High-Entropy Alloys, 2nd Edition -

eBook PDF
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/high-entropy-alloys-2nd-edition-ebook-pdf/
High-Entropy Alloys
High-Entropy Alloys

Second Edition

B.S. Murty
Department of Metallurgical and Materials Engineering,
Indian Institute of Technology Madras, Chennai, India

J.W. Yeh
Department of Materials Science and Engineering,
National Tsing Hua University, Hsinchu, Taiwan

S. Ranganathan
Department of Materials Engineering,
Indian Institute of Science, Bangalore, India

P.P. Bhattacharjee
Department of Materials Science and Metallurgical Engineering,
Indian Institute of Technology Hyderabad, India
Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
© 2019 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or
medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described herein.
In using such information or methods they should be mindful of their own safety and the safety
of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products
liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products,
instructions, or ideas contained in the material herein.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-12-816067-1

For information on all Elsevier publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisition Editor: Christina Gifford
Editorial Project Manager: Ali Afzal-Khan
Production Project Manager: Anitha Sivaraj
Cover Designer: Alan Studholme
Typeset by SPi Global, India
Foreword for the second edition

Metallurgy has been leading human civilization from time immemorial. Man knew
how to extract metals from ores, how to alloy metals to make them suitable for specific
needs, and how to prepare high-purity metals and compounds for electronic applica-
tions. Looking back into the last century, it may be said that developments in metal-
lurgy and materials science have played a significant role in several areas and
impacted the economy and well-being of people. Every other branch of science
and engineering has depended on advances in metallurgy to be applied in its domain.
Development of superalloys for jet engine applications, development of carbon-
carbon composites for wings of wide-bodied aircrafts, high-temperature superconduc-
tors, etc. are only a few examples to quote. It should also be mentioned here that the
availability of excellent high-resolution techniques has contributed immensely to the
understanding of the science and technology behind these developments, particularly
from the point of view of structure-property correlations coupled with phase
transformations.
Looking at the present century and the research areas covered in the last decade and
a half, it is not an understatement if I say that the topic of “High-Entropy Alloys”
(HEAs) aka “Multiprincipal Component Alloys” has been the main attraction of sev-
eral research groups all over the world. The number of publications on HEAs in recent
years in Acta Materialia has far exceeded that of any other topic. I am delighted to
write this Foreword for the Second Edition of the first book on High-Entropy Alloys.
The Foreword for the First Edition was written by Brian Cantor of the United
Kingdom.
The basic difference between conventional single base alloy systems and HEA is
that the latter deals with compositions at the center of a multicomponent phase dia-
gram. Several factors lead to the formation of single-phase HEA. Yeh, independent
inventor of HEA, attributed this to four core effects: high entropy, sluggish diffusion,
high lattice distortion, and cocktail effects. Several of the alloys chosen by him turned
out to be single phase, but some revealed additional phases on examination by high-
resolution techniques. Thus, there are challenges in understanding the evolution of
phases in HEAs. However, HEAs have given impetus for the evaluation of mul-
ticomponent phase diagrams, and new multicomponent thermodynamic databases
are being developed by agencies such as Thermo-Calc. These alloys have also opened
new avenues to probe into diffusion and mechanical behavior to understand the dis-
location dynamics and phase transformations in multicomponent systems.
Early work on HEAs by several groups was mainly focused on 3-d transition
metals partly due to our familiarity with these metals, stainless steels, and superalloys.
These crystallized in FCC or BCC structures. The mechanical properties of 3-d HEAs
x Foreword for the second edition

were only marginally better than the existing alloys, but their oxidation and corrosion
resistance in a few cases were better than conventional materials. Improvements in
strength in FCC alloys were obtained by particulate strengthening, while ductility
in BCC was brought in by eutectic microstructure. However, the so-called Cantor
alloy containing FeCrMnNiCo showed high strength and high ductility over a wide
range of temperatures. This leads one to concentrate on the deformation mechanisms
that operate in HEAs for a better design of the alloys.
With the interest to develop alternatives to superalloys, which have reached a sat-
uration, a few researchers focused their attention on refractory HEAs containing Hf,
Nb, W, Cr, Zr, etc. as they expected these to yield better high-temperature properties.
While the strength levels were high, ductility was found to be low. It was realized that
equiatomic compositions are not likely to yield the desired properties suitable for spe-
cific applications and compositions were tailored to obtain the requisite properties.
I feel one has to be innovative and intuitive in selecting the compositions of alloys.
Possibly, minor additions of some elements such as C, B, and RE in HEAs may yield
improved properties. I expect greater emphasis by researchers on this aspect in the
coming years.
The last chapter in this book is on application. There should be a concentrated effort
on the use of HEA coatings for environmental protection, as the underlying structure is
well established and HEAs may extend their useful life. At the same time, focused
emphasis is needed to develop refractory HEAs as their use is likely to increase
the efficiency of energy systems and at the same time reduce pollution levels. The
industries, R&D laboratories, and academic institutions should join hands in bringing
HEAs to the market as early as possible.
The first edition of the book brought out in 2014 had 10 chapters and written by
three authors. It has been expanded now by adding three more chapters, with an addi-
tional author. All the appendixes have been updated. In addition, I should also point
out that Chapter 5 includes information on the use of “Artificial Intelligence in
HEAs,” which would be useful to researchers in the field.
R. Krishnan
Former Director, Gas Turbine Research Establishment, Bengaluru, India
Foreword for the first edition

In the 1970s, I became excited about the idea of multicomponent alloys. I realized that
the materials we use are almost all based on a single component with a primary prop-
erty and an admixture of small amounts of other components to provide secondary
properties. Effectively, all our known materials are at the corners and edges of a mul-
ticomponent phase diagram consisting of all possible components. This means that
there are a vast number of possible materials in the middle of this phase diagram that
have never been investigated. It turns out that this unknown field of materials is truly
enormous and the number of unexplored materials is many times greater than the num-
ber of atoms in the universe.
This explains why we keep discovering exciting new materials: high-temperature
superconductors, glassy alloys, quasicrystals, compound semiconductors, and so on.
And we will keep finding exciting new materials as long as we have the courage as
experimenters to try innovative, new mixtures of constituents. I now tell every PhD
student in materials science to be aggressive and ambitious in exploring this amazing
array of potential new materials.
In the 1970s, I found it hard to persuade other people to be similarly enthused by my
ideas on the topic of multicomponent alloys. I could not get funding, and I could not
get research colleagues to undertake preliminary experiments. Everyone wanted to
work in much better known fields. Everyone was very conservative. Finally,
I persuaded a young undergraduate student, Alan Vincent, to do preliminary work.
He immediately found exciting results including the first high-entropy alloys. Nearly
20 years later, I persuaded another young undergraduate student, Peter Knight, to
repeat the work. And finally, a couple of years later, my long-standing research col-
league, Isaac Chang, repeated the experiments for a third time but more carefully and
with more time to document the results fully and in a publishable way. We presented
the results, first found by Alan Vincent in 1979, at a conference in 2002, which was
published in 2004, more than 25 years since my first idea. In parallel, Professor
S. Ranganathan (my old friend, Rangu) and Professor J.W. Yeh (my new friend,
Jien-Wei) published independently papers on, respectively, material cocktails and
high-entropy alloys, closely related and essentially similar concepts to my idea of mul-
ticomponent alloys.
In the last few years, as a consequence of the outstanding continuing work by Jien-
Wei, the field of multicomponent and high-entropy alloys has taken off, with literally
hundreds of publications each year. Most notably, Vincent, Knight, Chang, and
I discovered in the late 1970s a single FCC solid solution consisting of six components
in equal proportions, namely, FeCrMnNiCo. This alloy has been shown to have out-
standing mechanical properties, with high strength and high ductility. I realized in the
xii Foreword for the first edition

late 1970s that the mechanical behavior of this material would be very unusual. Metal
and alloy mechanical properties depend primarily on the behavior of dislocations and
how they move in response to stress, but the concept of a dislocation as a line defect
with a consistent core structure becomes complex when there are many different com-
ponents distributed on a single lattice.
Professors Murty, Yeh, and Ranganathan have now written a book on this new
group of materials. The book covers the structure, processing, and properties of the
materials, insofar as we have been able to explore them. Some multicomponent alloys
are solid solutions with high entropy. Some are not. In either case, there are wonder-
fully exciting new structures and properties to be found. This book is the first about
this field. It contains many valuable and interesting insights. But ultimately, it can
only hint at the full range of new materials that remain to be discovered. The authors
should be congratulated on doing an important job that will help us on our exciting,
exploratory journey into the materials of the future.
Prof. Brian Cantor
Vice Chancellor, University of Bradford, United Kingdom
Preface for the second edition

The high-entropy alloy (HEA) field has been growing leaps and bounds. The first edi-
tion of HEA book has been published in 2014, mostly based on the publications until
2013. The number of publications in the last 5 years (2014–June 2018) is six times
(more than 2600) that of the publications that have come out in the first decade of
the field (about 400 from 2003 to 2013). This has necessitated the release of the second
edition of the book. The current edition adds on the new research that has been brought
out in the last 5 years to the first edition.
While the number of new equiatomic compositions that have been investigated in
the last 5 years has not been many, researchers realized the need to develop non-
equiatomic compositions (and with minor additions of certain elements) to bring
out significant improvements in various properties. New subclasses in HEAs such
as eutectic HEAs, HEA superalloys, TWIP- and TRIP-type HE steels, dual-phase
HEAs, light HEAs, and HEA oxides have been developed in recent years.
The efforts on predicting the phase formation in HEAs through thermodynamic
calculations and attempts to calculate multicomponent phase diagrams through
CALPHAD approaches have significantly grown. Thermo-Calc has brought out a
new HEA thermodynamic database (TCHEA) to assist researchers in the calculations
in multicomponent space. In addition to first principle calculations, researchers also
started exploring artificial intelligence as a tool to understand the behavior of HEAs in
terms of phase formation and properties.
In addition to the existing routes for the synthesis of HEAs, new routes such as
carbothermal shock synthesis to prepare nanoparticles of HEAs and 3-D printing
through additive manufacturing routes developed recently have widened the scope
of the field. In addition to the traditional applications, HEAs are being explored for
a variety of functional applications such as magnetic, thermoelectric, and biomedical
applications.
It is also pertinent here to say that a number of large-scale initiatives are being taken
in various countries through public and private partnerships to bring out both scientific
and technological advances in this field. In recent years, almost every conference in
metallurgy has special sessions on HEAs. In addition, exclusive conferences/sympo-
sia/workshops are being conducted regularly in this field to share the knowledge being
gained by various researchers. Mention can be made of biennial International Confer-
ence on High-Entropy Materials (ICHEM), the first one held in Taipei, Taiwan, in
2016 and the second one being held in Jeju, Korea, in December 2018. In India also,
a similar biennial International Workshop on High-Entropy Materials (IWHEM)
started in 2015 at Chennai and subsequently at Hyderabad in 2017, and the next
one will be held in Kanpur. A website (https://mme.iitm.ac.in/hea/) is being main-
tained by the group of B.S. Murty in the research activities in this field, with particular
xiv Preface for the second edition

emphasis on Indian research activity. This webpage is updated monthly, and one can
get a list of up-to-date publications in this field from this source.
This second edition of the HEA book brings out all the recent advances in this
exciting new class of alloys. We are confident that it would excite the reader.
B.S. Murty,
J.W. Yeh,
S. Ranganathan,
P.P. Bhattacharjee
Preface for the first edition

Alloys traditionally have been based on a solvent element to which various solute
atoms are added for improving specific properties. Thus, alloys are usually named
after the major element in the alloy, for example, Fe-base, Al-base, Cu-base,
Mg-base, and Ni-base alloys. Two people, in recent times, have changed the way peo-
ple look at alloys, and they are Prof. Brian Cantor and Prof. Jien-Wei Yeh by coming
up with equiatomic and nonequiatomic multicomponent alloys. Incidentally, though
each of them started working on these alloys independently at different times (Cantor
starting in 1981 and Yeh starting 1996), their work came to open literature in the same
year, 2004. Interestingly, even before the papers of these two pioneers got published in
2004, Prof. S. Ranganathan felt the importance of this new class of alloys and wrote
about them in his classic paper “Alloyed pleasures: multimetallic cocktails” in 2003,
which has been cited more than 100 times now as the first publication on this class of
alloys.
Yeh christened these alloys as “high-entropy alloys (HEAs),” rightly so, as the con-
figurational entropy of these alloys is expected to be very high at their random solution
states. Such a high entropy is expected to let the alloys tend to form simple solid solu-
tions (crystalline or amorphous) rather than complex microstructures with many com-
pounds. The concept has caught the attention of many in the last one decade witnessed
about 400–500 papers being published on HEAs with various elemental combinations.
Two major observations can be made from all this work, namely, the alloys do form
simple solid solutions in most of the cases, and the number of phases observed in these
alloys is much less than the maximum predicted from the Gibbs phase rule.
There are also clear indications that the high entropy in these multicomponent
equiatomic and nonequiatomic alloys is not able to act like a glue holding all the atoms
together in a single solid solution, and there are reports on the formations of two or
more phases in which intermetallic phases and even segregation of certain elements
might form. This could be related with the various thermodynamic and kinetic factors.
There has been intense activity in the past few years to predict the phases that can form
in such multicomponent alloys through various modeling approaches including inte-
grated computational materials engineering (ICME) using various tools such as
CALPHAD, ab-initio, molecular dynamics, Monte Carlo, and phase-field approaches,
which have been supported by Materials Genome Initiative (MGI).
Besides the science curiosity, researchers also wish that HEAs can substitute con-
ventional materials in advanced applications so that the limitations in service life and
operation conditions could be overcome by providing superior performance.
A number of processing routes, including conventional melting and casting, mechan-
ical alloying, various coating techniques, and even combinatorial materials science
approaches, are being used to synthesize and process this new class of alloys. There
Acknowledgments for the second
edition

The authors are grateful to Dr. R. Krishnan for readily agreeing to write a foreword for
the second edition of the book. He has also made immense contributions by critically
examining each chapter and helping to improve its quality. We are also grateful to all
the authors of various publications that we refer to in this book.
Prof. Murty would like to specially thank his group members, Dr. Nagini, Dr.
Satish, Dr. Ram, Gopi, Lava Kumar and Adil, who have helped in collecting the arti-
cles and going through the write-up to bring it to good shape. Among all, Lava
Kumar’s help is immense, and Prof. Murty is indebted to him for it.
Dr. Pinaki Bhattacharjee would like to thank his group members, Seelam,
Narayanswamy, Veerasham, and Jaydeep, for their immense help in collecting the rel-
evant research papers.
Prof. Yeh would like to thank his research assistant, Hsuan-Chu Chen, for updating
the statistical analysis of published SCI and EI papers on high-entropy alloys and
related materials. He also thanks his PhD student, Ko-Kai Tseng, for preparing
new figures.
Prof. Ranganathan is thankful to Ms. S. Varalakshmi and Dhairyasheel Patil for
their help in compiling the chapters.
B.S. Murty,
J.W. Yeh,
S. Ranganathan,
P.P. Bhattacharjee
Acknowledgments for the first
edition

The authors are grateful to Prof. Brian Cantor for readily agreeing to write a foreword
for the book, in spite of his hectic schedule as Vice Chancellor of University of Bradford,
the United Kingdom. We are also highly indebted to all the authors and publishers of
various works that we refer to, who have significantly improved the quality of the book.
Prof. Murty would like to specially thank his group members, Mayur, Guruvidyathri,
Anirudh, Arul, Ameey, and Dr. Sanjay, who have untiringly helped at various stages.
Meeting the deadline of the publisher would not have been possible without their help.
He would also like to gratefully acknowledge the collaboration with his students,
Varalakshmi, Praveen, Pradeep, Sriharitha, Ashok, Durga, and Raghavan, and
collaborators Dr. Ravi Sankar Kottada, Prof. M. Kamaraj, and Prof. K.C. Hari Kumar
of IIT Madras; Dr. Sheela Singh, Dr. N. Wanderka, and Prof. J. Banhart of Helmholtz-
Zentrum Berlin; and Prof. D. Raabe of Max-Planck-Institut f€ur Eisenforschung,
D€usseldorf. He thanks all of them for joining him in this exciting journey so far.
He is also indebted to his family members for their patience and continuous support.
Prof. Yeh would like to thank two important group members, Prof. Su-Jien Lin and
Prof. Swe-Kai Chen, for their long-term contributions in the research on high-entropy
alloys since 1995. He also expresses sincere thanks to Profs. Tsung-Shune Chin, Jan-
Yiaw Gan, Tao-Tsung Shun, Chun-Huei Tsau, Shou-Yi Chang, Tung Hsu, and Wen-
Kuang Hsu and all graduated students for their significant efforts and contributions in
HEA-related research. In addition, he specially thanks Dr. Chun-Ming Lin and PhD
student Chien-Chang Juan for their help in searching related papers, plotting figures,
and providing suggestions for this book. Finally, he also gratefully thanks his beloved
wife and daughters for all their encouragement and supports during writing this book.
Prof. Ranganathan records his gratitude to numerous teachers, colleagues, and
students who instilled him an abiding interest in physical metallurgy. Special thanks
are due to T.R. Anantharaman, P. Rama Rao, Alan Cottrell, David Brandon, Robert
Cahn, A.L. Mackay, Gareth Thomas, J.W. Cahn, P. Ramachandra Rao,
K. Chattopadhyay, D. Shechtnan, K.H. Kuo, and A. Inoue. Grateful thanks are
expressed to members of his family Sucharita, Satyajit, Bratati, Viswajit, and Gopika
for the support in writing this book.
The authors are deeply indebted to Dr. R. Krishnan for his meticulous reading of
the entire book and thank him profusely for his useful suggestions.
B.S. Murty,
J.W. Yeh,
S. Ranganathan
List of abbreviations

AI artificial intelligence
AM additive manufacturing
ANN artificial neural networks
APS atmospheric plasma spraying
ATT accelerated technology transition
APT atom probe tomography
BCC body-centered cubic
BMGs bulk metallic glasses
CALPHAD CALculation of PHAse Diagrams
CNFs carbon nanofibers
COF coefficient of friction
CPA coherent potential approximation
CR cold rolling
CTCR cryogenic temperature multipass caliber rolling
CTS carbothermal shock
CVD chemical vapor deposition
DC direct current
DFT density functional theory
D-G Darken-Gurry
DLF direct laser fabrication
DR dendritic
DSC differential scanning calorimetry
DTA differential thermal analysis
DSS disordered solid solution
EBSD electron backscatter diffraction
EBW electron beam welding
ECCI electron channeling contrast imaging
EDS energy dispersive spectroscopy
EHEAs eutectic high entropy alloys
EMI electromagnetic interface
EMPA electron probe microanalysis
FCC face-centered cubic
FSP flame spray pyrolysis
GB grain boundary
GCP geometrically close-packed
GFA glass forming ability
GTAW gas tungsten arc welding
xxii List of abbreviations

HAADF high-angle annular dark-field

HIP hot isostatic pressing
H-R Hume-Rothery
HCP hexagonal close-packed
HEAS high entropy alloys
HEBMGs high entropy bulk metallic glasses
HECs high entropy ceramics
HEDs high entropy diborides
HENs high entropy nitrides
HEOs high entropy oxides
HESAs high entropy superalloys
IC integrated circuit
ICHEM international conference on high-entropy materials
ICME integrated computational materials engineering
IMs intermetallics
IR interdendritic
IWHEM international workshop on high-entropy materials
JCPDS joint committee on powder diffraction standards
LAMMPS large-scale atomic/molecular massively parallel simulator
LENS laser engineered net shaping
LPE lattice potential energy
LPS liquid phase separation
MA mechanical alloying
MaxEnt maximum entropy
MC Monte Carlo
MD molecular dynamics
MGI material genome initiative
MICRESS MICRostructure Evolution Simulation Software
ML machine learning
MM mechanical milling
MMNPs multimetallic nanoparticles
NSP nebulized spray pyrolysis
ODF orientation distribution function
ODS HEAs oxide-dispersion-strengthened high entropy alloys
PHACOMP phase computation
PM powder metallurgy
RCP reverse coprecipitation
RE rare earth
RHEAs refractory high entropy alloys
RMS root mean square
RMSD root mean square displacement
RTCR room temperature caliber rolling
SAED selected area electron diffraction
SC static compaction
List of abbreviations xxiii

SEBM selective electron beam welding

SEM scanning electron microscopy
SFEs stacking fault energies
SLM selective laser melting
SPS spark plasma sintering
SRS strain rate sensitivity
SS solid solution
SWC shock wave compaction
TCHEA thermodynamic database for high entropy alloys
TCP topologically close-packed
TCR temperature coefficient of resistance
TDB thermodynamic database
TEM transmission electron microscopy
TGA thermogravimetric analysis
TIGW tungsten inert gas welding
TRIP transformation induced plasticity
TTT time temperature transformation
TWIP twinning induced plasticity
UFM ultrafine microstructure
VEC valence electron concentration
VHP vacuum hot pressing
XRD X-ray diffraction
A brief history of alloys and the
birth of high-entropy alloys 1
1.1 Introduction
Alloying is the greatest gift of metallurgy to humankind. The English insists on unal-
loyed pleasures, thereby implying that the sensation of pleasure must be pure and not
admixed with other emotions, exactly the opposite rules in metallurgy, where pure
metals have few uses but lot more upon alloying. The power of this idea of alloying
is not confined to metals. The same principle of alloying applies in polymers and
ceramics. It can be carried further by mixing two classes of materials to create a vari-
ety of composites.
The civilizational journey of the society began with the discovery of native metals
such as gold and copper as pure metals. Nowadays, we have access to an incredible
number and variety of materials. Ashby map (Ashby, 2011) shown in Fig. 1.1 gives a
panoramic view of the development in the use of materials over 10 millennia.
A graphic depiction of the different classes of materials from ceramics to metals, poly-
mers, and more recently composites is vividly displayed. The passage from discovery
through development to the design of materials can be noted. Ashby’s (2011) map in
terms of strength versus density shown in Fig. 1.2 demonstrates the filling of material-
property space in a vivid fashion from 50,000 BCE up to the present scenario. In time-
scale, the largest filling has occurred in the past 50 years during which envelopes of
metals, ceramics, and composites had a large expansion, and new envelopes of syn-
thetic polymers and foam materials take a significant space. But the filled area also
seems to approach some fundamental limits beyond which it is difficult to go further
(Ashby, 2011).
In many ways, the history of alloying is the history of metallurgy and materials
science. Books and treatises have been written. An elegant and brief history is by
Ashby (2008). Cahn (2001) has offered a magisterial survey of “The Coming of Mate-
rials Science.” Ranganathan (2003) wrote on alloyed pleasures—an ode to alloying. In
the following sections, a few episodes in this epic journey are covered.

1.2 The coming of alloys

Native alloys such as tumbaga and electrum are alloys of gold-copper and gold-silver,
respectively. When platinum was discovered in 1735, it was compared with silver.
Also, mixtures of platinum metals are found to occur in nature. It is an early example
of multicomponent high-entropy alloys (HEAs), since platinum is often found as
alloys with the other platinum group metals and iron mostly.

High-Entropy Alloys. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-816067-1.00001-1

© 2019 Elsevier Inc. All rights reserved.
2 High-Entropy Alloys

Fig. 1.1 Historical evolution of engineering materials marked with the birth of HEAs published
in Advanced Engineering Materials (Yeh et al., 2004b).
Adapted from Ashby M.F., 2011. Materials Selection in Mechanical Design, fourth ed.,
Butterworth-Heinemann, Elsevier, Oxford, UK.

105 105
Strength–density Strength–density Ceramics
4 Metals
10 Ceramics 104
and glasses Metals Composites
Polymers and
103 103
Strength sf (MPa)

Strength sf (MPa)

elastomers
Natural
102 Natural 10
2
materials
materials
10 10
Foams
1 1

0.1 0.1

0.01 0.01
10 100 1000 10,000 100,000 10 100 1000 10,000 100,000
(A) Density r (kg/m3) (B) Density r (kg/m3)

Fig. 1.2 The explosion in the diversity of materials in the modern era (Ashby, 2011):
(A) prehistoric era (50,000 BCE) and (B) current status.

Alloying was an accidental discovery. In the primitive fires in the caves, ores of
copper got mixed with ores of arsenic, zinc, and tin. The first alloy of copper and arse-
nic (arsenical bronze, 3000 BCE) was entirely accidental. A more intentional alloying
of tin with copper (tin bronzes in 2500 BCE) gave birth to the Bronze Age, as bronze
was superior in its mechanical properties.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Munkin häät
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Munkin häät

Author: Conrad Ferdinand Meyer

Translator: Toini Kalima

Release date: October 3, 2023 [eBook #71787]

Most recently updated: October 30, 2023

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1912

Credits: Timo Ervasti and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUNKIN

HÄÄT ***
MUNKIN HÄÄT

Kirj.

Conrad Ferdinand Meyer

Suomentanut

Toini Kalima

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1912.

MUNKIN HÄÄT.
 Avarassa liedessä roihuavan takkavalkean ääreen oli asettunut
nuorta hoviväkeä mitä mukavimpiin asentoihin nuoren hallitsijan ja
kahden kukoistavan naisen ympärille. Lieden vasemmalla puolella
istui ruhtinaallinen ryhmä, johon muut liittyivät neljännesympyrässä,
jättäen hovitapaa noudattaen tyhjäksi lieden koko toisen puolen.
Hovin valtias oli Scala-sukuinen ruhtinas, jota kutsuttiin
Cangrandeksi. Naisista, joiden välissä hän istui, lienee
puolihämärään, lähimmäksi liettä vetäytynyt ollut hänen puolisonsa,
tulen selvästi valaisema taas hänen sukulaisensa tai ystävättärensä.
Merkitsevin katsein ja puoliääneen nauraen kerrottiin kertomuksia.

Tähän hilpeään ja vallattomaan seuraan astui arvokkaannäköinen

mies, jonka isot piirteet ja pitkä puku tuntuivat olevan toisesta
maailmasta. »Herra, tulen lämmittelemään lietesi ääreen», sanoi
oudonnäköinen tulija samalla kertaa juhlallisesti ja ylenkatseellisesti,
välittämättä mainita, että huolimattomat palvelijat olivat unhottaneet
tai laiminlyöneet lämmittää hänen korkealla olevaa huonettaan,
vaikka olikin kylmä marraskuunilta.

»Istuudu viereeni, hyvä Dante», vastasi Cangrande, »mutta jos

tahdot seuramme iloksi lämmitellä, niin älä tuijota ääneti liekkiin,
kuten tapasi on. Täällä kerrotaan juttuja, ja käsi, joka tänään on
tertsiinejä takonut — astuessani tänään tähtitieteelliseen
huoneeseeni kuulin kamaristasi kumeana lauluna runojen
poljennollista lausuntaa — tuo tukeva käsi ei saa tänään kieltäytyä
kevyesti tarttumasta leikkikaluun, pieneen hupaisaan juttuun. Anna
loma jumalattarille» — hän tarkoitti kaiketi runottaria — »ja tyydy
näihin ihaniin kuolevaisiin.» Scalalainen osoitti kevyin elein
molempia vieressään olevia naisia. Kookkaammalle heistä, joka istui
varjossa näennäisesti tunteettomana, ei väistyminen tullut
mieleenkään, kun taas pienempi ja vilkkaampi antoi avuliaasti
firenzeläiselle tilaa vieressään. Mutta tämä ei seurannut isäntänsä
kehoitusta, vaan valitsi ylpeänä piirin päässä äärimmäisen
istumapaikan. Joko hänelle oli vastenmielistä ruhtinaan
kaksivaimoisuus — vaikkapa se saattoikin olla vain yhden illan huvia
— tai tympäisi häntä hovinarri, joka istui lattialla Cangranden
vieressä, hänen alasvaluneen vaippansa liepeellä.

Narri oli vanha, hampaaton ja mulkosilmä, suu lörpöttelystä ja

makeisista veltostunut. Lukuunottamatta Dantea oli hän seurassa
ainoa iäkäs. Hänen nimensä oli Gocciola, »Pisara», hänen tapansa
kun oli tyhjennetyistä laseista herutella kurkkuunsa viimeiset tahmeat
pisarat. Vierasta hän vihasi lapsekkaalla pahansuopeudella, sillä hän
pelkäsi Danten kilpailevan hänen herransa suosiosta, joka ei juuri
ollut valikoiva. Ilkkuvasti irvistellen julkeni hän nyt kiinnittää kauniin
vierustoverinsa huomion runoilijan profilin varjoon, joka näkyi
korkean huoneen valoisassa katossa. Danten varjo muistutti
jättiläisnaista, jolla on pitkä, käyrä nenä ja riippuva huuli, kohtalon
jumalatarta tai jotain senkaltaista. Vilkas tyttö ei voinut pidättää
lapsellista nauruaan. Hänen vieressään istuva viisaskatseinen
Ascanio auttoi häntä sitä peittämään kääntymällä Danten puoleen
arvokkaan kunnioittavasti, josta hän tiesi tämän pitävän.

»Sinä Italian Homeros ja Vergilius», pyysi hän, »älä ylenkatso

viatonta leikkiämme. Alennu seuraamme, mestari, ja kerro meille
jotain, vaikka oletkin laulaja.»

»Minkä aineen olette valinneet», kysyi Dante, ei enää niin äreänä

kuin alussa, mutta kuitenkin vielä tylynä.

»Täällä puhutaan viran äkillisestä vaihtamisesta, joka päättyy

milloin mitenkin: hyvin, huonosti tai hullunkurisesti», vastasi
nuorukainen ripeästi.
 Dante näkyi miettivän. Hänen surumieliset silmänsä katselivat
seuraa, johon hän ei näkynyt olevan aivan tyytymätön; sillä hän näki
muutamia huomattavia päitä useiden typeräin rinnalla. »Onko
kukaan teistä kertonut kaapunsa hyljänneestä munkista», kysyi hän
suopeampana.

»Tietysti, Dante», vastasi vilpittömän näköinen, pitkäviiksinen

panssaroitu soturi nimeltä Germano, ääntäen italiankieltä hieman
saksalaiseen tapaan. »Kerroin juuri itse nuoresta Manucciosta, joka
hyppäsi luostarinsa muurien yli päästäkseen sotilaaksi.»

»Hän teki oikein», selitti Dante, »hän oli erehtynyt

taipumuksistaan.»

»Mestari», alkoi rohkea, jotakuinkin uhkea padualainen, Isotta-

niminen nainen laverrella, »minä olen kertonut Helena Manentesta,
jolta pyhät sakset olivat riistäneet jo muutamia kiharoita, kun hän
äkkiä peitti muut käsillään ja peruutti pyhän lupauksensa. Hän oli
nimittäin nähnyt kirkossa väkijoukossa lemmittynsä, joka oli
raakalaisten orjuudesta pelastunut mitä ihmeellisimmällä tavalla ja
joka nyt juuri ripusti irroitettuja kahleitaan» — hän aikoi lisätä:
»muurille», mutta Dante keskeytti hänen pakinansa.

»Hän menetteli oikein», sanoi Dante, »sillä hän oli rakkaudelleen

uskollinen. Mutta minä en tarkoita tällaisia tapauksia, vaan aivan
toista, nimittäin sitä, kun munkki uskottomampana itselleen kuin
kirkolle rikkoo pyhän, sisäisen lupauksensa ja hylkää kaapunsa, joka
ei ole häntä ahdistanut, eikä tee sitä omasta halustaan, ei äsken
heränneestä elämänilosta tai uudesta elinvoimasta, eikä myöskään
siksi, että olisi huomannut erehtyneensä kutsumuksestaan, vaan
tekee sen toisen mieliksi, vieraan tahdon johtamana, ehkäpä
hartaasta kunnioituksesta toista kohtaan. Onko siitä jo kerrottu?
Eikö? No niin, sitten minä kerron. Mutta sanohan, suosijani ja
suojelijani, miten päättyy tällainen tarina?» Hän oli kääntynyt
kokonaan Cangranden puoleen.

»Huonosti, ehdottomasti», vastasi tämä empimättä. »Ken vapaasti

saa ottaa vauhdin hyppyyn, hän hyppää hyvin, mutta jota sysätään,
hyppää huonosti.»

»Se on totta, herra», vakuutti Dante, »ja jos oikein ymmärrän,

tarkoittaa apostolikin samaa kirjoittaessaan: mikä ei uskosta ole, on
syntiä; toisin sanoen se, mikä ei johdu vakaumuksestamme tai
luonteemme totuudesta.»

»Täytyykö munkkeja sitten niin välttämättömästi olla olemassa»,

nauraa hihitti joku hiljaa puolihämärästä, ikäänkuin ilmaistakseen,
että on hyvä vapautua jokaisesta luonnottomasta tilasta.

Nämä rohkeat, harhauskoiset sanat eivät herättäneet mitään

pahennusta, sillä tässä hovissa oli uskaliainkin puhe kirkollisista
asioista sallittu, saatettiinpa sille nauraakin, jota vastoin
peittelemätön tai varomaton sana hallitsijasta, hänen personastaan
tai politikastaan saattoi olla tuhoisa.

Danten silmät etsivät puhujaa, joksi hän huomasi nuoren, ylhäisen

papin. Tämä hypisteli sormillaan kallisarvoista ristiä, joka riippui
hänen papinkaapunsa päällä.

»Minun puolestani ei munkkeja tarvita», vastasi firenzeläinen

miettivästi. »Kuolkoot vain sukupuuttoon, niin pian kuin on noussut
polvi, joka kykenee yhdistämään ihmissielun ylevimmät voimat,
oikeudentunnon ja armeliaisuuden, mitkä eivät vielä näy soveltuvan
yhteen. Hamaan tähän päivään saakka näkyy valtio pitävän huolta
edellisestä, kirkko jälkimäisestä. Mutta koska armeliaisuuden
harjoittaminen vaatii täysin epäitsekästä mieltä, osoittautuvat kaikki
kolme munkkilupausta oikeutetuiksi, sillä, kuten kokemus opettaa, on
helpompi kokonaan luopua maailman huvituksista kuin vain osaksi.»

»Eiköhän maailmassa ole enemmän huonoja kuin hyviä

munkkeja», kysyi hengellinen epäilijä edelleen.

»Jos otamme huomioon inhimilliset heikkoudet, niin ei ole», arveli

Dante. »Silloinhan täytyisi olla enemmän epäoikeudenmukaisia kuin
oikeudenmukaisia tuomareita, enemmän pelkurimaisia kuin
urhoollisia sotilaita, enemmän huonoja kuin hyviä ihmisiä.»

»Eikö sitten niin olekin», kuiskasi pappi puolihämärästä.

»Ei ole», ratkaisi Dante ja taivaallinen kirkkaus valaisi hänen

ankarat piirteensä. »Eikö meidän filosofiamme kysy ja tutkistele,
kuinka paha on tullut maailmaan. Jos suurin osa olisi pahoja, niin me
kysyisimme, miten hyvä on tullut maailmaan.»

Nämä ylpeät, hämärät lauseet tekivät seuraan voimakkaan

vaikutuksen, mutta herättivät samalla pelkoa, että firenzeläinen
syventyisi skolastikaansa unohtaen kertomuksen.

Cangrande huomasi, että hänen nuori ystävättärensä vaivoin sai

tukahutetuksi sievän haukotuksen. Hän puuttui siksi puheeseen ja
kysyi: »Dante, ystäväni, aiotko kertoa meille oikein asiakirjoihin
perustuvan tositapahtuman, vai kansansadun, vaiko oman
seppelöidyn pääsi luoman tarinan?»

»Olen saanut aiheen eräästä hautakirjoituksesta», vastasi Dante

hitaasti ja painavasti.
 »Hautakirjoituksesta?»

»Niin! Näin sen vuosia sitten Paduan fransiskaaniluostarissa. Kivi,

jossa se on, oli luostarinpuutarhan nurkassa, villin ruusupensaikon
peitossa, ja sinne saattoi päästä vain jollei pelännyt nelinkontin
ryömimistä eikä okaiden raapimista. Käskin luostarinpäällikön, tai
oikeammin pyysin häntä, siirtämään kysymyksessä olevan kiven
luostarinkirjastoon ja jättämään sen jonkun vanhuksen huostaan.»

»Mitä on sitten kiveen kirjoitettu», suvaitsi ruhtinaan puoliso

välinpitämättömästi kysyä.

»Kirjoitus on latinankielinen», vastasi Dante, »ja näin kuuluva: 'Hic

jacet monachus Astorre cum uxore Antiope. Sepeliebat Azzolinus'.»

»Mitä se merkitsee», kysyivät muut uteliaina.

Cangrande käänsi sujuvasti: »Tässä lepää munkki Astorre

puolisonsa
Antiopen rinnalla. Heidät hautasi Ezzelino.»

»Kauhea tyranni», huudahti ruhtinatar tunteellisena. »Hän on

varmaankin antanut elävänä haudata molemmat, siksi että nämä
rakastivat toisiaan, ja on vielä ilkkunut maan povessa olevalle
uhrilleen kutsumalla häntä munkin puolisoksi. Julmuri!»

»Tuskin», vastasi Dante. »Minä puolestani en ole niin kuvitellut,

eikä se myöskään ole historiallisesti todennäköistä. Ezzelino vainosi
pikemmin kirkolle kuuliaisia kuin pyhän lupauksen rikkojia. Minä
käsitän sanan 'sepeliebat' lempeämmässä merkityksessä: hän
toimitti heille hautajaiset.»
 »Juuri niin, firenzeläinen», huudahti Cangrande iloisena.
»Käsityksesi on sama kuin minunkin. Ezzelino oli hallitsijaluonne ja
oli — kuten nämä kerta kaikkiaan ovat — jonkun verran raaka ja
väkivaltainen, mutta yhdeksän kymmenettä osaa hänen ilkitöistään
on kansan ja pappien sepittämää.»

»Jospa niin olisi», huokasi Dante. »Tarinassani hän ei muuten

esiinny vielä sinä hirviönä, joksi kronikka hänet syystä tai syyttä
kuvaa; hänen julmuutensa alkaa nyt vasta ikäänkuin heikosti
suupielissä kuvastua.»

»Mahtava ilmiö hän on, musta pörhöinen tukka otsallaan,

jommoiseksi olet hänet helvetin asukkaana kuvannut
kahdennessatoista laulussasi», lisäsi Cangrande innokkaasti. »Mistä
olet saanut tuon mustatukkaisen pään?»

»Sinusta», vastasi Dante rohkeasti, ja Cangrande oli mielissään.

»Kertomukseni muut henkilöt», uhkasi hän hymyillen, »aion myös

ottaa piiristänne ja nimittää teidän nimillänne, jos suvaitsette» — hän
kääntyi ympärillä olevien puoleen. — »Teidän sisimpäänne en kajoa,
sillä sitä en voi lukea.»

»Kasvonilmeeni ovat käytettävinäsi», lupasi suurenmoisesti

ruhtinatar, jonka välinpitämättömyys alkoi hävitä.

Kiihtyvää murinaa kuului seurasta ja joka puolelta kajahti:

»kertomuksesi, Dante, kertomuksesi!»

»Minä kerron», sanoi Dante ja alkoi.

*****
 Taivaallisen ihanana kesäpäivänä huilujen vienosti soidessa liukui
seppelöity alus täynnä juhlapukuista väkeä Brentan nopeilla mutta
rauhallisilla aalloilla, missä joki hennossa kaaressa lähenee Paduan
kaupunkia, siihen vielä koskematta. Umberto Vicedomini ja Diana
Pizzaguerra olivat häämatkallaan. Padualainen toi morsiantaan
virran yläjuoksun varrella olevasta luostarista, jonne kaupungin
vanhan tavan mukaan ylhäistä sukua olevat tytöt vetäytyivät ennen
häitään hartautta harjoittamaan. Morsian istui keskellä alusta
purppuranpunaisilla patjoilla sulhasen ja tämän edellisestä
avioliitosta olevain kolmen kukoistavan pojan välissä. Umberto
Vicedomini oli kätkenyt maan poveen nuoruutensa rakastetun, ruton
raivotessa Paduassa viisi vuotta sitten, ja oli vanhan ja kivulloisen
isänsä alituisista kehoituksista hyvin vastahakoisesti päättänyt
mennä toisiin naimisiin, vaikka olikin vasta parhaassa miehuuden
iässä.

Airot oli nostettu veneeseen ja alus sai liukua virran mukana.

Venemiehet säestivät vienoa soittoa hiljaa hyräillen. Yhtäkkiä vaikeni
sekä laulu että soitto. Kaikkien katseet suuntautuivat
oikeanpuoliselle rannalle, jossa uljas ratsastaja orittaan hilliten
tervehti suurin kädenliikkein aluksessa olevia. Arkaa hyminää kuului
veneessä istuvien joukosta. Soutajat tempasivat päästään punaisen
lakkinsa, koko hääväki nousi seisomaan pelokkain kunnioituksen
ilmein, myöskin sulhanen, Diana ja pojat. Alamaisesti tervehtivin
elein, puoleksi taivutetuin polvin, käännyttiin rantaa kohti niin äkkiä ja
varomattomasti, että alus menetti tasapainonsa, kallistui oikeaan ja
kaatui. Kuului kauhun huuto, veteen syntyi voimakas pyörre ja joen
autiossa keskustassa näkyi veden pinnalle nousevia ja vajoavia
ihmisiä sekä haaksirikkoutuneesta aluksesta irtaantuneita
seppeleitä. Apua ei kuitenkaan tarvinnut hakea kaukaa, sillä hiukan
alempana oli pieni valkama, jossa asui kalastaja ja lauttamiehiä.
Tänä päivänä odotti siinä myöskin hevosia ja kantotuoleja, joiden oli
määrä kuljettaa hääväki Paduaan.

Kummaltakin rannalta pyrki pelastusvene onnettomuuspaikalle.

Toisessa seisoi vanhan takkupartaisen lautturin vieressä Ezzelino,
Paduan tyranni, joka vasten tahtoaan oli ollut syypäänä
haaksirikkoon, toisessa, vasemmalta rannalta tulevassa, oli nuori
munkki soutajineen, joka juuri samana hetkenä kuin onnettomuus
tapahtui oli lähtenyt viemään pölyistä pyhiinvaeltajaa virran yli.
Veneet kohtasivat toisensa keskellä virtaa ja niiden välissä näkyi
vedessä uiskentelevan jotain, joka näytti vaalealta hiuskimpulta.
Munkki tarttui siihen päättäväisenä, ollen polvillaan veneessä ja
kurottaen kauas kätensä, kun taas lautturi kaikin voimin nojasi
veneen toista laitaa vasten. Vetäen paksusta hiustukosta sai munkki
näkyviin pään, jonka silmät olivat ummessa. Ezzelinon tultua avuksi
saatiin virrasta nostetuksi nainen, joka märkine vaatteineen painoi
sangen paljon. Tyranni hyppäsi omasta veneestään toiseen ja katseli
jonkinlaisella mielihyvällä elottomia kasvoja, joiden ilme oli uhmaava
ja onneton; lienevätkö häntä sitten miellyttäneet voimakkaat piirteet
vaiko niissä ilmenevä kuolemanrauha.

»Tunnetko hänet, Astorre», kysyi hän munkilta. Munkki pudisti

päätään, ja Ezzelino lisäsi: »se on veljesi vaimo.»

Munkin katsellessa arasti ja säälivästi kalpeita kasvoja avautuivat

uinuvat silmät.

»Vie hänet rantaan», käski Ezzelino, mutta munkki jätti naisen

soutajansa huostaan. »Etsin veljeäni», huudahti hän, »kunnes
löydän.» »Autan sinua», sanoi tyranni, »epäilen kuitenkin, voimmeko
hänet pelastaa, sillä näin miten hän poikiaan syleillen vajosi.»
 Sillaikaa oli Brenta jo tullut täyteen veneitä. Etsittiin ruumiita
koukuilla, seipäillä ja verkoilla, ja hallitsijan nähtiin myös innokkaasti
ottavan osaa sekä etsimiseen että ruumiiden nostamiseen.

»Tule munkki», sanoi hän lopuksi. »Täällä sinulla ei enää ole

mitään tekemistä. Umberto on poikineen ollut syvyydessä jo siksi
kauan, että heitä on mahdoton enää saada henkiin. Virta on
kuljettanut heidät mukanaan ja laskee heidät rantaan, kun on heihin
kyllästynyt. Mutta katsohan telttoja tuossa!» Brentan rannalle oli
hääaluksella tulevien vastaanottamiseksi pystytetty joukko telttoja ja
niihin oli nyt kannettu sekä kuolleita että valekuolleita, joiden
ympärille oli kokoontunut Paduasta kiireimmiten saapuneita
vaikeroivia sukulaisia ja palvelijoita. »Tuolla, munkki, on sinulle
armeliaisuuden työtä. Tee mitä virkaasi kuuluu! Lohduta eläviä,
hautaa kuolleita!»

Kun munkki oli astunut rannalle ja maan vouti kadonnut näkyvistä,

tuli ihmistungoksessa häntä vastaan Diana, hänen veljensä morsian
ja leski, lohduttomana mutta koettaen itseään hillitä. Raskaasta
tukasta valui vielä vettä, mutta puku ei ollut sama kuin vedestä
nostettaessa. Joku talonpoikaisvaimo oli nähtävästi säälistä antanut
hänelle kuivan hameensa ja korvaukseksi ottanut kallisarvoisen
hääpuvun.

»Hurskas veli», sanoi Diana kääntyen Astorren puoleen,

»kantotuolissani on hämmingissä viety kaupunkiin joku toinen, joko
elävä tai kuollut, ja minut on jätetty tänne. Saata minut appeni, sinun
isäsi luo.»

Nuori leski oli erehtynyt. Vanhan Vicedominin palvelijat olivat

taikauskosta ja arkuudesta jättäneet hänet oman onnensa nojaan,
eikä siis hämminki ollut saattanut heitä ymmälle. He eivät
uskaltaneet tuoda Dianaa leskenä äkkipikaisen vanhuksen luokse,
eikä myöskään viedä sanomaa ukon omaisten kuolemasta.

Nähdessään useiden munkkitoveriensa tekevän laupeudentöitä

sekä teltoissa että taivasalla suostui munkki Dianan pyyntöön.
»Lähtekäämme», sanoi hän ja alkoi nuoren naisen kanssa astua
kaupunkiin vievää tietä, josta jo saattoi nähdä taivasta kohti
kohoavat tornit ja kimmeltävät kuvut. Tiellä kulki sadoittain ihmisiä,
rantaan kiiruhtavia ja sieltä palaavia. Munkki ja Diana kävivät
keskellä tietä puhumatta sanaakaan keskenään ja joutuen usein
erilleen ihmisjoukossa, mutta löytäen aina taas toisensa. Kun he
olivat tulleet esikaupunkiin, teollisuuden tyyssijaan, näkivät he
kaikkialla ääneensä keskustelevia tai kuiskailevia ryhmiä —
tapaturma Brentalla oli saanut koko väestön jalkeille. Osaaottaen ja
uteliaina katseltiin nuorta paria — olihan toinen menettänyt veljensä,
toinen sulhasensa.

Munkin ja Dianan tunsi jokainen lapsikin Paduassa. Vaikkei

Astorrea pidettykään pyhimyksenä, oli hän kuitenkin tunnettu
mallikelpoiseksi munkiksi. Häntä olisi voinut syystä kutsua Paduan
kaupunginmunkiksi, siihen määrin kansa häntä kunnioitti ja oli
hänestä ylpeäkin, kun hän miehekkäästi, vieläpä ilomielin, oli
luopunut ylhäisen aatelissukunsa etuoikeuksista ja suunnattomasta
omaisuudesta ja antautunut tinkimättä, henkensä uhalla,
palvelemaan halvimpia ja köyhimpiä ihmisraukkoja ruton tai jonkin
muun yleisen kulkutaudin raivotessa. Hänen ruskea kihara tukkansa,
lempeä katseensa ja hieno, ylevä käytöksensä olivat sitä paitsi juuri
niitä ominaisuuksia, joita kansa toivoo pyhimyksiltään ja jotka siis
olivat sen mieleen.
 Diana oli tavallaan yhtä kuuluisa jo kookkaan vartalonsakin vuoksi,
jommoista kansa ihailee enemmän kuin hentoa kauneutta. Hänen
äitinsä oli ollut saksalainen, muutamien arvelun mukaan vielä
Staufien sukua, vaikkakaan ei suvun laillinen jäsen. Saksa ja Italia
olivat siis yhteisvoimin luoneet hänen komean vartalonsa.

Vertaistensa seurassa Diana oli jäykkä ja ankara, mutta alempiaan

hän kohteli ystävällisesti, kuunteli heidän huoliaan, antoi lyhyitä ja
selviä neuvoja ja suuteli ryysyisintäkin lasta. Hän antoi lahjoja
runsaasti ja empimättä, varmaankin siksi, että hän häpesi isänsä,
vanhan Pizzaguerran puolesta, joka Vicedominin jälkeen oli Paduan
rikkain mies ja viheliäisin saituri.

Niinpä Dianaan mieltynyt kansa naitti hänet kapakoissaan ja

juttutuvissaan joka kuukausi jollekin ylhäiselle padualaiselle. Mutta
todellisuus ei välittänyt näistä hurskaista toiveista. Kolme seikkaa oli
kihlausta vaikeuttamassa: Dianan korkealle kaartuvat, usein synkät
kulmakarvat, hänen isänsä itaruus ja veljensä Germanon uskollisuus
tyrannia kohtaan, joka milloin tahansa saattoi kukistua ja viedä
samalla uskollisen palvelijansa sukuineen perikatoon.

Hänet kihlasi vihdoin ilman rakkautta, kuten yleisesti tiedettiin,

Umberto Vicedomini, joka nyt oli Brentan pohjassa.

Kumpikin kulkija oli niin vaipunut omaan suruunsa, ettei

huomannut vilkasta supatusta, joka seurasi heidän kintereillään, tai
ei välittänyt siitä. Väkijoukkoa ei kummastuttanut, että munkki kulki
nuoren naisen kanssa, sillä siinä ei huomattu mitään merkillistä.
Munkin velvollisuushan oli lohduttaa häntä ja olivathan he molemmat
matkalla vanhan Vicedominin luokse lähimpinä ja luonnollisina
sanantuojina tapahtumasta.
 Naiset surkuttelivat, että Diana oli ollut ottamaisillaan miehen, joka
olisi nainut hänet vain korvatakseen kalliin vaimovainajansa, ja
valittivat samassa hengenvedossa, että hän jo ennen avioliittoa oli
kadottanut tuon miehen.

Miehet sitävastoin pohtivat viisaan- ja tärkeännäköisinä

kysymystä, jonka Paduan ensimäisen suvun neljän jäsenen
hukkuminen Brentaan luonnollisesti oli herättänyt. Vicedominien
rikkaudet olivat tulleet puheenparreksi. Perheen pään, yhtä
tarmokkaan kuin viekkaan miehen, oli onnistunut päästä hyviin
väleihin sekä Paduan moninkerroin kirotun tyrannin että kirkon
kanssa, joka taas puolestaan oli tuominnut tyrannin kadotukseen.
Koko elämänsä aikana hän ei ollut ottanut osaa minkäänlaiseen
julkiseen toimintaan, vaan oli suunnannut koko sitkeytensä ja
mallikelpoisen tahdonlujuutensa yhteen ainoaan päämäärään:
sukunsa rikastuttamiseen ja sen menestymiseen. Nyt hänen työnsä
oli hukkaan mennyttä. Hänen vanhin poikansa ja molemmat
pojanpoikansa olivat Brentassa, hänen toinen ja kolmas poikansa
olivat myös tänä onnettomana vuonna saaneet surmansa, toinen
kaksi, toinen kolme kuukautta sitten. Vanhemman heistä oli tyranni
ottanut mukaansa tuimalle sotaretkelle ja jättänyt taistelukentälle, ja
nuorimman, josta ennakkoluuloton isä oli tehnyt venezialaismallisen
suurkauppiaan, olivat merirosvot jossain Itämaiden rannikolla
ristiinnaulinneet lunnaitten myöhästymisen takia. Neljännestä,
Astorresta, oli tullut munkki. Padualaiset, jotka olivat kärkkäitä
johtopäätösten tekoon, eivät hetkeäkään epäilleet, ettei isä tekisi
mitä hyvänsä saadakseen poikansa peruuttamaan
munkkilupauksensa. Kadulla kiisteltiin nyt kiihkeästi onnistuisiko hän
ja suostuisiko poika.
 Jouduttiin lopulta niin äänekkääseen ja kiivaaseen sanasotaan,
ettei sureva munkkikaan enää voinut epäillä, ketä sanat »egli» ja
»ella» [egli = hän (miespuolinen), ruotsin han, ella = hän
(naispuolinen), ruotsin hon. Suom. huomautus] tarkoittivat, joita
kuului väkijoukosta. Enemmän Dianan kuin itsensä vuoksi kääntyi
hän siksi varjoisalle, ruohoakasvavalle pienelle kadulle, jonka hänen
sandaalinsa hyvin tunsivat, se kun kulki hänen luostarinsa muurin
vartta. Täällä oli niin viileätä, että melkein värisytti, mutta tännekin
siimekseen oli jo ehtinyt tieto kauheasta tapahtumasta, joka oli
vallannut kaikkien padualaisten mielet.

Paksusta muurista ulkonevan ruokasalin avoimista ikkunoista

kuului luostariveljien keskustelua myöhästyneestä päivällispöydästä
— onnettomuus Brentalla oli hävittänyt kaupungista kaikki
aikakäsitteet — niin eripuraisena ja kimeänä, niin täynnä »-inibus» ja
»-atibus» päätteitä — puhuttiin latinaa tai kiisteltiin dekretaleista
lainatuilla lausetavoilla — ettei munkin ollut vaikea arvata saman
pulmallisen kysymyksen olevan täälläkin ratkaistavana kuin kadulla.
Vaikkei hän ehkä tiennytkään mistä, tiesi hän kuitenkin kenestä oli
puhe. Mutta häneltä jäi huomaamatta —

Kesken kertomusta Danten silmät etsivät kuulijoiden joukosta

ylhäistä pappia, joka oli piilossa vierustoverinsa takana.

— häneltä jäi huomaamatta kaksi kuopalla olevaa, palavaa silmää,

jotka muurinaukosta tuijottivat häneen ja naiseen hänen rinnallaan.
Ne silmät olivat kovaonnisen, kadotetun munkki Serapionin, joka
kitui luostarissa sekä henkisesti että ruumiillisesti. Hänen liiaksi
vilkas mielikuvituksensa oli heti päättänyt, että veli Astorre oli jo
saanut tarpeekseen paastoista ja itsekidutuksesta pyhän
Fransiskuksen sääntöjen mukaan, ja hän kadehti Astorrea
vimmatusti niiden maallisten rikkauksien ja ilojen tähden, jotka
kohtalon oikusta olivat tulleet hänen osakseen. Hän väijyskeli
kotiinpalaavaa Astorrea voidakseen lukea hänen ilmeestään, mitä
tämä oli tulevaisuuteensa nähden päättänyt, ja hänen katseensa
ahmivat nuorta naista, josta hän ei voinut irroittaa silmiään.

Astorre ja hänen kälynsä suuntasivat kulkunsa neljän palatsin

ympäröimälle pienelle torille ja astuivat komeimpaan palatsiin
vievästä syvästä portista sisään. Pihalla he näkivät kahden miehen
lepäävän kivipenkillä: kiireestä kantapäähän panssaroidun nuoren
saksalaisen ja saraseeni-vanhuksen. Pitkällään oleva saksalainen oli
pannut vaalean, hieman punertavatukkaisen nukkuvan päänsä
istuallaan torkkuvan pakanan syliin. Vanhuksen lumivalkea parta
nyökkäsi hänelle isällisesti. He kuuluivat molemmat Ezzelinon
henkivartiastoon, jossa oli saksalaisia ja saraseeneja yhtä paljon.
Ezzelino jäljitteli tässä suhteessa appeansa, keisari Fredrikiä.
Tyranni oli siis täällä. Hän oli varmaankin katsonut
velvollisuudekseen käydä vanhan Vicedominin luona. Astorre ja
Diana kuulivatkin jo kierreportaisiin saakka Ezzelinon keskustelevan
lyhyesti ja tyynesti, jota vastoin vanhus tuntui olevan aivan
suunniltaan, puhui äreästi ja huusi. Munkki ja nainen seisahtuivat
salin oven suuhun kalpeiden, pelosta vapisevien palvelijoiden
joukkoon. Vanhus oli puristetuin nyrkein ja tuimasti kiroten ajanut
nämä luotaan, kun he liian myöhään ja tuskin uskaltaen änkyttää
olivat tuoneet hänelle sanoman rannalta. Vihdoin olivat he
kuullessaan tyrannin pelottavat askeleet kokonaan jähmettyneet.
Kuoleman uhalla oli kielletty ilmoittamasta tyrannin tulosta.
Esteettömästi kuin aave astui hän koteihin ja taloihin.

»Ja sitä sinä, julmuri, kerrot niin tyynesti, kuin puhuisit hevosen tai
viljan häviöstä», raivosi vanhus epätoivossaan. »Sinä olet vienyt