Solution Manual for Quantitative

Analysis for Management, 12/E Barry

Render, Ralph M. Stair, Michael E.
Hanna, Trevor S. Hale
Visit to download the full and correct content document: https://testbankbell.com/dow
nload/solution-manual-for-quantitative-analysis-for-management-12-e-barry-render-ral
ph-m-stair-michael-e-hanna-trevor-s-hale/
Solution Manual for Quantitative Analysis for
Management, 12/E Barry Render, Ralph M. Stair,
Michael E. Hanna, Trevor S. Hale

To download the complete and accurate content document, go to:

https://testbankbell.com/download/solution-manual-for-quantitative-analysis-for-mana
gement-12-e-barry-render-ralph-m-stair-michael-e-hanna-trevor-s-hale/
Solution Manual for Quantitative Analysis for Management, 12/E Barry Render, Ralph M. Stair,

CHAPTER 10
Integer Programming, Goal Programming, and
Nonlinear Programming

TEACHING SUGGESTIONS
Teaching Suggestion 10.1: Topics in This Chapter.
The overall purpose of this chapter is to provide a framework for the topics of integer program-
ming, nonlinear programming and goal programming. These are fairly advanced topics in a
mathematical sense, and the chapter’s intention is solely to introduce them through a series of
simple graphical problems. Some of the topics are on the cutting edge of QA. For example, in
integer and nonlinear programming, no one solution procedure exists to handle all problems.
Teaching Suggestion 10.2: Using the Computer to Solve Mixed-Integer Programming Problems.
Note that the Excel printout in Program 10.2 allows users to specify which variables are integers
and which, by default, can be fractional.
Teaching Suggestion 10.3: Multiple Goals.
Ask students what other goals a company might have beyond maximizing profit. Socially con-
scious firms need to state as their mission a whole series of objectives. Encourage students to
research an article showing a goal programming application. There is a wealth of research in
journals.
Teaching Suggestion 10.4: Deviational Variables Are the Key in Goal Programming.
The concept of deviational variables requires careful explanation to the class. Students are accus-
tomed to the decision variables of X1 and X2. Now they need to concentrate on goal achievement.
The minus and plus signs on deviational variables need a thoughtful classroom discussion.
Teaching Suggestion 10.5: Difficulty of Graphical Goal Programming.
Solving goal programming problems graphically can be a confusing concept relative to graphical
LP. Students often have difficulty with the direction of deviational variables.

10-1
Copyright ©2015 Pearson, Inc.

Visit TestBankBell.com to get complete for all chapters

ALTERNATIVE EXAMPLES
Alternative Example 10.1: 0–1 Integer Programming.
Indiana’s prison budget allows it to consider four new installations next year. They are
X1 = 1 if maximum security prison in Ft. Wayne,
= 0 otherwise
X2 = 1 if minimum security prison in Bloomington,
= 0 otherwise
X3 = 1 if halfway house in Indianapolis, 0 otherwise
X4 = 1 if expanded tricounty jail in South Bend, 0 otherwise
The state wants to maximize the number of people that can be “served,” while only building one
of the two prisons (X1 or X2) and observing cost and space limitations. Here is the formulation:
maximize number served = 3,000X1 + 900X2 + 4,000X3 + 1,500X4
subject to
X1 + X2  1 prison
4X1 + 2X2 + 7X3 + 3X4  12 acres available
3.5X1 + 1X2 + 2.5X3 + 9X4  12 million dollars budgeted
Solution: Using software, we find that X1 = 1, X2 = 0, X3 = 1, X4 = 0, number served = 7,000.

SOLUTIONS TO DISCUSSION QUESTIONS AND PROBLEMS

10-1. Linear programming allows only one goal (for example, profit maximization) whereas
goal programming permits multiple goals.
LP always optimizes; goal programming sometimes only “satisfies.”
In goal programming, we deal with “deviational variables” as well as real variables.
10-2. When integer constraints are added to an LP formulation, the size of the feasible region is
reduced dramatically. That is to say, instead of an infinite number of feasible solutions, the addi-
tion of integer constraints on all of the decision variables means there are a finite number of fea-
sible solutions. The optimal value of the associated objective function will not improve with the
additional constraints and may be worse. It may be the same value as the LP formulation, but
only if in the optimal solution to the LP formulation every decision variable takes on an integer
value.
10-3. a. Rounding off is the easiest way to solve an integer program, but it can give an in-
feasible or nonoptimal solution.
b. Enumeration is simple in concept, but it can be very time consuming in large problems.
10-4. The three types of integer programs are (1) pure integer programming, where all variables
are integer; (2) mixed-integer programming, where some but not all variables are integer; and (3)
zero–one integer programming, where all variables are either 0 or 1 in value.

10-2
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-5. Satisficing is a term used in goal programming because it is often not possible to “opti-
mize” a multi-goal problem. We come as close as possible to reaching goals.
10-6. Deviational variables in LP, are the difference between set goals and the current solution.
In LP problems, only “real” variables are used, representing physical quantities. This is discussed
in Section 10.4.
10-7. A college president’s goals might be to (1) increase enrollments by 1,000 students; (2) stay
within budget; (3) keep class sizes down to an average of 25 students; (4) increase faculty sala-
ries; (5) develop 10 new online courses; (6) reduce average teaching loads to three courses per
semester, and so on. There will be financial, space, tenure, and many other constraints.
10-8. Ranking goals just means more weight can be placed on one goal over another. The high-
er-ranked goals must be achieved completely before goal programming moves on to meet lower-
ranked goals.
10-9. a. Linear
b. Nonlinear because of 8X1X2 in objective
c. Goal programming
d. Nonlinear because X12 in first constraint
e. Nonlinear and quadratic objective function
10-10. a. Let X = number of prime time ads per week
Y = number of off-peak ads per week
Maximize audience exposure = 8200X + 5100Y
Subject to:
390X + 240Y  1800
X2
Y6
X, Y  0
Solution: X = 2; Y = 4.25; audience = 38,075
b. X = 2, Y = 4; audience = 36,800
There are other good solutions.
c. Optimal integer solution:
X = 4, Y = 1; audience = 37,900

10-3
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-11. a. Let Xi = 1 if item i is selected and 0 otherwise, for i = 1 to 8.
Maximize utility 80X1 + 20X2 + 50X3 + 55X4 + 50X5 + 75X6 + 30X7 + 70X8
Subject to: 8X1 + X2 + 7X3 + 6X4 + 3X5 + 12X6 + 5X7 + 14X8  35
Xi = 0, 1
Solution using QM for Windows Integer and Mixed-Integer Programming Module:
X1 = X2 = X4 = X5 = X6 = X7 = 1
X3 = X8 = 0
Objective function = 310
b. Add constraint X5 – X3  0
X1 = X3 = X5 = X6 = X7 = 1
X2 = X4 = X8 = 0
Objective function = 285
10-12. X1 = number of larger posters
X2 = number of smaller posters
Maximize profit = 3X1 + 2X2
subject to X1 3
X2 5
2X1 + X2  10
X1, X2  0
See graph below.

10-4
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
Step 1. Optimal LP solution at a is (X1 = 21/2, X2 = 5, profit = $17.50). Step 2. Integer solution at
b is (X1 = 3, X2 = 4, profit = $17). Integer solution at c is (X1 = 2, X2 = 5, profit = $16). Hence the
optimal integer solution is X1 = 3 large posters and X2 = 4 small posters (seen at point b).
10-13. X1 = number of Boeing 757s purchased
X2 = number of Boeing 767s purchased
Maximize passenger carrying capability = 125,000X1 + 81,000X2
subject to
80X1 + 110X2  1,600 ($ million available)
[X1  1
(X1 + X2)] or
3

2
X1 – 1 X2  0 (one-third 757s)
3 3

800,000X1 + 500,000X2  $8,000,000 (maintenance)

X1 + X2  17 (planes)
X1, X2 to be integers 0
This is a pure integer programming problem.
The QM for Windows integer programming solution is:
X1 = 5
X2 = 8
Passengers carried = 1,273,000
10-14. a. X1 + X2 + X3 + X4 + X5 + X6  3
b. X1 + X4 = 1
c. X4  X6
d. 2X5  X2 + X3
e. X5 + 1  X2 + X3

10-5
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-15. Let Xi = 1 if location i is selected and 0 otherwise, for i = 1 to 6.
Minimize X1 + X2 + X3 + X4 + X5 + X6
Subject to:
X1 + X6  1
X1 + X2  1
X2 + X3  1
X1 + X3 + X6  1
X3 + X4 + X5  1
X3 + X4 + X6  1
X2 + X5  1
X4 + X5  1
Xi = 0, 1 for i = 1 to 6.
Solution using QM for Windows Mixed-Integer Programming Module:
X1 = X2 = X4 = 1; all other variables = 0. Objective function value = 3
This means only locations 1, 2, and 4 will be used.
10-16.
1 if location i is selected
a. Let: X i = 
0 if location i is not selected
Maximize profit = $5,000X1 + 6,000X2 + 10,000X3
+ 12,000X4 + 8,000X5 + 3,000X6
+ 9,000X7 + 10,000X8
subject to $60,000X1 + 50,000X2 + 82,000X3
+ 103,000X4 + 50,000X5
+ 41,000X6 + 80,000X7
+ 69,000X8  $300,000
b. X1 = 0, X2 = 1, X3 = 1, X4 = 0, X5 = 1, X6 = 1, X7 = 0, X8 = 1, Profit = $37,000

10-6
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-17. a. Let X1 = 1 if apartment project is undertaken; 0 otherwise
Let X2 = 1 if shopping center project is undertaken; 0 otherwise
Let X3 = 1 if mini-warehouse project is undertaken; 0 otherwise
Maximize NPV = 18X1 + 15X2 + 14X3
Subject to:
40X1 + 30X2 + 20X3  80
30X1 + 20X2 + 20X3  50
X1, X2, X3 = 1 or 0
b. The optimal solution is X1 = 1, X2 = 1, X3 = 0. NPV = 33. This means that both the apartment
project and the shopping center project will be undertaken. The amount of money spent in year 1
would be $70 (thousand) and in year 2 would be $50 (thousand).
10-18. a. X1  X2 This means that if the apartment is not built (X1 = 0), the shopping center can-
not be built (X2 must equal 0).
b. X1 + X2 + X3 = 2
10-19. a. Let Xij = 1 if generator i is functioning during time period j, and 0 otherwise; where i =
1, 2, 3 and j = 1 for 6–2 time period; j = 2 for 2–10 time period; j = 3 for 6–10 time period.
Let Yij = megawatts produced by generator i in time period j, where i = 1, 2, 3 and j = 1 for 6–2
time period; j = 2 for 2–10 time period.
Minimize cost = 6,000(X11 + X12 + X13) + 5,000(X21 + X22 + X23) + 4,000(X31 + X32 + X33) + 8(Y11
+ Y12) + 9(Y21 + Y22) + 7(Y31 + Y32)
Subject to:
Y11 + Y21 + Y31  3,200 megawatts requirements from 6–2
Y12 + Y22 + Y32  5,700 megawatts requirements from 2–10
Y11  2,400(X11 + X13) maximum megawatts from #1 from 6–2
Y12  2,400(X12 + X13) maximum megawatts from #1 from 2–10
Y21  2,100(X21 + X23) maximum megawatts from #2 from 6–2
Y22  2,100(X22 + X23) maximum megawatts from #2 from 2–10
Y31  3,300(X31 + X33) maximum megawatts from #3 from 6–2
Y32  3,300(X32 + X33) maximum megawatts from #3 from 2–10
X11 + X12 + X13  1 generator #1 starts up at most once
X21 + X22 + X23  1 generator #2 starts up at most once
X31 + X32 + X33  1 generator #3 starts up at most once
Xij = 0 or 1 for all i, j
Yij  0 for all i, j

10-7
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
b. The solution is: X12 = 1, X33 = 1, Y12 = 2,400, Y31 = 3,200, Y32 = 3,300, total cost = $74,700.
Thus, generator #1 will be utilized in the period 2–10 and will generate 2,400 megawatts of elec-
tricity. Generator #3 will be started at 6 and utilized for the entire 16 hours. It will generate 3,200
megawatts during the 6–2 time period, and 3,300 megawatts during the 2–10 time period.
10-20. Let T = number of TV ads, R = number of newspaper ads, B = number of billboard ads,
and N = number of newspaper ads.
Minimize P1d1– + P2d2+ + P3d3– + P4d4+ + P4d5+ + P4d6+ + P4d7+
Subject to:
(1) number of people reached
40,000T + 32,000R + 34,000B + 17,000N – d1+ + d1– = 1,500,000
(2) budget
900T + 500R + 600B + 180N – d2+ + d2– = 16,000 budget constraint
(3) number of TV or radio ads
T + R – d3+ + d3– = 6
(4) restriction on number of each individual type of ad
T – d4+ + d4– = 10
R – d5+ + d5– = 10
B – d6+ + d6– = 10
N – d7+ + d7– = 10
All variables  0
b. T = 0, R = 0.73, B = 0, N = 86.86 (These are rounded to two decimals)
c. Goal 1 (number of people reached) and goal 2 (budget) are met completely. The number of
TV, radio, and billboard ads are each less than 10. The other goals are not met.

10-8
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-21. Let: X1 = number of two-drawer cabinets produced each week
X2 = number of three-drawer cabinets produced each week
d1– = underachievement of profit goal
d1+ = overachievement of profit goal
d2– = idle time in production capacity
d3– = underachievement of sales goal for two-drawer files
d4– = underachievement of sales goal for three-drawer files
Minimize deviations
= P1d1– + P1d1+ + P2d2– + P3d3– + P3d4–
subject to
10X1 + 15X2 + d1– – d1+ = $11,000 (profit target)
1X1 + 2X2 + d2 – = 1,300 hours (production limit)
1X1 + d3 – = 600 (two-drawer sales limit)
X2 + d4 – = 400 (three-drawer sales limit)
All Xi, di variables  0
10-22. Because we want to achieve the profit goal as closely as possible (minimize both d1– and
d1+), the line ABC becomes the feasible region. When the P2 priority is included, the feasible re-
gion is reduced to the segment AB. P3 priority applies to both d3– and d4–. The three-drawer goal
(d4–) is fully attained at point B and the two-drawer goal (d3–) is almost reached.
Using QM for Windows to solve this, we get the best solution: X1 = 500, X2 = 400. The value
of d3– = 100, meaning the two-drawer sales goal is underachieved by 100 cabinets. See the graph
below.

10-9
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-23. X1 = number of 64MB chips produced
X2 = number of 256MB chips produced
X3 = number of 512MB chips produced
d1– = underfilling customer’s order of 64MB chips
d2– = underfilling customer’s order of 256MB chips
d3– = underachievement of sales quotas for 64MB chips
d4– = underachievement of sales quotas for 256MB chips
d5– = underachievement of sales quotas for 512MB chips
d6– = underutilization of plant capacity
Minimize deviations
= P1d1– + P1d2– + P2d3– + P2d4– + P2d5– + P3d6–
subject to
X1 + d1– – d1+ = 30 (64MB chips order)
X2 + d2– – d2+ = 35 (256MB chips order)
–
X1 + d3 – d3+ = 40 (64MB sales goal)
–
X2 + d4 – d4+ = 50 (256MB sales goal)
–
X3 + d5 – d5+ = 60 (512MB sales goal)
8X1 + 13X2 + 16X3 + d6– = 1,200 (hours capacity)
All variables  0
10-24 The best solution found using the computer is
X1 = 15
X2 = 20
d1+ = 30

10-10
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
 10-25. a.
d1– = underachievement of class and study goal
d1+ = overachievement of class and study goal
d2+ = overachievement of sleeping goal
d3– = underachievement of social time goal
Major Bligh’s objective function becomes
minimize = d1– + d1+ + d2+ + d3–
subject to constraints (per week)
1X1 + 1X2 + 1X3 + 1X4  168
1X3 + d1– – d1+ = 30
1X1 – d2+ = 49
1X4 + d3– = 20
All variables  0
Since the goals have priority, they can be rewritten in this order, yielding to the absolute comple-
tion of each goal before attempting to achieve the next goal. The objective function would be-
come
Minimize = P1d1– + P1d1+ + P2d2+ + P3d3–
where P1 = meet class and study goal
P2 = meet sleeping goal
P3 = meet socializing goal
b. X1 = 49
X2 = 69
X3 = 30
X4 = 20
All goals are fully met.

10-11
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-26. a. Let S = dollars invested in stocks; B = dollars invested in bonds;
R = dollars invested in real estate
Minimize d1– + d2– + d3+
Subject to
0.13S + 0.08B + 0.10R + Return is at least 10%
d1– – d1+ = 25,000
B + d2– – d2+ = 75,000 Amount in bonds is at least 30%
R + d3– – d3+ = 0.50(S + B) Real estate should not exceed half of stocks and bonds
S + B + R = 250,000
S 150,000
 150,000
P  150,000
S, , P  0
b. S = $50,000 invested in stocks,
B = 75,000 invested in bonds;
R = $125,000 invested in real estate.
The total return is $25,000 (10%). The amount invested in real estate ($125,000) is more than
half of the amount invested in stocks and bonds ($125,000). This is the only goal that is not met.

10-12
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-27. Maximize profit = X1(1,800 – 50X1)
+ X2(2,400 – 70X2)
= 1,800X1 – 50X21
+ 2,400X2 – 70X22
X1, X2  0
subject to 100X1 + 130X2  5,000 hours
X1, X2  0
10-28. Let X1 = no. of XJ6s and X2 = no. of XJ8s

a. Maximize Z = 4X1 – .1X 12 + 5X2 – .2X 22

subject to X1 + 2X2 = 40
X1, X2  0
b. X1 = 18.3; X2 = 10.8; revenue = $70,420
10-29. The optimal solution found using Solver in Excel is X = 62.73, Y = 8.64, Profit =
$720.41.
10-30. The optimal solution found using Solver in Excel is X = 0.333, Y = 0.667, with a variance
of 0.102 and a return of 0.09.
10-31. a. Total profit = (P1–6)X1 + (P2–8)X2
b. The optimal solution found using Solver in Excel is X1 = 260, X2 = 140, P1 = 20, P2 =
17.33, profit = $4,946.67.
10-32. a. Z = $665,000
Variable Value
X1 0
X2 0
X3 0
X4 0
X5 (South Orlando) 1
X6 0
X7 0
X8 (Apopka) 1
X9 (Lake Mary) 1
X10 (Cocoa Beach) 1

b. The expected return drops to $625,000. Osceola opens and Cocoa Beach closes.

10-13
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
 c. As seen below, with Apopka corrected, the new solution has a return of $635,000 but the
same locations as part a.
Solution:
Z = $635,000
Variable Value Variable Value
X1 0 X6 0
X2 0 X7 0
X3 0 X8 1
X4 0 X9 1
X5 1 X10 1

10-33. Solving this with Excel after changing the objective to maximization, we get a smoothing
constant of 0. The maximum MAD is 28.17 (ignoring the error in time period 1).
10-34. Excel is used to solve this. The optimal values for w1 and w2 are 0.3478 and 0.6522 as
shown below. The MAD is 11.504.

SOLUTIONS TO INTERNET HOMEWORK PROBLEMS

10-35. Maximize return = 50X1 + 100X2 + 30X3 + 45X4 + 65X5 + 20X6 + 90X7 + 35X8
subject to 500X1 + 1,000X2 + 350X3 + 490X4
+ 700X5 + 270X6 + 800X7 + 400X8  3,000
X1 + X2 + X3 + X4 + X5 + X6 + X7 + X8 5
X1 + X2 1
X3+ X4 + X5 2
X6+ X7 + X8 2
All Xi = 0 or 1
The solution is X1 = 0; X2 = 1; X3 = 1; X4 = 1; X5 = 0; X6 = 1; X7 = 1; X8 = 0; return = 285.

10-14
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-36. Define the variables Ai, Bi, Ci, Di, to be 1 if job A, B, C, or D respectively is assigned to
machine i, where i = 1, 2, 3, and 4. The integer program is:
Minimize cost = 85A1 + 70A2 + 60A3 + 10A4 + 6B1 + 15B2 + 90B3 + 76B4 + 50C1 + 80C2 + 5C3 +
75C4 + 75D1 + 84D2 + 82D3 + 25D4
Subject to:
A1 + A2 + A3 + A4 = 1
B1 + B2 + B3 + B4 = 1
C1 + C2 + C3 + C4 = 1
D1 + D2 + D3 + D4 = 1
A1 + B1 + C1 + D1 = 1
A2 + B2 + C2 + D2 = 1
A3 + B3 + C3 + D3 = 1
A4 + B4 + C4 + D4 = 1
All variables = 0 or 1
Using Excel, we get two optimal solutions:
Assignment Cost Assignment Cost
A4 $ 10 A4 $ 10
B1 6 B2 15
C3 5 C3 5
D2 84 D1 $175
Cost $105 Cost $105

10-37. X1 = number of TV spots

X2 = number of newspaper ads
+
d1 = deviation above budget funds of $120,000
d2– = number of TV spots below 10
d3– = number of newspaper ads below 20
d4– = deviation below exposure of 9 million persons desired
Minimize deviations = P1d1+ + P2d2– + P2d3– + P3d4–
subject to
5,000X1 + 2,000X2 – d1+ = $120,000 (budget constraint)
X1 + d2– = 10 (TV spots)
X2 + d3– = 20 (newspaper ads)
300,000X1 + 150,000X2 + d4– = 9,000,000 (exposures)
All variables  0

10-15
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
10-38. The first two priorities are fully satisfied. The best solution is
X1 = 10 TV spots
X2 = 35 newspaper ads
Total exposure here is 8,250,000 people, so d4– = 750,000 people. In other words, the exposure
goal was underachieved by 3 million people.
4

10-39. Let S = number of Standard blenders produced each week

D = number of Deluxe blenders produced each week
C = number of Chef’s Delight blenders produced each week

Minimize d1− + d1+ + d 2− + d3− + d 4− + d5−

Subject to:
(1) use 240 hours per week

1.5S + 2D + 2.5C – d1+ + d1− = 240

(2) produce 60 of the Chef’s Delight blenders

C – d2+ + d2– = 60
(3) produce 60 of the Deluxe blenders
D – d3+ + d3– = 60
(4) produce 60 of the Standard blenders
S – d4+ + d4– = 60
(5) generate profit of at least $3,500

28S + 32D + 35C – d5− + d5+ = 3,500

All variables  0
10-40. The constraints are the same as in Problem 10-39. The objective function changes to:

Minimize d1− + d1+ + 0.5 d1− + 0.5 d3− + 0.5 d 4− + 0.333 d5−

10-16
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
SOLUTION TO SCHANK MARKETING RESEARCH CASE

1. The first part of this case is an assignment problem that can be formulated with LP. A dummy
project manager can be added to create a balanced 4  4 cost matrix.
n m
Minimize =  C
j =1 i =1
ij X ij

1 if project leader i is assigned to client j

where Xij= 
0 if otherwise
i = 1, 2, 3, 4 for Gardener, Ruth, Hardgraves, Dummy
j = 1, 2, 3, 4 for Hines, NASA, General, CBT
2. This part is a goal programming formulation with five goals, ranked from P1 (highest) to P5
(lowest):
P1: assign a manager to the NASA account.
P2: do not assign Gardener to CBT Television account.
P3: meet demands of Hines; they are twice as important as those of General Foundry.
P4: place Ruth on a project that will earn him $3,000 or more.
P5: minimize the total cost of all assignments.
Constraints
For client’s demand:
X11 + X21 + X31 + d1– = 1 Hines
X12 + X22 + X32 + d2– = 1 NASA
X13 + X23 + X33 + d3– = 1 General
X14 + X24 + X34 + d4– = 1 CBT
These constraints assume no more than one assignment per manager.
For project managers:
X11 + X12 + X13 + X14 + d5– – d5+ = 1 Gardener
X21 + X22 + X23 + X24 + d6– – d6+ = 1 Ruth
X31 + X32 + X33 + X34 + d7– – d7+ = 1 Hardgraves
These constraints permit assigning three managers to four clients while minimizing positive and
negative deviational variables (d5, d6, d7).
Gardener to CBT restriction:
X14 – d8+ = 0

10-17
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
This constraint looks at the deviation of d8+ from 0. In other words, the closer d8+ is to 0 (not as-
signing Gardener to CBT), the closer it comes to meeting the restriction.
Ruth earns $3,000 or more:
2,700X21 + 3,200X22 + 3,000X23
+ 3,100X24 + d9– – d9+ = $3,000
Here d9– represents underachievement of the goal, while d9+ is overachievement. The coefficients
are the costs per assignment.
Total costs:

 ( C X ij ) − d10 + = 0
4 3

ij
j =1 i =1

This attempts to minimize total cost, bringing it as close to zero as possible; d10+ is the deviation
from the goal.
Objective function:
minimize Z = P1d2– + P2d8+ + P3(2d1– + d3–) + P4d9– + P5d10+

SOLUTION TO THE OAKTON RIVER BRIDGE CASE

For a given set of requirements, the smallest number of toll collectors that will meet them can be
obtained from the following integer linear programming problem:
minimize Z = X1 + X2 + X3 + X4 + X5 + X6 + X7
subject to
X1 + X2 + X3 + X4 + X5 + X6 + X7  R5
X1 + X2 + X3 + X4 + X5  R5
X2 + X3 + X4 + X5 + X6  R6
X3 + X4 + X5 + X6 + X7  R7
X1 + X4 + X5 + X6 + X7  R1
X1 + X2 + X5 + X6 + X7  R2
X1 + X2 + X3 + X6 + X7  R3
X1 + X2 + X3 + X4 + X7  R4
All variables  0
where Xj is the number of collectors starting on day j (j = 1 is Sunday) and Rj is the number re-
quired on day j.

10-18
Copyright ©2015 Pearson, Inc.
Solution Manual for Quantitative Analysis for Management, 12/E Barry Render, Ralph M. Stair,

1. The following table summarizes the requirements for shifts A, B, and C for each of the seven
days of the week along with the allocations that yield the minimum numbers of collectors start-
ing each shift: 18 for shift A, 16 for shift B, and 18 for shift C.
Toll Collector Requirements for Oakton River Case
Shift A B C Mix
DAY Req. Start Req. Start Req. Start Req. Start
Sun. 8 0 10 0 15 5 33 3
Mon. 13 3 10 1 13 2 36 9
Tue. 12 5 10 5 13 1 35 8
Wed. 12 0 10 1 12 4 34 6
Thu. 13 5 10 5 12 1 35 9
Fri. 13 1 13 1 13 5 39 7
Sat. 15 4 15 13 8 0 38 8
Total 18 16 18 50
Note: Alternative optimal solutions for each shift may be possible.
2. If mixing of shifts is allowed, the daily requirements become the sum of the daily shift re-
quirements, as shown in the second part of the table. The minimum number of collectors starting
each day is shown in the last Start column. The total 50 is a reduction of two from the total re-
quired without allowing for the mixing of shifts.

10-19
Copyright ©2015 Pearson, Inc.

Visit TestBankBell.com to get complete for all chapters

Another random document with
no related content on Scribd:
XIX

KANSAN POIKA.

András oli hermostunut ja levoton, kun hän ratsastettuaan laukkaa

koko matkan Arokszállaksesta näki Bideskuty’n keltaiset seinät
edessään. Ensimmäisen kerran elämässään oli hän sekautunut,
vaikkakaan ei omasta syystään, asiaan, jossa valehteleminen toisen
tahi toisen asiallisen, tahi molempien, puolelta muodosti
päävaikutteen. Hän ei mitenkään käsittänyt, miten hän siitä
suoriutuisi. Jos hän sai jonkun mustalaisen tahi paimenen kiinni
valeesta, oli hänen ratsuruoskansa hänen mielestään tehokkain
ratkaisu, mutta mitä voi hän tehdä, jos Bideskuty’n herra poikkesi
totuuden polulta, tahi jos juutalainen oli valehdellut tahi todellakin
keksinyt tuon huomattavasti toisenlaisen selityksen liikeasioistaan
jalon kreivin kanssa? Ajatukset pyörivät Andráksen aivoissa. Kun
hän muisteli molempien asiallisten puheita, tuntui hänestä, että
kummatkin olivat puhuneet totta, pääasiallisesti senvuoksi, ettei hän
itse milloinkaan valehdellut, ja myöskin siksi, että hän luuli
valehtelemisen lyövän jonkunlaisen leiman puhujan kasvoihin.
Kreivin selvästi huomattava levottomuus ja huolet olivat surettaneet
häntä, ja ajatellessaan Bideskuty’n surua asian johdosta, tuntui
sellainen Andráksesta mahdottomalta, mutta sitten juolahtivat hänen
mieleensä jälleen nuo paperit, joista Rosenstein vannoi kaikkien
patriarkkainsa nimessä, että kreivi oli ne allekirjoittanut otettuaan
täydellisesti selville niiden sisällön.

Bideskuty oli levottomasti katsellut ikkunastaan talonpojan tuloa, ja

määrännyt, että András oli opastettava heti hänen huoneeseensa.
Hänen oli koko aamun ollut mahdoton istua hiljaa paikoillaan, ja
kreivitär Irma oli turhaan pyytänyt häntä selittämään levottomuutensa
syyn. Bideskuty, aito miesmäisin tavoin, ei sallinut vaimonsa eikä
tyttärensä sekautua huoliinsa. Unkarilainen nainen on harvoin
miehensä uskottu, vaikka mies häntä niin suuresti kunnioittaakin,
että vaimo saa jakaa kaikki ilot ja kunnian hänen kanssaan, mutta ei
hänen surujaan.

András epäröi huomattavasti, kun kreivi innoissaan ja kiihkeästi

ojensi kätensä hänelle. Nuori talonpoika, joka oli siinä varmassa
luulossa, että kreivi petti häntä, viivytteli hetkisen, ennenkuin hän
laski rehellisen kätensä kreivin vapisevaan kouraan. Mutta Bideskuty
näytti niin riutuneelta, ahdistetulta ja levottomalta, että tuo
myötämielinen nuorukainen tunsi jälleen ääretöntä myötätuntoa
tuota herkkäuskoista ja surujen murtamaa miestä kohtaan, erittäinkin
kreivin sinisissä silmissä olevan ilmeen vuoksi, joka sulatti
Andráksen vihan samoin kuin huhtikuun auringon ensimmäinen
suukkonen sulattaa tasankojen lumen.

»Tuotteko hyviä uutisia, ystäväni»? kysyi Bideskuty.

Hän ei voinut istua, vaan käveli edestakaisin huoneessa ja

katsahti silloin tällöin levottomasti velkojansa kasvoihin.
 »En voi sanoa, ovatko uutiseni mielestänne hyviä, vaiko huonoja»,
sanoi
András tyynesti.

»Ilmoittakaa ne heti, sillä näette kai miten levoton olen. Sanokaa,

olenko kerjäläinen».

»Ei niin kiireesti, herra kreivi», sanoi András. »Sallikaa minun

ensin ilmoittaa teille, etteivät asiat ole vielä niin huonolla kannalla, ja
omassa vallassanne on korjata ne jälleen täydellisesti. Suremisen
syytä ei ole ollenkaan olemassa, ei ainakaan vielä».

»Entä Rosenstein»?

»Onnettomuudeksi, herra kreivi», sanoi András hieman

hermostuneesti, mutta koettaen kumminkin puhua hyvin
ystävällisesti, »selosti juutalainen asian aivan eri tavalla kuin teidän
korkeutenne».

Bideskuty katsoi velkojaansa kuin raivostunut härkä.

»Uskallatteko vihjata, että…?»

»Uskallan vain nöyrästi», keskeytti András hyvin tyynesti, »koettaa

noudattaa oikeudenmukaisuutta ja auttaa teidän korkeuttanne tässä
suuressa vaikeudessa. En ole jalosukuinen enkä oppinut, sillä
ainoan sivistykseni olen saanut ystävälliseltä ja vilpittömältä
papiltamme sellaisten väliaikojen kuluessa, jolloin en ole viljellyt
maata, enkä senvuoksi kykene lukemaan muiden ajatuksia. Teidän
korkeutenne selitti minulle asian toisella ja Rosenstein toisella tapaa.
Onnettomuudeksi voi juutalainen todistaa väitteensä papereilla,
mutta teidän korkeudellanne ei ole muuta varmuutta kuin sananne».
 »Ja te uskallatte seisoa siinä edessäni, mies, ja sanoa, ettei
unkarilaisen aatelismiehen sana ole tuhansien kirjallisten todistusten
arvoinen».

»Tunnen hyvin vähän aatelisia, teidän korkeutenne, ja pelkään

että Gyöngyösin lakituvassa nuo allekirjottamanne paperit painavat
kovasti sanojanne vastaan».

»Sanoinhan teille, etten katsahtanutkaan noihin kirottuihin

papereihin», väitti Bideskuty itsepäisesti.

»On turha aloittaa tuolta samalta pohjalta, herra kreivi, ja

mielestäni on parasta teidän oman etunnekin kannalta, että
kuuntelette Rosensteinin kertomusta, voidaksenne sitten päättää,
hyväksyttekö tarjoukseni, vaiko ette».

»Miksi pitäisi minun ruveta kuuntelemaan hänen valeitaan? Miksi

ei hän tullut tänne toistamaan niitä, että voisin pieksää hänen
valheellisen sielunsa pois hänen kirotusta ruumiistaan?»

»Senvuoksi, että teidän korkeutenne on onnettomuudeksi ja mitä

huolettomimmasti luovuttanut itsensä ja hyvän nimensä ehdottomasti
hänen käsiinsä».

»Hyvän nimenikö»?

»Lain edessä olemme kaikki samanarvoisia, herra kreivi. Isä

Ambrosius voi sanoa teille, että jumalallisen oikeuden istuimen
edessä ovat kreivit ja talonpojat, juutalaiset ja kristityt samanarvoiset.
Laki on samanlainen heille kummallekin, ja kauniin maamme
lainlaatijat ja tuomarit koettavat olla niin oikeudenmukaiset kuin
Jumala on opettanut heitä olemaan. Tahtooko teidän korkeutenne
nyt kuunnella? Minulla on täällä taskussani kolmesta eri lainasta
saamani velkakirjat, joissa olette luovuttanut minulle varmuudeksi
Kisfalun, Zárdan ja Bideskuty’n, tämän viimeisen ilman
päärakennusta, tonttia ja ulkohuoneita. Nämä lainat on teidän
korkeutenne hyväksynyt ja suostunut maksamaan niistä sovitun
koron. Pyydän, ettette keskeytä minua, sillä tämä asia on hyvin
vakava liikeyritys, jossa tunteet saavat väistyä tosiseikkojen tieltä.
Teidän korkeutenne ei voi nykyisten olosuhteitten vallitessa maksaa
ollenkaan näitä korkoja, jotka ovat vielä viime vuodeltakin
suorittamatta, puhumattakaan pääomasta, jota teidän korkeutenne ei
kykene nyt eikä tulevaisuudessakaan milloinkaan maksamaan,
koska ette voi säästää floriiniakaan Rosensteinille menevien
suunnattomien maksujen vuoksi. Ymmärtääkö teidän korkeutenne
minua»?

Bideskuty nyökäytti alakuloisesti päätään.

»Senvuoksi, kuten laki ja oikeus määräävät», jatkoi András

tiukasti, »ovat Kisfalun, Zárdan ja Bideskuty’n maat nyt laillista
omaisuuttani. Olen maksanut niistä
kahdeksansataaviisikymmentätuhatta floriinia, tahi enemmän kuin
mikään muu samansuuruinen kartano tasangoilla maksaa».

András keskeytti hetkeksi, sillä köyhtyneen aatelismiehen kasvot

näyttivät niin surullisilta, että niiden ilme painui iäksi rehellisen
nuoren talonpojan mieleen. Hän oli pahoillaan, että hänen vieläkin oli
pakko kiertää veistä tuon onnettoman miehen haavassa.

»Olisin hyvin mielelläni odottanut ja suostunut lykkäykseen,

kunnes teidän korkeutenne olosuhteet olisivat näyttäneet hieman
paremmilta», jatkoi hän hyvin ystävällisesti, »mutta asiain ollessa
tällä kannalla, en auttaisi siten teitä ollenkaan, vaan samalla myöskin
panisin oman omaisuuteni vaaranalaiseksi, johon en voi mitenkään
suostua. Rosenstein selittää ja minun on pakko myöntää hänen
voivan täydellisesti todistaa väitteensä, että sitten kuin teidän
korkeutenne oli lopettanut lainaamisen minulta, lainasitte vähitellen
toiset yhdeksänsataaviisikymmentätuhatta häneltä, antamatta niistä
muuta varmuutta kuin nämä rakennukset. Tuo mainitsemanne suuri
korko johtuu juuri tästä syystä».

»En ole milloinkaan saanut noita rahoja. Olen valmis vannomaan

todistaakseni väitteeni, koska ei sanani riitä», vastusti Bideskuty
toivottomasti. »Tuo mies on hävytön valehtelija».

»Onnettomuudeksi on teidän korkeutenne hyväksynyt nuo velat

nimikirjoituksillaan».

»En lukenut noita papereita ollenkaan».

»Rosenstein vannoo päinvastaista. Ja hänellä on nuo velkakirjat

hallussaan. Kieltääkö teidän korkeutenne noissa papereissa olevan
nimikirjoituksensakin»?

»En! Olen luullakseni allekirjoittanut kaikkiaan seitsemän paperia.

En kiellä sitä. Kaksi silloin kun luovutin Kisfalun varmuudeksi, kaksi
taasen, kun kiinnitin Bideskuty’n maat, kaksi Zárdasta ja viimeisen
noin kahdeksan kuukautta sitten, jolloin kiinnitin tämän rakennuksen,
tontin ja ulkohuoneet sadastatuhannesta floriinista».

»Hallussani on ainoastaan kolme noista papereista, herra kreivi,

enkä tiedä mitään tuosta viimeisestä lainasta».

Asia näytti todellakin auttamattomalta. Bideskuty alkoi lopultakin

hämärästi käsittää, miten sanomattoman sokea ja herkkäuskoinen
hän oli ollut. Lahjomaton nemesis oli yllättänyt hänet keskellä hänen
ylpeyttään ja huoletonta ylellisyyttään, ja hän oli joutunut
auttamattomasti sellaisen ensimmäisen häikäilemättömän miehen
saaliiksi, joka oli virittänyt ansan hänen tielleen. Seurasi lyhyt
vaitiolo, jonka kuluessa tuo uhattu mies tuijotti alakuloisesti eteensä
koettaen turhaan etsiä keinoja välttämättömän ja uhkaavan vararikon
estämiseksi. András, ollen täynnä myötätuntoa ja valmiutta
auttamiseen, jota varten hän oli saapunut, haki sanoja esittääkseen
tarjouksensa.

»Minusta tuntuu», sanoi Bideskuty vihdoin, »etteivät tuomanne

uutiset olisi voineet ollakaan enää pahemmat».

»Suokaa anteeksi, herra kreivi. Olen kertonut teille pahimman

tilanteen sellaisena kuin se nyt on, ja nyt on jo aika esittää teille
apukeino, jollaista aion nöyrästi teille ehdottaa».

»Apukeinoko? On siis olemassa sellainenkin.»

Unkarilaisen luonne on sangen häilyväinen ja toivorikas. Bideskuty

kohotti heti päätään ja toivon välähdys valaisi hänen surullisia
kasvojaan.

»Miksi sitten istutte siinä ja raautte kuin joku pahanilman lintu? Jos
teillä on hyviä uutisia, niin miksi kujeilette kanssani pilkkaamalla
onnettomuuttani?»

»Jokaiseen onnettomuuteen on aina joku apu, herra kreivi, mutta

emme ole aina valmiit suostumaan sellaiseen».

»Aiotteko lopultakin puhua saarnaamisen asemasta»? tiuskaisi

Bideskuty kärsimättömästi.
 »Rosenstein, herra kreivi, tietää, että hänen rahansa ovat
vaarassa, koska hänellä ei ole niistä muuta varmuutta kuin nämä
rakennukset, ja suostuu senvuoksi luovuttamaan kaikki nuo hänen
hallussaan olevat paperit, joissa on herra kreivin nimikirjoitus,
lainattujen rahojen kolmannesta osasta».

»Kolmannesta osastako? Mutta äskenhän juuri sanoitte, että olen

antanut hänelle velkakirjoja
yhdeksästäsadastaviidestäkymmenestätuhannesta floriinista, ja
kolmasosa siitä olisi siis…»?

»Kolmesataatuhatta floriinia käypää rahaa, herra kreivi», sanoi

András.

»Mutta mies, olen sanonut teille jo ennenkin, että olette tehty

rahasta, eikä siis tuollainen rahamäärä ole teistä mainitsemisen
arvoinenkaan. En kumminkaan voi saada tuollaista rahamäärää
kokoon niinkään helposti kuin hyppäämällä tuosta ikkunasta taittaa
niskani. Minulla ei ole enää jalan leveyttäkään maata, jota voin
sanoa omakseni, eikä vilja-aumaakaan, jonka voin myydä. Teistä voi
tuo keino tuntua hyvältä, mutta minun viimeisille toivoilleni antoi se
kuolettavan iskun.»

»Tiedän kyllä hyvinkin hyvin, ettei teidän korkeudellanne ole

rahaa, enkä minä tarkoittanutkaan, että teidän olisi maksettava nuo
kolmesataatuhatta, vaan…»

»Vaan?»

»Vaan minun», sanoi András hyvin tyynesti.

 Koska hänen esiintymisensä koko tämän keskustelun kuluessa oli
ollut hyvin tyyntä, katsoi Bideskuty, joka ei ollenkaan ymmärtänyt
nuoren talonpojan itseensäsulkeutuvaa luonnetta, hämmästyneenä
tuohon mieheen, joka puhui noin suuresta rahamäärästä yhtä
tyynesti kuin kourallisesta maissia.

»En ymmärrä teitä», sanoi Bideskuty vihdoin. »Ette luultavasti

täydellisesti tiedä asioitani. Mitä hyötyä siitä olisi, että olisin teille
velkaa kolmesataatuhatta floriinia sen sijaan, että nyt olen velkaa
Rosensteinille yhdeksänsataaviisikymmentätuhatta? En voi maksaa
sen paremmin toista kuin toistakaan ja alintakin mahdollista korkoa
olisi minun tulvan tällä korkeudella pysyessä mahdoton suorittaa.

»En ehdottanutkaan, että lainaisin nuo rahat teidän

korkeudellenne», sanoi András niin hiljaa, että Bideskuty tuskin kuuli
hänen sanojaan, »vaan aioin lahjoittaa ne teille».

Selvästi koetteli tilanne hänen itsensähillitsemiskykyään suuresti.

Kun hän puhui, vapisivat hänen huulensa, ja hänen kuiskaavassa
äänessään oli omituinen läähättävä sointu. Hän hengitti niin kovasti
ja nopeasti kuin hänen voimakas rintansa olisi ollut räjähtämäisillään,
kädet olivat puristautuneet lujasti nyrkkiin ja otsan suonet olivat
pullistuneet kuin köydet. Kumminkaan ei mitään aavistamaton
Bideskuty voinut vielä ymmärtää.

»Aiotteko lahjoittaa nuo rahat minulle»? sanoi hän surullisen

arvokkaasti. »Näette unta, mies. Olen kyllä joutunut viime aikoina
suuriin vaikeuksiin, mutta en ole vielä, Jumalalle kiitos, vajonnut niin
alas, että otan vastaan almuja vieraalta».

»Ei, ei vieraalta, herra kreivi», lisäsi András vaikeasti, »vaan

sukulaiselta, läheiseltä sukulaiseltanne».
 »En ymmärrä, mitä tarkoitatte. En voi odottaa saavani rahoja
keltään, ettekä suinkaan tekään luule sellaista mahdolliseksi. Mitä
tarkoitatte?» toisti hän jälleen.

»Herra kreivi», sanoi András vihdoin kartoittaen

hermostuneisuutensa voimakkain ponnistuksin ja suoristautuen
täyteen pituuteensa niin, että hän seisoi Bideskuty’n edessä Unkarin
tasankojen talonpojan ylpein ryhdin, »puutarhassani Kisfalussa on
kaunis ruusupuu, joka kasvaa erillään muista tuoksuen suloisesti.
Äitini ei ole milloinkaan istuttanut sen läheisyyteen mitään, sillä sekä
hänestä että minusta on tuntunut, ettei mikään muu kukka ole niin
arvokas, että se saa kasvaa tuon puun läheisyydessä, sillä niin
verrattoman kaunis se on. Niin se seisoi erillään monta vuotta,
kasvaen joka kesä yhä ihanammaksi ja täyttäen ilman ympärillään
suloisella tuoksullaan. Lopulta kehittyi se todelliseksi kuningattareksi
vaatimattomampien hyvätuoksuisten sisariensa keskellä, joita se
kasvaessaan siinä erillään näytti kuin halveksivan. Tänä vuonna,
herra kreivi, on tuon suloisen puun juurelle ilmestynyt vaatimaton
sammalmätäs kenenkään voimatta sanoa, miten. Kantoivatko linnut
vallattomasti nuo mitättömät siemenet kukkien kuningattaren hoviin,
vai määräsikö tuo jumalallinen käsi, joka pitää huolta jokaisesta
ruohonkorresta ja lehdestäkin, että tuo vaatimaton sammal saa
juurtua tuon komean ruusun vierelle? Niin, kukapa sen tietää, mutta
noin vuoden ovat nuo pienet viheriät lehdet uskaltaneet katsella niin
läheltä puutarhan kuningatarta, toisten tuoksuvien ja kauniiden
kukkien saadessa pysyä kauniisti syrjässä».

Nuori talonpoika keskeytti hetkeksi. Hänen äänensä ei värissyt

enää ollenkaan, ja vaikka se vielä olikin matala ja äärettömän hellä,
oli se kumminkin selvä. Kaunis kukkaiskieli — syvän liikutuksen
valtaaman unkarilaisen luonteenomainen ilmaus — kaikui omituisen
suloiselta tuon kauniin nuoren talonpojan suusta, ja Bideskuty
kuunteli vaistomaisesti, tuntien samalla epämääräisesti, että tuon
ylpeän ja tyynen ryhdin alla oli niin voimakas tunteitten virta, että sitä
oli kunnioitettava.

»Ensin, teidän korkeutenne», jatkoi András, »tahtoi äitini rangaista

sammalta sen julkeuden vuoksi aikoen repiä sen siitä juurineen ja
heittää sen muun roskan joukkoon pihalle, jossa se olisi saanut
mädätä, koska se oli uskaltanut mennä niin lähelle kuningatarta.
Mutta tuo mitätön pehmeä mätäs näytti niin viheriältä ja viileältä, ja
taivaalta paistava aurinko niin paahtavalta ja kuumalta, että äitini salli
sen jäädä siihen hetkiseksi suojelemaan kuningattaren jalkoja
kuumimmilta säteiltä. Siitä asti, herra kreivi, on se saanut olla siinä
paikoillaan, vaatimattomana ja suojelevana, viileänä ja viheriänä
kesän kuumuudessa, ja lämpimänä ja varjelevana talvisin
suojelemassa tuon komean kukan juuria kaikilta onnettomuuksilta,
joita vaihtelevat vuodenajat voivat tuoda mukanaan. Se ei kyllä lisää
ruusun kauneuteen eikä tuoksuun mitään, vaan kasvaessaan sen
juurella huomaamatta ja hoitamatta yhä suuremmaksi täyttää se
kumminkin pieniltä linnuilta tahi Kaikkivaltiaalta saamansa tehtävän».

Aikoivatko totuuden ensimmäiset aavistukset sarastaa hänen

kuulijansa mielessä, vai vetikö tuon äreän äänen hellä vetoava
sointu Bideskuty’n tarkkaavaisuuden yhä puoleensa, koska hän ei
keskeyttänyt Andrásta?

»Kuten tuo vaatimaton sammal on uskaltanut ryömiä kukkien

kuningattaren jalkojen juureen, niin olen minäkin, Keményn András,
vähäpätöinen talonpoika, uskaltanut kohottaa katseeni tähtiin, ja
noiden miljoonien loistavien jalokivien, jotka muuttavat tasankomme
taivaan niin kuvaamattoman suloiseksi, joukosta olen valinnut yhden,
joka kauniitten sisariensa joukossa on kauniimpi kuin muut
yhteensä».

Jälleen hän keskeytti ja voi Bideskuty’n kasvoista nähdä, että

aatelismies oli ymmärtänyt. Ylpeä kreivi nousi nopeasti seisoalleen
vihasta leimuavin silmin ja kohotti uhkaavasti kätensä kuin
rangaistaakseen julkeata talonpoikaa. András ei kumminkaan
liikahtanutkaan, vaan taivutti ainoastaan päänsä ollakseen valmis
ottamaan vastaan tuon nöyryyttävän lyönnin, jonka hän
julkeudellaan oli ansainnut. Mutta Bideskuty’n käsi vaipui alas ja
vihan ilme haihtui hänen silmistään. Hänen kasvoihinsa ilmestyi
kerran vielä tuo toivottoman ahdistuksen ja surun ilme, ja sanomatta
sanaakaan kätki hän kasvonsa käsiinsä.

»Herra kreivi», sanoi András vihdoin pitkän vaitiolon jälkeen

nöyrästi ja hiljaa, »ette voi halveksia enemmän hulluuttani kuin itse jo
olen halveksinut, ettekä pilkata ylpeyttäni enemmän kuin minäkään,
mutta Kaikkivaltias ei ole sokaissut minua julkeuteni vuoksi, ettekä
tekään äsken vihoissanne senvuoksi lyönyt minua kuoliaaksi tähän
paikoilleni. Kuunnelkaa siis minua, teidän korkeutenne, ja muistakaa,
että niinkuin tuo sammal suojelee ruusua, niin haluan minäkin
suojella ja rakastaa tuota aarrettanne, jos uskotte sen minun
haltuuni. Milloinkaan ei surun henkäyskään ole uskaltava koskea
ainoaankaan kuningattareni kultaiseen kiharaan eikä tasangon tomu
ole milloinkaan likastava hänen pukunsa lievettä. Omaisuuteni ja
maani, jotka kerran ovat olleet teidän, muuttuvat silloin hänen
omaisuudekseen, ja suurin onneni on katsella, miten hänen pienet
kätösensä niitä mielin määrin hoitavat Ja sitten saatuani sellaiset
oikeudet, että saan poistaa kaikki kivet hänen tieltään, hankin myös
itselleni oikeuden auttaa teitä nyt ja aina kaikissa vaikeuksissa.
Kerran tulevaisuudessa», lisäsi hän ensimmäisen kerran värisevin
äänin, samalla kun hänen leveästä rinnastaan tunkeutui
nyyhkytyksen tapainen ikävöivä huokaus, »jos Kaikkivaltias siunaa
vähäpätöisen talonpojan ja kuningattaren liiton, ja heikko ääni
kuiskaa korvaanne 'Isoisä!', tunnette jälleen elävänne omaa
elämäänne lapsenlapsessanne, koska tiedätte, että Kisfalun,
Bideskuty’n ja Zárdan kauniit maat ovat jälleen omanne».

Näiden Andráksen viimeisten sanojen jälkeen vallitsi huoneessa

kuolettava hiljaisuus. Pitkän yhtämittaisen itsensähillitsemisen
väsyttämä nuori talonpoika käveli ikkunan luo, ja nojattuaan päänsä
kylmään lasiin katseli hän kyynelien sumentamin silmin puutarhaan,
jossa auringon ensimmäiset lämpimät säteet alkoivat avata kauniita
varhainkukkivia kevätkukkia. Kauempaa siintivät rauhallinen ja autio
tasanko ja nuo viljavat maat, joita hän niin suuresti rakasti ja jotka
nyt lopultakin olivat hänen omansa. Mutta tämä hänen elämänsä
unelma ja miehuutensa päämäärä ei nyt kumminkaan tyydyttänyt
häntä ollenkaan, kun toinen ikävä oli hiipinyt hänen sydämeensä,
tuollainen toivova kaipaus, joka muutti hänet lapseksi pakottaen
hänet vuodattamaan katkeria kyyneliä niin, että hänen suuri
ruumiinsa vapisi.

Äkkiä hän hätkähti, sillä muudan käsi laskeutui hänen olalleen

raskaasti, mutta ei vihaisesti. Hän kääntyi ja näki huolien taivuttaman
vanhuksen, jonka surullisissa silmissä oli sellainen nöyryytetyn
ylpeyden ilme, että se painui ikuisiksi ajoiksi nuoren rehellisen
talonpojan mieleen.

»Ystäväni, kun ensin huomasin», sanoi Bideskuty,

»tarkoituksenne, suutuin voimatta hillitä itseäni. Teidän on annettava
minulle anteeksi, sillä olen jo vanha mies, enkä ole vielä täydellisesti
oppinut tämän maakunnan tapoja. Ajatus, että antaisin tyttäreni
talonpojalle, tuntui minusta niin mahdottomalta, että unhotin
hetkiseksi elämäni olevan kirjaimellisesti teidän käsissänne, sillä jos
minut ja perheeni karkoitettaisiin kodistamme, en voisi milloinkaan
kantaa sellaista surua ja Jumala ainoastaan tietää, miten silloin
vaimolleni ja llonkalle tulisi käymään».

András olisi halunnut sanoa jotakin, mutta Bideskuty jatkoi heti:

»Tiedän teidän aikovan sanoa, ettette halua ahdistaa minua. Hei,

ystäväni, tuo asia voi kyllä olla niin, mutta me olemme kaikki
syntyneet vapaina tähän maailmaan, ja jokainen, joka voi vastustaa
kohtaloaan, taistelkoon niin hyvin kuin hän vain voi. Maa, joka ennen
oli minun, on liukunut käsistäni teidän haltuunne muutamien
huolettomien kynänvetojen ja kirottujen paperipalasten avulla.
Muutamien päivien kuluttua, ellei tapahdu ihmettä, jollaisia ei
nykyään usein satu, on minun perheineni lähdettävä täältä
maantielle kuin kodittomien ja ystävättömien mustalaisten, ja kaikki
ne, jotka ovat nauttineet vieraanvaraisuudestani, ovat ensimmäiset
heittämään minua kivillä hulluuteni vuoksi. Tämän toivottoman
tilanteen ollessa pahimmillaan tulette te luokseni, ette ainoastaan
pelastamaan minua ja omaisiani, vaan myöskin takaamaan, että
kaikesta huolimatta tulevat nämä maat kuulumaan lapselleni ja
vihdoin lapsenlapsilleni. Mitä voinkaan tehdä? Kun ihmisen kurkku
uhataan katkaista puukolla, on pieni asia kysyä, haluaako hän
luopua omaisuudestaan».

»Herra kreivi!»

»Älkää sanoko mitään, sillä olette jo sanonut sanottavanne. Kaikki

lisäyksenne eivät voi nyt enää muuttaa asiaa. Puhuessanne
lapsenlapsistani löitte vahvimman valttinne pöytään ja
takavarikoimalla maani tiesitte saavanne suostumukseni. Voitteko
lisätä siihen, että rakastatte tytärtäni, jotakin vielä? Tietysti te
rakastatte häntä, sillä hän on hyvin kaunis ja äärettömästi teitä
korkeammalla. Rakastammehan kaikki Jumalaa ja neitsyt Mariaa.
Haluatte ruveta hänen orjakseen. Sitä en epäile, sillä polveuduttehan
orjista. Aiotteko sanoa tekevänne hänet onnelliseksi? Luullakseni
vaivaudutte kumminkin turhaan, sillä tyttäreni, Ilonka, ei voi tulla
onnelliseksi talonpojan majassa. Jos minä ja vaimoni annamme
suostumuksemme tähän omituiseen liittoon — muistakaa, että
sanoin 'jos', siunaamme lastamme lapsenlapsiemme ja heidän
lapsiensa vuoksi, ja sentähden, etteivät Bideskuty’n maat joudu
silloin milloinkaan pois perheemme hallusta, vaikka ne
tahrautuvatkin ollessaan hetkisen talonpojan käsissä».

»Herra kreivi», sanoi András väsyneesti, »kun tulin

keskustelemaan kanssanne näistä asioista, koetin ajatella teitä vain
tuon olennon isäksi, jota melkein jumaloin. Eiköhän olisi parasta
oman arvonne ja minun vuokseni, ettette suututa ja loukkaa minua
unhottamalla sen»?

»Suokaa minulle anteeksi, ystäväni, kiihkeyteni. Onnettomuudet

ovat niin lannistaneet minut, etten osaa enää selvästi ajatellakaan.
Minulla on paljon huolia, ja te olette niin nuori, ettette vielä ymmärrä
vanhuksen suruja. Ehkä ei ylpeytenne ole kärsinyt sellaista
nöyryytystä kuin minun nyt. Ettekö halua nyt poistua luotani, sillä
minun on ajateltava tätä asiaa rauhassa yksikseni, ennenkuin puhun
siitä kreivittärelle»?

András otti vaitiollen lakkinsa ja poistui koneellisesti huoneesta.

Hän kulki lämpiön poikki ja leveitä portaita alas kuin unissaan.
Bideskuty ei ollut sanonut mitään hyvästiäkään eikä ilmoittanut
hänelle mitään ratkaisevaa, vaan heittänyt arvoituksellisen »jos»
Andrákselle vasten naamaa tyynesti lausuttujen loukkauksien
välissä, jolloin nuoren talonpojan ylpeys oli kiemurrellut noiden
kylmien, sydämettömien ja julmien sanojen vaikutuksesta.

Miten voikaan rakkaus tehdä meistä sellaisia toivottomia hulluja,

että me tuon ainoan suloisen asian vuoksi olemme valmiit kärsimään
sellaisia kidutuksia, joita pahempia eivät helvetin hengetkään voi
keksiä Luojan rankaisemille sieluille? Kuinka omituista se onkaan,
että me tuollaisen maallisen olennon jalkojen juuressa olemme
valmiit uhraamaan miehuutemme ja itsekunnioituksemme, jolloin
kumminkin tuo sama uhraus, tuo sama alentuminen on kumminkin
meistä jalompi työ kuin kaikki muut kunniakkaat teot, koska se
muuttaa meidät enkelien kaltaisiksi?

Miten András kulutti lopun päivästä, ei hän olisi voinut sanoa. Tiet
olivat niin ravalla, että Csillag voi vain vaikeasti löytää tien mudasta.
Kumminkin ymmärsi se isäntänsä surun, sillä se harhaili hänen
kanssaan pustalla kauan vielä senkin jälkeen kuin illan varjot olivat
kietoneet tasangon vaippaansa. Kaukaa kuuluva Tarnan kohina
lisäsi seudun luonteenomaista surullisuutta ja autiutta. Oli jo
myöhäinen, kun András vihdoin saapui rauhalliseen kotiinsa, missä
Etelka kehruuksiensa ääressä odotti levottomasti poikaansa. Kun
hän kuuli Csillagin kavioiden kapseen kartanolta, meni hän ovelle ja
katsoi pimeässä, miten András hoiti lemmikkiään ja vei sen sitten
mukavaan pilttuuseen yöksi. András ei nähtävästi ollut huomannut
äitiään, sillä silloin olisi hän ensimmäiseksi tervehtinyt häntä. Kun
Etelka huomasi, miten raskaasti ja hitaasti András lähestyi
rakennusta, tunsi hän kuvaamatonta surua. András pysähtyi
puutarhaan tuon ihanan ruusupuun juurelle, jossa oli paljon pieniä,
ihanaa kesäkuuta ennustavia nuppuja, ja Etelka ihmetteli, miksi
hänen poikansa ensin koski kädellään jokaiseen nuppuun ja
kumartui sitten suutelemaan niitä.
XX

VASTAUS.

Neljä päivää myöhemmin tuli vastaus. Epäilys oli kestänyt neljä

kokonaista päivää, joiden kuluessa Andráksen rautainen terveys
huomattavasti heikkeni väsyttävän epävarmuuden jännittäessä
hänen mieltään. Kukaan ei kuullut hänen puhuvan tuon ajan
kuluessa. Vaitiollen hän työskenteli tuon rakastamansa maan
hyödyksi, joka nyt vihdoinkin oli hänen omansa. Melkein villin raivoin
koetti hän väsyttää voimakasta ruumistaan päivisin saadakseen
nukkua muutamia tunteja raskaasti ja unettomasti öisin. Toivoistaan,
pelostaan ja rakkaudestaan ei hän halunnut eikä uskaltanutkaan
puhella, ja kun illan hämärä alkoi laskeutua maalle, nousi hän
Csillagin selkään ja harhaili rauhattomasti pustalla. Tuolla hiljaisessa
rauhallisessa autiudessa sai hänen väsynyt mielensä rauhan, ja
hänen pakottavat hermonsa löysivät sieltä lievennystä ja lohdutusta.
Joen kaukainen kohina tuuditti häntä unhottamaan, ja ajattelevasti
voi hän katsella tuntikausia taivaalla liiteleviä haikaroita ja kiitäviä
pääskysiä. Hän oli kertonut kaikki Etelkalle, sillä olisi ollut hyödytöntä
pettää häntä. Hänen rakastavat ja levottomat äidin silmänsä
tunkeutuivat syvälle rakastamansa pojan sieluun, ja jo kauan aikaa
sitten oli hän arvannut poikansa salaisuuden, oli nähnyt hurjan ilon
muuttuvan mielettömäksi suruksi ja virinneen toivon väistyvän
synkän toivottomuuden tieltä. Ja vaitiollen oli hän itkenyt ja rukoillut
Jumalaa ja neitsyt Mariaa torjumaan onnettomuuden, joka uhkasi
hänen Andráksensa onnea. Hänen viisas järkensä, jonka rakkaus
poikaan oli muuttanut vielä monta kertaa terävämmäksi, näytti
hänelle sen kauhistuttavan tilanteen, jonka niin mahdoton ja
epäsäätyinen avioliitto varmasti aiheuttaisi vaatimattoman talonpojan
kodissa. Tuo ylpeä aatelisnainen, joka oli kasvatettu kehdosta
alkaen halveksimaan talonpoikia, suostui vasten tahtoaan,
pelastaakseen vanhempansa vararikosta, erään tuon halveksitun
rodun jäsenen puolisoksi. Voi kuinka säälittävää ja häpeällistä se oli,
puhumattakaan katumuksesta! Etelka näki erehtymättömän varmasti
sen halveksimisen, jolla tuo kaunis tyttö laski pehmeän valkoisen
kätensä Andráksen karkeaan päivettyneeseen kouraan, ja aavisti
sen punastumisen, vihan ja pelon, jolla hän suhtautuisi miehensä
tavattoman vakaavaan kiihkoon, tuon oppimattoman ja puoleksi
sivistyneen talonpojan intohimoon, joka oli syntynyt ja kasvanut
tasangon vapaudessa, jossa lämmin elähdyttävä luonto oli opettanut
hänelle elämän velvollisuudet ja monia vuosia kestäneen
hirmuhallituksen aikana nähnyt, miten hänen kaikki tunteensa ja
mielenilmauksensa tukahdutettiin säälimättä. Nyt, kun hän oli rikas,
vapaa ja miehuutensa parhaimmassa kukoistuksessa, oli hän valmis
katkaisemaan jokaisen kahleen ja vaatimaan vastarakkautta
olennolta, joka vastaisi kiihkolla kiihkoon, intohimolla intohimoon ja
suuteloilla suuteloihin.

Etelka itki ja rukoili ajatellessaan poikaansa, jonka sydän kuihtui

ikävästä saada nähdä hymy noilla ylimyksellisillä huulilla ja jonka
miehuus väsyi poistaessaan halveksimisen juovia tuon kauniin suun
ympäriltä.
 Voi, millainen murskaava lyönti se olisikaan, jos tuo huoleton,
mutta kumminkin rakastava isä, joka aikoi uhrata lapsensa omien
tyhmyyksiensä sovittamiseksi, ja tuo ylpeä kreivitär, joka salli
tyttärensä alentua niin paljon kullan ja muun maallisen tavaran
vuoksi, kumminkin kieltäytyisivät antamasta suostumustaan! Tuo
lyönti olisi peloittava sattuessaan, ja Etelkan sydämeen koski
rukoillessakin, kun hän ajatteli poikansa surua ja toivottomuutta, jos
nuo hänen kauniit unelmansa nopeasti ja peruuttamattomasti
kuihtuisivat. Mutta vaikka tuo lyönti koskisikin julmasti, haihtuisi sen
aiheuttama kipu kumminkin nopeasti, ja Etelka luotti, että kaikki muut
asiat syrjäyttävä huoli maasta opettaisi hänet pian unhottamaan tuon
toisen rakkauden, tuon kangastuksen tapaisen näyn, joka oli
syntynyt vain haihtuakseen.

Kuinka äärettömästi paljon parempi se olisikaan kuin epäsäätyisen

avioliiton aiheuttama päivittäinen ja tuntinen kidutus, menetetty
elämä, kauhea häpeä, muutamien tuntien mieletön ilo ja elämän
pituinen katumus. Ja nyt oli tuo vastaus saapunut. Bideskuty’n
jalosukuinen kreivi oli lähettänyt sanan Keményn Andrákselle, että
tämä tulisi kartanoon osoittamaan kunnioitustaan jalosukuiselle
kreivittärelle ja nuorelle neidille. Talonpoikaa oli pyydetty tulemaan
kunniatervehdykselle jalosukuisen kreivittären luo; tähdet olivat
laskeutumaisillaan taivaasta kävelläkseen tasangolla.

Kun sana tuotiin, ei András ollut kotona. Jánko oli ratsastanut

Bideskuty’sta palaen uteliaisuudesta, mitä kreivin erikoinen
armollisuus oikein tarkoittikaan. Hän olisi halunnut viipyä kysyäkseen
satoja eri asioita, sillä Bideskuty’n keittiössä oli kukin laulanut eri
säveltä arvaillessaan asiaa, mutta Etelka näytti niin surulliselta ja
vaiteliaalta, ettei hän uskaltanut sanoa mitään. Hänestä tuntui kuin
hän tietämättään olisi tuonut huonoja uutisia, ja kun hän ratsasti