Niin, ei sinun.

— Kenen sitten? Kenen sitten? No, sano, kenen?

— Se on, veliseni, nyt Trifon Nikititšin asia eikä sinun.

— Minkä Trifon Nikititšin? — kävi mies Koljan kimppuun hölmön

lailla ihmetellen, mutta yhtä vimmastuneena kuin ennenkin. Kolja
mittaili häntä arvokkaasti katseellaan.

— Oletko käynyt Voznesenjen luona? — kysyi hän mieheltä

ankarasti ja varmasti.

— Minkä Voznesenjen luona? Minkätähden? Ei, en ole käynyt, —

ällistyi mies hieman.

— Tunnetko Sabanejevin? — jatkoi Kolja vielä ankarammin ja

vielä lujemmin.

— Minkä Sabanejevin? En, en tunne.

— No, hitto sitten kanssasi! — tokaisi äkkiä Kolja ja kääntyen

jyrkästi oikealle alkoi nopeasti astella eteenpäin aivan kuin hänen
mielestään ei olisi kannattanut puhuakaan sellaisen kollon kanssa,
joka ei edes tunne Sabanejevia.

— Odotahan, hei! Mitä Sabanejevia sinä tarkoitat? — selvisi mies

hölmistyksestään ja kiihtyi taas. — Mitä hän oikein puhui? — kääntyi
hän äkkiä kaupustelijattarien puoleen typerän näköisenä.
 Eukot alkoivat nauraa.

— Se on nokkela poika, — lausui yksi heistä.

— Mitä, mitä ihmeen Sabanejevia hän tarkoitti? — toisteli mies

edelleen hurjasti viittoen oikealla kädellään.

— Eiköhän se ole se Sabanejev, joka palveli Kuzjmitšeilla, niin kai

se on, -— arvaili muudan eukko.

Mies tuijotti hurjasti häneen.

— Kuzj-mit-seilla? — alkoi toinen eukko puhua. — Mutta mikä

Trifon se on? Tämä on Kuzjma eikä Trifon, mutta nuori herra sanoi
Trifon Nikititšiksi, se ei siis ole hän.

— Katsohan, se ei ole Trifon eikä Sabanejev, se on Tšižov, —

tarttui äkkiä puheeseen kolmas eukko, joka tähän saakka oli ollut
vaiti ja kuunnellut vakavana, — Aleksei Ivanovitš on hänen nimensä.
Tšižov, Aleksei Ivanovitš.

— Niin se onkin, että Tšižov, — vakuutti varmasti neljäs eukko.

Tyrmistynyt mies katseli heitä vuoroon kutakin.

— Mutta miksi hän kysyi, minkätähden hän kysyi, hyvät ihmiset?

— huudahteli hän nyt jo miltei epätoivoissaan: — »Tunnetko
Sabanejevin?» Piru sen tietää, mikä se on tuo Sabanejev.

— Kylläpä olet ymmärtämätön mies, sanotaanhan sinulle, ettei se

ole Sabanejev, vaan Tšižov, Aleksei Ivanovitš Tšižov, hän se on! —
huudahti hänelle eräs kaupustelijattarista painokkaasti.

— Mikä Tšižov? No, mikä? Sano, jos tiedät.

 — Se pitkä, räkänokka, oli kesällä myymässä torilla.

— Mitä kehnoa minuun kuuluu sinun Tšižovisi, hyvät ihmiset,

mitä?

— Mistäpä minä tietäisin, mitä kehnoa sinuun kuuluu Tšižov.

— Kuka sinut tietää, mitä sinulla on hänen kanssaan tekemistä, —

puuttui puheeseen toinen eukko, — itse tietänet, mitä se sinuun
kuuluu, kun kerran olet äänessä. Sinullehan hän puhui, eikä meille,
sinä typerä mies. Vai etkö todellakaan tunne?

— Ketä?

— Tšižovia.

— Vieköön piru Tšižovin ja sinut samalla kertaa! Minä pieksän

hänet, siinä se! Hän teki minusta pilkkaa.

— Tšižovinko sinä pieksät? Kunhan ei hän sinua! Hölmö olet, siinä

kaikki!

— En Tšižovia, en Tšižovia, sinä ilkeä akka, pahus, pojan minä

pieksän, siinä se! Antakaa hänet, antakaa hänet tänne, — hän teki
pilkkaa minusta!

Eukot nauraa hohottivat. Mutta Kolja asteli jo kaukana kasvoillaan

voittajan ilme. Smurov kulki hänen rinnallaan ja kääntyi tuon
tuostakin katselemaan taakseen kaukana huutavaa ryhmää.
Hänestäkin oli hyvin hauskaa, vaikka hän yhä vielä pelkäsi, että
joutuvat Koljan kanssa rettelöihin.
 — Mistä Sabanejevista sinä kysyit häneltä? — kysyi hän Koljalta
aavistaen, mitä saisi vastaukseksi.

— Mistä minä sen tiedän? Nyt niillä riittää huutamista iltaan asti.
Minusta on hauskaa pudistella hölmöjä kaikissa
yhteiskuntakerroksissa. Kas tuossakin seisoo tomppeli, tuo
talonpoika. Huomaa, sanotaan: »Ei ole mitään tyhmempää kuin
tyhmä ranskalainen», mutta kyllä venäläinenkin fysionomia puhuu
puolestaan. No, eikö tuon kasvoihin ole kirjoitettu, että hän on hölmö,
tuon talonpojan, mitä?

— Anna hänen olla, Kolja, mennään ohi.

— En mitenkään anna olla, olen nyt lähtenyt liikkeelle. Hei!

Päivää, mies!

Roteva talonpoika, joka kulki hitaasti ohi ja luultavasti jo oli

ryypännyt, mies, jolla oli pyöreät, typerän näköiset kasvot ja jo
harmaita karvoja parrassa, nosti päätään, ja katsoi nuoreen herraan.

— No, päivää, jos et tee pilaa, — vastasi hän hitaasti.

— Entäpä jos teen pilaa? — alkoi Kolja nauraa.

— Jos teet pilaa, niin tee, Jumala kanssasi. Eihän se mitä, on

lupa. On aina lupa tehdä pilaa.

— Tein kuin teinkin pilaa, veliseni.

— No, Jumala antakoon sinulle anteeksi.

— Mutta annatko sinä anteeksi?

— Annan mielelläni. Mene menojasi.

 — Kas vain, taidat ollakin viisas mies.

— Viisaampi sinua, — vastasi mies yllättävästi ja yhtä arvokkaasti

kuin ennenkin.

— Tokkohan, — hölmistyi Kolja hieman.

— Kyllä minä olen oikeassa.

— Ehkäpä oletkin.

— Niinpä kyllä, veli.

— Hyvästi mies.

— Hyvästi.

— On erilaisia talonpoikia, — huomautti Kolja Smuroville oltuaan

vähän aikaa vaiti. — Mistä minä tiesin, että töksähdän älyniekkaan.
Minä olen aina valmis tunnustamaan kansassa olevan järkeä.

Kirkon kello löi kaukana puoli kaksitoista. Pojat lähtivät kulkemaan

kiireemmin ja astelivat jäljelläolevan, vielä pitkän matkan alikapteeni
Snegirevin asunnolle nopeasti ja juuri mitään puhelematta.
Kahdenkymmenen askelen päässä talosta Kolja pysähtyi ja käski
Smurovia menemään edeltä ja kutsumaan ulos tänne hänen
luokseen Karamazovin.

— Täytyy ennakolta hieman haistella toisiaan, — huomautti hän

Smuroville.

— Miksi kutsua ulos, — vastasi Smurov, — tule sisälle muitta

mutkitta, he tulevat hirveän iloisiksi. Miksi pitäisi tutustua
pakkasessa?
 — Minä tiedän kyllä itse, miksi minun on saatava hänet tänne
pakkaseen, — tokaisi Kolja itsevaltaisesti (niinkuin hän hirveän
mielellään teki noille pienille pojille), ja Smurov juoksi täyttämään
määräystä.

4.

Žutška

Kolja nojautui tärkeän näköisenä aitaan ja alkoi odottaa Aljošan

tuloa. Niin, hän oli jo kauan halunnut tavata tätä. Hän oli kuullut
paljon Aljošasta pojilta, mutta tähän saakka hän aina oli ulospäin
tekeytynyt välinpitämättömän näköiseksi, kun hänelle oli puhuttu
Aljošasta, olipa hän »arvostellutkin» Aljošaa, kun oli kuullut, mitä
tästä hänelle kerrottiin. Mutta mielessään hän kovin, kovin halusi
tutustua: kaikissa hänen Aljošasta kuulemissaan kertomuksissa oli
jotakin myötätuntoa herättävää ja puoleensa vetävää. Näin ollen oli
tämä hetki tärkeä; ensiksikin piti esiintyä edukseen, osoittaa
itsenäisyyttä: »Muuten hän luulee, että olen kolmetoistavuotias, ja
pitää minua samanlaisena nulikkana kuin näitäkin. Ja mitä ovat
hänelle nämä poikanulikat? Minä kysyn häneltä, kun tulen paremmin
tutuksi. Huono juttu vain on, että olen niin pienikokoinen. Tuzikov on
nuorempi minua, mutta puolta päätä pitempi. Kasvoni muuten ovat
älykkään näköiset; minä en ole kaunis, tiedän, että kasvoni ovat
iljettävät, mutta ne ovat älykkäät. Pitää myös esiintyä hillitysti, ei
antautua heti syleilemään, muuten hän voi luulla… Hyi, miten
inhoittavaa, jos hän luulee!…»
 Näin kiihdyksissä oli Kolja, mutta kaikin voimin hän koetti tekeytyä
hyvin itsenäisen näköiseksi. Etupäässä häntä kiusasi pieni kokonsa,
eivät niin paljon »iljettävät» kasvot kuin koko. Hänellä oli kotona,
seinässä eräässä nurkassa, jo viime vuodesta asti lyijykynällä
piirretty viiva, joka osoitti hänen pituutensa, ja siitä saakka hän oli
joka toinen kuukausi jännitetyin mielin käynyt mittaamassa, paljonko
hän oli kasvanut lisää. Voi! Hän kasvoi hirveän hitaasti, ja se saattoi
hänet toisinaan suorastaan epätoivoon. Hänen kasvonsa taasen
eivät ollenkaan olleet »iljettävät», päinvastoin jokseenkin
miellyttävät, valkeat, kalpeat, kesakkoiset. Harmaat, pienet, mutta
vilkkaat silmät katselivat rohkeasti ja paloivat usein tunteen
hehkusta. Poskipäät olivat leveänpuoleiset, huulet pienet eivätkä
kovin paksut, mutta hyvin punaiset; nenä oli pieni ja päättävästi
pystyssä: »Aivan kippuranenäinen, aivan kippuranenäinen!» mutisi
itsekseen Kolja katsoessaan kuvastimeen ja poistui aina sen luota
tyytymättömänä. »Ja tokkohan kasvot ovat älykkäätkään?» ajatteli
hän toisinaan epäillen tätäkin. Muuten ei pidä luulla, että huoli
kasvoista ja kasvusta kokonaan täytti hänen mielensä. Päinvastoin,
niin sydäntä haavoittavia kuin hetket kuvastimen edessä olivatkin,
niin hän unohti ne nopeasti ja pitkiksi ajoiksi, »antautuen kokonaan
aatteelle ja tosielämälle», kuten hän itse määritteli toimintaansa.

Aljoša saapui pian ja astui nopeasti Koljan luo; jo muutaman

askelen päästä Kolja huomasi, että Aljošan kasvot olivat hyvin
iloisen näköiset. »Onko hän todellakin niin iloinen siitä, että tapaa
minut?» ajatteli Kolja ilomielin. Huomautamme tässä, että Aljoša oli
suuresti muuttunut sen jälkeen kuin me hänestä erosimme: hän oli
jättänyt pois viitan ja oli nyt puettu hyvin ommeltuun takkiin, hänellä
oli pehmeä, pyöreä hattu, ja hiukset olivat lyhyiksi leikatut. Kaikki
tämä kaunisti häntä suuressa määrin, ja hän oli oikein hauskan
näköinen. Hänen kauniit kasvonsa olivat aina iloiset, mutta tämä