China Living 2nd Edition Leece Sharon

Visit to download the full and correct content document:

https://textbookfull.com/product/china-living-2nd-edition-leece-sharon/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

China Style Leece Sharon

https://textbookfull.com/product/china-style-leece-sharon/

Nuclear Chemistry 2nd Edition Maheshwar Sharon

https://textbookfull.com/product/nuclear-chemistry-2nd-edition-
maheshwar-sharon/

Veterinary Psychopharmacology 2nd Edition Sharon

Crowell-Davis

https://textbookfull.com/product/veterinary-
psychopharmacology-2nd-edition-sharon-crowell-davis/

Fingerprints: Processing, Analysis and Understanding

2nd Edition Sharon Plotkin

https://textbookfull.com/product/fingerprints-processing-
analysis-and-understanding-2nd-edition-sharon-plotkin/
Lost Among the Living 2nd Edition Simone St James

https://textbookfull.com/product/lost-among-the-living-2nd-
edition-simone-st-james/

Lost Among the Living 2nd Edition Simone St James

https://textbookfull.com/product/lost-among-the-living-2nd-
edition-simone-st-james-2/

Self restoration of People Living with HIV AIDS in

China 1st Edition Rongting Hou

https://textbookfull.com/product/self-restoration-of-people-
living-with-hiv-aids-in-china-1st-edition-rongting-hou/

Simpler Living Back to Basics Guides 2nd Edition Jeff

Davidson

https://textbookfull.com/product/simpler-living-back-to-basics-
guides-2nd-edition-jeff-davidson/

Harbinger of Inspiration Living to Purpose 2nd Edition

Mutuju Stephen

https://textbookfull.com/product/harbinger-of-inspiration-living-
to-purpose-2nd-edition-mutuju-stephen/
Variations on the traditional yoke back armchair in unvarnished wood, Green T
House, Beijing.
Side view of the Airport House designed by Chien Hsueh-Yi at the Commune by
the Great Wall near Beijing.
Published by Periplus Editions (HK) Ltd, with editorial offices at 61 Tai Seng
Avenue, #02-12, Singapore 534167.

Copyright © 2007 Periplus Editions (HK) Ltd Text copyright © 2007 Sharon Leece

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a

retrieval system or transmitted in any form or by any means, electronic,
mechanical, photo-copying, recording or otherwise without prior permission of the
publisher.

ISBN: 978-1-4629-0670-3 (ebook)

Distributed by

North America, Latin America and Europe

Tuttle Publishing, 364 Innovation Drive,
North Clarendon, VT 05759-9436 U.S.A.
Tel: 1 (802) 773-8930; Fax: 1 (802) 773-6993
info@tuttlepublishing.com
www.tuttlepublishing.com

Japan
Tuttle Publishing, Yaekari Building, 3rd Floor,
5-4-12 Osaki; Shinagawa-ku; Tokyo 141 0032
Tel: (81) 03 5437-0171; Fax: (81) 03 5437-0755
tuttle-sales@gol.com

Asia Pacific
Berkeley Books Pte Ltd, 61 Tai Seng Avenue,
#02-12, Singapore 534167
Tel: (65) 6280 1330; Fax: (65) 6280 6290
inquiries@periplus.com.sg
www.periplus.com

First edition
10 09 08
5432

Printed in Singapore

Front endpaper Carved white screens at the Green T House, Beijing.

Back endpaper A Tang dynasty-inspired carved stone wall designed by Robarts
Interiors and Architecture, Beijing.

A series of three stark white walls mark the entrance to Green T House Living,
Beijing.
A vaulted ceiling soars high over the dining room of the Garden of Delights,
Beijing, designed by Antonio Ochoa-Piccardo. The painted panel was inspired by a
work by Dutch painter Hieronymus Bosch.
 contents

008 BACK TO THE FUTURE

020 SUZHOU RIVER DUPLEX Jiang

NEW Qiong Er
CREATIVITY 026 GREEN T HOUSE Jiang Tao
032 THE WHITE HOUSE Deborah
Oppenheimer
040 TANG VILLA Rocco Yim and
William Lim
050 TIAN AN VILLA Team HC
058 BEIJING MODERN Robarts
Interiors and Architecture
064 SANLITUN APARTMENT Juan
Van Wassenhove
068 REPULSE BAY HOUSE Jason
Caroline Design
074 GREEN T HOUSE LIVING Jiang
Tao

086 PRECISION APARTMENT Darryl

URBAN W. Goveas
INNOVATION 092 CONTRASTS GALLERY Pearl
Lam
102 RIVERSIDE RESIDENCE Jiang
Qiong Er
108 THE TRANSFORMER Gary
Chang
 114 PROPORTIONAL LIVING Andre
Fu
120 PURITY OF SPACE Ed Ng
124 SMART HOME OF THE
FUTURE James law
132 SCULPTURAL DUPLEX Odile
Marchand

140 ARTISTS’ STUDIO RongRong

ELEMENTAL and inri
APPEAL 146 SPLIT HOUSE Yung Ho Chang
152 AIRPORT HOUSE Chien Hsueh-
Yi
158 LOFT LIVING Huang Rui
164 VILLA SHIZILIN Yung Ho Chang
and Wang Hui
176 SUITCASE HOUSE Gary Chang
180 ART GALLERY HOME Guan Yi
186 MIMA CAFÉ Wang Hui
190 THE BRIDGE 8 Lifestyle Centre
and HMA

198 CONTEMPORARY CHIC Andre

CITY Fu
GLAMOUR 202 OUTSIDE-IN APARTMENT Kent
Lui
208 SOHO LIVING Elke Nissen
212 CHINA DECO Roderick Murray
218 MID-CENTURY RETRO Johnny
Li
224 SHANGHAI TRIPLEX Kenneth
Grant Jenkins
230 BUND 18 Filippo Gabbiani
234 GARDEN OF DELIGHTS Antonio
 Ochoa-Piccardo

238 ARCHITECTS AND DESIGNERS

240 ACKNOWLEDGMENTS
back to the future

These are exciting times in the new China. Since the

opening up of post-cultural Revolution China in the
late 1970s, followed by the building boom of the
1990s and early 21st century, the country has
changed immeasurably as huge economic and social
transformations have swept through every aspect of
life. In this rapidly developing nation, the pioneering
spirit of a buoyant economy and a desire to embrace
new opportunities is manifesting itself in innovative
interior design and architecture projects.
A seemingly insatiable appetite for the new is leading
architects and designers to take a forward-thinking
and often visionary approach to their work. Almost
overnight, gleaming skyscrapers are transforming the
skylines of major cities with high-rise apartment
blocks and office towers replacing traditional
structures. One need only look at the statement-
making architecture that is being constructed in
Beijing for the Olympic games in 2008 to appreciate
the desire of the country and its citizens to create a
world-class environment presenting the face of
modern China to the world.
One thing is for sure—in the midst of such great
change, the only thing that is predictable is change
itself. A lack of inhibitions means that in design terms
almost anything goes. Whilst this may cause more
conservative types to shudder, it allows room for
fresh inspiration and creativity. With China’s first
generation of private architectural firms starting up as
recently as the early 1990s, it comes as no surprise
to see how this new change of pace is driving the
desire for design to reinvent itself in this country.
Of course, in the race to build quicker, better, bigger,
the results are not always positive. Sometimes the
sensitive and the discerning are eschewed in favor of
poorly planned and built developments. Critics also
say the country’s heritage is being lost in the race to
embrace the future; although advocates say they are
building a better life for the county and its citizens.
But what is becoming clear in the midst of all this
rhetoric is that a small but increasingly high-profile
group of architects and designers is carving a path
which focuses on quality design. And their bold
statements about the future of Chinese design are
now unfolding across the nation to increasing critical
acclaim.
By infusing their work with a fresh vision that is totally
Chinese in its essence and yet thoroughly
international in its outlook, these architects and
designers are busy creating a body of work that is
global in its appeal even though it is rooted in local
conditions. This work is often highly personal in
nature, valuing the environment and incorporating
local construction techniques and materials. It
respects the past while looking to the future to create
a new design aesthetic. This book presents the
diverse landscape that is China today and in so
doing explores a wide range of innovative new
projects. From modernist mountainside villas to high-
rise city apartments and artistic retreats in
refurbished industrial zones—the array of modern
living options in China is as diverse as the country
itself.
Villa Shizilin outside Beijing (see pages 164—175) was designed to create a
dialogue with nature. Set in beautiful grounds complete with a swan-filled lake, the
tapered rooflines of the house echo the mountain ridge above it. The use of local
stone and glass enables the building to sit almost camouflaged against the natural
backdrop.
An antique daybed, sourced in Gao Bei Dian in Beijing, and a silk standing lamp
designed by Robarts Interiors and Architecture stand in front of embossed leather
wall panels at McKinsey & Company, Beijing (see pages 58—63).

One of the distinguishing characteristics of

contemporary Chinese design is its thoroughly global
outlook. Globalism is fast permeating all aspects of
modern Chinese life, and designers such as Beijing-
based Wang Hui feel that good design comes out of
this cosmopolitan approach. “It’s a kind of exchange,”
he explains. “If you only think about things in one
way it is kind of limited; fresh information gives you
new points of view from which to think about design.”
With Chinese architects now having access to the
world’s top architecture schools and big-name
foreign architects opening practices in the country,
incredible new synergies are playing themselves out.
It is the new generation of Chinese architects who
are able to see their own culture from both within and
without and are thus able to reconnect with their
roots in an international context. No longer is
“Chinese design” traditional; on the contrary, the
parameters of the genre have been intentionally
blurred in a bid to meet the needs of modern clients.
Traditional influences are lowkey, rather than overt.
Says Wang Hui: “The culture is already in my heart.
Through design, I prefer to use it in subtle ways.”
Experimentation is now at the forefront—with
traditional materials and techniques being radically
adapted to modern purposes. Structures such as the
villas by Yung Ho Chang and Chien Hsueh-Yi at the
Commune by the Great Wall and the award-winning
Villa Shizilin by Yung Ho Chang and Wang Hui near
Beijing, take a natural approach—using timber,
compressed earth and local stone—and in so doing
respect the history of the land to blend in seamlessly
with the environment.
Such villas weave in many outside influences
(designer and antique furnishings, space-making
technologies and modern global comforts) yet remain
rooted in their Chinese locality and sensitive to their
surroundings. Today’s Chinese architecture is
modernist and minimalist, yet the materials used lend
rawness and texture, reflecting a sometimes
contradictory dialogue between austerity and luxury
which has come to define many new designs,
especially in and around Beijing.
Such a dialogue says as much about the Chinese
psyche—especially within the thriving artistic
community—as it does about new design influences.
What can be seen today is not just people’s desire to
push traditional boundaries and enjoy an enhanced
standard of living but also a pent-up need to express
creative aspirations through design. In Beijing, many
of the architects, artists and creative types who are
making news are self-taught practitioners who take
quirky, non-conformist approaches to their work. A
new, self-styled struggle is evident with few rules or
restrictions holding them back. To be too comfortable
would perhaps blunt the edge of innovation and
hinder the quest for the new.
It is not just in Beijing—with its modernist, creative
tension and aura of austerity—that boundaries are
being pushed. In Shanghai, where the pace has
been hard and fast and energy levels extraordinarily
high, a tentative balance between heritage
architecture and modern skyscrapers is still being
struck. Design in this cosmopolitan, forward-thinking
city is both heady and glamorous, emphasizing style
and opulence, in contrast to the northern capital.
Design directions in Shanghai are rooted in the city’s
multi-cultural history and delivered through its global
commercial outlook.
Shanghai, like many of China’s other major cities, is
experiencing a building boom which has created new
suburban centers, with villa developments ringing the
city. Whilst styles vary, the most successful
developments take inspiration from traditional
architecture, with designs that renew the age-old
Chinese dialogue between interior and exterior
space. The classic Chinese courtyard house, the
siheyuan, is a prime example of a traditional
residential model that is being reinterpreted in novel
ways.
James Law’s Hong Kong home (see pages 124–131) is intelligent enough to
interact with its user. Flexible animatronic walls and partitions, digital wallpaper, a
cyber butler and video conferencing capabilities allow real space and cyberspace
to merge.
In Beijing’s Mima Café (see pages 186–189), Wang Hui created a 15-square-
meter (161-square-foot) “vanishing” stainless steel cube in the courtyard
containing a kitchen and bathroom. The design is in part a response to regulations
demanding that any architectural work here should not compromise the spirit of the
surrounding buildings.
Respect for history and the traditional family living
arrangements is being increasingly recognized in this
new architectural movement as thoughts turn from
chai (demolition) to bao (preservation). There is a
realization that new is not always better when it
comes to redevelopment. “We want to remind people
how to bring older elements into a contemporary
environment,” says Daker Tsoi of The Lifestyle
Centre, the developer behind The Bridge 8 complex
in Shanghai—a former automotive plant that has
been reconfigured as a creative retail and working
space. “We always keep in mind that developing so-
called Chinese culture is not just about taking an old
drawing or just putting two Qing chairs in your living
room. Rather it’s about how people live, the size of
the streets, the spatial rhythms and what they feel
comfortable with. These are interesting elements that
can be brought into contemporary architecture to
represent China.”
In Hong Kong—one of the most exciting and vibrant
cities in the world—residential design continues to
push new boundaries. Leading designers here are
creating homes with global appeal, applying new
technologies and design concepts like nowhere else
on the planet. Especially popular are homes
providing new solutions for urban living in compact
spaces. As befits a multi-cultural and international
city, the people behind the projects come from varied
backgrounds and are producing design directions
that draw on their own individual experiences and
world vision. Style and sophistication are the key,
with inspirations from the classical Chinese attributes
of balance, order and harmony being reinterpreted
with a modern twist.
For the purposes of this book, contemporary Chinese
design and architecture have been divided into four
sections or “schools”—each revealing a different
approach. “New Creativity” explores the work of
designers who are revisiting classic Chinese motifs
and architectural forms to produce elegant new
spaces that are minimalist yet imaginative. Each
project takes its inspiration from Chinese culture and
art, reworked in a sophisticated manner to be
compatible with modern living requirements.
Highlights include a stark white stone pavilion by
Beijing-based designer, master chef and musician
JinR; a clean-lined villa by Clarence Chiang and
Hannah Lee; and a garden courtyard house by
Rocco Yim.
“Urban Innovation” focuses on forward thinking,
cutting-edge urban interiors. Energetic, inspirational
and progressive, these projects subtly hint at cultural
origins yet look firmly towards the future. City
apartments such as those designed by Darryl W.
Goveas, Ed Ng, Gary Chang and James Law reveal
how innovative materials, flexible spatial
transformations and the latest in cyber technologies
can produce new and exciting residential interiors.
Experimental designs take precedence in “Elemental
Appeal”, which reveals how architects, designers and
creative thinkers are pushing beyond established
boundaries to create residences that favor function
over luxury, innovation over tradition. Such
unconventional approaches to design embody a
respect for the past— simplicity of form, sense of
craftsmanship—but they juxtapose the traditional and
the modern in an un-inhibited way that often borders
on the austere. The modernist influence is strong and
homes featured include art collector Guan Yi’s
residence containing his huge collection of
contemporary installation art and Ai Wei Wei’s
austere grey brick duplex, now home to
photographer couple RongRong and inri.
By contrast, “City Glamour” focuses on cosmopolitan
inner city residences full of vision and flair. Here,
Chinese and global elements combine with panache,
infusing classic inspirations with contemporary
textures, colors and patterning. Examples include
Kenneth Grant Jenkins’ geometric art deco duplex;
Kent Lui’s inside-out apartment and Andre Fu’s Peak
apartment full of lacquer finishes, wood veneers and
Chinoiserie-style fabrics.
Such breath of vision, in all its permutations, reveals
a single truth about Chinese design today: that the
pace of change is every increasing. Freed from rules
and restrictions, designers are now able to absorb
influences from every quarter and chart their own
path. The groundwork for the future of Chinese
design is being laid today.
Gary Chang's Suitcase House at the Commune by the Great Wall (see pages
176–179) soars over the sloping terrain. The 40-meter (130-foot) rectangular box
structure is a steel frame clad with teakwood from Western China.
suzhou river duplex a cool zen-like
space
Designer JIANG QIONG ER | Suzhou River SHANGHAI

THE SHANGHAI RESIDENCE of French architect Jean-Marie Charpentier

is an exercise in Zen elegance—with pure sweeping lines and a
minimalist approach. Based primarily in Paris, Charpentier, who
founded Arte-Charpentier et Associes in 1969, has contributed to a
number of key architectural projects in China, including the
innovative Shanghai Grand Theatre.

A firm believer in nurturing Chinese design talent, Charpentier is also

a partner in Shanghai-based Vep Design, alongside creative talent
Jiang Qiong Er (see page 102). To create a home for his frequent
visits to the city, Charpentier chose a 350-square-meter (3767-
square-foot) duplex apartment on the edge of the Suzhou River and
asked Jiang to redesign the space for him.

“He preferred to make something simple and pure,” explains Jiang,

who completely reworked the structure, opened up the space and
installed a sweeping circular staircase in the middle to link the two
levels. The curves of the staircase allow good energy flow and
provide a sense of visual and sensual harmony. On the ground floor
is a huge, double-height living room featuring a wall of windows
which enable maximum light to enter the space. “Previously the
proportions were not good so I installed the double windows to make
the space work,” says Jiang.
The upper level, which comprises a balconied area that wraps over
the living room below and has bedrooms leading off to the sides,
provides space for a study and to display Charpentier’s collection of
old musical instruments. Along the edge of the space is a long,
Another random document with
no related content on Scribd:
 Lehtori aikoi ennen laittamistansa sanoa jotakin siihen suuntaan,
että saatettaisiinpa heilläkin ruveta juomaan ruiskahvia, mutta ei
kuitenkaan katsonut sopivaksi ilmaista kotiolojaan, ainakaan lausua
mitään moitteen sanaa niistä oman perheen ulkopuolella.

Rouva Streng vei pois tarjottimen tavaroineen ja palasi pian.

Lehtori seisoi sen aikaa ajatuksissaan, joista hänet herätti iloinen
ääni:

"Mihin päin aiotte kävellä?"

"Kaiketi nyt ensin tuonne mäelle, kun eivät onkeni vielä ole
kunnossa."

"Sinne minäkin aioin."

Enempää puhelematta astuivat he vastamäkeen ylös ja

seisahtaen siihen, josta tie alkoi painua tasaisemmaksi, kääntyivät
katsomaan taaksensa. Siinä makasi ihana järven selkä, kuvastaen
paikoittain jyrkkiä, toisin paikoin vihreydestä hohtavia rantojansa.

Hetkisen sitä luonnon peiliä katseltuansa astuivat he edelleen.

Vastoin talonpoikain tapaa oli tämän mäen metsä aivan

koskematon. Suuriakin havupuita kasvoi siinä melkoisen tiheässä ja
niistä levisi terveellinen pihkan haju. Pienempää lehtimetsää kasvoi
välissä ja muutamat suuret koivut olivat ihan kuin varta vasten
asetetut laululintusien olopaikoiksi.

Kyllä sieltä kuuluikin viserrystä ja liritystä kaikenlaista.

Lehtorilla oli lapsuudestaan saakka hyvästi muistissa, että lintuset

kilvan kiittävät suurta Isää. Ja hänenkin iloisesta mielestään nousi
sanaton kiitostunne kohti korkeutta.

Metsän toisesta laidasta kääntyen palasivat astujat siihen, jossa

äsken pysähtyivät ja istahtivat järvitaulun eteen, vasemmalta
lämmittävän auringon ja takaa kaikuvan moniäänisen liverryksen
keskelle, kumpikin omalle puolellensa tiestä kivelle, vaiti molemmat.

Lajunen istuessaan mietti: "Hauska on näin nauttia luonnon

virkeyttä yksin kävellen; hauskempi se on ystävän seurassa, joka
käsittää tunteemme ja riemuitsee kanssamme; vaan hauskinta olisi,
jos oma armahainen, oma puoliso olisi sinä ystävänä."

Rouva Streng ajatteli melkein samoin, mutta ei kumpikaan

ilmaissut sitä toisellensa.

Molemmat he johtuivat muihinkin ajatuksiin, vaan yhtä salassa ne

kaikki pysyivät muilta kuin korkeuden ja sielujen syvyyden
hallitsijalta, jolta he eivät tahtoneetkaan mitään salata.

Auringon yletessä alkoi vienoinen tuulen henki väristää järven

pintaa, josta silloin hävisi tuo lumoava hiljaisuus, jättäen sijaa
elävyydelle. Sama tuulen henki alkoi myöskin hiljakseen humista
puiden oksissa ja hiljentää lintujen sulosoittoa. He läksivätkin jo
muihin toimiin, ravinnon hakuun.

Viimein nämä suuremmatkin aamusulon nauttijat palasivat

asuntoihinsa.

Molempain perheiden lapset leikittelivät jo ulkona.

Lehtori löysi kamaristansa kahvikannun, mutta musta juoma oli

jäähtynyt.
 Rouva Lajusta ei vielä näkynyt. Hän nautti kylliksensä unen suloa.

Sen sijaan Katri jo oli käynyt talosta tinkimässä minkä mitäkin illan
tarpeiksi. Muhkealta kanalta oli hän sitte armotta kaulan katkaissut ja
istui nyt puuliiterissä saalistansa höyhentämässä ja kynimässä.

Lehtori toi sisältä koko kasan kaikenlaisia onkitarpeita, istahti

kiikkulaudalle ja alkoi laitella niitä kuntoon. Lapset kohta kokoutuivat
lapsirakkaan lehtorin ympärille katselemaan hänen kalujansa ja
alkoivat siinä omaan tapaansa hälistä ja kilvan puhella.

Pian aukesi läheinen makuukammarin ikkuna. Rouva Lajunen pisti

siitä päätään.

"Siinä nyt rähisette, ett'ei saa nukkuakaan. Ja sinäkin, Vilhelm,

annat niiden meluta tuolla lailla." Lehtori katsahti rauhallisesti
kelloansa. "Jopa tuota pitäisi unta riittämänkin. Kello on jo
yhdeksän", virkkoi hän.

"Mitä minä huolin kellosta. Miina, vie pois lapset!" Miina tietysti
totteli eikä lehtori lasten tähden ruvennut peruuttamaan rouvansa
käskyä.

Kotvasen kuluttua kuului rouva moneen kertaan huutavan Maria,

joka sitten juoksujalassa saapui tinkimään Katrilta kahvia.

"Pannussahan sitä on", virkkoi Katri, "kaada siitä. Jos lienee

jäähtynyt, niin lämmitä?

"En minä jouda, pitää rouvaa auttaa."

Ja Mari juoksi sitä kyytiään pois.

 "Enpä tästä minäkään joutaisi, kun on puuhaa illaksi. Ketähän
tänne nyt niin isoisia vieraita heti maalle päästyä tulleekaan."

Niin Katri itsekseen pahoitteli käsiään pyyhkiessään.

"Toimitapas sitte minullekin kuppinen, kannussa oli kylmää", sanoi

lehtori tytön siitä hänen lähitsensä kiirehtiessä kyökkiin.

"Kyllä, kyllä toimitan."

Rouvan komentavaa ääntä kuului tuon tuostakin kammarista.

"Missä se kahvi nyt viipyy? Äläkä sinäkään tuolla lailla revi

tukkaani! Etkö sitä osaa sievemmin käsitellä? Ota nyt se vaalea
leninki sill'aikaa kuin juon kahvia!"

Vasta runsaan puolen tunnin jälkeen astui rouva ulos täydessä

kaupunkipuvussa. Mari kantoi jäljestä kiikkutuolia ja sen aluslautoja
sekä asetti ne rouvan osoituksen mukaan siimespaikkaan.

Nyt lapsetkin taas uskalsivat palata sanomaan "hyvää huomenta"

ja sitte katselemaan lehtorin työtä.

Rouva istahti kiikkutuoliinsa lukemaan jotakin romaania.

Melkein yht'aikaa tulivat rehtori kirjavassa kesäpuvussa, saappaat

kiiltävinä, ja rouva Streng neule kädessä.

"Hilja, kutsu Maria tänne!" käski tervehdittyänsä rouva Lajunen.

"Tuo tuoleja vieraille!" kuului Marin tultua uusi käsky.

Mari kantoi ulos kaksi tuolia ja ilmoitti samalla, että aamiainen oli
valmis.
 Rouva Lajunen joutui hämilleen. Kuinka nyt selvitä vieraista?

Rehtorin rouvan tarkka silmä huomasi tuon pulan.

"Nytkö te vasta syöttö? Johan me söimme aika sitte, kohta minun

palattuani."

"Vastapa minä äsken join kahviakin. Ei minulla vielä tunnu ruoan

tarvista. Mene sinä, Vilhelm, syömään."

Lehtori läksi muitta mutkitta.

Rouva Lajunen katsoi pitkään hänen jälkeensä, ajatellen: "Kyllä on

aika moukka, kun ei edes älyä pyytää anteeksikaan vierailta; lähtee
vain ilman mitään."

Palattuansa ruoalta kehoitti lehtori toisia lähtemään järvelle.

"En minä nyt syömättä lähde", kuului rouvan jyrkkä päätös.

"Kyllä minä voisin tulla, mutta ei ole soutomiestä", arveli rehtori.

"Mitä sillä tehdään. Kyllä minä soudan."

"Ja minä pidän perää", ilmoitti rouva Streng.

Rouva Lajusta harmitti tuo miehensä sulloutuminen moisiin toimiin

kuin soutomiehen. Vaan tietäen lehtorilla siinä olevan oman päänsä
jätti hän tällä kertaa muistutukset tekemättä, ollen mielessään
kiitollinen rehtorille, joka toki käsitti, mikä sopii herrasmiehelle, mikä
ei.

Heidän lähdettyänsä kiiruhti rouva syönnin puuhaan, jonka hän

äsken olikin vain kohteliaisuudesta jättänyt tekemättä.
 Soutelijat viipyivät matkallaan ohi puolen päivän, joten rouva
Lajusella oli kyllin aikaa yksikseen lueskella ja torkkua, muutteluttaa
kiikkutuoliansa paikasta toiseen, jota varten täytyi joka kerran parin
kolmen hengen olla liikkeellä, juoda kahvia ja viimein harmistua
mieheensä, joka ei pitänyt lukua hänen hauskuudestaan, sekä
ikävystyä itseensä ja maalla oloon, kirjoihin ja koko elämään.
Tuntuipa muun tyytymättömyyden seassa hiukan kateuttakin toisia
kohtaan, jotka osasivat elää maalla maan tavalla, ja siitä
harmittelijalle yritti jolahtamaan mieleen, että taitaa sentään olla
syytä itsessäkin; miksi hän ei lähtenyt toisten mukaan.

Mutta samassa hän näki soutelijain palaavan. Harmi palasi vielä

voimakkaampana ja rouva pakeni äkeissään kammariinsa etsimään
edes unesta olonsa tukaluuden unhotusta.

Rehtori maantiellä erotessaan koreasti kiitteli hyvästä soudosta

lehtoria, joka palavissaan astui nuttu käsivarrella. Kiitokseen yhtyi
rouvakin hymyillen, mutta muuta sanomatta, ja seurasi miestänsä
omalle puolelleen.

Lehtori kiitettyään kiittämästä siirtyi pihaansa ja istahti rouvansa

kiikkutuoliin.

Iltapuoli-kahvin aikaan rouva Lajunen lähetti sisäpiikansa Marin

kutsumaan rehtorin herrasväkeä illempana teelle ja illalliselle.

Kello 7 paikoilla sitte istuivat kaikki lehtorin pihassa ja siellä

lapsetkin juoksentelivat.

Mari kantoi teetarjottimen kiikkulaudan eteen asetetulle puutarha-

pöydälle ja siirsi lähemmäksi rouva Lajusen kiikkutuolin.
 Herrain teelasit seisoivat komeissa hopeajaloissaan. Leipäkori
uhkui yli reunojansa kaupungista mukaan tuotua parasta teen
särvintä. Siinä oli pehmoista leipää ja mureita korppuja, oli myöskin
sokurileipäsiä ja hienoimpia Englannin keksejä sekä piparkakkuja ja
hohkaisia viipaleita, leikeltyjä suuresta sokurikakusta, jonka
muutamat naisystävät olivat kaupungista lähtiessä antaneet evääksi
maalle.

"Tämäpä näyttää hauskalta", kiitteli aina kohtelias rehtori.

"Olkaa hyvät, ottakaa!" kehoitti emäntä ollen jo oikealla alallansa

ja siten myöskin puheliaampi.

Rouva Streng, arvaten, mitä tästä vielä oli tuleva, otti

kiinanposliinisen kupin ja yhden ainoan palasen vehnäleipää, jota
vastoin rehtori kokosi eteensä korista yhden kappaleen kutakin lajia,
vaikka niitä olisi ollut vieläkin enempi, ja emäntä vain yhä kehoitteli
ottamaan lisää.

Kun ensimmäinen annos oli onnellisesti nautittu, lähetettiin Hilja

kutsumaan Maria tuomaan lisää.

Toisen kupin jälkeen tunsi emäntä mielessään jo hiukan

hyvinvoinnin alkua.

"Mitenkähän tätä kesää oikeastaan ruvettaisiinkaan viettämään?"

kysäsi hän puheen aluksi, kun näet oli enimmin ikävystynyt
päiväänsä.

"Sitäpä minäkin juuri ajattelen", virkkoi rehtori.

"Minusta se on hyvin yksinkertainen asia. Kun kerran ollaan

luonnon helmassa, niin pitää mukautua luonnon järjestykseenkin ja
luopua kaupungin tavoista. Luonto on kaunein aikaisin aamusilla, ja
tietysti on silloin sitä nautittava. Ennen voidaan sen sijaan nukkua
päivällä, ell'ei aika muuten kulu muissa toimissa."

Rouva Streng se näin lausui ajatuksensa.

"Kukapa tuota viitsii nousta niin aikaisin", vastusti rehtori. "Jos

sinulta aika kuluu, kun itse teet piikain töitä, niin ei siltä suinkaan
minun aikani kulu yhtä helposti."

Rouva Lajunen nyrpisti nenäänsä, ikään kuin sanoakseen: "Hyh,

vai piikain töitä! Kyllä kai niihin pitäisi ryhtyä!" Vaan sitte hän heti
katsahti kiitollisesti rehtoriin.

"Mitäpä minä suotta rupean elättämään joutavia ihmisiä", virkkoi

rouva Streng, "ja jos pitäisinkin useampia palvelijoita, niin kyllä siltä
aina itselleni keksisin jotakin. Ei aika koskaan ehdi tuntua pitkältä,
jos vain on halua jotakin toimimaan. Mutta haluttomuus se tekee
ajan pitkäksi."

"Eiväthän kaikki ole työjuhtia, niinkuin sinä", tokasi rehtori. "Mitäpä

minä esimerkiksi täällä maalla tekisin? Ei täällä ole koulua."

"Ei sitä koulua ole kesällä kaupungissakaan."

"Olisihan siellä edes wisti-klubi."

"Sinulla nyt ei ole halua eikä mieltymystä mihinkään muuhun kuin

siihen korttisotaasi."

"Se onkin toista kuin täällä maalla vetelehtiminen. Siihen saattaa

oikein kokonaan kiintyä. Ja siinähän on koolla kumppanejakin, joiden
kanssa sopii keskustella."
 "Ikään kuin te muusta keskustelisitte kuin korteista. Ei, hyvä Viktor,
pitää olla vähä mieltymystä johonkin oikeaan työhön, joka hyödyttää.
Silloin pysyy mieli raittiina ja tuntee huvia luonnosta, joka samoin
aina työskentelee."

"Niin juuri", vakuutti lehtori. "Harrastusta tarvitaan, mutta jokaisen

vain tulee osata valita jokin työala tai joitakuita erityisiä töitä, sillä
muuten hajoaa harrastus hapuilemiseksi."

"Niin, jos tarkoitatte varsinaista elämän työtä, kuten teillä

molemmilla on koulutoimi. Mutta muuten ei tarvita mitään
valikoimista, kunhan vain vihataan joutilaisuutta, niin silloin aina
löytyy jotakin tekemistä. Jos nyt esimerkiksi Viktor viitsisi, niin olisi
hyvä aika tehdä listoista tuollainen pöytä meidänkin kiikkulautamme
eteen, että joka kerran ei tarvitsisi kantaa sisältä ulos pitsattua
pöytää."

"Se on nikkarin asia, en minä muiden töihin tartu."

"Jos jokainen ajattelisi samoin, niin eipä olisi nikkaria

olemassakaan."

"Mitä siitä tulisi, jos kaikki ryhtyisivät kaikkea tekemään? Ei kukaan

osaisi mitään", arveli rouva Lajunen.

"Taikka osaisi jokainen vähän kulakin noin vain kotitarpeiksi."

Väittelyä kesti vielä kauankin ja siinä tuli ilmi, että rehtori ei ollut
ikänänsä vielä pitänyt kädessään kirvestä, eipä edes
partaveistäkään, jonka tähden hän nytkin aikoi antaa partansa
kasvaa syksyyn asti, ja että rouva Lajunen ompelutti Miinalla kiinni
kaikki ratkenneet hakasensa, puhumattakaan lasten napeista, joiden
kunnossa pito tietysti oli Miinan asia; mutta tuota työttömyyttään
rouva sentään tuntui vähän ikään kuin häpeävän, kun näet oli
lueskellessaan huomannut nykyajan vaativan työtä ja tointa
jokaiselta, ken tahtoi pystyssä pysyä. Rehtori sitä vastoin aivan
kerskailemalla julisteli suoraan kaiken muun työn halveksimistansa
kuin opin taonnan poikain päähän.

Jo yritti kina käymään kiistaksi, joka ehkä olisi muuttunut

katkeraksikin, vaan oikeaan aikaan saapui Mari ja supautti jotakin
rouva Lajusen korvaan.

Hyvillään tästä keskeytyksestä ja mielessään myöntäen rouva

Strengin olevan monessakin asiassa oikeassa, pyysi emäntä
vieraitansa illalliselle.

Kehoitusta totellen tarjosi rehtori kohteliaasti käsivarttansa rouva

Lajuselle, joka siihen heti tarttuikin. Lehtori ei huomannut taikka ei
tahtonut, olla yhtä kohtelias rouva Strengille; he vain muuten
vierekkäin astuivat toisten jäljestä sisään.

"Pyydän anteeksi, että täytyy makuuhuonetta pitää ruokasalinakin;

eihän täällä maalla ole kylliksi huoneita", selitteli emäntä mielestänsä
suuren epäkohteliaisuuden syytä, osoitti kullekin määrätyn
paikkansa ja alkoi tarjoella leipää ja voita, rasvasilliä ja suolaista
keitettyä lihaa munaputingin kanssa, savustettua kieltä, leikeltyä
vasikanpaistia, juustoa ja äsken paistettuja lihapalleroisia.

Tämä kaikki oli vain pohjapainoksi aiottu.

Mari korjaili viimein pois liiat lautaset, vaihtoi puhtaat talrikit ja

ruoka-aseet sekä kantoi esiin varsinaisen ruoan: kanapaistin
kaikkine viiden- kuudenlaisine lisineen.
 Kun sitä oli kylliksi maisteltuja syöty, vaihtuivat talrikit vielä kerran
ja jälkiruoka tuli esiin, tehty kermasta ja monenlaisista marjahilloista.

Rehtori oli aivan sulaa kiittelemisiinsä ja söi kuin aika mies. Sen
sijaan lehtori näytti vähän neuvottomalta, ja rouva Streng, mitään
virkkamatta, ainoastaan vähän maistoi kutakin lajia.

Viimein noustiin pöydästä ja vähän aikaa istuttuaan rehtori

rouvinensa, toivottaen "hyvää yötä", läksivät omalle puolelleen
maantietä.

Ovesta vielä lehtorin rouva, muistellen kaupunkitapoja, huusi

jäljestä:

"Tehkää hyvin, käykää toistekin!"

Asuntoonsa päästyään rehtori heti muutti kohteliaan käytöksensä

kylmemmäksi.

"Sellainen pitää illallisen olla, jos kerran pyydetään ketään

vieraita", sanoi hän rouvalleen. "Eilisiltana minua oikein hävetti. Ettäs
viitsitkin tarjota vain kuivaa kotiruokaa!"

"Enhän minä heitä illallispitoihin pyytänytkään, sanoin vain rouva

Lajuselle, että kun heillä ei vielä ollut mitään järjestyksessä, niin
saattoivat juoda teetä meillä. Arvelin heidän tyytyvän siihen, mitä
sattui olemaan."

"Etkös nyt mitään huomannut?"

"Liiankin hyvin, johan tuo rouva Lajusen tyytymättömyys näkyi

eilen täällä. Mutta minä vain en rupea hänen kanssansa
kilpailemaan. Saakoon hän herkkusuun kunnian!"
 "Päin vastoin sinun pitää kutsua heidät parin päivän perästä ja
näyttää, että eletäänhän meilläkin."

"Siitä ei tule mitään. Ei minulla ole kaupunkiruokia täällä maalla.

Enkä minä muutenkaan niin suuresti ikävöi rouva Lajusen seuraa.
Minä tulin maalle nauttimaan kesän ihanuutta enkä kyökin
komeutta."

"Et sinä näy osaavan kohota tavallisuuttasi ylemmäksi, pysyt vain

piikain töissä ja ompelijattarien tasalla."

"Tarkoitat: piikain arvoisena. Siitä meillä on eri mieli. Ja

ompelijattarien joukossa on myöskin kunnon ihmisiä. Vai onko sille
jalompaa tuo ristissä käsin istunta ja komentaminen kolme neljä
käskyläistä liikkeelle jokaisen pienimmänkin asian tähden. Minä en
katso itseäni minkään työn halventavan, siinä kaikki. Ja kyllähän
olen näyttänyt osaavani laittaa kelpo päivällisetkin kaupungissa,
vieläpä ihan ilman eri keittäjää, milloin on tarpeen ollut; mutta täällä
minusta on aivan turha ryhtyä sellaisiin puuhiin yksistään rouva
Lajusen tähden, sillä lehtori ei näyttänyt hyväksyvän tuota tämän
illan komeutta."

"Sinä ja lehtori paremmin sopisitte yhteen."

"Mahdollista kyllä. Mutta nyt me olemme yhdessä emmekä huoli

turhan tähden ruveta sotkemaan väliämme."

"Et siis aio joskus tarjota parempaakin kuin eilen, jos minä
tahdon."

"Kaikki järkevät tahtosi täytän. Jos sattuu muita vieraita tulemaan,

sopii tietysti Lajustenkin olla seurassa. Silloin siitä ei tule mitään
kostoa, niinkuin tämä ilta oli. Mutta älä vain toimita vieraita tänne
minun tietämättäni edeltä päin."

Rehtorista jo yritti tuntumaan, että rouvansa ehkä oli oikeassa, ja

sen johdosta hän vähän katui äskeisiä pistosanojansa, mutta
turhamaisuudessaan ja oman arvon tunnossaan ei kuitenkaan
huolinut ruveta niitä anteeksi pyytelemään. Jospa hänen vaimonsa
olisi ollut sellainen hienotunteinen ja -tapainen kuin rouva Lajunen,
niin ehkä sitte. Vaan eihän tähän mikään pystynyt, mitäpä häntä
lepyttelemään!

Rouva Streng puolestaan oli hyvinkin tuntenut nuo pistot, mutta

hän tapansa mukaan etsi joka sanasta ja asiasta valopuolta, joten ne
näyttivät paremmilta, kuin monesti todella ansaitsivatkaan. Siten ei
piston haavoitus koskaan tuntunut niin kirvelevältä, kuin muuten olisi
saattanut. Hän ei myöskään ollut tottunut mieheltänsä saamaan
varsin hellää kohtelua eikä siis nytkään odottanut mitään
anteeksipyyntöä, vaikka se kyllä olisi tehnyt hänet kaikkein
onnellisimmaksi vaimoksi.

Vähän aikaa jatkettuaan sovittelevaan tapaan tätä kotikiistaa kävi

rouva katsomassa lapsia ja huomasi heidän samoin kuin tytönkin
olevan rauhallisessa unessa.

III.

Kului muutamia päiviä hiljaisesti.

Rouvat Streng ja Lajunen karttoivat toisiansa. Eihän lehtorin rouva

tuollaisen tekonsa jälkeen miten voinut katsoa kostonsa uhria
suoraan silmiin; niin paatunut hän toki ei ollut turhamaisuudessaan.
Ja kun herroilla ei myöskään ollut mitään erityistä vetoa toistensa
seuraan, oleksivat kumpikin perhe erikseen omalla puolellaan.

Tulipa sitte sateinen viikko.

Lehtori oli sellaisten päiväin varalle ottanut mukaan sopivaa työtä

ja istui kammarissaan.

Samoin kului rouva Strengin aika ikävältä tuntumatta

kaikenlaisissa puuhissa, joita toimeliaisuus aina keksii.

Sen sijaan rouva Lajunen aivan oli ikävään menehtyä. Ensi päivät
hän koetti makaella — tekeehän kostea ilma ihmisen uneliaammaksi
— mutta eipä se sekään ajan pitkään oikein sujunut.

Rehtori myöskin kasasi unikekoa aamuin ja päivällisten jälkeen, ei

kuitenkaan koko päivää. Jäi vielä kyllin kyllä aikaa ikävöidä wisti-
klubia. Viimein hän jo otti varalta mukaan tuodun korttipakan
käsiinsä ja alkoi yksikseen selailla lehtiä.

Ei aikaakaan, niin pisti hän hatun päähänsä, kalossit jalkaansa ja

läksi suuren sateenvarjon suojassa maantien poikki esittämään, eikö
rouva Lajunen tulisi kumppaniksi.

Tämä ihastui suuresti. Lapsuuden ja nuoruuden ajan olivat kortit

olleet hänellä ensin leikkikaluina, sitte hyvinä ystävinä sen seurapiirin
tavan mukaan, johon hänen vanhempansa kuuluivat ja jossa
korttipeli oli hyvin suosittuna ajanviettona naistenkin kesken,
puhumattakaan herroista, jotka eivät osanneetkaan olla koolla ilman
wisti-pöytää.

Rouva nyt ensin ihastui, että sai niin hyvän tilaisuuden uudistaa
vanhoja tuttavuuksia ässäin, kuningasten ja rouvain kanssa. Kauan
näet oli hän niitä saanut kaivata, hänen miehensä kun ei kärsinyt
kortteja talossaan, eikä niitä myöskään naisien seuroissa näkynyt
siinä piirissä, jossa he nyt eleskelivät.

"Missä sitä pelattaisiin?" — Rouvaa alkoi vähän arveluttaa: jos

rehtori ehkä esitti pelaamista siellä, jossa nyt olivat, niin joutui hän
pulaan miehensä loukkaamisen ja kohteliaisuuden loukkaamisen
välille. Arvelutti myöskin vähän, mitä maalaiset sanovat, kun
kuulevat rouvainkin käyvän korttisotaa, sillä eiväthän he tietysti
kyenneet käsittämään herrastapoja, kun niitä hänen miehensäkään
ei ottanut käsittääkseen.

Kaikki ne arvelemiset sentään haihtuivat, kun rehtori ei sanonut

minkään estävän pelaamasta hänen luonaan. Niinpä rouva Lajunen
läksi, tosin hiukan rauhatonna mielessänsä.

"Entä kolmas? Mitä siitä kahden kesken tulee?" kysäsi hän

matkalla, hoksattuansa pahimman pulan.

"Ehkäpä tuohon neuvo keksitään."

Kotonansa rehtori pyörähti vaimonsa huoneesen ja ryhtyi

houkuttelemaan häntä kolmanneksi.

"Tiedäthän, että minä en huoli hukata aikaani sellaiseen."

"Niin, kaupungissa en sitä pyytäisikään, mutta täällä kun olemme

pulassa."

"Hyväkin pula! Jos sinulla ei liene parempaa tehtävänä, niin pelaa

yksin kolmen edestä."
 Turha vaiva. Rouva Lajunen yritti jo lähtemään pois, kun hänen
mielestään kahden peli oli aivan mahdoton edes yrittääkään.

Rehtori sentään keksi muita peliä, joissa ei välttämättä tarvittu

useampia sotasankareja. Ja kun kerran alkuun päästiin, kului ensi
päivä hauskasti, jopa toinen ja kolmaskin. Vähitellen haihtui
rouvaltakin kaikki levottomuus, hän teki sitä oikeana työnään.

Vaan loppuipa se sateen aika ja elämä muuttui toisille

iloisemmaksi, toisille ikävämmäksi; ei toki rouva Lajunen kehdannut
poudalla jatkaa sisällä istumista.

Lehtori oli laitellut kuntoon kalanpyydyksiä ja suurella vaivalla

saanut houkutelluksi kaikki lupaamaan lähteä hänen kanssansa
järvelle.

Sopimuksen mukaan luopuivat pitempiuniset kesävieraat

määräaamuna tavallista aikaisemmin unholan lumokammioista ja
varustautuivat lähtemään rantaan.

Lehtori sinne ensinnä saapui asettelemaan kuntoon venettä, se

kun oli siksi pieni, että siihen ei eri soutumiestä mahtunut.

Hetkisen perästä saapui rehtori rouvinensa, viimemainitulla

kädessä kori; jonka sisältä kuului kahvikuppien helinää ja pilkisti
kahvipannun lämmönsäilyttimen tupsu. Oli näet myöskin sovittu, että
piti rannassa juotaman kahvia ennen lähtöä ja rouva Streng oli
luvannut sen keittää sekä ottaa kupit, sokurit ja kermat, niin että
rouva Lajusen tuotavaksi jäivät vain korput.

Niitäpä saatiinkin odottaa ikäväksi asti.

 Viimein kun lehtori jo aikoi lähteä häntä kiirehtimään, tuli hän
tavallisessa, tälle retkelle jotenkin sopimattomassa puvussaan ja
Mari kantoi koria.

Rehtori riensi vastaan pyytämään anteeksi, että oli jotenkin

epäkohteliaan huonossa vaateasussa.

"Ei tässä nyt ollakaan lähtemässä kaupungin kaduille", lohdutti

lehtori. "Ja mikäs tuota pukuasi vaivaa? Minusta sekin on
kerrassaan liian hyvä kalaveneesen. — Sinun olisi parasta olla
maalla", sanoi hän ikään kuin vähän äreästi vaimolleen.

"Niin, tosiaankin on vähän varomatonta lähteä tuossa puvussa

kalaan", virkkoi myöskin rouva Streng.

"Ei minulla ole huonompia vaatteita", vastasi ahdistettu rouva.

"Syytä sitte itseäsi, jos hullusti käy."

Tällä välin oli rouva Streng kaatanut kahvia ja rouva Lajunen purki
koristansa kaikenlaista kahvileipää, huulet omituisessa hymyssä.

Sijoituttiin siitä viimein veneeseen, lehtori airoille, rouva Streng

perän pitoon, toiset toistaiseksi keskiteljolle.

Lehtori neuvoi, minne päin oli eilisillalla laskenut verkot talon

aikamiehen pojan kanssa. Kotvasen soudettuaan pysäytti hän
veneen ensimmäisen lähelle.

Nyt piti rouva Strengin asettuman airoille, kun lehtori varustihe

verkkoja lappamaan. Rehtori nousi peräkokkaan ja rouva Lajunen
sai siirtyä etukokkaan, jossa oli vähimmin verkoista kastumisen
vaarassa, vaikka kinastellen hän ainoastaan luopui paikastaan,
johon kerran oli päässyt istumaan, tottumaton kuin näet oli veneessä
liikkumaan.

Vene oli kevyt ja horjahteli kokkapainojen tähden melkoisesti, kun

pohjapainoa ei vielä ollut. Rouva Lajunen joka kerran parahti
säikäyksestä.

Rehtorin rouva alkoi huopia. Soutaminen ei hänellä liene

milloinkaan ollut varsinaisena työnä, kalastusveneen huopaaminen
vieläkin vähemmin. Sentähden hän liikutteli airojaan sen verran
taitamattomasti, että vettä väliin roiskahteli taakse päin. Rouva
Lajunen torui ja pyyhkieli hollanninpalttinaisella nenäliinallaan
ehtimiseen vesipisaroita pois arkaväriseltä leningiltä.

Unhottui häneltä sentään enin vaara, kun verkon silmissä alkoi

nousta kimmurtelevia kaloja.

Jo oli veneessä viisi verkkoa ja niistä valunutta vettä, jossa kalat

uiskentelivat.

"Kas miten suuri!" huudahti rouva etukokasta, kun lehtori veti

kuudetta verkkoa ja vedestä nousi hauki, suussa melkein koko
verkko poikittain. Vaan samalla hän liikahti varomattomasti, että vene
kallistui ja vettä pursahti aika koski laidan ylitse. Olisivatpa ehkä niin
kalat kuin ihmisetkin äkkipäätä päässeet kokonaan veden varaan,
ell'ei lehtori seisoessaan olisi polaissut venettä jälleen kohdallensa.

Nyt ei auttanut muu neuvo kuin panna rehtori viskomaan pois

vettä, että vene edes vähän kevenisi. Pakosta hän ryhtyi työhön,
vaan teki sitä niin kömpelösti, että sai kelpo hyvät housunsa pilalle,
puhumattakaan kirkkaiksi kiillotetuista saappaista, jotka kokonaan
vettyivät. Hän kuitenkin lohdutteli mieltänsä sillä, että kotona
asunnossa on toisia pukimia.

Onnellisesti siitä viimein päästiin kotirantaan.

Kaloja oli kertynyt siksi paljo, että niistä riitti jakaakin. Rouva
Streng itse kantoi osansa kotiin, jota vastoin rouva Lajunen vasta
pitkän lunastuksen jälkeen jätti saman sopimattoman työn miehensä
tehtäväksi sitte, kuin hän ensin ripusti verkot haarukkeihinsa.

Syötyään aamiaista, kumpikin porho kotonansa, yhtyivät kaikki

rehtorin pihassa.

"Eipä se niin vaarallinen ollutkaan tuo kalastusmatka, kuin

pelkäsin", virkkoi rouva Lajunen iloisemmasti kuin hänellä muuten
tapana oli.

"Mikäs vaara siinä olisi ollut, kun minä ammensin pois veden",
kehui rehtori urhotyötään. "Ja muuten siinä oli odottamaton
hauskuutensakin. Aamiainen ei ole pitkään aikaan maistunut niin
hyvin kuin nyt, vaikka olikin aikainen."

"Niin minustakin. Kyllä minä melkein luulen, että lähden toistekin

mukaan. Kastuihan se leninki jo kuitenkin, niin jääköön
kalavaatteeksi." — Hän oli jo muuttanut yllensä toisen pilkuttoman.

"Liike ja raitis ilma ne antavat ruokahalua", selitti rouva Streng. "Ja

nyt jos suostutte, niin lähdemme kaikki tuonne mäelle metsään,
koska tässä jo tuntuu tulevan kuumaksi."

"Minua raukasee, pitäisi lähteä nukkumaan."

 "Minä annan sinulle riippuverkkoni; sidomme sen vahvoihin puihin,
niin kyllä siellä on yhtä hyvä nukkua raittiissa ilmassa."

"Tarvitsethan sen itsekin."

"Minä otan saalin ja nukun maassa, jos nukuttaa."

Liian paljo oli mukautua yht'aikaa niin suuriin myönnytyksiin ja

poikkeuksiin totutuista tavoista, mutta läksi rouva Lajunen sentään
nyt kerran koettamaan sitäkin, vaikka vastahakoisesti.

Astuttiin ylös, löydettiin sopiva paikka, sidottiin verkko puihin ja

autettiin rouva Lajunen siihen. Lehtorin leikillänsä kiikutellessa
painuivat hänen silmänsä pian kiinni.

Pingoitettiin vielä toinenkin verkko. Se oli lehtorin, mutta hän kun

ei tuntenut mitään unen tarvetta, antoi hän sen rouva Strengin
käytettäväksi, joka kuitenkin houkutteli miehensä siihen nousemaan,
tahtoen nyt kerrassaan saattaa hänetkin tuntemaan metsän
siimeksen viehättävyyttä keskipäivän aikana.

Rehtori kömpi työläästi verkkoon, kiikuskeli ja alkoi unhottaa,

missä olikaan, kunnes ajatukset kokonaan sekautuivat ja sammuivat.

Rouva Streng jutteli ensin minkä mitäkin lehtorin kanssa, vaan

viimein alkoi häneltäkin luonto vaatia veroansa, sillä olipa sentään
souto ollut vähän tavatonta ponnistusta. Istuen saalillansa kallisti hän
päänsä mätästä vasten.

Lehtori istui mietiskellen hyvän aikaa. Unta hän ei tuntenut

tarvitsevansa. Sattumalta hänellä ei nyt myöskään ollut mitään
tekemistä kanssansa, kuten usein muulloin.