Chinese Sociolinguistics Language and

Identity in Greater China 1st Edition

Chunsheng Yang
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/chinese-sociolinguistics-language-and-identity-in-grea
ter-china-1st-edition-chunsheng-yang/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Chinese Sociolinguistics; Language and Identity in

Greater China 1st Edition Chunsheng Yang

https://textbookfull.com/product/chinese-sociolinguistics-
language-and-identity-in-greater-china-1st-edition-chunsheng-
yang-2/

Language, sexuality, and power : studies in

intersectional sociolinguistics 1st Edition Levon

https://textbookfull.com/product/language-sexuality-and-power-
studies-in-intersectional-sociolinguistics-1st-edition-levon/

Managing Expatriates in China: A Language and Identity

Perspective 1st Edition Ling Eleanor Zhang

https://textbookfull.com/product/managing-expatriates-in-china-a-
language-and-identity-perspective-1st-edition-ling-eleanor-zhang/

Arabic Sociolinguistics Topics in Diglossia Gender

Identity and Politics 2nd Edition Reem Bassiouney

https://textbookfull.com/product/arabic-sociolinguistics-topics-
in-diglossia-gender-identity-and-politics-2nd-edition-reem-
bassiouney/
The Sociolinguistics of Higher Education Language
Policy and Internationalisation in Catalonia Josep
Soler

https://textbookfull.com/product/the-sociolinguistics-of-higher-
education-language-policy-and-internationalisation-in-catalonia-
josep-soler/

The Politics of Policing in Greater China 1st Edition

Sonny Shiu-Hing Lo (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-politics-of-policing-in-
greater-china-1st-edition-sonny-shiu-hing-lo-auth/

Chinese-British Intermarriage: Disentangling Gender and

Ethnicity 1st Edition Yang Hu (Auth.)

https://textbookfull.com/product/chinese-british-intermarriage-
disentangling-gender-and-ethnicity-1st-edition-yang-hu-auth/

Sociolinguistics in Wales 1st Edition Mercedes Durham

https://textbookfull.com/product/sociolinguistics-in-wales-1st-
edition-mercedes-durham/

Investing in China and Chinese Investment Abroad

Xiuping Zhang

https://textbookfull.com/product/investing-in-china-and-chinese-
investment-abroad-xiuping-zhang/
Chinese Sociolinguistics

Chinese Sociolinguistics examines the ways in which language

contributes to shaping social, cultural, and ethnic identities in
Greater China.
This book is the first textbook to be exclusively devoted to the
issues of language, society, and identity in mainland China, Taiwan,
Hong Kong, Singapore, and overseas Chinese communities (the
Greater China). The book includes topics on the role of language in
Chinese culture; the linguistic indexing of socioeconomic class;
dialects and regional language variation; the impacts of state
policies; linguistic borrowings; bilingualism and bicultural identity;
and language shift and attrition. The emergence of new forms of
language as influenced by modern technologies and possible future
developments is also discussed in this book.
This book will appeal to undergraduate and graduate students
taking courses in Chinese sociolinguistics, particularly with a focus
on language, identity, and society in Greater China. This book will
also be of interest to members of the Chinese Language Teachers
Association and the American Council of Teaching Foreign Languages
(ACTFL).

Chunsheng Yang is an associate professor of Chinese and applied

linguistics at the University of Connecticut, U.S.A. Chunsheng’s main
research areas are Chinese phonetics, phonology, second-language
acquisition, especially with respect to second language prosody,
Chinese sociolinguistics, and Chinese pedagogy. Chunsheng has
published widely on the acquisition of L2 Chinese prosody and other
aspects of Chinese sounds.
Chinese Sociolinguistics
Language and Identity in Greater China

Chunsheng Yang
Designed cover image: bpperry via Getty Images
First published 2024
by Routledge
4 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
605 Third Avenue, New York, NY 10158
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2024 Chunsheng Yang
The right of Chunsheng Yang to be identified as author of this work has been
asserted in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and
Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised
in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now known or
hereafter invented, including photocopying and recording, or in any information
storage or retrieval system, without permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered
trademarks, and are used only for identification and explanation without intent to
infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-1-032-38243-2 (hbk)
ISBN: 978-1-032-38242-5 (pbk)
ISBN: 978-1-003-34416-2 (ebk)
DOI: 10.4324/9781003344162
Typeset in Times New Roman
by Apex CoVantage, LLC
Access the Support Material: www.routledge.com/9781032382425
Dedication

This book is dedicated to the loving memory of my mother.

Contents

Acknowledgements

1 Laying the Foundation

2 Chinese Languages: Past, Present, and Future

3 Naming and Proper Name Planning in China

4 Language Planning, Policy, and Attitudes in China

5 Language Use, Policy, and Attitudes in Hong Kong and Macao

6 Language Policy, Use, and Attitudes in Taiwan and Singapore

7 Gender and Identity in Chinese Language

8 Language and Rural/Urban Identity

9 Identity and Language Maintenance Among the Chinese Diaspora

10 The Linguistic Landscape of Greater China

11 Teaching Chinese as a Foreign Language and Its Role as a Lingua

Franca

12 English Education in China

13 Emerging Chinese Language Forms

14 Face, Politeness, and Responses to Compliments in Chinese

Index
Acknowledgements

The completion of this book has been a long time coming.

My initial interest in sociolinguistics dates back to the two
sociolinguistic courses that I took with Professor Don Winford at The
Ohio State University in 2005–2006. Later, I took various courses
with Professor Marjorie K. M. Chan, such as Chinese writing system,
Asian American Experiences, and many Chinese linguistic courses.
Although my interest in sociolinguistics did not lead me to complete
a dissertation in sociolinguistics, teaching sociolinguistics has always
been a goal in my work.
Back in 2010–2011, I was a visiting instructor of Chinese at
Whitman College. Meanwhile, I was looking for more permanent
jobs in Chinese languages and literatures in US colleges and
universities. One requirement for many applications is a proposal for
a course that I would like to offer. For this, I prepared a course
proposal and a syllabus for Chinese Sociolinguistics. With the
suggestion of my department head, Professor Jack Iverson, I
changed the title of the proposed course to Language and Identity in
Greater China. When designing the course topics and readings, I
drew on all the courses that I have taken previously and readings
during my graduate school years and added many more Chinese-
specific topics, especially those from The Language of China
(Ramsey, 1987), Modern Chinese: History and Sociolinguistics (Chen,
1999), and The Historical Evolution of Chines Language and Scripts
(Zhou, 2003). I also added many recent publications to each topic in
the course.
In August 2013, I joined the University of Connecticut and started
to build the Chinese program with colleagues. I did not get the
chance to teach the course of Chinese Sociolinguistics until Spring
2019. Since then, Chinese Sociolinguistics has become one of my
regular course offerings. After teaching the course twice, I realized
that there are just too many readings for each class in the course.
Although many students enjoy the topics covered in the course, they
complained about the large amount of readings. Then the idea of
writing a textbook on this topic occurred to me. After the second
offering of the course in Spring 2020 (at the beginning of the
COVID-19 pandemic), I started to write the book and completed the
first five chapters in Summer 2020. In December 2021, I contacted
Andrea Hartill, the senior publisher of Routledge Language Learning,
about my book project. Andrea really liked the topic of the book and
invited me to submit a proposal for the book. Then, as expected in
the book publishing process, I prepared the book proposal, which
was sent for external review. The reviewers’ review report came
back very positive, and the publishing contract was signed in May
2022.
Having taught the same course four times and updating the
course every time, I have accumulated a lot of materials and lecture
notes. Originally, I thought the writing process would be relatively
easy. However, it turned out that I had to reread many journal
articles, book chapters, as well as online sources in the process of
writing the book. As a result, Summer 2022 became the busiest
summer of my teaching career since 2000.
I am very happy that the book project has concluded, and would
like to take this opportunity to express my gratitude to my editor,
Andrea Hartill, and her assistant, Iola Ashby, for their hard work and
dedication in bringing my book to publication. Your guidance and
expertise throughout the editing and publishing process have been
instrumental in making this project a success.
I would also like to acknowledge the guidance and teaching of
many professors when I was at graduate school at The Ohio State
University. I would also like to extend thanks to colleagues who
encouraged me or provided constructive feedback and/or
suggestions in this long process, such as Professor Yunjuan He from
University of North Georgia, Professor Wenhao Diao from the
University of Arizona, Professor Hang Zhang from George
Washington University, Professor Yan Liu from Duke University, and
my family for their unfailing love and support.

References
Chen, P. (1999). Modern Chinese: History and sociolinguistics.
Cambridge University Press.
Ramsey, S. R. (1987). The language of China. Princeton University
Press.
Zhou, Y. (2003). The historical evolution of Chines language and
scripts. National East Asian Languages Resources Center, The
Ohio State University.
1 Laying the Foundation

DOI: 10.4324/9781003344162-1

1.1 Introduction
Identity is a concept integral to various disciplines, such as literature,
sociolinguistics, sociology, anthropology, and political science. The
Latin stem for the word “identity” is idem, meaning sameness
(Edwards, 2009, p. 19), which in this case implies an unchanging
human nature, namely the stable features that supersede age,
biological sex at birth, and ethnicity. As one matures, identity comes
to signify the continuity and connectedness of the “selves” at various
stages of the life trajectory (Edwards, 2009, p. 19). It is the
“dynamic and situated accomplishments enacted through talk, and
changing from one occasion to the next” (Tracy, 2002, pp. 17–18),
which we constantly build and negotiate “throughout our lives
through our interaction with others” (Thornborrow, 2004). In this
sense, identity is not stable and static; rather, it is dynamic, situated,
and varies depending on the context and situation. The dynamic side
is equally, if not more, important in that it is socially and situationally
constructed. After all, humans are social beings.
During social interactions, people may be connected or
disconnected by identity, meaning that those who share similar
aspects of identity are attracted to each other, while those who don’t
may feel indifferent about each other (of course, some people may
be attracted to differences as well). In this sense, identity may also
predict relationships between people and groups (Edwards, 2009, p.
20). Compared to identity at the personal or individual level, social
or group identity is much more relevant to perceptions and attitudes
about language. However, as Edwards (2009, p. 20) argues, the
former is both a component and a reflection of particular social (or
cultural) identities. Therefore, analysis of individual identity will also
provide a window into understanding social identity.
An eternal tension exists between “who I am” and “who others
think I am” based on one’s multiple identifications with others on the
basis of social, cultural, and biological characteristics as well as
shared values, personal histories, and interests (Buckingham, 2008,
p. 1). Thus, identity is multifaceted, fluid, and complex. While “who I
am” may seem relatively stable, this is not necessarily so in many
cases, especially when we try to identify with different groups of
people. As a Chinese individual, I can easily identify with other
Chinese people when I am there. However, I can also identify with
people of other ethnicities on different levels. In the summer of
2016, I led a study abroad program in China for University of
Connecticut students. While visiting South Gong and Drum Lane, a
popular tourist destination in Beijing, I was holding a small UConn
flag which attracted the attention of two American students who
were fellow Huskies. This spark of recognition in a foreign place
inspired them to come up and chat with us. At that moment, our
shared identity brought all of us closer. So my Chinese identity and
UConn professor identity came together in this instance.

1.2 Why Is Identity Important?

We do not live in isolation. Thus, during social interactions, who we
are, with whom we identify, and how we would like others to
perceive us are all are intertwined with identity construction and
negotiation. We tend to be more connected with people who share
many similarities with us, as illustrated in the Chinese proverb
“When one townee meets another, both shed tears.” Why would they
cry tears of joy when meeting in a faraway town? One simple
answer is that they share so many similarities, such as the same
dialect, traditions, food, local culture, and many other things. Finding
such commonalities can be comforting in a new place.
We must realize that similarity does not account for all that is
related to identity as we may also wish to interact and identify with
people who are different from us. This may happen more often in a
multicultural society, such as the US, where ethnic minorities may
strive to integrate even though they do not share the same cultural,
historical, or racial background with the majority. In this case, ethnic
minorities may have competing identities. For example, they might
wish or are compelled by parents/grandparents to maintain their
ethnic identity while at the same time wanting to embrace another
totally different identity when interacting with others outside their
family/community. In the best-case scenario, the two can coexist in
harmony. However, more often than not, they may conflict with each
other, even to the extent that one identity (i.e., usually the one
associated with the mainstream society) becomes dominant, and the
other gradually fades as time goes on, which usually begins with the
attrition or loss of the heritage language, unfortunately.

1.3 Language and Dialects

1.3.1 What Is Language?

Saussure (1916, p. 649) defines language as “a product of the

collective mind of linguistic groups”. It can also be seen as a social
tool by which we communicate ideas to others in our own culture
and with people from other cultures. Furthermore, written language
enables us to pass down artistic, cultural, and literary heritage.
Language is arbitrary in the sense that the meaning of a linguistic
sign is not predictable from its word form, nor is its word form
dictated by its meaning and function. For example, the phonological
form [kæt] in English is conventionally paired with the meaning “a
small animal with fur, four legs, a tail, and claws, usually kept as a
pet or for catching mice”, namely a cat in English (from Cambridge
Dictionary), whereby the phonological form itself does not resemble
what it refers to. However, language, as a system, does have
regularity and rules in the form of grammar. Although these rules
vary from one language to another, it must be noted that within a
speech community, these rules are agreed upon, which guarantees
comprehension and virtually infinite creativity (Morris, 1946, cited in
Edwards, 2009, p. 53). In this sense, Morris (1946, as cited in
Edwards, 2009, p. 53) considers a language to be “a communication
system composed of arbitrary elements which possess an agreed-
upon significance within a community”.
In addition to serving as a tool for communication, language is
also associated with “groupness”, due to its strong connections with
history, culture and art. When people from the same linguistic
background converse, they both talk and listen “between the lines”,
such that the shared history, literature, and culture provide enough
background for smooth communication. However, for non-native
speakers, even if they have developed a high level of linguistic
competency, it may be difficult for them to engage in interactions
with native speakers on some occasions. This is particularly true
when slang is used or when a certain literary character is mentioned,
especially those that are not widely known to the outside world but
are very familiar to those within the group. For example, the Monkey
King is well known to Chinese, including Chinese children, but he
may be unknown in other parts of the world. Steiner (1992, p. 243,
as cited in Edwards, 2009, p. 54) argues that languages enable
groups to preserve the “inherited, singular springs of their identity”.
Edwards (2009, p. 54) points out that the “concealment” function of
a language, although seemingly contradictory to its communication
function, highlights the fact that language is a “within-group”
phenomenon, at least to some extent. While second-language
learners are able to acquire the functional and communicative
aspects of a language, that part which is concealed from the outside
world may remain closed to them.

1.3.2 Dialects
A dialect is a variety of a language that is specific to a region or
group. A given language may have several dialects. For example,
Chinese can be classified into the following seven dialect groups
(Yuan, 1989): Mandarin (guanhua) is spoken by over 90% of the
total population; Wu is mainly spoken in Shanghai, Jiangsu, and
Zhejiang; Yue or Cantonese is prevalent in Guangdong, Guangxi, and
Hong Kong and many traditional Chinatowns overseas; Min is mainly
spoken in Fujian and Taiwan; Kejia (Hakka) is prevalent in parts of
Guangdong, Fujian, Jiangxi, and other parts of China as well as
Southeastern Asia; Xiang is spoken in Hunan; and Gan is spoken in
Jiangxi. Dialects may have vocabulary, grammar, and pronunciation
(Edwards, 2009, p. 63) that differ from the standard language and
may not be mutually intelligible, as is the case in China. Very often,
adjacent dialects of one language may be mutually intelligible,
whereas those distant from each other may not be. Therefore,
dialects of a language may fall on a continuum in terms of
intelligibility. Such instances can be found throughout the world,
such as varieties of Slovak, Czech, Ukrainian, Polish, and Russian
(Edwards, 2009, p. 63). However, in some cases, even adjacent
dialects may be mutually unintelligible, such as the sub-dialects of
Gan. Although people from various parts of Ji’an City in Jiangxi
Province all speak the Gan dialect, its sub-dialects are often very
different from each other, due to dialect contact derived from
domestic migration over thousands of years, that people have
resorted to using accented Mandarin to communicate, rather than
their own dialects. 隔山不同音, 隔水不同调 “There may be different
accents on either side of a mountain, just as there may be different
tunes on either side of a river” is a very vivid but somewhat
exaggerated Chinese saying that depicts this linguistic phenomenon;
that is to say, geographical barrier may lead to the formation of
dialects on either side of the barrier.

1.3.3 Language and Dialect Goodness

1.3.3.1 Language Goodness

Is one language better than another? This may be an odd question
to ask in this day and age; however, such questions have indeed
been asked throughout history. After the overthrow of the Manchu
Dynasty in China in 1911, some foreign-educated Chinese
intellectuals advocated for the abolition of the Chinese language as
well as Confucianism, because they believed that “the average
person’s childish, uncivilized, obstinate way of thinking” (Ramsey,
1987, p. 3) was related to the language they spoke. While such a
proposition was not widely accepted, it did lead to language reform,
namely the standardization of both spoken and written Chinese.
When discussing the role of language in shaping human cognition
and behavior, we often refer to the Sapir-Whorf Hypothesis, also
known as linguistic relativity, which was developed by Benjamin Lee
Whorf and Edward Sapir. Sapir claims that (1929, pp. 209–210, as
cited in Simpson, 2019, p. 312)
human beings . . . are very much at the mercy of the particular language which
has become the medium of expression for their society. It is quite an illusion to
imagine that one adjusts to reality essentially without the use of the language .
. . the fact of the matter is that the ‘real world’ is to a large extent built upon
the language habits of the group. . . . We see, hear and otherwise experience
the world as we do largely because the language habits of our community
predispose certain choices of interpretation.

Although many would not agree with Sapir’s statements earlier,

many would agree with Whorf’s claim:
We dissect nature along lines laid down by our native languages. The
categories and types that we isolate from the world of phenomena we do not
find there because they stare every observer in the face; on the contrary, the
world is presented in a kaleidoscope flux of impressions which has to be
organized by our minds – and this means largely by the linguistic systems in
our minds. We cut nature up, organize it into concepts, and ascribe
significances as we do, largely because we are party to an agreement to
organize it in this way – an agreement that holds throughout our speech
community and is codified in the patterns of our language.
(Whorf, 1956, p. 214, as cited in Simpson, 2019, pp. 312–313).

The Sapir-Whorf Hypothesis has a strong and a weak version. The

former states that language determines the way we think and that
linguistic categories limit and define cognitive categories, while the
latter holds that linguistic categories and usage influence the way we
think as well as certain kinds of nonlinguistic behavior. While later
studies have discredited the strong version, the weak version of the
hypothesis has been supported in several experimental studies
(Kennison, 2013).
We cannot logically say that one language is superior or inferior to
another. However, language does influence thought and behavior in
many ways. For example, speakers of a language that abounds in
honorific forms, such as Japanese, tend to be more humble and
polite than speakers of a language without such honorifics. However,
just as Joachim du Bellay stated in the 16th century, “All languages
are of a like value . . . to each man his language can competently
communicate every doctrine” (as cited in Edwards, 2009, p. 58). So
language differences reflect our diverse experiences, environments,
and ways of approaching this communicative tool. One classic
example of the interaction between language and environment is
that the Inuit people (those in the Arctic regions, such as Alaska,
part of Canada, and Greenland) have perhaps as many as 400 (as
cited in Edwards, 2009, p. 60) words for snow. This does not mean
that Inuit people are more creative than others; it simply illustrates
the relationship between language and environment. Due to its
ubiquity in the Arctic region, residents must differentiate between
the many types of snow. As Edwards (2009, p. 60) points out, some
Inuit dictionaries only show two lexical roots of the hundreds of
words for snow, meaning that they are all derived from these root
words in one way or another. It is obvious that this abundance of
descriptions is due to their environment. On the other hand, people
living in tropical areas may have only one word for snow, since it is
so rare.
Recent research has revealed something interesting about the
relationship between language and human behavior. Keith Chen, a
professor of economics at UCLA, studies the effect of language on
economic behavior (i.e., saving rates, engaging in healthy behaviors,
and managing retirement assets). He focuses on the linguistic
feature of how and the extent to which the future tense is marked in
different languages. For example, English has strong future-time
reference (FTR), which is explicitly expressed by common phrases
such as “will”, “shall”, “going to”, while Chinese has weak FTR, in
that there is no explicit future-tense marking. For example, in
Chinese, 我 去 听 讲 座 “I am going to listen to a talk” literally
translates to “I go listen to a talk”. Chen's (2013) linguistic-savings
hypothesis states that being required to speak in this distinct way
about future events leads speakers of strong FTR languages to take
fewer future-oriented actions. Specifically, the speakers of strong
FTR languages, such as English, are more likely to have high rates of
obesity, smoking, drinking, debt, and poor pension management,
while the speakers of weak FTR languages, such as Chinese, are
more likely to have good financial planning for retirement and
sensible healthier habits. According to Chen (2013, p. 691), this
hypothesis arises naturally if grammatically separating the future and
the present leads speakers to disassociate the future from the
present. This would make the future feel more distant, and since
saving involves current costs for future rewards, it would make
saving harder. On the other hand, speakers of some languages that
grammatically equate the present and future would be more willing
to save for a future which appears closer.
Interestingly, Chen’s findings largely support his hypothesis that
languages with strong future-time reference lead their speakers to
engage in less future-oriented behaviors. In terms of savings, the
evidence is consistent on multiple levels from an individual’s
propensity to save, to the long-term effects on retirement wealth,
and to national savings rates. Even more interesting, these findings
extend to speakers’ propensity to engage in behaviors related to
well-being, ranging from smoking to condom use, as well as
maintaining long-term health. As for the hypothesis that language
may not cause but just reflect deeper differences that drive savings
behaviors, Chen (2013) argues that his findings show that while
both language and cultural values appear to affect savings
behaviors, these two aspects do not appear to interact with each
other in any predictable ways if they are both markers of some
common causal factor. Meanwhile, Chen (2013) points out that
differences in the use of FTR do not seem to correspond to cognitive
or developmental differences in the acquisition of language.
Therefore, he argues that the effect of language occurs through a
channel that is independent of either cultural or cognitive differences
between linguistic groups. He even proposes that his hypothesis can
be thought of as an example of the Sapir-Whorf Hypothesis, and his
study may be the first to connect language structure and decision-
making. This study is both inspiring and thought-provoking due to its
scale and the strong correlation found between language and human
behaviors. More importantly, it seems to show that the powerful
influence of language goes beyond communication and cultural
aspects and may even extend to our decision-making regarding
savings and health. Of course, not everyone agrees with Chen’s
hypothesis and arguments, so more studies in the future are
warranted to help us better understand the interconnections of
language, thought, mind, and human behavior.
It is worth pointing out that whether or not language determines
or shapes our behavior as the Sapir-Whorf Hypothesis and Chen’s
(2013) findings suggest, one cannot claim that one language is
better than another, since all languages serve the speakers equally
well in terms of both oral and written communication.

1.3.3.2 Dialect Goodness

Can we say one dialect of a language is better than another?
Generally, the term dialect carries an implication of inferiority to the
standard version of the language. For example, a speaker of
standard Mandarin may be perceived as better educated, more
friendly, and even more attractive than one who speakers a dialect,
although the opposite may be true. How does a particular dialect
become the standard? The lofty position of one dialect over another
is usually linked to the prestige and power of its speakers. The
reason why Putonghua became the standard language of China is
due to its status and long history as well as a compromise reached
between its speakers of norther Mandarin and those of other dialect
areas, especially those in Guangdong, Hong Kong, and Shanghai.
Even today, Cantonese and Shanghainese still enjoy very high status
due to the economic strength of these two cities.
In the US, some so-called low-status dialects or varieties spoken
by the working class may have “covert prestige”, such as the
association of masculinity with the African American Vernacular
English (AAVE) speakers.
Therefore, no dialect is better than another, although one may be
perceived as more prestigious due to the higher socioeconomic
status of the people who speak it. Not only do dialects serve as a
communication tool for ethnic groups, they also represent the
historical and cultural heritage of their speakers. For example, many
Cantonese, Zhejiang, and Henan operas are sung in regional dialects
which have preserved the local culture and customs for thousands of
years. In this sense, the conservation of dialects is as important as
that of languages.

1.4 Language and Identity

Since identity and language are both on the personal and social
levels, these aspects are mutually shaping, just as interaction
between language and the social world. We use language to
communicate, to convey meaning or a message, to represent who
we are and who we want others to perceive us to be. In this sense,
it is a marker of personal identity. Each and every one of us has our
own idiolect, meaning that each person has his or her unique
vocabulary, speech rate, intonation, and paralinguistic features (i.e.,
eye contact, body language). However, Edwards (2009, p. 21)
argues that even idiolectal usage is a social phenomenon, because
most language is communication-oriented.
 Language and identity are related at the national and/or regional
levels, ethnic, social class, and/or rank as well as the individual level
of profession, gender, and age. For example, the language a person
speaks may index his or her specific identity. A widely researched
example is African American Vernacular English (AAVE) (Labov,
1972), which has often been associated with those of lower
economic status due to the history of racism in the United States.
However, such identities may change over time. AAVE has also
become associated with masculinity or urban culture owing to the
great influence of hip-hop. Furthermore, since immigrants from all
over the world have settled in the US, heritage language, namely the
ancestral language of immigrants, has also been widely researched.
How heritage language speakers preserve and maintain their
linguistic and cultural traditions reveals so much about the
relationship between language and identity. Some immigrants may
maintain near-native-speaker proficiency of their heritage language,
while others may know only a few words. Steiner (1992, p. 243)
argues that the loss of one’s heritage language equates the
abandonment of one’s cultural identity and associations. At the
gender level, men and women have different ways of speaking, such
as pitch level, intonation, and vocabulary. In addition, recent studies
have found that gay men and lesbians talk differently (see Kulick,
2000, for a critical review on this topic).
We constantly build and negotiate our identities through everyday
interactions, and language use indexes identity construction. A case
in point is the linguistic phenomenon of style changing, which
Edwards (2009, p. 28) defines as “the speech variations that reflect
one’s assessment of the social context and of what is or is not
appropriate”. Interestingly, both are more often than not done
unconsciously. Imagine how you talk to your parents, professors,
your friends, boy/girlfriend, your cousin, or your baby nephew/niece.
Very likely the formality, wording, speech rate, and even intonation
(in the case of talking to a baby) change when you interact with
different people. Style changing is the constant constructing and
reconstructing of language use, which is a defining characteristic of
an individual’s many social identities. Put simply, most of the time,
we change our speaking styles depending on context.
A prominent sociolinguistic theory, Speech Accommodation Theory
(SAT), was proposed by Howard Giles in the 1970s to interpret the
ways in which a speaker varies his/her speech according to context.
In other words, the social-psychological setting determines linguistic
choice, which, in turn, affects interpersonal communication. One
underlying motivation for speech accommodation is to create
similarity between the speech of the listener and speaker, thus
establishing a sense of solidarity, because our experience informs us
that similarity often leads to approval. However, as Edwards (2009,
p. 158) points out, accommodation usually costs something; thus,
the speaker must weigh the pros and cons, and only when a good
cost-benefit ratio can be achieved will the speaker modify or disguise
his/ her identity to make it more acceptable to the listener. Speech
accommodation does not only refer to convergence (becoming
similar to the listener’s speech). It also includes divergence, in which
the speaker chooses a language or speech style that is different
from that of the listener. For example, people from an area
associated with a prestigious dialect may intentionally use this
variety when talking to people from other dialect areas to create a
sense of social and psychological superiority. It should be noted that
convergence and divergence may not always lead to approval.
Edwards (2009, p. 31) cites an example of unsuccessful convergence
from a study by Giles and Powesland (1975). In this example, an
English-speaking European addressed an East African official in
Swahili, which was interpreted as condescending or that the latter
did not sufficiently understand English. Social interaction involves so
many spontaneous context-based decisions that there is no
guarantee that all communicative attempts will lead to desirable
results.
 Coupland (2001) discusses the interesting linguistic practices of
passing, crossing, styling, and stylization, each of which can serve as
a useful construct for interpreting language use. Each of these
practices can be viewed as ways to express alignment with one’s
identity and language use. Passing and styling practices are at one
end of the spectrum from straightforward, natural expression of the
self to crossing and stylization that involve “putting on the voice” in a
performative and self-conscious way (Coupland, 2001, as cited in
Cutler, 2014, pp. 150–151). Language passing often refers to the
ability to be accepted as a member of a social category (ethnic,
racial, gender) other than one’s own (Piller, 2002). For example, if an
L2 English speaker is very fluent and almost accent-free, he or she
can pass for a native speaker. Passing is often a temporary, context-
specific phenomenon rather than a stable, enduring practice (Piller,
2002). However, styling leads to a more straightforward and stable
relationship between language use and identity in that speakers
adapt their personalities by using variables linked to identity
categories to construct social meanings, social categories, and
identity (Eckert, 2008, as cited in Cutler, 2014, p. 151). Stylization
involves “the knowing deployment of culturally familiar styles and
identities that are marked as deviating from those predictably
associated with the current speaking context” (Coupland, 2001, p.
345, Cutler, 2014, p. 151). The stylized resources or linguistic
variables often have social meanings that may be associated with a
particular group (Cutler, 2014, p. 151). For example, stand-up
comedians may stylize their speech by shifting into an indexed
stereotypical Italian-American mobster accent that the audience will
recognize.
Language crossing is closely related to stylization; however, it
denotes “a stronger sense of social or ethnic boundary transgression
and the variants being used are more likely to be seen as
anomalously ‘other’ for the speaker, leading to questions of
legitimacy and entitlement” (Rampton, 2009, p. 149, as cited in
Cutler, 2014, p. 151). That is to say, this phenomenon occurs when
the speaker uses language which is generally thought not to
“belong” to him/her. As mentioned earlier, AAVE is often associated
with hip-hop culture. Cutler (1999) reports such a case. Mike lives in
a wealthy New York City neighborhood and attends a private school.
Even though he and most of his friends are white, at around age 13,
he began to identify strongly with the hip-hop culture and style. He
wore baggy jeans, a backward baseball cap, and designer sneakers.
At around the same time, he began to change the way he spoke,
“crossing” into AAVE. His family members said he “sounded like a
street kid or hooligan”. Subsequently is an example of his speech:
You ever hear of Frank Frazetta? Dis is some phat shit, yo. Yo, when the dude
dies, this book will probably be worth like a thousand dollars. Yo tell me that
shit is not phat!
(Cutler, 1999, p. 432)

Unlike speaking styles, one’s dialect or accent is relatively difficult to

change, although not impossible. As mentioned earlier, these may be
associated with different levels of prestige or social status, such as
standard Mandarin and received pronunciation in British English.
However, such dialect/accent boundaries can be overcome by
training, just as one can learn another language. For example, the
1964 American musical My Fair Lady tells the story of how a Cockney
flower-selling girl was taught to pass as an upper-class lady by
changing her speech and manner.
Another example that showcases the interaction of language and
identity is Eckert’s (1989) classic ethnographic study (a research
method involving detailed observation) focusing on the linguistic
style used by students in a high school in Detroit. This approach
enabled her to associate linguistic variables with the speakers’
demographic information (i.e., age, gender, ethnicity, and social
class). She proposed the concept of community of practice and
defined groups in terms of their social practices. Her study revealed
two diametrically opposed groups, the jocks and the burnouts, each
made up of individuals from a mix of social classes (parental
occupation, housing, etc.). The jocks actively engaged in activities
and enjoyed school life and were a school-oriented community of
practice embodying middle-class culture, whereas the burnouts were
uninvolved in the goings-on of the school and frequently engaged in
rebellious behavior and were a locally oriented community of
practice embodying working-class culture. Eckert found that people
tend to speak more like their friends – those who participate in social
practices together – than others who are not in their demographic
category, that is, social class. By comparing the values of the jocks
and burnouts and how they relate to economics, the job market, and
social psychology, Eckert tells a fascinating story of the self-
expression of emerging adults.

1.5 Attitudes About Various

Languages
Language attitudes are the feelings that people have about their
own language variety or varieties of others. Since all of us speak in a
unique way, it is inevitable that others will have positive or negative
opinions about our style. At the group level, people’s attitudes about
a dialect or a regional language variety will spill over as a judgment
about the group’s personal qualities, career prospects, and
socioeconomic status. Of course, such attitudes are very biased and
even destructive. For example, the speakers of Northeastern
Mandarin in China have fallen victim to such prejudice and are more
likely to be viewed as uneducated, vulgar, and having low status,
although they are often considered to be more humorous (Yang,
2014). In this sense, Northeastern Mandarin is perceived as a low
variety of Mandarin, whereas PTH is considered and enregistered as
the elevated variety.
As mentioned earlier, people’s attitudes regarding languages are
not static over time, because they are conditioned by various social
and political changes. Mandarin does not enjoy a high level of
prestige in Shanghai, an international economically developed
metropolis, as its economic status elevates the prestige of
Shanghainese and renders it more respected than PTH. In recent
years, due to the promotion of PTH all over China, people are
changing their attitudes about it, and it is becoming more and more
prestigious in Shanghai.
Another aspect of language attitudes that must be considered is
overt and covert prestige. The standard variety of a language, such
as PTH in China, has overt prestige, whereas the vernacular is
covertly revered because it expresses the group’s identity and
solidarity. Take Shanghainese for example. While PTH has become
more prestigious because it has achieved standard language status,
Shanghainese is still perceived as higher status due to the covert
prestige among its speakers.
There are usually several paradigms for conducting research on
language attitudes. One commonly utilized method is the so-called
matched guise approach (Gardner & Lambert, 1972), in which a
speaker produces two or more audio-recorded versions of the same
text, for example one in PTH and one in the Xiang dialect.
Respondents are then asked to use a five- or seven-point Likert scale
to rate the personal traits of the speakers, such as pleasant,
attractive, self-confident, likable, fluent, reliable, sincere, ambitious,
friendly, intelligent, humorous, having leadership skills, well-
educated, professional, and so on. In the matched-guise method,
the two recordings are well controlled for because they are produced
by the same person and only differ in the language/dialect spoken;
in this case, if the ratings of the two recordings differ in some social
or personal aspects, it is due only to the factor of language. In this
sense, it is clear that the matched guise technique can reveal more
private, emotional, and conceptual reactions toward an accent and
its speakers. One limitation of this paradigm is that, while a speaker
is permitted to read in his or her native language or dialect, the
other recording may not be viewed as a legitimate representation of
the other language/dialect. Also, there are cases in which listeners
may recognize the speakers as the same person. To solve these
issues, many researchers have used the verbal guise paradigm, in
which different speakers read the same passage. However, this is
problematic as well because it is difficult to control for the
idiosyncrasies of different speakers, such as speech rate, intonation,
and voice quality (Tsalikis et al., 1991). One way to avoid this issue
would be to divide the listeners into two groups and have each
group listen to only a single guise. In this case, it would also be
necessary to include identical filler materials to determine if the two
groups rate identical passages similarly (Stefanowitsch, 2005).
The other less often used technique in such research is the direct
approach, namely to ask/survey people about their attitudes about a
language/dialect. This approach is flawed because participants may
not wish to reveal their actual opinions about a language, especially
when they are negative or the languages being investigated are
spoken by the researchers.
Intriguingly, there is evidence that attitudes about a language can
change the way it sounds in the sense that people may choose to
imitate the features of a language variety that is associated with
higher social status/prestige. Such changes may permeate a speech
community and lead to gradual long-term alterations.

1.6 Concluding Remarks

We have briefly discussed identity, language and their inter-
relatedness, as well as attitudes about language in this chapter.
Identity is a multifaceted concept. As language is an essential
marker for one one’s identity, these aspects are mutually shaping.
Language is the vital tool for handing down culture and civilization.
Although the more than 7,000 languages spoken in the world,
including dialects, are intrinsically equal, unfortunately, they acquire
different statuses or prestige due to social, historical, and economic
reasons. People’s perceptions and attitudes about a language may
influence social interaction and even lead to language change. Many
issues that were introduced in this chapter will be examined in depth
throughout the book. With this background, we will begin an
exploration of language and identity in Greater China. Prior to
embarking on our journey, we will provide an overview of Chinese
languages in Chapter 2, including an analysis of the standardization
of the Chinese languages and the simplification of Chinese scripts as
well as the promotion of PTH, which have had significant
ramifications for the linguistic landscape of China today.

Discussion questions
1. Please discuss the following response from Queen Elizabeth I
to a French ambassador. “Though the sex to which I belong
is considered weak . . . you will nevertheless find me a rock
that bends to no wind.”
2. The United States is a country of immgrants from all over
the world. How do people from different ethnic backgrounds
maintain their heritage (and their heritage languages)? What
issues and challenges do they face?
Another random document with
no related content on Scribd:
jotakin valoa kohti, ja hän tahtoo elää, kulkea yhä eteenpäin jotakin
tietä, uutta, kutsuvaa valoa kohti, ja pian, pian, nyt heti, paikalla!

— Mitä? Minne? — huudahtaa hän avaten silmänsä ja kavahtaen

istualleen arkulle ikäänkuin täysin toipuneena pyörtymyksestä ja
valoisasti hymyillen. Hänen luonaan seisoo Nikolai Parfenovitš ja
kehoittaa häntä kuulemaan ja allekirjoittamaan pöytäkirjan. Mitja
arvasi nukkuneensa tunnin tai enemmänkin, mutta Nikolai
Parfenovitšia hän ei kuunnellut. Häntä hämmästytti yhtäkkiä se, että
hänen päänsä alle oli ilmestynyt tyyny, jota ei ollut silloin ollut, kun
hän voimattomana vaipui arkulle.

— Kuka on tuonut minulle tyynyn pääni alle? Kuka on ollut niin

hyvä ihminen! — huudahti hän omituisen riemukkaasti ja kiitollisesti
sekä itkuntapaisella äänellä, aivan kuin hänelle olisi tehty tavattoman
suuri hyvätyö. Hyvästä ihmisestä ei myöhemminkään saatu selkoa,
joku todistajista tai mahdollisesti Nikolai Parfenovitšin kirjuri oli
säälistä hommannut hänen päänsä alle tyynyn, mutta hänen koko
sielunsa aivan kuin värähteli kyynelistä. Hän astui pöydän luo ja
ilmoitti allekirjoittavansa kaikki, mitä vain tahdotaan.

— Minä näin kauniin unen, herrat, — lausui hän omituisella

tavalla, ja hänen kasvonsa olivat muuttuneet toisenlaisiksi, ne olivat
kuin riemun kirkastamat.

9.

Mitja vietiin pois

 Kun pöytäkirja oli allekirjoitettu, niin Nikolai Parfenovitš kääntyi
juhlallisesti syytetyn puoleen ja luki hänelle »Päätöksen», jossa
lausuttiin, että sinä ja sinä vuonna sinä ja sinä päivänä siellä ja siellä
sen ja sen kihlakunnan tutkintatuomari, kuulusteltuaan sitä ja sitä
(s.o. Mitjaa) syytettynä siitä ja siitä (kaikki syytökset oli tarkoin
lueteltu) ja ottaen huomioon että syytetty, vaikka ei tunnustanut
itseään syylliseksi rikoksiin joista hän syytettiin, ei ollut esittänyt
mitään puolustuksekseen, kun taas todistajat (ne ja ne) ja
asianhaarat (ne ja ne) täydelleen todistavat häntä vastaan,
nojautuen niihin ja niihin Rikoslain kohtiin j.n.e. on päättänyt:
estääkseen sen ja sen (Mitjan) välttämästä tutkintaa ja tuomiota
sulkea hänet siihen ja siihen vankilaan, josta syytetylle on
ilmoitettava, ja jäljennös tästä päätöksestä toimitettava
prokuraattorinapulaiselle j.n.e., j.n.e. Sanalla sanoen, Mitjalle
ilmoitettiin, että hän tästä hetkestä lähtien oli vanki ja että hänet heti
viedään kaupunkiin, jossa hänet suljetaan sangen epämiellyttävään
paikkaan. Kuunneltuaan tätä tarkkaavasti Mitja vain kohautti
olkapäitään.

— Mitäs, herrat, minä en syytä teitä, minä olen valmis…

Ymmärrän, että teillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta.

Nikolai Parfenovitš selitti lempeästi hänelle, että hänet vie heti pois
maalaispoliisikomisarius Mavriki Mavrikijevitš, joka juuri sattuu
olemaan täällä…

— Odottakaa, — keskeytti hänet äkkiä Mitja kääntyen kaikkien

huoneessa olevien puoleen tunteen vallassa, jota hän ei voinut
hillitä, — hyvät herrat, me kaikki olemme julmia, kaikki me olemme
petoja, kaikki me saatamme ihmiset, äidit ja rintalapset, itkemään,
mutta kaikista — olkoon se nyt päätetty — kaikista alhaisin inhoittava
olento olen minä! Olkoon niin! Joka päivä elämässäni minä lyöden
rintaani lupasin parantua, ja joka päivä tein yhä samoja inhoittavia
tekoja. Minä ymmärrän nyt, että sellaiset kuin minä tarvitsevat iskun,
kohtalon iskun, jotta heidät otettaisiin kiinni kuin heittosilmukalla ja
käännettäisiin toisaalle ulkonaisella voimalla. En koskaan, en
koskaan olisi kohonnut omin voimin! Mutta ukkonen on lyönyt. Minä
alistun syytöksen kärsimykseen ja julkiseen häpeääni, tahdon kärsiä
ja puhdistun kärsimyksen kautta! Puhdistunhan kenties vielä, herrat,
vai kuinka? Mutta kuulkaa kuitenkin viimeisen kerran: isäni vereen
olen viaton! En ota rangaistusta siitä, että tapoin hänet, vaan siitä,
että tahdoin tappaa ja kenties todella olisin tappanutkin… Mutta
kuitenkin aion kamppailla teitä vastaan ja ilmoitan tämän teille.
Kamppailen teitä vastaan aivan loppuun asti ja sitten päättäköön
Jumala! Antakaa anteeksi, herrat, älkää olko vihaiset siitä, että minä
kuulusteltaessa huusin teitä vastaan, oi, minä olin silloin vielä niin
tyhmä… Hetken kuluttua minä olen vanki, ja nyt, viimeisen kerran,
Dmitri Karamazov vielä vapaana miehenä ojentaa teille kätensä.
Hyvästellessäni teitä sanon jäähyväiset ihmisille!…

Hänen äänensä alkoi vavista, ja hän ojensi todellakin kätensä,

mutta Nikolai Parfenovitš, joka oli lähimpänä häntä, kätki äkkiä
melkein suonenvedontapaisella liikkeellä kätensä selkänsä taakse.
Mitja huomasi sen silmänräpäyksessä ja vavahti. Hän laski heti alas
ojennetun kätensä.

— Tutkinta ei ole vielä päättynyt, — alkoi Nikolai Parfenovitš

lepertäen puhua hieman hämillään, — me jatkamme vielä
kaupungissa, ja minä omasta puolestani olen tietysti valmis
toivomaan teille kaikkea menestystä… jotta osoittaisitte
syyttömyytenne… Oikeastaan minä olen aina taipuvainen pitämään
teitä, Dmitri Fjodorovitš, niin sanoakseni enemmän onnettomana
kuin syyllisenä ihmisenä… Me kaikki täällä, jos vain rohkenen puhua
kaikkien puolesta, me kaikki olemme valmiit tunnustamaan, että te
olette pohjaltanne kelpo nuori mies, mutta valitettavasti olette
antanut eräille intohimoillenne jossakin määrin liiaksi valtaa…

Nikolai Parfenovitšin pienessä olemuksessa kuvastui puheen

lopulla mitä täydellisintä arvokkuutta. Mitjan mieleen välähti yhtäkkiä,
että nyt samassa tämä »poika» ottaa hänen kätensä kainaloonsa,
vie hänet toiseen nurkkaan ja aloittaa siellä hänen kanssaan
uudelleen heidän kesken jokin aika sitten tapahtuneen
keskustelunsa »tytöistä». Mutta vähänkö välähtää aivan
asiaankuulumattomia ja sopimattomia ajatuksia toisinaan
sellaisenkin rikollisen mieleen, jota viedään kärsimään
kuolemanrangaistusta.

— Herrat, te olette hyviä, te olette humaanisia, — saanko nähdä

häntä, sanoa hänelle jäähyväiset viimeisen kerran? — Mitja.

— Epäilemättä, mutta siihen nähden… sanalla sanoen, nyt ei

enää käy päinsä kahden kesken…

— Sama se, olkaa läsnä!

Tuotiin Grušenjka, mutta jäähyväiset olivat lyhyet, harvasanaiset,

eivätkä tyydyttäneet Nikolai Parfenovitšia. Grušenjka kumarsi syvään
Mitjalle.

— Olen sanonut sinulle olevani omasi ja olen omasi, lähden

kanssasi ainaiseksi, määrättäköönpä sinut minne tahansa. Hyvästi,
itsesi syyttömästi tuhonnut mies!
 Hänen huulensa värähtivät, kyynelet alkoivat virrata hänen
silmistään.

— Anna minulle anteeksi, Gruša, rakkauteni, se, että rakkaudellani

saatoin sinutkin turmioon!

Mitja tahtoi vieläkin sanoa jotakin, mutta katkaisi äkkiä itse

puheensa ja meni ulos. Hänen ympärilleen ilmestyi heti miehiä, jotka
eivät päästäneet häntä näkyvistään. Alhaalla portaitten edessä,
joitten luo hän eilen oli niin komeasti ajanut Andrein kolmivaljakolla,
seisoivat jo valmiina kahdet rattaat. Mavriki Mavrikijevitš, lyhyt ja
tanakka mies, jolla oli pöhöttyneet kasvot, oli jostakin ärtynyt,
jostakin odottamatta esiintyneestä epäjärjestyksestä, oli vihoissaan
ja huusi. Liian ankarasti hän kehoitti Mitjaa nousemaan rattaille.
»Aikaisemmin, kun minä ravintolassa juotin häntä, oli miehellä aivan
toisenlainen naama», ajatteli Mitja rattaille noustessaan. Portaita
alas laskeutui myös Trifon Borisytš. Portille oli kerääntynyt väkeä,
talonpoikia, eukkoja, kyytimiehiä, kaikki suuntasivat katseensa
Mitjaan.

— Jääkää hyvästi, hyvät ihmiset! — huudahti heille äkkiä rattailta

Mitja.

— Hyvästi sinullekin, — kuului pari kolme ääntä.

— Jää hyvästi sinäkin Trifon Borisytš!

Mutta Trifon Borisytš ei edes käännähtänyt, kenties hänellä oli

jotakin tärkeätä tekemistä. Hänkin jostakin syystä huusi ja touhusi.
Selville kävi, että toisilla rattailla, joilla kahden
maalaispoliisinapulaisen oli määrä saattaa Mavriki Mavrikijevitšia, ei
kaikki vielä ollut kunnossa. Mies, joka oli aiottu ajamaan toista
kolmivaljakkoa, veti tiukemmalle viittaansa ja väitti kivenkovaan, että
ei ollut hänen, vaan Akimin asia lähteä kyytiin. Mutta Akim ei ollut
paikalla; juostiin häntä etsimään: mies pysyi väitteessään ja pyysi
odottamaan.

— Tämä täkäläinen väkemmehän, Mavriki Mavrikijevitš, on aivan

vailla häpyä! — huudahteli Trifon Borisytš, — sinulle antoi Akim
toissa päivänä neljännesruplan rahaa, sinä joit sen ja nyt sinä
huudat. Ihmettelen vain teidän hyvyyttänne meidän hävytöntä
rahvastamme kohtaan, Mavriki Mavrikijevitš, sanon vain sen!

— Mitä te oikeastaan teette toisella kolmivaljakolla? — sekaantui

asiaan Mitja. — Mennään yhdellä, Mavriki Mavrikitš, enhän minä tee
kapinaa, en karkaa käsistäsi, mihin sinä tarvitset matkavartiota?

— Suvaitkaa, herra, tietää, miten kanssani on puhuttava, jos ette

vielä ole sitä oppinut; minä en ole teille sinä, suvaitkaa olla
sinuttelematta ja säästäkää myös neuvonne toiseen kertaan… —
tokaisi äkkiä Mavriki Mavrikijevitš Mitjalle tuimasti, aivan kuin olisi
ollut mielissään, kun sai purkaa sydäntään.

Mitja oli vaiti. Hän tuli aivan punaiseksi. Hetkisen kuluttua hänen
äkkiä tuli hyvin vilu. Oli lakannut satamasta, mutta synkkää taivasta
peittivät edelleen pilvet, pureva tuuli puhalsi suoraan vasten kasvoja.
»Onkohan minulla kuumeväristyksiä», ajatteli Mitja kohauttaen
olkapäitään. Viimein kiipesi rattaille myös Mavriki Mavrikijevitš, kävi
istumaan raskaasti, leveästi ja litisti aivan kuin huomaamattaan
Mitjan hyvin ahtaalle. Totta oli, että hän oli pahalla tuulella, eikä
hänelle määrätty tehtävä ensinkään ollut hänelle mieleen.

— Hyvästi, Trifon Borisytš! — huudahti taas Mitja ja tunsi itse, ettei

hän nyt ollut huudahtanut hyväntahtoisuudesta, vaan vihoissaan,
huudahtanut vasten tahtoaan. Mutta Trifon Borisytš seisoi ylpeänä
kädet selän takana ja silmät suunnattuina Mitjaan, katseli ankarasti
ja vihaisesti eikä vastannut mitään Mitjalle.

— Hyvästi, Dmitri Fjodorovitš, hyvästi! — kajahti äkkiä jostakin

ulos rientäneen Kalganovin ääni. Hän juoksi rattaitten luo ja ojensi
Mitjalle kätensä. Hän oli avopäin. Mitja ennätti vielä tarttua hänen
käteensä ja puristaa sitä.

— Hyvästi, kelpo mies, en unhota jalomielisyyttäsi! — huudahti

hän kiihkeästi. Mutta rattaat lähtivät liikkeelle ja heidän kätensä
irtautuivat toisistaan. Aisakello alkoi kilistä — Mitja vietiin pois.

Mutta Kalganov juoksi eteiseen, istuutui nurkkaan, painoi päänsä,

peitti kasvonsa käsiinsä ja alkoi itkeä, istui kauan näin ja itki, — itki
kuin olisi ollut vielä pieni poika eikä jo kahdenkymmenen vuoden
ikäinen nuorukainen. Oi, hän uskoi täydelleen Mitjan viattomaksi!
»Mitä ihmisiä nämä ovat, millaisia ihmisiä he voivat olla tämän
jälkeen!» huudahteli hän katkonaisesti katkeran alakuloisuuden,
miltei epätoivon vallassa. Hän ei tällä hetkellä olisi edes tahtonut
elää maailmassa. »Maksaako se vaivan, maksaako se vaivan!»
huudahteli nuorukainen suruissaan.
NELJÄS OSA

Kymmenes kirja Pojat

1.

Kolja Krasotkin

On marraskuun alku. Meillä oli noin yksitoista astetta pakkasta ja

iljanne. Jäätyneelle maalle satoi yöllä vähän kuivaa lunta, ja »kuiva
ja pureva» tuuli nostaa sen irti ja lakaisee sitä pitkin kaupunkimme
ikäviä katuja ja varsinkin kauppatorilla. Aamu on synkkä, mutta
lumen lentäminen oli lakannut. Lähellä toria, Potnikovien puodin
läheisyydessä, on virkamiehenlesken Krasotkinin pieni, sekä ulkoa
että sisältä hyvin siisti talo. Kuvernementinsihteeri Krasotkin itse oli
jo hyvin kauan sitten, melkein neljätoista vuotta takaperin, kuollut,
mutta hänen leskensä, kolmenkymmenen vuoden ikäinen ja yhä
vielä varsin kaunis rouva, on elossa ja elää siistissä pikku talossaan
»kapitaalillaan». Hän viettää hyvin kunniallista ja hiljaista elämää, on
luonteeltaan hellä, mutta jokseenkin iloinen. Miehensä kuollessa hän
oli noin kahdeksantoistavuotias ja oli elänyt hänen kanssaan
kaikkiaan vain noin vuoden sekä juuri ennättänyt synnyttää hänelle
pojan. Siitä saakka, aivan miehensä kuolemasta asti, hän oli
omistanut elämänsä kokonaan tämän hemmoitellun poikansa Koljan
kasvattamiseen, ja vaikka hän olikin rakastanut tätä rajattomasti
neljäntoista vuoden ajan, niin hän tietysti oli saanut kokea tämän
tähden paljon enemmän kärsimyksiä kuin iloja, sillä hän oli pelännyt
ja vavissut miltei joka päivä, että poika sairastuu, vilustuu, tekee
vaarallisia kujeita, kiipeää tuolille ja putoaa siltä y.m. y.m. Kun Kolja
alkoi käydä koulua ja sitten tuli lukioomme, niin äiti ryhtyi
opiskelemaan yhdessä hänen kanssaan kaikkia kouluaineita
auttaakseen häntä läksyjen luvussa ja kertaillakseen hänen
kanssaan oppimääriä, teki tuttavuutta opettajien ja näitten vaimojen
kanssa, hyvittelipä Koljan tovereitakin, koulupoikia, ja viekasteli
heidän edessään, jotta he jättäisivät Koljan rauhaan, eivät tekisi
hänestä pilaa eivätkä löisi häntä. Hän johti asiat siihen, että pojat
todellakin alkoivat hänen takiansa tehdä pilkkaa Koljasta ja ärsyttää
tätä sillä, että hän oli mammanpoika. Mutta poika osasi pitää
puolensa. Hän oli rohkea pojanviikari, »hirveän väkevä», kuten
hänestä pian alettiin vakuuttaa luokan keskuudessa, oli nokkela,
luonteeltaan jäykkä, mieleltään karski ja yritteliäs. Hän menestyi
luvuissaan hyvin, huhuttiinpa, että hän laskennossa ja yleisessä
historiassa lyö laudalta itse opettajankin, Dardanelovin. Mutta vaikka
poika katselikin kaikkia ylempää ja nosti nenäänsä, niin hän oli hyvä
toveri eikä kerskaillut. Koululaisten kunnioituksen hän otti vastaan
aivan luonnollisesti hänelle tulevana asiana, mutta käyttäytyi
ystävällisesti. Pääasia oli, että hän tiesi määrän, osasi tarpeen
vaatiessa pitää huolta omasta arvostaan, mutta ei suhteissaan
opettajiinsa koskaan mennyt yli erään äärimmäisen ja vaarallisen
rajan, jonka yli meneminen tekee, ettei tekoa voida sietää, vaan se
katsotaan epäjärjestykseksi, kapinoimiseksi ja määräysten
rikkomiseksi. Ja kuitenkin hän oli hyvin, hyvin valmis tekemään
koiruutta jokaisessa sopivassa tilaisuudessa, kujeilemaan niinkuin
kaikkein vallattomimmat eikä niin paljon kujeilemaan kuin keksimään
jotakin rikkiviisasta, ihmeellistä, tekemään aivan erikoista kiusaa,
esiintymään harmittavasti, rehentelemään. Pääasia on, että hän oli
hyvin itserakas. Oman äitinsäkin hän osasi saattaa jonkinmoiseen
alistettuun asemaan ja kohteli häntä melkein hirmuvaltiaan tavoin.
Äiti alistui, oi, oli jo kauan sitten alistunut, eikä millään ehdolla voinut
kestää sitä ainoata ajatusta, että poika »rakastaa vähän» häntä.
Hänestä tuntui alati siltä, että Kolja on häntä kohtaan »tunteeton», ja
tapahtui toisinaan, että hän hysteerisesti itkien alkoi moittia poikaa
kylmyydestä. Poika ei pitänyt tästä, ja kuta enemmän häneltä
vaadittiin sydämellisiä purkauksia, sitä jäykemmäksi hän tuli aivan
kuin tahallaan. Mutta hän ei tehnyt sitä tahallaan, vaan se syntyi
hänessä vasten hänen tahtoaan, — sellainen oli kerta kaikkiaan
hänen luonteensa. Äiti erehtyi: poika rakasti suuresti äitiään, hän ei
vain pitänyt »vasikkamaisista hellyydenosoituksista», kuten hän
sanoi koulupoikakielellään. Isän jälkeen oli jäänyt kaappi, jossa oli
jonkin verran kirjoja; Kolja luki mielellään ja oli jo lukenut itsekseen
muutamia niistä. Äitiä tämä ei huolestuttanut, ja hän vain ihmetteli
toisinaan, kuinka poika, sen sijaan että menisi leikkimään, seisoo
tuntikausia kaapin luona tutkien jotakin kirjaa. Ja sillä tavoin Kolja tuli
lukeneeksi yhtä ja toista, mitä ei vielä hänen iässään olisi pitänyt
antaa hänen luettavakseen. Muuten oli viimeisinä aikoina, vaikka
poika ei rakastanutkaan kujeissaan määrätyn rajan yli menemistä,
alkanut ilmetä temppuja, jotka saivat äidin vakavasti pelästymään, —
ei tosin mitään epäsiveellisiä kujeita, mutta sen sijaan hurjia, huimia.
Juuri tänä kesänä, heinäkuussa, tapahtui kesäloman aikana, että äiti
poikansa kanssa lähti viikon ajaksi vierailemaan toiseen,
seitsemänkymmenen virstan päässä olevaan pitäjään erään
kaukaisen sukulaisensa luo, jonka mies palveli rautatieasemalla
(samalla meidän kaupunkiamme lähinnä olevalla asemalla, josta
Ivan Fjodorovitš Karamazov kuukausi aikaisemmin oli lähtenyt
Moskovaan). Siellä Kolja ensitöikseen tarkasti yksityiskohtaisesti
rautatien, otti selon siellä noudatetusta järjestyksestä, ymmärtäen
voivansa kotiin palattuaan loistaa uusilla tiedoillaan koulutoveriensa
keskuudessa. Mutta siellä sattui juuri tuohon aikaan olemaan
muutamia muitakin poikia, joihin hän tutustui; jotkut näistä asuivat
asemalla, toiset sen läheisyydessä, — nuorta väkeä, kahdentoista ja
viidentoista ikävuoden välillä olevaa, kertyi kaikkiaan kuusi tai
seitsemän henkeä, joista kaksi oli meidän kaupungistamme. Pojat
leikkivät ja telmivät yhdessä, ja niinpä sattui heidän ollessaan
neljättä tai viidettä päivää vierailemassa asemalla, että tyhmän
nuorison kesken lyötiin aivan mahdoton veto kahdesta ruplasta,
nimittäin: Kolja, joka oli miltei nuorin kaikista ja jota vanhemmat
senvuoksi hieman halveksivat, esitti itserakkaudessaan tai
anteeksiantamattomassa uhkarohkeudessaan, että hän käy yöllä,
kun kello yhdentoista juna tulee, makaamaan vatsalleen kiskojen
väliin ja makaa siinä liikkumatta, kunnes juna on täyttä vauhtia
kulkenut hänen ylitseen. Tosin toimitettiin ennakolta tutkimus, josta
selvisi, että tosiaankin oli mahdollista sillä tavoin käydä pitkälleen ja
painautua kiskojen väliin, ja että juna tietysti menee yli litistämättä
radalla makaavaa, mutta sentään, millaista onkaan sellaisessa
paikassa makaaminen! Kolja väitti lujasti, että hän makaa. Aluksi
häntä pilkattiin, sanottiin valehtelijaksi ja kerskujaksi, mutta sitä
enemmän hänet vain saatiin ärtymään. Pääasia oli, että nuo
viidentoistavuotiaat liiaksi nostivat nenäänsä hänen edessään
eivätkä alussa tahtoneet pitää häntä toverinaan, koska hän oli
»pieni», mikä jo oli sietämättömän loukkaavaa. Päätettiin mennä
illalla noin virstan päähän asemalta, että juna lähdettyään asemalta
liikkeelle ennättäisi päästä täyteen vauhtiin. Pojat kokoontuivat. Yö ei
ollut kuutamoinen, se ei ollut ainoastaan pimeä, vaan melkein musta.
Oikeaan aikaan Kolja kävi pitkälleen ratakiskojen väliin. Viisi muuta
poikaa, jotka olivat lyöneet vetoa, odotti ahdistus sydämessä ja
lopulta pelon ja katumuksen vallassa alhaalla ratapenkereen juurella
pensaikossa. Viimein alkoi kaukaa kuulua asemalta lähteneen junan
jyrinää. Pimeästä välähti esille kaksi punaista lyhtyä, lähestyvä hirviö
jyrisi. »Juokse pois, juokse pois kiskoilta!» alkoivat pensaikosta
huutaa Koljalle pelosta puolikuoliaat pojat, mutta oli jo myöhäistä:
juna oli saapunut paikalle ja kiiti ohi. Pojat syöksyivät Koljan luo: hän
makasi liikkumattomana. He alkoivat kiskoa, alkoivat nostaa häntä.
Hän nousi äkkiä pystyyn ja astui ääneti alas ratapenkereeltä. Alas
tultuaan hän selitti maanneensa tahallaan aivan kuin tunnottomana
pelästyttääkseen heitä, mutta tosiasia oli, että hän todellakin oli
pyörtynyt, kuten hän itse paljon myöhemmin tunnusti äidilleen. Tällä
tavoin hän sai ainaiseksi »hurjan» maineen. Hän palasi kotiinsa
asemalle kalpeana kuin palttina. Seuraavana päivänä hän sairastui
lievään hermokuumeeseen, mutta oli mieleltään hirveän iloinen ja
tyytyväinen. Tapahtuma ei tullut heti muitten tietoon, vaan vasta
meidän kaupungissamme, levisi alkeiskouluun ja saapui sen johtajan
korviin. Mutta silloin Koljan äiti riensi rukoilemaan johtajaa poikansa
puolesta ja sai lopuksi aikaan sen, että poikaa puolsi ja hänen
edestään pyysi kunnioitettu ja vaikutusvaltainen opettaja Dardanelov,
ja asia painettiin villaisella aivan kuin sitä ei olisi ollenkaan ollutkaan.
Tämä Dardanelov, joka oli naimaton eikä vielä vanha mies, oli
ihmeesti ja jo monta vuotta ollut rakastunut rouva Krasotkiniin ja oli
jo kerran, vuosi takaperin, mitä kunnioittavimmin ja ollen menehtyä
pelosta ja hienotunteisuudesta rohjennut kosia rouva Krasotkinia;
mutta tämä oli antanut jyrkästi kieltävän vastauksen pitäen
suostumusta uskottomuutena poikaansa kohtaan, vaikka
Dardanelovilla erinäisistä salaperäisistä merkeistä päättäen kenties
olisi ollut jonkin verran oikeutta haaveilla, ettei hän ollut aivan
vastenmielinen ihanalle, mutta liian siveälle ja hellätunteiselle
leskirouvalle. Koljan mieletön vallattomuus nähtävästi mursi jään, ja
Dardaneloville, joka oli poikaa puolustanut, tehtiin viittaus, tosin
sangen varovainen, että hänellä oli toiveita, ja kun Dardanelov
itsekin oli ilmiömäisen puhdas ja hienotunteinen, niin tämäkin aluksi
riitti tekemään hänet ylen onnelliseksi. Pojasta hän piti, vaikka
hänestä olisi ollut alentavaa liehakoida tätä, ja hän esiintyi tunnilla
tätä kohtaan aina ankarasti ja vaativasti. Mutta Kolja itsekin piti häntä
kunnioittavan välimatkan päässä, valmisti erinomaisen hyvin
läksynsä, oli toinen oppilas luokallaan, esiintyi Dardanelovia kohtaan
kuivasti, ja koko luokka uskoi lujasti, että yleisessä historiassa Kolja
on niin vahva, että hän »lyö laudalta» itse Dardanelovin. Kolja oli
todellakin kerran häneltä kysynyt: kuka perusti Troijan? — mihin
Dardanelov oli vastannut puhumalla vain ylimalkaisesti kansoista,
niiden liikehtimisistä ja siirtymisistä, aikakauden kaukaisuudesta,
taruperäisyydestä, mutta siihen, kuka nimenomaan oli perustanut
Troijan, t.s. kutka henkilöt, hän ei ollut osannut vastata, olipa jostakin
syystä pitänyt koko kysymystä joutavana ja epäasiallisena. Pojat
olivat jääneet vakuutetuiksi siitä, että Dardanelov ei tiedä, kuka
perusti Troijan. Mutta Kolja oli lukenut Troijan perustamisesta
Smaragdovin kirjasta, joka oli kirjakaapissa hänen isänsä perujen
joukossa. Loppujen lopuksi alkoi kaikkien poikien mieltä kiinnittää
kysymys, kuka oikeastaan oli Troijan perustanut, mutta Krasotkin ei
ilmaissut salaisuuttaan, ja tietämisen kunnia jäi hänelle
järkähtämättömästi.

Rautatiellä sattuneen tapahtuman jälkeen tapahtui Koljan

suhteissa äitiinsä eräänlainen muutos. Kun Anna Fjodorovna
(Krasotkinin leski) sai kuulla poikansa urotyöstä, oli hän vähältä
menettää järkensä kauhistuksesta. Hän sai niin kauheita hysteerisiä
kohtauksia, jotka väliajoin jatkuivat muutamia päiviä, että Kolja
pelästyi vakavasti ja lupasi hänelle rehellisesti ja kunniasanallaan,
ettei tuonlaatuinen vallattomuus enää koskaan uudistu. Hän vannoi
sen polvistuneena jumalankuvan eteen ja isänsä muiston kautta,
niinkuin rouva Krasotkin itse vaati, jolloin myös »miehekäs» Kolja
itsekin heltyi itkemään »tunteellisesti» kuin kuusivuotias poika, ja äiti
ja poika heittäytyivät koko sen päivän aikana tuon tuostakin toistensa
syliin ja itkivät väristen. Seuraavana päivänä Kolja heräsi yhtä
»tunteettomana» kuin ennenkin, mutta muuttui kuitenkin
vaiteliaammaksi, vaatimattomammaksi, ankarammaksi,
miettivämmäksi. Tosin hän noin puolentoista kuukauden kuluttua
taas oli mukana eräässä kujeessa ja hänen nimensä tuli tunnetuksi
myöskin meidän rauhantuomarillemme, mutta koiruus oli aivan toista
laatua, suorastaan naurettava ja typerä, eikä hän itse, kuten sitten
selvisi, ollut sitä tehnyt, vaan oli ainoastaan sekaantunut siihen.
Mutta tästä sopivassa kohdassa myöhemmin. Äiti oli edelleen pelon
ja vavistuksen vallassa, ja sikäli kuin hänen levottomuutensa kasvoi,
sikäli Dardanelov alkoi toivoa yhä enemmän. On huomattava, että
Kolja ymmärsi ja oli arvannut Dardanelovin mielenlaadun tältä
puolen ja tietysti syvästi halveksi häntä »tunteitten» vuoksi; olipa hän
aikaisemmin ollut niinkin epähieno, että oli lausunut julki tämän
halveksumisensa äidilleen vihjaillen ymmärtävänsä, mihin
Dardanelov pyrki. Mutta rautatiellä sattuneen tapauksen jälkeen hän
muutti tässäkin suhteessa käytöstapansa: hän ei enää tehnyt edes
kaukaisimpiakaan vihjauksia ja alkoi puhua Dardanelovista äidin
läsnäollessa kunnioittavasti, minkä herkkä Anna Fjodorovna heti
ymmärsi tuntien sydämessään rajatonta kiitollisuutta, mutta sen
sijaan Anna Fjodorovna tuli yhtäkkiä punaiseksi kuin ruusu jonkun
syrjäisen vieraankin mainitessa vaikkapa vahingossa pienimmänkin
sanan Dardanelovista Koljan läsnäollessa. Tämmöisinä hetkinä Kolja
joko katseli synkistyneenä ulos ikkunasta tai tarkasteli saappaittensa
kärkiä, taikka hän kutsui luokseen tuimasti »Perezvonin», pörhöisen,
isonlaisen ja syyhyisen koiran, jonka hän oli kuukautta aikaisemmin
jostakin hankkinut, kuljettanut kotiinsa ja pitänyt jostakin syystä
piilossa huoneessa näyttämättä sitä kenellekään tovereistaan. Hän
kohteli sitä kauhean tyrannimaisesti opettaen sille kaikenlaisia
temppuja ja taitoja ja sai lopulta asiat kehittymään niin pitkälle, että
koira-raukka ulvoi ikävästä, kun hän meni kouluun, ja hänen
tullessaan kotiin se vikisi riemastuksesta, hyppeli kuin mieletön, istui
takakäpälillään, kaatui maahan tekeytyen kuolleeksi y.m., sanalla
sanoen, näytti kaikki temput, mitkä sille oli opetettu, ei enää
käskystä, vaan innostuksensa puuskassa ja kiitollisin sydämin.

Unohdinpa mainita, että Kolja Krasotkin oli sama poika, jota

lukijalle jo tuttu pikku poika Iljuša, virasta eronneen alikapteeni
Snegirevin poika, oli iskenyt kynäveitsellä lonkkaan puolustaessaan
isäänsä, jota koululaiset ärsytellen nimittivät »niinihoskaksi».

2.

Lapsiparvi

Tuona kylmänä ja harmaana marraskuun aamuna siis poika Kolja

Krasotkin istui kotonaan. Oli sunnuntai eikä ollut koulua. Mutta kello
oli lyönyt jo yksitoista ja hänen piti välttämättömästi lähteä kotoa
»erään sangen tärkeän asian vuoksi», mutta nytpä hän olikin yksin
koko talossa ja nimenomaan kotimiehenä, sillä oli käynyt niin, että
kaikki talon vanhemmat asukkaat olivat erään erikoisen ja
omalaatuisen asianhaaran vuoksi poistuneet talosta. Leskirouva
Krasotkinin talosta, toiselta puolen hänen oman asuntonsa
ulkoeteistä, oli annettu vuokralle toinen ja talon ainoa vuokrattava
asunto, johon kuului kaksi pientä huonetta, ja sen oli vuokrannut
tohtorinrouva kahden alaikäisen lapsensa kanssa. Tämä
tohtorinrouva oli samanikäinen kuin Anna Fjodorovna ja tämän hyvä
ystävä, itse tohtori taas oli jo vuosi sitten matkustanut jonnekin, ensin
Orenburgiin ja sen jälkeen Taškentiin, eikä hänestä puoleen vuoteen
ollut kuulunut mitään, niin että jos tohtorinrouvalla ei olisi ollut
ystävätärtään, rouva Krasotkinia, mikä ystävyys jonkin verran
lievensi hylätyn murhetta, niin hän kokonaan olisi sulanut surunsa
kyyneliin. Ja pitikin käydä niin, että huipuksi kaikille kohtalon
kolahduksille juuri edellisenä yönä, lauantain ja sunnuntain välillä, oli
Katerina, tohtorinrouvan ainoa palvelijatar, äkkiä ja aivan yllättävästi
emännälleen ilmoittanut aikovansa synnyttää aamuun mennessä
lapsen. Kuinka oli voinut käydä niin, ettei kukaan ollut huomannut
tätä aikaisemmin, se oli kaikista miltei ihme. Hämmästynyt
tohtorinrouva arveli, että oli parasta, niin kauan kuin vielä oli aikaa,
viedä Katerina erääseen tämmöisiä tapauksia varten
kaupungissamme järjestettyyn laitokseen kätilön luo. Koska hän piti
paljon tästä palvelijattarestaan, niin hän heti toteuttikin
suunnitelmansa, vei hänet ja jäi vielä lisäksi sinne hänen luokseen.
Sitten oli aamulla jostakin syystä tarvittu itse rouva Krasotkinin koko
ystävällistä osanottavaisuutta ja apua, hän kun saattoi tässä
tapauksessa kysyä joltakulta jotakin ja esiintyä jossakin suhteessa
suojelijana. Näin olivat molemmat naiset poissa; rouva Krasotkinin
oma palvelija taas, eukko Agafja, oli mennyt torille, ja Koljasta oli
tällä tavoin tullut joksikin aikaa »palleroisten», t.s. yksikseen
jääneitten tohtorinrouvan pojan ja tytön suojelija ja vartija. Koljaa ei
ollenkaan peloittanut olla talon vahtina, ja sitäpaitsi hänen kanssaan
oli Perezvon, joka oli saanut käskyn maata pitkänään eteisessä
penkin alla »liikkumatta» ja joka juuri senvuoksi joka kerta, kun
huoneessa käyskentelevä Kolja astui eteiseen, nytkähdytti päätään
ja iski kaksi kertaa lujasti ja mielistellen hännällään lattiaan,
valitettavasti kuitenkaan saamatta kuulla kutsuvaa vihellystä. Kolja
katsahti uhkaavasti onnettomaan koiraan, ja tämä jähmettyi
uudelleen kuuliaisesti liikkumattomaksi. Ainoa, mikä saattoi ahdistaa
Koljan mieltä, oli »palleroiset». Katerinalle sattuneeseen vahinkoon
hän tietysti suhtautui sangen syvästi halveksien, mutta orvoksi
jääneistä palleroisista hän piti paljon ja oli jo vienyt näille erään
lastenkirjan. Vanhempi, Nastja-tyttö, joka oli jo kahdeksan vuoden
ikäinen, osasi lukea, ja nuorempi palleroinen, seitsemänvuotias
poika Kostja, kuunteli hyvin mielellään, kun Nastja hänelle luki.
Tietysti Krasotkin olisi voinut keksiä heille huvittavampaakin
ajanvietettä, nimittäin asettaa heidät vieretysten seisomaan ja alkaa
leikkiä heidän kanssaan sotamiestä tai olla piilosilla koko talon
alueella. Tätä hän oli jo monesti ennen tehnyt eikä sitä hylkinyt, niin
että kerran koulussakin levisi tieto, että Krasotkin kotonaan leikkii
pienten asukkiensa kanssa hevosta, hyppii ohjaksissa ja vääntää
päätään, mutta Krasotkin vastasi ylpeästi tähän syytökseen
huomauttamalla, että ikätoverien, kolmetoistavuotiaitten kanssa
tosiaankin olisi häpeä leikkiä »meidän aikakaudellamme» hevosta,
mutta että hän tekee tätä »palleroisten» takia, koska pitää näistä,
eikä hän ole velvollinen tekemään kenellekään tiliä tunteistaan. Siksi
»palleroiset» jumaloivatkin häntä. Mutta tällä kertaa ei ollut halua
ottaa esille leikkikaluja. Hänellä oli itsellään suoritettavanaan eräs
sangen tärkeä oma asia, joka näytti melkeinpä salaperäiseltä, mutta
aika kului, eikä Agafjaa, jonka huostaan lapset olisi voinut jättää, yhä
vieläkään kuulunut kotiin torilta. Kolja oli jo muutamia kertoja
kulkenut eteisen läpi, avannut tohtorinrouvan asunnon oven ja
huolestuneena katsellut »palleroisia», jotka hänen käskystään
istuivat kirjan ääressä ja joka kerta hänen avatessaan oven
hymyilivät ääneti hänelle täyttä suuta odottaen, että hän astuu sisälle
ja tekee jotakin mainiota ja hupaista. Mutta Kolja oli henkisen
levottomuuden vallassa eikä astunut sisälle. Viimein kello löi
yksitoista, ja hän päätti lujasti ja lopullisesti, että jos »kirottu» Agafja
ei palaa kymmenen minuutin kuluessa, niin hän poistuu talosta tätä
odottamatta, tietysti otettuaan »palleroisilta» lupauksen, että nämä
eivät hänen poissaollessaan rupea pelkäämään, eivät telmi eivätkä
itke pelosta. Näin ajatellen hän puki ylleen vanulla sisustetun
talvitakkinsa, jossa oli jonkinmoisesta merikarhun nahasta tehty
karvakaulus, ripusti olkansa yli laukun, ja huolimatta äitinsä monista
aikaisemmista pyynnöistä, että hän »tämmöisellä pakkasella» ulos
mennessään panisi jalkaansa kalossit, hän vain halveksien katsahti
niihin kulkiessaan eteisen läpi eikä vetänyt niitä saappaittensa
päälle. Perezvon alkoi nähdessään hänet pukeutuneena ankarasti
lyödä hännällään lattiaan ja hermostuneesti nytkyttää ruumistaan,
vieläpä päästi surkean ulvonnankin, mutta Kolja, nähdessään
koiransa niin touhukkaana, tuli siihen päätökseen, että tämmöinen
on haitallista kurille, ja antoi sen vielä edes lyhyen ajan olla penkin
alla, ennenkuin hän avattuaan jo oven eteiseen äkkiä vihelsi sitä.
Koira hyppäsi ylös kuin mieletön ja syöksyi hyppelemään hänen
edessään innostuksesta. Kolja kulki eteisen läpi ja avasi
»palleroisten» huoneeseen vievän oven. Molemmat istuivat kuten
ennenkin pikku pöydän ääressä, mutta eivät enää lukeneet, vaan
kiistelivät kiivaasti jostakin. Nämä lapset kiistelivät usein keskenään
esiintyvistä elämän asioista, jolloin Nastja vanhempana aina pääsi
voitolle; jos Kostja ei voinut olla yhtä mieltä hänen kanssaan, niin
Kostja melkein aina meni ja vetosi Kolja Krasotkiniin, ja niinkuin tämä
asian ratkaisi, se jäi ehdottomaksi tuomioksi kummallekin
riitapuolelle. Tällä kertaa »palleroisten» kiista oli Krasotkinista
jossakin määrin mielenkiintoinen, ja hän pysähtyi ovelle
kuuntelemaan. Lapset näkivät hänen kuuntelevan ja jatkoivat
riitelyään sitä suuremmalla innolla.
 — En koskaan, en koskaan minä usko, — lepersi Nastja
kiihkeästi, — että kätilöt löytävät pikkulapsia vihannestarhasta
kaalilavojen välistä. Nyt on jo talvi eikä mitään kasvilavoja olekaan,
eikä kätilö ole voinut tuoda Katerinalle tytärtä.

— Hyh! — sanoi Kolja viheltäen itsekseen.

— Se voi olla myös näin: he tuovat niitä jostakin, mutta ainoastaan

niille, jotka menevät naimisiin.

Kostja katseli Nastjaa pitkään, kuunteli syvämietteisenä ja harkitsi

asiaa.

— Nastja, kylläpä sinä olet typerä, — lausui hän viimein lujasti ja

tyynesti, — kuinka Katerinalla voi olla lapsi, kun hän ei ole
naimisissa?

Nastja kiivastui kovin.

— Sinä et ymmärrä mitään, — sanoi hän vihaisesti, — kenties

hänellä on ollut mies, mutta tämä istuu nyt vankilassa, ja Katerina sai
lapsen.

— Onko hänellä mies, joka istuu vankilassa? — tiedusti asiallinen

Kostja arvokkaasti.

— Tai se on tällä tavalla, — riensi keskeyttämään Nastja, joka jo

oli hylännyt ja unohtanut ensimmäisen otaksumansa; — hänellä ei
ole miestä, siinä sinä olet oikeassa, mutta hän tahtoo mennä
naimisiin ja on ruvennut ajattelemaan, miten menisi naimisiin, ajatteli
sitä ajattelemistaan ja teki sitä niin kauan, että sai lapsen, mutta ei
miestä.
 — No, olisikohan se niin? — myönsi jo aivan tappiolle joutunut
Kostja. — Mutta sinä et ole aikaisemmin sanonut tätä, ja kuinka minä
olisin sen tietänyt.

— No, lapsiparvi, — lausui Kolja astuen heidän luokseen

huoneeseen, — huomaan, että te olette vaarallista väkeä!

— Onko Perezvon myös mukananne? — irvisti Kostja ja alkoi

napsutella sormiaan ja kutsua Perezvonia.

— Palleroiset, minä olen vaikeassa asemassa, — alkoi Krasotkin

arvokkaasti, — ja teidän pitää auttaa minua: Agafja on tietysti
katkaissut jalkansa, sillä hän ei ole vieläkään tullut, se on päätetty ja
allekirjoitettu, mutta minun on välttämättömästi poistuttava kotoa.
Päästättekö te minut vai ettekö?

Lapset katsahtivat huolestuneina toisiinsa, heidän irvistävät

kasvonsa alkoivat ilmaista levottomuutta. He eivät muuten vielä
täysin ymmärtäneet, mitä heiltä tahdottiin.

— Ettehän telmi minun poissaollessani? Ette kiipeä kaapin päälle,

ette katkaise jalkaanne? Ette rupea pelosta itkemään yksin
ollessanne?

Lasten kasvoissa kuvastui suuri surumielisyys.

— Siitä hyvästä minä voisin näyttää teille erään kapineen, pienen

vaskisen tykin, jolla voi ampua käyttämällä oikeata ruutia.

Lasten kasvot kirkastuivat silmänräpäyksessä.

— Näyttäkää tykki, — lausui Kostja aivan loistaen.