Ancient Cities: The Archaeology of

Urban Life in the Ancient Near East and

Egypt, Greece, and Rome 3rd Edition
Gates
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/ancient-cities-the-archaeology-of-urban-life-in-the-anc
ient-near-east-and-egypt-greece-and-rome-3rd-edition-gates/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Art and Immortality in the Ancient Near East Mehmet-Ali

Ataç

https://textbookfull.com/product/art-and-immortality-in-the-
ancient-near-east-mehmet-ali-atac/

Violence and the Sacred in the Ancient Near East

Girardian Conversations at Çatalhöyük Ian Hodder

https://textbookfull.com/product/violence-and-the-sacred-in-the-
ancient-near-east-girardian-conversations-at-catalhoyuk-ian-
hodder/

Archaeology Of The Night Life After Dark In The Ancient

World Nancy Gonlin

https://textbookfull.com/product/archaeology-of-the-night-life-
after-dark-in-the-ancient-world-nancy-gonlin/
History The Ancient Civilizations That Defined World
History Egypt Roman SPQR Aztec Ancient China Ancient
Greece Julius Caesar Jesus Human History Book 1 Roman
Collins
https://textbookfull.com/product/history-the-ancient-
civilizations-that-defined-world-history-egypt-roman-spqr-aztec-
ancient-china-ancient-greece-julius-caesar-jesus-human-history-
book-1-roman-collins/

Ancient Egypt Anatomy of a Civilization 3rd edition

Barry J. Kemp

https://textbookfull.com/product/ancient-egypt-anatomy-of-a-
civilization-3rd-edition-barry-j-kemp/

Cosmopolitanism and empire universal rulers, local

elites, and cultural integration in the ancient Near
East and Mediterranean 1st Edition Myles Lavan

https://textbookfull.com/product/cosmopolitanism-and-empire-
universal-rulers-local-elites-and-cultural-integration-in-the-
ancient-near-east-and-mediterranean-1st-edition-myles-lavan/

Ancient Ink: The Archaeology of Tattooing Lars Krutak

https://textbookfull.com/product/ancient-ink-the-archaeology-of-
tattooing-lars-krutak/

The Imperial Families of Ancient Rome Maxwell Craven

https://textbookfull.com/product/the-imperial-families-of-
ancient-rome-maxwell-craven/
Ancient Cities

The third edition of Ancient Cities surveys the cities of the Ancient
Near East, Egypt, and the Greek, Etruscan, and Roman worlds from
the perspectives of archaeology and architectural history, bringing to
life the physical world of ancient city dwellers by concentrating on
archaeological evidence.
Urban form is the focus: the physical appearance and overall
plans of cities, their architecture and natural topography, and the
cultural and historical contexts in which they flourished. Attention is
also paid to non-urban features such as religious sanctuaries and
burial grounds, places and institutions that were a familiar part of
the city dweller’s experience. Objects or artifacts that furnished
everyday life are discussed, such as writing systems, pottery,
sculpture, wall paintings, mosaics, and coins. Ancient Cities is
unusual in presenting this wide range of Old World cultures in such
comprehensive detail, giving equal weight to the Preclassical and
Classical periods, and in showing the links between these ancient
cultures. In this new edition, in which Andrew Goldman has joined
Charles Gates in updating the volume, readers and lecturers will be
delighted to see a major revision of the chapters on Greek cities in
South Italy and Sicily, the Etruscans, the development of the capital
city, Rome, during the Republic as well as the Empire, and the end
of the ancient city.
This new edition includes several new and updated user-friendly
features, such as:
 Clear and accessible language, assuming no previous
background knowledge.
Lavishly illustrated, with almost 350 line drawings, maps, and
photographs, including new contributions from Neslihan Yılmaz
Tekman adding to her already acclaimed illustrations.
Suggestions for further reading for each chapter.
A companion website with images, study guides, and an
interactive timeline.

With its comprehensive presentation of ancient Mediterranean and

Near Eastern cities, its rich collection of illustrations, and its
companion website, Ancient Cities remains an essential textbook for
university and high school students across a wide range of
archaeology, ancient history, and ancient Near Eastern, Biblical, and
Classical Studies courses.

Charles Gates has recently retired as Senior Lecturer of

archaeology and art history at Bilkent University, Ankara, Turkey. A
classical archaeologist with a particular interest in the Aegean Bronze
Age and early Greek archaeology, he is now taking part in the
preparation of the final reports of the excavations at Kinet Höyük
(Turkey), a Bronze and Iron Age port city in the northeast corner of
the Mediterranean.

Andrew Goldman is Professor of ancient history at Gonzaga

University, Spokane, Washington. A specialist in Roman archaeology,
he is preparing a monograph about Gordion (central Turkey) during
the Roman Empire.
Ancient Cities

The Archaeology of Urban Life in the

Ancient Near East and Egypt,
Greece, and Rome

Third Edition

Charles Gates and Andrew Goldman

Illustrations by Neslihan Yılmaz Tekman
Designed cover image: Terme di Nettuno, Ostia Antica.
Photo: robertharding/Alamy Stock Photo

Third edition published 2024

by Routledge
4 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN

and by Routledge
605 Third Avenue, New York, NY 10158

Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

© 2024 Charles Gates and Andrew Goldman

The right of Charles Gates and Andrew Goldman to be identified as authors of this
work has been asserted in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988.

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised
in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now known or
hereafter invented, including photocopying and recording, or in any information
storage or retrieval system, without permission in writing from the publishers.

Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered

trademarks, and are used only for identification and explanation without intent to
infringe.

First edition published by Routledge 2003

Second edition published by Routledge 2011

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Gates, Charles, 1950– author. | Goldman, Andrew (College teacher),
author. | Yılmaz, Neslihan, illustrator.
Title: Ancient cities: the archaeology of urban life in the Ancient Near East and
Egypt, Greece, and Rome / Charles Gates and Andrew Goldman; illustrations by
Neslihan Yılmaz Tekman.
Description: Third edition. | Abingdon, Oxon; New York, NY: Routledge, 2024. |
Includes bibliographical references and index. | Identifiers: LCCN 2023040121
(print) | LCCN 2023040122 (ebook) | ISBN 9780367232184 (hardback) | ISBN
9780367232214 (paperback) | ISBN 9780429278815 (ebook)
Subjects: LCSH: Cities and towns, Ancient. | Urban archaeology—Middle East. |
Urban archaeology—Egypt. | Urban archaeology—Mediterranean Region. | Middle
East—Antiquities. | Egypt—Antiquities. | Mediterranean Region—Antiquities.
Classification: LCC HT114 .G38 2024 (print) | LCC HT114 (ebook) | DDC 930—
dc23/eng/20231117
LC record available at https://lccn.loc.gov/2023040121
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2023040122

ISBN: 978-0-367-23218-4 (hbk)

ISBN: 978-0-367-23221-4 (pbk)
ISBN: 978-0-429-27881-5 (ebk)

DOI: 10.4324/9780429278815

Typeset in Garamond
by codeMantra

Access the Instructor and Student Resources: www.routledge.com/cw/gates

Contents

List of illustrations
Preface to the first edition
Preface to the second edition
Preface to the third edition

Introduction: Goals, the approach, defining the city,

determining dates, and some practical information

PART 1 CITIES OF THE NEAR EAST AND THE EASTERN MEDITERRANEAN:

NEOLITHIC, BRONZE AGE, AND IRON AGE
CHAPTER 1 NEOLITHIC TOWNS AND VILLAGES IN THE NEAR EAST
CHAPTER 2 EARLY SUMERIAN CITIES
CHAPTER 3 MESOPOTAMIAN CITIES IN THE LATE THIRD AND
SECOND MILLENNIA BCE
CHAPTER 4 CITIES OF THE INDUS VALLEY CIVILIZATION
CHAPTER 5 EGYPT OF THE PYRAMIDS
CHAPTER 6 EGYPTIAN CITIES, TEMPLES, AND TOMBS OF THE
SECOND MILLENNIUM BCE
CHAPTER 7 AEGEAN BRONZE AGE TOWNS AND CITIES
CHAPTER 8 ANATOLIAN BRONZE AGE CITIES: TROY AND HATTUSA
CHAPTER 9 CYPRIOTS, CANAANITES, AND LEVANTINE TRADING
CITIES OF THE LATE BRONZE AGE
CHAPTER 10 NEAR EASTERN CITIES IN THE IRON AGE
CHAPTER 11 PHOENICIAN AND PUNIC CITIES

PART 2 GREEK CITIES

CHAPTER 12 EARLY GREEK CITY-STATES OF THE IRON AGE
(ELEVENTH–SEVENTH CENTURIES BCE)
CHAPTER 13 ARCHAIC GREEK CITIES, I: THE DORIC AND IONIC
ORDERS OF GREEK ARCHITECTURE, AND EAST GREEK
CITIES TO THE IONIAN REVOLT
CHAPTER 14 ARCHAIC GREEK CITIES, II: ATHENS AND SPARTA
CHAPTER 15 GREEK SANCTUARIES: DELPHI AND OLYMPIA
CHAPTER 16 ATHENS IN THE FIFTH CENTURY BCE
CHAPTER 17 GREEK CITIES AND SANCTUARIES IN THE LATE
CLASSICAL PERIOD
CHAPTER 18 HELLENISTIC CITIES

PART 3 CITIES OF ANCIENT ITALY AND THE ROMAN EMPIRE

CHAPTER 19 GREEK CITIES OF MAGNA GRAECIA
CHAPTER 20 ETRUSCAN CITIES
CHAPTER 21 ROME: FROM ITS ORIGINS TO ITS EXPANSION
CHAPTER 22 ROME DURING THE LATE REPUBLIC
CHAPTER 23 ROME IN THE AGE OF AUGUSTUS
CHAPTER 24 ITALY OUTSIDE THE CAPITAL: POMPEII AND OSTIA
CHAPTER 25 ROME AFTER AUGUSTUS: IMPERIAL PATRONAGE AND
ARCHITECTURAL REVOLUTION
CHAPTER 26 ROMAN PROVINCIAL CITIES
CHAPTER 27 LATE ANTIQUE TRANSFORMATIONS AND THE END OF
THE ANCIENT CITY
Glossary
Illustration sources
Index
Illustrations

1.1 The Near East: Neolithic towns

1.2 The fertile crescent in the earlier PPNB, ca. 7500–6500 BCE
1.3 Tower with staircase, PPNA, Jericho
1.4 Anthropomorphic figurine, PPNB, Ain Ghazal. Archaeological
Museum, Amman
1.5 Overall site plan, Çayönü
1.6 Plans, Neolithic and Chalcolithic levels, Çayönü
1.7 Plan, Central area (in 2007), Göbekli Tepe
1.8 Complex C (foreground) and Complex B, Göbekli Tepe
1.9 Partially excavated Stele from Complex D, Göbekli Tepe
1.10 Houses (reconstruction), Çatalhöyük
1.11 House shrine (reconstruction), Çatalhöyük
1.12 Erupting volcano and town, wall painting, Çatalhöyük.
Museum of Anatolian Civilizations, Ankara
1.13 Seated fat woman (goddess?), terracotta figurine,
Çatalhöyük. Museum of Anatolian Civilizations, Ankara
2.1 Mesopotamia: Bronze Age cities
2.2 Overall site plan, Uruk
2.3 Plan, White Temple, Uruk
2.4 White Temple (reconstruction), Uruk
2.5 Plan, Eanna Precinct, Uruk
2.6 Uruk Vase, alabaster, from the Eanna Precinct, Uruk. Iraq
Museum, Baghdad
2.7 Uppermost register, Uruk Vase
2.8 Head of a woman, limestone, from the Eanna ­Precinct,
Uruk. Iraq Museum, Baghdad
2.9 Rolling out a cylinder seal
2.10 City plan, Habuba Kabira
2.11a Obverse, Stele of the Vultures, ED III from Telloh (Girsu).
Louvre Museum, Paris
2.11b Reverse, Stele of the Vultures
2.12 The Temple Oval (reconstruction), Khafajeh
2.13 Bronze Lintel with Imdugud (Anzu) and stags from Ubaid.
British Museum, London
2.14 Worshippers, stone figurines, from Tell Asmar. Iraq
Museum, Baghdad; and Institute for the Study of Ancient
Cultures, University of Chicago
2.15 City plan, Ur
2.16 Ur, plan of Royal Tomb Grave 789
2.17 Lyre (reconstructed) from Ur. University of Pennsylvania
Museum of Archaeology and Anthropology, Philadelphia
2.18 “Peace,” the obverse of the “Royal Standard,” inlaid panel,
from Ur. British Museum, London
2.19 Diagram: (a) true arch; (b) barrel vault; (c) groin vault;
and (d) corbelled arch
2.20 Diagram: The pitched brick vault: (a) view from below; and
(b) in cross section
3.1 Bronze head, Akkadian period, from Nineveh. Iraq Museum,
Baghdad
3.2 Stele of Naram-Sin from Susa. Louvre Museum, Paris
3.3 Gudea, seated statue made of diorite, from ­Telloh (Girsu).
Louvre
Museum, Paris
3.4 Plan, the religious center, Ur
3.5 Ziggurat of Ur-Nammu (reconstruction), Ur
3.6 Stele of Ur-Nammu, Ur. University of Pennsylvania Museum
of Archaeology and Anthropology, Philadelphia
3.7 House plan, Isin-Larsa period, Ur
3.8 House interior (reconstruction), Ur
3.9 Stele of Hammurabi from Susa. Louvre Museum, Paris
3.10 Plan, Palace of Zimri-Lim, Mari
3.11 Investiture of the king, wall painting, Mari. Louvre
Museum, Paris
3.12 Goddess holding a flowing vase, statue from Mari. Aleppo
Museum
3.13 Main functional units, Palace of Zimri-Lim, Mari
4.1 The Indus Valley civilization
4.2 Plan, the Citadel, Mohenjo-Daro
4.3 The Great Bath, Mohenjo-Daro
4.4 City plan, Lothal
4.5 Stamp seals with (a) unicorn and (b) humped bull, both
from Mohenjo-Daro. National Museum, Karachi (a); and
Islamabad Museum (b)
4.6 Dancing girl, bronze figurine, from Mohenjo-Daro. National
Museum,
New Delhi
5.1 Egypt
5.2 Narmer Palette: obverse, cross section, and reverse. Slate
palette from Hierakonpolis. Egyptian Museum, Cairo
5.3 Mastaba tomb of Queen Merneith
(reconstruction), Abydos
5.4 Mastaba tomb of Queen Merneith (reconstruction), Saqqara
5.5 Overall site plan, Abydos
5.6 Plan, the Archaic cemetery, Abydos
5.7 Royal funerary enclosures, Abydos
5.8 Plan, the Step Pyramid, and Funerary Complex of Djoser,
Saqqara
5.9 The Step Pyramid and Funerary Complex of Djoser
(reconstruction), Saqqara
5.10 Djoser, seated statue, from Saqqara. Egyptian Museum,
Cairo
5.11 The Great Sphinx and the Pyramids of Menkaure (left) and
Khafre (right), Giza
5.12 Plan, the Necropolis, Giza
5.13 Cross sections, Pyramids of Djoser (at Saqqara), Khufu (at
Giza), and Khafre (at Giza)
5.14 Khafre, seated statue, from the Valley Temple of Khafre,
Giza. Egyptian Museum, Cairo
5.15 Menkaure and Khamerernebty, statues from the Valley
Temple
of Menkaure, Giza. Museum of Fine Arts, Boston
5.16 Sun Temple of Niuserre (reconstruction) from Abu Gurab
6.1 Town plan, Kahun
6.2 Plan, the Citadel, Buhen
6.3 Outer fortification wall (after excavation), Buhen
6.4 Regional plan, Thebes
6.5 Plan, the Mortuary Temple of Hatshepsut, Deir el-Bahri
6.6 The Mortuary Temple of Hatshepsut, Deir el-Bahri
6.7 Plan, the Temple of Amun, Luxor
6.8 Plan, the Temple of Amun, Karnak
6.9 Central passageway, Hypostyle Hall, Temple of Amun,
Karnak
6.10 Akhenaten and his family worshipping the Aten, relief
sculpture, from the Royal Tomb, Amarna. Egyptian Museum,
Cairo
6.11 Overall plan, Amarna
6.12 Plan, City center, Amarna
6.13 Plan, House, Amarna
6.14 House (reconstruction), Amarna
6.15 Plan, Deir el-Medina
6.16 Ground plans of three tombs, Valley of the Kings, Thebes:
(a) Tomb of Thutmose III; (b) Tomb of Ramses VI; and (c)
Tomb of Tutankhamun
6.17 Coffin for the Organs, Tomb of Tutankhamun. Egyptian
Museum, Cairo
6.18 Exterior, Temple of Ramses II, Abu Simbel
7.1 Aegean Bronze Age Towns, second millennium BCE
7.2 Plan, the Palace of Minos, Knossos
7.3 Fresco of the Bull Leapers, partly restored, from Knossos.
Herakleion Museum
7.4 Snake goddess or priestess; faience figurine, head and left
forearm restored, from Knossos. Herakleion Museum
7.5 Lentoid flask with octopus; Marine Style, LM IB; from
Palaikastro. Herakleion Museum
7.6 Palace of Mallia from the northwest (reconstruction)
7.7 Town plan, Gournia
7.8 House model, terracotta; MM IIIA; from Arkhanes.
Herakleion Museum
7.9 Thera (Santorini)
7.10 West House, Akrotiri, Thera
7.11 Ship Fresco (detail); South wall, West House; Akrotiri,
Thera
7.12 Overall site plan, Mycenae: the Late Bronze Age
7.13 Gold funeral mask; Shaft Grave V, Grave Circle A; Mycenae.
National Archaeological ­Museum, Athens
7.14 Grave stele; Shaft Grave V, Grave Circle A; Mycenae.
National Archaeological Museum, Athens
7.15 Dromos and entryway, Treasury of Atreus, Mycenae
7.16 The Lion Gate, Mycenae
7.17 Plan, Palace of Nestor, Pylos
8.1 Anatolia and the eastern Mediterranean in the Late Bronze
Age
8.2 Plan, the Citadel, Troy: Major Buildings
8.3 Troy: citadel and lower city
8.4 Troy II, ramp and southwest gate
8.5 City plan, Hattusa (Boğazköy)
8.6 Reconstructed fortification wall, Hattusa
8.7 The Lion Gate, Hattusa. (The lion head on the left was
reconstructed in 2011.)
8.8 The Great Temple, Hattusa
8.9 Plan, the Sanctuary at Yazılıkaya
8.10 Meeting of the Gods, relief sculpture, Yazılıkaya
9.1 “Oxhide” ingots of copper, ca. 1200 BCE. (a) From Serra
Ilixi, Sardinia and (b) from Enkomi
9.2 God standing on an ingot, bronze figurine, from Enkomi.
Cyprus M ­ useum, Nicosia
9.3 City plan, Enkomi
9.4 Diagram: cross-section of wall construction as practiced in
Building 18,
Enkomi
9.5 City plan, Ugarit.
9.6 Postern gate, Ugarit
9.7 Plan, Royal palace, Ugarit
9.8 House plans from the city center, Ugarit
9.9 Plan, Temple of Baal, Ugarit
10.1 The Near East in the Iron Age
10.2 Plan, the Iron Age Citadel, Kalhu
10.3 Lamassu from Khorsabad. Louvre Museum, Paris
10.4 Assurnasirpal supplicates the god Assur by a sacred tree,
relief sculpture from Kalhu. British Museum, London
10.5 City plan, Dur-Sharrukin (Khorsabad)
10.6 Citadel plan, Dur-Sharrukin (Khorsabad)
10.7 City plan, Nineveh
10.8 Capture of Ethiopians from an Egyptian city, relief
sculpture, from Nineveh. British Museum, London
10.9 Assurbanipal and his queen, relief sculpture, from Nineveh.
British Museum, London
10.10 Multi-period plan, Old City, Jerusalem
10.11 Overall city plan, Babylon
10.12 Plan, Inner city, Babylon
10.13 Ishtar Gate (reconstruction), Babylon
10.14 Dragon, panel of glazed bricks, Ishtar Gate, Babylon
10.15 Plan, Persepolis
10.16 Apadana, Persepolis: Platform viewed from the northeast
10.17 Darius receives homage, relief sculpture, from Persepolis
11.1 Phoenician and related cities in the eastern Mediterranean
11.2 Plan, Tyre
11.3 Phoenicians transporting logs by sea in an Assyrian relief
sculpture from Dar-Sharrukin (­Khorsabad), late eighth century
BCE. Louvre Museum, Paris
11.4 Phoenician ships: warship (above) and hippos (below)
11.5 Plan, harbor and promontory, Atlit
11.6 Central shrine, Sanctuary at Amrit
11.7 Phoenician expansion in the central and western
Mediterranean
11.8 Regional plan, ancient Gadir
11.9 City plan, Gadir
11.10 Plan, early Carthage
12.1 Greece and the Aegean basin
12.2 Kinet Höyük in the Iron Age (reconstruction)
12.3 Town plan, Zagora
12.4 Temple model, clay, from the Argive ­Heraion. National
Archaeological Museum, Athens
12.5 Plan, “Heroon,” Lefkandi
12.6 The Dipylon Amphora. Geometric vase found in the
Kerameikos cemetery, Athens. National Archaeological Museum,
Athens
12.7 The Macmillan Aryballos. Protocorinthian vase found in
Thebes. British ­Museum, London
12.8 Early Temple of Hera, eighth century BCE, Samian Heraion
12.9 The second Temple of Hera and the Samian Sanctuary of
Hera (Heraion), seventh century BCE
12.10 Mantiklos’s dedication to Apollo, bronze figurine, from
Thebes
(Boeotia), Greece
12.11 Lydian and Greek coins in the Numismatic Museum,
Athens. Not drawn to the same scale. (a) Lydian silver coin,
sixth century BCE, with lion and bull and simple punch mark. (b)
Athenian silver tetradrachm, fifth century BCE, with Athena and
owl. (c) Gold stater from Panticapaeum, mid-fourth century
BCE, with Pan and a griffin
13.1 Elevations of the Doric and Ionic Orders: key elements
13.2 Typical ground plan of a Greek temple
13.3 Stone foundations, Temple of Apollo, Thermon
13.4 Plan, Temple of Artemis, Kerkyra
13.5 Restored elevation, Temple of Artemis, Kerkyra
13.6 The fourth Temple of Hera, Samian Heraion
13.7 City plan, ancient Samos
14.1 City plan, Athens, Iron Age through the Roman Empire
14.2 Plan, Agora, Athens, ca. 500 BCE
14.3 The Nessos Amphora. Protoattic vase, ca. 615 BCE, found
in Athens. National Archaeological Museum, Athens
14.4 Three revelers on an Attic red-­amphora painted by
Euthymides. From Vulci. Antikensammlungen, Munich
14.5 Colossal kouros, Heraion, Samos: (a) front; (b) back of
head; and (c) side. Archaeological ­Museum, Samos
14.6 Kleobis and Biton. Archaic kouroi found in Delphi.
Archaeological Museum, Delphi
14.7 Kore no. 682 from the Athenian Acropolis. Acropolis
Museum, Athens
15.1 Plan, Sanctuary of Apollo, Delphi
15.2 Siphnian Treasury (reconstruction), Delphi
15.3 Gods vs. Giants, North Frieze (detail), Siphnian Treasury,
Delphi. Archaeological Museum, Delphi
15.4 Stoa of the Athenians and Temple of Apollo
(reconstruction), Delphi
15.5 Charioteer of Delphi, bronze statue, Delphi. Archaeological
Museum, Delphi
15.6 Plan, Sanctuary of Zeus, ca. 400 BCE, Olympia
15.7 Fallen Warrior, West pediment, Temple of Aphaia, Aegina.
Glyptothek, Munich
15.8 Fallen Warrior, East pediment, Temple of Aphaia, Aegina.
Glyptothek, Munich
15.9 Temple of Zeus and Ash Altar (reconstruction), Olympia
15.10 Apollo, Lapiths, and Centaurs. West pediment (detail),
Temple of Zeus, Olympia. Archaeological Museum, Olympia
16.1 Attica
16.2 Plan, the Acropolis, Athens, fifth century BCE
16.3 The Acropolis (reconstruction), Athens, fifth century BCE
16.4 The Parthenon, seen from the west
16.5 Parthenon, South Metope no. xxxi
16.6 Parthenon, West Frieze, Slab II, nos. 2–3
16.7 Parthenon, West Pediment (reconstruction), after the
drawings of Carrey (1674) and Quatremère de Quincy (1825)
16.8 The Varvakeion Athena, a marble statuette; a Roman copy
of the Athena Parthenos. National Archaeological Museum,
Athens
16.9 Propylaia, southwest wing, as restored, and Temple of
Athena Nike with bastion, from northwest
16.10 Erechtheion, West Façade.
16.11 Lysikrates Monument, Athens
16.12 Houses (reconstructed), fifth century BCE Athens
16.13 Plan, Agora, Athens, ca. 400 BCE
16.14 Hephaisteion, Athens. View from the southwest
17.1 The Conquests of Alexander the Great
17.2 Plan, the Sanctuary of Asklepios, Epidauros
17.3 Plan, Theater, Epidauros
17.4 Theater, Epidauros
17.5 City plan, Priene
17.6 Bouleuterion, Priene
17.7 Bouleuterion, interior (reconstruction), Priene
17.8 Theater (reconstruction), Priene
17.9 Plans, House No. 33, Priene: (a) Phase 1-West; and (b)
Phase 2
17.10 House No. 33 West (reconstruction), Priene
17.11 House plans, Olynthos
17.12 Transport amphoras from the Athenian Agora: (a) Chian,
fourth century BCE; and (b) Rhodian, third century BCE
17.13 The Alexander Mosaic, House of the Faun, Pompeii.
Archaeological Museum, Naples
17.14 Portrait of Alexander the Great (the Azara Herm). Roman
Imperial copy of an original by Lysippos. Louvre Museum, Paris
17.15 Mausoleum (reconstruction), Halikarnassos
18.1 Major Hellenistic cities and kingdoms
18.2 Plan, Temple of Apollo, Didyma
18.3 City plan, Pergamon
18.4 Gaul killing his wife and himself, Roman copy in marble,
after a Hellenistic bronze original. Palazzo Altemps, Rome
18.5 Theater, Pergamon
18.6 Great Altar and Upper Agora (reconstruction), Pergamon
18.7 Great Altar (detail), Pergamon. Pergamon Museum, Berlin
18.8 City plan, Alexandria
18.9 Serapis, basalt statue, Roman copy of an early Hellenistic
original. Villa Albani, Rome
18.10 Overall plan, Delos
18.11 Plan, City center, Delos
18.12 Plan, Hypostyle Hall, Delos
18.13 Hypostyle Hall (reconstruction), Delos
18.14 Plan, Agora of the Italians, Delos
18.15 Sinope in its larger landscape and city plan (insert)
19.1 Map of Italy and central Mediterranean
19.2 Map of major cities of Magna Graecia
19.3 City Plan, Paestum
19.4 Plans, Archaic and Classical temples from Paestum
19.5 Temple of Athena, Paestum
19.6 Tomb of the Diver, Paestum
19.7 City Plan, Syracuse
19.8 Silver decadrachm from Syracuse
19.9 Plan, Morgantina
19.10 Plan of the Agora, third century BCE, Morgantina
20.1 Map of Etruria
20.2 Villanovan hut-urn
20.3 City plan, Marzabotto
20.4 House plans from (a) Acquarossa and (b) Marzabotto
20.5 Plan, temple and sanctuary of the Portonaccio, Veii
20.6 Reconstruction of an Etruscan temple such as the
Portonaccio Temple, Veii
20.7 Apollo, terracotta statue from Veii
20.8 The sanctuary of Pyrgi
20.9 Terracotta plaque from Temple A, Pyrgi
20.10 Terracotta sarcophagus of a married couple from Caere
(Cerveteri)
20.11 Terracotta funerary urn from Volterra
20.12 Wall painting, Tomb of the Augurs, Tarquinia
20.13 Tumuli, Banditaccia Cemetery, Caere (Cerveteri)
20.14 Street of Tombs, Banditaccia Cemetery, Caere (Cerveteri)
20.15 Tomb of the Shields and Chairs, Caere (Cerveteri)
21.1 Map of Latium
21.2 City plan, Rome, Republican period
21.3 Plan of Temple of Jupiter Optimus Maximus
21.4 The Forum Romanum, Republican period
21.5 Plan of Gabii in the Middle Republic
21.6 Diagram, legionary fort at Novaesium
21.7 City plan, Cosa
21.8 Arx temples, Cosa
21.9 Forum of Cosa
22.1 Pont du Gard
22.2 Types of Roman wall facing
22.3 Temple of Portunus, Rome
22.4 Theater of Pompey on the Forma Urbis
23.1 Plan, Palatine Hill
23.2 Augustus of Primaporta
23.3 Plan of the Roman Forum, Forum of Julius Caesar and the
Forum of Augustus in 14 CE
23.4 Forum of Augustus, Temple of Mars Ultor
23.5 Plan, Campus Martius with the major Augustan monuments
indicated
23.6 Reconstruction of the Mausoleum of Augustus
23.7 Ara Pacis, Rome
23.8 Procession on the Ara Pacis
24.1 Bay of Naples
24.2 City plan, Pompeii
24.3 Plan of the Forum, Pompeii
24.4 Plan, Stabian Baths, Pompeii
24.5 Plan, House of the Surgeon, Pompeii
24.6 Plan, House of the Faun, Pompeii
24.7 Plan, House of the Vettii, Pompeii
24.8 Atrium, House of the Vettii, Pompeii
24.9 Mysteries wall paintings, Villa of the Mysteries, Pompeii
24.10 Ostia and its Harbor System
24.11 City Plan, Ostia
24.12 Piazzale dei Corporazione
24.13 Horrea of Epagathus
24.14 Apartment House, Ostia
24.15 Garden House complex, Ostia
24.16 House of Amor and Psyche, Ostia
25.1 Map of the Roman Empire
25.2 City Plan of Rome, imperial period
25.3 Plan, Domus Aurea
25.4 Octagonal dining room, reconstruction
25.5 Octagonal dining room, interior
25.6 Plan, Flavian Palace
25.7 Plan, Hadrian’s Villa
25.8 Canopus, Hadrian’s Villa
25.9 Pantheon, Rome
25.10 Brick stamp from Rome
25.11 Plan and cross-section of Cella, Pantheon
25.12 Arch of Titus, Rome
25.13 Emperor in triumphal procession, Arch of Titus
25.14 Triumphal procession with Menorah, Arch of Titus
25.15 Trajan’s Column, Rome
25.16 Relief sculpture, Trajan’s Column
25.17 Colosseum, Rome
25.18 Cross-sectional view, Colosseum
25.19 Plan of the imperial fora
25.20 Trajan’s market, Rome
25.21 Plan, Baths of Trajan, Rome
25.22 Air view, Baths of Caracalla, Rome
26.1 Hadrian’s Arch, Athens
26.2 Regional plan, Ephesus and Environs
26.3 City plan, Ephesus
26.4 Library of Celsus and South Gate of the Agora, Ephesus
26.5 City plan, Perge
26.6 North Nymphaeum (reconstruction), Perge
26.7 North Nymphaeum, Perge
26.8 South Gate, Hellenistic period, Perge
26.9 Plan, Court of Honor, Perge
26.10 City plan, Palmyra
26.11 Plan, Temple of Bel, Palmyra
26.12 Temple of Bel, Palmyra, view from the southeast (the
building was destroyed in 2015)
26.13 City plan, Jerash
26.14 Oval Forum, Jerash
26.15 City plan, Lepcis Magna
26.16 City plan, Nimes (Nemasus)
26.17 City plan, London (Londinium)
26.18 City plan, Trier (Augusta Treverorum)
26.19 Porta Nigra, Trier
27.1 Plan, Piazza Armerina
27.2 Mosaic from Piazza Armerina (detail): comic chariot race
27.3 Plan, Diocletian’s palace, Split
27.4 Diocletian’s palace (reconstruction), Split
27.5 Peristyle Court, Diocletian’s palace
27.6 Plan, Basilica of Maxentius and Constantine, Rome
27.7 Constantine the Great, colossal marble sculpture. Capitoline
Museums, Rome
27.8 Arch of Constantine (north side), Rome
27.9 Siege of Verona, relief sculpture, southwest frieze, Arch of
Constantine
27.10 Plan (reconstruction), Old St. Peter’s Basilica, Rome
27.11 Old St. Peter’s Basilica (reconstruction), Rome
27.12 City plan, Jerusalem, fourth century CE
27.13 Plan (reconstruction), Church of the Holy Sepulchre,
Jerusalem, fourth century CE
27.14 Plan, Byzantine Constantinople (Istanbul), to 1453
Preface to the first edition

... the city is one of the most remarkable, one of the most
enduring of human artifacts and human institutions. Its
fascination is inevitable: its study is both duty and homage.
(S. Kostof. 1991. The City Shaped. Urban Patterns and
Meanings through History. London: Thames and Hudson, 40)

This book introduces the cities and civilizations of the Ancient Near
East, Egypt, Greece, and Rome through the eyes of archaeology.
Urban centers are the focus throughout: architecture and other
material remains, historical and socioeconomic contexts, and the
experiences of the people who lived in them. This book traces cities
from their origins in the Near East of the ninth through sixth
millennia BC to the end of pagan antiquity in the early fourth century
AD. The region treated is vast, ranging from the Indus Valley in
modern Pakistan in the east to England in the west – the territory
controlled by the Achaemenid Persians and conquered by Alexander
the Great combined with that held by the Romans at the height of
their empire. The parade of cultures is colorful and complex:
Sumerians and Babylonians, Assyrians and Egyptians, Minoans and
Etruscans, Greeks and Romans. Different as they can be, one from
the other, these cultures nevertheless are linked together in a long
chain of interconnections. The Romans looked to Greece for artistic
and intellectual inspiration, for example, just as the Greeks would
have inhabited a very different world without the stimulation and
challenge of Near Eastern and Egyptian accomplishments. These
disparate cultures form an Old World unity and merit study together.
Urbanism was not exclusive to south-west Asia and the
Mediterranean basin, of course, but the independent urban traditions
of East Asia, the Americas, and Saharan and sub-Saharan Africa lie
outside the scope of this book.
The book has two sources of inspiration. The immediate stimulus
for undertaking this project was the need for a textbook to
accompany “Ancient Cities,” a popular introduction to the ancient
cultures of the Mediterranean basin and the Near East introduced by
Emeline Hill Richardson and developed by fellow archaeologists in
the Department of Classics at the University of North Carolina-
Chapel Hill. The course never claimed impartiality: with its home in
Classics, the syllabus has understandably given more weight to
Greek and Roman cities than to the Ancient Near Eastern and
Egyptian ones. Further, because of my own experiences and
interests, I emphasize eastern Mediterranean sites over western
Mediterranean and western European examples; this bias is clearest
in Chapters 24 (to note = Chapters 26 in this third edition). Apart
from this last mentioned gap, the selection of places and
monuments presented here reflects, with reasonable faithfulness,
the consensus that evolved among those who have offered “Ancient
Cities” at UNC-Chapel Hill – of whom I, during the 1980s, was one.
The second source is more distant and indirect. When completing
my undergraduate major in Archaeology at Yale University many
years ago, I elected to undergo a final oral examination in Hellenic
city planning. In the presence of distinguished specialists in Mayan,
Caribbean, Chinese, Egyptian, and Near Eastern as well as Classical
archaeology, I displayed my imperfect knowledge of the ancient
Greek urban experience. This book in a certain way has offered the
opportunity to redo the oral exam, and with its completion I feel I
have truly earned my undergraduate diploma.
A book like this could not be completed without the assistance of
many people. Neslihan Yılmaz has drawn the bulk of the illustrations.
To her my debt is enormous; I am most grateful. I also wish to
thank Bilkent University for awarding me in 2001 a Faculty Research
Development Grant, which relaunched the production of illustrations
after several years of stagnation. Thanks also to Bülent Bozkurt, the
Dean of the Faculty of Humanities and Letters, and İlknur Özgen,
longtime Chair of the Department of Archaeology and History of Art,
for support for this project over the course of many years.
I would like to express my gratitude to those who have helped by
reading chapters, answering specific queries, procuring illustrations,
or simply discussing the aims of “Ancient Cities”: Julian Bennett,
Mary T. Boatwright, J. V. Canby, Ben Claasz Coockson, Toni Cross,
Caroline Gates, Irene Gates, Matthew Glendinning, Nancy de
Grummond, Ann Gunter, Salima Ikram, Janet Jones, Norbert Karg,
Dominique Kassab Tezgör, J. Mark Kenoyer, Gerhard Koeppel,
Richard Liebhart, Jerzy Linderski, Steven Lumsden, Erin Maloney,
Joann McDaniel, Gregory Possehl, Nicholas Rauh, Margaret Reid, Gay
Robins, Jeremy Rutter, G. Kenneth Sams, Gil Stein, Cheryl Ward,
Patricia Wattenmaker, Laurette Wharton, and Irene Winter. I am
especially indebted to Mary Voigt for reading and commenting on a
preliminary draft of Part I and to Jennifer Tobin for doing the same
for Parts II and III; and to several anonymous readers for their
criticisms and suggestions. Finally, I thank Richard Stoneman and his
colleagues Catherine Bousfield and Coco Stephenson for exemplary
patience and courtesy over many years; and Marie-Henriette Gates
for her knowledge, sound advice, and encouragement generously
offered at every step along the way.
Ankara, 2003
Preface to the second edition

The second edition of Ancient Cities has the same goal as the first:
an introduction to the physical appearance of cities of the Ancient
Near East, Egypt, Greece, and Rome, presented in their historical
context. Theoretical considerations are not emphasized, but the
reader who masters the contents of this book will be well prepared
to investigate them. This new edition consists of the first edition
text, corrected for errors, in places modified more extensively, with
new sections on Göbekli Tepe (Chapters 1), Deir el-Medina (Chapters
6), Phoenician cities (Chapters 11), Sinope (Chapters 18), and
Nîmes, London, and Trier (Chapters 24) (to note = Chapters 26 in
the third edition). Illustrations have been augmented accordingly.
It is a pleasure to express my thanks to the many who have
assisted in the preparation of this new edition. The range and quality
of illustrations had been a highlight of the first edition, as all readers
acknowledged. To my great good fortune, Neslihan Yılmaz, the
original illustrator, found time to work on this project, thereby
assuring visual consistency from the first edition to the second. She
checked the entire set of illustrations, making minor corrections on
some, redrawing others, and adding several new maps, plans, and
line drawings. For her contribution, I am immensely grateful. As
before, photographs supplement the drawings. For providing new
photos, I would like to thank Ben Claasz Coockson, Marie-Henriette
Gates, and Ahmet Keten.
Revision of the text has benefited from careful readings by Marie-
Henriette Gates (Chapters 1–3 and 8–11), Salima Ikram (Chapters 5
and 6), and, especially for the Greek and Roman chapters, Valentina
DeNardis, Katrina Dickson, Maura Heyn, Eric Kondratieff, and
Another random document with
no related content on Scribd:
 Vanha rouva asettui tavalliselle paikalleen ikkunan luona olevan
ompelupöydän ääreen; mutta tällä kertaa hän ei ottanut esille
tavanmukaista reikäompelustaan tai virkkuutaan, vaan kääri auki
kirjeen. Hänellä oli samalla kummallisen juhlallinen ilme. Hannan
sydäntä kouristi; hän aavisti jotain erikoista tapahtuneen.

»Rakas lapsi, ota tuo palli ja istuudu tänne ja kuuntele mitä minulla
on sinulle sanottavaa. Kuten tiedät, olen minä sinun suhteesi äidin
asemassa. Minun täytyy valvoa etuasi ja suojella sinua. Pelkään
sinun olevan… liian kiemailevan… Sinun ikäisenäsi olin tosin
minäkin kiemaileva, mutta ainoastaan sellaisille ihmisille, joille äitini
luvalla sain kiemailla. Olen vakuutettu, että sinulla ensi talvena on
tilaisuus keskiviikkokutsuissani tehdä sopivia valloituksia. Siellä on
esimerkiksi majuri, paroni Schimmerer, joka on leskimies ja omistaa
kolmikerroksisen talon jossain Wienin esikaupungissa…»

Hanna kävi kärsimättömäksi.

»Onko tuo kirje paroni Schimmereriltä vai ehkä hänen

kolmikerroksisen talonsa porttivahdilta?» kysyi hän.

»Hanna, sinulla on jo jonkun aikaa ollut hyvin nenäkäs käytös.

Anna minun puhua. Tämä kirje on naimatarjous, mutta se ei
valitettavasti ole paronin.»

Hanna tunsi kalpenevansa, mutta syynä siihen oli suloinen kauhun

tunne.
Nuoren tytön elämän tärkeimmät tapaukset ovat juuri
naimatarjoukset.

»Kenen, Dori kummi… kenen? Näytä minulle kirje!» hän huudahti.

 »Anna minun ensin puhua loppuun. Sitäpaitsi tiedät varsin hyvin,
keneltä se on. Etkö luule minun nähneen hänen kulkevan tästä ohi
joka päivä… ja huomanneen, miten sinä aina pälyilet hänen
jälkeensä ikkunassa?… Mutta kuten näet, olet antanut hänelle liiaksi
toivomisen aihetta. Nyt täytyy meidän antaa miesparalle rukkaset ja
siten hankimme itsellemme vihollisia.»

»Ja miksi rukkaset?»

»Miksi? Tämä ei ole sinulle mikään sopiva naimiskauppa, Hanna.

Ei suinkaan sinun, joka tuskin olet täysi-ikäinen, sovi myöntyä
ensimäiseen tarjoukseen? Koulunopettaja! Ja neiti von Orfalvy, vielä
niin kaunis ja etevä kuin sinä! Sinä et tosin kuulu kermaan… tiedän
hyvin, ettet voi joutua kaikkein hienoimpiin naimisiin…»

»Ja miksi en! Äiti sanoi aina, että minusta on tuleva kreivitär tai
miljoonain omistaja…»

»Äiti parkasi oli liian haaveileva…»

»Mutta avioliiton ei pidä perustua maallisiin etuihin, Dori kummi…

sehän on sydämen asia. Minä antaisin aina käteni miehelle, jota
rakastan, olkoon hän sitten jalosukuinen tai porvari, kerjäläinen tai
pohatta.»

»Nyt haaveilet vain. Onneksi on sinulla viisas, käytännöllinen

kummitäti, joka ei anna sinun heittäytyä kenelle tahansa.»

»Anna minun lukea kirje! Anna minulle se!»

»En, tekisin sinut vielä haaveellisemmaksi», vastasi rouva von

Orfalvy katkeroituneena ja pisti kirjeen taskuun.
 Ovi avautui.

»Tahtoisiko kenraalitar antaa tarpeet taikinaa varten? Se tarvitsee

pitkän ajan noustakseen.»

»Tulen heti.» Kenraalitar otti avainkimpun pöytälaatikosta. »Siis,

Hanna kultaseni, pois tuhmat haaveet.»

Näin sanoen hän lähti huoneesta seuratakseen keittäjätärtä

ruokakammioon.

Hanna oli tuskin jäänyt yksin, kun jo suli kyyneliin. Nyt hän vasta
selvästi tunsi rakastavansa nuorta tiedemiestä. Ja tämä… tämä oli
pyytänyt häntä vaimokseen; varmaankin riippui hänen elämänsä
vastauksesta… ja kummitäti aikoi musertaa hänen sydämensä
rukkasilla. Ei, tapahtukoon mitä hyvänsä, hän vastaa myöntyvästi.

Jos kenraalitar olisi tälle nuorelle tytölle näyttänyt Ballmannin

kirjeen, jossa tämä kylmin, liian varmoin sanoin pyysi neiti von
Orfalvyn kättä, jos hän vielä käytännöllisistä syistä olisi kehottanut
suostumaan tarjoukseen ja lisännyt: »Sinä et ole rikas, sinä et kuulu
'kermaan', herra Ballmann on kyllin hyvä sinulle ja hän pitää sinusta
huolta», niin olisi Hanna varmaan ruvennut luulemaan olevansa
luotu komeampaa tarjousta varten. Koko avioliitto ja kuiva kosinta
olisivat tuntuneet hänestä kovin arkipäiväisiltä, ja hän olisi
varmaankin vastannut »ei». Mutta Dori täti ei näyttänyt hänelle
kirjettä, »jottei tekisi häntä vieläkin haaveellisemmaksi»; siinä oli siis
runollinen rakkaudentunnustus, ja hänestä tuntui, kuin nuori mies
olisi joutuva kurjien »käytännöllisten» syiden takia onnettomuuteen.
Hän ei voisi elää ilman Hannaa; hän tiesi varmaankin, miten paljon
korkeammalla häntä Hanna oli, mutta rakkaus uskaltaa kaiken ja hän
piti Hannaa sellaisena ihanteena, että luuli hänen uhraavan maalliset
edut, lahjoittaakseen hänelle sydämensä.

»Hän ei saa pettyä!» huudahti Hanna jatkoksi omille ajatuksilleen.

Samassa joku koputti oveen. Hanna hypähti pystyyn, pyyhki

nopeasti silmänsä ja sanoi hiljaa:

»Sisään!»

Ovi avautui, ja kynnykselle ilmaantui Ewald Ballmann. Nuoren

tytön sydän sykki kiivaasti; hän ei ollut milloinkaan tuntenut itseään
niin kiihtyneeksi. Nuori mieskin oli nähtävästi liikutettu; hän oli luullut
saavansa nähdä kenraalittaren ja seisoikin rakastettunsa edessä…

Hän rakastikin ensi kertaa elämässään, ja tämä kaunis tyttö sai

hänet vapisemaan. Mitäpä hän olisikaan antanut, jos
kihlausmuodollisuudet olisivat ohi, jos tämä vieras neitonen, jota hän
rakasti, jo olisi hänen vaimonsa! Rakkaudesta ja avioliitosta hän ei
tiennyt muuta kuin että ne olivat välttämättömiä tapahtumia
ihmiselämässä; ja kun naisellinen sulous ensi kerran teki häneen
valtavan vaikutuksen, arveli hän hetken tulleen ja rohkaisten
mielensä teki mahdollisimman pian avioliittotarjouksensa.

Nyt hän seisoi kynnyksellä kalpeana ja ahdistetuin mielin. Yhtä

kalpeana ja tuskaisena oli Hanna ikkunakomerossa nojaten
ompelupöytään.

Ballmann puhui ensin.

»Suokaa anteeksi, neiti; luulin rouva von Orfalvyn olevan täällä.»

 Hänen äänensä, jonka Hanna nyt kuuli ensimäisen kerran, oli
matala ja kaunissointuinen ja se sai Hannan värisemään. Miten
ihanalta kuuluisikaan tämän äänen kiihkeä »minä rakastan»…

»Dori kummi tulee kohta», vastasi hän tuskin kuuluvasti.

»Te sallitte siis?» sanoi hän ja astui sisään sulkien oven.

Hanna seisoi aivan hiljaa. Lyhyt vaitiolo.

»Neiti Hanna, olen tänään kirjoittanut kummitädillenne ja… olen

tullut kuulemaan vastausta.»

»Mitä riippuu vastauksesta?» kysyi Hanna ja odotti hänen

vastaavan:
»Elämäni».

Ballmann vastasi siihen suuntaan:

»Tulevaisuuteni.»

Uusi vaitiolo. Nuorten sydämet sykkivät yhä kiivaammin.

»Tunnetteko kirjeeni sisällyksen?» kysyi Ballmann sitten, astuen

askeleen eteenpäin.

»Tunnen, kyllä tunnen.»

Ewald lähestyi yhä.

»Silloinhan voin kuulla vastauksen heti teiltä itseltänne, Hanna…

Onko se kieltävä? Onko se myöntävä?»
 Hetki oli ratkaiseva. Hanna ymmärsi kahden ihmisen
tulevaisuuden riippuvan hänen huultensa liikkeestä… Hän sulki
silmänsä kuin suinpäin veteen syöksyvä ja sanoi:

»Vastaus on myöntävä.»

Hanna luuli onnellisen kosijan huudahtavan riemusta, syöksyvän

hänen jalkainsa juureen tai sulkevan hänet tuliseen syleilyyn, mutta
mitään sellaista ei tapahtunut. Ewald tarttui hiljaa hänen käteensä,
suuteli sitä ja lausui sydämellisesti:

»Kiitos, neiti Hanna! Koetan tehdä teidät onnelliseksi.»

IV.

Dori kummi antoi pian suostumuksensa. Kuultuaan nuoren tytön jo

antaneen myöntävän vastauksen ei hän tahtonut joutua puretun
kihlauksen herättämän huomion alaiseksi, vaan tuli siihen
lopputulokseen, ettei Hanna ollut hänestä riippuvainen, vaan oli
oikeutettu antamaan kätensä kenelle tahtoi ja että hänellä oli
edellytyksiä tulla onnelliseksi seuratessaan sydämensä ääntä, ehkä
onnellisemmaksi kuin paroni Schimmererin kolmikerroksisessa
talossa.

Ewald Ballmann kuului olevan erinomaisen »mallikelpoinen» mies,

minkä lisäksi hänellä oli paitsi professorinpalkkaansa myöskin
pienen omaisuuden useaan sataan guldeniin nousevat korot
käytettävänään. Sitäpaitsi tuli hän perimään rikkaan sedän. Tämä
avioliitto oli köyhälle, orvolle tytölle käytännölliseltäkin kannalta
katsoen edullinen. Kaiken miettimisen jälkeen kenraalitar katsoi
parhaimmaksi liikutettuna sanoa:

»Koska te niin välttämättä tahdotte toisenne, täytynee minun antaa

siunaukseni, lapset.»
 Hannasta kaikki oli aivan toisenlaista, kuin mitä hän oli ajatellut.
Kihlausaika ei vastannut hänen toiveitaan. Ewaldin onni tuntui
hänestä liian rauhalliselta; oli kuin Ewald ei ensinkään olisi osannut
panna arvoa hänen suostumuksensa osoittamaan uhrautuvaan
jalomielisyyteen. Hän oli rakkauden alttarille uhrannut tulevaisuuden
hänelle sylissään kantamat kruunut, jalokivet ja helmet, ja Ewaldista
se oli luonnollisin seikka maailmassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan
näistä uhratuista haavetimanteista.

Ewald puhui kenraalittaren kanssa heidän tulevan pienen

asuntonsa sisustamisesta. Kolme huonetta ja keittiö. Suuri, valoisa
keittiö. Makuuhuoneessa pähkinäpuiset huonekalut, salissa
mahonkiset. Hänen kirjoituspöytänsä, kirjakaappinsa ja Hannan
ompelupöytä olisivat salissa. Kolmannessa huoneessa olisi kaappeja
ja laatikoita ja sitä voitaisiin ehkä myöhemmin käyttää
lastenkamarina. Palvelustyttö voisi asua keittiössä.

Tällaiset keskustelut saattoivat Hannan alakuloiseksi. Jos Ewald

olisi sanonut tämän olevan vallan liian huonoa hänen kuninkaalliselle
morsiamelleen, jos hän olisi kauhistunut sellaista kotia ajatellessaan,
olisi Hanna ilomielin huudahtanut olevansa valmis seuraamaan
sydämensä valitsemaa miestä vaikka vuorenluolaan ja urheasti
kärsimään punaista huonekalukangasta; mutta kauheinta oli, että
Ewald esitti nämä pöyristyttävät asiat joinakin hauskoina ja
miellyttävinä. Koko hänen käytöksensä oli samalla kylmä ja jäykkä;
ei hän koskaan päästänyt tunteitansa vallalle; hän puheli mitä
joutavimmista asioista; opinnoistaan, oppilaistaan, lapsuudestaan,
tulevaisuuden tuumistaan. Ellei hän niin usein olisi ihaillen ja hellästi
katsonut morsiameensa, ei olisi ensinkään voinut luulla häntä
rakastuneeksi. Hannan alottamat keskustelut lempikirjailijoistaan,
ulkomaisesta kirjallisuudesta, hän katkaisi vakuuttaen, ettei ollut
koskaan lukenut romaaneja tai sentapaisia teoksia eikä koskaan
aikonut tuhlata aikaansa semmoisiin; sellaiset mielikuvat eivät
ensinkään viehättäneet häntä.

»Etkö sinä siis myöskään suosi teattereita?» kysyi kenraalitar

kerran.

»Minä en koskaan käy teatterissa enkä iltamissa; en ole vielä

milloinkaan ollut tanssiaisissa.»

»Hanna, sinusta tulee kadehdittava vaimo!» huudahti Dori täti,

»niin vakava aviomies, joka paraiten viihtyy kotonaan, on
harvinainen. Sinä olet selkäni takana todellakin valinnut viisaasti,
rakas onnenlapsi.»

Hanna huokasi.

Ewaldin virkaloma loppui pian, ja hänen täytyi palata kaupunkiin.

Hän tuli nyt vain sunnuntaisin viettämään pari kolme tuntia
molempien naisten luona. Häät oli päätetty viettää syyskuun lopulla.
Hannan pieni pääoma hupeni yksinkertaisten myynien ja muutamien
talouskapineiden ostoon. Hankittiin kaksi ompelijatarta, ja kaikilla oli
kyllin työtä leikatessa ja neuloessa. Hanna ei tuntenut itseään
onnelliseksi. Toisinaan hän saattoi, ajatellessaan sulhastaan, vaipua
runolliseen haaveiluun, kuten ensi aikoina hänen tuntemattomana
osoittaessaan ihailuaan, ja sellaisina hetkinä hän ajatteli: »Niin, minä
rakastan Ewaldia; me tulemme onnellisiksi», mutta toisinaan taas,
varsinkin sunnuntaisin, jolloin Ewald niin rauhallisena saapui ja taas
lähti, hänestä tuntui, kuin hän olisi allekirjoittanut elinkautisvanki-
tuomionsa. Purkamista hän ei ajatellut; arpa oli heitetty. Ja
avioliitossa, joka nuoren tytön mielessä väikkyy niin salaperäisenä,
muuttui kai Ewald häntä kohtaan toisenlaiseksi; hän oli löytävä
hänessä ensimäisen rakkausunelmansa sankarin.

Häät vietettiin Dori kummin luona tavallisten keskiviikko-vieraiden

läsnäollessa. Myöskin kehuttu paroni Schimmerer oli läsnä ja
kuiskasi ihanalle morsiamelle: »Te olette kuin sulotar.» — Hanna
silmäili majuria hyvillään, ensinnäkin koska hän oli imarrellut häntä ja
toiseksi, koska hänen läsnäolonsa oli hänelle lohdutuksena.
»Tuollaisen kaljupäisen ukon kanssa olisi Dori kummi tahtonut minut
naittaa»? — hän ajatteli. — »Minä voin toki ylpein mielin katsella
solakkaa, vaaleakiharaista nuorta sulhastani!» Alttarin edessä
sulhanen, joka oli hyvin liikutettu, lausui »tahdon» väräjävällä
äänellä. Hanna vastasi varmasti ja päättävästi, ikäänkuin sillä
vahvistaakseen sankarillisen uhrin.

Häämatkaa ei Ewaldin virka sallinut, ja nuorikot lähtivät

hääpäivällisten jälkeen uuteen kotiinsa. Äänettöminä he olivat
istuneet vaunuissa, vaiteliaina nousseet kolmannessa kerroksessa
olevaan asuntoonsa. He astuivat sisään. Sali oli täynnä tuoreita
kukkia. Palvelustyttö, joka oli avannut heille oven, otti Hannan hatun
ja palttoon ja poistui. Ewald meni vaimonsa luo, syleili häntä hellästi
ja sanoi:

»Nyt olet kotona, rakas lapsi… Nyt olet vaimoni, toverini,

kaikkeni.»

Hanna nojasi päänsä hänen olkaansa vasten, ja liikutuksen

kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiaan.

»Rakastatko sinä minua todellakin, Ewald?»

»Kaikesta sydämestäni, Hanna.»

V.

Ewald oli puhunut totta. Hän rakasti kaunista vaimoaan kaikesta

sydämestään, mutta hän ei ollut mikään kokenut rakastaja. Hän ei
kyennyt osoittamaan mitä sydämensä tunsi; hän oli arka, miltei ujo.
Rakkaudentunnustuksia ja -vakuutuksia hänen huulensa eivät
koskaan lausuneet. Hän oli sanonut vaimolleen, tämän astuessa
ensi kerran hänen kynnyksensä yli, rakastavansa häntä, ja se oli
hänestä kylliksi. Hänen vaimonsa tiesi sen. Hanna olisi mieheltään
tahtonut kuulla niitä rakkauden sanoja, joita oli oppinut lukemastaan
draamallisesta ja eepillisestä runoudesta, mutta semmoinen ei
juolahtanut Ewaldin mieleenkään. Hän oli tässä suhteessa niin
lapsellinen, että hillitsi sopimattomina palavan nuoruuden tulen
vaatimat tunnepurkaukset. Hän koetti seurustelussaan vaimonsa
kanssa olla niin levollinen ja jokapäiväinen kuin mahdollista. Hän ei
koskaan laskenut leikkiä, eikä keksinyt lempinimiä, vaan sanoi aina
vain »rakas Hanna» tai »rakas vaimo» ja puheli hänen kanssaan
vähäpätöisistä asioista. Kun Hanna laski leikkiä tai yritti hyväillä,
ehkäisi hän sen; hän ei antanut Hannan suudella, kun meni tai tuli.
Jos Hanna halusi antaa keskustelulle hauskan tai haaveellisen
suunnan, niin hän ei sitä tavallisesti ymmärtänyt, vaan johti sen
jollakin kuivahkolla huomautuksella entiseen uomaansa.
 Professori Ballmann kuului niihin ihmisiin, jotka luulevat eräiden
asiain tietämättömyyden osoittavan jonkinlaista etevämmyyttä.
Heistä ovat jotkut seura- ja sielunelämän puolet pintapuolisia,
kevytmielisiä, luonnottomia, ja he ovat ylpeitä siitä, etteivät itse tunne
niitä. He unohtavat, että tuntemattoman asian tuomitseminen on aina
ennakkoluuloa ja että mahdotonta on kohottautua semmoisen asian
yläpuolelle, jota ei tunne. Vaikka Ewald ylpeilikin siitä, ettei tuntenut
kaunokirjallisuutta, oli se kuitenkin suuri puute. Hänen olisi pitänyt
ajatella, että tietämättömyys joka suhteessa on paremmin häpeän
kuin ylpeilyn arvoinen. Luonnollisesti ei tarvitse tietää ja osata
kaikkea — se ei olisi kenellekään edes mahdollista — mutta jokainen
tieto ja taito on eduksi. Kirjoissa, joita Ewald ei katsonut maksavan
vaivaa avata, koska ne hänestä olivat pelkkää kuvittelua ja
epätodellisuutta, ne kun eivät sisältäneet numeroita, karttoja tai
tosiasioita, kuvastuu yhteiskunta kokonaisuudessaan inhimillisine
mielenliikutuksineen, intohimoineen, tunteineen, kohtaloineen,
ajatuksineen. Eikö se ole todellisuutta?

Hanna oli lukemalla liiaksi romaaneja tullut haaveilevaksi.

Kasvatus oli siihen syynä. Ewaldin sielussa taas eivät kaikki kielet
olleet päässeet väräjämään, vaan muutamat olivat velttoina ja
äänettöminä; se oli sivistyksen puutetta. Jos Ewald olisi kyennyt
johonkin määrään seuraamaan vaimonsa ajatusten lentoa, olisi
hänen varmaankin onnistunut hillitä hänen haaveellisuuttaan ja
palauttaa hänet järjellisyyden ulkopuolelle ulottuvilta harhateiltä;
mutta vieras kun oli hänen unelmilleen, ei hän kyennyt häntä
johtamaan ja tukemaan. Hanna tunsi, ja syystä kyllä, että miehensä
tässä suhteessa oli häntä alempana. Täten kohoutui muuri heidän
välilleen, mutta siitä oli Hanna yksin tietoinen. Ewald ei sitä
huomannut, sillä se, mikä Hannan mielestä osoitti Ewaldissa tiedon
puutetta, oli Ewaldista etuna pidettävä.
 Tämän lisäksi oli Ewaldissa suurena puutteellisuutena hänen
seurusteluhaluttomuutensa. Tässäkin suhteessa hän halveksi sitä,
mitä ei tuntenut. Hänen vaimostaan näytti siltä, kuin hän olisi
pikemmin ollut maallisiin iloihin sopimaton kuin niiden yläpuolella.
Sillä häneltä puuttui seuramiehen siro varmuus ja vapaa käytös. Kun
hän joskus suostui seuraamaan Hannaa vierailuille tai olemaan
läsnä kenraalittaren keskiviikko-kutsuissa, istui hän tavallisesti
jossain nurkassa, ottamatta milloinkaan osaa vilkkaaseen
keskusteluun, vastaili lyhyesti, ja saattoi selvästi huomata, miten
ikävää hänellä oli sekä miten hän kärsi seuraelämästä. Ja siten
hävisi sekin luultu ansio, että hän muka pani suuremman arvon
kotielämän rauhalle ja tutkimuksilleen kuin maallisille tyhjille huveille,
sillä hän ei tuntenut sellaisia iloja; hän ei kyennyt nauttimaan niistä.
Hänellä ei ollut oikeutta pitää salonkikeskusteluja itseään alentavina,
sillä hän ei ollut osoittanut kykenevänsä ottamaan niihin osaa.

Hanna raukka ei voinut tuntea itseään onnelliseksi. Hän ei ollut

ylpeä miehestään; hän ei katsonut häneen kuin etevämpäänsä; hän
tiesi, ettei miehensä ymmärtänyt häntä. Hän myönsi kylläkin, että
hänen miehellään oli hyvä sydän, tasainen ja lempeä luonne, että
hän oli rehellinen ja ennakkoluuloton, mutta häneltä puuttui jotain.
Hyvää ymmärrystä, joka oli tehnyt hänestä etevän matemaatikon,
älykkään luonnontutkijan, erinomaisen shakinpelaajan, tunnustetun
tieteellisen kirjailijan (hän oli avustajana arvokkaammissa
tieteellisissä ja kasvatusopillisissa aikakauslehdissä), ei Hanna
pitänyt arvossa, osaksi siitä syystä, ettei ollut siihen suuntaan
kehittynyt, osaksi siksi, että miehensä oli tässä suhteessa häntä
kohtaan suljettu. Ewald piti pikku vaimoansa kykenemättömänä
ymmärtämään tämmöisiä asioita; se oli muuten hänestä aivan
luonnollista, eikä hän siksi koettanutkaan johtaa vaimoansa
ajatuspiiriinsä. Jospa hän kuitenkin olisi koettanut! Ellei Hanna
olisikaan ymmärtänyt häntä, olisi häntä kuitenkin riemastuttanut
miehensä etevämmyys siinä suhteessa. Hanna olisi mielellään
myöntänyt tämän olevan vastapainona niille henkisen kehityksen
aloille, missä hän itse tunsi olevansa etevämpi.

Vielä eräs seikka kiusasi Hannaa, ja se oli heidän miltei köyhyyttä

osoittava yksinkertainen taloutensa. Hän olisi helpommin kestänyt
sitä, jos miehensäkin olisi kärsinyt siitä, jos olisi saanut miehensä
sylissä kaivata puuttuvaa komeutta, jos hänen olisi ollut pakko
lohduttaa ja rohkaista miestään ja jos tämä sitten olisi ihaillut hänen
rohkeuttaan. Jos Ewald olisi ihmetellyt, että hänen pieni vaimonsa
mielellään hänen takiaan kieltäytyi komeuksista, olisi Hanna ilomielin
ollut niitä vailla, mutta Ewald ei edes huomannut, ettei kotinsa ollut
kyllin kaunis ja mukava. Hän ei ollut vanhempainsa kodissa muuhun
tottunut. Vaatimattomuus ja tyytyväisyys olivat hänen
miellyttävimmät ominaisuutensa; turhamaisuus oli hänelle vierasta
— ja siksi hänen pieni kotinsa, jota hänen nuoren vaimonsa
kukoistava sulous kaunisti ja jonka ylläpitämiseksi hänen tulonsa
hyvästi riittivät, oli hänestä ihanteellinen. Hän oli sanalla sanoen
onnellinen.

Huomatessaan vaimonsa monasti olevan surullisen ja luullessaan

syynä siihen olevan seuraelämänkaipuun — Hanna kun ei voinut
tuntea vakavien tutkimusten tuottamaa iloa, mutta tarvitsi kuitenkin
iloa — Ewald päätti, että hänen piti saada mielin määrin huvitella.
Itse hän ei tosin aikonut ottaa osaa vihaamiinsa huveihin, vaan uskoi
vaimonsa Dori tädin huostaan. Tämän hilpeän vanhan rouvan
seurassa Hanna saattoi käydä teattereissa, tanssiaisissa, kävelyillä
ja vierailuilla mielensä mukaan, arveli Ewald. Vanhan,
huvitteluhaluisen naisen paraimpana keinona ihmisten kokoomiseksi
ympärilleen on nuoren kaunottaren läheisyys.
 »Puvuistasi pidän kyllä huolen», sanoi kenraalitar Hannalle tämän
pudistaessa päätään miehensä esittäessä ehdotustaan.

»Ei, ei… pukujen takia en epäile… mutta jos Ewald ei ole mukana,
on kai sopimatonta…»

»Joutavia, Hanna! Jos miehesi hyväksyy sen, niin ei kai siinä

mitään sopimatonta ole, kun sinä olet minun siipieni suojassa…
minun, joka olen ollut sinulle kuin äiti… Sinunkaltaisesi nuoren
naisen ei sovi aina kotona kököttää.»

»Rouva kenraalitar on aivan oikeassa, rakas lapsi. Sinulta puuttuu

huveja, ne tulevat tekemään sinulle hyvää. Asia on siis päätetty.
Huomenna on keskiviikko, ja silloin Hanna nuorena rouvana astuu
seuraelämään ja tanssii katrillin majuri Schimmererin kanssa, koska
se on niin hauskaa.»

»Etkö sinä ole mustasukkainen, rakas Ewald?» härnäili

kenraalitar.
»Majuri on Hannan entisiä ihailijoita.»

»Minä? Mustasukkainen? En, se tunne on minulle aivan outo.

Luullakseni sitä tavataan ainoastaan romaaneissa, eikä sillä saa
ahdistaa kunniallista vaimoa.»

»Hanna, sinun miehesi on enkeli, toistan sen vieläkin, etkä sinä

voi kyllin minua kiittää siitä, että saatoin teidät yhteen. Hyvästi nyt,
rakkaat lapset! Asia on siis päätetty; minä odotan sinua huomenna,
Hanna.»

Kun vastanaineet jäivät yksin, meni Hanna miehensä luo, pani

kätensä hänen olalleen ja katseli häntä suoraan silmiin sanoen
vakavasti:

»Ewald, sydämestäni kiitän sinua hyvyydestäsi… mutta etkö luule

olevan parempi, ettet antaisi minun yksin joutua ihmisten pariin? Se
tulee näyttämään heistä kummalliselta. Ja minähän olen sinun
vaimosi ja tahdon jakaa kanssasi elämäsi semmoisenaan. Opeta
minua löytämään oma elämäni kodissamme, äläkä anna minun
vaeltaa omia teitäni.»

»Rakas Hanna, sinulla on niin kummallisia liioiteltuja

päähänpistoja», vastasi Ewald ottaen Hannan käden olkapäältään ja
kääntyen pois. »Ethän sinä voi alituisesti olla läheisyydessäni;
antaessani esimerkiksi tuntejani lukiossa et voi olla vierelläni. Ja
minä taas tahtoisin nähdä sinut iloisena ja tyytyväisenä; seuraelämä
huvittaa sinua, siksi sinun tulee nauttia siitä. Otat asian aivan yhtä
surkeasti, kuin jos lähettäisin sinut pohjoisnaparetkelle tai johonkin
muuhun vaaraan, sen sijaan että otat osaa joihinkin viattomiin
iltamiin.»

»Etkö luule vaaroja väijyvän seuraelämässäkin?»

»Vaaroja? En tiennyt… Et kai tarkoittane ansoja viritettävän

uskollisuutesi tielle? Olipa sekin kummallinen päähänpisto. Mutta
siinä suhteessa minä olen aivan levollinen, ja silloin voit kai sinäkin
olla.»
VI.

Ewald Ballmann ei itse asiassa ajatellut panevansa nuorta, kaunista

vaimoaan alttiiksi vaaroille lähettäessään hänen ilman suojaansa
maallisten ilojen pyörteeseen. Hän tunsi, kuten niin monet muut,
jotka eivät pitäneet maallista huvittelua muuna kuin mitättömänä
ajanhukkana, seuraelämän pintapuolisesti ja piti salonkikeskustelua
ainoastaan kuluneiden korulauseiden vaihtamisena ja tanssia
musiikin tahdin mukaan hyppimisenä, naamiohuvia pilapukujen
näyttelemisenä. Hän ei tiennyt, että Eros on näiden huvien
näkymättömänä johtajana. Ewald Ballmannin kaltaisilla miehillä ei
ollut aavistustakaan hehkuvista, toisiaan hakevista katseista,
viuhkojen takaisista hymyilyistä, aavistetuista ajatuksista, sydänten
nopeista lyönneistä, kiemailun ja intohimojen leikistä, valloituksista,
vastarinnasta, joka lopulta herpaantuu, — koko tuosta tanssiaisten
herkästä rakkaushengestä.

Mutta tuskinpa on olemassa ainoatakaan nuorta tyttöä, joka olisi

yhtä tietämätön. Jo tanssisalin kynnyksellä kiehtoo hänet lämmin,
rakkautta uhkuva ilma. Valssin sävelissä, valojen hohteessa, hänen
omien kukkiensa tuoksussa se väräjää huumaavana. Silloin hänen
silmänsä loistavat ilosta, hänen huulensa raottuvat voitolliseen
hymyilyyn; kuten tuulen kannattamana liitelee kevyt olento tanssin
pyörteissä… ja oven suussa seisova isä tai vanhanpuoleinen
aviomies seuraa häntä ylpein mielin ja sanoo:

»Katsokaas, miten hyvin hän tanssii ja miten hauskaa hänellä on.

Huomaa sen selvästi, sehän on niin luonnollista, sillä hän on siinä
iässä; se on viatonta iloa… Pelaammeko uudelleen!»

Viiden ajoissa aamulla saa whistiin väsynyt, uninen vanha herra

pienokaisensa taivutetuksi lähtemään kotiin.

»Oh, miten ikävä ilta!» hän huokaa. »Miten olet nyt huvitellut
lapsi?»

»Kuninkaallisesti!»

Niin, kuninkaallisesti. Hän tuntee kukoistavansa nuoruuden

kuninkaallisessa loistossa; kukkakiehkura tukassa on kruunu, ja
leningin laahus kuninkaallinen mantteli. Hän tuntee olevansa
valtiatar, suosionosoitusten jakaja, ja hänestä melkein tuntuu, kuin
elämä ja kuolema olisivat hänen tahdostaan riippuvaisia; eikö hänen
kavaljeerinsa kotiljongin aikana ollut uhannut ampua itsensä, ellei
hän olisi hänelle suosiollinen?… Sanalla sanoen, hän oli huvitellut
kuninkaallisesti.

Kenraalittaren keskiviikkokutsut eivät olleet likimainkaan niin

vaarallisia. Ja muutkaan iltamat ja tanssiaiset, joihin Hanna
suojelijansa kanssa otti osaa, eivät vaikuttaneet ensinkään niin
hurmaavasti nuoreen rouvaan, kuin tämä oli luullut. Maailma, mihin
hän näin oli joutunut, ei vastannutkaan hänen loistavaa, komeaa
unimaailmaansa. Ajatuksissaan hän oli ollut läsnä hovitanssiaisissa
ja lähetyskuntain palatseissa, seurustellut ruhtinaitten, miljonäärien
ja valtiomiesten kanssa; porvarillinen pikkukaupunkimaisuus, joka
vallitsi siinä piirissä, missä hän nykyään liikkui, tuntui hänestä
kaikkea muuta kuin »hienoston» ilmakehältä. Hänen liialliset
odotuksensa, hänen vallan toisaanne suuntautuvat mielikuvansa
synkistyttivät häntä ympäröivän maailman, joten hän ei elämästään
löytänyt sitä hurmausta, joka saattoi hänen seurapiirinsä nuoret
rouvat ja neitoset huvittelemaan »kuninkaallisesti».

Suostuessaan Ewaldin ehdotukseen, Hanna oli vakaasti päättänyt

olla miehensä luottamuksen arvoinen, päättävästi estää
ihailunosoituksia sekä varjella mainettaan ja miehensä kunniaa.
Ylpein tyydytyksen tuntein hän teki tämän lupauksen. Ja hän piti
sanansa. Se tuntui hänestä vain liiankin helpolta; hän oli kuvitellut
taistelua vaikeammaksi ja mielenlujuutta kysyvämmäksi. Useat
nuoret herrat tosin hakivat hänen suosiotaan, mutta heidän
intohimoa ja runollisuutta puuttuvat lähentelynsä eivät panneet
hänen voimiaan vähääkään koetukselle.

Hannasta tuntui, kuin hän olisi kunnianhimoinen,

kunnostautumista janoava upseeri, joka lähetetään sotaan, mutta
saa aina jäädä jälkijoukkoon, pääsemättä taistelun tuoksinaan.
Hänellä ei ollut luotituiskua kestettävänä, lippua pelastettavana,
linnoitusta puolustettavana.

Viimein oli taistelu edessä. Mutta kunnianhimon sokaisema raukka

ei ollut saapa siinä urhoollisuuspalkintoa — hän sai kuolettavan
haavan.

Se tapahtui keväällä. Keskiviikkokutsujen osanottajat panivat

usein toimeen huvimatkoja. Eräänä päivänä oli huvimatkan
päämääränä kreivi Edelbergin tilukset, joissa sekä puisto että linna
olivat katsomisen arvoiset.
 Vaunut pysähtyivät kyläravintolan edustalle, missä aiottiin syödä
päivällinen hiukan myöhemmin. Sitä ennen oli määrä jalan kulkea
linnaan, tarkastaa puistot, huoneet, kokoelmat ja tallit. Mutta seuraa
odottikin katkera pettymys. Huvimatkailijat, kahdeksan luvultaan,
olivat jo astuneet suuresta portista sisään ja majuri Schimmerer
silmäili joka taholle löytääkseen oppaan, kun samassa linnanvartia
kiiruhti heidän luokseen.

»Herrasväki haluaisi kaiketi käydä linnassa? Se on mahdotonta;

kreivi saapui tänne eilen.»

»Sepä vahinko. Emmekö saa nähdä edes kokoelmia ja kappelia?»

Samassa pysähtyi ratsastaja portille. Hän hyppäsi hevosen

selästä, heitti ohjakset ratsupalvelijalle ja astui sisään. Ratsastaja oli
tilusten omistaja. Kreivi Edelberg, joka oli noin kolmenkymmenen
ikäinen, oli pitkä ja solakka, itävaltalaisen aatelismiehen perikuva.
Huomatessaan vieraat, jotka hänen tullessaan aikoivat vetäytyä
pois, hän ymmärsi heti mistä oli kysymys ja meni, ottaen hatun
päästään, heidän luokseen.

»Herrasväki kai haluaa nähdä taloani? Älkää antako minun häiritä

itseänne.»

Hän viittasi linnanvartiaa opastamaan seuruetta.

Itse hän aikoi poistua, mutta samassa hänen katseensa osui

Hannaan. Tämä oli juuri luonut tummat silmänsä häneen, mutta
käänsi ne punastuen heti pois. Hanna oli sinä hetkenä hurmaavan
kaunis. Kreivi tarkasti häntä yllätettynä… ja Hanna tunsi sen.

»Hyvin mielelläni näytän itse herrasväelle kokoelmani», sanoi hän.