Full Chapter Chinas Search For National Rejuvenation Domestic and Foreign Policies Under Xi Jinping Jabin T Jacob PDF

China’s Search for ‘National
Rejuvenation’: Domestic and Foreign

Policies under Xi Jinping Jabin T.
Jacob
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/chinas-search-for-national-rejuvenation-domestic-and
-foreign-policies-under-xi-jinping-jabin-t-jacob/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
The ShortTube 80 Telescope A User s Guide Neil T.

English
https://textbookfull.com/product/the-shorttube-80-telescope-a-
user-s-guide-neil-t-english/
Intermittent Fasting for Women Over 50 80 Recipes

Included 1st Edition Sharon Milson
https://textbookfull.com/product/intermittent-fasting-for-women-
over-50-80-recipes-included-1st-edition-sharon-milson/
Sew Your Own Wardrobe More Than 80 Techniques 1st

Edition Alison Smith
https://textbookfull.com/product/sew-your-own-wardrobe-more-
than-80-techniques-1st-edition-alison-smith/
Essentials of Hypertension: The 120/80 paradigm 1st

Edition Flávio Danni Fuchs (Auth.)
https://textbookfull.com/product/essentials-of-hypertension-
the-120-80-paradigm-1st-edition-flavio-danni-fuchs-auth/
Beautiful Smoothie Bowls 80 Delicious and Colorful
Superfood Recipes to Nourish and Satisfy Carissa Bonham
https://textbookfull.com/product/beautiful-smoothie-
bowls-80-delicious-and-colorful-superfood-recipes-to-nourish-and-
satisfy-carissa-bonham/
A Common Table 80 Recipes and Stories from My Shared

Cultures First Edition Cynthia Chen Mcternan
https://textbookfull.com/product/a-common-table-80-recipes-and-
stories-from-my-shared-cultures-first-edition-cynthia-chen-
mcternan/
Unpublished Fragments from the Period of Dawn (Winter

1879/80–Spring 1881) 1st Edition Friedrich Nietzsche
https://textbookfull.com/product/unpublished-fragments-from-the-
period-of-dawn-winter-1879-80-spring-1881-1st-edition-friedrich-
nietzsche/
Qlik Sense Cookbook: Over 80 recipes on data analytics

to solve business intelligence challenges, 2nd Edition
Labbe
https://textbookfull.com/product/qlik-sense-cookbook-
over-80-recipes-on-data-analytics-to-solve-business-intelligence-
challenges-2nd-edition-labbe/
Norco 80 the true story of the most spectacular bank

robbery in American history First Hardcover Edition
Houlahan
https://textbookfull.com/product/norco-80-the-true-story-of-the-
most-spectacular-bank-robbery-in-american-history-first-
hardcover-edition-houlahan/
China’s Search
for ‘National
Rejuvenation’
Domestic and Foreign
Policies under Xi Jinping
Edited by Jabin T. Jacob · Hoang The Anh

China’s Search for ‘National Rejuvenation’
Jabin T. Jacob • Hoang The Anh
Editors
China’s Search for

‘National
Rejuvenation’
Domestic and Foreign Policies under Xi Jinping
Editors
Jabin T. Jacob Hoang The Anh
Department of International Relations Institute of Chinese Studies
and Governance Studies Vietnam Academy of Social Sciences
Shiv Nadar University Hanoi, Vietnam
Uttar Pradesh, India
National Maritime Foundation
New Delhi, India
ISBN 978-981-15-2795-1 ISBN 978-981-15-2796-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-981-15-2796-8
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Singapore Pte Ltd. 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.
This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore
189721, Singapore
Dedicated to
Prof. Do Tien Sam (1953–2019)
Acknowledgements
Jabin T. Jacob would like to thank his former colleagues at the Institute of
Chinese Studies, Delhi, where this project was first conceived and thanks
especially, Rajesh Ghosh for his editorial and research assistance.
Hoang The Anh would like to thank his colleagues in the Vietnam
Academy of Social Sciences for their support and help in editing of the
Vietnamese papers.
vii
Contents
Part I Introduction 1
1 ‘National Rejuvenation’ as Panacea for China’s Domestic

and External Challenges 3
Jabin T. Jacob and Hoang The Anh
Part II Domestic Developments 21
2 Reform of Party and State Structures in China 23

Nguyen Xuan Cuong
3 Changes in China’s Economic Development Model After

the 19th CPC National Congress 37
Nguyen Quang Thuan and Tran Hong Viet
4 Xi Jinping’s Political and Economic Initiatives and the

‘Success Trap’ 49
Manoranjan Mohanty
5 Political Considerations in the Chinese Leadership’s

Economic Assessments 63
Jabin T. Jacob
ix
x Contents
6 China’s Military Reforms in the Wake of Recent CPC

National Congresses 77
Bui Thi Thu Hien
Part III Neighbourhood Policies 95
7 Key Markers and Trends in Chinese Foreign Policy in

South Asia 97
Prashant Kumar Singh
8 The BRI and the East Sea Disputes in China’s Ties with
Southeast Asia115
Hoang The Anh
9 Strategic Competition Between China and the United

States in the Indo-Pacific131
Cu Chi Loi
10 Competition and Caution in Chinese Foreign Policy

Towards Northeast Asia143
Nguyen Quang Thuan and Hoang The Anh
Part IV CPC Propaganda Abroad 155
11 The CPC’s International Department and China’s

Party-Based Diplomacy157
Ngeow Chow-Bing
12 China’s “Great Overseas Propaganda” Under the Belt and

Road Initiative169
Roger C. Liu
Contents xi
Part V Economic Development and Foreign Policy 185
13 China’s Quest for Global Leadership Through Scientific

and Technological Innovation187
Nguyen Binh Giang
14 Rural Vitalisation and Foreign Policy199

Prachi Aggarwal
15 China’s State-Owned Enterprises as Agents of Party and

State Power215
Aravind Yelery
Index231
Contributors
Prachi Aggarwal Sanchi University of Buddhist Indic Studies, Sanchi,

Madhya Pradesh, India
Bui Thi Thu Hien Institute of Chinese Studies, Vietnam Academy of
Social Sciences, Hanoi, Vietnam
Cu Chi Loi Institute of American Studies, Vietnam Academy of Social
Sciences, Hanoi, Vietnam
Hoang The Anh Institute of Chinese Studies, Vietnam Academy of
Jabin T. Jacob Department of International Relations and Governance
Studies, Shiv Nadar University, Uttar Pradesh, India
National Maritime Foundation, New Delhi, India
Roger C. Liu FLAME University, Pune, Maharashtra, India
Manoranjan Mohanty Council for Social Development, New Delhi, India
Institute of Chinese Studies, New Delhi, India
Ngeow Chow-Bing Institute of China Studies, University of Malaya,
Kuala Lumpur, Malaysia
Nguyen Binh Giang Vietnam Academy of Social Sciences, Hanoi,
Vietnam
xiii
xiv CONTRIBUTORS
Nguyen Quang Thuan Vietnam Academy of Social Sciences, Hanoi,

Vietnam
Nguyen Xuan Cuong Institute of Chinese Studies, Vietnam Academy of
Prashant Kumar Singh Institute of Defence Studies and Analyses, New
Delhi, India
Tran Hong Viet Graduate Academy of Social Sciences, Vietnam Academy
of Social Sciences, Hanoi, Vietnam
Aravind Yelery Peking University HSBC Business School, Shenzhen,
China
List of Tables
Table 6.1 Timelines and contents of national defense and military

reforms after the 18th National Congress of the CPC 82
Table 14.1 Chinese provinces making foreign agriculture investments 208
Table 14.2 Amount of outward direct investment by China, 2003–2016 210
xv
PART I
Introduction
CHAPTER 1
‘National Rejuvenation’ as Panacea

for China’s Domestic and External
Challenges
Jabin T. Jacob and Hoang The Anh
The 19th National Congress of the Communist Party of China (CPC)

in October 2017 is by all accounts a landmark event in the history of the
People’s Republic of China (PRC) and of the ruling CPC. The Congress
saw the solidification of CPC General Secretary and PRC President Xi
Jinping’s personal political authority within the Party as well as set the
direction for a series of domestic reforms that have long-term conse-
quences both internally and externally. The Congress is a culmination of
the recentralization of power under Xi in the sense that it gave an offi-
cial stamp to the process by enshrining ‘Xi Jinping Thought’ in the
Party constitution. At the same time, it is as much a beginning—hence,
J. T. Jacob (*)
Department of International Relations and Governance Studies, Shiv Nadar
University, Uttar Pradesh, India
National Maritime Foundation, New Delhi, India
e-mail: jabin.jacob@snu.edu.in
Hoang The Anh
Institute of Chinese Studies, Vietnam Academy of Social Sciences,
Hanoi, Vietnam
© The Author(s) 2020 3

J. T. Jacob, Hoang The Anh (eds.), China’s Search for ‘National
Rejuvenation’, https://doi.org/10.1007/978-981-15-2796-8_1
4 J. T. JACOB AND HOANG THE ANH
also the reference in Xi’s Report to the Congress to a “new era” in

Chinese history—in the sense that the CPC will need fresh measures to
both continue and stabilize this process of recentralization of power.
Recentralization has been marketed by the CPC as being necessary for
the “great rejuvenation of the Chinese nation” (Xi 2017) but “national
rejuvenation” is not possible without China tackling both domestic and
foreign challenges. In Xi’s words, this requires the CPC to:
… conscientiously safeguard the solidarity and unity of the Party, maintain

the Party’s deep bond with the people, and strengthen the great unity of the
Chinese people of all ethnic groups and the great unity of all the sons and
daughters of the Chinese nation at home and abroad. We must unite all the
forces that can be united and work as one to progress toward the brilliant
future of national rejuvenation. (Xi 2017)
In this statement to the 19th Party Congress, Xi also highlights what he

sees as the challenges—maintaining Party unity, the relationship of the
Party with the masses, social and ethnic rifts within the population and the
need to tap the resources and reach of ethnic Chinese beyond China’s
borders. Thus, the reasons and directions for this ‘national rejuvenation’
are derived from internal debilities and contradictions just as the means
and ability to sustain the rejuvenation are derived from strengths and com-
petencies built up by the CPC over the course of decades both within the
country and outside. What needs to be underlined is the intimate connec-
tion between Chinese domestic policies and its external policies and out-
reach. To underestimate the influence and importance of domestic politics
and considerations for the CPC in the formulation of the country’s for-
eign and security policies as well as the impact of external events on China’s
internal political dynamics would be a mistake. This volume attempts to
explain each of these aspects if not comprehensively at least substantially
across several themes and geographies.
The challenges outlined by Xi and the CPC are not new for China and
nor is the search for national rejuvenation in the country a new phenom-
enon. At least in the modern era, it traces its roots to the ‘self-strengthening
movement’ during the Qing dynasty in the middle of the nineteenth cen-
tury. As the CPC neared victory in the civil war on mainland China in
1949, Mao Zedong declared that the Chinese people had “stood up” and
that they had “friends all over the world” (Mao 1949), but, of course,
1 ‘NATIONAL REJUVENATION’ AS PANACEA FOR CHINA’S DOMESTIC… 5
there was much that remained to be done in order for China to find what
it considered its legitimate place in the world.
The reference to “national rejuvenation” in this work refers to this con-
tinuing effort by the Chinese Party-state with a focus on the renewed
attempts by Xi to carry this process forward. As he puts it, the ‘new era’
… will be an era for the Chinese people of all ethnic groups to work together
and work hard to create a better life for themselves and ultimately achieve
common prosperity for everyone. It will be an era for all of us, the sons and
daughters of the Chinese nation, to strive with one heart to realize the
Chinese Dream of national rejuvenation. (Xi 2017)
Thus, the CPC is once again talking about the need for the Chinese
people to make sacrifices at the national and individual levels to ensure
that China converts its domestic strengths to global standing and leverage.
And these sacrifices will be necessary because of the economic difficulties
that China faces on both the domestic and external fronts.
Continuing Economic Challenges

The global economic situation today is one in which countries appear to
be turning inwards and protectionist. This is the result of the global econ-
omy slowing and the experiences of a series of economic shocks over the
past decade starting with the global financial crisis of 2008 and including
such country- or region-specific events such as the anti-corruption cam-
paign in China and demonetization in India. Together with social stresses
created by issues such as the flow of migrants/refugees to Europe, for
instance, this has resulted in a series of conservative, right-leaning govern-
ments taking power or threatening established political consensus on free
trade and democratic rights in even many developed economies. A prime
case in point is the United States (US) where Donald Trump was elected
president with the slogan “Make America Great Again” and under which
the US is threatening to wall itself off against immigrants.
China has tried to take advantage of the moment by launching the BRI
and by attempting to fill the vacuum being created by American/Western
withdrawal from the provision of various global public goods.
Nevertheless, not only does the US remain a formidable economic,
military and political power in the world today but China’s attempts to
claim the mantle of No. 1 are limited against the backdrop of its own con-
siderable economic challenges, even if Xi (2017) claims that China is
“closer, more confident, and more capable than ever before of making the
goal of national rejuvenation a reality”.
Some of these challenges are old and persistent. Inequality is a major
challenge at multiple levels. There is the inequality between the different
regions of China—the coastal east, the interior provinces, the western
provinces and the northeastern industrial rustbelt—as well as within prov-
inces themselves. Then there is the inequality that exists between urban
and rural areas, as well as the huge gaps in income between individuals.
While extreme poverty is expected to be eliminated by 2020 (Xinhua
2019), in time for the centennial of the founding of the CPC in 2021, the
problem in China is now of relative poverty—of the sense of deprivation
that those without too many means feel while observing the lives of the
rich, the prosperous and the connected in China. Regional inequalities
even play into admissions to China’s top universities (Fu 2018).
Meanwhile, despite the Third Plenum Decision of the 18th CPC
Central Committee in 2013 which talked about giving a “decisive role in
resource allocation” to market forces (Xinhua 2013), Xi has subsequently
focused on strengthening state-owned enterprises (SOEs) instead and
both promoting them as “national champions” and calling on them to
become leaders internationally (Cai 2017). Currently, SOEs hold the
greatest amount of unproductive assets and debt and yet get most of the
credit from state-controlled banks (Wang and Leng 2018). What is more,
Xi has also strengthened the Party’s presence in Chinese private enter-
prises (Chen 2019; see also The Conversation 2019) as well as foreign ones
located in China (Martina 2017) calling into question the distinction
between private and public in the Chinese economy.
All of this has implications for the efficiency of the Chinese economy,
including the viability of the BRI—note that most Chinese companies
involved in BRI projects abroad are SOEs and if they carry forward the
same lack of environmental standards or business practices from China,
then there are reasons for host countries to beware of Chinese invest-
ments. Add to these, there are problems within of Chinese officials exhib-
iting a ‘go slow’ attitude to work, for instance, which has required ever
more exhortations from Xi to the CPC to reduce what is euphemistically
referred to as “bureaucratism” (Xi 2017).
On the positive side of the ledger is the Chinese leadership’s farsighted
focus on gaining leadership in both basic and frontier-edge technologies
from telecom hardware to mobile payment applications to social media

and artificial intelligence-based big data applications. This is a new ‘Great
Leap Forward’ in Chinese economic history and likely to be far more suc-
cessful than the first iteration in the late 1950s–early 1960s.
At the same time, the coercive economic measures and plain stealing
that China has practised in this technological race has invited strong reac-
tions with the US finally reacting to this mercantilist Chinese approach in
the form of the trade war and restrictions on technology transfers to China.
If the CPC under Xi appears to have some handle on the problems of
political unity and reform of governance structures and mechanisms within
the country and the Party, resolving the domestic economic situation is a
harder task given China’s close integration with the world economy. It
could be argued that while transforming the pattern of economic develop-
ment has been a strategic focus in China’s economic reform process since
the 18th CPC National Congress, success has eluded the Party primarily
for political reasons of control and incentives available to local leaderships.
It is at least partly to address these challenges that the anti-corruption
campaign, Xi’s recentralization of power and the renewed emphasis on
strengthening of state-owned enterprises as ‘national champions’ have
taken place.
Several chapters in this volume underline the centrality of the Chinese
economy to domestic developments as well as the importance of the econ-
omy to China’s larger global ambitions. The Chinese economy is today a
major player globally and any impact whether negative or positive on its
economy—brought out by political processes and considerations at home
and abroad—will have corresponding impact on the global economy.
The ‘China Model’

The grand CPC strategic vision melding the domestic political agenda of
unity and maintaining Party supremacy with the goal internationally of
increasing Chinese economic might and political influence is exemplified
by Xi’s statement at the 19th Party Congress where he defined “socialism
with Chinese characteristics for a new era”, as that which “offers a new
option for other countries and nations who want to speed up their devel-
opment while preserving their independence; and it offers Chinese wis-
dom and a Chinese approach to solving the problems facing mankind”
(Xi 2017).
What this also underlines, however, is that where once the CPC thought
it could learn from the outside world and control the consequences at the
same time or at least that the consequences would not fundamentally
threaten its own existence, today the measures undertaken by Xi suggest
that such confidence no longer exists. From the heavy-handed anti-
corruption campaign to the ever increasing number of directives and
instructions underlining limits to debates in universities to the constant
drumbeat of state-driven propaganda and adulation of Xi to the extreme
surveillance measures used against its own citizens, the Party looks less like
it is in charge and more like it is fire-fighting.
In fact, under Xi, the CPC has sharpened its battle against Western
norms and ideas and is taking this practically to the level of an existential
issue. To this end, the CPC is combining its Marxist-Leninist heritage
with supposed Chinese traditional values that favour hierarchy and order
in society and abroad to try and prevail against Western liberal ideals and
the international order dominated by the West. Hitherto, this conflict
with the West was evident usually only when reading between the lines of
Chinese statements and actions. At the 19th National Congress of the
CPC, even if a supposedly domestic affair, Xi appears to have more for-
mally and explicitly acknowledged this challenge to the West by, among
other things, “offer[ing] Chinese wisdom and a Chinese approach to solv-
ing the problems facing mankind” (Xi 2017).
Xi appears to believe the centennial goals of building “a moderately
prosperous society in all respects” and “a modern socialist country that is
prosperous, strong, democratic, culturally advanced and harmonious” by
2021 and 2049 respectively (Xinhua 2017) can be realized through eco-
nomic measures, anti-corruption struggles and ‘harmony’ among the peo-
ple—obedience, in other words, to the diktats of the Party. The dominant
narrative of the political centrality of the CPC to China’s future is accom-
panied by a reduction of space for dissent and pushing of strong and insen-
sitive efforts at homogenization and assimilation of minority ethnic groups.
The 2021 goal is of ensuring “that China’s development improves the
lives of all its people, particularly those who are below or near the coun-
try’s poverty line” (Xinhua 2017). But even China’s ethnic minorities are
today reasonably economically well off after four decades of reforms. If
there is still poverty in China, it is not entirely due to economic reasons
but because of the way economic development is promoted in an unequal
manner, and in the case of the minorities, also because it is promoted
without sensitivity to their identity or cultural concerns.
Similarly, the CPC also appears to believe that economic development

and the use of technology will ensure the 2049 target of a ‘culturally
advanced and harmonious country’. While ‘harmonious’ here is also
understood in terms of poverty alleviation, curbing pollution and ensuring
‘sustained and healthy economic and social development’ (Xinhua 2017),
it is not clear why a strongly centralized form of government or cultural
homogenization are essential to achieving these goals.
China’s economic growth is increasingly held up by the CPC and by
state organs of the PRC as a model for the rest of the world to emulate but
China’s economic growth has come at great cost in terms of the environ-
ment, civil liberties and human lives. Xi’s promotion abroad of a Chinese
model of economic development and growth should therefore be read as
an attempt to justify to his people that the costs incurred were worth it.
Without the ambition of trying to become a superpower and the global
presence and military might that comes with it, the CPC’s missteps would
be shown up to its own people.
China is unique in that it tries to portray its global expansion and espe-
cially its increasing political influence as something that is non-threatening
to the rest of the world. It has sold this as a case of China contributing to
regional and global peace and stability. A case in point is its presence in
anti-piracy operations in the Gulf of Aden, which however, also conve-
niently allows the People’s Liberation Army (PLA) Navy opportunities to
gain experience of a different ocean from the one that China physically
borders. It also allows the Chinese to engage in military diplomacy and
exercises with a host of Indian Ocean littoral nations subtly challenging the
position of dominant regional powers such as India. This narrative of the
‘global goods’ or ‘public goods’ is of a piece with China’s increasing par-
ticipation in UN Peacekeeping Operations, for example, where it is the
largest contributor among the permanent members of the UN Security
Council. However, while other nations seldom, if ever publicly, declare this
Chinese naval presence in the Indian Ocean as worrying or threatening, the
Chinese regularly accuse other nations exercising freedom of navigation in
the East Sea (South China Sea)1 as being inimical to Chinese interests.
What is more, China has increased militarization of the features it occu-
pies by putting missiles on them. In mid-2014, there was a major intrusion
1
While this chapter and others use the expression “East Sea”, the more commonly used
name internationally is the “South China Sea”. The “East Sea” is the preferred usage in
Vietnam.
into the Vietnamese exclusive economic zone by the Chinese oil platform
Haiyang Shiyou 981, which led to significant tensions in the Sino-
Vietnamese relationship. Beijing has been at it again since July 2019 with
the Chinese Geological Survey vessel group Haiyang Dizhi 8 repeatedly
violating Vietnam’s exclusive economic zone and continental shelf in the
south of the East Sea (Vu 2019). These Chinese actions raise the question
of whether China really seeks to develop peacefully as Xi stated in his
Report at the CPC’s 19th National Congress.
At the same time, the strong economic rationale for China’s expanded
political and military presence worldwide cannot be denied. China has
economic interests including the flow of its energy and other raw materials
supplies and trade across the globe that justify its security concerns and the
need to build up political and military capabilities to guard against poten-
tial threats from unstable polities as well as perceived threats such as the
US or India.
It is also a fact that that China’s extensive—and illegitimate—claims on
various features in the East Sea are the result of the narrative of the ‘cen-
tury of humiliation’ so heavily promoted by the CPC at home. While in
the past, China did not have the capability to enforce these claims, it never
actually ever let up on them. It also engaged in substantial diplomacy with
the countries of Southeast Asia and with Japan lulling these countries into
a false sense of security that somehow China had set aside or was not inter-
ested in enforcing these claims. But the ‘century of humiliation’ narrative
also has consequences in that the CPC itself cannot now not seek recom-
pense for the ‘humiliation’ or reclaim what is ‘rightfully’ China’s when it
actually has the capabilities to attempt to do so. Thus, it is that the Chinese
have—as part of the process of ‘national rejuvenation’—illegally occupied
and reclaimed and built up several features with the help of its commercial
and naval might and appear to have no intention of ever exiting these areas
no matter how many freedom of navigation operations the US or other
foreign navies might engage in.
It is important to note, however, that China does not seek to maintain
its claims by force alone. It also works assiduously to shape narratives and
histories in its neighbourhood and around the world subtly or otherwise
in its own favour. For instance, the great Ming dynasty admiral, Zheng
He’s voyages to the Indian Ocean are now recast as peaceful missions of
friendship aimed at bolstering trade and cultural ties than viewed as the
expeditionary voyages displaying Chinese power that they were in reality.
Indeed, for the CPC, all history is political. Historical narratives are con-
stantly modified and reshaped to achieve political ends of enforcing or

reinforcing Chinese claims on distant territories, of promoting the story of
China as a great civilization that influenced other kingdoms and peoples
and therefore, that China’s rise today is a normal and welcome development.
Institutional actors such as the PLA and China’s state-owned and pri-
vate enterprises too have a role in promoting the ‘Chinese dream’. In fact,
they also have strong sectoral interests and motivations in creating and
promoting the narrative of the ‘Chinese dream’ for this would also increase
their own profile and importance in the Chinese political system and
among the Chinese people. For the PLA, for instance, appearing a mod-
ern, powerful military force with the latest weapons as well as one that is
both engaged in supporting public goods and an efficient war-fighting
force is, therefore, an important consideration. China’s rulers see the
PLA’s growth and expansion as well as actual permanent physical presence
abroad in the form of bases in such locations as Djibouti in the Horn of
Africa as an important part of China’s progress to becoming a global
superpower.
Meanwhile, the close relationship between Chinese enterprises—
whether public or private—and the Chinese Party-state needs particular
attention, as Chinese state capital and influence are increasingly crossing
borders. It is Chinese law that all Chinese enterprises are beholden to the
Party-state (see Tanner 2017), and this means that laws of the counties
that host them are not as important to these entities as Chinese law itself.
In other words, if Chinese enterprises have substantial or controlling
stakes in tech and financial companies in other countries or manage for-
eign port terminals, then if host companies or countries are not careful or
are ignorant of China’s domestic political system and its priorities, then
everything from personal data to physical security of assets in those coun-
tries can become subject to Chinese state control or surveillance. It is for
this reason that this volume has placed such an emphasis on studying not
just the reforms in China’s governance structures but also its economic
reforms and their international implications. Such events as the interna-
tional contretemps around the global rollout of 5G technology by Chinese
private telecom major Huawei is also why this volume has delved deep
into issues like China’s scientific and technological innovation that is
widely understood as having security implications around the world but
also into the state of Chinese agriculture and its external ambitions in this
sector which do not receive equal attention.
Structure of the Book

This volume attempts to look at the policies and goals outlined by the
CPC in the quest for Chinese national rejuvenation from a distinctly Asian
perspective with scholars from across India and Southeast Asia examining
a range of issues from China’s governance structures and economic devel-
opment to its military and its foreign policies towards neighbours and the
wider world. It seeks to assess policies in these areas for their impact and
influence at home as well as on China’s external policies. At the same time,
the book also looks at specific themes like technology, agricultural devel-
opment, reform of state-owned enterprises and the use of Party bodies to
engage in foreign propaganda work among other things to offer examples
of the merging of Chinese domestic political and foreign policy interests.
In the process, this work offers its readers a better idea of China’s place in
the world as the Chinese themselves see it and the implications over time
for China, its neighbourhood and the rest of the world.
The first major section of the book discusses prominent domestic devel-
opments in China over the last several years since the 19th Party Congress
while contextualizing them against aims and achievements of the 18th
Party Congress. In Chap. 2, Nguyen Xuan Cuong addresses questions of
governance reforms in China noting that these have tended to fuse Party
and State structures ever more closely. ‘Xi Jinping Thought’ on ‘socialism
with Chinese characteristics in the new era’ adopted by the 19th Congress
has now been written into the Party constitution, while the 13th National
People’s Congress also passed an amendment to Constitution of the
Chinese state to this effect. These amendments to the Party and state con-
stitutions indicate the trends and approaches of the reform of Party and
state agencies, and the chapter explicates these in some detail with a focus
on the anti-corruption campaign.
Nguyen Quang Thuan and Tran Hong Viet in Chap. 3 focus on the
changes in China’s economic development patterns after the 19th National
Congress and the rationale offered for these by the Party. The planned
transition of the Chinese economy from a phase of rapid growth to a stage
of what is called high-quality development is a pivotal stage for transform-
ing China’s growth model, improving China economic structure and
fostering new drivers of growth. The chapter looks at the measures and
practices China has undertaken in the current period including for inte-
grating the Chinese economy into the world economy. The key change
they see is the increased involvement of the Party-state in China’s current
economic development policies both because of the need to fulfil the cen-
tennial goals and because China’s major foreign economic initiatives and
strategies require enormous resources and tools for implementation.
Manoranjan Mohanty, in Chap. 4, underlines what he calls the ‘success
trap’ afflicting China’s and Xi Jinping’s political and economic initiatives.
China’s economic successes have been accompanied by enormous social,
political and environmental problems, as well as increasing income inequal-
ity, regional disparity and corruption. These are systemic problems arising
from the economic reforms that started in 1978; but to their credit,
China’s leaders have recognized many of these issues over the past decades
and initiated some measures to address them. Despite their efforts, prob-
lems persist—increasing social and regional inequality, environmental deg-
radation, social alienation, declining freedoms and persistent corruption,
among others because China’s current reform path is ultimately incompat-
ible with the type of actions needed to tackle these problems.
In Chap. 5, Jabin T. Jacob examines the many political considerations
at the centre of the CPC’s economic reforms agenda. The world at large
has tended to focus on China’s economic prowess, its large domestic mar-
ket and of late, its rising international economic heft as expressed in such
outreach economic projects as the BRI. But for the CPC itself, the central
focus has always been to use its economic strength to ensure domestic
stability and the continuation in power of the Party. This chapter, there-
fore, looks at the Chinese leadership’s views of the Chinese economy as
gleaned from prominent reports and speeches and what these say of their
views, including apprehensions, about the state of affairs of the Chinese
economy and the implications for the position and legitimacy of the CPC.
The Chinese military is a key guarantor of the power of the CPC
given that the PLA is the Party’s army rather than that of the PRC. In
Chap. 6, Bui Thi Thu Hien looks at Chinese military reforms since the
18th CPC National Congress and the additional measures proclaimed
at the 19th Congress. She finds that China’s current round of military
reforms is dramatic in nature with ambitions of turning the Chinese
military into one of the strongest forces in the world, capable of multi-
terrain combat and of becoming the world’s most powerful naval force
in order to control distant waters. The chapter looks at the national and
international contexts before China as it carries out a series of policies
and measures to strongly promote military reform and also assesses the
relationship between the CPC and the PLA in the process. The attempt
is to clarify if since the 19th Party Congress, it is ‘the Party that controls
the gun’, or if the military has gained an edge in the relationship.
The next section of the book looks at China’s neighbourhood policies
with a specific focus on regions in China’s immediate neighbourhood.
The section opens with Chap. 7 in the book on trends in Chinese foreign
policy in South Asia by Prashant Kumar Singh. Looking at both the 19th
Party Congress in October 2017 and the 13th National People’s Congress
in March 2018 together, he argued there is a radical shift in Chinese for-
eign policy under Xi Jinping in terms of China’s national identity, grand
strategic vision and the nature of its international identification with the
world. China is finally shedding its old hesitation and staking its claim to a
leadership role in the international order. This chapter argues that although
it is East Asia that is receiving international attention, with reference to
China’s foreign policy assertion under Xi, South Asia has been equally
affected by this assertiveness, if not more so. China-South Asia relations
have generally been studied within the localized contexts of individual
bilateral relationships or India-China relations. However, wider South
Asia is also equally a testing ground for China’s grand-strategic vision and
ambitions under Xi especially through the BRI, and this in turn has impli-
cations for India-China bilateral relations.
Hoang The Anh in Chap. 8 argues that the focus of China’s foreign
policy actions in Southeast Asia is on implementing the BRI and ensuring
that the region is divided in its response to Chinese provocations in the
East Sea. Beijing is establishing a global network of partners, and building
a so-called ‘community of common destiny’ with Southeast Asia as a cen-
tral focus. China has continued its tough stance on disputes in the East Sea
even as it has used economic diplomacy and soft power to mollify or win
over the countries of the region. Given the strong economic dependencies
and other socio-cultural factors accompanying the greater economic inte-
gration of the region with China, Chinese policies are likely to have far-
reaching impact on Southeast Asia and the Indo-Pacific in general.
Without doubt, China’s relationship with the US is the world’s most
important bilateral relationship and Chap. 9 by Cu Chi Loi looks at
it in detail. He argues that with the rapid modernization of its naval
forces and the launch of the BRI, China has accelerated disputes with
countries in its near seas and unveiled its ambition to control the Indo-
Pacific region. The Donald Trump administration in the US has asserted
that China is a strategic competitor, challenging America’s power,
undermining American security and prosperity and seeking to replace

it in Asia. Washington has objected to China’s military strategy in the
East Sea of Vietnam, asserted its freedom of navigation in the region
and promoted an Indo-Pacific strategy with greater vigour to bring
regional states together into a new security network such as the
Quadrilateral Security Dialogue, comprising the US, Japan, India and
Australia, for example. In addition to security tensions, the US and
China have engaged in a trade war where the two sides have targeted
each other’s goods with punitive duties. It is this context against which
the chapter analyses the recent increase in strategic competition
between the US and China in the Indo-Pacific region and their reasons
thereof. The chapter also discusses the impact of Sino-US strategic
competition on cooperation and development in the wider region.
Chapter 10 by Nguyen Quang Thuan and Hoang The Anh examines
China’s relations with its neighbours Japan and the two Koreas which
form an important part of China’s neighbourhood considerations given
the tensions on the Korean peninsula arising out of North Korea’s
nuclear weapons and missiles testing and because Japan and South
Korea are military allies of the US. While China’s ties with each of these
countries have remained largely stable in recent years, Beijing has often
been willing to exacerbate tensions for sometimes short-term consider-
ations, especially with Japan. At the other end of the spectrum, how-
ever, with the arrival of the Donald Trump administration in the US,
that country’s relations with North Korea have undergone a major
transformation at least in terms of perceptions and imagery if not quite
in terms of substance and have profoundly also affected China’s equa-
tions with the countries of Northeast Asia, including North Korea itself.
This chapter looks at these dynamics particularly in the contexts of the
incipient Sino-US competition, including American military presence
on the Korean peninsula.
The third section in the volume is a short one but covers the important
dimension of the work of CPC itself in projecting Chinese power abroad
through propaganda efforts and outreach via the Chinese diaspora. It is a
fact that China, or more correctly, the CPC, has certain distinctive e lements
in its foreign policy work with overlap and close linkages between the for-
eign ministry on the one hand and propaganda units of the CPC such as
the International Liaison Department and the United Front Work

Department.
Chapter 11 by Ngeow Chow-Bing points out that besides its Foreign
Ministry, the International Department of the CPC is also an important
agency for the conduct of the country’s foreign affairs. The International
Department’s role is to interface with other political parties around the
world and this chapter discusses its role in the foreign policy process before
looking in greater detail at the activities and functions of the Department
in recent years. It finally examines how the 19th Party Congress has
changed or shaped the Department’s vision and future missions and func-
tions. The principal role of the CPC’s International Department appears
to be to promote China’s image and project the country’s soft power abroad.
Roger C. Liu in Chap. 12 picks a similar theme when he delineates and
traces the development of China’s ‘Great Overseas Propaganda’ strategy
in the context of the BRI. He suggests that the CPC’s propaganda cam-
paign has evolved and become more intricate and indirect with the Party
in the background. To increase China’s visibility and “to tell a good story”
about China, the CPC has used multi-pronged ways, including acquisition
of and collaboration with foreign media (especially media entities in BRI
countries), increasing appearance via internet-based media and reliance on
Chinese social media platforms to indirectly spread propaganda and create
positive images of China. The ‘Great Overseas Propaganda’ strategy and
BRI are mutually supporting: while infrastructure diplomacy creates the
demand for positive news of China either domestically or in the host coun-
tries, it also facilitates China’s infrastructure export to other countries.
In the final section, the book looks at the close links between China’s
economic development and foreign policy. Chapter 13 by Nguyen Binh
Giang looks at China’s quest for global leadership through scientific and
technological innovation. The country’s dream of becoming a global
leader and transforming the global governance system involves becoming
a superpower in three realms of the economy, the military and in science
and technology. This chapter therefore focuses on exploring China’s strat-
egy of promoting scientific and technological innovation as embodied in
the documents of the 19th Congress of the CPC as part of its desire to
gain global leadership and advantages. It examines in detail China’s ambi-
tion, the relationship between this ambition and the need to promote
innovation and the nature of China’s innovation strategy and concludes
with an evaluation of the implementation of the strategy so far.
Agriculture is seldom considered important in China’s foreign policy

outreach, but in Chap. 14, Prachi Aggarwal outlines exactly why the world
needs to pay greater attention to this aspect. She points out that rural
vitalization has been one of the major themes of the 19th CPC National
Congress and that, as China seeks to establish its ‘new normal’ in eco-
nomic growth, it has also established the revival of agriculture as one of its
top eight priorities. Food has been an important aspect of the Chinese
psyche, which is now being reflected in its political leadership as well. Xi
has been vocal in linking Chinese food with Chinese prestige. China has
begun to emerge as a major investor in agriculture in other countries, and
through the BRI China is attempting to achieve a level of security in food
and energy. It remains to be seen, however, if China can utilize its foreign
policy ambitions to support its domestic basic needs in the food and agri-
culture sector and how its overseas investments in agriculture will
contribute.
In Chap. 15, the final chapter of the volume, Aravind Yelery looks at
how reforms in China’s SOEs are being directed by the Party and how
these have implications externally. Despite several tribulations, SOEs have
remained a central pillar of the CPC ever since the founding of the People’s
Republic and provided an effective medium for political socialization and
mobilization. However, the role of SOEs had begun to wane over time as
the influence of private enterprises grew in the post-reforms era; the pri-
vate sector’s ability to introduce breakthrough technologies left China’s
SOEs looking obsolete. Nevertheless, over the period of the last decade or
so, the influence and role of SOEs have been on the rise again with the
CPC working at overcoming the shortcomings of SOEs and investing
energy in optimizing the distribution of state-owned capital around trans-
formation and upgrading of state-owned assets and improving their effi-
ciency. The CPC’s attempts to turn around SOEs in terms of improving
their management and R&D spends have several implications for how
China and Chinese companies will operate and be viewed abroad. The
goal is of political communication and consolidation of Party control not
just at home but also abroad.
Conclusion
China’s approach to securing political and security interests globally is
based on a whole-of-the-system approach in which the political, commer-
cial, security and diplomatic actors work together. This is not to say that
the Chinese get it right or things go smoothly for them every time. There
are mistakes that are frequently made and often huge financial losses are
incurred but there is also a great deal of learning from these mistakes and
the ability to quickly adapt as well as change course when the decision is
finally made. In any case, no great power ever reached its position or
remains in its position without taking risks and making mistakes. Thus,
China’s domestic politics and its external actions cannot be studied in
watertight compartments but need to be considered together as this vol-
ume has tried to do.
As China’s influence rises globally and its presence becomes more
entrenched across domains of politics, economic activity, traditional and
non-traditional security and science and technology, how it proceeds to
use this influence vis-à-vis other countries will also be based on the
CPC’s confidence and capacities. Given that both the basis of China’s rise
in recent decades and the strength of the narrative of the ‘century of
humiliation’ have their roots in China’s linkages with the rest of the world,
it is also natural to assume that the confidence of the CPC depends also on
how it views the international order and China’s place in it as much as on
its relations with the Chinese people. In effect, the CPC’s brand of politics
is one in which it seeks greater space and acceptance globally of what it
deems are Chinese interests on behalf of the Chinese people while at home
it increasingly seeks legitimacy on the basis of China’s ability to establish
and promote its rights and standing abroad. The problem is that this is an
ever-tightening circle in a situation of global economic downturn and ris-
ing protectionism that also affect the Chinese economy and where China’s
leaders continue to believe that their own political legitimacy vis-à-vis the
Chinese people is far from secure. The consequences of these develop-
ments and realities in China and the world and the perceptions that arise
from them for the Chinese people and their leaders and their responses
need to be understood better for they will also increasingly impact the rest
of the world.
References
Cai, Jane. 2017. “Forget privatisation, Xi has other big plans for bloated state
firms”, South China Morning Post. 6 September. https://www.scmp.com/
news/china/economy/article/2109943/how-china-making-its-state-firm-
dinosaurs-bigger-and-richer
Another random document with
no related content on Scribd:
Hän soitti teeman variatioineen, menueton ja synkän juhlallisen
Marcia funebren. Se soi kuin kuolinhymni. Syvä hiljaisuus vallitsi;
kuului vain raskaat akordit, jotka hitaassa kulussa vyöryivät
eteenpäin kuin meren mainingit. Kun se oli lopussa, tuntui kuin olisi
kohtalon käsi raudanraskaana tarttunut minuun; jotain nousi
kurkkuuni, minun täytyi kääntyä pois salatakseni liikutustani.
Vielä oli allegro soittamatta. Sirkka oli juuri laskemaisillaan

kätensä koskettimille, kun hän äkkiä kysyi:
"Miksi eno huokasi?"
"Huokasi! En mitään. Tuli vain mieleeni, että minäkin olin kulkenut

pitkän taipaleen musiikin alalla, mutta…"
"Mutta?"
"Leipäkysymys! Varat loppuivat. Piti keskeyttää opinnot."
"Kyllä se on katkeraa!" sanoi Sirkka, ja minä olin näkevinäni

kyyneleen tytön silmäkulmassa.
"Kiitä Jumalaa, että sinulla on varoja, voidaksesi vapaasti

harjoittaa soiton ihanaa taidetta. Ei ole suurempaa onnea kuin saada
antautua siihen, mitä kaikesta sielustaan harrastaa."
Katri oli istuutunut ja selaillut Sirkan nuottivarastoa. Hän nousi ja

sanoi:
"Jos jatkamme tällä tavalla, alamme pian itkeä kaikki kolme."
"Siitä tulisi ikävä trio!" sanoin minä.

"Mitä pidät uudesta soittokoneestasi?" kysyi Katri saadakseen
kaihon haihtumaan.
Sirkka kiitteli pehmeätä kaunista ääntä ja muita hyviä

ominaisuuksia.
Kysyin, emmekö vielä saisi kuulla jotakin tilaisuuteen sopivaa,

esim.
Chopinia, mutta Katri päätti:
"Ei, nyt lähdetään. Pue yllesi, Sirkka. Sinä tulet mukaan!"
Tyttö lensi ylös kuin raketti.
"Mihin sitte?"
"Nuoren, kauniin herrasmiehen luo", vastasi Katri salaperäisenä.
Sirkkaa ei tarvinnut kahdesti käskeä. Hän syöksyi kuin nuoli

huoneesta. Vähällä piti, ettei kaatanut isoa viikunaa ruukkuineen
päivineen. Pian hän palasi täydessä vierailupuvussa ja koetti urkkia
tarkempia tietoja "nuoresta herrasmiehestä". Mutta Katri sanoi vain,
että perilläpä näkee.
*****
Setä Samuli asui mahtavassa, kasarmimaisesti rakennetussa

talossa lähellä merenrantaa. Hän tuli avaamaan omassa
luuvaloisessa persoonassaan tohvelit jalassa, pitkä piippu suussa.
Nähdessään, että tulijoita oli kolme ja että ovi pysyi tavallista
kauemmin auki, hoputti hän:
"Pian, pian! Tulee kylmä. Reumatismi riivattu on siirtynyt sääristä
reisiin. Sen kanssa on ihan pääsemättömissä."
Katri lausui muutamia säälin sanoja, ja minä toivotin pikaista

paranemista. Siitä sedän sydän suli, ja hän toivotti meidät
tervetulleiksi.
"Kukas tämä neitonen on, jonka posket hohtavat kuin omenat?"

kysyi hän
Sirkkaa katsellen.
"Eikö setä muista Sirkka Vanamoa?"
"Aa, perh… Aivan niin! Hän oli pikku tyttö silloin. Ja nyt tuollainen
daami! Niin ne nuoret kasvavat."
Setä vei vieraansa sisään ja käski painaa puuta.
"Onko hän käymältä kaupungissa?"
"Kyllä hän aikoo toistaiseksi jäädä tänne. Hänestä tulee suuri

pianisti", sanoin minä.
"Suurenmoista!" sanoi setä ja näytti varsin tyytyväiseltä. "Minä

pidän paljon laulusta ja soitosta, vaikka liioittelematta sanoen olen
epämusikaalisin mies maailmassa. Minun on mahdoton laulaa
Savolaisen laulua virheettömästi."
Hän otti savukelaatikon, mutta sanoi äkkiä:
"Vai niin, — sinä, Kalle, et polta. Paras olisi minunkin ruveta

tupakkalakkoon; ei se reumatismikaan siitä oikein pidä, mutta ei
pyhäpäivänä ole parempaakaan työtä."
Keskustelun alkajaisiksi setä piti meille laajahkon esitelmän
vaivoistaan ja sairauksistaan. Niin vähän kuin moinen esitys meitä
huvittikin, kuuntelimme kuitenkin kärsivällisinä loppuun. Tiesimme,
että jos ken hänet keskeyttää lempiaineessaan, sen ei ole hyvä
toista kertaa tulla soittamaan hänen ovellaan.
Kevennettyänsä sydäntään vei setä naiset sivuhuoneeseen ja

esitteli emännöitsijälleen. Tämä oli noin 40—50-vuotias, kaikkea
muuta kuin miellyttävä yksilö. Mutta setä näki hänessä monta hyvää
ominaisuutta. Puhuttiin, että setä olisi nuorempana aikonut naidakin
hänet, vaikka tuuma sitte raukesi, niinkuin vanhanpojan
naimapuuhien tavallisesti käy — minua lukuunottamatta.
Jäätyäni sedän kanssa kahden otti hän esiin toisen

lempiaineensa, liike-elämän. Olen aina tuntenut suurta
vastenmielisyyttä liike-elämää kohtaan, mutta ollessani nyt holhooja
ja uskotun omaisuuden haltija arvelin, ettei haittaisi hiukan perehtyä
siihenkin. Samalla sain tilaisuuden kysyä sedältä neuvoa eräissä
tärkeissä asioissa.
"Näyttää siltä kuin olisi talletuskorko nousemassa. Eräs pankki jo

kuuluu nostaneen. Olen ajatellut siirtää talletukseni sinne", puheli
setä.
"Minun juuri piti kysyä neuvoa, miten sijoittaisin sisarentyttäreni

rahat, joiden hoito on uskottu minulle."
Viime sanoja lausuessani tunsin itseni ylpeäksi siitä, että olin

saanut näin tärkeän tehtävän. Olin muuten varma, että naimiseni
minulle tuon luottamustoimen hankki, sillä naiset eivät yleensä
arvioitse poikamiesten pätevyyttä kovin suureksi. Tätä huomiotani en
kuitenkaan uskaltanut sedälle ilmaista.
Ukko imeskeli piippuansa mietteissään.
"Kyllähän raha sellaisenaan on hyvä, mutta jos tahtoo korkoa, on

paras hankkia hyviä osakkeita ja obligationeja. Sitten ei muuta kuin
ottaa sakset ja leikkelee kuponkeja ja pistää osingot taskuunsa."
"Niinkö setä arvelee! Pitää sitten sijoittaa Sirkan rahat osakkeihin",

sanoin viisaan näköisenä kuin olisin jotakin ymmärtänyt, vaikka —
jos toden puhun — koko osake- ja kuponkijärjestelmä oli minulle
silkkaa hepreaa.
Liike-elämästä siirryimme yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin

kysymyksiin. Setä väitti, että puolue-elämän vaikutus maassa on
verrattava jäsensärkyyn ihmisruumiissa — se on välttämätön paha,
jota täytyy sietää, kun siitä ei pääse eroon.
Emännöitsijä toi kahvit, ja naiset palasivat isännän seuraan.

Juotuaan kupin ja odotellessaan toista sanoi Katri:
"Sedällähän on oikein hauska huoneusto. Suuriko vuokra?"
"Ka, mitäs se taas tekeekään yhtiövuokra tänä vuonna… 78 mk 96

p muistaakseni."
"Kaksi huonetta ja keittiö?"
"Kolme ja keittiö."
Katri oli ihmeissään.
"Kolme huonetta ja keittiö! Sehän on uskomattoman helppoa. Me

maksamme 60 markkaa pienestä huoneesta ja keittiöstä, eikä meillä
ole mitään mukavuuksia."
"Tämä on vanha, hyvä yhtiö", sanoi setä ja joi kuppinsa loppuun.
"Yhtiö?" tartuin minä puheeseen. "Mikä yhtiö?"
"Minulla on osakkeita talossa." Ja setä alkoi selittää, miten ja

milloin asunto-osakeyhtiö perustettiin. Kehui, että hänen neljästä
tuhannen markan osakkeestaan oli tarjottu yhdeksäntuhatta eli
enemmän kuin kaksinkertainen hinta, mutta hän ei luovuta niitä.
Myöskin hän kertoi, että yksi huoneista oli kalustettuna vuokrattu
parille ylioppilaalle 60 markasta, joten hänen ei tarvinnut maksaa
kuin 20 markkaa keittiöstään ja kahdesta huoneestaan.
Emme voineet kyllin ihmetellä, miten setä oli osannut järjestää

asuntokysymyksen, vaikka olikin vanhapoika ja sairasti
nivelkolotusta. Hän lähti nyt näyttämään huoneustonsa
uudenaikaisia laitoksia ja mukavuuksia.
Mentiin aluksi keittiöön. Siellä onnellinen emännöitsijä — varmaan

hän olisi ollut vielä onnellisempi, jos olisi päässyt emännäksi —
ylpeänä näytteli kaasukeittiötään, paistinuuneja, kylmä- ja
lämminvesijohtoja. Katrin ihastuneista kasvoista näki, että täällä
hänenkin kelpaisi "muhennosta" ja "vanukasta" valmistaa.
Sitte kuletti setä meitä katsomaan muita mukavuuksia, tilavia

ruoka- ja vaatekonttoreita. Edelleen hän avasi oven, josta näkyi
kylpyhuone ammeineen ja suihkuineen, näyttäen samalla, miten
mitäkin laitosta oli käsiteltävä. Me olimme pelkkänä silmänä ja
korvana.
Samassa tempasi setä toisen oven auki ja sanoi hymyillen:
"Entäs tämä sitten!"

Katri ja Sirkka vetäytyivät äkkiä pois…
Setä nauraa hohotti ja sulki oven sanoen:
"Hyödyllinen laitos — vai mitä? Joka ei usko, koettakoon."
Naiset olivat menneet sisään. Emännöitsijä tarjosi kolmannen

kupin kahvia — eikö jo lie ollut neljäskin!
"Kelpaa tällaisessa talossa asua!" kehuskeli Katri.
"Katsokaa tekin ajoissa eteenne! Alussa on vuokra uusissa

yhtiöissä hiukan korkea, mutta sitä mukaa kuin velat lyhenevät
laskee vuokra, ja lopun aikaa saa asua ilmaiseksi, vaikka eläisi
tuomiopäivään asti", selitti setä.
Sanoimme hyvästi ja kutsuimme sedän vastavierailulle. Hän lupasi

tulla heti, kun reumatismi hiukan hellittäisi. Kotimatkalla virkkoi Katri:
"Voi sentään, jos meilläkin olisi…!"
"Niin, jos olisi…!"
Ei kumpikaan sanonut mitä olisi, mutta tiesimme hyvin, mitä toinen

ajatteli. Mielikuvitus rakenteli mitä ihanimpia ilmalinnoja, jotka
säännöllisesti särkyivät ankaraan kysymykseen: mistä rahat?
Kun seuraavana aamuna heräsin, räjähti Katri nauramaan ja

nauroi niin, että oli kierähtää lattialle.
"Mitä hullutuksia sinä latelet unissasi!" kysyi hän.
"Hullutuksia?"
"Niin, toruit lapsia, kun muka…"
Hän oli haljeta nauruun.
"Oletko menettänyt järkesi, hupsu! Minäkö toruin lapsia?"
"Kun he muka olivat jättäneet erään erityisen oven auki."
"Kas siinä nyt on virnistelemistä! — Entä sinä? Lupasit antaa

lapsille rottinkia, kun olivat avanneet kylpyhuoneen vesihanan."
"Minä en koskaan puhu unissani."
"Vai et. En minäkään."
*****
Toisena päivänä sain kirjeen, jonka käsiala oli outoa. Se kuului:
"Arvoisa herra!
Koska sain sattumalta kuulla, että olette aikeissa ostaa asunto-

osakkeita, ilmoitan, että olen tilaisuudessa myymään erittäin
edullisilla ehdoilla. Yhtiö on ensiluokkainen, kiinnelainat varmat,
vuokrat helpot. Osakkeita on kolme 1000 markan ja myyn ne
yhteensä 5000 markalla. Suosiollista vastausta odotan kirjeessä tai
suullisesti.
Kunnioittaen
T
u
o
m
a
s
T
a
k
k
i
a
i
n
e
n
,
r
a
k
e
n
n
u
s
m
e
s
t
a
r
i
.
"
Kirje herätti vilkkaan ajatuksenvaihdon, mutta tulos oli kielteinen —
siitä yksinkertaisesta syystä, että meiltä sattui puuttumaan juuri nuo
viisituhatta markkaa.
Seuraavana päivänä tuli toinen kirje, jossa kauppias ilmoitti

"sattuneesta syystä" luovuttavansa osakkeensa nimellisarvosta,
kolmestatuhannesta. Minä sanoin, että onni oli otettava sarvista
kiinni. Toista näin edullista tilaisuutta tuskin tulisi. Mutta Katri ei
innostunut. Hänestä oli hauskempaa ruveta uuteen yhtiöön, se vasta
tuntuisi omalta kodilta. Enkä minä tahtonut päättää asiasta vastoin
hänen tahtoaan.
Vielä kolmaskin kirje tuli, ja siinä tarjottiin osakkeita

kahdestatuhannesta markasta. Minä hain jo lakkiani ja olin lähteä
hieromaan kauppoja, ettei joku toinen ehtisi ennen. Mutta Katri
pelkäsi, että siinä saattoi olla koira kuopattuna, kun tavaraa noin
tyrkytettiin ja joka kerralla pudotettin pari tuhatta. Hänen
epäilyksiinsä raukesi koko kauppa.
Katri oli oikeassa. Myöhemmin tavatessani sedän kysyi hän heti,

oliko joku kaupannut minulle asunto-osakkeita. Vastattuani
myöntäen sanoi hän:
"Ethän toki tehnyt kauppaa?"
"En, Katri pani vastaan."
"Kiitä Jumalaa, että sinulla on niin järkevä vaimo. Kuulin juuri, että
sama yhtiö on mennyt kumoon, joten niillä osakkeilla ei ole viiden
pennin arvoa", sanoi setä.
Minulta pääsi huudahdus.

"Mutta myyjä vakuutti, että yhtiö seisoo vankalla pohjalla."
Setä naurahti viisaasti:
"Se on afääriä!"
"Afääriä! Kaunista afääriä!" sanoin minä.
Emme voineet Katrin kanssa kyllin kiittää, että olimme välttäneet

turmion. Olisipa ollut ikävä afääri, jos olisimme paiskanneet
kaksituhatta markkaa kuin Kankkusen kaivoon!
Kohta tuli kumminkin kolaus, jota emme voineet välttää. Vekseli,

jonka olin antanut viikkolehden ostaessani, lankesi maksettavaksi.
Siihen upposi sedän omaa kotia varten lahjoittamat rahat. Mutta
vielä pahempi oli, että minun piti lopettaa koko lehti-pahanen
päästäkseni enemmistä tappioista, jotka vielä lisääntyivät sillä, että
suuri joukko lukijoita vaati tilausrahojansa takaisin, uhaten muuten
vetää asian oikeuteen.
Niin se lehti kuoli ja kuopattiin. Parempaa hautajaistekstiä tuskin

olisi saattanut valita kuin vanhan, monasti koetellun totuuden:
Jumala varjele minua ystävistäni, vihollisteni kanssa tulen kyllä

toimeen!
SEITSEMÄS LUKU.
Lukija tulee tuntemaan erään liikeneron.
Tirehtööri Esa Ansio istui vastaanottohuoneensa työpöydän

ääressä kirjoittamassa, kultasankaiset kakkulat nenällä. Pöydällä oli
läjittäin asiakirjoja, joiden alareunaan hän piirsi suurta arvoa ja
luottamusta nauttivan nimensä.
Tämä merkkimies piteli miltei lukemattomien liikeyritysten ja

yhtiöiden johtolankoja. Niinpä hän oli Ansio ja Kumpp. liiketoimiston
johtaja, kiinteimistöosakeyhtiö Oman Tuvan isännöitsijä,
kasvisvoitehdas Rasvan johtokunnan puheenjohtaja, kaivosyhtiö
Kultalan neuvotteleva jäsen, Kansan Pankin hallintoneuvoston
miehiä y.m., y.m., y.m. Mies, joka kaikkeen ehti ja näin suuria sai
aikaan, oli jos kukaan ansainnut liikeneron arvonimen. Siltä mieheltä
voi vielä odottaa paljon — sitä enemmän kun hän ei vielä ollut edes
50-vuotispäiväänsä viettänyt.
Vastapäätä johtajaa istui näköjään 30—40 ikäinen neitonen, joka

täytti asiakirjojen tyhjät sijat nimillä ja numeroilla ja jätti ne
tirehtöörille allekirjoitettaviksi. Tämä tarmokas naikkonen oli
tirehtöörin oikea käsi, konttoripäällikkö, kassanvartija, lainopillinen
neuvonantaja ja tarvittaessa rouva.
Pöytä oli lastattu täyteen monenlaista tavaraa: kirjeitä,

kauppakirjoja, vekselilomakkeita, sääntöehdotuksia, oikeuden
päätöksiä. Luuli olevansa lakiasiain toimistossa eikä yritteliään
liikemiehen työhuoneessa.
Varsinaisessa konttorissa istui kolme neljä neitosta

kirjoituskoneiden ääressä. He eivät saaneet lähestyä tirehtööriä
muutoin kuin "rouvan" välityksellä. Muuten oli periaatteena, että
apulaiset vaihtuivat vähän väliä — pelosta että he liiaksi
perehtyisivät talon tapoihin. Mutta jotkut väittivät, että tirehtöörin
suojeluspyhimys naisen mustasukkaisuudella siten valvoi hänen
sisälle- ja uloskäymistään.
Esa Ansiosta saattoi sanoa, että kaupanhalu oli hänessä sukuvika.

Isä oli kuulu markkinahuijari, joka ajoi markkinoilta markkinoille, osti,
myi ja vaihtoi hevosia. Sanottiin hänen pettäneen mustalaisenkin
hevoskaupassa. Äiti kuljeskeli kyliä kaupustellen kamaa
kaikenkaltaista: neuloja, nauloja, naskaleja, vieläpä kirjallisuutta
Lukija tulee tuntemaan erään liikeneronkin: arkkiveisuja, unikirjoja ja
Sipillan ennustuksia.
Kun isä oli matkoillaan ajanut itsensä kuoliaaksi vikurilla

sälköhevosella, passitti äiti pojan maailmalle, antaen hänelle evääksi
neuvon: "myy ja osta, niin tulee rahaa jostain. Rehellinen työ ei
leiville lyö, kaupassa saa paremmin pennin syrjästä kiinni."
Esa tekikin ensi yrityksensä liikealalla mustalaispojan kokoisena:

kokosi luita, metalliromua ja muuta sellaista ja myi kauppiaille. Pian
ohjasi vaisto hänet panemaan toiset pojat kokoomaan. Hän maksoi
heille työstä jonkun pennin ja pisti ylijäämän omaan taskuunsa.
Koulussakin veti luonto häntä enemmän kaupantekoon kuin
läksyihin. Sivutyönä hän harrasti pakkoluovutusta: hänen
pöytälaatikostaan tavattiin aina joskus toverien lyijykyniä,
imupaperia, joskus rahojakin. Tämä taipumus teki lyhyen lopun Esan
opinnoista, suureksi iloksi hänelle — kenties opettajalle ja
tovereillekin.
Koskei hänellä vielä ollut pääomaa suurempiin liikeyrityksiin, otti

hän pestin suutarin oppiin. Mutta kun luonto kerran oli määrännyt
hänet liikemieheksi, peri hän kenkärajoja kotiin viedessään
enemmän maksua kuin mestari oli määrännyt. Ylijäämän hän sijoitti
housunlakkariinsa — kantopalkkiona. Kun mestarin hihna osoittautui
tehottomaksi, joutui poika kilometritehtaalle.
Viidentoista vanhana onnistui Esan päästä puotipojaksi, ja nyt hän

tunsi olevansa omalla alallaan. Hän veti moukkia nenästä, mutta
koska ostajan vahinko on kauppiaan voitto, oli isäntä tyytyväinen
apulaisensa liiketapoihin. Poika puolestaan osasi lujittaa
asemaansa: vietteli tyttären ja sai sen vihdoin vaimokseen.
Kauppiaan kuoltua otti hän ohjat omiin käsiinsä ja oli yksin kukkona
tunkiolla. Velkojista hän suoriutui vararikolla, s.o. luovuttamalla
pienen osan omaisuutta saamamiehille. Sellaista sanotaan
rikoslaissa petolliseksi menettelyksi, mutta oikea liikemies ei antaudu
lainopillisiin saivarteluihin. Esa alotti uuden liikkeen, kunnes kietoutui
vekselijuttuihin, joista selviytyminen tuntui käyvän yli hänenkin
ymmärryksensä. Nyt alkoi maa polttaa liikemiehen jalkoja, hän
sukelsi hetkeksi pohjaan, mutta nousi pinnalle äkkiarvaamatta. Ja
monien harhailujen jälkeen hän vihdoin löysi itsensä huijarien
luvatussa maassa — Helsingissä.
Kun Esa Ansio alkoi muokata itselleen maaperää
pääkaupungissa, havaitsi hän närkästyksekseen, että hänellä oli
monta vaarallista kilpailijaa. Hänen piti töllistellä ympärilleen hyvän
aikaa ennenkuin löysi oikean liiketuttava-piirin. Lisäksi hän huomasi,
että paitsi loistavia luonnonlahjoja tarvitaan eräitä ulkonaisia etuja:
silkkipytty, kultasankalasit ja komea toiminimi. Niinpä hän heittikin
romukoppaan entisen maalaisen sukunimensä Tossavaisen ja otti
sointuvan Ansio-nimen — luultavasti sen vuoksi, että hänellä oli
monia suuria ansioita liike-elämän alalla.
Aluksi hän toimi osakkaana muutamassa toimistossa, joka keritsi

maalaisia, vaikkei se kaupunkilaisiakaan uhreja hylkinyt. Mutta koska
hän oli luotu johtamaan, alkoi hän ennen pitkää toimia omalla
uskalluksellaan. Pääomaa oli aluksi vaikea saada, mutta senkin
pulman hän pian voitti.
Hän oli ollut kyllin viisas jättääkseen maalle vaimonsa ja lapsensa,

jotta saattoi käyttää vapauttansa. Eräässä ravintolassa oli hän
tutustunut tarjoilijattareen, jolla oli jonkun verran säästöjä. Esiintyen
poikamiehenä hän heitti verkkonsa. Neitonen laski sydämensä ja
rahansa ihailijan jalkojen juureen — ja siitä päivästä oli Esa Ansion
matka paljasta voittokulkua.
*****
Tirehtööri allekirjoitti viimeisen asiakirjan, katsoi kelloa ja sanoi:
"Jahah, juu. Nyt se on tehty. — Mutta mitä h—ttiä se Lehtinen

ajattelee, kun ei se tuo niitä talon piirustuksia!"
"Kapakassa kait istuu! Ja sille retkulle sinä uskoit tehtävän. Mikset

ottanut oikeata arkkitehtiä?" puheli neitonen.
"Tiedätkö, mitä arkkitehdit nylkevät? Lehtinen tekee sen työn
puolta helpommalla."
Samassa kuului liikettä ulkoa; eräs apulainen pisti päänsä ovesta

ja ilmoitti:
"Se mies on täällä taas siitä talonkaupasta puhumassa."
Tirehtöörin kierot, jääkylmät silmät välähtivät.
"Käske sen mennä suorinta tietä h—ttiin, minulla ei ole hänen

kanssaan mitään tekemistä."
Mutta ennenkuin se kohtelias pyyntö ehti perille, temmattiin ovi

auki, ja mies seisoi tirehtöörin edessä. Oikeana liikemiehenä
pysytteli tirehtööri tyynenä kuin kala vedessä.
"Jahah, juu! Mitä asiata?" kysyi hän.
Mies alkoi hätääntyneenä vapisevin äänin vaatia tekemäänsä

talonkauppaa purettavaksi. Taloa rasitti kiinnelaina, josta hänellä ei
ollut tietoa kauppaa tehdessä. Häntä oli hävyttömästi vedetty
huulesta.
Tirehtööri hymyili ylimielisesti ja sanoi kylmästi:
"Kauppa kun kauppa! Ostaja katsokoon eteensä!"
Miehen sisua tuollainen esiintyminen ärsytti, ja hän alkoi menettää

malttinsa.
"Petkuttaja!" karjaisi hän ja hyökkäsi tirehtööriä kohti. "Minä teille

opetan! Poliisille ilmoitan!"
Tirehtööri kalpeni ja oli hetken vaiti.
"Sanoitte pahan sanan. Asia ratkaistaan raastuvassa. Jutku ja

Metku ovat minun asianajajani."
Mies hätkähti ja peräytyi jonkun verran.
"Yhtä lystiä", sanoi hän. "Minä annan haasteen petoksesta, ja se

on kierä paikka."
Ja hän poistui. Mutta tirehtööri tarttui tyynesti puhelimeen, pyysi

numeron ja puheli:
"Onko se Jutkun ja Metkun asianajotoimistossa? Hyvää päivää!

Tämä on tirehtööri Ansio. Ajattelin kysyä, mitä siitä saa, kun sanoo
toista petkuttajaksi.— Vai niin! Pääseekö sakoilla? Niinkö!
Vankeutta? Hyvä! Niinkö? Hyvästi! Haloo jaa! Vai niin! Mekö
voitimme sen vekselijutun. Hyvä! Senaattiinko? Vääriä todistajia
meidän puolella? Haloo! Haloo! Haloo!"
Puhelin sulettiin. Sisään astui ränstyneen näköinen olio, käärö

kädessä. Hänestä levisi väkevä löyhkä. Hän otti paperin, levitti
pöydälle, tarkasteli ja mittaili.
Tirehtööri otti nurkassa olevasta kaapista pullon ja tarjosi

"arkkitehdille" suunavausta, kaivoi sitte pöytälaatikosta jotakin ja
työnsi miehen käteen, jonka jälkeen tämä suutaan pyyhkien lähti
ulos.
Tirehtööri antoi merkin apulaiselleen, istuutui pöydän ääreen ja

sanoi:
"Jahah, juu! Piirustukset ovat valmiit. Nyt vaan kutsumus
perustavaan yhtiökokoukseen."
Ja hän saneli painavasti naisen kirjoittaessa:
"Kunnioittaen kutsumme teitä täten Asunto-osakeyhtiö Onnelan

perustavaan kokoukseen, joka pidetään allekirjoittaneen
konttorissa ensi maanantaina klo 8 i.p., jolloin otetaan
keskusteltavaksi seuraavat asiat:
1) osakepääoman korottamisesta;
2) lisäjäsenten valitsemisesta johtokuntaan;
3) hankintatarjouksista ja urakkatöistä;
4) kiinnelainoista;
5) isännöitsijän palkankorotuksesta ja
6) muista mahdollisesti esille tulevista kysymyksistä.
Johtokunnan puolesta:
E
s
a
A
n
s
i
o
,
i
s
ä
n
n
ö
i
t
s
i
j
ä
.
"
Muuan poika tuli samassa sisään.
"Sinä tulet kirjapainosta?"
Poika laski pöydälle paketin ja poistui.
Tirehtööri avasi käärön. Siinä oli painettu sääntöehdotus:

Asunto-Osakeyhtiö Onnelan yhtiöjärjestys.
Neitonen kysyi:
"Paljonko on merkitty osakkeita?"
"Noin kymmenes osa. Pitää ilmoittaa paremmin. Suunnittelen

tässä reklaamia, joka menisi yleisöön."
Apulainen katseli miettivänä eteensä ja sanoi:

"Pelkään, että tulee suuri pannukakku koko yhtiöstä."
Tirehtööri katsoi tiukasti apulaistaan ja sanoi:
"Pahin, mikä voi kohdata, on konkurssi. Mutta se on sen ajan

murhe.
Minä kyllä pesen käteni."
Vallitsi hetken hiljaisuus.
"Niin, pääasia on, että ajoissa voi vetäytyä syrjään", lopetti nainen
varoittavasti.
Tirehtööri nyökkäsi ymmärtävästi apulaiselleen. He näkyivät

päässeen yksimielisyyteen niin hyvin keinoista kuin tarkoitusperästä.
Tirehtööri rummutti kädellään pöytää ja murahti:
"Moukat saavat maksaa viulut!"
Ja hän teki sellaisen liikkeen kuin olisi salaa pistänyt kätensä

jonkun kukkaroon ja siirtänyt sieltä jotakin omaan taskuunsa.
KAHDEKSAS LUKU.
Oman kodin peruskivi lasketaan.
Siitä silmänräpäyksestä, jona setä Samuli tutustutti meidät

mukavaan ja hauskaan vanhanpojan kotiinsa, liiteli oman kodin kuva
öin päivin sisäisten silmiemme edessä. Ja mitä mahdottomammalta
sen päämäärän saavuttaminen tuntui, sitä kiihkeämmäksi kävi
halumme kerran löytää unelmiemme luvattu maa.
Jokapäiväinen aherruksemme ja ponnistelumme tuntui helpolta,

nyt, kun sillä oli päämaali. Jokaisen liikenevän markan panimme
säästöön "oman kodin rakennusrahaston" nimellä.
Katrin oli jälleen onnistunut saada toimi eräässä virastossa. Koska

se kiinnitti häntä vain 4—5 tuntia päivässä, jäi hänelle kylliksi aikaa
kodin ja talouden hoitoon. Hänen lisänsä olikin välttämätön
elatuksen hankinnassa, sillä minulle oli sattunut kommelluksia jos
jonkinlaisia.
Musiikkiarvosteluni olivat herättäneet pahaa verta laajoissa

piireissä. Minua syytettiin klassillisen musiikin, etenkin Beethovenin
jumaloimisesta. Sitä vastoin en muka tajunnut nykyaikaista,
varsinkaan saksalaista musiikkia, Richard Straussia. Minulta
kysyttiin, enkö mahdollisesti haluaisi ruveta uutisten kerääjäksi.
Vaikka tämä ehdotus syvästi loukkasi ylpeyttäni, kärsin nöyryytyksen
leivän tähden. Monta palstaa en kuitenkaan ehtinyt uutisilla täyttää.
Erästä epäilyttävissä olosuhteissa syttynyttä tulipaloa selostaessani
tulin sanoneeksi, että se kenties oli murhapoltto. Asianomaiset
katsoivat sen käyvän kunnialleen ja nostivat kanteen, josta oli
seurauksena, että lehden vastaava tuomittiin sakkoihin. Juttu ei
tietysti ollut mikään ansio minulle. Ja koska olin liian vanha ja hidas
juoksupojaksi, ei toimituksessa ollut muutakaan minulle sopivaa
virkaa.
Katriin tämä tieto teki kovin masentavan vaikutuksen. Ensi kerran

huomasin hänessä katkeruutta, kun hän sanoi:
"Sinulla ei näy olevan onnea yrityksissäsi. Olet varmaan tullut

takaperin tähän maailmaan."
Tahtomatta vähimmälläkään tavalla puolustaa itseäni sanoin:
"Olet oikeassa. Minulla on todella huono onni."
"Eiköhän se riipu vähemmän huonosta onnesta. Päätekijä on

luullakseni sinun epäkäytännöllisyytesi", päätteli hän.
Ja minä tiesin, että Katri oli liiankin oikeassa.
Pahemmin ei tämä kohtaus kuitenkaan häirinnyt välejämme. Katri

päinvastoin osoitti minulle entistä suurempaa rakkautta, ja minä
puolestani aioin näyttää, ettei minulta ainakaan hyvää tahtoa
puuttunut.
Erään tuttavani välityksellä sain tilapäisen laulunopettajan toimen.
Kun virka myöhemmin julistettiin haettavaksi, päätin jättää paperini.
Todennäköisesti olisin tällä kertaa onnistunut, jos olisin ottanut
hännystakin ja pistäytynyt kumarrusmatkalle erään vaikutusvaltaisen
henkilön luo. Mutta kun selkäni oli kovin jäykkä, jäi koko
kumarrusmatka sikseen. Ja siihen se viransaantikin hupeni.
Mutta Katrin kekseliäisyys pelasti tälläkin kertaa aseman. Eräänä

päivänä hän sanoi:
"Etkö sinä antanut laulutunteja poikamiehenä? Ansaitsit

muistaakseni aika hyvin."
"Se on totta, se. Mutta kun kerran piti viedä panttiin soittokoneeni
kunnallisverojen suoritukseksi, täytyi lopettaa se homma."
"Mutta voisithan nyt käyttää Sirkan pianiinoa. Hän on päivällä

koulussa", jatkoi Katri innostuneena.
"Sinäpä sen sanoit!" pääsi minulta. Ja minä ihmettelin, ettei asia

ennemmin ollut tullut mieleen.
Sirkka suostui mielellään ehdotukseen sanoen, että voisin ottaa

vaikka sata oppilasta, — se ei häntä mitenkään häirinnyt.
Ilmoitin lehdissä, ja jos kohta en saanutkaan Sirkan mainitsemaa

oppilasmäärää, saatoin kuitenkin alottaa työn.
Vaikka olin päättänyt panna kirjailijan lakkautuspalkalle,

suunnittelin samoihin aikoihin suurta romaania, josta summittaisten
laskujen mukaan uhkasi paisua 4—500 sivun kokoinen.
Tarkoitukseni oli luoda jotakin uutta ja käänteentekevää niin hyvin
sisällyksen kuin tyylin puolesta. Päätin esim. poistaa
rakkaudentunnustuksista kaiken kieräilyn ja teeskentelyn ja antaa
henkilöitten puhua suunsa puhtaaksi. Edelleen julistin pannaan
imelät vertaukset sellaiset kuin "simasuu" ja "samettiripset", koska
tuommoinen hämäryys eksyttää kehittymätöntä lukijaa. Tässä työssä
antoi Katri minulle arvokasta apua. Niinpä hän kuullessaan, että
päähenkilö oli nuori tyttö, vaati heti saada itse asettua tämän sijalle.
Lisäksi hän sanoi, että jos teoksessa oli rakastuneita, niin ei heitä
saatu millään tavoin johdattaa korvaamattomaan onnettomuuteen,
vaan oli toimitettava niin, että he vanhempien vastustuksen ja
monien erehdysten jälkeen vihdoin onnellisesti saivat toisensa
ikiomaksi. Lupasin ottaa varteen neuvon, ja Katri ennusti, että kirjani
saavuttaa suunnattoman menekin, jotta neljäs, vieläpä viideskin
painos loppuu kesken.
Aikaa myöten karttui rakennusrahastomme. Se olisi ollut tuntuvasti

isompi, ellei onneton viikkolehti olisi aluksi niellyt kaikkea; sitäpaitsi
useat lauluoppilaistani suvaitsivat lopettaa opintonsa ja jättää
tuntinsa maksamatta.
Eräänä aamuna tapahtui ihme. Katri hyöri keittiössään. Minä olin

vielä sängyssä ja luin aamulehteä.
Olen aina kohdellut sanomalehden ulkosivuja niinkuin kirjan

kansilehtiä. En tiedä, mikä tällä kertaa sai minut silmäilemään
etusivua. Ilmoitusten joukossa oli eräs, johon katseeni pysähtyi kuin
naulittuna. En ollut lukenut montakaan riviä ennenkuin ponnahdin
istualleni ja aloin suurella äänellä huutaa:
"Katri, Katri! tulehan tänne! Pian, pian!"
Katri syöksyi sisään. Nähdessään minun tuijottavan lehteen kysyi

hän:
"No, no, mitä nyt! Onko joku mennyt kihloihin?"
"Ei, vaan naimisiin", sanoin minä kiihoittaakseni hänen

uteliaisuuttaan.
"Kuka on mennyt naimisiin, kuka? Sano pian!"
"Minä ja eräs toinen. Ja nyt he perustavat oman kodin. Häh, mitäs

sanot!"
Katri istahti viereeni sängyn laidalle ja kietoi kätensä kaulaani,

pysyäkseen paremmin pystyssä. Osoitin tarkoitettua paikkaa
sormellani, ja sitte luettiin kuorossa poski poskessa kiinni seuraava
suurta huomiota herättävä viesti:
"Oman kodin perustajat, ohoi!
Suurenmoisen vuotuisen säästön tekee jokainen, joka nyt heti

liittyy osakkaaksi vasta perustettuun asunto-osakeyhtiö Onnelaan,
joka hetimiten alkaa rakentaa ensiluokkaista, kaikilla nykyajan
mukavuuksilla varustettua taloa Helsingin hienoimmassa
kaupunginosassa. Yhtiöllä on varmat lainat ja raha-asiat,
jonkavuoksi vuokrat tulevat olemaan uskomattoman alhaiset. Pieni
määrä osakkeita on enää merkittävänä allekirjoittaneen luona, jolla
myöskin piirustukset ja sääntöehdotus ovat nähtävinä.
T
i
r
e
h
t
ö
ö
r
i
E
s
a
A
n
s
i
o
,
y
h
t
i
ö
n
i
s
ä
n
n
ö
i
t
s
i
j
ä
.
"
Uutisen vaikutus meihin oli aivan mullistava, istuimme katsellen

ihan jäykkinä eteemme, ja taivas tiesi, milloin olisimmekaan
havahtuneet aatoksestamme, ellei keittiöstä olisi alkanut kuulua
kauheata kohinaa.
"Hyvä Jumala! Kahvi kiehuu ylitse!" kirkaisi Katri ja hellitti

kaulastani, jolloin minä kadotin tasapainoni ja keikahdin selälleni.
Mitä liekin erimielisyyttä sattunut välillämme, siinä olimme yhtenä

sieluna, että oman kodin perustamisen hetki oli nyt lyönyt, vaikka
sataisi vanhoja ämmiä ja piilukirveitä.
Sinä päivänä ei romaania syntynyt monta riviä, ja Katri oli

myöhästyä toimestaan. Seuraavana päivänä lähdin tapaamaan sitä
jaloa miestä, joka oli meille tuntematon, mutta jonka nimeen
unelmamme ja toiveemme nyt mitä moninaisimmilla säikeillä
kietoutuivat.
Tultuani konttoriin kysyin herra Ansiota. Apulainen huusi

viereiseen huoneeseen: "onko tirehtööri siellä?" Minä huomasin
esiintyneeni moukkamaisesti, kun sain ojennuksen naiselta.
Tirehtööri tuli samassa sisään, kumarsi kohteliaasti ja ojensi

kätensä. Hän oli keskimittainen, puoleksi kaljupäinen,
nykerönenäinen mies, jonka silmät katsoivat kummallisesti kieroon,
niin että häntä oli vaikea tähystää suoraan silmiin.
Ennenkuin ehdin ilmaista asiaani kysyi tirehtööri, asuinko
Helsingissä ja mikä oli toimeni. Ilmoitin, että minua syyttömästi
sanottiin kirjailijaksi. Tirehtööri vilkastui ja sanoi osaaottavasti:
"Jahah, juu! Olenhan minä lukenutkin teidän kirjojanne. Tehän

olette kirjoittanut sen Laulun tulipunaisesta kukosta."
"Kukostako?" sanoin minä. "Senvärisestä kukkasesta on

Linnankoski kirjoittanut."
"Aivan niin, se on totta, — minulla oli muuta mielessäni. Tarkoitin

kyllä viime kirjaanne, sehän oli mainio!"
Koska en ollut tullut töistäni tiliä tekemään, ilmoitin saapuneeni

puhumaan uudesta asunto-osakeyhtiöstä. Tirehtööri ei ilmaissut
pienintäkään kaupanteon halua, vaan kysyi, olinko perheellinen
mies, ja kun vastasin myöntäen, sanoi hän, että perhe ilman kotia oli
kuin lintu ilman pesää. Sitte hän alkoi loistavin värein kuvata uutta
taloa, josta oli tulossa oikea Onnela. Nähtyään liikutukseni katsoi
hän minua omituisen tutkivasti kulmiensa alta ja sanoi:
"Ikävä kyllä, uuden yhtiön osakkeet ovat loppuun merkityt."
Oli vähällä, etten hyrähtänyt kyyneliin nuo sanat kuultuani. Olen

siis taas myöhästynyt! Mitä Katri sanoo! Toruu tietysti.
"Olipa se kovin ikävää", sanoin koneellisesti, sillä vaitiolo tuntui

sietämättömältä.
Tirehtööri jatkoi:
"Niitä on täällä perustettu niin kovin paljon humpuukiyhtiöitä, ja

moni on joutunut kärsimään, niin että kun kerran saadaan
kannattava, niin kaikki tahtovat päästä mukaan."
Ja hän ryhtyi uudestaan luettelemaan uuden yhtiön etuja ja

mukavuuksia, helppoja vuokria, ihanaa näköalaa, terveellistä ilmaa,
varmoja raha-asioita ja ties mitä.
"Eikö enää ole yhtään huoneustoa vapaana?" kysyin tehdäkseni

lopun kiduttavasta epävarmuudesta.
Tirehtööri mietti ääneti. Äkkiä hän virkahti:
"Jahah, juu! Antakaas olla! Osakkeiden joukossa on eräs, jonka

raha-asioita minä en oikein tunne. Yhtiöömme ei oteta hulikaaneja;
kaikkien pitää olla sivistynyttä, luotettavaa väkeä."
Sain tietää, että ylimmässä huonekerrassa pihan perällä oli keittiö

ja kolmen huoneen "lukaali", jonka voisi saada. Meille riitti huone ja
keittiö. Samassa muistin, että olimme aikoneet ottaa Sirkan
luoksemme. Tirehtööri huomautti, että viisaampaa oli ottaa iso
huoneusto, jotta voisi vuokrata muillekin. Sellaisessa talossa voi
saada kalustetusta huoneesta 60—70 mk, ja sittekin siitä vielä tulee
tappelu.
Asia ratkesi siten, että minä merkitsin tarjotun huoneuston.

Tirehtööri otti paperin, johon kirjoitin nimeni ja osakkeitten määrän.
Listalla näkyi 3—4 nimeä. Se ei minusta oikein vastannut tirehtöörin
ilmoitusta, että osakkeet jo olivat loppuun merkityt, mutta eihän se
asia minua liikuttanut.
Kumarsin ja aloin tehdä lähtöä, mutta tirehtööri sanoi:
"Jahah! Mitenkäs on osakemaksujen laita?"

Tuntui kuin olisi jotakin tarttunut kurkkuuni. Ymmärsin, että jos heti
vaadittiin neljätuhatta markkaa, oli parasta sanoa hyvästi koko
hommalle.
Tirehtööri selitti aluksi riittävän, kun suoritti viidennen osan. Se oli

toista. Ja kevein mielin lähdin, luvaten pian tuoda rahat.
Katri ei ollut täysin tyytyväinen siihen, että huoneusto oli pihan

puolella ja kovin korkealla, mutta kun taloon oli tulossa hissi ja
vuokra ylemmissä huonekerroissa oli huokeampi, mukautui hän
piankin.
Seuraavana päivänä menin uudelleen tirehtöörin luo. Tuli minun

sääli rahojani, mutta kun muistin, kuinka kauniiseen tarkoitukseen ne
joutuivat, laskin ne sentään ilomielin kädestäni.
Kotona sanoi Katri:
"Talleta nyt tarkoin kuitti!"
"Kuitti!" Minä hätkähdin.
"Et suinkaan tullut ilman kuittia! Jos hän tahtoo olla petollinen,
menetämme rahat."
Minä juoksin takaisin sydän kurkussa, Tirehtööri nauroi ja kirjoitti

paperin, käskien minun istua. Hetken päästä hän otti
pöytälaatikostaan jotakin ja sanoi kuin sivumennen:
"Saisinko käyttää nimeänne hiukan?"
"Mikä se on?" kysyin minä.
"Ei siinä ole mitään riskiä. Pelkkä muodollisuus."

Full Chapter Chinas Search For National Rejuvenation Domestic and Foreign Policies Under Xi Jinping Jabin T Jacob PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Full Chapter Chinas Search For National Rejuvenation Domestic and Foreign Policies Under Xi Jinping Jabin T Jacob PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full Chapter Chinas Search For National Rejuvenation Domestic and Foreign Policies Under Xi Jinping Jabin T Jacob PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

China’s Search for ‘National

Rejuvenation’: Domestic and Foreign

The ShortTube 80 Telescope A User s Guide Neil T.

Intermittent Fasting for Women Over 50 80 Recipes

Sew Your Own Wardrobe More Than 80 Techniques 1st

Essentials of Hypertension: The 120/80 paradigm 1st

A Common Table 80 Recipes and Stories from My Shared

Unpublished Fragments from the Period of Dawn (Winter

Qlik Sense Cookbook: Over 80 recipes on data analytics

Norco 80 the true story of the most spectacular bank

Edited by Jabin T. Jacob · Hoang The Anh

China’s Search for

ISBN 978-981-15-2795-1 ISBN 978-981-15-2796-8 (eBook)

1 ‘National Rejuvenation’ as Panacea for China’s Domestic

Part II Domestic Developments 21

2 Reform of Party and State Structures in China 23

3 Changes in China’s Economic Development Model After

4 Xi Jinping’s Political and Economic Initiatives and the

5 Political Considerations in the Chinese Leadership’s

6 China’s Military Reforms in the Wake of Recent CPC

Part III Neighbourhood Policies 95

7 Key Markers and Trends in Chinese Foreign Policy in

9 Strategic Competition Between China and the United

10 Competition and Caution in Chinese Foreign Policy

Part IV CPC Propaganda Abroad 155

11 The CPC’s International Department and China’s

12 China’s “Great Overseas Propaganda” Under the Belt and

Part V Economic Development and Foreign Policy 185

13 China’s Quest for Global Leadership Through Scientific

14 Rural Vitalisation and Foreign Policy199

15 China’s State-Owned Enterprises as Agents of Party and

Prachi Aggarwal Sanchi University of Buddhist Indic Studies, Sanchi,

Nguyen Quang Thuan Vietnam Academy of Social Sciences, Hanoi,

Table 6.1 Timelines and contents of national defense and military

‘National Rejuvenation’ as Panacea

Jabin T. Jacob and Hoang The Anh

The 19th National Congress of the Communist Party of China (CPC)

© The Author(s) 2020 3

also the reference in Xi’s Report to the Congress to a “new era” in

… conscientiously safeguard the solidarity and unity of the Party, maintain

In this statement to the 19th Party Congress, Xi also highlights what he

Continuing Economic Challenges

from telecom hardware to mobile payment applications to social media

The ‘China Model’

Similarly, the CPC also appears to believe that economic development

stantly modified and reshaped to achieve political ends of enforcing or

Structure of the Book

undermining American security and prosperity and seeking to replace

the International Liaison Department and the United Front Work

Agriculture is seldom considered important in China’s foreign policy

Vielä oli allegro soittamatta. Sirkka oli juuri laskemaisillaan

"Miksi eno huokasi?"

"Huokasi! En mitään. Tuli vain mieleeni, että minäkin olin kulkenut

"Leipäkysymys! Varat loppuivat. Piti keskeyttää opinnot."

"Kyllä se on katkeraa!" sanoi Sirkka, ja minä olin näkevinäni

"Kiitä Jumalaa, että sinulla on varoja, voidaksesi vapaasti

Katri oli istuutunut ja selaillut Sirkan nuottivarastoa. Hän nousi ja

"Jos jatkamme tällä tavalla, alamme pian itkeä kaikki kolme."

1 ‘National Rejuvenation’ as Panacea for China’s Domestic

Part II Domestic Developments 21

2 Reform of Party and State Structures in China 23

3 Changes in China’s Economic Development Model After

4 Xi Jinping’s Political and Economic Initiatives and the

5 Political Considerations in the Chinese Leadership’s

6 China’s Military Reforms in the Wake of Recent CPC

Part III Neighbourhood Policies 95

7 Key Markers and Trends in Chinese Foreign Policy in

9 Strategic Competition Between China and the United

10 Competition and Caution in Chinese Foreign Policy

Part IV CPC Propaganda Abroad 155

11 The CPC’s International Department and China’s

12 China’s “Great Overseas Propaganda” Under the Belt and

Part V Economic Development and Foreign Policy 185

13 China’s Quest for Global Leadership Through Scientific

14 Rural Vitalisation and Foreign Policy199

15 China’s State-Owned Enterprises as Agents of Party and