Italian Budgeting Policy: Between

Punctuations and Incrementalism Alice

Cavalieri
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/italian-budgeting-policy-between-punctuations-and-in
crementalism-alice-cavalieri/
Italian Budgeting Policy
Between Punctuations and
Incrementalism
Alice Cavalieri
 Italian Budgeting Policy

“Alice Cavalieri has produced a careful and comprehensive analysis of public

budgeting during the turbulent course of modern Italian history. Utilizing and
improving upon existing budgetary theories, she shows that neither external
shocks to the budgeting system nor fiscal reforms directed at making the budget-
ary process more stable address the key problem in budgetary politics: too many
large spending changes and too few appropriate moderate adjustments. It is bound
to become a standard go-to resource for future studies of budgeting and policy
processes more generally.”
—Bryan D. Jones, JJ “Jake” Pickle Regents Chair in Congressional Studies,
University of Texas at Austin, USA

“Alice Cavalieri’s volume is an original piece of empirical research and a great con-
tribution to the understanding of recent political changes in Italy. Indeed, the
volume fills a gap in the study of budgetary politics in a difficult parliamentary
democracy, which has been struggling with controversial issues in the management
of public finance. At the same time, the volume offers a remarkable example of
intensive case study analysis: by following the theoretical perspective of the “com-
parative agendas project”, the author produces an inspiring interpretation of policy
punctuations in a crucial domain.”
—Luca Verzichelli, Professor of Political Science, University of Siena, Italy
 Alice Cavalieri

Italian Budgeting
Policy
Between Punctuations and Incrementalism
Alice Cavalieri
Department of Political and Social Sciences
University of Trieste
Trieste, Italy

ISBN 978-3-031-15446-1    ISBN 978-3-031-15447-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-031-15447-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 To the youth of today. Change is always scary.
May we be able to see the opportunities that come with it.
May we have the courage to build a new future:
Equitable, sustainable, respectful of all humankind.
 Names of Italian Political Parties

AD Alleanza Democratica (Democratic Alliance)

AN Alleanza Nazionale (National Alliance)
APL Alleanza per l’Italia (Alliance for Italy)
CD Centro Democratico (Democratic Centre)
CN Coesione Nazionale (National Cohesion)
DC Democrazia Cristiana (Christian Democratic Party)
DEM I Democratici (the Democrats)
DS Democratici di Sinistra (Democrats of the Left)
FDI Fratelli d’Italia (Brothers of Italy)
FDV Federazione dei Verdi (Federation of the Greens)
FI Forza Italia (Go Italy)
FLI Futuro e Libertà per l’Italia (Future and Freedom for Italy)
IDV Italia dei Valori (Italy of Values)
IV Italia Viva (Italy Alive)
LeU Liberi e Uguali (Free and Equal)
LN Lega Nord (Northern League)
MAIE Movimento Associativo Italiani all’Estero (Associative Movement
Italians Abroad)
MPA Movimento per le Autonomie (Movement for the Autonomies)
MSI Movimento Sociale Italiano (Italian Social Movement)
M5S Movimento 5 Stelle (5 Star Movement)
NCD Nuovo Centro Destra (New Centre-Right)
NCI Noi con l’Italia (We with Italy)
NPSI Nuovo Partito Socialista Italiano (New Italian Socialist Party)
PD Partito Democratico (Democratic Party)
PDCI Partito dei Comunisti Italiani (Party of Italian Communists)
PDL Popolo delle Libertà (People of Freedom)

vii
viii NAMES OF ITALIAN POLITICAL PARTIES

PDS Partito Democratico della Sinistra (Democratic Party of the Left)

PLI Partito Liberale Italiano (Italian Liberal Party)
PPI Partito Popolare Italiano (Italian People’s Party)
PPP Popolari per Prodi (Populars for Prodi)
PRC Partito della Rifondazione Comunista (Communist
Refoundation Party)
PRI Partito Repubblicano Italiano (Italian Republican Party)
PSDI Partito Socialista Democratico Italiano (Italian Democratic
Socialist Party)
PSI Partito Socialista Italiano (Italian Socialist Party)
R Radicali (Radicals)
RI Rinnovamento Italiano (Italian Renewal)
SC Scelta Civica (Civic Choice)
UC Unione di Centro (Union of the Centre)
UDC Unione dei Democratici Cristiani e Democratici di Centro (Union of
Christian and Center Democrats)
UDEUR Unione Democratici per l’Europa (Union of Democrats for Europe)
ULIVO The Olive-Tree
 Acknowledgement

This book is an elaboration of my PhD thesis. In 2018, when I started to

work on that, none of the crises that have shaken the world in the subse-
quent years were foreseeable, not even remotely. I finished writing the
thesis in 2020, when mounting pressure caused by an external shock
(which I discuss extensively in the book)—the COVID-19 pandemic—
dramatically transformed the Italian budget, European economic gover-
nance and all our lives. After that, other crises unfortunately followed that
are still in place, showing no signs of ending. Incidentally, this fast-­
changing course of events makes me even more aware of the transience of
our studies and of those results we eagerly strive for. Nobody knows how
long what we write about is meant to last. What I am sure is that every-
thing I learned while writing the thesis, first, and the book second will
remain vital. I do not mean only in terms of pure academic knowledge. I
mean mostly in terms of personal tools to navigate the weird course of life
and work, something that a few people have taught me over the last few
years. I owe all of them.
I have to start with the one who made this book possible, my long-time
supervisor, Prof Luca Verzichelli, for being the best guide I could ever
have asked for to accompany me during the PhD and even after, with his
honest and friendly help. I must thank Dr Chiara Bergonzini, whose assis-
tance was crucial to get me out from the apparently never-ending world of
parliamentary law. During our talks, she got me into the corridors of
power, increasing my curiosity even more. I of course need to mention the
whole Comparative Agendas Project community, in particular Prof Will
Jennings and Prof Bryan D. Jones, for hosting me at the University of

ix
x ACKNOWLEDGEMENT

Southampton and the University of Texas at Austin, respectively. I know

how lucky I am to be part of this heterogeneous and international team,
composed of passionate, hard-working and most of all very kindly schol-
ars. At the top are my colleagues and friends from the Italian CAP team—
Federico Russo, Enrico Borghetto and Marcello Carammia; I am sincerely
grateful to each of them for making me part of the group, for always being
friendly faces in the sometimes-scary academic world. To the entire
CIRCaP (Center for the Study of Political Change) crew and particularly
to Rossella, who is like a sister and a passionate scholar. Thanks to Andrea
Antonelli, my high school teacher, mentor, support and friend. I must also
mention the huge support my therapist, Roberta, gave me over the last
year to balance my work and private life. Mental health is a serious issue,
particularly in academia. Do not feel ashamed to ask for help and to rest
when you feel you need it. A heartfelt thanks to my friends, my second
family, spread all around Italy and abroad who have never let me down,
those who stay when others left. The most loving thanks to my family, of
course, for their constant proximity even at a distance. To my parents, for
always having pushed me to pursue my interests and my curiosity and for
encouraging all my choices. No word will ever be enough to express how
much I love them. To my mum, my sister, my aunt Federica and my
grandmothers who are by far the strongest and most tenacious women I
know. I could not make it without their example. Last but not least, to
Matteo for his liveliness and his smile, for believing in me more than I do,
for this new, breathtaking, part of our story.
 Contents

1 Introduction  1

2 Policy-Making and Budget Changes 19

3 Budgeting
 Policy Within the Union: Italy in the European
Context 43

4 Approaching
 an Explanation of Longitudinal Change in
the Italian Budget 77

5 Incremental Changes or Punctuations?117

6 To
 Change or Not to Change: Governments’ Spending
Intentions151

7 The Impact of the Decision-Making Process175

xi
xii Contents

8 Conclusion199

Appendix A217

Appendix B239

Index257
 Abbreviations

AGS Annual Growth Survey

AMR Alert Mechanism Report
ASGS Annual Sustainable Growth Survey
CdC Corte dei Conti (Court of Auditors)
CIRCaP Center for the Study of Political Change
CLT Central Limit Theorem
COFOG Classification of the Functions of Government
CPR Common-Pool Resource
CSR Countries-Specific Recommendation
DBP Draft Budgetary Plan
DEF Documento di Economia e Finanza (Document of Economy and
Finance)
DPF Decisione di Finanza Pubblica (Public Finance Decision)
DMCPP Dynamic Model of Choice for Public Policy
DPEF Documento di Programmazione Economica e Finanziaria
(Document for the Economic and Financial Planning)
EAR Euro-Areas Recommendation
EDP Excessive Deficit Procedure
EEG European Economic Governance
EMS European Monetary System
EMU Economic and Monetary Union
ES European Semester
EU European Union
GDP Gross Domestic Product
K-S Kolmogorov-Smirnov
ISTAT Istituto Nazionale di Statistica (National Institute of Statistics)
MEF Ministry of Economy and Finance

xiii
xiv ABBREVIATIONS

MIP Macroeconomic Imbalance Procedure

MoE Ministry of Economy
MoF Ministry of Finance
MPs Members of Parliament
MTO Medium-Term Budgetary Objective
NaDEF Nota di Aggiornamento al Documento di Economia e Finanza
(Update Note to the Document of Economy and Finance)
NGEU Next Generation EU
NPRR National Plan of Recovery and Resilience
NRP National Reform Program
IQR Interquartile Range
OLS Ordinary Least Square
PEPP Pandemic Emergency Purchase Program
PET Punctuated Equilibrium Theory
PM Prime Minister
RGS Ragioneria Generale dello Stato
RQMV Reversed Qualified Majority Voting
RRF Recovery and Resilience Facility
S-W Shapiro-Wilk
SCP Stability and Convergence Program
SGP Stability and Growth Pact
TFEU Treaty on the Functioning of the European Union
TSCG Treaty on Stability, Coordination and Governance
UPB Ufficio Parlamentare di Bilancio (Parliamentary Budget Office)
ZBB Bilancio a Base Zero (Zero-Based Budgeting)
 List of Figures

Fig. 2.1 Trends of primary balance and public debt in Italy

(1992–2022). Note: on left graph, date corresponds to the
current year while on the right graph date uses the official name
of the budget; that means that 1993 indicates the budget for
1993, that is the one approved in December 1992. On the
right graph, grey bars indicate only actual policies to which the
government allocates funds with the budget law, while black
bars refer to interest on public debt and public debt transactions 23
Fig. 2.2 Example of a leptokurtic distribution of budgetary changes.
Note: the graph shows the shape of a leptokurtic distribution of
budget changes (grey bars) and of a Gaussian curve (red dashed
line). The x-axis signals the magnitude and the y-axis shows the
frequency of yearly changes. The right side of the distribution is
bounded at +100 per cent for visual purposes. The graph is
drawn from data described in Chap. 5 (N = 1852) 31
Fig. 3.1 Main aggregates of national accounts in Italy (1980–2021).
Note: the left y-axis signals the GDP level (bars); the right
y-axis pertains to expenditure, revenues, fiscal balance and debt
(expressed as per cent of the GDP). Data are shown in Table
A.1 (Appendix A) 47
Fig. 4.1 Trends in public expenditure in Italy (1993–2022). Note: total
budget expenditure does not include the interest payment on
debt because they are not actual policy intentions (see Fig. 2.1
in Chap. 2 for details on that). The graph is drawn from data
described in Chap. 5. From here on, I use the official name of
the budget, that means that the 1993 expenditure was allocated
by the budget approved in 1992 83

xv
xvi List of Figures

Fig. 5.1 Distribution of percentage change in Italy across budget

categories and years (1993–2022). Note: the graph indicates
the magnitude (x-axis) and frequency (y-axis) of yearly
percentage change of all budget categories (twenty for the
period 1993–1998 and sixty-six for the period 1999–2022) in
the thirty years examined (N = 1825). The right side of the
distribution is bounded at +200 per cent (there are some cases
of larger increases which are grouped into a single bar) to
prevent the distribution from being extremely right skewed.
The left side is naturally bounded at –100 per cent, meaning
that the programme was cancelled. The D (Kolmogorov-
Smirnov test) and W (Shapiro-Wilk test) statistics confirm that
the distribution is non-normal 127
Fig. 5.2 Boxplots of annual percentage change and outliers
(1993–2022). Note: 1999 has been removed because it marks
the shift between two different coding schemes, thus it was not
possible to compute the growth of single categories. Stars
represent the average percentage change for each year; shaded
grey dots are positive and negative modifications on a scale
ranging from –100 up to 100 per cent and diamonds are the
extreme positive changes higher than a 200 per cent increase 130
Fig. 5.3 Distribution of percentage change across budget functions and
years (absolute values) (1993–2022). Note: the graph indicates
the magnitude (x-axis) in absolute values and the frequency
(y-axis) of yearly percentage change of all budget categories
(twenty for the period 1993–1998 and sixty-six for the period
1999–2022) in the thirty years examined (N = 1572). As in
Fig. 5.1, the right side of the distribution is bounded at +200
per cent (there are some cases of larger increases which are
grouped into a single bar). The vertical grey lines indicate the
15th, 40th, 60th and 85th percentiles that will be used later to
estimate the quantile regression model 133
Fig. 5.4 Quantile regression plots (dependent variable in absolute
value). Note: each plot interprets the estimation (y-axis) of the
independent variables at different percentiles of the dependent
variable (x-axis). The x-axis shows the reference quantile τ of
the magnitude of budget changes (from small to large
modifications) and the y-axis is the size of the estimated effect
produced by the covariate. The effect of a one-unit change of
the covariate on the dependent variable (holding other
covariates fixed) is portrayed by lines with dots. The grey area
marks the 95 per cent confidence band for the quantile
regression. The red horizontal line is the OLS regression
 List of Figures  xvii

coefficient, which is linear because it does not vary across

quantiles, while red dashed lines are the 95 per cent confidence
intervals around the OLS regression line. These lines are useful
to compare the confidence intervals of the OLS and quantiles,
which are explicative of the significance of results 136
Fig. 5.5 Distribution of percentage change across budget functions and
years (real values) (1993–2022). Note: the graph indicates the
magnitude (x-axis) in real values and the frequency (y-axis) of
yearly percentage change of all budget categories (twenty for
the period 1993–1998 and sixty-six for the period 1999–2022)
in the twenty-nine years examined (N = 1572). The right side
of the distribution is bounded at +200 per cent (larger increases
are clustered into a single bar for graphical purposes). The
vertical grey lines indicate the cutoff points at the 10th, 30th,
70th and 90th percentiles that will be used later to estimate the
quantile regression model 139
Fig. 5.6 Quantile regression plots (dependent variable in real value).
Note: each plot interprets the estimation (y-axis) of the
independent variables at different percentiles of the dependent
variable (x-axis). The x-axis shows the reference quantile τ of
the magnitude of budget changes (from large cuts to large
increases) and the y-axis is the size of the estimated effect
produced by the covariate. The effect of a one-unit change of
the covariate on the dependent variable (holding other
covariates fixed) is portrayed by lines with dots. The grey area
marks the 95 per cent confidence band for the quantile
regression. The red horizontal line is the OLS regression
coefficient, which is linear because it does not vary across
quantiles, while red dashed lines are the 95 per cent confidence
intervals around the OLS regression line. These lines are useful
to compare the confidence intervals of the OLS and quantiles,
which are explicative of the significance of results 140
Fig. 6.1 Types of analysis between budget documents. Source: Cavalieri
(2020: 155) 154
Fig. 6.2 Characteristics of the budgets (law(t–1)/bill(t)) (1993–2022).
Note: years with diamons indicate budget retrenchment,
meaning a negative percentage change between the total
spending of the budget bill(t) and the budget law(t–1). Grey
dashed lines are placed at the median value of both index of
transformativeness and percentage change. The year 2002 has
been removed from the plot, as it takes on an extreme value for
transformativeness and would have made the figure impossible
to read (for details about that year, see Appendix, Table A.14) 161
xviii List of Figures

Fig. 7.1 Characteristics of the budgets (bill(t)/law(t)) (1993–2022). Note:

years with diamonds indicate budget retrenchment, meaning a
negative percentage change between the total spending of the
budget law(t) and the budget bill(t). Grey dashed lines are placed
at median value of both index of transformativeness and
percentage change. The year 1998 has been removed from the
plot, as it takes on an extreme value for the transformativeness
and would have made the figure impossible to read (for details
about that year see, Appendix, Table A.14). Some labels of those
manovre close to 0 are not visible, as they overlap (to check them
out see Appendix, Table A.14) 184
Fig. B.1 Main characteristics of only sudden peaks (budget law) 246
Fig. B.2 Main characteristics of only sudden peaks (budget bill) 252
Fig. B.3 Log-log and semi-log plots of percentage change (budget law).
Note: the two lines represent the regression estimates for the
positive (solid) and negative (dashed) tails of the distribution.
In both cases, the negative slope identifying values of budget
reductions has been reversed and transformed into positive, in
order to have a better visual understanding and comparison
with the positive slope 254
Fig. B.4 Log-log and semi-log plots of percentage change (budget bill).
Note: the two lines represent the regression estimates for the
positive (solid) and negative (dashed) tails of the distribution.
In both cases, the negative slope identifying values of budget
reductions has been reversed and transformed into positive, in
order to have a better visual understanding and comparison
with the positive slope 255
 List of Tables

Table 3.1 Most relevant changes of the Italian budgetary process and
policy cycles of the Italian budget (1978–2021) 62
Table 3.2 The Italian budgetary process: timeline of domestic and
supranational deadlines of the budgetary process 68
Table 4.1 Hypotheses about the magnitude of yearly budget changes
(Chap. 5) 80
Table 4.2 Hypotheses about the degree of expenditure reallocation
between the budget law(t−1) and the budget bill(t) (Chap. 6) 82
Table 4.3 Hypotheses about the degree of expenditure reallocation
between the budget bill(t) and the budget law(t) (Chap. 7) 84
Table 4.4 Typology for the classification of governments (1992–2021) 91
Table 4.5 Domestic and external factors potentially affecting Italian
budgetary policy (1992–2021) 96
Table 5.1 Summary statistics of percentage changes in the budget bill
and the budget law 129
Table 6.1 OLS regression model 165
Table 7.1 OLS regression model 188
Table A.1 Main aggregates of national accounts in Italy (1980–2021) 218
Table A.2 Dimensions of the index of executive planning 219
Table A.3 Index of executive planning (1992–2021) 220
Table A.4 Dimensions of the index of legislative approval 221
Table A.5 Index of legislative approval (1992–2021) 222
Table A.6 Dimensions of the index of European external constraint 223
Table A.7 Index of European external constraint (1992–2021) 224
Table A.8 Coalitional conflicts and conflicts over the budget by year and
government (1992–2021) 225
Table A.9 Coding schemes of budget functions (1992–2021) 226

xix
xx List of Tables

Table A.10 Summary statistics of the independent and control variables 228
Table A.11 Quantile regression results of the four models (dependent
variable in absolute value) 229
Table A.12 Logistic regression results of the full model 232
Table A.13 Quantile regression results of the four models (dependent
variable in real value) 233
Table A.14 Index of transformativeness (1993–2022) 235
Table A.15 Summary statistics of the index of transformativeness and
percentage change of the total budget 236
Table A.16 OLS regression model (dependent variable: percentage
change of the total budget) 237
Table B.1 Budget changes above 200 per cent and related type of
change (budget law) 241
Table B.2 Budget changes above 200 per cent and related type of
change (budget bill) 248
 CHAPTER 1

Introduction

Change, Budget and Budget Changes

Change has always been—and still is—the driver of human development.
Even before humans, ‘punctuational’ change already dominated the his-
tory of life (Gould and Eldredge 1977). Tectonic plates move frantically,
natural species readjust continuously, humans in their private and social
lives inevitably adapt to new conditions—many created by humans them-
selves. Thus, we should not be surprised to know that scholars from sev-
eral different fields of research have been engaging for decades in
developing theories to explain changes. Not all types of transformation
have garnered the same attention, of course. In fact, most modifications
are not actual changes. Evolution and paradigmatic changes are not made
by frequent, small adjustments. Paradigmatic shifts are instead capable of
disrupting the status quo and establishing a new pattern. A great deal of
attention concentrates on them. The reason is rather intuitive. These are
responsible for the most relevant innovations, regardless of the topic under
analysis. However, they are extremely rare because they first need to gather
enough pressure around them and reach a critical threshold before any-
thing can take place. When these conditions are met, dramatic changes
occur and bring about a new pattern of evolution or install a new policy
paradigm. This book is about change. More precisely, it is about change in
a crucial policy of democracies, that is, public budgeting.

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2023
A. Cavalieri, Italian Budgeting Policy,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-15447-8_1
2 A. CAVALIERI

What is well grounded today, even for public opinion, is the awareness
that public budgeting fulfils not simply a priority, but the priority of
national governments. Although it has always constituted a fundamental
aspect for the state and its functioning, presently it appears to have a more
vital role while, at the same time, being extremely complex and difficult to
manage. For a long time after WWII, steady surpluses granted policy-­
makers the leeway to spend public money according to their political pref-
erences. The necessity of efficiently reallocating funds among various
portfolios was neither compelling nor strictly required (Wildavsky and
Caiden 2001). Public expenditure continued to rise as a consequence of
past legacies, increasing population, growing demands and the well-known
aversion of politicians towards taxes in proportion to spending (Crozier
et al. 1975; Rose 1990; Rose and Karran 1987). In the past decades, glo-
balisation has connected countries and their economies all around the
world. Sudden shocks occurred from the 1970s onwards, which forced a
number of countries worldwide, as a consequence also of the interconnec-
tion created by the globalised economy, to cope with a considerable con-
traction: public finance began to deal with a sharp braking of economic
growth and governments were exposed to insistent and urgent pressure
for retrenchment. In such a brand-new context of ‘permanent austerity’
(Pierson 1998, 2002), nascent challenges such as demographic changes
(e.g. ageing population, declining birth rate), migration crises and rising
unemployment (OECD 2019) have required countries to adapt to the
external environment and be more attentive in drawing up the budget.
It is particularly from the decades of the financial crises (1970s and
1980s) that the crucial role of public budgeting began to stand out
(Verzichelli 1999). The two decades saw the dramatic explosion of inequal-
ity of wealth distribution both across countries and within developed
countries, which kept on soaring ever since. It has been argued (see Piketty
2014) that, in the United States, the rising inequality has made the finan-
cial system extremely fragile and exposed it to the 2008 financial crisis. In
that year, in a rapidly changing context, where countries are extremely
interlinked, and the national economy and finance are globalised, the tie
that binds world economies was tightened abruptly, and it quickly became
clear that the housing bubble that burst in the United States would also
drag the whole European continent into a huge economic crisis. Since that
 1 INTRODUCTION 3

moment, crises have become dramatically frequent,1 and countries have

lost ample room for manoeuvre to implement expansionary and unguarded
budget policies, not only in times of emergency.
A well-designed long-term budgetary plan is unavoidable to keep
granting people the necessary resources to live and prevent other, new,
domestic and external shocks. Countries use their public budget for all
these purposes, and basically they decide from whom to take money and
to whom to give it, balancing the necessity of granting the long-term fiscal
sustainability of national accounts with the short- and long-term needs of
the citizens. Public expenditure can be financed mainly through taxes or
through debt (usually with a mix of them). At the theoretical level, taxes
are by far the preferable solution, both in terms of justice and efficacy
(Piketty 2014: 861). However, post-industrial societies are facing a
‘decline in taxability’ because of the slow down of wage growth (Pierson
2002; Streeck 2014). In addition to inequality that keeps on soaring and
wealth and benefits of growth that are unevenly distributed, a large pro-
portion of the population has stagnated (Nolan and Thewissen 2018).
Such stagnation considerably challenges the possibility for governments to
impose new taxes, which was easier when citizens’ real incomes were rising
and wage growth was diffuse, as taxation was less visible and voters less
aware of taxation (Abbott and Jones 2021). Besides this serious concern,
political actors have always considered taxes harmful for their survival in
office and have always opted for indebtedness. Public debt entails a pay-
ment from those who receive funds to those who borrowed money, and it
also carries interest on that debt. However, today wealthier countries all
have very high public debt, in part inherited but also recently made.
Evidently, a very high public debt constitutes a sword of Damocles hang-
ing over future generations, being a very unfair instrument that forces
them to allocate part of their wealth to pay the debt piled up by previous
generations.

1
Let us consider for instance the COVID-19 pandemic (which started in 2020) and the
subsequent economic downturn, only a decade after the Great Recession (2007–2009) and
a few years after the recovery from the Eurozone crisis (2009–2014); the outbreak of the war
in Ukraine (started in 2022) that is involving the ‘external’ contribution of all Western
democracies meanwhile facing the oil and energy crisis, the consequent food crisis in many
countries around the world, in a context of an increasingly severe climatic crisis. If ‘adversity’
was the key concept of the 1990s (Rosenthal and Kouzmin 1997), these years will probably
be remembered as the crisis decade.
4 A. CAVALIERI

The Budget: Playground of Representative Democracy

From a public policy scholar’s perspective, all the aspects and events that
we have briefly sketched out until now make the study of public budgeting
extremely challenging and exciting. As is already blatantly clear, many
issues interweave with respect to the budget. In a ruling in 2012, the
Italian Constitutional Court judged that the purport of the budget is
extremely complex and goes beyond a mere accounting function and the
sole respect of the balanced budget (Luciani 2019). Several issues pertain
to the study of the budgeting policy, that range from the decision-making
process to the analysis of policy changes, going through domestic and
supranational procedural rules that frame the final outcome, in addition to
the economic context in which political actors operate. In such a multi-
level and complex environment, the budget policy inevitably ‘falls within
the political space of constrained choice’ (Laffan 2014: 283), in which the
government attempts to implement its policy preferences through the
annual allocation of funds.
At the same time and even more importantly, the government must
keep in mind that the budget serves as a redistributive instrument to also
fulfil citizens’ long-term demands and needs. However, it is almost impos-
sible to design a long-term budgetary plan that responds to citizens’ needs
if the country lacks tidy public accounts. It stands out clearly that these
aspects cannot be sharply divided, since the government would inevitably
fail to keep its electoral promises and pursue its policy goals, and to address
people’s necessities in case of imbalanced public finance. Decisions made
in this limited space to manoeuvre will be later submitted to the judge-
ment of voters at the polls. Ultimately, ‘it is an essential element of the
representative relationship, because it is primarily on the budget choices
that the voters’ consensus joins or dissolves’ (see Luciani 2019: 48, own
translation). With this in mind, the budget can be read adopting a three-
fold perspective (De Ioanna 2019).
Primarily, the budget systematises the policy priorities of the govern-
ment, the leading actor in setting the policy and spending agenda of the
country. Balancing the necessity of ensuring the sustainability of public
finance and the attempt to carry out its mandate by implementing its
spending promises, the government must quantify decisions collectively
agreed upon by a number of decision-makers, each of them adapting his/
her own intentions and strategies to the domestic and external institu-
tional setting. The ability of the government to keep itself alive and suc-
ceed is strictly linked to, and thus affected by, the actual power of national
 1 INTRODUCTION 5

representative institutions. The power of parliament, which must confirm

the government’s choices, taking into account the divergent stances of
other organised groups and social and economic forces, stands out par-
ticularly during the phases of discussion and approval of the budget. To
allow an adequate budgetary process, the government must frame possible
innovative contents within a rather stable and controllable framework, to
ensure the parliament’s function of supervision.
From this point of view, the budget is the most impartial complex of
rules, because it entails, or better, it requires a high degree of stability and
a strict respect of the constitutional norms. Even so, it is at the same time
the least impartial set of rules, because it must also consider the transfor-
mations of the economic environment (Bin 2019) and the volatility of the
financial markets, which nowadays reduce the financial sovereignty of
countries (Pisaneschi 2019). This is what Wildavsky already recognised as
the ‘clue to the perennial dissatisfaction with budgeting’, that is, the
impossibility of reconciling its opposed purposes ‘to continuity (for plan-
ning), to change (for policy evaluation), to flexibility (for the economy),
and to provide rigidity (for limiting spending)’ (Wildavsky 1978: 501).
The importance of these contextual factors represents the second perspec-
tive pertaining to national public budgeting.
The third one is related to what Wildavsky affirmed and depicts as the
incessant historical and social struggle that tries to divest representative
institutions of their decisional powers in favour of the market. This is the
reason why some say that the economy and even more the market have
become the ‘place of confirm-falsification of the government practice’
(Foucault 2005). All of this has moved during the past decades and it is
currently fragmented within a broader multilevel governance, with a
growing number of regulations trying to reconcile and harmonise the dif-
ferent levels of government, whose interweaving happens on both the side
of budgetary regulations and also, in some cases, with respect to the form
of government (Lupo 2020). Ultimately, these tensions need to balance
each other within a broader context that should be respectful of the rep-
resentative democracy (De Ioanna 2019: 20).

Italy: Magnifying Glass of a Continent

At this stage, the key points referring to the study of public budgeting
have been outlined. This book aims to reconcile all these critical issues
studying a very interesting, though rather neglected country in this field
6 A. CAVALIERI

of research, that is, Italy. The story and analysis of the Italian budgetary
policy presented in the book starts and ends in two moments of deep cri-
sis: 1992 and 2021.
The Amato I government brought to conclusion a political system
based on five-party coalition governments, that started during the VII
legislative term (1979–1983) and was responsible for the most drastic
budget retrenchment in Italian republican history up to that moment. On
the so-called black Wednesday (16 September 1992), after a long period
of immobilism before financial stress (Bernardi 1994), the Italian Lira (the
currency used before the Euro) experienced a 7 per cent devaluation com-
pared to the Deutsche Mark and was forced to leave the European
Monetary System (EMS). A severe economic crisis followed, accompanied
by the decomposition of the political system and the risk of being left out
of the single currency just shortly after the Maastricht Treaty had been
signed, in February 1992. The sharp rebalancing that emerged from such
a political phase downsized the domestic political game, allowing the
Prime Minister to demand full control over economic policy (Fedele
1994), with the sole help of the Minister of the Treasury Piero Barucci.
The total independence of the cabinet confined the parliament and the
‘gatekeeping’ role of parties (Cotta and Verzichelli 1996), while Amato,
exploiting the rhetoric of responsibility (Radaelli 2002: 218), was engag-
ing in one of the boldest reforms of Italian public finance ever, one that
remains recognised as a watershed in Italian public budgeting history. This
is the starting point of the story narrated in this book that will help us to
uncover and understand what happened in the Italian budgetary process
and policy from that moment and throughout the last three decades.
Why Italy? From the budget issued by the Amato I government until the
one issued by the Draghi government (the last one analysed in the book) sev-
eral things have changed, both at the domestic and at the supranational
level. Taking a step back and picking up the threads of the discourse about
public debt begun in the first paragraph, we know that the European conti-
nent is the place where countries are always found to be inadequate in solv-
ing the debt crisis (in spite of their giant private estate), making them
increasingly poor (Piketti 2014: 862). Digging deeper into a more micro
level, within the European continent, Italy has long been considered—and
still is—the ‘sick man of Europe’ with which the word decline is always asso-
ciated. Despite being one of three largest economies in the Eurozone, Italy
had the second lowest growth rate among EU countries for the whole
period between the 1990s and 2009, with a massive level of public debt
 1 INTRODUCTION 7

causing serious concerns about its financial credibility and international

competitiveness. After the Eurozone crisis (2009–2014), the situation did
not improve, obviously.
An economic decline (described in detail in Chaps. 2 and 3) from which
the country has not yet managed to exit is a situation which affects many
developed countries, especially on the European continent. Understanding
how Italy has managed its budgeting policy during the past decades and
how it changed its approach—if it did at all—can serve as an important
example to demonstrate how other countries exposed to similar economic
and financial pressures confronted a comparable situation. A decline does
not stop with the pure economic aspect but also affects the public and
political side. Unsurprisingly, the Eurozone crisis and the recession that
followed not only caused burdensome economic losses but also disrupted
national political dynamics. Governing parties paid heavy electoral costs
(Bellucci et al. 2012), especially when they favoured responsibility over
responsiveness (Mair 2011), which on some occasions seemed not really a
deliberative choice. In a context already characterised by reduced class vot-
ing (Dalton and Wattenberg 2002), declining party identification, high
electoral volatility and, most of all, mounting dissatisfaction and protests
over the elites in office, new political parties were born. The unpopular
and bold choices—all in favour of fiscal discipline (Karremans and Cavalieri
forthcoming)—taken by national and European elites during the Eurozone
crisis vitalised throughout Europe many anti-establishment (Cordero and
Simón 2016) and populist parties (Bosco and Verney 2012). Italy was one
of the countries where these processes happened more forcefully, and is in
fact where some of the most relevant transformations of Western democ-
racies had already taken place,2 even serving as a vanguard for possible
new events.
2
For instance, the first government in Western democracies composed solely of populist
parties (Five Star Movement [M5S] and League), Conte I (2018–2019). M5S succeeded in
entering parliament in 2013, creating a new tripolar competition, by presenting itself as
‘outside’ from the usual left-right political divide (Ceccarini and Bordignon 2016) and surf-
ing on its noninvolvement into institutional party dynamics, as an archetypical example of a
challenger party (Hobolt and Tilley 2016). Conte I is the first government with the M5S,
formed after its success at the 2018 polls with the League, after the signature of aformal
agreement called ‘Contract for a government of change’ (Contratto per il governo del cambia-
mento). The League transitioned from ethnoregionalism to state-wide nationalism (Albertazzi
et al. 2018), and eventually transformed into a populist radical-right party (Tarchi 2018). In
2018, it was the most popular and successful radical-right party in Western Europe (Passarelli
and Tuorto 2018). Today, Italy is governed by a right-wing coalition led by Brothers of Italy
8 A. CAVALIERI

A political decline manifests itself as political parties being able to enter

representative institutions and, increasingly, even in government with polit-
ical programmes openly against national and supranational institutions
themselves. The European Union indeed is currently the worst enemy of
many populist parties, which are challenging the credibility and the exis-
tence of the Union itself. Although it is important to signal that in the past
decade, the European response to many challenges was either too harsh,
forcing countries to adopt austerity measures during the economic crisis
that brought debtor countries into a more dangerous recessive spiral, or
too feeble, as during the migration crisis that happened in 2015–2016 in
the Mediterranean, when Southern European countries were left alone
because of the inability of the EU to modify its regulations, today’s fracture
with supranational institutions is more serious than ever. From being ‘one
of the homelands of Europeanism’ (Pasquinucci 2016: 49, own transla-
tion) at the dawn of the European Community, Italy saw the gradual emer-
gence of Eurosceptic sentiments starting with the Maastricht Treaty
(1992)3 and today the pro- versus anti-EU cleavage focuses the Italian
party system and party competition (Bressanelli and Chelotti 2022). In
addition, national governments more often openly clash with the European
Commission, as in the case of the Berlusconi IV government in 2011 and
even more so in the Conte I government in 2018, with serious repercus-
sions on the budgetary process and democratic procedures (see Chap. 8).
This break is not an Italian specificity but, again, affects many European
countries. For different reasons, or concerning divergent policies and
approaches, almost all Member States—from Greece to the Netherlands,
from France to Poland—have to deal with the EU as an issue in their
national parties’ agendas and competition. In this regard, as the reinforce-
ment of European Economic Governance has considerably shaped and

(Fratelli d’Italia, FDI)—a radical-right party which was the most voted party at the Italian
2022 elections—and its leader, Giorgia Meloni, who was part of the youth organisation of
Italian Social Movement (Movimento Sociale Italiano, MSI), the main Italian extreme right
party at the time (Ignazi 1998). In October 2022, with the beginning of the XIX legislative
term, Giorgia Meloni became the first woman Prime Minister in Italy; however, the period
analysed in this book had only men serving as Prime Minister and Minister of Finance. This
is the unique reason why, throughout the book, I refer to these roles using the masculine.
3
Already in the 1990s Silvio Berlusconi criticised how Italy had accepted the single cur-
rency ‘in a closed box’ (Berlusconi 2000: 53; cited in Pasquinucci 2016). Similarly, the leader
of the Communist Refoundation Party (Rifondazione Comunista, PRC) asked to start a
discussion about revision of the Maastricht convergence parameters.
 1 INTRODUCTION 9

coordinated domestic budget policy, studying changes to the Italian bud-

get is particularly enlightening of the relationship between the two sides of
multilevel governance. Using Italy as a case study can help elucidate how
the relationship transformed and highlights what are the more serious pit-
falls that endanger the integration process: a process which is, intuitively,
dynamic and made by the attitudes and choices of countries themselves
that need to be uncovered. Moreover, as populists and radical-right parties
are today widespread across parliaments and governments in the European
continent, studying Italy improves our knowledge about how they man-
age budget policy compared to other parties’ families. This is a crucial
point as these parties gain a lot of consensus declaring themselves to
be responsive to their electorate and promising not to succumb to the
responsibilities demanded by supranational constraints and commitments.
However, the budget is an extremely institutionalised policy venue, con-
strained by a supranational pre-determined timeline (see Chap. 3) and
markedly difficult to shape in order to implement electoral pledges. Italy
can considerably advance our knowledge on these sides, allowing us to
generalise findings.
Besides these aspects, Italy preserves its own characteristics that will be
addressed in detail throughout the book. At a general level, it went
through the kick-off and the maturity of the Second Republic (1992–2012)
to the still-in-place Third Republic (2013–ongoing). Although these des-
ignations are nothing more than a simple shortcut to refer to the party
system’s changes after the political turmoil of the beginning of the 1990s
and of the 2010s, they are already emblematic of the many innovations the
country went through.4 To mention some, from the instalment of the
Second Republic, we witness changes to the electoral system (four times);
a widely divergent party system; the alternation of nineteen governments

4
It is important to warn the reader who is not familiar with Italian politics that Italy did
not change its Constitution in the passage between the First (1948–1991), Second
(1992–2012) and Third (2013–present) Republic. In fact, these are mainly journalistic terms
used to differentiate the path of the Italian republican history that in many cases scholars
refrain from using as they are inaccurate. In addition, we need to also point out that the main
features of the Third Republic are not yet well-defined and sometimes a little controversial.
However, as their use is widespread, and these periods are also related to important innova-
tions of the budgetary process that are obviously linked to the rearrangement that occurred
during those turning points, I choose to adopt the labels in the book, also helping the
reader’s comprehension.
10 A. CAVALIERI

during eight legislative terms (from XI to XXVIII)5 and the resort to tech-
nocratic governments specifically to address moments of crisis (from the
1992 economic earthquake to the Eurozone crisis and the COVID-19
pandemic); and the integration into the Economic and Monetary Union
(EMU) and the consequences of the development of the European
Economic Governance (EEG)—both of which triggered a domestic
reform process of budgetary procedures and, of course, of economic
parameters. All these shifts happened in an institutional setting character-
ised by a symmetric bicameralism—where the Chamber of Deputies and
the Senate of the Republic fulfil exactly the same tasks—which has long
been blamed for preventing an efficient decision-making process and hin-
dering the government from steering its spending programme. In the end,
from a bird’s-eye view, one may think that so much changed just to allow
things to stay the same. Is this true?
Italy being one of the most important parliamentary democracies in
Europe and a relevant actor within the Union, the analysis of budgetary
policy and long-term changes thereof are extremely relevant to under-
standing and interpreting recent innovations of European parliamentary
democracies more in general, and how these affect the management and
outcomes of the budgetary policy. Ultimately, the book aims to clarify the
meaning of politics in the framework of the budget policy, singling out the
most relevant aspects concerning: (1) the budget as an instrument of the
government to carry out its preferred policies, by modifying the status
quo; in this respect, we can elucidate the incessant struggle between
responsiveness and responsibility, for which the budget policy constitutes
probably the most fertile breeding ground; (2) the budget as an arena
where the different actors involved in multilevel governance exert their
influence on the final spending outcome; on this, we trace the transforma-
tions of regulations at the domestic and supranational levels that frame the
budgetary decision-making process, highlighting the role of the govern-
ment in designing a credible budget plan, of the parliament in assuring the
respect of the norms in order to safeguard the rights of the opposition and
of the EU in determining the policy paradigm Member States’ budget

5
After the polls of 25 September 2022, a new legislative term (XIX) began, with the instal-
ment of a new parliament after a Constitutional reform that saw a reduction from 945 to 600
representatives, and of a new government led by the first woman to become Prime Minister
in Italy (Giorgia Meloni).
Another random document with
no related content on Scribd:
lukea kansan älykkyyden ja uutteruuden, vaan jumalan armon
ansioksi, joka on heidät johtanut sellaiseen onnistuvaan älyyn,
samoin kuin hänen kaitselmuksensa tulokseksi, sillä hän antaa
suosionsa kullekin maalle edeltä määräämänään aikana.

Eiväthän kaikki voi olla onnellisia samaan aikaan, sillä kun yhden
valtion kunnia perustuu toisen häviöön, on niiden suuruus
vaihtelevassa kiertokulussa ja niiden täytyy noudattaa sen pyörän
heilahduksia, joka ei noudata ihmisälyn määräyksiä, vaan jota
liikuttaa Jumalan käsi ja jonka voimasta kaikki kohoaa huippuunsa ja
taas laskeutuu alimpaan kohtaansa sen mukaan kuin niiden vaiheet
edeltäpäin ovat määrätyt. Sillä ei ihmisten eikä valtioiden, enempää
kuin koko maailmankaan elämä noudata sellaista kiertoliikettä, joka
yhä avartuu, vaan kulkee kehässä, jossa se noustuaan
korkeimmilleen puolipäiväpiirissä laskeutuu pimeäänpäin ja vaipuu
vihdoin näköpiirin taakse jälleen.

Senvuoksi tällaisia asioita ei saa sanoa onnen oikuiksi muutoin

kuin suhteellisessa merkityksessä ja siten kuin nimitämme luonnon
tekoja. Ihmisen järjen tietämättömyydestä tuo nimi onkin syntynyt ja
väärin käytettynä päässyt merkitsemään Jumalan kaitselmusta, sillä
mikään syy ei voi vaikuttaa satunnaisella ja säännöttömällä tavalla,
eikä ole olemassa mitään ilmiötä, joka ei johtuisi
maailmankaikkeudessa vallitsevasta eli ylemmästä syystä. Ei ole
naurettavaa hurskautta rukoilla ennen pelipöytään istumista, sillä
yksinpä arvanheitossa ja mitä epävarmimmissa asioissa on aina
määrätty ja edeltäpäin säädetty syiden ja seurausten yhteys. Mehän
olemme sokeita eikä onni. Kun meidän silmämme on liian samea
nähdäkseen onnen vaikutuksen salaisia syitä, kuvaamme sen
hulluudessamme sokeaksi ja sidomme umpeen kaikkivaltiaan
kaitselmuksen silmät. En voi hyväksyä tuota kehnoa sananpartta,
että vain hupsut ovat onnellisia, enkä sitä julkeata väitettä, että viisas
mies on onnen saavuttamattomissa, ja vieläkin vähemmän runoilijain
sille antamia häväistysnimiä, kuten portto, parittaja. Tunnustettava
on, että erikoisesti lahjakkaiden ihmisten tavallinen kohtalo on olla
vailla onnen lahjoja, mutta sehän ei millään tavoin murehduta
viisaampia ihmisiä, jotka täydellisesti ymmärtävät siinä ilmenevän
oikeudenmukaisuuden. Sillä kun he ovat saaneet ylevämpiä
rikkauksia, katselevat he kylmäkiskoisemmin noita onnekkuuden
arkipäiväisiä lahjoja.

Kerrassaan väärää mielitekoa on toivotella lisiä kaikkivaltiaan

armolahjoihin, tyytymättömänä hengenlahjoihin ja himoten
ruumiillisia etuja tai onnettaren antimia. Ja harhaoppiakin pahempi
erehdys on ihailla noita onnellisuuden täydentäviä ja toisarvoisia
asianhaaroja ja sensijaan vähäksyä niitä täydellisiä ja oleellisia
onnellisuuden ehtoja, joissa voimme saavuttaa jotakin luojamme
kaltaisuutta. Viisaammille toiveille on jo tyydytystä siinä, että on
oikeutettu onnen antimiin, vaikkakaan ei niitä saa: täyttäköön
kaitselmus hupsujen tarpeet. Se ei suinkaan osoita Jumalan
puolueellisuutta, vaan tasapuolisuutta: hän kohtelee meitä niinkuin
luonnolliset vanhempamme — ne, jotka ovat ruumiinsa ja sielunsa
puolesta kykeneviä, hän jättää oman onnensa nojaan;
heikkolahjaisemmille hän taas antaa suuremman osan ja jakaa siitä,
mitä toisella on liikaa, täyttääkseen sillä toisen puutetta.

Emme esimerkiksi ole oikeutettuja moittimaan luontoa, että se

muka jättää meidät alastomiksi, eikä meidän sovi kadehtia toisten
luotujen sarvia, kavioita, nahkapeitettä ja turkkia, koska meillä on
järki, jonka avulla voimme hankkia tuon kaiken.
 Ei kannata tuhlata niin monia todisteluja kumotaksemme
ymmärtäväistä tähdistäennustamista, sillä jos siinä on jotakin perää,
ei se loukkaa Jumalaa. Jos se seikka, että satumme syntymään
Merkuriuksen merkeissä, tuottaa meille älykkyyden taipumuksia ja
Jupiterin merkeissä rikkauden lahjoja, ei minulla ole velvollisuutta silti
niiden eteen polvistua, vaan sensijaan kunnioittaa sitä armollista
kättä, joka on järjestänyt minun vähäpätöisen ja satunnaisen
syntymiseni sellaisten siunausta tuottavien olojen ajaksi. Ne, jotka
luulevat Onnen järjestävän kaikkia asioita, eivät silti olisi erehtyneet,
jolleivät olisi siihen pysähtyneet. Roomalaiset, jotka rakensivat
temppelin onnen jumalattarelle, antoivat sillä, jos kohta sokealla
tavalla, jonkinlaisen tunnustuksen Jumalalle. Sillä järkevämmin
ajatellessa, kaikki asiat alkavat ja päättyvät Kaikkivaltiaassa. On
olemassa lyhyempikin tie taivaaseen kuin Homeroksen ketju;
yksinkertainen päätelmä voi yhdistää taivaan ja maan, ja
vähemmällä vaivalla kuin monijaksoisella johtopäätöksellä voi
tunnustaa kaikki asiat Jumalan alkuunpanemiksi. Sillä vaikka
nimitämmekin ilmiöitä niiden lähimpien ja ilmeisimpien syiden
mukaan, on Jumala kuitenkin kaiken olevaisuuden todellinen ja
välttämätön syy. Hänen toimintansa, vaikka se onkin yleistä,
jakautuu kuitenkin jokaisen eri olion erikoiseksi toiminnaksi, ja hän
on se henki, jonka varassa jokainen olio ei ainoastaan ole olemassa,
vaan myöskin suorittaa tehtävänsä.

Väärä selitys ja nurinkurinen käsitys näistä toisasteisista syistä eli

Jumalan näkyväisistä käsistä on monesta hurskaasta tehnyt
jumalankieltäjän. He ovat unohtaneet uskon vakavat varoitukset ja
totelleet intohimojen ja järjen viekoituksia. Senvuoksi olen aina
koettanut sovittaa tunteen ja uskon ynnä järjen välisiä taisteluita ja
ankaria ristiriitoja, sillä sielussamme on jonkinlainen triumviraatti eli
kolmen kilpailevan voiman hallitus, joka häiritsee tämän
yhteiskuntamme rauhaa eikä suinkaan vähemmän kuin tuo toinen
kolmivalta aikoinaan Roomaa.

Samoin kuin järki ja usko ovat ristiriidassa, samoin myös intohimo

ja järki. Samoin kuin uskon esitykset tuntuvat järjen mielestä
takaperoisilta, samoin järjenkin päätelmät ovat intohimon kannalta
mahdottomia, ja sekä usko että intohimo ovat järjen mielestä hulluja.
Kuitenkin voitaisiin maltillisesti ja rauhallisesti arvostellessa niin
järjestää näiden suhde, että kaikki kolme saavat hallita eikä siitä
sittenkään tule useampia kuin yksi kuningaskunta, jossa kukin
käyttää hallitusvaltaansa ja etuoikeuksiansa oikeaan aikaan ja
oikeassa paikassa, mikäli olot kulloinkin myöntävät.

Samoin kuin filosofiassa, on jumaluusopissakin sitkeitä epäilyksiä

ja kapinallisia vastaväitteitä, joihin kohtalokas tietomme liiankin
läheisesti tutustuttaa meidät. Niistä ei kukaan ihminen ole enemmän
tietänyt kuin minä itse. Tunnustan voittaneeni ne enemmän
polvistuen kuin asettuen taisteluasentoon niitä vastaan. Sillä meidän
ei ole ainoastaan taisteltava epäilyksiä vastaan, vaan täytyy myöskin
väitellä paholaisen kanssa. Tuon viekkaan hengen katala tapa on
ottaa tutkimuksiemme esineestä jokin viittaus, joka johtaa
epäuskoon, ja osoittamalla jonkin asian luonnollisuutta saattaa
meidät epäilemään ihmeen mahdollisuutta toisessa. Niinpä, kun olin
tutustunut Paracelsuksen Archidoxis-teokseen ja lukenut olioiden
salaisesta yhteydestä, tahtoi se järkyttää uskoani vaskikäärmeen
ihmeeseen ja saada minut luulemaan, että tuo kuva vaikutti
salaperäisen yhteyden avulla ja oli sellaisena vain egyptiläinen
temppu, jolla voitiin parantaa tauteja ilman ihmettäkin.

Ja samoin, kun olin saanut nähdä muutamia kokeita maapihkan

ominaisuuksista ja lukea vielä enemmän naftasta, se kuiskasi, että
alttarin tuli saattoi olla aivan luonnollinen, ja kehoitti minua olemaan
uskomatta Eliaan ihmetyötä, kun hän laittoi alttarin ympärille
syvennyksen, täyttäen sen vedellä, sillä tuo palava aine mielellään
väistää vettä, ja palaa vastustajansa syleilyssäkin. Ja samaten se
koetti saada minua uskomaan, että Sodoman hukkuminen tuleen
saattoi olla luonnollista — että Gomorran tulen aiheutti Kuolleen
meren jo silloin ilmennyt asfalttipitoisuus.

Tiedän, että mannaa kootaan nykyään runsaasti Kalabriassa, ja

Josefus kertoo, että hänen aikanaan sitä oli yhtä runsaasti
Arabiassa. Senpävuoksi paholainen saattoi minulta kysyä, mikä siinä
oli ihmettä Mooseksen aikana? Israelilaiset näkivät hänen aikanaan
vain sen, mitä noiden maiden alkuasukkaat näkevät meidän
aikanamme. Sillä tavoin paholainen pelasi shakkia minun kanssani
ja luovuttaen talonpojan luuli voittavansa minulta kuningattaren,
käyttäen hyväkseen rehellisiä pyrkimyksiäni. Sillä aikaa kun minä
rakentelin järkeni rakennusta, koetti se järkyttää uskoni perustuksia.

Kumminkaan ei tällaisilla eikä muillakaan yrityksillä ollut sitä

menestystä minuun nähden, että ne olisivat minua vähääkään
taivuttaneet uskottomuuteen tai jumalankieltämisen toivottomiin
väitteisiin. Muuten olen näinä monina vuosina ollut sitä mieltä, ettei
näitä ole koskaan esitettykään. Ne, jotka ovat väittäneet uskonnon
olevan ihmisen erotuksena eläimestä, ovat ehkä puhuneet ja
kehittäneet periaatetta, joka on yhtä opettavainen kuin toinenkin.
Epikuroksen tunnettu oppi, joka kieltää Jumalan kaitselmuksen, ei
ollut ateismia, vaan suurenmoinen ja ylevä käsitys Jumalan
majesteetista, jota hän piti niin ylhäisenä, ettei se välittänyt näin
alhaisten luotujen vähäpätöisistä toimista. Stoalaisten opettama
välttämättömyyden laki ei ole muuta kuin Jumalan tahdon
järkähtämättömyys. Ne, jotka ovat tähän asti kieltäneet Pyhän
hengen jumaluuden, ovat saaneet vain vääräuskoisina tuomionsa,
mutta ne, jotka nykyään kieltävät Vapahtajamme (vaikka ovat
enemmän kuin vääräuskoisia), eivät sittenkään ole edes ateisteja,
sillä vaikka he kieltävät kolminaisuuden kaksi persoonaa,
tunnustavat he kuitenkin niinkuin mekin, että on vain yksi Jumala.

Se kelvoton mies ja paholaisen sihteeri, joka laati kunnottoman

kirjoituksensa Kolmesta petturista, ja joka tosin oli vailla kaikkea
uskontoa eikä ollut juutalainen, ei turkkilainen eikä kristittykään, ei
sittenkään ollut varsinainen ateisti. Myönnän, että jokaisella valtiolla
on oma Machiavellinsa ja joka aikakaudella Lukianoksensa, joista
tavallisten ihmisten ei ole hyvä mitään tietää, mutta ei
kehittyneempienkään pitäisi liian äkkiä tuomiotansa langettaa. Ne
ovat saatanan kaunopuheisuuden edustajia ja voivat helposti johtaa
harhaan heikon ja ennakkoluuloisen uskovaisen.

Tunnustan tutkineeni niitä kaikkia enkä voinut löytää niistä mitään,

mikä olisi heikontanut uskoani. Kuitenkin on ihmisiä, joita tuulen
henkäyskin horjuttaa tässä kohden. Muistan erään lääketieteen
tohtorin Italiasta, joka ei voinut täysin uskoa sielun kuolemattomuutta
senvuoksi, että Galenus sitä epäili. Ja Ranskassa tutustuin erääseen
toiseen mieheen, jumaluusoppineeseen ja muuten etevään, joka
samassa kohdassa, oli niin takertunut kolmeen Senecan riviin,
etteivät kaikki meidän vasta-annoksemme, jotka otimme sekä
raamatusta että filosofiasta, voineet hänen erehdyksensä myrkytystä
poistaa.

On olemassa sellaisia henkilöitä, jotka voivat uskoa

merimiesjuttuja, mutta epäilevät Paavalin todistuksia, ja niinikään
summakaupassa hyväksyvät Aelianuksen tai Pliniuksen tarinoita,
jotavastoin raamatun kertomuksissa herättävät kysymyksiä ja
esittävät vastaväitteitä, ollen uskomatta enempää kuin mitä pitävät
tavallisten ihmisten kirjoitusten veroisena.

Tunnustan kyllä, että raamatun kertomuksissa on sellaisia, jotka

käyvät runoniekkaan tarinoitten edelle ja oikullisesta lukijasta
tuntuvat samantapaisilta kuin Gargantua tai Bevis. Etsittäköönpä
kaikki menneen ajan tarinat samoin kuin nykyajankin merkilliset
mielikuvitusjutut, ja vaikea on sittenkään löytää yhtään, joka kelpaisi
Simsonin aseenkantajaksi. Ja kuitenkin tämä kertomus on hyvin
mahdollinen, jos otamme huomioon Jumalan avun tai vaikkapa edes
Kaikkivaltiaan pikkusormen kosketuksen.

Onhan mahdotonta, ettei joko ihmisten keskusteluissa tai Jumalan

erehtymättömässä äänessä ilmestyisi heikon käsityskykymme
kannalta epäjohdonmukaisuuksia, ristiriitoja ja säännöttömyyksiä.
Voisinpa itsekin esittää tuollaisen luettelon epäilyksiä, joita ei ole
vielä milloinkaan ajateltu eikä tietääkseni pohdittaviksi otettu, ja joita
ei voi ensikuulemalta ratkaista. Eivätkä ne ole haaveellisia ja tuulesta
temmattuja kysymyksiä ja vastaväitteitä, sillä minä en voi myöntää
jumalallisissa asioissa olevan mitään vähäpätöistä.

Voin lukea kertomusta kyyhkysestä, joka lähetettiin arkista eikä

enää palannut, silti kysymättä, kuinka se löysi kumppaninsa, joka
jätettiin arkkiin; samoin kertomusta Latsaruksesta, joka herätettiin
kuolleista, tahtomatta urkkia, missä hänen sielunsa sillä aikaa
oleskeli. Enkä liioin kysele, saiko hänen perillisensä laillisesti pitää
sen omaisuuden, jonka hänen kuolemansa sille toimitti, ja menettikö
hän itse, vaikka palautettiinkin elämään, kaiken oikeutensa entiseen
omaisuuteensa.

En kiistele siitä, oliko Eeva otettu Aadamin vasemmasta kyljestä,

sillä en ole vieläkään varma, mikä on ihmisen oikea puoli ja onko
mitään sellaista eroitusta luonnossa. Uskon, että hänet sommiteltiin
Aadamin kylkiluusta, mutta en välitä kysymyksestä, kellä
ylösnousemuksessa on tuo sama kylkiluu. Samoin jätän kysymyksen
siitä, oliko Aadam kaksineuvoinen kuten rabbiinit väittävät tekstin
kirjaimen mukaan, sillä minusta on järjenvastaista, että olisi
olemassa kaksineuvoisia, ennenkuin oli nainen, eli kahden
sukupuolen yhtymä, ennenkuin tuo toinen oli luotukaan. Ja aivan
samanarvoinen on kysymys, luotiinko maailma syksyllä, kesällä vai
keväällä, koska se luotiin kaikkien niiden kestäessä. Sillä millä
kohtaa taivasta aurinko milloinkin onkaan, ovat nuo neljä
vuodenaikaa todellakin aina olemassa. Tuon valonlähteemme
luonnon mukaista on eroittaa vuoden eri ajat toisistaan, mutta nehän
ovat yhtaikaa olemassa eri osissa maapalloa ja vuorotellen sen joka
osassa.

On olemassa joukko jonninjoutavia kysymyksiä, ei ainoastaan

filosofiassa, vaan myös jumaluusopissa, joita itseänsä kykeneviksi
kuvittelevat miehet esittävät ja käsittelevät, mutta jotka eivät
suinkaan ansaitse joutohetkiemme huomiota, saatikka vakavaa
tutkimista. Ne ovat asioita, jotka soveltuvat vain Pantagruelin
kirjastoon tai sidottaviksi Tartaretuksen kirjaan De modo cacandi.

Nämä saivartelut eivät kuulu niille, jotka tutkivat näin vakavaa

salaperäisyyttä. Sitten on toisia, joita yleisemmin kysellään ja
otetaan tarkastettaviksi, mutta joiden todenperäisyys on minun
nähdäkseni helppo ja mahdollinen.

On naurettavaa siirtää tai hukuttaa Noakin yltyleinen

vedenpaisumus Deukalionin erikoiseen tulvaan. Se, että kerran oli
vedenpaisumus, ei näytä minusta niin suurelta ihmeeltä kuin se, että
ei alinomaa ole. Kuinka kaikenlaiset eläimet, eikä ainoastaan ne itse,
vaan niille tarvittavat ruokavaratkin voitiin sovittaa yhteen ainoaan
arkkiin ja kolmensadan kuutiokyynärän tilaan, se on oikealla tavalla
tutkivalle järjelle näyttäytyvä hyvinkin toimeensaatavaksi.

On olemassa eräs toinen salaperäinen asia, josta ei kerrota

raamatussa ja joka on vaikeampi ymmärtää ja on saanut kirkkoisän
turvautumaan ihmeeseen. Ja se on tällainen: Kuinka maailman eri
osat ja toisistaan erilliset saaret saivat ensin ihmisasutuksensa,
vieläpä joutuivat tiikerien, pantterien ja karhujen asumapaikoiksi?
Onhan hyvin kummallista, että Amerikassa oli runsaasti peto- ja
vahingollisia eläimiä eikä kuitenkaan tuota niin tarpeellista eläintä:
hevosta. Mitä tietä myöten nuo, ei ainoastaan linnut, vaan vaaralliset
ja inhottavat pedot, pääsivät sinne ja kuinka siellä oli eläimiä, joita ei
ole tässä kolmen mantereen muodostamassa vanhassa
maailmassa, senhän kaiken täytyy olla hyvin kummallista meistä,
jotka oletamme vain yhden arkin olleen olemassa ja eläinten
levinneen Araratin vuorelta alkaen edemmäksi. Ne taas, jotka tästä
päästäkseen tahtovat väittää vedenpaisumuksen olleen vain
paikallisen, siirtyvät sellaiseen perusteeseen, jota ei voi millään
tavoin hyväksyä. Enkä sitä ole hyväksymättä ainoastaan pyhän
raamatun päinvastaisen ilmoituksen johdosta, vaan oman järkenikin
perustuksella, sillä minä pidän luultavana, että maailma oli yhtä
kansoitettu Noakin aikana kuin nykyään. Ja minun mielestäni oli
1500 vuotta yhtä riittävä aika maailman kansoittamiseen kuin 4000
vuotta siitä lähtien on ollut meille.

On toisiakin väitteitä ja yleisiä päätelmiä, jotka ovat raamatusta

johdetut ja joihin yleisesti uskotaan kuten raamatun sanaan, mutta
joille silti en milloinkaan kavaltaisi järkeni vapautta. Minusta on
yleisesti hyväksytty se väitös, että Metusalem eli kauimmin Aadamin
lapsista. Kuitenkaan ei kukaan kykene sitä todistamaan, kun taas
minä voin tekstistä päättäen osoittaa, että asian laita saattoi olla
toisinkin. Eikä raamatusta saa aivan täyttä varmuutta siitä, että
Juudas hirtti itsensä, vaikka se yhdessä kohdassa näyttääkin niin
kertovan ja erään epämääräisen sanan vuoksi on aiheuttanut
sentapaisen käännöksen, mutta sitten toisessa paikassa raamattu
selvemmillä sanoilla tekee sen epätodenmukaiseksi ja näyttää
kumoavan. Yleisesti uskotaan ja pidetään varmana, että esi-isämme
vedenpaisumuksen jälkeen rakensivat Baabelin tornin suojellakseen
itseään toiselta vedenpaisumukselta. Kuitenkin on raamatussa
ilmoitettu heillä olleen toisenkin aikomuksen. Sitäpaitsi se on
epätodenmukaista tornin paikasta päättäen, joka näet oli Shinearin
tasangolla. Nämä eivät ole uskonasioita, ja senvuoksi saa niistä
vapaasti keskustella.

Sitten on vielä toisia, vieläpä tekstistä itsestään helposti johtuvia

asioita, joissa (suotakoon anteeksi) en huomaa johdonmukaisuutta.
Roomalaiskatolinen kirkko päättelee hyvässä uskossa, että on
olemassa suojelusenkeleitä, ja johtaa tämän mielipiteen Pietarin
saamasta vastauksesta, kun hän koputti eräälle ovelle: »Ei se ole
hän, vaan hänen enkelinsä.» Tämähän oli (saattaisi joku sanoa)
hänen lähettinsä tai joku hänen luotaan tullut, sillä sitähän
alkuperäinen sana merkitsee ja sitä myös epäilevä ystäväpiiri saattoi
tarkoittaa. Esitin kerran tämänlaisen selityksen nuorelle
jumaluusoppilaalle, jonka oli tehtävä selkoa tästä kysymyksestä.
Muistan, että hänen fransiskaanilainen vastaväittäjänsä ei enää
siihen vastannut, vaan sanoi ainoastaan, että se oli uusi eikä
suinkaan luotettava selitys.

Nämä ovat vain ihmisten päätelmiä ja heikkoja mielijohteita

Jumalan sanasta, sillä sellaisena pidän pyhää raamattua. Kuitenkin,
jos se olisi ihmistyötä, en voisi sanoa muuta kuin että se on erikoisin
ja etevin teos mikä luomisesta asti on aikaan saatu. Jos olisin
pakana, en olisi sitä lukematta. Enkä voi olla yhtymättä
Ptolemaioksen mielipiteeseen, ettei hän pitänyt kirjastoansa
täydellisenä ilman sitä. Turkkilaisten koraani (puhun vapaana
ennakkoluuloista) on huonosti koottu teos, sisältäen joutavia ja
naurettavia filosofisia erehdyksiä, joille ei edes kannata nauraa ja
joita puolustetaan ilmeisillä viisasteluilla, käyttäen hyväkseen
tietämättömyyttä, halveksien yleisesti pätevää tietoa ja karkoittaen
kaiken opetuksen. Jälkimäinen uskonto on hankkinut jalansijaa vain
aseilla ja väkivallalla; edellinen sensijaan on itsestänsä levinnyt yli
koko maan piirin.

On sangen huomattavaa, mitä Philo ensiksi pani merkille, että

Mooseksen laki pysyi voimassa 2000 vuotta ilman vähintäkään
muutosta, jotavastoin näemme muiden valtioitten lakien muuttuvan
olojen mukaan. Vieläpä semmoisetkin, jotka ovat väittäneet olevansa
jostakin jumalasta kotoisin, ovat hävinneet jättämättä jälkeä tai
muistoa. Uskon, että paitsi Zoroasteria on useita kirjoittajia ennen
Moosesta kohdannut ajan yleinen kohtalo. Ihmisten kätten teoilla on
ikänsä kuten tekijöilläkin; vaikka ne saattavatkin jäädä elämään
tekijöittensä jälkeen, kestävät ne kuitenkin vain määrätyn aikansa.
Mooseksen laki vain on liian kova ajan hampaalle eikä voi hävitä
muuten kuin siinä yleisessä tulipalossa, jossa kaikki tuhaksi muuttuu.

Olen kuullut jonkun syvästi huoaten valittavan Ciceron hävinneitä

rivejä ja toisten yhtä katkerasti ruikuttavan Aleksandrian kirjaston
paloa. Omasta puolestani luulen maailmassa olevan sellaisia liian
paljon ja voisin aivan tyynesti katsella Vatikaanin paloa ja tuhkaa, jos
vain voisin, kuten moni muukin, toivoa saavani takaisin Salomonin
kirjoittamat hävinneet lehdet. En tahtoisi olla vailla Eenokin pilareita,
vaikka niillä olisi monta lähempääkin tekijää kuin Josefus ja vaikkei
niissä olisi mitään tarunomaista.

Muutamat ihmiset ovat kirjoittaneet enemmän kuin toiset ovat

puhuneet. Niinpä Pineda mainitsee useampia kirjoittajia yhdessä
ainoassa teoksessa kuin mitä koko maailmassa tarvittaisiin.
Kolmesta suuresta Saksassa tehdystä keksinnöstä on kahdella
hankaluutensakin, ja kysymyksenalaista on, eivätkö niiden haitat ole
suuremmat kuin hyöty ja mukavuus.

Ei ole vain pelkkää minun alakuloista mietiskelyäni, vaan

paremmatkin päät ovat toivoneet, että saataisiin aikaan yleinen
kokous, ei sovittamaan yhteen uskonnon sovittamattomia
erilaisuuksia, vaan kaiken tiedon ja opin avuksi ja hyödyksi
palauttamaan sen siihen, missä se alunpitäin oli, nimittäin muutamiin
harvoihin ja kunnollisiin teoksiin, ja samalla tuomittaisiin poltettaviksi
nuo miljoonat kaikennäköiset kyhäykset, jotka ovat syntyneet vain
häiritsemään ja harhaan johtamaan heikompia oppineiden joukossa
ja ylläpitämään kirjanpainajien ammattisalaisuuksia.

Minun täytyy ihmetellä, että samarialaiset poikkeuksena kykenivät

rajoittamaan uskontonsa viiteen Mooseksen kirjaan. Minua hävettää
juutalaisten rabbiinien selitykset Vanhasta testamentista, samoin
kuin heidän jyrkkä vastahakoisuutensa Uutta testamenttia kohtaan.
Ja todellakin on enemmän kuin ihmeteltävää, kuinka tuo
halveksittava ja turmeltunut Jaakobin suku, joka kerran oli niin
halukas taipumaan pakanalliseen taikauskoon ja niin helposti tarttui
naapuriensa epäjumaliin, nyt niin itsepäisesti ja taipumattomalla
uskolla kiintyy omaan oppiinsa ja odottaa mahdottomia ihan kirkon
silmäin alla pysyen jäykkänä, niin ettei ole toivoakaan heidän
käännyttämisestään. Se on tullut heissä paheeksi, vaikka se olisi
hyvä meissä. Sillä se, mikä pahassa asiassa on itsepintaisuutta, on
hyvässä asiassa vain lujuutta. Ja tässä kohdassa minun täytyy
moittia omia uskolaisiani, sillä ei ole mitään uskoa niin häilyvää,
epävakaista, kuin kristittyjen; eikä ketään, joka niin usein muuttaisi
mielipiteitään ja siirtyisi, ei vain kristinuskon muihin muotoihin ja
lahkoihin, vaan vieläpä aivan luonnottomiin ja tavattomiin juutalaisten
ja muhamettilaisten käsityksiin. Niinpä moni saattaa tyytyä
siirtymään Vapahtajan nimestä pelkkään profeetan nimeen ja
vanhasta uskosta, että hän on tullut, siirtyi uuteen odotukseen, että
hän vasta tulee.

Kristuksen lupaus on, että hän kokoaa meidät kaikki yhteen

laumaan, mutta miten ja milloin tämä yhdistäminen tapahtuu, on yhtä
peitettyä minulta kuin viimeinen päivä. Neljästä uskonnonhaarasta
meillä on niukka osa. Tunnustan, että olemme saaneet eräitä lisiä,
mutta ne ovat kuitenkin pieniä verrattuina vastustajien saamiin
voittoihin. Ja edellisetkin on saatu vain kapinallisten pakanain
taholta, joiden jumalattomuus on kielteistä laatua, he kun kieltävät
Kristuksen siitä syystä, etteivät koskaan ole hänestä kuulleet. Mutta
juutalaisten uskonto on nimenomaan kristinuskon vastaista, ja
muhamettilaisuus on kummankin vastustaja. Sillä turkkilaista, ainakin
nykyisessä mahtiasemassaan, on aivan toivotonta koettaa
käännyttää. Jos se valtakunta hajoaa, saattaisi olla jotakin toivoa,
vaikka sekin on hyvin epätodennäköistä.

Juutalaiset ovat uppiniskaisia kaikissa vaiheissaan.

Tuhannenviidensadan vuoden vaino on heitä vain vahvistanut
erehdyksissään. He ovat jo kärsineet kaikkea, mitä voidaan yrittää
heitä vastaan, kärsineet huonon asian vuoksi, kunnes vihamiehensä
ovatkin heidät ihan kironneet.
 Vainoaminen on epäsuora ja kelvoton uskonnon levittämisen tapa.
Sitä ovat kiihkoiset hurskaat onnettomuudeksi kyllä harjoittaneet eikä
ainoastaan oikean uskonnon vahvistamiseksi, vaan myös
tukeakseen vääriä harhaoppeja ja eriskummaisia mielipiteitä. Se oli
uskomme ensimmäinen kulmakivi ja perustus. Kukaan ei voi
paremmalla oikeudella kerskata vainoista ja pitää kunnianaan
lukuisampien marttyyrien rohkeutta. Sillä puhuaksemme suoraan, he
ovat todellisia ja melkein ainoita urhoollisuuden esimerkkejä. Ne
esimerkit, joita saadaan taistelukentiltä tai otetaan sotilaselämän
toimista, eivät useinkaan ole oikeastaan urhoollisuuden, vaan
pikemmin uhkarohkeuden ilmauksia, jota parhaimmissakin
tapauksissa voidaan pitää sekarotuisena urheutena.

Jos tarkoin tutkimme niitä seikkoja ja vaatimuksia, joita Aristoteles

esittää oikeasta ja täydellisestä miehuudesta, tapaamme sitä hänen
kannaltaan vain nimeksi hänen hallitsijassansa Aleksanterissa ja
yhtä vähän roomalaisessa kuuluisuudessa, Julius Caesarissa. Ja jos
joku on tuollaisella helpolla ja toimeliaalla tavalla saanut jotakin niin
jaloa aikaan, että on ansainnut tuon nimen, ovat kuitenkin marttyyrit
heidät voittaneet kärsimyksissä ja paljon kauheammissa asioissa,
ollen paljon sankarillisempina oikeutetut vaatimaan itselleen tuota
kunniakasta arvonimeä. Ei ole minkä hyvänsä rehellisen uskovaisen
voimissa päästä niin pitkälle ja kulkea taivaaseen liekkien kautta. Ei
jokaisella ole uskoa niin täydessä mitassa eikä niin rohkeata ja
päättävää mieltä, että voisi kestää näin kauheita kidutuksia ja tuskia,
vaikkapa hän rauhallisemmalla tavalla todellisesti kunnioittaa
Vapahtajaansa ja vaikka hänellä epäilemättä on usko, joka kelpaa
Jumalan edessä.

Samoin kuin ei kaikkia, jotka kuolevat sodassa, voi sanoa

sotamiehiksi, samoin en myöskään oikeudenmukaisesti voi niitä,
jotka kärsivät uskon tähden, sanoa marttyyreiksi. Konstanzin kokous
tuomitsi Johan Hussin kerettiläisenä; hänen omien kannattajiensa
kesken nimitetään häntä marttyyriksi. Se, joka sanoo, ettei Huss ollut
toista enempää kuin toistakaan, loukkaa sillä arvatenkin kummankin
jumalaa. On varmasti monta, jotka maan päällä ovat julistetut
pyhimyksiksi, mutta eivät silti ikinä tule olemaan pyhiä taivaassa. Ja
samoin on eräiden laita, joiden nimet ovat historiassa ja marttyyrien
luetteloissa, mutta jotka eivät Jumalan silmissä ole niin hyviä
marttyyreita kuin viisas pakana Sokrates, jonka kuolemaan oli syynä
niin perustava uskonnon käsitys kuin Jumalan ykseys. Minä olen
usein säälinyt sitä onnetonta piispaa, joka kärsi antipodien vuoksi,
enkä kuitenkaan voi muuta kuin moittia häntä sellaisesta
hulluudesta, että hän pani henkensä alttiiksi niin mitättömän asian
vuoksi, samoin kuin moitin niiden tietämättömyyttä ja hupsuutta,
jotka tuomitsivat hänet.

Uskonpa, että omatuntoni ei minua syytä valehtelijaksi, jos sanon,

ettei ole monta elävää ihmistä, jotka ylevästi pelkäävät kuolemaa
vähemmän kuin minä itse. Ja kuitenkin, sen siveellisen
velvollisuuden vuoksi, joka minulla on Jumalan käskyä kohtaan, ja
luonnollisen harrastuksen johdosta, jolla pyrin säilyttämään olentoani
ja henkeäni, en tahtoisi tuhoutua jonkin ulkonaisen menon, poliittisen
mielipiteen tai joutavan asian tähden. Sitäpaitsi ei uskoni ole niin
vääjäämätön, ettei se taipuisi tuollaisten syiden edessä ja suostuisi
asioissa, jotka eivät kuitenkaan ole julkijumalattomuutta.

Senpä vuoksi on sekä maallisissa että uskonnollisissa asioissa

viisaus oikea hapatus ja hiiva. Ilman sitä on poltettavaksi
antautuminen selvää murhaamista ja (pelkään) ainoastaan
siirtymistä tulen kautta toiseen tuleen.
 En voi todistaa enkä liioin jyrkästi kieltää, että ihmeet ovat
loppuneet, saatikka määritellä niiden loppumisen aikaa ja
hetkeäkään. Raamatusta näkee selvästi, että niitä tehtiin Kristuksen
jälkeenkin, emmekä voi kieltää, että niitä jatkui apostolien ajankin
perästä. Lisäksi ne uudelleen esiintyivät kansojen kääntymisessäkin
monia vuosia myöhemmin, jollemme ala epäillä niitä kirjoittajia,
joiden todistuksia emme kumoa silloin kun ne käyvät yhteen omien
mielipiteittemme kanssa. Siksi voi niissäkin kertomuksissa olla
jotakin perää, joita jesuiitat kertovat ihmeteoistansa Intiassa.
Soisinpa, että ne olisivat tosia tai että niistä saataisiin muittenkin
todistuksia kuin heidän omasta kynästään heruneita. Helpostihan
saattavat uskoa noita ulkomailla tapahtuneita ihmeitä juuri ne, jotka
päivittäin näkevät suurempia ihmeitä kotonaan, nimittäin ehtoollisen
näkyväisten ainesten muuttumisen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Sillä veden muuttaminen viiniksi, jonka Jeesus toimitti Kaanaassa,
tai kivien muuttaminen leiviksi, jota saatana vaati häneltä
erämaassa, ansaitsevat tuskin tähän verrattuna ihmeteon nimeä.
Tosin ei ole, puhuaksemme totuudenmukaisesti, yksikään ihme
toistansa suurempi, sillä ne ovat kaikki Jumalan käden erikoisia
ilmiöitä, hänelle kun kaikki on yhtä helppoa: yhtä helppoa luoda
maailma kuin jokin yksityinen luontokappale.

Sillä onhan sekin ihme, että aikaansaa jonkin ilmiön, ei ainoastaan

vastoin luontoa tai sen yli, vaan myös ennen luontoa. Ja luonnon
luominen on yhtä suuri ihme kuin tehdä luonnonvastaista tai siitä
riippumatonta. Määrittelemme liian ahtaasti Jumalan voimaa, jos
rajoitamme sitä omien kykyjemme mukaan. Minun mielestäni Jumala
voi tehdä kaikkea, enkä siis voi ymmärtää, kuinka hän töissänsä
toimittaisi mitään ristiriitaista, mitä en silti uskalla kieltää. En voi
ymmärtää, miksi Jumalan enkeli olisi haastanut Esraa palauttamaan
mennyttä aikaa, jos se kerran ei ollut itse Jumalankaan vallassa, —
että Jumala olisi määrännyt kuolevaisen suorittamaan, mitä hän itse
ei voi toimeenpanna. En tahdo sanoa, ettei Jumala voi, mutta hän ei
tahdo toimittaa monta asiaa, joita väitämme hänelle mahdottomiksi.
Tämä on mielestäni toki säädyllisimmin sanottu, mutta siinä en silti
väitä olevan mitään ristiriitaista, sillä tarkoin puhuen Jumalan voima
on sama kuin hänen tahtonsakin, ja ne molemmat, kuten kaikki
muukin, muodostavat vain yhden Jumalan.

Uskon senvuoksi, että ihmeitä on ollut, enkä kiellä, että nykyisetkin

ihmiset vielä voivat niitä tehdä. Mutta minulla ei ole mitään
luottamusta niihin, jotka luetaan kuolleitten tekemiksi. Ja se on minut
aina saanut epäilemään pyhäinjäännösten tehoa, tutkimaan niiden
luita ynnä tarkastelemaan pyhimyksien pukujen ja kaikenlaisten
esineitten, vieläpä Kristuksen itsensäkin muka omistamien esineiden
alkuperää. En voi ymmärtää, kuinka risti, jonka Pyhä Helena löysi ja
jolla Kristus itse kuoli, kykenisi ketään henkiin herättämään. En usko
lainkaan Konstantinuksen välttyneen putoamasta ratsunsa selästä
tai karttaneen vihamiestensä kepposia siitä syystä, että hänellä
ohjaksissaan oli niitä nauloja, joilla Vapahtajan kädet oli ristiin
naulittu. Minusta on hurskaiden valheiden joukkoon kuuluvaa eikä
paljoakaan parempaa kuin pyhitetyt miekat ja ruusut, että Baldwin,
Jerusalemin kuningas, lähetti genualaisille palkaksi heidän avustaan
sodassa Johannes Kastajan tuhkaa. Ne, joiden mielestä pyhimysten
sielun pyhyys jättää heidän ruumiiseensa jonkin pyhän vaikutteen ja
ominaisuuden, pitävät ihmeitä luonnollisina eivätkä suinkaan
lievennä epäilystä.

Yksi syy, jonka vuoksi niin vähän kunnioitan pyhäinjäännöksiä, on

luullakseni se, että yleensä niin vähän ja epäillen välitän
muinaisjäännöksistä. Sillä se, mitä todella ihailen, on parempaa kuin
muinaisuus, nimittäin iäisyys, ja se on Jumala itse. Ja vaikka häntä
ehkä nimitetään päiviltä vanhimmaksi, ei häntä kuitenkaan voi
nimittää muinaiseksi, sillä hän oli, ennenkuin maailma oli, ja on jäävä
sen jälkeen, eikä kuitenkaan ole vanhempi kuin se, sillä hänen
vuosissaan ei ole mitään asteikkoa. Hänen aikansa on ikuisuutta,
joka on paljon enemmän kunnioitettavaa kuin muinaisuus.

Mutta ennen kaikkea ihmettelen, kuinka niin monen viisaan

huomio on sivuuttanut erään suuren ja kieltämättömän ihmeen,
nimittäin oraakkelien loppumisen. Kuinka heidän järkensä oli
seisauksissa, kun tyytyivät sellaiseen etsittyyn ja naurettavaan
selitykseen kuin Plutarkoksen antamaan! Juutalaiset, jotka voivat
uskoa Joosuan aikuiseen yliluonnolliseen auringon seisahdukseen,
julkeavat kuitenkin kieltää auringon pimenemisen, jonka jokainen
pakanakin myönsi tapahtuneen Vapahtajan kuolinhetkellä. Sitäpaitsi
se on kaiken epäilyksen yläpuolella, sillä paholainen itsekin on sen
tunnustanut. Eihän tosin ole puolustettavissa sellainen omituisuus,
että tutkitaan raamatun todenperäisyyttä inhimillisen historian avulla
tai koetetaan vahvistaa Esterin ja Danielin kirjan luotettavaisuutta
Megastheneen tai Herodotoksen todistuksilla. Minä tunnustan
valitettavasti menetelleeni sillä tavalla, kunnes nauroin itsekseni
tavatessani erään kohdan Justinuksessa, missä hän väittää Israelin
lasten joutuneen Egyptistä karkoitetuiksi sen vuoksi, että he olivat
rupitaudin saastuttamia. Enkä tosiaankaan siitä asti, kun olen
ymmärtänyt maailman asioita ja tiedän, kuinka väärennetyissä ja
petollisissa muodoissa nykyinen aika esittää menneitä tapauksia,
juuri paljon enemmän usko niitä kuin tuleviakaan. Muutamat ovat
olleet samaa mieltä ja yrittäneet kirjoittaa omaa elämäkertaansa,
mutta Mooses on siinä heidät kaikki voittanut, sillä hän ei jättänyt
ainoastaan omaa historiaansa, vaan (kuten muutamat väittävät)
myöskin kertomuksen omasta kuolemastaan.
 Minulle on arvoitus, kuinka oraakkelien loppu ei ole saanut
maailmasta hävitetyksi henkien ja noitien epäiltyä uskomusta.
Ovathan kyllä monet oppineet henkilöt niin voineet unohtaa
metafysiikkansa ja niin hävittää olioiden jaoituksen ja arvoasteikon,
että ovat panneet kysymyksenalaiseksi henkien olemassaolon.
Omasta puolestani olen uskonut ja nyt tiedän, että on olemassa
noitia. Ne, jotka tätä epäilevät, eivät kiellä ainoastaan heidän, vaan
myös henkien olemassaolon. He ovat siitä syystä tavallaan ateisteja,
joskaan heitä ei voi uskottomiksi sanoa. Ne, jotka voidakseen
kumota tuollaisia epäilyksiä, haluavat nähdä ilmestyksiä, eivät
varmaankaan milloinkaan saa mitään sellaista nähdä eikä heillä ole
kykyä edes ruveta noidiksi. Paholainen on jo saanut heidät
harhauskoon, joka on yhtä paha kuin noituus; jos heille ilmestys
esiintyisi, aiheuttaisi se vain heidän kääntymisensä.

Kaikista niistä petoksista, joilla paholainen eksyttää kuolevaisia, ei

ole yhtään, joka minua niin hämmästyttää, kuin sen kujeileminen
vaihdokkailla. En usko järkiolentojen muuttumista pedoiksi tai että
paholainen kykenisi muuttamaan ihmisen hevoseksi, vaikka hän
kiusasi Kristusta osoittamaan jumalallisuuttansa muuttamalla vain
kiviä leiviksi. Saattaisin uskoa, että henget voivat pitää ihmisten
kanssa lihallista yhteyttä, jopa molemmin sukupuolin, ja käsitän, että
ne voivat omaksua, varastaa tai itselleen kyhätä ihmisen hahmon,
jossa saattaa olla tarpeeksi pirteyttä tyydyttämään raihnasta halua
tai jossa on intohimoakin tyydyttääkseen täydellisempää lihallisuutta.
Kuitenkaan en kummassakaan tapauksessa usko niiden pystyvän
sukua jatkamaan. Ja siitä syystä se mielipide, että Antikristus muka
syntyy Danin heimosta, yhteydestä saatanan kanssa, on naurettava
ja vain keksintö, joka sopii paremmin rabbiineille kuin kristityille.
 Minä myönnän, että paholainen todella on saanut valtaansa
muutamia ihmisiä, ja synkkämielisyyden henki on vallannut toiset ja
erehdyksien henki taas kolmannet. Niinikään myönnän, että aivan
samoin, kuin muutamat salaavat ja kieltävät paholaisen
olemassaolon, muutamat ovat olevinaan Jumalan ja hyvien enkelien
vallassa, josta seikasta erään saksalaisen neidon petoksen äskeinen
paljastaminen on kuvaava esimerkki.

Uskon edelleen etteivät kaikki, jotka käyttävät manaamisia, loitsuja

ja lumoja, ole noitia eli taikureita. Minusta on olemassa perittyä
taikuutta, jota on opittu, ei suorastaan paholaiselta, vaan toisessa
kädessä hänen oppilailtaan, nämä kun kerran saatuaan salaisuuden
haltuunsa kykenevät sitä harjoittamaan ja niin tekevätkin hänen
neuvomattaan, noudattaen siinä vain luonnon lakeja, joiden mukaan
myönteiset asianhaarat soveliaalla tavalla yhdistettyinä kielteisiin
saavat minkä hyvänsä tekijän kädessä aikaan samanlaisia tuloksia.

Niinpä luulenkin, että suuri osa filosofiaa oli aluksi taikuutta, joka
jäljestäpäin johdelmilla kehitettynä osoittautui vain filosofiaksi eikä
ollutkaan muuta kuin luonnon todellisten ilmiöiden tutkimista: se,
mitä meidän keksimänämme sanotaan filosofiaksi, on luonnosta
opittuna taikuutta. Me saamme hyvien ja pahojen enkelien
keksimistä kiittää monen salaisuuden keksimisestä. En voi
milloinkaan sivuuttaa seuraavaa Paracelsuksen lausetta, tekemättä
muistiinpanoa tai huomautusta: Ascendens constellatum multa
revelat quaerentibus magnalia naturae i.e. opera Dei [nouseva
tähtisikermä paljastaa tutkiville paljon luonnon suuria asioita, s.o.
Jumalan töitä]. Luullakseni ovat monet omiksi sepittämiksemme
luullut salaperäiset asiat olleet henkien ystävällisiä ilmoituksia, sillä
nämä jalot taivaan olennot ajattelevat ystävällisesti maan päällä
olevia henkiheimolaisiansa. Ja senvuoksi uskon, että nuo monet