Labor on the Fringes of Empire: Voice,

Exit and the Law 1st Edition Alessandro

Stanziani (Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/labor-on-the-fringes-of-empire-voice-exit-and-the-law-
1st-edition-alessandro-stanziani-auth/
PALGRAVE SERIES
IN INDIAN OCEAN
WORLD STUDIES

LABOR ON THE
FRINGES OF EMPIRE
Voice, Exit and the Law

Alessandro Stanziani
Palgrave Series in Indian Ocean World Studies

Series editor
Gwyn Campbell
McGill University
Montreal, Canada
This is the first scholarly series devoted to the study of the Indian Ocean
world from early times to the present day. Encouraging interdisciplinarity,
it incorporates and contributes to key debates in a number of areas includ-
ing history, environmental studies, anthropology, sociology, political sci-
ence, geography, economics, law, and labor and gender studies. Because it
breaks from the restrictions imposed by country/regional studies and
Eurocentric periodization, the series provides new frameworks through
which to interpret past events, and new insights for present-day policymak-
ers in key areas from labor relations and migration to diplomacy and trade.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14661
 Alessandro Stanziani

Labor on the Fringes

of Empire
Voice, Exit and the Law
Alessandro Stanziani
EHESS-PSL and CNRS
Paris, France

Palgrave Series in Indian Ocean World Studies

ISBN 978-3-319-70391-6    ISBN 978-3-319-70392-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-70392-3

Library of Congress Control Number: 2017961111

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: © TAO Images Limited / Alamy Stock Photo

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
This book is devoted to all those who did not give up their
fights for freedom.
 Acknowledgements

This book benefited from the many discussions and assistance from col-
leagues, friends and students. In India, I found the help and benevolent
criticism of organizers of the biannual meeting at the Association of Indian
labor History—Rana Behal, Chitra Joshi, and Prabhu Mohapatra, as well
as from the participants to these workshops that I had the great pleasure
to see growing over time from a small event to a huge world conference.
A special thanks also to my colleagues and friends interested in global
labor history—Andreas Eckert (Re-work, Berlin), Marcel Van Der Linden
(IISG Amsterdam), and Ulbe Bosma (IISG, Amsterdam). I also benefited
from the comments of specialists in African history—Frederick Cooper
(NYU), Gareth Austin (Cambridge University), Babacar Fall (University
Cheik Anta Diop, Dakar), Richard Roberts (Stanford). Gwyn Campbell
(McGill) and Claude Markovits (CNRS, Paris) provided valuable insights
in discussions of the Indian Ocean World. Global History specialists
helped me in connecting the different chapters. First of all, friends with
whom I have shared joint projects for several years: Jeremy Adelman
(Princeton), Sven Beckert (Harvard), Sebastian Conrad (Freie University,
Berlin), Sheldon Garon (Princeton), and Masashi Haneda (Tokyo
University). Also: William Gervase Clarence Smith (SOAS, London),
Patrick O’Brien (LSE), Giorgio Riello (Warwick), and Thirtankar Roy
(LSE). In Paris, Paul-André Rosental (Sciences-Po), and Gilles Postel-­
Vinay were constant readers of my efforts. I also benefited from discus-
sions with colleagues at the EHESS: Corinne Lefèvre, Natalia Muchnik,
Xavier Paulès, Antonella Romano, Silvia Sebastiani, Larissa Zakharova,
and Ines Zupanov.

vii
viii ACKNOWLEDGEMENTS

In addition, I greatly benefited from the valuable suggestions of two

anonymous referees.
However, the best insights and suggestions came from my students at
the EHESS: discussions during and outside my seminars strongly contrib-
uted towards improving my efforts.
 Contents

1 Introduction: Progress and (Un)Freedom   1

Labor and Freedom: Perspectives from the “Old World”   3
Abolitionism in India   5
Mauritius Island: Immigrants and the Limits
of Contractualism   7
French Abolitionism   9
Sources and Power  11
References  22

2 Coercion, Resistance and Voice  31

Economic Theories of Coercion  31
Power, Labor and the Colonial State  34
Rights and Legal Status  36
Resistance: Exit and Runaways  40
Resistance: Voice and the Use of the Law  43
Rights, Labor and Inequalities  48
References  59

3 Utilitarianism and the Abolition of Slavery in India  67

Introduction  67
From Pre-colonial to Colonial Slaveries  69
Utilitarianism, Abolitionism and Indian Slavery  77

ix
x Contents

India, Britain and the Empire: Slavery and Sovereignty

1830s–1840s  85
Abolition in Practice  94
General Rules of Labor  99
Conclusion 113
References 128

4 Slavery, Abolition and the Contractarian Approach

in the Indian Ocean: The Case of Mauritius 137
From Slavery to Indentured Immigration in the Indian
Ocean: An Overview 137
Indentured Immigrants in the Indian Ocean 141
Indentured Immigrants in Mauritius:
The Overall Picture 145
Living Conditions and Abuse by Planters 147
What Were the Laborers’ Complaints? 153
Resistances 155
Penalties and Inducement 157
Savings, Repatriation and Contract Renewal 161
Conclusion 164
References 172

5 How Do You Say “Free” in French? 177

Abolitionism in France and the French Empire 178
Rules of Labor and Rights: Slaves vs. Domestic Servants 182
The Multiple Abolitions of Slavery 186
Empire on a Rock: Immigrants and Coercion on Reunion
Island—From Slavery to Indentured Immigrants 197
Engagisme After Slavery 200
Labor, Violence, and the Use of the Law 203
Feeding the Immigrants: Abuses, Benevolence,
and Colonial Welfare 208
Conclusion 218
References 236
 Contents 
   xi

6 The Welfare State and the Colonial World, 1880–1914:

The Case of French Equatorial Africa 251
Slavery and Abolition in British Africa: An Overview 252
French Penetration in Africa and FEA, 1870–1890 257
Scandals and Violence: The Brazza Mission 260
Labor in French Equatorial Africa: From Local Slavery
to Colonial Bondage 265
The New Labor Contract in France 272
Law and Justice 277
Labor and the Rule of Law 281
Conclusion: The Social State and the Heart of Darkness 290
References 305

7 Conclusion: Voice, Exit and the Law in Historical

Perspective 317
References 323

Index 325
 List of Tables

Table 4.1 Male workers on estates directly managed by their owners,

1874149
Table 4.2 Working people on absentee owners’ estates, 1874 151
Table 4.3 Complaints lodged by workers, Courts of First Instance, 1875 153
Table 4.4 Complaints lodged by landowners against workers, 1875 157
Table 4.5 Labourdonnais estate accounts, 1871 159
Table 5.1 Reunion island sugar exports 214
Table 5.2 Reunion Island rice imports, special trade, in francs 215

xiii
 CHAPTER 1

Introduction: Progress and (Un)Freedom

In 1873, on Reunion Island, an Indian with an iron collar around his neck
and chains attached to his feet, knocked at the door of the Court of
Appeals of Saint-Denis de la Réunion. He declared he was regularly
beaten, shackled and thrown into jail by his master, even though he was
theoretically free. He had already lodged several complaints with the
Immigration Protection Society, which nevertheless refused to take legal
action against the white planter. When the planter learned of the com-
plaints, he had the laborer chained and flogged. It was several years before
the court finally sentenced the planter to pay the Indian meager damages.1
Like him, more and more “coolies” (Indian and Chinese immigrants)
took their cases to court; despite the indifferent and sometimes corrupt
judges, the coolies persisted. Little by little, they began setting aside small
amounts of money; after five, seven or sometimes ten or twelve years they
went home to India. Disasters frequently befell them during these return
voyages: the ships were old, often overloaded and exposed to the dangers
of the crossing, and the white officers had no misgivings about abandon-
ing the vessels along with their passengers. The scandals multiplied, but no
real solution was found.2
Worse still, the expansion of European colonial empires led to violent
treatment and coerced displacement of laborers. The port of Aden, a
British protectorate located far from Reunion Island, was an important

© The Author(s) 2018 1

A. Stanziani, Labor on the Fringes of Empire,
Palgrave Series in Indian Ocean World Studies,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-70392-3_1
2 A. STANZIANI

commercial center on the way to Marseille and London, which were

henceforth connected to the Indian Ocean via the Suez Canal. Aden was
also a haven for slaves escaping from Africa or from the Persian Gulf itself,
where they were employed as pearl fishermen. In 1878, thirteen Africans
landed in Aden, claiming to be Siddi sailors. Eleven of them worked as
pearl divers for the same owner; they requested and were granted asylum.3
Later on, however, they were transferred as “free servants” to new British
masters in Aden or to other British possessions in India and southern
Africa.
After the Indian Ocean, the African continent was in turn divided up
during the last quarter of the nineteenth century. The European powers
had no scruples about raping, killing and torching villages in the name of
progress and civilization. The extreme violence perpetrated on the indig-
enous populations was coupled with fear, solitude and the ruthless pursuit
of profit that reigned in the concession companies. It was still a world in
which men from the four corners of the globe crossed paths: ships sailed
up the African rivers and along the coastlines, manned by slave labor from
India, the Persian Gulf countries and China, along with Europeans, mainly
commissioned and non-commissioned officers—Russians, Poles, Swedes,
Germans and, of course, Britons. Some of them, like Joseph Conrad, had
already served in the Indian Ocean and the Atlantic. But the shipwrecks
Conrad had experienced, which went virtually unnoticed by the public,
were relatively insignificant compared with the villages burned down, the
women raped and killed, and the men and children massacred in the
Congo.4
We like to believe in the progress of civilization—of our civilization.
The abolitions of slaveries and serfdom in the late eighteenth and nine-
teenth centuries were undoubtedly turning points that should not be
overlooked.5 Starting in 1790, the number of abolition acts and slaves
liberated by them was unprecedented. Some 500,000 slaves were emanci-
pated in Saint-Domingue in 1790, a million Caribbean slaves between
1832 and 1840, 30 million Russian serfs in 1861, four million slaves in the
U.S. between 1863 and 1865, and another million in Brazil in 1885.
Abolitions in Africa at the turn of the nineteenth century affected an esti-
mated 7 million people.6 One must also take into account the significant
rates of manumission prior to general abolition in Russia and Brazil, as
well as in the Ottoman Empire and Islamic societies in general from Africa
to Southeast Asia.7
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 3

Yet in the Indian Ocean, Africa and the Americas, even after slavery was
officially ended, the world of labor continued to be a world of unequal and
sometimes extreme exploitation and violence, in which the boundary line
between freedom and unfreedom—so clear-cut in theory—was far less
obvious in practice. Only a thin, shadowy line separated—or rather, uni-
fied—them over time and space. This book explains why.

Labor and Freedom: Perspectives

from the “Old World”

In the past as well as today, debates about abolition have essentially focused
on two interrelated questions: (1) whether nineteenth- and early twentieth-­
century abolitions were a major break from previous centuries (or even
millennia) in the history of humankind during which bondage had been
the dominant form of labor and human condition8; and (2) whether they
represent an achievement specific to the Western bourgeoisie and liberal
civilization. Both questions are Eurocentric: they place the West at the
origin of historical dynamics without examining the active role other
actors and regions played in the process.
To avoid these pitfalls, we will assume first of all that so-called “free”
forms of labor and bondage were defined and practiced in relation to each
other, not only within each country and region, but also on a global scale.
Historians of slavery and abolition do not usually sit at the same table as
historians of wage labor in Europe and the West; these historiographies
operate as if they were completely disconnected histories. Over the last 20
years, a new historiography has stressed the connections between free and
unfree labor in a global perspective.9 We will follow this perspective here
in greater detail. The strength of global history lies not in collecting
second-­hand banalities common to a number of different worlds, but
rather in arriving at a relevant representation of this multiplicity through
local specificities.10 Connections, entanglements and overall structural
dynamics do not necessarily demand a world synthesis11; instead, they
address specific questions using multiple scales.12
This book focuses on specific areas in India, the Indian Ocean and
Africa, a choice that requires some explanation. The Atlantic paradigm has
largely shaped our interpretation of modernity, made up of discoveries,
European supremacy, global capitalism, the passage from slavery to free
labor and a rather distinctive chronology. Slavery and U.S. independence,
4 A. STANZIANI

followed by the French and Haitian revolutions and the abolitionist

­movement—all these events have informed our conceptions and practices
of freedom up to the present day. The specificity of the Atlantic Ocean,
particularly compared to the Indian Ocean-African perspective, has long
been a subject of debate. Conventional historiography tended to use ideal
types of slavery, sovereignty, colonialism and abolitionism, based more or
less on the Atlantic experience, as models for the study of other regions.13
Hence the highly critical attitude towards the view expressed by specialists
of Asian, Indian Ocean and African regions over the past twenty years.14
These specialists have contrasted the three areas with the Atlantic, starting
with the chronology. Unlike the Atlantic perspective, which divides history
into before and after the fifteenth century, we find in the Indian Ocean
World (IOW) and Africa a long period stretching first from antiquity to the
rise of Islam (the eighth to the tenth century); then from the global IOW-
Africa of Islamic, Mughal and Ming-Qing powers to the coexistence of
these polities with Western empires (the eleventh to the eighteenth cen-
tury); and finally, the dominance of the West in the nineteenth century.15
This chronology is particularly relevant with regard to labor relationships:
in the IOW and Africa there was no clear shift from slavery to wage labor
but rather a coexistence of different forms of bondage, dependence and
servitude that has continued to this day.16 Furthermore, the legal question
of slavery was debated in the Atlantic in reference to slaves who managed
to reach French or British soil.17 Though France and Britain took different
paths, and France, unlike Britain, developed positive law regarding slavery,
both powers agreed on the supremacy of their own rules and empires over
those of natives. However, such an approach was impossible in the Indian
Ocean. This was famously illustrated by the British view of Indian slavery:
until at least the mid-nineteenth century, it was considered a form of
domestic, customary relationship. In this case, there was no discussion,
comparable to the one in the Atlantic, of a uniform law or the value of
freedom until much later.18 The same was true, as we will see, in Africa,
where colonial powers adopted ambivalent attitudes towards local forms of
servitude and slavery before moving to more radical abolitionism.
However, we should not focus solely on these differences; it is also
important to keep in mind the connections and similarities between the
Atlantic and the areas under investigation here. Chattel slavery was not the
only form of labor coercion in the Atlantic; indentured labor coexisted
with it. Moreover, long after slavery was officially abolished, coercive
forms of labor persisted in Brazil, Latin America19 and to some extent in
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 5

the American South.20 Sovereignty was fragmented and under negotiation

in the Atlantic as well, and chartered companies played a role in both the
Atlantic and Indian Ocean worlds. From this viewpoint, what really distin-
guished the Indian Ocean from the Atlantic were the size, scope and dura-
tion of the East India Company.21 These new perspectives invite us to
think in terms of trans-oceanic connections rather than simple opposi-
tions. Knowledge, practices, people and institutions circulated on a mas-
sive scale between Africa, the Indian Ocean, Asia, Europe and the Atlantic;
a fact that must be taken into consideration.22 We already adopted this
multilevel approach in our previous works on Russian serfdom, the
Eurasian slave trade, and European labor, followed by slaves, seamen and
immigrants in the Indian Ocean between 1750 and 1914.23 In all those
cases, we sought to avoid ideal types of serfdom, slavery, and wage labor
and identify their historical meanings in a multilevel analysis involving
ideas, politics, the law, and economic and social relationships. In the pres-
ent book, I will be moving further along this path by investigating the
concrete possibilities laboring people had to protect themselves and
defend their rights. Our main aim is to overcome abstract considerations
regarding “disguised slavery” or “freed labor” when talking about inden-
tured immigrants and emancipated slaves. I will therefore begin by pre-
senting the general evolution of labor relationships and their institutions
in the broad regions concerned: the Indian subcontinent, the Indian
Ocean, and Africa. I will then focus on specific areas: Assam, the Mascarene
Islands, and the French Congo, and from there explore labor, legal and
social relationships.

Abolitionism in India
The case of India was extremely relevant in nineteenth-century historiog-
raphy and remains so today because it challenged predefined notions or
ahistorical definitions of slavery and freedom.24 To discuss the limits of
utilitarianism and the failure of nineteenth-century liberalism to conceive
of equal rights in the colonial context, it is necessary to examine abolition-
ism in India.25 Our approach is as follows: because it is impossible to deter-
mine whether or not Indian forms of bondage were equivalent to slavery
based on modern day definitions of slavery and forced labor, we have to
start from the notions, categories and practices of the period.
In this book, the study of abolitionism in India distances itself from
both subaltern approaches and colonial and post-colonial studies. Unlike
6 A. STANZIANI

these approaches, we intend to show that it is a mistake to oppose India to

Britain from the point of view of labor regulation. In fact, while British
norms and perceptions translated into various forms of bondage and slav-
ery in India, and thereby helped perpetuate slavery well after its abolition,
slavery itself predated any British intervention in the subcontinent. From
this perspective, abolitionism in India reveals the overall limits of British
abolitionism, and more generally the legacy of revolutionary abolitionism
in the period from 1780 to 1820.26
In past as well as current historiography, the question of slavery in India
intersected with two other quarrels: on the one hand, debates about abo-
litionism in general and in the Atlantic in particular, and on the other
hand, the conditions of wage earners in Britain. Some historians opposed
mild forms of slavery (in India) to “real slavery” (namely chattel slavery)
in the Americas, while a few others equated them.27 Similarly, some con-
sidered proletarianism a disguised form of slavery, just as they viewed
indentured immigrants as slaves. As a result, the actors and categories fluc-
tuated and were much harder to determine than clear-cut definitions of
slaves, proletarians, or free and unfree labor. Thus, the emphasis on
“Indian specificities” supported the claim that there was no real slavery in
India. It is no coincidence that this claim was made by the East India
Company (EIC) on certain occasions (e.g. when it sought to promote
Indian sugar production against competition from the American colo-
nies), by slave traders, and finally by certain British political leaders and
diplomats who feared that putting too much pressure on Indian elites
would endanger imperial stability.28 Conversely, radical abolitionists
described Indian debt bondage as slavery and, by the same token, attacked
the monopoly of the EIC. In this context, as we will see, utilitarianism and
Jeremy Bentham played a special role,29 influencing a number of colonial
leaders as well as EIC officials, including John Stuart Mill. The “Indian
question” affected labor debates, practices and institutions in Britain itself.
Henry Maine, who served in India, was in favor of repealing the Masters
and Servants Acts in Britain based precisely on the Indian experience and
the need to distinguish British servants from their Indian counterparts.30
Maine also advocated indirect rule as the key to preserving the stability of
the empire.31 Many colonial officers and elites believed that adhering to
local customs and indirect rule would ensure an easier rule, greater coop-
eration and fewer administrative costs.32 Their opponents, who supported
direct rule, insisted on the paramount importance of Britain’s civilizing
mission and the need to uphold order and justice. The mutiny of 1857
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 7

reinforced the position of those, like Henri Maine, who supported the
principle of indirect rule. This had definite repercussions, first in the Indian
Ocean, and later on the African experience, where Maine’s account of a
traditional society in crisis supplied a rationale for indirect imperial rule.33
Finally, the case of India will lead us to a discussion of how liberal utilitari-
anism was transmuted and implemented on the ground, its complex
notions of freedom and its ultimate failure to provide freedom and welfare
to Indian laboring people.

Mauritius Island: Immigrants and the Limits of Contractualism

Indentured immigration developed rapidly after the abolition of slavery.
Between 1834 and 1937, over 30 million migrants from India are esti-
mated to have gone to overseas British colonies such as Burma, Ceylon,
British Malaya, Mauritius, Fiji, the Caribbean and East Africa. Laborers
made up nearly 98 percent of the total movement of migrants from India
during the colonial period. The majority of these workers were employed
under indenture contracts owned by British capital. Slavery (in the
Caribbean and Mauritius Island) was replaced by another form of servi-
tude: “coolie labor” under indenture and the kangani/maistry systems.
During the nineteenth and early twentieth centuries, growing demand in
the West for raw materials and other tropical products led British coloniz-
ers to set up modern plantations as agro-industrial enterprises in several
colonies of the British Empire, including India. Sugar, coffee or tea
emerged as the most profitable products in the Caribbean, Fiji, Mauritius,
Malay and Ceylon, as well as in Assam, Bengal, the northern Himalayas
and southern parts of colonial India.
Indentured immigration in the Indian Ocean was therefore the com-
plement and historical follow-up to the history of abolitionism in India,
first of all because the market for indentured immigrants was part of a
complex, integrated labor market encompassing India, the Indian Ocean
and the rest of the world. Within this market, there were important con-
nections between peasant production, Assam and Bengal plantations,
colonial state labor requirements, the global dislocation of Asian empires
and polities, the transformation of labor in Europe and the rise of the U.S.
economy. The limits of liberal contractualism in the colonial regions are
the major issue here.34 According to one approach, the indenture contract
resembled forced labor and slavery, and contracts expressed a legal fic-
tion.35 In the aftermath of abolition—these critics argue—indentured
8 A. STANZIANI

immigration was essentially a form of disguised slavery.36 Even worse,

­abolitionist legal acts failed to take into account the high rate of manumis-
sion and purchase of freedom in Islamic societies in areas such as Africa,
Southeast Asia and the Ottoman Empire, or the legal and social constraints
on freed slaves and serfs. Such an approach robs the abolition of slavery of
any historical significance37 while neglecting all the efforts indentured
immigrants made to fight for their own rights.
Several legal scholars have opposed this view, arguing that the inden-
ture contract was not considered a form of forced labor until the second
half of the nineteenth century, whereas prior to that date, it was viewed as
an expression of free will in contract.38 This argument joins recent trends
in the history of emigration that also stress the shifting boundary between
free and unfree emigration.39 We will develop an intermediate view: instead
of asking—in the abstract—whether indentured labor was free labor or
disguised slavery, we will examine the actual obligations and rights of
indentured people through an extremely detailed account of laboring peo-
ple by district and plantation, including individual cases. We will look at
labor and living conditions, health, the return trip, abuses, violence and
the defense of wages, as well as possible ways of resisting. We will also
study labor resistance, unions, law courts, and physical conflicts. The study
of Mauritius in particular will reveal the limits of liberal contractualism in
terms of rights and freedom.40 The experiences of immigrants and the
enormous difficulties they encountered in defending their rights demon-
strate the limits of formal equality before the law when it is not embedded
in procedural rights, impartial law courts and political freedom.
Taken together, India (Assam in particular) and Mauritius Island pro-
vide two powerful examples of the concrete implementation of liberal
utilitarianism and the functioning of the British Empire in the IOW. They
will allow us to identify the respective roles of overall policies and princi-
ples and how they were implemented and adapted at the local level. In
every instance, utilitarianism and free contract meant unequal rights
between masters and indentured immigrants (and former slaves). At the
same time, whereas in some areas of India the British authorities had to
negotiate the use of labor with local elites, we will see that in Assam the
brutality and domination of British rule was almost unlimited, while in
Mauritius compliance with contractual rules was imposed mostly because
the planters were French. The question is whether French approach to
rights and freedom brought more “voice” (in Hirschman’s meaning, as
explained in Chap. 2) to subaltern and laboring people.
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 9

French Abolitionism
Countless comparisons have been made between the French and British
Empires dating back at least to the eighteenth century. There have been
general comparisons41 and comparisons concentrating on specific areas
(the Atlantic, Asia, the Indian Ocean and Africa).42 Some works compared
the two empires in terms of sovereignty and rights,43 others focused on
military concerns,44 the economy,45 labor, slavery and abolitionism,46 and
still others on cultural values and intellectual history.47 We do not intend
to provide another comparative overview of the two empires. Instead, we
will study in detail how the French connected abolitionism in the colonies
to labor relationships in the mainland, why they were opposed to each
other and how the principles were implemented in specific contexts. These
policies will be compared with what “freedom” meant to former slaves
and new immigrants and the actions they undertook to gain it. After sum-
marizing the main French political and intellectual attitudes towards slav-
ery from the eighteenth century to 1848, we will take a close look at the
debates that took place between 1848 and 1851, when labor became the
focal point of reforms both in France and in its colonies. We will offer a
completely new view of the relationship between the two, and hence of
the impact of the 1848 revolution on labor in a global perspective.48
We will then move to Reunion Island, which affords a direct parallel
with Mauritius while formally belonging to a different empire. In this case
as well, we will explore detailed plantation, district and police archives in
order to depict daily life, labor and resistance. Compared to Mauritius,
Reunion Island engaged in the widespread use of so-called “benevolent”
forms of colonialism, which were not in fact based on charity, much less on
legal rights, and in the end resorted to harsh treatment and subsidies for
immigrants.
In the next chapter, we will follow the transfer of British and French
labor rules and practices from the Indian Ocean to Africa. Imperial and
colonial histories put too much emphasis on the relationships between the
“core” and the “periphery”: India vs. Britain, Africa vs. Europe, and so
forth. Here we would like to introduce a more complex approach in which
Indian-Indian Ocean-African connections offer a multicentered view of
imperial dynamics. The shift from the Indian Ocean to Africa reflects
actual historical dynamics, with the transmission of institutions, people
and notions between India, Britain and Africa (e.g. definitions of slavery
and of servants, the role of Henry Maine in defining both imperial
10 A. STANZIANI

s­ overeignty—indirect rule—and labor institutions).49 The slave trade had

connected Africa to the Indian Ocean at least since the ninth century and
expanded considerably after that, well before the arrival of Europeans.
During the nineteenth century, abolitionist movements and European
powers gradually turned their attention away from the Atlantic and the
Indian Ocean to Africa as the last resort of slavery (together with the
Ottoman Empire). This shift was at once ideological, intellectual and geo-
political. In the major syntheses of the history of abolition and colonial-
ism, slavery in Africa is presented as a distinct phase, albeit linked to the
preceding phases.50
The point of this chapter is not to put forward yet another view of
imperialism and the contradictions between abolitionism and imperial
expansion in Africa, or produce a typical “area study” looking for the spec-
ificity of a given region in Africa. Instead, we will highlight an aspect that
has been usually neglected by historians: the relationship between aboli-
tionism in Africa, on the one hand, and the evolution of labor law and the
emergence of the welfare state in Europe on the other. The exclusion of
colonial subjects from these new rules, in France as well as in the British
Empire, generated a sharp divide between labor conditions and move-
ments in the mainland and those in the colonies. Although there is a large
bibliography stressing the contradictions between the welfare state and the
colonial world in the late colonial period,51 the same tension at the very
origin of the welfare state in the late nineteenth and early twentieth centu-
ries has been entirely ignored. We aim to fill this gap by arguing that from
the start, the welfare state adopted a protectionist stance against foreign
and colonial workers. What accounts for this?
The abolition of slavery in Africa was accompanied by the scramble for
the African continent and what Lenin and traditional Marxist writers used
to call “imperialism.” More recently, historians of Africa have tended to
present this history differently: it was, to be sure, a form of imposition by
the European powers, but at the same time, the Europeans were forced to
take into account the local actors, who were far less passive than they had
been portrayed in Marxist literature.52 We will bring out the tensions
between Western notions of labor, freedom and abolition and the multiple
practices in use in the various regions of Africa. Abolition was definitely
not an indigenous African concept53; masters could free slaves through
manumission; slaves could sometimes redeem themselves.54 This book will
show that these practices were related to the ones in previous periods,55
notably to the fact that the expansion and management of labor in Africa
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 11

were supported by the abolition of slavery in India and the Indian Ocean
and the introduction of indentured immigration, as well as the forms of
sovereignty in the colonial context.56 We will pay special attention to
French Equatorial Africa, which was described by French colonial elites at
the turn of the century as the Cinderella of French colonial possessions.57
Here French attitudes were the most brutal, profits were low, control over
the local population was weak and legal rights for the local population—
already limited in other colonies—were almost non-existent. Yet the limits
of European abolitionism in Africa testify not only to those of imperialism
but also to a broader connection between neocolonialism and the trans-
mutation of capitalism in Europe itself, notably, the second industrial rev-
olution and the emergence of the welfare state. We will show that new
rules more favorable to working people in France (and Britain as well)
purposely excluded colonial “subjects” who were considered too back-
ward to comply with them correctly. In fact, as we will see, companies
operating in Africa were convinced they could not assume the same cost of
labor as in France because indigenous labor was less productive. Labor
unions, on the other hand, had just been admitted to the political arena
and they were negotiating better conditions for workers than at any time
since the industrial revolution. Thus, while they criticized colonialism,
they also thought that immigration should be stopped and the new wel-
fare benefits could not be extended to colonial labor. Their opposition was
based on two concerns: first, they saw immigrants as competitors of the
national labor force, who would consequently be underpaid; and second,
they feared that unions would lose the difficult negotiations with capital-
ists and the government if they included all labor—national and colonial—
in the new welfare project.
To sum up, all the chapters show the reciprocal though asymmetrical
connections between Western Europe (especially Britain and France) and
India, Africa and the Indian Ocean, and certain parts of them in particular.
This approach demands that we specify our sources and methods of
analysis.

Sources and Power

Our work is based on three main categories of sources: archives of colonial
institutions and main actors; the archives of estates and plantations; and
judicial archives. On the whole, these sources testify to the mediation of
scribes, middlemen and judges due to the slow acquisition of literacy
12 A. STANZIANI

­ uring the period under study. The general process of the passage from
d
the oral to the written world expresses the gradual domination of some
social groups over others and some societies over others.58 In colonial
societies, writing was central to the expression of colonial authority, which
was reflected in ethnography, political administration59 and in legal codifi-
cation.60 At the same time, the richness of the documents and their signifi-
cant number demonstrate that the conventional opposition between the
literate elites and “the others” was already on the wane in the nineteenth
century, judging by, among others, the magnificent works by Jeffrey
Brooks on Russia,61 Pier Larson and Clare Anderson on the Indian
Ocean,62 and the numerous collections of letters and songs written by
English sailors.63 These sources stand as unique testimonials and examples
of an important form of self-expression. They are not the only ones. The
correspondence between estate owners, shipbuilders, captains, concession
companies and institutions offers enlightening perspectives: these sources
reveal, for example, how hard it was for these “hegemonic” actors to coor-
dinate their actions due to lack of information as well as divergent inter-
ests. No doubt their voice carried more weight than that of the laborers,
but they were often divided, as the archives of estates and plantations in
India, Africa and the Indian Ocean show. Through these documents, we
can grasp how estate owners, planters and concession companies evaluated
their workforce, kept track of their expenses, recorded breaches of con-
tract and translated them into days of labor and/or monetary penalties,
gave laborers permission to engage in commerce or to marry, and so on.
On the island of Mauritius, landowners had to choose between managing
their estates directly and employing an overseer. We will see that they cal-
culated profitability according to race (i.e. the attitude of Africans towards
work compared to that of Chinese and Indians) and sex. The justification
for these differences was based on the real or presumed productivity of the
laborers as well as their obedience and subordination within the estate
power structure. The plantation archives reveal the conflicts that arose
among estate owners, their complicated relationships with colonial author-
ities and the fact that planters were focused solely on extracting as much
extra labor as possible from their workforce with little concern about
medium-term productivity or profitability. Violence and abuse were an
integral part of this world. Runaways, days and hours of absence and ill-
ness, and penalties expressed in monetary terms or days of labor indicate
resistance on the part of laborers and the planters’ dogged determination
to regulate and control the production process. The considerable ­variations
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 13

from one estate to the next can be traced to a number of variables: direct
or indirect management, the origin of the laborers, the size of the estate,
contract length, and so on. The penalties imposed on immigrants and the
abuses they suffered were rooted not only in an economy of institutional-
ized extortion, but also in an extreme interpretation of the Masters and
Servants standards of colonial law. The goal was to retain an unpaid work-
force for as long as possible. The slow evolution of the world of labor took
place precisely in the relationship between tolerated violence and
extortion.
In French Equatorial Africa, the concessions formed a system of virtual
monopoly supported by the colonial state and supervised mainly by over-
seers rather than by company shareholders. The concession company
archives provide information on how labor was described, named and
used. In theory, the laborers were not slaves, but they were also resolutely
unpaid. No distinction was made between voluntary labor and labor ser-
vice (corvée) in the records of labor performed. In this particular context,
the archives show that items relating to forced recruitment, labor service
and tax payment were all listed under the same heading as “services.”
Contrary to the situation in Mauritius and Reunion Island, in the Congo,
concession companies were encouraged to produce detailed budgetary
accounts for the authorities and shareholders in Paris as well as summary
reports on labor, the recruits’ living and working conditions and any pen-
alties imposed. In contrast to other colonial contexts, in this case penalties
did not require justification. The very fact of being a native and therefore
“indolent” and “insubordinate” was sufficient grounds for punishment.
This book will make wide use of judicial archives. The “effectiveness of
law” reveals an anxiety widely shared among historians and expresses a
particular approach to law. Laws are placed on the statute book but they
could quickly become dead letters. Such laws are said to have little impact
on the “real lives” of most people. Therefore, historians want to know to
what extent laws were enforced. This view misses the point: judicial statis-
tics reveal not how rules affect the behavior of ordinary people, but merely
the extent to which they are formally enforced. As a legal historian has
pointed out, there may, for example, be little enforcement and widespread
disobedience or little enforcement and loss of compliance.64 We will dis-
cuss this methodological question at length in the next chapter. For now,
suffice it to say that in studying “law in action” we must keep in mind that
the amount of litigation does not indicate the impact of rules on “real
life,” but rather the extent to which people could access the means to
14 A. STANZIANI

enforce their legal rights.65 The sources often show interactions between
multiple authorities—overseers, estate owners, and so forth; and interme-
diaries, local communities, chiefs, and laborers. We will examine how the
law was used in concrete situations, by whom and what impact it had on
labor and social inequalities. We will see that, in the end, unequal rights,
ordinary violence and coercion were part and parcel of everyday life. But
why? How can we possibly explain persistent legal, political, economic and
social inequalities despite the abolitionist acts and the French, the American
and the Haitian revolution? Why did coercion, violence and forced labor
outlive not only abolitionism but also technical progress and the industrial
revolution?
To answer these questions, before moving on to discuss empirical evi-
dence, we need to say a few words about approaches and methods.
Categories such as coercion, power, rights and freedom address the deli-
cate balance between ahistorical concepts arising from economics, sociol-
ogy, political science and philosophy, on the one hand, and historical
materials on the other. The next chapter will be devoted to examining how
these two perspectives can be reconciled. We aim to make a convincing
case for our approach, which consists in seeing categories “in action”,
understanding what they meant in their historical context and how they
evolved in the hands of the actors themselves. We are not giving up the
dialogue with social sciences, quite the contrary; we are inserting these
disciplinary perspectives into appropriate historical contexts.”

Notes
1. ANOM FM SM SG/Reu c 382 d 3323.
2. Robin Blackburn, The Overthrow of Colonial Slavery, 1776–1848 (London:
Verso, 1988); Gwyn Campbell, Alessandro Stanziani, eds., Bonded Labour
and Debt in the Indian Ocean (London: Pickering and Chatto, 2013);
William Gervase Clarence-Smith, ed., The Economics of the Indian Ocean
Slave Trade in the Nineteenth Century (London: Frank Cass, 1989);
Seymour Drescher, Abolitions. A History of Slavery and Antislavery
(Cambridge: Cambridge University Press, 2009); Martin Klein, ed.,
Breaking the Chains. Slavery, Bondage and Emancipation in Modern Africa
and Asia (Madison, Wisconsin: University of Wisconsin Press, 1993).
3. British Library (BL), IOR (Indian Office records), Records of the
Settlement of Aden, R/20/A/508, 1878.
4. Catherine Coquery-Vidrovitch, Le Congo (AEF) au temps des grandes com-
pagnies concessionnaires, 1898–1930 (Paris-Le Haye: Mouton, 1972); Paul
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 15

Lovejoy, Transformations of Slavery (Cambridge: Cambridge University

Press, 2000); Suzanne Miers, Richard Roberts, eds., The End of Slavery in
Africa (Madison: University of Wisconsin Press, 1988); Paul Lovejoy,
Transformations of Slavery (Cambridge: Cambridge University Press,
2000).
5. Useful bibliographies: Frederick Cooper, A. McGuinness, Thomas Holt,
and Rebecca Scott, Societies after Slavery. A Select Annotated Bibliography
of Printed Sources on Cuba, Brazil, British Colonial Africa, South Africa
and the British West Indies (Pittsburgh, PA: University of Pittsburgh Press,
2004); Marcel Dorigny, eds., A Historical Guide to World Slavery (New
York and Oxford: Oxford University Press, 1998); Joseph C. Miller,
Slavery and Slaving in World History: A Bibliography, 1900–1996 (Armonk,
NY: M.E. Sharpe, 1999); Olivier Pétré-Grenouilleau, Les traites négrières
(Paris: Gallimard, 2004).
6. Drescher, Abolitions.
7. Moses Finley, Ancient Slavery and Modern Ideology (New York: Viking
Press, 1980), Claude Meillassoux, Anthropologie de l’esclavage (Paris:
Presses Universitaires de France, 1986); Orlando Patterson, Slavery and
Social Death: A Comparative Study (Cambridge: Cambridge University
Press, 1982); James Watson, ed., Asian and African Systems of Slavery
(Berkeley and Los Angeles: University of California Press, 1980).
8. Drescher, Abolitions.
9. Tom Brass and Marcel van der Linden, eds., Free and Unfree Labor: The
Debate Continues (Berne: Peter Lang, 1997); Alessandro Stanziani, ed.,
Labor, Coercion and Economic Growth in Eurasia, 17th–20th Centuries
(Leiden: Brill, 2012); Marcel van der Linden, ed., Workers of the World
(Leiden: Brill, 2008); Stanley Engerman, ed., Terms of labor (Berkeley:
University of California Press, 1998).
10. Just a few references: Sebastian Conrad, What is Global History (Princeton:
Princeton University Press, 2016); Dominic Sachsenmeier, Global
Perspectives on Global History (Cambridge: Cambridge University Press,
2011); J.R. McNeill, Kenneth Pomeranz, eds., The Cambridge World
History, Vol. 7, parts 1 and 2 (Cambridge: Cambridge University Press,
2015). Sanjay Subrahmanyam, Aux origines de l’histoire globale (Paris:
Collège de France/Fayard, 2014).
11. Samuel Moyn, Andrew Sartori, eds., Global Intellectual History (New
York: Columbia University Press, 2013). Christopher Bayly, The Birth of
the Modern World, 1780–1914 (London: Blackwell, 2004); John Darwin,
After Tamerlane. The Rise and Fall of Global Empires, 1400–2000 (London:
Penguin Book, 2007); Jürgen Osterhammel, The Transformation of the
World. A Global History of the Nineteenth Century (Princeton: Princeton
University Press, 2014); Jane Burbank, Frederick Cooper, Empires in
16 A. STANZIANI

World History (Princeton: Princeton University Press, 2010). Sebastian

Conrad, What is Global History? (Princeton: Princeton University Press,
2016).
12. Sanjay Subrahmanyam, “Du Tage au Gange au XVIe siècle. Une conjonc-
ture millénariste à l’échelle eurasiatique,” Annales. Histoire, Sciences
Sociales, 2001, 51–84; “Connected Histories. Notes Towards a
Reconfiguration of Early Modern Eurasia”, Modern Asian Studies, 31, 3
(1997): 735–762.
13. Drescher, Abolitions. David Armitage, Michael Braddick, eds., The British
Atantic World, 1500–1800 (Basingstoke: Palgrave Macmillan, 2009). On
the unity of the British Empire: Linda Colley, Britons: Forging the nation,
1707–1837 (New Haven: Yale University Press, 1992).
14. On the distinctiveness of the Atlantic compared to the Indian Ocean:
William Gervase Clarence-Smith, ed., The Economics of the Indian Ocean
Slave Trade (London: Frank Cass, 1989); Gwyn Campbell, ed., The
Structure of Slavery in Indian Ocean Africa and Asia (London: Frank
Cass, 2004); Sanjay Subrahmanyam, The Portuguese Empire in Asia, 1500–
1700: A Political and Economic History (New York: Longman, 1993);
Edward Alpers, Ivory and Slaves: Changing Patterns of International Trade
in East and Central Africa to the Later Nineteenth Century (Berkeley and
Los Angeles: University of California Press, 1975); Abdul Sheriff, Slaves,
Spices and Ivory in Zanzibar: Integration of an East African Commercial
Empire into the World Economy, 1770–1873 (London: James Currey, 1987);
Robert Harms, Bernard K. Freamon, David W. Blight, Indian Ocean
Slavery in the Age of Abolition (New Haven: Yale University Press, 2013).
15. On the long history of the Indian Ocean, among the others: Janet Abu-­
Lughod, Before European Hegemony. The World System A.D. 1250–1350
(Oxford: Oxford University Press, 1989); André Wink, Al-Hind, The
Making of Indo-Islamic World, 3 volumes (Leiden: Brill, 2004); Philippe
Beaujard, Les mondes de l’Océan indien (Paris: Colin, 2012).
16. Richard Allen, European Slave Trade in the Indian Ocean (Athens, Ohio:
Ohio University Press, 2015); Edward Alpers, The Indian Ocean in World
History (New York and Oxford: Oxford University Press, 2013); Michael
Pearson, The Indian Ocean (New York: Routledge, 2003); Abdul Sheriff,
The Indian Ocean. Oceanic Connections and the Creation of New Societies
(Hurst: 2014); Richard Allen, European Slave Trade in the Indian Ocean
(Athens, Ohio: Ohio University Press, 2015).
17. Drescher, Abolitions.
18. Robert Travers, Ideology and Empire in Eighteenth Century India: The
British in Bengal (New York: Cambridge University Press, 2007).
19. Robert Conrad, Children of God’s Fire (University Park, PA: The
Pennsylvania State University Press, 1984).
 INTRODUCTION: PROGRESS AND (UN)FREEDOM 17

20. Freedom: A Documentary History of Emancipation, 1861–1867 (Freedom

and Southern History Project, University of Maryland, 1985–2013);
Gavin Wright, Old South New South: Revolutions in the Southern Economy
after the Civil War (New York: Basic Books, 1986); Steven Hahn, A
Nation Under Our Feet: Black Political Struggles in the Rural South from
Slavery to the Great Migration (Cambridge: MA, Harvard University Press,
2003); Eric Foner, Reconstruction: Americas’s Unfinished Revolution,
1863–1867 (New York: Harper 2002, orig. 1988).
21. H.V. Bowen, Elizabeth Mancke, John Reid, eds., Britain’s Oceanic Empire.
Atlantic and the Indian Ocean World c. 1550–1850 (Cambridge:
Cambridge University Press, 2012). In particular, see chapters by Robert
Travers and Philip Stern.
22. Just a few references in a bourgeoning literature: Sugata Bose, A Hundred
Horizon. The Indian Ocean in the Age of Global Empire (Cambridge:
Harvard University Press, 2006); Donna Gabaccia, Dirk Hoerder, eds.,
Connecting Seas and Connecting Ocean Rims. Indian, Atlantic, and Pacific
Oceans and China Seas Migrations from the 1830s to the 1930s (Leiden:
Brill, 2011); Sven Beckert, Empire of Cotton (New York: Kopf, 2015);
Bowen, Mancke, Reids, Britain’s Oceanic Empire.
23. Alessandro Stanziani, Bondage. Labor and Rights in Eurasia, 17th–20th
centuries (New York: Berghahn, 2014); Sailors, Slaves and Immigrants in
the Indian Ocean World, c. 1750–1914 (New York: Palgrave, 2014).
24. Indrani Chatterjee and Richard Eaton, eds., Slavery and South Asian
History (Bloomington: Indiana University Press, 2006); Dharma Kumar,
“Colonialism, Bondage, and Caste in British India”, in Martin Klein, ed.,
Breaking the Chains. Slavery, Bondage, and Emancipation in Modern
Africa and Asia (Madison: The University of Wisconsin Press, 1993):
112–130; Gyan Prakash, Bonded histories. Genealogies of Labor Servitude in
Colonial India (Cambridge: Cambridge University Press, 1990); Jan
Breman, Labor Bondage in West India (Oxford: Oxford University Press,
2007).
25. Eric Stokes, The English Utilitarians and India (Oxford: Oxford University
Press, 1959). Martin Moir, Douglas Peers, Lynn Zastoupil, eds., J.S. Mill’s
Encounter with India (Toronto: University of Toronto Press, 1999);
Bhikhu Parekh, “The Narrowness of Liberalism from Mill to Ralws”,
Times Literary Supplement, Feb. 25, 1994: 11–13; Uday Singh Mehta,
Liberalism and Empire. A Study in Nineteenth-Century British Liberal
Thought (Chicago: University of Chicago Press, 1999). Jennifer Pitts, A
Turn to Empire: The Rise of Imperial Liberalism in Britain and France
(Princeton: Princeton University Press, 2005).
26. Andrea Major, Slavery, Abolitionism and Empire in India, 1772–1843
(Liverpool: Liverpool University Press, 2002).
Another random document with
no related content on Scribd:
 Munkit istuivat sisällä syvään mietiskelyyn vaipuneina noudattaen
pyhää velvollisuuttaan, mutta kun Lo Ta kohotti oviverhoa ja astui
sisään heidän riviensä väliin, valtasi suuri pelko heidät ja he
painoivat päänsä alas.

Hän pääsi kuitenkin onnellisesti vuoteensa luo ja alkoi riisuutua.

Hän avasi vyönsä ja rupesi hellittelemään pukunsa sidenauhoja,
mutta kun ne eivät heti avautuneet, hän repi ne auki. Sitä
tehdessään putosi koiran reisiluu hänen povestaan.

— Haa, sepä mainiota! — huusi Lo Ta. — Minulla tuntuu juuri

olevan aika nälkä!

Ja hän alkoi syödä. Mutta munkit peittivät häpeissään ja

inhoissaan kasvonsa ja hänen lähimmät naapurinsa vetäytyivät
vuoteillaan mahdollisimman kauaksi hänestä.

Lo Syvähenki kiskaisi palan lihaa koiran reidestä ja ojensi sen

viereiselle munkille sanoen:

— Pistä poskeesi!

Mutta munkki painoi kauhtanansa hihaa huuliaan vasten

estääkseen lihapalaa sattumasta niihin. Kun Lo Ta sen huomasi, hän
huusi:

— Etkö tahdo syödä? Hä? Varroppas!

Ja hän sieppasi munkin kainaloonsa ja työnsi lihapalan väkisten

hänen suuhunsa. Eikä hän antanut toiselle aikaa sylkäistä palaa
suustaan, vaan pakotti uhrinsa nielemään tuon vastenmielisen
palan. Silloin ryhtyivät toiset munkit auttamaan onnetonta toveriaan.
 Mutta Syvähenki viskasi koirankoiven luotaan ja alkoi nyrkit
pystyssä nasikoida virkaveljiensä kaljuja päitä. Koko makuusuoja
joutui epäjärjestykseen ja kiihdyksiin. Munkit kokosivat vaatteensa ja
hankkiutuivat lähtemään kokonaan talosta pois huolimatta apulaisen
kehotuksista jäädä paikoilleen. Syvähenki raivosi niin kauan heidän
keskuudessaan, että kaikki olivat peräytyneet ulos etsiäkseen
itselleen turvapaikan jostakin muualta.

Tällä kertaa eivät kyökkimestari ja lukkari enää kääntyneet

luostarinjohtajan puoleen, vaan kutsuivat luostarin palvelusväen
kokoon, luvultaan noin sata henkeä ja hyökkäsivät tämän
talouskaluilla, seipäillä ja nuijilla asestetun joukon kanssa
makuusuojaan. Syvähenki oli juuri tulossa ulos, mutta kun hän
äkkäsi vaarallisen asemansa, hän päästi hurjan sotahuudon ja
peräytyi takaisin. Hänellä ei ollut minkäänlaista asetta ja sentähden
hän kiireessä repäisi Buddha-kuvan edessä olevasta uhripöydästä
kaksi jalkaa ja alkoi heti tehdä puhdasta jälkeä. Ja totta puhuen,
vaikka toiset olivatkin niin vahvasti varustetut, olivat he kuitenkin
iloisia, että saattoivat paeta tästä kahakasta heitettyään aseensa.

Mutta pihalle johtavaan käytävään he uskalsivat pysähtyä hetkeksi

ja päättivät nyt hyökätä yhtaikaa käytävän kummaltakin puolelta Lo
Tan kimppuun, kun tämä on menossa ulos. Mutta Syvähenki
huomasi juonen. Hänellä oli pöydänjalka kummassakin kädessään ja
huitoi niitä yhä enemmän yltyneenä oikealle ja vasemmalle, eteen ja
taakse tehdäkseen tilaa ja karkottaakseen viholliset tieltään. Hän oli
näin taistellen edennyt pihalle saakka, kun luostarinjohtaja yhtäkkiä
ilmaantui kamppailevain näkyviin ja huusi kuuluvalla äänellä:

— Syvähenki, heretkää!… Ja te munkit, antakaa hänen olla

rauhassa!
 Luostariveljet, joista osa oli kamppailussa haavottunut, hillitsivät
itsensä, ja kun Lo Ta huomasi, ettei kukaan häntä enää vastustanut,
hän heitti pöydänjalat maahan ja sopersi:

— Herra johtaja, minä alistun teidän tuomioonne.

Nyt alkoi Lo Ta vähitellen selvitä.

— Syvähenki, — lausui johtaja, — jos te tulette elämään tällä

tavalla edelleen, niin te sillä joudutatte minun kuolemaani. Kun te
ensi kerta olitte humalassa ja aikaansaitte täällä yleisen
epäjärjestyksen, minä ilmotin siitä teidän sukulaisellenne, herra
sihteeri Tshaulle, joka sen johdosta kirjotti anteeksipyyntökirjeen
luostarin veljeskunnalle. Tällä kertaa olette ollut paljon raivoisampi ja
rikkonut paljon pahemmin sopivaisuuden ja hyvän järjestyksen
sääntöjä vastaan. Te olette särkenyt kesämajan ja porttipatsaan.
Tämän kaiken voi teidän sukulaisenne korvata. Mutta te olette
ahdistanut munkkeja ja karkottanut heidät luostarista ulos; sellainen
rikos on sangen vakavaa laatua. Tämä Wan Shu Buddhisatwalle
pyhitetty tomppelimme Viidentaulunvuorella on ollut levon, rauhan ja
yksinäisyyden tyyssija, josta uhrisavu jo yli tuhannen vuotta on
kohonnut taivasta kohti. Kuinka voisimmekaan suvaita, että te sitä
tällä tavalla häpäisette? Tulkaa muutamaksi päiväksi minun suojaani,
kunnes minä olen hankkinut teille toisen paikan.

Syvähenki seurasi luostarinjohtajaa, sittenkun tämä oli käskenyt

erään ylemmän virkamiehen lepyttämään hartaustoimituksessaan
häirittyjä munkkeja ja johtamaan heitä paikoilleen makuusuojaansa
ja auttamaan haavotettuja ja ruhjottuja.

Seuraavana päivänä piti luostarinjohtaja apulaisensa kanssa

neuvottelun. He tahtoivat antaa Syvähengelle rahaa ja lähettää
hänet menemään, mutta pitivät kuitenkin parempana ilmottaa asiasta
sihteeri Tshaulle.

Johtaja kirjotti siis kirjeen ja lähetti kaksi palvelijaansa viemään

sitä herra Tshaulle hänen kesäasuntoonsa. Heidän oli määrä odottaa
vastausta. Herra sihteeri luki kirjeen ja tuli neuvottomaksi, mutta
kirjotti vastauksen luvaten korjata kesämajan ja hankkia uuden
porttipatsaan ja sanoi yhtyvänsä arvoisan johtajan mielipiteeseen,
että Syvähenki olisi lähetettävä jonnekin muualle, koska hän oli niin
paljon pahaa aikaansaanut.

Luostarinjohtajan luettua vastauksen hän käski ensin palvelijansa

tuoda mustan päällysviitan, parin kenkiä ja kymmenen taelia hopeata
ja kutsutti sitten luokseen Syvähengen, jolle lausui:

— Syvähenki, kun te ensi kerta tulitte humalassa kotiin, minä pidin

sitä vain pahana sattumana. Nyt te olette tehnyt itsenne toisen
kerran syypääksi tähän rikokseen, vieläpä paljon
raskauttavammassa muodossa, sillä te ette ole ainoastaan särkenyt
pyhiä esineitä, vaan ahdistanut ja solvaissut munkkeja
personallisesti. Teidän menettelyänne ei voida näin ollen enää
kauempaa sietää tässä puhtauden ja rauhan tyyssijassa. Ottaen
huomioon teidän suojelijanne mielipiteen minä annan teille kirjeen,
joka on oleva teille suosituksena toiseen luostariin. Sinne saatte nyt
lähteä ja sinne asettua ja täyttyköön siellä teidän kohtalonne. Me
emme voi missään tapauksessa pitää teitä kauempaa luonamme.

— Pyhä päämieheni, — vastasi Syvähenki, — minne aiotte

lähettää minut, teidän oppilaanne, jotta minä kutsumukseni täyttää
voisin?
 — Minulla on nuorempi veli, — selitti johtaja, — joka nykyään on
»Suuren saarnaajan» luostarin esimiehenä maan itäisessä
pääkaupungissa. Hänen nimensä on Tshi Tsing. Tämä kirje, jonka
annan teille myötä, on hänelle osotettu, ja hän hankkii kyllä teille
paikan, jota voitte hoitaa loukkaamatta omaa luostarillista arvoanne.

Syvähenki kumarsi johtajalle yhdeksän kertaa [hänen olisi pitänyt

kumartaa vain kolme kertaa. Yhdeksänkertainen kumarrus osottaa
suurinta kunnioitusta ja saattaa tulla vain keisarin, jumalankuvain tai
Konfusiuksen osaksi], otti yhden mytyn kainaloonsa, viskasi toisen
selkäänsä ja kolmannen, jossa kirje oli, rinnalleen, sanoi jäähyväiset
luostarin johtajalle ja veljeskunnalle ja läksi Viidentaulunvuorelta
muille maille.

Lo Ta voittaa rosvopäällikön uudella tavalla.

Paikka, johon Lo Syvähenki ensinnä suuntasi kulkunsa, oli pajan

läheisyydessä oleva majatalo, jossa hän aikoi viipyä siksi, kun hänen
sauvansa ja miekkansa valmistuisivat; sitten tulisi hän jatkamaan
matkaa. Tuskin tarvitsee huomauttaa, että jokainen
Viidentaulunvuoren munkki iloitsi sydämensä pohjasta nähdessään
Syvähengen katoavan kaukaisuuteen ja että hänen suojelijansa,
sihteeri Tshau lähimmässä tulevaisuudessa korvasi hänen
aikaansaamansa vahingot.

Parissa kolmessa päivässä sai seppä sauvan ja miekan valmiiksi.

Sauva oli Lo Tan suureksi mielihyväksi kirjailtu väri- ja
lakkamaalauksilla ja seppä sai työpalkkansa lisäksi vähäsen
hopeata. Sitten Syvähenki otti myttynsä, kiinnitti miekan
vyötäisilleen, tarttui sauvaansa, heitti jäähyväiset sepälle ja tämän
sälleille ja läksi matkalleen. Emmekä me erehdy väittäessämme, että
jokainen vastaantulija, joka häntä hiukankin tarkemmin tuli
silmäilleeksi, ajatteli:

— Tuossapa vasta tanakka munkki!

Pyhiinvaeltajamme kulki parin viikon ajan kohti maan itäistä

pääkaupunkia välttäen visusti kaikkia tien varrella olevia luostareita
ja viettäen yönsä majataloissa. Toisinaan hän poikkesi juomalaankin
ottaakseen ryypyn virkistykseksi.

Mutta eräänä päivänä, kun hän kulki tietään ihaillen ympäristönsä

kauniita vuorimaisemia, yö yllätti hänet hänen huomaamattaan, ja
hän tunsi, ettei hän enää jaksaisi lähimpään matkan varrella olevaan
majapaikkaan. Mikä neuvoksi yön pimeydessä, kun hän oli yksin
vieraalla seudulla?

Hän oli kulkenut vielä noin kolme Kiinan penikulmaa eteenpäin,

kun saapui pienelle puiselle sillalle, josta näki punaista hohdetta
jonkun matkan päässä. Pian saattoi sakeassa puistikossa erottaa
yksinäisen talonpoikaistalon. Muuten ei näkynyt kuin loppumattomia
harjanteita toinen toistaan ylempänä.

— Parasta on, — arveli Lo Syvähenki, — pyytää yösijaa tuosta

talonpoikaistalosta.

Ja hän kääntyi valoa kohti, riensi portaita ylös ja tuli pihalle, jolla
talon palvelusväki hyöri kuumeisesti juosten edes ja takaisin,
ikäänkuin olisi sillä ollut tavattoman tärkeä ja kiireinen asia
toimitettavana. Lo Ta jäi talon eteen seisomaan, nojasi sauvaansa ja
puhutteli palvelusväkeä huutamalla, mutta kohteliaasti.
 — Munkki, mitä asiaa on teillä näin myöhäiseen aikaan tähän
taloon? — kysyttiin häneltä.

— Minä en jaksa enkä löydä enää lähimpään majapaikkaan, —

selitti Syvähenki, — ja pyytäisin sentähden päästä yöksi teidän
kunnioitettavan isäntänne taloon.

— Meillä tulee ensi yönä kaikki olemaan epäjärjestyksessä

emmekä siitä syystä voi ottaa teitä luoksemme.

— Voittehan kuitenkin antaa minun jossakin talon nurkassa levätä

tämän yön jatkaakseni matkaani aamulla varhain.

— Kunnioitettava isä, te teette hyvin viisaasti, jos kiireimmän

kautta laitatte itsenne täältä pois. Te ette kuitenkaan voisi jäädä
tänne joutumatta alttiiksi häpeälliselle kuolemalle.

— Mikä järjetön ajatus! Tehdä yösijastani niin suurenmoinen asia,

ikäänkuin minun pyyntöni sisältäisi kuolemalla rangaistavan
rikoksen!

— Lähtekää nyt suosiollisesti, sillä jos te tässä vielä jonkun aikaa

viivyttelette, niin mahdollisesti teidät vangitaan.

Nämä sanat saivat Syvähengen sisun kiehahtamaan ja hän

tiuskaisi:

— Te puhutte kuin typerät moukat! Vai ettäkö minut vangittaisiin,

vaikken ole sanallakaan antanut aihetta sellaiseen tekoon!

Nyt alkoivat muutamat haukkua häntä toisten koettaessa yhä

hyvällä puheella saada häntä lähtemään. Mutta Syvähenki kohotti
sauvansa ja oli aikeessa antaa heille oikein tuntuvan vastauksen,
kun eräs ukko riensi talosta ulos. Syvähenki huomasi hänet ja antoi
kätensä painua alas. Tulija oli yli kuudenkymmenen vuoden ja hänen
kädessään oli pitkä seiväs, joka ylettyi korkealle pään yli:

— Mikä melu täällä on? — huusi ukko tullessaan.

— Tämä munkki aikoo piestä meitä, — vastasi palvelusväki. —

Syy ei ole siis meidän.

— Minä olen Viidentaulunvuoren luostariveljiä, — selitti Syvähenki,

— ja olen asioissa matkalla itäiseen pääkaupunkiin. Koska en
tänään enää voi ehtiä seuraavaan majataloon, oli aikomukseni
pyytää yösijaa teidän kunnioitetusta talostanne. Mutta tuo
roistojoukko vakuutti härnäillen, että jollen lähde, niin minut täällä
pistetään köysiin.

— Jos te olette Viidentaulunvuoren munkkeja, — sanoi ukko, —

niin olkaa hyvä ja käykää sisään.

Lo Syvähenki seurasi ukkoa sisään ja kun he olivat istuutuneet,

virkkoi vanhus:

— Pyhä veli, teidän ei pidä suuttua, sillä palvelusväkeni ei tiennyt,

että te olette tuosta buddhalaisten munkkien kuuluisasta
turvapaikasta, ja vaikka meidän talossamme ensi yönä tuleekin
olemaan hyvin rauhatonta, tahdon kuitenkin koettaa auttaa teitä.

Lo Syvähenki nousi, nojautui matkasauvaansa, kiitti ukkoa ja

sanoi:

— Minä olen teille erittäin kiitollinen, te hyväntahtoinen ystäväni.

Saanko luvan kysyä teidän kunnianarvoisaa sukunimeänne?
 — Sukunimeni on Liu, — vastasi ukko, — ja meidän taloamme
sanotaan Kirsikkamajaksi. Tästäpä syystä ovat ihmiset ruvenneet
nimittämään minua Kirsikkamajan vaariksi. Mutta saanko luvan
kysyä teidän munkkinimeänne, pyhä veli?

— Minun esimieheni nimi on Tshi Tshin (uskollinen sydän) ja oma

nimeni
Lo Ta, mutta veljeskunnassa minua nimitetään Syvähengeksi.

— Olkaa hyvä ja syökää vähäsen välipalaksi, pyhä veli, — pyysi

vanha
Liu, — mutta tuskinpa syötte lihaa, vai kuinka?

— Minä en pidä sitä niin suurena asiana, jos syönkin lihaa ja juon
väkeviä juomia, — arveli Syvähenki, — ja sanoakseni teille totuuden,
minä en ole pahoin nirsu mitä viinaan tulee, olkoonpa se sitten
puhdasta tai sekotettua, valkoista tai värikästä.

— Jos kerran se on asian laita, — nauroi ukko Liu, — että te ette

lihaa ettekä ryyppyä viero, niin sallikaa minun käskeä valmistamaan
teille syötävää ja juotavaa. Palvelijat hoi, laittakaa oiva ateria ja
runsaat ryypyt pöytään!

Palvelija kattoi pöydän tuossa tuokiossa, toi paahdettua

naudanlihaa, kolmea, neljää lajia vihanneksia sekä parin
syöntipuikkoja Lo Talle. Tämä pani myttynsä syrjään ja asettui
pöydän ääreen. Palvelija toi vielä kattilan voimakasta juotavaa ja
juomakupin.

Syvähenki ei suinkaan ujostellut eikä säästänyt, vaan tyhjensi

kursailematta juomakattilan ja ruokalautaset muutamassa
minuutissa, niin että ukko Liu vain itseksensä häntä ihmetteli. Sitten
palvelija toi riisiä, jonka Lo Ta söi yhtä nopeasti.

— Minun täytyy pyytää teitä, — virkkoi nyt vanha Liu, — ensi yön
nukkumaan eräässä sivurakennuksessa ja pysyä siellä ulos
tulematta, vaikka kuulisittekin melua ja meteliä ulkoa.

— Saanko kysyä, — uteli Lo Ta, — mitä teidän talossanne tulee

ensi yönä tapahtumaan sitten?

— Minä arvelen, että tuskinpa saattaa maailmasta eronneella

miehellä, kuten teillä, olla mitään erikoista halua saada tietää se.

— Mutta isäntä hyvä, miksi olette noin alakuloinen? — kysyi Lo

Syvähenki. — Minä toivon, ettette ole loukkaantunut minun tulostani.
Minä korvaan huomenna mielelläni, mitä olen velkaa yösijastani,
enkä
tahdo teitä sen kauempaa rasittaa.

— Oo, ei suinkaan, pyhä veli! — huudahti vanhus. — Kuulkaahan,

mitä sanon. Meillä on ollut tapana antaa vapaaehtoisesti munkeille
lahjoja, emmekä me suinkaan kanna vihan kaunaakaan heitä
kohtaan. Mutta ensi yönä joutuu tyttäreni naimisiin, ja tämä aiheuttaa
levottomuuden.

— Hahahaa! — nauroi Syvähenki. — Kun tyttäret tulevat täysi-

ikäisiksi, täytyy heidän päästä naimisiin. Se on, kuten te tiedätte, yksi
noista tärkeistä suhdekäskyistä [kiinalaisten viisi suhdekäskyä ovat:
ruhtinaan ja alamaisen suhde, miehen ja vaimon suhde, vanhempain
ja lasten suhde, sisarusten suhde ja ystäväin suhde], inhimillisen
luonnon suurimpia velvollisuuksia. Kuinka saattaa tämä tehdä
mielenne alakuloiseksi?
 — Niin nähkääs, asian laita on se, että tuo uusi sukulaisuus on
meille vastenmielinen.

— Mikä mieletön mies te olettekaan! Jos kysymyksessä olevat

sukulaispuolueet eivät voi sietää toisiaan, niin miksi Herran nimessä
te suostutte sellaiseen avioliittoon sitten?!

— Tyttäreni on ainoa lapseni, — selitti vanhus, — ja on nyt

yhdeksäntoistavuotias. Meidän läheisyydessämme on vuori, jota
sanotaan Kirsikkavuoreksi. Tälle vuorelle asettui aivan äskettäin
kaksi »suurta kuningasta», kuten he itseään nimittävät, ja heidän
noin viisi-, kuusisataa miestään. Mutta todellisuudessa he ovat
rosvoja, jotka pilkkaavat keisaria ja hänen arvoaan. Toinen heistä tuli
eräänä päivänä minun talooni kiskomaan suojelusveroa. Hän katseli
tytärtäni, pani kaksikymmentä taelia ja käärön punaista silkkiä
häälahjaksi pöydälle ja selitti tulevansa tänä iltana noutamaan
tyttäreni vaimokseen. Me emme voi tuota miestä vastustaa, vaan
olemme pakotetut tottelemaan. Tämä on syynä levottomuuteemme
eikä meidän mielipahamme kohdistu vähimmässäkään määrässä
teitä kohtaan, kunnioitettava munkki.

— Niinkö! — huusi Syvähenki. — Jos asian laita on se, niin

tiedänpä oivallisen keinon, millä saan hänet luopumaan
aikomuksestaan ja halustaan naida tyttärenne. Mitä te siitä muuten
arvelette?

— Hän on kuin itse paholainen, ja voi silmäänsä räpäyttämättä

tappaa jokaisen meistä. Mutta millä tavalla te aiotte saada hänet
luopumaan aikomuksestaan?

— Minä olen Viiden taulun vuoren luostarissa oppinut erinomaisen

tavan, jolla saa niin mainiosti toisen luopumaan aikeistaan, olkoonpa
kysymyksessä vaikka kuka. Viekää tyttärenne jonnekin muualle ja
antakaa minun odottaa ylkämiestä tyttärenne huoneessa, jotta saisin
tilaisuuden osottaa hänelle vaikutusvaltaani. Luottakaa huoletta
siihen, että hän luopuu aikeistaan!

— Jos niin todellakin tulee tapahtumaan, niin te teette minulle

suuren palveluksen. Mutta muistakaa, kuinka tavattoman vaarallista
on silitellä tiikerin partaa.

— Minun henkeni ei joudu lainkaan vaaranalaiseksi. Tehkää te

vain, kuten sanoin.

— Hyvä on, — huudahti vanha Liu. — Mikä onnellinen sattuma

olikaan, että buddhalainen munkki osui oikeaan aikaan minun
talooni.

Muutkin hämmästyivät aika lailla munkin lupausta.

— Ehkä söisitte vielä vähäsen jotakin? — kysyi Liu-vaari.

— Syömisestä en minä nyt niinkään välitä, — vastasi Syvähenki,

— mutta jos teillä on vielä samanlaista juotavaa, niin ottaisinpa
kernaasti vielä muutaman kulauksen.

— Kyllä, kyllä! Kuulkaa siellä, tuokaa pian paistettua haukea ja

äskeistä juotavaa.

Kun näitä oli tuotu, pyysi isäntä Syvähenkeä käyttämään

hyväkseen ja tämä joikin vielä muutaman kupposen ja söi palasen
haukea. Sitten Lo Syvähenki otti sauvansa ja kysyi Liu-vaarilta, oliko
hän jo vienyt tyttärensä talteen.

— Minä lähetin hänet täksi yöksi naapuriin, — vastan ukko.

 — Näyttäkää minut siis tyttärenne kamariin, — käski Syvähenki.

Vanhus opasti munkin kamarin ovelle ja sanoi:

— Tässä on tyttäreni kamari.

— Hyvä on. Nyt saatte kaikki muut mennä matkoihinne, — virkkoi

Syvähenki lopuksi.

Ukko Liu poistui palvelijoineen päättämään hääjuhlan

valmistuksia, sillä hän ei ollut aivan varma asian onnistumisesta ja
jätti Syvähengen yksinään morsiuskamariin.

Ensi työkseen kokosi tämä kaikki huonekalut yhteen nurkkaan

lukuunottamatta yhtä tuolia, jonka jätti keskelle huonetta. Sitten hän
sammutti tulen, asetti sauvansa tuolin viereen ja istuutui tuolille
kärsivällisesti odottamaan ylkämiehen tuloa.

Kun hetki läheni, käski ukko Liu palvelijansa sytyttämään kaikki

kynttilät, asettamaan pöydän kuistille, ripustamaan kukilla koristettuja
lyhtyjä sen yläpuolelle, tuomaan vadin lihaa sekä suuren kattilan
väkevänpuoleista juomaa ja olemaan valmiina palvelemaan
ylkämiestä.

Kello oli kahdeksan tienossa, kun Kirsikkavuorelta päin alkoi

kuulua kellojen ja rumpujen ääntä. Liu-vanhus kuuli tämän ja alkoi
vapista, palvelijat astuivat ulos katsomaan mitä oli tulossa, ja näkivät
puolisen sataa tulisoihtua, jotka valaisivat ympäristön, että oli
valoisaa kuin päivällä. Näkyipä sieltä nopeaan laukaten lähestyvän
joukko ratsumiehiäkin. Liu käski avata portin ja astui itse ulos
lausumaan vieraansa tervetulleeksi.
 Rosvopäällikön edessä ja takana oli hänen omia asestettuja
miehiään vartioina. Näiden yllä oli juhlapuvut, käsissä lippuja ja
hatuissa kukkia. »Kuninkaan» edellä marssi kahdeksan miestä
kullakin harsokankainen lyhty kädessä ja neljä muuta kantaen tyhjää
kantotuolia, jossa morsian aiottiin viedä uuteen kotiinsa.
»Kuninkaalla» itsellään oli keilamainen punainen turbaani päässä,
harmaa kultaompeleinen viitta yllä, vyötäisillä kullattu vyö ja
pitkävartiset ratsusaappaat jalassa. Hän ajoi uljaalla, vaahtosuisella
ratsulla.

Juhlakulkueensa ympäröimänä saapui siis »suuri kuningas»

Kirsikkamajaan, ja kun hän astui ratsunsa selästä alas, niin hänen
juhlajoukkonsa kohotti äänekkään onnentoivotushuudon. Liu-vanhus
riensi omasta kädestään tarjoamaan tulomaljaa, jota täyttäessä hän
ja kaikki hänen palvelijansa polvistuivat maahan rosvokuninkaan
eteen. Mutta tämä tarttui ukon käteen, nosti hänet ylös ja sanoi:

— Te olette minun appeni. Miksi polvistutte siis minun eteeni?

— Älkää puhuko noin, — vastasi Liu, — minähän olen vaan

suuren kuninkaan alamainen.

Rosvokuningas, joka nähtävästi oli jo kotonaan tyhjentänyt monet

lähtömaljat, nauroi noille sanoille ja arveli:

— Minä toivon, etten ole tuottava teille häpeätä tullessani

vävyksenne.

Kun he astuivat kuistille, arveli hän:

— Isäni, eipä olisi ollut syytä näin suuremmoiseen vastaanottoon.

 Sitten rosvokuningas tyhjensi kolme maljaa ja huusi eräälle
saattomiehelleen, että hän kiinnittäisi ratsun puuhun. Ja kun hän
senjälkeen astui pylväskäytävään, päristi hänen saattojoukkonsa
rumpuja ja helisti soittimia.

— Appi-isäni, — kysyi rosvokuningas, — missä on morsiameni?

— Hän on sangen kaino, — vastasi Liu, — eikä uskaltanut tulla

vastaan.

— Hyvä on, — nauroi rosvokuningas. — Antakaahan minulle vielä

tulojuomaanne, jotta saisin juoda meidän uuden sukulaisuutemme
maljan.

Mutta pitäissään maljaa kädessään juolahti toinen ajatus hänen

mieleensä ja hän virkkoi:

— Mutta ehdinpä tyhjentää sukulaisuusmaljamme, kun olen

nähnyt morsiameni.

Nyt suuntautuivat vanhan Liun ajatukset tuskallisesti Syvähenkeen

ja kaikesta sydämestään hän toivoi, että munkin salaperäisellä
keinolla olisi toivottu seurauksensa.

— Sallikaa minun opastaa teitä, — sanoi Liu ottaen kynttilän

käteensä.
Ja hän johti vieraan tyttärensä kamariin, jonka ovea osottaen lisäsi:

— Tässä. Olkaa hyvä ja astukaa sisään, suuri kuningas.

Sitten Liu kääntyi ympäri ja epäillessään, ettei vaan häntä

poistuessaan pidätettäisi, riensi hän ulos minkä ehti.
 Kun rosvokuningas oven avattuaan huomasi, että tyttären
kamarissa oli pimeä kuin vankityrmässä, huusi hän:

— Hitto vieköön, kuinka minun appeni on huolimaton isäntä, kun ei

ole käskenyt asettaa lyhtyä morsiamen kamariin, vaan antaa hänen
istua täällä pimeässä. Lähetänpä huomenna muutamia miehistöni
tuomaan hänelle ruukullisen hyvää paloöljyä.

Syvähenki, joka istui keskellä pimeätä kamaria, kuuli kaiken

tämän, mutta ei uskaltanut nauraa, vaan oli hiljaa kuin hiiri.
Rosvokuningas hapuili eteenpäin puhuen puoliääneen:

— Neitoseni, miksette tullut ulos tervehtimään minua? Eikö teitä

pelota, kun joudutte tänä yönä meidän leirimme haltiattareksi?

Ja haparoidessaan pimeässä edelleen hän kuiskaili yhä

kärsimättömämmin: minun impeni, minun impeni!

Vihdoin sattui rosvokuninkaan käsi Syvähenkeen.

Tämä hypähti tuolilta pystyyn, kahmaisi rosvon syliinsä ja heitti

hänet permannolle. Rosvo puolustautui ja pyrki ylös. Mutta
Syvähenki iski häntä nyrkillä päähän ja sanoi:

— Tuosta saat, sinä ilkeä rosvo!

— Taivas, — huusi rosvokuningas, — miksi lyötte aviomiestänne?!

— Jotta hän paremmin oppisi vaimoaan muistamaan, — vastasi

Syvähenki, painoi hänet alas ja löi ja rusikoi häntä. Rosvo huusi
täyttä kurkkua apua.
 Kun vanha Liu toisessa päässä taloa kuuli tämän avunhuudon,
hän kävi pelosta aivan kalpeaksi.

— Minä olen koko ajan luullut, — höpisi hän itsekseen, — että tuo
munkki tulisi jotenkin käyttämään järjenkeinoa eikä väkivaltaa
saadakseen rosvon luopumaan aikeestaan. Mutta mitä merkitsi tämä
avunhuuto? Ukko otti lyhdyn ja huusi hämmentyneenä
rosvokuninkaan saattojoukon koolle mennäkseen sen kanssa taloon
katsomaan, mitä siellä oikein tapahtui.

Ja todellakin! Siellä istui tuo kunnianarvoisa munkki kahareisin

permannolla pitkällään olevan rosvokuninkaan selässä piesten tätä
käsin ja jaloin pahanpäiväisesti.

Kun vartioväen johtaja tämän huomasi, hän kutsui saattoväen

vapauttamaan »kuningasta». Mutta kun Syvähenki näki saattoväen
ryntäävän sisään, hän jätti uhrinsa, sieppasi sauvansa ja alkoi niin
hurjasti raivota saattojoukon keskellä, että kaikki hänen pelkästä
näkemisestään pötkivät pakoon.

Silloin kuului vanha Liu huudahtavan:

— Voi meitä poloisia, te olette syössyt meidät perikatoon! Te olette

meidät kaikki surmansuuhun ajanut!

Sillävälin karkasi rosvokuningas lattialta pystyyn ja suoraa päätä

ulos pihalle, löysi hevosensa ja hyppäsi nopeasti sen selkään. Mutta
vaikka hän sitä vinhasti ruoskallaan iski, se ei lähtenyt paikaltaan,
sillä rosvokuningas oli kiireessä unohtanut irroittaa sen puusta.

— Sinä onneton, — huusi hän, — hevosenikin minua halveksii

eikä liiku paikaltaan.
 Vihdoin tarkemmin katsottuaan hän huomasi syyn, miksei
hevonen totellut, katkaisi marhaminnan ja ajoi täyttä laukkaa pois
kiroten ehtimän takaa vanhaa Liuta ja antaen viattoman hevosensa,
joka nyt hurjaa vauhtia häntä leiriin kiidätti, tuntea hänen
kostonhaluansa.

Vanha Liu valitteli nyt Syvähengelle:

— Te olette syössyt taloni onnettomuuteen. Minä luulen, että te

olisitte keskustellut hänen kanssaan ja sillä tavoin koettanut hänet
saada luopumaan aikeestaan, enkä epäillyt vähääkään, että te
olisitte näin häntä piessyt. Hän riensi varmaan takaisin leiriinsä
kutsuakseen kaikki väkensä kokoon ja palatakseen meitä
surmaamaan.

— Ei hätää mitään, vanhus, — lohdutti Syvähenki, — minä olen

ollut kaupunginpäällikön henkivartiaston päämiehenä, mutta jouduin
munkiksi, koska tulin tappaneeksi erään miehen. Minä en pelkää,
vaikka kokonainen asestettu rykmentti hyökkäisi kimppuuni, saatikka
sitten nuo koirankuonolaiset! Jollette usko minua, niin koettakaahan
vain kohottaa tätä sauvaa.

Talonrengit jaksoivat töin tuskin nostaa Syvähengen sauvan ja

arvelivat:

— Piru vieköön, se vasta painaa!

Sitten tarttui Syvähenki vuorostaan siihen ja leikitteli sillä kuin

oljenkorrella.

— Pyhä munkki, — huudahti Liu-vanhus, — älkää jättäkö meitä,

sillä jos te meitä suojelette, niin me varmaan nahkamme
pelastamme.

— Minäkö jättäisin?! — murahti Syvähenki. — Siltä tieltä ette

minua tapaa! Mieluummin tuperrun paikkaani!

— Tuokaa vielä väkijuomaa tälle kunnioitettavalle munkille, —

käski Liu ja Syvähengen puoleen kääntyen hän lisäsi, — mutta
teidän ei pidä juoda itseänne liian täyteen.

— Jota enemmän minä juon, sitä vahvemmaksi tulen, — vastasi

Syvähenki.

— Se hyvä, riemastui Liu, — sillä minulla on runsaasti hyvää

väkijuomaa ja mainiota lihaa! Käyttäkää siis mielenne mukaan
hyväksenne, arvoisa munkki!

Samaan aikaan istui toinen rosvokuningas leirissään ajatellen

lähettää jonkun tiedustelemaan, miten hänen virkaveljensä oli
häähommissaan onnistunut, kun muutamat hääseurueen jäsenistä
syöksyivät hengästyneinä leiriin huutaen: »Murhaajia! Murhaajia!»

— Mitä on tapahtunut? — kysyi hän.

— Meidän päällikkömme on revitty palasiksi! Mutta tuskin olivat he

ennättäneet ruveta selittämään tapahtumaa yksityiskohtaisesti, kun
tuo päällikkö palasikin leiriin ilman turbaania ja aivan repaleisissa
vaatteissa huutaen tuskallisesti:

— Hyvä veli, pelasta minut!

— Mikä sinut takaisin karkotti ja vielä tuollaisessa kunnossa?

 — Minä saavuin taloon ja astuin morsiuskamariin. Mutta tuo vanha
veijari oli lähettänyt tyttärensä pois ja pannut hänen sijaansa suuren,
vahvan munkin. Mitään pahaa aavistamatta hapuilin minä pimeässä
kamarissa, kunnes tuo roisto tarttui minuun ja alkoi kuin itse piru
piestä minua käsin ja jaloin. Kun hän sitten näki väkeni tulevan
minua auttamaan, hän heitti minut ja ajoi muut rautasauvallaan
tiehensä, ja sillä välin minä pelastin henkeni. Hyvä veli, minä toivon,
että sinä kostat puolestani.

— Jos niin surkeasti on laitasi, niin mene sisälle lepäämään. Minä

sillä välin varustaudun matkaan sanoakseni tuolle munkille
mielipiteeni.

Toinen rosvokuningas astui nyt vuorostaan hevosen selkään ja

riensi keihäs kädessä koko väkensä saattamana mäkeä alas. Pian
kuultiin Kirsikkamajassa hänen raivohuutonsa. Mutta kun
Syvähengelle ilmotettiin, että nyt he tulevat kostamaan, niin arveli
hän vain:

— Mainiota! Teidän ei tarvitse pelätä, vaan pistätte heidät köysiin

sitä mukaan kun minä heitä nakkaan maahan. Sitten saatatte heidät
jättää viranomaisten käsiin ja vaatia palkkiota.

Ja Syvähenki viskasi kaapunsa pois, kääri alusvaatteensa ylös ja

pisti miekkansa vyöhön. Sen tehtyään hän meni kuistille ja heilutti
tyytyväisenä sauvaansa.

Rosvopäällikkö saapui taloon täysissä varustuksissa tulisoihtujen

ympäröimänä ja huusi kovalla äänellä Syvähenkeä tarkottaen:

— Missä se kaljupäinen aasi on? Tulkoon hän heti ulos

mittelemään voimia kanssani!