Books Across Borders: UNESCO and

the Politics of Postwar Cultural

Reconstruction, 1945–1951 Miriam
Intrator
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/books-across-borders-unesco-and-the-politics-of-post
war-cultural-reconstruction-1945-1951-miriam-intrator/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

A Cultural History of Postwar Japan 1st Edition

Frattolillo

https://textbookfull.com/product/a-cultural-history-of-postwar-
japan-1st-edition-frattolillo/

Europe s Postwar Periods 1989 1945 1918 Writing History

Backwards Martin Conway

https://textbookfull.com/product/europe-s-postwar-
periods-1989-1945-1918-writing-history-backwards-martin-conway/

The politics of pain postwar England and the rise of

nationalism First American Edition European Union

https://textbookfull.com/product/the-politics-of-pain-postwar-
england-and-the-rise-of-nationalism-first-american-edition-
european-union/
International Management Managing Across Borders and
Cultures Text and Cases Helen Deresky

https://textbookfull.com/product/international-management-
managing-across-borders-and-cultures-text-and-cases-helen-
deresky/

Transmediations Communication Across Media Borders 1st

Edition Niklas Salmose (Editor)

https://textbookfull.com/product/transmediations-communication-
across-media-borders-1st-edition-niklas-salmose-editor/

The UNESCO Convention on the Protection and Promotion

of the Diversity of Cultural Expressions Explanatory
Notes 1st Edition Sabine Von Schorlemer (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-unesco-convention-on-the-
protection-and-promotion-of-the-diversity-of-cultural-
expressions-explanatory-notes-1st-edition-sabine-von-schorlemer-
auth/

Narrating the Global Financial Crisis: Urban

Imaginaries and the Politics of Myth 1st Edition Miriam
Meissner (Auth.)

https://textbookfull.com/product/narrating-the-global-financial-
crisis-urban-imaginaries-and-the-politics-of-myth-1st-edition-
miriam-meissner-auth/

Translating across Sensory and Linguistic Borders:

Intersemiotic Journeys between Media Madeleine Campbell

https://textbookfull.com/product/translating-across-sensory-and-
linguistic-borders-intersemiotic-journeys-between-media-
madeleine-campbell/
NEW DIRECTIONS IN BOOK HISTORY

Books Across Borders

UNESCO and the Politics of
Postwar Cultural Reconstruction,
1945–1951
Miriam Intrator
New Directions in Book History

Series Editors
Shafquat Towheed
Faculty of Arts
Open University
Milton Keynes, UK

Jonathan Rose
Department of History
Drew University
Madison, NJ, USA
As a vital field of scholarship, book history has now reached a stage of
maturity where its early work can be reassessed and built upon. That is the
goal of New Directions in Book History. This series will publish mono-
graphs in English that employ advanced methods and open up new fron-
tiers in research, written by younger, mid-career, and senior scholars. Its
scope is global, extending to the Western and non-Western worlds and to
all historical periods from antiquity to the twenty-first century, including
studies of script, print, and post-print cultures. New Directions in Book
History, then, will be broadly inclusive but always in the vanguard. It will
experiment with inventive methodologies, explore unexplored archives,
debate overlooked issues, challenge prevailing theories, study neglected
subjects, and demonstrate the relevance of book history to other academic
fields. Every title in this series will address the evolution of the historiogra-
phy of the book, and every one will point to new directions in book schol-
arship. New Directions in Book History will be published in three formats:
single-­author monographs; edited collections of essays in single or multi-
ple volumes; and shorter works produced through Palgrave’s e-book
(EPUB2) ‘Pivot’ stream. Book proposals should emphasize the innovative
aspects of the work, and should be sent to either of the two series editors.

Editorial Board
Marcia Abreu, University of Campinas, Brazil
Cynthia Brokaw, Brown University, USA
Matt Cohen, University of Texas at Austin, USA
Archie Dick, University of Pretoria, South Africa
Martyn Lyons, University of New South Wales, Australia

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14749
 Miriam Intrator

Books Across Borders

UNESCO and the Politics of Postwar Cultural
Reconstruction, 1945–1951
Miriam Intrator
Alden Library
Ohio University Libraries
Athens, OH, USA

New Directions in Book History

ISBN 978-3-030-15815-6    ISBN 978-3-030-15816-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-15816-3

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: Diana Amelina/Getty

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To my family for their love, support, and inspiration
 Acknowledgments

I am deeply thankful to the many individuals who helped make this

book possible.
I am enormously grateful to my doctoral advisor, Dagmar Herzog, for
her boundless generosity, counsel, encouragement, and inspiration. I
thank her and the other members of my dissertation committee, Marion
Kaplan, John Torpey, David Troyansky, and Thomas Weiss, for their
expertise, challenging questions, thoughtful comments, and strong sup-
port of my research. I could not have come this far without the early writ-
ing, editing, and social interventions of my CUNY Graduate Center
colleagues, especially Ran Zwigenberg, Chris Lore, Gwynneth Malin,
Jessica Hammerman, and Aleksandra Majstorac-Kobiljjski, and the recent
support of Ohio University colleagues and friends.
I owe a special debt of gratitude to the family of Jacob Zuckerman, and
especially to his son Alex, for opening their homes, hearts, and personal
family archive to me. Thank you to Rabbi Dr. Moshe Edelmann for shar-
ing his father, Rafael Edelmann’s papers, and to Pierre André Meyer,
grand-­nephew of Julien Cain, for sharing documents, photographs, and
memories. Thanks to those who were there during UNESCO’s early days
and who took the time to share their stories with me: Seymour Pomrenze,
Wytold Zyss, Philippe Roux, Joan Smith, and Nicole Friderich. I also
thank Doug Finley, Irena Mostowicz, and Peter Edelberg for their transla-
tion assistance.
I was very fortunate to conduct research in over thirty archives and
libraries in eight countries. For making such an extensive undertaking pos-
sible I am very grateful for the wonderful generosity of the following

vii
viii ACKNOWLEDGMENTS

funders: the Social Science Research Council for the 2011–2012 Mellon/
ACLS International Dissertation Research Fellowship; the Graduate
Center History Department for the 2010–2011 Sponsored Dissertation
Fellowship; the Center for Jewish History for the Lillian Goldman
Fellowship (special thanks to Nancy Sinkoff, Hilit Surowitz-Israel, and
Judy Siegel); the American Jewish Archives for the Jacob Prinz Memorial
Fellowship (special thanks to Kevin Proffitt, Dana Herman, and Nathan
Tallman); the Rockefeller Archive Center for the Grant-In-Aid (special
thanks to Michele Hiltzik); and the Graduate Center’s Center for Jewish
Studies (special thanks to Jane Gerber) for the Goldie and David Blanksteen
Award, the J. & O. Winter Fund, and for additional support and funding.
My fellow librarians and archivists were of enormous assistance and I
thank them all. Those who went above and beyond include, at the
UNESCO Archives, former Chief Archivist Jens Boel and archivists Adele
Torrence, Alexandre Coutelle, and Eng Sengsavang; Cheryl Fox at the
Library of Congress; Karen Robson at the University of Southampton;
Eva-Maria Jansson at the Danish Royal Library; Marek Swiezewski at the
University of Warsaw Library, and Marcin Drzewiecki and Dominika
Stępniewska at the Polish National Library.
A heartfelt thank you to Kathy Peiss and Dana Herman for their gener-
osity as researchers and for their careful reading of the manuscript and
excellent suggestions that greatly helped to improve the final product.
Warm thanks to Rachel Jacobe at Palgrave Macmillan for her indispens-
able assistance throughout this process.
I trace my professional and personal path to librarianship, the study of
history, and the writing of this book to my grandparents’ and parents’
experiences and losses during World War II and to their resilience and
achievements in its aftermath. I will never be able to thank my family
enough for the inspiring example they provide and for their unwavering
strength, patience, enthusiasm, and support.
Chris, our life together is still new and much of it has been spent with
me working on this book. Thank you for never complaining, for support-
ing me in everything I do, and for making every day better, fuller, brighter.
I dedicate this book to the memory of David Carr, Hadara Perpignan,
Joseph and Alma Bamberger, and Szymon and Gitla Intrator, and to the
love of my parents, my sister and her family, my husband, and my step-
daughter, who in one way or another all made it possible.
 Praise for Books Across Borders

“The history of UNESCO, an organization established by the end of World War

II, has only recently begun to be written. Books Across Borders provides a vital con-
tribution to this history through its in-depth examination of UNESCO’s soft
power, transnational approach to reconstruction in the realms of books, libraries,
and information in the early aftermath of the war. Viewed through the lens of this
critical area of concern and initiative, Intrator identifies the origins of these recon-
struction programs and, when possible, traces their short- and long-term impacts
in the book and library worlds and beyond. This work sheds new and important
light on the development, implementation, dissemination, and evolution of select
UNESCO policies and on their failures and successes.”
—Poul Duedahl, Associate Professor at the Center for History, Department of
Culture and Global Studies, Aalborg University, Denmark

“This well-researched and detailed book is the authoritative history of UNESCO’s

libraries section and its activities in the period immediately following World War
II. Intrator’s extensive archival research sheds light on distinct episodes in
UNESCO’s work regarding transnational cultural reconstruction. UNESCO’s
efforts to restore libraries that were plundered or destroyed during the war and its
resolve to expand the world of books and publishing into the future are at the core
of this fascinating work.”
—Dana Herman, Ph.D., The Jacob Rader Marcus Center of the American Jewish
Archives, Cincinnati, Ohio, USA

ix
 Contents

1 Introduction: The UNESCO Libraries Section  1

2 Wartime Planning, Postwar Response 41

3 Books Between Libraries: Sharing, Exchange, and

Purchasing 73

4 Books Across Borders: Translation and Cheap Books105

5 The Contested Fate of Confiscated Books and

Objectionable Literature137

6 Non-restitutable Books and the Library That Never Was169

7 Access to Books, Libraries, and Information: Cultural

Right, Human Right209

8 Conclusion: From the Postwar to Today247

Index269

xi
 Abbreviations

ACA Allied Control Authority

AIU Alliance Israélite Universelle
ALA American Library Association
BPC Books and Periodicals Commission
CAME Conference of Allied Ministers of Education
CRW Catalogue (sometimes referred to as the Collection) of
Representative Works
DAI Deutsches Archäologisches Institut
DBF Direction des Bibliothèques de France
DP Displaced Persons
EPCOM Enemy Wartime Publications Committee
ERR Einsatzstab Reichsleiter Rosenberg
GATT General Agreement on Tariffs and Trade
HU Hebrew University of Jerusalem
IABC Inter-Allied Book Centre
ICHP International Clearing House for Publications
ICIC International Committee on Intellectual Cooperation
IFLA International Federation of Library Associations
IIIC International Institute of Intellectual Cooperation
IMF International Monetary Fund
JCR Jewish Cultural Reconstruction, Inc.
JDC American Jewish Joint Distribution Committee
MFA&A Monuments, Fine Arts and Archives Section
OAD Offenbach Archival Depot
OMGUS Office of Military Government, United States
PIASA Polish Institute of Art and Sciences in America
RDF Radiodiffusion française

xiii
xiv ABBREVIATIONS

RIBA Royal Institute of British Architects

TICER Temporary International Council on Educational Reconstruction
UDHR Universal Declaration of Human Rights
UN United Nations
UNESCO United Nations Educational, Scientific, and Cultural Organization
UNRRA United Nations Relief and Rehabilitation Administration
WJC World Jewish Congress
YIVO Yiddish Scientific Institute
 List of Figures

Fig. 1.1 Library, Douai, France, before and after the war, from
Book of Needs, volume 1, published by UNESCO in 1947 12
Fig. 1.2 Unidentified Library, Poland, from Libraries in Need, published
by UNESCO in 1949 30
Fig. 2.1 Cover of Libraries in Need, published by UNESCO in 1949 67
Fig. 3.1 UNESCO Book Coupons brochure, undated 89
Fig. 5.1 Portrait of Jacob Zuckerman, UNESCO/R. Lesage, 1957 142
Fig. 7.1 Public Library Manifesto brochure, English 238
Fig. 8.1 Inside the war-damaged Valognes Library, circa 1950 253
Fig. 8.2 Scandinavian students cleaning and repairing books, Valognes
Library, 1950 or 1951 255

xv
 CHAPTER 1

Introduction: The UNESCO Libraries

Section

The Nazi regime fully recognized the power of culture. During the lead-
­up to and throughout the World War II years the Nazis strategically
employed elements of culture, including books and libraries, as instru-
ments of propaganda and targets of calculated violence. To understand the
degree to which culture played a critical role in fascism’s rise and spread,
one need look no further than the familiar images of Hitler’s followers
ransacking libraries and throwing confiscated books onto raging bonfires
in Berlin’s Opernplatz in 1933. The Nazi book burnings and the devasta-
tion they portended, both concretely and symbolically, constitute the
starting point for this story of reconstruction.
The Nazis’ “centrally directed program of cultural conquest,” which
paved the way for what historian Benjamin Martin recently described as
“the Nazi-Fascist cultural New Order,” constituted only one element of

UNESCO brought individuals into communication from all over the world,
most of whom were not native speakers of English or French, the main languages
of the organization during its first years. Although in some cases it makes for
awkward wording, most errors of orthography, grammar, usage, and so on, have
been kept as they appear in the original documents.
To reflect current practice, UNESCO is used throughout this book and any
quotes containing historic or French usage of Unesco have been changed for
consistency.

© The Author(s) 2019 1

M. Intrator, Books Across Borders, New Directions in Book History,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-15816-3_1
2 M. INTRATOR

the unprecedented carnage of World War II.1 The details and extent of
that carnage have been expertly covered by many; of interest here is the
aftermath. Reversing Nazism’s pervasive abuse and misuse of books and
libraries became a specific and urgent goal for those dedicated to postwar
cultural reconstruction. The United Nations Educational, Scientific, and
Cultural Organization (UNESCO) served as a centralizing force in those
efforts. This book outlines the ways in which UNESCO, via its dedicated
Libraries Section, sought to repair and transcend the myriad wartime
wrongdoings perpetrated upon and using books, libraries, and informa-
tion, within the early postwar-Cold War context.2
Tragically, World War II presents neither the first nor the last time that
culture has been targeted in times of war or other conflict. Far from it.3 As
recently as 2017, previous UNESCO Director-General Irina Bokova argued
that, “with culture at the frontline of conflict, it should move to the front-
line of all efforts to build peace.”4 UNESCO has attempted to do just that
since the signing of its Constitution in November 1945. Indeed, that objec-
tive is expressed in the most famous line of the Preamble to UNESCO’s
Constitution: “That since wars begin in the minds of men, it is in the minds
of men that the defences of peace must be constructed.”5 The author of the
Preamble was American poet and former Librarian of Congress Archibald
MacLeish, whose name and contributions, along with those of numerous
other librarians and library officials, will appear again throughout this book.
One of the most important library figures in this work is Edward
J. Carter, the first head of the UNESCO Libraries Section. Carter described
“the euphoric mood of planners and government immediately after the
war,” a mood that energized his efforts and those of others involved in

1
Grayson Kefauver and Carl M. White, “Library Situation in Europe,” Library Journal 70
(1 May 1945), 387; Benjamin G. Martin, The Nazi-Fascist New Order for European Culture
(Cambridge: Harvard University Press, 2016).
2
Byron Dexter, “UNESCO Faces Two Worlds,” Foreign Affairs 25:3 (April 1947):
388–407.
3
See Erik Nemeth, Cultural Security: Evaluating the Power of Culture in International
Affairs (London: Imperial College Press, 2015); Gill Partington and Adam Smyth, eds.,
Book Destruction from the Medieval to the Contemporary (London: Palgrave Macmillan,
2014); Rebecca Knuth, Burning Books and Leveling Libraries: Extremist Violence and
Cultural Destruction (Westport, CT: Praeger, 2006); Knuth, Libricide: The Regime-Sponsored
Destruction of Books and Libraries in the Twentieth Century (Westport, CT: Praeger, 2003).
4
Irina Bokova, “UNESCO’s Role in Emergency Situations: What Difference Can Soft
Power Make in Times of Crisis?” Journal of International Affairs 70:2 (Summer 2017): 64.
5
UNESCO Constitution, 16 November 1945.
 1 INTRODUCTION: THE UNESCO LIBRARIES SECTION 3

reconstruction.6 Carter’s description was very apt at UNESCO, where,

rather than seen as contradictory, the juxtaposition of destruction and pos-
sibility, devastation and hope, war and peace, past and future served as a
driving force organizationally, intellectually, and emotionally. Armed with
the idealistic framework of its Constitution, UNESCO emerged into the
charged atmosphere of the immediate postwar moment, one defined by
trauma, transition, hope, and recovery. Nevertheless, this is by no means a
utopian history, but one characterized by high hopes, great successes,
deep frustrations, and outright failures. Early postwar euphoria and ideal-
ism were also tempered by lingering wartime hostilities, widespread physi-
cal devastation, and an international crisis of refugees and stateless and
displaced persons. All existed in tension with escalating mistrust and
aggression on both sides of the developing Iron Curtain.
Within that context, formulating a reconstruction program, even one
restricted to UNESCO’s realms of activity in education, science, and cul-
ture, constituted a massive undertaking. Speaking to the enormity of the
task in a speech opening UNESCO’s 1947 second General Conference,
French Catholic philosopher Jacques Maritain pointed out that as “differ-
ent as [UNESCO] members are in their views, they all seem to believe in
doing the same things.”7 These “things” were distilled down into the
Purpose of UNESCO, as expressed in its Constitution:

to contribute to peace and security by promoting collaboration among the

nations through education, science and culture in order to further universal
respect for justice, for the rule of law and for the human rights and funda-
mental freedoms which are affirmed for the peoples of the world, without
distinction of race, sex, language or religion, by the Charter of the
United Nations.

Thus, from its founding, UNESCO has pursued a soft power approach,
seeking to effect change through attraction and persuasion via coopera-
tion and information rather than through political, economic, or military
force, long before Joseph Nye coined the phrase in 1990.8
6
Edward Carter, The Future of London (London: Penguin Books, 1962), 16.
7
John Marshall to Rockefeller Foundation colleagues, November 1947. Rockefeller
Archive Center (hereafter RAC), RG 3 Series 900 Box 24 Folder 191, 900 Program and
Policy – Literature Aid 1945–1955.
8
Joseph Nye, Bound to Lead: The Changing Nature of American Power (New York: Basic
Books, 1991), 31–32. See also Nye, “Soft Power: The Origins and Political Progress of a
Concept,” Palgrave Communication (21 February 2017).
4 M. INTRATOR

Soft Power
UNESCO’s soft power approach is exemplified in the overarching ques-
tion asked of the Libraries Section at the time: “what kind of a library
program will make the maximum contribution towards building a lasting
peace?”9 The question magnifies the postwar challenge facing all of
UNESCO through the lens of those most concerned about books, librar-
ies, and information. According to political economist J.P. Singh, “all del-
egates accepted early on that cultural issues would play a role in the
organization’s future. This was as much due to the denunciation of ideas
of racial and cultural purity that existed in Nazi Germany as in the need
felt for creating a new culture of peace.”10 Libraries, as primary means for
storing, circulating, and preserving books and information, were essential
tools in both negative and positive, wartime and postwar, efforts to influ-
ence knowledge, understanding, and people. The overarching and inter-
related goals—to overcome the damaging influences of fascism and to
forge a healthy and enduring peace—defined the reconstruction and reha-
bilitation activities of the UNESCO Libraries Section.
During its first years the UNESCO General Conference categorized
the organization’s program into eight General Projects and Activities,
with Reconstruction and Rehabilitation listed first, and then into
eight Other Projects and Activities, with Libraries listed second.
Reconstruction and Rehabilitation contained six subsections, including
Reconstruction in the Field of Libraries, Exchange and Distribution of
Publications.11 Through an in-depth examination of the interconnections
between UNESCO’s Libraries Section and Reconstruction Program, this

9
Ralph R. Shaw, Department of Agriculture Library, 21 August 1946. American Jewish
Archives (hereafter AJA), Marshall Papers, Box 31 Folder 11, UNESCO [U.S. Natl
Commission First Conference] 1946–1947. For a recent reflection see Tessa Blackstone,
“Notebook: The Soft Power of Libraries, a Chinese Jane Eyre, and My Dreams of a Day at
the Races,” New Statesman, 22–28 June 2018, 31.
10
J.P. Singh, United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization: Creating
Norms in a Complex World (London: Routledge, 2010), 5.
11
The Programme of UNESCO for 1947. UNESCO Archives, General Conference, First
Session. ∗ NOTE about the UNESCO Archives. Unless otherwise noted all UA citations are
from AG 8/2.2 REG, UNESCO, Bureau of General Services, Registry & Mail Division,
Index of Inactive Correspondence Files, Series 1946/1956. Within that collection material
is filed by a combination of numbers, letters, and symbols, followed by a title, and is some-
times further subdivided into parts or dated subsections. UA citations that include volume
numbers refer to bound volumes of minutes and documents.
 1 INTRODUCTION: THE UNESCO LIBRARIES SECTION 5

book offers an alternate perspective from other postwar histories, often

told from national perspectives. It also takes a different approach from
traditional big-picture and top-down histories of UNESCO to tell a more
nuanced, on-the-ground story by delving deeply into one piece of
the enormous organization. With some looks back to critical develop-
ments during the interwar and wartime years, the relatively short time
span covered begins its focus in 1945, when the war ended and UNESCO
came into being. It ends in 1951, when the organization’s goals, priori-
ties, and attention shifted rather dramatically away from postwar recon-
struction to decolonization and development.
Reconstruction constituted the main justification and source of momen-
tum for UNESCO at its founding. In fact, UNESCO was briefly to be called
the United Nations Organization for Educational and Cultural
Reconstruction, a name that was subsequently rejected as it risked creating
confusion with the United Nations Relief and Rehabilitation Administration
(UNRRA) and, moreover, did not reflect the long-term, global mission of
the organization as it ultimately was formed.12 A report submitted to the
November 1946 Conference for the Establishment of UNESCO asserted
that “the human and material losses and the war-born complexities of recon-
struction are like great weights shackling the feet of the young UNESCO,
crippling its progress towards the goals of a better world. Until the weights
are in some major way reduced, UNESCO cannot run its best race.”13 In
other words, if UNESCO did not succeed in its immediate goal to measur-
ably contribute to reconstruction and rehabilitation, then the organization
would not be able to realize its long-term mission to globally foster knowl-
edge and understanding in the pursuit of a more tolerant and peaceful world.
UNESCO could only act, however, in its assigned areas of education,
science, and culture. UNRRA was the primary international organization
tasked with providing nourishment, medical care, and safe shelter, and for
meeting other urgent physical and material needs. UNESCO, barred
under its mandate from also acting in those areas, could only contribute to
postwar reconstruction and rehabilitation by nourishing people’s minds.
That was still no small task in 1945. Strictly within the realm of books and
12
See Chloé Maurel, “L’action de l’UNESCO dans la domaine de la reconstruction,”
Histoire@Politique. Politique, culture, société 19 (janvier-avril 2013): 1–15. Unless noted oth-
erwise all translations from the French are my own.
13
Report of the Technical Sub-Committee to the Preparatory Commission transmitted to
the General Conference, Paris, 15 November 1946, 1. UA, General Conference First Session
Paris 1946, Documents.
6 M. INTRATOR

libraries, historian Jonathan Rose has called the massive destruction of

World War II “the most devastating literary holocaust of all time.”14 An
almost equal number of books and libraries were looted, confiscated, and
displaced, but survived the war. In combination, the extent of World War
II destruction and dislocation of books and libraries remains, according to
a 1996 UNESCO report, “the century’s most destructive event.”15
Several Nazi organizations were responsible for looting cultural property
during World War II; the primary actor was the Einsatzstab Reichsleiter
Rosenberg (ERR—the Reichsleiter Rosenberg Taskforce), led by Nazi party
ideologue Alfred Rosenberg.16 The ERR deposited much of the material it
looted either into German libraries, into the personal collections of Nazi
officials, or into storage or hiding throughout Germany and Austria, mostly
in areas that would fall under American occupation when the war ended.
But for Judenforschung, an antisemitic pseudo-field of Jewish studies, it
seems utterly counterintuitive for the Nazis to have collected materials
from the very Jewish populations they were seeking to annihilate.17 Yet col-
lect they did, looting millions of books and other cultural property from
Jews as well as from Freemasons, communists, and anyone else deemed an
enemy of the regime, including for their planned Hohe Schule der NSDAP,
a Nazi university, and Institut zur Erforschung der Judenfrage (Institute for
Research on the Jewish Question). As a result of the brutal effectiveness of
the ERR and the limitless appetite of the Nazis for plunder and for materi-
als with which to enrich themselves and their self-perception as cul-
tured intellectual elites, Allied soldiers liberating occupied countries
encountered vast stores of Jewish and non-Jewish looted cultural materials.

14
“The story of the six million [murdered Jews] is also the story of the One Hundred
Million. That is the toll of books destroyed by the Nazis throughout Europe in just twelve
years.” Jonathan Rose, ed., The Holocaust and the Book: Destruction and Preservation
(Amherst: University of Massachusetts Press, 2001), 1.
15
UNESCO Memory of the World Program, Lost Memory: Libraries and Archives Destroyed
in the Twentieth Century (Paris: UNESCO, 1996), 1.
16
Reichsleiter was the highest position attainable in the Nazi regime, reporting directly to
Hitler. See Jürgen Matthäus and Frank Bajohr, eds., The Political Diary of Alfred Rosenberg
and the Onset of the Holocaust (Lanham, MD: Rowman & Littlefield, 2015); Sarah
Gensburger, Witnessing the Robbing of the Jews: A Photographic Album, Paris, 1940–1944,
trans. Jonathan Hensher (Bloomington & Indianapolis: Indiana University Press, 2010).
17
Max Weinreich’s pioneering 1946 text on Nazi scholarship on the Jews, originally pub-
lished in Yiddish, is still considered authoritative. Weinreich, Hitler’s Professors: The Part of
Scholarship in Germany’s Crimes Against the Jewish People (New Haven: Yale University
Press, 1999).
 1 INTRODUCTION: THE UNESCO LIBRARIES SECTION 7

In the American zone, these were amassed in central collecting depots from
where the original owners, whether individuals or institutions, could be
identified and restitution carried out whenever possible.18
The millions of displaced books recovered after the war developed into
one of the most sensitive aspects of postwar reconstruction. The recov-
ered materials included looted Jewish texts, confiscated non-Jewish texts
deemed un-German, rare books considered to be rightful German prop-
erty, and, on the opposite end of the spectrum, fascist publications confis-
cated postwar by the Allies. From UNESCO’s perspective, access to and
study of Nazi publications was necessary to formulating an understanding
of the regime important to preventing future fascist or militaristic take-
overs; access to and study of Jewish texts was necessary to developing
tolerance among non-Jews for difference in order to prevent future resur-
gences of violent antisemitism. To UNESCO’s surprise, its view of the
fate of these two categories of books, in particular, proved quite
controversial.
Moments of controversy and encounters with resistance to its programs
or approach often came as a surprise to those with total faith in UNESCO’s
impartiality and honest attempts to formulate a fair- and right-minded
agenda. When it came to resolving postwar debates about book and library
issues, those who viewed the organization as a neutral, transnational, cen-
tralizing body believed it could and should serve as international arbiter,
functioning above, beyond, and unimpeded by national borders or ideo-
logical conflicts. Such an idealistic perspective was not always attentive,
however, to the complex and emotional realities of competing interests,
agendas, and ideologies of the early postwar-Cold War world.
The sheer numbers involved heightened postwar emotionality over the
role, fate, and future of books and libraries. Writing in 1945, Polish liter-

18
There is an extensive body of research on Nazi looting and restitution. Originally these
studies focused on art. See especially Lynn H. Nicolas, The Rape of Europa: The Fate of
Europe’s Treasures in the Third Reich and the Second World War (New York: Knopf, 1994).
The past decade or so has seen a turn to books and libraries as well. For some recent and
important examples, see Anders Rydell, The Book Thieves: The Nazi Looting of Europe’s
Libraries and the Race to Return a Literary Inheritance (New York: Viking, 2017); David
E. Fishman, The Book Smugglers: Partisans, Poets, and the Race to Save Jewish Treasures from
the Nazis, The True Story of the Paper Brigade of Vilna (Lebanon, NY: ForeEdge, 2017);
Mark Glickman, Stolen Words: The Nazi Plunder of Jewish Books (Philadelphia: The Jewish
Publication Society, 2016); Michael J. Kurtz, America and the Return of Nazi Contraband:
The Recovery of Europe’s Cultural Treasures (Cambridge: Cambridge University Press, 2006).
8 M. INTRATOR

ary scholar and librarian Maria Danilewicz, who was also involved in the
founding of UNESCO, articulated what was at stake: “During the six
years of war […] not only human beings were killed, destroyed, and dis-
persed but also their silent friends – books.”19 Danilewicz was far from
alone in imbuing books with human qualities and experiences during and
in the aftermath of the war. That she and others would go so far as to
equate the suffering and the fates of the two illustrates people’s emotional
connection to books and to their significance in people’s lives and
memories.20
The equivalency extended to libraries as well. Polish librarian Helena
Więckowska referred in 1946 to the National Library of Warsaw as “a liv-
ing body,” and argued that reconstruction efforts had to treat it as such,
with great care and attention. She continued:

A library is not solely a given quantity of books. The most beautiful collec-
tion of books is not necessarily by itself a library. A library is a living organ-
ism, made up of parts and limbs, and functions according to certain laws like
a living being. It is only under these conditions that a library may live its real
life. Its limbs are its departments and sections, and its constitution is the
pivotal idea of its policy; the inventory or register of entries gives an exact
idea of the library’s assets, while the catalogue makes it possible to have
access at any moment to its most distant and most essential cell – the book.21

For Więckowska, books are living beings that bring life to the libraries in
which they are housed, accessed, and used. In her poetic description,
books and libraries need each other as well as the people who work in and
use both, to survive and thrive. The emotional, practical, symbolic, and
intellectual relationships of individuals, institutions, and organizations
with books and libraries are fundamental to this history.
In the early aftermath of the war the UNESCO Libraries Section faced
an overwhelming landscape of wreckage, disruption, and demand. In

19
Maria Danilewicz, “The Post-War Problems of Continental Libraries,” Journal of
Documentation 1 (1945): 81–88, reprinted in 61:3 (2005): 334.
20
For a fascinating examination of people’s relationships with material objects after trauma
in a different context see Jonathan Bach, What Remains: Everyday Encounters with the
Socialist Past in Germany (New York: Columbia University Press, 2017). For a powerfully
moving description of the postwar significance of a single surviving book see Rydell, The Book
Thieves, ix–xiii.
21
Helena Więckowska, “The Rebirth of the National Library of Warsaw,” The Library
Association Record (October 1946), 246.
 1 INTRODUCTION: THE UNESCO LIBRARIES SECTION 9

order to make sense of the scope of the issues it organized the causes
behind that impact into three broad categories: “destruction, looting,
neglect.”22 Destruction encompassed losses due to physical war damage,
ranging from pulping and burning to bombardments; looting covered
losses due to mass theft, pillaging, confiscation, and other plunder carried
out by the ERR and similar bodies; and neglect referred to losses due to
the long isolation between countries and the long-term effects of insuffi-
cient resources and support.
The severity of the impact fed directly into what UNESCO identified as
“the world’s book starvation.”23 Postwar requests for access to reliable and
current information as well as for pure pleasure and leisure reading were
urgent and extensive. Books and libraries needed rescue, repair, restitu-
tion, restocking, relocation, and other attention, existing book and library
culture as well as the systems facilitating the global sharing, exchange, and
acquisition of books and other printed materials across and between bor-
ders also needed to be revived, improved, and expanded. An early memo-
randum submitted to UNESCO’s predecessor body hinted at what would
be required to meet the extraordinary postwar needs: “This war has shown
the necessity for large-scale and long-term planning. It has taught us that
the most difficult problem can be solved by cooperative effort. This new
attitude naturally extends to the library world.”24
Every element of the Libraries Section’s work pivoted around the convic-
tion that “the free flow of information, the exchange of views, the raising of
educational standards, cultural instruction and reconstruction, all play a fun-
damental role in UNESCO’s battle for international understanding and co-
operation, and they are all dependent on the printed word.”25 For UNESCO
it was only through the free flow of information and ideas “that people
everywhere may gain a truer and more perfect knowledge of each other’s
lives.”26 As people gained that knowledge, the thinking went, the world
would inevitably become a more tolerant and peaceful place. Knowledge and

22
UNESCO Bulletin for Libraries II:4 (April 1948), 120.
23
L.J. Lind to Secretary, Permanent Bureau of International Publishers Association, 27
October 1947. UA, Cheap Books.
24
Undated memorandum by Mr. Theodore Besterman on a Proposed International
Library Clearing-House. UA, AME/B/26.
25
“UNESCO and Cheap Books,” p.3, 5, [28 February 1948]. UA, 04 A 335, Cheap
Books.
26
Julian Behrstock, “Free Flow of Information: UNESCO’s World-Wide Program,”
Journalism & Mass Communication Quarterly, 26:4 (December 1, 1949): 453.
10 M. INTRATOR

information at the time were still almost exclusively recorded and preserved
in books, periodicals, and other printed materials. Libraries were necessary to
ensure that the “free flow,” that is, the physical circulation and dissemination
of these materials, was cost-free to the largest possible communities of users.
As Gail Dexter Lord and Ngaire Blankenberg point out in their important
study Cities, Museums and Soft Power, museums today are looking to learn
from libraries and their history because “libraries exercise significant soft
power in promoting literacy, social inclusion and community collaboration.”
What’s more, they do this “all for free.”27 Thus the interconnections between
planning and cooperation, the free flow of books and information, progress
toward peace, and the role of libraries therein, came to define the reconstruc-
tion and rehabilitation program of the Libraries Section.
The policies and initiatives of UNESCO’s Libraries Section can be bro-
ken down into three broad thematic goals. First, to eliminate restrictions
to the free flow of publications and information across borders. Second, to
facilitate the global distribution of publications whose circulation had
stagnated almost completely during the war years. Third, to create forums
through which those active in the cultural realm, including librarians and
their supporters, regardless of belief or background, and extending to
both sides of the deepening Cold War chasm, could cooperate to advance
culture, knowledge, and understanding, despite existing or intensifying
divisions between their respective countries. These themes, all character-
ized by cooperation and exchange, reflect a specific vision articulated
by Edward J. Carter: “We are laying down an intricate pattern of commu-
nications. No library, no institution, no technique can be justified, in the
terms of our mandate, except as part of this pattern of communications.”28
More broadly, the Libraries Section described its stance in a 1947 report:
“libraries are conceived essentially as local and specialist centres in a world-­
wide network of communications, in which no library is totally
­self-­sufficient, or independent of other libraries, or of other branches of
education, science, and culture.”29
The need for a worldwide network of inter-reliant libraries was very
real. There was nowhere near enough monetary or other material resources
27
Gail Dexter Lord and Ngaire Blankenberg, Cities, Museums and Soft Power (Washington,
D.C.: American Alliance of Museums, 2015), 208.
28
UNESCO Preparatory Commission, The Libraries Programme, Opening Remarks by
the Counsellor, 31 May 1946. UA, Preparatory Commission, Vol. V Program Committees.
29
UNESCO Libraries Progress Report for 1947, 26 September 1947, AJA, Marshall
Papers, 30/2.
 1 INTRODUCTION: THE UNESCO LIBRARIES SECTION 11

to support the level of reconstruction or book production and purchasing

necessary to meet postwar demand. Therefore, in addition to being fun-
damental to UNESCO’s ideology, exchange and cooperation were vital to
the Libraries Section’s ultimate success. The challenge was to communi-
cate the message so as to attract sufficient support and resources to make
implementation possible, successful, and sustainable. This required telling
a compelling story of wartime destruction and contrasting those painful
details with a widely appealing vision of the future that reconstruction
would make possible.
The records held in the UNESCO Archives document the path from
despair to hope, a story written through detailed, pleading, vivid reports
sent to UNESCO in the early aftermath of the war by scholars, librarians,
curators, and other keepers and users of book collections. In response to
questionnaires and surveys circulated by the Libraries Section, these and
others painstakingly prepared firsthand accounts and checklists, sometimes
extensive, of the books and other materials they knew to be missing, dam-
aged, or destroyed from their collections. UNESCO also sent staff and
representatives on exploratory, fact-finding missions to war-damaged
areas. In combination, these created a body of information and imagery
that record in unprecedented depth and detail the impact of World War II
on the book and library worlds.
Speaking at the 2011 International Society for Cultural History
Conference, Tom Allbeson stated that “UNESCO’s early campaigns are
animated by a photographic discourse in which there is a dynamic relation
between the visualisation of the past and a vision of the future.”30 The
Libraries Section’s postwar campaigns exemplify this approach. In order to
galvanize donations and the other assistance desperately required for
reconstruction, it coupled dire statistics and photographs documenting
wartime destruction with the uplifting language of possibility and a hope-
ful vision for the future. More general publications such as the UNESCO
Book of Needs, intended primarily to be a fundraising tool, contrasted illus-
trations and descriptions of losses with an articulated vision of the future
(Fig. 1.1).

30
Tom Allbeson, “At the Crossroads of Cultural Memory and Utopian Thinking:
Photography, Architecture and the Establishment of UNESCO,” International Society for
Cultural History Annual Conference, Oslo, 3–6 August 2011. See also Allbeson, “Ruins,
Reconstruction and Representation: Photography and the City in Postwar Western Europe
(1945–58),” PhD Dissertation, Durham University, 2012.
12 M. INTRATOR

Fig. 1.1 Library, Douai, France, before and after the war, from Book of Needs,
volume 1, published by UNESCO in 1947

UNESCO activities regarding books and libraries in the early aftermath

of the war fit neatly into what eminent historian of the book Robert
Darnton concluded in his pioneering article on the specialization:

the history of books must be international in scale and interdisciplinary in

method. But it need not lack conceptual coherence, because books belong
to circuits of communication that operate in consistent patterns, however
complex they may be. By unearthing those circuits, historians can show that
books do not merely recount history; they make it.31

Study of the UNESCO Libraries Section sheds light on circuits such as

those identified by Darnton, in which books made history by helping to
repair and expand postwar transnational networks of information exchange,
communication, and cooperation. How to identify such circuits? As
­historian Chloé Maurel has pointed out, UNESCO is not just interna-
tional, but transnational, operating between and beyond national bound-
aries.32 Research into UNESCO must therefore be global and

31
Robert Darnton, “What is the History of Books?” Daedalus 111:3 Representations and
Realities (Summer 1982): 81.
32
Chloé Maurel, “L’UNESCO: une plate-forme pour les circulations transnationales de
savoirs et d’idées (1945–1980),” Histoire@Politique. Politique, culture, société 15 (septem-
bre-décembre 2011): 1.
 1 INTRODUCTION: THE UNESCO LIBRARIES SECTION 13

interdisciplinary. We know much about the wartime targeting of books

and libraries and about the devastation of literary and book cultures, but
little about their revival after the war. How were emptied shelves replen-
ished? How were library buildings physically rebuilt? How were losses of
irreplaceable texts addressed? How did libraries make up for the years of
missed acquisitions? Who was responsible for deciding which texts depleted
libraries needed? Who would decide the fate of texts looted and confis-
cated by the Nazis? Conversely, what would become of Nazi and other
fascist publications put on the shelves of libraries, schools, bookstores, and
homes during the war years?
Seeking answers to questions such as these through examination of the
early years of the Libraries Section, viewed through the lens of postwar
cultural reconstruction, is both intuitive and revealing. UNESCO assigned
itself two primary tasks when it came to postwar reconstruction. The first
was informational: “UNESCO’s main duty was to demonstrate that there
were vast cultural needs in the post-war world.”33 It would do this by gath-
ering, compiling, and then disseminating information. The second was
centralizing: UNESCO would coordinate national and other responses to
those demonstrated needs. These tasks reflect the four ways that Joseph
Nye, in his pioneering research on soft power, argued that international
institutions can help national governments. First, they can “facilitate bur-
den-sharing,” meaning they take on some level of work that then encour-
ages governments to cooperate by creating an expectation of participation
and accountability. Second, they “provide information to governments.”
Third, they “facilitate diplomacy” by providing a forum for intergovern-
mental communication. Finally, and related to accountability, they can
“introduce greater discipline” into foreign policy through centralization of
information and action.34 Significant to this model, UNESCO was estab-
lished not as an operating agency but as a stimulating and ­coordinating
agency. The benefits of that structure include its ability to facilitate com-
munication, cooperation, and collaboration. The limitations are in poten-
tial impact. Instances in which it cannot garner necessary authority or
support, whether from member nations, consulting organizations, involved
governments, or other interested bodies, leave UNESCO unable to act.

33
UNESCO Executive Board, Committee for Cultural Reconstruction, 3rd Session, 1
October 1947, Minutes of the 1st Meeting, p.11. UA, 361.9 A 20, Reconstruction Needs
General.
34
Nye, Bound to Lead, 255–257.
14 M. INTRATOR

Within the early postwar-Cold War context, UNESCO’s effective use

of soft power methods garnered the organization praise from some for its
perceived contributions to cultural diplomacy, understood as providing
welcomed access to desired but otherwise unattainable or unavailable cul-
tural content. The same approach also led to condemnation by others for
UNESCO’s perceived participation in cultural imperialism, understood as
the forcible imposition of propagandistic cultural materials. To avoid accu-
sations of imperialistic or biased behavior UNESCO sought, whenever
possible, to pursue reconstruction policies that empowered recipients to
articulate and pursue their own needs and preferences.
Cultural reconstruction, like UNESCO, was a transnational undertak-
ing, one that sought to complement, feed off of, and inspire equally ambi-
tious national programs within war-damaged countries. In the realm of
libraries, many postwar governments actively expanded public libraries
and sought to transform them into important cultural, social, and educa-
tional centers. Libraries began to be recognized as sites where knowledge,
as well as national identity and pride, could be made accessible to an ever-­
expanding public and could thereby help to reverse and overcome some of
the negative repercussions of the war years.

Reconstruction
Before going any further, it is necessary to consider how we are defining
the term reconstruction. Frequently interpreted rather literally as an
attempt to reconstruct what previously was, this suggests looking back-
ward and returning to the past. Indeed, as historian Mark Mazower has
pointed out, “talk about reconstruction begged the question of which
past people wanted, or thought they wanted, to reconstruct.”35 Another
question is, how did those involved in and impacted by reconstruction
define it at the time? Thinking about books and libraries, in 1946 American
lawyer John Marshall, Associate Director of the Humanities at the
Rockefeller Foundation in New York and a friend to UNESCO, addressed
the question directly. He wrote, “It has been sometimes said that the best
means of filling the gaps which the war left in the collections of the world’s
major libraries is to bring the international book trade ‘back to normal.’
But ‘back to normal’ is a misleading phrase.” It was misleading because,

35
Mark Mazower, “Reconstruction: The Historiographical Issues,” Past and Present 210
Supplement 6 (2011), 26.
 1 INTRODUCTION: THE UNESCO LIBRARIES SECTION 15

to what extent would trying to return to a prewar normal have been pos-
sible, or in some cases even desirable?36
Rather, many viewed 1945 as a tabula rasa moment in which to learn
and gather inspiration from the past with an eye to constructing a new and
improved future. That was certainly the perspective taken by the Libraries
Section. As Carter explained, “reconstruction does not imply simply the
distribution of gifts, important as those may be: it is much more important
to assist in the creation and development of agencies and in the develop-
ment of techniques which will be continuing and effective means of assur-
ing the free flow and the proper use of materials on education, science and
culture.”37 In the creation and development of those new agencies and
techniques UNESCO had no intention of helping libraries recreate their
past by seeking only to replace or reproduce what had been damaged,
destroyed, or lost. On the contrary, UNESCO insisted that libraries
requesting its support and assistance develop a new vision for the future,
for change, modernization, and expansion:

It is of the greatest importance that the work of rehabilitation should not be

allowed to become simply the restoration of each national library system and
each individual library to its pre-war state. A library should not automati-
cally have a claim to international benevolence because it has been destroyed.
The test must be its place in the present and future library system.38

The present and future system as envisioned by UNESCO and its support-
ers required reconstructing and rehabilitating war-impacted libraries in
the short term, and “selling” the public library idea worldwide in the long
term. In the true sense of reconstructing something new the Libraries
Section’s concern was “not with libraries in the traditional sense of collec-
tions of books, but with library services – with emphasis on the word

36
For additional discussion on the question of normality and a return to normality postwar
see Richard Bessel and Dirk Shumann, eds., Life after Death: Approaches to a Cultural and
Social History of Europe during the 1940s and 1950s (Cambridge: Cambridge University
Press, 2003): 5–6.
37
Edward J. Carter, “A Reply to Dr. Sigerist’s ‘Open Letter to UNESCO,’ ” Bulletin of the
History of Medicine 22 (March–April 1948): 834.
38
Emphasis in original. UNESCO Preparatory Commission, Committee on Libraries,
Museums, Publications and Special Projects, Memorandum on Problems and Policies,
Section I Preamble. UA, Preparatory Commission, London-Paris 1945–1946, Vol. V
Programme Committees.
16 M. INTRATOR

service.”39 Carter’s insistence on service constituted a major philosophical

shift in librarianship, away from scholar-curators jealously guarding pre-
cious collections from all but the few deemed worthy, to trained librarians
cultivating collections and services to best meet the needs of the public,
broadly defined. Ultimately, the measure of UNESCO’s success would be
the extent of global improvement and expansion of public library ser-
vices, of access to printed materials, and in the number and diversity of
library users, readers, and learners. The Rockefeller Foundation’s Marshall
continued his turn away from the past by calling for the establishment of
“new norms, which, by calling into play the best of past experience, and the
best of present ingenuity in librarianship and technology, can assure ready
access [to information] in all parts of the world.”40 The intention behind
such a progressive approach was to create much-needed distance from the
war and from the divisive politics and conflicts that fueled its destructiveness.
The fragmented reality of the postwar context complicated notions of
reconstruction and planning for the future. Different groups were choos-
ing from different perceptions of different pasts and articulating different
visions for different futures. Within that splintered context, UNESCO
hoped to formulate a single unifying vision around which diverse groups,
whether skeptics or optimists, partners or adversaries, could converge to
plan for and build something new. In UNESCO’s overarching vision the
future was a universalist one in which people the world over would be
increasingly literate, educated, and tolerant of one another. Reconstruction
would pave the way for a global culture of sharing, exchange, understand-
ing, collaboration, and ultimately of peace within and across borders, leav-
ing behind a world ravaged by tensions, conflicts, and war.
Within that idealistic vision, the Libraries Section provided a forum
through which forward-looking individuals and groups could pursue their
hopes to improve the world and relations between its inhabitants by
improving the free flow of information and expanding free and open access
to books, other printed materials, and libraries. UNESCO identified five
main pathways by which to achieve these goals: establishing transnational
networks of communication and exchange, producing accessible and

39
UNESCO Preparatory Commission, The Libraries Programme, Opening Remarks by
the Counsellor, 31 May 1946. UA, Preparatory Commission, Vol. V Program Committees.
40
John Marshall, Report prepared for use in connection with the 1946 President’s Review.
Rockefeller Archive Center (hereafter RAC), RG 3 Series 900 Box 24 Folder 191, 900
Program and Policy – Literature Aid 1945–1955.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Psykologiaa täydellä höyryllä. Kiitävä kolmivaljakko. Prokuraattorin
puheen loppu.

Tultuaan tähän kohtaan puhettaan Ippolit Kirillovitš, joka ilmeisesti

oli valinnut ankarasti historiallisen metodin esitykselleen,
jommoiseen metodiin hyvin mielellään turvautuvat kaikki
hermostuneet puhujat, jotka vartavasten etsivät kiinteitä puitteita
hillitäkseen omaa kärsimätöntä viehättymistään, — Ippolit Kirillovitš
puhui erittäin laajasti »entisestä» ja »kiistämättömästä» ja lausui
tästä asiasta eräitä tavallaan mielenkiintoisia ajatuksia. —
Karamazov, joka oli aivan raivostukseen saakka mustasukkainen
kaikille, yht'äkkiä ja kerrassaan ikäänkuin lankeaa ja katoaa
olemattomiin »entisen» ja »kiistämättömän» edessä. Ja tämä on
sitäkin omituisempaa, kun hän ei aikaisemmin ollut juuri ollenkaan
kiinnittänyt huomiota tähän uuteen häntä uhkaavaan vaaraan, joka
oli tulossa odottamattoman kilpakosijan muodossa. Mutta hän
kuvitteli kaiken aikaa mielessään sen olevan vielä niin kaukana, ja
Karamazov elää aina vain nykyhetkessä. Luultavasti hän piti koko
kilpailijaa vain kuvitelmana. Mutta ymmärrettyään
silmänräpäyksessä sairaalla sydämellään, että tuo nainen kenties
juuri sen tähden olikin pitänyt salassa tämän uuden kilpailijan ja sen
tähden häntä äsken pettänyt, että tämä uudelleen hänen luokseen
lentänyt kilpailija oli hänelle paljon enemmän kuin mielikuvituksen
luoma kuva ja kuvitelma, oli hänelle kaikki, oli koko hänen elämänsä
toivo, — ymmärrettyään silmänräpäyksessä tämän Karamazov
tyyntyi. Mitäs, herrat valamiehet, minä en voi äänettömästi sivuuttaa
tätä äkillistä piirrettä syytetyn sielussa, jossa ei mitenkään olisi luullut
voivan olla sijaa semmoiselle; hänessä ilmeni yhtäkkiä
järkähtämätön totuuden tarve, kunnioitus naista kohtaan, hänen
sydämensä oikeuksien tunnustaminen, ja milloin, — sillä hetkellä,
jolloin hän oli hänen tähtensä tahrannut kätensä isänsä verellä! Totta
on sekin, että vuodatettu veri jo tällä hetkellä huusi kostoa, sillä
hänen, joka jo oli syössyt sielunsa turmioon ja tuhonnut koko
maallisen onnensa, täytyi pakostakin tuntea ja kysyä itseltään sillä
hetkellä: mitä hän merkitsee ja mitä hän voi merkitä nyt tuolle
naiselle, tuolle olennolle, jota hän rakastaa enemmän kuin omaa
sieluansa, tuon »entisen» ja »kiistämättömän» rinnalla, joka on
katunut ja palannut tuon aikoinaan onnettomuuteen syöksemänsä
naisen luo tuntien uutta rakkautta, tehden rehellisen tarjouksen,
luvaten uutta ja onnellista elämää. Ja mitä hän onneton puolestaan
antaa rakastamalleen naiselle nyt, mitä hän voi tarjota? Karamazov
ymmärsi kaiken, ymmärsi, että hänen rikoksensa oli sulkenut häneltä
kaikki tiet ja että hän on vain kuolemaan tuomittu rikollinen eikä
mies, joka voi elää! Tämä ajatus hänet masensi ja lannisti. Ja nytpä
silmänräpäyksessä hänen päässään syntyy hurja tuuma, jonka
täytyikin nousta Karamazovin luonteisen miehen mieleen ja jonka
täytyi esiintyä hänelle ainoana ja välttämättömänä pääsytienä hänen
kauheasta asemastaan. Tämä pääsytie oli — itsemurha. Hän
juoksee hakemaan virkamies Perhotinille panttaamiaan pistoleita ja
samalla hän matkalla, juostessaan, vetää taskustaan kaikki rahat,
joitten takia hän juuri on tahrannut kätensä isänsä verellä. Oi, rahoja
hän nyt tarvitsee enemmän kuin mitään muuta: Karamazov kuolee,
Karamazov ampuu itsensä, ja sitä tullaan muistamaan! Emmehän
me suotta ole runoilija, emme suotta ole polttanut elämäämme
niinkuin kynttilää molemmista päistä. »Hänen luokseen, hänen
luokseen, — ja siellä, oi, siellä minä panen toimeen verrattomat
kemut, semmoiset, jommoisia ei vielä ole ollut, jotta muistettaisiin ja
kauan niistä kerrottaisiin. Kesken hurjien huutojen, mustalaisten
mielettömien laulujen ja tanssien, me kohotamme maljan
jumaloimamme naisen terveydeksi ja toivotamme menestystä hänen
uudelle onnelleen, ja sitten — siinä samassa, hänen jalkojensa
juuressa, murskaamme hänen silmäinsä edessä päämme ja
kärsimme rangaistuksen elämästämme! Hän muistaa joskus Mitja
Karamazovia, näkee, miten Mitja häntä rakasti, säälii Mitjaa!» Siinä
on paljon kaunista, paljon romanttista hurjuutta, villiä
karamazovilaista hillittömyyttä ja tunteellisuutta, — no, ja vielä jotakin
muutakin, herrat valamiehet, jotakin, mikä huutaa sielussa, kolkuttaa
mielessä lakkaamatta ja myrkyttää hänen sydämensä ennen
kuolemaa, — tuo jokin — se on omatunto, herrat valamiehet, se on
sen tuomio, sen kauheat tuskat! Mutta pistoli sovittaa kaiken, pistoli
on ainoa vapauttaja, eikä muuta keinoa ole, vaan siellä — minä en
tiedä, ajatteliko Karamazov sillä hetkellä, »mitä siellä tulee» ja voiko
Karamazov Hamletin tavoin ajatella, mitä siellä tulee. Ei, herrat
valamiehet, muualla on Hamleteja, mutta meillä on toistaiseksi
Karamazoveja! —

Tässä Ippolit Kirillovitš kuvasi laajasti ja seikkaperäisesti Mitjan

valmistuksia, kohtauksen Perhotinin luona, kauppapuodissa,
kyytimiesten kanssa. Hän mainitsi suuren joukon sanoja, lauseita,
eleitä, jotka kaikki oli todistajien avulla osoitettu esiintyneiksi, — ja
kuva teki hirveän voimakkaan vaikutuksen kuulijain vakaumukseen.
Ennen kaikkea vaikuttivat kaikki tosiasiat yhdessä. Tuon hurjasti
touhuavan ja itsestään enää piittaamattoman miehen syyllisyys
esiintyi aivan selvänä. — Hänellä ei ollut enää mitään syytä välittää
itsestään, — puhui Ippolit Kirillovitš, — pari kolme kertaa hän oli
vähällä tunnustaa kaiken, melkein vihjaili selvästi, mutta ei
kuitenkaan puhunut suutaan puhtaaksi (tässä mainittiin todistajien
lausunnot). Kyytimiehellekin hän matkalla huudahti: »Tiedätkö sinä,
että kuljetat murhaajaa!» Mutta hän ei voinut kuitenkaan sanoa
kaikkea selvästi: oli ensin päästävä Mokrojen kylään ja lopetettava
sitten siellä runoelma. Mutta mikä odottaakaan onnetonta? Asia on
niin, että miltei ensihetkinä Mokrojessa hän näkee ja sitten saa
täydelleen selville, että hänen »kiistämätön» kilpakosijansa kenties
ei ensinkään olekaan niin kiistämätön ja ettei hänen puoleltaan
haluta eikä huolita mitään onnen ja terveyden toivotuksin kohotettua
maljaa. Mutta te tunnette jo tosiasiat oikeudellisesta tutkinnasta,
herrat valamiehet. Osoittautuu aivan selväksi, että Karamazov on
voittanut kilpailijansa, ja nyt — oi, nyt alkoi aivan uusi vaihe hänen
sielussaan, vieläpä kaikkein kauhein vaihe, mitä tämä sielu oli
koskaan kokenut ja koskaan tulee kokemaankaan! Voi ehdottomasti
myöntää, herrat valamiehet, — huudahti Ippolit Kirillovitš, — että
moitittu luonto ja rikollinen sydän kostavat puolestaan paljon
täydellisemmin kuin mikään maallinen oikeudenkäyttö! Vieläpä
enemmänkin: oikeus ja maallinen rangaistus tekevät luonnon
rangaistuksen kevyemmäksi kantaa ja ovat välttämättömätkin
rikolliselle noina hetkinä, koska ne pelastavat hänet epätoivosta, sillä
minä en kykene kuvittelemaankaan tuota Karamazovin tuntemaa
kauhua ja niitä hänen siveellisiä kärsimyksiään, kun hän sai tietää,
että lemmittynsä rakastaa häntä, että hän hänen tähtensä hylkää
»entisen» ja »kiistämättömän», että häntä, häntä, »Mitjaa», hän
kutsuu kanssaan elämään uutta elämää, lupaa hänelle onnea, — ja
milloin? Kun jo kaikki on hänen kohdaltaan lopussa ja kun jo kaikki
on mahdotonta! Teen tässä sivumennen erään meille varsin tärkeän
huomautuksen selvittääkseni syytetyn silloisen aseman todellista
olemusta: tuo nainen, tuo hänen rakkautensa, oli hänelle aivan viime
hetkeen asti, aina vangitsemishetkeen asti, saavuttamaton olento,
jota hän intohimoisesti toivoi omakseen, mutta turhaan. Mutta miksi,
miksi hän ei ampunut itseään juuri silloin, miksi luopui aikeestaan,
vieläpä unohti, missä pistolinsa oli? Mutta juuri tuo hänen
intohimoinen lemmenkaipuunsa ja toivo saada heti paikalla tyydyttää
sitä pidättävät häntä. Kemujen humussa hän kiintyi lemmittyynsä,
joka kekkeröi yhdessä hänen kanssaan ja joka oli hänestä ihanampi
ja kiehtovampi kuin koskaan ennen, — hän ei poistu lemmittynsä
luota, ihailee häntä, on vain häntä varten olemassa. Tämä
intohimoinen pyyde saattoi hetkiseksi haihduttaa ei vain
vangitsemisen pelon, vaan omantunnon tuskatkin! Hetkiseksi, oi,
vain hetkiseksi! Kuvittelen rikollisen silloista sieluntilaa ja ajattelen,
että sitä kiistämättömästi hallitsi orjanaan kolme elementtiä, jotka
sen kokonaan pitivät vallassaan: ensiksikin juopumuksen tila, humu
ja höyräkkä, töminä, tanssit, laulut ja loilotus, ja hän, hän, viinin puna
poskillaan siinä lauloi ja tanssi päihtyneenä ja nauroi hänelle!
Toiseksi rohkeutta antava kaukainen unelma, että kohtalokas
loppuselvitys on vielä kaukana, ei ainakaan ihan lähellä, — vasta
seuraavana päivänä, vasta aamulla, sitten tullaan ottamaan hänet.
Siis on aikaa muutamia tunteja, se on paljon, hirveän paljon!
Muutamassa tunnissa ennättää keksiä paljon. Ajattelen hänen
tunteneen jotakin samanlaista kuin rikollinen, kun häntä viedään
kärsimään kuolemanrangaistusta, viedään hirtettäväksi: vielä on
ajettava sangen pitkä katu, sekin käyden, tuhansiin nousevan
väkijoukon ohi, sitten käännytään toiselle kadulle, ja vasta sen kadun
päässä on kauhea kenttä! Minusta tuntuu siltä, että matkan alussa
kuolemaantuomittu istuessaan häpeärattailla pakostakin tuntee, että
hänellä on edessään vielä loppumaton elämä. Mutta taloja sentään
sivuutetaan, rattaat kulkevat yhä eteenpäin, — oi, ei se mitään tee,
paikka, josta käännytään toiselle kadulle, on vielä kaukana, ja niinpä
hän yhä edelleen katselee reippaasti oikealle ja vasemmalle ja noita
tuhansia tunteettoman uteliaita ihmisiä, joitten katseet ovat kiintyneet
häneen, hänen mielessään häämöttelee yhä, että hän on
samanlainen ihminen kuin hekin. Mutta tuossa käännytään jo toiselle
kadulle, oi, ei se tee mitään, ei mitään, vielä on kokonainen katu. Ja
sivuutettiinpa miten monta taloa tahansa, niin hän ajattelee aina
vain: »Vielä on monta taloa jäljellä.» Ja näin aivan loppuun asti,
aivan torille asti. Semmoinen, kuvittelen, oli silloin Karamazovinkin
mielentila. »Vielä eivät ole siellä ennättäneet», ajatteli hän, »vielä voi
löytää jonkin neuvon, oi, vielä on aikaa laatia puolustussuunnitelma,
harkita vastarintaan ryhtymistä, mutta nyt, nyt — nyt on hän niin
ihana»! Hänen sielussaan on synkeätä ja sekavaa, mutta hän
ennättää kuitenkin erottaa rahoistaan puolet ja piilottaa ne jonnekin,
— muulla tavoin en osaa selittää, minne häneltä on voinut kadota
ihan puolet noista kolmestatuhannesta, jotka hän äsken on ottanut
isänsä pieluksen alta. Hän ei ole ensimmäistä kertaa Mokrojessa,
hän on ollut siellä remuamassa kaksi vuorokautta. Tuon vanhan,
ison puutalon hän jo tuntee kaikkine liitereineen ja parvekkeineen.
Minä otaksun, että osa rahoista on piilotettu juuri silloin tuohon
samaan taloon, vähää ennen vangitsemista, johonkin rakoon,
koloon, jonnekin lattialautojen alle, johonkin nurkkaan, katon rajaan,
— miksi? Ettäkö miksi? Katastrofi voi tulla heti paikalla, tietysti me
emme ole vielä ajatelleet, miten meidän on silloin meneteltävä, eikä
meillä ole ollut siihen aikaakaan, ja päässämmekin jyskyttää ja halu
vetää hänen luokseen, mutta rahat, — rahat ovat kaikissa tilanteissa
välttämättömiä! Rahakas ihminen on kaikkialla ihminen. Kenties
teistä tämmöinen harkintakyky näyttää luonnottomalta tuollaisella
hetkellä? Mutta hänhän vakuuttaa itse, että jo kuukautta
aikaisemmin hän niinikään hänelle hyvin huolestuttavana ja
onnettomana hetkenä erotti kolmestatuhannesta puolet ja ompeli
rinnalla kannettavaan pussiin, ja jos tuo ei olekaan totta, niinkuin heti
osoitammekin, niin joka tapauksessa tämä ajatus on Karamazoville
tuttu, se on ollut hänen silmiensä edessä. Vieläpä enemmänkin, kun
hän sitten myöhemmin uskotteli tutkintatuomarille erottaneensa
puolitoistatuhatta rintapussiin (jommoista ei koskaan ole ollut
olemassakaan), niin ehkäpä hän keksikin tämän jutun pussista juuri
sillä hetkellä juuri sen tähden, että hän pari tuntia aikaisemmin oli
erottanut rahoistaan puolet ja kätkenyt ne jonnekin sinne Mokrojeen
kaiken varalta aamuun asti, etteivät ne vain olisi hänen päällään,
minkä hän teki äkillisen innostuksen puuskan vallassa. Kaksi
pohjatonta syvyyttä, herrat valamiehet, muistakaa, että Karamazov
kykenee näkemään kaksi pohjatonta syvyyttä ja molemmat samalla
kertaa! Me olemme etsineet siitä talosta, mutta emme ole löytäneet.
Kenties nuo rahat ovat vieläkin siellä, mutta mahdollista on myös,
että ne ovat seuraavana päivänä kadonneet ja ovat nyt syytetyn
hallussa. Joka tapauksessa hänet vangittiin lemmittynsä ääressä,
polvillaan tämän edessä, tämä loikoi vuoteella, hän ojenteli hänelle
käsiään ja oli siinä määrin unohtanut kaikki sillä hetkellä, ettei kuullut
vangitsijain lähestymistäkään. Hän ei ollut ennättänyt vielä miettiä
mitään mielessään vastaukseksi. Sekä hänet että hänen järkensä
otettiin yllättäen.

Ja nyt hän on tuomariensa edessä, jotka ratkaisevat hänen

kohtalonsa. Herrat valamiehet, on hetkiä, jolloin meidät itsemme,
täyttäessämme virkavelvollisuuksiamme, valtaa miltei kauhistus
ihmisen edessä ja kauhistus ihmisten tähden! Ne ovat niitä hetkiä,
jolloin huomaamme sen miltei eläimellisen kauhun, kun rikollinen
näkee, että kaikki on menetetty, mutta yhä vielä kamppailee, yhä
vielä aikoo kamppailla kanssanne. Ne ovat hetkiä, jolloin kaikki
itsesäilytyksen vaistot yhtaikaa alkavat hänessä toimia ja hän
pelastaakseen itsensä katsoo teitä läpitunkevin katsein, kysyvin ja
kärsivin, tarkkaa teitä ja tekee teistä havaintoja, tutkii kasvojanne ja
ajatuksianne, odottaa, miltä puolelta te teette hyökkäyksen, ja tekee
silmänräpäyksessä vapisevassa mielessään tuhansia suunnitelmia,
mutta pelkää kuitenkin puhua, pelkää puhuvansa itsensä pussiin!
Nämä ihmissielun alennuksen hetket, nämä sen kulut
koettelemusten kautta, tämä sen eläimellinen pelastautumisen himo,
—- ne ovat kauheita ja saavat toisinaan tuomarinkin vavahtamaan ja
tuntemaan sääliä rikollista kohtaan! Ja tämän kaiken todistajina
olimme me silloin. Alussa hän oli aivan ymmällä, ja kauhun vallassa
pääsi hänen suustaan joitakin sanoja, jotka ovat hyvin raskauttavia
hänelle: »Verta! Olen sen ansainnut!» Mutta hän hillitsi itsensä
nopeasti. Mitä on sanottava, miten vastattava, — se ei aluksi vielä
ole hänellä selvillä, valmiina on vain paljas kieltäminen: »Isäni
kuolemaan en ole syyllinen!» Tämä on aluksi aitamme, mutta siellä
aidan takana me kenties vielä saamme jotakin rakennetuksi, jonkin
barrikadin. Raskauttavat ensimmäiset huudahduksensa hän
kiiruhtaa, ennenkuin teemme kysymyksiä, selittämään niin, että hän
katsoo olevansa syypää vain palvelija Grigorin kuolemaan. »Siihen
vereen olen syypää, mutta kuka on tappanut isäni, hyvät herrat, kuka
on tappanut? Kuka onkaan voinut hänet tappaa, jos en minä?»
Kuuletteko: hän kysyy meiltä, meiltä, jotka olemme tulleet tekemään
saman kysymyksen hänelle itselleen! Kuuletteko tuon ennakoivan
sanan: »jos en minä!», tuon eläimellisen viekkauden, tuon
naiivisuuden ja tuon karamazovilaisen kärsimättömyyden? Minä en
ole tappanut, eikä pidä ajatellakaan, että minä olisin sen tehnyt:
»Tahdoin tappaa, hyvät herrat, tahdoin tappaa», myöntää hän
kiireesti (hän kiirehtii, oi, kiirehtii kauheasti), »mutta sittenkin olen
viaton, en minä ole tappanut!» Hän myöntää meille tahtoneensa
tappaa: näette, muka, itse, miten vilpitön minä olen, uskokaa siis
pikemmin, että minä en ole tappanut. Oi, tämmöisissä tapauksissa
rikollinen toisinaan muuttuu uskomattoman kevytmieliseksi ja
herkkäuskoiseksi. Nytpä tutkijat aivan kuin epähuomiossa yhtäkkiä
tekevät hänelle aivan yksinkertaisen kysymyksen: »Eiköhän vain
Smerdjakov liene murhaaja?» Niin kävikin kuin odotimme: hän
suuttui hirveästi siitä, että me ennätimme ennen häntä ja yllätimme
hänet, kun hän ei vielä ollut ennättänyt valmistaa, valita ja käyttää
sitä hetkeä, jolloin Smerdjakovin mainitseminen olisi tehnyt kaikkein
uskottavimman vaikutuksen. Luonteensa mukaisesti hän heti meni
äärimmäisyyksiin ja alkoi itse kaikin voimin vakuuttaa meille, että
Smerdjakov ei ole voinut tappaa, ei kykene tappamaan. Mutta älkää
uskoko häntä, tämä on vain oveluutta hänen puoleltaan: hän ei
ollenkaan, ei ollenkaan luovu Smerdjakovista, päinvastoin hän tuo
vielä tämän esille, sillä kenen muun hän voisi mainita kuin hänet,
mutta hän tekee sen toisella hetkellä, sillä toistaiseksi on tämä asia
piloilla. Hän esittää hänet kenties vasta huomenna tai muutaman
päivän kuluttua, kun on löytänyt sopivan hetken, jolloin hän itse
huudahtaa teille: »Näettekö, minä itse torjuin epäluuloja
Smerdjakovista enemmän kuin te, muistatte sen itse, mutta nyt
minäkin olen tullut vakuutetuksi: hän on murhaaja, ja kuka muu se
voisi ollakaan!» Mutta kun hän on synkkänä ja äreänä kielteisellä
kannalla yhdessä meidän kanssamme, niin kärsimättömyys ja viha
saattavat hänet esittämään mitä kömpelöimmän ja
epätodennäköisimmän selityksen, miten hän katsoi isänsä ikkunasta
sisälle ja miten hän kunnioittavasti poistui ikkunan luota. Pääasia on,
ettei hän vielä tunne asianhaaroja, ei tiedä, mitä kaikkea toipunut
Grigori on todistanut. Me ryhdymme tarkastukseen ja etsintään.
Tarkastus häntä suututtaa, mutta myös rohkaisee: kaikkea
kolmeatuhatta ei löydetty, löydettiin vain puolitoista. Ja tietysti vasta
tuona vihaisen vaitiolon ja kieltämisen hetkenä lennähtää hänen
päähänsä ensimmäisen kerran elämässä rinnalla kannettavaa
pussia koskeva ajatus. Epäilemättä hän tuntee itse keksintönsä koko
epäuskottavuuden ja kiusaa itseään, kiusaa itseään hirveästi
tehdäkseen asian uskottavammaksi, keksiäkseen sellaisen
kertomuksen, että siitä tulisi kokonainen uskottava, romaani.
Tämmöisissä tapauksissa on tutkijan ensimmäinen ja tärkein tehtävä
— estää rikollista saamasta valmistusaikaa, käydä odottamatta
asiaan, jotta rikollinen lausuisi julki salaisimmat ajatuksensa
kaikessa kaunistelemattomuudessaan, epäuskottavuudessaan ja
ristiriitaisuudessaan, joka ne juuri kavaltaakin. Mutta rikollisen voi
saada puhumaan vain sitten, että ilmoittaa äkkiä hänelle jonkin
uuden tosiasian, jonkin asiaa koskevan seikan, jolla on äärettömän
suuri merkitys, mutta jota hän siihen saakka ei mitenkään ole voinut
otaksua eikä mitenkään ennakolta ottaa huomioon. Semmoinen
tosiasia oli meillä varattuna, oi, oli ollut jo pitkän aikaa varattuna: se
oli tajuihinsa tulleen palvelijan Grigorin todistus avoimesta ovesta,
josta syytetty oli juossut ulos. Tämän oven hän oli kokonaan
unohtanut, eikä hän ollenkaan ollut otaksunut mahdolliseksi, että
Grigori oli voinut nähdä sen. Vaikutus oli suurenmoinen. Hän hyppäsi
pystyyn ja huusi meille yhtäkkiä: »Smerdjakov on tehnyt murhan,
Smerdjakov!» ja niin hän ilmaisi salaisimman ajatuksensa,
perusajatuksensa, sen kaikkein vähimmän uskottavassa muodossa,
sillä Smerdjakov saattoi tappaa ainoastaan sen jälkeen kuin
Karamazov oli lyönyt maahan Grigorin ja paennut. Kun me
kerroimme hänelle, että Grigori oli nähnyt oven avoimena ennen
kaatumistaan ja oli makuuhuoneestaan lähtiessään kuullut
Smerdjakovin vaikeroivan väliseinän takana, niin Karamazov oli
todella kuin nujerrettu. Työtoverini, meidän kunnioitettava ja älykäs
Nikolai Parfenovitš, kertoi minulle myöhemmin, että sillä hetkellä
hänen oli syytettyä niin sääli, että hänen teki mielensä itkeä. Ja juuri
tuolla hetkellä syytetty parantaakseen asioitaan rientää kertomaan
meille tuosta kuuluisasta rintapussista: sama se, muka, kuulkaapa
tämä kertomus! Herrat valamiehet, minä olen jo esittänyt teille
ajatukseni, miksi pidän tätä keksintöä, että muka kuukausi takaperin
oli ommeltu rinnalla kannettavaan pussiin rahoja, en vain
päättömänä, vaan myös kaikkein epätodenmukaisimpana
selityksenä, minkä tuossa tapauksessa suinkin saattoi keksiä. Jos
vaikka etsisi lyömällä vetoa: mitä epäuskottavampaa voi sanoa ja
esittää, — niin ei sittenkään voisi keksiä mitään huonompaa kuin
tämä. Tässä voi, se on pääasia, saartaa ja lyödä mäsäksi tuon
riemuitsevan romaaninsepittäjän yksityisseikoilla, noilla samoilla
yksityisseikoilla, joista todellisuus aina on niin rikas ja joita nämä
onnettomat, vastoin tahtoaan juttuja sepittelevät henkilöt aina
halveksivat muka aivan merkityksettöminä ja tarpeettomana
rihkamana ja joiden tärkeyttä he eivät tule ajatelleeksikaan. Oi, heillä
ei ole sillä hetkellä aikaa sellaiseen, heidän älynsä luo vain
suurenmoisen kokonaisuuden, — ja silloin uskalletaan vaivata heitä
moisilla pikkuseikoilla! Mutta silläpä heidät juuri saadaankin kiinni!
Syytetylle tehdään kysymys: »No, mistä te otitte kangasta
tehdäksenne pussin, kuka teille ompeli sen?» — »Itse ompelin.» —
»Entä mistä saitte kankaan?» — Syytetty jo loukkaantuu, hänestä
tämä on jo miltei häntä loukkaava pikkuseikka, ja, uskotteko, hän
luulee sitä vilpittömästi, vilpittömästi! Mutta sellaisia he ovat kaikki.
»Minä repäisin sen paidastani.» — »Hyvä. Siis me löydämme
huomenna liinavaatteittenne joukosta tuon paidan, josta on palanen
reväisty pois.» — Ja ajatelkaahan, herrat valamiehet, jos me
olisimme todellakin löytäneet tuon paidan (ja miksi sitä ei olisi
löydetty matkalaukusta tai laatikoista, jos tuollainen paita todella olisi
ollut olemassa), — niin siinähän olisi jo ollut tosiasia, kouraantuntuva
tosiasia, joka olisi puhunut hänen todistuksensa puolesta! Mutta tätä
hän ei jaksa ajatella. — »Minä en muista, kenties se ei ollut paidasta,
minä ompelin emännän myssyyn.» — »Mihin ihmeen myssyyn?» —
»Minä otin hänen huoneestaan, se kuljeksi siellä, vanha serttinkinen
roska.» — »Ja muistatteko te sen varmasti?» — »En, varmasti en
muista…» Ja hän on vihainen, vihainen, mutta kuitenkin
ajatelkaahan: kuinka tuommoista ei muistaisi? Ihmisen kaikkein
kauheimpina hetkinä, sanokaamme esimerkiksi kun viedään
mestattavaksi, muistuvat mieleen juuri tuollaiset pikkuseikat. Hän
unohtaa kaikki, mutta jonkin viheriäisen katon, joka vilahti hänen
silmiinsä matkan varrella, tai ristillä istuvan naakan — ne hän
muistaa. Hänhän oli pussia ommellessaan piilossa kotiväeltään,
hänen täytyi muistaa, mitä alennuksen tuskia hän kärsi, kun hänellä
oli neula käsissään, peläten että hänen huoneeseensa tultaisiin ja
hänet yllätettäisiin; kuinka hän heti, kun kuuli koputuksen, hypähti
paikaltaan ja juoksi verhon taakse (hänen asunnossaan on verho)…
Mutta, herrat valamiehet, miksi minä kerron teille tätä kaikkea,
kaikkia näitä yksityiskohtia ja pikkuseikkoja! — huudahti yhtäkkiä
Ippolit Kirillovitš. — Siksipä juuri, että syytetty pitää itsepintaisesti
kiinni kaikesta tästä järjettömyydestä yhä vieläkin tähän hetkeen
saakka! Koko näiden kahden kuukauden kuluessa, tuosta hänelle
onnettomasta yöstä asti, hän ei ole selvittänyt mitään, ei ole lisännyt
ainoatakaan selittävää reaalista seikkaa entisiin mielikuvituksellisiin
todistuksiinsa; kaikki tuo on muka pikkuasioita, uskokaa te
kunniasanaani! Oi, me uskoisimme mielellämme, me haluamme
uskoa vaikkapa vain kunniasanaakin! Olemmeko mitään ihmisverta
himoitsevia sakaaleja? Antakaa, osoittakaa meille edes yksi tosiasia,
joka puhuu syytetyn puolesta, niin me ilostumme, — mutta
kouraantuntuva, reaalinen tosiasia eikä vain syytetyn oman veljen
hänen kasvojensa ilmeestä tekemä päätelmä tai viittaus, että hänen
lyödessään rintaansa täytyi ehdottomasti osoittaa rinnalla olevaa
pussia, vieläpä pimeässä. Me ilostumme uudesta tosiasiasta, me
luovumme ensimmäisenä syytöksestämme, me kiiruhdamme siitä
luopumaan. Mutta nyt huutaa oikeudenmukaisuus, ja me pidämme
kiinni kannastamme, me emme voi luopua mistään. — Ippolit
Kirillovitš siirtyi puheensa loppulauseeseen. Hän oli kuin kuumeessa,
hän huusi vuodatetun veren puolesta, isän veren puolesta, jonka
poika oli vuodattanut »alhaisessa ryöstämisen tarkoituksessa». Hän
osoitti lujasti tosiasian traagillista ja huutavaa yhtäpitäväisyyttä. — Ja
mitä ikinä saanettekin kuulla kyvystään tunnetulta syytetyn
puolustajalta (ei Ippolit Kirillovitš malttanut olla lausumatta), miten
kaunopuheisia ja liikuttavia sanoja täällä kaikuneekin, sanoja, jotka
vaikuttavat tunteisiinne, — niin muistakaa kuitenkin olevanne tällä
hetkellä oikeutemme pyhäkössä. Muistakaa, että te olette meidän
totuutemme puolustajia, meidän pyhän Venäjämme, sen
perustuksen, sen perheen, sen kaiken pyhän puolustajia! Niin, te
edustatte, täällä Venäjää tällä hetkellä, eikä ainoastaan tässä salissa
kajahda teidän tuomionne, vaan yli koko Venäjän, ja koko Venäjä
kuuntelee teitä puolustajinaan ja tuomareinaan, ja teidän tuomionne
sitä joko rohkaisee tai masentaa. Älkää siis kiduttako Venäjää ja
pettäkö sen odotuksia, meidän onneton kolmivaljakkomme kiitää
suin päin ja kenties turmiotaan kohti. Ja jo kauan on koko Venäjällä
ojenneltu käsiä ja kehoitettu pysähdyttämään tuo hurja,
anteeksiantamaton laukka. Ja joskin toiset kansat toistaiseksi vielä
väistyvät tuon hurjaa vauhtia kiitävän kolmivaljakon tieltä, niin
ehkäpä se ei ollenkaan tapahdu kunnioituksesta sitä kohtaan,
niinkuin runoilija olisi toivonut, vaan yksinkertaisesti kauhusta —
huomatkaa tämä. Kauhusta ja kenties myös inhon tunteesta sitä
kohtaan, ja hyvä on vielä sekin, että he väistyvät, kenties he vielä
ottavat ja lakkaavat väistymästä ja asettuvat lujaksi muuriksi kiitävän
aaveen tielle ja itse pysähdyttävät meidän hillittömyytemme
mielettömän nelistyksen pelastaakseen itsensä, valituksen ja
sivistyksen! Noita huolestuneita ääniä Euroopasta olemme jo
kuulleet. Ne alkavat jo kajahdella. Älkää suututtako heitä, älkää
lisätkö heidän yhä kasvavaa vihaansa tuomiolla, joka vapauttaa
oman isänsä murhanneen pojan! —
 Sanalla sanoen, vaikka Ippolit Kirillovitš olikin kovin innostunut,
niin hän kuitenkin lopetti pateettisesti — ja vaikutus, jonka hän sai
syntymään, oli todellakin tavaton. Hän itse meni puheensa
lopetettuaan kiireesti ulos salista ja, minä toistan sen, oli vähällä
pyörtyä toisessa huoneessa. Sali ei taputtanut käsiään, mutta
vakavat ihmiset olivat tyytyväisiä. Vähemmän tyytyväisiä olivat
ainoastaan naiset, mutta heitäkin miellytti kaunopuheisuus varsinkin
kun he eivät ollenkaan pelänneet sen seurauksia, vaan odottivat
kaikkea Fetjukovitšilta: »Lopuksi hän rupeaa puhumaan ja voittaa
tietysti kaikki puolelleen!» Kaikki katsoivat Mitjaan; koko
prokuraattorin puheen ajan hän oli istunut ääneti, kädet jäykkinä,
hampaat yhteen puristettuina, silmät alas luotuina. Vain jonkin kerran
hän oli kohottanut päätään ja kuunnellut tarkemmin. Varsinkin silloin,
kun puhe koski Grušenjkaa. Kun prokuraattori lausui tästä Rakitinin
mielipiteen, niin Mitjan kasvoilla näkyi halveksiva ja vihainen hymy ja
hän lausui jokseenkin kuuluvasti: »Bernardit!» Ja kun Ippolit
Kirillovitš kertoi siitä, kuinka oli kuulustellut ja kiusannut Mitjaa
Mokrojessa, niin Mitja nosti päänsä ja kuunteli hirveän uteliaana.
Yhdessä kohdassa puhetta hän näytti aikovan hypätä pystyyn ja
huudahtaa jotakin, mutta hillitsi kuitenkin itsensä ja ainoastaan
kohautti halveksivasti olkapäitään. Tästä puheen lopusta,
nimenomaan prokuraattorin urotöistä Mokrojessa hänen
kuulustellessaan rikollista, meillä seurapiireissä oli myöhemmin
puhetta, ja Ippolit Kirillovitšille naureskeltiin: »Eipä malttanut mies
olla kehuskelematta etevyyttään.» Istunto keskeytettiin, mutta vain
hyvin lyhyeksi aikaa, neljännestunniksi tai enintään
kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Yleisön keskuudesta kuului
keskusteluja ja huudahduksia. Muutamat niistä ovat jääneet
mieleeni:
 — Vakava puhe! — huomautti kulmiaan rypistäen muudan
herrasmies eräässä ryhmässä.

— Paljon se pyöritteli psykologiaa, — kuului toinen ääni.

— Mutta kaikkihan on totta, kieltämätöntä totuutta!

— Niin, hän on mestari.

— Loppusumman laski.

— Ja meille, meille hän myös näytti loppusumman, — yhtyi

kolmas ääni,
— Puheen alussa, muistatteko, että kaikki ovat samanlaisia kuin
Fjodor
Pavlovitš!

— Ja lopussa samoin. Mutta sen hän valehteli.

— Ja oli siinä epäselviäkin paikkoja.

— Innostui vähän liikaa.

— Väärin, väärin.

— Ei, se oli sentään taitavaa. Kauan on mies odottanut ja nytpä

sai sanoa, hehehee!

— Mitähän puolustaja sanoo?

Toisessa ryhmässä:

— Mutta suotta hän äsken letkautti pietarilaista: »Jotka vaikuttavat

tunteisiin», muistatteko?
 — Oli liiaksi kiireissään.

— Hermostunut mies.

— Tässä me naureskelemme, mutta miltä tuntunee syytetystä?

— Niin. Miltähän Mitenjkasta tuntuu?

— Mutta mitähän puolustaja sanoo?

Kolmannessa ryhmässä:

— Mikä lornjettia käyttävä paksu rouvashenkilö se on, joka istuu

reunassa?

— Se on eräs kenraalinrouva, miehestään eronnut, minä tunnen

hänet.

— Ilmankos sillä onkin lornjetti.

— Vanha haaska.

— Eikö mitä, varsin pikantti.

— Hänen läheisyydessään, vain kaksi paikkaa väliä istuu

vaaleaverinen nainen, hän on kauniimpi.

— Mutta ovelastipa ne hänet silloin Mokrojessa pistivät pussiin,

eikö totta?

— Ovelastipa kylläkin. Taas hän sen kertoi. Tätähän hän on

kertoillut täällä eri taloissa jo moneen kertaan.

— Ei malttanut nytkään. Itserakkautta.

 — Loukattu mies, hehee!

— Ja loukkaantuvainen. Kovin paljon siinä on retoriikkaakin,

lauseet ovat pitkiä.

— Ja peloittelee, huomatkaa, peloittelee kaiken aikaa. Muistatteko

puheen kolmivaljakosta? »Siellä on Hamleteja, mutta meillä on
toistaiseksi vielä Karamazoveja!» Se oli nokkelasti sanottu.

— Hän suitsutti liberalismille. Pelkää!

— Ja pelkää myös advokaattia.

— Niin, mitähän herra Fetjukovitš sanoo?

— No, sanoipa hän mitä tahansa, niin ei hän saa meidän moukkia
mukaansa temmatuksi.

— Niinkö luulette?

Neljännessä ryhmässä:

— Mutta se oli hyvin sanottu, mitä hän puhui kolmivaljakoista, se

missä puhuttiin kansoista.

— Sehän on totta, muistatteko, kun hän sanoi, että kansat eivät

rupea odottamaan.

— Kuinka niin?

— Englannin parlamentissahan eräs jäsen esiintyi viime viikolla

nihilistejä koskevassa kysymyksessä ja kysyi ministeriöltä: eikö olisi
aika puuttua raakalaiskansan asioihin ja ryhtyä meitä sivistämään.
Ippolit tarkoittaa häntä, minä tiedän hänen tarkoittavan häntä. Hän
puhui tästä viime viikolla.

— Eivät pysty tomppelit.

— Mitkä tomppelit? Miksi eivät pysty?

— Me suljemme Kronstatin emmekä anna heille leipää. Mistä he

silloin saavat?

— Amerikasta. Nyt saavat Amerikasta.

— Valetta.

Mutta kello kilisi, kaikki riensivät paikoilleen. Fetjukovitš astui

puhujalavalle.

10.

Puolustajan puhe. Kepissä on kaksi päätä.

Syntyi yleinen hiljaisuus, kun puhujan ensimmäiset sanat

kajahtivat. Koko salin katseet kiintyivät häneen. Hän alkoi
tavattoman suoraan, yksinkertaisesti ja vakuuttavasti, mutta ilman
vähintäkään kiihkoa. Ei pienintäkään yritystä olla kaunopuheinen, ei
pateettista äänensävyä eikä tunnekylläisiä sanoja. Siinä puhui mies
myötätuntoisten ihmisten tuttavallisessa piirissä. Hänellä oli kaunis,
kuuluva ja miellyttävä ääni, ja jo tuon äänen kaiussa oli ikäänkuin
jotakin vilpitöntä ja suoraa. Mutta kaikki käsittivät heti, että puhuja voi
yhtäkkiä kohota todelliseen pateettisuuteen — ja »iskeä sydämiin
ennenkuulumattomalla voimalla». Hän ei ehkä puhunut niin
puhdasta kieltä kuin Ippolit Kirillovitš, mutta hän ei käyttänyt pitkiä
lauseita, ja hänen puheensa oli täsmällisempää. Yksi seikka ei
miellyttänyt naisia: hän köyristi kaiken aikaa omituisesti selkäänsä,
varsinkin puheen alussa, ei oikeastaan kumartanut, vaan ikäänkuin
koetti lentää kuulijainsa luo, ja silloin taipui nimenomaan toinen puoli
hänen pitkästä selästään, aivan kuin tuon pitkän ja hoikan selän
keskikohdalla olisi ollut saranat, niin että se saattoi kumartua miltei
suoran kulman muotoon. Puheensa alussa hän puhui ikäänkuin
asiasta toiseen hypäten, ikäänkuin ilman systeemiä, siepaten
tosiasioita sieltä täältä, mutta loppujen lopuksi puhe kuitenkin teki
eheän vaikutuksen. Hänen puheensa olisi voinut jakaa kahteen
osaan: edellinen puoli oli kritiikkiä, syytteen vääräksi osoittamista,
toisinaan ilkeätä ja sarkastista. Mutta puheensa jälkimmäisessä
puolessa hän ikäänkuin yhtäkkiä muutti sävyä ja koko otteensa ja
kohosi heti pateettisuuteen, ja tätä näytti sali odottaneenkin, ja kaikki
alkoivat väristä innostuksesta. Hän meni suoraan asiaan ja alkoi
selittämällä, että vaikka hänen toimialansa onkin Pietarissa, niin hän
on monta kertaa käynyt muissakin Venäjän kaupungeissa
puolustamassa syytettyjä, sellaisia, joiden syyttömyydestä hän on
vakuutettu tai joiden syyttömyyden hän ennakolta aavistaa. —
»Samoin on minun käynyt tässäkin tapauksessa, — selitti hän. — Jo
ensimmäisistä sanomalehtien kertomuksista vilahti silmiini jotakin,
mikä minua tavattomasti hämmästytti ja sai asettumaan syytetyn
puolelle. Sanalla sanoen, mieltäni kiinnitti ennen kaikkea eräs
juridinen tosiasia, joka tosin esiintyy usein käytännössä
oikeudenkäynnissä, mutta ei minun tietääkseni ole koskaan
esiintynyt niin täydellisessä muodossa ja niin luonteenomaisin
erikoispiirtein kuin nyt käsiteltävänä olevassa jutussa. Tämä tosiasia
minun pitäisi määritellä vasta puheeni lopussa, kun päätän
esitykseni, mutta minä sanon kuitenkin ajatukseni jo aivan alussa,
sillä minulla on se heikkous, että käyn suoraan asiaan jättämättä
tehoisimpia kohtia loppuun ja käyttämättä viisaan säästeliäästi
vaikutuskeinoja. Se saattaa olla minun puoleltani vähemmän ovelaa,
mutta se on sen sijaan vilpitöntä esiintymistä. Tämä minun
ajatukseni, tämä peruskaavani, on seuraava: tosiasiat yhdessä
puhuvat musertavasti syytettyä vastaan, mutta samalla siinä ei ole
yhtään tosiasiaa, joka kestäisi arvostelua, jos sitä tarkastetaan
erikseen, sinänsä! Seuratessani asiaa edelleen huhujen ja
sanomalehtien mukaan minä vakiinnuin yhä enemmän tässä
ajatuksessani, ja sitten minä sain yhtäkkiä syytetyn omaisilta
pyynnön tulla puolustamaan häntä. Riensin heti tänne, ja täällä
vakaumukseni lopullisesti vahvistui. Särkeäkseni tuon tosiasian
hirveän yhtäpitäväisyyden ja osoittaakseni jokaisen muka syyllisyyttä
todistavan tosiasian mitään todistamattomuuden ja
mielikuvituksellisuuden erikseen minä olen ryhtynytkin puolustajaksi
tässä asiassa.» —

Näin alkoi puolustaja ja lausui sitten yhtäkkiä:

— Herrat valamiehet, minä olen täällä uusi mies. Mitkään saamani

vaikutelmat eivät ole ennakkomielipiteitten muodostelemia.
Hurjaluonteinen ja hillitön syytetty ei ole ennakolta loukannut minua
niinkuin ehkä satoja ihmisiä tässä kaupungissa, minkä vuoksi monet
jo edeltäpäin ovat hänelle epäsuopeita. Tietysti minäkin myönnän,
että täkäläisen yhteiskunnan siveellinen tunne on oikeasta syystä
kuohahtanut: syytetty on luonteeltaan hurja ja hillitön. Täkäläisissä
seurapiireissä hänet kuitenkin otettiin vastaan, suosittiinpa häntä
suurikykyisen syyttäjänkin perheessä. (Huom.! Näitten sanojen
kohdalla kuului yleisön joukosta pari kolme naurahdusta, ja vaikka
ne tukahtuivat nopeasti, niin jokainen kuitenkin huomasi ne. Me