Faces of Community in Central

European Towns: Images, Symbols,

and Performances, 1400-1700
Horni■kova Kate■ina
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/faces-of-community-in-central-european-towns-image
s-symbols-and-performances-1400-1700-hornickova-katerina/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Going The Distance: Eurasian Trade And The Rise Of The

Business Corporation, 1400-1700 Ron Harris

https://textbookfull.com/product/going-the-distance-eurasian-
trade-and-the-rise-of-the-business-corporation-1400-1700-ron-
harris/

Comparative Analysis of ICT in Education Between China

and Central and Eastern European Countries Dejian Liu

https://textbookfull.com/product/comparative-analysis-of-ict-in-
education-between-china-and-central-and-eastern-european-
countries-dejian-liu/

Current Topics in Czech and Central European Geography

Education 1st Edition Petra Karvánková

https://textbookfull.com/product/current-topics-in-czech-and-
central-european-geography-education-1st-edition-petra-
karvankova/
Foreign Investment Promotion Governance and
Implementation in Central Eastern European Regions
Pawe■ Capik

https://textbookfull.com/product/foreign-investment-promotion-
governance-and-implementation-in-central-eastern-european-
regions-pawel-capik/

Developing Educational Technology at an Urban Community

College Kate S. Wolfe

https://textbookfull.com/product/developing-educational-
technology-at-an-urban-community-college-kate-s-wolfe/

Sustainability Reporting in Central and Eastern

European Companies International Empirical Insights 1st
Edition Péter Horváth

https://textbookfull.com/product/sustainability-reporting-in-
central-and-eastern-european-companies-international-empirical-
insights-1st-edition-peter-horvath/

The European Community in Later Prehistory Studies in

Honour of C F C Hawkes John Boardman

https://textbookfull.com/product/the-european-community-in-later-
prehistory-studies-in-honour-of-c-f-c-hawkes-john-boardman/

Rampart Nations: Bulwark Myths of East European

Multiconfessional Societies in the Age of Nationalism
(New Perspectives on Central and Eastern European
Studies, 1) 1st Edition Liliya Berezhnaya
https://textbookfull.com/product/rampart-nations-bulwark-myths-
of-east-european-multiconfessional-societies-in-the-age-of-
nationalism-new-perspectives-on-central-and-eastern-european-
Faces of Community
in Central European
Towns
Faces of Community
in Central European
Towns
Images, Symbols,
and Performances, 1400–1700

Edited by
Kateřina Horníčková

LEXINGTON BOOKS
Lanham • Boulder • New York • London
Published by Lexington Books
An imprint of The Rowman & Littlefield Publishing Group, Inc.
4501 Forbes Boulevard, Suite 200, Lanham, Maryland 20706
www.rowman.com

Unit A, Whitacre Mews, 26-34 Stannary Street, London SE11 4AB

Copyright © 2018 The Rowman & Littlefield Publishing Group, Inc.

This book (except the chapters by Szeghyová and Jakubec) is the product of research
undertaken with the financial support of the Czech Science Foundation grant Tváře
komunity. Obrazy, symboly a performance pozdně středověkého a raně novověkého
města (1400-1700) [Faces of Community in Central European Towns: Images, Symbols,
and Performances, 1400–1700], GAČR grant no. 14-25417S (PI Kateřina Horníčková).
The later phase of the work was inspired by and conducted within Special Research
Programme (SFB) 42 Visions of Community (VISCOM): Comparative Approaches
to Ethnicity, Region and Empire in Christianity, Islam and Buddhism (400-1600 CE),
funded by the Austrian Science Fund (FWF)(Project speaker: Walter Pohl). The editor
is particularly grateful to the members of the VISCOM sub-project “Social and Cultural
Communities across Medieval Monastic, Civic, and Courtly Cultures in High and Late
Medieval Central Europe” (PI Christina Lutter, University of Vienna) for inspiration,
feedback, and support.

Translation of chapters 2, 5, 11, and 12 by David Livingstone; chapters 7, 9, and 10 by

Adrian Dean; and chapters 1 and 3 by Fiona Salter-Townshend. English language copy
editing Judith Rasson, maps by Jiří K. Jurečka.

All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form or by any
electronic or mechanical means, including information storage and retrieval systems,
without written permission from the publisher, except by a reviewer who may quote
passages in a review.

British Library Cataloguing in Publication Information Available

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data Available

ISBN 978-1-4985-5112-0 (cloth : alk. paper)
ISBN 978-1-4985-5113-7 (electronic)
∞ ™ The paper used in this publication meets the minimum requirements of American
National Standard for Information Sciences—Permanence of Paper for Printed Library
Materials, ANSI/NISO Z39.48-1992.

Printed in the United States of America

 Contents

List of Abbreviations vii

Introduction: To Be Seen: The Visual Aspect in Urban Symbolic
Communicationix
Kateřina Horníčková

1 Towns in Neighboring Regions (1400–1700): Austria, Bohemia,

Moravia, and the Carpathian Basin 1
Elisabeth Gruber
2 The Bohemian Town as a Space for Symbolic Communication
(1400–1600)13
Robert Šimůnek
3 Representing bonum commune in Austrian Border-Region Towns:
Seals, Fortifications, and Hospitals 41
Elisabeth Gruber
4 The Topography of Justice: Symbols, Rituals, and the
Representation of Urban Justice in Early Modern Northern
Hungary65
Blanka Szeghyová
5 Urban Commemorative Festivities as Representations and
Visualizations of Town Order 91
Tomáš Borovský
6 Insiders’ Visions: Memory and Self-Representation in
Bohemian Utraquist Towns 113
Kateřina Horníčková

v
vi Contents

7 The Representation Practices of the Prague Painters’ Guild in

the Late Middle Ages and the Early Modern Period 149
Michal Šroněk
8 The Self-Presentation of Burghers in Moravian Seigniorial
Towns: Telč and Slavonice in the Second Half of the Sixteenth
Century195
Zdeňka Míchalová
9 Public Expressions of Religious Transformation in
Moravian Towns (1550–1618) 211
Josef Hrdlička
10 Reading the Prague Lesser Town Square: Topography of
Change in a Residential City 229
Jana Doktorová
11 Epitaphs in the Moravian Royal Cities Around 1600 and their
Confessional Imagination 251
Ondřej Jakubec
12 The Jesuits and their Urban Visual Presence in the Bohemian
Lands279
Michal Šroněk
13 Rewriting Memory: Remodeling Churches in
Seventeenth-Century Freistadt 311
Kateřina Pražáková
14 Post-Face(s): On the Relationship of Visual Culture and
Urbanity in Late Medieval and Early Modern Central Europe 339
Katalin Szende

Bibliography355
Index415
About the Contributors 427
 List of Abbreviations

Archiv
Akademie
věd ČR Archiv Akademie věd České republiky
AV ČR Akademie věd České republiky
ČAV Česká Akademie věd
ČSAV Československá akademie věd
ICHT International Commission for the History of Towns
IMAREAL Institut für Realienkunde des Mittelalters und der
frühen Neuzeit, Krems
KLP Koniasch Latin Press
NLN or LN Nakladatelství Lidové Noviny
NPU Národní památkový ústav
SNKLHU Státní nakladatelství krásné literatury, hudby a umění
SPN Státní pedagogické nakladatelství
SÚRPMO Státní ústav pro rekonstrukci památkových měst a objektů
VEGA Vedecká grantová agentúra Ministerstva školstva,
vedy, výskumu a športu Slovenskej Republiky a
Slovenskej Akadémie Vied

vii
 Introduction
To Be Seen: The Visual Aspect in
Urban Symbolic Communication
Kateřina Horníčková

Even today, foreign travelers to the former Habsburg countries of Central

Europe are excited about the level of preservation of buildings and monu-
ments in the historical towns of the region. Fascinated, they walk around the
medieval streets in Prague, Renaissance houses and castles in Český Krumlov
and Telč, view the Baroque facades in Vienna and medieval fortifications
in Bardějov and Levoča. The living history of the region is still visible in
the rich architectural heritage of these historical towns as they grew from
medieval forms through Renaissance and Baroque complexes of houses and
monuments into modern urban organisms. Defined by centuries of change,
the physical and architectural structures of these towns and monuments are
treasuries of the past and sources in their own right.
This book is indebted to my reading of Lucas Burkart, Die Stadt der Bilder
(The City of Images), back in 2012, in which he shows that images played an
important role in representing community and urban social networks in Italy.
“It was a matter of the self-understanding of these towns and their citizens,”
he wrote in 2005 about Italian, German, and Flemish cities,1 that the residents
“documented their importance and political stance not only in texts, but also
represented them by means of images.” His book on the town as a Bilder-
raum (the term denotes the “space of images,” which includes communica-
tion through them) presented a point of view that was new and inspiring in
the study of Central European towns, where the number of preserved urban
visual and architectural monuments sometimes even exceeds the number
of preserved archival documents about them. The focus on political history
and the primacy of written sources in historical studies in Central Europe,
together with the dispersed and fragmentary preservation of urban written
sources, has led to a marginalization of topics related to urban visual (and)
ix
x Introduction

symbolic communication, in spite of the fact that in many cases they can be
studied on objects still located in situ. Urban visual, material, and performa-
tive culture and the question of its functions in urban communication, social
identification, and representation has not figured prominently in research as
a main focus of study compared to text-based research, in spite of a growing
source base treated in microstudies of individual events or objects. Notable
exceptions to this situation are studies on the city imagination, panoramic
representation of towns (vedutas), and the structuring of public places with
“speaking architecture” (that is, architecture that explains its own function).2
It is no exaggeration to say that late medieval and early modern urban artis-
tic production in the towns of Central Europe has been underestimated until
recently by both historians, who were less interested in towns for their alleg-
edly limited real political impact, and by art historians, who often perceived
urban art as a weak and unoriginal reflection of more internationalized courtly
culture. The visual and material media of urban communication have there-
fore been little studied as independent phenomena or as sources of informa-
tion on urban life in its own right.
There is now general agreement among cultural historians and anthro-
pologists that images and objects each functioned as media in past societies.3
Architecture, sculpture, and images commissioned for urban contexts had
aesthetic value for the community, which is confirmed in texts of praise or
a lord’s regulations on the form and decoration of houses. The communica-
tive value of images and objects in bridging the past, present, and future was
important, binding the community together by articulating who belonged to it
and who did not and what the community’s standards or morals were. The late
medieval and early modern town can be seen as a sociocultural and concep-
tual entity formed by a system of political, sociocultural, and spatial relations
that were expressed and perpetually reassessed through symbolic communi-
cation. It thus becomes clear that such objects were of crucial importance in
reassessing visions of the communal notion of self.4 These material manifes-
tations had the symbolic potential to reiterate an ideal vision of an urban com-
munity, thus contributing to the social and cultural structuring of urban life,
internal cohesion, and collective identity, articulated by their public presence
in the urban space.5 Nowadays, this historical function6 is often effaced by
the objects’ museum contextualization and national heritage reinterpretations,
which respond more to the needs of contemporary local society and mass
tourism than the original contexts of urban communication.7
In the communicative processes constructing an urban community, seeing
played an important role. Families, corporate groups, and individuals—their
values and interests and relations—were made visible through monuments,
images, objects, symbols, and rituals, making medieval and early modern city
culture one of presence and visibility. Seeing and being seen were integral
 Introduction xi

parts of the larger corpus of communication processes weaving the sociocul-

tural fabric of late medieval and early modern urban space and linking it to
the past through collective memory.8 Investments in public monuments and
objects argued with the past to justify the present and confirm it for the future
by fixing it in representation. Images, like rituals, visualized one’s place in
the urban sociocultural stratigraphy not only for the time being, but fixed it in
the shared memory of the community, thus creating a hierarchical complex of
urban communication going back and forth between past and present. All of
these objects transformed urban space by articulating a space where individ-
ual and community identifications were presented and negotiated. The notion
of presence, however, encompasses also the sensory participation character-
istic of all visual artifacts, which are endowed with “sensuous immediacy,”9
an immediate emotional feeling of aesthetic experience that allows for appre-
ciation without or beyond interpretation. Thus, urban visual communication
has multiple dimensions, being aesthetic, emotional, symbolic, topographic,
and diachronic. The passage of time is related to reinterpretations and trans-
formations of cultural memory in changing historical situations that deeply
impacted the visual face of urban space. This is a significant phenomenon,
typical of the chosen study region, with its uneven steering toward the Ref-
ormation in the fifteenth and sixteenth centuries and the fierce response by
the Counter-Reformation in the second half of the sixteenth century and the
seventeenth century. Understanding and anticipating multiple meanings and
changing interpretations of these objects over time is another important pre-
requisite for studying symbolic communication in Central Europe.
This book examines symbolic communication through artistic culture
(images, epitaphs, facades, inscriptions, architecture, liturgical objects) in
urban contexts and topography. To achieve a more comprehensive image of
urban visual communication, however, requires going beyond what is usually
seen as art. The studies here take into account all kinds of historical visual
culture that bear witness to the self-perception of towns and their inhabit-
ants, including conventional symbols (coats of arms, seals, guild marks, and
religious symbols), inscriptions, graffiti, pictograms, and to a limited extent
also rituals.10 Going beyond studying one particular aspect, the chapters
examine a variety of forms of urban visual presence and various subjects
represented in the urban space.11 In their original context, these objects and
practices conveyed complex messages about their patrons’ mental world, the
social and cultural identification of the community, and local strategies of
self-representation and dominance. They are regarded as marks of and clues
to cultural identifications that carry meaning related to authentic historical
events and situations; through their visualized symbolic language, they par-
ticipate in the construction of identity in urban communities. When compared
to the ephemerality of events and rituals, they have a long-durée impact on
xii Introduction

urban space and ensure continuity, inasmuch as their destruction signifies a

discontinuity. Their creation, function, and changing interpretations in evolv-
ing cultural and historical urban contexts are the core focus of this volume.
The majority of texts in this book concentrate on the varieties of symbolic
communication in small towns that enacted and visualized urban civic, pro-
fessional, and religious communities, relationships between the town and
the lord or powerful families and individuals. The book aims at presenting
a comprehensive discussion of the visual expressions of urban symbolic
communication in the early modern urban life of Central Europe. To explain
the objects’ functions, the town is envisioned as a communication structure
in a socially coded space in a constant process of reaffirming internal and
external bonds. From this perspective, all kinds of endowments, collective or
individual, can be seen as a system of signs that communicate complex social
and cultural relations (in the cases here often religious and denominational),
and the efforts of the elite to dominate. To be seen, to be visually represented
in the urban space, meant to possess a recognized social status in the social
fabric of a late medieval and early modern town. Hence the intensity of one’s
visual presence reflected the importance of the subject in urban social space;
in this sense objects are constant reminders of the powerful status of their
commissioners. Founding a monument, commissioning an image or building
a house in a certain locale in a town was an expression of the commissioner’s
intention to represent himself accordingly, as a testimony to his or her posi-
tion in the urban social and economic tissue of the town. In this sense a town
is a contested space where commissioners compete for the visibility of their
“social bodies.”12 Close reading of the objects and their historical contexts
can sometimes illuminate the concepts behind how this status was achieved,
imagined, or even received by the audience. Although commissioners often
acted from personal motivations, they also felt part of a collectively shared
concept of “us,” which explains their motivation to portray an urban com-
munity as the ideal one and themselves as worthy members.
Another important aspect is the notion of location, the socio-spatial dimen-
sion where an image or monument is placed.13 All these objects make visual
claims on the structure of urban space and give meaning to physical loca-
tions in the town. Like architecture in general, public buildings are meant
to connect people physically, bring them together or separate them, thus
strengthening (or weakening) the integration of a community. Places where
the people meet and interact in urban space are not only defined topographi-
cally, but also symbolically, seen in recognizable forms of public buildings,
private houses, town walls and gates, passages and open spaces in markets
and courts, different types of decoration concentrated on facades, at entrances
and crossings, and in public and private interiors.14 Interpreting a city in terms
of spatial bonds by connecting, dividing, and marking territories means to get
 Introduction xiii

a grasp on the organization of communal life, how it is constituted and pre-

sented.15 Architecture and images create backdrops and spatial contexts that
give particular meaning to human actions where the symbolic intersects the
aesthetic.16 Together with rituals and publicly staged acts (in German Insze-
nierung17), they create a characteristic urban visuality, which I understand as
a quality of urban space, one aspect of urbanism that arises from combined
forms of urban visual communication.
The transformations of cultural and religious situations from the fifteenth
century to the seventeenth century, in particular the period of the radicalizing
Reformation cultures and the Counter-Reformation from the mid-sixteenth
century, are marked in urban visual culture because these objects were impor-
tant media of urban memory.18 Besides responses to natural disasters, towns
in late medieval and early modern Central Europe underwent dynamic his-
torical, cultural, and religious developments, asserting themselves in opposite
ways, pursuing homogenous urban culture and heterogenous denominational
coexistence at the same time. The resulting arrangement was different for
each town and depended on momentary local power relations. As a conse-
quence of the complex religious and political situation, objects represent-
ing inconvenient or lost memory were transformed, moved or reinterpreted
in new contexts over the course of time;19 one also finds efforts to subdue
inconvenient memory in outbreaks of iconoclasm or radical, symbolically
loaded, interventions in urban topography. An imposing parade of seven-
teenth-century grand-scale Baroque rebuildings of towns and monumental
complexes of Counter-Reformation monasteries dominating the towns in
the re-Catholicized Habsburg lands cannot be imagined without the region’s
earlier inclination toward the Reformation.
The geographical framework of this book is Central Europe, more pre-
cisely the parts of the former Habsburg countries north of the Danube River
(Map 0.1).20 It is roughly framed by Prague on the north, Plzeň (Pilsen,
western Bohemia) on the west, Košice (Kaschau, Kassa, eastern Slovakia,
formerly Upper Hungary) on the east, and the Danube on the south. Most
of the texts in this book focus on towns small by contemporary European
standards for which the number of preserved written sources is generally
limited, but which have many survivals in terms of topography, structures,
objects, and monuments. A narrow regional focus with similar-sized towns
was chosen deliberately to describe a typical urban landscape in early modern
Central Europe, outside the well-known Central European urban centers and
traditional areas of study such as German imperial towns. It features a range
of small towns (up to 5,000 inhabitants) situated along trade routes of mostly
regional and local importance. Only three chapters deal with the capital city
of Prague to illuminate the development of symbolic communication in one
location and community; in each case an in-depth study is based on a larger
xiv Introduction

Map 0.1 Central European towns discussed in this book, map by Jiří K. Jurečka.

quantity of source material than is normally available for small towns. While
more weight in focus is given to towns in the Bohemian Lands, Bohemia
and Moravia, which are the subject of nine out of the thirteen studies (five
on Bohemia, four on Moravia), important contributions on various aspects of
visual communication come from Upper Hungary (one study) and the border
towns of Upper and Lower Austria (two studies).

NOTES

1. “Es gehörte zum Selbstverständnis dieser Städte und ihrer Bürger ihre Bedeu-
tung und politische Stellung nicht nur in Texten zu dokumentieren, sondern sich
auch in Bildern zu repräsentieren.” Quote taken from Lucas Burkart, “Die Stadt der
Bilder,” in Bild und Wahrnehmung der Stadt, ed. Peter Johanek (Vienna: Böhlau,
2012), 25 (written in 2005); Lucas Burkart, Die Stadt der Bilder. Familiale und
kommunale Bildinvestition im spätmittelalterlichen Verona (Munich: Wilhelm Fink,
2000).
2. Peter Johanek, ed., Bild und Wahrnehmung der Stadt, with his useful intro-
duction, 1–23, and with Burkart’s study from 2005; Jeffrey Chipps Smith, “Imag-
ing and Imagining Nuremberg,” in Topographies of the Early Modern City, eds.
Arthur Groos, Hans-Jochen Schiewer, and Markus Stock (Göttingen: Vandenhoeck
& Ruprecht, 2008), 17–41, distinguishing among “depiction,” “representation,” and
“imagination.” City views, public architecture, and literary representations of towns
 Introduction xv

are among the few established fields in urban history studies where the study of visu-
ality is pursued substantially, see Peter Johanek, “Bild und Wahrnehmung der Stadt,”
in Bild und Wahrnehmung der Stadt, ed. Johanek, 15; Gerhard Jaritz, “Das Image
der spätmittelalterlichen Stadt. Zur Konstruktion und Vermittlung ihres äußeren
Erscheinungsbildes,” in Die Stadt als Kommunikationsraum, eds. Helmut Brenner
and Elke Schleukirch (Leipzig: Leipziger Universitätsverlag, 2001), 471–479; for
Austria, Bohemia, and Hungary, see the contributions in Ferdinand Opll, ed., Bild und
Wahrnehmung der Stadt (Linz: Österreichische Arbeitskreis für Stadtgeschichtsforsc-
hung, 2004) (in particular contributions by Ferdinand Opll, Katalin Szende, Bernd
Roeck, Ralph Andraschek-Holzer, and Josef Žemlička). Studies in English have con-
tributed to the knowledge of architecture in late medieval Central European capitals
of the fourteenth century from the perspective of late medieval piety and religious
ritual, see, for example, Paul Crossley and Zoë Opačić, “Prague as a New Capital,” in
Prague: The Crown of Bohemia, 1347–1437, eds. Barbara Drake Boehm and Jiří Fajt
(New York: Metropolitan Museum of Art and New Haven: Yale University Press,
2005), 59–73.
3. Steffen Arndt and Andreas Hedwig, eds., Visualisierte Kommunikation im Mit-
telalter—Legitimation und Repräsentation (Marburg: Hessisches Staatsarchiv, 2010).
4. Anthony Cohen, The Symbolic Constructions of Identity (London: Routledge,
2001), available at Taylor & Francis e-Library, accessed July 17, 2017. On community,
see Christina Lutter, “Comparative Approaches to Visions of Community,” History
and Anthropology 26, no. 1 (2015): 129–143. DOI: 10.1080/02757206.2014.930738,
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/02757206.2014.930738, accessed July
17, 2017.
5. The authors of the chapters here are using the open concept of the premodern
“public” as it was developed in relation to communication and media theories. Criti-
cal historiographic evaluation of Habermas’ concept of a “representative public” can
be found mainly in German historiography on the early modern era, which is, how-
ever, heavily politically and textually oriented (and also sociological), and omits the
role of visual culture, see Susanne Rau and Gerd Schwerhoff, “Öffentliche Räume
in der frühen Neuzeit,” in Zwischen Gotteshaus und Taverne. Öffentliche Räume in
Spätmittelalter und Früher Neuzeit (Cologne: Böhlau, 2004), 17–19, 20–23; Gerd
Schwerhoff, “Stadt und Öffentlichkeit in der frühen Neuzeit—Perspektiven der
Forschung,” in Stadt und Öffentlichkeit in der frühen Neuzeit, ed. Gerd Schwerhoff
(Cologne: Böhlau, 2011), 1–28, esp. 9–15, presence and social space (although too
political and text-oriented) 18, performative self-staging (Selbst-Inszenierung), 25.
For a closer definition see also the concepts of “fragmented public” (Teilöffentlich-
keiten), “thematically bound communication processes,” the “situative public,” and
broadly and topographically understood “networks” and “constellations” in this vol-
ume. For a more helpful concept of a spatial notion of “public,” see Pierre Monnet,
“Die Stadt, ein Ort der politischen Öffentlichkeit im Spätmittelalter?” in Politische
Öffentlichkeit im Spätmittelalter, eds. Martin Kitzinger and Bernd Schneidmüller
(Ostfildern: Jan Thorbecke, 2011), 329–359.
6. Any visual object is a source that points to a particular historical symbolic and
value system (for inspiration see the classic book by Michael Baxandall, Painting
xvi Introduction

and Experience in 15th Century Italy. A primer in the social history of pictorial style
(Oxford: Oxford University Press, 1988). The relation between image and historical
meaning is complex (and manifested in iconology, cultural and social history, and
communication perspectives) and harks back to the specific nature of visual com-
munication in terms of historical documentation. An early reflection of this problem,
based on Panofsky’s method, can be found in Rainer Wohlfeil, “Methodische Reflex-
ionen zur Historischen Bildkunde,” in Historische Bildkunde. Probleme—Wege—
Beispiele, eds. Brigitte Tolkemit and Rainer Wohlfeil (Berlin: Duncker and Humblot,
1991), 17–35, esp. 27–31.
7. Critical assessment of the impact of modern care for monuments is rare in
urban centers in Central Europe. Socialist Czechoslovakia, for example, embarked
on selective projects to restore city centers from the 1950s through the 1980s. These
affected the visual faces of the town centers of the so-called Historical Urban Monu-
ment Reservations considerably. They received special legal status for the protection
of the urban cultural heritage, but, however, sometimes suffered from flamboyant and
picturesque façade and interior reconstructions inspired by modern aesthetic, idealis-
tic, and political visions of the past.
8. Klaus Schreiner, “Texte, Bilder, Rituale. Fragen und Erträge einer Sektion auf
dem Deutschen Historikertag (8.bis 11. September 1998),” in Bilder, Texte, Rituale.
Wirklichkeitbezug und Wirklichkeitskonstruktion politisch-rechtlicherKommunika-
tionsmedien in Stadt- und Adelgesellschaften des späten Mittelalters, eds. Klaus Sch-
reiner and Gabriella Signori (Berlin: Duncker und Humblot, 2000), 7.
9. The term is used by Susan Sonntag, “Against Interpretation,” in Against Inter-
pretation and Other Essays (New York: Farrar, Strauss and Giroux, 1966), 9 (quoted
here from Margaret Iversen and Stephen Melville, Writing Art History. Disciplinary
Departures (Chicago: University of Chicago Press, 2010), 129).
10. Historians discovered urban ritual and its social implications earlier than other
forms of visual symbolic communication. It has been a well-established field since
the classical study by Edward Muir, Civic Ritual in Renaissance Venice (Princeton:
Princeton University Press, 1981). His early study on the locations of urban religious
images is particularly inspiring, see Edward Muir, “The Virgin on the Street Corner:
The Place of the Sacred in Italian Cities,” in Religion and Culture in Renaissance and
Reformation, ed. Stephen Ozment (Kirksville, MO: Sixteenth Century Journal Pub-
lishers, 1989), 25–40. On the staging aspect, see recently Iain Fenlon, The Ceremo-
nial City. History, Memory and Myth in Renaissance Venice (Yale: Yale University
Press, 2007).
11. Lucas Burkart, “Der visualisierte Code. Freunschaft, Verwandschaft und
kollektive Bildstiftung im spätmittelalterlichen Verona,” in Die Ästhetik des Unsi-
chbaren. Bildtheorie und Bildgebrauch in der Vormoderne, eds. David Ganz and
Thomas Lentes (Berlin: Reiner, 2004), 331–345.
12. Schreiner, “Texte, Bilder, Rituale,” 15. I conceive of the social body as an
entity constructed intentionally from memorial culture, see, e.g., Otto Gerhard Oexle,
Memoria als Kultur (Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1995), and more recently
Michael Borgolte, Stiftung und Memoria (Berlin: Akademie, 2012), 78. For a dif-
ferent understanding of “medium” and “memory” from the perspective of image
 Introduction xvii

anthropology, see Hans Belting, “Image, Medium and Body. A New Approach to
Iconology,” Critical Inquiry 31 (2005): 302–319, esp. 303–307.
13. On the spatial turn in urban studies, see Lukas Morscher, Martin Scheutz,
and Walter Schuster, “Der Ort in der Stadtgeschichte am Beispiel von Vergesell-
schaftung, Verkehr und Versorgung,” in Orte der Stadt im Wandel vom Mittelalter
zur Gegenwart: Treffpunkte, Verkehr und Fürsorge, eds. Lukas Morscher, Martin
Scheutz, and Walter Schuster (Innsbruck: Studien, 2013), 11–36, esp. 12–15. Topog-
raphy and the spatial layout of towns have meanwhile been studied extensively.
Inspirational, but with less attention to visual sources, is the volume by Michel Pauly
and Martin Scheutz, Cities and their Spaces. Concepts and their Use in Europe
(Cologne: Böhlau, 2014), with a helpful introduction by Michel Pauly; in the same
volume see also Martin Schutz, “Space and History as Exemplified by Urban His-
tory Research,” 17. A more visual notion of the term is used in Arthur Groos, Hans-
Jochen Schiewer, and Markus Stock, eds., Topographies of the Early Modern City
(Göttingen: V & R Unipress, 2008) (for visual material see in particular the contribu-
tions by Jeffrey Chipps Smith, Markus Stock, and Stuart M. Blumin), and Katalin
Szende, “Stadtgestalt und Raumordnung in der Städten im lateinischen Westen,”
in Städte im lateinischen Westen und in griechischen Osten zwischen Spätantike
und früher Neuzeit. Topographie—Recht—Religion, eds. Elisabeth Gruber, Mihailo
Popović, Martin Scheutz, and Herwig Weigl (Vienna: Böhlau, 2016), 97–121. The
most inspirational view on the relation between space and images is Burkart, Die
Stadt der Bilder, 128 (town as Kulisse [the setting, as in the theater]), 191 (town as
Bilderaum [“space of images,” which includes communication through them]).
14. Elsewhere, attention is given to the delineation of towns, gates, and piaz-
zas—see, e.g., Ferdinand Opll, “Trennen und Verbinden. Zur praktischen und sym-
bolischen Bedeutung des Stadttores,” in Orte der Stadt, 59–89; Bärbel Brodt, “Die
Stadtmauer als Vermittler zwischen Stadt und Land,” in Die Stadt und ihr Rand, ed.
Peter Johanek (Cologne: Böhlau, 2008), 1–17 (cf. other contributions in this volume);
Burkart, Die Stadt der Bilder, 128–149; Werner Freitag, “Städtisch Märkte in der
mittelalterlichen undfrühneuzeitlichen Stadt. Topographie, Funktionalität und sym-
bolische Kommunikation,” in Orte der Stadt, eds. Morscher et al., 39–58.
15. Otto Gerhard Oexle and Andrea von Hülsen-Esch, eds., Die Repräsentation
der Gruppen. Texte—Bilder—Objekte (Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1998)
(esp. the articles by Werner Paravicini, Klaus Krüger, and Andrea von Hülsen-Esch);
Oliver Schmitt, “Adressing Community in Late Medieval Dalmatia,” The Meaning of
Community across Eurasia. Comparative Approaches, eds. Eirik Hovden, Christina
Lutter, and Walter Pohl (Leiden: Brill, 2016), 125–126.
16. See a typology of urban rituals by André Krischer, “Rituale und politischen
Öffentlichkeit in der alten Stadt,” in Stadt und Öffentlichkeit in der frühen Neuzeit,
ed. Gerd Schwerhoff (Cologne: Böhlau, 2011), 125, 156–157, in which he points out
that rituals not only represent but also constitute political decision making; Fenlon,
The Ceremonial City.
17. This term is used by Gerd Althoff, “Demonstration und Inszenierung. Spielregeln
der Kommunikation in mittelalterlichen Öffentlichkeit,” Frühmitetlalterliche Studien
27 (1993): 27–50, retrieved August 2, 2017, from doi:10.1515/9783110242256.27a.
xviii Introduction

18. For an exemplary study of such cultural transformations in a diachronic per-

spective in Central Europe, see Antonín Kalous, The Transformation of Confessional
Cultures in a Central European City: Olomouc, 1400–1750 (Rome: Viella, 2015).
From the perspective of one object, see Kateřina Horníčková and Michal Šroněk,
“The Bydžov Altarpiece and its Denominational Transformations,” Umění 60, no. 5
(2012): 363–383.
19. Kateřina Horníčková and Michal Šroněk, “Visual Culture of the Bohemian
Reformation,” From Hus to Luther. Visual Culture in the Bohemian Reformation,
eds. Kateřina Horníčková and Michal Šroněk (Turnhout: Brepols, 2016), 4.
20. It should be kept in mind that the notion of the “Habsburg countries” did not
exist at the beginning of the period studied here, 1400–1700. It only emerged slowly
during the latter part of the period and changed dramatically over time, see Robert J.
W. Evans, The Making of the Habsburg Monarchy, 1550–1700 (Oxford: Clarendon
Press, 1979).
 Chapter 1

Towns in Neighboring
Regions (1400–1700)
Austria, Bohemia, Moravia,
and the Carpathian Basin
Elisabeth Gruber

The contributions in this volume deal with questions about the role of mate-
rial culture and its visibility as a medium of communication in the urban envi-
ronment of selected territories in East Central Europe as they were changing
socially, politically, economically, and religiously from the fourteenth to
seventeenth century. Where the spheres of influence of the territorial lords
of Austria, Bohemia, Moravia, and Hungary met, close and competitive rela-
tionships, border areas, and communication spaces all existed in conjunction
and necessitated one another. The focus is thus on a region where power
relationships were in competition over long periods. Despite the complexity
of the interconnections and dependencies, this chapter must necessarily be
brief and thus offer merely a first introduction to the tightly intertwined urban
landscapes of this region.1
Researching the processes of urban municipalities draws on a considerable
tradition of studying urban history. In order to highlight the significance of
medieval urban growth for the development of modern self-determination,
town histories written in the nineteenth century drew on people’s interest in
how people lived together in towns, how a town community functioned, and
how public life could ideally be regulated.2 Critical editions of municipal
registers and collections of last wills and testaments, collections of urban
documents, the compilation of town historiographies, museum collections,
and catalogs dedicated to issues of urban history resulted from this research
interest.3 Since then, urban historians in East Central Europe have concen-
trated on numerous aspects of urban life with different foci and pursued

1
2 Elisabeth Gruber

manifold questions, approaches, and methods in order to figure out, describe,

and interpret the complex phenomenon of medieval and early modern towns.4
During the thirteenth and fourteenth centuries, towns in East Central
Europe were heavily involved both legally and economically in how the rul-
ers stabilized their power over their lands and domains.5 Besides influential
nobility, the towns played an important role in establishing and consolidat-
ing regional rule. This is evident in the written sources handed down from
urban, ecclesiastical, and territorial administrations, the results of numerous
archaeological excavations, and the evaluation of sacred and profane objects
and buildings, which show the increasing importance of towns for the Cen-
tral European area as a whole. Around the middle of the fourteenth century,
several towns expanded as representative seats of rulers, both territorial lords
and regional rulers. This was not only true of residential cities such as Prague,
Vienna, and Buda, but also of towns that were important regionally, such as
Olomouc and České Budějovice, both royal towns, and the mining town of
Košice. Regional centers such as Bratislava (1344) and Bardejov (1352) (both
now in Slovakia, formerly Upper Hungary) were granted important economic
benefits in the mid-fourteenth century, such as the right to hold a fair or the
staple right (that required merchants in transit to display their goods for sale
locally), as in the case of Levoča (1331).6 With their functions as market and
trade centers, seats of administration and infrastructure hubs, it was possible
for these towns to provide the necessary resources for both the king and their
own constructions and development. The close link among these factors is
clear given the numerous towns that were established as expansion move-
ments and along trade routes during the Middle Ages, for example along the
Danube and in the mining areas of Central Europe.7 Important ruling, repre-
sentative, and communicative functions were tied to towns as the seats of law
courts and the civil administration, often also as places where the court of the
territorial lord was established. The leading political and economic classes
became partners in the politics of their princes.
For the rulers, granting privileges was one of the most important instru-
ments of rule applied on the urban population. From the middle of the
thirteenth century on, rulers granted towns—in writing—trading privileges,
customs exemptions, and expanded urban court jurisdictions. Towns stored
these documents carefully. The more or less independent production of writ-
ings by the town administration in order to secure rights in the written word
also increased. In Bohemian and Moravian towns in particular, the docu-
ments produced in the late Middle Ages are multilingual, with Latin used
alongside both Czech and German in official documents and town registers.
The distribution of languages in the town law books reflected the multiethnic
profile which was particularly prominent in these towns. In many Bohemian
town registers, the Latin entries are only supplemented by Czech, in others by
 Towns in Neighboring Regions 3

German or Czech and German comments. All three languages can be found,
for example, in the town registers of České Budějovice, Brno, Jihlava, and
Znojmo. During the Hussite religious movement in the fifteenth century there
was a shift in the town chanceries of Bohemia toward the use of Czech. This
had less effect in the towns of southern Bohemia, which largely remained tied
to the Catholic faith and continued to use Latin and German, and in Moravia.
Only with the growing influence of the Habsburg dynasty on the Kingdom
of Bohemia did the German-speaking component of the population increase
again from the middle of the sixteenth century in the towns of the Kingdom
of Bohemia; for example, in Prague, up to one-third of the residents spoke
German.8
In the Austrian Danube region, first the Babenberg dukes and then, from the
thirteenth century on, the Habsburg dukes, decisively promoted the expansion
of towns along the Danube and brought a large number of already existing
towns and market places under their rule. Securing the border region strate-
gically among Austria, Bohemia, Moravia, and Hungary was an important
aim throughout the entire medieval period. Thus, for instance, Bratislava’s
privileges were confirmed in a period of conflict between the Bohemian king
and the Austrian dukes over control of the Danube Valley.9 From a structural
perspective, the aim of securing control is quite visible in the large number
of towns that were subject directly to territorial lords, the duke or the king.
For example, the towns of Freistadt and Vienna owed allegiance directly to
the dukes of Austria while České Budějovice, Brno, Jihlava, Most, Olomouc,
Plzeň and Prague Old Town all belonged to the king of Bohemia.10 In Bohe-
mia and Moravia, the first towns were established in the thirteenth century,
mainly on the basis of settlement structures that had grown up around the cen-
trally located castles of the eleventh and twelfth centuries. Here, too, until the
middle of the thirteenth century, places like Brno, Znojmo, Hradec Králové,
and Opava were issued royal city privileges and probably served to secure
the border. Similar constellations can be identified in Hungary, where during
the reign of Charles I in the early fourteenth century in particular, a growing
number of locations on the periphery were granted privileges, and privileges
granted earlier merely had to be renewed for strategically important locations
such as the towns in the Zips region.11
The integration of merchants or skilled workers not from the place and
usually foreign played an important role in establishing an urban community
in many Central European towns. Although legally speaking someone could
only be recognized as a burgher who had attained burgher rights by proving
he owned real estate in the town, hospites (guests) were integrated into urban
society due to their economic importance and accorded rights that otherwise
were only granted to citizens resident there. The economic development of
towns thanks to regional and foreign trade, mining, and craft production
4 Elisabeth Gruber

strengthened the groups of people who were active in those fields. Merchants
and representatives of the luxury trades likewise were frequently found in the
town councils, working in the town court and administration, and represent-
ing the citizens of the town abroad.
Another significant factor in the urban development in this region was the
development of mining.12 In order to access the deposits of precious metals,
Bohemian, Moravian, and Hungarian towns recruited increased numbers of
skilled workers from the mining areas in Saxony from the mid-fourteenth
century on. This resulted in economic and political booms in towns like
Jihlava, Kutná Hora, Kremnica, and Levoča. The copper mines of Upper
Hungarian (today Slovakia) counted among the largest European mines of
the Middle Ages. Toward the end of the fourteenth century, great Augsburg
merchant dynasties (the Fuggers, the Welsers) took over the mining and trade
in precious metals. Gold was the most important; the amount of gold mined
in the Carpathian Basin exceeded all other European gold-mining areas.
The coining of Hungarian gold guilders from 1325 on had a material impact
on monetary transactions north of the Alps. Due to their role in the mining
and sale of Hungarian precious metals, the middle and east Slovakian towns
held a special position. Between the fourteenth and sixteenth century about
25 percent to 40 percent of European silver production and about 80 percent
of European gold production came from Hungarian mines. This economic
basis in turn had a substantial influence on urban development in the Carpath-
ian Basin. The political right of self-administration, the right to hold a market,
exemption from toll and customs’ duties, and the development of a separate
town law along the lines of Jihlava, the Bohemian mining center, were all
approved by the Hungarian king. In return, he was able to finance a large part
of his household from the income accrued from the mining towns.
In the dukedom of Austria, too, many towns, such as Enns, Freistadt, Linz,
Steyr, and Krems, had the mining industry to thank for their economic booms.
Salt and iron ore were mined in Styria; iron and salt as well as luxury goods
from the North Italian harbors were transported over the Alps and further
along the Danube to areas where they were traded in Bohemia, Moravia,
Poland, and Russia. Bohemia and Moravia as well as the rest of the Holy
Roman Empire up to the North Sea, Baltic Sea, and the eastern Danube lands,
as well as Venice, were also the most important sales markets for the Styr-
ian iron mined in the northern part of the Erzberg mine in Styria (Austria).13
The town of Steyr was the main location for the iron trade, with correspond-
ing trading privileges; the towns of Krems, Freistadt, and Vienna took on
the greatest importance in the area of Austria for intermediate trade.14 This
also resulted in economic growth for the area north of the Danube. Munici-
pal toll registers, insolvency procedures, and inventories of inherited estates
document intensive trade traffic among Austrian, Bohemian, Moravian, and
 Towns in Neighboring Regions 5

Hungarian towns to cater to the regional and extra-regional demand for raw
materials such as iron, wood, salt, and wine in the sixteenth and seventeenth
centuries. The central transport vein was the Danube.15 Despite all the early
modern conflicts and crises, rough estimates of population numbers—insofar
as there is data available—indicate a slow increase in the urban population
for the entire Central European area. There was growth in the towns in par-
ticular, above all from the end of the seventeenth century. Linz, for example,
prospered increasingly from the end of the fifteenth century as the provincial
capital of the “ob der Enns” (the region above the Enns River), the popula-
tion grew from 2,500 around 1500 to 4,500 around 1750. In the same period,
towns like Brno and Kutná Hora saw growth from 5,000 to 12,000–15,000
inhabitants.16
Town enterprises were of great importance for local supplies in the towns
and their surroundings. What trades were established in towns can be deter-
mined in many cases from guild privileges, town privileges, town rules, and
last wills and testaments. For example, in Český Krumlov guild papers show
that butchers and linen weavers were present from the mid-fifteenth century;
in many other cases records are only available from the sixteenth century on.
In the regions north of the Danube and in Southern Bohemia the textile manu-
facturing trades such as weavers, linen weavers, tailors, and dyers were partic-
ularly widespread and specialized, as were also the leather-working industries
such as tanners and shoemakers. With the establishment of beer brewing in
Bohemia, the malting trade became an important branch of production.17
The economic aspect of urban life was not only visible in the trading prem-
ises and shops in the townscape, but also in the form of images, symbols,
and ceremonies in the urban space. Craftspeople and tradespeople were not
only visible in the light of their production and sales’ activity but also in the
organization and operations of their professional organizations, the guilds.
They were not only major elements in the economics of urban society, but
also in religious communication. By shared devotions and assemblies at cer-
tain altars, church processions (on Corpus Christi feast, for example), or to
celebrate the guild’s patron saint’s day or by the entries of their members in
so-called confraternity registers, the various trade associations were a mani-
fest presence in urban life. In particular, their affiliated identity was expressed
by symbolic and ritual acts, for example, at the funerals of members and
benefactors. This is attested by numerous confraternities in the Austrian,
Bohemian, Moravian, and Upper Hungarian towns of both the Middle Ages
and the early modern period.18
At the beginning of the fifteenth century, the teachings of theologian and
reformer Jan Hus exerted increasing influence on all areas of social, eco-
nomic, and political life in the Kingdom of Bohemia and consequently also
impacted the neighboring regions of Austria and Hungary.19 In his sermons,
6 Elisabeth Gruber

Jan Hus criticized, among other things, the material wealth of clerics,
demanded fundamental reform of the Roman Catholic Church, and objected to
the distribution of indulgences. The call to celebrate the Eucharist sub utraque
specie, that is, in both kinds, made administering wine from the chalice to
laypeople at communion the most important symbol of the movement. As a
recognized theologian and sometime rector of Charles University (founded in
Prague in 1348), Hus’s ideas found great resonance in large parts of Bohemia
and Moravia, but were completely rejected by the Church. At the Council of
Constance (1414–1418), where he was ultimately called on to state his posi-
tion, he did not retract his teachings. His execution in 1415 triggered a series of
riots and verbal and military conflicts which led to the so-called Hussite wars
(1419–1434). Chronicles proved to be an important medium to spread the new
ideas. The “Hussite Chronicle” of Laurentius von Březová (d. after 1437), for
example, describes the events of the years 1414 to 1421 from the moderate
Hussite perspective of a rich, university-educated citizen of Prague, a member
of the lesser aristocracy who worked in the administration of Prague. It is
assumed that he was a notary in the New Town of Prague chancery.20
It eventually took a compromise to end the conflict and the more moder-
ate Hussites (called Utraquists) found political recognition. Not only were
the ecclesiastical and aristocratic figures of Bohemia and Moravia materially
affected, but the towns particularly were affected. When towns adopted the
Hussite party some residents refused to join, creating political and religious
upheavals that resulted in the flight or expulsion of town citizens who refused
to convert to the new faith. Often these were wealthy German-speaking citi-
zens of the towns who were involved in international trade.21 In the border
regions, in contrast, the Catholic-oriented royal towns functioned as links
between the Hussite interior and Catholic countries abroad. In 1424, for
example, the town council of České Budějovice was granted the right to con-
centrate the wine trade under its control and thus to monopolize the import
of an important trade good in economic exchanges with Austria. The same
applied to the west Bohemian town of Plzeň, which likewise was able to build
on its position as a trading partner for precious metals.22 Nonetheless, the
towns of most affected regions suffered during the military conflicts, which
they had to finance, as well as being subject to numerous political and social
restrictions. Noticeable economic stabilization began only toward the end of
the fifteenth century. The regions surrounding Bohemia and Moravia also
suffered, sometimes substantially, as a result of these conflicts, and there,
too, it took until the end of the century for the political situation to stabilize.
Various structural changes and their social, political, and cultural effects
between the fifteenth and seventeenth centuries, such as the Reformation
and Counter-Reformation, the influence of the Habsburg monarchy on the
Bohemian lands, and changing global conditions, such as the discovery of
 Towns in Neighboring Regions 7

the Americas had a lasting impact on the towns of East Central Europe.23
Whereas the establishment of towns in the middle and late medieval period
served to secure dominion and stabilize political interests, this changed in
early modern times. Many towns lost their political influence and in many
cases their importance was reduced to supplying regional markets.24
Nonetheless, a large number of Bohemian towns were able to preserve
their multidenominational character and developed different models for
denominational coexistence within the town. The influence of the education
system should not be underestimated. Numerous schools established for the
various denominations meant there was active engagement with denomina-
tional diversity. Thus, in the towns of Prague at the end of the sixteenth cen-
tury there were seventeen Latin schools, one Utraquist university (Collegium
Carolinum), and one Jesuit third-level college (Collegium Clementinum).25
This not only helped to secure the organizational aspects of the denomina-
tions, but also to establish its position in the town and confirm this position
in relation to the ruler. How the respective denominations were able to assert
their positions depended heavily on control within the sphere of power asso-
ciated with the town administration.26 As denominational differences grew at
the turn of the seventeenth century, so did religious-political tensions within
town communities. In České Budějovice, South Bohemia, for example, the
majority of inhabitants belonged to the Catholic Church both during the
time of the Hussite conflicts and under the influence of the Reformation, but
members of the Utraquist denomination were accepted with equal rights.
With increasing anti-Reformation sentiments, the multidenominational coex-
istence that had been so easy-going for so long was restricted step by step.
The Catholic town administration of České Budějovice resolved to deny non-
Catholics full citizenship rights, including the right to participate actively in
the town council, to stop Utraquist christenings and weddings, and ultimately
to prohibit Utraquist burials in the town cemetery.27
The linguistic, cultural, political, and economic profile of the towns in
Central Europe changed considerably in the course of the early modern
period. Economic stagnation, the religious-political upheaval of the Counter-
Reformation, and the associated emigration of Protestant citizens weakened
the economy and in this context the opportunities for towns to influence
political events suffered. The greatest changes, however, were brought by the
Counter-Reformation itself and the accompanying military conflicts. While
at the end of the sixteenth century Emperor Maximilian II had approved free-
dom of religion in the lands of the Habsburg monarchy, including Upper and
Lower Austria and later also Bohemia, which made it possible for Protestant
churches and school systems to be set up, this policy ended with the traumatic
experience of the Battle of White Mountain in 1620, which the Catholics
won. Maximilian’s successors, first Matthias and then Ferdinand II (who had
8 Elisabeth Gruber

been confirmed as Bohemian king in 1617), refused to confirm these conces-

sions and slipped into growing antagonism with the Protestant estates. Ferdi-
nand’s explicit, Counter-Reformation politics led Protestant families to fear
that their political freedom would also be curtailed. As a protest against this
increasing limitation and restriction of freedom of religion and the accom-
panying political strictures, delegates of the Protestant estates of Bohemia
threw the royal governors in Prague out of a window of Prague Castle after
an improvised show trial (known as the “Prague defenestration”). This upris-
ing of the Bohemian nobles also marked the beginning of the Thirty Years’
War; the subsequent military conflicts affected large parts of Europe and are
seen by researchers as both a conflict about the hegemony of the Holy Roman
Empire and Europe as well as a religious war. The defeat of the Bohemian
Confederation at the Battle of White Mountain was followed by the execu-
tion of twenty-seven nobles and burghers involved in the uprising in Prague.
A large amount of real estate was confiscated from Protestant nobles and
given to Catholic nobles in return for their services in the war and followers
of Protestant denominations were forced to emigrate. These political events
affected aristocratic and urban socio-political structures equally. Protestant
preachers and Protestant members of town administrations, mayors, town
judges, and town councilors alike were relieved of their duties and replaced
by representatives loyal to the territorial lords and the Catholic faith. The emi-
gration of Protestant bourgeoisie and aristocracy meant a loss of financial and
economic potential for both Austrian and Bohemian lands.28
The Jesuits led the efforts to re-Catholicize the territories in Austria and
Bohemia that had been subject to Protestant influence.29 In many towns in
the region, Jesuit colleges were established as an important instrument of
the Counter-Reformation from the middle of the sixteenth century on, for
example in Vienna, Prague, Olomouc, Brno, Jihlava, Kutná Hora, Český
Krumlov, Jindřichův Hradec, Linz, and Krems.30 The revival of popular piety
also played a significant role in Catholic reform efforts.31 Pilgrimages, pro-
cessions, belief in miracles, the Trinity, and the worship of saints flourished,
as revealed in the numerous pilgrim movements and proliferation of sacred
places, such as the pilgrimage to worship the Virgin Mary at the Holy Moun-
tain in Bohemian Příbram or the Virgin Mary in Lower Austrian Mariazell,
and the pilgrimage to the Marian Hill in Levoča.
In the first third of the sixteenth century the position of towns changed
fundamentally from the perspective of territorial dominion in the regions
held by the Habsburg dynasty. The formerly relatively balanced relation-
ship between territorial dominion and towns shifted in favor of the central
territory. The towns saw their privileges of autonomous self-administration
increasingly revoked and integrated into larger political structures. Likewise,
the purpose of town institutions changed. Offices for town self-administration
 Towns in Neighboring Regions 9

now served the expansion of the rulers’ power. The (Protestant) royal free cit-
ies of Upper Hungary were an exception; they were largely able to preserve
their status until the second half of the seventeenth century.32
During the late medieval and early modern period, urban communities in
the neighboring regions of Austria, Bohemia, Moravia, and the Carpathian
Basin were constantly challenged by external and internal forces—chang-
ing political, economic, and religious trends in the social environment. Each
town had to work out for itself a modus vivendi as a community in order to
achieve and maintain a sustainable communal coherence. It was important
to conceive, build, and represent the town as a stable and united community
that provided its citizens with a secure place to live and sufficient resources.
Urban communities promoted internal cohesion by applying varying ideal
models of communal life that were reiterated in various forms of symbolic
communication in urban space. Seen from this perspective, a wide range of
urban phenomena from the building of town halls, securing town privileges,
making political decisions, taking legal measures to protect and manage com-
munal foundations, fostering commemorative festivities and local memorial
practices, decorating public buildings, commissioning artworks and monu-
ments, and keeping archival records were all meaningful indications of the
process of building communities and adapting identities in towns of this
region in Central Europe.

NOTES

1. Detailed descriptions of the respective aspects and issues are available for
almost all the regional contexts mentioned. For a comparative approach, see, for
example, Jaroslav Miller, Urban Societies in East-Central-Europe 1500–1700
(Ashgate: Aldershot, 2008); for the historical regions of Bohemia and Moravia, see
Město v převratech konfesionalizace v 15. až 18. století, stati a rozšířené příspěvky
z 31. vědecké konference Archivu hlavního města Prahy, uspořádané ve spolupráci
s Historickým ústavem Akademie věd ČR, v. v. i., a Institutem mezinárodních studií
Fakulty sociálních věd Univerzity Karlovy ve dnech 9. a 10. října 2012 v Clam-
Gallasově paláci v Praze, ed. Olga Fejtová (Prague: Scriptorium, 2014), with English
abstracts; for an overview of the Hungarian towns, see Pál Engel, The Realm of St.
Stephen. A History of Medieval Hungary, 895–1526 (London: I. B. Tauris, 2001),
esp. 244–266, and for the Austrian Danube region, see Peter Csendes, “Urban Devel-
opment and Decline on the Central Danube, 100–1600,” in Towns in Decline, AD
100–1600, ed. Terry R. Salter (Ashgate: Aldershot, 2000), 137–153.
2. Klaus Schreiner, “Die Stadt des Mittelalters als Faktor bürgerlicher Identitäts-
bildung. Zur Gegenwärtigkeit des mittelalterlichen Stadtbürgertums im historisch-
politischen Bewußtsein des 18., 19. und beginnenden 20. Jahrhunderts,” in Stadt im
Wandel. Kunst und Kultur des Bürgertums in Norddeutschland 1150–1650, vol. 4, ed.
Cord Meckseper (Stuttgart: Cantz, 1985), 517.
10 Elisabeth Gruber

3. Daniela Saxer, Die Schärfung des Quellenblicks. Forschungspraktiken in der

Geschichtswissenschaft 1840–1914 (Munich: Oldenbourg De Gruyter, 2014), esp.
43–94. Research for many of the contributions collected in this volume used collec-
tions of sources that originated in the nineteenth century.
4. For an overview, see Peter Johanek, “Stadtgeschichtsforschung—ein halbes
Jahrhundert nach Ennen und Planitz,” in Europäische Städte im Mittelalter, eds.
Ferdinand Opll and Christoph Sonnlechner (Innsbruck: Studien, 2010), 45–92;
Ferdinand Opll, “Zur österreichischen Stadtgeschichtsforschung,” in Bilanz und Per-
spektiven, in Stadt und Region. Internationale Forschungen und Perspektiven. Kol-
loquium für Peter Johanek, eds. Heinz Duchhardt and Eduard Reininghaus (Cologne:
Böhlau, 2005), 43–72; Josef Žemlicka, “Die mittelalterliche Stadt in Böhmen und
Mähren als Objekt der mediävistischen Forschung,” in Bilanz und Perspektiven, in
Stadt und Region, 127–138.
5. For example, see Katalin Szende, “Continuity and Change in the Urban Net-
work of Hungary in the Early Angevin Period,” Banatica 26, no. 2 (2016): 53–73.
6. Szende, “Continuity and Change,” 67–69.
7. Katalin Szende, “Towns Along the Way. Changing Patterns of Long-Distance
Trade and the Urban Network of Medieval Hungary,” in Towns and Communication.
Communication between Towns. Proceedings of the meetings of the International
Commission for the History of Towns, London 2007–Lecce 2008, vol. 2, eds. Hubert
Houben and Kristjan Toomaspoeg (Lecce: Mario Congedo, 2011), 161–226.
8. Miller, Urban Societies, 64.
9. Szende, “Continuity and Change,” 66.
10. Peter Csendes, “Urban Development and Decline,” 137–153. We speak of
ducal or royal towns.
11. Szende, “Continuity and Change,” 56.
12. The first legal instructions which concerned the administration of mining the
ore, the rights and duties of the persons entrusted with the administration, and the
procedural law are laid out in the town law of the mining town. Around 1300 King
Wenceslas II of Bohemia had a separate Mining Legal Code drawn up, the ius regale
montanorum, which became the basis for many European mining towns (Kutná Hora,
Banská Štiavnica, Opava, etc.). At the end of the fifteenth century, some rules were
adopted in new mining codes, for example, that for the silver mines in Bohemian
Český Krumlov. In the mid-sixteenth century, King Wenceslas II’s mining law was
translated into Spanish as a model for the mining laws in Spain and the new over-
seas colonies. Cf. on this Szende, “Continuity and Change,” 70–73, esp. 72. For the
example of Kremnica, see Martin Štefánik, “The Kremnica Town Book of Accounts.
The Economy of a Mining and Mint Town in the Kingdom of Hungary,” in Money
and Finance in Central Europe during the Later Middle Ages, ed. Roman Zaoral
(Basinstoke: Palgrave Macmillan, 2016), 42–57. For Hungary, see Boglárka Weisz,
“Mining Town Privileges in Angevin Hungary,” The Hungarian Historical Review ns
2 (2013): 288–312.
13. Zdeněk Šimeček, “Eisen im Handel der oberösterreichischen Kaufleute nach
Böhmen im 15. und 16. Jahrhundert,” in Stadt und Eisen, ed. Ferdinand Opll (Linz:
Österreichischer Arbeitskreis für Stadtgeschichtsforschung, 1992), 207–218.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän katsoi minuun kierosti silmälasiensa lävitse, tutkiakseen
ranskalaisella viekkaudella ajatukseni, ennenkun vastasi.

»Hm. Tietysti meillä on huoneita; mutta monsieurin tapainen mies

tuskin tahtoisi…»

»Tavat eivät aina ole suhteelliset rahakukkaron kanssa»,

huomautin.

»Se on totta», sanoi hän hymyillen ja maisteli viiniänsä.

»Monsieur haluaa siis huonetta?»

»Voinhan katsoa, mitä teillä on tarjottavana.»

»Monsieur ymmärtää», selitti hän, »että tämä on hyvä

kaupunginosa, ja meidän huoneemme eivät ensinkään ole tavallista
lajia, ei, ne ovat paljon paremmat! Ne ovat hyvin haluttuja — meillä
on vain yksi huone vapaana tällä kertaa — niin, enkä ole aivan
varma, onko sekään enää vapaana. Kutsun vaimoni.»

Hän huusi vaimoansa, joka seisoi valvomassa tarjoilupöydän

takana, ja esitti madame Jourdainin minulle. Tarjosin hänelle lasin.

»Tämä monsieur etsii huonetta», aloitti hän. »Onko se toisessa

kerroksessa pihan puolella oleva huone vielä tyhjänä, Cécile?»

Hänen vaimonsa mietti hetkisen ja katseli minua terävillä pienillä

silmillään.

»En tiedä oikein», sanoi hän vihdoin. »Meidän täytyy kysyä

monsieur
Bethunelta ensin. Hän sanoi, että hän ehkä tarvitsisi sen uudelleen.
Hän on maksanut siitä viidenteentoista päivään asti.»

Se säpsäytti minua, tämä nimi. Ajattelin, että oli taottava raudan

kuumana ollessa ja että viisainta oli esiintyä rohkeasti; sillä jos he
saisivat aikaa puhua vainoojani kanssa, niin en saisi koskaan niitä
tietoja, joita olin etsimässä.

»Juuri monsieur Bethunen kautta olen saanut teidän osoitteenne»,

sanoin rohkeasti. »Hän sairastui pahoin aamulla, sydän,
tiedättehän…»

Kopautin rintaani.

He nyökäyttivät, mutta katsoivat minuun silti epäilyksestä siristävin

silmin.

»Niin, tiedän, monsieur», sanoi Jourdain, »meille ilmoitettiin heti

sairaalasta».

»Se ei ole ensimmäinen kohtaus», jatkoin edelleen

välttämättömyyden pakottamalla julkeudella. »Hänellä on ollut
sellaisia ennenkin, vaikkei koskaan niin vakavalaatuisia kuin tämä.»

He nyökkäsivät taas osaaottavasti. Selvästi vuokralainen oli tehnyt

hyvän vaikutuksen heihin.

»Niin että hän tietää nyt vihdoinkin», jatkoin kuten ennen, »että
hänen tilansa on paljon huolestuttavampi, ja aikoo viipyä sairaalassa
muutamia päiviä, kunnes on täysin tointunut. Voinhan sillä aikaa
ottaa toisessa kerroksessa pihan puolella olevan huoneen, joka oli
naisilla.»
 Viimeiset sanat lausuin teeskennellyllä välinpitämättömyydellä,
ilman että olisin silmääkään räpäyttänyt, vaikka vapisin sisällisesti,
sillä panin niillä sanoilla kaikki peliin. Mutta jo seuraavana hetkenä
hengitin keveämmin. Huomasin, että olin osunut maaliin ja että
heidän epäluulonsa katosi.

»He eivät luonnollisesti tule takaisin», lisäsin, »ainakaan ei pitkään

aikaan, niin että hän ei voi enää käyttää huonetta. Tänään on
neljästoista päivä — minä voin sitten muuttaa huomenna.» He
vaihtoivat silmäyksiä, ja madame Jourdain nousi ylös.

»Kuten tahdotte, monsieur», sanoi hän. »Olkaa hyvä ja tulkaa

katsomaan huonetta.»

Hyvän onnen ilosta puolihuumaantuneena seurasin häntä portaita

ylös.
Hän avasi erään oven ja sytytti kaasuliekin seinänviereen.

»Olen varma siitä, että tulette pitämään huoneesta, monsieur!

Kuten näette, se on suuri ja hyvin mukava.»

Huone oli todellakin suuri ja hyvin kalustettu. Vuode oli

jonkinlaisessa sänkykomerossa ja sen edessä oli kylpyhuone,
odottamaton ylellisyys! Mutta eräs asia oli minusta kummallinen.
Ikkunat olivat varustetut paksuilla luukuilla, jotka olivat suljetut
sisäpuolelta, ja haat olivat lukitut munalukoilla.

»Luonnollisesti haluan saada ikkunat auki», huomautin. »Ovatko

ne teillä aina tuolla tavoin suljetut.»

Hän epäröi sekunnin ajan ja näytti vähän neuvottomalta.

 »Niin, nähkääs, minä sanon miten se oli», selitti hän vihdoin.
»Monsieur Bethune on itse pannut niihin munalukot, sillä hän
pelkäsi, että hänen sisarparkansa heittäytyisi ulos pihalle, joka on
kivetty, ja silloin hän olisi tietysti loukannut itsensä kuoliaaksi. Hän oli
hyvin pahassa pulassa muutamia päiviä, raukka. Minä olin oikein
iloinen, kun he veivät hänet pois, sillä paljas ajatuskin hänestä teki
minut murheelliseksi. Huomisaamuna avaan ikkunat ja tuuletan
huoneen kunnollisesti.»

»Siitä tulee hyvä», sanoin niin huolettomasti kuin voin. Tiesin

tehneeni sattuman avulla uuden havainnon, vaikka minulla ei vielä
ollut aavistusta sen laajuudesta ja merkityksestä. »Mitä te vaaditte
huoneesta?»

»Kymmenen dollaria viikolta, monsieur», vastasi hän ja katsoi

minuun silmiään siristäen.

Tiesin, ettei se ollut sen arvoinen, ja muistaen osani, peräydyin

ensimmäisestä aikeestani päättää kauppa.

»Se on liian paljon», sanoin epäröiden. »Eikö teillä ole

huokeampia huoneita, madame Jourdain?»

»Tämä tässä on ainoa huone, joka nyt on vapaana, monsieur»,

vakuutti hän.

Menin ovea kohti vähän huoaten.

»Pelkään, etten voi ottaa sitä», sanoin.

»Monsieur ei ymmärrä», intti hän. »Siihen hintaan tulee aamiainen

myös, nähkääs.»
 »Ja päivällinen?»

Hän oli kahden vaiheella ja katsoi taaskin terävästi minuun.

»Dollarilla lisää tulee päivällinenkin.»

»Olkoon menneeksi, madame!» huudahdin. »Maksan yhden viikon

etukäteen.» Suoritin summan heti. »Mutta», lisäsin sitten,
»muistakaa tuulettaa huone hyvin huomenna, täällä on niin
ummehtunutta. Vaikka toisaalta Bethune teki luonnollisesti oikein
varoessaan, ettei hänen sisarensa tekisi itselleen mitään pahaa.»

»Niin», vastasi hän nyökäyttäen päätään pistäessään huolellisesti

ja ahnein ilmein rahat vanhaan kukkaroonsa. »Niin — se oli niin
äkillistä hänelle — kaiketikin se oli äidin poismatkustaminen, joka
sen sai aikaan, niin luulen.»

Nyökkäsin miettiväisenä.

»Kun he ensin tulivat tänne, kuusi viikkoa sitten, niin oli hän aivan
terve. Mutta sitten hänen äitinsä sai jonkun paikan ja muutti pois; ja
sen perästä hän ei mennyt koskaan ulos, vaan istui täällä ja itki tai
ravisteli ovia ja ikkunoita. Hänen veljensä oli aivan epätoivoinen
hänen suhteensa — hän ei antanut kenenkään muun hoitaa häntä.
Mutta toivoakseni hän on nyt jo terve, lapsi raukka, sillä nyt hän on
äitinsä luona taas.

»Tuliko äiti noutamaan häntä?» kysyin.

»Kyllä, vähän enemmän kuin viikko sitten, ja he lähtivät yhdessä.

Tähän aikaan he ovat kyllä taas kotona rakkaassa Ranskassa.»
 Olin näyttävinäni henkilöltä, johon asia ei lainkaan kuulunut, sillä
pelkäsin, että kasvojeni ilme ilmaisisi minut. Salamannopeasti
ymmärsin kaikki. Ei ollut enää mitään asiaa koskevaa, josta madame
Jourdain olisi voinut minulle kertoa.

»Niin», toistin koettaen tehdä ääneni vakavaksi. »Niin, rakkaassa

Ranskassa!»

»Monsieur Bethune on itse ollut poissa viikon ajan», lisäsi hän

»liikeasioissa. Hän ei ollut varma tulisiko enää takaisin, mutta maksoi
kuitenkin meille viidenteentoista päivään asti.»

Nyökkäsin hänelle.

»Niin, huomenna siis muutan.»

»Laitan sen kuntoon, monsieur.»

Hetkisen olin kahden vaiheella. Käyttäisinkö hyväkseni valokuvaa?

Oliko se välttämätöntä? Miten selittäisin, että se oli minun
hallussani? Enkö jo tiennyt kaikkea, mitä madame Jourdain voi
sanoa minulle? Menin portaita kohti.

»Nyt minun täytyy mennä», sanoin, »minulla on vähän asioita

toimitettavana».

Ja me laskeusimme alakertaan yhdessä.

Ravintola oli juuri täyttymäisillään päivällisvieraiden sekalaisella

joukolla, mutta pysähdyin ainoastaan vaihtamaan päännyökkäyksen
monsieur Jourdainin kanssa ja riensin sitten pois. Pakolaiset olivat
luonnollisesti käyttäneet ranskalaista höyrylaivalinjaa, ja kiiruhdin
Morton kadulle, jonka päässä ranskalaisen linjan laituri oli. Erästä
höyrylaivaa lastattiin juuri parhaallaan matkalle lähtöä varten, ja
laiturikatos oli vielä avoinna. Eräs virkamies näytti minulle
purjehduslistaa, ja silmäys siihen vahvisti arveluni. Torstaina
huhtikuun kolmantena päivänä kello kymmenen oli La Savoie
lähtenyt Hovreen.

»Saanko nähdä La Savoien matkustajaluetteloa?» kysyin.

Hän antoi sen minulle.

Luonnollisesti en odottanutkaan löytäväni neiti Holladayn nimeä

siitä, mutta kuitenkin toivoin tarkastuksen palkitsevan vaivan, enkä
siinä erehtynytkään. Eräällä rouva G. R. Folsomilla kahden
tyttärensä kanssa oli loistohytti 436, 438, 440; höyrylaivayhtiön
luettelosta, joka minulle annettiin, näin sitäpaitsi nuoremman tyttären
nimen perään merkittynä sanan »sairas».

»La Lorraine lähtee kai ylihuomenna, vai kuinka?» kysyin.

»Niin, sir.»

»Ovatko kaikki paikat jo myydyt?»

»Ei, vuodenaika on vielä liian varhainen.» Ja hän otti esiin hyttien

luettelon ja näytti minulle niitä, jotka olivat vapaita. Valitsin
kaksoishytin ulkosivulta ja maksoin puolen lipun hinnan varatakseni
sen.

Ei ollut enää mitään tekemistä tänä iltana, sillä katsahtaessani

kelloon huomasin olevan jo myöhän. Tultuani ulos laiturikatoksesta
tunsin äkkiä olevani sekä nälkäinen että väsynyt, niin että otin ajurin
ja ajoin suoraan kotiin. Kylpy ja pieni päivällinen virkistivät minua
jälleen ja lopuksi istuuduin piippuineni levossa muistelemaan'päivän
tapauksia.

Olin kieltämättä edistynyt. Ei ollut epäilemistäkään ettenkö ollut

päässyt pakolaisten jäljille; olin saanut selon kaikesta, jota olin voinut
toivoa saavani. Ja sittenkin oli iloni lyhytaikainen. Vaikka olinkin
heidän jäljillään, niin kuinka paljon lähempänä olin itse asiassa
onnistumista? Tiesin heidän lähteneen Ranskaan, mutta mihin
osaan Ranskaa? He nousisivat maihin Hovressa — miten voisin,
tultuani parin viikon perästä Hovreen, saada selon minne päin he
olivat siitä lähteneet? Oletetaan, että he olivat matkustaneet Pariisiin,
joka oli uskottavinta, niin kuinka voin toivoa saavani heistä siellä
milloinkaan tietoa? Ja jospa vielä olisin tiedonkin saanut, niin miten
ennättäisin estää Martignyn toteuttamasta suunnitelmiaan? Pääni
meni pyörälle ajatellessani sitä tehtävää, joka nyt oli edessäni —
tavoittaa kolme henkilöä suuressa Ranskassa! Mutta ehkäpä se ei
kaikissa tapauksissa ollut »kovin suuri». Luultavasti olivat nuo naiset
jostakin niistä kaupungeista, joissa Holladay vaimoineen oli käynyt
Ranskassa oleskellessaan. Mitä kaupunkeja ne olivat, sitä en minä
luonnollisesti tiennyt, mutta sittenkin olin varma siitä, että keksisin
jonkun keinon niiden selville saamiseksi. Se oli oleva tehtäväni
seuraavana päivänä.

Puoli tuntia kului, ja istuin vielä turhissa mietteissä, katseeni

seuratessa sinisiä sikaarinsavun ylöskohoavia renkaita. Sillä olin
yhtä kaukana arvoituksen ratkaisusta kuin ennenkin. Keitä olivat
nämä ihmiset? Mikä heidän tarkoituksensa oli? Miten he olivat
voineet voittaa neiti Holladayn puolellensa kuuntelemaan
houkutusta, seuraamaan heitä, pakenemaan ystäväinsä luota —
ennen kaikkea päällikköni Roycen luota? Miten olivat he voineet
saada aikaan sellaisen muutoksen hänessä Roycea kohtaan? Taikka
olivatko he todellakin vieneet hänet pois vastoin tahtoaan? Oliko
todellakin vaara uhkaamassa, vaara, että hän samoin kuin isänsäkin
joutuisi heidän konnamaisten suunnittelujensa uhriksi? Kuka oli
Martigny? Ja ennen kaikkea, mikä oli tämän salahankkeen
tarkoituksena? Mitä hän toivoi hyötyvänsä? Mitä ajoi hän takaa?
Mikä oli se korkea tarkoitusperä, jonka eteen hän niin paljon näki
vaivaa?

Näihin kysymyksiin en voinut löytää oikeaa vastausta; harhailin

vielä pimeydessä, ja pelkässä neuvottomuudessa panin vihdoin pois
piipun, sammutin valon ja menin levolle.
XIII

Matkalla

Grahamin onnentoivotukset seuraavana aamuna ihan yllättivät

minut.

»En odottanut milloinkaan sellaista perinpohjaista ja nopeata

edistymistä, herra Lester», sanoi hän lämpimästi. »Olette suorittanut
suurtyön!»

Viittasin hänelle, että kun kaikki kävi ympäri, niin menestykseni oli
vain sattuman tulos. Jos olisin todellakin ollut terävä-älyinen, niin
olisin heti ymmärtänyt tuon asemasillalla tapahtuneen äkillisen
sairastumisen merkityksen, kiiruhtanut takaisin paikalle ja seurannut
Martignya — kuten häntä vielä ajatuksissani kutsuin — sairaalaan
hankkiakseni mahdollisesti hänen alkuperäisen osoitteensa. Jos
sallimus ei olisi suosinut minua, niin olisin ollut yhtä kaukana
arvoituksen ratkaisusta kuin ennen. Minä ihan värisin ajatellessani,
miten heikosta langasta voittoni oli riippunut.

Mutta Graham ei halunnut kuullakaan minua; hän selitti, että

ihmistä on arvosteltava hänen toimiensa mukaan ja että hän
arvosteli minua ponnistusteni tulosten mukaan.

»Otetaanpas selvä, miten ystävämme voi!» sanoi hän vihdoin ja

soitti sairaalaan.

Vastaukseksi tiedusteluumme ilmoitettiin, että potilas oli terveempi,

mutta ei pääsisi sängystä kahteen kolmeen päivään.

»Jourdainin väki kertoo hänelle kyllä, että olen ollut heidän

luonaan», sanoin. »He alkavat epäillä, ettei kaikki ole oikein, kun en
tule tänään takaisin — vaikka toisaalta voivathan he myöskin odottaa
minua pari päivää — heillähän on rahojani, ja yksi päivä on kaikki
mitä minä tarvitsen. On sitäpaitsi mahdollista, etteivät he puhu
asiasta mitään. He eivät hyödy siitä mitään — muuten heillä ei
varmaan ole mitään tekemistä salajuonen kanssa. Joka tapauksessa
en ole heidän ylettyvissään huomenna.»

Graham nyökäytti päätään.

»Niin, se on selvästi seuraava askel. Teidän on seurattava heitä

Ranskaan, mutta mistä paikoista Ranskassa etsitte heitä? Sitä en
ole ennemmin ajatellut. Vasta nyt luulen varsinaisen etsimisen
alkavankin. Pidin mahdottomana saavuttaa sitä tulosta, jonka te jo
olette saavuttanut, mutta se näyttää nyt helpolta tämän uuden
tehtävän rinnalla.»

»Niin», myönsin, »on koetettava saada selvä, minne naiset ovat

lähteneet, ja toivoakseni voi Rogers auttaa meitä siinä. Uskoni on,
että he ovat jossakin niistä kaupungeista, joissa Holladay kävi
oleskellessaan ulkomailla, ja Holladayn on täytynyt olla enemmän
taikka vähemmän yhteydessä konttorinsa kanssa siihen aikaan.»
 Päällikköni hypähti seisomaan ja otti hattunsa.

»Juuri niin, niin!» huudahti hän. »Se perustelu ei ainakaan riipu

mistään hyvästä onnesta, Lester! Tulkaa, minä seuraan teitä!»

»Pelkään, vain», lisäsin mennessämme yhdessä alas, »että

etsiskely johtaa Pariisiin, sillä Martigny on pariisilainen».

»Ja löytää joku henkilö Pariisista…»

En vastannut; purin ainoastaan hampaitani ja sanoin itsekseni

sadannen kerran, että minun täytyi onnistua.

Rogers oli edelleen hoitanut jokapäiväisiä liiketehtäviä isäntänsä

kuoleman jälkeen ja valvoi, että kaikki laskut tulisivat perityiksi sekä
piti huolta niistä moninaisista pikkuseikoista, joista oli huoli pidettävä
ennenkuin liike voi lakata. Tapasimme hänet yksityiskonttorissa ja
puhuimme hänelle heti asiamme.

»Niin, luonnollisesti herra Holladay oli yhteydessä konttorin

kanssa», sanoi hän. »Katsokaamme päivämääriä.»

»Jos alkaisimme tarkastaa kirjeenvaihtoa ensimmäiseltä

puolivuodelta vuonna 1876», esitin.

Hän otti esiin kirjesäiliön tältä ajalta ja tarkisti kirjeet.

»Niin, tässä ne ovat», sanoi hän hetken kuluttua. »Tammikuussa

hän kirjoittaa Nizzasta, jossa he näyttävät viipyneen myöskin helmi-
ja maaliskuun. Huhtikuun puolivälissä lähtivät he pohjoiseen — tässä
on kirje päivättynä Pariisissa huhtikuun 19 päivänä — ja Pariisista
menivät he erääseen Etretat nimiseen paikkaan. Siellä he viipyivät
touko-, kesä- ja heinäkuun ajan. Kaikki nämä kirjeet ovat niiltä ajoilta.
Otanko esille uuden nipun?»

»Ei, kiitos», vastasin, »mutta pyytäisin teitä tekemään luettelon

kaikista paikoista, joissa Holladay oleskeli koko ulkomailla olonsa
aikana ja lähettämään sen konttoriimme ennen iltaa, ei
myöhemmin.»

»Kyllä», sanoi hän, sitten hyvästelimme ja poistuimme.

»Mutta miksi ette antanut hänen tarkastaa pitemmälle?» kysyi

Graham ulosmennessämme.

»Siksi, että luulen löytäneeni paikan», vastasin. »Ettekö

huomannut — se aika, jolloin he oleskelivat Etretatissa, on juuri neiti
Holladayn syntymäaika, ja olen varma siitä, että näillä ihmisillä on
jotakin sen kanssa yhteistä. Meidän on haettava kartalta Etretat.»

Teimme niin, heti kun olimme tulleet takaisin konttoriin, ja saimme

selville, että se oli pieni kalastus- ja kylpypaikka Englannin kanavan
rannalla, ei kaukana pohjoiseen Hovresta.

»Arvelen, että kun lapsen syntymisen aika läheni», sanoin,

»matkusti Holladay vaimoineen Pariisiin hankkimaan ehkä kokeneen
lääkärin apua taikka ehkä sairaanhoitajaa tai liinavaatteita tai muuta
sellaista. Kun se oli tehty, he jatkoivat matkaansa Etretatiin, jossa he
kenties olivat olleet jo ennenkin ja tiesivät sen olevan hiljaisen ja
rauhallisen paikan, jossa oli vahvistava ja hyvä ilmanala — juuri
sellainen paikka, jota he aivan luonnollisesti halusivat. Täällä syntyi
tyttö, ja täältä, siitä olen vakuutettu, tulemme löytämään arvoituksen
avaimen, vaikka en nyt voi arvioida, miten asia sittemmin kehkeytyy.
Mutta minulla on muuan aavistus — naurakaa vain jos haluatte —
minulla on aavistus siitä, että löydän Etretatista etsimäni
johtolangan.»

Kun nyt muistelen noita sanoja, tuntuu minusta siltä kuin en olisi
ollut aivan vähän narrimainen ja itseeni luottava; mutta kun katsoo
tulosta… No niin, missään tapauksessa ei päällikölläni ollut halua
nauraa, vaan hän istui muutamien silmänräpäysten ajan syviin
ajatuksiin vaipuneena.

»En epäile, etteikö perustelunne ole oikea», sanoi hän vihdoin.

»Olipa miten oli, joka tapauksessa luotan teidän kokemukseenne,
varsinkin kun minulla itselläni ehdottomasti ei sitä ole tällaisissa
asioissa. Minun ei tarvitse sanoa, että minulla on rajaton luottamus
teihin. Järjestän heti niin, että saatte rahojennostovaltuuden, niin
ettei teidän tarvitse kärsiä rahanpuutetta — sanommeko viisituhatta
dollaria aluksi?»

Änkytin jotakin, että mielestäni siinä oli enemmän kuin tarpeeksi,

mutta hän keskeytti minut viittauksella.

»Saatte nähdä, että ulkomaanmatkat maksavat enemmän kuin

luulettekaan», sanoi hän. »Ja voihan tapahtua, että rahoista on teille
aineellista hyötyäkin tiedusteluissanne. Teillä pitää olla kaikkea mitä
tarvitsette, älkää siis säästäkö! Kun tarvitsette lisää, niin älkää
epäröikö kääntyä puoleemme!»

Kiitin häntä ja olin juuri ottamaisillani hyvästit, sillä minulla oli

vähän matkatavaroiden järjestämistä ja yksityisasioita hoidettavana,
kun tuli kirje tohtori Jenkinsonilta. Graham hymyili sitä lukiessaan.

»Royce on parempi», sanoi hän, »paljon parempi. Hän kysyy teitä,

ja Jenkinsonin mielestä olisi hyvä, jos menisitte hänen luokseen,
varsinkin jos teillä on hyviä uutisia mukananne.»

»Juuri niitä, niin!» huudahdin. »Kaikessa tapauksessa minun on

mentävä sanomaan hänelle jäähyväiset.»

Ja puolen tunnin kuluttua minut vietiin Roycen huoneeseen. Hän

oli puoleksi makaavassa asennossa suuressa lepotuolissa ja näytti
kalpealta ja heikolta, mutta sai väriä niin pian kuin näki minut ja
ojensi minulle innokkaasti kätensä.

»En voinut kauemmin odottaa, Lester», alkoi hän. »Minusta tuntuu

siltä kuin olisi kulunut kokonainen ihmisikä siitä kun olen nähnyt
teidät. Olisin lähettänyt noutamaan teitä jo ennemminkin, mutta
tiesin, että aikanne oli varattu.»

»Niin», sanoin hymyillen, »aikani on ollut todellakin varattua».

»Käykää istumaan ja kertokaa!» pyysi hän. »Kaikki, joka ainoa

pikku asia!»

Ovi avautui hänen puhuessaan, ja tohtori Jenkinson tuli sisään.

»Tohtori», kysyin, »kuinka paljon voi tälle sairaalle tehdä mieliksi?

Hän pyytää minua kertomaan erään jutun hänelle.»

»Onko se hupainen?» kysyi tohtori.

»Kyllä, sangen hupainen.»

»Kertokaa sitten! Saanko viipyä ja kuunnella myöskin?»

»Kernaasti», sanoimme Royce ja minä samalla kertaa, ja tohtori

siirsi tuolinsa esiin.
 Kerroin niin lyhyesti kuin voin kaiken, mitä oli tapahtunut viimeisinä
kahtena päivänä sekä siitä sattumankaupasta, jolla olin saanut
hakemani osoitteen. Roycen katse säteili, kun olin lopettanut.

»Ja te matkustatte Ranskaan huomenna?» kysyi hän.

»Huomisaamuna, laiva lähtee kello kymmenen.»

»Minä tulen mukaanne!» virkkoi hän.

»Mutta», änkytin hämmästyneenä hänen innostaan, »onko teillä

voimia siihen? Olisin hyvin iloinen saadessani seuraa, mutta
luuletteko todellakin voivanne? Mitä sanotte, tohtori?»

Jenkinson hymyili.

»Se ei ole mikään typerä ajatus», sanoi hän. »Herra Royce

tarvitsee lepoa ja rauhaa enemmän kuin mitään muuta, ja hänen
täytyy saada viikon lepo merellä, mikä on paljon enemmän kuin hän
voi täällä saada. Hänen aivonsa eivät voi pysyä hiljaa, olisipa hän
missä tahansa. Täällä hän vain huolittelisi, mutta yhdessä teidän
kanssanne hän olisi tyytyväinen. Sitäpaitsi on hänen oltava muassa,
sillä aavistan löytöretken onnistuvan!»

Minäkin uskoin samoin; mutta Jenkinsonin sanoissa huomasin

vain sen houkuttelevan, miellyttävän optimismin, joka oli auttanut
häntä niin paljon tullakseen siksi taitavaksi lääkäriksi, joka hän oli.
Puristin taas Roycen kättä ilosta saada hänet mukaani. Mitä häneen
tulee, niin hän näytti aivan kuin muuttuneen, ja Jenkinson katsoi
häneen hiljaisen tyytyväisyyden ilmein.

»Teidän on laitettava matkatavarat kuntoon», sanoin. »Voinko

minä olla mitenkään apunanne?»
 »Ette, sairaanhoitajatar saa sen tehdä tämän tohtorin avulla»,
vastasi hän nauraen. »Teidän on pidettävä huoli omista
matkatavaroistanne ja varmaan ajateltava kaikkea muuta
mahdollista. Sitäpaitsi ei meistä kumpikaan tarvitse paljon
matkatavaroita. Älkää unohtako varata tuota toista hyttinne kojua
minulle.»

»En», sanoin ja nousin. »Tulen noutamaan teitä huomisaamuna.»

»Hyvä; olen silloin matkakunnossa.»

Tohtori seurasi minua ulos antaakseen muutamia varovaisuutta

tarkoittavia hyviä neuvoja. Royce oli vielä kaukana
parantumisestaan; hän ei saanut vaivata itseään ylenmäärin; häntä
oli niin paljon kuin mahdollista pidettävä iloisella mielellä ja hyvissä
toiveissa; ennen kaikkea hän ei saanut olla huolissaan; levollisuus ja
meri-ilma saisivat aikaan muun.

Kiiruhdin takaisin konttoriin ilmoittautuakseni viimeisen kerran

päällikölleni ja saadakseni sen otteen, jonka Rogers oli luvannut
lähettää minulle ja joka jo odotti minua työpöydälläni. Graham oli
oikein iloinen saadessaan tietää kumppaninsa tekevän minulle
seuraa, vaikka hän meidän poissaolomme vuoksi selvästi sai itse
lisätyötä. Tiedustelut vuokra-ajuritoimistoissa olivat olleet
tuloksettomat, mutta epäilin nyt, että Martigny oli itse vuokrannut
vaunut ja ehkäpä vielä itse ollut ajurina — niin helppoa ja käsillä
olevaa keinoa meidän eksyttämiseksemme vakoiluissa hän tuskin
olisi päästänyt käsistänsä.

Suoritin loppuun eräät tehtävät, jotka vielä vaativat huomiotani,

jonka jälkeen vihdoin sanoin jäähyväiset Grahamille lähtien kotiini.
Tavaroiden kuntoonlaittaminen oli pian suoritettu, ja heittäydyin
mukavaan tuoliini ajatellakseni viimeisen sikaarin kanssa asemaa.

Edellisenä päivänä olin kuullut jotakin, jota en voinut ymmärtää.

Olin saanut toteen, että kaksi naista oli sekaantuneena asiaan, ja
uskoin heidän olevan äidin ja tyttären, mutta minun oli mahdotonta
käsittää, minkä vuoksi nuorempaan heistä oli koskenut niin kipeästi
se, että vanhempi oli lähtenyt pois neiti Holladayn kanssa. Mietin
kaikin tavoin, mutta en voinut keksiä mitään uskottavaa syytä. Olihan
tosin mahdollista, että tuo nuorempi oli jo alkanut katua
osallisuuttansa salaliitossa (ei ollut epäilemistäkään, etteikö se ollut
hän, joka oli riistänyt Holladayn hengen), vieläpä, että hän oli
kieltäytynyt olemasta enää mukana hankkeessa ja että hänen
rikostoverinsa näkivät välttämättömäksi sulkea hänet sisään, mutta
sittenkin se näytti niin epätodenmukaiselta, että minun oli vaikea
uskoa sitä. Kuta enemmän punnitsin asiaa, sitä enemmän aloin
epäillä Godfreyn selityksen paikkansa pitävyyttä, vaikka minulla ei
ollut mitään muuta selitystä asetettavana tilalle; hukuin arvailujen
sokkeloihin, ja lopuksi minun täytyi luopua yrityksestä ratkaista
arvoitus ja mennä levolle.

Sopimuksen mukaan noudin Roycen, ja yhdessä ajoimme Morton

kadulle. Hänkin oli tyytynyt vain yhteen laukulliseen matkatavaroita.
Tapasimme erään merimiehen, joka kantoi ne hyttiimme, menimme
sen jälkeen ulos kannelle katselemaan viimeisiä lähtövalmistuksia.
Laiturilla vallitsi sellainen melu, jota saa nähdä vain Atlantin-laivan
lähtiessä. Viimeiset lastitavarat vietiin laivaan vimmaisella kiireellä:
laiva ja laituri olivat ahdetut täyteen kansaa, joka oli tullut
hyvästelemään ystäviään; kaksi hinaajalaivaa puhkui valtamerilaivan
vieressä, valmiina auttamaan meitä ulos virralle. Matkatoverini näytti
aivan terveeltä, ja häntä tuntui huvittavan hyörinä ja pyörinä yhtä
paljon kuin minuakin. Hän punehtui ilosta, kun sai nähdä Grahamin
tunkeutuvan luoksemme ihmisjoukon läpi.

»Oletpa kovin ystävällinen!» huudahti hän ja tarttui Grahamin

käteen. »Tiedän, kuinka paljon tekemistä konttorissa nyt on, kun me
molemmat hylkäämme sinut tällä tavoin.»

»Sh! sh!» vaiensi Graham hänet hymyillen. »Sinä tarvitset hetken

vapautta, vai kuinka? En voinut antaa sinun lähteä jäähyväisittä.
Sitäpaitsi», lisäsi hän, »sain juuri tänä aamuna tietää, että kaksi
hyvin rakasta ystävääni matkustaa tällä laivalla — rouva Kemball ja
hänen tyttärensä — Jim Kemballin leski, sinä tiedät».

Royce nyökäytti päätään. »Minäkin muistin nimen — Jim Kemball

oli ollut New Yorkin parhaita lakimiehiä kaksikymmentä vuotta sitten
ja olisi varmasti tehnyt nimensä kuuluisaksi, jollei olisi ennen
aikojaan kuollut. Olin kuullut satoja kertomuksia hänestä.»

»Esittelisin teidät mielelläni», jatkoi Graham katsellen ympärilleen

joka suunnalle. »Ah, tuolla he ovat!» ja hän veti kumppaniaan
mukanaan laivan keulaan päin.

Näin hänen kumartavan eräälle harmaapäiselle, pienelle

rouvashenkilölle sekä eräälle nuoremmalle ja pitemmälle, joka seisoi
selkä minuun päin. He tarinoivat ja nauroivat yhdessä hetkisen,
kunnes soitettiin viimeisen kerran ja laivan virkailijat alkoivat poistaa
vieraita laivasta. Suuntasin uudelleen huomioni laiturille, mutta sain
heti paikalla taas aiheen kääntyä ympäri, sillä Graham huusi minua.

»Luulin, että olimme kadottaneet teidät, hyvä Lester», sanoi hän

leppeästi. »Saanko esittää teidät rouva Kemballille ja hänen
tyttärelleen, jotka tulevat olemaan matkatovereitanne! Herra Lester
on tavattoman hauska ja kekseliäs nuori mies», lisäsi hän kääntyen
naisiin. »Antakaa hänen hauskuttaa teitä!»

Ja sen sanottuaan kiiruhti hän matkaansa ennättääkseen

rantaportaan yli, ennenkuin se vedettiin sisään.

Kumarsin rouva Kemballille ja ajattelin itsekseni, etten ollut

koskaan nähnyt rakastettavampia, miellyttävämpiä kasvoja. Hetkisen
sen jälkeen katsoin siniseen silmäpariin, jotka kerrassaan
hurmasivat minut.

»Älkäämme unohtako herra Grahamin neuvoa», sanoi hilpeä ääni.

»Siispä valmistautukaa kohtaloonne, herra Lester!»

Samassa kuului kovaa parkunaa takaani rantalaudalta, ja siniset

silmät katsoivat ohi olkapääni ylitse.

»Katsokaa», sanoi hän, »ihmisparkaa, joka näkyy tulleen liian

myöhään».

Käännyin ympäri ja katsoin rautaportaalle päin. Sen toinen pää oli

juuri heitetty irti, mutta kaksi merimiestä oli kuitenkin auttamassa
uutta matkustajaa pääsemään sille. Hän näytti heikolta ja
avuttomalta, ja he tukivat häntä, yksi kummaltakin puolelta.
Väkinäinen huudahdus nousi huulilleni saadessani nähdä hänet;
tukehdutin sen. Sillä se oli Martigny, joka oli noussut
sairasvuoteestaan seuratakseen meitä.