Addressing the carbon footprint,

healthfulness, and costs of

self-selected diets in the USA: a
population-based cross-sectional study
Amelia Willits-Smith
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/addressing-the-carbon-footprint-healthfulness-and-co
sts-of-self-selected-diets-in-the-usa-a-population-based-cross-sectional-study-amelia-
willits-smith/
 Articles

Addressing the carbon footprint, healthfulness, and costs

of self-selected diets in the USA: a population-based
cross-sectional study
Amelia Willits-Smith, Rodrigo Aranda, Martin C Heller, Donald Rose

Summary
Background The role of diet in health is well established and, in the past decade, more attention has been given to the Lancet Planet Health 2020;
role of food choices in the environment. The agricultural sector produces about a quarter of the world’s greenhouse 4: e98–106

gas emissions (GHGE), and meat production, especially beef, is an important contributor to global GHGE. Our study School of Public Health &
Tropical Medicine, Tulane
aimed to address a fundamental gap in the diet-climate literature: identifying consumers who are receptive to making
University, New Orleans, LA,
dietary changes, and the effect of their potential changes on GHGE, diet healthfulness, and diet costs. USA (A Willits-Smith MS,
Prof D Rose PhD); Center for
Methods Dietary data on US individuals from a nationally representative survey were linked to food-related GHGE. Sustainable Systems, School
for Environment and
We identified individuals receptive to changing their diets (potential changers) as those who reported trying US
Sustainability, University of
dietary guidance and were likely to agree that humans contribute to climate change. We assessed GHGE, diet Michigan, Ann Arbor, MI, USA
healthfulness measured by the Healthy Eating Index (HEI), and diet costs before and after hypothetical changes (M C Heller PhD); and Georgia
replacing either beef or meats with poultry or plant-protein foods. Policy Labs, Georgia State
University, Atlanta, GA, USA
(R Aranda PhD)
Findings Our sample comprised 7188 individuals, of whom 16% were potential changers. These were disproportionately
Correspondence to:
women, highly educated, or had higher income compared with individuals deemed not likely to change. Replacing Amelia Willits-Smith, School of
100% of beef intake in potential changers with poultry reduced mean dietary GHGE by 1·38 kg CO2-equivalents per Public Health & Tropical
person per day (95% CI 1·19–1·58), a 35·7% decrease. This replacement also increased mean HEI by 1·7% and Medicine, Tulane University,
New Orleans, LA 70112, USA
reduced mean diet costs by 1·7%. We observed the largest changes when replacing all beef, pork, or poultry intake
awillits@tulane.edu
with plant-protein foods (GHGE decreased by 49·6%, mean HEI increased by 8·7%, and dietary costs decreased by
10·5%). Hypothetical replacements in the potential changers alone resulted in whole population reductions in 1-day
dietary GHGE of 1·2% to 6·7%, equivalent to 22–126 million fewer passenger vehicle km.

Interpretation Individual-level diet studies that include a variation in response by consumers can improve our
understanding of the effects of climate policies such as those that include sustainability information in national
dietary guidance. In our study, we found that changes by a small percentage of motivated individuals can modestly
reduce the national dietary GHGE. Moreover, these substitutions can modestly improve diet healthfulness and reduce
diet costs for individuals who make these changes.

Funding Wellcome Trust.

Copyright © 2020 The Author(s). Published by Elsevier Ltd. This is an Open Access article under the CC BY 4.0
license.

Introduction line of addressing environmental, social, and financial

The importance of diet for health has been widely
accepted for decades. In the past decade, attention has
been focused increasingly on the environmental
consequences of food choices, because the footprint of
agriculture is large and varies widely between products.
The agricultural sector produces about a quarter of the
world’s greenhouse gas emissions (GHGE).1 Animal
products typically produce more emissions than plant
products. Beef, for example, has among the highest
emission levels of all foods, with GHGE per kg about
10 times that of chicken, and about 20 times that of nuts,
seeds, or legumes.2,3
How can we reduce the carbon footprint of our diets
without jeopardising their healthfulness or increasing
their costs? This question embodies the triple bottom
goals. It is also essential in efforts to move towards
more sustainable diets, which include environmental,
nutrition and health, economic, and sociocultural
dimensions.4,5
Several studies have used optimisation techniques to
show that GHGE can be lowered for diets that still meet
nutritional requirements, but these diets were very
different from existing eating patterns.6,7 Other studies
have observed potential reductions in environmental
impacts if average national diets shifted towards dietary
recommendations.8,9 All these studies contributed to our
existing knowledge about diet and climate; however,
most used aggregate diets, which miss the nuance seen
in the wide variation in GHGE of self-selected diets.10–12
By working with a single datapoint (ie, a national

www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020 e98

 Articles
Research in context
Evidence before this study
The EAT-Lancet Commission report proposed a universal
healthy reference diet as part of the “Great Food
Transformation” necessary to feed the growing global
population healthfully while keeping agriculture’s impact
within the safe operating space of the planet. The proposed diet
is substantially different from typical diets from high-income
nations, with considerably smaller intakes of animal products
and larger intakes of plant-based foods. The Commission
emphasised that national commitments are necessary for these
shifts, and that all available policy levers should be used. The
Dietary Guidelines for Americans (DGA) is one such policy lever
that could be used in the USA, which has the second highest
level of greenhouse gas emissions (GHGE) globally. The advisory
committee recommended inclusion of sustainability as
a consideration in the 2015–2020 DGA, but the US government
did not follow this recommendation. Expanding the evidence
base on the potential effects of policies could facilitate their
adoption by policy makers.
To survey existing evidence, we searched Web of Science and
PubMed for studies published in English up to July 31, 2019,
with search terms focusing on the three dimensions of this
study: ‘greenhouse gas emissions’, ‘carbon footprint’, and
‘environmental impacts’; ‘diet quality’, ‘nutritional quality’,
and ‘diet health’; and ‘diet cost’ and ‘food cost’. We then used
backward and forward reference searches for all papers
obtained from these reviews and searches. The most recent
comprehensive review on this topic found that shifting from
typical diets from high-income nations to more sustainable
patterns resulted in median GHGE reductions of 20–30%.
A previous review found that substitutions could reduce GHGE
by up to 50%. Most studies included in these reviews are based
on aggregate, rather than individual, dietary data and thus they
do not consider variation in population response to policies.
Many of these studies also do not have information on whether
average), these studies were unable to assess which
individuals might be receptive to making changes and,
ultimately, how policies might be better targeted to
induce such changes.
A growing body of literature exists on the environ­
mental impacts of diets at the individual level.13 In 2012,
Vieux and colleagues examined various meat reduction
and substitution scenarios for French individuals and
did not always find GHGE reductions, with results
dependent on the food group substituted.14 Predefined
substitutions for meat were also modelled in a Dutch
sample, which showed decreases in GHGE in seven of
eight substi­tutions and reduced mortality risk in all but
two.15 Additionally, a different Dutch study found
decreases in GHGE and some improvements in diet
quality when reducing consumption of red and
processed meat.16 However, none of these individual
e99
dietary changes would be affordable and acceptable to
consumers. Descriptive research using observed diets indicated
that lower-carbon, healthful diets can be about the same cost
or cheaper than existing average diets. Development of optimal
diets using linear programming has also shown broadly similar
findings, but the resulting diets are often complex to
communicate.
Added value of this study
Our study uses individual dietary intake data to preserve
person-to-person variation in food choices and to allow for
realistic changes. We assessed not only GHGE changes from
different dietary scenarios, but also changes in the nutritional
quality of the diet and its cost, addressing the so called triple
bottom line of environmental, financial, and social benefits.
With microlevel data from a large nationally representative
health survey, we were able to model which individuals could be
receptive to changing their diets in response to national dietary
guidance that incorporates sustainability information. This
analysis gives a novel picture of the initial GHGE reductions that
are possible when using dietary guidance as a policy lever.
Granular data also allow us to design changes that are more
realistic, so that changes made by individuals are closest to their
existing patterns of eating and are easy to communicate to
policy makers and the public.
Implications of all the available evidence
Demand-side changes in food systems are an important way
to reduce GHGE in high-income countries. However, not all
consumers will adopt new behaviours at once. A realistic
estimation of the effects of policy change is important for the
design and implementation of new policies. Our research
indicates that a weak policy lever, such as dietary guidance,
would probably affect only a subset of the population, but
could still enable some progress towards climate goals while
improving nutritional quality and reducing dietary costs.
studies considered environ­mental impacts, diet quality,
and diet cost in a substitution analysis. No individual-
level substitution studies have been done in the USA,
the country with the second-highest level of GHGE.
To address this gap in the literature, we aimed to
examine hypothetical changes in the self-selected diets
of individuals in the USA. The focus on individuals
allows for a more realistic study, because those receptive
to a policy change can be identified. Specifically,
we studied the potential effect that inclusion of
environmental sustainability in national dietary
guidance might have on individuals who are most
receptive to following such guidance. After developing
an algorithm to identify these individuals, we studied
an array of simple substitutions in their diets to assess
the potential changes in GHGE, diet quality, and diet
cost.
www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020

Methods
Study population
For this cross-sectional study, we used the 2007–10 waves
of the US National Health and Nutrition Examination
Survey (NHANES). This is an ongoing nationally
representative survey of the US population that is done in
2-year waves and includes modules on demographics,
dietary intake, and consumer behaviour. We included in
our sample all individuals aged 18–65 years with a reliable
dietary intake and with non-missing values on key
demographic and behavioural variables. Socio­demographic
variables included age, sex, household size, education,
income-to-poverty ratio, and race or ethnicity. Income-to-
poverty ratio is a measure of household income divided by
the poverty guideline. Poverty guidelines, calculated by
the US Department of Health and Human Services, are
specific to household size, state, and year.17 An income-to-
poverty ratio lower than 1 means that a household is in
poverty. We recoded race or ethnicity into four groups:
non-Hispanic white, non-Hispanic black, Hispanic, and
other or multiracial. Self-described vegetarian status was
determined by asking respondents the following: “do you
consider yourself to be a vegetarian?”.
Diet and emission assessments
Food consumption data in NHANES are based on a 24-h
dietary recall, which uses the Automated Multiple-Pass
Method that has been described previously.18 Our study
used data from the day 1 recalls. Reported intake was
coded to give consumption of each food item in g for
each person. 4623 different food codes were reported in
the 2007–10 NHANES. Because most environmental
impact data are reported at the level of the commodity,
we converted the as-eaten foods reported in NHANES
(eg, pepperoni pizza) into consumption of 332 raw
commodity ingredients (eg, wheat, milk, pork, and so on)
by use of recipe files developed for the Food Commodities
Intake Database (FCID).19
GHGE were linked to commodity consumption by use
of dataFIELD (the database of Food Impacts on the
Environment for Linking to Diets). Built through a
comprehensive literature review of life cycle assessment
studies from 2005 to 2016, dataFIELD includes GHGE
values (kg CO2-equivalents [CO2-eq] per kg of commodity)
up to the farm gate for most commodities and to the
processor gate for processed commodities such as flours
and oils. The FCID recipe files enabled us to adjust for
cooked weight so that all impacts are based on as-eaten
quantities. Details of the database creation, including a
table of food environmental impacts, have been published
previously.2 The full database can be found online.
The healthfulness of diets was assessed using the
Healthy Eating Index 2010 (HEI), a previously validated
measure of diet quality.20,21 The HEI measures how well a
diet corresponds to the Dietary Guidelines for Americans.
Scores range from 0 to 100 and include 12 components.
Nine components address adequacy (total fruits, whole
www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020
Articles
7188 NHANES respondents*
From NHANES
Tried
No 5591 were not potential
national dietary
survey question guidance? changers
Yes
From imputation
Agreed
that climate No 571 were not potential
model using
change is caused changers
Chatham House
data
by humans?
Yes
1026 classified as potential
changers
Figure 1: Identification of potential changers
We identified potential changers as individuals who might be receptive to
changing their diets because of dietary guidance that includes environmental
sustainability. NHANES=National Health and Nutrition Examination Survey.
*Respondents from 2007 to 2010 with data for dietary guidance items and
sociodemographic variables were included.
fruits, total vegetables, dark greens and legumes, whole
grains, dairy, total protein foods, seafood and plant
proteins, and fatty acid ratio), and three are moderation
components, scored higher for lower consumption
(refined grains, sodium, and empty calories). We
calculated HEI scores for each individual in our NHANES
sample by use of an algorithm developed by the National
Cancer Institute.22 A detailed table of the scoring method
is available in the appendix (p 1). See Online for appendix
We calculated diet costs for each individual by use of
the US Department of Agriculture’s Center for Nutrition
Policy and Promotion Food Prices database. The database
gives the price per 100 g for NHANES’ as-eaten food
codes from 2003–04. Updating of the database for
2007–10 NHANES and details of diet cost calculations are
described in the appendix (p 2).
Identifying potential changers
Which individuals would change their diets if the US
government were to include information and suggestions
for environmentally sustainable diets in the Dietary
Guidelines for Americans? This question was the
organising framework for identifying potential changers,
who were defined as individuals that tried US dietary
guidance and agreed that humans contribute to climate
change. The first condition was reported by respondents
in NHANES. The second condition was predicted for
NHANES respondents by use of answers from similar For the full dataFIELD database
individuals in another nationally representative survey see http://css.umich.edu/page/
datafield
(figure 1).
We obtained information on NHANES respondents’
previous use of dietary guidance from the Consumer
Behaviour Phone Follow-up Module for Adults and
coded it into a dichotomous variable. Individuals who
e100
 Articles

Full sample Not potential Potential changer† p value‡ Dietary substitutions

(n=7188) changer (n=6162) (n=1026)
We sought to develop a clear set of dietary substitutions
Sex ·· ·· ·· <0·0001 that could be communicated easily to policy makers and
Men 3360 (47%; 46–49) 3139 (52%; 50–54) 221 (22%; 19–26) ·· the public while retaining the complexity of the dietary
Women 3828 (53%; 51–54) 3023 (48%; 46–50) 805 (78%; 75–81) ·· habits of a diverse population and the nuances in the
Age (years) ·· ·· ·· 0·10 datasets reflecting those habits. Because of this approach
18 to 29 1751 (24%; 22–26) 1515 (24%; 22–27) 236 (22%; 19–26) ·· and because NHANES has thousands of foods, we chose
30 to 49 3051 (44%; 42–46) 2613 (45%; 42–47) 438 (42%; 38–46) ·· general substitutions (eg, poultry for beef) rather than
50 to 65 2386 (32%; 30–34) 2034 (31%; 29–33) 352 (36%; 32–40) ·· specific ones (eg, “stewed chicken with tomato-based
Race or ethnicity ·· ·· ·· <0·0001 sauce, Mexican style” for “Mexican style beef stew, no
Non-Hispanic white 3208 (69%; 64–74) 2677 (68%; 63–73) 531 (75%; 69–80) ·· potatoes, tomato-based sauce”). We replaced meats in the
Non-Hispanic black 1477 (12%; 10–14) 1258 (12%; 10–14) 219 (11%; 9–14) ·· diet, focusing on beef, because of their effect on the
Hispanic 2187 (14%; 11–18) 1952 (15%; 11–19) 235 (10%; 7–14) ·· environment.2
Other 316 (5%; 5–7) 275 (6%; 5–7) 41 (5%; 3–6) ·· To implement the substitutions, we operated at the
Education ·· ·· ·· <0·0001 commodity level with use of the FCID. Three replace­
Lower than high school 1875 (17%; 16–19) 1781 (19%; 17–21) 94 (7%; 5–11) ·· ments were chosen: beef intake replaced with poultry,
High-school graduate or 1695 (24%; 22–26) 1514 (25%; 23–27) 181 (16%; 13–20) ·· beef intake replaced with plant-protein foods, and meat
equivalent intake (beef, pork, and poultry) replaced with plant-
Some college 2141 (31%; 30–33) 1707 (30%; 28–31) 434 (39%; 35–43) ·· protein foods. We used different levels of replacement, in
College graduate or higher 1477 (28%; 26–31) 1160 (26%; 24–29) 317 (37%; 33–42) ·· which 100%, 50%, or 25% of the original foods were
Income-to-poverty ratio ·· ·· ·· <0·0001 replaced with the new foods. This range of substitution
<1 1336 (12%; 10–14) 1209 (13%; 11–15) 127 (7%; 6–9) ·· scenarios, both in terms of amounts substituted and in
1 to <2 1928 (18%; 17–20) 1765 (20%; 18–21) 163 (11%; 8–15) ·· types of replacements, was selected to provide a full range
2 to <5 2434 (38%; 36–41) 2000 (37%; 35–40) 434 (42%; 38–45) ·· of possible effects. If an individual did not consume the
≥5 1490 (32%; 29–35) 1188 (30%; 27–33) 302 (40%; 35–46) ·· substituted item (eg, beef) on the interview day, no
Self-described vegetarian 164 (2%; 2–3) 131 (2%; 1–2) 33 (4%; 2–6) 0·02 substitution was made, but the individual was included in
Beef consumption (g/day)§ 51·3 (47·7–54·8) 53·9 (50·2–57·6) 37·7 (32·3–43·0) <0·0001 the analysis. We limited our analyses to these specific and
Pork consumption (g/day)§ 29·1 (26·8–31·5) 30·9 (28·5–33·3) 20·1 (15·8–24·5) <0·0001 fixed substitutions and did not investigate complementary
Poultry consumption (g/day)§ 55·9 (52·4–59·4) 56·3 (52·3–60·3) 53·8 (49·9–57·7) 0·35 changes that consumers might make with reduced beef
intake (eg, fewer hamburger buns).
Data are n (%; 95% CI) or mean (95% CI); all analyses account for survey design and sampling weights. NHANES=US
National Health and Nutrition Examination Survey. *NHANES 2007–2010 adults (aged 18–65 years) who responded to The plant-protein foods used as replacements for meat
questions about trying dietary guidance (MyPyramid or Food Guide Pyramid). †Potential changers are individuals who included 44 individual commodities sorted into three
reported trying dietary guidance and were estimated to be likely to agree that humans contribute to climate change; groups: legumes without soy, soy, and nuts and seeds. To
these individuals comprised 16% (95% CI 15–17) of the sample. ‡We used χ² tests to test for association between being
a potential changer (or not) and each of the categorical demographic variables; we used Student’s t test to test for
make predictions as realistic as possible, replacements
differences between potential changers and non-changers on each of the consumption variables. §Commodity accounted for the type and proportions of these foods
amounts of edible portion of the meats. that individuals were already eating. For example, if a
Table 1: NHANES sample characteristics*
potential changer reported eating only nuts and seeds,
but no legumes, then any replacements for meats would
be 100% nuts and seeds. For potential changers who did
answered “yes” to the question “have you tried to follow not consume plant-protein foods, mean consumption
the (MyPyramid Plan–Pyramid plan) recommended for proportions from the overall sample were used for
you?” were coded 1. Individuals who answered “no” to replacements. A detailed explanation of how these and
this question and those who said they had not heard other substitutions were made on an isocaloric basis is
of the Food Guide Pyramid or MyPyramid were coded 0. presented in the appendix (pp 3–4).
NHANES does not include questions about attitudes
toward climate change, so information on whether an Statistical analysis
individual agreed that humans contribute to climate We used statistical analysis to impute an attitude about
change was imputed by use of a survey commissioned by climate change to NHANES respondents, to identify
Chatham House and the Glasgow University Media differences between potential changers and non-
Group.23 This Chatham House survey was done online by changers, to predict the results of diet substitutions on
Ipsos MORI across 12 countries in 2014, and asked HEI and diet costs, and to identify differences between
a series of questions related to human impacts on climate baseline and replacement diets.
change. US respondents were coded as a 1 if they To impute an attitude about climate change to NHANES
answered “strongly agree” or “tend to agree” to the item respondents, we developed a logistic regression prediction
“to what extent do you agree or disagree with: human model with the US subsample (n=1051) of the Chatham
activities contribute to climate change.” Other respon­ House data by use of the dichotomous dependent variable
dents were coded 0. (ie, whether an individual agreed or not that humans

e101 www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020

 Articles

Food-related GHGE (kg CO2-equivalents per Estimated Healthy Eating Index* Estimated diet cost (US$ per person per day)*
person per day)*
Mean Mean change† Change (%)‡ Mean Mean change† Change (%)‡ Mean Mean change† Change (%)‡
Original diet 3·88 ·· ·· 52·65 ·· ·· 5·24 ·· ··
(3·64 to 4·12) (51·97 to 53·32) (5·16 to 5·32)
100% beef replaced
With poultry 2·50 –1·38 –35·7 53·53 0·88 1·7 5·15 –0·09 –1·7
(2·36 to 2·64) (–1·58 to –1·19) (52·82 to 54·24) (0·76 to 1·00) (5·08 to 5·22) (–0·10 to –0·08)
With plant protein§ 2·32 –1·56 –40·3 54·39 1·74 3·3 4·95 –0·29 –5·5
(2·18 to 2·46) (–1·79 to –1·34) (53·64 to 55·14) (1·40 to 2·08) (4·87 to 5·03) (–0·33 to –0·25)
50% beef replaced
With poultry 3·19 –0·69 –17·8 53·09 0·44 0·8 5·20 –0·05 –0·9
(3·03 to 3·35) (–0·79 to –0·59) (52·40 to 53·77) (0·38 to 0·50) (5·12 to 5·27) (–0·05 to –0·04)
With plant protein§ 3·10 –0·78 –20·1 53·52 0·87 1·7 5·10 –0·14 –2·8
(2·94 to 3·26) (–0·89 to –0·67) (52·82 to 54·22) (0·70 to 1·04) (5·02 to 5·17) (–0·17 to –0·12)
25% beef replaced
With poultry 3·54 –0·35 –8·9 52·87 0·22 0·4 5·22 –0·02 –0·4
(3·34 to 3·74) (–0·40 to –0·30) (52·19 to 53·55) (0·19 to 0·25) (5·14 to 5·29) (–0·03 to –0·02)
With plant protein§ 3·49 –0·39 –10·1 53·08 0·44 0·8 5·17 –0·07 –1·4
(3·29 to 3·69) (–0·45 to –0·34) (52·40 to 53·77) (0·35 to 0·52) (5·09 to 5·25) (–0·08 to –0·06)
100% beef, pork, or poultry 1·96 –1·93 –49·6 57·22 4·57 8·7 4·69 –0·55 –10·5
replaced with plant protein§ (1·84 to 2·08) (–2·14 to –1·71) (56·20 to 58·23) (4·04 to 5·09) (4·56 to 4·81) (–0·59 to –0·51)
50% beef, pork, or poultry replaced 2·92 –0·96 –24·8 54·93 2·28 4·3 4·96 –0·28 –5·3
with plant protein§ (2·76 to 3·08) (–1·07 to –0·86) (54·15 to 55·71) (2·02 to 2·55) (4·87 to 5·06) (–0·30 to –0·26)
25% beef, pork, or poultry replaced 3·41 –0·48 –12·1 53·79 1·14 2·2 5·10 –0·14 –2·6
with plant protein§ (3·21 to 3·61) (–0·54 to –0·43) (53·08 to 54·50) (1·01 to 1·27) (5·02 to 5·19) (–0·15 to –0·13)
Data are mean (95% CI); all analyses account for survey design and sampling weights. Potential changers (n=1026) are individuals who reported trying dietary guidance and were estimated to be likely to agree
that humans contribute to climate change; these individuals comprised 16% (95% CI 15–17) of the sample. All replacements were made in equal calorie amounts, as estimated from the National Nutrient
Database for Standard Reference. Replacements were only made if individuals consumed the meats in question: 645 (61%) ate beef and 938 (92%) ate beef, pork, or poultry; however, mean changes included all
potential changers, whether a replacement was made or not. GHGE=greenhouse gas emissions. NHANES=US National Health and Nutrition Examination Survey. *Food-related GHGE were calculated on the basis
of commodity intakes by use of the database of Food Impacts on the Environment for Linking to Diets; mean results are based on calculations of substitutions at the individual level, with variability
due to sampling error in NHANES; HEI and diet cost results are means of person-level predicted values and associated CIs; predictions were based on commodity intakes and sociodemographic variables
(appendix p 5). †A paired t test was used to test the hypothesis that the mean difference between individuals’ substituted diets and original diets was equal to 0; all differences in the table were significant at
a level of p<0·0001. ‡Values are percent change in the mean value compared with that of baseline (original). §Plant proteins are legumes, nuts, and seeds; diet changes for each potential changer reflected the
individual’s actual reported intakes of these three food groups; replacements were made in the same ratio as that the individual reported eating the three food groups; if the individual did not eat any of the food
groups, the overall average ratio in the sample was used to distribute the new intake, specifically 0·405 for legumes other than soy, 0·336 for nuts or seeds, and 0·259 for soy.

Table 2: Results of hypothetical meat reductions among potential changers in dietary GHGE, Healthy Eating Index, and dietary costs

contribute to climate change) and all independent
variables that were also available in NHANES: age,
gender, education, household size, and income-to-poverty
ratio. We used coefficients from this model and observed
demographic characteristics from NHANES respondents
to impute the dichotomous attitude variable to NHANES
data (appendix pp 5–6, 9).
To identify differences between potential changers and
non-changers on demographic variables, we used χ² tests.
To identify differences between these groups on meat
consumption variables, we used Student’s t tests.
We examined three outcomes from our diet substitutions:
GHGE, HEI, and diet costs; GHGE was calculated, while
HEI and diet costs were modelled. We calculated the
change in GHGE with replacement diets, because there is
a direct linkage from FCID to dataFIELD. However, there
is no one-to-one correspondence of FCID commodities to
the nutrition-oriented food groups needed for calculation
of HEI scores. Therefore, we developed a predictive model
of HEI based on aggregate groups of commodities. The
model used calculated HEI scores of each individual as the
dependent variable and intakes of 19 aggregated
commodity groups (eg, beef, poultry, vegetables, and so
on) and sociodemographic variables as independent
variables. This model was a good predictor of actual
HEI (p<0·0001, R² 0·44). Our predictions then used the
coefficients from this model with the new food commodity
quantities and demographics to predict a post-substitution
HEI. The same approach was used for predicting the diet
cost for each respondent (p<0·0001, R² 0·32; appendix p 7).
The corresponding results are presented as mean
differences between baseline and replacement diets, with
associated 95% CIs. We used paired t tests to test for
differences between baseline and replacement diets.
All analyses were done with Stata (version 13) survey
procedures, which account for survey design and
sampling weights. We used survey strata, primary
sampling units, and sampling weights (adjusted for our
use of multiple years) available with NHANES data to set
up the survey design in a svyset statement. Analyses
included mean, tabulate, regress, and logistic procedures
with the svy prefix.

www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020 e102

 Articles

Mean per person per day (n=7188) Population-level impact per day*
Mean (kg CO2-eq) Mean change Change (%)‡ Total (metric Change in total Equivalent difference
(kg CO2-eq)† tonnes CO2-eq) (metric tonnes in passenger vehicle
CO2-eq) km§
Original diet 4·64 (4·48 to 4·80) ·· ·· 475 410 ·· ··
100% beef replaced
With poultry 4·41 (4·27 to 4·55) –0·22 (–0·26 to –0·19) –4·8 452 471 –22 939 –90 484 398
With plant protein¶ 4·39 (4·25 to 4·53) –0·25 (–0·29 to –0·21) –5·4 449 504 –25 906 –102 187 126
50% beef replaced
With poultry 4·53 (4·39 to 4·67) –0·11 (–0·13 to –0·09) –2·4 463 941 –11 469 –45 242 199
With plant protein¶ 4·51 (4·37 to 4·65) –0·13 (–0·15 to –0·11) –2·7 462 457 –12 953 –51 093 563
25% beef replaced
With poultry 4·58 (4·46 to 4·70) –0·06 (–0·07 to –0·05) –1·2 469 676 –5734 –22 621 099
With plant protein¶ 4·56 (4·42 to 4·70) –0·06 (–0·07 to –0·05) –1·4 468 934 –6476 –25 546 782
100% beef, pork, or poultry 4·33 (4·19 to 4·47) –0·31 (–0·35 to –0·27) –6·7 443 494 –31 916 –125 891 484
replaced with plant protein¶
50% beef, pork, or poultry 4·48 (4·34 to 4·62) –0·16 (–0·18 to –0·13) –3·4 459 452 –15 958 –62 945 742
replaced with plant protein¶
25% beef, pork, or poultry 4·56 (4·42 to 4·70) –0·08 (–0·09 to –0·07) –1·6 467 431 –7979 –31 472 871
replaced with plant protein¶
Data are mean (95% CI), unless specified otherwise; all analyses account for survey design and sampling weights. Potential changers (n=1026) are individuals who reported
trying dietary guidance and were estimated to be likely to agree that humans contribute to climate change; these individuals comprised 16% (95% CI 15–17) of the sample. All
replacements were made in equal calorie amounts, as estimated from the National Nutrient Database for Standard Reference. Replacements were only made if individuals
consumed the meats in question: 645 (61%) ate beef and 938 (92%) ate beef, pork, or poultry. GHGE=greenhouse gas emissions. NHANES=US National Health and Nutrition
Examination Survey. CO2-eq=CO2-equivalents. *Population-level values were calculated by use of the probability weights (expansion factors) supplied with the NHANES
dataset; these represent the size of the population at the midpoint of the survey years being used; in the case of NHANES 2007–10, this was 153 731 402 individuals. †A paired
t test was used to test the hypothesis that the mean difference between individuals’ substituted diets and original diets was equal to 0; all differences in the table were
significant at a level of p<0·0001. ‡Values are percent change in the mean value compared with that of baseline (original). §Calculated with the US Environmental Protection
For the Greenhouse Gas Agency’s Greenhouse Gas Equivalencies Calculator. ¶Plant proteins are legumes, nuts, and seeds; diet changes for each potential changer reflected the individual’s actual
Equivalencies Calculator see reported intakes of these three food groups; replacements were made in the same ratio as that the individual reported eating the three food groups; if the individual did not
https://www.epa.gov/energy/ eat any of the food groups, the overall average ratio in the sample was used to distribute the new intake, specifically 0·405 for legumes other than soy, 0·336 for nuts or
greenhouse-gas-equivalencies- seeds, and 0·259 for soy.
calculator
Table 3: Total US food-related GHGE after hypothetical changes in meat intake among potential changers

Role of the funding source
The funder of the study had no role in study design, data
collection, data analysis, data interpretation, or writing of
the report. The corresponding author had full access to
all the data in the study and had final responsibility for
the decision to submit for publication.
Results
The total sample size of our study comprised 7188 NHANES
respondents. 22% (1597 respondents) of these individuals
reported trying dietary guidance, and 69% (4247) were likely
to agree that human activities contribute to climate change.
Of these, 16% (1026) were in both groups, and thus were
classified as potential changers. The overall sample
reflected the US population: women comprised slightly
over half of participants and about two-thirds of participants
were non-Hispanic white (table 1). Only 2% (164)
of 7188 individuals were self-described vegetarians.
Potential changers were more likely to be women, to
be more highly educated, or to have higher income than
those classified as non-changers. Compared with non-
Hispanic white individuals, those who were of other
ethnicities were less likely to be potential changers. We
observed no significant differences in age between
potential changers and the rest of the sample. Potential
changers were more likely to describe themselves as
vegetarians and, on average, consumed less beef and
pork (but not poultry) than other respondents.
Baseline mean dietary GHGE among potential
changers was 3·88 kg CO2-eq per person per day
(95% CI 3·64–4·12; table 2). Beef replacement
predictions were run on the 61% (645) potential
changers who reported eating beef on their dietary recall
day, which amounted to 10% of the overall sample. In
potential changers, replacing 100% of beef intake with
poultry reduced mean dietary GHGE by 1·38 kg CO2-eq
per person per day (95% CI 1·19–1·58; table 2). This
change also increased the mean estimated HEI and
decreased mean estimated dietary costs, representing a
decrease in mean GHGE of 35·7%, a 1·7% increase in
mean HEI, and a 1·7% decrease in mean cost (table 2).
Replacing the beef with plant-protein foods reduced the
mean GHGE of potential changers by 40·3%, increased
mean HEI by 3·3%, and decreased mean dietary cost by
5·5%. Replacing less than 100% of beef intake in the
diet of potential changers resulted in similar, but
smaller, modifications in GHGE, HEI, and diet costs.
Absolute quantities of meats and plant proteins before
and after replacements are presented in the
appendix (p 8).

e103 www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020

 Articles

3·0 Plant proteins*

Poultry
Pork
Beef
2·5 Other meats, eggs

2·0
kg CO2 equivalents per day

1·5

1·0

0·5

0
Original protein 25% beef 50% beef 100% beef 25% beef 50% beef 100% beef 25% beef, pork, 50% beef, pork, 100% beef,
food GHGE replaced with replaced with replaced with replaced with replaced with replaced with and poultry and poultry pork, and
among poultry poultry poultry plant proteins plant proteins plant proteins replaced with replaced with poultry
potential plant proteins plant proteins replaced with
changers plant proteins

Figure 2: GHGE from protein foods in potential changers before and after hypothetical changes
Data are mean (95% CI); all analyses account for survey design and sampling weights. Potential changers (n=1026) were individuals who reported trying dietary
guidance and were estimated to be likely to agree that humans contribute to climate change. These individuals were 16% of the sample (95% CI 15–17). All
replacements were made in equal calorie amounts, as estimated from the National Nutrient Database for Standard Reference. Replacements were only made if
individuals consumed the meats in question: 645 (61%) ate beef, and 938 (92%) ate beef, pork, or poultry. GHGE=greenhouse gas emissions. *Plant proteins are
legumes, nuts, and seeds; diet changes for each potential changer reflected the individual’s actual reported intakes of these three food groups; replacements were
made in the same ratio as that the individual reported eating the three food groups; if the individual did not eat any of the food groups, the overall average
proportions in the sample were used to distribute the new intake, specifically 0·405 for legumes other than soy, 0·336 for nuts or seeds, and 0·259 for soy.

Almost all (92%; n=938) potential changers ate beef, Discussion

pork, or poultry on their recall day, therefore, when Replacing beef or beef, pork, and poultry in the diets of
substituting for these meats, we ran scenarios on 15% of motivated consumers reduced the GHGE associated with
the overall sample. Replacing 100% of beef, pork, and their diets by an average of 9% to 50% depending on the
poultry intake in the diet of these potential changers with type and degree of substitution. Although these
plant-protein foods lowered mean GHGE by 49·6%, environmental impacts were substantial among potential
increased mean HEI by 8·7%, and decreased dietary cost changers, because they comprised only 16% of the sample
by 10·5%. Replacing only a quarter of this meat intake in (1026 respondents), overall dietary GHGE changes at the
the diet of potential changers reduced mean GHGE by population level were much smaller. Diet changes also
12·1%, increased mean HEI by 2·2%, and decreased cost increased the healthfulness of the diets in potential
by 2·6% (table 2). changers and reduced diet costs. In general, diet quality in
We assessed the effect of these substitutions made by the USA (as measured by HEI) is low and the modest
potential changers on the overall sample (table 3). changes that we observed in this study are a step in the
Replacing 100% of beef with either poultry or plant- right direction. Although the greatest reductions in
protein foods in the diet of only the potential changers emissions came from substituting plant-protein foods for
reduced the mean GHGE in the overall sample by all beef, pork, and poultry intake, replacing just the beef
about 5%. Replacing meat and poultry with plant proteins intake would account for more than 80% of this reduction.
lowered GHGE by 6·7%. Our GHGE results are broadly consistent with
We also assessed how changes in intakes from the previous research. For example, in a review of studies on
different protein food groups contributed to GHGE the environmental impacts of dietary change,
reductions among potential changers (figure 2). Beef Aleksandrowicz and colleagues found decreases in
intake represented most GHGE from the original diet GHGE of 3% to 36% when meat from ruminant animals
and remained the largest share of GHGE after any (eg, beef or lamb) was replaced with meat from
substitution scenario except 100% beef replacement. In monogastric animals (eg, chicken or pork), and
other words, beef was still the largest contributor to decreases of 15% to 58% with changes to vegetarian
emissions even when intake was reduced. diets.24 In our study, complete substitution of beef for

www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020 e104

 Articles
poultry resulted in a decreased GHGE of 35·7% for
potential changers, whereas shifting away from all meats
to vegetarian protein foods resulted in a 49·6% drop.
Substantial reductions in meat intakes are also
recommended by expert committee reports.25,26
Our results on diet healthfulness and cost are also
consistent with the literature. Most, but not all, studies
have shown that positive improvements in diet
healthfulness are concomitant with reductions in GHGE.
For example, of the 37 scenarios in the review by
Aleksandrowicz and colleagues that modified diets to
meet health guidelines, only four had an increase in
GHGE.24 All scenarios in our study both reduced GHGE
and improved diet healthfulness. Optimisation studies
have shown that healthier and more sustainable diets can
be obtained for modest reductions in cost (3–11%), which
was similar to our results.6,27
These comparisons are based on our results for
potential changers. Because they accounted for only 16%
of the sample, our overall population estimates for GHGE
reductions are much smaller than those of other studies.
This is probably a more realistic short-term outcome for
attempts to move towards more climate-friendly diets,
because the entire population is not expected to make
immediate changes. Still, considering the scale of these
food replacements relative to other GHGE in the USA,
our diet scenarios produced reductions equivalent to
22–126 million fewer km driven in a passenger vehicle for
each day of intake.28
Clearly, the transition to climate-friendly diets will
require new research and new policy work. We used a
relatively weak policy lever—information from dietary
guidance—to motivate change.29,30 We assumed that
individuals who had tried to follow guidance before and
who agreed that humans caused climate change would
make changes to their diets to reduce their carbon
footprint, if such information was newly included in
dietary guidelines. However, food choice behaviour is
complex and multi-faceted.31 Taste, cultural preferences,
convenience, and costs are all important factors that
shape this behaviour, in addition to health and
environmental concerns. Moreover, several relevant
aspects of meat-eating behaviour have been documented,
such as consumer attachment to eating meat and various
rationalisations for it.32–34 The potential changers we
identified already consumed less beef and pork at
baseline than other individuals in the sample, but,
unfortunately, we don’t know how attached they might be
to eating beef. Therefore, how much they would reduce
their beef intake is an open question, which is why we
assessed several scenarios. We were not able to better
model consumption decisions, either who would make
diet changes or by how much, because NHANES and
other nationally representative surveys in the USA do not
include questions on attitudes or behaviours towards
climate action or meat consumption. Future research
would benefit from such an instrument.
e105
Our study had other limitations. We used a static
analysis focused only on specific fixed diet modifications
of potential changers. We did not investigate other
dietary changes that might accompany this reduction of
meats or secondary effects on production, market supply,
beef prices, or consumption of non-changers, either
within the USA or internationally. For example, the
reductions in GHGE described here could be muted if
excess supply is shifted overseas. As such, our estimates
are better thought of as potential first-order, short-run
changes. Finally, food production has other environ­
mental impacts, such as land and water use, which could
be modelled in the future.35
An overall strength of our study is the realistic nature of
the dietary changes. Changes were made only in the
portion of the population that was more likely to be
motivated by this policy lever. We included modest
change scenarios that avoided the complete elimination
of food groups. Changes in food groups (amounts of
reductions in meat and increases in poultry, legumes,
nuts, or seeds) were based on how much individuals were
already eating, and replacements took into consideration
the proportions in which they ate different commodities
within these groups. These choices minimised the
differences from the existing diets of potential changers,
making them more likely to be acceptable to consumers.
Another strength of this study was the underlying dataset
developed for it. The GHGE values came from a
comprehensive approach to match detailed food
consumption data with the latest literature on environ­
mental impacts.
In conclusion, changes in food consumption by a small
percentage of motivated individuals can reduce food-
related GHGE, increase diet healthfulness, and reduce
diet costs. These changes in motivated consumers can
have an effect, albeit modest, on emissions at the national
level. Our study provides additional evidence that it is
worthwhile to provide environmental sustainability as
well as nutrition information to US consumers. While
dietary guidance policy is one way to disseminate this
information, other methods should also be considered.
Contributors
DR and MH designed the research. AWS, DR, MH, and RA did the
research. MH developed the impacts database (dataFIELD), with input
from DR and AWS. AWS and DR linked dataFIELD to NHANES, with
input from MH. RA matched prices to NHANES foods and updated for
inflation, with input from DR and AWS. AWS and RA analysed data,
with guidance from DR. AWS and DR wrote the manuscript and DR
edited the revisions. MH and RA read manuscript drafts, suggested
revisions, and approved the final content of the manuscript.
Declarations of Interest
We declare no competing interests.
Acknowledgments
This work was funded by the Wellcome Trust (grant 106854/Z/15/Z).
References
1 Intergovernmental Panel on Climate Change. Climate Change 2014:
synthesis report. Contribution of working groups I, II and III to
the fifth assessment report of the Intergovernmental Panel on Climate
Change. Geneva: Intergovernmental Panel on Climate Change, 2014.
www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020

2 Heller MC, Willits-Smith A, Meyer R, Keoleian GA, Rose D.
Greenhouse gas emissions and energy use associated with production
of individual self-selected US diets. Environ Res Lett 2018; 13: 044004.
3 Poore J, Nemecek T. Reducing food’s environmental impacts
through producers and consumers. Science 2018; 360: 987–92.
4 Food and Agriculture Organization. Sustainable diets and
biodiversity: directions and solutions for policy, research, and
action. International Scientific Symposium, Biodiversity and
Sustainable Diets United Against Hunger; Rome; Nov 3–5, 2010.
5 Drewnowski A. Healthy diets for a healthy planet. AJCN 2014;
99: 1284–85.
6 Macdiarmid JI, Kyle J, Horgan GW, et al. Sustainable diets for the
future: can we contribute to reducing greenhouse gas emissions by
eating a healthy diet? Am J Clin Nutr 2012; 96: 632–39.
7 Green R, Milner J, Dangour AD, et al. The potential to reduce
greenhouse gas emissions in the UK through healthy and realistic
dietary change. Clim Change 2015; 129: 253–65.
8 Saxe H. The New Nordic Diet is an effective tool in environmental
protection: it reduces the associated socioeconomic cost of diets.
Am J Clin Nutr 2014; 99: 1117–25.
9 Heller MC, Keoleian GA. Greenhouse gas emission estimates of
US dietary choices and food loss. J Ind Ecol 2015; 19: 391–401.
10 Rose D, Heller MC, Willits-Smith AM, Meyer RJ. Carbon footprint
of self-selected US diets: nutritional, demographic, and behavioral
correlates. Am J Clin Nutr 2019; 109: 526–34.
11 Monsivais P, Scarborough P, Lloyd T, et al. Greater accordance with
the Dietary Approaches to Stop Hypertension dietary pattern is
associated with lower diet-related greenhouse gas production but
higher dietary costs in the United Kingdom. Am J Clin Nutr 2015;
102: 138–45.
12 Seconda L, Baudry J, Alles B, et al. Comparing nutritional,
economic, and environmental performances of diets according to
their levels of greenhouse gas emissions. Clim Change 2018;
148: 155–72.
13 Perignon M, Vieux F, Soler L, Masset G, Darmon N. Improving diet
sustainability through evolution of food choices: review of
epidemiological studies on the environmental impact of diets.
Nutrition Reviews 2017; 75: 2–17.
14 Vieux F, Darmon N, Touazi D, Soler LG. Greenhouse gas emissions
of self-selected individual diets in France: changing the diet structure
or consuming less? Ecol Econ 2012; 75: 91–101.
15 Biesbroek S, Bueno-de-Mesquita HB, Peeters PHM, et al. Reducing
our environmental footprint and improving our health: greenhouse
gas emission and land use of usual diet and mortality in EPIC-NL:
a prospective cohort study. Environ Health 2014; 13: 27.
16 van de Kamp, Mirjam E, Seves SM, Temme EHM. Reducing GHG
emissions while improving diet quality: exploring the potential of
reduced meat, cheese and alcoholic and soft drinks consumption
at specific moments during the day. BMC Public Health 2018;
18: 264.
17 Department of Health and Human Services. The 2009 HHS
Poverty Guidelines. 2010. https://aspe.hhs.gov/2009-hhs-poverty-
guidelines (accessed March 3, 2020).
18 Moshfegh AJ, Rhodes DG, Baer DJ, et al. The US Department of
Agriculture Automated Multiple-Pass Method reduces bias in the
collection of energy intakes. Am J Clin Nutr 2008; 88: 324–32.
www.thelancet.com/planetary-health Vol 4 March 2020
Articles
19 US Environmental Protection Agency. Food commodities intake
database. 2012. http://fcid.foodrisk.org/dbc/ (accessed
March 3, 2020).
20 Guenther PM, Casavale KO, Reedy J, et al. Update of the Healthy
Eating Index: HEI-2010. J Acad Nutr Diet 2013; 113: 569–80.
21 Guenther PM, Kirkpatrick SI, Reedy J, et al. The Healthy Eating
Index-2010 is a valid and reliable measure of diet quality according to
the 2010 Dietary Guidelines for Americans. J Nutr 2014; 144: 399–407.
22 US National Cancer Institute. Healthy Eating Index SAS code.
https://epi.grants.cancer.gov/hei/sas-code.html (accessed March
3, 2020).
23 Wellesley L, Happer C, Froggatt A. Changing climate, changing
diets: pathways to lower meat consumption. London: Chatham
House, The Royal Institute of Affairs, 2015.
24 Aleksandrowicz L, Green R, Joy EJM, Smith P, Haines A.
The impacts of dietary change on greenhouse gas emissions, land
use, water use, and health: a systematic review. PLoS One 2016;
11: e0165797.
25 Willett W, Rockström J, Loken B, et al. Food in the Anthropocene:
the EAT-Lancet Commission on healthy diets from sustainable food
systems. Lancet 2019; 393: 447–92.
26 Swinburn BA, Kraak VI, Allender S, et al. The global syndemic
of obesity, undernutrition, and climate change: The Lancet
Commission report. Lancet 2019; 393: 791–846.
27 Donati M, Menozzi D, Zighetti C, Rosi A, Zinetti A, Scazzina F.
Towards a sustainable diet combining economic, environmental
and nutritional objectives. Appetite 2016; 106: 48–57.
28 US Environmental Protection Agency. Greenhouse gas
equivalencies calculator. https://www.epa.gov/energy/
greenhouse-gas-equivalencies-calculator (accessed March 3, 2020).
29 Brambila-Macias J, Shankar B, Capacci S, et al. Policy interventions
to promote healthy eating: a review of what works, what does not,
and what is promising. Food Nutr Bull 2011; 32: 365–75.
30 Nuffield Council on Bioethics. The intrusiveness of different
policies: the intervention ladder. In: Public health: ethical issues.
London: Nuffield Council on Bioethics, 2007: xviii–xviv.
31 Sobal J, Bisogni CA, Jastran M. Food choice is multifaceted,
contextual, dynamic, multilevel, integrated, and diverse.
Mind Brain Educ 2014; 8: 6–12.
32 Graca J, Calheiros MM, Oliveira A. Attached to meat?
(Un)Willingness and intentions to adopt a more plant-based diet.
Appetite 2015; 95: 113–25.
33 Kunst JR, Hohle SM. Meat eaters by dissociation: how we present,
prepare and talk about meat increases willingness to eat meat by
reducing empathy and disgust. Appetite 2016; 105: 758–74.
34 Piazza J, Ruby MB, Loughnan S, et al. Rationalizing meat
consumption. The 4Ns. Appetite 2015; 91: 114–28.
35 Heller MC, Willits-Smith A, Keoleian G, Rose D. Food choices and
the food-energy-water nexus: evaluating energy demand, water
scarcity and carbon footprints of self-selected diets in the U.S.
International Symposium on Sustainable Systems & Technology;
Portland, OR, USA; June 25–28, 2019.
e106
Another random document with
no related content on Scribd:
rakastua häneen silmittömästi. Olihan sydän tyhjä ja ikävöivä;
tyhjyyden täytteeksi sopi Kalle niin hyvin.

Tuli viimein se päivä, jolloin Kallen piti saapuman. Liinalta se ei

ruvennut mitenkään kulumaan loppuun asti; istunta, astunta,
kiikunta, kaikki ne hänen ainoat työnsä tuntuivat yhtä ikäviltä.

Juotiin teetä, syötiin illallinen, mutta rovastipa se vain yksin söikin,

vaikka kaksi heitä pöydän ääressä istui.

Viho viimeinkin kuului maantiellä aisakellon ääni ja Liina tunsi sen

pappilan kelloksi. Lienee sen tuntenut rovastikin, koskapahan alkoi
tunkea paksua päällystakkia yllensä ja lähteä rappusille. Liina
seurasi porstuaan ja jäi lasioven sisäpuolella kurkistelemaan.
Aurinko oli jo ammoin laskeutunut, mutta täys’kuu toki yön
valoisaksi.

Kärrit, tulla kolisten jäätynyttä maata, pysähtyivät rappujen eteen,

ja niistä hypähti maahan todellakin muhkean näköinen nuori
herrasmies. Rovastin viittauksesta ajoi renki kärrit tuparakennuksen
eteen ja nosti siihen Kallen tavarat.

Rovasti oli laskeutunut alimmalle rapulle, siinä katellen tervehtinyt

tulijaa ja lähtenyt hänen edeltänsä astumaan pienelle puolelle.
Päästyään porstuaan avasi hän erään oven, sanoen:

"Täss' on teidän kammarinne ja avaimen paikka on tässä seinällä

naulassa. Asetelkaa nyt omat tavaranne ja tulkaa huomeisaamuna
aikaisin minun puheilleni, niin saamme tarkemmin sopia palkoista ja
muista asioista."
 "Kiitoksia. Minä mielelläni menenkin nyt tervehtimään kotiväkeä
pitkästä ajasta."

Kalle nosti tavaransa kammariin, pisti avaimen naulaan, kumarsi

"hyvää yötä!" rovastille ja astui suoraa päätä ulos portista, edes
katsahtamattakaan suuren puolen porstuaan päin, jonka oven takaa
Liina pakeni kammariinsa, rinta melkein tukehtuvana oudosta
levottomuudesta.

Hän heittäytyi sohvalle ja alkoi pukea tunteitansa ajatuksiksi:

"Miks'hän isä ei häntä kutsunut sisään? Pianhan Kaisa olisi teetä
varistanut. Ja tuo Kalle, lieneekö hänkin tullut ylpeäksi, kun ei edes
katsahtanutkaan minuun päin?" Ajattelijalta jäi levottomuuden
kiireessä huomaamatta, että hänhän olikin seisonut oven takana,
josta Kallen oli mahdoton häntä havaita, vaikka ei olisikaan ollut
ylpeä.

Kalle puolestaan oli käsittänyt väärin opin uran, varsinkin

maanviljelyskoulun, ja tullut mielestänsä jo isoksikin herraksi, vaikka
ei kumminkaan niin suureksi, että olisi halveksinut pappilan ainoaa
tytärtä. Ei, päin vastoin oli vähitellen herrastuessa hänelle useinkin
johtunut mieleen tuo ensimmäinen väkinäinen suutelutemppu, ja
vaikka Kalle ei ollutkaan yhtä haaveksivainen kuin pappilan Liina,
häntä kun kova ruumiillinen työ esti siksi joutumasta, niin olipa hän
sentään isosti ilostunut, kun sai koulunsa johtajalta kuulla, että
hänelle oli paikka tarjona kotipitäjänsä pappilasta. Ja nyt hän pihaan
ajaessaan oli kyllä koettanut tähystellä, eikö missään päin vilahtaisi
herrasneiden haamua. Sitä kun ei tapahtunut, täytyi hänen malttaa
mieltänsä toistaiseksi.

Kallen saapuessa kotitaloon yriteltiin siellä jo käymään levolle.

Mutta pian selvisi äiti toimittamaan kauan ikävöidylle pojalle illallista,
jota odotellessaan ja syödessään "paljon" nähnyt ja kokenut Kalle
kertoellen tyydytteli vanhempainsa ja muun kotiväen luonnollista
uteliaisuutta.

Hän muun muassa puheli, mitenkä "hirveän" ahkera siellä

maanviljelyskoulussa täytyy olla; ihan toista on siellä olo kuin
varsinaisessa lukukoulussa: lukemista melkein yhtä paljo ja sen
lisäksi ajetaan työhön ihan kuin pahinta renkiä, niin että varhain
aamusta myöhään iltaan ei ole hetkeäkään lepoa.

"Mitenkä siellä sitte ehditään noin herrastua?" kysäsi häneltä

isänsä, joka jo pitkään oli katsellut Kallen herrasmaista trikoopukua
ja käytöstä ja muita outoja liikkeitä.

"Yhäkö sitä nyt sentään pitäisi olla kuin mikä tuhkimus", vastasi
Kalle, käsittäen isänsä lauseen enemmän kiitokseksi kuin moitteeksi
ja ollen itsekseen hyvillänsä, että hänen ryhdissänsä tapahtunut
muutos niin selvästi näkyi.

Isäntä ei siihen enää virkkanut mitään, mutta kuitenkin alkoi

Kallesta tuntua jotakin hänelle käsittämätöntä "olevan koti-ilmassa".
Sen tähden hän kiiruhtihe pois pikemmin, kuin tullessaan oli aikonut,
jättäen tällä kertaa vähemmälle sekä oppinsa että muun
mahtavuutensa näyttelemiset.

Palattuansa rovastin osoittamaan kammariinsa ryhtyi hän

järjestelemään kapineitaan.

Pihan toiselta puolen hohti eräästä ikkunasta valoa. Kalle ensin

itsekseen arvaeli, kuka siellä niin myöhään vielä valvoi; mutta
yht'äkkiä johtui hänelle sitte mieleen, että se se juuri olikin Liinan
kammari, ja omituista suloa se muisto tuntui mieleen levittävän. Ei
nyt kuitenkaan ollut aikaa unohtua sitä ajattelemaan. Hän siirsi
lampun pois ikkunan edestä, että paremmin näkisi purkaa
tavaroitansa, ja sattui sitä jotenkuten liikuttelemaan niin, että sen
valo pari kolme kertaa välähti pihan takaiseen ikkunaan.

Liina tähystellessään oman huoneensa ikkunasta luuli sitä

erityiseksi, hänelle aiotuksi tervehdykseksi ja tyyntyi äskeisestä
toivottomuudestaan. Hän vaipui unelmiin, jopa viimein unenkin
valtaan, muistamatta sammuttaa tultansa.

Seuraavana päivänä tapahtui nuorten tutustuminen silmästä

silmään, ja sitä jatkettiin sitte rovastin huomaamatta niin hyvällä
menestyksellä, että he viimein käsikkäin astuivat "ukon" eteen
pyytämään siunausta.

Sepä oli rovastille ankara isku. Hän niin ällistyi, että olisi
varmaankin seljälleen kellahtanut, ell'ei olisi sattunut istumaan
karmituolissa pöytänsä edessä. Pois hän ajoi anojat sinänsä.

Mutta Liinalla oli vieläkin oma päänsä eikä rovastilla ollut nyt
yhtään enempää vaikutusvaltaa häneen kuin ennenkään. Liina osasi
ajaa asiaansa niin, että vanhuksen viimein täytyi suostua. Kuitenkin
hän pani ehdoksi, että Kallen piti ruveta itsenäiseksi maanviljelijäksi,
ja koska hänen kotitalossaan vielä oli varma entinen isäntä ja paljo
muita perillisiä ja pappila oli rovastin oma ainoastaan hänen
elinajakseen, niin ostettiin nuorille oma tila, maanlaadultaan
hyvänlainen, vaikka ei suuren suuri, vaan rakennuksiltaan perin
rappeutunut. Rovasti kuitenkin aikoi laittaa kaikki kuntoon ennen
nuorten sinne muuttamista; siihen asti he saivat tyytyä asumaan
pappilassa.
 Heti häiden jälkeen kääntyi rovasti vastoin kaikkia suunnitteluja
sairaaksi eikä enää siltä tautivuoteeltaan, noussut. Kun hänen
pesäänsä ruvettiin selvittelemään, huomattiin kaiken irtaimen
menevän veloista, joten nuoret jäivät vallan tyhjin käsin oman
neuvottelemisensa tai neuvottomuutensa varaan, sillä samaa tietä oli
jo vähän ennen mennyt vanha Kaisakin. Saamamiehet korjasivat
kaikki tyyni ja heti huutokaupan jälkeen täytyi Kallen vaimoinensa
siirtyä pois tieltä.

Aluksi he muuttivat Notkolaan, jossa toinen tupa oli tyhjänä ja

sisustettuna muutamilla Notkolan isännän pappilasta huutamilla
huonekaluilla.

Nyt alkoi Kallelle helpot päivät. Notkolassa ei hänen uusia

viljelystapojansa tarvittu, siksi oli isäntä liian vanhollinen, eikä hän
myöskään katsonut arvonsa mukaiseksi ruveta "olemaan renkinä ja
toisen komennettavana" tuohon vanhanaikaiseen työhön, jonka
järjestystä hän muuten ei enää lapsuutensa ajoista muistanutkaan.
Tosin Kallea hiukan hävetti vetelehtiä aivan joutilaana, vaan hyvin
tuntui vastenmieliseltä paljas ajatuskin, että täytyisi ehkä muuttaa
tuonne omaan Mäkelään, jossa ei ollut asuttavaksi kelpaavaa
huonetta eikä mitään tavaraa, vielä vähempi ruokatarpeita.

Niinpä nuorikot viettivät aikaansa huolettomina kävelyllä,

makaamisella, jopa leikilläkin kuin pikku lapset, ryhtymättä niin
mihinkään tosi toimeen.

Isäntää, joka oli ahkera työmies, alkoi tuo tuollainen elämä viimein
harmittaa ja inhottaa. Hän päätti siitä tehdä pikaisen lopun, vaan
samalla kuitenkin pitää näistäkin lapsistansa sen verran huolta, että
heidän ei tarvitsisi aivan nälkään kuolla. "Menkööt Mäkelään ja
ruvetkoot elämään omin takein!" ajatteli hän. "Jos heistä tulee eläjät,
helpotanpahan heiltä alkumatkaa; vaan jos heittäytyvät vetelyksiksi,
olen ainakin minä syytön heidän onnettomuuteensa."

Tämän päätöksensä hän ilmasi pojalleen. Silloin Kalle heräsi. Hän

huomasi isänsä puheen järkeväksi ja suostui muuttamaan ilman
mitään mutkia ja ehtoja. Isä hyvillään hyvän alun toivosta lupasi
toimittaa ensimmäiset välttämättömimmät tarpeet Mäkelään.

Toisin ajatteli Liina taikka oikeastaan hän ei ajatellut mitään, hän

vain ei käsittänyt, minkä tähden heidän pitäisi muuttaa Mäkelään,
olihan heidän hyvä olla Notkolassakin, vaikka tosin ruoka oi ollut
varsin kehuttava, mutta siihen hän jo oli tottunut ja oli tyytyväinen.

"Pääset itse emännäksi", houkutteli Kalle, ja se tarttui Liinalle

mieleen, hän taipui, sillä ajattelematta emännän velvollisuuksia; sepä
olikin hänelle oikeastaan aivan mahdoton, hänellä kun niistä ei ollut
edes aavistustakaan, niin vähän hän oli tarkastellut emännän toimia
Notkolassa ollessaan.

IV.

Sateisen syyspäivän iltahämärässä ajoivat Kalle ja Liina Notkolan

isännän lahjoittamalla hevosella ja kärreillä Mäkelän pihaan. Edeltä
päin oli jo tuotu sinne huonekaluja ja ruokaneuvoja sekä yksi lehmä.
Nyt tuli vielä heinäkuorma juuri isäntäväen jäljestä pihaan.

Hyvin outoja tunteita liikkui Kallen mielessä; vähän ikään kuin

pelotti astua omaan kotiin.

Vielä oudompaa oli tulo Liinasta. Hän oli tosin kerran kesällä
Kallen kanssa astuskellen käynyt Mäkelässä ja nähnyt, miten
rappiolla kaikki oli; mutta olivathan nyt viime viikoilla notkolaiset
käyneet täällä huoneita korjailemassa ja Liina oli haaveksivissa
toiveissaan luullut sillä jo kaiken tulleen "hyväksi". Kesällä kuivalla
ilmalla olivat seinät näyttäneet paljon ehyemmillä ja puhtaammilta
kuin nyt sateesta mustina.

"Eihän täällä ole mitään korjattu!" ilmasi Liina pettymistään ja

purskahti itkemään.

"Kattoja korjattiin, ei muu maksa vaivaa", koetti Kalle lohduttaa sen

verran, kuin itsekään kykeni.

Liina tarkasteli päältä päin tuota rakennusta, jossa oli vain kaksi
tupaa, porstua välillä. Ikkunat olivat pienet, neliruutuiset ja nurkat
kallellaan.

"Kaatuuhan tuo!" valitti hän, kun piti lähteä kärreistä pyrkimään

sisälle. Kalle, itsekin sorroksissa, otti syliinsä Liinan kuin lapsen; eipä
Liina olisi surultansa kyennytkään omin voimin liikkumaan, niin
raskaalta tuntui pettymyksen paino.

"Kaatuuhan tuo!" nyyhkytti Liina uudestaan.

"Eipä tässä nyt auta sitä katsoa", sanoi Kalle, osaamatta sen
paremmin valita lohdutustansa.

Sisältä katsoen oli asunto vieläkin rapistuneempi. Porstuan lattia

oli märkä ylt'yleensä. Toisessa tuvassa tuuli puhalteli lävitse
rikkinäisistä ikkunoista eikä se näyttänyt olleen moneen vuoteen
asuttavassa kunnossa. Toinen tupa, vaikka sekin musta, oli hiukan
viehättävämpi, siellä kun edes oli huonekaluja toivottamassa
tervetuloa. Mutta lattian märkyydestä paikka paikoin voi tottunut
silmä huomata, että huono turva sielläkin oli sateelta. Kalle laski
taakkansa varovasti tuolille. Notkolaisistakin, rengistä ja hänelle
uteliaisuudesta mukaan lähteneestä veli Pekosta, tuntui tämä talon
alku niin oudolta, että heidän ei tehnyt mieli sitä kauan katsella. He
tekivät tehtävänsä, korjasivat hevosen ja heinät suojaan sateelta ja
läksivät tuvassa käymättä palaamaan. Kalle kuunteli vähän aikaa
lehmän ammuntaa, joka oudosteli yksin oloa ja ikävystyi odottamaan
heiniä, joiden kahinaa niin kauan ja halulla oli kuunnellut. Uudelta
isännältä oli herruus kokonaan haihtunut, kun tosi eteen tuli. Hän
tiesi taidolta kykenevänsä työhön, jos vain viitsi, ja hän päätti
koettaa.

"Etkö menisi katsomaan, mitä se lehmä noin ammuu?" virkkoi hän

niin iloisesti, kuin osasi. Hän ei tullut ajatelleeksi, vaikka häneltä kyllä
jo ammoin olivat silmät auenneet, että Liinan tietysti oli nyt äkistään
ihan mahdoton asettua talonpoikaiselle kannalle, hänen
herrasmaisuutensa kun ei ollut mikään teennäinen kuori kuten
Kallen.

Liina oli lakannut itkemästä ja istui melkein tunnottomana,

välinpitämättömänä mistään ja ajattelematta mitään. Nyt tämä Kallen
kysymys hänet herätti, mutta ei hänen muotonsa siltä osoittanut
virkeätä eloa, vaan suurta kauhua. Näkyi selvään, että hän tahtoi
sanoa jotakin, mutta ei saanut sanaa suustansa.

"Minäkö läävään!" kuului viimein.

"Naisten töitähän se on, eikä tässä vielä ole piikaa", koetti Kalle
selittää ja rauhoittaa.

"En minä ikänä sitä tee!" vastasi Liina jyrkästi.

 "No, menenpähän minä sitte, vaan laita sinä sill'aikaa
makuualunen kuntoon; tulo ottamaan heiniä!"

Sama kauhistus taas Liinan kasvoissa. Hänenkö pitäisi mennä

ulos sateesen!

"Mitä sinä sitte tekisit? Lypsätkö lehmän?"

"En minä mene läävään, enkä minä osaa tehdä mitään. Minä
kuolen täällä!" kuului uuden itkunpuuskan seasta katkonaisin sanoin.

Kalle yritti hänkin joutumaan neuvottomaksi, tottumaton kun oli

tuollaiseen tenhottomuuteen. Tuntien itsensä tällä kertaa
kykenemättömäksi lohduttamaan, kun näet mieli olisi tehnyt päin
vastoin torumaan, jätti hän Liinan itkemään, kävi lepyttelemässä
lehmää, toi tullessaan heiniä alussäkkiin ja laittoi vuoteen. Kävi sitte
hankkimassa maitoa sen luonnollisesta säiliöstä sekä otti eväistä
pöydälle lämpöisen särpimen viereen leipää, voita ja kalaa.

"Tulepas nyt syömään!" kehoitti hän.

Ei Liinalle ruoka maistunut. Hän heittäytyi vaatteissansa vuoteelle

ja alkoi väristä.

Kalle huomasi, että Liinalla oli tosi tuska edessä, jätti syönnin
puuhan sikseen, läksi etsimään puita, tehdäkseen tulta lieteen, ja
löysikin hyvän aikaa haeskeltuaan minkä mitäkin romua, jonka sitte
suurella vaivalla sai syttymään; kunnes viimein, liesikivien lämmittyä,
iloinen tuli alkoi levittää lämpöä tuvan kolkkouteen ja sotkea pöydällä
palavan kynttilän valoa.

Se niukan virkisti Liinaakin. "Anna sentään vähän maitoa!" virkkoi

hän sängystä.
 Kalle tarttui kuin hukkuva oljenkorteen tuohon Liinan elonmerkkiin
ja kantoi koko maitosaaliinsa juotavaksi.

"Kuulehan, kyllä tässä vielä hauskakin tulee, kunhan vain tämän

talven yli pääsisimme. Korjaelemme nyt hätävaraksi pahimpia
paikkoja. Ruokaa me kyllä saamme kotoa tämän talven."

"Ei minusta ole tällaisessa asujaksi. Tuleehan tässä ihan sokeaksi,

kun on noin pienet ikkunat, ja kylmää, kun ei ole sisälaseja."

"On metsässä puita, ja näyttää tuo uuni kestävän lämmittää vaikka

aamusta iltaan."

"Kyllä minä ihan kuolen tällaisessa elämässä!"

"Älä joutavia. Ja jos hyvin pelkäät, voisithan mennä sukulaistesi

luo nyt ensi aluksi."

"En minä mene, kun olivat niin vasten naimistamme. Ennen minä
lähden kerjäämään!"

Kallea myhäytti. Hän sentään osasi paremmin arvostella kerjuun

ikävyyksiä, vaikka ei ollut hänkään niitä itse kokenut. "Hyvää tekisi
koettaa", ajatteli hän, mutta sanoi sitte lohdutellen:

"Minä hankin hypoteekki-lainan, ja talvella vedän hirsiä tuonne

ylemmäksi mäelle; sitte keväällä hajoitamme koko tämän hökkelin ja
teemme sinne uudet kunnon kartanot."

"Jospa vain en tulisi sairaaksi."

"Tottuu sitä sentään kaikkeen, kun vain on malttia ja kärsimystä ja

hyvää toivoa."
 Liina rauhoittui vähän, kun edes pieni toivon kipinä alkoi pilkistellä
mustan syysyön pimeydestä. Mutta liiaksipa Kalle kuitenkin luotti
tottumiseen. Liina kyllä tottui siksi illaksi elämään, kun ei kuolema
tullut; vaan jo yöllä, kun rankempi sade alkoi tippua suorastaan
sänkyyn, kuoleman pelko taas rupesi pusertelemaan esiin katkeroita
valituksia.

Päästiin siitä sentään yli yön ja useammankin, laho katto saatiin

suurella vaivalla vettä pitäväksi ja kylmä uuni lämpöiseksi, niin että
Liina välttämättömyyden pakosta vähitellen rupesi viihtymään.
Olisipa hän ehkä jo viikkokauden kuluttua viihtynyt hyvästikin, jos
vain olisi ollut kirjoja ajan kuluksi. Työhön tottuminen näet häneltä jäi
ihan sikseen, siihen kun ei ollut halua. Kallen täytyi hoitaa elukoita ja
muuta taloutta, kunnes saatiin piika. Liina nyt vain jouten istuskellen
haaveksi uutta, komeata asuinkartanoa, jossa saisi rauhassa
hoidella mukavuuttansa. Muita kartanoita hän ei ajatellut lainkaan,
mitä ne häneen koskivat. Oma mukavuus oli Liinalla niin luonnollinen
ja itsestään selvä asia, että hänelle ei edes johtunut mieleenkään,
että voisi tai pitäisi muusta huolia niin mitään.

Kallea tuo toimettomuus hyvin suututti, vaan kun kaikki yritykset

saada Liinaa edes käsittämäänkään minkäänlaisen työnteon
tarpeellisuutta, luopui hän opastamisesta toistaiseksi ja hoiteli piian
kanssa töitä ja taloutta niin, kuin ei Liinaa olisi ollutkaan talossa. Eikä
Liina edes ymmärtänyt olla siitäkään pahoillaan, että emännyys oli
kokonaan piian käsissä; hänestä oli nivan luonnollista, että kaikki
tyyni, pienimmätkin asiat tehtiin hänelle valmiiksi.

Luottaen lainan saantiin ryhtyi Kalle jo ennen talven tuloa

tekemään sijaa uudelle asuinkartanolle. Hauskuutta ikävöivä Liina
kävi uskollisesti mukana katsomassa työn tekoa ja määräämässä,
millaiseksi hän tahtoi tulevan asuntonsa.

Kalle puolestansa osaksi heikkoudesta vaimoansa kohtaan,

rakkaus kun ei vielä ollut ehtinyt kylmetä, osaksi myöskin omassa
mielessä vielä salaa kytevästä herrasmaisuudesta taipui kivijalan
tekoon tuvalle, sen porstualle, kolmelle kammarille ja salille sekä sen
tampuurille, vaikka oikeastaan oli alussa aikonut vain tupaa ja kahta
kammaria.

Työ sujui jotenkin hyvin, sillä Kallea vähin elähytti toivo, että
tottahan Liina sentään aikaa myöten tottuu talouden hoitoon ja
askareihin, kun kerran pääsee mieleiseen asuntoon. Ja nyt piika ehti
yksinäänkin vielä hoitaa yhden lehmän ja laittaa ruoan niin pienelle
perheelle, neljälle hengelle, siihen luettuna päiväläinenkin, jonka
Kalle oli hankkinut avukseen kivien vääntelemiseen ja maan
kaivamiseen.

Talveksi tuli päiväläisen sijaan varsinainen renki, että kahden

miehen kävisi hirren veto sukkelammin.

Viimein kun talon tarkastus ja kaikki muut asiaan kuuluvat temput

oli suoritettu, sai Kalle keväällä käydä nostamassa hypoteekki-
lainan, neljä tuhatta markkaa. Samalla hän tullessaan toi koko
lekkerin viinaa talkootarpeiksi, kun näet oli Notkolaisten neuvosta
päätetty pitää niitä useampiakin, että työ helpommin ja sukkelammin
edistyisi, ja sellaisissa lahjatöissä tietysti täytyi paikkakunnan tavan
mukaan kestitä työntekijöitä viinalla, muutenhan ei ketään olisi tullut
koko taikoihin, vaikka naapuriston miesväki ei yleensä ollutkaan
viinaan menevää.
 Nyt alkoi kiireen kihinä Mäkelässä. Ensinnä siirrettiin paras aitta
uuteen paikkaan. Niissä talkoissa olivat apuna ainoastaan Notkolan
miehet ja pojat. Viinalekkeriä maisteltiin vain nimeksi, sillä Notkolan
isäntä ei suvainnut juopumista. Kalle kyllä oli koulumatkoillaan
oppinut ryyppimään, mutta ei nyt rohjennut sitä tehdä isänsä
nähden, eikä hän vielä ollut niin pahoissa viinan kahleissa, että olisi
sitä juuri himoinnutkaan; hän joi vain huviksensa, milloin hyvä
tilaisuus sattui.

Aitan valmistuttua asettuivat mäkeläiset siihen asumaan ja

määräsivät kahdetkin suuret talkoot, toiset tou'on tekoa, toiset asuin-
ja karjakartanon muuttoa varten.

Kynnöt tuli kynnetyksi kunnialla. Toiset vielä suuremmat talkoot

eivät päättyneet yhtä onnellisesti. Huoneet saatiin miehissä pian
hajalleen ja sitte kilvalla vetäessä lopetettiin työ päivällisille.
Myöhäiseksi syönti siten jäi, mutta ei viitsitty työtäkään kesken jättää.

Tämä harmitti Liinaa, hän yritti kiirehtimään ruoan laittajia. "Minun

pitää saada ruokaa aikanaan; sen verta toki pitäisi teidän tietää!"
torui hän äkeissään.

Kalle sattui tulemaan paraiksi kuulemaan komennusta. "No no,

eihän sinulla nyt kiireempi liene kuin meillä muillakaan, jotka olemme
työtä tehneet sinunkin edestäsi", selitti hän säveästi ja iloissaan työn
joutumisesta. "Pitääkö minun siltä syömättä olla, että sinä et malta
työstä tulla?", kysyi Liina vielä äkäisemmin.

"Ohoh, eipä luulisi jouten ollessa syönnillä kiirettä olevan; ei

minusta ainakaan ruoka maistu, milloin jouten olen", selitteli Kalle
vielä puoleksi leikillään, toiseksi tosissaan.
 "No, eivät nämä tällaiset ruoat minusta maistukaan, parempiin
minä toki olen tottunut aikoinani."

"Laita sitte itse parempaa, kun ei tämä kelpaa; tekisitpähän silloin

edes jotain joutessasi." Kallea jo vähän pahastutti tuo nurkuminen
tällaisessa kiireen kähinässä; sitä hän toki ei olisi odottanut.

Liina puolestaan suuttui. "Vai niin, vai pitäisi minun itseni ruveta
ruokaa laittamaan! Mitä sinä oikeastaan ajatteletkaan? Sanopas
kerrankin!"

"En mitään erinomaista, sitä vain, että ainakin se olisi emännän

asia."

"Mutta minä sitä en tee!"

Kallea hävetti jatkaa riitaa talkooväen kuullen, mutta kovin hänen

sydäntänsä kaiveli, ja illan pitkään hän koetti sitte harmiansa
hukuttaa lekkerin höyryihin. Siinä toimessaan hän onnistui niin hyvin,
että nukkui kesken ilojen. Talkoomiehet omin neuvoin lopettelivat
ryyppyneuvot lekkeristä, joka ei kovin suuri ollutkaan, ja palasivat
tyytyväisinä kukin kotiinsa.

Notkolan isäntä yksin oli tyytymätön. Hän oli nyt kylliksi kuullut
Liinan emännyys-periaatteita arvataksensa, että siitä talosta ei
koskaan hyvää voinut tulla. Lisäksi vielä Kallen juominen häntä
inhotti ja hävetti niin, että hän kesken jo läksi pois, itsekseen
jupisten: "Enkö jo sanonut, enkö jo sanonut! Kyllä Kalle nyt parhaan
sai, ja se vielä saattaa hänet itsensäkin onnettomaksi ja mieron
tielle. Edestäänpähän nyt löytää, kun ei varoituksiani totellut."
 Yöllä heräsi Kalle kovaan päänpakotukseen ja kömpyröi ulos
lekkerin luo saamaan lääkettä. "Voi sen peijakkaat, kun joivat kaikki!"
kuului pahoitteleminen, kun lekkeristä herui vain muutamia pisaroita,
jotka paraiksi kiihdyttivät sekä himoa että pään pakotusta.
 Äkeissään yritti hän ensin nukkumaan, mutta eipä unta tullut. Hän
nousi ylös, pukeutui paraimpiin vaatteihinsa, kaivoi arkusta
lompakon taskuunsa, valjasti hevosen, nosti lekkerin kärreihin ja
läksi ajamaan.

Hyvin usein tapahtui kesän pitkään samanlaisia syyttömiä ajoja;

pitihän toki olla ryyppyjä kirvesmiehille, eihän muka käynyt
odottaakaan, että työ muuten olisi hyvin edistynyt. Varsinkin
pyhäpäivät olivat yhteisiä juhlia, jolloin työmiehet ja renki auttelivat
isäntää, hypoteekki-lainan kaventelemisessa tälläkin "vähemmän
rasittavalla" tavalla.

Liinan kanssa ei Kalle sattunut talkoiden jälkeen koko kesänä

riitautumaan useammasti kuin yhden kerran. Oli kiirein heinäaika.
Renki oli päiväläisten kanssa varsinaisina heinämiehinä, vaan
eräänä päivänä oli melkoinen ala kuivaa karhikkoa saatava latoon ja
Kalle sen tähden lähetti sinne aamiaiselta piiatkin avuksi.

Illan tullen ajoi pieni paimenpoika karjan kotiin, mutta piikoja ei

vielä näkynyt. Odoteltuaan heitä ikäväksi asti ryhtyi hän
vastenmielisesti viimeiseen hätäkeinoon.

"Mene nyt sinä lypsämään lehmät, kun piiat eivät näy joutavan
kotiin", sanoi hän Liinalle.

Liina ei ollut kuulevinaan koko asiaa. Vasta sitte, kuin Kalle lausui
kehoituksensa uudestaan, vastasi hän!

"Mitäs laitoit piioista sinne?"

"Tottahan tuon verran ymmärrät, että heinät pitää silloin korjata,

kuin ovat kuivat. Yöllä näyttääkin tulevan sadetta; olisiko pitänyt
jättää heinät kastumaan ja pilautumaan?"

"Olisit mennyt itse."

"Enhän minä kahteen paikkaan yht'aikaa repiä; on minulla ollut

kylliksi työtä tässäkin ja kovempaa, johon piiat eivät kykene
ensinkään."

"Lypsä sitte itse lehmäsi, mitä minä niistä huolin!"

Kalle suuttui. "Jopa nyt jotakin! Vai et sinä huoli. Pitääkö minun
sitte yksinäni huolia kaikesta. Sinua varten minä tässä puuhaan
asuntoa kuntoon ennen syksyä etkä sinä huoli mistään. Eikö sinua
vähän jo viimen hävetä?"

"Ei yhtään. Mutta sitä häpeäisin ikäni, jos menisin lehmiä

hoitelemaan."

Kalle ällistyi, mutta malttoi mielensä ja pidätti suuttumuksensa,

vaikka kyllä mieli teki kerrankin purkaa suunsa puhtaaksi. Hän
huomasi Liinan parantumattomaksi nukeksi, joka ei kyennyt muuhun
kuin lasten leikkiin.

Syksymmällä olivat kaikki kartanot käyttökunnossa, vaikka eivät

vielä aivan valmiina. Silloinpa lainasummakin oli huvennut yhdeksi
satamarkkaiseksi. Oikeastaan ei sekään enää ollut omaa, sillä kun
Kalle oli viime kerran kaupungissa käydessään pyytänyt lukua
puodista otetuista rakennustarpeista, oli niiden maksamaton summa
ollut kolme sataa markkaa. Lekkeriä hän ei enää olisi tarvinnut,
mutta toimitti sen kuitenkin täyteläisenä kärryihin vastaisen varalle,
kun näet enemmän ostaessa tavara muka oli huokeampaa.
 Kotimatkalla johtui hänelle mieleen ajatus, joka oikein pani hänen
kasvonsa ilosta loistamaan. Kun kerran lekkeri oli täynnä, niin
sopihan sillä nyt pitää tupaantuliaiset, ja niiden vietoksi hän määräsi
ensi sunnuntain. Silloin se joutava viina myöskin juotiin.

Kesäisten rakennushumujen aikana oli Kallelta aina jäänyt

toistaiseksi Liinan varsinainen opastaminen askareihin taipumaan, ja
mikä kerran pitkistyi, se myöskin vetkistyi. Uusiin huoneihin päästyä
olisi siihen nyt ollut ryhdyttävä, mutta eipä Kallella enää ollut mitään
ryhtiä itselläänkään. Hän tosin teki välistä työtä kuin karhu, vaan
välimmiten aina myöskin ryypiskeli ja kohmeloissaan makaeli.
Onneksi olivat palvelijat vielä siksi turmeltumattomat ja rehelliset
työntekijät, että talon hoito näytti hyvin menestyvän.

Liina iloitsi kuin lapsi uusissa huoneissa, hankki saliin kiikkutuolin

ja istuskeli siinä päivät päästänsä milloin yksikseen, milloin kenenkin
naapuri-emännän kanssa, joka vain oli halukas hänen
kahvipannuansa tyhjentämään ja huvittamaan häntä joutavilla
juoruilla ja lörpötyksillä.

Mikäli kahvivieraita rupesi yhä tiheämmin käymään emännän

luona, alkoi se suututtaa Kallea, mutta jos hän yritti siitä jotakin
sanomaan, virkahti Liina: "Juothan sinä itse viinaa, tottahan minä
saanen kahvia juoda!" Siihen asia aina sammui, ja samoin sammui
kaikki muutkin järjellisemmän elämän yritykset. Kalle joi harmissaan,
kun ei saanut vaimostaan minkäänlaista tukea missään asiassa, ja
Liina joi ajan kuluksi ikävissään, kun oli joutunutkin vain
talonpoikaistaloon, jossa hän ei pystynyt edes piikojakaan
komentamaan muuhun kuin heillekin mieluiseen kahvin keittoon eikä
siis muuta varten käynytkään koko tuvan puolella.
V.

Vuosikauden näytti Mäkelän talo jotakuinkin tulevan toimeen. Vaikka

se ei suuresti vaurastunut, niin ei se sentään vielä rappeutunutkaan.
Toiseksi kesäksi näet Kalle hankki isänsä takuulla kahden tuhannen
markan lisälainan, ja rahallahan on hyvä teettää mitä töitä hyvänsä.
Notkolasta myöskin autettiin sekä työllä että neuvoilla ja
ruokavaroilla jotenkin ahkeraan.

Kului siihen tapaan joitakuita aikoja, niin että Mäkelä oli ollut
Kallen hallussa kaikkiansa puoli kuudetta vuotta.

Oli kylmä aamuyö kevättalvella, kun Kalle reessään horjuen ajoi

omaan pihaansa. Töin tuskin pääsi hän ylös jyskyttämään tampuurin
ovea. Hän tahtoi herroiksi päästä sisään. Mutta turha vaiva; ei
kukaan tullut avaamaan.

"Joko se taas on äkäytynyt, se Liinan vetelys!" jupisi hän kiroillen

itsekseen. "Hyväkin haltia. Mutta kyllä minä näytän, miten isäntää
pitää vastaan otettaman. Näytänpä niinkin."

Ja hän siirtyi jyskyttämään tuvan ovea. Pitkän ajan ja monen

kolistuksen jälkeen kuului porstuasta kompuroimista ja uninen renki
avasi oven.

"Korjaa hevonen!" ärähti hänelle isäntä ja hoiperteli itse sisään.

"Itse tarvitsisit patukalla korjaamista!" murisi renki niin kovaan, että

Kallekin sen kuuli.

"Häh?" vastasi hän porstuasta. "Suu kiinni taikka menekin sitä

tietäsi äläkä enää näytä silmiäsi minulle! Minä tässä isäntä olen."
 "Mokomakin isäntä! Kyllä tästä hennonkin lähteä, joll'ei ruokaa
kylliksi laitettane."

Kalle oli jo sisällä ja astua kolusi vaatteissaan suoraa päätä Liinan

kammariin. Emäntä heräsi.

"Ylös" komensi hän. "Tälläkö tavalla isäntää vastaan otetaan?

Miksi et avannut ovea?"

"En minä kuullut", puolustihe Liina.

"Makaat kuin hako, eipähän sinulla olekaan muuta tekemistä, kyllä

sen kylälläkin tietävät ja minua sinusta pilkkaavat, ett'en enää
viimein ilkeä olla ihmisten seurassa."

"Älä porise, vaan toimita leipää taloon. Eilen ei enää kunnolla

riittänyt illalliseksi eikä kuulunut olevan jauhojakaan yhtään kotona."

Kallelta oli jo kotiin ajaessa pahin humala haihtunut ja nyt hän

selvisi edelleen. Toruminen ja komentaminen unhottui, hän sen siaan
muisti pari päivää sitte lähteneensä jauhon hakuun, vaan
unohtuneensa juomaan harmista, kun velaksi ei enää annettukaan
eikä hän rohjennut mennä isältään pyytämään.

Liina nukkui Kallen vaiettua jälleen, niin kuin ei olisi mitään huolia
ollut olemassakaan. Kun hän vain sai olla rauhassa ja omaan
tapaansa mukavuutta hoidella, niin mitä hänen tarvitsi pitää mistään
muusta lukua.

"Mitäs lapsesta, hän nukkuu vain!" pahoitteli Kalle. "Voi polonen

itseäni, kun silloin kerran petyin ja tahallani olin sokea. Hänestä ei
tule ihmistä."