Professional Documents
Culture Documents
Read Online Textbook Daughter of Lore Daughters of Myth Book 1 Eileen Dreyer Ebook All Chapter PDF
Read Online Textbook Daughter of Lore Daughters of Myth Book 1 Eileen Dreyer Ebook All Chapter PDF
Ukko oli vihainen kun ei keitto ollut valmiina. Äitipuoli syytti Lyydiä,
jonka töitä hänen täytyi suoritella ja Briita syytti lasta, jonka riepuja
hänen oli täytynyt pestä. Lyydi punehtui sängyssään. Mutta ukko
yltyi ja kun Johannes avasi suunsa, löi hän nyrkkinsä pöytään ja
ärjäsi ettei aikonut elättää pojanvaimoa ja tämän kakaroita.
Johannekselle nousi veri kasvoihin. Hän vastasi ettei aikonut olla
isänsä renkinä ja otti vyönsä seinältä. Akat torailivat, Lyydi itki
sängyssään, keräsi riepuja lapsen ympäri ja yritti nousta:
Äitikulta, saanko olla täällä siksi kun kuolen? En minä kauvaa elä,
sai
Lyydi nyyhkytyksiltään sanotuksi.
I.
Anselm Löf, Skoglannin Löfejä, oli jo kolmas renki, josta oli tullut
isäntä. Anna-Mari, kaunis punakka ihminen, mutta suurisuinen kuin
turska, oli ollut Anselmin kanssa perunoita mullittamassa Ison-Aspön
puolella. Anselm oli tukeva pojanjurikka; oli ohjannut sahroja ja kun
oli päästy kymmenkunnan vakoa oli istuttu pientareelle ja Anselm oli
ruvennut vetämään Anna-Maria palmikosta syliinsä. Oli ollut
helteinen kaunis päivä, käki oli kukkunut siinä lähellä rantamännyssä
ja Anna-Maria oli niin suloisesti raukaissut. Sen mullituspäivän
jälkeen oli sitten talvella Eveliina, vanhin lapsista, syntynyt. Anna-
Mari oli silloin yhdeksäntoista.
Sitä myöten kuin neste pullosta joka peilaukselta aleni alkoi juttu
sentään luistaa. Puhuttiin kauan haudottuja asioita, selvitettiin
sotkuisia tilejä ja arvailtiin tulevan vuoden ilmoja ja kalansaaliita.
Tuntui siltä kuin yksi pahka toisensa jälkeen sulaisi ja häviäisi ja
naapureista tulisi ystävykset.
II.
Oli myrskynnyt markkinaviikon, kuten usein tapahtuu. Meri myllersi
pohjiaan myöten, läikkyi raskaana ja sameana heittäen rannoille
rakkoleviä ja ahvenruohoja korkeiksi valleiksi. Aspöläiset olivat
saaneet pysytellä maissa, sillä silakanpyyntiin ei ollut
yrittämistäkään.
Kun Löf oli päässyt kalliolle, josta oli näköala yli saaren, pysähtyi
hän ja viittasi pojat luokseen. Ulkorannat olivat täynnä lautaa ja
komeata lankkua.
Mutta nyt oli pidettävä kiirettä, sillä yksi ja toinen lauta oli tietysti
vienyt sisäsaarelaisille viestin tapahtumasta.
Parempi oli sittekin lähteä ennen poikien tuloa. Nämä olivat tietysti
tunteneet Vennströmin veneen ja tiesivät hänen käyneen
Skytteskärissä, mutta ehkäpä ilmenisi joku neuvo, kun tilinteko vain
hiukankin lykkäytyisi.
Kun oli päästy Aspön tyveneen oli jo hämärä. Pojat saivat purkaa
lastin, Vennström itse meni tupaan ja heittäytyi ovisänkyyn. Hän
vastasi lyhyesti vaimonsa kysymyksiin, ja oli nukkuvinaan, vaikka
tirkisteli seinänrakoon ja mietiskeli. Vihdoin hän vaipui raskaaseen
uneen.
Anna-Mari itki koko kotimatkan. Hän oli nyt varma siitä että
Anselm ja molemmat pojat olivat hukkuneet purjehtiessaan
Skytteskäristä kotiin. He olivat nähtävästi ottaneet liian suuren
lautalastin, joten vene ei jaksanut tarpeeksi kohoilla aallokossa,
selitti Vennström. Biinus oli hänen puhuessaan ja koko matkan
aikana kumman rauhaton. Hän vältteli katsomasta Eveliinaan, joka
vähän väliä pyhki silmiään esiliinan nurkkaan.
Iltapimeässä kuului hankojen kitinää ja ihmisääniä tyyneltä selältä.
Sieltä olivat tulossa Hamberg ja Kalle Krokström ja perässään he
hinasivat Löfin silakkavenettä. Veneen pohjalla oli heillä lakanan alla
ruumis. Anna-Mari ei saanut jalkojaan tottelemaan, hän jäi istumaan
kammarin sänkyyn. Hän tiesi jo kaikki. Hän ei voinut nähdä
poikaansa Eerikkiä kuolleena, vaan käski viedä ruumiin ranta-
aittaan. Vennströmska toimitti kuolleen pesemisen ja pukemisen.
III.
Kuolinpesänhuutokaupassa Anselm Löfin jälkeen oli vähän väkeä.
Sataa tihuutteli koko päivän. Hamberg oli vasaramiehenä kuten
tavallista semmoisissa tilaisuuksissa. Silakkaverkot menivät halvasta
ja enimmät niistä joutuivat Vennströmille. Kun tuli veneen vuoro,
vallitsi tuvassa hiljaisuus. Löfin suurvene oli jo vanha ja vettynyt;
sitäpaitsi oli se upottanut kolme henkeä, minkä seikan katsottiin
pilanneen sen iäksi. Vennström, joka tahtoi esiintyä ikäänkuin Löf-
vainajan puolenpitäjänä, rykäisi paikallaan ikkunan alla ja tarjosi
huudon pohjaksi neljä markkaa. Vene oli hyvä, se oli vanhan Mastin
tekoa. Kun kukaan ei hänen jälkeen avannut suutaan, paukahti
vasara ja vene oli Vennströmin.
16.