Applied Theatre and Sexual Health

Communication: Apertures of
Possibility Katharine E. Low
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/applied-theatre-and-sexual-health-communication-ap
ertures-of-possibility-katharine-e-low/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Handbook of evidence-based mental health practice with

sexual and gender minorities 1st Edition John E.
Pachankis

https://textbookfull.com/product/handbook-of-evidence-based-
mental-health-practice-with-sexual-and-gender-minorities-1st-
edition-john-e-pachankis/

Performing Welfare: Applied Theatre, Unemployment, and

Economies of Participation Sarah Bartley

https://textbookfull.com/product/performing-welfare-applied-
theatre-unemployment-and-economies-of-participation-sarah-
bartley/

The Global Human Right to Health Dream or Possibility

1st Edition Gibson

https://textbookfull.com/product/the-global-human-right-to-
health-dream-or-possibility-1st-edition-gibson/

Integrative women's health Low Dog

https://textbookfull.com/product/integrative-womens-health-low-
dog/
Curing sexual performance anxiety A mans guide to
discover life long sexual health erections libido and
vitality Brian Powerz

https://textbookfull.com/product/curing-sexual-performance-
anxiety-a-mans-guide-to-discover-life-long-sexual-health-
erections-libido-and-vitality-brian-powerz/

Demon On The Down Low E J Russell

https://textbookfull.com/product/demon-on-the-down-low-e-j-
russell/

Teenagers, Sexual Health Information and the Digital

Age 1st Edition Kerry Mckellar

https://textbookfull.com/product/teenagers-sexual-health-
information-and-the-digital-age-1st-edition-kerry-mckellar/

Communication Technology Update and Fundamentals August

E. Grant

https://textbookfull.com/product/communication-technology-update-
and-fundamentals-august-e-grant/

Essentials of Health Policy and Law Sara E. Wilensky

https://textbookfull.com/product/essentials-of-health-policy-and-
law-sara-e-wilensky/
CONTEMPORARY PERFORMANCE
INTERACTIONS
SERIES EDITORS: ELAINE ASTON · BRIAN SINGLETON

Applied Theatre and

Sexual Health
Communication
Apertures of Possibility
Katharine E. Low
Contemporary Performance InterActions

Series Editors
Elaine Aston
Lancaster University
Lancaster, Lancashire, UK

Brian Singleton
Samuel Beckett Centre
Trinity College
Dublin, Ireland
Theatre’s performative InterActions with the politics of sex, race and class,
with questions of social and political justice, form the focus of the
Contemporary Performance InterActions series. Performative InterActions
are those that aspire to affect, contest or transform. International in scope,
CPI publishes monographs and edited collections dedicated to the
InterActions of contemporary practitioners, performances and theatres
located in any world context.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14918
 Katharine E. Low

Applied Theatre and

Sexual Health
Communication
Apertures of Possibility
Katharine E. Low
Royal Central School of Speech and Drama
London, UK

ISSN 2634-5870     ISSN 2634-5889 (electronic)

Contemporary Performance InterActions
ISBN 978-1-349-95974-7    ISBN 978-1-349-95975-4 (eBook)
https://doi.org/10.1057/978-1-349-95975-4

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Limited 2020
The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work
in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Limited.
The registered company address is: The Campus, 4 Crinan Street, London, N1 9XW,
United Kingdom
 To the Our Place, Our Stage participants: Amanda M, Amanda Q,
Babalwa, Khanyisa, Khusta, Luyanda, Neliswa, Nomlindelo, Nomvulo,
Nondumiso, Nontombi, Nosiphiwo, Noxolo, Ntombesine, Ntombozuko,
Nwabi, Nwabisa, Olwethu, Pam, Pamella, Refilwe, Sikelelwa, Siyabonga,
Thobela, Wandisile, Xoliswa, Zimkhitha and Zukile.
 Foreword

But we need more outcries and more discussion

I was somewhat anxious about the task of writing this foreword. Perhaps
not justification anxiety—the dread of having to prove that what we do is
worth anything, which Kat Low writes about so well in the pages that fol-
low—but more simply I wasn’t sure as to the purpose of a foreword. I
don’t want to repeat what is in her book—read it, it’s great. And I’m not
the person on the back cover who offers two sentences endorsing its con-
tribution and its importance. However, I do want to say something. And
ultimately it is summed up in what is one of the last sections of Applied
Theatre and Sexual Health Communication: Apertures of Possibility, where
Kat says:

but we need more outcries and more discussion. We need multiple voices,
multiple understandings of the situation.

My foreword is, therefore, an endorsement of her demand for a forth-

rightness in our complaints about the range of problems facing different
communities and also an agreement with her commitment to a plurality of
perspectives on those issues. Kat’s book, I believe, captures the need
both to cry out and to listen hard in a particularly insightful way.
I have been an applied theatre practitioner the whole of my professional
life and have written about practice over a number of years. While reading
Kat’s book, I assumed that sexual health education was not an area that
overlapped with my particular experience but then I remembered that one
of my first pieces of writing in this field examined a theatre-based ­HIV/

vii
viii FOREWORD

AIDS programme for the prison system in Brazil. This was a project devel-
oped by Paul Heritage and the Centre for the Theatre of the Oppressed in
Rio de Janeiro. I remember being concerned how the neat option for
behaviour change—wear condoms!—was troubled in a setting where at
times prisoners paid off debts by selling their conjugal visit rights—and
thus their partners—to others. How do you persuade your debtor to use a
condom when having sex with your partner? The context—the difficult,
messy and complex reality of these prisoners’ lives—meant that comfort-
able prescriptions and assumptions about the purpose and then outcome
of the work were nonsense. The process felt dynamic, rich and meaning-
ful—but the outcome? Words like empowerment or transformation
seemed overblown and wishful thinking. I was bewildered by the possibili-
ties, but failed to articulate what they might be. To use Kat’s term, there
was something happening here, and while I might have championed the
desire not to pin that down precisely, I appreciate now I should have been
bolder in attempting to articulate the complexity of this work without
resorting to simplistic accounts of a project’s outcomes.
The benefit of Kat’s book is that she takes this dilemma head on. Her
detailed analysis of her practice in the Nyanga township near Cape Town
in South Africa examines those complicated, moving, and diffuse benefits
of a sexual health focused theatre programme, without, in her words,
‘over claiming’. There is no linear cause and effect, but a richer, more
nuanced set of ripple-like effects of her work—unpredictable but still
meaningful; perhaps quiet and subtle, but still significant and gently radi-
cal. It is the presentation of a careful, appreciative enquiry of multiple
powerful hard-to-pin-down outcomes that makes Kat’s book so reward-
ing. While Applied Theatre rarely now assumes a simplistic input-to-­
output paradigm, there are fewer studies that have traced with such care
and precision what might actually be happening during and after a theatre
programme of this nature. Kat’s work is not bewildered—it lays out a clear
set of arguments for practice, demonstrating how through ‘apertures of
possibility’ a range of affective and effective resonances with its partici-
pants were created. But it still does maintain that sense of enquiry and
doubt that I would argue is vital for a more humble, less strident approach
to writing about Applied Theatre.
The second clear benefit of Applied Theatre and Sexual Health
Communication: Apertures of Possibility is that it is structured as what I
would call a triangulated study. In Kat’s case this is the participatory the-
atre project with Etafeni in Nyanga near Cape Town, the particular politi-
cal and economic situation in post-apartheid South Africa and then the
 FOREWORD ix

field of sexual health and HIV/AIDS prevention. Reading this account

made me consider my concerns developed in Performance Affects, where I
made the case that some applied theatre practitioners and writers had
become so adept at speaking on the context and thematic concerns of
their work, they had perhaps lost some of their confidence in speaking
about the theatre practice itself. It wasn’t an argument for a return to
purely aesthetic concerns but a case for rebalancing the thematic and con-
textual with the art form. Before reading Kat’s work I hadn’t seen this as
three elements so clearly—and her study demonstrates the importance of
having a profound understanding of each side of the triangle. In the pages
that follow there is a strong account of the context of South Africa and the
inequalities and violence that affect the country. There is a detailed expla-
nation of the history and practice of sexual health education and the par-
ticular complexities of the HIV/AIDS situation in the post-apartheid
state. And finally—and this is crucial—the discussion of the theatre prac-
tice finds its place within these constraints. Kat’s work, therefore, provides
a model for a three-sided applied theatre analysis—perhaps art, site, sub-
ject; or theatre, context, and theme—that helps focus case-study work in
this field.
My final comment here is a personal connection to this work. In read-
ing about sexual health education through theatre, it makes me reflect on
the work of my eldest daughter who is a sexual health educator and activ-
ist—largely via the medium of YouTube. However, she is also a writer and,
before Kat’s book, the only book I’d read about sexual health education
was by her. Two very different books! However, I was struck by some
similarities, which indicate an ethos that runs through Applied Theatre
and Sexual Health Communication: Apertures of Possibility, powerfully
and dynamically. Kat’s book demonstrates a commitment to the impor-
tance of supporting and stimulating intimate conversations about sexual
health. It is imbued with a trust of its readers and participants, and a con-
fidence that they will find a way to negotiate the complexities of their
sexual health needs. Kat’s book is an outcry against poor sexual health
education and a demand for more open discussion. She sums this up in the
following:

[T]here is something intrinsically exciting about how social networks can

help create spaces where individuals can communicate within their
­community what their understandings of what sexuality and sexual health
mean to them.
x FOREWORD

I agree. The stories in Kat’s book about her young participants owning
the discussion and taking it forward within their immediate community is
exciting—and for me, a highlight of this book. I now need to introduce
Kat to my daughter.

Department of Applied and Social Theatre James Thompson

University of Manchester
Manchester, UK
2018
 Acknowledgements

This book has taken a number of years to write and in the process I have
received support and guidance from many people and organisations.
Tremendous thanks first of all to all the Our Place, Our Stage (OPOS)
participants and to everyone at the Etafeni Trust, particularly Stephanie
Kilroe, Deborah Veleko, Luvuyo Zahele and Audrey Lumley-Sapanski, for
generously hosting the OPOS project.
This book began as my PhD research at the University of Manchester
and I owe a huge debt of thanks to my thoughtful and supportive supervi-
sors, James Thompson, Jenny Hughes and Maia Green.
I also formally acknowledge my thanks to the Drama Department and
the School of Arts, Histories and Cultures at the University of Manchester
for both granting me bursaries and awarding me funding for research and
training. In addition, thanks and acknowledgements are due to the Harold
Hyam Wingate Foundation and the Sir Richard Stapley Educational Trust
for funding part of my practice research.
Along the way, both in the UK and in South Africa, ‘framily’, a wonder-
ful mix of friends and family, supported me during my research in
Nyanga—thank you to all of you, but especially Barbara Hart, Pippa and
Vic Schou, Dave and Gill Legge, Helen Williamson, Nikki and Dave
Willcox, Gay Morris, Gordon Bilbrough, Sara Matchett and Veronica
Baxter. I know that without your hospitality and generosity, much of my
research would not have been possible.
I am deeply indebted to the Research Department at the
Royal Central School of Speech & Drama, especially Maria Delgado, Dan
Hetherington, Josh Abrams and Sally Baggott for their guidance and

xi
xii ACKNOWLEDGEMENTS

advice and through support via sabbatical leave and funding to complete
the book.
Thank you to Tomas René, Paula Kennedy, Vicky Bates and Jack
Heeney at Palgrave Macmillan for their continual support during the writ-
ing process and to Elaine Aston and Brian Singleton as series editors, and
to the anonymous reviewers for their thorough, positive feedback.
To my wonderful colleagues, both at Central and beyond, alongside
whom it is a delight to work, especially the Contemporary Performance
Practice team at Central. Thank you for being excellent critical friends and
offering considered feedback, laughter and gin throughout the writing
process, in particular Kim Solga, Sylvan Baker, Clara Vaughan, Gerard
Bester, Ali Jeffers, Dave Calvert, Sally Mackey, Selina Busby, Steve Farrier,
Gareth White, Adelina Ong, Lisa Woynarski, Ben Buratta, Joe Parslow
and Sara Wiener. Thank you also to students at Central who have heard
me speak about this research and asked pertinent questions.
I wish to give my heartfelt thanks to two exceptional colleagues: Gilli
Bush-Bailey and Tanya Zybutz—thank you both for your sheer brilliance
and generosity of spirit, and for taking the time to painstakingly advise me.
I deeply value your support and encouragement.
This book is my biggest accomplishment since returning from mater-
nity leave and I am hugely thankful to a wonderful group of women near
and far who have helped me celebrate the successes along the way: Ashley
Simpson, Caoimhe McAvinchey, Diana Damian Martin, Gail Babb, Holly
de Vries, Jill McGregor, Kerstin Mercer, Kim Coetzee, Nic Parkes, Rebecca
Selby, Shema Tariq, Sue Mayo, Victoria Edwards and Zoe Zontou.
Thanks are also due to my brother Ted Low, for his beautiful design for
the book cover and his continued encouragement.
To my little Roo and my dearest Steve: thank you both for your patience
as I finished this book and for all the joyous interruptions for more cake
and hugs.
My final thanks are for my parents, Jonathan and Niki. You have sup-
ported my research in so many ways right from the very beginning. I can-
not express how much your unwavering support and love are appreciated.
Thank you.
 ACKNOWLEDGEMENTS xiii

An earlier version of ‘“If you want to be safe, you must stay at home”:
Dialogical Spaces and Repressive Outcomes’ has been published in
‘Establishing a Moral Discourse: A Limiting Outcome, or an Opportunity
for Tactical Action? An Exploration of Alternative Perspectives on Health
Education in South Africa’, Research in Drama Education: The Journal of
Applied Theatre and Performance 17.3 (July 2012), 355–70. I am grateful
to Taylor & Francis for their permission to use this work.
 Part of a Palgrave Book Series

Contemporary Performance InterActions—Series Editors: Elaine Aston and Brian

Singleton
 Contents

Introduction  1
The Development and Practice of the OPOS Project   8
My Professional Practice: Overview  10
Contentious and Dangerous: The Difficulty of Talking Openly About
Sexual Health  12
The Moral Pitfalls of Effectiveness: The Impact Question  14
Disrupting Notions of Value: A Responsive, Conscious Research
Approach  16
How to Read the Book: A Subtle Something in Practice  19
References  23

Part I Context  29

 Chapter 1 HIV/AIDS and the Challenge for Socially

Engaged Theatre-Making 31
Sexual Health  33
The Global HIV Context with a Specific Focus on the
South African Situation  36
Past Interventions  39
The Potential of Social Communication Around HIV  44
Applied Theatre: Theatre and the Social  47
More Than Transformation: Identifying the Something  52
Justification Anxiety   57

xvii
xviii CONTENTS

Reclaiming and Naming Our Own Values: Apertures

of Possibility  60
References  65

 Chapter 2 The Context for Our Place, Our Stage 77

A Lack of Governance: Challenges Facing South Africa
Today  79
Impact on Health and Poverty  82
Crime and Security  86
South African Theatre  89
Nyanga  98
Welcome to Nyanga  98
Nyanga: A ‘Model’ Township? 101
Etafeni 106
Entering Etafeni 106
Etafeni: ‘At the Open Space’ 108
Our Place, Our Stage (OPOS) 110
‘I was so scared when he told me I had a cold vagina’: The
Impact of the Omnipresent Fear of Crime and Experiences of
Crime 114
References 122

Part II Practice 135

Chapter 3 Applied Theatre: A Space ‘Safe Enough’ to Take

Risks?137
Sex Is Always About Space: The Challenge of Making
the Idea of Safe Sex Tangible 140
Place: Not Necessarily a ‘Safe Space’ 144
Home Is Not a ‘Safe Space’ 152
Moving from Places of Safety to Spaces of Resistance 157
Disharmony: The Outside Space 159
Tangible Connections in the Representational Spaces 166
The First Exercise Sequence 167
The Second Exercise Sequence 169
References 176
 Contents  xix

 Chapter 4 ‘If You Want to Be Safe, You Must Stay at

Home’: Dialogical Spaces and Repressive
Outcomes181
Brenda and Javas: Risky Characterisations 184
The Impact of Playful Risk-Taking 188
Setting Up a Dialogical Space: A ‘Risk-Sharing’
Community? 190
Contagion and Discipline = A Means of Protection? 197
A Moral Tale or an Extension of Contagion? 200
Tactical Action: An Alternative Outcome 203
The Nudge: The Challenge to Me as an Applied Theatre
Practitioner 209
References 216

 Chapter 5 Apertures of Possibility: A Subtle Form of

Resistance?221
Something More Subtle Than Empowerment? 226
Affective, Circulating Emotions 230
Performing Moments of Hope 233
Scrutinising Moments of Hope 239
Visceral Responses 245
Postscript to the Projects 255
References 260

Conclusion265
Making Spaces Towards Conclusions 265
Questions of Value 269
A Point on Hope and Tactics 270
Postscript: Looking Forward and Revelling in a Shared, Felt History 272
References 273

Glossary275

References277

Index311
 Abbreviations

ABC Abstain, Be faithful or use Condoms: HIV-­prevention slogan

AIDS Acquired Immunodeficiency Syndrome
ANC African National Congress
ART Antiretroviral therapy
BDS Bantu Dramatic Society
CADRE Centre for AIDS Development, Research and Evaluation
CDC Centers for Disease Control and Prevention
CSVR Centre for the Study of Violence and Reconciliation
DFL Drama for Life
DIE Drama in Education
DoH Department of Health
ELRU Early Learning Resource Unit
FHI Family Health International
GALA GALA is a centre for Lesbian, Gay, Bisexual, Transgender, Intersex,
and Queer (LGBTIQ) culture and education in (South)Africa
HIV Human Immunodeficiency Virus
KABP Knowledge, attitude, behaviour and practices
NADC Nyanga Arts Development Centre
NGO Non-governmental organisation
NP National Party (ruling party under apartheid, until 1994)
OPOS Our Place, Our Stage project
PAC Pan Africanist Congress
PEPFAR President’s Emergency Plan for AIDS Relief (USA)
RDP Reconstruction and Development Programme. Term also used to
describe the government-funded social houses built by the RDP
programme
SACP South African Communist Party

xxi
xxii Abbreviations

SAP South African Police (pre-1994)

SAPS South African Police Service (post-1994)
STI Sexually Transmitted Infection
TAC Treatment Action Campaign
TaPRA Theatre and Performance Research Association
TB Tuberculosis
TfD Theatre for Development
THE Theatre in Health Education
TIE Theatre in Education
TRC Truth and Reconciliation Commission
UNAIDS Joint United Nations Programme on HIV/AIDS
UNFPA ESARO United Nations Population Fund East and Southern Africa
Regional Office (the UNFPA is the UN’s sexual and
reproductive health agency)
UNICEF United Nations International Children’s Emergency Fund
UNODC United Nations Office on Drugs and Crime
VCT Voluntary Counselling and Testing
WHO World Health Organisation
 List of Figures

Chapter 2: The Context for Our Place, Our Stage

Fig. 1 Welcome to Nyanga: driving into Nyanga. (Photo by Katharine
E. Low)99
Fig. 2 Colour-coded map of spatial distribution of reported rape by
police precincts (2007/2008) (Gie 2009: 20) (Colour figure
online)105
Fig. 3 The vegetable garden with the canteen and afterschool office
behind it. The training room and Income Generator’s rooms are
out of the picture on the left. (Photo by Katharine E. Low) 107
Fig. 4 Zimkhitha, Siyabonga and Ntombozuko watching their
colleagues perform. (Photo by Katharine E. Low) 111
Fig. 5 The view from the left-hand window in the training room—Table
Mountain in the distance behind the houses. (Photo by Katharine
E. Low)112

Chapter 3: Applied Theatre: A Space ‘Safe Enough’ to Take Risks?

Fig. 1 A snapshot of Luyanda’s end map. (Photo by Katharine E. Low) 147
Fig. 2 Wandisile’s map. (Photo by Katharine E. Low) 148
Fig. 3 Nwabi praying in church: ‘I feel safe because I am in a church
[and] God is with me.’ (Photo by Katharine E. Low) 149
Fig. 4 Refilwe’s first map. (Photo by Katharine E. Low) 150
Fig. 5 Xoliswa’s shack, with the zinc roofing about to collapse. (Photo
by Katharine E. Low) 152
Fig. 6 Refilwe’s safe and unsafe spaces. (Photos by Katharine E. Low) 153

xxiii
xxiv LIST OF FIGURES

Fig. 7 Refilwe’s safe and unsafe spaces. (Photos by Katharine E. Low) 154
Fig. 8 Segments from Noxolo’s and Babalwa’s maps. (Photo by
Katharine E. Low) 156

Chapter 4: ‘If You Want to Be Safe, You Must Stay at Home’:

Dialogical Spaces and Repressive Outcomes
Fig. 1 Brenda (Nomvulo) and Javas (Thobela) in Javas’s house. (Photo
by Katharine E. Low) 185

Chapter 5: Apertures of Possibility: A Subtle Form of Resistance?

Fig. 1 Luyanda’s and Nwabisa’s poems 234
Fig. 2 Group Poem—‘I am Possible’ 235
Fig. 3 Xoliswa, Neliswa, Nomvulo (explaining the scene) and
Nontombi. (Photos by Katharine E. Low) 247
Fig. 4 Olwethu (woman with yellow shoes) being attacked by Xoliswa.
Nomlindelo tries to prevent it. (Photo by Katharine E. Low) 249
Fig. 5 Nomvulo demonstrating her ‘techniques’ to Refilwe and
Ntombesine. (Photo by Katharine E. Low) 252
 List of Multimedias

Chapter 3: Applied Theatre: A Space ‘Safe Enough’ to Take Risks?

Multimedia 1 Participants interacting with the objects. Note that the
video has no sound. (Filmed by Katharine E. Low) 170
Multimedia 2 Nwabisa, Luyanda, and Refilwe’s dance. (Filmed by
Katharine E. Low) 172
Multimedia 3 Olwethu, Xoliswa, Nwabi, and Luyanda’s dance.
(Filmed by Katharine E. Low) 172

Chapter 5: Apertures of possibility: A Subtle Form of Resistance?

Multimedia 1 An ideal community. (Filmed by Katharine E. Low) 245

To access the multimedia, please visit http://www.katharinelow.com/apertures.

Login details are provided in the relevant chapters.

xxv
 Introduction

This book focuses on two participatory theatre-led projects designed to

explore and expand understandings of sexual health in the context of the
complex cultural and material conditions of the participants. Using a series
of reflective approaches, including further conversations with some of the
original participants undertaken over a period of ten years, this book not
only offers a nuanced reflection of what it is that occurs in the moment of
the theatrical engagement but also contributes to the debate around ways
of understanding sexual health and sexuality. Radically, these projects
explored what other ways there might be of understanding sexual health
and sexuality and began a discussion of what constitutes safe sexual health
and safe relationships for the participants themselves. Such seemingly
peripheral approaches to health education and communication could
attract criticism within the field of health promotion, especially within the
HIV/AIDS context, where disproportionate emphasis has been placed on
a tick-box list of measurable outcomes which traditionally have been seen
as having intrinsic value. However, within the field of applied theatre,
there exists a complex relationship with the idea of measurable goals. This
book considers such difficulties and challenges, including a growing num-
ber of findings arguing that the ‘measurable outcomes’ approach has not
proved effective within sexual health communication (see Katz 2009;
Kippax 2012; Parker 2004). Applied Theatre & Sexual Health
Communication: Apertures of Possibility unpacks my own professional
practice but does not claim to offer answers; rather it contributes to the

© The Author(s) 2020 1

K. E. Low, Applied Theatre and Sexual Health Communication,
Contemporary Performance InterActions,
https://doi.org/10.1057/978-1-349-95975-4_1
2 K. E. LOW

debates around the practice of performance-led applied theatre in the field

and extends the boundaries of ongoing critical and reflective processes
around this work.
This book is based in South Africa. It is important here to offer a note
on terminology and history to appreciate the complexities inherent in
South Africa and the language used to describe its people. Apartheid was
a systematic dehumanising structure of racialised oppression that deliber-
ately devalued particular cultures and languages of its population. In 1950,
the apartheid government’s Population Registration Act No. 30 required
South Africans to be identified and classified as belonging to one of four
racial groups: ‘Africans’ (people of indigenous African heritage),
‘Coloured’ (people of mixed racial heritage), ‘Indian’ (people of South
Asian heritage), and ‘white’ (people of European heritage), while the
1950 Group Areas Act assigned racial groups to different residential areas.
Zimitri Erasmus explains how these categories ‘made race “real” materi-
ally—by entrenching unequal access to housing, employment, remunera-
tion, education, health and other social services—and also non-materially,
by defining where one could live, what one could aspire to be, and whom
one could love’ (Erasmus 2008: 172).
Yvette Hutchison is right to point out that apartheid’s ‘essentialising of
racial or ethnic difference [...] resulted in both confusion and offense’
(2013: xi) which continues today. Although many people came to see
themselves in terms of these white given categories, these categorisations,
especially that of Coloured identity, continue to be contested. In some
instances these terminologies have been reclaimed with agency and, as
self-descriptors, is political radicalism (see Erasmus 2001 and Ruiters
2009). Today, as Erasmus argues, ‘South Africans’ lived experiences
continue to be shaped by racialised material and subjective realities. This
can be seen in both the continued racialised inequalities and in the ways
South Africans use the concept of race today’ (2008: 172). While racial
terminology remains complicated and complex, these terms are still
commonly used as a demographic variable in South Africa.
The participants in the OPOS projects identified themselves as Black
even though they grew up speaking different languages. In this book, I
use the term ‘Black South Africans’ as articulated by the Black Consciousness
Movement, in the understanding that the phrase refers and links all people
who were oppressed under apartheid. Although now a democracy, the
legacy of the structural racism from enslavement, colonialism, and
apartheid continues to impact the lives of Black South Africans.1
 INTRODUCTION 3

In 2008, I ran the first of two performative arts-based projects called

Our Place, Our Stage (OPOS). These projects, based at the Etafeni Trust
in Nyanga, explored some of the key sexual health concerns facing young
Black South Africans and their community. Nyanga is a South African
township infamous for its violent crime rate (particularly towards women)
and significantly high rates of HIV prevalence.2 A year after the project
concluded, I interviewed 24-year-old Amanda Q, a participant, and asked
what had stood out from the project for her, and what was still pertinent
in her everyday experience. She replied:

I can’t say I talk specifically about those topics3 but it is part of my language.
I don’t say ‘today I must talk about this’. It is part of the language; it is part
of the conversation when I talk to the people. It is part of me.
(Amanda Q 2009)4

The topics Amanda Q is referring to include teenage pregnancy, violence

against women, rape, sexuality, and negotiating safe physical and emo-
tional relationships. During this interview, she shared with me how her
understanding of the sexual health issues discussed in the project has
become embodied and part of her everyday language. Amanda Q contin-
ues to choose to speak about the sexual health matters facing her com-
munity in spite of the social uncertainty, the pervasiveness of the moral
codes, and the negative attention she might garner for doing so.
Five years later, in another interview with me, Amanda Q echoes her
impulse to talk about sexual health matters as her responsibility because
she knows she has important things to say, which need to be heard in her
community (2014). Understanding Amanda Q’s desire to engage in social
communication around sexual health matters became the impetus for the
analysis this book offers. In wanting to talk about sexual health matters
which are both personal and pertinent to her community, Amanda Q’s
approach demonstrates a different kind of project outcome, a different
kind of change that resulted from her experience of engaging with the
OPOS project. Scrutinising such uncurated outcomes and understanding
their significance have become a leitmotif of this book. It is important to
establish here that I am not claiming that the OPOS project changed
Amanda Q’s own sexual behaviour, but rather that, following the project,
she chooses to speak out about her knowledge gained through her engage-
ment in the OPOS project.
4 K. E. LOW

Talking about sexual health matters in South Africa is contentious and

problematic in its many social contexts (Dickinson 2014), from the highly
secured, gated communities in wealthy cities like Johannesburg to the
nearby informal housing settlements. For a person living in one of South
Africa’s townships, where access to adequate healthcare and information is
limited, it is even more difficult to imagine an everyday conversation about
having a sexually transmitted infection (STI) or teenage pregancy, much
less starting a conversation about fears over your HIV status. Therefore,
while recognising the predominant sexual conservatism of South Africa,
the views expressed by Amanda Q can be considered as subtly resisting the
status quo, but also avoiding direct confrontation.
The urgency in terms of considering sexual health matters, particularly
in light of the South African AIDS epidemic and the pervasiveness of the
secrecy, stigma and shame surrounding discussions on sexual health for
young people, remains significant in the South African context.
Furthermore, historically, the countrywide mass communication and
behaviour change-led programmes of the late 1990s and early 2000s
focusing on the ABC approach (Abstain, Be faithful, or use Condoms)
failed to resonate with the people they sought most to reach (Katz 2009;
Kippax 2012; Parker 2004). David Dickinson, a sociologist working in the
field of HIV/AIDS prevention in South Africa in the early 2000s, has tell-
ingly noted: ‘we were trying to help people without knowing much about
them’ (2014: xxii).
While difficulty in discussing sexual health matters is experienced
worldwide, the material conditions in which the participants in the OPOS
project were attempting to do so reflects their contextual societal and
moral constraints. These insights underpinned the OPOS project with the
clear intention to be different, meaningful, and discursive; it was about
knowing the participants as people. The OPOS project facilitated a space
in which participants could feel free to ask questions about sexual health
matters, gain the confidence to ask questions of themselves and others,
and thus to consider their own health and health choices within a group
setting. For anyone, the knowledge that they have a choice and can make
choices, particularly in terms of having safe sexual relationships, is
important.
Finding ways of starting conversations about sexual health is complex.
Within theatre practice that addresses sexual health, allowing time to
develop and build relationships between participants, and with the
 INTRODUCTION 5

facilitator, is essential. Paying attention to the relational and considering

the impact of the work for Amanda Q became the catalyst for a further
stage of the research, where I questioned what lay behind her words.
Through investigating moments of social communication, the networks of
care and the moments of subtle resistance that occurred during and around
the project, I began to pay attention to subtle, discrete revelations which
emerged through the work. Reflecting on the conversations in our inter-
views over the years, I began to realise the need to take a closer look at the
moments and comments that were not easily categorisable. It prompted
me to think what else the work might be doing, other than empowering
young women and men to negotiate condom use. I term this act of notic-
ing seemingly inconsequential moments apertures of possibility. In my
practice, paying attention to these apertures invited me to pause and thus
glimpse other possibilities which here were the ways in which individuals
developed their own understandings of what safe sexual health meant for
them. Engaging in this reconsideration, it became apparent that there
were a myriad of possible, ephemeral outcomes from the practice.
Applied theatre practitioners work in an instinctive way and many of us
have an instinctive response to do something when confronted by experi-
ences or events that concern us. By creating and facilitating work on a
particular issue, we have a deep investment in the work succeeding and
having value, as well as having meaning for the participants involved. But
this desire to do something troubles me and should perhaps continue to
trouble some of the assumed certainties in the applied theatre field.
Understanding what it is that happens in applied theatre practice needs to
come from defining our own values and outcomes if we are to avoid the
potential pitfalls of falling into either the rescue mode or the ‘nudge’ trap
of the neoliberal agenda.5 The need to revise the idea that applied theatre
needed to be transformative—a notion often held within the applied the-
atre field—became essential to the core values of my practice.
Reconsidering the seminal ideas of a field can lead to different ways of
understanding that discipline. For example, in his 1973 analysis of how
anthropologists and ethnographers engage with the theory of culture,
Clifford Geertz (2003) draws from Susanne Langer’s 1941 observation of
the way a grande idée arrives and galvanises the field. Examining the philo-
sophical role of meaning, Geertz describes the process that occurs the
moment a new idea becomes subsumed into theoretical and conceptual
frameworks. He notes how:
6 K. E. LOW

After we have become familiar with the new idea, however, after it has
become part of our general stock of theoretical concepts, our expectations
are brought more into balance with its actual uses, and its excessive popular-
ity is ended. […] It becomes, if it was, in truth, a seminal idea in the first
place, a permanent and enduring part of our intellectual armory. But it no
longer has the grandiose, all-promising scope, the infinite versatility of
apparent application, it once had. The second law of thermodynamics, or
the principle of natural selection […] does not explain everything, not even
everything human, but it still explains something; and our attention shifts to
isolating just what that something is. (Geertz 2003: 173–4, emphasis added)

Geertz’s idea speaks more broadly to the field of applied theatre, where an
understanding of the impact of theatrical engagement could be, or has
become, in Geertz’s words ‘a permanent and enduring part of our intel-
lectual armory’. Indeed, Geertz’s idea is pertinent to my experience of and
engagement with applied theatre practice and the process I went through
as a practitioner working in the field of sexual health communication. My
beliefs and expectations of what engagement in theatre practices should
achieve began to be more tempered. In particular, Geertz’s theorisation
prompted me to question how impact and transformation as concepts and
as tools could be reinvigorated within the field of applied theatre practice.
While this response echoes existing discussions in the field of applied
theatre (see Hughes and Nicholson 2015: 4–5), in the South African con-
text there is still a focus on transformation. Certain uses of theories of
transformation and empowerment, although radical in their inception, can
be made banal either because of the way they proliferate through various
domains of discourse and practice or because their deployment becomes
far removed from the context of their original enunciation. Rather, I sug-
gest that the power of these theories, which have been somewhat diluted
as they have become pervasive, actually holds an essence that requires a
form of re-inspection, or re-looking. Therefore, borrowing and extending
Geertz’s argument, this book explores the idea that while transformation
does ‘not explain everything’, it may still go some way in explaining what
the something in applied theatre could be. I draw on Dani Snyder-Young’s
thinking when looking at the something that occurs in applied theatre
practice. In particular, she looks at what the impact of the by-products of
the practice can be and how they emerge for the audience member or the
participants involved: ‘[t]hese byproducts are often accidental and
 INTRODUCTION 7

tangential to the original goals of a project or a production—but can have

powerful impacts on participants and audience members’ (2013: 8).
Snyder-Young’s suggestion of the emergence of unanticipated or unin-
tended by-products suggests that despite them not necessarily being the
goal of the work, this is something to be celebrated. Yet my understanding
of what that something is, is qualitatively different to Snyder-Young; my
understanding is about the spaces to see and explore different ways of
being and holding on to that knowledge—about being able to articulate
this knowledge on one’s own terms and recognising these somethings as
significant and of value. What if it is a moment of subtle resistance to the
expectation of behaving in a particular manner? Or to the expectation of
conforming to particular societal codes? Either of which, when coupled
with other similar experiences, can lead to a sense of expertise and a desire
or impetus to discuss your knowledge with others. The potential for estab-
lishing a sense of expertise or a desire to talk about sexual health is exam-
ined within the developing focus on affect and the affective experience
within the field (Thompson 2009; Shaughnessy 2012) and expertise
within the field of pedagogy and interpreting (see Moser-Mercer 2000,
2008). The impulse or compulsion outcome may appear to be a simpler,
less quantifiable outcome, but it is one which is equally, if not more,
important than an overtly measurable outcome. With this in mind, the
scope of this book is not about evaluating the benefits and disadvantages
of using applied theatre in sexual health communication. Rather it is a re-­
examination of what occurs through applied theatre practice and a realisa-
tion of what these somethings that occur could be.
There lies a greater potential, a more stable set of knowledges and
engagements for the participants involved, without such conventionally
measurable goals.6 Rather than engaging with a potentially generalised
target for outcomes, the participants were able to realise that the under-
standings they reached were true and relevant to them as individuals and
as a community. My decision to pursue such an approach facilitated the act
of participating and engaging in meaningful, dialogical theatrical experi-
ences. This led to moments where participants could question and see
alternative ways of both being and interacting. The OPOS project was an
opportunity for a new approach to sexual health communication and,
through a reflective return to the project, a deeper understanding devel-
oped of what it is that happens in the moment of theatre-making.
Another random document with
no related content on Scribd:
puuhia, mutta koko niiden kahden viikon aikana, jotka kivulloinen
poika eli, hän ei juuri ollenkaan siihen katsonut, ei edes tahtonut
huomata sitä ja pysytteli yleensä poissa tuvasta. Mutta kun poika
kahden viikon kuluttua kuoli rohtumaan, niin hän itse pani sen
arkkuun, katseli sitä syvän surun vallassa, ja kun sen pieni, matala
hauta luotiin umpeen, niin hän lankesi polvilleen ja kumarsi haudan
edessä maahan asti. Sen jälkeen hän ei moneen vuoteen
kertaakaan maininnut lapsestaan, eikä Marfa Ignatjevnakaan hänen
läsnäollessaan kertaakaan muistellut lastaan, ja kun hän sattui
jonkun kanssa puhumaan »lapsosestaan», niin hän puhui kuiskaten,
vaikka Grigori Vasiljevitš ei olisikaan ollut saapuvilla. Tuosta pikku
haudasta lähtien Grigori, kuten Marfa Ignatjevna huomautti, alkoi
etupäässä askaroida »jumalallisissa asioissa», luki Pyhäin miesten
elämäkerrastoa, enimmäkseen ääneti ja yksin, pannen joka kerta
silmilleen hopeasankaiset silmälasinsa. Harvoin hänellä oli tapana
lukea ääneen, vain ison paaston aikana. Hän rakasti Jobin kirjaa,
hankki jostakin itselleen jäljennöksen »Jumalan miehen, isämme
Iisakki Sirinin» sanoista ja saarnoista, luki sitä itsepintaisesti
vuodesta vuoteen, ei ymmärtänyt siitä juuri mitään, mutta kenties
siitä syystä piti tätä kirjaa mitä suurimmassa arvossa ja rakasti sitä.
Viime aikoina hän oli alkanut kallistua ja syventyä ruoskijain lahkoon,
mihin oli tilaisuutta naapurissa. Se teki nähtävästi järkyttävän
vaikutuksen häneen, mutta hän ei katsonut sopivaksi siirtyä uuteen
uskoon. »Jumalallisten asiain» harrastus teki luonnollisesti hänen
kasvojensa ilmeen vielä arvokkaammaksi.

Kenties hän oli taipuvainen mystisismiin. Nytpä aivan parahiksi

hänen kuusisormisen lapsensa ilmestyminen maailmaan ja
kuoleminen sattui yhteen erään toisen sangen omituisen,
odottamattoman ja erikoislaatuisen tapahtuman kanssa, joka jätti
hänen sieluunsa, kuten hän myöhemmin kerran itse lausui,
»leiman». Tapahtui niin, että saman päivän jälkeisenä yönä, jolloin
heidän kuusisorminen lapsukaisensa oli haudattu, Marfa Ignatjevna
heräsi ja oli kuulevinaan äskensyntyneen lapsen itkun kaltaista
ääntä. Hän pelästyi ja herätti miehensä. Tämä kuunteli ja huomautti,
että se oli pikemminkin jonkun vaikertelua, »on ikäänkuin
naisihminen». Hän nousi ja pukeutui. Oli jokseenkin lämmin
toukokuun yö. Mentyään portaille hän kuuli selvästi, että vaikerrus
kuului puistosta. Mutta puisto lukittiin yöksi pihan puolelta, eikä sinne
päässyt muuta kuin tätä tietä, sillä puistoa ympäröi luja ja korkea
aita. Grigori palasi tupaan, sytytti lyhdyn, otti puiston avaimen ja
välittämättä vaimonsa hysteerisestä kauhusta ja vakuutuksista, että
hän kuuli yhä edelleen lapsen itkua ja että itkijä varmasti oli hänen
poikansa, joka kutsui häntä, hän lähti ääneti puistoon. Täällä hän
huomasi selvästi, että valitus kuului heidän saunastaan, joka oli
puistossa lähellä porttia, ja että valittaja todellakin oli nainen.
Avattuaan saunan oven hän näki näyn, joka sai hänet
jähmettymään: mielenvikainen nainen, joka kuljeksi kaupungin
kaduilla ja jonka koko kaupunki tunsi nimellä Lizaveta Smerjaštšaja,
oli laittautunut heidän saunaansa ja juuri synnyttänyt lapsen.
Pienokainen makasi hänen vierellään, ja hän itse oli kuolemaisillaan.
Hän ei puhunut mitään jo siitäkin syystä, että ei osannut puhua.
Mutta kaikki tämä vaatii eri selityksen.

2.

Lizaveta Smerjaštšaja
 Tässä oli muudan erikoinen asianhaara, joka syvästi järkytti
Grigorin mieltä ja sai erään epämiellyttävän ja inhoittavan entisen
epäluulon hänessä lopullisesti vahvistumaan. Tuo Lizaveta
Smerjaštšaja [Smerjaštšaja = haiseva] oli hyvin pienikokoinen
tyttönen, »hiukan yli kahden arssinan», kuten häntä hellästi
muistelivat hänen kuoltuaan monet kaupunkimme hurskaat eukot.
Hänen kahdenkymmenen vuoden vanhat kasvonsa, terveen
näköiset, leveät ja punakat, olivat aivan tylsä-ilmeiset. Silmien katse
oli liikkumaton ja epämiellyttävä, vaikkakin nöyrä. Koko elämänsä
ajan, kesät, talvet, hän kulki avojaloin ja vain hamppukankaiseen
paitaan puettuna. Hänen melkein mustat, erittäin sakeat hiuksensa,
jotka olivat kähärät kuin pässin villa, muodostivat hänen päälaelleen
aivan kuin ison hatun. Sitäpaitsi ne olivat aina mullan ja loan
tahrimat, ja niihin oli tarttunut lehtiä, tikkuja, höylänlastuja, sillä hän
nukkui aina paljaalla maalla ja loassa. Hänen isänsä oli koditon,
rappiolle joutunut ja kivulloinen pikkuporvari Ilja, suuri juoppo, joka jo
monta vuotta oli elänyt jonkinmoisena työmiehenä eräällä
varakkaalla isäntäväellä, joka myös oli kaupunkimme porvareita.
Lizavetan äiti oli kauan sitten kuollut. Aina sairaalloinen ja äreä Ilja
pieksi epäinhimillisesti Lizavetaa, kun tämä tuli kotiin. Mutta hän kävi
kotona harvoin, sillä hän sai elantonsa kaupungilla, jossa häntä
pidettiin mielenvikaisena Jumalan lapsena. Sekä Iljan isäntäväki että
Ilja itse kuin myös monet sääliväiset kaupungin asukkaat, varsinkin
kauppiassäätyyn kuuluvat, olivat usein koettaneet saada Lizavetan
parempiin pukimiin kuin pelkkään paitaan, ja pukivat aina talveksi
hänen ylleen lyhyen turkin ja panivat hänen jalkoihinsa saappaat.
Hän antoi tavallisesti vastaansanomatta pukea kaiken ylleen, mutta
meni sitten pois ja riisui jossakin, tavallisesti tuomiokirkon eteisessä,
ehdottomasti yltään kaiken, mikä hänelle oli lahjoitettu, — olipa se
sitten huivi, hame, turkki tai saapaspari, — jätti kaikki siihen
paikkaan ja poistui avojaloin ja vain paita yllään kuten ennenkin.
Kerran tapahtui, että läänimme uusi kuvernööri oli tarkastusmatkalla
kaupungissamme, ja hänen parhaimpia tunteitaan loukkasi suuresti
Lizavetan näkeminen, ja vaikka hän ymmärsi, että tämä oli
»hassahtava», kuten hänelle ilmoitettiinkin, niin hän kuitenkin
huomautti vakavasti, että nuori tyttö, joka kuljeksii ympäri
paitasillaan, loukkaa siveyttä ja on senvuoksi poistettava. Mutta
kuvernööri matkusti pois ja Lizaveta sai olla niinkuin ennenkin.
Viimein hänen isänsä kuoli, ja nyt orpona hän tuli kaupungin kaikille
hurskaille ihmisille entistä rakkaammaksi. Häntä näyttivät tosiaankin
kaikki rakastavan, vieläpä koulupojatkin, jotka ovat kujeilevaa väkeä.
Hän meni tuntemattomiin taloihin, eikä kukaan ajanut häntä pois,
vaan päinvastoin jokainen hyvitteli ja antoi rovon. Kun hän sai
roponsa, niin hän heti vei sen ja pisti johonkin keräyslippaaseen,
kirkon tai vankilan hyväksi. Jos hänelle markkinapaikalla annettiin
vehnäleipä tai sämpylä, niin hän ehdottomasti meni ja antoi sen
ensimmäiselle vastaantulevalle lapselle tai myös pysähdytti jonkun
meidän rikkaimpia rouviamme ja antoi hänelle, ja rouvat ottivat
ilomielin vastaan. Itse hän käytti ravinnokseen ainoastaan mustaa
leipää ja vettä. Hän pistäytyi usein rikkaaseen kauppapuotiin,
istuutui, siellä oli kallista tavaraa ja rahojakin, mutta isäntäväki ei
koskaan pitänyt häntä silmällä, sillä tiedettiin, että vaikka hänen
ulottuvilleen pantaisiin tuhansia ruplia rahaa ja unohdettaisiin siihen,
niin hän ei ottaisi kopeekkaakaan. Kirkkoon hän poikkesi harvoin.
Yönsä hän nukkui joko kirkkojen eteisissä tai kiipesi jonkin säleaidan
yli (meillä on vielä tähän päivään asti säilynyt paljon säleaitoja lauta-
aitojen asemesta) nukkumaan jonkun kasvitarhassa. Kotiinsa, t.s.
niiden isäntien taloon, joiden luona hänen isävainajansa asui, hän
saapui noin kerran viikossa, mutta tuli talvella joka päivä, kuitenkin
vain yöksi, ja nukkui joko eteisessä tai navetassa. Ihmeteltiin, että
hän kesti moista elämäntapaa, mutta hän oli siihen jo tottunut.
Vaikka hän oli pienikokoinen, niin hän oli ruumiinrakenteeltaan
harvinaisen vahva. Muutamat meidänkin kaupunkimme säätyläiset
vakuuttivat, että hän teki tätä kaikkea vain ylpeydestä, mutta tuo
selitys ei tuntunut oikein luontevalta: eihän hän osannut edes puhua
sanaakaan, liikutti vain toisinaan kieltään ja ynisi — mitäpä ylpeyttä
siinä olisi ollut. Tapahtuipa, että kerran (siitä on jo pitkä aika) eräänä
valoisana ja lämpimänä syyskuun yönä, täysikuun aikana, meidän
oloissamme varsin myöhäisenä hetkenä, muudan juopunut joukko
ryyppyretkellä olleita herrasmiehiämme, viisi tai kuusi uljasta miestä,
oli palaamassa klubista »takatietä» koteihinsa. Syrjäkadun
molemmin puolin oli säleaita, jonka takana olivat kadun varrella
olevien talojen kasvitarhat. Itse syrjäkatu päättyi kapeaan siltaan,
joka vei yli sen haisevan ja pitkän lätäkön, jota meillä toisinaan oli
tapana nimittää joeksi. Säleaidan vieressä näki seurueemme
Lizavetan nukkuvan nokkosten ja takiaisten keskellä. Iloisella tuulella
olevat herrat pysähtyivät nauraa hohottaen hänen luokseen ja
alkoivat laskea sukkeluuksia käyttäen mahdollisimman vapaata
kieltä. Eräälle nuorelle herralle lennähti äkkiä päähän sangen hurja
kysymys aivan mahdottomasta aiheesta: »voiko kukaan, olipa se
ken hyvänsä, pitää tuollaista eläintä naisena, vaikkapa esimerkiksi
nyt j.n.e.» Kaikki päättivät täynnä ylpeätä inhoa, ettei voi. Mutta
tässä joukossa sattui olemaan myös Fjodor Pavlovitš, ja hän hyppäsi
heti esille ja päätteli heti, että voi pitää naisena, vieläpä varsin hyvin,
ja että tämä on tavallaan pikanttiakin y.m., y.m. Totta on, että hän
tähän aikaan kovin teennäisestikin pyrki näyttelemään narrin osaa,
mielellään hypähteli esille ja huvitti herroja, vaikka tietysti tekeytyi
heidän vertaisekseen, mutta oli itse asiassa heidän edessään
mateleva palvelija. Tämä tapahtui juuri siihen aikaan, jolloin hän sai
Pietarista tiedon ensimmäisen vaimonsa Adelaida Ivanovnan
kuolemasta ja jolloin hän suruharso hatussa joi ja irstaili niin, että
muut kaupunkilaiset, kaikkein suurimmat hurjastelijatkin, sitä
katsellessaan tunsivat kylmiä väreitä ruumiissaan. Seurue tietysti
alkoi nauraa kuullessaan yllättävän mielipiteen. Joku seurasta alkoi
yllyttää Fjodor Pavlovitšia, mutta muut alkoivat syljeskellä entistä
enemmän, vaikka kaikki edelleen olivat ylen iloisella tuulella, ja
lopulta kaikki menivät tiehensä. Myöhemmin vakuutti Fjodor
Pavlovitš valallisesti, että hänkin poistui silloin yhdessä toisten
kanssa. Kenties hän oli niin tehnytkin, kukaan ei sitä varmasti tiedä
eikä ole tietänyt, mutta noin viisi tai kuusi kuukautta myöhemmin
alettiin kaupungissa puhua suuresti ja vilpittömästi paheksuen, että
Lizaveta oli raskaana, kyseltiin ja koetettiin ottaa selville: kenen
katalaa työtä se on, kuka on syyllinen? Silloinpa äkkiä levisi
kaupungille se kamala huhu, että tihutyön tekijä on tuo samainen
Fjodor Pavlovitš. Mistä tuo huhu sai alkunsa? Siitä
herrasmiesjoukosta, joka oli ollut hauskaa pitämässä, oli
kaupungissa tähän aikaan enää vain yksi ainoa mies, hänkin jo
ikämies ja kunnianarvoisa valtioneuvos, jolla oli perhe ja
täysikasvuisia tyttäriä ja joka ei suinkaan olisi ruvennut mitään juttuja
levittämään, vaikka jotakin olisi tapahtunutkin. Muut osanottajat, noin
viisi miestä, olivat tähän aikaan jo menneet muualle. Mutta huhu
viittasi suoraan Fjodor Pavlovitšiin ja jatkui semmoisena. Tämä ei
siitä ollut sanottavasti millänsäkään: hän ei olisi katsonut arvonsa
mukaiseksi ryhtyä antamaan selityksiä pikkukauppiaille tai
vähäpätöisille porvareille. Siihen aikaan hän oli ylpeä ja puheli vain
omassa virkamiesten ja aatelisten seurassa, joille hänestä oli niin
paljon huvia. Näihin aikoihin juuri Grigori tarmokkaasti ja kaikin
voimin puolusti herraansa kaikkia panetteluja vastaan, vieläpä oli
valmis hänen puolestaan riitelemään ja väittelemään, ja saikin
vaikuttaneeksi moneen. — Tuo halpa nainen on itse syyllinen, —
puhui hän vakuuttavasti, ja tihutyön tekijä ei ollut kukaan muu kuin
»kaistapää Karp» (niin nimitettiin erästä siihen aikaan kaupungissa
tunnettua, peloittavaa vankia, joka oli paennut lääninvankilasta ja
lymyili kaupungissamme). Tämä arvelu näytti todennäköiseltä, Karp
oli kaikkien muistossa, ja nimenomaan muistettiin, että juuri noina
öinä syksypuolella hän oli liikuskellut kaupungilla ja tehnyt kolme
ryöstöä. Mutta koko tämä tapahtuma ja kaikki nämä jutut eivät
ollenkaan tehneet loppua yleisestä myötätunnosta onnetonta
vähämielistä kohtaan, vaan päinvastoin häntä alettiin entistä
enemmän suojella ja hoidella. Kauppiaan vaimo Kondratjeva,
varakas leski, meni puuhissaan niin pitkälle, että sijoitti huhtikuun
lopulla Lizavetan taloonsa pitääkseen hänet siellä synnytykseen asti.
Häntä pidettiin valppaasti silmällä. Kaikesta valppaudesta huolimatta
kuitenkin kävi niin, että viimeisen päivän iltana Lizaveta äkkiä salaa
poistui Kondratjevan luota ja joutui Fjodor Pavlovitšin puutarhaan.
Kuinka hän silloisessa tilassaan oli voinut kiivetä puutarhan korkean
ja vankan aidan yli, se jäi jonkinlaiseksi arvoitukseksi. Toiset väittivät,
että hänet oli »kannettu yli», toiset taas, että hän oli »kantautunut
yli». Luultavinta on, että kaikki oli tapahtunut tosin varsin taitavalla,
mutta silti aivan luonnollisella tavalla, niin, että Lizaveta, joka oli
tottunut kiipeämään säleaitojen yli vieraisiin tarhoihin viettääkseen
niissä yönsä, oli jotenkuten kiivennyt Fjodor Pavlovitšin aidalle ja
hypännyt siitä, vahingoksi itselleen, alas puutarhaan huolimatta
tilastaan. Grigori riensi Marfa Ignatjevnan luo ja lähetti hänet
auttamaan Lizavetaa sekä juoksi itse hakemaan kätilöä, vanhaa
porvarisvaimoa, joka asui lähellä. Lapsi saatiin pelastetuksi, mutta
Lizaveta kuoli ennen päivän koittoa. Grigori otti pienokaisen, vei sen
kotiinsa, pani vaimonsa istumaan ja asetti lapsen hänen polvilleen
aivan hänen rintaansa vastaan. — Jumalan lapsi, orpo, on kaikkien
omainen, varsinkin minun ja sinun. Tämän on meidän pikku
vainajamme meille lähettänyt ja tämä on paholaisen pojan ja
vanhurskaan naisen jälkeläinen. Ruoki häntä, äläkä enää itke. —
Niin Marfa Ignatjevna sitten kasvattikin lapsen. Se kastettiin ja sen
nimeksi pantiin Pavel ja isän mukaan kaikki kenenkään neuvomatta
alkoivat mainita häntä Fjodorovitšiksi. Fjodor Pavlovitš ei pannut
vastaan ja piti tätä huvittavanakin, vaikka edelleen kaikin voimin
kielsi kaiken. Kaupungissa herätti myötätuntoa se, että hän otti
taloonsa turvattoman lapsen. Myöhemmin Fjodor Pavlovitš sepitti
löytölapselle sukunimenkin: hän antoi sille nimen Smerdjakov, äidin
Lizaveta Smerjaštšajan mukaan. Tästä Smerdjakovista juuri tuli
Fjodor Pavlovitšin toinen palvelija, ja hän asui kertomuksemme
alkaessa sivurakennuksessa yhdessä ukko Grigorin ja Marfa-ämmän
kanssa. Häntä käytettiin kokin tehtäviin. Olisi hyvin tarpeellista
mainita hänestä yhtä ja toista erityisesti, mutta minua hävettää
kiinnittää lukijani huomiota niin kauan noin tavallisiin palvelijoihin ja
siksi palaan kertomukseeni luottaen siihen, että jotenkuten tulee
itsestään tilaisuus saada Smerdjakovista selvyyttä kertomuksen
jatkuessa.

3.

Palavan sydämen tunnustus. Runojen muodossa.

Kuultuaan isänsä käskyn, jonka tämä huusi hänelle rattailta, kun

lähti luostarista, Aljoša jäi vähäksi aikaa seisomaan paikalleen hyvin
ymmällä. Ei niin, että hän olisi seisonut kuin patsas — semmoista ei
tapahtunut. Päinvastoin hän kesken kaiken rauhattomuuden ennätti
kohta käväistä igumenin keittiössä ottamassa selville, mitä isäukko
oli tehnyt sisällä. Mutta sitten hän kuitenkin lähti matkaan siihen
luottaen, että kaupunkiin kulkiessaan ennättää jotenkuten ratkaista
tehtävän, joka painoi hänen mieltään. Sanon jo edeltäkäsin: isän
huutoja ja käskyä muuttaa kotiin »tyynyineen ja patjoineen» hän ei
ollenkaan pelännyt. Hän ymmärsi varsin hyvin, että muuttokäsky,
joka annettiin toisten kuullen ja tuolla tavoin huutamalla, oli annettu
»innostuksessa», vieläpä niin sanoakseni kauneuden vuoksi, —
samaan tapaan kuin jokin aika sitten heidän kaupungissaan eräs
pikkuporvari, joka oli vahvasti juopotellut, omilla nimipäivillään
vieraitten läsnäollessa suuttuneena siitä, että hänelle ei annettu
enää viinaa, alkoi äkkiä särkeä omia astioitaan, repiä omia ja
vaimonsa vaatteita, lyödä rikki huonekalujaan ja lopuksi
ikkunaruutuja, kaikkea vain komeuden vuoksi; näin oli nyt käynyt
myös hänen papalleen. Selvittyään humalastaan seuraavana
päivänä juopotteleva pikkuporvari tietysti oli pahoillaan siitä, että oli
särkenyt kuppinsa ja lautasensa. Aljoša tiesi, että ukkokin luultavasti
jo huomenna tai kenties jo tänään päästää hänet takaisin luostariin.
Hän oli täysin vakuutettu siitä, että isän tarkoitus oli loukata jotakuta
muuta eikä häntä. Aljoša oli vakuutettu siitä, että ei kukaan koko
maailmassa milloinkaan halua loukata häntä eikä edes voisikaan sitä
tehdä. Tämä oli hänelle selviö kerta kaikkiaan eikä antanut aihetta
mietiskelyyn, ja tämän vuoksi hän kulki eteenpäin vähääkään
empimättä.

Mutta tällä hetkellä liikkui hänen mielessään eräs toinen pelko,

aivan toisenlaatuinen ja sitäkin kiusallisempi, kun hän ei itsekään
olisi osannut sitä määritellä, nimittäin pelko naista kohtaan,
nimenomaan Katerina Ivanovnaa kohtaan, joka niin hartaasti pyysi
häntä äskeisessä, rouva Hohlakovin hänelle tuomassa kirjelipussa
tulemaan luokseen jonkin asian takia. Tämä pyyntö ja tieto, että oli
välttämättömästi mentävä, toivat heti jonkinmoisen ahdistavan
tunteen hänen sydämeensä, ja kuta pitemmälle aamu oli kulunut,
sitä kipeämmältä tuo tunne oli hänessä alkanut tuntua huolimatta
kaikista sen jälkeen sattuneista kohtauksista ja tapahtumista
luostarissa ja äsken igumenin luona j.n.e., j.n.e. Hän ei pelännyt sen
vuoksi, että ei tietänyt, mistä Katerina Ivanovna aikoi hänen
kanssaan puhua ja mitä hän hänelle vastaisi. Eikä hän myöskään
pelännyt häntä naisena: naisia hän oli oppinut tuntemaan, joskin
vähän, niin kuitenkin koko elämänsä ajan; lapsuudestaan alkaen
aina luostariin menoon asti hän olikin elänyt vain naisten parissa.
Hän pelkäsi juuri tätä naista, nimenomaan juuri Katerina Ivanovnaa.
Hän pelkäsi häntä siitä ajasta asti, jolloin oli ensimmäisen kerran
hänet nähnyt. Kaiken kaikkiaan hän oli hänet nähnyt vain kerran tai
kahdesti, mahdollisesti kolmasti, oli myös kerran sattumalta puhunut
hänen kanssaan jonkin sanan. Hän muisti hänet kauniina, ylpeänä ja
lujatahtoisena tyttönä. Mutta tytön kauneus ei häntä ahdistanut, vaan
jokin muu. Juuri tuo pelon selittämättömyys nyt tekikin hänessä tuon
pelon voimakkaammaksi. Tuon tytön tarkoitusperät olivat mitä
parhaat, hän tiesi sen: tyttö pyrki pelastamaan hänen veljensä
Dmitrin, joka jo oli syyllinen tytön edessä, ja pyrki siihen vain
jalomielisyydestä. Ja kuitenkin, siitä huolimatta, että hänen täytyi
antaa tunnustus kaikille näille kauniille ja jaloille tunteille ja myöntää
ne oikeutetuiksi, kävivät kylmät väreet pitkin hänen selkäänsä sitä
enemmän, mitä lähemmäksi Katerina Ivanovnan taloa hän ehti.

Hän ymmärsi, että veljeään Ivan Fjodorovitšia, joka oli Katerina

Ivanovnan kanssa niin läheisissä väleissä, hän ei tapaa tämän
luona: veli Ivan oli nyt varmaankin isänsä mukana. Vielä varmempaa
oli, että hän ei tapaisi siellä veljeään Dmitriä, ja hän aavisti mistä
syystä. He keskustelisivat siis kahden kesken. Hänen teki kovin
mielensä tavata ennen tätä kohtalokasta keskustelua veljensä Dmitri
ja pistäytyä tämän luo. Näyttämättä kirjettä voisi hänen kanssaan
saada jotakin puhutuksi. Mutta veli Dmitri asui kaukana eikä
luultavasti myöskään ollut nyt kotona. Seisottuaan hetkisen
paikallaan hän viimein teki lopullisen päätöksen. Tehtyään
tavanmukaisen nopean ristinmerkkinsä ja hymähdettyään heti sen
jälkeen jollekin hän lähti varmoin askelin astumaan peloittavan
naisen luo.

Hän tiesi, missä tämä asui. Jos olisi pitänyt mennä Isolle kadulle,
sitten torin poikki j.n.e., niin olisi matka ollut verraten pitkä. Meidän
pikku kaupunkimme on tavattoman hajanainen, ja välimatkat siinä
saattavat olla melko pitkiä. Lisäksi vielä häntä odotti hänen isänsä,
joka kenties ei vielä ollut unohtanut käskyään ja saattoi ruveta
kiukuttelemaan, minkä vuoksi oli kiiruhdettava, jotta ennättäisi
kaikkiin paikkoihin. Kaikista näistä syistä hän päätti oikaista matkaa
kulkemalla takateitä, jotka hän tunsi kuin viisi sormeaan. Takateitä
kulkeminen oli kulkua melkein tiettömien paikkojen läpi ja autioitten
tonttien kautta, kiipeämällä toisinaan vieraitten säleaitojen yli ja
sivuuttamalla vieraita pihoja, joissa muuten kaikki hänet tunsivat ja
jokainen häntä tervehti. Tällä tavoin tuli matka Isolle kadulle puolta
lyhyemmäksi. Tällöin hänen piti eräässä paikassa kulkea hyvin
läheltä isänsä taloa, sen viereisen puutarhan ohi, joka kuului
vanhaan, pieneen, kallellaan olevaan, neli-ikkunaiseen taloon.
Tämän talorähjän omisti, kuten Aljoša tiesi, eräs kaupungin
pikkuporvaristoon kuuluva jalaton eukko, joka asui yhdessä
tyttärensä kanssa. Tytär oli ollut sivistyneen maailman sisäkkönä
pääkaupungissa ja vielä äskettäin palvellut kenraalien perheissä,
mutta oli nyt jo noin vuoden verran ämmän sairauden takia ollut
kotona ja komeillut hienoilla puvuillaan. Tämä eukko tyttärineen oli
kuitenkin joutunut hirveään köyhyyteen, niin että he kävivät joka
päivä naapurinsa Fjodor Pavlovitšin keittiössä hakemassa lientä ja
leipää. Marfa Ignatjevna ammenteli sitä heille mielellään. Mutta tytär,
vaikka kävikin lientä hakemassa, ei kuitenkaan myynyt ainoatakaan
puvuistaan, ja olipa eräässä niistä hyvin pitkä laahustinkin. Tämän
viimeksimainitun seikan oli Aljoša saanut tietää, tietysti sattumalta,
ystävältään Rakitinilta, joka tiesi ehdottomasti kaikki kaupungin asiat,
ja hän oli asian kuultuaan sen luonnollisesti unohtanut. Mutta kun
hän saapui naapurin puutarhan kohdalle, niin hän yht'äkkiä muisti
juuri tuon laahustimen, kohotti nopeasti päänsä, jonka hän
alakuloisena ja mietteissään oli painanut alas, ja… kohtasi äkkiä
jotakin aivan odottamatonta.

Säleaidan takana naapurin puutarhassa seisoi jonkin korokkeen

päälle kiivenneenä hänen veljensä Dmitri Fjodorovitš rintaa myöten
aidan yli työntyneenä ja antoi hänelle kaikin voimin käsillään
merkkejä, kutsui ja houkutteli häntä luokseen ilmeisesti peläten ei
vain huudahtamista, vaan ääneen puhumistakin, jotta häntä ei
kuultaisi. Aljoša juoksi heti aidan luo.

— Hyvä oli, että sinä itse katsahdit tänne, muuten olin vähällä
huutaa sinua, — kuiskasi Dmitri Fjodorovitš hänelle iloisesti ja
kiireesti. — Kiipeä tänne! Pian! Ah, miten oivallista, että tulit. Ajattelin
juuri sinua…

Aljoša oli itsekin iloissaan, mutt'ei vain oikein tietänyt, miten

pääsisi aidan yli. Mutta Mitja tarttui voimakkaalla kädellään hänen
kyynärpäähänsä ja auttoi hyppäämään. Kooten kouraansa viittansa
liepeet Aljoša hyppäsi aidan yli ketterästi kuin paljasjalkainen
kaupunkilaispoika.

— No, liikutahan jalkojasi, mennään! — kuiskasi Mitja

ihastuksissaan.
 — Minne sitten? — kuiskasi Aljoša puolestaan katsellen joka
taholle ja huomaten olevansa aivan tyhjässä puutarhassa, jossa ei
ollut ketään muita kuin he kaksi. Puutarha oli pieni, mutta isäntäväen
talorähjä oli kuitenkin noin viidenkymmenen askelen päässä heistä.
— Täällähän ei ole ketään, miksi sinä kuiskutat?

— Miksi kuiskin? Ah, piru vieköön, — huudahti äkkiä Dmitri

Fjodorovitš täydellä äänellä, — miksi tosiaankin kuiskin? No, tästä
näet itse, kuinka luonnon päättömyys voi tulla esille. Minä olen täällä
väijyksissä ja vaalin salaisuutta. Selitys tulee myöhemmin, mutta
ymmärtäen, että on kysymyksessä salaisuus, minä aloin äkkiä
puhuakin salaisesti ja kuiskuttelen kuin hölmö, vaikka se on
tarpeetonta. Menkäämme! Kas tuonne! Ole siihen asti vaiti. Tahdon
suudella sinua!

Kiitos Korkeimman maan päällä, kiitos Hänen minussa…

Äsken juuri ennen tuloasi täällä istuessani minä tätä toistelin…

Puutarha oli noin desjatinan laajuinen tai hieman laajempi, mutta

puita oli istutettu vain sen reunoille, kaikkien neljän aidan vierustalle,
— omenapuita, vaahteroita, lehmuksia, koivuja. Puutarhan keskusta
oli tyhjä, ja sen peitti niitty, josta saatiin joka kesä muutamia puutia
heinää. Puutarhan antoi emäntä keväisin vuokralle muutamasta
ruplasta. Oli myös vaapukka-, karviaismarja- ja viinimarjapenkkejä,
nekin aitojen vieressä. Aivan talon luona oli äskettäin laitettuja
vihanneslavoja. Dmitri Fjodorovitš vei vieraansa erääseen
kauimpana talosta olevaan puutarhan nurkkaan. Siellä tiheässä
kasvavien lehmusten ja vanhojen viinimarja- ja seljapensaitten,
koiranheisipuiden ja syreenien keskellä näkyi yht'äkkiä jotakin
vanhan, viheriäisen huvimajan jätteiden kaltaista. Huvimaja oli
mustunut ja kallellaan, siinä oli ristikkoseinä ja tiivis katto, ja se
saattoi vielä suojata sateelta. Huvimajan oli rakentanut, Herra ties
milloin, kertomusten mukaan noin viisikymmentä vuotta sitten, eräs
talon silloinen haltija Aleksandr Karlovitš von Schmidt, entinen
everstiluutnantti. Mutta kaikki oli jo lahonnutta, lattia oli mätä, kaikki
lattialaudat huojuivat, puu haiskahti kostealle. Huvimajassa oli
viheriäinen, puinen, maahan kaivettu pöytä ja sen ympärillä
penkkejä, jotka myös olivat viheriäiset ja joilla vielä saattoi istua.
Aljoša oli heti huomannut veljensä olevan riemastuksen vallassa,
mutta kun hän astui huvimajaan, niin hän näki pöydällä puoli pulloa
konjakkia ja ryyppylasin.

— Tämä on konjakkia! — nauraa hohotti Mitja. — Sinä jo katsot:

»taas juopottelee»? Älä usko harhakuvaa.

Älä usko joukon jaaritusta,

ja epäilykses unhota…

Minä en juopottele, minä vain »herkuttelen», kuten sanoo sinun

sikasi Rakitin, josta tulee valtioneuvos ja joka aina tulee sanomaan
»herkuttelen». Istu. Tahtoisin ottaa sinut, Aljoška, ja painaa rintaani
vastaan, mutta sillä tavoin, että litistäisin, sillä koko maailmassa…
oikeastaan… o-o… oi-ke-as-taan… (hik! hik!) rakastan ainoastaan
sinua!

Hän lausui viimeisen osan lausetta miltei raivostuneena.

— Ainoastaan sinua ja lisäksi vielä yhtä kehnoa naista, johon olen

rakastunut, ja se onkin turmioni. Mutta rakastuminen ei ole samaa
kuin rakastaminen. Rakastua voi, vaikka vihaakin. Muista se! Nyt
minä vielä puhun iloisesti! Istu tuonne pöydän ääreen ja minä istun
tähän sivulle viereesi, katselen sinua ja puhun. Sinä olet koko ajan
vaiti ja minä puhun, sillä aika on tullut. Muuten, tiedätkö, olen tullut
siihen johtopäätökseen, että pitää tosiaankin puhua hiljaa, sillä
täältä… täältä… voi löytyä korvat, joita vähimmän odottaa. Kaiken
selitän, sanottu on: jatko seuraa. Minkätähden olen kiihkeästi
halunnut luoksesi, äsken juuri toivonut seuraasi, kaikki nämä päivät
ja nyt (olen ollut täällä ankkurissa jo viisi päivää)? Kaikki nämä
päivät? Sen tähden että sinulle yksin sanon kaiken, sen tähden että
pitää, sen tähden että sinä olet tarpeellinen, sen tähden että
huomenna lennän pilvistä, sen tähden että huomenna elämä loppuu
ja alkaa. Oletko tuntenut, oletko nähnyt unissasi, miten vuorilta
pudotaan umpilaaksoon? No, niin minä nyt lennän, mutta en unessa.
Enkä pelkää, äläkä sinäkään pelkää. Se on: minä pelkään, mutta
minusta on suloista. Toisin sanoen: ei ole suloista, vaan
riemukasta… No, hitto, sama se, oli mitä oli. Voimakas henki, heikko
henki, akkamainen henki, — oli miten oli! Ylistäkäämme luontoa:
katso, miten paljon auringonpaistetta, taivas on niin puhdas, lehdet
ovat kaikki viheriäisiä, on vielä täysi kesä, neljäs tunti iltapäivää,
hiljaisuus! Minne olit menossa?

— Olin menossa isän luo ja ensin aioin poiketa Katerina

Ivanovnan luo.

— Hänen luokseen ja isän luo! Uh! Sepä oli yhteensattuma! Sillä

miksi minä sinua kutsuin, miksi toivoin, miksi kiihkeästi halusin ja
ikävöitsin kaikista sydämeni syvimmistä sopukoista asti, vieläpä
kylkiluillanikin? Lähettääkseni sinut puolestani nimenomaan isän luo
ja sitten hänen luokseen, Katerina Ivanovnan luo, ja niin
lopettaakseni välit sekä hänen että isän kanssa. Lähettääkseni
enkelin. Olisin voinut lähettää kenet tahansa, mutta minun oli
tarpeen lähettää enkeli. Ja tässä sinä itse oletkin menossa hänen
luokseen ja isän luo.
 — Tahdoitko todellakin lähettää minut? — pääsi Aljošan suusta, ja
hänen kasvonsa ilmaisivat tuskaa.

— Seis, sinä tiesit sen. Minä näen, että sinä ymmärsit heti kaiken.
Mutta ole vaiti, ole toistaiseksi vaiti. Älä sääli äläkä itke!

Dmitri Fjodorovitš nousi seisomaan, vaipui ajatuksiinsa ja pani

sormen otsalleen:

— Hän on itse kutsunut sinua, hän on kirjoittanut sinulle kirjeen

tahi jotakin sellaista, ja siksi sinä läksit hänen luokseen. Tokkohan
muuten olisit lähtenyt?

— Tässä on kirjelippu. — Aljoša otti kirjeen taskustaan. Mitja

silmäsi sitä kiireesti.

— Ja sinä läksit kulkemaan takateitä! Oi, jumalat! Kiitän teitä, että

lähetitte hänet kulkemaan takateitä ja että hän osui luokseni niinkuin
kultainen kala vanhalle hölmölle kalastajalle sadussa. Kuule, Aljoša,
kuule, veli. Nyt aion sanoa kaikki. Sillä jollekulle täytyy sanoa.
Taivaan enkelille jo sanoin, mutta pitää sanoa myös enkelille maan
päällä. Sinä olet enkeli maan päällä. Sinä kuuntelet, sinä harkitset ja
annat anteeksi… Minä tarvitsenkin juuri sitä, että minulle joku
korkeampi antaa anteeksi. Kuule: jos kaksi olentoa yht'äkkiä
irtaantuu kaikesta maallisesta ja lentää tuntemattomaan, tai ainakin
toinen heistä, ja sitä ennen, pois lentäessään tai tuhoutuessaan,
tulee toisen luo ja sanoo: tee minulle se ja se, semmoista, mitä ei
koskaan keneltäkään pyydetä, vaan jota voi pyytää ainoastaan
kuolinvuoteella, — niin eikö toinen sitä täytä!… jos hän on ystävä tai
veli?
 — Minä täytän, mutta sano, mitä se on, ja sano pian, — lausui
Aljoša.

— Pian… Hm. Älä kiirehdi, Aljoša: sinä kiirehdit ja olet levoton. Ei

nyt tarvitse kiirehtiä. Nyt on maailma lähtenyt toisille teille. Ah, Aljoša,
on vahinko, että sinä et ole miettinyt asioita niin pitkälle, että olisit
riemastunut! Mutta mitäpä muutoin puhunkaan hänelle? Ethän sinä
ole niin pitkälle miettinyt! Mitä minä, roikale, puhunkaan:

»Ihminen, ylevä ollos!»

Kenen runosta se on?

Aljoša päätti odottaa. Hän ymmärsi, että hänellä todellakin kenties

vain täällä nyt oli tehtävää. Mitja vaipui hetkeksi ajatuksiinsa nojaten
kyynärpäällään pöytään ja tukien päätään kämmenellään. Molemmat
olivat vaiti.

— Ljoša, sanoi Mitja, — sinä olet ainoa, joka ei naura! Tahtoisin

aloittaa tunnustukseni Schillerin hymnillä ilolle! An die Freude! Mutta
minä en osaa saksaa, tiedän vain että an die Freude. Älä luule, että
minä lavertelen hutikassa. En ollenkaan humalapuheita. Konjakki on
konjakkia, mutta minä tarvitsen sitä kaksi pulloa juopuakseni, —

Sileeni oon punanaama aasirähjän selässä,

mutta minä en ole juonut neljättä osaakaan pulloa enkä ole sileeni.
En ole sileeni, Seilenos, mutta sen sijaan seilaan ja minussa on
puhtia, sillä olen tehnyt ratkaisun ainaiseksi. Koetin saada
Seilenoksesta laitetuksi sanaleikin ja anna se yritys minulle anteeksi,
sinun on tänään annettava minulle paljon anteeksi, enemmän kuin
sanaleikki. Älä hätäile, en minä vätystele, vaan puhun asiaa ja tulen
heti paikalla asiaan. En pingoita liiaksi hyvänahkaisuuttasi.
Odotahan, kuinka se olikaan…

Hän nosti päänsä, vaipui mietteisiin ja alkoi äkkiä riemastuneesti:

Pelokkaana asusteli troglodyytti luolassaan. Nomadi taas

kuljeskeli, ryösti autioksi maan… Kädessänsä keihäs, jousi,
kulki kyttä metsästäin. Onneton, ken maihin nousi, jos toi
tuulet tänne päin.

Olymposta maahan tähän Ceres äiti alas saa Proserpinaa

etsimähän: karu, kolkko on se maa. Ei saa jumalatar ylväs
hoivaa eikä suojaakaan, eikä missään templin pylväs kerro
hurskaudesta maan.

Ei hän siellä pellon viljaa missään uhriksensa saa,

ihmisruumiin jätteet hiljaa alttareilla savuaa. Ja jos minne
murhemieliä Ceres katseensa loi vain, alennuksessansa siellä
ihmisen hän näki ain'.

Mitja alkoi äkkiä itkeä ääneensä. Hän tarttui Aljošan käteen.

— Ystäväni, ystäväni, alennustilassa, alennustilassa nytkin.

Hirveän paljon on ihmisen maan päällä kärsittävä, hirveän paljon on
hänellä onnettomuutta! Älä luule, että minä olen vain niitä
upseerisäädyn epäkelpoja, jotka juovat konjakkia ja irstailevat. Minä,
veliseni, ajattelenkin vain tätä, tätä alennukseen vaipunutta ihmistä,
jos vain en valehtele. Suokoon Jumala, että nyt en valehtelisi enkä
kehuisi itseäni. Sen tähden minä ajattelen tätä ihmistä, että itse olen
sellainen ihminen.
 Jotta alennuksestansa nousta voisi ihminen, hän maaemon
vanhan kanssa liiton teki ikuisen.

Mutta tässäpä on pulma: kuinka minä teen liiton maan kanssa

ainaiseksi? En suutele maata, en viillä sen rintaa; pitäisikö minun
ruveta talonpojaksi tai paimeneksi, vai mitä? Kuljen enkä tiedä:
olenko joutunut löyhkään ja häpeään vaiko valoon ja riemuun. Sepä
juuri on surkeata, sillä kaikki maailmassa on arvoitus! Ja kun minä
tulin vaipuneeksi kaikkein syvimpään irstauden häpeään (ja
semmoista minulle vain onkin tapahtunut), niin olen aina lukenut
tuota runoa Cereksestä ja ihmisestä. Paransiko se minua? Ei
koskaan! Sillä minä olen Karamazov. Sillä jos minä lennän
syvyyteen, niin se tapahtuu päistikkaa, pää alaspäin ja koivet
pystyssä, vieläpä olen tyytyväinenkin siihen, että putoan
tämmöisessä alennuksen tilassa ja pidän sitä itseeni nähden
kauniina. Ja juuri kesken tuon häpeän minä yht'äkkiä aloitan hymnin.
Olkoon, että olen kirottu, olkoon, että olen alhainen ja halpamainen,
mutta olkoon minunkin suotu suudella sen vaipan lievettä, johon
Jumalani on verhoutunut. Olkoonpa, että samaan aikaan seuraan
pirun jälkiä, olen kuitenkin myös Sinunkin poikasi, Jumala, ja
rakastan Sinua ja tunnen iloa, jota ilman maailma ei voi seisoa ja olla
olemassa.

Luomakunnan sielun vainen ilo yksin virvoittaa.

Käyttövoima jumalainen kuohumaan tuon maljan saa. Se toi
ruohon päivän valoon, järjesteli kaaoksen maailmoitten
muotoon jaloon taakse tähtitarhojen.

Riemun lahjat, meille suodut, luonto-emo tarjoaa. Kaikki

kansat, kaikki luodut niitä nauttia nyt saa. Onnen suo se
 ystäville, viinin, lemmen kiehkuran, irstaan innon
hyönteisille… enkeleille taivahan.

Mutta riittää jo runoa! Olen vuodattanut kyyneliä, ja anna sinä

minun itkeä. Olkoon tämä vain tyhmyyttä, jolle kaikki nauravat paitsi
sinä. Nyt silmäsi palavat. Riittää runoa jo. Tahdon nyt puhua sinulle
»hyönteisistä», niistä, joille Jumala on antanut ominaisuudeksi
hekumallisuuden:

»Irstaan innon hyönteisille!»

Minä, veliseni, olen juuri tuo hyönteinen, ja minusta erityisesti tuo

onkin sanottu. Ja me kaikki Karamazovit olemme samanlaisia,
sinussakin, enkelissä, elää tämä hyönteinen ja synnyttää veressäsi
myrskyjä! Kauneus — se on kauhea ja peloittava asia! Kauhea sen
tähden, että se on määrittelemätön, mutta sitä on mahdoton
määritellä, koska Jumala on antanut vain arvoituksia. Tässä rannat
yhtyvät, tässä kaikki ristiriidat ovat yhdessä. Minä, veliseni, olen
hyvin sivistymätön, mutta olen tätä paljon ajatellut. Hirveän paljon on
salaisuuksia! Liian monet arvoitukset painavat ihmistä maan päällä.
Selvitä ne parhaasi mukaan ja koeta päästä kuivana ylös vedestä.
Kauneus! En voi kestää sitä, että joku sydämeltään ylevämpikin ja
suuriälyinen ihminen aloittaa pitämällä ihanteena madonnaa ja
lopettaa sodomalaisin ihantein. Vielä kauheampaa on, kun joku, jolla
on sodomalainen ihanne sielussaan, ei myöskään kiellä madonna-
ihannetta, ja se saa hänen sydämensä palamaan, ja se sydän palaa
totisesti, totisesti, aivan niinkuin nuoruuden puhtaina vuosina. Ei,
avara on ihminen, liiankin avara, minä tahtoisin sen kaventaa. Piru
tietää, mitä se kaikki on, semmoinen on juttu! Minkä järki tuomitsee
häpeäksi, se on sydämelle pelkkää kauneutta. Onko Sodomassa
kauneutta? Usko pois, Sodomassa se juuri onkin ihmisten suurelle