Success in Practical/Vocational

Nursing - eBook PDF

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/success-in-practical-vocational-nursing-ebook-pdf
/
YOU’VE JUST PURCHASED

MORE THAN
A TEXTBOOK!
Enhance your learning with Evolve Student Resources.

These online study tools and exercises can help deepen your
understanding of textbook content so you can be more
prepared for class, perform better on exams, and succeed
in your course.

Activate the complete learning experience that comes with each

NEW textbook purchase by registering with your scratch-o access code at

http://evolve.elsevier.com/Carroll/success/
If your school uses its own Learning Management System, your resources may be
delivered on that platform. Consult with your instructor.
If you rented or purchased a used book and the scratch-o code at right
has already been revealed, the code may have been used and cannot
be re-used for registration. To purchase a new code to access these
Place
valuable study resources, simply follow the link above.
Sticker
Here
REGISTER TODAY!
You can now purchase Elsevier products on Evolve!
Go to evolve.elsevier.com/shop to search and browse for products.

2019v1.0
Success in Practical/
Vocational Nursing
From Student to Leader
is page intentionally le blank
 EDITION

10
Success in Practical/
Vocational Nursing
From Student to Leader

Lisa Falgiatore Carroll PhD, RN

Student Success Program Coordinator/Coach
Adjunct Faculty
Division of Nursing and Allied Health
Delaware County Community College
Media, Pennsylvania
Formerly, Faculty
Chester County Intermediate Unit, Practical Nursing Program
Downingtown, Pennsylvania

Janyce Collier, MSN, MBA, RN, CNE

Formerly, Director
Franklin County Career and Technology Center Practical Nursing
Program
Chambersburg, Pennsylvania
Elsevier
3251 Riverport Lane
St. Louis, Missouri 63043

SUCCESS IN PRACTICAL/VOCATIONAL NURSING, TENTH EDITION ISBN: 978-0-323-81017-3

Copyright © 2023 by Elsevier Inc. All rights reserved

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system,
without permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further
information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such
as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website:
www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).

Notice
Knowledge and best practice in this eld are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical
treatment may become necessary. Practitioners and researchers must always rely on their own
experience and knowledge in evaluating and using any information, methods, compounds or
experiments described herein. Because of rapid advances in the medical sciences, in particular,
independent verication of diagnoses and drug dosages should be made. To the fullest extent of
the law, no responsibility is assumed by Elsevier, authors, editors or contributors for any injury
and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or
from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the material
herein.

Previous editions copyrighted 2021, 2017, 2013, 2009, 2005, 2001, 1997, 1993, 1988.

Content Strategist: Brandi Graham

Content Development Manager: Lisa Newton
Content Development Specialist: Deborah Poulson
Publishing Services Manager: Shereen Jameel
Project Manager: Janish Paul/Haritha Dharmarajan
Design Direction: Renee Duenow

Printed in India

Last digit is the print number: 9 8 7 6 5 4 3 2 1

We dedicate this updated revision of the 9th edition of this textbook to the past and
present practical nursing students and nurse educators who have a passion and
perseverance to attend to the health care needs of all clients, families, and the com-
munity. We are in constant awe of the motivation of practical nursing students as
they often overcome many obstacles to become a nurse. Additionally, we have the
upmost respect for the practical nursing educators who work tirelessly to assist their
student’s in accomplishing their goals.

Lisa Falgiatore Carroll

Janyce L. Collier
Acknowledgments
To the previous author of this textbook for many
years - PATTY KNECHT. Thank you, Patty, for your
many years of leadership and advocacy in Practical
Nursing education, and for your ongoing support
in nursing education at large. Your passion, spirit,
vi
work ethic, scholarship, collegiality, and energy are
unmatched and validated by all who know and work
with you. As the new authors of this textbook, we
appreciate and cherish our years of friendship with
you. You are truly a mentor to us all!
Reviewers

REVIEWERS Cherie R. Rebar, PhD, MBA, RN, COI

Nursing Education Strategist
Dr. Kimberly Head Professor of Nursing
Director of Healthcare Programs Wittenberg University
Collin College Springeld, Ohio
McKinney, Texas

vii
LPN Threads and Advisory Board

LPN THREADS
Standard LPN/LVN Threads series features incorpo-
rated into Success in Practical/Vocational Nursing: From
Student to Leader, 9th edition, make it easy for students
to move from one book to the next in the fast-paced
and demanding LPN/LVN curriculum. The following
features are included in the LPN/LVN Threads:
 A reading-level evaluation is performed on all LPN
texts to increase the consistency among chapters
and ensure that the text is easy to understand.
 Full-color design, cover, photos, and illustrations
are visually appealing and pedagogically useful.
 Objectives (numbered) begin each chapter, provide
a framework for content, and are important in pro-
viding the structure for the TEACH Lesson Plans for
the textbook.
 Key Terms with phonetic pronunciations are listed
at the beginning of each chapter. Key terms ap-
pear in color in the chapter and are defined briefly,
with full definitions in the Glossary. The goal is to
help the student reader with limited proficiency in
English to develop a greater command of the pro-
nunciation of scientific and nonscientific English
terminology.
 A wide variety of special features relate to critical
thinking, leadership and management, and more.
Refer to the Preface on page vii for descriptions and
examples of features from the pages of this textbook.
 NCLEX Review Questions and Critical Thinking
Scenarios presented at the end of chapters give stu-
dents opportunities to practice critical thinking and
clinical decision-making skills with realistic stu-
dent/patient scenarios.
 Key Points at the end of each chapter correlate to
the objectives and serve as a useful chapter review.
 A full suite of Instructor Resources, including
TEACH Lesson Plans, Lecture Outlines, Power-
Point Slides, Test Bank, and Image Collection, is in-
cluded on the Evolve site.
 In addition to consistent content, design, and support
resources, these textbooks benefit from the advice
and input of the Elsevier LPN/LVN Advisory Board

ADVISORY BOARD Dawn Johnson, DNP, RN, Ed Hana Malik, DNP, FNP-BC
Practical Nurse Educator Academic Director
Nancy Bohnarczyk, MA Reno, Nevada Illinois College of Nursing
Adjunct Instructor Lombard, Illinois
College of Mount St. Vincent Mary E. Johnson, RN, MSN
New York, New York Director of Nursing Mary Lee Pollard, PhD, RN, CNE
Dorsey Schools Dean, School of Nursing
Nicola Contreras, BN, RN Roseville, Michigan Excelsior College
Faculty Albany, New York
Galen College Bonnie Kehm, PhD, RN
San Antonio, Texas Faculty Program Director Barbara Ratliff, MSN, RN
Excelsior College Program Director, Practical Nursing
Dolores Cotton, MSN, RN Albany, New York Cincinnati State
Practical Nursing Coordinator Cincinnati, Ohio
Meridian Technology Center Tawnya S. Lawson, MS, RN
Stillwater, Oklahoma Dean, Practical Nursing Mary Ruiz-Nuve, RN, MSN
Program Director of Practical Nursing
Patricia Donovan, MSN, RN Hondros College Program
Director of Practical Nursing and Westerville, Ohio St. Louis College of Health Careers
Curriculum Chair St. Louis, Missouri
Porter and Chester Institute Kristin Madigan, MS, RN
Rocky Hill, Connecticut Nursing Faculty Renee Sheehan, RN, MSN/Ed
Pine Technical and Community Director of Nursing, Vocational
Nancy Haughton, MSN, RN College Nursing
Practical Nursing Program Faculty Pine City, Minnesota Nursing Assistant Programs
Chester County Intermediate Unit Summit College
Downingtown, Pennsylvania Colton, California

viii

Faye Silverman, RN, MSN/ED,
WOCN, PHN
Nursing Education Consultant
Online Nursing Instructor
Lancaster, California
LPN THREADS AND ADVISORY BOARD ix
Fleur de Liza S. Tobias-Cuyco, BSc,
CPhT
Dean, Director of Student Affairs,
and Instructor
Preferred College of Nursing
Los Angeles, California
Preface
The 10th Edition of Success in Practical/Vocational Nurs-
ing: From Student to Leader was revised to reflect the
National Council of State Boards of Nursing (NCSBN)
introduction of the Next Generation NCLEX (NGN) in
2023. A discussion of this change, critical thinking, and
NGN questions have been added to several chapters.
Additionally, you will notice that Chapters 10 and 11
will discuss culture and spirituality holistically, rather
than defining specific cultures, races/ethnicities, and
religions.
If you are new to this textbook, Dr. Patricia Knecht
made significant changes to the 9th edition to facili-
tate faculty and student interactions that promote
critical thinking, robust discussion, and deep under-
standing of the material beyond content knowledge.
The material in the textbook is meant to assist stu-
dents in their life-long learning journey and leader-
ship development.
We wish you luck in becoming a LPN/LVN and
with whatever comes next for you in your career. If
you would like to share any comments or sugges-
tions, we welcome you to contact us in care of the
customer service department at Elsevier (support.el-
sevier.com).
Best!
Lisa Falgiatore Carroll & Janyce Collier
TEACHING AND LEARNING PACKAGE
We provide a rich, abundant collection of supplemental re-
sources for both instructors and students.
FOR THE INSTRUCTOR
The comprehensive Evolve Resources provide a wealth
of material to meet your teaching needs. Instructors
will have access to all of the student resources, as well
as the following:
 An ExamView Test Bank contains NCLEX-PN® Examination–
style questions that include multiple choice and alternate for-
mat item questions.
 PowerPoint Presentations that include approximately 400
slides.
x
 TEACH Lesson Plans are based on textbook chapter
objectives. ese lesson plans provide a road map to link
and integrate all parts of the educational package and can
be modied or combined to meet your scheduling and
teaching needs.
FOR THE STUDENT
 Evolve Student Learning Resources include NCLEX-PN®
Examination–style interactive review questions that test
your knowledge and help you prepare for licensure.
 Helpful Phrases for Communicating in English and
Spanish are also provided.
 Additional ancillary material is included to supplement
the content of the chapters.
READING AND REVIEW TOOLS
 Objectives introduce the chapter topics.
 Key Terms are accompanied by simple phonetic pronunci-
ations. Key terms are considered essential to understand-
ing chapter content and are dened within the chapter.
Key terms are in color the rst time they appear in the
narrative and are briefly dened in the text, with complete
denitions in the Glossary.
 Each chapter ends with a Get Ready for the NCLEX-PN®
Examination section that includes (1) Key Points that
reiterate the chapter objectives and serve as a useful review
of concepts, (2) a list of Additional Resources, (3) a set
of Review Questions for the NCLEX-PN® Examination
and Next Generation (NGN) NCLEX-PN® with answers
located in the back of the book, and (4) Scenarios with
answers located on the Evolve site.
 References cite evidence-based information and can be
found in the back of the text.
 Suggested Readings provide resources for enhancing
knowledge and are located on the Evolve site.
CHAPTER FEATURES
Coordinated Care boxes are presented in four ways to
introduce the reader to leadership andmanagement in
nursing:

 Management Tools provide practical instructions and
resources and have the reader apply learned concepts to
specic situations.
 Management Hints provide tips for handling management
situations.
 Leadership Activities provide students with exercises to
practice their leadership skills. Instructions and needed
resources are provided.
 Leadership Hints give helpful hints to follow and remem-
ber when in a leadership situation.
Critical Thinking boxes encourage problem solv-
ing for both academic and personal situations.
PREFACE xi
Empowerment boxes questions to contribute to
more autonomous, self-directed, positive outcomes in
academic and practice settings.
Keep in Mind boxes introduce the reader to the un-
derlying theme of the chapter.
Professional Pointers give readers advice on nurs-
ing best practices in the professional arena.
“Try This” boxes challenge students to imagine, vi-
sualize, and think outside the box.
Contents
UNIT I RESOURCES, 1
1 Personal Resources of an Adult Learner, 1
The Adult Learner and Resource Management, 1
Formal and Informal Educational Experiences, 3
Geared for Success, 4
Potential Hidden Dangers to Avoid, 4
Hidden Danger Shared by all Adult Learners, 4
Empowerment, 5
Dangers for the Traditional Adult Learner, 5
Dangers for the Nontraditional Learner, 5
Special Challenges for Practical/Vocational
Nursing Students, 6
Strengths of all Adult Learners, 6
Learners Have Rights, 7
Responsibilities of Learners, 7
Teaching Versus Learning, 7
Role of Evaluation, 9
Dealing With Referrals, 11
Other Responsibilities of Learners, 11
2 Academic Resources (Study Skills and Test
Strategies), 14
Brain Dominance, 15
Right and Left Sides of the Cerebrum, 15
Right-Brain-Dominant Individuals, 15
Left-Brain-Dominant Individuals, 16
Thinking Preference, 16
Learning Preferences, 16
Perceptual Learning Preferences, 16
Perceptual Learning Preference, 17
Categories of Multiple Intelligences, 18
Identifying and Using the Intelligences, 18
Linguistic Learner (The Word Player), 18
Logical/Mathematical Learner
(The Questioner), 19
Visual/Spatial Learner (The Visualizer), 19
Musical Learner (The Music Lover), 19
Bodily/Kinesthetic Learner (The Mover), 19
Interpersonal Learner (The Socializer), 19
Intrapersonal Learner (The Individual), 19
How We Learn, 19
Mapping (Concept Map), 20
Visual Strategies To Enhance Understanding, 20
Undependable Memory and Learning System, 22
Possible Behaviors, 22
Some Suggestions for the Student With Attention
Decit Hyperactivity Disorder (Although
They Can Help All Learners!), 22
xii
More Barriers to Learning, 23
Inability to Understand (Comprehend) Content, 23
Putting It all Together, 24
General Hints for Learners, 24
Concentration, 24
Listening/Viewing, 26
How to Understand (Comprehend) Information, 27
Reading Assignments, 27
Remembering and Forgetting, 28
From Temporary to Permanent Memory by Way
of A Neural Trace, 29
Memory Aids, 29
Successful Test Taking, 29
Preparing for the Test, 30
Taking the Test, 30
Reviewing Your Tests, 30
Reducing Anxiety Before Testing, 31
Hints for Specic Questions, 31
Beyond the Basics of Study Skills, 33
Your School’s Learning Resource Center, 33
Different Student Skill Levels and Different
Resources of the Learning Resource Center, 33
Where to Start, 34
Locating In-House Resources, 34
Responsible Use of Learning Strategies, 36
Technology Use During Learning Activities, 37
Other Learning Resources, 38
Syllabus and Course Outlines, 38
Study Groups, 38
Tutoring, 38
Nursing Skills/Simulation Lab, 38
Study Skills Lab, 39
Audiovisual Materials, 39
Internet, 39
Mobile Devices, 40
Computer-Aided Instruction, 41
Guest Speakers, 41
3 Community Resources, 44
What Types of Community Resources Exist?, 45
Information and Referral Agencies, 45
Housing and Shelter Programs, 45
Financial and Legal Assistance Programs, 45
Health and Medical Services, 46
Food Programs, 46
Transportation Programs, 46
Employment/Educational/Training Programs, 47
Beyond Community Resources, 47
Federal Financial Aid Resources, 47

Nursing Organizations, 47
Social Media (Electronic Media) And Social
Networking, 48
Internet Academic Resources, 49
UNIT II BUILDING BLOCKS FOR YOUR
CAREER, 51
4 How Practical/Vocational Nursing Evolved:
1836 to the Present, 51
Modern Practical Nurses, 51
First School of Nursing (1836), 51
Florence Nightingale (1820–1910), 53
Crimean War 1853 To 1865, 54
Mary Seacole; Honored for Her Work, 54
Death Rate Drops; Nightingale Decorated, 55
Nightingale Establishes First School of Nursing
In England, 55
Nightingale’s Core Belief About Nursing, 56
Nightingale Museum on the Site of Her School of
Nursing, 56
Early Training Schools in America, 56
Civil War (1861–1865), 56
Formal Training: Practical Nursing, 57
Nursing in the Home, 57
From Home to Public Health Nursing, 57
Twentieth Century, 58
Mississippi: First to License Practical
Nurses, 58
World War I Nurses 1914 To 1918, 58
Smith Hughes Act Of 1917, 59
Nurses Return Home: Acute Nursing Shortage
Follows World War I, 59
Depression of the 1930s, 59
World War II 1939 To 1945, 59
Practical Nursing Responsibilities Increase After
World War II, 60
Practical Nursing Duties Outlined, 60
Registered Nurse and Licensed Practical Nurse
Tasks Differentiated, 60
The Korean Conict (Also Known As United
Nations Police Action or the Second
Indochina War) 1950 to 1953, 60
Registered Nurses React, 61
Public Law 911, 61
The Vietnam War 1961 to 1973, 61
National Black Nurses Association, 62
Iraq War 2003 to 2011 And
The Afghan War 2001 to 2021, 62
Nurse Leaders in U.S. Government, 63
American Nurses Association Movement Toward
Two Levels of Nursing, 64
American Medical Association Moves to Ease
Nursing Shortage, 64
Assistive Personnel, 64
First Computerized Testing: NCLEX-PN®, 64
Long-Term Care Certication, 64
CONTENTS xiii
Twenty-First Century, 64
The Covid-19 Pandemic 2020—Present, 65
You Have Come a Long Way!, 65
5 Critical Thinking: A Lifelong Journey, 67
Overview of Critical Thinking, 67
Ways of Thinking, 68
Denition of Applied Critical Thinking, 68
Critical Thinking and Licensed Practical/Licensed
Vocational Nursing, 69
What You Need to Think Critically, 70
Factors That Inuence Critical Thinking, 70
Additional Factors That Inuence Critical
Thinking, 71
Critical Thinking and the NCLEX-PN®, 72
Making It Work for You, 73
Where to go From Here, 73
6 Ethics Applied to Nursing: Personal Versus
Professional Ethics, 76
Description and Scope of Ethics, 77
Morals and Values, 77
Comparison of Legal Aspects of Nursing and
Ethics, 77
Nursing Ethics, 77
Ethical Codes of the National Association for
Practical Nurse Education and Service and
National Association of Licensed Practical
Nurses, 78
Your Personal Code of Ethics, 78
Roots of Nursing Ethics, 79
What Changed?, 79
Ethical Decisions in Health Care, 80
Ethics Committees, 80
Western Secular Belief System, 80
Ethical Responsibilities of Nurses, 80
Principles of Ethics, 81
Nonmalecence (do No Harm), 81
Benecence (do Good), 82
Autonomy (free to Choose), 83
Fidelity (be True), 83
Justice (fair to All), 84
Role of Benecent Paternalism, 85
Paternalism and Women’s Health, 85
7 Nursing and the Law: What Are the Rules? 88
Nurse Practice Act, 89
Basic Terminology, 89
Content of Nurse Practice Acts, 90
State Board of Nursing, 90
Functions of the Board, 90
Disciplinary Responsibility of The Board, 91
Disciplinary Process and Action, 91
Nursing Licensure, 91
Working in Other States, 92
Verication of Licensure, 93
Assistive Personnel, 93
Nursing Standard of Care, 93
xiv CONTENTS

How the Law Affects Licensed Practical Nurses Types of Questions, 113
and Licensed Vocational Nurses, 94 Nurse–client Communication Evaluation, 113
Common Law Versus Statutory Law, 94 Blocks to Communication, 114
Criminal Versus Civil Action, 94 Avoiding Blocks, 114
Intentional Torts, 94 Communication and Body Posture, 115
Unintentional Torts, 96 Cultural Differences, 115
Negligence, 96 Role Changes for The Client, 115
Malpractice (professional Negligence), 96 It Begins with “hello, My Name is . . .”, 115
Malpractice Insurance for Nurses, 97 Nursing Jargon, 116
Four Elements Needed to Prove Negligence, 97 Fear of the Unknown, 116
Steps for Bringing Legal Action, 97 Personal Factors, 116
Depositions, 97 Environmental Factors, 116
Attorney Procedures, 98 Communicating with Instructors and Staff, 116
Giving Testimony, 98 Respect, 116
Liability, 98 Trust, 116
Kinds of Liability, 98 Honesty, 117
Common Causes of Nursing Liability, 99 Empathy, 117
Responsibility and Accountability in Sensitivity, 117
Nursing, 99 Humor, 117
Liability of Student Nurses and Instructors, 99 Knowledge, 117
Functioning Beyond the Scope of Practice and Patience, 117
Experience, 99 Commitment, 117
Specic Client Situations, 100 Self-esteem, Thoughts, and Straightforward
Privacy and Condentiality, 100 Communication, 117
Information That Must Be Revealed, 100 “I” Messages, 118
Clients’ Rights, 100 Situation, Background, Assessment,
Health Insurance Portability and Accountability Recommendation, 118
Act, 101 SBAR for The Shift Report, 118
Client Competency, 103 Life Span Communication, 119
Client’s Right to Consent, 103 Infants, 119
End-of-life Issues, 104 Preschoolers, 119
Patient Self-determination Act, 104 School-age Children, 119
Advance Directives, 104 Teenagers, 119
Do-not-resuscitate Order, 105 Adults, 119
Removal of Life Support Systems, 105 Generational Differences, 120
Physician-assisted Suicide and Euthanasia, 105 Elders, 120
Organ Donation, 106 Digital Communication, 120
End-of-life Care, 106 Electronic Documentation, 120
Good Samaritan Act, 106 E-mail, 120
Cell Phones and Text Messaging, 121
Social Media, 121
UNIT III RELATIONSHIP-CENTERED Conict Resolution, 121
CARE, 109
9 Assertiveness: Your Responsibility, 124
8 Effective Communication: Health Care Team, Nonassertive (Passive) Behavior, 124
Clients, Faculty, and Peers, 109 Aggressive Behavior, 125
Communication Process, 110 Assertive Behavior, 126
One-way Versus Two-way Communication, 110 Negative Interactions: Using Coping
Essential Components of the Communication Mechanisms, 128
Process, 110 Gossip Hurts, 129
Factors That Affect Communication, 110 Guidelines for Moving Toward
Types of Communication, 111 Assertiveness, 129
Verbal Communication, 111 The Problem-Solving Process, 129
Nonverbal Communication, 112 Problem-Solving Steps, 130
Affective Communication, 112 Negative Manipulative Interactions, 132
Communication Strategies, 112 Aggressiveness And Work-Related Issues, 133
Active Listening, 113 Assault, 133
Active Listening Behaviors, 113 Contributing Factors, 134

Employee Violence, 135
Sexual Harassment, 136
Counseling And Filing Charges, 137
Lateral Violence, 137
Academic Incivility, 137
Insidious Aggression, 137
10 Cultural Uniqueness, Sensitivity,
and Competence, 140
Denition of Culture, 141
Characteristics of Culture, 141
Danger: Ethnocentrism, Prejudice,
and Discrimination, 141
Avoiding False Assumptions, 141
Think Like an Anthropologist!, 141
Each Culture and Person is Unique, 142
Communication, 142
Space, 143
Social Organization, 143
Time, 143
Environmental Controls, 143
Biological Variations, 143
Knowing Yourself, 145
What Makes You Unique?, 145
How Many Hats Do You Wear?, 145
What We Share In Common, 145
Knowing Others: Cultural Diversity, 146
Importance of Cultural Diversity, 146
Learning About Cultural Diversity, 147
Areas of Cultural Diversity, 147
Increasing Your Knowledge of Culturally Diverse
Groups, 151
Diversity Proles of Predominant Cultural
Groups in the United States, 151
Developing Cultural Competence in Health Care
Situations, 151
Identify Your Agency’s Cultural Groups, 152
Modify Your Work Setting, 152
Care Planning For Culturally Diverse Clients in
Your Service Area, 152
Adapting Plans of Care for Culturally Diverse
Clients, 153
11 Spiritual Needs, Spiritual Caring, and Religious
Differences, 156
Spirituality and Religion, 156
Spiritual Versus Emotional Dimension, 157
Importance of Spiritual Care, 157
Who Needs Spiritual Care?, 157
Gathering Data for Spiritual Issues, 157
Meeting The Spiritual Needs of Clients And Their
Families, 158
Pastoral Care Team, 158
How Clients Meet Spiritual Needs, 158
Clients’ Spiritual Practices, 158
Religion and the Client, 159
Value of Rituals and Practices, 159
The Client and Prayer, 159
CONTENTS xv
The Religious American, 159
Religion in the United States and World, 160
Avoiding False Assumptions and Stereotypes, 160
UNIT IV HEALTH SYSTEM-BASED CARE 162
12 The Nursing Process: Your Role, 162
The Nursing Process: The 1950s, 163
The Nursing Process: The 1970s To The 1990s, 163
The Nursing Process: 2000 And Beyond, 163
What Differentiates the Licensed Practical Nurse/
Licensed Vocational Nurse Role From the
Registered Nurse Role, 164
Developing Your Plan of Care for Assigned
Clients, 165
Steps Of The Nursing Process, 165
Step 1: Data Collection, 165
Step 2: Planning, 167
Step 3: Implementation, 171
Step 4: Evaluation, 172
Where Are We Now in the Nursing Process?, 173
Nursing Interventions Classication, 173
Nursing Outcomes Classication, 173
Linking North American Nursing Diagnosis
Association International, Nursing
Interventions Classication, and Nursing
Outcomes Classication, 173
13 Nursing Theory, Research, and Evidence-Based
Practice, 176
Nursing Theories, 176
Rationale for Theories, 176
Florence Nightingale: The First Nursing Theorist,
176
Abraham Maslow’s Human Needs Theory, 177
Orem’s Self-Care Decit Theory, 177
Madeline Leininger’s Culture Care Theory, 178
Hildegard Peplau’s Interpersonal Relations
Theory, 178
Rosenstock’s Health Belief Theory, 178
Sister Callista Roy’s Adaptation Model, 179
Jean Watson’s Theory of Human Care, 179
Nursing Research, 179
Evidence-Based Practice, 180
Background of The Evidence-Based Practice
Movement, 180
How Best Evidence for Practice Guidelines is
Determined, 181
Evidence-Based Practice in Nursing, 181
Elements of Evidence-Based Practice, 181
The Nurse’s Role, 182
14 The Interdisciplinary Health Care Team: The Role
of the Practical/Vocational Nurse, 184
Who is Responsible for the Client’s Discharge?, 184
Emergency Care, 185
The Surgical Experience, 186
xvi CONTENTS
Postanesthesia Care Unit, 186
Intensive Care: A Time for Close Observation, 186
Surgical Unit: An Eye to Discharge, 187
Extended-Care Unit: on the Road to
Rehabilitation, 187
Home Care: Smooth Transition to Previous Family
Roles, 188
Interprofessional Health Care Team, 188
What is Nursing?, 189
Nursing’s Place on The Health Care Team, 189
Diversity In Educational Preparation of Nurses, 189
Registered Nurses, 189
Licensed Practical Nurse/Licensed Vocational
Nurses, 192
Student Nurses, 194
Nursing Assistants, 194
Assistive Personnel, 194
Clerk Receptionists (Unit Secretary), 194
Unit Managers, 195
Delivery of Nursing Care in Acute Care
Settings, 195
Total Patient (Client) Care (Case Method), 195
Functional Nursing, 195
Team Nursing, 195
Primary Nursing, 196
Nursing Case Management, 196
Skill Mix, 196
Client-Centered–Relationship-Centered
Care—A Philosophy, 196
The Hidden Nursing Shortage, 197
15 Health Care Settings: Continuum of Care, 199
Public Versus Private Health Care Agencies, 200
Public Health Care Agencies, 200
Examples Of Public Health Care Agencies, 200
Voluntary Health Care Agencies, 201
Private Health Care Agencies, 201
Types Of Hospitals, 202
Community Hospitals, 202
Federal Or State Government Hospitals (Public
Hospitals), 203
Teaching And Research Hospitals, 203
Critical Access Hospitals, 203
Beyond The Hospital Setting, 203
Ambulatory Services, 203
Outpatient Clinics, 203
Urgent Care Centers, 204
One-Day Surgical Care Centers, 204
Free Clinics, 204
Alternatives To Long-Term Care Facilities, 204
Community-Based Care, 204
Institutional Settings, 206
How The Omnibus Budget Reconciliation Act
Relates To Skilled Nursing Facilities, 206
Types Of Care, 206
Long-Term Care Facilities, 206
What Is Skilled Nursing Care?, 206
Personal Care, 207
Other Types Of Facilities/Services, 207
Rehabilitation Services, 207
Hospice Care, 208
16 The Health Care System: Financing, Issues,
and Trends, 210
The United States Health Care System, 210
Health Care Reform: The Affordable Care Act, 211
Financing Health Care Costs, 212
Fee-For-Service, 212
Capitation, 212
How Clients Pay for Health Care Services, 212
Personal Payment, 212
Private Health Insurance, 212
Public Health Insurance, 212
Cost of Health Insurance, 214
The Uninsured, 214
Quality, Safety, And Cost of Health Care, 215
Improving Quality in Health Care, 215
Improving Quality in Health Care; Payment
Methods/Penalties, 216
Improving Safety in Health Care, 216
Improving The Cost of Health Care, 217
Restructuring The Health Care System, 217
Dealing With Change, 217
UNIT V THE LPN/LVN: YOUR ROLE TODAY
AND IN THE FUTURE, 220
17 Collaboration: Leading and Managing, 220
Licensed Practical Nurse/Licensed Vocational
Nurse as First-Line Leader, 221
Mission Statements, 221
The Diverse Role of The Newly Licensed Practical
Nurse/Licensed Vocational Nurse, 222
Expanded Role of Licensed Practical/Licensed
Vocational Nursing, 223
Review the Current Nurse Practice Act of Your
State, 223
Preparing for a Leadership and Management
Role, 223
Difference Between Management and Leadership,
224
What Kind of Leader are You?, 224
Leadership Styles, 225
Benets And Disadvantages of Leadership Styles, 225
Using The Leadership Continuum as a Guide, 225
Core Knowledge And Skills Needed for
Leadership, 226
The Four “I”S of Transformational Leadership
Can Help Lead the Way, 226
Understanding Motivation and Human Needs, 227
Applying Communication Skills as a Licensed
Practical Nurse/Licensed Vocational Nurse
Leader, 229
Applying Problem Solving as a Licensed Practical
Nurse/Licensed Vocational Nurse Leader, 230

Team Building, 231
Stress Management, 231
Specic Knowledge and Skills Needed for
Leadership, 232
Occupational Skills for First-Line Licensed
Practical Nurse/Licensed Vocational Nurse
Leaders, 232
Organizational Skills for First-Line Licensed
Practical Nurse/Licensed Vocational Nurse
Leaders, 234
Additional Resources for The Licensed Practical
Nurse/Licensed Vocational Nurse to Develop
Organizational, Occupational, and Human
Relationship Skills, 239
Where To Begin? Job Description for Charge
Nurse, 240
How Long Will it Take Me to Prepare to be a
Charge Nurse?, 241
How This Text Can Help You to Prepare for a
Future Charge Nurse Position, 241
A Checklist of Policies, Regulations, And
Routines for the Licensed Practical/Licensed
Vocational Charge Nurse, 242
Facility Organization/Legal Aspects, 242
Federal, State, and Private Agency
Regulations, 242
Personnel Policies, 242
Records and Unit Routines, 242
Unit Administration, 242
Safety Policies, 243
Housekeeping, Maintenance, and Supplies, 243
Equipment: How to Use it and Where to Obtain
It, 243
Food Service for Residents, 243
Nursing Care Procedures/Assisting Health Care
Provider, 243
Medications, 243
Documentation, 243
Special Areas, 243
Miscellaneous, 243
Collecting Data as a Charge Nurse, 244
Signs and Symptoms, 244
The Report That Wasn’t, 245
Common Problems of Licensed Practical/
Licensed Vocational Charge Nurse, 245
When Nursing Assistants Bring Problems From
Home, 246
Encouraging Personal Responsibility in Nursing
Assistants, 246
Dealing With Demanding/Complaining Families,
246
Assignment and Delegation, 247
Checking Your Nurse Practice Act, 247
General Considerations, 248
Differences Between Assigning and
Delegating, 249
Why Delegating is Important, 250
Legal Aspects of Delegating, 251
CONTENTS xvii
Using The Nursing Process as a Guide for
Assigning Tasks and Delegating Duties, 251
Collecting Data, 251
Planning, 252
Implementation, 259
Evaluation, 260
Putting It all Together, 260
Reporting at the End of Your Shift, 261
18 Workforce Trends: How to Find a First Job You
Will Love, 264
Licensed Practical Nurse/Licensed Vocational
Nurse Demographics, 265
Nursing: The Licensed Practical Nurse/Licensed
Vocational Nurse as a Door to Many
Workforce Options And Life-Long
Learning, 265
Countless Workforce Settings Exist: Finding the
Right Fit is a Rewarding Challenge, 266
Long-Term Care Facilities (Including Subacute
Units), 267
Assisted Living Facility, 268
Independent Living Facility, 268
School-Related Positions, 268
Home Health Nursing, 268
Mental Health Nursing, 269
Military Services, 269
Hospital Nursing, 270
Outpatient Clinics, Health Care Providers’
Ofces, Urgent Care Centers, and
Chiropractic Ofces, 270
Operating Room Nursing, 271
Veterans Health Administration Medical Careers,
271
Hospice and Palliative Care, 271
Other Job Opportunities, 271
Helpful Personal Attributes, 272
Using Interpersonal Styles to Your Benet, 273
Potential References, 273
Networking Your Way to Success, 274
Informational Interviews to Create Future
Expectations, 277
Searching for Employment Openings, 278
References: A Timeless Treasure, 280
Resumes: The Contributions You Will Make, 280
Cover Letters: Tailored to Fit the Job You Want, 282
Answers to Application Questions, 284
Preparing for the Interview, 285
Interview Questions and Answers: a Challenging
Opportunity, 286
Making A Lasting Impression, 286
Personal Hygiene, 286
Clothing, 289
Makeup, 289
Accessories, 289
Eyewear, 290
Posture, 290
Manner, 290
Another random document with
no related content on Scribd:
 Ja miksi rakastetaan? Ja miksi murhataan?… Miksi saavat meissä
vallan tunteet, jotka tuottavat pahaa muille ja itsellemme?…

Jäätyämme yksin ja sytytettyämme kynttilät katsoin ensi työkseni

Kiraa silmiin. Näin hänen yhä olevan yhtä kiihkeän
murhanhalussaan. Hänelle se oli kuin juhlaa. Hän oli haltioissaan.
Hän pukeutui avokaulaiseen pukuun ja maalasi kasvonsa, ikäänkuin
olisi ollut kysymyksessä mussafirien vastaanottaminen, eikä
lakannut hetkeksikään laulelemasta. Hänellä oli vasemmassa
poskessa pähkinän kokoinen sinertävänpunainen läiskä.

»Suutele sitä», hän sanoi minulle. »Kun laukaus tänä yönä

pamahtaa, katoaa se pois».

»Kira», sanoin minä, haavaa suudellen, »emmekö sittenkin kutsu

enojamme ja lähde täältä pois?…»

»Ei», huusi hän, »ensin on äitini murha kostettava! Sitten

lähdemme».

»Mutta sehän on kauheaa katsella!»

»Se on ihanaa!» huusi hän, sulkien minut syliinsä ja suudellen

minua.

*****

Minuutit kuluivat hitaina, kaameina kuin painajaisunessa. Minä

toivoin salaa, etteivät isäni ja veljeni olisi tulleet sinä yönä eikä
seuraavinakaan, ja että enoni luopuisivat kyllästyneinä aikeestaan.
Mutta ursitelien [kolme haltijatarta, jotka valvovat
synnyinhetkellämme] päätökset ovat meidän toivomuksiamme
voimakkaammat, ja kenties heidän tahtonsa ilmeni Kiran tahdossa.
 Hän juoksi katsomaan itseään peilistä, kuunteli ikkunassa, suuteli
kiharoitaan, tanssi huntunsa kanssa ja heittäytyi sitten oudosti
nauraen tyynyille. Sitten hän kävi yhtäkkiä miettiväiseksi, nousi, meni
viereiseen huoneeseen ja palasi sieltä kädessään pieni tikari.

»Katsohan tätä!» sanoi hän painokkaasti. »Jos ilmaiset enojemme

olevan täällä, isken tämän sydämeeni. Ja silloin jäät yksin! Vannon
sen äitini nimessä!»

Minä kauhistuin. Tuollainen ajatus ei ollut johtunut mieleenikään.

Rukoilin Kiraa hartaasti:

»Vie se paikoilleen, Kira! Minä puolestani vannon, etten sano

mitään…»

Mutta hän piiloitti siitä huolimatta tikarin povelleen.

Tuskin hän oli sen tehnyt, kun oven saranat päästivät surkean
ulvahduksen, mikä kaikui sydämessäni kuin kuolevan voihkaisu.
Kiraa värisytti, hänen silmänsä salamoivat ja heittäytyen sohvalle
minun oikealle puolelleni hän kuiskasi korvaani:

»Älä katso pihaikkunoihin päin, älä katso, älä katso!»

Avain narahti lukossa, ja painautuen Kiraa vasten minä katselin

jähmettyneenä kuinka isäni lähestyi otsa rypyssä, kädet nyrkkiin
puristettuina, ja hänen kintereillään vanhempi veljeni.

Hän ehti hädin tuskin kysyä meiltä, osoittaen rikottua ikkunaa:

»Kuka on särkenyt tuon? Missä on äitinne?»

 Silloin pamahti melkein yhtaikaa kaksi laukausta, ikkunaruudut
helisivät, koko talo liikahti ja huoneen täytti paksu palaneen ruudin
savu. Tänä kauheana hetkenä Kiran puristaessa minua rintaansa
vasten näin vain kuinka veljeni kaatui taapäin lattialle ja isäni
heittäytyi ulos sataman puolisesta ikkunasta. Kauhusta
menehtymäisilläni suljin silmäni. Mutta kun jälleen avasin ne, näin
veljeni makaavan maassa pää murskattuna kuin seinää vasten
heitetty vesimeloni ja molempien enojeni kurottautuvan ulos
ikkunasta ja ampuvan vielä neljä pistoolinlaukausta isäni jälkeen,
joka oli päässyt pakoon.

Päästäen minut syleilystään Kira hypähti keskelle huonetta ja

huusi:

»Te ammuitte ohi!… Te ammuitte ohi! Hän menetti vain vasemman

korvansa».

Vastaukseksi he sammuttivat kaikki kynttilät ja nuorempi meni

pihalle, vanhemman ohjatessa meidät ulos huoneesta. Hän istutti
meidät leposohvalle ja puhui meille pilkkopimeässä näin:

»Kiralina ja Dragomir, minä suutelen nyt teitä ehkä viimeisen

kerran. Isänne on kolmas mies, johon luotini ei ole osunut, ja jos
minun on uskottava ursitaani, kohtaa minua kuolema kolmannen
vihamieheni kädestä, jonka ohi ammun täysikuun aikana. Koetan
kyllä suojella nahkaani, mutta kohtaloaan ei kukaan voi välttää.
Kuulkaa siis!… Teidät tulee hetken kuluttua noutamaan sen
ravintolan isäntä, josta äitinne tilasi ruokansa. Hänen luonaan on
teille varattu kaksi huonetta ja kaikki, mitä tarvitsette. Huomenna hän
noutaa täältä tavaranne. Tähän taloon ette koskaan enää saa astua
jalkaanne!…
 »Ettekö otakaan meitä mukaanne?» kysyi Kira vapisevin äänin.

»Ei, siihen minulla ei ole oikeutta… Meidän elämämme on kovaa

ja teidät on kasvatettu untuvissa…»

»Mutta isämme tappaa meidät…»

»Hän ei tapa teitä… Muuten on aikomuksemme ennenpitkää uusia

leikki ja silloin hän ei pääse käsistämme. Tavalla tai toisella
raivaamme hänet tieltä, sillä meitä on kaksi yhtä vastaan. Eläkää
mielenne mukaan ja unohtakaa, että olette koskaan tavanneet meitä.
Näette meidät vasta sitten, kun koira on kadonnut. Jos joskus
haluatte tietää, olemmeko vielä hengissä, niin lähestykää
ravintoloitsijaa ja sanokaa minun etunimeni: Cosma. Hän ilmoittaa
teille silloin sen, minkä tietää. Mutta Ibrahim, katagatzilainen
kravustaja tietää enemmän, ja kun kuulette hänen huutavan
ikkunainne alla: »Tuoreita krapuja! Krapuja!…», niin menkää alas ja
seuratkaa häntä kaupungin ulkopuolelle: hänellä on teille joku
uutinen meiltä. Lopuksi, jos viranomaiset kysyvät teiltä tämänöisiä
tapahtumia, niin kertokaa, mitä olette nähneet, mutta älkää sanoko
mitä ajattelette, älkääkä ajatelko mitään!»

Hän vaikeni. Pihasta kuului askelten ääntä ja ravintoloitsija tuli

sisään. Eno syleili meitä ja lähti. Me lähdimme heti hänen jälkeensä.

Hotelli oli viidenkymmenen askeleen päässä kodistamme ja

asemaltaan samanlainen. Mutta mikä ero olikaan meidän mukavien
huoneittemme ja niiden yksinkertaisten huoneitten välillä, joskin ne
olivat talon parhaat, joihin meidät johdettiin!… Me itkimme
kyyneleemme ehdyksiin. Onneksi oli huoneilla se etu, että ikkunat
olivat Tonavalle päin ja että ne olivat vierekkäin.
 Nähdessään ränstyneet huonekalut ja halvan, kuluneen maton
kynttilän lepattavassa valossa, Kiralle selvisi hänen kostonsa turhuus
ja heittäytyen vuoteelle täysissä pukimissa hän itki vielä enemmän
kuin minä.

Kaikki kauhunkuvat silmissäni minua peloitti jäädä yksin

huoneeseeni ja niin otin peiton ja paneuduin maata sisareni viereen.
Kolme päivää kestäneiden kärsimysten nääntämänä minä nukahdin
pian, jättäen kynttilät palamaan ja Kiran nyyhkyttämään.

*****

Seuraavana aamuna tunsin kaikesta huolimatta itseni

tyytyväiseksi auringon ensi säteiden tunkeutuessa huoneeseen, joka
sekin näytti kauniimmalta kuin eilen. Mutta minua tyrmistytti se
ajatus, että isäni saattaisi tulla. Herätin vielä nukkuvan Kiran, ja
ehdotin hänelle pakoa. Hän oli yhtä mieltä kanssani. Hän istui
tylsänä vuoteen laidalla, silmät punaisina, kasvot turvonneina.
Arvelin hänen ehkä katuvan ja kysyin sitä häneltä.

»Ei», vastasi hän, »olen epätoivoissani siitä, että isä pääsi

pakoon… Jos hän olisi »lähtenyt» poikansa kanssa, asuisimme nyt
kotona… Tämä rumuus inhoittaa minua…»

Ja hän loi halveksivan katseen ympäri huonetta. Lähdimme ulos.

Istuen oven ulkopuolella poltteli hotellinpitäjä vesipiippuaan
raikkaassa aamuilmassa. Hän nousi ja kumarsi syvään.

»Saanko kysyä, miksi lähdette ulos näin varhain?» kysyi hän hyvin
kunnioittavasti turkinkielellä.
 »Abu Hassan, me pelkäämme poliisia ja isäämme», vastasi Kira
samalla kielellä.

»Minä vastaan turvallisuudestanne, neitiseni, kunhan vain pysytte

hiljaa talossani».

Ja vilkaisten taakseen hän lisäsi hyvin hiljaa:

»Siksi te olettekin täällä».

En koskaan ole päässyt selville siitä, mikä hän oli miehiään, enkä
hänen suhteestaan äitini perheeseen; sen vain tiedän, ettei kukaan
häirinnyt meitä hänen luonaan eikä isästäni näkynyt jälkeäkään. Ja
kun pelkomme oli haihtunut, etäännyimme talosta kiellosta
huolimatta. Silloin alkoi tuo kaunis ja surunvoittoinen elämä, jota
kesti kuukauden, ja joka oli niin täynnä aurinkoa ja joutilasta
harhailua.

Tämä oli meille jotakin uutta, tuntematonta nautintoa, outoa

elämää, ja me olimme kuin kaksi linnunpoikasta, jotka pakenevat
häkistään koetellakseen siipiensä kantavuutta, ja syöksyvät kiihkeinä
kohti valoa…

Talon takapuolella oli toinen, tosin hyvin likainen, mutta meille

mukava uloskäytävä, sillä siten me saatoimme tulla ja mennä
kenenkään näkemättä. Tämä pieni ovi johti pahanpäiväisille,
kallionkupeeseen hakatuille portaille, ja nämä portaat olivat aivan
ikkunaimme alla. Totuttuamme onnettomuuteen me päättelimme
nauraen, että täällä oli sittenkin parempi kuin kotona, missä ei ollut
portaita ikkunoiden alla.
 Aamuisin me katosimme heti aamiaisen jälkeen ja palasimme
vasta keskipäivällä. Ruoka tuotiin meille huoneisiimme. Iltapäivät
vietimme niinikään ulkona. Kun elonkorjuu juuri oli päättynyt, oli
Kiran mielestä hauska koota vehnänkorsia, sitoa ne lyhteiksi ja antaa
köyhille tähkänpoimijoille, joiden selät olivat jäykät paljosta
kumartumisesta. Tai sitten me juoksentelimme niityillä, missä
tuhannet lampaat kävivät laitumella ja siirtyivät lakkaamatta paikasta
toiseen, jättäen jälkensä maahan ja villaansa pensaisiin. Vanhoja
naisia kulki pensaikosta pensaikkoon villaa kooten. Me teimme
samoin, ja toimme iloisina saaliimme heille.

Kerran retkemme ulottui niihin kahteen kukkulaan saakka, missä

äiti oli jättänyt meidät, ja nyt vasta huomasimme, että olimme tuona
iltana unohtaneet sinne eväskäärömme. Kulkukoirat olivat repineet
sen ja syöneet sisällön. Jäljellä oli vain kääreen riekaleita.

Me itkimme. Onnettomuutemme muisto oli sitäkin raskaampi, kun

jo olimme sen unohtamaisillamme. Mutta nämä lapsekkaan tuskan
hetket vaihtuivat pian jälleen pursuavaksi iloksi, joka paisutti
rintaamme. »Untuvissa» kasvaneina, niinkuin Cosma-eno oli
sanonut, anssarikukkina, me tunsimme vain ne ilot, mitkä äitimme
huone oli tarjonnut, me tunsimme vain tanssin, laulun, keimailun ja
herkuttelun. Tuo kaikki oli kaunista. Mutta nyt meille selvisi, että oli
olemassa ulkomaailma, ja että tuo valonkylläinen, tuoksuntäysi
ulkomaailma oli vieläkin kauniimpi. Tähän saakka emme olleet
tietäneet, millaista oli tavoitella perhosta, hyväillen silitellä vihreää
heinäsirkkaa, pyydystää isoja, pitkäsarvisia hyönteisiä, kuunnella
lintujen kuoroa niiden suunnattomassa salissa, kuulla illan tullen
näkymättömän sirkan sirittävän kilpaa etäisen paimenhuilun kanssa,
ja nähdä mehiläisen peräytyvän kukan kuvusta, jalat siitepölyn
kultaamina. Ja etenkään emme olleet aavistaneet, mitä hurmaa
sydän tuntee, kun tuuli kesäisten kenttien yli kulkiessaan hyväillen
koskettaa ruumista.

Kaikkea tätä me saimme kokea, ja makeat leivokset unohtuivat

mielestämme. Unohtuivat tanssin huuma, vesipiippujen sauhu ja
yrttien tuoksu. Unohtui raadeltu äitimme ja kostonhimo. Kiran hipiä
ruskettui muutamassa päivässä, eikä kauniimpaa naista kuin hän,
ole koskaan karkeloinut Luojan kedoilla, silmissään kostea kiilto,
hiukset tuulessa hulmuten, helmat vallattomasti kohotettuina, rinnat
hekumallisesti paljaina Auringon jumalalle…

*****

Tällävälin kierteli huhu esikaupungissa: vakuutettiin täytenä

totena, että äitini ihailijat olivat tappaneet veljen ja leikanneet isältä
vasemman korvan. Mainittiinpa vielä nimeltä kaksi mussafiria, jotka,
omituista kyllä, sattuivat juuri tuona yönä nousemaan laivaan
matkustaakseen Stambuliin. Ymmärsimme tästä, ettei isäni ollut
ilmaissut murhaajaa eikä nostanut kannetta.

Hänen välinpitämättömyytensä rauhoittamina me ryhdyimme uusin

innoin jatkamaan romanttista elämäämme. Mutta pian Kira alkoi
osoittaa haluttomuuden oireita. Se johtui, nähkääs, siitä, että kunnon
mussafirimme alkoivat luovia uuden asuntomme ympärillä ja pitivät
serenaadeja satamanpuolisten ikkunaimme alla, jossa ohikulkijoita
oli vähän. Vaivoin pysytellen porrasaskelmilla, jotka lohkeilivat
lakkaamatta, heitä tuli ilta illalta yhä useampia. Ja kuinka
hullunkurisilta näyttivätkään nuo kallionkupeella riipuskelevat miehet
siinä melutessaan, aikaansaaden eri soitimillaan mitä hirvittävimmän
epäsoinnun, sättien toisiaan kuin markkinavarkaat ja kierien joskus
alas rinnettä kuin täysinäiset säkit.
 Kiraa ja minua huvitti katsella ikkunoistamme noita narreja, jotka
kaikki tahtoivat tavata häntä. Abu-Hassan kaatoi saavittain kylmää
vettä heidän niskaansa, mutta koska rakkaus on vettä
voimakkaampi, jatkoivat he meidän huvittamistamme. Saattaakseen
heidän päänsä yhä enemmän pyörälle Kira alkoi jälleen koristella
itseään ja keimailla. Ja näin minä sain tehdä aamuiset retkeni yksin.
Tein sen mielelläni, mutta en enää uskaltautunut yhtä kauas. Tonava
veti minua vastustamattomasti puoleensa. Olin täyttänyt yksitoista
vuotta, mutta en vielä koskaan ollut liukunut pitkin joen pintaa
veneissä, joiden soutajat lauloivat riutuvia laulujaan virran
kiidättäessä heitä.

Tuohon aikaan ei satamassa ollut laivalaituria, ja sai kulkea

kymmenen jopa kaksikymmentäkin askelta, ennenkuin vesi ulottui
rinnan tasalle. Päästäkseen veneeseen oli kuljettava pitkin kapeaa
puista laituria. Etäällä ankkuroivat purjeveneet hankasivat keulaansa
ison sillan puisiin ponttooneihin. Vilisevä joukko turkkilaisia,
armenialaisia ja romanialaisia lastaajia kulki kantamuksineen
edestakaisin näillä silloilla, jotka notkuivat heidän allaan.

Aluksi katselin etäältä tuota maailmaa, mutta sitten liityin

kaupungin neljää, viittä eri kansallisuutta edustavaan poikalaumaan,
ja miellyin heidän leikkeihinsä. Etenkin oli minusta hauska nähdä
heidän uivan aivan alastomina kuin pienet ruskeat pirunpoikaset.
Olisin tahtonut uida heidän kanssaan, mutta minua peloitti
nähdessäni kuinka he painiskelivat vedessä, painaen toisensa
sukkeluksiin, kunnes olivat tukehtumaisillaan. Ja kerran he kantoivat
rannalle pienen vaaleaverisen pojan, joka oli melkein tukehtunut eikä
hengittänyt enää.
 Silloin minä jätin heidät ja aloin katsella barcagdeita, jotka
veneissään maaten paistattivat päivää, tupakoivat tai laulelivat. Ja
kerran minä pyysin turkinkielellä, että eräs heistä veisi minut
purjehtimaan. Hän vastasi, että ennenkuin pääsi purjehtimaan, oli
maksettava muutama para. Ja minä kun en edes tietänyt, mitä raha
ja maksaminen olikaan! Hän piti minua typeränä ja selitti
ansaitsevansa elatuksensa kuljettamalla ihmisiä veneessään. Näin
hänen puhuessaan joskus katsovan silmää vilkuttaen johonkin
takanani, ja hypistellen siistiä pukuani hän sitten huudahti:

»Ah, noita rikkaiden lapsia! He eivät edes tiedä, että elämiseen

tarvitaan rahaa!»

Silloin minä käännyin katsomaan taakseni ja näin jonkun matkan

päässä vanhan, upeasti puetun turkkilaisen nojaavan kyhmyiseen
keppiinsä ja kuuntelevan keskusteluamme. Hän viittasi minua
luokseen ja sanoi:

»Oletko turkkilainen? Puhut hyvin kieltä».

»En», vastasin, »olen romanialainen».

Hän kyseli minulta kauan yhtä ja toista, tuttavallisesti ja avoimesti.

Mutta minä en vastannut kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Kuitenkaan
hän ei ollut minulle vastenmielinen… Ah, miksi en aavistanut
onnettomuutta?»

Edessäni seisoi inhoittava olento, joka turmeli Kiran ja minun

elämäni: Nazim Effendi, purjealuksen omistaja, haaremien
lihanhankkija, jollaisia oli niin paljon siihen aikaan!…
 Tuo hirviö näyttäytyi minulle kauneimmassa valossaan, oli vakava,
tyyni ja vähäsanainen. Hyvästellessään ja kääntyessään menemään
veneeseensä, joka oli pehmeillä patjoilla ja verhoilla varustettu, hän
sanoi minulle kuin ohimennen:

»Jos joskus haluat purjehtia joko yksin tai sisaresi kanssa, tarjoan
mielihyvällä veneeni käytettäväksenne».

Ja hän huusi arabialaista soutajaansa, antoi tälle ohjeet ja vene

lähti vesille. Minä innostuin heti tästä tarjouksesta, katuen vain sitä,
etten samalla käyttänyt sitä hyväkseni. Pelkäsin, etten häntä enää
tapaisi.

Juoksin minkä jalat kantoivat asuntoomme ja kiipesin kallioportaita

ylös, heittäen lentosuudelmia Kiralle, jonka näin ikkunassa.

»Sinä et ole kiltti!» sanoi hän. »Sinä huvittelet ja jätät minut yksin
ikävään!»

»Huomenna saat sinäkin huvitella kuin ruhtinatar turkkilaisen beyn

purressa!» huusin minä, syleillen häntä.

Ja sitten kerroin henkeä vetämättä, mikä ihme minua oli

kohdannut. Ah, miksei hän ollut kypsyneempi, kokeneempi kuin
minä!… Hän ahmi sanani, ja niin kärsimättömänä hän odotti
saavansa lipua Tonavalle loistopurressa, että vietti yönsä
unettomana.

Seuraavan aamupäivän Kira käytti kokonaan itsensä ja minun

pukemiseen. Puolipäivän tienoissa me menimme rannalle. Siellä oli
sama arabialainen pienessä veneessä, mutta turkkilaista ei näkynyt.
Kira kysyi häneltä rohkeasti:
 »Oletko saanut määräyksen viedä meidät purjehtimaan?»

»Kyllä», vastasi mies, nousten seisomaan.

Kira juoksi laituria pitkin ja hypähti notkeana kuin nuori hirvi alas
veneeseen. Seuratessani häntä minä kuulin erään soutajan sanovan
takanani nämä sanat, jotka myöhemmin muistin onnettomuudessani:

»Mikä kaunis riista!»

Toistin nämä sanat Kiralle, tiedustellen niiden merkitystä.

»He ovat moukkia», vastasi hän.

Heikko läntinen puhalteli ja me nautimme ensi kertaa tämän

hiljaisen lipumisen riemuja. Tuuli tuskin pullisti purjetta. Edettyämme
rannasta, alkoi vene yhtäkkiä hyppelehtiä aavalta kantautuvilla pikku
aalloilla. Pelästyneenä Kira huusi:

»Älä ohjaa keskelle jokea! Seuraa rantaa!»

Arabialainen tarttui peräsimeen ja me käännyimme rantaa kohti.

Ylängön reunalla tuli näkyviin kotitalomme surullisessa autiudessaan
ja sen vieressä ravintola, jossa huoneittemme ikkunat olivat avoinna.
Veneemme sivuutti ne, samoinkuin sataman vilisevine
ihmisjoukkoineen, lukemattomat purjeveneet, lotjat ja ponttoonit.
Sitten se suuntautui yksinäistä laituria kohti ja laski sen kupeeseen.
Tässä seisoi turkkilainen meitä odotellen. Hän lähestyi, kumarsi
syvään Kiralle ja auttoi hänet maalle. Kira tunsi itsensä perin
mairitelluksi. Miehellä oli liikkeissään sulavuutta ja käytöksessään
arvokkuutta, jota oli puuttunut meluavilta mussafireiltamme.
 Ah, sinä poloinen ihmissydän, joka annat elämisen ilon vallata
itsesi! Kuinka sokeita olemmekaan! Mikä lumous estikään meitä
kiinnittämästä huomiota turkkilaisen yhtäkkiseen ja epäilyttävään
ilmestymiseen samoinkuin hänen taitavaan syrjässäpysymiseensä
purjehtimaan lähdettäessä?

Hän osoittautui vieläkin taitavammaksi. Hänen tyyneytensä, hillitty

käytöksensä ja valkoinen partansa sai Kiran menemään
mielettömyydessään niin pitkälle, että hän pyysi päästä näkemään
hänen purjealustaan. Sitä mies oli odottanutkin, mutta varmana
saaliistaan hän vastasi mitä moitteettomimmalla turkinkielellä:

»Ei aivan tällä hetkellä, ihastuttava neiti! Alukseni on lastaamassa

joen toisella puolen Macinin suulla, ja kun ette ole tottuneet
keinumiseen, voisitte tulla pahoinvointisiksi. Mutta tyydytän
uteliaisuutenne lähitulevaisuudessa… Sillävälin olen onnellinen,
voidessani tarjota pienen purjeveneeni käytettäväksenne, ja minulle
tuottaisi kunniaa, jos todella näkisin teidän purjehtivan sillä».

Näin sanoen hän kumarsi niin, että hänen silkkiset vaatteensa

aaltoilivat, kosketti käsillään otsaansa, huuliansa ja rintaansa, ja
astui veneeseen.

*****

Tämä uusi huvi sai meidät unohtamaan äidin, isän, enot,

mussafirit ja itse Jumalankin. Me heittäydyimme ruumiinemme ja
sieluinemme tämän kunnianmiehen käsiin. Kolme päivää peräkkäin
me keinuimme Tonavalla, uskaltautuen yhä kauemmas ja
kauemmas, ja niin me eräänä päivänä melkein huomaamattamme
löysimme itsemme toiselta rannalta. Ja viimeinkin tuli
uteliaisuutemme tyydytetyksi; me olimme purjealuksessa. Se oli iso
ja uudenuutukainen. Tervan haju tunkeutui nenäämme, ja
arabialaisen selittelyt purjeiden, mastojen ja touvien merkityksestä
menivät ohi korviemme.

Nazim Effendi otti meidät vastaan loisteliaassa hytissään puettuna

silkkiseen kauhtanaan ja sandaaleihin. Koskaan emme olleet
nähneet sellaista itämaisten mattojen, kupariesineiden ja
kullallakirjailtujen tyynyjen runsautta eikä sellaista aseiden
moninaisuutta: siinä oli pyssyjä, käyriä, turkkilaisia miekkoja,
pistooleita, jotka kaikki olivat korutyötä, somistettuja kullalla, hopealla
ja norsunluulla. Tuntemattomien hajuvesien tuoksu hiveli suloisesti
sieraimiamme. Mattojen peittämillä seinillä riippui kunniapaikalla
sulttaani Abdul-Medjidin valokuva ja Turkin valtakunnan vaakuna,
kauniilla arabialaisella käsialalla kirjoitettuja Koraanin lauseita, ja
häikäisevän kauniiden odaliskien kuvia, joihin Kiran silmät kiintyivät,
ja hän huudahti:

»Kuinka kauniita he ovat!»

»Te olette yhtä kaunis, neitiseni!» sanoi turkkilainen mairitellen.

Meille tarjottiin herkullisia turkkilaisia leivoksia, kahvia

koristeellisista felidjaneista ja poltettavaksi vesipiippuja, täytteenään
tuoksuvaa tumbakia.

Isäntämme oli hyvin huomaavainen, iloinen, täynnä hyvyyttä. Hän

tiedusteli Kiralta hienotunteisesti sukulaisiamme, ja tämä, vaikkei
sanonutkaan kaikkea, sanoi kuitenkin liikaa. Hän kiirehti etenkin
saattamaan hänen tietoonsa, että hän rakasti tanssia, ja
tyytyväisenä päiväänsä Nazim Effendi nousi ja sanoi hyvästelyssään
meitä:
 »No niin, saatte tanssiakin täällä, millein haluatte!»

Ja meidät saatettiin takaisin Romanian puoliselle rannalle.

Olin tyytyväinen ja ylpeä löydöstäni enkä epäillyt mitään… Kira oli

vielä tyytyväisempi ja epäili sitäkin vähemmän. Me luovuimme
kaikista entisistä tottumuksistamme, kaikista mielipuuhistamme. Tuo
salaperäinen purjealus nieli koko elämämme. Me purjehdimme joka
päivä pienellä veneellä, ja asustimme huoneissamme vain öisin ja
aterioidessamme. Ja mikä vieläkin parempi! Kiran mielestä eivät
hänen pukunsa nyt olleet kyllin loisteliaita ja huoneet olivat hänestä
sietämättömät. Hän toivoi, että Cosma-eno pian suoriutuisi isästä,
jotta hän saisi ottaa haltuunsa talonsa ja omaisuutensa, olla hieno
nainen, ja ottaa vastaan — ei mussafireja — vaan vieraita sellaisia
kuin Nazim Effendi! Pikku raukka!

Kokonaisen viikon ajan me kävimme näin vierailuilla turkkilaisen

kajuutassa, tanssimme ja huvittelimme. Me tulimme tuttavallisiksi ja
kotiuduimme. Kira vannoi, että »siinä vasta on oikea isä»!
Turkkilainen veti kirstuistaan esille loisteliaita odaliski-pukuja ja levitti
ne ihastuneiden silmiemme eteen. Pukipahan eräänä päivänä Kiran
ylle yhden niistä. Hän olikin oikea odaliski, samanlainen kuin kuvat
tuolla seinillä! Jotta minä en olisi käynyt kateelliseksi, kiinnitti
turkkilainen huomiota minuunkin, puki minut turkkilaisittain fetsiin,
roimahousuihin ja kirjailtuun vyöhön pistooleineen. Näin koristeltuina
ei paljoakaan puuttunut, ettemme pyytäneet nostamaan ankkuria ja
purjehtimaan pois.

Sen hän vielä tekikin. Mutta ikäänkuin leikitelläkseen kanssamme

hän riisui jälleen vaatteet yltämme, sulki ne kirstuihinsa, ja tuona
iltana lähetti meidät vielä vesi kielellä kotiin.
 Seuraavana aamuna — viimeisenä, jonka vietimme Romanian
kamaralla —
Kira itki raivosta: isä eli yhä eikä Cosma-enosta näkynyt jälkeäkään.

Oli vielä aikainen, kun kuulimme käheän äänen huutavan

ikkunaimme alla:

»Tuoreita krapuja!… Krapuja!…»

Viimeinkin! Ehkä hyviäkin uutisia!

Siinä olikin jo kravustajamme. Juoksimme alas portaita. Kumarana

vuosien ja epäilemättä myös syntiensä painosta maleksi vanha
Ibrahim ikkunaimme alla, pälyillen kuin varas. Me kuljimme hänen
jäljessään Katagatziin päin; täällä, kaukana satamasta, hän suhahti
korvaamme:

»Voi teitä onnettomia! Isänne kätyrit ovat väijyksistä ampuneet

Cosman.
Hänen veljensä haavoittui, mutta pääsi pakenemaan ratsain!»

Ah, kuinka vuotivatkaan kyyneleemme! Ursita oli pitänyt sanansa!

Mihin nyt joutuisimme? Isä, jolla nyt ei ollut mitään peljättävää,
ryöstäisi meidät aivan varmaan.

Kuoleman kauhu valtasi meidät. Parempi oli heittäytyä Tonavaan

kuin palata asuntoomme! Mutta rannalla odotti meitä pieni
purjevene; ja purjealuksessa me heittäydyimme Nazim Effendin
syliin, kuin olisimme olleet hänen lapsiaan.

Kasvot kyynelissä kylpien Kira kertoi tälle isälle koko totuuden,

samoinkuin viimeisen onnettomuutemme, ja huudahti
epätoivoissaan:
 »Ennemmin heittäydymme jokeen, kuin palaamme kotiin!»

»Mutta eihän ole syytä epätoivoon, lapseni», sanoi viettelijä,

»olette isoisänne puolelta turkkilaista sukuperää. No niin, otan teidät
kanssani Stambuliin, jossa äitinne varmaan on hoitamassa
haavoittunutta silmäänsä. Me löydämme hänet ja te olette
onnellisia!»

Hän syleili meitä.

»Milloin te lähdette?» kysyi Kira.

»Muutaman tunnin kuluttua, heti auringonlaskun jälkeen».

Onnettomuudessamme onnellisina me lankesimme hänen

jalkoihinsa ja syleilimme hänen polviaan. Olihan hän pelastajamme!
Ja illalla, hirvittävän melun kantautuessa sillalta korviimme,
loikoessamme kajuutassa opiumipiippua poltellen, mikä huumasi
päämme ja vaivutti meidät onnellisuuden ja puolittaisen
tajuttomuuden sumuun, alkoi kajuutta keinua, niin että luulimme
oltavan matkalla taivaaseen.

Emme olleet matkalla taivaaseen emmekä edes Stambuliin äitiä

etsimään. Meidät oli kerta kaikkiaan ryöstetty, ryöstetty omalla
suostumuksellamme.

Joskus toiste kerron teille harharetkistäni vierailla mailla etsiessäni

sisartani, joka heti Konstantinopoliin saavuttuamme suljettiin
haaremiin.

Minut taivutti kunnianarvoisa hyväntekijä nautintonsa välineeksi ja

turmeli minut iäksi. Ja Kira katosi ainaiseksi näkyvistäni, vaikka
paettuani kaksivuotisen vankeuden jälkeen etsinkin häntä kaksitoista
vuotta mehua myyskennellen.

Palattuani neljätoista vuotta myöhemmin Romaniaan sain kuulla,

että vähän jälkeen pakomme oli eloon jäänyt enomme kostoksi
sytyttänyt eräänä yönä palamaan sekä äitini että isäni talon, jotta
viimemainittu ei olisi päässyt hänen käsistään. Tällä kertaa hän ei
päässytkään pakoon, vaan hukkui liekkeihin.
III

DRAGOMIR

Neljä vuotta oli kulunut siitä päivästä, jolloin Adrien oli kuullut
Stavrolta Kiran tarinan. Huolimatta hänen etsiskelyistään ja
ponnistuksistaan onnettoman mehukauppiaan löytämiseksi, jolle hän
tahtoi vakuuttaa kiintymystään ja ystävyyttään, pysyi tämä kateissa.
Hän luuli hänen jo kuolleen. Ja kiihkomielisen nuorukaisemme
elämä, joka nyt oli hyvin häilähtelevää, kulki kohtalon sille
määräämää rataa.

Mutta tämä kohtalo asettui tykkänään palvelemaan häntä, ainakin

siihen nähden, mikä elämässä eniten kiinnitti hänen mieltään: tarve
saada lakkaamatta katsella ihmissielun pyörteisiin. Ja vaikkakin
nämä pyörteet ovat vaikeasti havaittavissa tungokseen saakka
ahdetussa ihmisryteikössä, tiesi Adrien, mistä etsiä ja löytää niitä; ja
joskus hän kohtasi niitä sattumaltakin.

Niinpä hän eräänä iltana kulki raskain askelin kuolemaan saakka

ikävystyneenä pitkin Darbel-Barabra-katua Kairossa, jossa hän oli
oleskellut kuukauden päivät, ja poikkesi erääseen
juutalaisromanialaiseen ravintolaan, — yleismaailmallinen paikka,
jossa kävi asemaltaan ja moraaliltaan mitä erilaisimpia olioita. Herra
Goldsteinin vieraiden kesken ei ollut olemassa mitään
hengenheimolaisuutta. Kukin epäili toistaan, ja usein he inhosivat
toisiaan. Mutta heitä yhdisti juutalaisen täytetty hauki ja
romanialainen tsuika [päärynäviina]. Adrian menetteli niinkuin
muutkin, kun hänellä oli, millä maksaa, ja tuona iltana hänellä sattui
olemaan. Mutta hänen vastenmielisyytensä tätä seuraa kohtaan oli
ilmeinen. Välttääkseen mahdollisesti syntyvää keskustelua, hän kulki
pää painuksissa ja tervehtimättä salin perälle saakka, mihin
kokoontui kaikkein kurjin rahvas ja missä pöydät olivat ilman liinaa.
Täältä hän kuunteli ja tarkasteli ympärillään olevia ihmisiä.

»Kuinka tuo mies onkaan Stavron näköinen!» sanoi hän itsekseen,

syödessään siinä sormin haukeaan, ja vilkaisten salavihkaa
vastakkaisessa nurkassa sivuttain istuvaan mieheen. Tuo huonosti
puettu, parroittunut, iäkäs mies istui hievahtamatta, leuka käden
varassa ja katseli välinpitämättömästi ovelle päin, tsuika-lasi
edessään. Hänen ulkoasunsa oli omiaan kääntämään ihmisten
katseet pois hänestä, ja kuitenkin — voimatta ollenkaan uskoa
Stavron oleskelevan Egyptissä — Adrien tunsi sydämensä
sykähtävän myötätunnosta tuota yksinäistä ja hiljaista vanhusta
kohtaan. Hän olisi tahtonut nähdä hänet edestäpäin, mutta mies ei
liikahtanutkaan, kuin olisi hän jähmettynyt paikoilleen. Silloin hän
päätti käyttää hyväkseen itämaista tapaa, joka sallii tuntemattoman
tarjota toiselle samansäätyiselle tai alempiarvoiselle tuntemattomalle
vain myötätunnon osoitukseksi jotain nautittavaa, ja hän kutsui
luokseen tarjoilijan, pyytäen tämän viemään hänen puolestaan
nurkassa istuvalle miehelle lasin tsuikaa; siitä seuraisi
todennäköisesti kiittelemiset ja toivottelut. Mutta hän näkikin
ihmeekseen tuntemattoman kieltäytyvän ottamasta vastaan juomaa,
jota ei ollut tilannut.