Assault On Democracy Communism

Fascism And Authoritarianism During

The Interwar Years Kurt Weyland
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/assault-on-democracy-communism-fascism-and-auth
oritarianism-during-the-interwar-years-kurt-weyland/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

When Democracy Trumps Populism European And Latin

American Lessons For The United States 1st Edition Kurt
Weyland

https://textbookfull.com/product/when-democracy-trumps-populism-
european-and-latin-american-lessons-for-the-united-states-1st-
edition-kurt-weyland/

Authoritarianism and the Elite Origins of Democracy

Michael Albertus

https://textbookfull.com/product/authoritarianism-and-the-elite-
origins-of-democracy-michael-albertus/

Authoritarianism And The Elite Origins Of Democracy

Michael Albertus

https://textbookfull.com/product/authoritarianism-and-the-elite-
origins-of-democracy-michael-albertus-2/

Communism and Democracy. History, debates and

potentials Mike Makin-Waite

https://textbookfull.com/product/communism-and-democracy-history-
debates-and-potentials-mike-makin-waite/
British Sociologists and French 'Sociologues' in the
Interwar Years: The Battle for Society Baudry Rocquin

https://textbookfull.com/product/british-sociologists-and-french-
sociologues-in-the-interwar-years-the-battle-for-society-baudry-
rocquin/

Central and East European Politics: From Communism to

Democracy Sharon L Wolchik

https://textbookfull.com/product/central-and-east-european-
politics-from-communism-to-democracy-sharon-l-wolchik/

Central and East European politics : from communism to

democracy Fourth Edition. Edition Curry

https://textbookfull.com/product/central-and-east-european-
politics-from-communism-to-democracy-fourth-edition-edition-
curry/

On Love and Communism 2nd Edition Katie Fustich

https://textbookfull.com/product/on-love-and-communism-2nd-
edition-katie-fustich/

Underground Asia, Global Revolutionaries and the

Assault on Empire 1st Edition Tim Harper

https://textbookfull.com/product/underground-asia-global-
revolutionaries-and-the-assault-on-empire-1st-edition-tim-harper/
 Assault on Democracy

The interwar years saw the greatest reversal of political liberalization

and democratization in modern history. Why and how did dictatorship
proliferate throughout Europe and Latin America in the 1920s and
1930s? Blending perspectives from history, comparative politics, and
cognitive psychology, Kurt Weyland argues that the Russian
Revolution sparked powerful elite groupings that, fearing communism,
aimed to suppress imitation attempts inspired by Lenin’s success. Fears
of communism fueled doubts about the defensive capacity of liberal
democracy, strengthened the ideological right, and prompted the rise of
fascism in many countries. Yet, as fascist movements spread, their
extremity and violence also sparked conservative backlash that often
blocked their seizure of power. Weyland teases out the differences
across countries, tracing how the resulting conflicts led to the impos-
ition of fascist totalitarianism in Italy and Germany and the installation
of conservative authoritarianism in Eastern and Southern Europe and
Latin America.

Kurt Weyland is Mike Hogg Professor in Liberal Arts in the

Department of Government, University of Texas at Austin. He is the
author of five other books and approximately fifty journal articles and
book chapters. His book, Making Waves (Cambridge University Press,
2014) won Best Book Award from APSA’s Comparative
Democratization section.
 Assault on Democracy
Communism, Fascism, and Authoritarianism
During the Interwar Years

KURT WEYLAND
University of Texas at Austin
 University Printing House, Cambridge 2 8, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York,  10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne,  3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre,
New Delhi – 110025, India
79 Anson Road, #06–04/06, Singapore 079906

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781108844338
: 10.1017/9781108943642
© Kurt Weyland 2021
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2021
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
 978-1-108-84433-8 Hardback
 978-1-108-94804-3 Paperback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy
of URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
 Contents

List of Tables page vii

Preface ix
Acknowledgments xi

1 Introduction: The Puzzle: Reverse Waves of Political Reaction 1

2 Theory: The Double Deterrent Effect and the Bounds
of Rationality 39
3 The Soviet Precedent and the Wave of Isomorphic
Emulation Efforts 75
4 The Suppression of Isomorphic Emulation Efforts and Its
Limited Regime Effects 101
5 Persistence of the Communist Threat and Rising Appeal
of Fascism 131
6 The German Exception: Emulating Full-Scale Fascism 158
7 The Spread of Fascist Movements – Yet of
Authoritarian Regimes 193
8 Conservative–Fascist Relations and the Autocratic
Reverse Wave 228
9 The Edges of the Autocratic Wave: Battered Democracy
and Populist Authoritarianism 291
10 Conclusion 314

Bibliography 333
Index 367

v
 Tables

1.1 Installation of reactionary autocracies during

the interwar years page 4
2.1 Pathways to reactionary autocracy during
the interwar years 64

vii
 Preface

Every German who grew up in the post–WWII era faced the impossible
task of coming to grips with our terrible recent past, the massive destruc-
tion and self-destruction, the unspeakable atrocities and crimes. Although
I escaped to the United States and turned to the study of Latin America, it
was unavoidable to return to this task. After I designed my own theoret-
ical approach to political regime change and tested it by examining a
range of other cases in my last two books, I finally felt ready. This study
therefore holds a very deep personal meaning. For this reason, it is
dedicated to my late father, Dr. Helmut Weyland, who grew up during
the interwar years and who at the current age of my sons had already
undergone experiences, as a regular soldier and then a POW, that he
would spend the rest of his life trying to cope with. The book is also
dedicated to my sons, Andreas and Nikolas Weyland, who – decades
later – still live under the shadow of the German past.

ix
 Acknowledgments

Because this book pulls together so many strands of my research and

thinking, there are many people who contributed, in various ways. For
excellent comments and interesting conversations over the years, I am
grateful to Zoltan Barany, Mark Beissinger, Nancy Bermeo, Douglas
Biow, Daniel Brinks, Giovanni Capoccia, Zachary Elkins, Federico
Finchelstein, John Gerring, Kenneth Greene, Seva Gunitsky, Bert
Hoffmann, Jacint Jordana, Brigitte Kaster, Fabrice Lehoucq, Raúl
Madrid, Rose McDermott, António Costa Pinto, Peter Rudolf, Daniel
Ziblatt, and especially Fernando Rosenblatt, Andrew Stein, and Wendy
Hunter. Moreover, I benefited greatly from presentations at the German
Institute of Global and Area Studies, Hamburg; Harvard University; Max
Planck Institute for the Study of Religious and Ethnic Diversity,
Göttingen; Princeton University; Sciences Po, Paris; Universidad Diego
Portales, Santiago de Chile; Universidade de São Paulo – Leste;
Universitat Pompeu Fabra, Barcelona; and Wissenschaftszentrum Berlin.
Furthermore, I would like to thank Cameron Daddis, Robert Judkins,
Orvil Matthews, and especially Sara Doskow of Cambridge University
Press for all their contributions to this book.

xi
 1

Introduction

The Puzzle: Reverse Waves of Political Reaction

The “third wave of democratization” (Huntington 1991) fueled great

hopes of continuing political progress at the end of the twentieth century.
But then, to observers’ surprise, the third millennium has quickly turned
into an age of anxiety. In recent years, serious concerns about the
vibrancy and sustainability of liberal democracy have proliferated
(Bermeo 2016; Levitsky and Ziblatt 2018; Mounk 2018; Sunstein
2018). The sources of citizens’ worsening discontent, which seems to
create room for undemocratic machinations, are manifold. Economic
globalization has ravaged major industrial sectors and turned whole
regions into rust belts. Social inequality keeps rising inexorably, reinfor-
cing fears of status loss among the white working class (Gest 2016) and
exacerbating worries about ever more profound and wide-ranging cul-
tural change (Hochschild 2016; Norris and Inglehart 2019). Terrorist
attacks loom. Mass migration threatens to undermine the cultural and
ethnic homogeneity prized by substantial population segments (Eatwell
and Goodwin 2018). As a result, political liberalism is faced with increas-
ing criticism, if not rejection, and populist movements are sprouting
across the globe.
Populism in turn has inherent authoritarian tendencies, whether it
combines with exclusionary nationalism in its right-wing versions or
whether it announces participatory promises but, it uses plebiscitarian
practices in its left-wing versions. After all, the personalistic leaders
around whom populism revolves ceaselessly pursue power concentration
to solidify their precarious political sustenance, which often lacks organ-
izational foundations. To gain hegemony, they systematically try to bend
or break institutional checks and balances and thus dismantle the

1
2 Introduction

safeguards with which liberal, pluralist democracy forestalls the abuse of

state power (Levitsky and Loxton 2013; Weyland 2018).
The global advance of populism has aroused fears of democratic
backsliding even in the West’s seemingly consolidated democracies.
With Donald Trump’s election, these worries gripped especially the
United States, the world’s oldest democracy (Levitsky and Ziblatt 2018;
Mounk 2018; Sunstein 2018). While traditionally regarded as unchal-
lengeable and immune to threats, the US system might in fact be turning
precarious because partisan polarization has intensified for years and
signs of serious norm erosion and of authoritarian tendencies have
appeared (Ginsberg and Shefter 2002; Hetherington and Weiler 2009;
Dionne, Ornstein, and Mann 2017). As malaise has spread, observers
have seen the specter of the interwar years rise again, when liberal
democracy faced grave peril. After all, the authoritarian and fascist wave
of the 1920s and 1930s engulfed not only Europe’s more “backward”
South and East (Janos 1982; Berend 1998) but also its modern center,
especially Germany; and it brought unprecedented challenges even for
some longstanding Western democracies, especially France and Belgium
(comprehensive overviews in Bosworth 2009c and Doumanis 2016; on
France, see Soucy 1986, 1995).
To assess the current dangers facing liberal democracy, numerous
scholars have therefore invoked lessons derived from the autocratic
reverse wave of the interwar years. In his reflections On Tyranny, for
instance, Snyder (2017: 18–20, 23–25, 39–44) has frequently pointed to
Hitler’s National Socialism. His in-depth studies of Germany (Ziblatt
2017) have helped Ziblatt develop scenarios of how democracy could
unravel in the United States (Levitsky and Ziblatt 2018: 145–212).
Similarly, German social scientists have examined whether “Weimar
conditions” (Wirsching, Kohler, and Wilhelm 2018) may be reemerging.
Moreover, Connolly (2017: 1–30) has compared “the rhetorical strategies
of Hitler and Trump,” while Stanley (2018) and Traverso (2019) have
highlighted risks of “fascism” as well.
These concerns about a new cycle of illiberal involution and demo-
cratic reversal give acute relevance to an in-depth analysis of the undemo-
cratic riptide of the 1920s and 1930s. While observers do not fear a
complete repetition of history, particularly a resurrection of full-scale
fascism, the interwar experiences laid bare vulnerabilities that could
turn fatal to liberal democracy again. Especially worrisome are the
cases when autocratic rule was not imposed by coup, but when democ-
racy was hollowed out, undermined, and eventually destroyed by
 Introduction 3

governments that had initially won power in formally legal ways, based
on substantial support in free and fair elections (Levitsky and Ziblatt
2018: 3–10).
The prime example is, of course, Germany’s National Socialism, which
in the early 1930s achieved such drastic vote gains that in a democracy
wrecked by ideological polarization and battered by economic collapse,
government formation without them seemed no longer feasible. As soon
as conservative power holders reluctantly appointed Hitler as chancellor
(Turner 1996), he quickly obliterated the stranglehold that established
elites sought to impose on him, dismantled democracy from the inside,
and installed brutal totalitarianism (Sauer 1974; Bracher 1979). The
speed with which the Nazi leader accomplished this feat suggested the
inherent fragility of liberal democracy, which tends to grant room of
maneuver even to its sworn enemies. Consequently, democracy can prove
defenseless when growing portions of the electorate choose to support
antidemocratic forces. While much less reactionary in ideology and much
less dictatorial in political intentions, could a populist leader like Trump
exploit these internal vulnerabilities for illiberal and increasingly authori-
tarian purposes as well?
Given these concerns about democracy’s potential self-destruction, it is
important to re-examine the autocratic wave of the interwar years, the
single most striking, momentous, and consequential reversal of liberal-
democratic progress that the world has ever suffered (Huntington 1991:
14–18; Berg-Schlosser 2009: 44–48; Wejnert 2014: 13–17, 148–49, 164;
Kailitz 2017: 40–44). The main question of the present book is what
caused this surprising turnaround in the historical trend. After all, the
nineteenth century had witnessed a seemingly unstoppable advance of
political liberalism and democracy. Popular sovereignty, parliamentary
responsibility, and suffrage extensions had spread slowly but surely in
Europe, especially the continent’s Northwestern corner.
The WWI and its immediate aftermath had brought an additional
progressive surge as countries that were already advanced, such as
Britain and Sweden, had completed their transitions to democracy.
More importantly, the defeat of the four autocratic empires in Europe’s
Eastern half had allowed for democracy to sprout in less hospitable soil.
The new countries emerging from Habsburg, Hohenzollern, Ottoman,
and Romanov rule adopted democratic constitutions and started to
hold elections (see recently Kershaw 2015: 121–34; Gunitsky 2017:
77–87; Kailitz 2017). In the nineteenth and early twentieth century,
political liberalism had also gained a substantial foothold in South
4 Introduction

 . Installation of reactionary

autocracies during the interwar years

1919 Hungary
1922 Italy
1923 Bulgaria
1923 Spain
1926 Poland
1926 Lithuania
1926 Portugal
1928 Albania
1929 Yugoslavia
1932 Portugal
1933 Germany
1933 Austria
1934 Estonia
1934 Latvia
1934/35 Bulgaria
1936 Greece
1936/39 Spain
1937 Brazil
1938 Romania

America (Przeworski 2009), where Southern Cone nations, in particular,

had begun to select their governments through free and fair elections
(Smith 2012: 54–57). Thus, there had been so much progress!
Soon, however, the historical trend turned around: From the early
1920s onward, many of the new democracies fell to the onslaught of
authoritarianism and fascism, both in Europe and South America. The
widespread breakdown of liberal systems (which had not always reached
full democracy) was striking. Political liberty suffered a massive setback.
Moreover, types of dictatorship spread that were firmer and fiercer than
earlier forms of autocratic rule. In particular, totalitarianism took hold in
a Bolshevist version in Russia, and in fascist versions in Italy and
Germany. This new regime type differed from de-politicizing, hierarchical
authoritarianism in its plebiscitarian dynamism, ideological ambition,
quest for absolute control, and unbounded violence, most clearly in the
Russian and German cases (Linz 2000, 2002). Thus, the turn away from
liberal democracy was shocking in its breadth as well as in its depth. This
reversal was unusual both in the large number of countries falling under
autocracy and in the systematic, harsh destruction of political liberty and
even human lives in some of those countries. Table 1.1 summarizes this
stunning reverse wave.
 Main Argument 5

 :    

Why did the modern world suffer such a dramatic setback – an unpreced-
ented turnaround in the longstanding trend toward liberal-democratic
progress? As Chapter 2 will discuss, a variety of problems and challenges
battered pluralist democracies during the interwar era. Ethnic tensions
often ran high, especially in the new nations carved out of the carcasses of
the defeated empires. Hyperinflation in the early 1920s and then the
Great Depression brought mass despair and pulverized the performance
legitimacy of fledgling democracies. Dysfunctional institutional designs,
such as the hyper-parliamentary constitutions of the Baltic countries,
weakened governability. In fact, new democracies are inherently weak
and prone to breakdown (Huntington 1991: 15–21; Gunitsky 2017: 6,
32–37). The coincidence and interaction of these difficulties proved espe-
cially deleterious. In particular, institutional deficiencies made it difficult
to cope effectively with ethnic conflicts and economic challenges. In sum,
liberal democracies bore an unusually heavy problem load, as Kershaw
(2015) has recently highlighted again. No wonder that many collapsed
under these multiple pressures.
But the interwar reverse wave was so sweeping that these factors
cannot provide a sufficient explanation. Democracy broke down in
brand-new and in longer-standing liberal regimes; in consolidated and
in recently created nations; in the presence and in the absence of ethnic
conflicts; in countries that had suffered hyperinflation and in many that
had been spared; and before as well as after the Great Depression’s onset,
as Table 1.1 shows. This diversity in conditions, yet commonality of
outcome suggests that in addition to specific risk factors, there were other,
common sources of vulnerability and threat.
As innumerable historical investigations demonstrate, a fundamental
shared problem that lay at the root of the authoritarian and fascist reverse
wave was the specter of communism, which the Bolshevist Revolution of
1917 had given enormous salience.1 The unexpected ease with which the
Tsars’ centuries-old autocracy dissolved and soon thereafter Lenin’s
Communists grabbed power sent shockwaves through Europe and
around the world (see recently Daly and Trofimov 2017; Rinke and
Wildt 2017). If a minority of radicals could install a dictatorship,

1
See, among many others, Carsten (1982: 176, 182–83, 187–88); Payne (1995: 76–78);
Paxton (2005: 19, 44, 60–61, 68, 70, 81, 84, 88–89, 102–5, 110, 116, 196); Gerwarth and
Horne (2012a: 42, 44, 51); and Kershaw (2015: 229–30).
6 Introduction

maintain control in a brutal civil war, and impose a host of profound,

hugely costly changes, then perhaps these stunning transformations could
find replication elsewhere. Observers therefore inferred that the socio-
political order in a wide range of countries might well be more precarious
and vulnerable to extremist assaults than established elites, middle classes,
and broader segments of the citizenry had long assumed.
Due to this suggestive inference, the Bolshevist precedent deeply
affected political actors of all stripes (Furet 1999: 62–68; Eley 2002:
152–55; McAdams 2017: chap. 4). Many left-wingers felt inspired
and jumped to the conclusion that socialist revolution was feasible
across a vast swath of nations. If Lenin had accomplished this feat
against all odds in backward Russia, then similar changes should be
possible elsewhere. Accordingly, the Russian Revolution encouraged a
wide range of leftists to pursue similar revolutionary projects; the most
radical groupings quickly initiated armed assaults to repeat Lenin’s
storming of the Winter Palace. Therefore, there was a wave of isomorphic
emulation efforts across Europe and the world (Fayet 2014), with
multiple efforts in Germany, communists’ main target (Angress 1972;
Broué 2006).
Yet while – and because – Lenin’s unlikely success inspired determined
attempts at replication, it also instilled deep fear among status-quo
defenders, ranging from the hardcore right to the moderate left, such as
Germany’s mainstream Sozialdemokratische Partei (SPD; Merz 1995;
Wirsching 2007). For these variegated sectors, communist revolution held
prospects of enormous losses, including catastrophic economic destruc-
tion – so evident in the nascent Soviet Union – and serious setbacks to the
liberal and democratic progress that many nations had already achieved.
Accordingly, nations in Western and Northern Europe that had long left
monarchic oppression behind were unwilling to submit to a self-
appointed communist vanguard. And why would countries that had only
recently emerged from autocratic empires want to fall under even fiercer,
totalitarian domination? The determination to avoid radical revolution
motivated a wide range of sectors, including powerful elites and large
proportions of the citizenry, to combat Lenin’s disciples and followers
with all means, including coercion. Radicals’ armed attacks that quickly
sought to imitate the Russian Communists drew particularly brutal
repression. Thus, the initial wave of emulative revolution provoked an
immediate wave of counterrevolution.
The violent defeat of communists’ precipitous uprisings, however, did
not erase the fears of status-quo defenders, especially of established elites
 Main Argument 7

and political conservatives. After all, left-wingers inspired by the Russian

Revolution continued to agitate and organize across the globe. Moreover,
the Soviet Union promoted world revolution and supported communists’
organizational efforts, conspiracies, and uprisings (Vatlin and Smith
2014; McAdams 2017). Therefore, in the eyes of many observers, espe-
cially right-wingers, the radical-left threat persisted.
These profound fears of left-wing extremism provided the most funda-
mental impetus for the imposition of authoritarianism and fascism in so
many countries during the interwar years. Weakened by institutional
deficits, ethnic conflicts, and economic crises, many liberal democracies
looked to worried establishment sectors like easy prey for communist
revolutionaries. The openness and dispersed authority of pluralistic
regimes seemed to provide ample opportunities that the enemies of lib-
erty, property, and family could exploit. To combat these threats, a
determined concentration of power was required. Especially among
right-wingers, support for autocratic rule therefore grew. The body poli-
tick needed substantial fortification to withstand radical-left subversion
or assault.
This powerful backlash to the perceived threat of communism gener-
ated the most basic impulse for the reverse wave of the 1920s and 1930s.
Fearful of the radical left, powerful elites and substantial population
segments embraced the undemocratic recipes of the right in many coun-
tries. To immunize the nation against left-wing extremism, important
sectors adopted the conservative advocates of authoritarianism or the
violent fighters of fascism. The Bolshevist revolution and the efforts of
Lenin’s disciples to spread it across the world unleashed strong deterrent
effects, which helped to prompt the imposition of anti-communist dicta-
torships. This reactionary groundswell proved much more potent than the
world-revolutionary agitation of the radical left.
But whereas other counterrevolutionary waves advanced in a straight-
forward backlash dynamic and brought fairly uniform outcomes, the
spread of authoritarianism and fascism during the interwar years pro-
ceeded in complex ways along divergent paths. In most reactionary rip-
tides, a perceived challenge drew a similar regime response; for instance,
to forestall the spread of radicalism inspired by the Cuban Revolution,
militaries imposed anti-communist dictatorships in South America during
the 1960s and 1970s (Weyland 2019). By contrast, the specter of
Bolshevism did not prompt the installation of the same kind of autocracy
during the interwar years; instead, regime outcomes differed across
countries.
8 Introduction

The main reason for this diversity stemmed from the emergence of
fascism in Italy, which offered a novel option for combating the radical
left and strengthening the polity against perceived danger (Hamilton
1971; Sassoon 2007; Bosworth 2009a). In fact, this new regime type
appeared as the single most potent antidote to Marxist socialism
(Markwick 2009). But fascism also stirred up unease and concern among
many right-wing counterrevolutionaries, especially conservative elites
(Blinkhorn 1990). After all, its unaccountable charismatic leadership,
violent dynamism, and strong totalitarian ambitions threatened to over-
turn sociopolitical hierarchy as well. Powerful establishment sectors
therefore saw fascism with profound ambivalence. While they sought to
use extreme-right movements against their leftist enemies, they also
wanted to keep them under control and ensure their own domination
by imposing demobilizational, exclusionary authoritarianism.
This elite ambivalence toward fascism caused a great deal of compli-
cations and conflicts during the interwar reverse wave. The right-wing
backlash against communism advanced along divergent pathways. The
specific outcome depended on the relative strength of conservative estab-
lishment sectors, who sought stability through authoritarian rule, versus
fascist upstarts, who pushed hard for a totalitarian transformation. In
turn, this balance of sociopolitical clout depended on the modernization
of economy and society.
Traditional elites were relatively weak and fascist movements had the
greatest opportunities for expansion in modern countries such as
Germany. Only this advanced nation therefore followed Mussolini’s foot-
steps and installed a full-scale fascist regime on its own. By contrast, in the
less developed East and South of Europe and in Latin America, traditional
elites maintained much greater clout, for instance through clientelistic
control over the rural population. Fascist movements therefore had less
space for mobilizing support. The weakness of liberal democracy in these
settings allowed conservative establishment sectors to impose hierarch-
ical, exclusionary authoritarianism. And they did so not only to forestall
potential threats from the radical left, but also – and often more urgently –
to rein in fascist upstarts or prevent these violent hordes from seizing
power. Conservative authoritarianism thus blocked totalitarian fascism.
Unusually, thus, the interwar reverse wave was deeply affected by a
second deterrent effect, nested in the broad backlash against
communism. While right-wingers of all stripes often cooperated in com-
bating the radical and not-so-radical left, they then divided over the
counter-model to install. Whereas conservative elites tried to impose
 Main Argument 9

non-mobilizational authoritarianism, fascist movements pushed hard for

mobilizational totalitarianism. Fearful of subjugation by fascism’s
omnipotent leaders, conservative sectors were determined to keep their
erstwhile allies under control and subordinate them to conventional types
of dictatorship. Thus, the widespread move toward autocracy during the
1920s and 1930s arose not only from widespread fear of communism,
but also from establishment sectors’ fear of fascism.
The double deterrent effect was the distinctive mechanism driving this
riptide of democratic breakdown. This nested backlash dynamic had
particular force and impact in countries such as Austria, Estonia, and
Romania, where in the mid- to late 1930s fascist movements achieved a
drastic upsurge and seemed poised to win power, primarily by electoral
means. Fear of a fascist takeover, exacerbated by the Nazis’ recent power
grab in Germany, then prompted preemptive coups that brought repres-
sion of the radical right and, in Austria, of the socialist left as well
(Bermeo 2003: 43–45, 50, 235). In these countries, thus, liberal democ-
racy fell not in direct reaction against the communist left, but against the
fascist right. The fight among the enemies of the left turned lethal for
political liberty as the conservative right suppressed its extremist brethren
with authoritarian coercion, including brutal force.
By contrast, where fascist movements remained small and weak, savvy
advocates of authoritarianism squashed political liberalism by enlisting
them as auxiliaries, primarily against the radical left, as in Spain. Yet as
soon as these violent extremists had helped to defeat the revolutionary
threat and to impose authoritarian rule, the new dictators subdued their
hapless allies to their own domination and forcefully resisted the trans-
formation of their non-mobilizational, hierarchical regimes into
dynamic totalitarianism.
Ironically, to appease domestic fascists and to reinforce their own
preeminence, these authoritarian rulers often imported bits and pieces of
Mussolini’s and later Hitler’s innovations, such as single parties and
paramilitary formations. But transplanted from the hothouses of energetic
totalitarianism to the barren sterility of exclusionary authoritarianism,
these alien elements soon withered away or were starved of resources
once these scheming dictators sat firmly in the saddle. Thus, these foreign
imports remained empty shells and never bridged the gulf between the
two distinct types of non-democracy.
In sum, autocracy advanced along various paths during the interwar
years. While all right-wingers were driven by fears of the communist left,
they strongly, if not violently disagreed on the most effective and
10 Introduction

promising countermeasures. Due to this double deterrent effect, the rela-

tive strength of conservative authoritarians versus fascist totalitarians
caused forks in the road. Two fairly broad paths, propelled by preventive
coups or by uneven alliances,2 led to conservative authoritarianism, while
one narrow path, at a higher level of modernity, opened up the gates to
the fascist hell. In fact, this latter trajectory, taken – after Italy’s creation
of fascism – only by Germany, hurried elites in other countries along the
authoritarian pathway by aggravating dread of fascism and prompting
harsh countermeasures, such as preemptive coups. Much of the autocratic
wave of the 1920s and 1930s thus emanated from the double deterrent
effect, driven by fear of the communist left as well as the fascist right.
There was, however, a fourth, more salutary path. After all, at least
until the outbreak of WWII, liberal democracy survived in the North and
West of Europe (Cornell, Møller, and Skaaning 2017, 2020), though
sometimes battered. England, the Netherlands, and Scandinavia remained
unscathed, while Belgium and France managed to overcome strong chal-
lenges from fascist movements. Moreover, Finland escaped from a near-
death experience as mainstream elites combated the radical left and thus
satisfied the main demand of a powerful fascist grouping, which then
quickly lost support again. Last not least, Czechoslovakia maintained
democracy because threats from domestic extremists and a dangerous
international environment prompted sustained cooperation among a
cartel of fairly well-organized parties. Thus, a number of more or less
bruised democracies withstood the autocratic riptide.
In conclusion, the reverse wave of the interwar years advanced in
unusually complex and differentiated ways. Rather than sweeping across
Europe and other regions in one uniform diffusion process, it unfolded in
jumbles and ripples. This diversity arose from the intersection of various
demonstration and deterrent effects. Radicals of the left sought to emulate
Lenin’s success, yet this threat reinforced the urge of extremists of the
right to replicate Mussolini and then Hitler’s feats. In turn, both of these
ambitious projects, be it communist revolution or fascist totalitarianism,
instilled deep fear among the conservative establishment, which sought
protection by installing authoritarian rule. Thus, as the rise of fascism was

2
Linz (2002: 12–13) also distinguishes different paths of regime developments during the
interwar years, but does not highlight preemptive coups as a separate path. But because
these anti-fascist coups were decisive for effecting regime change, whereas conservatives’
use of fascist auxiliaries strengthened already-existing authoritarian regimes, as in
Portugal, it makes sense for the present analysis of democratic breakdowns to emphasize
this distinction.
 The Tragedy of the Interwar Years 11

fueled by the deterrent effect of communism, so the move to conservative

authoritarianism resulted to a good extent from the deterrent effect of
fascism. In many countries, political liberty was sacrificed because deep
fears of left-wing and/or right-wing extremism motivated dramatic efforts
to avert apparently imminent losses through the imposition of autocratic
stability. Due to the double deterrent effect, what spread during the 1920s
and 1930s was neither communism nor, mostly, fascism, but mainly
conservative authoritarianism.

     :  

  
In propelling the interwar reverse wave in its unusual complexity, the
double deterrent effect also caused a striking paroxysm of violence and
cruelty. Whereas Europe’s long nineteenth century (1815–1914) had seen
few instances of mass slaughter, the subsequent thirty years brought
orgies of brutality, even in domestic politics (see recently Gerwarth
2016). As scholars commonly bemoan, sociopolitical forces of all stripes
did not merely pursue their self-interests and ideological causes with cold-
blooded, amoral calculation. Instead, they often overshot the violence
that seemed necessary for achieving their goals, used disproportionate
force, and engaged in massive overkill, as Chapter 4 documents. This
excess of violence and penchant for cruelty turned the interwar years into
a particularly tragic era in Europe’s modern history.
This willingness to unleash all-out coercion prevailed across the ideo-
logical spectrum. Certainly, however, the resource advantages of the right
led to much greater victimization among the left, which paid a terrible
price for its radical initiatives. White terror outdid red terror by substan-
tial margins (Kershaw 2015: 107, 133, 304; Gerwarth 2016: 72–75, 99,
125, 131, 139–40, 151–52, 166–67; Jones 2016: 5, 256, 287, 326–27;
Traverso 2016: 46–48, 56), as exemplified by the heinous murder of Rosa
Luxemburg, days after the haphazard “Spartakus Uprising” had already
been suppressed (see Chapter 4). The human cost and political damage
inflicted by counterrevolutionary crackdowns were much worse than the
losses imposed during revolutionary adventures (Read 2008: 45, 71,
75–78, 122–23, 155). Interestingly, however, excessive violence was
used by the right not only against the radical left but also in struggles
between different currents of the right, especially by conservative authori-
tarians against fascist totalitarians. Romania’s royal dictatorship,
for instance, massacred hundreds of fascists in a countrywide campaign
12 Introduction

that, according to a specialist, “was less a reflection of rational

calculations than of the elementary fear of the king for his own life”
(Heinen 1986: 418).
To account for these widespread overreactions and for their lopsided
incidence, this book employs the bounded rationality approach to waves
of political regime change that my last two volumes have developed
(Weyland 2014, 2019). Specifically, the present study conducts an out-
of-sample assessment of my basic explanation of the Latin American coup
wave of the 1960s and 1970s (Weyland 2019). That analysis documented
the striking severity of the backlash against the Cuban Revolution, which
drove the proliferation of conservative military rule, and attributed this
excessive harshness to cognitive deviations from standard rationality. To
cope with the challenges they faced, political forces of diverse persuasions
did not employ the Bayesian rule of information processing and the
conventional calculus of cost–benefit analysis. Instead, they relied on the
substantially different mechanisms that a wealth of psychological experi-
ments and field studies have shown humans to use. Real people diverge
systematically from the ideal-typical abstraction of homo oeconomicus.
These deviations shape both human perceptions and actions. First,
rather than processing information in a thorough and balanced fashion,
people automatically resort to cognitive shortcuts that facilitate making
sense of the world but also risk significant distortions (McDermott 2004:
57–68; for a field study, see Schiemann 2007). These inferential heuristics
use simple expedients, such as a disproportionate focus on particularly
vivid, dramatic events or the overgeneralization of apparent similarities,
to minimize people’s computational burden (Kahneman, Slovic, and
Tversky 1982; Gilovich, Griffin, and Kahneman 2002). Whereas fully
rational assessments would be cumbersome and time-consuming, cogni-
tive shortcuts operate easily and allow people expeditiously to navigate
situations of complexity and uncertainty. But the price is the danger of
mistakes, which results from the neglect of objectively relevant informa-
tion – such as the many events that are important but “normal” and not
attention-grabbing; and the underlying differences that superficial simi-
larities overshadow.
Due to these inferential heuristics, both revolutionaries and counter-
revolutionaries often deviated from the commands of rational prudence
and acted in unthinking, precipitous ways. Carried away by the epic
Russian Revolution, which they misinterpreted as the beginning of the
communist world revolution, radical leftists were overeager in spearhead-
ing violent challenges under conditions that held low prospects of success.
 The Tragedy of the Interwar Years 13

Falling prey to the same misperception of revolution’s imminence, right-

ists overestimated the threat posed by these ill-advised uprisings and
therefore squashed them with excessive force. Unrealistic assessments of
the political opportunity structure, by both the left and the right, thus
inspired the outbursts of violence that tinged the interwar years with “fire
and blood” and turned them into a virtual “civil war” (Traverso 2016).
This explosion of cruelty and the disproportionate victimization of the
left were further fueled by a serious skew that distorts people’s choices –
the second cognitive mechanism highlighted in my bounded rationality
approach. As psychological research demonstrates, people commonly
weight gains much less heavily than losses of objectively equal magnitude:
They attach much more importance to a loss than to an equivalent gain
(Kahneman and Tversky 2000: chaps. 7–11; Kahneman 2011: chaps.
26–28, 31; Zamir 2014). For instance, people are significantly more upset
after losing twenty dollars than they are happy when finding a $20 bill.
This lopsided aversion to losses boosts the number of opponents of
drastic change and reinforces their determination to resist this change
and combat its proponents with full force.
Asymmetrical loss aversion thus created an uphill battle for the revo-
lutionary left while strengthening the hand and clenching the fist of the
counterrevolutionary right. After all, efforts to spread revolutionary
communism promised huge gains but also threatened enormous losses.
As these gains carried much lower psychological weight than the costs,
the advocates of profound transformations remained relatively limited in
number; however, they faced a broad phalanx of opponents, determined
to use all means at their disposal. Combined with the resource advantage
of elites, who as winners from the status quo had special reasons to
anticipate massive losses, this skewed alignment of sociopolitical forces
accounts both for the uniform defeat of the radical left and the excep-
tional violence inflicted on the vanquished. Intense fear of loss drove the
reactionary right to perpetrate unspeakable atrocities.
In sum, cognitive-psychological mechanisms are decisive for explaining
the extraordinary trouble and turmoil of the 1920s and 1930s, especially
the shocking descent into inhumanity. My bounded rationality approach
is crucial for capturing the tragedy of an era when Europe went “to hell”
(Kershaw 2015). This line of argument helps account for the frequent
eruption of ill-considered revolutionary challenges, the exceptional harsh-
ness of the counterrevolutionary reaction, the rise of ultraviolent fascism,
and its coercive suppression in most cases – phenomena that conventional
rationalism cannot fully explain. After all, these twists and turns of
14 Introduction

interwar regime developments were shaped by excessive hopes and fears,

while careful assessments and prudent choices were conspicuous by their
absence. It was this triumph of unreason that caused the surplus of
bloodshed and heartbreak.

    

By relying on a bounded rationality approach, this book diverges from
major extant theories. Obviously, it disagrees most directly with conven-
tional rational choice, whose ideal-typical postulates about human infor-
mation processing and decision-making have been thoroughly and
systematically falsified by cognitive psychology (Kahneman, Slovic, and
Tversky 1982; Thaler 1992; Kahneman and Tversky 2000; Gilovich,
Griffin, and Kahneman 2002; Zamir 2014). Of course, outside the
laboratory, in the real world of politics, people’s systematic deviations
from standard rationality are hard to assess and impossible to prove. The
fundamental difficulty of ascertaining self-interests (e.g., short-term or
long-term?) and rational choice’s ability to retro-infer actor interests from
their action, which can make a wide range of behavior look rational,
exacerbate this problem.
To provide evidence for my bounded rationality approach despite this
interpretive flexibility, I invoke neutral third parties, namely the historians
researching interwar politics, in the many case studies in this volume.
These experts commonly highlight actors’ misperceptions, such as stark
overestimations of the communist threat, and the corresponding excessive
responses, especially the atrocity of anti-communist repression; specialists
similarly stress overestimations of the fascist threat in several countries
and the striking cruelty of governmental counter-terror. Because these
experts are uninvolved in Political Science’s debate over rationality, they
can count as objective witnesses. As the following chapters amply show,
their judgments provide overwhelming evidence for my theoretical
approach by emphasizing how much crucial actors in their perceptions
and actions diverged from thorough, balanced information processing
and reasoned, proportionate action.
Despite their disagreements on how rationally people behave, both
rational choice and bounded rationality share the assumption that polit-
ical actors primarily pursue self-regarding interests. Constructivism, by
contrast, diverges from both these frameworks by highlighting the role of
norms and values as more fundamental motivations than interests (Meyer
and Rowan 1977; DiMaggio and Powell 1983; Beckert 2010: 155–59).
 The Limitations of Alternative Approaches 15

Accordingly, constructivism suggests that waves of regime change arise

from “norms cascades” (Finnemore and Sikkink 2001; Sikkink 2011),
which are driven by progress in moral principles. As liberal maxims
spread across the world, guarantees for human rights and democratic
regime forms will sooner or later spread as well.
But these conventional versions of constructivism with their probabil-
istic expectations of ideational advance and normative improvement have
obvious difficulties explaining the massive autocratic wave of the interwar
years with its appalling political setbacks and human tragedies. History
did certainly not move forward, but backward, and violently so. Whereas
constructivism foresees an ongoing tendency toward progress, the 1920s
and 1930s saw many striking reversals, culminating in the catastrophe of
WWII and the holocaust. The historical trend drastically turned around,
away from the nineteenth century’s gradual advancements.
Even historicist versions of constructivism, which abandon expect-
ations of uniform, linear progress and acknowledge fundamental changes
in the Zeitgeist, are not fully persuasive. These arguments relativize the
notion of progress: It depends on the norms and values prevailing in each
specific era. From the late nineteenth century onward, liberal optimism
ceded before a groundswell of cultural pessimism, which rested on the
questioning of reason and brought the growing celebration of darker,
fiercer forces (Bracher 1982: part I; Burrow 2000; Buruma and Margalit
2004). Accordingly, an intellectual climate spread in the early twentieth
century that extolled traditional “life” rather than efficient, calculating
modernity; that valued emotion, myth, and sheer willpower over reason;
and that depicted the world as ruled by conflict and struggle, rather than
deliberation, negotiation, and compromise (e.g., Sorel [1908] 1999; see
Sternhell 1994: chap. 1). The strong would carry the day!
In line with this reversal in predominant ideas, many people during the
interwar years found right-wing regimes attractive, and this allure facili-
tated their spread (e.g., Sontheimer 1978; Herf 1984). Fascism and
authoritarianism, which revolved around forceful, dynamic, and uncon-
strained leadership, elicited fascination and support. As liberal democracy
looked feckless, decadent, and doomed, new forms of reactionary rule
based on the demagogic mobilization of the popular masses seemed
necessary for fortifying the body politic, protecting national survival,
and guaranteeing a promising future. Charismatic leaders would turn
the people into a vibrant organic community and conquer a powerful
place on the international scene. Through this determined harnessing of
popular energies, the nation would gain the strength to defend itself
16 Introduction

against any danger, especially left-wing revolution. These reactionary

ideas gave right-wing regimes their own, genuine appeal. During the
1920s and 1930s, autocrats proudly called themselves dictators (e.g.,
Primo de Rivera [1930] 2018; Ferro 1939) and intellectuals explicitly
advocated dictatorship (e.g., Cioran [1931–37] 2011: 179–95). This
undemocratic climate helped inspire the reactionary riptide.
But this illiberal Zeitgeist constituted a broad stream of heterogeneous
currents, rather than a clear blueprint for regime change (Sontheimer
1978). Consequently, this normative atmosphere had only limited causal
force and cannot explain specific political actions; actors retained consid-
erable room for maneuver in pursuing their interests. Indeed, despite
decades of deepening cultural pessimism, the Western democracies’ vic-
tory in WWI helped to propel an initial wave of democratization, which
induced the new countries in Central and Eastern Europe to adopt liberal,
anti-authoritarian constitutions!
Democracies’ subsequent overthrow did not directly emanate from the
Zeitgeist either. After all, the autocratic model with the greatest normative
attraction during the 1920s and 1930s was fascism (Hamilton 1971); but
only one country, Germany, followed Italy’s precedent and adopted full-
scale fascism. Many other leaders, even Mussolini admirers, prioritized
their self-interests, imposed conservative authoritarianism, and sup-
pressed fascist movements. These elites sought to cement their own dom-
ination rather than ceding to fascism’s charismatic leaders. Thus, political
interests, not normative appeal, carried the day. Fascism with its dynamic
energy and mobilizational drive looked attractive – but also uncontrol-
lable and risky. Consequently, fascism exerted its own deterrent effects.
To preserve their political clout, establishment sectors preferred stodgy
but safe authoritarianism. Despite fascism’s enormous appeal, the auto-
cratic wave of the interwar years therefore saw a proliferation of elitist,
exclusionary authoritarianism, rather than exciting, transformational
fascism.
Thus, the ideational and normative appeal of fascism often backfired.
Where this attraction gave rise to strong fascist mass movements, estab-
lished elites perceived threats to their own preeminence and therefore
turned against the violent hordes and their charismatic leaders. Indeed,
in several countries conservative sectors spearheaded preemptive coups
designed to keep fascist groupings out of power, as Chapter 8 shows.
Thus, with all the enthusiasm that it elicited and with the demonstration
effects it triggered, fascism exerted its own deterrent effects, which proved
more influential in actual politics. Out of a paradoxical but compelling
Another random document with
no related content on Scribd:
 Nyt meni hän pojan luokse ja pyysi häntä soittamaansen..

— Onko totta, että olet oppinut sen vuorenhaltialta?

Sjur katsoi häneen mitä rehellisimmällä katseella, kertoessaan

vuorenhaltiasta, joka asui täällä nummella, ja kuinka hän itse aivan
selvästi oli nähnyt hänen istuvan kannolla ja puhaltavan koko
sävelmän. Vasta kun hän tuli aivan lähelle, katosi vuorenhaltia — —
—

Sitten meni Sjur kotiin ja opetteli puhaltamaan sen omalla pillillään.

—

— — — Oli myöskin aivan varmaa, että kerran oli Thor

Andrastsæter yllättänyt tuollaisen vuorenhaltian, kun tämä oli
varastamassa häneltä heiniä. Mutta Thor, joka oli ymmärtäväinen ja
käytännöllinen mies, ajatteli: »Tästä täytyy tulla loppu!» Ja niin otti
hän häneltä heinät pois. Mutta noustessaan levolta seuraavana
aamuna ontui hän niin pahoin että tuskin voi käydä. Vuoren haltia oli
kostanut hänelle. — — —

Ja jos ken käyskenteli nummella auringonlaskun jälkeen, oli

helppo erottaa vuoresta laulua, — tai jos ken rohkeni mennä sinne
keskiyön jälkeen, silloin kohosi vuoresta liekkejä, ja vihreitä
valopilkkuja näkyi jokaisen kannon yläpuolella, jossa sellaista väkeä
asui. —

Mutta nyt tahtoi Sjur puolestansa kuulla jotain buurisodasta ja

kuinka kauan Herra oli määrännyt että sen piti kestää.

Sitten hän tahtoi tietää, miksi kuninkaita ja presidenttejä

murhattiin, ja mitä tiede oli, ja voisivatko ihmiset koskaan päästä
kuuhun, ja miksi kukaan ei enää elänyt 900 vuoden vanhaksi, kuten
Metusalemin aikoina. Monta muutakin seikkaa olisi Sjur halunnut
tietää — ja vuohet, jotka ovat uteliaimpia kaikista eläimistä, tulivat
myöskin lähemmäksi, mutta toiset elukat kävivät rauhallisesti
kauempana laitumella.

Mutta Sjur poikanen ei voinut saada oikein tarkkoja tietoja. Hän tuli
yhä lujemmin vakuutetuksi siitä, että kaupunkilaisilla ei ollut paljon
järkeä.

Oli oikeastaan eduksi rouva Thammersille, kun eläimet

vetääntyivät kauemmaksi, ja Sjurin täytyi seurata. Hän jäi
paikoilleen. Millainen lepo olikaan tuo, kun ei tarvinnut ajatella
kerrassaan mitään!

Katsella vain kaikkia hyönteisiä, jotka ryömiskelivät maassa, — ja

kaikkia kukkia ja lehtiä; kullakin oli omat tehtävänsä, kaikilla oli
eläminen työnä.

Niinpä hänelläkin. Hänestä oli, kuin olisi hän vasta täällä nummella
alkanut sitä tehdä.

Hän ihmetteli että ihmiset voivat niin kiusata itseänsä kuin hän oli
tehnyt. Paistoihan Luojan päivä!

Ja täällä… mikä rauha! Se virtaili hiljaa yli pitkäin hiljaisten

harjojen, ilman vienojen aaltojen tuomana, hienoin, kultaisin sätein.
———

Hän ei käsittänyt, minne aika meni… nyt punoitti taivaanranta, ja

vuoren harja vaipui jo illan pimeään. —
 Kuului vienoa, pitkäveteistä suhinaa. Metsän hiljaisuus ympäröi
häntä.

Syvällinen, synkkä, pyhä tunnelma vallitsi… Saiko hän salaista

apua, sisäistä voimaa tuolta hiljaiselta Jumalalta, joka käyskenteli
täällä puiden keskitse… vai pulppusiko se esiin hänen oman
sielunsa syvyydestä! —

— — — Hän muisti jotain, jonka kerran oli lukenut. Pyhästä

Fransiskosta se oli. Kun hän kylmänä talviyönä oli ulkona
parannusta tekemässä ja taisteli synnillistä alakuloisuuttaan vastaan,
pyrkien voittamaan kielletyn ikävänsä maailmaan… silloin putkahti
ruusuja esiin orjantappuroista, joilla hän ruoski itseänsä. Ja hänen
vaatteensa muuttuivat ja kävivät hohtaviksi kuin ympäröivä lumi. —
——

— — — Pyhä Fransisko, kun tulit taivaaseesi, etkö silloin saanut

tietää, että oli erehdys tuo, ettei maailma kuulunut sinulle?

— — — Kuinka taitavia ihmiset olivatkaan pettämään itsensä!…

suurimmat kuten heikoimmat ja pienimmätkin.

Tulisiko elämäntaistelu aina pysymään yhtä vaikeana?

Muutoin ei hän nyt välittänyt huolehtia kenenkään puolesta.

Eläväin ihmisten hätä ei koskenut häntä enemmän kuin pyhän
Fransiskon väärinkäsitys. Hän tunsi itsensä kylmäksi ja kovaksi. Se
teki hänelle hyvää. Hänestä oli kuin olisi hän ollut kauan sairaana ja
nyt vihdoinkin saanut terveytensä takaisin.

Nyt piti hänen vain varoa, ettei sairastuisi uudelleen.

*****
 Hän näki Samuel Sternin tulevan.

Hän oli tuskin nähnyt häntä viimeisenä kahdeksana päivänä ja hän

oli siitä kiitollinen. Hän oli aina kiitollisin niille, joita vähiten näki.

Hän tervehti ja aikoi lähteä tiehensä, mutta ei tehnyt sitä

kumminkaan.

Samuel Sternissä oli jotain, joka saattoi ihmiset ehdottomasti

noudattamaan hänen tahtoansa, ilman että hän sanoi sanaakaan. Ja
nyt hän tahtoi, että Thora Thammers ei lähtisi.

Hän istuutui kivelle Thoraa vastapäätä.

Thora ajatteli: — Samapa se! Minulla ei ole mitään sanottavaa

hänelle.
En antaudu keskusteluun.

— Te istutte täällä keskellä nummen ihanuutta, sanoi Samuel

Stern hymyillen. — Te kuulutte muuttolintuihin. Teitä ei koskaan
tapaa samassa paikassa, missä teidät on nähnyt edellisellä kerralla!

Thora muutti istumaan hiukan kauemmaksi. Tuossa sointuisassa

äänessä oli jotain, joka haavoitti häntä kuin miekka, — mutta se
johtui tietysti vain siitä että hänellä oli niin perin herkkä tunne ääniin
nähden, eikä mistään muusta.

Samuel Stern hymyili jälleen. — Anteeksi, en kuullut mitä

sanoitte… Niin, kun te istutte noin äänetönnä, on aivan kuin te
sanoisitte jotain. Ja itse asiassa onkin niin… oikeastaan te silloin
sanotte enemmän kuin puhuessanne!

— Niin, tiedän kyllä että olen ikävä ihminen.

 — Joka tapauksessa teitä kaivataan tuolla alhaalla… Tiedättehän
että ihmiset panevat enin arvoa sille, jota heillä ei ole… Kun olette
siellä, niin he tosin kyllä katsovat, että te olette ikävä. Mutta kun te
ette ole siellä, niin teitä kysellään… Teidät huomaa parhaiten, kun te
ette ole saapuvilla, — se on maailman viisautta.

Thora Thammers ei vastannut. Miksikähän tuo kevyt, leikillinen

seurustelutapa oli hänelle niin perin vastenmielinen? Eikös ollut
hyvä, että ihmiset olivat iloisia?

— — — Samuel Stern muuttautui hiukan lähemmäksi. Hänen

äänensä sai uuden, syvemmän soinnun.

— Viime kesänä oli äitini täällä. — — — Hän ei myöskään

puhunut monen kanssa… minun tähteni. Minä en suonut sitä
kenellekään!

Thora Thammers kumartui maahan ja otti muutamia ruohonkorsia.

Hän tunsi joutuvansa liikutuksen valtaan.

— Äitinnekö? sanoi hän hiljaa.

— Niin, minulla on äiti!

Thora katsoi toisaanne. Hän ei uskaltanut puhua hänen kanssaan

hänen äidistänsä — — — ei, heidän täytyi puhua jostakin muusta.

Ja sitten hän ei keksinyt mitään muuta, vaan kysyi Samuel

Sterniltä miksi hän käyskenteli niin paljon nummella. Hän ajatteli ettei
se olisi hänen makunsa mukaista.
 Samuel Stern nauroi hiukan. — Miksikä minä käyskentelen omalla
nummellani? Minä olen nummen herra, ja kaikki sen ihanuudet
kuuluvat minulle — varsinkin öiseen aikaan. Silloin niinä kummittelen
täällä… nimittäin minun muinoinen »minäni». Oikeastaan
kokoontuvat tänne kaikki minun kuolleet minuuteni.

Hänen äänensä oli jälleen muuttunut. Thora loi häneen katseen.

— Niin, minusta on käytännöllisintä osoittaa kunnioitusta

olentonsa kaikille eri puolille… Päivällä minä käyskentelen tuolla
alhaalla Egyptin höyryävien lihapatojen keskellä, otan eteeni joka
lajia ja olen kokonaan oma itseni. Yöllä tulen tänne vetelehtimään,
olen aivan toisenlainen, mutta silloinkin oma itseni.

Thoran kasvot kuvastivat jälleen liikutusta.

— Tekö sitten aina tulette — — —

— Niin, juuri minä tulen aina kävellen päivänkoitteessa… olen

muutamia kertoja nähnyt teidän seisovan akkunassa… minä kuljen
täällä kulkemistani ja katson luvattuun maahan.

— Luvattuun maahan! toisti Thora hiljaa. — Siitä minä olen kerran

uneksinut.

— Mutta minä olen nähnyt sen — sillä, katsokaas, niin minä

nimitän näköalaa täältä itsekseni kaikessa hiljaisuudessa. Ja uskon
sen vain teille näin kahden kesken. Älkää kertoko siitä!

Hänen täytyi katsoa Thoraan, joka istui katkera tuskan piirre suun
ympärillä ja suurissa, hiljaisissa silmissä.
 Sitten hän jatkoi: — Niin olen sitä nimittänyt viime kesästä saakka,
jolloin äitini oli täällä… Eräänä iltana hän istui katsoen tuota
näköalaa. Hänen oli vaikea käydä, mutta kerran hän oli tullut tänne
ylös… Se oli suuri voitto meidän kummankin mielestä… Silloin hän
kääntyi minua kohden, ja minä näin hänen katseessansa valtavan
ikävöimisen, jonka olin nähnyt siinä muutamia kertoja ennen.

— »Se on kaunista!» sanoi hän. »Ei teille muille, vaan minulle tuo
loistava, saavuttamaton maa tuolla ylhäällä on kuin kuva kaikesta
mitä olen ikävöinyt! Se on kuin luvattu maa, johon minun ei koskaan
pitänyt tulla.» —

— »Mutta olen saanut nähdä sen», sanoi hän hymyillen. »Ja olen
nähnyt muiden menevän sinne, ja olen uneksinut että monet
saavuttaisivat sen! Siinä olen löytänyt onneni.» — — —

— Ja hän katsoi minuun. »Toivon sinulle, poikani, että sinä sen

saavutat. Muista, että sinun tulee päästä kauemmaksi kuin minä.»

— Silloin polvistuin hänen eteensä. Niin, laskeuduin polvilleni

rakkaan äitini eteen ja katsoin hänen loistaviin, sinisiin silmiinsä,
joiden katse oli niin kaihoisa, mutta samalla niin uljas ja valtava. Ja
minä kysyin: »Voitko sanoa, äiti, miksi Herra ei ottanut Moosesta ja
kantanut häntä kotkan siivin luvattuun maahan… Kotkan tavoin olisi
hän levittänyt siipensä ja kantanut hänet selässänsä… Sillä
raamatussa sanotaan että Mooses oli suuri Herran edessä ja hyvin
lempeä, lempeämpi kuin muut ihmiset maan päällä. Ja voitko sanoa,
äiti, miksi hän ei avannut sitä maata sinulle? Sillä sinä olet myöskin
suuri kuten Mooses ja lempeämpi kuin kukaan, jonka tunnen.»

— Silloin äitini nauroi minulle. Hän nauraa aina, kun sanon jotain
sellaista, mutta minä tiedän, että se on totta!
 — Tänä vuonna hän ei tule tänne. Mutta olen antanut tuolle
pienelle talolle, jossa me asuimme ja jossa minä asun yksin tänä
vuonna, nimen, joka muistuttaa hänen olostansa täällä. Nimitän sitä
Abarrimin vuoreksi, vuoreksi, joka on itäänpäin. — Sieltä voin nähdä
luvattuun maahan!

— — — Toiset menevät sinne. Mutta minä en enää sitä tee.

Minusta on parempi vain katsoa sinne. — — —

— Katsokaa, nyt olen kertonut teille hiukan äidistäni. En

kenellekään muulle kerro sellaista.

Äkkiä hän jatkoi leikillisesti: — Niin, tehän tiedätte että teitä

pidetään jalona ihmisenä!

Thora Thammers oli istunut kuunnellen, — nyt valahti kalpeus

hänen kasvoillensa.

Tuollaisena, kuin tuo mies nyt seisoi hänen edessänsä, — — —

ääni tuolla tavoin soinnahtelevana… Hän sulki silmänsä — tuo oli
kuin muisto siitä, joka oli kuollutta ja unohdettua! — — —

Hänen muuttunut äänensä teki Thoraan tuskallisen vaikutuksen.

Hän ei voinut seurata hänen mielialojensa vaihtelua; hän hermostui,
kuin olisi ottanut hänen pilansa todeksi:

— Sitä älköön kukaan luulko minusta. Mitä syytä olisi luulla minua
jaloksi?

Samuel Stern nauroi. — Niin, olen aivan yhtä mieltä kanssanne

että teillä on laillinen oikeus päästä vapaaksi tuosta syytöksestä. —
— — Tunnetteko te minun vaimoni? Hänen mielestänsä ihmisillä
aina on niin paljon virheitä.
 Thora ei vastannut heti. Hänestä tuntui joka tapauksessa
rauhoittavalta, että hän voi näin tyynesti istua ja keskustella tuon
miehen kanssa. Oli, kuin olisi hän oppinut tuntemaan hänet
uudelleen. Ja vaimostansa hän halusi — keskustella? Miksikä ei!

Melkein uteliaasti hän kääntyi jälleen hänen puoleensa.

— Sehän on hauskaa, että teillä on rouvanne mukana täällä.

— Niin, on kyllä — — — Hän huolehtii hartaasti minun virheistäni

ja harhaluuloistani. Sehän on ihmiselle hyödyksi. Mutta itse
puolestani käsitän asian tyynemmin, — sillä mikä onkaan ihminen,
että hän voisi syyttää itseänsä, sanoo tuo oiva mies Goethe, — — —
ja että avioliitto voi olla hiukan epämukavaa, se on keksitty ennen
meidän aikaamme!

— — — Me olemme muutoin varsin järkevä aviopari. Me emme

puhele paljon keskenämme. Meillä on nimittäin se ominaisuus, että
puheet loitontavat meidät toisistamme. Vaimoni ei koskaan vastaa
siihen mitä minä sanon, vaan siihen mitä hän luulee minun sanovan.
Ja hän lähtee kernaasti siitä edellytyksestä, että ihmiset puhuvat
hullutuksia.

Thora Thammers katsoi häneen pitkään.

Miksi kertoi tuo mies hänelle tätä kaikkea? Hänhän oli yhä vielä
kyllin typerä käsittääksensä kaikki vakavalta kannalta. Itse ei Samuel
Stern nähtävästi välittänyt siitä vähääkään, — se oli hänestä vain
hullunkurista. Mutta kumminkin tämä puhe saattoi Thoran hämilleen.

— Minusta teidän rouvanne on hyvin miellyttävän näköinen, sanoi

hän, sanoaksensa jotakin.
 — Onpa tietenkin. Hänellä on tuollaiset silmät, jotka loistavat
pimeässä, ja sitten hänellä on samettiset kädet ja jotain, jota minun
on tapanani nimittää hänen »samettivihaksensa». Teille tuottaisi
huvia tutustua häneen.

— Varmaankaan te ette koskaan laske mitään sydämellenne.

— Mitä se hyödyttäisi? Mehän olemme saaneet kaikkein

korkeimman käskyn antaa jokaisen päivän tyytyä omaan vaivaansa.

Thora käännähti äkkiä häneen päin.

» — Ja kuinka te menettelette kaiken muun suhteen?

— Minkä muun?

— Kaiken entisen suhteen!

— Niin, tuo siunattu entisyys, jota ihmiset kasaavat varastoihin.

Erittäinkin naiset — he ovat vallan kauheita pyrkiessään
kuljettamaan mukanansa enemmän kuin jaksavat kantaa! — — —
Mitä hyödyttää kaikki tuo ikävä painolasti? — — — Ennen muinoin
oli virta, johon kaikki tuollainen heitettiin, — voineehan vielä nytkin —
tehdä niin!

Hän silmäili Thoraa sivulta omituisella katseella.

Thora nousi.

— Minä lähden kotiin. En minä ymmärrä, mitä te tarkoitatte!

— Kiitän teitä, hyvä rouva, teidän enkelimäisestä

kärsivällisyydestänne. Te olette mielestäni varsin järkevä. Älkäämme
puhuko toistemme kanssa liian usein ja liian kauan. Pysykäämme
ystävinä!

— Pysykäämme, te sanoitte?

— Niin, ettekö te tiedä että hyvien ystävien voi käydä niinkin,

etteivät he enää voi sietää toisiansa. Se tapahtuu siksi että he ovat
liiaksi kuluttaneet toisiansa, ovat kuluttaneet pois toisistansa kiillon ja
koristeet, niin että ainoastaan kulmikkaisuudet ovat jäljellä, ja ne
voivat helposti loukata.

Thora loittoni muutaman askeleen. Sitten hän kääntyi takaisin.

— Olla teidän ystävänne? Sellaiseen uhkayritykseen älköön

ryhtykö kukaan, jolla on taipumusta koota painolastia!

Samuel Stern meni häntä lähemmäksi ja pysähtyi.

— Kuinka teidän laitanne on? Teidän olennossanne on jotain

valkoista… kuin olisitte te unohtanut jotain — — kaiken sen ajan,
jonka olette elänyt… Tiedättäkö mitä tuo vanha pappi sanoi ensi
iltana, kun te tulitte sisään? Keskeyttäen tupakanpolttonsa hän jäi
katsomaan teihin huolestuneena. »Du armes Kind, was hat man dir
gethan?» hän lausui. Sitten poltteli hän rauhallisesti edelleen. Silloin
katsoin minäkin teihin — kaikki katsoivat teihin.

Thora katsoi häneen hetkisen hämillään, ihmetellen.

Oliko kaikki, kaikki unohdettua? Tai eikö ollut koskaan ollutkaan

mitään? Oliko kaikki vain pahaa unta, jota hän kerran oli uneksinut?

Hän nauroi.
 — Ihmeellinen pappi — eikö totta?… Minne te nyt menette? Täällä
on vielä auringon hehku jäljellä, mutta tuonne kauas on yö jo tullut!
Aiotteko sinne?

— Kyllä, siellä saan kuulla suuren Panin nukkuvan

— — — Kun kaikki kristitty kansa on mennyt levolle, silloin tulee

täällä niin hauskaa — — — jos onni on suotuisa, voin kuulla
vuorenhaltiattaren ja hänen neitostensa »wandeln und singen und
tanzen einen Traum» — — — Ikävät ihmiset tosin väittävät että se
on vain vesi, joka tipahtelee tuolla vuoressa.

Hän otti sauramonkukan napinlävestänsä.

— Te saatte minun valkoisen kukkani! Se on valkoisin kukka maan

päällä — ensimäinen, joka lupasi ettei tekisi Balderille mitään pahaa.

— Ei, ei! sanoi Thora nopeasti. — Älkää antako minulle valkoista

kukkaa, ei se sovi minulle. Valkoinen ei ole minun värini. — Hyvää
yötä!

Hän nyökkäsi ja läksi nopeasti kulkemaan kotiin päin.

Ei koskaan vielä hän ollut tuntenut itseänsä niin kömpelöksi ja

typeräksi. Hänellä oli nyt sama tunne kuin niin usein Arvidiin ja
järkeviin lapsiinsa nähden. Kuinka kevyesti ihmiset kestivätkään
kaiken!

Ei, hänen ei tarvinnut pelätä puhella tämän miehen kanssa.

Hän itsehän oli vanha ihminen!

 Ja entä Samuel Stern? Kenties ei hän ollut koskaan
tarkoittanutkaan millään mitään.

Ensi kerran tuli nyt tämä ajatus hänen mieleensä.

Oli vaikea oppia elämää ymmärtämään.

Nyt koettaisi hänkin ottaa sen kevyeltä kannalta, kuten Arvid ja

kaikki muut — ja kuten tuo mies, jolla oli ihana lahja voida unohtaa
toisesta päivästä toiseen.

8.

Oli loistavan kirkas päivä.

Heti aamiaisen jälkeen oli Thora Thammers mennyt nummelle

töineen ja kirjoineen.

Oli ehditty elokuuhun. Muutaman päivän jälkeen oli hänen

matkustettava kotiin. Hän karttoi ajatella sitä.

Olihan hänellä käytettävänään kokonainen pitkä

auringonpaisteinen päivä.

Kuinka aurinko paistoikaan! Sen säteet muodostivat kuin

kultavirran. Hänestä oli kuin kuulisi hän niiden tulevan hiljaa suhisten
kultaloisteessaan — ja joka suunnalla ympäröi häntä nummi
vienoine äänineen ja viehkeine väreineen. Eikö tuuli saapunutkaan
tänään? Hän oli tottunut istumaan kuunnellen eikö se tulisi — tai
tapahtuisiko jotain muuta.
 Alhaalla seurusteluhuoneessa istui hän usein niin hajamielisenä,
ettei voinut kuulla mitä siellä puhuttiin. Täällä ylhäällä oli hän oppinut
erottamaan kaikki nuo hiljaiset äänet, joita tuskin voi kuulla.

Nyt tuli suhahdus järveltä ja joen uneksiva kuiskaus — — —

Ja nyt — nyt tuli tuuli kumminkin lopuksi tänäänkin. Hän kuuli sen
syvän, aaltoilevan hengityksen. Nyt se oli täällä!

Sen kohina oli kuin mahtavan, monikielisen soittimen laulua. Oli

kuin se olisi tuonut mukanansa säveleitä koko maailmasta — — —

Kylmä, kostea kuono kosketti hänen korvaansa — sillä he kaksi

olivat ystävykset.

Se oli nimittäin Donna, Samuel Sternin nuori jäniskoira. Se pani

sileän päänsä aivan hänen päänsä viereen ja katsoi häneen. Silmien
lempeässä katseessa oli jotain itsetiedotonta, vielä uinailevaa.

Tuolla tuli myöskin Samuel Stern — sen tiesi hän entuudestaan.

Thora ei ollut puhunut hänen kanssaan muutamaan päivään. Oli
sattunut niin, vaikka Thora ei enää vältellyt häntä. Hän tuli heti
Thoran luo ja kävi istumaan.

— Kuinka voitte? kysyi Thora hymyillen.

— Taivas kuvastuu sielussani kuin rakastetun tytön olento.

— Te ette ole mikään Goethen jumaloija, sen kuulee teidän

sitaateistanne.

— On viehättävä ilma! — sellainen päivä, jonka Jumala luo

pyhillensä, vaan josta syntiset nauttivat!
 — Syytetäänkö meitä syntisraukkoja nyt päivänpaisteenkin
varastamisesta!

— Niin, te vietätte liian paljon aikaa täällä nummella, hyvä

rouva!… Teillä on todellinen taito istua aivan hiljaa, — te näytätte
sibyllalta, joka istuu tarkaten maailman suonentykintää ja kirjoittaa
viisautensa lehdille — tuulen vietäväksi! — — — Ja te olette täysin
vieras kaikelle, mikä koskee meitä muita. Miksi te ette tullut eilen
jäähyväisiltamaan?

Thora nauroi. — Kun olin pieni ja kotona odotettiin vieraita, olin

minä kovin kärsimätön. Muistan että kerran seisoin jossakin
nurkassa ja rukoilin Jumalaa, että vieraat tulisivat. — Nyt minä
mieluummin kartan ihmisiä.

Hän nauroi jälleen. Hän oli hyvällä tuulella. Hänen naurunsa oli
vienoa, hiljaista ja pehmoista, — se ikäänkuin häipyi kukkasten
sekaan.

— Onko tapahtunut jotain uutta? kysyi hän sitten.

— On paljonkin! Virallisen tiedonannon mukaan on lehtori tullut

Pohjantähden ritariksi, palkaksi ansiotöistä, joita on tehnyt
kuninkaalle, isänmaalle — ja ihmiskunnalle, ikäänkuin se olisi jotain
aivan muuta… Edelleen on hänen ylhäisyytensä rouva Thamar
matkustanut pois.

Thora hymyili, hän istui ja hyväili Donnan hienoa päätä, Samuel

Sternin katsoessa hänen kauniita, hiukan liian hermostuneita
käsiänsä.

Samuel Stern jatkoi:

 — Hän tapaa kertoa minulle, että hänen miehensä panee leiman
kaikenmoiseen koko kaupungissa, mutta en minä usko häntä. Hänen
miehellänsä on nimittäin vain tavallinen hyvä miehenymmärrys. Mitä
se merkitsisi hänen rinnallansa? Mitä suurimmalla helppoudella
hallitsee hän sekä hänet että kaupungin muut vaikutusvaltaiset
henkilöt — ilman että kukaan heistä sitä aavistaakaan, — niin
syvältä salaneuvostostaan hän sen tekee.

— Puhutteko te nyt naisesta, jolle olette omistanut sydämenne?

— Rouva Thamar on nainen, joka on miellyttävä katsella, —

hänen sandaalinsa viehättävät miesten sydäntä, ja ikävä hän ei ole!
Mutta sydäntä ei hänelle pidä uskoa.

— Kaikkein ihmisten pitäisi pelätä teitä. Miksi teitä nimitetään

Omar
Pashaksi?

— Se on rouva Thamarin keksintö. Hän kai huomasi jotain

yhdenkaltaisuutta… Tarun mukaan rakasti jumala häntä, mutta ei
tahtonut koskaan sallia hänen suorittaa mitään.

Thora katsahti häneen. Hänen silmänsä — ne voivat väliin aivan

piiloutua luomien taakse — ja hehkua siellä piilossaan.

Thora muutti hiukan paikkaa, otti muutamia kukkia ja sitoi ne

yhteen heinänkorrella.

— Tiedättekö vielä jotain muuta uutta?… Olen varma että te

tiedätte sen… sillä minä luulen… ei, ei se oikeastaan ollut mitään. —
——
 — Neiti Schaum on myöskin lähtenyt. Hän ei voinut täällä tehdä
työtä… Hänen piti toimittaa hengiltä jokin kirjailijatar, joka ei ollut
kirjoittanut oikealla tavalla… Toivokaamme että hän tekee sen äkkiä.
Ei edes naistakaan pidä kiusata liiaksi… Tiedättekö, että tuo leppeä
pieni neito on kyky, joka on sukua kuudennentoista vuosisadan
kauheille pedagoogeille!… Hän jättää miehet rauhaan. Naisia hän
rakastaa ja kurittaa. Liian tyhmänrohkeitahan ne ovatkin nuo naiset,
jotka eivät kirjoita niin kuin heidän tulisi. —

Thora nauroi. — Kuinka se sitten olisi?

Samuel Stern jatkoi: — Eiväthän he ole tekemisissä ainoastaan

tuon kiltin neiti Schaumin kanssa… Kun nyt meidän sivistyksemme
ei kerran ole ehtinyt sen pitemmälle — tai, jos niin tahdotte, niin
kauan kuin meidän järkemme ei ole sen terävämpi kuin että me
ehdottomasti katsomme jotakin kirjaa paremmaksi, jos se on miehen
kirjoittama, — miksi eivät naiset Herran nimessä voi kutsua itseänsä
Pekaksi tai Paavoksi tai Matiksi? Täytyyhän ihmisellä olla hiukan
ymmärrystä!

— Mutta juuri sitähän naisilla teidän mielestänne ei ole.

— On kyllä — joillakuilla. George Sand ja George Eliot olivat kyllin

viisaita pystyttääksensä kuuluisuutensa miehen nimen turvissa.
Ihmiset pettyivät luulemaan George Eliot'ia vanhaksi papiksi, — ja se
tuli hänen pelastukseksensa. Rosa Bonheur kävi kehityksensä
tärkeimpänä kautena miesten vaatteissa. Muutoin hänet olisi syöty
elävältä — — — Ja mehän olemme kaikki ihastuneita kaikkeen
siihen naistyöhön, joka piiloutuu Goethen nimen suojiin, niin että jos
se äkkiä karsittaisiin pois, me saisimme halvauksen, — — — sillä
hänen runoutensa paras kukkeus olisi poissa — — —
 — — — Mutta tuo puheenalainen ajattelematon olento saa pitää
hyvänänsä varomattomuutensa seuraukset!

— Toivokaamme että hän niistä vielä toipuu! sanoi Thora.

Ja hän nauroi jälleen. Hän oli tullut niin hyvälle päälle.

Hän istui katsoen muutamia muurahaisia, jotka kantaa

kontustelivat jotakin… Oikeastaan se huvitti häntä enemmän… Oli
oikein surkeata, että hänellä oli niin vähän harrastuksia, — — —
häntä ei liikuttanut vähääkään kuulla kaikista noista naisista, jotka
olivat pelastaneet henkensä, sekä tuosta, joka oli tuomittu sen
menettämään. Kernaimmin hän oli kuulematta lisää — — —

— Onko vielä muitakin, jotka ovat matkustaneet? kysyi hän

kumminkin. —
Minä luulen… ei, ei se ollut mitään. — Hän pudisti hymyillen
päätänsä.

— On kyllä, lehtori. Hänen heikkoja yrityksiänsä olla sukkela

tullaan varmaankin kaipaamaan. Ja huomenna lähtee kaksi meidän
kauneista ja mitä häikäilemättömimmistä nuorista naisista tiehensä.

— Ei, nyt täytyy teidän lopettaa… sekä rouva Thamar että nuo
nuoret neidit??… Minä luulen — — —

— Oletteko te aina niin luulevainen? Tarkoitan että onko teillä

tapana yhtä mittaa käyttää tuota tekosanaa?

Samuel Sternin ääni kajahti hilpeältä.

— Älkää näyttäkö niin pelästyneeltä! Sanokaa nyt vihdoinkin, mitä

te luulette!
 — Senhän kyllä voin tehdä. Eivätkö ne ole teille jokseenkin
tarpeellisia, kaikki nuo naiset?… Eikö teillä täydy aina olla joitakuita,
jotka teitä jumaloivat, samalla kuin te itse pysytte täysin tyynenä?
Suokaa anteeksi, — minä aina pelkään sanoa jotakin, sillä jos sen
teen, niin sanon samalla liiaksi. Sitä ei pitäisi tehdä, mutta minä
luulen, — niin minä luulen, että naiset ovat pilanneet teidät!

Hän kumartui alas silittämään Donnan kaulaa, aivan

pelästyksissään siitä mitä oli sanonut. Hän kuuli ivan Samuel Sternin
äänessä hänen nauraessaan.

— Te osoitatte minulle aivan liian suurta kunniaa, hyvä rouva!…

Vai niin, vai sen huomion te olette tehnyt! Niin, minä olen kyllä perin
katala olento. — Naiset ovat kaikki tyyni huolissaan minun
autuudestani. Mutta mitä ne voittavat arvosteluillaan? Ken pystyy
minua pidättämään luonansa? Mitä he saavat saaliiksensa? jotain,
joka oli eilen olemassa ja on tänään kadonnut olemattomiin, jotain,
joka on minuuteni uloimmalta pinnalla, — — — mitä
äärimmäisimmässä etäisyydessä sisimmästä olennostani!… Ihminen
on monimutkainen koneisto, hyvä rouva! — — —

— Ja se, jolla on äiti sellainen kuin minulla, hän ei anna

kenenkään naisen pilata itseänsä — — sillä minä en päästä niitä
sisään, noita naisia… Kutsun heidät esikartanoon pitoihin — — —
temppeliin eivät he pääse konsanaan, — sinne missä palvelen
äitiäni. Hän kävi istumaan paremmin.

— Minua haluttaisi kertoa teille jotain äidistäni. Tahdotteko te

kuulla?

Thora nyökkäsi.
 — Hän on aina ymmärtänyt minua. Hän on minun toverini, paras
ystäväni, turvani erämaassa — hän on Mooses, joka johdattaa
minua kohden luvattua maata. Mutta hän ei väsy, kuten Mooses.
Hän ei väsy koskaan — siksi en minäkään voi joutua hukkaan. — —
— Minun täytyi lähteä kotoa liian nuorena. Silloin sanoi hän minulle:
»On paha sinulle, poikani, että olen pakotettu lähettämään sinut
luotani. Mutta sinun täytyy nyt itsesi taistella taistelusi ja katsoa että
pääset voitolle!» — — — Kävi kuten äitini pelkäsi. Taistelu kävi
minulle; liian kovaksi. Mutta kaikki syntini minä vein hänen eteensä,
— kaikki mitä olin tehnyt ja katunut ja kärsinyt, sen toin hänen
nähtäväksensä! — — —

— Hän ei kääntynyt minusta pois. Hän tiesi mitä luonnossani oli,

— tiesi kaikki, — huonot perinnölliset taipumukseni, oman
heikkouteni, — mutta hän ei menettänyt rohkeuttansa. Hän ei
jättänyt minua makaamaan maahan lyötynä… Tuollaisen rakkauden
hiljainen anteeksianto, lempeä sääli — se on turva, joka pelastaa
meidät. Koti ottaa meidät siten suojaten huomaansa.

Hän puhui lempeästi ja hitaasti. Hänen silmäluomensa olivat

vaipuneet niin syvälle alas, ettei Thora voinut nähdä hänen
katsettansa.

Äkkiä käännähti hän Thoraan päin.

— Mitä te sanoittekaan?

— En mitään — ei, en minä sanonut mitään!

— Minä uskon teille jotain. Oli kerran nuori nainen — hänelle minä
olisin avannut temppelin oven. Siellä oli paikka varattuna hänelle
äitini tykönä. Äiti odotti siellä sisällä. Olin sanonut että hän tulisi — —