Animals in the Sociologies of

Westermarck and Durkheim Salla

Tuomivaara
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/animals-in-the-sociologies-of-westermarck-and-durkh
eim-salla-tuomivaara/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Sociologies of New Zealand Charles Crothers

https://textbookfull.com/product/sociologies-of-new-zealand-
charles-crothers/

The Palgrave Handbook of Animals and Literature Susan

Mchugh

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
animals-and-literature-susan-mchugh/

The Disneyfication of Animals Rebecca Rose Stanton

https://textbookfull.com/product/the-disneyfication-of-animals-
rebecca-rose-stanton/

Animals in Art and Thought To the End of the Middle

Ages 1st Edition Francis Klingender

https://textbookfull.com/product/animals-in-art-and-thought-to-
the-end-of-the-middle-ages-1st-edition-francis-klingender/
Animals in the Middle Ages: A Book of Essays Nora C.
Flores (Ed.)

https://textbookfull.com/product/animals-in-the-middle-ages-a-
book-of-essays-nora-c-flores-ed/

Menagerie: the history of exotic animals in England,

1100-1837 First Edition Caroline Grigson

https://textbookfull.com/product/menagerie-the-history-of-exotic-
animals-in-england-1100-1837-first-edition-caroline-grigson/

The Open Society and Its Animals Janneke Vink

https://textbookfull.com/product/the-open-society-and-its-
animals-janneke-vink/

Sarcocystosis of Animals and Humans 2nd Edition Calero-

Bernal

https://textbookfull.com/product/sarcocystosis-of-animals-and-
humans-2nd-edition-calero-bernal/

Animals In Brazil Economic Legal and Ethical

Perspectives Carlos Naconecy

https://textbookfull.com/product/animals-in-brazil-economic-
legal-and-ethical-perspectives-carlos-naconecy/
THE PALGRAVE MACMILLAN
ANIMAL ETHICS SERIES

Animals in the
Sociologies of
Westermarck and
Durkheim
Salla Tuomivaara
The Palgrave Macmillan Animal Ethics Series

Series Editors
Andrew Linzey
Oxford Centre for Animal Ethics
Oxford, UK

Priscilla N. Cohn
Pennsylvania State University
Villanova, PA, USA

Associate Editor
Clair Linzey
Oxford Centre for Animal Ethics
Oxford, UK
In recent years, there has been a growing interest in the ethics of our
treatment of animals. Philosophers have led the way, and now a range of
other scholars have followed from historians to social scientists. From
being a marginal issue, animals have become an emerging issue in ethics
and in multidisciplinary inquiry. This series will explore the challenges
that Animal Ethics poses, both conceptually and practically, to traditional
understandings of human-animal relations. Specifically, the Series will:

• provide a range of key introductory and advanced texts that map out
ethical positions on animals
• publish pioneering work written by new, as well as accom-
plished, scholars;
• produce texts from a variety of disciplines that are multidisciplinary in
character or have multidisciplinary relevance.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14421
 Salla Tuomivaara

Animals in the
Sociologies of
Westermarck and
Durkheim
Salla Tuomivaara
Helsinki, Finland

The Palgrave Macmillan Animal Ethics Series

ISBN 978-3-030-26862-6    ISBN 978-3-030-26863-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-26863-3

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature Switzerland
AG 2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover illustration: Balazs Toth / Alamy Stock Photo

Cover designed by eStudio Calamar

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

When I started my studies in social sciences in 1995, I fell in love with

the openness of the sociological thinking—how almost anything—all
phenomena of human societies—could be discussed and analysed from
the sociological perspective. However, I did not find it strange that sociol-
ogy did not discuss anything related to animals—except the political
movements related to animal issues. In fact, I did not notice this phe-
nomenon, despite having always been fascinated by animals and having
filled a major part of my life with different activities related to other ani-
mals than humans. I accepted the idea that as a sociologist I would not
have much to say about our relationship with animals—as sociology was
a study of humans. Hence, I was intrigued when I first heard about a new,
emerging field of sociological animal studies. After reading the first books
representing this new field, I knew this approach was something I wanted
to work with.
My story shows the power of canon and tradition in science: even
though widely interested in animal issues and human–animal relations,
my sociological imagination did not reach the possibilities of sociological
enquiry on animals before I found out about sociological animal studies
at the beginning of the twenty-first century and encountered, for exam-
ple, the books of Franklin (1999) and Arluke and Sanders (1996).
This book started as a venture to search for the roots of this tradition
of excluding animals. After writing my master’s thesis on the sociological
v
vi Preface

outlooks on animals, I still shared the same observation as many sociolo-

gists before me: sociology had excluded animals so that they had been
almost invisible in sociological thinking for decades. But I wanted to
know why—and had it always been like that? I wanted to find out if there
were more animals in the early sociological texts. Another starting point
for my doctoral research was my urge to understand why maintaining the
wall between humans and animals has been seen as so important. As the
dichotomy of human and animal has been especially strong in my own
field of science, I thought that exploring the roots of sociology itself could
tell me something more about this phenomenon.
I decided to search for the roots of this exclusion by examining early
sociological texts, to see whether animals had continuously been excluded
from sociological scrutiny and whether the boundary between humans
and animals had been as strong from the start as it later became. My
hypothesis was that in the earliest sociological texts, or in some of them,
animals might be more prominent than in the present-day texts. If we
found out why and how they had been included in those early texts, we
could ask why they were no longer present in the later phases of sociol-
ogy. My hypothesis proved to be correct: there were sociologists in the
classical era—meaning the turn of the nineteenth and twentieth centu-
ries—whose texts were much richer in animals than contemporary main-
stream sociology is—even though all the books of the classical era I
reviewed did not include a significant number of mentions of animals.
As the foundation of sociology as a discipline is usually placed at the
end of the nineteenth century, it appeared to be an interesting period in
which to begin my exploration of this phenomenon. This so-called clas-
sical period of sociology was also an era of industrialization, seculariza-
tion and birth of the modern state in Western Europe. Texts from this era
form the central canon of sociology.1
Once I encountered the texts of Edward Westermarck, I was surprised
by the number of animals in them. As Westermarck is not a major figure
of the present-day sociological canon, it seemed an interesting option to
select for closer examination some of his more well-known contempo-
raries who also discussed animals. When rereading the texts of Émile

1
See, for example, Connell 1997.
 Preface vii

Durkheim, I noticed that animals were more often mentioned in his

work than I had previously realized, and decided to make him another
object of my research. This book is based on the research of these classical
sociological texts.
In the history of sociology there have been ways to perceive the world
less anthropocentrically, recognizing continuities and connections—
including moral ones—between species. The history of sociology has not
been as uniform and single-toned as the sociological canon has led us to
believe. A key feature of Westermarck’s texts is to emphasize continuities,
including between humans and other animal species. In the texts of
Durkheim, human–animal dualism is a central part of the process of
defining sociology and its proper method.
Since the era of Durkheim, Westermarck and classical sociology, our
scientific understanding of animals has increased tremendously. However,
the presumption of a qualitative boundary between humans and other
animals has remained a common premise both in sociology and in society
more generally. This may have contributed to the underestimation of the
importance of relationships between humans and other animals and the
dismissal of the social significance of animals, in addition to the ethical
problems of their treatment. Inclusion of animals in our study of society
and human social behaviour would deepen our understanding of these
phenomena and of ourselves. It would pave the way for a better compre-
hension of our entangled web of relations and dependencies between
humans and all other species.

Helsinki, Finland Salla Tuomivaara

References
Arluke, Arnold & Sanders, Clinton (1996) Regarding animals. Temple University
Press, Philadelphia.
Franklin, Adrian (1999) Animals and Modern Cultures. A Sociology of Human–
Animal Relations in Modernity. Sage, London.
 Acknowledgements

I have carried out the research resulting in this book while living in four
cities on two continents—Helsinki, Tampere, Beijing and Hong Kong.
During this process of nearly 15 years, I have alternated between working
life and research work. I have met many inspiring persons working within
the tangled web of human–animal relations, aiming to create a better
understanding of the other animals we share our world with and thereby
to improve living conditions for us all. The valuable insights I have gained
from these people throughout the process and the way my thinking has
developed as a result of these experiences have improved my work in a
way that would not have been possible had it been done on a tight schedule.
This book grew out of an interest born when I was writing my master’s
thesis, which was an introduction to the sociology of human–animal rela-
tions. I am still grateful for the open-mindedness and encouragement of
professors of sociology at the universities of Tampere and Helsinki, Harri
Melin, Pekka Sulkunen and Turo-Kimmo Lehtonen, and researcher Jari
Aro, all of whom have supported me with my new and seemingly strange
topic. Professor Emerita Ulla Vuorela was the very first supervisor of my
doctoral studies and in the years after her premature death I sorely missed
her open, warm and analytical outlook on the world.
My colleague, researcher and sociologist Saara Kupsala was the person
who introduced me to the world of human–animal studies and sociologi-
cal animal studies. Without her, I probably would not have reached this
ix
x Acknowledgements

stage of my research career. We wrote the first Finnish scientific article on

sociological animal studies together and suggested the creation of the
Finnish network for Human-Animal Studies—today the Finnish Society
for Human–Animal Studies. We developed and held the first lecture
courses on human–animal studies together and she has offered knowl-
edgeable advice whenever I have needed it. Currently we are both devel-
oping the work of the Finnish Network for Critical Animal Studies,
which has been an important group for sharing ideas.
There is not enough space to thank all the friends and comrades who
have offered me emotional support and enjoyable conversation during
these years—you know who you are. But I want to mention discussions
with my long-time friend Dr Ville Lähde, as well as his work on mean-
ings of ‘nature’ that have contributed to my thinking. I have experienced
some of my most stimulating moments during this process when cooper-
ating, talking with and enjoying the arts of writer Laura Gustafsson and
artist Terike Haapoja within their project History of Others.
While finalizing the manuscript, my colleague, researcher in ancient
and medieval history Dr Philip Line, offered me valuable help editing my
language. Also, my editor from Palgrave, Lauriane Piette, made impor-
tant remarks on the text and helped me improve the flow of the text. All
errors remaining in the text are, of course, my own.
Above all, I want to thank my closest family, my life companion and
soulmate Harri Lammi, who has taken me to China and back and granted
me the opportunity to fully immerse myself in my research for several
years. Our discussions on the philosophical aspects of my work have been
of the utmost importance and without his daily support I doubt this
book would have been finished—at the very least my life would have
been much duller. And Hudi—a rescue dog from the city of Vyborg—
who came into my life in the last phases of this process and reminded me
once again that other species of animals are deserving of scientific and
moral attention.

* * *
 Acknowledgements xi

I would like to express my gratitude to the Kone Foundation, the Finnish

Cultural Foundation, Emil Aaltonen Foundation and the University of
Tampere, which have supported my research process financially. I was also
able to work as a researcher for a while in the project “Life regulation practices
and the nature–culture problem” funded by the Finnish Academy and
University of Helsinki and led by Professor Emeritus Pekka Sulkunen. Thank
you for providing me with this opportunity.
 Contents

1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology?  1

1.1 Invisibility of Animals in Sociological Tradition   4
1.2 Challenge of Posthumanism  12
References 18

2 The Era of Westermarck and Durkheim: Sociology and

Society 23
2.1 What Is Classical Sociology?  24
2.2 Careers of Westermarck and Durkheim  26
2.3 Birth of Modern Relationships with Animals  34
References 38

3 Common Interests and Debates Between Durkheim and

Westermarck 43
3.1 Study of Morals  45
3.2 Attitudes Towards Evolution  50
References 65

xiii
xiv Contents

4 Diversity of Animals in Durkheim’s and Westermarck’s

Texts 69
4.1 Animal Species  71
4.2 Special Groups of Animals: Apes, Gregarious Animals,
Domestic Animals and Others  76
4.3 Animals as Structural Analogies for Human Societies  78
4.4 Animal Individuals  79
4.5 Generalized Animal and Undefined Animal  82
References 84

5 Different Animals of Westermarck and Durkheim 87

5.1 Sources of Knowledge on Animals  88
5.2 Language and Different Representations of Animals  93
References100

6 Uses of Animals in Early Sociology103

6.1 Animal(s) Defining Human and Humanity 104
6.2 Animals Setting Boundaries of Human Social Behaviour,
Society and Sociology 125
6.3 Animals Helping to Define Our Morality 136
6.4 Animals as Part of our Religious and Superstitious
Beliefs156
References176

7 Different Others of Westermarck and Durkheim183

7.1 Europe and the Other(s) 188
7.2 Women and Animals 200
References210

8 Different Ideas of Humans of Durkheim and Westermarck215

8.1 Westermarck as a Theorist of Continuity 218
8.2 Durkheim as a Theorist of the Unique Social Life of
Humans222
References226
 Contents xv

9 Conclusion229
9.1 Accepting Animality: About the Openness to Face the
Other and to Recognize Its Sameness 231
9.2 The Challenge of Bringing Animals Back into Sociology 236
References239

References241

Index259
 1
Why Study the Roots of Exclusion
of Animals in Sociology?

In recent decades, our relationship with other animals has become an

increasingly important sociopolitical question. As a result of the increas-
ing scientific knowledge of the cognitive and social abilities of animals,
we are forced to reconsider whether our current way of treating other
animals is legitimate. This challenge also requires us to develop new ways
of both conceptualizing other animals and conducting our relations
with them.
A clear distinction between humans and other animals has been a cen-
tral part of sociological theory construction for decades. Animals have
also been almost invisible in the sociological analysis of society and
human sociality. Sociological animal studies, a relatively new field of
research that has been growing rapidly since the end of the twentieth
century, has identified this exclusion of animals time and again, but there
has been little research on the reasons for this sociological view on ani-
mals; have animals consistently been excluded from sociological research,
or was there more discussion on animals and more variety in the ways
they were portrayed in the early sociological texts?
Animal is a category that reduces the multiplicity of life forms under a
single term. This concept serves as an opposite and counterpart of human.

© The Author(s) 2019 1

S. Tuomivaara, Animals in the Sociologies of Westermarck and Durkheim, The Palgrave
Macmillan Animal Ethics Series, https://doi.org/10.1007/978-3-030-26863-3_1
2 S. Tuomivaara

Animals have become a cultural ‘one’, unity, whose difference from

humans is more important than its internal differences and variation. As
Nik Taylor has written, “[o]ne of the ironies in modern Western thought
is the fact that we separate humans from animals through language when,
in fact, humans are animals” (Taylor 2013, 1).
In this book, I use the concept ‘animals’ often as it is generally used:
animals as all the other animals except humans. I do this reluctantly, for
practical reasons and to make the text more readable. I regard humans as
one species of animals, and I see the continuous lingual distinction
between humans and all other animals harmful, as it blurs the fact that
humans are one species of animals and emphasizes a boundary and differ-
ence between humans and all other animal species instead of continuity.
The dichotomy human–animal also diminishes the differences between
other animals and represents humans as the only unique species. When
possible, I write about humans and other animals as I see the dichotomy
of humans versus animals as one of the root problems in the societal
exclusion of animals. This practice is not unproblematic either, as it des-
ignates all animals that are not humans ‘others’, while humans appear
again as ‘the foremost’. We are locked in our language, which has evolved
inside our anthropocentric culture.
This book is about exploring how the animal and animals appeared in
the texts of the classical era of sociology. I will show what sociological
themes caused animals to appear on the pages of those early sociological
books. I focus on two early sociologists, the Frenchman Émile Durkheim
and the Finnish–English Edward Westermarck, who worked as professors
of sociology simultaneously in neighbouring countries. Westermarck also
carried out research in Morocco and lived in that country for long peri-
ods. I examine the significance of animals in their texts, how the animals
are used and when animals are needed in their sociological theory
construction.
The so-called classical period of sociology was also an era of industrial-
ization, urbanization and secularization. The formation of sociological
ideas on human and animal was part of a more general process in which
the status and significance of ‘man’ had to be redefined. Darwin’s evolu-
tionary theory and the general secularization were threatening the special
status of humans. The idea of humans as a result of special creation was
 1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology? 3

questioned. This human status was redefined in several ways in early soci-
ology, some of them differing from those that have been employed in the
later sociological canon. In this book, we will see that in the early period
of sociology there was a range of conceptions of animal and human: for
example, the meaning of the evolutionary theory for understanding
humans and other animals was interpreted in distinct ways.
Durkheim and Westermarck shared an interest in many sociological
questions, but they had diverging outlooks on human and animal, and
hence views of sociology as a discipline. Morality and its origins were a
major theme in early sociology and a central topic in both Durkheim’s
and Westermarck’s body of work; in their consideration of morals, they
both discussed animals, but in contrasting ways. This is because of their
differing views on the nature of human morality. Westermarck empha-
sizes the evolutionary development of morality, so that he sees humans as
sharing certain moral features with other animals. Durkheim’s perspec-
tive emphasizes the emergence of morality as a result of human social life
and society in concert with human social development and the qualita-
tive uniqueness and purely human nature of these phenomena.
Alongside morality, religion is one of the topics covered by both
Westermarck and Durkheim. To identify the significance of religion they
analysed and compared religions. Animals’ and people’s perceptions of
animals appear in their texts as a result, but in differing ways. Westermarck
is particularly interested in religious beliefs about animals and teachings
and norms concerning their proper treatment, whereas Durkheim exam-
ines the importance of animals mainly in totemism. Durkheim’s interest
lies especially in totemistic beliefs in the shared ancestors of humans and
animals and the divine nature given to animals in these belief systems.
Durkheim’s and Westermarck’s conflicting views on these themes of com-
mon interest led them to comment on each other’s interpretations in
their texts.
Westermarck’s and Durkheim’s perspectives on the relation between
man and animal are reflected in their thoughts on the essence of human-
ity and human social behaviour, the correct methodology of sociology
and their views on the relationship between sociology and other disci-
plines. Research on sociological views on animals can affect the disci-
pline’s understanding of humans and human society. It could also
4 S. Tuomivaara

facilitate deconstruction of dualisms concerning human social life and

animal life. One of my aims has been to understand why a strict human–
animal boundary became so important for sociological theory.
This book shows that in the early years of sociology, animals were dis-
cussed more and perceptions of animals were more varied than in the
later sociological canon. Animals occurred in a wide variety of forms, as
generalized ‘animal’ and animal nature, as a variety of species and even
animal individuals. Animals have many uses in these texts, but the most
important one is to define human, social life and sociology. These find-
ings may give us new ideas about how to integrate human–animal rela-
tions, social significance of animals, our shared animality and other
non-dichotomist ideas in sociology.

1.1 Invisibility of Animals in Sociological

Tradition
When we think about the role of animals in sociology, the images that
come to mind are not numerous—the first impression of animals in soci-
ology is invisibility. But for a sociologist, social invisibility—exclusion—
can be just as interesting as inclusion, something being very well presented
and much analysed.
It poses an interesting sociological quest to find out why we should not
discuss a particular issue, or why we do not talk about certain people or
subjects. If we demarcate some issues outside of sociological consider-
ation, this may prevent our discipline from finding certain answers or
even asking some relevant questions. Despite their invisibility, animals
have factually been quite central to sociological theory, especially through
the construction of human–animal boundary. Defining ‘human’ and
‘society’ is the core subject matter of sociology. And defining human and
humanity also inevitably means defining animal and animality. During
this research process, I also gained a greater appreciation of how central
our views on animals have been for our views on human social behaviour.
In sociological animal studies, the invisibility of animals has been dis-
cussed (see, e.g., Taylor 2013, 7–11), but the reasons behind this t­ radition
have not really been studied. This observation served as an inspiration for
 1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology? 5

this book. We have not known how the sociological view on animals has
been formed and how animals became excluded from the sociological
theory. The end of the nineteenth century was an era when human ani-
mality and the question of human nature and its unique character were
actively debated, not least because of the rise of the evolutionary theory.
My original suspicion that, in the early period of sociology, views on ani-
mals and the scope of the discipline might have been more fluid and
varied than they were later proved to be correct.
Animals have not been discussed widely in sociology except for the
recent work done in ‘sociological animal studies’, as a part of the emerg-
ing cross-disciplinary field of animal studies. This multidisciplinary field
has grown fast since the 1990s. This new area of research on human–ani-
mal relations and sociocultural meanings of animals has been carried out
under the titles ‘animals and society’, ‘HAS (human-animal studies)’,
‘animality studies’ and ‘anthrozoology’. Also, the field of ‘critical animal
studies’ is gaining ground. Critical animal studies are challenging the
anthropocentric perspectives found also in the field of human–animal
studies and taking a pronounced standpoint against the oppression of
animals (Peggs 2014, 41). This rise of academic interest in human–ani-
mal relationships and significance of animals and their treatment in
human societies has been called the ‘animal turn’.1
However, only some analyses have been made about classical social
scientists and the position of animals in their texts. G.H. Mead has been
the object of most interest thus far (e.g. Irvine 2003; Konecki 2005;
Myers 2003). Mead’s prioritization of language and anthropocentrism
have made his Mind, Self, and Society a negative classic in sociological
animal studies (Wilkie and McKinnon 2013). There have been some
analyses of animals in Marx’s thinking too (Benton 1993). Järvikoski
(1996a, 1996b) has briefly discussed animals while analysing the relation
of nature and society in the classical sociological texts of Marx, Durkheim,
Spencer and Comte. Philosopher Kari Väyrynen (e.g. 2006) has analysed
Westermarck from the perspective of environmental philosophy and, in
this context, also reviewed Westermarck’s views on animals and their

1
See, for example, Marvin and McHugh 2014; Society & Animals 10:4; Taylor 2013, 1–3; Taylor
and Twine 2014.
6 S. Tuomivaara

­ rotection. But comprehensive analyses of animals in the sociological tra-

p
dition are still lacking.
Nature and animals have by tradition been set largely aside from the
examination of urban, industrialized society and modern human beings.
Social sciences have habitually rested on the ideas of a firm human–ani-
mal boundary and the unique ontological nature of humans. Modern
humans have been pictured dwelling in an increasingly human world, in
societies and environments, which are dominated by human life. The
boundary between culture and nature—and humans and animals—has
been especially strong in the sociological discipline.2
Nature spread into the social sciences after the political wake-up to
environmental problems. During the last decades of the twentieth cen-
tury, sociologists started to reconsider classical sociological dichotomies,
at the centre of which has been the dualism between nature and culture/
society. Environmental sociology gained ground and nature–culture dis-
tinctions came under critical scrutiny. The classical tradition of sociology
was reinterpreted from the perspective of ecological issues and new socio-
logical perspectives on nature were formulated.3
As a result of the environmental turn, the inseparability of human
life—including human culture—and nature has now been largely
acknowledged in social sciences. Humans still live as part of nature,
although our ability to alter our living environment and living beings,
including ourselves, has been surprising even to ourselves. But we still
tend to see ourselves as surrounded by nature, not as beings living in
nature and being part of nature—also our cultures being part of nature.
We appear as individuals, whereas nature appears to us as a whole, as an
ecosystem. But we are not living here alone, or only among our own
kind. There are other living beings, individuals, inhabiting nature, shar-
ing living environments with us, dwelling in our cities and in our villages
and inside our apartments. These creatures usually remain invisible in
sociology even though we form close social relationships with some of
them. Some of these creatures constitute one of the most essential parts

See, for example, Cudworth 2014; Latour 1993, 13; Macnaghten and Urry 1998 5; Taylor 2012, 37.
2

For example, Dickens 1992; Dunlap et al. 2002; Eder 1996; Franklin 2002; Latour 1993;
3

Macnaghten and Urry 1998.

 1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology? 7

of the primary production; they are basic material in a major economic

system, our food production. And in our varied forms of culture, sports
and entertainment, these other beings have major roles to play too—both
as living beings and as stories.
As we delve into our ideas about humans and humanity, we notice that
the special nature of the relationship between humans and animals has
been well noted and used—it is probably the most important element in
our self-defining process. Animals are the only ‘things’ in our environ-
ment that are essentially like us, but still different. As a result, animals
have always been essential in defining humans.4 How is it then possible
that they have disappeared from the scope of sociology?
Clifton D. Bryant’s article “The Zoological Connection: Animal-­
Related Human Behaviour”, which was published in the Social Forces
journal in 1979, has often been mentioned as one of the first clear calls
for sociological animal studies. In this article, Bryant gives examples of
animal-related research in other social and human sciences and lists
animal-­related questions sociology should try to answer. “Our social
enterprise is not composed of humans alone. Creatures of all variety are
inextricably involved in many of our behavioral activities and play impor-
tant interactive roles in society”, Bryant (1979, 417) wrote. He compared
ignoring the zoological dimension in social sciences to ignoring seminal
actors in a play when analysing drama.
Society and social life are basic concepts of sociology. Usually only the
social life of humans is discussed in sociology. Society is traditionally seen
in sociology as a solely human creation.5 As Sydie (1987, 3) writes,
“[h]umans, in contrast to the rest of the animal world, have the capacity
for reflection and self-knowledge and consequently the means to control
their life and destiny. Society is therefore an arrangement of social rela-
tionships that are more or less consciously designed by humans.”
For sociological self-understanding, it is important to understand how
our idea of society and social life has been formed. Do we, for example,
think that animals are part of our society or do they form their own
­societies, and if not, why? What about our relationships with animal

4
See, for example, Birke 1994, 12; Corbey 2005, 21–24.
5
See, for example, Cudworth 2014.
8 S. Tuomivaara

individuals—are they part of our social life? Is our social behaviour differ-
ent from the social behaviour of other animals, and how? Our answers to
these questions affect the ways sociological studies are carried out.
Sometimes the field that studies social behaviour of animals—animal
sociology—has been seen as a possible part of sociology.6 In a Finnish
book about the history of sociology published in 1945, animal sociology
(tiersoziologie) is mentioned among “new positivist sciences close to soci-
ology” (Karsten 1945, 115).7 But more commonly, animal sociology is
considered part of ethology or zoology—natural science of (behaviour
of ) animals. Mainstream sociology does not include social behaviour of
animals in its scope.
Even if we leave the study of social life of animals aside from sociology,
the question about the social relationships between humans and other
animals and the social meanings of animals remains—in addition to our
idea about humans as animals or something else. Animals are central to
our idea of humanity and the special nature of social sciences. This makes
it impossible for social sciences to let animals be defined only by natural
sciences, or take our view on animals and animality for granted. How
much do we as social scientists really know about animals?
The number of studies paying attention to significance of animals in
human societies and human lives has grown rapidly in recent years, but
research on our relationship with animals and the animal in us is still
inadequate. There is lot of catching up to do as silence around animals
has persisted for a long period of time.8 As our concepts of human and
animal are inseparably intertwined, reconsideration of ideas of animals
also affects our understanding of humans.
The rise of evolutionary psychology, sociobiology and other academic
discussions about the natural versus cultural explanation of human
behaviour are connected to this re-evaluation of our understanding of the
relationship between nature and culture/society—and to the question of
human–animal boundary. But they are not the only perspective from
which we can reconsider the binary opposition built between us and

6
See, for example, Bain, 1928 in Emel and Wolch 1998; Science 1932.
7
Karsten was a student of Westermarck (see, e.g., Stroup 1982a, xi).
8
See Arluke 2002; Cudworth 2014; Tovey 2002, 27; Tovey 2003.
 1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology? 9

other living beings. The area traditionally considered as governed only by

nature does not need to overtake the social and the cultural. We may also
ponder if the areas considered social and cultural are larger than has been
previously thought. But either way, we end up with the question about
the basis of these divisions—are they grounded in something that is still
considered true? One of the main claims of posthumanist thought is that
they are not. Posthumanism calls into question the anthropocentric doc-
trine and the division of the world into the more developed social and
cultural human sphere and qualitatively distinct, lower, natural sphere of
the animal world and physical bodies.
Until the recent rise of sociological animal studies, the re-examination
of the concept of nature in sociology has largely left animals aside.
Animals have been seen mainly as part of the ecological processes, or as
components of biodiversity. Human–animal relations have been reduced
to being just a minor part of the human–nature question. Taylor (2013,
5–6) describes this phenomenon as ecocentrism, a concept derived from
the word anthropocentrism, as its antithesis. Ecocentrism seeks to decen-
tre humanity and recentre nature. But one of its failings is that it catego-
rizes animals simply as nonhuman and as part of nature instead of
approaching them as individuals and paying attention to the special rela-
tionship humans have with other animals, the fellow living creatures of
our lifeworld (ibid.).
However, it is not possible to reduce human–animal relations and the
significance of animals to human society to being just a small segment of
the human–nature question. Animals have always dwelled between the
human, social realm and the nonhuman part of the world, seen as ‘nature’.
In particular, companion animals have had a special place in between
these two worlds. Even though not identical to humans, other animals are
individuals and social actors, some also moral agents and capable of sym-
bolic interaction with humans. In addition to these meanings they have as
living and interacting individuals, animals have a special significance
through their role as a separate and lower category than humans: Animals
form the most important ‘other’ through which the human is defined, and
they remain so still after the deconstruction work of various other dichot-
omous constructions. This makes the animal an even more controversial
issue for sociology than the question of nature–society/culture dichotomy
10 S. Tuomivaara

is. Animals are not an abstract other of human society like nature; they are
living individual others, which directly feel the consequences of the ways
we see them, who interact with us and who still help to define what we do
not want to be: ‘just animals’. To define ourselves, we place ourselves
above them. We are what they are not.
In the studies of the sociological tradition and classical sociology, the
question of the exclusion of animals has figured even less than in the new
field of sociological animal studies. Even though the relationship between
the field of nature and natural sciences and the field of social and social
sciences has been a crucial one in sociology, the classics have not really
been re-read from the perspective of human–animal dichotomy. As this
dichotomy is one of the basic assumptions in sociological theories, its
analysis poses essential questions for sociological self-understanding.
Questioning of the human–animal boundary and growing societal
reflection on the proper treatment of animals are phenomena of the cur-
rent era—sometimes referred to as late-modern, post-modern, or ultra-­
modern. Working as a mirror of our society, sociology is becoming more
interested in these questions too. Interest in animals’ significance in our
social life and their meaning for our societies has grown in various fields
of science. This is partly due to the rise of animal protection and animal
rights movements and the increased political weight of animal issues. But
these changes are also due to the growing scientific knowledge about the
abilities of nonhuman animals. The advancement of animal welfare sci-
ence and research on animal cognition have increased the demands for
better treatment of animals and strengthened discussion on animal rights.
Sociologist Adrian Franklin (2002, 3) writes: “One senses, from a num-
ber of diverse sources, that older relationships and the boundaries between
humans and nonhumans have been questioned and are now being
rejected both in theory and in practice.”
To take one example to illustrate what Franklin is talking about, in
2012, an international group of prominent cognitive neuroscientists,
neuropharmacologists, neurophysiologists, neuroanatomists, and com-
putational neuroscientists signed the Cambridge Declaration on
Consciousness, stating that most animals are conscious and aware in the
same way humans are, and that “it’s no longer something that we can
ignore.” The list of conscious animals includes all mammals, birds, and
 1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology? 11

even some cephalopods: “Nonhuman animals, including all mammals

and birds, and many other creatures, including octopuses, also possess
these [same] neurological substrates [as human beings]”, said the panel.
The group says consciousness can emerge even in those animals that are
very much unlike humans.9 As these kinds of steps are continuously
taken in our general understanding of animals, demands for the re-­
evaluation of our conceptions of animals in all fields of science are
increasing.
It is increasingly difficult to define a dividing line between humans and
other animals as research sheds more light on the cognitive abilities of
different species of animals and the complexity of their social lives (see,
e.g., de Waal 2016). The consequences of unique human capabilities and
human activities are seen around the globe—and even in other parts of
our solar system—but the line that would separate us as a species ethically
or ontologically from other living beings has become more and more
blurred. Every animal species is somewhat different from other animal
species, but is there something that makes (all) humans essentially differ-
ent from all the other animals? Where would this boundary lie and what
would it consist of? This is not clear anymore, if it has ever been. More
and more scientists say that the search for such a boundary is a vain enter-
prise. We are a unique species, but it does not mean that there is some
clear line dividing our supposed superior qualities from the other ‘animal
qualities’. Other species are different from us, but unique in their own
ways—also different from each other. And we humans are different
among ourselves. There is no one humanity: humans lacking characteris-
tics that have been traditionally labelled human—like rationality, upright
walking, or language—are still equally human. And all humans are
equally animal; some are not more animal than others.
During the research process resulting in this book, this intertwined
nature of the concepts of human and animal became visible, as searching
for the animals and their significance for these texts lead to analysis of
different notions of human. In addition to different views on animals and
human relationships with animals, Durkheim’s and Westermarck’s texts
describe two very distinct ideas of humans.
9
The Cambridge Declaration on Consciousness. http://fcmconference.org/img/Cambridge
DeclarationOnConsciousness.pdf. Accessed 5 Sep 2017.
12 S. Tuomivaara

1.2 Challenge of Posthumanism

This book is part of the reanalysis of anthropocentrism and the dichoto-
mist tradition in social sciences. Cudworth (2014, 57) speaks of contest-
ing humanocentrism. While there have not been much studies in the
significance of animals and human-animal boundary in the sociological
tradition, posthumanist and other post-dualistic approaches have been
useful for my analysis. Not least because the analysis of Westermarck’s
and Durkheim’s perceptions on humans and animals also reveal connec-
tions between othering of groups of humans and othering of animals, as
well as the importance of the human–animal boundary in building hier-
archies between people. Sociology has been, from the start, a debate
about the true nature of humans. And this debate continues.
Foucault wrote already in the 1970s: “As the archaeology of our
thought easily shows, man is an invention of recent date. And one per-
haps nearing its end (1970, 387).” This sentence in the ending of Order
of Things – Archaeology of the Human Sciences has sometimes been men-
tioned as a starting point for the posthumanistic approach.10 But as
Braidotti (2013, 26) writes, our thinking is still dominated by a modern
standard notion of Man—a normative convention of the humanist
Eurocentric ideal of a rational actor: “The human is a historical construct
that became a social convention about human nature.” This standard
notion of Man affects the way we see different humans and other living
beings. We may not agree with this idea, but as a powerful social con-
struct, it guides our thoughts on proper humanity (ibid., 26–27).
Posthumanism is one of those theoretical approaches aiming to read-
just our views on human and nonhuman beings and scientific ways to
explain them. There are different orientations under the concept of post-
humanism, but the approaches that are most interesting regarding this
research are the ones that are critical of classical humanism and its strong
emphasis on human uniqueness and the rigidity of its dividing lines
between humans and other life forms.11 In addition to posthumanism
and the rise of human–animal studies, there is now also talk of a ‘nonhu-

10
See, for example, Wolfe 2010, xii.
11
See, for example, Braidotti 2013; Wolfe 2010.
 1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology? 13

man turn’ (see, e.g., Grusin [ed.] 2015). What connects all these
approaches is their critique of the exclusive humanity of social sciences:
the refusal to pay attention to the significance of nonhuman habitants of
our societies.
Posthumanist thought has risen as a critique of the assumptions of
natural and inevitable dichotomy between humans and animals, rational-
ity as the basis of the human being in the world and the anthropocentric
worldview. One of the central claims of posthumanism is that the anthro-
pocentric attitude prevalent in modern humanist sciences has excluded
and devalued animals. By posthumanism, I refer to scientific approaches
that challenge traditional ways of defining (the) human and the bound-
ary between human and nonhuman. Simultaneously, posthumanism
acknowledges its own inevitable human-centrism as it is still theorized by
and for human beings (Ferrando 2012, 10). Posthumanism shows that
our ideas of human are social and historical constructions and social con-
ventions—while at the same time emphasizing our embodied being in
the world, our shared vulnerability and finiteness with other animals.12
This means that posthumanism does not only criticize humanism for its
exclusion of other animals, but also the exclusion of animal from the
social construction of human: human life has not included animal others
and if there are elements that are considered ‘animal’ in human beings
themselves, these have not appeared meaningful or valued.
Posthumanism rejects ‘pure’ categories that include some, for example
humans, and exclude others, like animals. Neat categories exist only in
texts created by humans, like Taylor (2012, 38) writes. Such categories
operate politically and ideologically and are based on false premises.
Posthumanism acknowledges the messiness of all the categories and the
hybrid nature of reality (ibid.).
Our generalized use of the singular word animal to describe the multi-
sided, vast animal kingdom has often been called one of our most violent
acts towards other animals, Derrida (2002) being the most salient exam-
ple of this perspective. As Braidotti (2013, 30) writes, the acknowledge-
ment of this “epistemic violence goes hand in hand with the recognition
of the real-life violence which was and still is practiced against non­human

12
For example, Braidotti 2013, 13–37.
14 S. Tuomivaara

animals and the dehumanized social and political ‘others’ of the humanist
norm”. Deconstruction of the human–animal dichotomy can have con-
sequences to both human self-perception and our mundane practices that
involve violence towards other animals.
Bauman has discussed similar features as typical for modernity: its
obsession with creating order in a world seen otherwise as chaotic; cate-
gories as a tool that we use to make the world predictable. But reality is
always ambivalent; it does not fit neatly in the categories we have created.
There are always things that defy these classifications and this ambiva-
lence makes us anxious—and strengthens our attempts to divide and
classify (See Bauman 1991, 14–15).
The modern science of sociology has been a very humanistic science—
in good and bad ways. It has stood up for the absolute value of humans
and analysed and fought different forms of oppression. Sociology has
been clear in its view that the social life of humans cannot be explained
by the means of natural sciences, as humans are products of their culture,
their social relationships, society, and its institutions and norms.
Posthumanism asks if there ever has been this human that humanism
talks about. Wolfe (2010, 93) describes ‘the human’ of humanism as
being achieved through escaping or repressing human’s animal origins in
nature—the biological and the evolutionary—but also by transcending
the bonds of materiality and embodiment altogether. Wolfe’s critique is
directed especially at the over-emphasized role of language and the overly-­
strict line between human language and the communicative abilities of
other animals. Posthumanism wants to change anthropocentric human-
ism to approaches which are open to all beings and entities that are or
have been considered nonhuman and to embrace our shared vulnerable
existence as embodied, sentient living beings (cf. Ferrando 2012, 10).
Transhumanism is sometimes seen as part of posthumanism, but like
Wolfe, I see transhumanism more as an accelerated version of humanism
than its critique. Posthumanism “opposes the fantasies of disembodiment
and autonomy” (Wolfe 2010, xv). Our shared embodiment, mortality,
and finitude make us fellow creatures, subjects of life.13
Classical humanism is a companion of modernity and it is a compan-
ion of sociology. It emphasizes reason and value of the human beings. It
13
Wolfe 2010, xxiii, 62, 77, 80.
 1 Why Study the Roots of Exclusion of Animals in Sociology? 15

has been a promoter of humane attitudes and it has opposed brutality

and prejudiced traditions. But posthumanism claims that humanism
failed some when promoting others. In its emphasis on reason as the
determinative attribute of the human being, humanism separated humans
and other animals in a way that left them both defective. Its roots are
deeply grounded in European intellectual history. Midgley wrote in 1983
“that the Enlightenment’s exaltation of the intellect as the core of human
life was excessive, and needs to be corrected” (Midgley 1983, 12). As she
acknowledges, this exaggeration was in its time useful and justifiable as it
was used to fight irrational prejudices. But such exaggerations have to be
dropped when they “begin to do harm”, Midgley claims, referring to our
moral dismissal of the animals.
Posthumanism criticizes the disproportionate anthropocentrism and
disembodied view of classical humanism. It criticizes excessive emphasis
given to language and reason in our view of humanity. This tradition has
meant that in addition to animals, the diversity of humans has also been
forgotten. Disabled bodies and humans without linguistic abilities have
remained outside the classical definition of human. Wolfe (2010, 118)
has claimed that the humanist way of defining human creates discrimina-
tion against both handicapped people and animals. And in this dogma-
tism, humanism itself is against the idea of Enlightenment (ibid., 88).
The posthumanist alternative involves increasing sensibility to others and
othered, and displacing the boundaries between different portions of life
(see, e.g., Braidotti 2013, 60).
In the centre of the posthumanist discussion is the question about the
special and privileged place given to humans in both our theoretical con-
structions and in our ways of life—and especially if the rationalizations
used to legitimate that privileged place—and our way to use other
beings—are correct and grounded. This question involves a strong inter-
sectional element, as the human–animal difference and hierarchy between
these categories is still a powerful tool of constructing otherness, of
enforcing domination and subordination.
Posthumanism claims that humanism and the legacy of the
Enlightenment enable the processes of dehumanization. Terms of human-
ity itself appear as the very site of inequality. Different discourses of infra-
humanity and animality have devalued both animals and certain human
Another random document with
no related content on Scribd:
ainoasti muuttavat toiseen paikkaan ja toiseen olomuotoon; he
siirtyvät samassa uuteen elämään kaikkine lahjoineen ja tunteineen;
yhä edelleen ovat he samoja eläviä, ajattelevia, toimivia olennoita,
kuin he olivat täällä maan päällä. ‒ ‒Lepoa he saavat — ja lepoa he
tahtovat, jos he lepoa tarvitsevat. Mutta mikä on heidän leponsa? Ei
työn puutetta, vaan mielen lepoa. Tosi lepoa on saada levätä
synnistä, surusta, pelosta, epäilyksestä, murheesta — ennen
kaikkea saada levätä pahimmasta uupumuksesta, nim. siitä että
tietää velvollisuutensa eikä kykene sitä täyttämään. Se on totinen
lepo — Jumalan lepo, joka aina tekee työtä ja aina lepää; samoin
kuin tähdet päämme päällä aina liikkuvat, tuhansia peninkulmia
päivässä, ja kuitenkin aina täydellisesti lepäävät; sillä ne liikkuvat
määrätyssä järjestyksessä, sopusointuisesti ja täyttävät sitä lakia,
jonka Jumala on niille antanut. Täydellinen lepo täydellisessä työssä,
se on varmaankin autuaitten henkien lepo, kunnes kaikkien
kappalten täydellinen suoritus tapahtuu, kun Kristus saapi valittuinsa
luvun täyteen. Ja jos näin on, mikä lohdutus meille, jotka olemme
kuolevat, ja mikä lohdutus meille, jotka olemme nähneet toisten
kuolevan, jos kuolema vain on uusi syntyminen korkeampaan
elämään ja jos kaikki, mikä meissä muuttuu, on ruumista — joka on
meidän kotelo eli kuori — se on samallainen muutos kuin simpukalla,
joka heittää pois vanhan nahkansa ja tulee ulos terveenä ja iloisena,
taikka kuin matelevalla toukalla, joka murtautuu vankeudestaan eli
kotelostaan ja levittää siipensä päiväpaisteessa kuin sievä kesälintu.
Missä on siis kuoleman oka, jos ei kuolema voi vahingoittaa,
myrkyttää tai turmella mitään siitä, jonka tähden ystävämme
rakastavat meitä; ei mitään siitä, jolla me voisimme palvella Jumalaa
tai ihmisiä? Missä on haudan voitto, kun se ei voi painaa meitä alas,
vaan päinvastoin vapauttaa meidät juuri siitä, mikä painaa meitä —
nim. kuolevaisesta ruumiista?
 Water of Life — Sermons.

Katsokaa kukkasia kedolla. Meidän on otettava Herramme sanat

tarkasti. Hän puhuu liljoista, niistä lyökkikasveista, jotka joka kevät
kukkivat tuhatlukuisin itämaitten heinikoissa. Koko talven ovat ne
kuolleina, maan sisälle kätkettyine juurineen. Mutta niin pian kuin
kevätaurinko paistaa niitten haudoille, heräävät ne äkkiä elämään ja
kaunistuvat semmoisiksi kuin Jumala ne haluaa, ja jokainen siemen
saapi erityisen muotonsa. Ne kylvetään katoovaisina, ne nousevat
ylös katoomattomina; ne kylvetään heikkoina ja nousevat ylös
voimakkaina; ne kylvetään häpeällisinä ja nousevat ylös kunniassa
(1 Kor. 15:42, 43); heikkoina, väririkkaina, täyttäen ilman tuoksuilla
ovat ne kuolemattomuuden kuvina, jotka soveltuvat enkelien
kruunuiksi.

Katsokaa liljoja kedolla, kuinka ne kasvavat. Sillä samoin on

myöskin kuolleitten ylösnousemus. Niin, ei ilman Jumalan sallimusta
tai oikeastaan jumalallisen neuvon kautta on tuo siunattu Pääsiäisen
aika määrätty kirkon keskuudessa kaikiksi ajoiksi vietettäväksi sinä
vuoden aikana, jolloin maa puistaa talviunen päältään, jolloin linnut
palajavat takasin ja kukkaset alkavat puhjeta, jolloin jokainen
siemen, joka putoaa maahan ja kuolee ja nousee maasta jälleen
uuden muotoisena, on meille todistuksena Kristuksen
ylösnousemisesta; ja samalla on se todistuksena siitä, että me
nousemme kuolleista, että samoin kuin siemenen on käynyt, samoin
on meissäkin elämä voittanut kuoleman. Samoin on jokainen lintu,
joka palajaa takasin laulamaan ja rakentamaan pesänsä meidän
läheisyyteen, jokainen kasvi, joka puhkeaa kukalle, todistuksena
meille meidän Herramme ylösnousemisesta ja meidän
ylösnousemisesta. ‒ ‒ Ne kuulevat Herran kutsumista, Hänen, joka
antaa elämän, ja palaavat takasin elämään ikäänkuin edustajina ja
merkkinä meille Kristuksesta, niitten Luojasta, joka oli kuollut, mutta
on tullut eläväksi jälleen, joka hävisi tuonelaan Pääsiäis-iltana, ja
joka löydettiin jälleen taivaassa ijankaikkisiksi ajoiksi. Sillä tavoin
joka kerta kuin tuo siunattu Pääsiäis-aika palajaa, muistutetaan
meitä maan heräämisellä talviunestaan meidän Herran Jesuksen
Kristuksen ylösnousemisesta ja se on meille todistuksena, että
kerran on elämä voittava kuoleman, valo voittava pimeyden,
vanhurskaus voittava synnin, ilo voittava surun, sitte kun koko
luomakunta, joka huokaa ja kärsii tuskaa aina tähän asti, on
toimittava sen, mitä varten se työtä tekee — kun syntyy uusi taivas ja
uusi maa, jossa ei ole huokausta eikä surua, vaan jossa Jumala on
kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä.

Discipline and other Sermons.

Kuolema ei ole kuolema, jos se ei tapa meissä muuta kuin sen,

joka estää meitä täydellisestä elämästä. Kuolema ei ole kuolema, jos
se silmänräpäyksessä kohottaa meidät pimeydestä ylös valkeuteen,
heikkoudesta voimaan, synnistä pyhyyteen. Kuolema ei ole kuolema,
jos se viepi meidät lähemmäksi Kristusta, joka on elämän lähde.
Kuolema ei ole kuolema, jos se täydelliseksi tekee uskomme ja
antaa sen toteutua näkemisessä ja antaa meidän nähdä Hänet,
johon olemme uskoneet. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi
meidät niitten luo, joita olemme rakastaneet ja kadottaneet, joitten
edestä olemme eläneet ja joitten edestä edelleen halajamme elää.
Kuolema ei ole kuolema, jos se yhdistää lapsen sen äidin kanssa,
joka oli mennyt tuonelaan edeltä. Kuolema ei ole kuolema, jos se
ainiaaksi poistaa edeltä päin menneeltä äidiltä hänen tuskansa ja
pelkonsa ja antaa hänen nähdä, Vapahtajansa armollisten kasvoin
edessä, tietyn ja varman lupauksen siitä, että kaikki hänen jälkeensä
jättämät ovat turvassa, turvassa Kristuksen luona ja Kristuksessa,
tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja vaaroissa. Kuolema ei ole
kuolema, jos se vapauttaa meidät epäilyksestä ja pelosta, vaiheista
ja muutoksista, ajasta ja paikasta ja kaikesta, mitä aika ja paikka
synnyttää ja sitte hävittää. Kuolema ei ole kuolema; sillä Kristus on
voittanut kuoleman omasta puolestaan ja niitten puolesta, jotka
uskovat Häneen.

Water of Life — Sermons.

Jumalan äärettömästä helmasta, kaiken elämän lähteestä,

olemme me tulleet; itsekkään, myrskyisen nuoruuden kuluttua
vuodattaen katumuksen kyyneleitä — ei juuri liika myöhään; ei aivan
täydellisesti hyödyttömän miehuuden ijän elettyämme; hitaan ja
kylmän vanhuuden vietettyämme käännymme takasin Hänen
luokseen, josta olemme tulleet; Jumalan helmaan vielä kerran —
voidaksemme tulla perille jälleen toivottavasti varustettuina uusilla
tiedoilla ja uudella voimalla jalompiin töihin. Amen.

Essaya.
VII.

RUKOUS SYVYYDESTÄ.

»Oi Jumala, kuule minun rukoukseni, eläkä peitä itseäsi minun

innokkaalta pyynnöltäni! Ota minusta vaari ja kuule minua, että
minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun.» Ps. 55:2,3.

»Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun

Jumalani tykö minä huudan; ja Hän kuulee minun ääneni
templistään, ja minun huutoni tulee Hänen eteensä, Hänen
korviinsa.» Ps. 18:7.

»Herra on läsnä kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat ‒ ‒ Hän

kuulee
heidän huutonsa ja auttaa heitä.» Ps. 145:18,19.

»Silloin kun minä Sinua avukseni huudan, niin Sinä kuulet minua,
ja
annat minun sielulleni suuren väkevyyden.» Ps. 138:3.

Kuta vanhemmaksi minä tulen, ja kuta enempi minä näen tämän

katoovaisen elämän tapahtumia ja muutoksia, ja ihmissydämen
tarpeita ja kaipauksia, sitä tärkeämmältä näyttää tämä kysymys:
Onko jossain paikassa avaruudessa olentoa, joka voipi kuulla
meidän rukouksiamme? Onko rukous tarpeeton hulluus vai korkein
viisaus? Minä sanon: Onko olemassa olentoa, joka aina voipi kuulla
rukouksiamme? Minä en tarkoita olentoa, joka aina vastaa niihin ja
antaa meille kaikki, mitä pyydämme; mutta semmoista, joka
pienimmässäkin tahtoo kuulla, tahtoo kuunnella, tahtoo tutkia, mikä
on hyödyllistä antaa meille, ja sitte siihen katsoen antaa meille tai
kieltää meiltä sen, mitä olemme rukoilleet.

Niin pian kuin ihminen alkaa pyrkiä raakalaisesta muodostumaan

sivistyneeksi olennoksi, herää hänen sydämessään omituinen halu
Jumalan palvelukseen; onko tämä halu pidettävä lapsellisena
unelmana, kun ihminen kehittyy vielä korkeammalle kannalle?
Ovatko kaikkien ihmisten kokemukset, pakanain yhtä hyvin kuin
kristittyin, kaikkina aikakausina tyhjäksi arvattavat? Ovatko tämän
kärsivän ja epäilevän ihmiskunnan kaikki valitukset turhaan nousseet
korkeuteen? Ovatko pyhäin rukoukset, laulajain ylistyslaulut,
marttyyrien kuolintuskat, runoilijain pyrinnöt, viisasten ajatukset,
sorrettujen huudot, äidin rukoukset lapsensa puolesta, nuoren tytön
esirukoukset kaukana taistelutantereella olevan rakastettunsa
edestä, sotilaan vastaukset hänen rukouksiinsa, kun hän sanoo
sieltä kaukaa: »elä pelkää, minä olen Jumalan käsissä» — — kaikki
nämä ihmiskunnan jaloimpien, puhtaimpien, kauneimpien ja
jumalallisimpien tunteitten ilmaukset — ovatko ne olleet turhat?
Ovatko ne olleet häpeemättömiä vaatimuksia, kaunisten unelmain
utukuvia, jotka haihtuivat tyhjään ja turhaan? Onko turhaan
tuijottanut jokainen kärsivä, etsivä sielu, joka läpi aikakausien on
tuijottanut ylöspäin pimeyteen tuntematonta kohti, toivossa saada
kerran nähdä vilahdukselta jumalallisen Silmän, joka näkee kaikki ja
järjestää kaikki ja huolta pitää kaikesta? Voi, hyvät ystävät, ne jotka
uskovat tai kuvailevat uskovansa semmoisia (että tämä kaikki olisi
turhaa) ja voivat semmoisia oppia levittää muille säälimättä ja
surematta, eivät totta tosiaan tiedä mitä ryöstävät ihmissuvulta, joka
jo on kyllin kurja oman hulluutensa ja oman syntinsä tähden —
ihmissuvulta, joka toivomatta Jumalaan ja Kristukseen todellakin on
muinaisen Homerin sanoessa kurjempi kuin eläimet kedolla.

Westminster Sermons.

Kun ihmissydän kysyy: Eikös meillä ole ainoasti Jumala taivaassa,

vaan myös Isä taivaassa? — niin voipi siihen kysymykseen vastata
ainoasti meidän Herramme Jesus Kristus. Hän sanoi oikein: »Ei
kukaan tule Isän tykö muuten kuin Minun kauttani.» Joh. 14:6.
»Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on ilmoittanut Hänet.»
Joh. 1:18. Ja sentähden voimme löytää loppumattoman lohdutuksen
sanoissa: »Semmoinen kuin Isä on, semmoinen on Poika ja
semmoinen on Pyhä Henki». Sillä nyt tiedämme että keskellä
Jumalan valtaistuinta istuu Ihminen, joka on Jumalan kunnia
kirkkaudessaan ja Hänen olentonsa perikuva, — ylimäinen pappi,
jolla voipi olla myötätuntoisuutta meidän heikkouksillemme, kun me
näemme että Häntä kiusattiin kaikessa samoin kuin meitä. Hebr.
4:15. Hänen puoleensa voimme huutaa ihmisen innolla ja ihmisen
sanoilla, koska tiedämme että Hänen ihmissydämensä vastaa
meidän ihmissydämille, ja että Hänen ihmissydämensä on liitetty
yhteen Hänen jumalallisen Henkensä kanssa, ja että Hänen
jumalallinen Henkensä on sama kuin Hänen Isänsä jumalallinen
Henki; sillä Heidän tahtonsa ja Heidän mielensä ovat yksi, ja Heidän
tahtonsa ja Heidän mielenlaatunsa ovat rajatonta rakkautta syntisiin
ihmisiin.

Niin, me voimme suuressa hädässämme uskossa katsoa

Kristuksen pyhiin kasvoihin ja uskossa turvautua Hänen pyhään
sydämeensä ja sanoa: Jos se on hyvä minulle, antaa Hän mitä minä
rukoilen; ja jos ei Hän anna, tapahtuu se siksi että sekin on hyvä
minulle ja myöskin muille. Kaikissa tämän kuolevaisen vaelluksen
vaiheissa ja muutteissa voimme sanoa Hänelle, samoin kuin Hän
sanoi tuona juhlallisena hetkenä: »Jos mahdollinen on, niin menkään
pois minulta tämä kalkki! ei kuitenkaan niin kuin Minä tahdon, vaan
niin kuin Sinä» (Mat 26:39), ja voimme olla varmat että Hän kantaa
tämän rukouksen Hänen Isänsä ja meidän Isämme eteen, Hänen
Jumalansa ja meidän Jumalamme eteen; ja mikä ikinä tämä vastaus
tuleekaan olemaan, minkä Hän antaa, jonka tiet eivät ole niin kuin
meidän tiemme ja jonka ajatukset eivät ole niin kuin meidän
ajatuksemme, niin rukous ei ole turhaan kaikunut ylös Kristuksen
tykö.

Westminster Sermons.

Minä olen rukoillut kauvan ja totisesti enkä ole enää pelkoa

täynnä. »Kaikki mitä te rukoilette uskossa Minun nimeeni, sen te
saatte.» Mat. 21:22. »Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.»
Mark. 9:9. Nämä kaksi lausetta olivat minun linnoitukseni, kun
kurjuuden yö oli pimeimmillään, ja näitten voimasta pääsemme
voitolle. Sentähden elä kiusaa itseäsi, elä ole suruinen; mitä
Jumalalla on mielessään, sen Hän tekee.

Letters and Memories.

Kuta kauvemmin minä elän, sitä tarkemmin näen että Herran

Rukous on kaikkien rukousten malli; päätä itse olisko mitään ajatusta
rukoilla Jumalaa muuttamaan maailman kulkua yhdessä hengen
vedossa, kun sanomme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä»
‒ ‒ Ei minulla ole mitään sitä vastaan että rukoilemme erityisiä
asioita. Jumala siitä varjelkoon! Teenhän minä itsekin niin. Minä voin
yhtä vähän jättää sen tekemättä kuin lapsi voipi pimeässä olla
kutsumatta äitiään. Kun me rukoilemme: »Elä salli meidän tänään
mihinkään vaaraan saattaa itseämme», näyttää minusta kuin pitäisi
meidän huomauttaa painolla enempi sanoja »saattaa itseämme»
kuin »vaaraan», eikä rukoilla Jumalaa ottamaan pois vaaraa
muuttamalla luonnon järjestystä, vaan antamalla meille valoa ja
johtoa välttämään vaaraa.

Letters and Memories.

Rukoile yötä päivää hyvin hiljaa, niinkuin pieni väsynyt lapsi,

kaikkea mitä tarvitset sekä ruumiin että sielun tarpeeksi — pienintä
yhtä hyvin kuin suurinta — ei mikään ole liika paljo rukoilla Jumalalta
— ei mikään ole liika suurta Hänelle antaa — ja koeta kiittää Häntä
kaikesta. Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!

Letters and Memories.

Kun sinä olet syvyydessä — olkoon se mikä tahansa syvyys —

huuda Jumalalle: Jumalalle itselleen eikä kenellekään muulle kuin
Jumalalle. Jos sinä voit tulla puhtaan lähteen silmukkaan, miksi
joisitkaan joesta, joka on voinut koota likaisuutta juostessaan? Jos
voit mennä Jumalan itsensä luo, miksi menisitkään jonkun Jumalan
luodun olennon luo, olkoonpa hän kuinkakin pyhä, puhdas ja
rakkautta täynnä? Mene Jumalan luo, joka on valojen valo, elämäin
elämä. Hänestä kaikki hyvyys virtaa.

Mene siis Hänen itsensä luo. Huuda Jumalalle, Herralle itselleen,

syvyydestä, olkoonpa se kuinka syvä tahansa. Jos David, vanhan
ajan juutalainen, voi sen tehdä, kuinka paljoa enemmän me, jotka
olemme Kristukseen kastetut; kuinka paljoa enempi me, jotka
pääsemme yhdessä Hengessä Isän tykö; kuinka paljoa enempi me,
jotka joka paikassa voimme »astua uskalluksella armoistuimen tykö,
että me laupeuden saisimme» ja löytäisimme armon, koska apua
tarvitsemme. Hebr. 4:16. Jos Hän on sen luvannut, eikö Hän silloin
annakin sitä? Jokaiselle teistä — kuinka heikko, kuinka tietämätön,
kuinka syntinen oletkaan, jos sinä halajat tulla vapaaksi niistä
synneistä — on tämä armo annettu; meillä on vapaus huutaa
syvyydestä Jumalan itsensä puoleen, joka loi auringon ja tähdet,
koko taivaan ja maan; meillä on vapaus seista kasvoista kasvoihin
Isän kanssa, joka on luonut kaikki ihmishenget, ja kiintyä siihen
ainoaan Olentoon, joka ei koskaan voi erehtyä taikka muuttua,
ainoaan kuolemattomaan, ijankaikkiseen Jumalaan.

Westminster Sermons.

Se siemen, jonka kylvämme — katumuksen siemen, nöyrtymisen

siemen, murheellisten rukousten ja avun huutojen siemen — on
juurtuva ja kasvava ja kantava hedelmän, me emme tiedä miten,
Jumalan soveliaana aikana, jota ei voida muuttaa. Me olemme
kenties murheellisia ja uupuneita; meidän silmämme odottavat ja
kaipaavat Herraa, ehkäpä enempi kuin niitten, jotka odottavat päivän
koittoa, sitä aamua, joka on tuleva ja tuleekin; sillä aurinko on
varmasti nouseva ja päivä on varmasti valkeneva, ja Vapahtaja on
varmasti vapahtava ne, jotka Hänen puoleensa huutavat.

Westminster Sermons.

Sille sieluraukalle, joka on alakuloinen, joka on alhaalla ja

syvyydessä, joka tuntee oman heikkoutensa, hulluutensa,
tietämättömyytensä, syntisyytensä, ja joka syvyydestä huutaa
Jumalalle kuin eksynyt lapsi huutaa isänsä jälkeen — niin, samoin
kuin eksynyt vuona huutaa emonsa jälkeen — semmoisesta
sieluraukasta, jonka rukoukset ehkä ovat sekavia, typeriä ja huonosti
sointuvia, — semmoisesta on kirjoitettu: »Herra tukee kaikkia
kaatuvia; läsnä on Herra kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat;
Hän tekee mitä Häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän
huutonsa ja pelastaa heitä.» Ps. 145:14,18,19.

Westminster Sermons.
VIII.

RUKOUKSIA JA TUNNUSTUKSIA.

Uskollisuudesta ja Jumalan kaltaisuudesta.

Ijankaikkinen Karitsa! joka olet yli kaiken ajan ja paikan! Oi

Jumalan Karitsa, joka olit lyöty ijankaikkisuudessa, ennen kuin
maailman perustus laskettiin! Oi Karitsa, joka makaat lyötynä
ijankaikkisesti Jumalan valtaistuimen keskellä! Anna elämän veren,
joka vuotaa Sinusta ulos, valmistaa minulle anteeksi antamus
kaikesta menneestä; suo elämän veden, joka vuotaa sinusta, antaa
minulle voimaa tulevaisuuteen. Minä tulen heittääkseni pois oman
elämäni, minun itseni ja itsekkyyteni elämän, jonka petolliset halut
ovat turmelleet, etten enää eläisi sitä elämää, vaan ottaisin vastaan
Sinun elämäsi, joka on luotu Jumalan kuvaksi, vanhurskaudeksi ja
totiseksi pyhyydeksi, että minä eläisin sitä elämää aina ja ijankaiken,
ja tuntisin sen olevan itsessäni elämän lähteen, joka minussa
kuohuu ijankaikkiseen elämään. Ikuinen Hyvyys, tee minut hyväksi
niin kuin Sinä. Ikuinen Viisaus, tee minut viisaaksi niin kuin Sinä.
Ikuinen vanhurskaus, tee minut vanhurskaaksi niin kuin Sinä. Ikuinen
Rakkaus, tee minut rakastavaiseksi niin kuin Sinä. Amen.
 Valkeudesta.

Oi Herra! Rakkaus, joka täyttää koko maailman, Valo, joka

valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen (Joh. 1:9), ota pois
minusta kaikki minun sieluni pimeys ja minun sydämeni kovuus.
Täytä minut Sinun valollasi, että minä näkisin kaikki valkeudessa.
Täytä minut Sinun rakkaudellasi, että minä rakastaisin kaikkia, mitä
Sinä olet luonut. Amen.

Tule luoksemme, oi Herra! avaa sielumme silmät, ja näytä meille

ne asiat, jotka kuuluvat rauhaamme ja elämämme vaellukseen, että
vaikkakin kaikki ihmisen keksinnöt ja suunnitelmat saavat lopun,
ulottuvat Sinun käskysi määrättömiin (Ps. 119:96) — kyllin laajalti
rikkaille ja köyhille, oppineille, kauppiaille ja työmiehille,
onneksemme tässä elämässä ja pelastukseksemme tulevassa
elämässä. Amen.

Totisesta ihanuudesta.

Oi Jumala, poista meistä kaikki, mikä on itsekästä, turhamaista ja

alhaista, ja herätä meissä eloon kaikki, mikä on Jumalan kaltaista ja
Jumalan puolesta, niin että me lopuksi pääsemme totiseen
ihanuuteen, joka ei johdu itsekkäästä kunnian himosta, ei
itsekkäästä ylpeydestä, ei itsekkäästä mukavuudesta, vaan salli
meidän vapautua kaikista itsekkyyden muodoista — päästen siihen
ihanuuteen, joka yksin Kristuksella on täydellisyydessä — siihen
ihanuuteen, jonka edessä kerran kaikki polvet notkistuvat, jotka
taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat (Fil. 2: 10) — ja myöskin
siihen ihanuuteen, että opimme tekemään velvollisuutemme,
ottamatta huomioon, mitä se maksaa meille, siinä asemassa, mihin
Hänen taivaallinen Isänsä on kunkin meistä kutsunut. Amen.
 Pyhyydestä.

Oi Herra Jesus Kristus! Kohota minua ylöspäin Sinun kanssasi,

että oppisin tuntemaan elämän salaisuuksia, että käyttäisin maallista
elämää erityisenä ilmauksena ja esikuvana taivaallista elämää
varten; ja, käyttäessäni Sinun kunniaksesi luonnollista ruumistani,
että minut kohotettaisiin ylös voidakseni käyttää hengellistä ruumista.
Amen.

Puhtaudesta ja hyvyydestä.

Puhdista Sinä, Herra, minua, muuten en koskaan puhdistu; pese

Sinä minua, sillä ainoasti siten voin minä tulla puhtaaksi. Sillä Sinä et
vaadi mitään ulkonaista tai tunteita, et ylpeyttä etkä itsepetosta, vaan
totuutta kaikkein sisimmässä, ja Sinä tahdot opettaa minua
ymmärtämään viisautta salaperäisellä tavalla.

Oi Jumala, Sinä olet hyvä, vaan minä olen paha; juuri siitä syystä
tulen minä luoksesi. Minä tulen, että minut tehtäisiin hyväksi. Minä
ihailen Sinun hyvyyttäsi, ja minä halajan saada sen omakseni, vaan
minä en sitä taida, ellet Sinä auta minua. Puhdista minua, tee minut
puhtaaksi. Puhdista minut salaisista virheistäni ja istuta minun
sisimpääni totuus. Tee minun kanssani, mitä tahdot. Kasvata minua
niinkuin tahdot. Rankaise minua, jos se on välttämätöntä. Tee minut
ainoastaan hyväksi. Amen.

Sinä Herra tunnet meidän sydämemme salaisuudet. Elä sulje

korviasi meidän rukoukseltamme; vaan armahda meitä, oi pyhä
Herra! Oi kaikkivaltias Jumala! Sinä kunnian arvoisa, ikuinen
Tuomari! Elä salli meidän luopua pois Sinusta minkään maallisen
kiusauksen tähden taikka lihan tai kiusaajan houkutuksesta. Herra,
minä olen tämmöinen kuin olen; ja mikä minä olen — hyvin köyhä,
kurja, syntinen henkilö. Mutta Sinä Herra olet semmoinen kuin olet;
ja mikä olet Sinä — täydellinen! Sinä olet hyvyys itse. Ja sentähden
voit ja tahdot Sinä tehdä minut siksi, kuin minun lopuksi on tultava,
hyväksi henkilöksi Sinulle voin minä jättää kuormani, tämän oman
itseni, joka ei tahdo kuolla, jota minä kuletan ympäriinsä kanssani,
liika usein häpeässä ja murheessa. Minä rukoilen Sinua auttamaan
minua sitä kantamaan. Johda minua, neuvo minua, vahvista minua,
kunnes minä tulen semmoiseksi kuin Sinä tahdot minut: puhtaaksi ja
lempeäksi, totuutta rakastavaksi, yleväksi, rohkeaksi ja taitavaksi,
kohteliaaksi ja jalomieliseksi, velvollisuutensa täyttäväksi ja
hyödylliseksi niin kuin Sinun Poikasi, Jesus Kristus. Amen.

Rukous siitä ettei häpeään joutuisi.

Oi Herra, minä olen masentunut, murtunut — minun sydämeni on

särkynyt minussa. Minulla ei ole mitään sanomista omasta
puolestani. Ota Sinä minut huostaasi. Oi Herra, elä salli minun
häpeään joutua. Minä tiedän olevani heikko, tietämätön ja
onnistumaton; täynnä virheitä ja erhetyksiä, jotka saattavat minut
häpeämään itseäni joka ainoa päivä elämässäni. Minä olen eksynyt
niinkuin lammas, joka on jäänyt metsään. Mutta etsi Sinun
palvelijaasi, Herra, sillä en minä unohda Sinun käskyjäsi. Minä
koetan oppia, mikä minun velvollisuuteni on. Minä koetan tehdä
velvollisuuteni. Minä olen riippunut Sinun todistuksissasi. Oi Herra,
armahda minua eläkä salli minun joutua häpeään. Ihmiset voivat
häväistä minua. Vaan Sinä Herra et voi Sinun armosi ja
sääliväisyytesi tähden. Elä toki anna minun kuollessani tai ennen
kuolemaani tulla huomaamaan, että kaikki minun työni on ollut turha;
etten minä lopuksi kuitenkaan ole tullut viisaammaksi taikka
hyödyllisemmäksi. Elä anna minun harmaat hiukseni joutua
murheella hautaan. Elä anna minun kuolla se surkea ajatus
mielessäni, että huolimatta kaikesta minun taistelustani tehdä
velvollisuuteni on minun elämäni kuitenkin ollut epäonnistunut, ja
minä olen ollut hullu. Elä toki anna minun herätä tulevassa elämässä
joutuakseni yhä enemmän häpeään, huomatessani että minä
läpeensä olen erehtynyt eikä minulla ole mitään muuta kuin
hämmästystä ja häpeää edessäni. Oi Herra, Sinä joka kärsit kaiken
häpeän minun tähteni, pelasta minut tästä häpeästä vielä. Sinä olet
hyvä ja vanhurskas. Sinä et tahdo antaa minun sieluni jäädä
helvettiin. Oi Jumala, Sinuun olen minä uskonut; elä salli minun
koskaan joutua häpeään. Amen.

Sielun rauhasta.

Oi Isä, anna minulle Sinun rauhasi. Minulla ei ole rauhallinen henki

sielussani; ja minä tiedän etten koskaan saa sitä ajattelemalla enkä
lukemalla enkä ymmärtämällä; sillä se on kaikkea sitä korkeampaa
ja rauha on paljoa ylempänä kaikkea sitä, se on Sinun
jakamattoman, liikkumattoman, ehdottoman, ijankaikkisen
Jumaluutesi olennossa, jota ei mikään muutos tai hävitys tässä
luodussa maailmassa taikka synti tai ihmisten tai perkeleitten hulluus
koskaan voi muuttaa; vaan joka pysyy ijankaikkisesti sinä, joka Hän
on, täydellisessä levossa ja täydellisessä vallassa ja täydellisessä
rakkaudessa. Lohduta tätä minun rauhatonta, nälkäistä, valittavaa
sieluani, niinkuin äiti lohduttaa sairasta lastaan, jolla on kuume.
Kuinka Sinä teet sen, en minä tiedä. Se käy yli kaiken ymmärryksen.
Mutta vaikkei sairas lapsi voi mennä äitinsä luo, on äiti siinä
saapuvilla ja voipi mennä lapsensa luo. Ja Sinä olet enempi kuin äiti:
Sinä olet ijankaikkinen Isä. Vaikkei kotka voikaan lentämällä päästä
aurinkoon, on aurinko paikoillaan kuitenkin ja voipi vuodattaa
valonsa ja lämpönsä maan päälle kaikkiin esineisiin. Sinä olet
enempi kuin aurinko; Sinä olet kaikkien kappalten valo ja elämä.
Vuodata Sinun valosi ja Sinun elämäsi minuun, niin että minäkin voin
nähdä samoin kuin Sinä, ja elää samoin kuin Sinä elät, sekä olla
rauhassa minun itseni ja koko maailman kanssa, samoin kuin Sinä
olet rauhassa Sinun itsesi ja koko maailman kanssa. Vuodata
rakkautesi minuun, että minä voisin rakastaa samoin kuin Sinä
rakastat. Taaskin sanon minä, etten minä tiedä miten, sillä se käypi
yli kaiken ymmärryksen; vaan minä toivon että Sinä tahdot tehdä sen
minun edestäni, minä luotan että Sinä tahdot tehdä sen minun
edestäni; sillä minä uskon että Sinä olet rakkaus, ja että Sinun
laupeutesi annetaan kaikille Sinun luoduillesi. Minä uskon Sinun niin
rakastavan maailmaa, että Sinä olet lähettänyt Poikasi pelastamaan
maailmaa ja minua. Minä en tiedä miten, sillä sekin käy yli kaiken
ymmärryksen; mutta minä uskon, että Sinä tahdot sen tehdä, sillä
minä uskon Sinun olevan rakkaus, ja että Sinun laupeutesi annetaan
kaikille Sinun luoduillesi, myöskin minulle. Minä uskon Sinun tahtosi
olevan, että on oleva rauha maassa ja myös rauha minulle, joka olen
levoton ja rauhaton; että on oleva hyvä suosio kaikilla ihmisillä,
myöskin minulla, suurimmalla syntisellä. Amen.

Rukous ennen Pyhää Ehtoollista.

Oi siunattu Jesus! Vapahtaja, joka kärsit kuolon tuskia meidän

edestä! Kaikkivaltias Jumala, joka teit itsesi heikoksi rakkaudesta
meihin! Oi, kirjoita tämä rakkaus niin syvälle meidän sydämiin, ettei
joko ilo tai suru, elämä taikka kuolema voisi heittää sitä sieltä ulos!
Sinä olet uhrannut itsesi meidän edestämme; oi, anna meille
sydämiä, jotka ovat halukkaita uhraamaan meidät itsemme Sinun
tähtesi! Sinä olet viinipuu, me olemme oksat. Anna Sinun
verrattoman veresi, joka vuodatettiin meidän edestämme ristillä,
virrata eloa antavana nesteenä meidän sydämemme ja mielemme
läpitse, ja täytä meidät vanhurskaudellasi, että tulisimme uhreiksi,
jotka Sinulle kelpaavat. Herätä meidät uhraamaan Sinulle, oi Herra,
ruumiimme, sielumme, henkemme; ja kaikessa, mitä me
rakastamme, ja kaikessa, mitä me opetamme, kaikessa, mitä me
ajattelemme, ja kaikessa, mitä me teemme, uhraamaan itsemme,
työmme, ilomme ja surumme Sinulle; herätä tekemään työtä Sinun
valtakuntasi hyväksi, elämään kuin ne, jotka eivät ole heidän
omansa, vaan Sinun verelläsi ostetut, Sinun lihallasi ravitut; ja tee
meidät nyt mahdollisiksi, Sinun pyhimmässä Sakramentissasi,
uhraamaan Sinulle meidän katumuksemme, meidän rukouksemme
ja kiitoksemme, jotka ovat eläviä, taitavia ja hengellisiä uhria —
Sinulle kuuluvia meidän syntymähetkestä asti —. Sinulle kuuluvia nyt
ja ijankaikkisesti! Amen.

Synnintunnustus.

Isä, minä olen syntiä tehnyt Sinua vastaan enkä ansaitse enää
Sinun lapsesi nimeä; mutta minä tulen Sinun luoksesi. Isä, minä
vihaan itseäni; vaan Sinä rakastat minua. Minä en ymmärrä itseäni,
vaan Sinä ymmärrät; ja Sinä tahdot olla armollinen Sinun omia
kättesi töitä kohtaan. Minä en voi johtaa ja auttaa itseäni, vaan sinä
voit auttaa minua, ja Sinä sen tahdotkin, koska Sinä olet minun Isäni,
eikä mikään voi eroittaa minua Sinun rakkaudestasi, tai Sinun
Poikasi, minun Kuninkaani rakkaudesta. Minä tulen ja pyydän päästä
osalliseksi Sinusta, juuri sentähden ettei minulla mitään ole enkä
mitään voi antaa Sinulle, vaan makaan Sinun ovellasi kuin
kerjäläinen, täynnä haavoja, haluten saada ravintoa muruista Sinun
pöydältäsi. Ja jos minä mielelläni tahdon auttaa kurjia, kuinka paljoa
enempi Sinä tahdotkaan auttaa minua. Sinun nimesi on rakkaus, ja
Sinun ihanuutesi on Sinun Poikasi Jesuksen Kristuksen kaltaisuus,
joka sanoi: »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette
raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa!» Mat. 11:28. »Jos te,
jotka pahat olette, taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne,
kuinka paljoa enempi teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän
Hengen sitä anoville.» Luk. 11:13. Amen.

Heikkouden tunnustus.

Oi Jumala, minun Isäni, minä olen Sinun; pelasta minut, sillä minä
olen etsinyt Sinun käskyjäsi. Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun
luomasi, oi Jumala — niin ovat myöskin linnut, hyönteiset ja
kukkaset, ja ne tekevät velvollisuutensa paljoa paremmin kuin minä
teen, Jumala sen mulle suokoon anteeksi.

Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun lapsesi — vaan minä olen

Sinun koululapsesi. Oi Herra Jesus Kristus, minä pyydän Sinun
apuasi niin hyvin koulunopettajana kuin Herrana ja Vapahtajana.
Minä olen pienin Sinun koululapsistasi; ja kenties myös vähätietoisin
ja tyhmin. Minä en voi kerskata olevani oppinut, jumaluusoppinut,
tietoviisas, pyhimys. Minä olen hyvin heikko, huono oppilas, joka
istun alimmalla penkillä Sinun suuressa koulussasi, joka on koko
maailma, ja koetan tavailla Sinun aapisesi kirjaimia, toivossa että
myöhemmin kykeneisin lukemaan koko sanoja ja koko lauseita
Sinun käskyissäsi, ja sittekun olen ne oppinut, toivon voivani tehdä
niitten mukaan. Jos Sinä vain tahtoisit opettaa minulle ohjeesi, oi
Herra, niin koetan minä noudattaa niitä aina loppuun asti; sillä minä
halajan seista Sinun puolellasi ja tehdä Sinun töitäsi. Minä halajan
auttaa — vaikka kuinka vähän voisinkin — tehdäkseni itseni ja
lähimäiseni paremmaksi. Minä halajan tulla hyödylliseksi enkä
hyödyttömäksi, hedelmää kantavaksi puuksi enkä vahingolliseksi
rikkaruohoksi Sinun puutarhassasi; ja sentähden rukoilen minä, ett'et
leikkaisi minua poikki tai nyhtäisi irti taikka sallisi saastaisten
olentojen tallata minua jalkoihinsa.

Osoita, oi Herra, laupeutta minulle minun hädässäni sen totuuden

tähden, jota minä halajan oppia, ja sen hyvän tähden, jota minä
halajan tehdä. Joskin minä olen heikko kasviraukka, olen minä
kuitenkin Sinun istuttamasi kasvi, joka pyrkii kasvamaan ja
kukoistamaan ja hedelmää kantamaan ijankaikkiseen elämään; etkä
Sinä tahdo halveksia kättesi töitä, oi Herra, Sinä, joka kuolit, että
minä saisin elää. Sinä et salli minun hukkua. Minä olen riippunut
Sinun todistuksissasi. Oi Herra, elä salli minun häpeään joutua!
Amen.

Hengellisesti sekaantuneen tunnustus.

Oi Jumala, Sinä tiedät ja yksin Sinä, kuinka paljon minulla on

oikein ja kuinka paljon väärin. Minä antaudun Sinun käsiisi, varmana
siitä, että Sinä menettelet rehellisesti, vanhurskaasti ja rakkaudessa
minun kanssani, niinkuin isä poikansa kanssa. Minä en voi väittää
olevani parempi kuin olen; enkä minä tahdo tehdä itseäni
huonommaksi kuin olen. Todellisuudessa en minä siitä mitään tiedä.
Minä olen tietämätön ihmisolento, joka en koskaan täysin tiedä,
kuinka paljon minä olen oikeassa ja kuinka paljon väärässä. Minä
huomaan että valo ja pimeys taistelevat keskenään minun
sydämessäni, enkä minä voi tehdä eroitusta niitten välillä. Mutta Sinä
sen voit, Herra. Sinä tiedät eroituksen. Sinä olet luonut minut; Sinä
rakastat minua; Sinä olet lähettänyt Poikasi maailmaan tehdäksesi
minusta sen, mikä minun tulee olla. Sinä et tahdo minun hukkuvan,