Analysing Digital Interaction Joanne

Meredith
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/analysing-digital-interaction-joanne-meredith/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Studying Situational Interaction Explaining Behaviour

By Analysing Person Environment Convergence Beth Hardie

https://textbookfull.com/product/studying-situational-
interaction-explaining-behaviour-by-analysing-person-environment-
convergence-beth-hardie/

From Point to Pixel A Genealogy of Digital Aesthetics

Meredith Anne Hoy

https://textbookfull.com/product/from-point-to-pixel-a-genealogy-
of-digital-aesthetics-meredith-anne-hoy/

Redsight 1st Edition Meredith Mooring

https://textbookfull.com/product/redsight-1st-edition-meredith-
mooring/

Prescott’s Microbiology Joanne M. Willey

https://textbookfull.com/product/prescotts-microbiology-joanne-m-
willey/
Project Management A Managerial Approach Jack R.
Meredith

https://textbookfull.com/product/project-management-a-managerial-
approach-jack-r-meredith/

New York Romance Joanne Dannon & Charmaine Ross

https://textbookfull.com/product/new-york-romance-joanne-dannon-
charmaine-ross/

Human Computer Interaction Interaction in Context

Masaaki Kurosu

https://textbookfull.com/product/human-computer-interaction-
interaction-in-context-masaaki-kurosu/

Interaction Design Beyond Human Computer Interaction

5th Edition Sharp

https://textbookfull.com/product/interaction-design-beyond-human-
computer-interaction-5th-edition-sharp/

Pregnancy All In One for Dummies Joanne Stone

https://textbookfull.com/product/pregnancy-all-in-one-for-
dummies-joanne-stone/
PALGRAVE STUDIES
IN DISCURSIVE
PSYCHOLOGY

Analysing Digital
Interaction

Edited by
Joanne Meredith · David Giles
Wyke Stommel
Palgrave Studies in Discursive Psychology

Series Editors
Cristian Tileagă
Social Sciences & Humanities
Loughborough University
Loughborough, UK

Elizabeth Stokoe
Department of Social Sciences
Loughborough University
Loughborough, UK
Palgrave Studies in Discursive Psychology publishes current research and
theory in this established field of study. Discursive Psychology has, for the
past 30 years, established an original and often critical understanding of
the role of discourse practice for the study of psychological, social, and
cultural issues. This book series will provide both introductions to discur-
sive psychology for scholars new to the field, as well as more advanced
original research for those who wish to understand discursive psychology
in more depth. It is committed to the systematic representation of discur-
sive psychology’s contemporary ethos into all things social – from every-
day interactional encounters to institutional settings and the analysis of
wider social issues and social problems. Palgrave Studies in Discursive
Psychology will therefore publish ground-breaking contemporary contri-
butions on the relevance of discursive psychology for key themes and
debates across psychology and the social sciences: including communica-
tion, social influence, personal and social memory, emotions, prejudice,
ideology, child development, health, gender, applied interventions, insti-
tutions. The series editors welcome contributions from ethnomethodol-
ogy and conversation analysis, as well as contributions more closely
aligned to post-structuralism, approaches to analysis combining atten-
tion to conversational detail with wider macro structures and cultural-­
historical contexts. We invite junior and senior scholars to submit
proposals for monographs and edited volumes that address the signifi-
cance of discursive psychology in psychology, communication, sociology,
applied linguistics. Please contact the series editors (c.tileaga@lboro.
ac.uk; e.h.stokoe@lboro.ac.uk) or the commissioning editor (grace.jack-
son@palgrave.com) for more information.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15475
Joanne Meredith • David Giles
Wyke Stommel
Editors

Analysing Digital
Interaction
Editors
Joanne Meredith David Giles
Department of Psychology Department of Psychology
University of Wolverhampton University of Winchester
Wolverhampton, UK Winchester, UK

Wyke Stommel
Center for Language Studies
Radboud University
Nijmegen, Gelderland, The Netherlands

Palgrave Studies in Discursive Psychology

ISBN 978-3-030-64921-0    ISBN 978-3-030-64922-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-64922-7

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover credit: Panther Media GmbH / Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Contents

1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction  1

Joanne Meredith, David Giles, and Wyke J. P. Stommel

2 Ethical Challenges in Collecting and Analysing Online

Interactions 23
Hannah Ditchfield

3 Context, History, and Twitter Data: Some Methodological

Reflections 41
David Giles

4 “It’s time to shift this blog a bit”: Categorial Negotiation

as a Local and Cumulative Accomplishment 65
Linda Walz

5 The Radio Host Cried, the Facebook Users Identified:

Crying as an Action Linked to ‘good people’ 87
Elisabeth Muth Andersen

6 “On that note I’m signing out”: Endings of Threads in

Online Newspaper Comments111
Joanne Meredith
v
vi Contents

7 Similarities and Differences Across Settings: The Case of

Turn Continuations in Instant Messaging133
Anna Spagnolli, Sonia Genovese, and Mattia Mori

8 The Spectre of ‘Ghosting’ and the Sequential

Organization of Post-match Tinder Chat Conversations155
Christian Licoppe

9 Participation of Companions in Video-­Mediated Medical

Consultations: A Microanalysis177
Wyke J. P. Stommel and Martijn W. J. Stommel

10 Conclusion: Future Directions in Analysing Digital

Interaction205
Janet Smithson

Name Index217

Subject Index219
 Notes on Contributors

David Giles is Reader in Psychology at the University of Winchester. He

has promoted the use of qualitative methods in Psychology throughout
the last two decades, co-founding the Taylor & Francis journal Qualitative
Research in Psychology and the MOOD (Microanalysis of Online Data)
international network of researchers developing and adapting method-
ologies for the study of digital data. He has published research in this
tradition concerning online discussion forums, Twitter and YouTube,
particularly in the field of media psychology where he has a particular
interest in the dynamic interaction between celebrities and their
audiences.
Elisabeth Muth Andersen is Associate Professor of Danish language
and communication at the Department of Language and Communication,
University of Southern Denmark, and is a member of the research Center
for Social Practices and Cognition (SoPraCon). Mainly using ethno-
methodological conversation analytic methodology, she has conducted
research on online as well as face-to-face health communication practices.
Approaching written and multimodally constructed mediated texts as
interaction, her research includes work on reader constructions in online
newspapers, membership categories used to do moral work in social
media interaction, as well as constructions of viewer participation in a

vii
viii Notes on Contributors

fictional net-series. Recent publications include papers in Journalism

Studies and Discourse, Context & Media.
Hannah Ditchfield is a university teacher and researcher in the
Department of Sociological Studies at the University of Sheffield. Her
work focuses on digital media and society with specific interests in issues
of online interaction, identity and online research ethics. Her research
has drawn on methods of screen capture and conversation analysis and
has recently been published in New Media & Society as well as the SAGE
Handbook of Qualitative Data Collection.
Christian Licoppe is trained in history and sociology of science and
technology, is interested in conversation analysis and multimodal interac-
tion analysis, and more generally ethnographic studies of multi-partici-
pant interaction in mobile and institutional settings. He has developed an
extensive research program on the use of mobile communication on the
move, linking communication and mobility studies. In his research pro-
gram, he has shown how mobile communication supports forms of “con-
nected presence” and how location-aware mobile technologies and the
way they promote fleeting encounters between “pseudonymous strang-
ers”. It also led him to studies of the organization of message-based con-
versations in mobile dating, as a particular instance of such encounters,
marked by a continuous tension between distance and intimacy. He has
developed several research programs on video-mediated communication,
showing how the “talking heads” configuration accounted for the observ-
able order of video-mediated conversations and the ensuing importance of
“camera actions” in video-mediated communication.
Joanne Meredith is Senior Lecturer in Psychology and a member of the
CyberPsychology Research Unit at the University of Wolverhampton.
Her research focuses on digital communication, particularly focusing on
the similarities and differences between digital and offline communica-
tion. She is also interested in how political communication occurs in
digital spaces, and is a founder of the Online Political Discourse Network
which aims to advance research in this area. Her research uses interac-
tional methods, including conversation analysis and discursive psychol-
 Notes on Contributors ix

ogy, to explore how interactions unfold in digital spaces. Her research

articles have been published in journals such as Qualitative Research in
Psychology, Journal of Pragmatics, Discourse and Communication and
Public Understanding of Science.
Janet Smithson is a social psychology researcher and a senior lecturer in
the School of Psychology at the University of Exeter, UK. My research
focuses on discourse analysis of communication on online forums, blogs,
social media and websites, especially concerning health, mental health
and gender. Other research interests include cross-cultural and
­cross-­national research methodology, work-life practices and policies,
life-­course transitions and mediation.
Anna Spagnolli is an associate professor at the University of Padova,
and a member of the Human Inspired Technology Research Centre at the
same university, where she leads the Ethics Committee. She is also the
teaching coordinator for the PhD course in Brain, Mind and Computer
Science. She holds a master degree in Social Psychology and a PhD in
Social and Personality Psychology, but her research interests and teaching
activity are in the field of human-computer interaction and mediated
conversation. She has participated so far in 13 EU-funded projects in the
Information and Communication Technology (ICT) area. She was co-
founder and editor-in-chief of PsychNology Journal, one of the first open-
access journals in the area of ICT, indexed by PsycInfo and SCOPUS. She
is an associate editor of Springer’s journal Virtual Reality.
Martijn W. J. Stommel is a pancreas and hepatobiliary surgeon at the
Radboud University Medical Center in Nijmegen, the Netherlands. His
clinical work and research is focused on innovative surgical techniques
and outcomes on the one hand, and on innovation in the delivery of care
and implementation of eHealth on the other. He is involved in the devel-
opment and implementation of smart remote care solutions, especially
for patients whose care is centralized in centers of expertise. He has pub-
lished over 60 peer reviewed research articles, both in surgical journals
and in journals like The Lancet, Journal of Medical Internet Research and
Journal of Computer-Mediated Communication.
x Notes on Contributors

Wyke J. P. Stommel is Assistant Professor of Language and

Communication at the Centre for Language Studies, Radboud University
Nijmegen, and affiliated with the Radboud Interdisciplinary Hub for
Security, Privacy and Data Governance. Her research interests are mainly
in health interaction and digitally mediated interaction, centrally using
conversation analytic methods. She is one of the initiators of the MOOD
(Microanalysis of Online Data) network that aims to develop CA as a
method for the analysis of “digital” interaction and has an interest in ethi-
cal issues in this area. Her research articles have been published in jour-
nals like Research on Language and Social Interaction, Social Science &
Medicine, Discourse Studies and Discourse, Context & Media.
Linda Walz is Lecturer in Linguistics at Leeds Trinity University,
UK. Her research focuses on the analysis of social interaction and the
linguistic construction of identity. She is particularly interested in per-
sonal experiences and narratives of transition, drawing on Discourse
Analysis and Membership Categorisation Analysis. Her recent publica-
tions in Text & Talk (2020) and Discourse, Context & Media (2020, with
Richard Fitzgerald) explore identity work in blogs about transnational
relocation. She has co-edited the online proceedings of the 51st annual
meeting of the British Association for Applied Linguistics.
 List of Figures

Fig. 7.1 The Skype window of one participant in the group

discussion, Cippa, magnified from the recording of his
screen activity 147
Fig. 7.2 An extension of Vorreiter’s (2003) turn continuation
taxonomy151
Fig. 9.1 Physician facing patient and companion (#2) 183
Fig. 9.2 Pointing and gazing, line 1, Extract 9.1 186
Fig. 9.3 Line 4, Extract 9.1 186
Fig. 9.4a Physician’s screen preceding Extract 9.2 188
Fig. 9.4b Line 1, Extract 9.2 188
Fig. 9.5 Line 1, Extract 9.3 191
Fig. 9.6 Gazes at companion, line 6, Extract 9.3 191
Fig. 9.7 Line 1, Extract 9.5 194
Fig. 9.8 Physician’s screen, Extract 9.6 195

xi
 List of Images

Image 1.1 Original tweet 2

Image 1.2 https://images.app.goo.gl/1vg1dcsiLaPgFacPA 4

xiii
 List of Tables

Table 3.1 Danny Baker’s tweets following accusations of racism 51

Table 3.2 Initial responses to first apology 54
Table 3.3 Conversation 1 following reply to Baker’s 7.08 tweet 57
Table 3.4 Conversation 2 following reply to Baker’s 7.08 tweet 59

xv
 1
Introduction: The Microanalysis
of Digital Interaction
Joanne Meredith, David Giles, and Wyke J. P. Stommel

In January 2010, a man in the UK was looking forward to flying abroad

to meet his girlfriend, whom he had met on Twitter. He woke up about a
week before his flight to see that snow has closed the airport he was due
to fly from. He went on Twitter and posted the following tweet
(Image 1.1):
The question arises—is this a joke or is it a credible threat against the
airport? This question took on real-world significance when the author of
the tweet was charged with sending a message which was ‘grossly offensive
or of an indecent, obscene or menacing character’. If this same utterance

“It’s noted that the style guide is that extracts are presented with a grey background.
However, there is inconsistency across chapters, with chapters 3, 4 and 5 having extracts
with no grey background, but all the other chapters do have this. I suspect this is because in
chapters 3, 4 and 5 the extracts are called examples or presented in tables. I would much
prefer it if all extracts could be presented as those in chapters 4 and 5, with a white
background with a box around them.”

J. Meredith (*)
Department of Psychology, University of Wolverhampton,
Wolverhampton, UK
e-mail: J.Meredith@wlv.ac.uk

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2021 1

J. Meredith et al. (eds.), Analysing Digital Interaction, Palgrave Studies in Discursive
Psychology, https://doi.org/10.1007/978-3-030-64922-7_1
2 J. Meredith et al.

Image 1.1 Original tweet

were to be said in a spoken interaction, the meaning could be understood

based on the responses to the initial utterance. Yet on Twitter there was no
immediate response. This poses challenges for understanding the meaning
of the message, both for other users of Twitter and for analysts such as our-
selves. How can we understand the meaning of a message when there are
no responses? What contextual information could be used to determine
whether this is a joke, when things like body language or tone of voice are
not available? These are all questions which we seek to explore in this book.
A related issue relevant to digital interaction is the question who counts
as a participant in the interaction. Although participation is not necessarily
self-evident in co-presence either (e.g. is a person who is reading available
as a participant?), the negotiation of who counts as a participant is proba-
bly even more tangible in digital interaction and inevitably related to the
technology or setting in which the interaction takes place. On social media
like Twitter, information pours into users’ devices in a continuous stream
that, on the surface, bears little resemblance to offline interaction. The
table below displays the ‘conversation’ that appeared below a tweet posted
by a British comic actor during a live announcement by the UK’s Prime
Minister Boris Johnson during the 2020 Covid-19 pandemic. (Bear in
mind that five days had elapsed since the tweet was initially posted, and the
‘chain’ of responses stretches to well over 200). The actor’s tweet, a derisory
observation of the government’s presentation skills, is time-stamped 7.04,
but the tweet that immediately follows (R1) was posted over an hour later.

D. Giles
Department of Psychology, University of Winchester, Winchester, UK
e-mail: David.Giles@winchester.ac.uk
W. J. P. Stommel
Center for Language Studies, Radboud University, Nijmegen, The Netherlands
e-mail: w.stommel@let.ru.nl
 1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction 3

Extract 1.1 Twitter Thread

OP 7.04 We face a pandemic and we’re in the hands of people who

couldn’t even format PowerPoint slides for their
presentation. #Pressconference
R1 8.15 Yes! Needed. Slides that would be clear to a simple layman.
R2 8.23 I didn’t see the press conference but unsure if slides would
help given that if Johnson’s lips are moving, he is not to
be trusted on a single thing he says ( same for Gove).
R3 7.14 It is always going to get better in two weeks, in a month,
sometime in the future. Absolutely no confidence in this
man. I really hope my MP[Twitter handle] is calling the PM
to account.
R4 7.22 I hope ALL MPs call him to account. He's obviously got Steve
Baker on side....
R5 8.21 Typical Leftie ! Ha ha get used to it 4 more years [Hugging
face emoticon]

Seemingly, R1 and R2 have jumped the queue, because R3 came in at

7.14, just ten minutes after the original (OP). R5 is another interloper.
This chain of tweets is far from unusual. It is typically what you find
when retrospectively viewing responses to a popular Twitter user’s account
(he has nearly half a million followers). The analyst’s job might be to
somehow sift through all this material to try and reconstruct ‘what hap-
pened’—who tweeted what, when. But did anyone actually see the ‘con-
versation’ unfold this way? What are we actually attempting to ‘reconstruct’
by neatly stacking these fired-off snippets of communication into some
chronological sequence? Furthermore, some of these tweets are responses
to other tweets in the chain. Do we count these as separate ‘conversa-
tions’? The only thing we can be sure about is that the original poster has
triggered the interaction, while the communication event will be differ-
ent for each participant—and for each member of the silent audience
following it from the outside.
In video-interaction, who counts as a participant plays out differently.
Visibility is crucial to whether or not a person is treated as a conversa-
tional participant. Hence, appearance on screen is a cue to participation
(Licoppe, 2017b). Due to the enormous increase in video-interaction as
a result of the Covid 19-pandemic, video-visibility caught the attention
of media in cases where it became particularly spicy or embarrassing.
Image 1.2 shows a man who appears on screen in underpants while his
partner is in the middle of a videoconference. Her hand gesture treats the
4 J. Meredith et al.

Image 1.2 https://images.app.goo.gl/1vg1dcsiLaPgFacPA

visual availability of the man as unwanted. Hence, on-screen appearance

may unwillingly invoke participation.
However, in other cases participants may fail to be recognised as a
conversational partner as they are invisible on screen for the person on
the other side. To further complicate the issue, participants may move off
screen and/or cameras may be re-adjusted and thus participants’ status
with regard to the interaction may shift (repeatedly) during a video call.
Appearance on and off screen may seem a futility of video-interaction,
but such apparent details of digital interaction may have real-life implica-
tions, for instance in institutional settings such as medicine. Companions
who sit next to a patient in the consultation room, who are gazed at and
talked to by the physician, may be off screen in the case of a video con-
sultation and thus merely be a bystander. Chapter 9 addresses the ques-
tion how companions of patients participate in oncological video
consultations related to their appearance on screen.
These examples demonstrate some of the issues which we seek to
address in this book. The ideas in this book are a culmination of many
 1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction 5

years of consideration of how best to analyse digital communication

using interactional methods which have most commonly been used for
spoken interaction. The initial germination of the ideas came from a
meeting at the 25th anniversary conference of the Discourse and Rhetoric
Group (DARG) at Loughborough University in 2012. It became clear at
this meeting that there were a number of researchers who were engaged
in analysing digital interaction using ‘microanalytic’ methods, and yet
there still appeared to be some scepticism about the applicability of such
methods to digital interaction. This initial meeting developed into the
‘microanalysis of online data’ (MOOD) network, which has subsequently
held a number of symposia in the Netherlands, UK and Switzerland. It
has also led to an influential paper on ‘digital conversation analysis’ (Giles,
Stommel, Paulus, Lester, & Reed, 2015) and a special section of the
Journal of Pragmatics (Giles, Stommel, & Paulus, 2017).
We are writing this introduction during the Covid-19 global pandemic
of 2020, when many countries of the world instigated some form of
‘lockdown’ with individuals unable to see others in person. In this con-
text, the use of digital platforms for keeping in contact has become not
only the norm, but essential for maintaining relationships. In the earliest
periods of lockdown, we saw social activities such as pub quizzes, birth-
day parties or watching films together move into the digital realm. Social
media was used to maintain contact with others and to gain information
about the pandemic. In a more professional context, education was con-
ducted digitally, academics started attending ‘virtual conferences’, doctor-­
patient consultations were held via video-conferencing software, and
legal hearings were held remotely.
The increase in the use of online platforms for communication during
lockdown highlighted some of the concerns which have been raised pre-
viously about digital interaction. One key concern related to the ways in
which digital interaction differs from offline interaction, and whether
this impacts upon the ‘quality’ of the interaction (e.g. McKenna & Bargh,
2000; Turkle, 2017; Wen, 2020). This has been seen as particularly rele-
vant for written communication, where paralinguistic cues (facial expres-
sions, body language, tone of voice) are absent. These concerns are not
new: there has been research across a variety of fields which has explored
the ways in which users have negotiated some of the apparent ‘deficits’ of
6 J. Meredith et al.

digital (textual) communication, such as the use of smilies, emojis and

other punctuation markers to replace the offline cues provided by non-
verbal communication (e.g. Crystal, 2006; Derks et al., 2008; Markman
& Oshima, 2017; Meredith, 2014; Petitjean & Morel, 2017). There is
often a focus on the ways in which the technology itself may lead to nega-
tive digital behaviours, such as trolling, abuse, harassment or bullying
(e.g. McVittie, Sambaraju, & Bain, 2020; Sambaraju & McVittie, 2020;
Suler, 2004). There has also been some concern that you cannot express
real empathy in both written and video-mediated digital communica-
tion, which may be particularly necessary now (Turkle, 2011, 2020). The
apparent deficits in video communication are not related to the differ-
ence between writing and speaking but to issues like time lags in the
transmission of the video and/or audio channel, the impossibility of
mutual gaze and to on-screen visibility. Rather than viewing these issues
as merely practical hurdles, scholars working on video-interaction have
analysed how these technology-related features actually affect the interac-
tion (Heath & Luff, 1993; Licoppe, 2017b; Licoppe & Morel, 2012).
This book seeks to address the questions of how individuals interact on
digital platforms and how the technology itself impacts upon the interac-
tion. This book provides empirical evidence of digital interaction, and
brings together research from authors across a range of disciplines who all
have one thing in common: they take a microanalytic approach to inves-
tigating digital communication. All of them explore the ways in which
digital interaction can be studied using microanalytic methods and its
associated challenges. The focus of this introductory chapter is to define
digital interaction, to provide an overview of what we mean by ‘micro-
analysis’ and the similarities and differences between the different meth-
ods. Finally, we provide an overview of the development of digital
conversation analysis.

Digital Interaction
For the purposes of this book when we talk about ‘digital’ interaction we
mean any communication which takes place within a digital environ-
ment which is designed to facilitate interaction. This can include blogs,
 1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction 7

below-the-line responses to news, YouTube comments, video-mediated

interaction as well as other social media platforms such as Twitter,
Facebook and so on. These are distinct from sites which are seen as purely
informational (such as a university website) or those which have a more
commercial function (such as eBay). The platforms focused on in this
book vary from digital dating apps, to YouTube, to instant messaging,
and each platform has different technological features which are discussed
in the chapters.
Interaction can be broadly defined as communication where there are
at least two speakers taking alternating turns. To a great extent this is also
the case with digital interaction: we are interested in the ways in which
people have conversations. In spoken interaction we would examine any
responses to explore how an utterance has been understood. Non-­
responses in offline interaction can be inspected for whether they indicate
potential trouble in the interaction. However, as the first example in this
chapter showed, the nature of digital interaction is potentially different
from offline interaction, as not every message online will get a response.
As the second example further demonstrated, responses which are
received may be difficult to ‘reconstruct’ as a coherent thread of interac-
tion. This raises questions for those analysing digital interaction: do we
simply ignore a status or blog entry because it is not ‘interaction’ as we
might understand it from the perspective of conversation? How do we
inspect responses which may be presented in a different way from how
they appeared for later participants? We would argue that by examining
digital communication from an interactional perspective we are able to
uncover significant insights into how digital interaction occurs. In this
sense, our perspective is that any message posted on a digital platform is
‘designedly interactional’ (Meredith & Potter, 2014). By this we mean
that although there may not be a specific recipient, the posts are still
recipient designed.
Recipient design is a key concept in conversation analysis and refers to
the ways in which any specific turn is designed for its recipients (Schegloff,
Jefferson, & Sacks, 1974). Some types of digital interaction are designed
for recipients who are effectively unknown, such as people who are ‘lurk-
ers’ on large sites (Nonnecke & Preece, 1999). These ‘lurkers’ do not tend
to engage in the interaction, but rather simply read posts or messages.
8 J. Meredith et al.

Therefore, they are not just anonymous strangers, but they are also invis-
ible. In other contexts, such as in instant messaging or video-­mediated
chat, the recipients tend to be known, although there may still be multi-
ple recipients. We can, therefore, reconsider the definition of recipient
design for the digital context, where interactions are often multi-party
and multi-recipient (Giles et al., 2015). In this sense it is important to
consider the participation framework (Goffman, 1981) for any digital
interaction. Goffman’s (1981) framework discusses the idea of ratified or
non-ratified participants. Ratified participants may be direct recipients
(e.g. the person to whom a message is aimed) or indirect recipients (e.g.
others who may be part of the conversation but not the direct recipient
of a message). Non-ratified participants may be bystanders or overhear-
ers, those who are not directly engaged in an interaction but have heard
parts of the interaction. Digital messages may be designed for a direct
recipient, such as when replying to someone’s Tweet. They may also be
designed for indirect recipients, that is those who have been engaged in
the interaction to this point but the message is not directed to them. We
can also consider whether messages might be designed for non-­ratified
participants. Dynel (2014) argues that it is simply not possible to have
overhearing participants in digital interaction, as this suggests that it is a
non-sanctioned overhearing, whereas reading a post on Twitter which is
not directed at you is not non-sanctioned. However, in terms of recipient
design we can consider that these overhearing recipients may be impor-
tant in terms of thinking about designing messages for more general
audiences who may be simply reading these messages (Meredith & Potter,
2014). When analysing data which do not seem interactional, then, we
can consider who these messages are designed for—who might the
audience be?

The Microanalysis of Interaction

This book focuses on the use of microanalytic approaches to studying
digital interaction. Microanalysis is not only a method of analysis, but is
also a theoretical approach which argues that the details of interaction are
relevant to our understanding of social life (Bull, 2013). This approach to
 1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction 9

the analysis of communication has been made possible by the widespread

availability of video- and audio-recording equipment. Being able to
record data and play it back allows for the detailed analysis of interaction.
Microanalytic research is interested in interaction as the object of analysis.
This is in contrast to the way in which interaction might be analysed to
make claims about a user’s intentions or state of mind.
Microanalysis demonstrates how interaction might orient to, or be
shaped by, the context in which it is taking place. Another focus is on
how the interaction itself develops in a sequential and rhetorical way. In
this section, we will outline the microanalytic approaches used in this
book, their underlying approach and some key concepts.
The three key methods of analysis used in this book are conversation
analysis (CA), membership categorisation analysis (MCA) and discursive
psychology (DP). The three methods are similar in terms of their treat-
ment of interaction, although there are some key differences in their ana-
lytic interests. All three methods take the perspective that the analysis of
the fine-grained detail of talk allows us insight into the way in which we
relate to one another and the ways in which we maintain understanding
in interaction. CA was developed in the 1960s by Harvey Sacks, Emanuel
Schegloff, and Gail Jefferson (see Maynard, 2012 for more detail on the
development of CA). CA aims to ‘examine how, through talking, people
live their lives, build and maintain relationships and establish who they
are to one another’ (Stokoe, 2009, p. 81). CA treats talk as not just talk-
ing about things but also as doing things—requesting, inviting, denying,
refuting and so on. As analysts we are interested in how any utterance is
understood through its design and sequential placement as doing a par-
ticular action.
CA finds that every action within a conversation is shaped by the pre-
vious interaction, and also provides the context for the rest of the interac-
tion. Schegloff and Sacks (1973) found that sequences are organised as
adjacency pairs. Adjacency pairs comprise two utterances which are (in
spoken interaction) adjacent to one another and are produced by differ-
ent speakers. Schegloff and Sacks note that when the first turn in this
sequence is delivered (known as a ‘first pair part’) this makes a second pair
part relevant, to be produced by a different speaker. CA research on
sequence organisation explores how sequences are built to be coherent
10 J. Meredith et al.

(see Schegloff, 2007). Another interest within CA is in how individuals

know who should take the next turn and when they should do so. Sacks,
Schegloff, and Jefferson (1974) explicated in detail how turn-taking func-
tions in spoken interaction, noting that each turn-at-talk was made up of
turn constructional units (TCUs). Each party in a conversation has the
rights to a single TCU, which may be a word, a phrase or a sentence, and
at the end of this TCU there is a transition relevance place (TRP) where
another party in the interaction may take a turn. As such, there are spe-
cific positions in spoken interaction where speaker transition occurs.
Like conversation analysis, MCA was first proposed during Harvey
Sacks’s classic series of lectures in the early 1970s (Sacks, 1992). However,
its focus is less on the structural features of talk and more on the use of
category labels to frame substantive topics, typically social issues such as
gender, race and ethnicity, and how these kinds of social identities are
invoked in interaction (Stokoe, 2012). Therefore, whilst CA has a clear
focus on the sequential aspects of interaction, MCA focuses on members’
methods for categorising the world or displaying their understanding of
it. However, MCA still focuses on the ways in which categories are used
in specific interactional contexts and so combines an interest in the
sequential organisation of talk with the use of categories. A number of
key concepts and ideas are relevant for MCA (see Stokoe, 2012 for an
extensive list of these). Category-bound activities are activities which are
linked to a particular category (e.g. ‘the baby is crying’, with the category
of baby linked to the activity of crying). Category-tied predicates are a
characteristic of a category (e.g. ‘the politician is a liar’, with the category
of politician linked to the characteristic of lying). Category-bound activi-
ties and category-tied predicates are important as the activities and predi-
cates can be inferred from the context without the characteristic being
used (e.g. we may be able to infer the characteristic of ‘liar’ from the use
of the phrase ‘typical politician’). At the same time, these tied and bound
predicates and activities are not completely context-free, as their meaning
is dependent on the context in which they are used. For this reason, it is
important to analyse the interaction and discourse around the use of a
category to fully understand the inferences which can be drawn from the
use of that category in that context.
 1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction 11

Discursive psychology (DP) has a different historical trajectory from

CA and MCA, although it has been influenced by both. DP explores how
speakers construct psychological categories such as personality, disposi-
tion, emotions, views and beliefs (see Edwards & Potter, 1992). It shares
a similar approach to talk as CA. For example, it treats talk as action-­
oriented and as situated in a particular sequence or context. It also treats
talk as situated rhetorically: for example that a description may be built
to anticipate any potential counter-arguments (see Billig, 1996).
Discourse is also viewed as both constructed and constructive. It is con-
structed in the sense that it uses a range of resources (e.g. grammar, words,
categories, idioms) to build descriptions and accounts. It is constructive
in the sense that it is used to build version of the world, such as particular
events. Finally, in terms of its methods, DP is not a universal approach to
discourse (Tileagă & Stokoe, 2015). Some kinds of DP are very strongly
influenced by CA, in that they focus on how psychological concepts are
used within the sequence of talk-in-interaction. However, some DP stud-
ies focus on written texts, including both traditional and digital media
(e.g. newspapers) as well as formal and institutional talk (e.g. parliamen-
tary exchanges, courtroom interaction).
Using microanalytic approaches to analyse digital interaction offers
two benefits: (1) it allows us to understand and explore the norms and
conventions of digital interaction in depth; (2) through doing so we can
offer concrete, empirical evidence of specific aspects of digital interaction
and differences between digital and offline communication.

Development of ‘Digital CA’

While CA, MCA and DP were developing into the methods and approach
we see now, a parallel development was occurring in computing. In the
1960s, the first message was sent from one computer to another. In the
1970s, the first e-mail was sent. And in the 1990s, the World Wide Web
was developed, which allowed for the growth of digital communication
platforms. These parallel developments of digital communication and
microanalytic methods eventually led to digital CA. In this section we
will provide an overview of digital CA and of the literature in this area.
12 J. Meredith et al.

The first studies which examined digital interaction using CA and

MCA were published in the late 1990s and early 2000s (e.g. Reed, 2001;
Rintel, Mulholland, & Pittam, 2001; Werry, 1996). These studies focused
on exploring the suitability of CA methods for analysing this kind of data
(Reed, 2001), highlighting how the ‘naturalness’ of this data made it par-
ticularly suited for understanding interaction which has not been influ-
enced by the researcher. This early research also investigated empirically
how digital interaction is organised (Rintel et al., 2001; Cherny, 1999),
with a strong focus on sequence organisation. It was noted that in much
digital interaction, the two parts of an adjacency pair were often not actu-
ally adjacent in the interaction. This led to the finding that digital modes
of communication often led to ‘disrupted turn adjacency’ (Herring,
1999). There was, then, a focus on how it was that users of these kinds of
platforms were able to maintain coherence. It has been found that users
make use of addressivity, lexical repetition and grammatical structures in
order to maintain coherence in an otherwise seemingly disordered inter-
actional context (Berglund, 2009). As a result, ‘disrupted turn adjacency’
does not seem to cause considerable communicative issues or breakdowns
of understanding (Meredith, 2014). Instead, users appear to have adapted
to the interactional constraints and maintain coherence.
Another focus of early studies of digital communication was on turn-­
taking (e.g. Garcia & Jacobs, 1999). Significant differences between digi-
tal and spoken turn-taking have been identified. A key factor in this
difference is the fact that it is not possible to mutually coordinate turn-­
taking in digital written interaction, as interlocutors do not have access to
the turn-in-progress as they would with spoken interaction. Users can
only post a final, fully completed turn, at which point the recipients are
able to respond. As such there are questions about whether terms such as
‘turn constructional unit’ or ‘transition relevance place’ are relevant in
digital interaction (Meredith, 2019). These challenges in adapting a
method which has predominantly been used for spoken interaction and
applying it to digital communication have been key in the development
of digital CA (Giles et al., 2015).
At this point, it might have been timely to start developing new meth-
ods that could better capture the phenomena of online interaction than
CA, a method that had predominately evolved out of the study of
 1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction 13

landline telephone calls. But then other things happened that dragged
digital communication even further away from offline conversation. The
emergence of social media in the 2000s (Facebook 2004/Twitter 2006/
Instagram 2010 and so on) brought about a new set of interactional
interfaces that caused even more problems for academics trying to apply
CA to computer-mediated interaction. By this time, many of those aca-
demics had moved on, as if the matter had been solved with a few caveats.
Furthermore, these differences were not merely technological, but cul-
tural. One of the most interesting aspects of early online interaction was
that, in most environments, users were anonymous, at best represented
by a choice username. Online interaction tended to remain online. But
social media, driven by the possibilities of sharing visual information
among intimate friends and relatives, shifted the focus on to the (offline)
identity of the individual user. When someone tweets, we see their name,
what they look like, what they ‘do’, how many followers they have and
who (some of ) their friends are. This is social data, not just the content of
a text. Each new medium evolved its own culture (just the phenomenon
of a ‘tweet’ needs to be understood in the context of the medium, as a
unique communicative act) (Giles, 2018).
How do we address these contextual features in qualitative analysis?
One important contribution has been Hutchby’s (2001) work on affor-
dances (see also Arminen, Licoppe, & Spagnolli, 2016; Meredith, 2017).
The concept of affordances puts forward the possibility that features of
the environment (here the specific technology technological/cultural
environment) can be perceived as having a number of potential actions
for those who share the environment. However, the environment is also
shaped by its users and which features those users choose to make use of.
Regardless of designers’ intentions, features of technology can both afford
and constrain the interactional potential (Hutchby, 2001). The concept
of affordances moves away from the prospect of a technological deter-
ministic approach, and rather allows for an analysis of digital interaction
which also demonstrates how the interaction orients to particular techno-
logical features. On a practical level, the concept of affordances allows
analysts to examine the interaction itself first and then explore if and how
that interaction orients to the relevant technological features of the
medium (Arminen et al., 2016; Meredith, 2017).
14 J. Meredith et al.

A second issue is more methodological, and concerns the challenges

faced when using terminology that was originally developed for spoken
interaction. Previous research has varied to the extent to which it uses
such terminology. As noted above, some authors have chosen to talk
about turn constructional units (TCUs) as relevant in digital interaction
(e.g. Garcia & Jacobs, 1999; Tudini, 2015), whilst others have argued
against this (Meredith, 2019). Similarly, there is an argument about the
extent to which terms such as ‘repair’ or ‘summons’ might be relevant for
digital interaction (see Meredith, 2019). These types of issues will be
addressed in the empirical chapters of the book.
Studies in the digital CA field have focused on a range of interactional
phenomena. A recent review of the literature by Paulus, Warren, and
Lester (2016) found a total of 89 articles which used CA to analyse online
interaction between 1994 and 2016. They found that as well as sequence
organisation and turn-taking, authors have been interested in turn design
(Petitjean & Morel, 2017), with a particular interest in how turns are
recognisable as doing certain actions when there is a lack of visual, non-
verbal and paralinguistic cues. There is some interest in how emoticons,
emojis or even gifs are used in interaction to make turns recognisable as
doing certain actions (Markman & Oshima, 2017; Tolins & Samermit,
2016). Digital CA research has also focused on how trouble in interac-
tion is managed on digital platform, often referred to using the CA term
‘repair’. Studies have found how repair often occurs visibly for partici-
pants in digital interaction, such as through correcting misspellings or
typos (Collister, 2011; Schönfeldt & Golato, 2003). It has also been
demonstrated, through the use of screen-capture software, that writers do
repair when constructing their messages (Meredith & Stokoe, 2014).
Writers tend to be oriented to similar issues as in spoken interaction, but
their repairs are ‘hidden’ when performed in message construction.
However, participants are still oriented to the sequential implications of
doing certain actions.
As digital platforms have developed, so digital CA has branched out
into analysing these platforms. While multi-party chat rooms such as
ICQ or IRC were the focus of much of the early research (e.g. Rintel
et al., 2001; Schönfeldt & Golato, 2003), other studies focused on other
platforms such as instant messaging (Meredith, 2014) and online forums
 1 Introduction: The Microanalysis of Digital Interaction 15

(Stommel & Koole, 2010). It was noted by Paulus et al. (2016) that DP
tends to be used more commonly for asynchronous interaction, such as
online forums, while CA is more typically used with synchronous inter-
action such as instant messaging. This may be because the latter is less
obviously suited to the analysis of written text (Potter & Edwards, 2012).
It may also be because interactional issues are often more obvious in
instant messaging, and CA explicitly focuses on interaction.
Research which is broadly located within digital CA has also started to
investigate social media sites. Housley, Webb, Edwards, Procter, and
Jirotka (2017) analysed Twitter data, showing how it is possible to merge
microanalytic approaches with big data collection. Other more recent
research has explored the organisation of sequences on Periscope (Licoppe
& Morel, 2018) and the music sharing service Soundcloud (Reed, 2017).
Yet another string of research focuses on video-mediated interaction.
With the increasing use of video technology in various domains, interac-
tion scholars examine how the technological features interfere with the
social and/or institutional setting and goals (Oittinen, 2018; Seuren
et al., 2020; Stommel, Van Goor, & Stommel, 2019). More specifically,
such studies tend to focus on both verbal and embodied practices in
video-interaction afforded by the technology, such as showing (Licoppe,
2017a; Stommel, Licoppe, & Stommel, 2020). Hence, digital interaction
covers a wide range of different types of interaction occurring across a
multitude of different platforms. Digital CA and associated microana-
lytic methods have developed as ways to explore digital interaction in
depth. The aim of this book is to demonstrate how these methods can be
used, on a variety of data, and to address the opportunities and potential
challenges of applying such methods to digital data.

Overview of the Book

This book comprises seven empirical chapters in which the authors all
apply microanalytic methods to digital interactions. The focus is on pro-
viding an in-depth analysis of some phenomenon of digital interaction
on a specific platform. In other words, the authors do not intend to make
generalisable claims about how digital interaction functions, but rather
Another random document with
no related content on Scribd:
julisti kuningas Limbilin maailman suurimmaksi kuninkaaksi, parhaan
armeijan päälliköksi ja mahtavan kuningaskunnan valtiaaksi.

Sanottakoon, että Jitingin hallitsijalla oli virheissäänkin

oikeamielisyyttä, sillä tyytyen alueittensa laajuuteen suuri kuningas
teki julmuutensa, epäoikeutetut tekonsa ja kävi pikku sotansa oman
valtakuntansa rajojen sisäpuolella. Hän haki siitä huvitusta.

Eräänä päivänä, kun maailma oli viileä ja ilma oli täynnä Afrikan
kevään hienoa tuoksua, Sanders oli matkalla pienten maakuntien
halki. Ne ovat niitä maita, jotka ovat kaukana suurilta joilta. Maita,
jotka ovat kansainvälisten rajojen halkomia tai ulottuvat jonnekin
erämaihin ja joihin kartoittaja on merkinnyt: »Englannin suojeluksen
alla».

Se oli aina hupaisa matka — Sanders teki sen kerran vuodessa —

sillä tie kulki outoja jokia myöten harvinaisten maisemien halki ohi
kylien, joissa ei koskaan ollut nähty muita valkoisia miehiä kuin
Sanders. Kuukauden matkattuaan komissaari tuli Ikeliin, joka on
suuren kuninkaan valtion vieressä, ja vanhimmat ja päälliköt ottivat
hänet kohteliaasti vastaan.

— Herra, olet tullut hyvään aikaan, sanoi päällikkö, — tänä iltana

Daihili tanssii.

— Ja kuka on Daihili? kysyi Sanders.

He kertoivat hänelle; myöhemmin he toivat hänet komissaarin

nähtäväksi, itsetietoisen tytön, hävyttömän nenäkkään, hän ajatteli,
alkuasukkaaksi.
 Hento tyttö, tavallisia naisia hieman pitempi, muodoltaan
säännöllinen, eivätkä hänen kasvonsa olleet eurooppalaiseltakaan
kannalta epämiellyttävät, ja hän oli käytökseltään hieno, jokaiselta
liikkeeltään sopusuhtainen. Sikariaan imeskelevä Sanders heitti
häneen yhden silmäyksen.

— Tyttö, sinun kerrotaan tanssivan, sanoi hän.

— Niin, sanoi tyttö, — olen maailman suurin tanssija.

— Sitä en luule, sanoi varovainen komissaari, — mutta

epäilemättä sinun tanssisi on hyvin ihmeellistä.

— Herra, sanoi tyttö ylpeähkösti, — kun minä tanssin, miehet

tulevat hulluiksi ja menettävät järkensä. Tänä iltana, kun kuu on
korkealla, näytän sinulle kolmen rakastajan tanssin.

— Tänä iltana, sanoi Sanders lyhyesti, — minä olen vuoteessa ja

luullakseni — nukun.

Tyttö rypisti otsaansa hieman, otti hieman nenäänsä, sillä hän oli
viidentoista ikäinen nainen eikä millään muotoa toisenlainen kuin
maailman muut naiset. Tätä Sanders ei tietänyt, ja vaikka olisi
tietänytkin, tokkopa se olisi häntä paljoa auttanut.

Maatessaan sinä iltana vuoteessaan hän kuuli tomtomin äänen ja

käsien tahdikkaan taputuksen ja nukahti ajatellen, mikä olisi
sellaisen tytön loppu, joka tanssi niin, että miehet tulevat hulluiksi.

Hän oli päällikön tytär, ja lähtiessään Sanders sanoi muutaman

sanan hänestä.
 — Tämä sinun tyttäresi on viidentoista vanha, ja olisi parempi, että
hän olisi naimisissa.

— Herra, hänellä on monta rakastajaa, mutta kukaan ei ole

tarpeeksi rikas voidakseen ostaa hänet, sanoi ylpeä isä, — sillä hän
on suuri tanssija. Kaukaiset päämiehet ja päälliköt tulevat katsomaan
häntä. — Hän alensi ääntään ja katsoi ympärilleen. — Sanotaan,
kuiskasi hän, että Suuri on puhunut hänestä. Ehkä hän lähettää
noutamaan tyttöä ja lahjoittaa sitä ja tätä. Siinä tapauksessa, lisäsi
päällikkö toiveikkaasti, — minä tingin ja kaupitsen, pidän häntä
jännityksessä, ja joka päivä hinta nousee…

— Jos Suuri tarvitsee häntä, niin anna hänen mennä, sanoi

Sanders, — sillä rahalahjan sijasta hän voi lähettää armeijan. En
tahdo sotia enkä naisjupakkaa, joka on pahempi kuin sota, maassani
— huomaa se päällikkö.

— Herra, sinun sanasi on minun tahtoni, sanoi päällikkö

alistuvasti.

Sanders palasi oman väkensä luo hiljoilleen. Hän viipyi yli viikon
Isisissä selvittelemässä erästä poppajuttua; Belembissä (Isisin
maassa) hän pysähtyi kolmeksi päiväksi selvittämään erästä
puujumalan tekemää murhaa. Hän jakoi oikeutta ja Abibu,
poliisikersantti, valikoi ja käytteli kankeimpia ruokojaan tuomitun
pieksämiseen, kun Ikelin päällikkö tuli paeten jokea myötävirtaa
kolmella kanootilla, ja Sanders, joka paikaltaan näki loputtoman joen,
arvasi, että oli sattunut selkkaus, ja tiesi, millainen selkkaus se oli.

Oikeutta, vaati päällikkö, kasvot vihasta ja pelosta väristen, —

oikeutta Suurta vastaan, tyttöjen varasta, kaupunkien hävittäjää —
tulkoon kuolema hänelle, Iwa!
 Vielä samana päivänä, jona Sanders oli lähtenyt, oli suuren
kuninkaan sanantuoja tullut mukanaan sata sotilasta, vaatimaan
tanssivaa tyttöä. Suunnitelmansa mukaan päällikkö oli alkanut tinkiä
ehtoja. Tarjotut lahjat olivat aivan liian pienet. Tyttö oli
sadantuhannen putken — ei, tuhannen suolasäkin arvoinen.

— Olit hullu, sanoi Sanders kylmästi. — Ei mikään nainen ole

tuhannen suolasäkin arvoinen.

— No, voi niin olla, myönsi vihastunut isä, — mutta olisihan ollut
hullua sanoa ensin liian pieni hinta.

Tinkimistä oli jatkunut koko yön ja seuraavan päivän, ja lopuksi

suuren kuninkaan lähetystö oli käynyt kärsimättömäksi.

— Lähettäkää hakemaan naista, sanoi lähetti, ja kutsuttuna saapui

Daihili, kylläkin kainona, mutta luoden tunteettomaan lähettiin
rohkaisevia silmäyksiä ja pannen liikkeelle koko hurmausvoimansa.

— Nainen, sanoi lähetti, — Suuri kuningas haluaa sinua, tahdotko

tulla?

— Herra, sanoi tyttö, — en halua mitään mieluummin.

Minkä jälkeen neuvottelussa läsnä olleet aseistetut sotilaat

saarsivat tytön.

— Ja niin, sanoi Sanders, — sinä et saanut mitään.

— Herra, niinkuin sanot, huokasi isä.

— On selvää, sanoi Sanders, — että on tehty vääryyttä, sillä ei

kukaan mies saa naista maksamatta siitä. Ajattelen, lisäsi hän
harrastaen eräänlaatuista huumoria, joka joskus sai hänet valtaansa,
— että miehen tulee maksaa kahdesti, kerran naisen isälle ja sitten
koko ikänsä vaimolleen — mutta olkoon sen laita miten tahansa.

Kuusi viikkoa myöhemmin, miettimisen jälkeen, Sanders lähetti

sananviejän Suuren kuninkaan luo vaatimaan naisen hintaa.

Mitä sanantuojalle tapahtui, jätän mieluummin kertomatta. Mies

tapettiin, on ainakin sanottava. Juuri ennen kuolemaansa, kun
kuoleman tuntu jo oli hänen kasvoillaan ja hänen kurja ruumiinsa oli
laskeutumassa ikuiseen lepoon, hänet vietiin erääseen paikkaan
kuninkaan majan eteen, ja Daihili tanssi henkien tanssin. Tämä
tiedetään.

Sanders ei tehnyt mitään; eikä Britannian hallitus tehnyt mitään,

mutta kiireellisiä nootteja vaihdettiin lähettiläiden ja ministerien
kesken Pariisissa, ja siihen loppui koko juttu.

Kaksi Ikelin vakoojaa meni suuren kuninkaan maahan. Toinen tuli

takaisin kertoen, että tanssiva tyttö oli kuninkaan mielivaimo ja että
hänen oikkunsa hallitsivat kansojen kohtaloita. Hän ilmoitti myös,
että tämän solakan tanssivan tytön vuoksi monet miehet,
neuvonantajat ja sodanpäämiehet olivat kuolleet kuoleman.

Toinen vakooja ei palannut.

Nähtävästi hänen kiinnisaamisensa aiheutti sen, että tyttö lähetti

sotajoukon Ikeliin, sillä hän ehkä luuli oman kansansa vakoilevan
häntä.

Eräänä päivänä suuren kuninkaan soturit saartoivat Ikelin kylän,

eikä yksikään mies, nainen eikä lapsi välttänyt kohtaloaan.
 Tihutyöstä ei Sanders kuullut pitkiin aikoihin mitään. Syy oli
yksinkertainen: ei ollut ketään, joka olisi tuonut tiedon, sillä Ikeli on
syrjäinen. Eräänä päivänä kuitenkin, kun isisiläinen metsästysjoukko
oli norsuja hakemassa, se tuli paikalle, jossa oli palaneen haju ja
paljon luurankoja — ja siten Sanders sai tietää…

— Emme voi, kirjoitti monsieur Léon Marchassa,

siirtomaaministeri, — ottaa vastuullemme Jitingin kuninkaan tekoja,
ja hallitukseni suhtautuu mitä suurimmalla myötätunnolla jokaiseen
yritykseen, jonka Hänen Majesteettinsa hallitus tekee maan
rauhoittamiseksi.

Mutta Britannian hallitus ei tehnyt mitään, sillä sota on kallista

lystiä, ja Sanders päivitteli ja kiroili isäntiään sydämensä pohjasta.

Hän meni henkensä uhalla Jitingin rajalle mukanaan

kaksikymmentä poliisimiestä ja lähetti sananviejän — jitingiläisen
sananviejän — kuninkaan luo. Häikäilemättömyydellä, joka ei ollut
hänen pienimpiä avujaan, hän vaati kuningasta neuvotteluun.

Tämä seikkailu näytti alun pitäen menestyksettömältä, sillä juuri

kun »Zaire» höyrysi rajan yli, Sanders odottamatta tuli erään
rosvojoukkueen jäljille. Joukkueen merkeistä ei voitu erehtyä.

— Mieleni tekee palata takaisin ja rangaista tuota kirottua

Bosamboa, Ochorin päällikköä, sanoi hän kersantti Abibulle, — sillä
vannottuaan lukuisten jumalien ja paholaisten kautta pitävänsä
rauhan, kas — hän käy ryöstämässä vieraissa valtakunnissa.

— Hän ei pääse mihinkään, sanoi Abibu. — Sitä paitsi hän on

lähellä, sillä hänen tulensa ovat vielä lämpimät.
 Niin Sanders jatkoi matkaansa ja lähetti viestinsä kuninkaalle.

Hän piti höyryä pikku laivassaan — hän oli valinnut ainoan paikan,
jossa joki koski Jitingin rajaa — ja odotti valmiina tekemään
häpeällisen, vaikka laillisen leikkauksen.

Hänen ällistyksekseen hänen vakoojansa toivat sanan, että

kuningas oli tulossa. Hän arveli tämän olevan tanssivan tytön
ansiota, sillä tällä, niinkuin naisilla ainakin, oli hyvä muisti, ja hänellä
oli jonkin verran selvittämättömiä asioita komissaari Sandersin
kanssa.

Suuri kuningas saapui, ja jokea ympäröivien ketojen poikki

Sanders katseli kulkuetta sekavin tuntein. Kuningas pysähtyi sadan
metrin päähän joesta, ja hänen suuri punainen sateenvarjonsa oli
keskellä sotilasriviä, joka ulottui kolmesataa metriä kummallekin
kädelle.

Sitten yksi ryhmä erkani joukosta ja tuli joen rannalla olevan puun
luo, johon oli kiinnitetty Englannin lippu.

— Täällä, sanoi Sanders, — minä kerran kuljen kuolleena.

— Suuri kuningas odottaa sinua, valkea mies, ja tarjoaa sinulle

varjonsa suojaa, sanoi kuninkaan lähetti, ja Sanders nyökkäsi. Hän
käveli hitaasti joukkoa kohti ja tuli vanhan miehen eteen, joka istui
taljakasalla kuin apina päivänpaisteessa.

— Herra kuningas, elä ikuisesti, sanoi Sanders kohottaessaan

kätensä tervehdykseen ja huomasi samalla tytön tarkastelevan
häntä kulmat rypyssä.
 — Mikä on halusi, valkea mies? kysyi vanha kuningas. — Mitä
suuria lahjoja sinä tuot, kun kutsut minua kulkemaan monen päivän
matkan.

— Herra, en tuo lahjoja, sanoi Sanders kopeasti, vaan viestin

kuninkaalta, joka on sinua suurempi, jonka sotilaat ovat lukuisammat
rannan hiekkaa ja jonka maat ulottuvat etelästä pohjoiseen, lännestä
itään.

— Ei ole sellaista kuningasta, kärisi vanha mies. Sinä valehtelet,

valkea mies, ja minä leikkaan sinun kielesi viipaleiksi.

— Anna hänen sanoa viestinsä, sanoi tyttö.

— Tämä on viestini, sanoi Sanders. Hän seisoi vapaana, käsi

valkean virkapukunsa taskussa, ja kuningas oli lähempänä
kuolemaa kuin aavistikaan. — Minun herrani sanoo: Koska tämä
jitingin suuri kuningas on syönyt Ikelin kansan, koska hän on mennyt
rajain yli ja tehnyt vahinkoa minun kansalleni, minun mieleni on
paha. Kuitenkin, jos suuri kuningas tahtoo maksaa sakkoa karjaa
tuhat päätä ja sallia alueelleen vapaan pääsyn sotilailleni ja
komissaareilleni, tahdon elää rauhassa hänen kanssaan.

Vanha mies nauroi kaakottaen.

— O, ko! hän nikotteli. — Suuri kuningas!

Tyttö astui esiin.

— Sandi, sanoi hän, — kerran sinä tuotit minulle häpeän, sillä kun
minä tanssin sinulle, sinä nukuit.
 — Sinulle, Daihili, sanoi Sanders yksikantaan, — minä en puhu
mitään; en keskustele naisten kanssa, sillä se ei ole tapa. Vielä
vähemmän minä puhun tanssivien tyttöjen kanssa. Minulla on asiaa
kuningas Limbilille.

Kuningas puhui nopeasti kätensä takaa eräälle hänen puoleensa

kumartuneelle miehelle, ja Sanders, jonka käsi yhä oli taskussa,
päästi coltpistoolinsa varmistimen.

Tytön puhuessa Sanders katseli koko ajan syrjäsilmin kuninkaan

kanssa puhuvaa miestä. Hän näki miehen katoavan sotilaiden
joukkoon ja valmistautui pahimpaan.

— Koska minä en saa tanssia sinulle, puhui tyttö, minun herrani

kuningas tahtoo, että sinä tanssit minulle.

— Se on hupaista, sanoi Sanders; sitten hän näki sotilasrivin

kummankin pään vyöryvän eteenpäin ja veti esiin pistoolinsa.

— Pam! Pam!

Kuninkaaseen tähdätty laukaus meni hänen ohitseen ja mursi

takana olevalta sotilaalta jalan.

Juttu oli alusta pitäen ollut toivoton. Sanders totesi sen jotenkin
filosofisesti, kun hän makasi pitkänään paljaalla maalla, sidottuna
kuin varis ja tuntien olonsa epämukavaksi. Kohta ensimmäisen
laukauksen pamahdettua Abibu oli saamiensa ohjeitten mukaan
kääntänyt laivan keulan myötävirtaan; tämä oli ainoa vähäinen
lohdutus, joka hänellä oli tässä tilanteessa.

Koko pitkän päivän hän makasi aseistetun sotajoukon keskellä

paahtavan auringon alla odottaen kuolemaa, joka tulisi yhdessä tai
toisessa julmassa muodossa.

Hän ei tuntenut pettymystä, sillä tämä oli seikkailun ajateltavin

loppu. Iltapuolella he antoivat hänelle vettä, joka oli mitä
tervetulleinta. Vartijain leikinlaskusta hän sai selville, että ilta oli
valittu hänen kuolemansa ajaksi, mutta tapaa hän ei voinut arvata.

Makuulta hän saattoi päätään kääntämällä nähdä kuninkaan

teltan, ja koko iltapäivän miehet olivat touhussa kooten laakakiviä
teltan eteen. Ne olivat kaikki samanmuotoisia, ja niitä näyttiin
hakattavan ja muodosteltavan johonkin tarkoitukseen. Hän kysyi
vartijalta.

— Ne ovat tanssikivet, valkea mies, sanoi sotilas, ne ovat

kaupungin läheiseltä vuorelta.

Pimeän tullen sytytettiin suuri tuli; sitä katsellessaan hän kuuli

»Zairen» paosta ja oli mielissään.

Hän torkkui, kun hänet nostettiin seisomaan, hänen siteensä

irrotettiin ja hänet vietiin kuninkaan eteen. Sitten hän näki, miten
häntä aiottiin kiduttaa.

Laakakivet otettiin tulesta puuseipäillä ja asetettiin kömpelön lavan

muotoon teltan eteen.

— Valkea mies, sanoi kuningas, kun raa'at kädet kiskoivat kengät

komissaarin jalasta, — nainen Daihili haluaa nähdä sinun tanssivan.

— Ole varma siitä, kuningas, sanoi Sanders hampaittensa välistä,

— että jonakin päivänä sinä saat tanssia helvetissä vähemmän
miellyttävässä seurassa tanssittuasi sitä ennen nuoran päässä.
 — Jos sinä elät tanssin läpi, sanoi kuningas, — niin sinä tulet
surulliseksi.

Lavaa ympäröivät sotilaat, joiden keihäät olivat ojennetut

keskustaan päin, ja teltan edessä olevat olivat kyykistyneet, jotteivät
estäisi Suuren näköalaa.

— Tanssi! sanoi kuningas, ja Sanders työnnettiin eteenpäin.

Ensimmäinen kivi, jolle hän astui, oli vain hieman lämmin, ja hän
seisoi sillä, kunnes hänet keihäällä työnnettiin eteenpäin. Seuraava
oli tulisen kuuma, ja hän hypähti karjaisten; hän putosi toiselle, joka
oli vielä kuumempi, ja hyppäsi jälleen…

— Heittäkää vettä hänen päällensä, sanoi huvittunut kuningas,

kun he vetivät kiviltä raukean miehen, jonka vaatteet savusivat
hänen maatessaan muodottomassa asennossa.

— Tanssi jälleen, sanoi kuningas uudestaan — kuu metsässä

välähti keltainen tulisuihku.

»Ha-ha-ha-ha-a-aa!»

Abibun konekivääri toimi viidenkymmenen metrin päässä, ja

hänen mukanaan oli viisisataa Ochorin miestä tuon päällikköjen
päällikön, Bosambon, johtamina.

Hetken Jitingi vastusteli, mutta sitten, kun ochorilaiset hyökkäsivät

päästäen karjunnan, josta kolmasosa oli pelon aiheuttama,
kuninkaan soturit hajaantuivat ja pakenivat.

Sanders kannettiin höyrylaivalle nopeasti, sillä jitingiläiset

kokoontuivat, ja he olivat erinomaisia yötaistelijoita. Sanders istui
laivan kannella ja hoiteli palaneita jalkojaan kiroillen ahkerasti, kuuli
ochorilaisten tölmäävän kanootteihinsa ja hausain äänekkäästi
haalaavan konekivääriä laivaan, ja sitten hän jälleen pyörtyi.

— Herra, sanoi Bosambo seuraavana aamuna, monta kuukautta

sitten sinä syytit ochorilaisia sanoen, että he eivät osaa tapella. Se
oli totta, mutta noina kaukaisina aikoina ei ollut Bosambo
päällikkönä. Nyt kun minä olen opettanut heitä ja pannut tulta heidän
vatsaansa, he ovat voittaneet Suuren kuninkaan sotilaat.

Hän oli mahtava, sillä hänen hartioillaan oli kultalangoista kudottu

ja sinisellä kirjailtu mantteli, joka edellisenä iltana ei vielä ollut hänen.

— Bosambo, sanoi Sanders, — vaikka minulla on sinun kanssasi

paljon selviteltäviä asioita siksi, että olet rikkonut lakia lähtemällä
sotajalalle, olen kiitollinen, että toisen omaisuuden himoaminen toi
sinut näille maille. Mistä sait tuon viitan? tiukkasi hän.

— Varastin sen, sanoi Bosambo peittelemättä, — Suuren

kuninkaan teltasta; otin myös mukaani yhden niistä kivistä, joilla
minun herrani ei tahtonut seisoa. Toin sen ajatellen, että se olisi
todistuskappale.

Sanders nyökkäsi ja pureskeli irvistellen sikariaan. »Jolla minun

herrani ei tahtonut seisoa», oli sattuvasti sanottu.

— Näytä se minulle, sanoi hän, ja Bosambo kantoi itse sen hänen

eteensä.

Se oli kestänyt kuumuuden kylläkin hyvin, mutta luja käsittely oli

murtanut yhden kulman; ja Sanders katsoi tätä murtunutta kulmaa
vakavasti ja pitkään.
 — Tässä, sanoi hän, — on sellainen todistuskappale, jota
yksikään oikea brittiläinen hallitus ei voi sivuuttaa — minä näen
Limbilin lopun.

*****

Sadeaika ja kevät olivat tulleet, ennen kuin Sanders jälleen seisoi

suuren kuninkaan edessä. Kaikkialla hänen ympärillään oli hävitystä
ja kuolemaa. Kenttä oli täynnä kuolleitten ruumiita, ja suuri kaupunki
oli savuavina raunioina. Vasemmalla oli leirissä kolme
hausarykmenttiä, oikealla kaksi afrikkalaista kivääripataljoonaa, ja
heidän leikinlaskunsa kuului läpi ilman.

— Olen vanha mies, mutisi kuningas, mutta tyttö, joka seisoi

hänen sivullaan, ei puhunut mitään. Hänen silmänsä eivät vain
siirtyneet Sandersin tiilenpunaisilta kasvoilta pois.

— Vanha sinä olet, sanoi tämä, — mutta et kuitenkaan liian vanha

kuolemaan.

— Olen suuri kuningas, sanoi toinen, — eikä ole kohtuullista, että

suuri kuningas hirtetään.

— Mutta jos sinä jäät elämään, sanoi Sanders, — niin toiset suuret
kuninkaat sanovat: Saamme tehdä näitä julmuuksia, ja
suuruutemme tähden me saamme elää.

— Entä miten minun käy? sanoi tyttö hiljaa.

— Sinun! sanoi Sanders ja katsoi häneen. — Ho, hi, sanoi hän,

kuin olisi vasta huomannut hänet. — Sinä olet tanssiva tyttö? Sinulle
emme tee mitään, Daihili, koska sinä et ole mitään.
 Hän näki tytön värähtävän kuin ruoskaniskusta.

Työn päätyttyä hausaeversti ja Sanders keskustelivat.

— Minä en voi ymmärtää, sanoi eversti, — miksi meidät niin äkkiä

määrättiin tänne. Se on vuosia ollut tarpeen — mutta miksi tämä
nopea toiminta?

Sanders irvisti salaperäisesti.

— Ihmeellistä kansaa, ne englantilaiset, sanoi hän myhäillen. —

Vanhus Limbili varastaa Britannian alamaisia, ja minä ilmoitan siitä.
'Hyvin paha', sanoo Englanti. Hän hävittää kokonaisen kansan.
'Valitettavaa', sanoo Englanti. Hän panee minut tanssimaan oikeilla
Haadeksen kivillä. 'Pitäkää sitä pilana', sanoo Englanti, mutta kun
minä sanon, että nämä kivet sisältävät puhdasta kultaa ja että
olemme tavanneet Keski-Afrikan rikkaimman alueen, niin täällä on
armeija puolessa vuodessa!

Itse puolestani luulen, että Sanders ei ollut aivan oikeassa näin

sanoessaan. Joka tapauksessa sodat maksavat rahaa, ja kostosodat
ovat tunnetusti hyödyttömiä.
KAUNIIDEN UNIEN METSÄ

Sanders oli pysähtynyt ottamaan puita ollessaan matkalla

kokoamaan veroja ja jakamaan oikeutta sen kansan keskuudessa,
joka asuu Isisin alajuoksun varrella.

Hänen laivansa oli kiinnitetty joen rantaan. Tässä oli pieni lahti, ja
joen nopeat pyörteet olivat tässä muuttuneet tasaiseksi virraksi; siitä
huolimatta hän tarkasti köysien rannalla olevat kiinnikkeet, ennen
kuin astui »Zairen» kannelle johtavalle kapealle lankulle. Kannelle oli
pinottu puita valmiiksi huomenna alkavaa matkaa varten. Joka,
koneenkäyttäjä, oli asettanut uuden vesimittarin, niinkuin hän oli
käskenyt, ja koneet olivat puhdistetut. Sanders nyökkäsi
hyväksyvästi. Hän astui parin tai kolmen nukkuvan yli ja tuli rannalle.
— Taitaapa olla aika mennä sisään, mutisi hän ja katsoi kelloa. Se oli
yhdeksän. Hän seisoi hetken jyrkän rinteen harjalla ja katsoi joen yli.
Yö oli synkkä, mutta hän näki toisella rannalla olevan metsän
piirteet. Hän näki tähdikkään taivaan ja tähtien kalpean heijastuksen
vedessä. Sitten hän meni telttaansa ja pukeutui hiljalleen
yöpukuunsa. Hän nieli kaksi pilleriä, joi lasin vettä ja pisti päänsä
ulos teltan ovesta. — Ho, Sokani, hän sanoi puhuen murretta, —
anna lokalin soida!
 Hän kävi nukkumaan.

Hän kuuli liikkuvien miesten äänet, naurunpurskahdukset, kun

hänen leikinlaskuaan kerrottiin, sillä kambulilaiset ovat pilantekoa
ymmärtävää väkeä, ja sitten keppien terävän rätinän
alkuasukasrummun — onton puunrungon — kylkeen. Se löi tulisesti
— kiihkeästi, elottomasti, silloin tällöin matalammin, kun rumpali,
käyttäen koko taitonsa, lähetti unenviestiä leiriin.

Muutamassa kiihkeässä paikassa lokali vaikeni, ja Sanders

kääntyi huoaten tyytyväisenä ja sulki silmänsä äkkiä hän nousi
istualleen. Hän oli torkkunut, mutta nyt hän oli aivan valveilla.

Hän kuunteli, sitten hän nousi vuoteesta, ja veti jalkaan

hyttyssaappaansa. Hän astui yön pimeyteen ja tapasi N'keman,
koneenkäyttäjän, odottamasta.

— Kuulitko, herra? kysyi alkuasukas.

— Kuulin, sanoi Sanders hämmästynyt ilme kasvoillaan, — mutta

emmehän ole minkään kylän lähettyvillä.

Hän kuunteli.

Yöstä kuului sata kuisketta, mutta niiden yli kuului selvästi

vastaavan rummun heikko pärinä. Valkea mies rypisti otsaansa
kärsimättömästi. — Ei yhtään kylää lähempänä kuin Bongindanga,
sanoi hän, — ei edes kalakyliä, metsät ovat autiot.

Alkuasukas kohotti sormeaan varoittavasti ja kumarsi päätään,

kuulostellen. Hän luki rummun lähettämää viestiä. Sanders odotti;
hän tiesi tämän alkuasukkaiden sähkölennättimen kantavan viestiä
poluttomilla mailla.
 — Täällä on yksi valkea mies, luki alkuasukas, hän on sairas.

— Valkea mies!

Pimeässä Sandersin kulmat kohosivat ihmettelevästi.

— Hän on hullu, luki N'kema, — hän istuu Onnellisten ajatusten

metsässä eikä tahdo liikkua.

Sanders maiskautti huuliaan kärsimättömästi. — Ei yksikään

valkea mies istu Onnellisten ajatusten metsässä, sanoi hän puoliksi
itsekseen, — ellei hän ole hullu.

Mutta kaukainen rumpu kertasi yksitoikkoisesti uutistaan. Täällä

on todellakin, Afrikan ihanimmassa osassa, leiriytyneenä keskelle
Vihreää kuoleman tietä, valkea mies — Onnellisten ajatusten
metsässä — sairas valkea mies.

Niin rumpu jatkoi ja jatkoi, kunnes Sanders kutsui oman lokali-

miehensä ja lähetti vastauksen joen poikki; sitten hän alkoi kiireesti
pukeutua.

Metsässä makasi hyvin sairas mies. Hän oli itse valinnut

leiripaikkansa. Se oli aukealla, lähellä särkkää, joka pistäytyi korkean
norsunheinän välistä rantaan. Mainward valitsi sen juuri ennen kuin
sairaus tuli, koska se oli kaunis. Tämä ei ollut mikään pätevä syy;
mutta Mainward oli haaveellinen luonne, ja hänen elämänsä oli ollut
kauniiden leiripaikkojen valintaa ja vaaran halveksumista. — Hän oli,
sanoi eräs sanomalehti kertoessaan siitä tapauksesta, joka oli
pakottanut hänet pakenemaan lain kouraa Afrikan villeihin maihin,
mielikuvituksen uhri. Mainward luotti liiaksi paljon itseensä; se oli
yksi syy, miksi hän valitsi tämän kuoleman alueen Iturissa, jota
alkuasukkaat sanovat »Maaksi, jossa kaikki pahat ajatukset tulevat
hyviksi ajatuksiksi» ja jonka kauppiaat ja matkailijat ovat runollisesti
nimittäneet »Kauniiden unien metsäksi». Liiallinen itseluottamus oli
pääasiallisesti syynä Mainwardin kohtaloon — liiallinen luottamus
omien hevostensa hyvyyteen ja voittamattomuuteen, liiallinen
luottamus omaan kykyynsä hankkia rahaa tappioittensa
peittämiseksi — hän oli ollut erään pankin johtaja — liiallinen
luottamus omaan voimaan hankkia itselleen erään naisen rakkaus,
naisen, joka miehen kukistuessa katsoi häneen kylmästi ja pyysi
anteeksi, mutta hän ei ollut uskonut Mainwardilla todella olleen
sellaisia tunteita häntä kohtaan.

Nyt Mainward kohotti pakottavaa päätänsä ja kirosi ääneen.

— Miksi sinä pidät sellaista kirotunmoista elämää, hä? tiuskaisi

hän. —
Olet hyvin hullu mies, Abibu.

— Si, señor, myönsi Abibu, kanolaispoika, tyynesti.

— Lakkaa, kuulitko? raivosi raskaspäinen mies. Tuo ääni tekee

minut hulluksi! Sano heille, että lopettavat rummuttamisen.

Lokali lakkasi muutenkin, sillä kuuntelijat sairaan miehen leirissä

olivat kuulleet Sandersin kaukaisen vastauksen.

— Tule tänne, Abibu — tahdon hieman maitoa; avaa uusi tölkki ja

käske kokin laittaa minulle hieman lientä.

Palvelija jätti hänet mutisemaan ja kierittelemään kyljeltä toiselle

vaapperalla leirivuoteella. Mainwardilla oli ajateltavana monta
omituista asiaa. Kummallista, miten kaikki melusivat äänekkäästi;
kummallista, miten kaikki työnsivät syrjään toinen toisiaan huutaen
omia asioitaan. Olihan siinä tosin vararikko ja pankissa tehty huomio
— siitä tarkastajasta oli vaikea selvitä — ja Ethel ja hevoset ja —
ja…

Kauniiden unien laakso! Siitä olisi tullut kaunis kirja, jos Mainward
olisi osannut kirjoittaa, mutta onnettomuudeksi hän ei osannut. Hän
saattoi allekirjoittaa papereita, hän saattoi kirjoittaa nimensä:
»Kolmen kuukauden kuluttua tästä päivästä maksakaa -». Hän osasi
myös kirjoittaa toisten nimiä; hän kirosi ja päivitteli sitä ajatellessaan.

Mutta tämä oli metsä, jossa pahat ajatukset tulivat hyviksi

ajatuksiksi, ja, Jumala tietää, hänen päänsä oli täynnä. Hän halusi
rauhaa ja unta ja onnea — hän ikävöi onnea suuresti. Otaksutaan,
että ori olisi voittanut suuren kilpa-ajon? Se ei ollut voittanut (hän
kirosi pahaa muistoa), mutta otaksutaan? Otaksutaan, että hän olisi
tavannut ystävän, joka olisi lainannut hänelle kuusitoistatuhatta
puntaa, tai vaikkapa vain Ethel..

— Herra, sanoi Abibun ääni, — puk-a-puk, hän tulee.

— Äh, mitä se on?

Mainward kääntyi melkein raivoisana mieheen.

— Puk-a-puk — kuulethan.

Mutta sairas mies ei kuullut »Zairen» perärattaan loisketta, kun

pieni laiva halkoi virtaa — häntä ihmetytti, että aamu koitti, ja
vastenmielisesti hän tunnusti itselleen, että hän oli nukkunut. Hän
sulki silmänsä jälleen ja näki ihmeellistä unta. Tuli lyhyt, ruskettunut
mies, jolla oli sileäksi ajellut kasvot ja valkea aurinkokypärä ja
keltainen päällystakki yöpuvun päällä.

— Miltä teistä tuntuu? kysyi vieras.

— Roskaiselta, sanoo Mainward, — erittäinkin Ethelin vuoksi;

luuletteko hänen tehneen kauniisti, kun johti minut siihen luuloon,
että pitää minusta hirveästi, ja sitten viime hetkellä puijasi minua?

— Kauheaa, sanoo vieras valkea mies vakavasti, mutta heittäkää

hänet mielestänne nyt; hän ei ole ajattelemisen arvoinen. Mitä
sanotte tästä?

Hän näytti pientä, vihertävää pilleriä, joka oli hänen etusormensa

ja peukalonsa välissä, ja Mainward nauroi heikosti.

— Roskaa, sanoi hän. — Olette Kauniiden unien metsän tonttuja.

Mikä se on? Rakkauspilleri?

Hän nauroi hysteerisesti sukkeluudelleen.

Sanders nyökkäsi.

— Rakkaus tai elämä, sanoi hän vakavasti, — se on sama.

Nielkää!

Mainward tirskui ja totteli.

— Ja nyt, sanoi vieras (tämä tapahtui kuusi tuntia myöhemmin), —

on parasta, että poikani sijoittavat teidät laivaan ja vievät rannikolle.

Mainward pudisti päätään. Hän oli herännyt ärtyisänä ja surkean

heikkona.