Introduction to Solid Modeling Using

SOLIDWORKS 2021 17th Edition

William E. Howard
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/introduction-to-solid-modeling-using-solidworks-2021-
17th-edition-william-e-howard/
 page i

Introduction to

Solid Modeling
Using SolidWorks ®

2021
William E. Howard
East Carolina University

Joseph C. Musto
Milwaukee School of Engineering
 page ii

INTRODUCTION TO SOLID MODELING USING SOLIDWORKS® 2021

Published by McGraw Hill LLC, 1325 Avenue of the Americas, New

York, NY 10019. Copyright © 2022 by McGraw Hill LLC. All rights
reserved. Printed in the United States of America. No part of this
publication may be reproduced or distributed in any form or by any
means, or stored in a database or retrieval system, without the prior
written consent of McGraw Hill LLC, including, but not limited to, in
any network or other electronic storage or transmission, or
broadcast for distance learning.

Some ancillaries, including electronic and print components, may not

be available to customers outside the United States.

This book is printed on acid-free paper.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 LWI 26 25 24 23 22 21

ISBN 978-1-265-24263-3
MHID 1-265-24263-1

Cover Image: Joseph C. Musto

All credits appearing on page or at the end of the book are
considered to be an extension of the copyright page.

The Internet addresses listed in the text were accurate at the time of
publication. The inclusion of a website does not indicate an
endorsement by the authors or McGraw Hill LLC, and McGraw Hill
LLC does not guarantee the accuracy of the information presented at
these sites.

mheducation.com/highered
About the Authors page iii

Ed Howard is an Associate Professor in the Department of

Engineering at East Carolina University, where he teaches classes in
solid modeling, engineering computations, solid mechanics, and
composite materials. Prior to joining ECU, Ed taught at Milwaukee
School of Engineering. He holds a B.S. in Civil Engineering and an
M.S. in Engineering Mechanics from Virginia Tech, and a Ph.D. in
Mechanical Engineering from Marquette University.

Ed worked in design, analysis, and project engineering for 14 years

before beginning his academic career. He worked for Thiokol
Corporation in Brigham City, UT; Spaulding Composites Company in
Smyrna, TN, and Sta-Rite Industries in Delavan, WI. He is a
registered Professional Engineer in Wisconsin.

Joe Musto is a Professor in the Mechanical Engineering Department

at Milwaukee School of Engineering, where he teaches in the areas
of machine design, solid modeling, and numerical methods. He holds
a B.S. degree from Clarkson University, and both an M.Eng. and
Ph.D. from Rensselaer Polytechnic Institute, all in mechanical
engineering. He is a registered Professional Engineer in Wisconsin.

Prior to joining the faculty at Milwaukee School of Engineering, he

held industrial positions with Brady Corporation (Milwaukee, WI) and
Eastman Kodak Company (Rochester, NY). He has been using and
teaching solid modeling using SOLIDWORKS since 1998.

Joe and Ed, together with Rick Williams of Auburn University, are the
authors of Engineering Computation: An Introduction Using
MATLAB® and Excel®.

page iv
CONTENTS page v

Special Features vii

Preface ix

PART ONE
Learning SOLIDWORKS® 1

1 Basic Part Modeling Techniques 3

1.1 Engineering Design and Solid Modeling 4

1.2 Part Modeling Tutorial: Flange 5

1.3 Modifying the Flange 25

1.4 Using Dimensions and Sketch Relations 30

1.5 A Part Created with Revolved Geometry 35

Problems 49

2 Engineering Drawings 55

2.1 Drawing Tutorial 55

2.2 Creating a Drawing Sheet Format 70

2.3 Creating an eDrawing 76

Problems 80
3 Additional Part Modeling Techniques 83

3.1 Part Modeling Tutorial: Wide-Flange Beam Section 84

3.2 Part Modeling Tutorial: Bracket 92

3.3 Sharing and Displaying the Solid Model 106

Problems 111

4 Advanced Part Modeling 119

4.1 A Lofted and Shelled Part 119

4.2 Parts Created with Swept Geometry 129

4.3 A Part Created with a 3-D Sketch as the Sweep Path 133

Problems 140

5 Parametric Modeling Techniques 149

5.1 Modeling Tutorial: Molded Flange 150

5.2 Creation of Parametric Equations 163

5.3 Modeling Tutorial: Cap Screw with Design Table 167

5.4 Incorporating a Design Table in a Drawing 174

Problems 181

6 Creation of Assembly Models 191

 6.1 Creating the Part Models 192

6.2 Creating an Assembly of Parts 197

6.3 Adding Features at the Assembly Level 206

6.4 Adding Fasteners to the Assembly 209

6.5 Creating an Exploded View 213

Problems 219

page vi
7 Advanced Assembly Operations 229

7.1 Creating the Part Models 229

7.2 Creating a Complex Assembly of Subassemblies and

Parts 230

7.3 Detecting Interferences and Collisions 236

Problems 238

8 Assembly Drawings 241

8.1 Creating an Assembly Drawing 241

8.2 Adding an Exploded View 243

8.3 Creating a Bill of Materials 246

Problems 250

PART TWO
Applications of SolidWorks® 253

9 Generation of 2-D Layouts 255

9.1 A Simple Floor Plan Layout 255

9.2 Finding the Properties of 2-D Shapes 268

Problems 273

10 Solution of Vector Problems 277

10.1 Vector Addition 277

10.2 Vector Addition with SolidWorks 278

10.3 Modifying the Vector Addition Drawing 280

10.4 Further Solution of Vector Equations 283

10.5 Kinematic Sketch of a Simple Mechanism 286

Problems 293

11 Analysis of Mechanisms 297

11.1 Approaching Mechanism Design with SolidWorks

Assemblies 298

11.2 Development of Part Models of Links 299

11.3 Development of the Assembly Model of the Four-Bar

Linkage 302
 11.4 Creating Simulations and Animation with a Motion
Study 306

11.5 Investigating Mechanism Design 310

Problems 315

12 Design of Molds and Sheet Metal Parts 325

12.1 A Simple Two-Part Mold 325

12.2 A Core-and-Cavity Mold 330

12.3 A Sheet Metal Part 338

Problems 346

13 The Use of SolidWorks® to Accelerate the

Product Development Cycle 351
13.1 3-D Printing 352

13.2 Finite Element Analysis 360

13.3 Product Data Management 362

13.4 Some Final Thoughts 364

APPENDIX

A Recommended Settings 365

 A.1 System Settings 365

A.2 Part Settings 367

A.3 Drawing Settings 372

A.4 Assembly Settings 374

A.5 Backing Up and Transferring Settings 375

A.6 Summary of Recommended Settings 378

B The SOLIDWORKS® Interface: Use and

Customization 379
Index 393
SPECIAL FEATURES page vii

DESIGN INTENT
Planning the Model 19

Selecting a Modeling Technique 24

Planning for Other Uses of the Model 40

Choosing the Initial Sketch Plane 42

Keeping It Simple 46

Exploiting Associativity 62

Symmetry in Modeling 104

Planning an Assembly Model 199

Part-Level and Assembly-Level Features 209

Manufacturing Considerations 215

Assembly-Level Dimensions 244

FUTURE STUDY
Dynamics (Kinetics) 47

Manufacturing Processes, Geometric Dimensioning and Tolerancing,

and Metrology 67

Industrial Design 128

Industrial Engineering 267

Mechanics of Materials 271

Machine Dynamics and Machine Design 311

Materials and Processes 337

VIDEOS
Example 1 6

Example 2 56

Example 3 105

Example 4 120

Example 5 192

Example 6 360

Example 7 366

page viii
PREFACE page ix

As design engineers and engineering professors, the authors have

witnessed incredible changes in the way that products are designed
and manufactured. One of the biggest changes over the past 30
years has been the development and widespread usage of solid
modeling software. When we first saw solid modeling, it was used
only by large companies. The cost of the software and the powerful
computer workstations required to run it, along with the complexity
of using the software, limited its use. As the cost of computing
hardware dropped, solid modeling software was developed for
personal computers. In 1995, the SOLIDWORKS® Corporation
released the initial version of SOLIDWORKS® software, the first solid
modeling program written for the Microsoft Windows operating
system. Since then, the use of solid modeling has become an
indispensable tool for almost any company, large or small, that
designs a product.

While 2-D drawings can be an effective tool to document and

communicate design details, a solid model’s usefulness extends
throughout the design process. The solid model data can be saved in
a format from which a physical model can be made with a 3-D
printer. Structural, thermal, dynamic, and fluid flow analysis can be
performed with finite element analysis (FEA) and other simulation
software. Photorealistic pictures, including materials, textures,
lighting, and backgrounds can be created to allow complete
visualization of designs before they exist. The image on the cover
shows a laboratory test fixture designed for torsion testing of shafts
in a college laboratory. The test fixture, designed by Dr. Mohammad
Mahinfalah at Milwaukee School of Engineering, allows students to
apply torque to one end of a machine shaft with a torque wrench,
and measure the resulting twist in the shaft. This demonstrates
theory learned by students in their mechanics of materials courses.
The test fixture was designed using SOLIDWORKS, and the
SOLIDWORKS assembly model of the test fixture is shown on the
cover. A simulation of the machine shaft was performed using
SOLIDWORKS Simulation to see how the fixture would operate, and
the resulting simulated test is also shown on the cover. The final
assembly model was then rendered using the SOLIDWORKS
PhotoView 360 tool. The cover image showing the test fixture in a
laboratory setting is not a photograph, but the photorealistic image
created with the software. This visualization tool allows the designer
and customers to see the product as it will appear in use before it is
manufactured.

SOLIDWORKS is a registered trademark of Dassault Systémes

SolidWorks Corporation.

eDrawings is a trademark of Dassault Systémes SolidWorks

Corporation.

Motivation for This Text page x

When we saw a demonstration of the SOLIDWORKS software in

1998, we were both instantly hooked. Not only was the utility of the
software obvious, but the program was easy to learn and fun to use.
Since then, we have shared our enthusiasm for the program with
hundreds of students in classes at Milwaukee School of Engineering
and East Carolina University, in summer programs with high school
students, and in informal training sessions. Most of the material in
this book began as tutorials that we developed for these purposes.
We continue to be amazed at how quickly students at all levels can
learn the basics of the program, and by the sophisticated projects
that many students develop after only a short time using the
software.
While anyone desiring to learn the SOLIDWORKS program can use
this book, we have added specific elements for beginning
engineering students. With these elements, we have attempted to
introduce students to the design process and to relate solid modeling
to subjects that most engineering students will study later. We hope
that the combination of the tutorial style approach to teaching the
functionality of the software, together with the integration of the
material into the overall study of engineering, will motivate student
interest not only in the SOLIDWORKS software but in the profession
of engineering.

Philosophy of This Text

The development of powerful and integrated solid modeling software
has continued the evolution of computer-aided design packages
from drafting/graphical communication tools to full-fledged
engineering design and analysis tools. A solid model is more than
simply a drawing of an engineering component; it is a true virtual
representation of the part, which can be manipulated, combined
with other parts into complex assemblies, used directly for analysis,
and used to drive the manufacturing equipment that will be used to
produce the part.

This text was developed to exploit this emerging role of solid

modeling as an integral part of the engineering design process;
while proficiency in the software will be achieved through the
exercises provided in the text, the traditional “training” exercises will
be augmented with information on the integration of solid modeling
into the engineering design process. These topics include:

The exploitation of the parametric features of a solid model, to

not only provide an accurate graphical representation of a part
but also to effectively capture an engineer’s design intent,

The use of solid models as an analysis tool, useful for

determining properties of components as well as for virtual
 prototyping of mechanisms and systems,

The integration of solid modeling with component

manufacturing, including the generation of molds, sheet metal
patterns, and rapid prototyping files from component models.

Through the introduction of these topics, students will be shown not

only the powerful modeling features of the SOLIDWORKS program,
but also the role of the software as a full-fledged integrated
engineering design tool.

page xi
The Use of This Text
This text primarily consists of chapter-long tutorials, which introduce
both basic concepts in solid modeling (such as part modeling,
drawing creation, and assembly modeling) and more advanced
applications of solid modeling in engineering analysis and design
(such as mechanism modeling, mold creation, sheet metal bending,
and rapid prototyping). Each tutorial is organized as “keystroke-
level” instructions, designed to teach the use of the software.

While these tutorials offer a level of detail appropriate for new

professional users, this text was developed to be used as part of an
introductory engineering course, taught around the use of solid
modeling as an integrated engineering design and analysis tool.
Since the intended audience is undergraduate students new to the
field of engineering, the text contains features that help to integrate
the concepts learned in solid modeling into the overall study of
engineering. These features include:

Video Examples: Short video tutorials accompany multiple

chapters. These videos introduce students to the concepts of
solid modeling and the SOLIDWORKS commands that they will
use in the chapter following the step-by-step tutorials. These
videos cover:
 — Getting started with modeling (Chapter 1);

— Making 2-D drawings (Chapter 2);

— Using symmetry when creating parts (Chapter 3);

— Creating parts with lofts and sweeps (Chapter 4);

— Making assemblies from part files (Chapter 6);

— Making parts with 3-D printing (Chapter 13);

— Setting up the SOLIDWORKS interface (Appendix A).

Design Intent Boxes: These are intended to augment the

“keystroke-level” tutorials to include the rationale behind the
sequence of operations chosen to create a model.

Future Study Boxes: These link the material contained in the

chapters to topics that will be seen later in the academic and
professional careers of new engineering students. They are
intended to motivate interest in advanced study in engineering,
and to place the material seen in the tutorials within the context
of the profession.

While these features are intended to provide additional motivation

and context for beginning engineering students, they are self-
contained, and may be omitted by professionals who wish to use this
text purely for the software tutorials.

New in This Edition

This new edition of the text has been fully updated for the
SOLIDWORKS 2021 software package. All tutorials and figures have
been modified for the new version of the software. Additionally, all
videos have been updated to reflect the latest software.
The Organization of This Text page xii

The organization of the chapters of the book reflects the authors’

preferences in teaching the material, but allows for several different
options. We have found that covering drawings early in the course is
helpful in that we can have students turn in drawings rather than
parts as homework assignments. The eDrawings® feature, which is
covered in Chapter 2, is especially useful in that eDrawings files are
small (easy to e-mail), self-contained (not linked to the part file),
and can be easily marked up with the editing tools contained in the
eDrawings program.

The flowchart below illustrates the relations between chapters, and

can be used to map alternative plans for coverage of the material.
For example, if it is desired to cover assemblies as soon as possible
(as might be desired in a course that includes a project) then the
chapters can be covered in the order 1-3-4-6-7-2-8, with the
remaining chapters covered in any order desired. An instructor who
prefers to cover parts, assemblies, and drawings in that order may
cover the chapters in the order 1-3-4-5-6-7-2-8 (skipping section 5.4
until after Chapter 2 is covered), again with the remaining chapters
covered in any order.

Chapters 9 and 10 may be omitted in a standard solid modeling

course; however, they can be valuable in an introductory engineering
course. Engineering students will almost certainly find use at some
point for the 2-D layout and vector mechanics applications
introduced in these chapters. Chapter 13 is intended to wrap up the
course with a discussion of how solid modeling is used as a tool in
the product development cycle. Appendix A summarizes the
recommended settings to the SOLIDWORKS program that are used
throughout the book, while Appendix B shows options for
customizing the SOLIDWORKS interface.
 page xiii
Resources for Instructors
Additional resources are available on the web at
www.mhhe.com/howard/2021. Included on the website are tutorials
for three popular SOLIDWORKS Add-Ins: SOLIDWORKS Simulation®,
SOLIDWORKS Motion™, and PhotoView 360™, the video examples,
and the book figures in PowerPoint format. Instructors can also
access PowerPoint files for each chapter and model files for all
tutorials and end-of-chapter problems as well as a teaching guide
(password-protected; contact your McGraw-Hill representative for
access).

Acknowledgments
We are grateful to our friends at McGraw-Hill, especially Beth
Bettcher and Heather Ervolino, for their support and encouragement
during this project. In particular, we offer special thanks to Karen
Fleckenstein of Fleck’s Communications, Inc. who did the page
layouts. Also, thanks to Tim Maruna, who encouraged us to initiate
this project.

At SOLIDWORKS Corporation, Marie Planchard has provided

continuous support for the project. The authors are also appreciative
of the support of our SOLIDWORKS resellers, Computer Aided
Technology, Inc. and TriMech Solutions.

We also want to thank the reviewers whose comments have

undoubtedly made the book better.

Many of our students and colleagues used early versions of the

manuscript and materials that eventually became this text. We thank
them for their patience and helpful feedback along the way.

Ed Howard
Joe Musto

page xiv
page 1
PART ONE

Learning
SOLIDWORKS ®

page 2
page 3
CHAPTER 1
Basic Part Modeling Techniques

Chapter Objectives
In this chapter, you will:

■ be introduced to the role of solid modeling in engineering design,

■ learn how to create 2-D sketches and create 3-D extruded and
revolved geometry from these sketches,
■ use dimensions and relations to define the geometry of 2-D
sketches,
■ add fillets, chamfers, and circular patterns of features to part
models,
■ learn how to modify part models, and
■ define the material and find the mass properties of part models.

Introduction
Solid modeling has become an essential tool for most companies that
design mechanical structures and machines. As recently as the 1990s,
this would have been hard to imagine. While 3-D modeling software
existed, it was very expensive and required high-end computer
workstations to run. An investment of $50,000 or more was required
for every workstation with software, not including training of the
operator. As a result, only a few industries used solid modeling, and
the trained operators tended to work exclusively with the software.
The dramatic performance improvements and price drops of computer
hardware, along with increased competition among software vendors,
have significantly lowered the cost barrier for companies to enter the
solid modeling age. The software has also become much easier to use,
so that engineers who have many other job functions can use solid
modeling when required without needing to become software
specialists. The SOLIDWORKS® program was among the first solid
modeling programs to be written exclusively for the Microsoft Windows
environment. Since its initial release in 1995, it has been adopted by
thousands of companies worldwide. This text is laid out as a series of
tutorials that cover most of the basic features of the SOLIDWORKS
program. Although these tutorials will be of use to anyone desiring to
learn the software, they are written primarily for freshmen engineering
students. Accordingly, topics in engineering design are introduced
along the way. “Future Study” boxes give a preview of coursework that
engineering students will encounter later, and relate that coursework
to the solid modeling tutorials. In this first chapter, we will learn how
to make two simple parts with SOLIDWORKS software.

SOLIDWORKS is a registered trademark of Dassault Systémes

SolidWorks Corporation.

1.1 Engineering Design and page 4

Solid Modeling
The term design is used to describe many endeavors. A clothing
designer creates new styles of apparel. An industrial designer creates
the overall look and function of consumer products. Many design
functions concentrate mainly on aesthetic considerations—how the
product looks, and how it will be accepted in the marketplace. The
term engineering design is applied to a process in which fundamentals
of math and science are applied to the creation or modification of a
product to meet a set of objectives.

Engineering design is only one part of the creation of a new product.

Consider a company making consumer products, for example bicycles.
A marketing department determines the likely customer acceptance of
a new bike model and outlines the requirements for the new design.
Industrial designers work on the preliminary design of the bike to
produce a design that combines functionality and styling that
customers will like. Manufacturing engineers must consider how the
components of the product are made and assembled. A purchasing
department will determine if some components will be more
economical to buy than to make. Stress analysts will predict whether
the bike will survive the forces and environment that it will experience
in service. A model shop may need to build a physical prototype for
marketing use or to test functionality.

During the years immediately following World War II, most American
companies performed the tasks described above more or less
sequentially. That is, the design engineer did not get involved in the
process until the specifications were completed, the manufacturing
engineers started once the design was finalized, and so on. From the
1970s through the 1990s, the concept of concurrent engineering
became widespread. Concurrent engineering refers to the process in
which engineering tasks are performed simultaneously rather than
sequentially. The primary benefits of concurrent engineering are
shorter product development times and lower development costs. The
challenges of implementing concurrent engineering are mostly in
communications—engineering groups must be continuously informed
of the actions of the other groups.
Solid modeling is an important tool in concurrent engineering in that
the various engineering groups work from a common database: the
solid model. In a 2-D CAD (Computer-Aided Design) environment, the
design engineer produced sketches of the component, and a
draftsman produced 2-D design drawings. These drawings were
forwarded to the other engineering organizations, where much of the
information was then duplicated. For example, a toolmaker created a
tool design from scratch, using the drawings as the basis. A stress
analyst created a finite element model, again starting from scratch. A
model builder created a physical prototype by hand from the drawing
parameters. With a solid model, the tool, finite element model, and
rapid prototype model are all created directly from the solid model file.
In addition to the time savings of avoiding the steps of recreating the
design for the various functions, many errors are avoided by having
everyone working from a common database. Although 2-D drawings
are usually still required, since they are the best way to document
dimensions and tolerances, they are linked directly to the solid model
and are easy to update as the solid model is changed.

A mechanical engineering system (assembly) may be page 5

composed of thousands of components (parts). The detailed
design of each component is important to the operation of the system.
In this chapter, we will step through the creation of simple
components. In future chapters, we will learn how to make 2-D
drawings from a part file, and how to put components together in an
assembly file.
 1.2 Part Modeling Tutorial: Flange
This tutorial will lead you through the creation of a simple solid part.
The part, a flange, is shown in Figure 1.1 and is described by the 2-D
drawing in Figure 1.2.

FIGURE 1.1

FIGURE 1.2

Begin by double-clicking the SOLIDWORKS icon on your

desktop. The Welcome dialog box opens, as shown in Figure
1.3. From this box, we can begin a new document (part,
assembly, or drawing) or select a recently-opened document.
Click Part from the New group. If the Units and Dimension
Standard box appears, as shown in Figure 1.4, select “IPS” as
the units and “ANSI” as the standard. Click OK.

FIGURE 1.3

FIGURE 1.4

page 6

VIDEO EXAMPLE 1
In this chapter, we begin by making and dimensioning 2-D sketches
and then creating 3-D features from extrusions of the sketches.
 Creation of the simple part shown here, with the dimensions as
shown in the drawing to the right, is demonstrated in a video at
www.mhhe.com/howard2021. (We will learn to make drawings from
3-D parts in Chapter 2.)

In this chapter, we will be making adjustments to the SOLIDWORKS

interface. These adjustments are summarized in Appendix A and in
Video Example 7, which is available at www.mhhe.com/howard2021.

The Units and Dimension Standard box only appears the first time
SOLIDWORKS is opened. The selections become the default values for
all new files. In this chapter, we will see how to set these values for
individual files and to change the default values.

Note that you can return to the Welcome dialog at any point by
selecting the icon shown in Figure 1.5.

FIGURE 1.5
Before we begin modeling the flange, we will establish a page 7
consistent setup of the SOLIDWORKS environment. The default
screen layout is shown in Figure 1.6. The graphics area occupies
most of the screen. The part, drawing, or assembly will be displayed in
this area. At the top of the screen is the Menu Bar, which contains the
Main Menu and a toolbar with several commonly-used tools such as
Save, Print, and Redo. Note that if you pass the cursor over the
SOLIDWORKS button in the Menu Bar, the Main Menu will “fly out,” or
be temporarily displayed, as shown in
Figure 1.7. The fly-out feature is designed to save room on the
screen. However, since we will be using the menu often, we will
disable the fly-out so that the menu is always displayed.

FIGURE 1.6

FIGURE 1.7
Move the cursor over the SOLIDWORKS button to display the
menu. Click on the pushpin icon at the right side of the menu,
as shown in Figure 1.7, to lock the display of the menu.

The CommandManager contains most of the tools that you will use to
create parts. When working in the part mode, there are two categories
of tools that we will use extensively: Sketch tools used in creating 2-D
sketches, and Features tools used to create and modify 3-D features.
Clicking on the Sketch and Features tabs at the bottom of the
CommandManager changes the tools on the CommandManager to
those of the selected group. By default, there are several other groups
available besides the Sketch and Features groups. To simplify the
interface, we will hide these groups for now.

Right-click on one of the CommandManager tabs and move

the cursor over Tabs in the menu that appears, as shown in
Figure 1.8. A list of available groups is displayed, with a check
mark shown beside each active group. Click on any of the
active groups other than Features and Sketch. This will clear
the check mark and turn off the display of that group. Repeat
until only the Features and Sketch groups remain active.

FIGURE 1.8
You can “collapse” (temporarily hide) the CommandManager by page 8
clicking on the arrow at the right end, as shown in Figure 1.9.
When the CommandManager is collapsed, it will be displayed only
when one of the CommandManager tabs is selected. To return to the
always-on display of the CommandManager, click on one of the tabs
and then the pushpin at the right end, as shown in Figure 1.10.

FIGURE 1.9

FIGURE 1.10

At the right side of the screen is the Task Pane. The Task Pane is a fly-
out interface for accessing files and online resources. We will not use
the Task Pane that often, but since it takes up very little room in its
normal collapsed state, we will leave it on. If you would like to turn it
off completely, select View: User Interface from the Main Menu and
click on Task Pane.

At the bottom of the screen is the Status Bar. When you move the
cursor over any toolbar icon or menu command, a message on the left
side of the Status Bar describes the command. Other information
appears at the right side of the Status Bar, as shown in Figure 1.11.
The unit system in use is displayed and can be changed directly from
the Status Bar. Another feature, called Tags, allows keywords to be
associated with files and features. We will not be using Tags in this
book. Although the display of the Status Bar can be toggled off and on
from the View menu, we recommend leaving it on.
FIGURE 1.11

Just to the left of the drawing area is the FeatureManager® Design

Tree. The steps that you will execute to create the part will be listed in
the FeatureManager. This information is important when the part is to
be modified. When you open a new part, the FeatureManager lists an
origin and three predefined planes (Front, Top, and Right), as shown
in Figure 1.12. As you select each plane with your mouse, the plane
is highlighted in the graphics area. We can create other planes as
needed, and will do so later in this tutorial.

FIGURE 1.12

At the top of the graphics area is the Heads-Up View Toolbar. This
toolbar contains many options for displaying your model. We will
explore these options later in this tutorial.

We will now set some of the program options.

Select the Options Tool from the Menu Bar toolbar, as shown
in Figure 1.13. (You can also access the options from the Main
Menu, by selecting Tools: Options.)

FIGURE 1.13
The dialog box contains settings for both the system and for the
specific document that is open.

Under the System Options tab, choose Colors and change the
icon color to “Classic” and the color scheme to “Green
Highlight,” as shown in Figure 1.14. The Background should
be set to “Light” or “Medium Light.”

FIGURE 1.14

The Classic option for icon colors makes many of the icons page 9
display in colors other than the default blue and black, making
them easier to recognize for new users. The Green Highlight scheme
causes currently selected items to be highlighted in green, as the
name implies. The default option is for selected items to be highlighted
in light blue. Since another shade of blue is used for other purposes,
green highlighting is used in this book to avoid confusion. Since these
changes were made to the System Options, they will remain in effect
for future SOLIDWORKS sessions. The changes below, which will be
made to the Document Properties, will apply only to the current part
model.

Select the Document Properties tab. In the list of options,

Drafting Standard will be highlighted. Select ANSI from the
pull-down menu, as shown in Figure 1.15.

FIGURE 1.15
ANSI is the American National Standards Institute, an orga-nization
that formulates and publishes the standard drawing practices used by
most companies in the United States. European companies are more
likely to use the standards of ISO, the International Organization for
Standardization.

Also under the Document Properties tab, select Dimensions.

Use the pull-down menu by the Primary precision box to set
the number of decimal places to 3 (.123), as shown in Figure
1.16. (Ignore the message that the drafting standard has
been changed to “ANSI-MODIFIED.”) Select Grid/Snap and
check the box labeled “Display Grid,” as shown in Figure 1.17.
Also, select Units and set the unit system to IPS (inches,
pounds, and seconds), the primary length precision to .123,
and the precision for angles to None, as shown in Figure 1.18.

FIGURE 1.16

FIGURE 1.17
FIGURE 1.18

Note that there are “Dual Dimension” units that can be set in the Units
options. For some drawings, you may want to show dimensions in both
US units (inches) and SI units (typically millimeters). Since we will not
use dual dimensions for this part, it is not necessary to change those
settings. Also note that we have set the decimal display to .123 in two
separate locations. The display of decimal places can be changed at
either location. You may also change the font style and size of the
dimension text by clicking the Font button. For clarity, the figures in
this book were made with a dimension font larger than the default
size.

Click OK to close the dialog box.

Any of the options just set can be changed at any time during page 10
the modeling process. Later in this chapter, we will learn how
to create a template that allows us to begin a new part with our
preferred settings in place.

We will make two more changes to the default settings before

beginning our part. A feature called “Instant 3D” allows for changes to
be made by clicking and dragging on model faces, without entering
dimensions from the keyboard. While this feature can be handy for
experienced users, it is recommended that new users avoid using
Instant 3D in order to prevent unintended changes to the model.
Similarly, a feature called “Instant 2D” allows for dimensions in
sketches to be changed by clicking and dragging rather than entering
a numerical value. This feature will also be turned off.

Select the Features tab of the CommandManager. If the

Instant 3D Tool is turned on (the icon will be “depressed,” as
shown in Figure 1.19), click to turn it off. Select the Sketch
tab of the CommandManager and turn off the Instant 2D Tool
as well.

FIGURE 1.19

We start the construction of the flange by sketching a circle and

extruding it into a 3-D disk.

Select the Front Plane by clicking on it in the FeatureManager

Design Tree, as shown in Figure 1.20.

FIGURE 1.20
The Front Plane will be highlighted in green. The color green indicates
that an item is the currently selected entity (since we chose the “Green
Highlight” color scheme).

Begin a sketch by selecting the Sketch tab of the

CommandManager, and then the Sketch Tool, as shown in
Figure 1.21.

FIGURE 1.21

Note that when you selected the Front Plane, a pop-up menu
appeared that allowed you to open a sketch on that plane, as shown in
Figure 1.22. The SOLIDWORKS program has many of these context-
sensitive menus built in. As you become proficient with the program,
you may find many of these built-in shortcuts to be handy.

FIGURE 1.22

When you open a sketch, a grid pattern appears, signifying that you
are in the sketching mode. Also, Exit Sketch icons appear in the upper-
right corner of the screen, as shown in Figure 1.23.

FIGURE 1.23
Select the Circle Tool from the Sketch group of the
CommandManager, as shown in Figure 1.24.

FIGURE 1.24

When selecting any tool which has a pull-down menu (designated by

the down arrow to the right of the icon), use caution to be sure that
you are selecting the proper tool. In the case of the Circle Tool, there
are two possible methods for defining the circle: by the center point
and a point on the perimeter, or by three points on the perimeter.
Clicking on the down arrow displays these options, so that the page 11
proper tool can be selected (Figure 1.25). By default, the
option for defining the circle by locating the center point and a point
on the perimeter is selected by clicking on the Circle Tool without
accessing the pull-down menu. However, if the last option selected
was to define the circle by three points on the perimeter, then that
option becomes the default for the next selection. When that occurs,
the icon shown for the Circle Tool will change, as shown in Figure
1.26. Because many of the icons are similar and are very small, you
should use caution with tools that have pull-down menus.

FIGURE 1.25
FIGURE 1.26

You can check to see that you have selected the proper tool by looking
at the PropertyManager, which appears in the area where the
FeatureManager is normally shown whenever a tool is activated or an
object is selected. The PropertyManager now shows the two
alternative methods for defining a circle (Figure 1.27). If we selected
the wrong tool accidentally, then we can change the method for
defining the circle in the PropertyManager.

FIGURE 1.27

In the PropertyManager, make sure that the icon representing

the first construction method is selected, as shown in Figure
1.27. If it is not, then click it to select it.

Notice as you move the cursor into the drawing area that it changes
appearance into a pencil icon with a circle next to it, as shown in
Figure 1.28. This lets you know that the Circle Tool is active.

FIGURE 1.28
Another random document with
no related content on Scribd:
palvelisi ja että minä pakottaisin heidät siihen köyhyytensä ja
tietämättömyytensä tähden?» Ja minä ihmettelin jo silloin, kuinka
kaikkein yksinkertaisimmat, silminnähtävästi selvät ajatukset
myöhään nousevat mieleemme. Ilman palvelijoita ei maailmassa
voida olla, mutta laita niin, että palvelijasi sinun luonasi olisi
henkisesti vapaampi kuin jos hän ei olisi palvelija. Ja miksi minä en
voisi olla palvelijani palvelija sillä tavoin, että hän sen näkisi, eikä
olisi mitään ylpeyttä minun puoleltani eikä mitään epäuskoisuutta
hänen puoleltaan? Miksi ei palvelijani voisi olla niinkuin omaiseni,
niin että otan hänet lopulta perheeni jäseneksi ja iloitsen siitä? Jo
nytkin on tämä toteutettavissa, mutta se on pohjana tulevalle
suurenmoiselle ihmisten yhtymiselle, jolloin ihminen ei etsi itselleen
palvelijoita eikä tahdo kaltaisiansa ihmisiä tehdä palvelijoikseen
niinkuin nyt, vaan päinvastoin kaikin voimin pyrkii itse tulemaan
kaikkien palvelijaksi evankeliumin mukaisesti. Ja onko todellakin se
vain unelma, että ihminen lopulta löytää ilonsa ainoastaan
valistuksen ja laupeuden sankariteoissa eikä julmissa iloissa niinkuin
nyt, — ylensyömisessä, haureudessa, pöyhkeilyssä, kerskumisessa
ja kateellisessa toisen asettumisessa toisensa yläpuolelle? Uskon
lujasti, ettei ole ja että aika on lähellä. Nauretaan ja kysytään: milloin
tämä aika sitten tulee ja näyttääkö siltä, että tulee? Minä ajattelen,
että me Kristuksen kanssa päätämme tämän suuren työn. Ja miten
paljon onkaan ollut aatteita maan päällä, ihmiskunnan historiassa,
joita vielä kymmenenkin vuotta aikaisemmin pidettiin mahdottomina
ja jotka yhtäkkiä ilmaantuivat, kun niiden salaperäinen aika oli tullut,
ja levisivät yli koko maan? Niin tulee olemaan meilläkin, ja meidän
kansamme loistaa maailmalle, ja kaikki ihmiset sanovat: »Se kivi,
jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.» Mutta pilkkaajilta
voisi kysyä itseltään: jos me haaveilemme, niin milloin te sitten
pystytätte oman rakennuksenne ja järjestätte olonne
oikeudenmukaisesti pelkällä järjellänne ilman Kristusta? Jos he
vakuuttavatkin itse, että hepä päinvastoin juuri kulkevatkin yhtymistä
kohti, niin totisesti tähän uskovat vain kaikkein yksinkertaisimmat
heistä, niin että suorastaan ihmetyttää moinen yksinkertaisuus.
Totisesti heillä on haaveilevaa kuvittelua enemmän kuin meillä. He
ajattelevat järjestävänsä olonsa oikeudenmukaisesti, mutta kun he
hylkäävät Kristuksen, niin he lopettavat sillä, että valelevat maailman
verellä, sillä veri huutaa verta ja joka miekkaan tarttuu, se miekkaan
hukkuu. Ja jos ei olisi Kristuksen lupausta, niin he tuhoaisivat tällä
tavoin toisensa niin, että ei jäisi kuin kaksi ihmistä jäljelle maan
päälle. Eivätkä nämä kaksi viimeistäkään osaisi ylpeydessään hillitä
toisiaan, niin että viimeinen tuhoaisi viimeistä edellisen ja sitten
itsensäkin. Ja niin kävisi, jos ei olisi Kristuksen lupausta, että nöyrien
ja hiljaisten tähden tämä asia lyhenee. Minä aloin silloin, vielä
upseerin puvussa, kaksintaisteluni jälkeen puhua palvelijoista
seurapiireissä, ja kaikki, muistan, ihmettelivät minua: »Olisiko
meidän siis», sanovat, »pantava palvelija sohvaan istumaan ja
tuotava hänelle teetä?» Minä vastasin heille silloin: »Miksi ei niinkin,
vaikkapa vain jonkin kerran.» Kaikki alkoivat silloin nauraa. Heidän
kysymyksensä oli kevytmielinen ja minun vastaukseni epäselvä,
mutta minä ajattelin, että siinä oli jonkin verran totuuttakin.

g) Rukouksesta, rakkaudesta ja kosketuksesta toisten

maailmoitten kanssa

— Nuorukainen, älä unhota rukousta. Joka kerta rukouksessasi,

jos se on vilpitön, välähtää uusi tunne ja siinä uusi ajatuskin, jota et
ennen tuntenut ja joka uudelleen rohkaisee sinua; ja sinä ymmärrät,
että rukous on kasvatusta. Muista vielä: joka päivä, ja milloin vain
voit, lausu itseksesi: »Jumala, armahda kaikkia nyt Sinun eteesi
astuvia.» Sillä joka hetki ja joka silmänräpäys tuhannet ihmiset
jättävät elämänsä täällä maan päällä ja heidän sielunsa astuvat
Jumalan eteen, — ja kuinka monet heistä ovatkaan eronneet maan
päältä yksinäisinä, kenenkään tietämättä, surussa ja murheessa,
että kukaan ei kaipaa heitä eikä edes ensinkään tiedä heistä, ovatko
he eläneet vai eivätkö. Ja silloin kenties maailman toisesta äärestä
kohoaa Jumalan luo hänen sielunsa puolesta sinunkin rukouksesi,
vaikka et olisi häntä ollenkaan tuntenutkaan eikä hän sinua. Kuinka
rakasta onkaan hänen sielulleen, joka on peläten astunut Jumalan
eteen, tuntea sillä hetkellä, että on olemassa hänenkin puolestaan
rukoilija, että on jäänyt maan päälle ihmisolento, joka häntäkin
rakastaa. Ja Jumalakin katsoo armollisemmin teihin molempiin: sillä
jos jo sinäkin niin paljon häntä säälit, niin kuinka paljon enemmän
sitten. Hän, joka on äärettömän paljon laupiaampi ja rakastavampi
kuin sinä. Ja Hän antaa sinulle anteeksi hänen tähtensä.

Veljet, älkää pelätkö ihmisten syntiä, rakastakaa ihmistä hänen

synnissäänkin, sillä tämä on jo Jumalan rakkauden kaltaista ja on
korkeinta rakkautta maan päällä. Rakastakaa koko Jumalan luomaa
maailmaa, sekä kokonaisuudessaan että jokaista hietajyvästä.
Jokaista lehteä, jokaista Jumalan sädettä rakastakaa. Rakastakaa
eläimiä, rakastakaa kasveja, rakastakaa jokaista esinettä. Jos
rakastat jokaista esinettä, niin käsität myös Jumalan salaisuuden
esineissä. Käsität sen kerran ja alat sitten lakkaamatta tuntea sitä
yhä enemmän ja paremmin joka päivä. Ja alat lopulta rakastaa jo
koko maailmaa kokonaisuudessaan, koko maailman käsittävällä
rakkaudella. Rakastakaa eläimiä: niille on Jumala antanut alun
ajatukseen ja tyynen riemun. Älkää sitä häiritkö, älkää kiusatko niitä,
älkää riistäkö niiltä iloa, älkää asettuko vastustamaan Jumalan
ajatusta. Ihminen, älä asetu eläinten yläpuolelle: ne ovat synnittömiä,
mutta sinä kaikessa suuruudessasi mädätät maan ilmestyessäsi
siihen ja jätät mätäisen jäljen jälkeesi, — voi, melkein jokainen
meistä! — Lapsia rakasta erityisesti, sillä he ovat myös synnittömiä
kuin enkelit ja elävät hellyttääkseen meidät, puhdistaakseen
sydämemme ja ollakseen meille jonkinlaisina tien osoittajina. Voi
sitä, joka pahoittaa pienokaisen. Minua on isä Antim opettanut
rakastamaan lapsukaisia: hän, herttainen ja vaitelias mies, osti
vaellusmatkoillamme almuina saaduilla rovoilla piparkakkuja ja
karamelleja ja jakoi heille: hän ei voinut kulkea lasten ohi tuntematta
henkistä järkytystä: sellainen on ihminen.

Jokin ajatus saa sinut ymmälle, varsinkin kun näet ihmisten

synnin, ja sinä kysyt itseltäsi: Ottaako väkisin vai nöyrällä
rakkaudella? Päätä aina: Otan nöyrällä rakkaudella. Päätä niin kerta
kaikkiaan ja sinä kykenet voittamaan koko maailman. Rakastava
nöyryys on peloittava voima, kaikista voimakkain, eikä ole mitään
sen veroista. Joka päivä ja hetki, joka silmänräpäys vahdi ja pidä
silmällä itseäsi, jotta muotosi olisi hyvä. Sinä satuit kulkemaan
pienen lapsen ohi, kuljit vihaisena ja sanoit pahan sanan, ja
sielussasi oli vihaa; sinä kenties et huomannutkaan lasta, mutta hän
näki sinut, ja sinun surkuteltava ja rietas muotosi jäi kenties hänen
suojattomaan pikku sydämeensä. Sinä et sitä tietänytkään, mutta
kenties tällä jo heitit häneen huonon siemenen, joka ehkä rupeaa
itämään, ja tämä tapahtui vain siksi, että sinä et ottanut vaaria
itsestäsi lapsen edessä, siksi, että et ollut kasvattanut itsessäsi
huomaavaista, toimeliasta rakkautta. Veljet, rakkaus on opettaja,
mutta se pitää osata hankkia, sillä sen saaminen on vaikeata, se on
kalliisti ostettava, pitkäaikaisella työllä ja pitkänä aikana, sillä ei ole
rakastettava vain satunnaisena hetkenä, vaan koko aikana.
Satunnaisesti voi kuka tahansa rakastaa, pahakin rakastaa. Minun
veljeni, nuorukainen, pyysi linnuiltakin anteeksi: Se tuntuu tavallaan
järjettömältä, mutta onhan se totuus, sillä kaikki virtaa kuin valtameri
ja on yhteydessä keskenään; kun yhtä paikkaa kosketat, niin se
tuntuu maailman toisessa reunassa. Olkoon vain järjettömyyttä
pyytää linnuilta anteeksi, mutta olisihan linnuillakin parempi olo ja
samoin lapsella sekä jokaisella eläimellä sinun läheisyydessäsi, jos
sinä itse olisit parempi kuin nyt olet, olisi vaikkapa hivenen verran.
Kaikki on kuin valtameri, sanon teille. Silloin alkaisit rukoilla lintujakin
täydellisen rakkauden pakottamana aivan kuin jonkinmoisessa
riemastuksen tilassa ja pyytäisit heitäkin antamaan sinulle syntisi
anteeksi. Tuota riemastusta vaali, näyttipä se ihmisistä miten
järjettömältä tahansa.

Ystäväni, pyytäkää Jumalalta iloa. Olkaa iloisia kuin lapset, kuin

taivaan linnut. Älköönkä teitä vaivatko ihmisten synti teidän
tekemisessänne, älkää pelätkö sen pyyhkivän pois työnne ja estävän
sen täyttymästä, älkää sanoko: Voimakas on synti, voimakas on
jumalattomuus, voimakas on huono ympäristö, mutta me olemme
yksinäiset ja voimattomat, huono ympäristö painaa meidät alas eikä
anna hyvän työn täyttyä. Paetkaa, lapset, tämmöistä epätoivoa! Yksi
pelastus tässä on: ota ja tee itsesi vastuunalaiseksi koko
ihmiskunnan synnistä. Ystäväni, asiahan onkin todella niin, sillä heti
kun vilpittömästi teet itsesi vastuunalaiseksi kaikesta ja kaikista, niin
heti näetkin, että se todella onkin niin ja että sinä juuri oletkin
syyllinen kaikkien ja kaiken puolesta. Mutta jos heität oman
laiskuutesi ja oman voimattomuutesi ihmisten syyksi, niin lopuksi
saat saatanan ylpeyden ja alat nurista Jumalaa vastaan.
Saatanallisesta ylpeydestä taas on ajatukseni tämä: vaikeata on
meidän maan päällä se tajuta, ja siksi helposti erehdymmekin ja
tulemme siitä osallisiksi, vieläpä luullen tekevämme jotakin suurta ja
kaunista. Ja monia luontomme kaikkein voimakkaimpia tunteita ja
liikkeitä me emme voi maan päällä vielä käsittää; älä anna
tämänkään johtaa itseäsi harhaan äläkä luule tämän jollakin tavoin
olevan sinulle puolustukseksi, sillä ikuinen Tuomari kysyy sinulta
sitä, minkä sinä saatoit saavuttaa, eikä sitä, mitä et saattanut, tulet
tästä itse vakuutetuksi, sillä silloin näet kaikki oikein etkä väitä enää
vastaan. Maan päällä me totisesti kuljemme kuin eksyksissä, ja jos
ei edessämme olisi Kristuksen kallis kuva, niin me tuhoutuisimme ja
eksyisimme täydellisesti, niinkuin ihmissuku vedenpaisumuksen
edellä. Paljon on maan päällä meiltä salattu, mutta sen sijaan on
meille annettu se salainen kallis lahja, että tunnemme elävän
yhteytemme toisen maailman kanssa, ylemmän ja korkeamman
maailman kanssa, eivätkä meidän ajatustemme ja tunteittemme
juuret ole täällä, vaan toisissa maailmoissa. Tästäpä syystä filosofit
sanovatkin, että olioitten todellista olemusta ei voi käsittää maan
päällä. Jumala on ottanut siemeniä toisista maailmoista ja kylvänyt
tähän maahamme ja kasvattanut puutarhansa, ja näkyviin on
noussut kaikki, mitä saattoi nousta, mutta se, mikä on kasvanut, elää
ja pysyy elossa vain sen kautta, että tuntee olevansa kosketuksessa
muitten salaperäisten maailmoitten kanssa; jos tämä tunne sinussa
heikkenee ja katoaa, niin sekin kuolee, mikä sinussa on kasvanut.
Silloin tulet välinpitämättömäksi elämään nähden, vieläpä alat sitä
vihatakin. Näin ajattelen.

h) Voiko olla kaltaistensa tuomari? Uskosta loppuun asti

— Muista erityisesti, että sinä et voi olla kenenkään tuomarina.

Sillä ei voi olla maan päällä rikollisen tuomarina, ennenkuin tämä
tuomari itse tunnustaa olevansa aivan samanlainen rikollinen kuin
sekin, joka seisoo hänen edessään, ja että hän kenties ennen muita
juuri itse onkin syyllinen hänen edessään seisovan rikokseen. Kun
hän käsittää tämän, silloin hän voi olla tuomarinakin. Niin
järjettömältä kuin tämä näyttääkin, niin se on totuus. Sillä jos minä
itse olisin nuhteeton, niin kenties tuota edessäni seisovaa
rikollistakaan ei olisi olemassa. Jos voit ottaa omaksi viaksesi
edessäsi seisovan ja sydämesi tuomitseman rikollisen rikoksen, niin
ota se heti ja kärsi itse hänen puolestaan ja päästä hänet menemään
moittimatta häntä. Ja vaikka itse lakikin olisi asettanut sinut hänen
tuomarikseen, niin mikäli sinun on mahdollista, toimi silloinkin tässä
hengessä, sillä hän menee ja tuomitsee itse itsensä paljon
ankarammalla tuomiolla kuin sinä. Mutta jos hän poistuu saatuaan
suudelmasi tunteettomana ja nauraen sinulle, niin älä anna
tämänkään johtaa itseäsi harhaan: hänen aikansa siis ei vielä ole
tullut, mutta tulee aikanaan, ja jos se ei tule, niin sama se: jos ei hän,
niin toinen hänen asemestaan ymmärtää ja kärsii, tuomitsee ja
syyttää itse itseään, ja totuus tulee täytetyksi. Usko tämä, usko
ehdottomasti, sillä juuri tässä onkin pyhien kaikki luottamus ja koko
usko.

Toimi väsymättä. Jos muistuu mieleesi yöllä maata pannessasi:

Minä en ole täyttänyt sitä, minkä piti, niin nouse heti ja täytä. Jos
ympärilläsi on ilkeitä ja tunteettomia ihmisiä eivätkä he tahdo sinua
kuunnella, niin lankea heidän eteensä ja pyydä heiltä anteeksi, sillä
totisesti olet sinä itsekin syypää siihen, että he eivät tahdo sinua
kuulla. Ja jos et enää voi puhua vihastuneitten kanssa, niin palvele
heitä ääneti ja alamaisuudessa, koskaan menettämättä toivoa. Jos
taas kaikki jättävät sinut ja karkoittavat sinut väkisin pois, niin yksin
jäätyäsi lankea maahan ja suutele sitä, kostuta se kyynelilläsi, ja
maa on tuova hedelmän kyynelistäsi, vaikka sinua ei kukaan
olisikaan nähnyt eikä sinua kukaan olisi kuullut yksinäisyydessäsi.
Usko loppuun asti, vaikka kävisi niinkin, että kaikki maan päällä
joutuisivat viettelyksiin ja vain sinä yksin jäisit uskolliseksi: tuo
silloinkin uhrisi ja ylistä Jumalaa, sinä ainoa jäljelle jäänyt. Mutta jos
teitä tämmöisiä tulee yhteen kaksi, — niin siinä on jo koko maailma,
elävän rakkauden maailma, syleilkää toisianne hellästi ja ylistäkää
Jumalaa, sillä Hänen totuutensa on täyttynyt, vaikkapa vain teissä
kahdessa.

Jos itse teet syntiä ja olet murheissasi aina kuolemaan asti tai jos
murehdit odottamatonta syntiäsi, niin riemuitse toisen puolesta,
riemuitse nuhteettoman puolesta, riemuitse siitä, että jos sinä olet
tehnyt syntiä, niin hän sen sijaan on hurskas eikä ole tehnyt syntiä.

Jos taas ihmisten pahuus täyttää mielesi voittamattomalla

paheksumisella ja murheella, vieläpä siinä määrin, että tahdot kostaa
pahuuden tekijöille, niin pelkää ennen kaikkea tätä tunnetta; mene
heti ja etsi itsellesi kärsimyksiä, niinkuin itse olisit syypää tähän
ihmisten pahaan tekoon. Ota päällesi nämä kärsimykset ja kestä ne,
ja sinun sydämesi saa rauhan ja sinä ymmärrät, että olet itsekin
syyllinen, sillä olisit voinut loistaa pahaa harjoittaneitten edessä
ainoana synnittömänä etkä loistanut. Jos sinä olisit loistanut, niin
olisit valollasi valaissut toistenkin tietä, ja se, joka teki pahan teon,
kenties ei olisi tehnyt sitä, jos sinun valosi olisi loistanut. Ja vaikka
olisit loistanutkin valona, mutta huomaisit, että ihmiset eivät pelastu
sinunkaan valossasi, niin pysy lujana äläkä epäile taivaallisen valon
voimaa; usko, että jos he eivät nyt pelastuneet, niin he pelastuvat
myöhemmin. Ja jos he eivät myöhemminkään pelastu, niin heidän
poikansa pelastuvat, sillä sinun valosi ei kuole, vaikka sinä itse jo
olisit kuollut. Vanhurskas poistuu, mutta hänen valonsa jää.
Pelastutaan aina pelastajan kuoleman jälkeen. Ihmissuku ei ota
vastaan profeettojansa, vaan surmaa ne, mutta ihmiset rakastavat
marttyyreitaan ja kunnioittavat niitä, joita ovat kiduttaneet. Sinä teet
työtä kokonaisuuden hyväksi, toimit tulevaa varten. Palkintoa älä
koskaan etsi, sillä muutenkin jo on palkkasi suuri täällä maan päällä:
hengellinen ilosi, jonka vain hurskas saa osakseen. Älä pelkää
ylhäisiä äläkä voimakkaita, vaan ole viisas ja aina hyvä. Tiedä
määrä, tiedä oikeat ajat, opi tämä. Kun jäät yksiksesi, niin rukoile,
lankea mielelläsi maahan ja suutele sitä. Maata suutele alati, rakasta
loputtomasti, kaikkia rakasta, kaikkea rakasta, etsi tätä riemua ja
innostusta. Kostuta maa ilokyynelilläsi ja rakasta näitä kyyneliäsi.
Äläkä häpeä tätä innostustasi, vaali sitä, sillä se on suuri Jumalan
lahja eikä sitä anneta monille, vaan valituille.

i) Helvetistä ja helvetin tulesta, mystillinen tutkielma

— Isät ja opettajat, ajattelen: Mitä on helvetti? Mietin näin:

Kärsimystä sen johdosta, että ei voi enää rakastaa. Kerran,
loputtomassa olemisessa, joka ei ole ajalla eikä avaruudella
mitattavissa, annettiin jollekin henkiolennolle sen ilmestyessä maan
päälle kyky sanoa itselleen: »Minä olen ja minä rakastan.» Kerran,
ainoastaan yhden kerran, hänelle annettiin toimivan elävän
rakkauden hetki, ja sitä varten hän sai maallisen elämän ja sen
mukana ajat ja määräkaudet, mutta kuinka kävi: tämä onnellinen
olento hylkäsi äärettömän kalliin lahjan, ei antanut sille arvoa, ei
rakastanut, katsahti pilkallisesti ja jäi tunteettomaksi. Kun tämmöinen
poistuu maan päältä, niin hän näkee Aabrahamin helman ja
keskustelee Aabrahamin kanssa, niinkuin meille on osoitettu
vertauksessa rikkaasta miehestä ja Latsaruksesta, ja hän näkee
paratiisin ja voi astua Jumalan luo, mutta sepä juuri häntä vaivaakin,
että hän astuu Jumalan luo eikä ole rakastanut, joutuu kosketuksiin
niitten kanssa, jotka ovat rakastaneet ja joiden rakkaudesta hän ei
ole huolinut. Sillä hän näkee selvästi ja sanoo itselleen jo itse: Nyt
minulla on jo tieto, ja vaikka hartaasti haluan rakastaa, niin
rakkaudessani ei enää ole sankaruutta eikä siinä ole uhria, sillä
maallinen elämä on lopussa eikä Aabraham tule edes pisaralla
elävää vettä (s.o. uudella maallisen elämän lahjalla, joka olisi jo
kulunut ja ollut toimintaan käytetty) jäähdyttämään hengellisen
rakkauden liekkiä, joka minussa palaa nyt, mutta josta maan päällä
en ottanut vaaria; ei ole enää elämää eikä tule enää aikaa! Vaikka
ilomielin antaisinkin elämäni toisten puolesta, niin se ei enää ole
mahdollista, sillä se elämä on mennyt, jonka olisi voinut tuoda uhriksi
rakkaudelle, ja nyt on pohjaton kuilu sen elämän ja tämän olotilan
välillä. Puhutaan aineellisesta helvetin liekistä; en tutki tätä
salaisuutta, ja se peloittaa minua, mutta ajattelen, että jos olisikin
olemassa aineellinen liekki, niin totisesti siitä oltaisiin iloisia, sillä, niin
haaveksin, aineellisessa kidutuksessa unohtuisi edes hetkeksi
hengellinen tuska, joka on kauheampi sitä. Eikä tätä hengellistä
tuskaa voi ottaa heiltä poiskaan, sillä tämä ei ole ulkonainen piina,
vaan on heidän sisässään. Ja jos sen voisi ottaakin pois, niin he,
ajattelen, tulisivat siitä vieläkin onnettomammiksi. Sillä vaikka
paratiisissa olevat hurskaat antaisivatkin heille anteeksi nähdessään
heidän tuskansa ja kutsuisivat heidät luokseen rajattomassa
rakkaudessaan, niin sillä he vain tekisivät heidän tuskansa
moninkertaiseksi, sillä he herättäisivät heissä vielä voimakkaamman
toimivan ja kiitollisen vastarakkauden liekin, vaikka tuollainen
rakkaus jo on mahdoton. Sydämeni arkuudessa ajattelen kuitenkin,
että juuri tuon mahdottomuuden tietoisuus voisi lopuksi olla heille
helpotukseksikin, sillä ottamalla vastaan hurskaitten rakkauden,
voimatta mitenkään palkita sitä tässä nöyryydessä ja tämän
nöyryyden toiminnassa, he viimein ikäänkuin osoittavat
jonkinlaatuista toimivaa rakkautta, josta eivät ole välittäneet maan
päällä, ja ikäänkuin toimivat jossakin määrin sen tavalla… Olen
pahoillani, veljeni ja ystäväni, että en osaa sanoa tätä selvästi. Mutta
voi niitä, jotka itse ovat tuhonneet itsensä maan päällä, voi
itsemurhaajia! Ajattelen, että ei saata olla ketään onnettomampaa
kuin nämä. On synti, sanotaan meille, rukoilla Jumalaa tämmöisten
puolesta, ja kirkko tavallaan ulkonaisesti heidät hylkääkin, mutta
ajattelen sieluni sisimmässä, että näidenkin puolesta voisi rukoilla.
Eihän Kristus vihastu rakkaudesta. Tämmöisten puolesta olen
sydämessäni koko elämäni ajan rukoillut, tunnustan teille sen, isät ja
opettajat, ja rukoilen nytkin joka päivä.

Oi, on helvetissäkin niitä, jotka ovat pysyneet ylpeinä ja julmina,

huolimatta siitä, että ovat kiistämättömästi tunteneet ja nähneet
torjumattoman totuuden; on niin hirmuisia, jotka ovat täydelleen
yhtyneet saatanaan ja hänen ylpeään henkeensä. Heille on helvetti
vapaaehtoinen ja pohjaton; he ovat kärsijöitä omasta tahdostaan.
Sillä he ovat itse kironneet itsensä kiroamalla Jumalan ja elämän. He
ravitsevat itseään ilkeällä ylpeydellään aivan samoin, kuin jos
nälkäinen erämaassa alkaisi imeä omaa vertansa omasta
ruumiistaan. Mutta he eivät saa kylliksensä ikuisiin aikoihin ja he
hylkäävät anteeksiannon, kiroavat Jumalan, joka heitä kutsuu. He
eivät voi ilman vihaa katsoa elävää Jumalaa ja he vaativat, että
elämän Jumalaa ei olisi olemassa, että Jumala hävittäisi itsensä ja
koko luomakuntansa. Ja he palavat vihansa tulessa ikuisesti,
himoitsevat kuolemaa ja olemattomuutta. Mutta eivät saa osakseen
kuolemaa…

*****

Tähän loppuu Aleksei Fjodorovitš Karamazovin käsikirjoitus. Minä

toistan, että se on epätäydellinen ja katkelmallinen. Niinpä
esimerkiksi elämäkerrallisia tietoja on vain luostarinvanhimman
aikaisemmasta nuoruudesta. Hänen opetuksistaan ja mielipiteistään
taasen on yhdistetty aivan kuin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi
semmoista, mitä hän ilmeisesti on lausunut eri aikoina ja erilaisten
herätteiden johdosta. Kaikkea sitä, mitä luostarinvanhin lausui
nimenomaan noina elämänsä viimeisinä hetkinä, ei ole esitetty
täysin määritellysti, vaan on annettu ainoastaan aavistus tämänkin
keskustelun hengestä ja luonteesta, jos vertaamme sitä siihen, mitä
Aleksei Fjodorovitšin käsikirjoituksessa on mainittu entisistä
opetuksista. Luostarinvanhimman kuolema taas tuli todellakin aivan
odottamatta. Sillä vaikka kaikki, jotka olivat kokoontuneet hänen
luokseen tuona viimeisenä iltana, täysin ymmärsivätkin hänen
kuolemansa olevan lähellä, niin ei kuitenkaan osattu aavistaa sen
tulevan niin äkkiä; päinvastoin hänen ystävänsä, kuten jo edellä olen
huomauttanut, nähdessään hänet sinä yönä niin virkeän näköisenä
ja puhehaluisena, olivat vakuutetut, että hänen terveydentilassaan oli
tapahtunut huomattava parantuminen, joskin vain vähäksi aikaa.
Vielä viisi minuuttia ennen kuolemaa, kuten myöhemmin ihmetellen
kerrottiin, ei ollut mitään havaittavissa. Hän tunsi äkkiä ikäänkuin
hyvin kovaa kipua rinnassaan, kalpeni ja painoi lujasti kätensä
sydäntään vastaan. Kaikki nousivat silloin paikaltaan ja kääntyivät
häntä kohti: mutta hän, vaikka kärsikin kipua, katseli yhä hymyillen
heitä, laskeutui hiljaa nojatuolista lattialle ja polvistui, kumarsi sitten
kasvonsa alas maahan, levitti kätensä ja aivan kuin riemun ja
innostuksen vallassa suudellen maata ja rukoillen (niinkuin itse oli
opettanut) antoi hiljaa ja iloisesti sielunsa Jumalalle. Tieto hänen
kuolemastaan levisi heti erakkomajoihin ja saapui luostariin.
Vainajan lähimmät sekä ne, joille se arvon puolesta kuului, alkoivat
ikivanhan tavan mukaan koristaa hänen ruumistaan, ja koko
veljeskunta kokoontui emäkirkkoon. Ja jo ennen päivän sarastusta,
kuten sittemmin huhujen mukaan kerrottiin, oli sanoma kuolemasta
saapunut kaupunkiin. Aamulla puhui miltei koko kaupunki
tapahtumasta, ja paljon kaupunkilaisia virtasi luostariin. Mutta tästä
puhumme seuraavassa kirjassa. Nyt lisäämme vain etukäteen, että
ei ollut kulunut vielä päivääkään, kun tapahtui jotakin kalkille niin
odottamatonta ja vaikutukseltaan, minkä se teki luostarissa ja
kaupungissa, siinä määrin omituista, levottomuutta herättävää ja
epäselvää, että näihin aikoihin asti, niin monta vuotta jälkeenpäin,
kaupungissamme on säilynyt mitä elävin muisto tuosta niin monille
levottomasta päivästä…

KOLMAS OSA

Seitsemäs kirja

Aljoša

1.

Ruumiin haju
 Pappismunkki isä Zosima vainajan ruumis valmisteltiin kuntoon
haudattavaksi säädettyjen menojen mukaisesti. Kuten tunnettua ei
kuolleita munkkeja ja lihansakiduttajia pestä. »Kun joku munkeista
menee Jumalan tykö (sanotaan Suuressa Kirkkokäsikirjassa), niin
asianomainen munkki (t.s. tämän toimekseen saanut) pyyhkii hänen
ruumiinsa lämpimällä vedellä, tehtyään sitä ennen sienellä (s.o.
pesusienellä) ristin vainajan otsalle, rintaan, käsiin, jalkoihin ja
polviin, mutta ei mitään muuta.» Kaiken tämä tekikin vainajalle itse
isä Paísi. Pyyhkimisen jälkeen hän puki hänet munkin pukuun ja
kääri hänen ympärilleen viitan, jota varten hän säännön mukaisesti
jonkin verran leikkasi viittaa halki saadakseen sen kiedotuksi ristin
muotoon. Kuolleen päähän hän pani päähineen, jossa oli
kahdeksankärkinen risti. Päähine oli jätetty avoimeksi, mutta
vainajan kasvot peitettiin mustalla ehtoolliskalkkiliinalla. Hänen
käsiinsä pantiin Vapahtajan kuva. Tässä asussa hänet asetettiin
ruumisarkkuun (joka oli varattu jo paljon aikaisemmin). Arkku aiottiin
jättää kammioon (etumaiseen isoon huoneeseen, samaan, jossa
luostarinvanhin-vainaja oli ottanut vastaan veljeskunnan jäseniä ja
maallikoita) koko päiväksi. Koska vainaja oli arvoltaan pappismunkki,
niin hänen ruumiinsa ääressä oli pappismunkkien ja pappisdiakonien
luettava evankeliumia eikä psalttaria. Lukemisen aloitti heti
kuolinmessun jälkeen isä Josef; isä Paísi taas, joka oli itse tahtonut
sen jälkeen lukea koko päivän ja koko yön, oli vielä toistaiseksi kiinni
monissa puuhissa ja huolissa yhdessä erakkomajaston esimiehen
kanssa, sillä äkkiä oli alkanut tulla näkyviin, ja tuli sitä enemmän kuta
pitemmälle päivä kului, sekä veljeskunnan että luostarin majataloista
ja kaupungista suurin joukoin saapuneitten maallikkojen
keskuudessa jotakin tavatonta, ennenkuulumatonta ja
»sopimatontakin» kuohuntaa ja kärsimätöntä odotusta. Sekä esimies
että isä Paísi tekivät voitavansa rauhoittaakseen mikäli mahdollista
noita turhan tähden kiihtyneitä. Kun päivä jo oli valjennut, niin
kaupungista alkoi saapua muutamia sellaisiakin, jotka olivat ottaneet
mukaansa sairaita, varsinkin lapsia, — aivan kuin olisivat sitä varten
odottaneet nimenomaan tätä hetkeä, nähtävästi luottaen heti
vaikuttavaan parantavaan voimaan, joka, kuten he uskoivat, aivan
kohta oli ilmenevä. Ja nyt vasta kävi selville, miten suuressa määrin
meillä kaikki olivat tottuneet pitämään luostarinvanhin-vainajaa jo
hänen eläessään ehdottomasti suurena pyhimyksensä. Eikä tulijain
joukossa ollut ainoastaan rahvasta. Tämä uskovaisten suuri odotus,
joka oli niin nopeasti ja avoimesti saanut ilmaisunsa, vieläpä
kärsimättömässä ja miltei vaativassa muodossa, oli isä Paísin
mielestä selvää pahennusta, ja vaikka hän oli sitä jo kauan sitten
aavistanut, niin se oli suurempi kuin hän oli odottanut. Kohdatessaan
kiihtymyksen valtaan joutuneita munkkeja isä Paísi alkoi suorastaan
nuhdella heitä: »Jonkin suuren asian odottaminen tuolla tavoin ja
näin heti», puhui hän, »on kevytmielisyyttä, jommoinen on
mahdollinen vain maailmanlasten keskuudessa, mutta ei sovi
meille». Mutta hänen puhettaan ei sanottavasti otettu huomioon, ja
isä Paísi huomasi tämän levottomuudekseen, siitä huolimatta, että
hän itsekin (mainitaksemme kaikki totuudenmukaisesti), vaikka
häntä huolestuttivatkin liian kärsimättömät odotukset ja hän piti niitä
kevytmielisyytenä ja turhuutena, salaa sisimmässään odotti melkein
samaa, mitä nuo kiihtyneetkin, eikä voinut olla sitä itselleen
tunnustamatta. Kuitenkin eräät kohtaamiset olivat hänestä erittäin
epämiellyttäviä ja herättivät hänessä, jonkinmoisen aavistuksen
vaikutuksesta, suuria epäilyksiä. Vainajan kammiossa tungeksivassa
joukossa hän näki, tuntien henkistä inhoa (josta hän samassa
soimasi itseään), esimerkiksi Rakitinin tai kaukaa saapuneen
obdorskilaisen vieraan, munkin, joka yhä viipyi luostarissa, ja heitä
kumpaakin isä Paísi äkkiä jostakin syystä alkoi pitää epäilyttävinä, —
vaikka he eivät olleet ainoat, jotka olisi voinut tässä mielessä panna
merkille. Kaikista kiihtymyksen tilassa olevista touhusi obdorskilainen
munkki kaikkein enimmän; hänet saattoi nähdä kaikkialla ja joka
paikassa: kaikkialla hän kyseli, kaikkialla kuunteli toisten puheita,
kaikkialla kuiskutteli omituisen salaperäisen näköisenä. Hänen
kasvojensa ilme oli mitä kärsimättömin ja ikäänkuin ärtynyt. Mitä taas
Rakitiniin tulee, niin tämä oli, kuten myöhemmin kävi selville,
ilmestynyt niin aikaisin erakkomajaan rouva Hohlakovin erityiselle
asialle. Heti kun tämä hyväntahtoinen, mutta löperöluonteinen
nainen, jota itseään ei voitu päästää erakkomajaan, oli herännyt ja
saanut kuulla vainajasta, hänet äkkiä valtasi niin kiihkeä uteliaisuus,
että hän paikalla toimitti sijastaan erakkomajaan Rakitinin, jotta tämä
pitäisi silmällä kaikkea ja heti ilmoittaisi hänelle kirjeellisesti,
esimerkiksi aina puolen tunnin kuluttua, kaikesta mitä tapahtuu.
Rakitinia hän piti hyvin hurskaana ja uskovaisena nuorukaisena, —
siinä määrin osasi tämä asettua sopivaan suhteeseen jokaiseen ja
esiintyä jokaiselle mieluisassa valossa, jos vain katsoi siitä olevan
vähänkin etua itselleen. Päivä oli kirkas ja valoisa, ja saapuneista
rukoilijoista olivat monet erakkomajaston hautojen luona, joita oli
tiheämmässä kirkon ympärillä, mutta siellä täällä muuallakin koko
alueella. Kulkiessaan erakkomajoissa isä Paísi äkkiä muisti Aljošan
ja ettei ollut nähnyt tätä pitkään aikaan, ei sen koommin kuin yöllä.
Mutta juuri kun hän oli muistanut Aljošan, hän näkikin hänet alueen
kaukaisimmassa nurkassa aidan luona istumassa erään jo kauan
sitten kuolleen sankariteoistaan kuulun munkin hautakivellä. Hän
istui selin erakkomajaan, kasvot aitaan päin ja ikäänkuin piilossa
muistomerkin takana. Isä Paísi astui hänen luokseen ja näki, että
hän kasvot käsiin peitettyinä äänettömästi mutta katkerasti itki ja että
koko hänen ruumiinsa värisi nyyhkytyksistä. Isä Paísi seisoi jonkin
aikaa hänen luonaan.
 — Riittää, rakas poikani, riittää, ystävä, — lausui hän viimein
tunteikkaasti, — mitä sinä nyt? Riemuitse, äläkä itke. Vai etkö tiedä,
että tämä päivä on suurin hänen päivistään? Missä hän on nyt, tällä
hetkellä, muistapa vain sitä!

Aljoša katsahti häneen paljastaen kasvonsa jotka olivat turvonneet

kyynelistä kuin pienellä lapsella, mutta kääntyi samassa sanaakaan
sanomatta pois ja peitti uudelleen kasvonsa molempiin käsiinsä.

— Kenties se on niinkin, — lausui isä Paísi ajatuksissaan, — itke

vain, Kristus on lähettänyt sinulle nämä kyynelet. Sinun liikutuksesta
nousseet kyynelesi ovat vain levähdys sielulle ja auttavat hellää
sydäntäsi saamaan ilon, — lisäsi hän itsekseen poistuessaan
Aljošan luota ja ajatellen häntä rakkaudella. Hän poistui muutoin
nopeasti, sillä hän tunsi, että hän Aljošaa katsellessaan saattoi
itsekin ruveta itkemään. Sillä välin aika kului, jumalanpalvelus
luostarissa ja sielumessu vainajan puolesta jatkuivat oikeassa
järjestyksessä. Isä Paísi huomasi taas isä Josefin ruumisarkun luona
ja otti taas hänen asemestaan lukeakseen evankeliumia. Mutta ei
ollut kulunut vielä kolmea tuntiakaan keskipäivästä, kun tapahtui
jotakin, josta mainitsin jo edellisen kirjan lopussa, jotakin kaikille niin
odottamatonta ja niin jyrkässä ristiriidassa sen kanssa olevaa, mitä
yleisesti toivottiin, että, toistan sen, seikkaperäinen ja jonninjoutava
kertomus tästä tapahtumasta aina näihin aikoihin asti tavattoman
elävänä on jäänyt ihmisten muistiin meidän kaupungissamme ja
koko sen ympäristössä. Lisään tässä vielä kerran omasta puolestani
henkilökohtaisesti: minusta on miltei vastenmielistä muistella tätä
joutavanpäiväistä ja pahennusta herättänyttä tapausta, joka itse
asiassa oli aivan vähäpätöinen ja luonnollinen, ja minä jättäisin
tietysti sen kokonaan mainitsematta kertomuksessani, jos se ei olisi
vaikuttanut mitä voimakkaimmalla ja määrätyllä tavalla kertomukseni
tärkeimmän, vaikkakin tulevan sankarin Aljošan sieluun ja sydämeen
vaikuttaen hänen sielussaan ikäänkuin murroksen ja käänteen, joka
järkytti, mutta myös lopullisesti lujitti hänen ymmärryksensä koko
elämän ajaksi ja määrättyä päämäärää varten.

Kertomukseen siis: Kun jo ennen päivän valkenemista oli pantu

hautaamista varten valmiiksi laitettu luostarinvanhimman ruumis
arkkuun ja viety se etumaiseen huoneeseen, entiseen
vastaanottohuoneeseen, niin arkun ääressä olijain kesken oli
herännyt kysymys: onko avattava huoneen ikkunat? Mutta tämä
kysymys, jonka joku oli lausunut ohimennen ja pikimmältään, oli
jäänyt ratkaisematta ja melkein huomaamatta, — sen olivat
huomanneet vain itsekseen muutamat läsnäolijat ainoastaan siinä
mielessä, että oli aivan järjetöntä odottaa mätänemistä ja
mädänneen hajua tuollaisen vainajan ruumiista ja että moinen
järjettömyys oli säälittävää (jos ei naurettavaa), se kun osoitti
kysymyksen tekijän heikkouskoisuutta ja kevytmielisyyttä. Odotettiin
näet aivan päinvastaista. Mutta kohta puolenpäivän jälkeen alkoi
ilmetä jotakin, minkä sisälletulijat ja ulosmenijät aluksi panivat
merkille ääneti ja vain omassa mielessään ja ilmeisesti jokainen
pelätenkin ilmaista kenellekään mielessään heräävää ajatusta, mutta
mikä kello kolmeen mennessä oli jo niin selvää ja epäämätöntä, että
tieto siitä silmänräpäyksessä levisi ympäri erakkomajan ja tuli
kaikkien erakkomajassa olevien rukoilijain keskuudessa yleiseksi
sekä tunkeutui heti luostariinkin saaden kaikki siellä ihmettelemään
ja viimein, varsin lyhyessä ajassa, levisi kaupunkiinkin ja sai siellä
kaikki, niin uskovaiset kuin epäuskoisetkin kuohuksiin. Epäuskoiset
ilostuivat, ja mitä taas tulee uskovaisiin, niin jotkut heistä
riemastuivat vielä enemmän kuin epäuskoiset, sillä »vanhurskaan
lankeemus ja hänen häpeänsä on ihmisille mieleen», kuten
luostarinvanhin-vainaja itse oli lausunut eräässä opetuspuheessaan.
Asia oli semmoinen, että ruumisarkusta alkoi tuntua vähitellen ja
ajan kuluessa yhä selvemmin havaittava mädänneen haju, ja kello
kolmen tienoissa päivällä se oli jo aivan ilmeinen ja tuli yhä
voimakkaammaksi. Ei ollut pitkään aikaan sattunut eikä voitu
muistaa luostarimme koko entisestä historiasta semmoista raa'an
hillitöntä pahennusta, jommoista jossakin muussa tilaisuudessa ei
mitenkään olisi saattanut ajatellakaan, joka heti tämän tapahtuman
jälkeen esiintyi jopa munkkienkin keskuudessa. Myöhemmin, monien
vuosien kuluttua, muutamat järkevät munkkimme muistellessaan
yksityiskohtaisesti tuota päivää olivat ihmeissään ja kauhuissaan
siitä, miten tuo pahennus silloin oli saattanut ilmetä niin
tavattomassa määrässä. Oli näet tapahtunut ennenkin, että oli
kuollut munkkeja, jotka olivat eläneet sangen hurskaasti ja joiden
hurskaus oli kaikille tunnettu, Jumalaa pelkääviä vanhuksia, ja
heidänkin rauhallisista ruumisarkuistaan oli lähtenyt mädänneen
hajua, niinkuin kaikista ruumiista luonnollisesti lähteekin, mutta tämä
ei ollut synnyttänyt pahennusta eikä edes minkäänlaista
mieltenkuohua. Tietysti oli meidänkin luostarissamme ammoin
kuolleitten joukossa ollut joitakuita, joiden muisto oli luostarissa
säilynyt elävänä ja joista kerrottiin, että heidän maallisissa
jäännöksissään ei ollut tapahtunut mätänemistä, mikä vaikutti
liikuttavasti ja salaperäisesti veljeskuntaan ja säilyi sen muistissa
suurena ja ihmeellisenä asiana, joka lupasi vastaisuudessa vielä
suurempaa kunniaa heidän haudoilleen, jos vain Jumala suo sen
ajan tulla. Tämmöisistä oli erityisesti säilynyt muistissa sadanviiden
vuoden ikään elänyt luostarinvanhin Job, kuuluisa uskonsankari,
suuri paastooja ja vaikenija, joka oli kuollut jo kauan sitten,
vuosisatamme ensimmäisellä kymmenluvulla, ja jonka hautaa
näytettiin erikoisella ja tavattomalla kunnioituksella kaikille
ensimmäistä kertaa saapuville rukoilijoille, samalla kuin heille
salaperäisesti mainittiin jostakin suurista toiveista. (Se oli sama
hauta, jolla isä Paísi aamulla oli tavannut Aljošan istumassa.) Paitsi
tätä ammoin kuollutta luostarinvanhinta muisteltiin vielä yhtä elävästi
myös verraten vähän aikaa sitten kuollutta suurta isää ja
pappismunkkia, luostarinvanhin Varsonofia, — samaa, jonka
seuraajaksi isä Zosima oli tullut ja jota kaikki luostarissa käyneet
rukoilijat pitivät suorastaan vähämielisenä. Näistä kummastakin oli
säilynyt kertomus, että he olivat maanneet ruumisarkuissaan aivan
elävän näköisinä ja että heidät oli haudattu aivan mätänemättöminä
ja että heidän kasvonsakin olivat ikäänkuin kirkastuneet
ruumisarkussa. Vieläpä muutamat vakuuttivat muistavansa, että
näiden ruumiista lähti selvästi huomattava suloinen tuoksu. Mutta
huolimatta näistäkin näin mieliin syöpyneistä muistoista oli sentään
vaikea selittää sitä suoranaista syytä, joka vaikutti, että
luostarinvanhin Zosiman ruumisarkun ääressä saattoi tapahtua
jotakin niin kevytmielistä, järjetöntä ja ilkeätä. Omasta puolestani
otaksun, että tässä yhtyi samalla kertaa paljon muutakin, useita eri
syitä, jotka vaikuttivat yhdessä. Yksi semmoisista oli esimerkiksi
piintynyt viha luostarinvanhinjärjestelmää kohtaan, jota pidettiin
vahingollisena uudistuksena, viha, joka piili syvällä luostarissa
monien munkkien mielessä. Mutta sen lisäksi ja tärkeimpänä syynä
oli tietysti myös vainajan pyhyyden aiheuttama kateus, vainajan, joka
oli saanut niin suuren maineen jo eläessään, että oli ikäänkuin
luvatonta väittää sitä vastaan. Sillä vaikka luostarinvanhin-vainaja
vetikin monia puoleensa, ei niin paljon ihmeillä kuin rakkaudella, ja
kokosi ympärilleen kokonaisen maailman häntä rakastavia, niin siitä
huolimatta ja juuri tämän tähden hän oli saanut myös kadehtijoita ja
sitten myös katkeria vihamiehiä, sekä julkisia että salaisia, eikä
ainoastaan luostariveljien, vaan maallikkojenkin keskuudessa. Hän
ei esimerkiksi ollut tehnyt kenellekään vahinkoa, mutta kuitenkin: