Four Real Four 3 1st Edition Stephanie

Brother
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/four-real-four-3-1st-edition-stephanie-brother/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Four Kicks (Four #2) 1st Edition Stephanie Brother

https://textbookfull.com/product/four-kicks-four-2-1st-edition-
stephanie-brother/

Foundation Gatsby Projects: Create Four Real Production

Websites with Gatsby Nabendu Biswas

https://textbookfull.com/product/foundation-gatsby-projects-
create-four-real-production-websites-with-gatsby-nabendu-biswas/

Hot 4 Multiple Love 2 1st Edition Stephanie Brother

https://textbookfull.com/product/hot-4-multiple-love-2-1st-
edition-stephanie-brother/

Beast Brothers Forbidden Beast Brothers 6 1st Edition

Stephanie Brother

https://textbookfull.com/product/beast-brothers-forbidden-beast-
brothers-6-1st-edition-stephanie-brother/
Beast Brothers Wild Beast Brothers 5 1st Edition
Stephanie Brother

https://textbookfull.com/product/beast-brothers-wild-beast-
brothers-5-1st-edition-stephanie-brother/

Fortune Fae Academy Book Four 1st Edition J.R. Thorn

https://textbookfull.com/product/fortune-fae-academy-book-
four-1st-edition-j-r-thorn/

Santiago's Conquest (Four Dark Horsemen #1) 1st Edition

V.F. Mason

https://textbookfull.com/product/santiagos-conquest-four-dark-
horsemen-1-1st-edition-v-f-mason/

Trump Is a Four Letter Word E.J. Gold

https://textbookfull.com/product/trump-is-a-four-letter-word-e-j-
gold/

The Lies We Tell (The Four #1) 1st Edition Becca Steele

https://textbookfull.com/product/the-lies-we-tell-the-four-1-1st-
edition-becca-steele/
FOUR REAL
STEPHANIE BROTHER
Copyright © 2021 by Stephanie Brother
All rights reserved. This book or any portion thereof may not be reproduced or used in any
manner whatsoever without the express permission of the publisher except for the use of
brief quotations in a book review.

This book is a work of fiction. Any resemblance to persons, living or dead, or places, events
or locations is purely coincidental. The characters are all productions of the author's
imagination.
Please note that this work is intended only for adults over the age of 18 and all characters
represented as 18 or over.
Kindle Edition

Want my mailing list? Click here!

Visit me on the web: www.stephaniebrother.com

Follow me on Facebook
Find me on Instagram

Created with Vellum

 Contents

1. Happy freaking birthday

2. One thing led to another
3. Recipe for disaster
4. Everything goes wrong
5. Make things happen
6. A secret
7. Destined to be single
8. That’s what friends are for
9. We could all kiss you
10. A dream come true
11. We need to slow down
12. A little more practice
13. I might melt … or combust
14. A strong, smart woman
15. Badge of honor
16. A lot to explore
17. Holding out hope
18. Tension in the air
19. You need better judgment
20. Exclusive
21. The wildest thing I’ve ever experienced
22. Indelible marks on my heart
23. Reckless
24. Falling for four men
25. Deeper
26. Wanting all of them
27. Take your pleasure
28. Multiple stabs of pain
29. Real feelings
Epilogue

Also by Stephanie Brother

About the Author
 1

Happy freaking birthday

“Happy Birthday, Bianca!” Mom sets a plate in front of me, and I

don’t even have to look to know that it contains a stack of flower-
shaped pancakes, the same breakfast I’ve had for every birthday
that I can remember.
I used to love them, but over the past few years they’ve become
a reminder that nothing in my life changes.
I’m still sleeping in the same bedroom I’ve been in my entire
life, living with my parents in the same small island town, and
working in my family’s store, which is right next door to our house.
Worse than all of that, I’m 24 and have never been kissed.
Well, that’s not strictly true. A boy kissed me in elementary
school, but that doesn’t count. I’ve never had a real boyfriend, I’ve
only been on a couple of dates, and I really have no romantic
prospects whatsoever.
My life is going nowhere.
“How’s my birthday girl?” Dad gives me a quick side hug before
he sits down across from me, and I put on a smile for him, though it
feels very half-hearted.
“I’m good, Dad.”
“Any big plans for today? Will you be hanging out with Olivia?”
“Yeah.” I nod before taking a bite of pancake. I will be seeing
Olivia. Later.
 “Are we still on for golf on Sunday?” he asks, tipping a spoonful
of sugar into his coffee.
“Of course,” I say, nodding again.
“I can’t get over how much your game has improved.” He looks
over at my mom, who’s bringing a plate of regular pancakes to him.
“You should see her swing. She’s a natural.”
“I’m really not.” My dad has no idea how much practice time I’ve
put in, much less the real reason for all of the practice time.
“Let’s just say I won’t be playing you for money,” he says with a
laugh.
The back door opens abruptly and my sister comes in. Lacy’s not
usually a morning person, but she looks especially bright and cheery
today.
“Good morning, everyone! Happy birthday, B!” She sets a fancy
iced coffee drink next to my plate. “I brought a treat for you.”
“Thank you. It looks delicious, but what are you doing here? I
thought you were at Nathan’s?”
“I was. I’m working in the shop today so you can have the day
off.”
“Oh, I didn’t realize…” Technically, Lacy still lives here, too, in an
apartment over the garage, but she’s here less and less, spending
most nights with one or more of her men.
Yes, men. Plural. Four, to be exact. I’ve never been kissed, and
my sister is in a committed relationship with four men. She’ll be
moving in with all of them as soon as their house is finished.
Lacy has always been boy crazy, but it’s extreme, even for her.
“What will you be out doing while I’m working your shift?” she
asks as she nabs a slice of bacon from Dad’s plate. When I don’t
answer right away, mostly because my mouth is full, Lacy continues.
“Who will you be seeing today?”
I glare at her as I answer. “Olivia.”
“Just Olivia?” Her eyes narrow. “Anyone else?”
“No,” I lie. My sister loves knowing everyone’s business on the
island, but she doesn’t need to know mine.
I can just imagine how she’d love gossiping about how I’m
spending my birthday with four men. She would never understand
that my relationship with Cade, Ryder, Knox, and Logan Evans is
nothing like her relationship with her men. Not even close.
I’ve been hanging out with the Evans brothers for nearly six
months, but I haven’t told my parents about them either. My mom
would jump to conclusions and think I was dating one of them,
when, unfortunately, I’m not.
I was interested in Cade when I met him, but he has a girlfriend.
All four of the men treat me like a sister anyway, and I don’t think
my family would understand that I just enjoy spending time with
them. They’re like the brothers I never had, and they’ve definitely
been good for my golf game.
Lacy’s eyes are still searching mine, and I know she wants to
push the issue. She’s been asking a lot of questions lately, but today
she lets it drop, maybe because it’s my birthday.
Twenty-four and never been kissed. Happy freaking birthday to
me.
 2

One thing led to another

Cade and Ryder are at my door a few seconds after I turn off the
engine, and Ryder pulls me into a hug as soon as I step out of my
car. “Happy birthday, Bianca!”
The youngest of the brothers, he’s often affectionate with me in
friendly ways: shoulder pats, quick hugs, side embraces, things like
that. Today, though, he takes me by surprise with a full-on hug.
Over his shoulder, I see Cade, and can’t help but wish that it was
him hugging me, but he’s several feet away with no apparent
intention of making physical contact.
That’s probably for the best. Feeling Cade’s strong arms wrap
around me would stoke the dying embers of my hopeless crush. As
it is, I try not to look at his handsome face for too long.
“Did you bring your suit?” Ryder asks when he releases me.
“Sure did.” Living on an island, I usually have a bag in my car
with a suit, towel and sunscreen in it at all times. Today I have a
new two-piece I bought for the occasion.
The Evanses live on the mainland, but they’re on beachfront
property, only ten minutes away from Four Points Island, where I
live. Their massive house is adjacent to a golf course and driving
range that their father owns.
My dad took me to the driving range last year to introduce me to
the sport, and after spotting a sexy groundskeeper with unruly
brown hair and the most beautiful eyes I’d ever seen, I decided I
needed more practice. Returning alone, I had the opportunity to
meet both Cade (the sexy groundskeeper himself) and Ryder in the
course’s pro shop.
I now know that Cade is extremely friendly to everyone he
meets, but at first, I mistook that friendliness for flirting. When he
and Ryder started joking around, reciting lines from the TV show
The Office, I recognized their references and jumped in with my
favorite Michael Scott quote.
One thing led to another, and Ryder invited me over that
evening to watch the series with them, which they were about to
start over from the beginning.
I didn’t find out until later that Cade has a girlfriend, but by then
I’d met their two older brothers, Knox and Logan, and had become
friends with all four of them, hanging out at their house, bingeing
Netflix (We eventually moved on from The Office to Parks and
Recreation and Stranger Things), hanging out at their pool, and
getting tips from them on the driving range.
Despite my crush on Cade, it was friendship from the start, and
that’s all it’s ever been. The oldest brother, Knox, also had a
girlfriend when I met him – they’ve since broken up – and I’ve
always been careful not to flirt with any of the men, not wanting to
overstep the bounds of our friendship or interfere with their
relationships with other women.
I’m not the type of woman to try to steal a man away from
someone. Not that I’d know what to do with a man if I did steal
him. My complete and utter lack of experience is beyond
embarrassing.
I grab my bag from the backseat and follow Cade and Ryder up
to their house. “Thanks for inviting me today.”
Always a gentleman, Cade holds the front door open for me.
“Yeah, of course. We love celebrating birthdays.”
“Any excuse to have a good time.” Ryder gives his older brother
a playful punch on the shoulder as he passes.
“Knox and Logan are already in the pool,” Cade says as we cross
the large entryway. “Come on out after you get changed.”
 I duck into the guest bathroom, not for the first time noticing its
stark features: white pedestal sink, chrome fixtures, dark gray hand
towels. There’s nothing on the walls, no candles, no decorative
soaps. This room, like most of the house, is evidence that no
women live here.
According to the brothers, their dad has been married and
divorced three times. Their mother lives in New York and they don’t
see her very often.
I strip off my clothes and pull on my new suit. The bright red
fabric of the bikini top catches my eye in the mirror and gives me
pause. I fell in love with this celestial-patterned suit when it arrived
at my family’s shop, but now that I have it on, here at the Evans
house, it seems like a bit much. Or rather, not quite enough.
I adjust the fabric on the bikini cups, unbunching it so that it
covers the maximum amount of skin, but that still isn’t much.
The revealing cut of the suit makes me feel like I’m screaming
for attention. I’m not, but the idea makes me wish I had someone
in my life who would appreciate my body.
I dig down into my bag, hoping there’s an old suit somewhere in
the bottom, but of course there’s not. Maybe I’m worrying for
nothing. Since the guys don’t look at me that way, they probably
won’t notice this swimsuit as being different from any other that I’ve
worn.
After pulling my hair up into a bun and smoothing on sunscreen,
I find the brothers at the pool. Three of them are already in the
water shooting baskets with a bright orange ball, but Ryder is
sitting on the edge. Apparently, he was waiting for me, because as
soon as he sees me, he yells to the others and rises to meet me.
“Want a water?” The guys drink a lot of soda, but they all know
from experience that I usually only have water.
“Sure. That would be good.”
Cade, Logan, and Knox are all walking toward us, and there’s a
flutter in my belly at the sight of Cade’s bare chest, water droplets
clinging to his muscles and shimmering on his golden skin.
Look away, look away, I scold myself.
 My eyes slide over to the nearest distraction – Logan’s bare
chest, and damn if it doesn’t look just as good as Cade’s. But that’s
okay. I can objectively admire Logan’s body because I don’t have a
crush on him. I can notice that he’s attractive; there doesn’t need to
be anything else to it.
While I’m giving myself permission to look, I decide to glance at
Knox as well, and Ryder, while I’m at it. All four brothers have
similar coloring – brown hair and brown eyes. Knox and Logan have
beards, while their younger brothers are usually clean-shaven. Knox
usually wears glasses, but not when he’s at the pool.
In addition to playing various sports and working out, all four of
the men put in a lot of hours doing physical labor at the golf course,
and it shows. Their bodies are strong, and they all have the healthy
glow that comes from spending time outdoors.
As Ryder hands me a bottle of water that’s dripping with melted
ice from the cooler, I catch him glancing downward to my chest
before he meets my eyes. This suit was a bad idea.
 3

Recipe for disaster

“We got cupcakes,” Cade announces, lifting a box from the table
behind him. He opens the lid to reveal a dozen brightly decorated,
oversized treats. “They’re from that good bakery on your island.”
“Oh, yum. Then Maddy or her mom made these.”
“You know the shop owners?” Ryder asks.
“Maddy Lewis is my sister’s best friend. Lacy is obsessed with
their apple fritters.” The men have never met my sister, but I’ve
talked about her enough that they know her by name.
“We’ll have to try those sometime,” Cade says. “Anyway, happy
birthday, Bianca!”
His brothers join in a chorus of birthday wishes, and Cade brings
the box closer to me. “Want to have one now?”
“Sure. Thank you.” I extract a pink-topped cupcake and look
around at the men. “Thank you, and thanks for inviting me over to
celebrate.”
They all offer smiles and polite responses before quickly claiming
their own cupcakes. I take a seat at the outdoor dining table and
am joined by Cade, Logan, and Ryder. Knox stands nearby, and all
of us are silent for a moment as we enjoy the sweet frosting and
moist cake.
My gaze wanders around again, not sure where to land with so
much bare skin surrounding me. My attention is drawn to the
muscles on Knox’s legs, which are so well defined that I have a
strange urge to reach out and trace them with my finger.
Next to me, Ryder licks his lips, collecting a stray spot of
frosting. His tongue slides across his upper lip, and I feel like I’ve
been hollowed out inside.
With some force, I drop my head and focus on the cupcake in
front of me. What is wrong with me today? I’ve spent countless
hours with these four men, and aside from stealing a few glances at
Cade, I’ve never ogled the others, much less had an urge to touch
them.
We’ve been in the pool and on the beach together before, so
I’ve seen them in swim trunks and I’ve never lusted after them.
They’re my buddies, my friends – they may as well be my brothers.
Maybe it’s the skimpy suit I’m wearing and concern over my
exposed body that’s got me somehow focused on their bare skin. Or
maybe my disappointment at turning 24 and not having a boyfriend
– or any physical experience at all – is still on my mind and I’m
projecting my thoughts and desires onto these men.
Whatever the reason, I need to snap out of it right now.
“Want another one, Bianca?” Logan asks as he slides the box
toward him.
“No, thanks, but you go ahead.”
“Oh, I am,” he laughs.
Cade and Ryder reach in for their second helpings, while I keep
my head down and try not to look at anything except the remaining
bit of my cupcake.
“Do you have plans tonight?” Cade asks me.
Several months ago, this question might have sparked hope, but
I know he’s just making polite conversation. “Olivia and I are going
out.” None of them have met Olivia either, but they know she’s my
best friend.
“Planning to party hard?” Knox asks with a grin.
“Yeah, you know me,” I scoff. “Wild and crazy.” I crumple my
cupcake wrapper and add it to the pile the guys have formed.
“Don’t do anything we wouldn’t do,” Ryder says.
 Logan barks out a laugh and stands, playfully messing up his
younger brother’s hair before stepping away. “That leaves her a lot
of leeway.”
“Seriously, though, if you ever need a designated driver or need
help when you’re out, you can call us,” Cade says.
“Thanks, I appreciate that. I don’t know what you think I’ll be
getting up to, though.” I push back my chair and take a swig of
water before standing up to join the men, who’ve already made
their second cupcakes disappear.
“It’s your birthday. You should live it up,” Cade says.
Logan’s voice comes from behind, right before his hands circle
my waist and he lifts me off the ground. “And you should have a
birthday dunk in the pool!”
Before I even know what’s happening, I’m hitting the water
sideways, Logan’s hard chest pressed against my back as we go
under together. He lets go of me once we’re submerged, and I push
back to the surface, sputtering.
“You jerk!” I’m not really mad, but I’m rattled from the surprise.
When he surfaces, I scoop a handful of water and send it splashing
into his face.
“Hey, hey, stop!” He’s laughing hard as he blocks another spray
of water I send in his direction. “I had to do it. It’s a tradition.”
Knox slides into the water from the edge of the pool and makes
his way toward his brother. “Tradition? What are you talking about?”
“It’s a new tradition. I started it today.” With a wicked laugh,
Logan lunges toward me for some sort of followup attack, but I’m
faster and dive to the side, out of his reach.
Cade and Ryder jump in and rowdy roughhousing ensues, most
of it between the brothers, but occasionally ensnaring me. At one
point, Ryder lifts me out of the water and dunks me back in, and
when I resurface, my bikini top slips down, exposing a nipple.
Luckily, my back is to the men, so I quickly fix the problem
before they see anything, but after that, I keep my distance rather
than risk another wardrobe malfunction. I really don’t know what I
was thinking with this suit.
 Always up for competition, one of the guys starts shooting
baskets and it quickly turns into a game of horse. I join them and
hold my own for a while, though I’m still the first one out because
all of them have had much more practice playing the game in this
pool.
I sit on the edge, dangling my feet in the water and cheering
them on, trying to focus on the outcome of their shots and not on
how their muscles flex while they’re shooting the ball. Recent
memories of how their hands felt on my bare skin keep trying to
break my focus. I’m apparently starved for affection, desperate for
any sort of physical contact.
The game goes on for quite a while, coming down to Logan and
Knox battling it out for the win, neither of them missing, despite
how creative and challenging the shots become. I playfully root for
Knox, still salty about Logan dunking me into the pool, and I cheer
loudly when Knox is eventually victorious.
I’m looking out toward the ocean when Ryder swims over to me.
“Want to go down to the water?”
During a recent visit, I found a fossilized dolphin vertebra on
their beach and mentioned how I’d love to look for more. Shells and
other interesting finds on Four Points Island are usually quickly
picked over by vacationers or locals on the often crowded beaches.
Though the beach here at the Evans’s house isn’t private, I’ve never
seen anyone else on it.
“Sure, that’d be fun.”
“Guys!” Ryder calls out to his brothers. “We’re going down to the
beach.”
I wrap a towel around my waist and slip into my flip flops. I kind
of wish the guys would put shirts on so I wouldn’t have to keep
struggling to avert my eyes, but none of them do, so I make my
way down the narrow path through the dunes surrounded by four
bare-chested men with their gorgeous tans and their attractively
tousled wet hair.
I keep my gaze fixed on the horizon and hope that today is just
some strange anomaly, and that next time I’m with these men I’ll
go back to seeing them like brothers instead of sex objects.
 Once we’re by the shore, it’s easier to ignore their bodies as I
scan the clusters of shells, seaweed, driftwood, and other items that
have washed in on the ocean waves.
Ryder looks out for shells like I do, occasionally picking
something up and offering it to me for inspection. Knox and Cade
also spend some time beachcombing, mostly looking for rocks that
they skip out into the surf.
The five of us have traveled a good distance down the beach
when Knox turns and calls Logan’s name.
Logan is still walking, but lagging far behind us. We all stop and
wait as he jogs to catch up, his perfectly toned body making him
look like someone out of Baywatch casting.
“You’re so slow,” Knox chides when Logan’s a few feet away.
“Our grandma moves faster than you!”
“Is that right?” Logan challenges. “I may be slow, but I’m faster
than you.”
“In your dreams.”
“I’m so much faster than you that I could beat you in a race
carrying Bianca on my back.”
Knox smirks. “You’re on.”
Logan crouches in front of me, and before I can think better of it,
I jump onto his back, quickly removing my towel first.
He folds his arms under my thighs and hoists me into position,
and I’m instantly aware of my breasts pressing into his bare back.
Logan moves to line up next to Knox at their designated starting
line, and I wrap my arms around his shoulders.
“I’m going to fall!”
“You’re not going to fall. I’ve got you.” His deep voice is
reassuring, but at the same time seems dangerous.
I’m now clinging to his body, my hands clutching at the bare skin
I’ve been trying to avoid looking at all day. It’s a recipe for disaster.
 4

Everything goes wrong

As the two brothers briefly debate the length of their race, the
ocean breeze fills my senses with the scent of Logan: a hint of
chlorine, the warmth of the sun, and man. Logan’s only two years
older than me, and a lot of guys around my age still seem like boys,
but Logan is all man, and I’ve never been more aware of that fact
than I am right now.
I’m torn between wanting the two of them to hurry up so this
can be over, and wanting to stay pressed against Logan’s body
forever, when they’re finally ready to begin. After Cade jogs up to
the point where they’ve decided to finish so that he can referee,
Ryder, standing next to us, shouts, “Go!”
My position slips as soon as Logan starts to run, and apparently
he feels it, because he shifts me higher on his back and pulls my
legs in closer so my thighs are tight against his abs.
He moves impressively fast for having me on his back – it’s a
little scary but also exhilarating. When he swerves around some
washed-up debris, I grasp at him to avoid slipping, my fingers trying
to gain purchase on the smooth hardness of his strong pecs.
After clearing the obstacle, Logan’s pace is steady, and my
piggyback ride turns into rhythmic bouncing against his bare back.
This is when everything goes wrong.
The feeling rises and overtakes me before I fully recognize
what’s happening. If I’d had warning, maybe I could have shifted
position or insisted on being let down, or done something –
anything – to prevent what happened.
But, instead, legs spread wide around Logan’s body, pressing
against so much of his bare skin, hanging on tight, bouncing against
him, feeling all of his muscles working – it all results in something
terrible.
I’m suddenly unaware of the race, or even of where I am in
space and time, as an overwhelming sensation rises inside me. I’ve
had orgasms before – just a few – all of them in the privacy of my
own bedroom, and none of them when I’ve been next to a man.
My thighs clench around Logan, heat rushes up from my core to
my chest, my breathing goes ragged, my pussy throbs, and I come.
I come.
I fall apart, riding on my friend’s back, in this situation that is not
sexual – that is not supposed to be sexual at all.
I’m overcome by the orgasm for what seems like way too long,
and when it finally recedes, shame and humiliation race in, bringing
tears to my eyes. Just as Logan’s crossing the finish line, my head is
spinning with What the hell was that? and What the hell is wrong
with me?
If I’d been riding on Cade’s back, then maybe – maybe – this
would make sense, because I had a crush on Cade at first sight, and
still fight those feelings – but Logan? And here, in public? With me
having no control over it. No warning.
I’m somewhat aware that Knox won the race. Brotherly trash
talk is going on as Logan crouches down so that I can slide off his
back. My legs betray me too, and I drop down into the sand in a
little heap, like the ridiculous person that I am.
“Bianca, are you okay?”
Cade, Logan, and Knox are all standing over me, and Ryder’s
approaching quickly. I wish I could transform into a ghost crab,
burrow into the sand, and disappear. Speaking of crustaceans, I’m
sure I’m red as a lobster with embarrassment.
I cast my eyes downward to avoid the men’s gazes and find that
my nipples have hardened into pebbles, poking out against the
fabric of my suit. Great.
 “What happened, Bianca? Are you okay?” Cade kneels in the
sand and searches my face.
I don’t want to imagine what exactly they’ve seen, or why
they’re asking. The thought of any of it is beyond anything I can
endure.
Folding my arms over my chest, I raise awkwardly to standing.
“I’m fine.”
“Were you … crying?” Cade asks, rising with me, still watching
me closely. “It looked like you were in pain.”
Inspiration strikes and I grasp it. “I … I had a cramp.”
The confusion in his face turns to pure concern. “Those are the
worst. Was it a leg cramp? Want me to massage it?”
I take a big step backward. Cade touching me is the absolute
last thing I need right now. Who knows how my traitorous body
might respond. “I’m fine now. It’s gone.”
Ryder puts a hand on my arm. “You sure you’re okay, Bianca?”
“Yeah, yeah, I’m fine. I should get going, though. It’s getting
late.” Thankfully, the foot race brought us back closer to their
property. “I need to meet Olivia. You know, for the wild night of
partying.” I try to add some humor to my tone, though I’m feeling
anything but amused.
“Right,” Ryder says, not sounding very amused himself. “Did you
want these?” He holds out his hand to show me the shells he’s
collected. Among the half dozen items are two perfect scotch
bonnet shells; maybe he remembered that I collect them.
My family’s store gets shells delivered by the boxful to sell to
tourists, but that’s not the same as finding them yourself, or having
friends find them for you. “Thank you. These are great.” I pluck the
shells from his hand, still keeping an arm wrapped around my chest.
We make our way back to their house, where I slip my clothes
on over my suit and refuse to take the remaining three cupcakes
they offer, knowing the guys will enjoy them, probably after fighting
over them.
I thank them again for having me over, before making the
quickest exit I can manage without looking like I’m running away. In
my head, I’m running hard and far, not sure if I’ll ever be able to
show my face at their house again.
 5

Make things happen

Olivia’s already at the bar when I arrive. Actually, bar isn’t the right
word. It’s a trendy little place off the island that, according to its
website, seems to care as much about the food as it does about its
creative cocktails. Olivia’s been here on dates, but it’s my first time.
She’s at a high table for two, and there’s a small pink gift bag
sitting on the side with the open chair.
“Happy Birthday, B!”
“Thank you, O.” Our initials have been our nicknames for each
other for years, but today hers makes me cringe. O. The Big O. The
big freaking orgasm I had right out in public, in the company of my
male friends.
My face burns at the memory of it. Actually, I’ve thought of little
else in the couple of hours since it happened. I took a long, cold
shower and cried. I got dressed for this night out, cursing my body
for its cruel betrayal, even though I know the fault is mine for
leaving my body so desperate for pleasure and release.
For the hundredth time, I try to shove these mortifying thoughts
aside and bury my feelings, but Olivia can see that something’s
wrong.
“You okay?” she asks as I slip onto the chair across from her.
I stare at my friend. I’ve always told Olivia everything, but being
that I’m still a virgin, there’s never been much to tell. Part of me
wants to share my misery, but I’m honestly not sure I’ll be able to
get the words out.
Before I can say anything, our waiter arrives, a dark-haired guy
who looks to be a few years older than us. His attention is focused
on me since Olivia already has a drink in front of her. “Good
evening. I’m Tom. You must be the birthday girl.”
I give a small smile and nod.
“Happy birthday.” His eyes flicker down to my red dress before
returning to my face. “What can I bring you to drink? The first one’s
on me for your birthday.”
“I haven’t had time to look at your menu yet,” I say, vaguely
recalling the large list of specialty drinks I saw online.
Olivia lifts her glass, which has strawberries and mint floating in
a peach-colored liquid. “This one is really good.”
“I’ll have one of those, please,” I tell the waiter.
“Perfect.” His eyes linger on me for a few extra seconds before
he walks off.
“So what’s going on?” Olivia asks.
“Ugh.” I let out a big sigh, my shoulders slumping. “I’m probably
going to need that drink before I’m ready to talk.”
My friend pouts sympathetically. “That bad?”
“Yes … and, well, also it’s just everything today. I’m so frustrated
with my life. Another year gone by, and what do I have to show for
it? No money, no boyfriend. Nothing’s going the way it’s supposed
to.”
“Aww, sweetie, you’re putting too much pressure on yourself.
Birthdays can be hard.”
“I don’t know.” I draw out one of the crispy Italian breadsticks
that are in a little cup on the table and snap it in half before taking
a bite.
“What did you do today? Did you see your guys?” Olivia calls the
Evans brothers my guys. It’s never bothered me before, but today it
makes my bones ache.
I nod slowly, still chewing on the dry breadstick. I should have
waited to eat this until my drink came.
“What did you do?”
 It will probably be best to get this over with. Spill my painful
story, rip it off like a band-aid.
The waiter returns, placing a glass in front of me. “Here you go.
If you don’t like it, let me know, and I’ll bring you something else.”
When I nod, he says, “Would either of you like to order any food?”
“We haven’t looked yet,” Olivia says, reaching for the small
menu.
“Take your time.” He glances at Olivia before returning his gaze
to me. “I’ll keep checking you out – I mean, checking on you.” He
gives a chuckle to let me know the word slip was intentional.
“That was a bit lame,” Olivia says as soon as the waiter’s out of
earshot, “but he’s pretty cute. He definitely likes you. He didn’t flirt
with me at all.”
I lift a shoulder and let it fall in a disinterested shrug.
“You’re not into him?”
The drink is delicious and tastes like the bartender had a heavy
hand with whatever alcohol it contains. I follow my first sip with
another big swallow. “I don’t know.”
“He’s cute. You could at least smile at him.”
“Didn’t I?”
My friend shakes her head. “You don’t know how you come off to
guys, do you?”
“What do you mean?”
She smiles sympathetically. “I’m only bringing this up because
you said you’re unhappy with being single, but I think most guys are
scared of you.”
I shoot her a skeptical frown before taking another bite of the
breadstick.
“I was honestly shocked when you started hanging out with your
golf course guys because I usually see you shut men down the
minute they show any interest in you.”
My golf course guys. Another painful ache. “They’re not my guys,
and I’m just friends with them. I was interested in Cade until I
found out he had a girlfriend, but Ryder’s the one who invited me
over, and he’s younger than me, so I knew there was nothing there
romantically.”
 “Are you sure Ryder’s not interested?”
I shake my head immediately. “No, we’re all just friends.
Anyway, like I said, he’s two years younger than me, and at this
point it would be weird if I got involved with one of them since
they’re like my brothers.”
“If you say so.” Olivia holds the menu out to the side so we can
read it together. “What looks good?”
I glance at the food offerings but I don’t really see any of it
because my mind is working through my friend’s comments. I have
been told before that I can be standoffish. “Quiet” is the comment I
get most often. Or shy. I didn’t realize I was putting out such cold
vibes, but on reflection, I can see it.
Olivia points out a few appetizer plates to share and I go along
with her suggestions. When she flags the waiter over, I smile at him
but it feels forced. I will definitely work on how I interact with men,
but tonight there’s too much on my mind.
When we’re alone again, and now that I’m starting to feel the
effects of my drink, I blurt out, “Something really terrible happened
today.”
Olivia gives me all of her attention. “What? What happened?”
Quickly, to get it over with, I tell her. My skimpy suit, my strange
reaction to the Evans brothers today, and then … the incident.
She grabs my hand and holds it in hers. “Bianca, that’s terrible.
I’m so sorry.”
“Thanks.” I feel slightly better just for having shared the story
with someone.
“I’ve never heard of that happening to anyone, not out in public
like that.”
“I’m a freak. A virginal freak.”
“You are not a freak,” she insists. “Maybe you’re a lucky woman
who’s highly orgasmic.” When I give her a look, she corrects herself.
“Okay, I know nothing about what happened today was lucky, but
being able to orgasm easily will be wonderful when you’re with a
man.”
“And that’s my problem. I’ve somehow gotten to the age of 24
without having sex. What kind of guy is going to want to deal with a
virgin at my age?”
Thankfully, I see the waiter approaching and signal to Olivia to
put the conversation on pause. After he delivers the food – reuben
sliders, sweet potato fries, and fried pickles – she picks right back
up where we left off.
“If you’re so concerned with your virginity, why don’t you find a
random hottie and get it over with? Then, when you meet someone
you like, your lack of experience won’t be an issue.”
I shake my head. “That’s not me. I can’t do that. And maybe I’m
putting too much pressure on the situation, but I’ve waited so long
that I want my first time to be with someone who means something
to me.”
Olivia puts her hand on mine again and gives it a squeeze.
“Don’t worry. Things will work out. I’m sure they will. And I don’t
think guys will be as concerned with your virginity as you assume
they’ll be.”
I give her a smile, grateful for her positive attitude, even though
I can’t manage to see things her way right now.
“You might feel better if you go out more, though. Open up a bit
to guys?” She dips one of the fries in the maple mustard sauce that
came with them. “You’re not going to find someone special if you
aren’t giving men a chance.”
“You’re probably right.”
As I take a bite of one of the small sandwiches, she nudges my
arm and tilts her head to direct my attention to my left, where our
waiter is passing with a tray full of drinks. “He is cute, though, don’t
you think? Nice and tall.”
I watch him for a minute. He doesn’t look as muscular as any of
the Evans brothers, but he has pretty eyes and a nice haircut.
While we eat, Olivia steers the conversation to lighter topics,
telling me funny stories she’s heard from her hair salon clients and
cute things her toddler niece has done recently. She also casually
mentions that she’s submitted an application to be a contestant on
For Keeps, the dating show where thirty or so people compete on
national television to find a husband or wife.
I pause, mid-sip near the bottom of my drink. “Are you serious?”
 “I told you I was planning to do it.”
“I thought you were joking! Why would you want to do that?”
Olivia gestures to offer me the last fried pickle, and when I
shake my head, she snags it. “You’ve seen the men they have on
there. Why wouldn’t I want to do it?”
“But on national TV …” Here I am, apparently too closed off to
show a guy I’m even interested, and my best friend wants to date
dozens of men while millions watch.
She shrugs. “There’s only a small chance that I’ll even be
contacted, but it can’t hurt to try.”
“Well, I wish you luck.” I tap the rim of my glass to hers before I
take the last drink.
Our waiter reappears. “Would you ladies like anything else?”
Olivia looks to me, and when I shake my head, he pulls a pad from
the pocket of his apron and extracts the bill, which he lays in the
middle of the table. He slides a second folded piece of paper in
front of me. “This is my number. I’d like to take you out sometime.
If you’re interested, call me.”
It’s obvious he’s been flirting with me, but I wasn’t expecting
this. I feel my cheeks redden as I nod. “Okay. Thanks.”
When he leaves to run Olivia’s credit card, she nudges my foot
under the table. “Will you call him?”
“I don’t know. Maybe.”
My friend doesn’t push, and I appreciate it. “Oh, I almost forgot!”
Olivia lifts the gift bag that had been moved aside to make room for
the food. “You haven’t opened your present yet.”
I reach in, and amidst the pale pink tissue paper, find a small
white box. Inside, there’s a delicate bracelet featuring a gold
butterfly charm.
“This is beautiful! Thank you.”
“Do you like it?” She looks pleased. “I saw it and thought it
suited you. Now that we’ve been talking, I’ve decided it’s symbolic.”
I give her a questioning glance.
“This is going to be your year to spread your wings, B!”
I want to groan at the cheesy sentiment, but actually, I’m
touched. I’ve been complaining about my life and bemoaning my
lack of growth, but it’s all up to me. I need to make things happen
in order for things to change. I need to learn to fly.
 6

A secret

When I pull into the driveway at home, I’m surprised to see a light
on in the window of my sister’s apartment. The only other cars here
are hers and our parents’, so I take a chance that she’s alone.
Pop music sounds through the door, but the volume goes down a
few seconds after I knock. “Look who it is. The birthday girl. C’mon
in.” She swings the door wide and I do a quick scan to confirm that
none of her men are with her tonight.
“I was surprised to see you here.” Her loveseat is covered with
piles of clothes, so I pull out a chair at her small dining table and
take a seat.
“The guys are out of town at a conference, so I’m spending the
night here.” Lacy was apparently sorting through the clothing when
I arrived and she resumes as we talk. “How was your day?”
“It was fine.” She shoots me a questioning look, so I add some
artificial pep to my tone. “Fun. I had a fun day. How were things at
the store?”
“The usual. Do you want this?” She holds up a pink summer
dress by its hanger.
“Umm, maybe. You’re getting rid of stuff? I thought you said you
were going to have a giant walk-in closet in your new house.”
Her eyes light up and a goofy grin spreads across her face. “Yes,
I am, but I don’t need to keep all of this. Best to leave room for new
clothes, you know?”
Another random document with
no related content on Scribd:
 Lailaa pyöritettiin ympäri.

*****

Laiva tulla töhötti jo selän toisella rannalla. Koetettiin pysyä

rohkeina. Laila lasketteli pilojaan, mutta ei saanut poikia enää
nauramaan. Pianpa hänenkin täytyi kääntyä poispäin ja salata
kirkkaat pisarat, joita alkoi vierähdellä.

— Voi, että kesä on niin lyhyt, sanoi tyttö tukahtuneesti.

— Ja kaupunki niin ikävä, kun sinä et ole siellä, sanoi Heikki.

— Onhan siellä paljon muita.

— No ei yhtään niin reipasta ja mainiota kuin sinä, tokasi Paavo.

Laiva laski laituriin eikä kauan siinä viivytellyt. Laila jäi

kyyneleisenä laiturille.
PUNIKKI JA PORVARI.

Osmo oli päässyt äidin kanssa maalle, ja kesä oli kulunut hauskasti
kylän lasten kanssa leikeissä ja onkimatkoilla. Keskikesä meni niin,
ettei sitä oikein huomannutkaan ja joutui marjojen aika. Osmokin oli
jo saanut maistaa äidin poimimia ahomansikoita, ja eräänä päivänä
halusi hän lähteä itsekin äitiä auttamaan marjojen poiminnassa.

Äidillä oli sinä päivänä muuta tehtävää, ja niinpä hän lupasi

Osmon marjamatkalle naapurimökin pojan kanssa.

— Mökin Arvo tietää kaikki hyvät marja-ahot ja hän on hyvä poika,

saat mennä hänen kanssaan, sanoi äiti.

— Mutta minä en lähde punikkien kanssa marjaan, tuhahti Osmo.

— Jääköön sikseen koko puuha.

— Punikkien?

Äiti hämmästyi koko lailla Osmon huudahdusta. Oliko hänen

hyvän ja kiltin poikansakin poveen kylvetty puoluevihaa ja
kovaosaisten halveksumista?
 — Eihän Arvo ole mikään punikki, sanoi äiti. — Se nimityshän on
jo vanha ja sopimattomana jätetty pois, eikä poju saa enää
milloinkaan sanoa ketään punikiksi.

— Sanovatpa koulussakin hyvin monet pojat punikiksi sosialistien

poikia, varsinkin yläluokkaiset, jotka olivat vapaustaistelussa
mukana, sanoi Osmo.

Äiti ajatteli tätä ja se koski häneen kipeästi. Hän ei ollut tällaista

edes aavistanutkaan. Nyt täytyisi hänen Osmolle puhua tästä ja
saada hänen nuori mielensä oikealle tolalle.

— Tulehan Osmo tänne puutarhamajaan, niin puhutaan siitä

asiasta, sanoi äiti.

Osmo oli kovin halukas kuulemaan, mitä äiti sanoisi. Ainakin kaksi
poikaa, joita toiset sanoivat tuolla rumalta kuuluvalta nimeltä, olivat
oikein ahkeria ja eteviä poikia. Opettajatkin heitä kiittivät. Oli tosin
joukossa sellaisiakin poikia, jotka sanoivat taas vuorostaan
toverejaan porvareiksi, ja sanoipa joku poika lahtariksikin muuatta
toveriaan, mutta sai siitä karsseria. Osmo ei tietänyt, rangaistiinko
poikia punikki-nimityksestä, mutta ainakin kerran hän kuuli rehtorin
opettajahuoneessa ankarasti nuhtelevan muuatta poikaa sen
johdosta.

— Etköhän luule, että jos opettajat kuulisivat tällaiset nimitykset,

rankaisisivat he siitä ankarasti? kysyi äiti Osmolta.

— Kyllä kai, mutta he niin harvoin sitä kuulevat, jos joku koulun
pihassa niin sanoo, virkkoi Osmo.
 — Silläpä se saa jatkuakin. Ja sellainen on kovin rumaa aikuisille
ja vielä rumempaa lapsille.

— Eikö joku paha ole yhtä rumaa lapsille kuin aikuisillekin? kysyi
Osmo.

— On kyllä, mutta kuulehan nyt mitä sanon.

— Eivät kaikki ne, joita on punikiksi sanottu, ole itse siihen

syyllisiä, mistä tämä nimitys on heille annettu. Jos he erehtyivätkin
tekemään pahaa, niin se oli vain sen syy, ettei heitä oltu opetettu
hyvää tekemään jo lapsena, niinkuin teitä koulussa ja kotona
opetetaan. Heillä oli nälkä, eivätkä he osanneet erottaa pahaa
hyvästä, ja pahat ihmiset saivat heidät tekemään pahaa
lähimmäisilleen. Heille oli harvoin opetettu lausetta: "rakastakaa
lähimmäistänne, niinkuin itseänne". Ja nyt on jo se aika, jolloin
tällaista veljesvihaa oli unohdettava, ja kaikkien lasten pitää olla
hyviä toisilleen.

— Entäpä, jos joku poika sanoo minua porvariksi? kysyi Osmo.

— Sinun pitää sanoa hänelle, että se on väärin ja että lapset eivät

saa siten nimitellä toisiaan ja olla oikein hyvä ja ystävällinen hänelle.

— Mutta onpahan pahojakin ihmisiä olemassa, väitti Osmo.

— Se onkin kokonaan toinen asia, sanoi äiti. — Pahoja ihmisiä on

kyllä olemassa, jotka koettavat myrkyttää hyvien ihmisten mieltä,
mutta sellaisillehan ei voi mitään. Ihmisten täytyy kärsiä heitäkin
joukossaan ja koettaa tehdä paremmiksi. Jos he taas eivät tahdo
tulla hyviksi, niin he pysyvät pahoina ja saavat siitä kerran
rangaistuksen.
 Osmo näytti miettivän tiukasti muuatta asiaa.

— Sanohan äiti, miksi maailmassa on rikkaita ja köyhiä? kysyi

hän.

— Siihen on niin monta syytä. Hyvin usein ihmiset ovat

laiskuutensa vuoksi köyhiä ja siinä tapauksessa pysyvät he aina
köyhinä, vaikkapa heitä alituiseen avustettaisiinkin. Työ ja tarmo
pelastaa aina ihmisen köyhyydestä. Ja hyvin monet tulevatkin sillä
rikkaiksi, että tekevät oikein lujasti työtä. Mutta sitten on sellaisiakin
rikkaita, jotka keinottelulla ovat koonneet rikkautensa ja se on väärin
ansaittua rikkautta.

— Mitä se keinottelu oikein on? kysyi Osmo. — Minulta kerran

koulussa koetti yksi poika keinotella sinun antamaasi rahakukkaroa.
Onko se sellaista?

Äiti naurahti.

— Siitä olisi toverisi hyvin vähän hyötynyt, vaikka se ei olisikaan

ollut hänelle oikein saatua tavaraa. Keinottelu on sellaista, kun
tahtoo elää toisen kustannuksella ja päästä niin vähällä työllä
rikkaaksi kuin mahdollista. Jos joku tavara myydään moneen kertaan
ja jokainen tahtoo sillä voittaa mahdollisimman paljon, on se
keinottelua. Ja sitä on niin monenlaista, mutta puhutaan tästä sitten
toisella kertaa. Mene nyt Arvon kanssa marjoja poimimaan ja ole
kiltti hänelle.

— Kyllä, minä koetan olla. Mutta sanohan äiti vielä yksi asia
minulle, pyysi Osmo.

— No mikä se olisi?
 — Ketkä sinun mielestäsi, äiti, tekevät oikeata työtä?

— Kovinhan sinä nyt uteletkin, naurahti äiti. — Oikeata työtä on

niin monenlaista. Nämäkin maamiesten työt ovat oikeita ja
hyödyllisiä ja opettajanne koulussa tekevät oikeata työtä; ne jotka
rakentavat taloja ja häärivät tehtaissa, ja tiedemiehet ja keksijät,
jotka työllään onnellistuttavat ihmiskuntaa, ja monet muut.

— Ja merimiehet, sanoi Osmo. — Minä varmasti rupean

merimieheksi, äiti. On niin mukavaa, kun saa kävellä laivan kannella
ja pääsee vieraisiin maihin.

— Mutta mene nyt ensin marjaan ja muista olla hyvä Arvolle.

— Kyllä, äiti. Enkä minä sano enää koskaan vasikoitakaan

punikiksi, lupasi Osmo urhoollisesti.

*****

Arvo oli samanikäinen poikaviikari kuin Osmokin, mutta hirveän

äkäinen. Hänet oli ärsytetty äkäiseksi ja epäluuloiseksi. Hänen täytyi
saada ensin miettiä, ennenkuin suostui lähtemään Osmon kanssa
marjaan.

Puhuessaan sorisutteli poika pahasti ärrää.

— Jos minä lähden sinun kanssasi mar-rljaan, niin sinun pitää olla
siivolla minun kanssani, muuten minä mätkäytän har-rltijasi tanter-
rleeseen, sanoi hän Osmolle.

Osmo lupasi olla niin siivolla kuin osasi.

— Mutta osaatko sinä olla hyvä minulle? kysyi hän Arvolta.

 — Sepähän nähdään, sanoi tämä.

Se kuului kovin salaperäiseltä Osmosta.

Mentiin aholle, josta ei löytynyt paljon mitään.

— Puoskat ovat vieneet, sanoi Arvo ykskantaan.

— Mitä ne puoskat ovat? kysyi Osmo.

— No etkö sitä tiedä, vaikka kouluakin olet käynyt? Musikoitahan

ne ovat.

— Eikös lapsia, huomautti Osmo. Sehän kuuluu kauniimmalta.

— Rr-likkailla niitä on vain ja talollisilla, mökkiläisillä on puoskia ja

musikoita ja kakar-loita, sanoi Arvo.

Osmo alkoi hieman valistaa toveriaan.

— Yhden arvoisia ne ovat köyhien ja rikkaitten lapset, kun vain

ovat hyviä toisilleen, sanoi hän.

— Nyt out er-rleyksissä, ei ne yhenar-rlvoisiksi tule milloinkaan,

porlvar-lien lapset ja köyhien kakar-rlat.

Osmo katsoi silmät suurina toveriaan. Hän tuntui olevan kovin

varma mielipiteissään.

— Ei meidän lapsien sovi sanoa porvari. Ei se ole oikein, sanoi

hän ja huomasi nyt Arvon vuorostaan uteliaasti tarkastelevan häntä.

— Sanovathan meitäkin köyhiä punikiksi, virkkoi Arvo.

 — Isontalon Toivo sanoo minua vielä ynnikiksi ja se pistää niin pir-
rlusti vihakseni.

Osmo katsoi pitkään toveriaan.

— Sinähän kiroat, sanoi hän. — Se on kovin huono tapa.

— Taitaa olla, mutta kun isä ja äitikin kir-rloaa, niin siitä on opittu
mekin puoskat noituilemaan. Isä noituu syödessäänkin, jatkoi hän.

Osmo tunsi ihan vilunväreen selkäpiissään.

— Vaikka isä tekee niin, niin elä sinä enää kiroa milloinkaan,
etkös?

Arvo oli äsken tuntenut jostain syystä hyvästyvänsä Osmoon ja

hänen teki mieli olla hyvä Osmolle. Osmohan ei pitänyt siitä, että
lapset haukkuivat toisiaan.

— Enkä kirloo, lupasi hän. — Jos satun muistamaan.

— Kyllä sitä muistaa, kun oikein tahtoo, sanoi Osmo.

Mentiin toiselle aholle ja siellä oli runsaasti marjoja.

— Etkös sinä sitten olekaan por-rlvar-rli? kysyi Arvo Osmolta.

— En, eikä hyvät pojat ole sitä koskaan keskenään.

— Mutta saattaa sinustakin tulla, kun koulua käyt, arveli

epäluuloiseksi kasvanut mökin poika.

— Minusta tulee merimies.

 — No ne eivät vissiin ole por-lrvar-rlia, tuumaili Arvo, ja yhä
enemmän tunsi hän voivansa luottaa toveriinsa.

Osmolla oli siistit ja puhtaat vaatteet ja siinä oli Arvon mielestä

kuitenkin hämärä seikka; olikohan tuo toinen tosissaan? Hän
huomauttikin siitä toveriaan.

— Minun isäni ja äitini ovatkin ahkeria ja minä saan hyviä

vaatteita, sanoi Osmo. — Äiti sanoo, että kun on vain ahkera, niin ei
puutu mitään.

— Se on valetta, jurahti Arvo. — Minun isäni ja äitini tekevät aina

työtä, mutta meillä puoskilla on vain tällaiset vaatteet. Porr-rlvarlit ne
niin sanovat, että kun on ahkeria niin kaikkea saa, päätteli Arvo.
Olihan hän sen niin usein kuullut isän ja äidin sanovan.

Taaskin tuli se Osmolle kiusallinen porvari esille.

— Puhutaan onkimisesta ja muusta, tokasi hän toverilleen. —

Oletko sinä käynyt ongella?

— Olen minä käynyt ja saanutkin, oikein isojakin ahvenia.

Heinälammessa onkin oikein suurlia vvotkaleita, kun vain onnistuu
saamaan. Yhtenä päivänä oli siellä Isontalon Toivokin ja kun se
rlupesi tekemään minulle kiusaa, löin minä sitä terlvanahtarlilla
päähän.

— Ei olisi pitänyt… mitäs siitä seurasi, tuliko tappelu?

— Ei tullut Ei se Toivo toki uskalla tulla kiinni minuun, semmoinen

rlruipelo. Kintutkin kuin itikalla. Selkään uhkasi minua annattaa,
mutta eipä tuota ole kuulunut.
 — Tule minun kanssani ongelle, niin ei riidellä, sanoi Osmo. —
Mitä se sinulle teki?

— Heitti rlierotuohiseni järlveen.

— Se onkin sitten paha poika, päätteli Osmo. — Silloinko se sinua

ynnikiksi sanoi?

— Silloin.

Istuttiin kivelle ja Osmo jakoi äidin antamat eväät; antaen niistä

puolet Arvolle.

— Minä annan sinulle marjoistani, kun sinulla on vähemmän,

sanoi tämä.

— Kyllä minä vielä saan astiani täyteen, pidä sinä vain omasi.

Arvo söi ja mietti. Pienet aivot ponnistivat kaikkensa,

selvittääkseen syyn, miksi Osmolla oli niin makeita voileipiä ja hänen
kotonaan syötiin mustaa leipää ja voita ei ollut kuin toisinaan.
Osmolla oli kauniit vaatteet, mutta hänen omasta takalistostaan
riippuivat riekaleet. Väliin ei ollut housuja ollenkaan.

Jospa sittenkin Osmo on porvarien lapsi, joita kaikkia isä ja äiti

vihaavat.

Osmo antoi kuitenkin hänelle voileivistään ja puheli ystävällisesti.

Olkoon miten tahansa, Osmo on hyvä poika ja hänelle täytyy olla
myöskin omasta puolestaan hyvä. Kaiken tämän vastapainoksi kun
ajatteli Toivoa, repäisi kiukku pientä povea. Niinpä Arvo sanoa
tokaisikin:
 — Toivosta ei tule miestä. Rliivattu on koko poika.

Osmo ihmetteli toverinsa ajatusjuoksua. Mistä hän nyt Toivon sai

päähänsä? "Ynnikki" johtui Osmon mieleen ja häntä rupesi
naurattamaan.

Arvon epäluulo heräsi.

— Mille sinä naur-rlat? Minulle vissiin.

Poika käänsi kasvonsa poispäin Osmosta ja hänen silmissään

välähti pidätetty viha. Noin sitä saatetaan nauraa, vaikka ollaan
olevinaan hyviä.

— En minä sinulla naura, sanoi Osmo. Sillä ynnikki-sanalla vain,

kun se on minusta niin hassu.

Arvo ei virkkanut mitään. Ajatteli, että parasta olisi ollut lähteä

yksin marjaan. Osmokin saattoi pilkata.

Se tuntui melkein kipeältä ajatella, kun hän oli kuitenkin osoittanut

hyvyyttä köyhän mökin pojalle.

Osmo kertoi läksyistään ja minkälaista oli koulussa ja Arvo unohti

pian mielipahansa. Hänkin olisi tahtonut niin mielellään kouluun,
mutta isä ja äiti olivat köyhiä. Ei käynyt koulua ajatteleminenkaan.

Mentiin taas toiselle aholle ja lehmäkarja tuli heitä vastaan.

Villainen sonni möyrysi ja väänsi niskaa pojille.

Osmo pelkäsi.

Arvolla oli nyt hyvä tilaisuus näyttää pelottomuuttaan.. Samalla

hän tahtoi suojella toveriaan.
 — Elä möyrr-rlyä siinä. Kyllä minä näytän sinulle…

Arvo otti seipään ja ajoi elukan metsään.

— Se oli Isontalon härlkä, selitti Arvo palattuaan. — Minä annoin

sille kurlanssia. Rlikkailla on nuo hä-rlätkin niin ylpeitä, ettei köyhä
tahdo päästä ohi kulkemaan, sanoi hän.

Osmo ihaili Arvon rohkeutta. Hän ei malttanut olla siitä sanomatta

Arvolle. Ja sitten jatkoi hän kuin hyvitykseksi:

— Tule vain minun kanssani ongelle.

Kun palattiin, erosivat pojat hyvinä ystävinä.

Arvo hipaisi lakin reunaa Osmolle hyvästiä sanoessaan niinkuin oli

nähnyt aikuistenkin tekevän ja huusi vielä hänen jälkeensä:

— Kyllä minä otan sinunkin va-rlallesi onki-rlieroja.

LOKKILUODOLLA.

Kesä, ihana, kouluhuolista vapaa kesä. Rannan pojat, Jaakko ja

Lassi, valmistelivat veneretkelle lähtöä. Naapurissa oli muutamia
kesälomaansa viettäviä poikia ja heitä oli pyydettävä mukaan.

Lokkiluodolle, selän keskellä olevalle saarelle, oli aikomus mennä

ja ottaa onget ja uistimet, padat ja pannut mukaan. Saaressa oli
vanha verkkomökki ja siinä sopisi nukkua sateella, ja poudalla oli
kallio lämmin.

— Eikö oteta vilttejä mukaan? kysyi Jaakko.

— Mitä me niillä, partiolaiset…

Jaakko oli viidentoista ja Lassi kuudentoista ikäinen, vahvoja,

punakoita poikia. Läksyt eivät liioin tehneet heille kiusaa, ne
koulussa ollessa sukaistiin sukkelaan valmiiksi ja sitten pötkittiin
kaupungille hurjailemaan.

Väliin tästä hurjailusta saatiin muistutukset ja kerran jo

karsseriakin, mutta eihän siitä sen pahempaa kuitenkaan tullut,
vaikka äiti oli sanonut usein heille, että he varmaankin saavat pian
eropassit koulusta rajuutensa takia.
 Pojat hakivat aina naapurista Jallun ja Mikin toverikseen ja sitten
leikittiin intiaanileikkejä ja oltiin sotasilla, ratsastettiin ja soudettiin
selkäluodoille onkimaan jukuripääahvenia.

Se oli hauskaa ja siinä ei joutanut mitään huonoa ja nuoruudelle

vaarallista ajattelemaan. Illalla oli niin väsynyt, että nukkui heti, ja
aamulla juostiin suoraapäätä sängystä järveen.

Ja vaikka joskus leikeissä saatiin pikku mustelmia ja kuhmuja,

unohtuivat ne pian. Reippaus ja rohkeus olivat Jaakon ja Lassin
ihanteita.

Vaikka äiti joskus hieman kieltenkin keikkumasta, oli hän

tyytyväinen pojistaan ja isä vielä sitä enemmän.

„Tulee teistä miehiä, kun vain ette syrjäytä koulutehtäviä”, sanoi

hän.

Venheessä oli jo onkivavat ja mustakylkinen pata kekotti

keskituhdolla.

— Juoks' hakemaan kahvipannu ja kahmaise kannuun

kahvimaitoa, sanoi Lassi. — Minä otan sill'aikaa kastematoja
tuohiseen. Tänä päivänä kiskotaan taas ahventen suut vääräksi.

Jaakko juoksi pihaan ja Lassi luikkasi vielä hänen jälkeensä;

— Pyydä äidiltä piparikakkuja ja sokeria.

— Joo, joo!

Kesänaapurit tulivat ja molemminpuoliseksi tervehdykseksi

kajautettiin aikamoinen sotahuuto. Jaakko juoksi syli täynnä äidin
antamaa evästä; kahvipannu lekutti käsikynkässä.

— Suolaa ei ole unohdettava, sanoi Jallu, toinen kesänaapureista.

— Sitä on kahmalomitta kontissa.

Oli kohtalainen alahangan tuuli, ja omatekoinen purje nostettiin

pystyyn.

Lassi istui vanhimpana perään ja Mikko souteli Jallun kanssa.

Jaakko hoiteli purjetta.

Pojat olivat yhtämittaa äänessä. Kuohahteleva nuoruuden voima

ei antanut aikaa vaikenemaan. Puhuttiin puuta heinää ja
pikkukaupungin koulumurre tahtoi väkistenkin tulla totutulla tavalla
puheeseen. Siitä oli jo päätetty luopua, mutta kun oikein innostuttiin
jostakin asiasta, ei muistettu sitä välttää.

Lassi vaikeni ja näytti miettivän.

— Kuulkaahan pojat, nyt me vihdoinkin lopetamme tämän

sekasotkun puhumisen, sanoi hän. — Kun meillä on kuitenkin jotain
niin kaunista kuin kirjakieli, ja tässä kielimiehiksi aiotaan, niin nyt
tehdään pyhä päätös, ettei enää sanaakaan koulumurretta, eikö niin
pojat?

— Olkoon päätetty, sanoivat toiset.

Rannat jäivät taakse ja laine lipatteli venheen laidoissa. Väkevän

sininen ulappa huikaisi silmiä. Pojat olivat lukeneet Jack Londonin
merijuttuja ja kuvittelivat olevansa etelämerillä. Siitäkös hauska leikki
syntyi.
 Taival oli kuitenkin merimatkaksi liian lyhyt ja venheen kokka
kolahti saaren rantakallioon. Eväät kannettiin kallioluolaan, ettei
alkuasukkaat, sammakot ja vesilinnut, niitä löytäisi, ja sitten
kiskaistiin venhe kanervikkoon.

— Ja nyt pojat uimaan!

— Ja sitten paahdetaan pinta auringossa ruskeaksi!

— Niinkuin se jo ei ennestään olisi, sanoi Lassi ja kietaistuaan

paidan yltään paljasti toisille pojille niin ruskettuneen ihon kuin
tervan.

— Miten sinä olet pintasi saanut noin kauniiksi? kyselivät pojat. —

Neuvo meillekin.

Lassi selitti:

— Kun paahdoin päiväkaudet itseäni auringossa, eikä tullut nahka

mielestäni oikein ruskeaksi, otin hienoa tervaa ja notkeaksi
lämmitettynä vetelin sitä nahkaani ja nytpä se onkin noin kauniin
ruskeata joka paikasta.

— Me tervataan kans', innostui Mikki.

— Minä ihmeen aikana sinä nahkasi tervasit? ihmetteli Lassin veli,

joka ei ollut toimituksesta tietänyt mitään.

— Silloin, kun sinä olit äidin kanssa kaupungissa käymässä, sanoi

Lassi.

— Voi, jos nyt olisi tervaa, niin minäkin saisin nahkani kauniiksi,
arveli Jaakko.
 — Ei siitä ole puutetta. Venheen kokkatuhdon alta löydät
tervakipon.
Vedä vain nahkaasi!

— Saammeko mekin tervaa, sano saammeko, pyysivät naapurit

— Saatte, saatte. Kyllä se riittää kolmelle.

— Pannaan se pataan ja lämmitetään notkeaksi, niinkuin Lassekin

on tehnyt, sanoi Mikko.

— Täss' on terva, missä pata?

— Siihen ei panna tervaa, ennenkuin sillä on keitetty ainakin

kerran kalaa, sanoi Lassi.

Jaakko tahtoi heti pataa. Syntyi riita ja käsikähmä padasta, jolloin

sen mustasta kyljestä saivat riitapuolet nokiläikkiä ihoonsa.

Lassi sai padan ja kiipesi kuuseen ja ripusti sen kuusen oksalle.

Sitten mentiin uimaan.

Lähellä oli pieni saari. Sinne olivat Lassi ja Jaakko jo kerran

ennenkin uineet Lokkiluodolta.

— Lähtevätkö pojat saareen? kysyi Lasse. — Mennään etsimään

vesilintujen pesiä. Niillä taitaa olla jo pian poikaset.

— En minä taida jaksaa, arveli Mikko.

— Noo, iso poika, ja kyllä me autamme, jos hätä tulee, lupasi

Jaakko.
Lassi oli ensiksi saaren rannalla. Mikko pääsi sinne lopen
väsyneenä.

— Minä en jaksa uida takaisin, sanoi hän.

— No jää sitten tänne, sanottiin arvelematta Mikolle, ja hänen

täytyikin jäädä rannalle, kun toiset lähtivät takaisin.

Mikko pui rannalla nyrkkiä ja lopulta jo alkoi möllöttää, — Kyllä

minä vielä teille näytän, senkin vasikat. Malttakaahan, kun pääsen
saareen, niin revin tukan päästänne.

Päästyään Lokkiluodolle, eivät pojat näyttäneet olevan Mikosta

tietävinäänkään. Menivät ongelle ja kun Mikko näki, miten hyvin
ahven söi onkea, kiukutti häntä vielä enemmän. Hän karjui äänensä
käheäksi ja kuuli, miten toiset vain nauroivat.

Vihdoinkin, kun kalakeitto oli valmis, souti Jaakko häntä

noutamaan.

— Minä olisin tullut jo ennemminkin, mutta eivät laskeneet, sanoi

hän.
— Nyt. jos syövät meiltä vielä keiton kaikki, hätäili Jaakko.

— Mennään ongelle ja keitetään uutta. Sano Jaakko, mitä me

oikein tekisimme heille?

— Mietitään. Ehkäpä joku keino keksitään, lupasi Jaakko.

Mikosta tuntui hyvältä, että Jaakko näin asettui hänen puolelleen,

kun kerran toiset olivat käyneet hävyttömiksi.

— Minä tiedän, sanoi Jaakko.

 — No?

— Kun huomenna palataan ja lähtiessä uidaan, otat sinä Jallun ja

Lassen vaatteet ja kätket visusti. Antaa heidän mennä Aatamin
paidassa kotiin.

— Sinäpä olet mainio keksimään. Niin me teemme.

— Mutta jos pojat alkavat vaatia vaatteitaan? Meitähän he voivat

siitä kuitenkin syyttää. Taisi tulla keksityksi huono keino.

— Niin, ja he saattavat meitä vaikkapa mukiloida eikä se käy,

sanoi Mikko. — Minä en halua tulla peitotuksi. Koetetaan miettiä
parempi kolttonen.

Jaakko tuijotti venheen pohjaan ja näytti miettivän. Mikko tarkkaili,

aloittaisivatko toiset ruokailun, ennenkuin he joutuivat rantaan.

— Pistetään vaatteet venheen kokkaan ja lasketaan venhe

tuuliajolle, sanoi Jaakko hiljaa, etteivät pojat kuulisi. — Sittenpä
saavat uida tarpeekseen.

— Niin me teemme, riemuitsi Mikko. — Mutta ei sanaakaan siitä.

Ei olla tietävinämmekään koko puuhasta.

Noustiin maihin ja hyökättiin kalapadan kimppuun. Pojat

möykyttivät jo mureita ahvenia suihinsa.

— Semmoinen lellipoika olisi saanut jäädä saareen, sanoi Jallu. —

Olisimme me auttaneet, jos olisit ruvennut välille jäämään.

— Mitenkä te olisitte auttanut, kysyi Mikko.

— Yksi tuommoinen mies ei paljon selässä paina, virkkoi Lassi.

 — Menkää hakemaan luolasta lisää leipää ja tuokaa piimähinkki,
komensi
Jallu. — Kun me kerran keitonkin keitimme.

Jaakko ja Mikko menivät.

— Ei saa edes uhkailla mitään, pojat muuten arvaavat, sanoi

Jaakko
Mikille.

— Eipä ei. Se on siitä hyvä keino, ettei meitä voida epäillä

syyllisiksi venheen karkaamiseen, sanoi Mikko.

— Entäs, jos vene menee niin kauaksi, ettei pojat saa sitä kiinni?
Tämä taitaa olla vähän vaarallista peliä.

— Noo, ei ne lähde sitä takaa ajamaan, jos niin kauaksi ehtii

mennä. Ja se riippuu siitäkin, minkälainen on tuuli, arveli Mikko.

— Tuokaa pian piimää ja leipää, huudettiin heille, ja poikien piti

jättää neuvottelu sikseen.

— Kyllä se hyvin käy, rohkaisi Mikko Jaakkoa.

— Mikä?

Jallu kurkisti luolan suulta.

— Tuumailtiin tässä Jaakon kanssa yhdessä laskea illalla

pitkäsiima, eikä huolia teitä mukaan, koskapa olitte minulle
hävyttömiä, sanoi Mikko, eikä ollut muusta tietävinäänkään.

— No menkää vain. Me laitamme Lassen kanssa sill'aikaa oikein

komean illallisen, lupasi Jallu.