Gender, UN peacebuilding, and the

politics of space : locating legitimacy

Laura J. Shepherd
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/gender-un-peacebuilding-and-the-politics-of-space-lo
cating-legitimacy-laura-j-shepherd/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Napoleon's Hundred Days and the Politics of Legitimacy

1st Edition Katherine Astbury

https://textbookfull.com/product/napoleons-hundred-days-and-the-
politics-of-legitimacy-1st-edition-katherine-astbury/

Archaeology and Heritage of the Human Movement into

Space Space and Society 2015th Edition Beth Laura
Oleary

https://textbookfull.com/product/archaeology-and-heritage-of-the-
human-movement-into-space-space-and-society-2015th-edition-beth-
laura-oleary/

Local Peacebuilding and Legitimacy Interactions between

National and Local Levels 1st Edition Landon E. Hancock
(Editor)

https://textbookfull.com/product/local-peacebuilding-and-
legitimacy-interactions-between-national-and-local-levels-1st-
edition-landon-e-hancock-editor/
Gender on Wall Street Laura Mattia

https://textbookfull.com/product/gender-on-wall-street-laura-
mattia/

Shaping Peace in Kosovo : The Politics of Peacebuilding

and Statehood 1st Edition Gëzim Visoka (Auth.)

https://textbookfull.com/product/shaping-peace-in-kosovo-the-
politics-of-peacebuilding-and-statehood-1st-edition-gezim-visoka-
auth/

The Phonology of Chichewa 1st Edition Laura J. Downing

https://textbookfull.com/product/the-phonology-of-chichewa-1st-
edition-laura-j-downing/

The Palgrave Handbook of Gender, Sexuality, and

Canadian Politics Manon Tremblay

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-gender-
sexuality-and-canadian-politics-manon-tremblay/

Space Gender and the Gaze in Literature and Art Ágnes

Zsófia Kovács

https://textbookfull.com/product/space-gender-and-the-gaze-in-
literature-and-art-agnes-zsofia-kovacs/
Gender, UN Peacebuilding,
and the Politics of Space
ii

Oxford Studies in Gender and International Relations

Series editors: J. Ann Tickner, University of Southern California,
and Laura Sjoberg, University of Florida
Windows of Opportunity: How Women Seize Peace Negotiations for Political Change
Miriam J. Anderson
Enlisting Masculinity: The Construction of Gender in U.S. Military Recruiting Advertising
during the All-​Volunteer Force
Melissa T. Brown
The Politics of Gender Justice at the International Criminal Court:
Legacies and Legitimacy
Louise Chappell
Cosmopolitan Sex Workers: Women and Migration in a Global City
Christine B. N. Chin
Intelligent Compassion: Feminist Critical Methodology in the Women’s International
League for Peace and Freedom
Catia Cecilia Confortini
Complicit Sisters: Gender and Women’s Issues across North-​South Divides
Sara de Jong
Gender and Private Security in Global Politics
Maya Eichler
Scandalous Economics: Gender and the Politics of Financial Crises
Aida A. Hozić and Jacqui True
Equal Opportunity Peacekeeping: Women, Peace, and Security in Post-​Conflict States
Sabrina Karim and Kyle Beardsley
Gender, Sex, and the Postnational Defense: Militarism and Peacekeeping
Annica Kronsell
The Beauty Trade: Youth, Gender, and Fashion Globalization
Angela B. V. McCracken
Rape Loot Pillage: The Political Economy of Sexual Violence in Armed Conflict
Sara Meger
From Global to Grassroots: The European Union, Transnational Advocacy,
and Combating Violence against Women
Celeste Montoya
Who Is Worthy of Protection? Gender-​Based Asylum and U.S. Immigration Politics
Meghana Nayak
A Feminist Voyage through International Relations
J. Ann Tickner
The Political Economy of Violence against Women
Jacqui True
Queer International Relations: Sovereignty, Sexuality and the Will to Knowledge
Cynthia Weber
Bodies of Violence: Theorizing Embodied Subjects in International Relations
Lauren B. Wilcox
Gender, UN
Peacebuilding, and
the Politics of Space
Locating Legitimacy

Laura J. Shepherd

1
iv

1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2017

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Shepherd, Laura J., author.
Title: Gender, UN peacebuilding, and the politics of space : locating legitimacy /
Laura J. Shepherd.
Description: New York, NY : Oxford University Press, [2017] | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2017009767| ISBN 9780199982721 (hardcover : alk. paper) |
ISBN 9780190699437 (epub)
Subjects: LCSH: United Nations--Peacekeeping forces. | Women and peace. |
Peace-building. | Conflict management. | International security.
Classification: LCC JZ6374 .S535 2017 | DDC 341.5/84—dc23 LC record available at
https://lccn.loc.gov/2017009767
ISBN 978–​0–​19–​998272–​1

9 8 7 6 5 4 3 2 1
Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America
CONTENTS

List of Figures and Table   vii

Acknowledgments  ix
Permissions  xiii
A Note about Referencing   xv

1. The Puzzle and the Project   1

2. The Concept and Practice of Peacebuilding at the UN
and Beyond   37
3. Gender in UN Peacebuilding Discourse   68
4. Women in UN Peacebuilding Discourse   104
5. Civil Society in UN Peacebuilding Discourse   129
6. Why UN Peacebuilding Discourse Matters   158

Appendix: List of Documentary Sources   171

Bibliography  215
Index  235
vi
L I S T O F F I G U R E S A N D TA B L E

FIGURES

1.1 Map showing the geographical location of Burundi   8

1.2 Map showing the geographical location of Central African
Republic  10
1.3 Map showing the geographical location of Guinea   13
1.4 Map showing the geographical location of Guinea-​Bissau   15
1.5 Map showing the geographical location of Liberia   17
1.6 Map showing the geographical location of Sierra Leone   19
5.1 “Family tree” of UN documents pertaining to peacebuilding and
civil society   135
6.1 Allocation of peacebuilding fund resources by gender marker,
2007–​2014   159

TABLE

2.1 Peacebuilding Priorities for Each Country on the Agenda of the

UN Peacebuilding Commission   47
vi
ACKNOWLEDGMENTS

It feels like this book managed to get written in spite of, rather than because
of, me. People say it takes a village to raise a child; it definitely took a global
community of supportive scholars, practitioners, colleagues, friends, and
family to bring this book to life, and this is the bit where I thank people
including, though not limited to, Angela Chnapko at Oxford University
Press, who was endlessly patient in the face of my multiple requests for
more time.
First, the formalities: the research presented in this book was made
possible by a Discovery grant from the Australian Research Council
(DP130100707), for which I am extremely grateful.
I could not have completed the research without the participation of all
of the people in New York who gave up their time to meet with me and talk
about gender, peacebuilding, and politics. Given that you all made involve-
ment contingent on anonymity, I can’t name names, but you know who you
are and you have my deepest appreciation and admiration for the work that
you all do to make the world a little bit of a better place.
The research benefited enormously from the dedication, organizational
talent, and analytical insights of the primary research assistant, (now Dr.)
Caitlin Hamilton. Cait, the fact that this book is in the world at all is in no
small part attributable to your brilliance. Thank you.
I’m very grateful indeed to the School of Social Sciences at UNSW Sydney,
and in particular to the Head of School, Chris Walker, who supported my
sabbatical in the first half of 2016 so that I could knuckle down and drag
this book kicking and screaming into the light. Thanks, boss. Friends that
I am lucky enough to work with—​Penny Griffin, Will Clapton, Liz Thurbon,
and Monika Barthwal-​Datta in particular—​have provided invaluable moti-
vation, inspiration, sweary gifs, and opportunity to vent/​test ideas/​hug it
out every day, and I would be a much more miserable me without you in
my life.
x

As mentioned, I was fortunate enough to have six months to dedicate

to completing this book, of which I spent ten weeks in Europe in February,
March, and April 2016. During that time, I spent a period as a Visiting
Fellow at the LSE Gender Institute and LSE Centre for Women, Peace and
Security. It was amazing and I loved every second (so much so that I man-
aged to persuade them to keep me on for a few years, but that’s another
story—​and probably another book); Hazel Johnstone, Marsha Henry, Paul
Kirby, Christine Chinkin, and Zoe Gillard all played a significant part in
making my fellowship one of the most rewarding and exciting periods of
my academic career to date. I appreciate everything that you all did to make
me feel welcome and I’m looking forward to continuing to work with you
in the future.
While I was in Europe, I undertook what I referred to as my “Have Ideas,
Will Travel” road show, and gained an enormous amount from presenting
my research in seminars at a whole bunch of different places. I’m grateful
to Lee Jarvis, Gina Heathcote, Laura McLeod, Adam Quinn, Emma Foster,
Sotirios Zartaloudis, Harriet Gray, and Maria Stern for the work you all did
in organizing venues, persuading people to come and listen to me waffle
on, and then helping me decompress afterward (often, but not always, over
beers and burgers—​a lot of burgers were consumed in the making of this
project). I was humbled by the sheer number of people who turned up in
many cases, and I learned something new about the project from every dis-
cussion. These opportunities have made what I present here a better book,
so thank you all.
And now for the dedication: when I traveled to New York in 2013 to
begin the field research component of this book, my family came with me.
My son, Joe, was five at the time. He and my husband explored New York
while I queued at the security gates outside the UN; Joe danced in the
sprinklers in Central Park and developed a taste for chocolate frozen yogurt
while I spent time in overly air-​conditioned meeting rooms and drank too
much coffee. At the very end of this project now, in 2017, they both have
waited patiently for me to get home from the final-​push long days of writ-
ing, and put up with my distractibility and vagueness when I’ve been deep
in the zone of trying to resolve a perceived tension in an argument or work
out where I want the writing to go next. My darlings: you are my rock, and
home is my happy place. Thank you for everything.
Joe: sometime in 2014, upon clearly mishearing elements of a conver-
sation I was having with a colleague about a research activity, you asked
me, “mum, what is women’s piece of security?” I laughed, and bit back a
joke or a cynical response. I explained I was talking about p-​e-​a-​c-​e and not
p-​i-​e-​c-​e of. I tried to explain that the “women, peace, and security” agenda

[x] Acknowledgments
was all about trying to make sure that women have a voice, have control,
over the governance of peace and security, that they are involved in the
prevention of violence and afforded rights and protections that should be
enjoyed by everyone. That, even though I was talking about p-​e-​a-​c-​e not
p-​i-​e-​c-​e, women’s “piece of security” should be bigger, their contribution
recognized and valued. You nodded. “Of course,” you said. Of course. This
book is for you.
Laura J. Shepherd
Sydney, Australia
January 2017

Acknowledgments [ xi ]
xi
PERMISSIONS

This book draws on previously published works produced as part of the

larger research project. In particular, I am indebted to European Journal
of International Relations (SAGE Publishing), Peacebuilding (Taylor and
Francis), and Edward Elgar Publishing for permission to reproduce mate-
rial from the following publications:

Shepherd, Laura J. (2015) “Constructing Civil Society: Gender, Power and

Legitimacy in UN Peacebuilding Discourse,” European Journal of
International Relations. 21(4): 887–​910.
Shepherd, Laura J. (2016) “Victims of Violence or Agents of Change?
Representations of Women in UN Peacebuilding Discourse,”
Peacebuilding. 4(2): 121–​135.
Shepherd, Laura J., and Caitlin Hamilton (2016) “Gender and
Peacebuilding,” in Simona Sharoni, Julia Welland, Linda Steiner,
and Jennifer Pedersen, eds., Handbook of Gender and War,
Cheltenham: Edward Elgar.
xvi
A NOTE ABOUT REFERENCING

Those who know me well know that in the normal run of things I have no
truck with footnotes. I am Team In-​Text References all the way (are there
T-​shirts? There should be T-​shirts). But for this book, given the volume of
data I was working with and the impossibility of organizing in-​text refer-
ences to sometimes a dozen sources at a time without it making Cait—​and
the anonymous reviewers, and Angela, and probably others too polite to
say—​“sneezy,” I have bowed to convention and used footnotes here. The
footnotes to the documentary data, however, should be cross-​referenced to
the Appendix, which contains a list of all of the documentary sources I ana-
lyzed in the course of this research. There are five categories of documents
from the UN Peacebuilding Commission: Historical Documents; Chair’s
Statements; Organizational Committee; Working Group on Lessons Learned;
Country-​Specific Configurations. There is also Family Tree Documentation,
which relates to the history and formation of the Peacebuilding Commission
and which is explored most fully in Chapter 5. I have also indicated text co-​
produced through interview as “Interview data” and have included a code to
indicate the specific interview I am working with at any given time, though
obviously I have not reproduced the transcripts in full here.
xvi
Gender, UN Peacebuilding,
and the Politics of Space
xvi
CHAPTER 1

The Puzzle and the Project

H ope is a complicated word. To some, it speaks of unbearable naiveté,

the practice (or commitment) of hope—​engaging hopefully with the
world as we encounter it—​perceived as a kind of willful and unfounded ide-
alism in the face of repeated demonstrations of the world’s manifest causes
for despair. I see hope differently. For me, hope is a necessary, and intrin-
sically political, practice as a form of resistance in a discipline—​perhaps
even a world—​in which action is assumed to be motivated by fear.1 Hope is
possible in place of desperation; I can choose to commit hope, as a counter-
point to the commission of violence. Similarly, I—​from my position of aca-
demic privilege—​can choose to study peace, rather than conflict, to focus
on building and recovery, rather than witnessing only destruction. Implicit
to this is an insistence on thinking that we, as humans, are defined by nei-
ther the best nor the worst of our encounters, and hoping that each of us
is able to use our time here well, at least sometimes. Hope motivates me,
in my personal and professional lives, and there is hope in both everyday
and exceptional situations. Driven by hope—​by a belief in the possibility
of transcending the gap between broken and better worlds—​individuals,
communities, and organizations continue to reconfigure power structures,
resolve conflicts, and resist the various kinds of inequality and oppression
that abound.

1. See, for example, Neta Crawford, “The Passion of World Politics: Propositions on
Emotion and Emotional Relationships,” International Security, 2000, 24(4): 116–​156;
Roland Bleiker and Emma Hutchinson, “Fear No More: Emotions and World Politics,”
Review of International Studies, 2008, 34(Supplement S1): 115–​135.
2

The United Nations is an organization founded at least in part on

hope: hope for a postwar future offering security, human rights, justice,
“social progress and better standards of life in larger freedom.”2 This book
represents my efforts to document some of the ways in which the UN
engages with peacebuilding as a practice of hope. The research I present
here developed in tandem with the institutional creation of peacebuild-
ing architecture at the UN, which formally began with the discussion pre-
sented in the Secretary-​General’s report to the General Assembly in 2005,
In Larger Freedom: Towards Development, Security, and Human Rights for All.
In the report, Kofi Annan indicted the “gaping hole in the United Nations
institutional machinery” regarding “the challenge of helping countries with
the transition from war to lasting peace.”3 This report states explicitly at
the outset: “Our guiding light must be the needs and hopes of peoples eve-
rywhere.”4 Peacebuilding institutions at the UN, then, are guided by hope.
Subsequent UN resolutions brought these institutions into being. The
United Nations Peacebuilding Commission (UN PBC), the advisory body
that oversees peacebuilding strategies and operations under the auspices
of the UN, was founded by the passage of UN Security Council Resolution
(UN SCR) 1645, which was adopted by the Council in December 2005, with
an identical resolution simultaneously presented to the General Assembly
(60/​180). The Commission was established to develop outlines of best
practice in post-​conflict reconstruction, and to secure the political and
material resources necessary to assist states in transition from conflict to
peace. The foundational resolution recognized that there was a “need for a
coordinated, coherent and integrated approach to post-​conflict peacebuild-
ing and reconciliation” and that this could be achieved by the creation of
a “dedicated institutional mechanism” which would be able to assist post-​
conflict countries in moving “towards recovery, reintegration and recon-
struction” while “laying the foundation for sustainable development.”5
In 2010, pursuant to the founding resolutions, a number of permanent
representatives to the United Nations coordinated a review of the UN
peacebuilding architecture, the final report on which was presented to the

2. United Nations, Charter of the United Nations, 1945. Online at http://​www.un.org/​

en/​charter-​united-​nations/​ (accessed May 2, 2016), Preamble.
3. United Nations General Assembly, In Larger Freedom: Towards Development, Security
and Human Rights for All, A/​59/​2005, 2005. Online at http://​www.un.org/​en/​events/​
pastevents/​in_​larger_​freedom.shtml (accessed May 4, 2016), para. 114.
4. Ibid., para. 12, emphasis added.
5. United Nations Security Council, “Resolution 1645,” S/​RES/​1645, 2000. Online at
http://​www.un.org/​en/​sc/​documents/​resolutions/​2005.shtml (accessed May 2, 2016),
Preamble.

[2] Gender, UN Peacebuilding, and the Politics of Space

General Assembly and the Security Council in July 2010. The report noted
with regret that “despite committed and dedicated efforts, the hopes that
accompanied the founding resolutions have yet to be realized.”6 Attuned
as I am to hope, this phrasing resonated with me when I read the report as
part of my preparation for a smaller investigation into UN peacebuilding
practices.7 I was intrigued by the explicit recognition that the UN peace-
building architecture was constructed on a foundation of hope, and I held
the concept consciously in mind as I designed an investigation that would
allow me to examine the hopes mentioned in the report.

ERASING THE CONTEXT OF PEACEBUILDING PRACTICE

One of the things of which I was uncomfortably aware when undertaking

this research was the way in which the project I had designed functioned
to direct attention back to a conventional center of power: the United
Nations Headquarters (UN HQ), located in New York City. Whenever
I spoke to people about the research, I was at pains to clarify that this
was a “policy-​level intervention,” which was my own personal code for “I
went to New York to do this research.” No, I would explain, I didn’t go to
Burundi, or Liberia, or Guinea-​Bissau. No, I didn’t talk to any of the women
involved in peacebuilding-​related activities. No, it wasn’t that kind of proj-
ect. I have good reasons for why I designed the project in the way that I did.
I am committed to drawing attention to the ways in which policy institu-
tions such as the UN both consciously and unconsciously, through their
representational practices, (re)produce ways of understanding bodies and
behaviors that might be at odds with even the most “progressive” of the
agendas pursued by their staff. That is, even when the policy frameworks
are espousing better support for the meaningful participation of women
in peace and security governance, for example, or aim to ensure that peace
and security governance practices are undertaken with due attention paid
to the operation of gendered power, the ways in which the constitutive
concepts are represented can often produce unintended and not entirely
helpful implementation strategies and/​or new directions of policy practice.
I would argue, therefore, that those institutions to which we as feminist

6. United Nations, “Review of the United Nations Peacebuilding Architecture,”

A/​6 4/​868–​S/​2010/​3 93, 2010. Online at http://​www.un.org/​ga/​s earch/​v iew_​doc.
asp?symbol=A/​64/​868 (accessed May 2, 2016), para. 3.
7. Laura J. Shepherd, “Gender and Global Social Justice: Peacebuilding and the
Politics of Participation,” in Heather Widdows and Nicola Smith, eds., Global Social
Justice, London and New York: Routledge, 2012, 128–​137.

T h e P u z z l e a n d t h e P r o j e c t  [3]
4

researchers can be “critical friends” (drawing here on the work of Louise

Chappell and Fiona Mackay)8 deserve our analytical attention, not least
because the policies and governance frameworks devised at that level have
such profound impacts on so many people across the world.
Certainly, feminist researchers have learned to pay attention to the
“margins, silences, and bottom rungs” of global politics,9 recognizing
that much is obscured from view—​much “human dignity has to be left
on the cutting room floor”10—​when we focus our analytical lenses on
only the conventional sites of power and the political practices of the
élite. There is no doubt another project, the ghost-​twin of this project
at hand, for which my own ghost-​twin travels to Burundi, or Liberia, or
Guinea-​Bissau and does engage directly with the women about whom the
UN writes so copiously. In this ghost-​twin project, the contexts in which
UN peacebuilding activities are implemented are centralized, rather than
erased; the logics of gender and space would be rendered very differently
by the immersion of my ghost-​twin researcher in a very different research
“field”.11 But that is a different project. When making the decisions that
I did about the project I undertook, I considered a project that inves-
tigated implementation, but honestly, I could not find a way to make
peace with the idea of traveling to these post-​conflict spaces to interview
women whose lives had been ruptured by sometimes decades of war and
extract their words like gemstones, to later polish and arrange for publi-
cation and professional advancement, not least because I had nothing to
offer in return.
My research is not going to change the lives of these women in any imme-
diate way; it will not free up resources or enhance their advocacy efforts. It
will open neither doors nor minds in any way that will be remotely mean-
ingful for anyone that has lived through devastation that I cannot even

8. Louise Chappell and Fiona Mackay, “Critical Friends and De(con)struc-

tive Critics: Dilemmas of Feminist Engagement with Global Governance and
Gender Reform Agendas,” paper presented at the European Consortium of
Political Research, 2015. Abstract online at http://​ecpr.eu/​Events/​PaperDetails.
aspx?PaperID=23059&EventID=100 (accessed June 14, 2016), paper provided by its
author.
9. Cynthia Enloe, “Margins, Silences and Bottom Rungs: How to Overcome the
Underestimation of Power in the Study of International Relations,” in Steve Smith,
Ken Booth, and Marysia Zalewski, eds., International Theory: Positivism and Beyond,
Cambridge: Cambridge University Press, 1996, 186–​202, 186.
10. Ibid., 188.
11. For a brilliant analysis of “field research” in peace studies, see Annika Björkdahl,
Oliver Richmond, and Stefanie Kappler, “The Field in the Age of Intervention: Power,
Legitimacy, Authority vs the ‘Local,’” Millennium: Journal of International Studies, 2015,
44(1): 23–​44.

[4] Gender, UN Peacebuilding, and the Politics of Space

imagine. It might, at best, make one or two people think differently about
how policies are formed, and the constitutive effects of discourse. It might
make one or two people think about how a policy means, not just what it
means,12 how the crafting of resolutions and statements about, for exam-
ple, women’s economic empowerment in the context of peacebuilding, pro-
duces and is productive of assumptions about women as political subjects,
the economic system, the nature of sustainable peace (see Chapter 5). It
might draw attention to the ways in which assumptions about bodies and
behaviors, space, legitimacy, and power already structure much of what we
(think we) know about peace and security. This feels like enough to me,
and is of sufficient relevance to the research participants I was fortunate
to work with in New York that I can conceive it as token compensation for
their contribution to my project: their time, their expertise, their thought-
ful suggestions of other people I might like to meet with and places I should
visit during my stays.
So I am at peace with the project I designed, and I am comfortable, now
that it has been executed, that I have indeed produced enough to offer
something of value to those with whom I have conversed over the last few
years. I must acknowledge, however, that in focusing attention on UN HQ
in New York, I am at risk of reproducing the colonial power dynamics that
have characterized the development of International Relations (IR) as a
discipline, as well as the political practices that have formed the object of
study for the discipline. Much has been recently written about the opera-
tion of colonial power in the discipline of International Relations, manifest
not only in what and where we choose to study but implicated in how we
go about studying.13 It is not only that IR is an Anglo-​American discipline,
but also that the conceptual frameworks of the discipline are themselves
organized by logics of race that are rendered invisible in most conven-
tional accounts of the field. “The categories of civil society, state, nation,

12. Dvora Yanow, How Does a Policy Mean?: Interpreting Policy and Organizational
Actions, Washington, DC: Georgetown University Press, 1996.
13. See Alexander Anievas, Nivi Manchanda, and Robbie Shilliam, eds., Race and
Racism in International Relations: Confronting the Global Colour Line, London and
New York: Routledge, 2015; Tarak Barkawi and Mark Laffey, “The Postcolonial
Moment in Security Studies,” Review of International Studies, 2006, 32(2): 329–​352;
Benjamin de Carvalho, Halvard Leira, and John M. Hobson, “The Big Bangs of IR: The
Myths That Your Teachers Still Tell You about 1648 and 1919,” Millennium: Journal of
International Studies, 2011, 39(3): 735–​758; Branwen Gruffydd Jones, ed., Decolonizing
International Relations, Lanham, MD: Rowman & Littlefield, 2006; Sanjay Seth, ed.,
Postcolonial Theory and International Relations: A Critical Introduction, London and
New York: Routledge, 2013.

T h e P u z z l e a n d t h e P r o j e c t  [5]
6

sovereignty, individual, subjectivity, development, and so on emerged in

the course of seeking to think through and understand a particular slice of
history, that of the region of the world we now know as ‘Europe.’ ”14
While this is not a project that tackles directly the decolonization of
our disciplinary cognitive schema, my engagement with the logics of
space, and the spatial hierarchies of power and authority that I lay bare
over the following chapters means that it would be remiss of me to ignore
or gloss over the intellectual debt that I owe to this literature. As Meera
Sabaratnam has rightfully commented, “[a]‌s a decolonising intellectual
strategy, the critique of objectification through the analysis of authorita-
tive discourses is clear and deeply important, but also necessarily limited
in scope”;15 I do not wish to compound the limitations of this research
by failing to give a proper account of the forms of colonial and racialized
power that infuse the terrain on which I am working and the discourses
I analyze here.
I cannot quite escape the feeling that it is not right to proceed with analy-
sis without explaining the context of the discourses I am working with here;
I feel that to fail to explain this context is to contribute to the “whitewash-
ing” of global politics.16 To present, dissect, and deliberate upon UN peace-
building discourse without first presenting at the very least a discussion of
the wars and interventions that led to the countries in question seeking
support from the United Nations feels dishonest as well as complicit in the
perpetuation of a discipline that sees the limits of IR contained within “the
West.”17 I also am mindful of the point raised by Mahmood Mamdani in the
context of analyzing conflict and “crisis” in African states: “It is not just any
state that is collapsing; it is specifically what remains of the colonial state
in Africa that is collapsing. True, Africa’s political institutions are in crisis.
But which institutions are these? If we look at the crisis closely, we will
recognize at its heart the institutional legacy of colonial rule, particularly

14. Sanjay Seth, “Introduction,” in Sanjay Seth (ed.), Postcolonial Theory and
International Relations: A Critical Introduction, London and New York: Routledge, 2013,
1–​12, 2–​3.
15. Meera Sabaratnam, “IR in Dialogue . . . but Can We Change the Subjects? A Typology
of Decolonising Strategies for the Study of World Politics,” Millennium: Journal of
International Studies, 2011, 39(3): 781–​803, 787.
16. John M. Hobson, “Re-​embedding the Global Colour Line within Post-​1945
International Theory,” in Alexander Anievas, Nivi Manchanda, and Robbie Shilliam
(eds.), Race and Racism in International Relations: Confronting the Global Colour Line,
London and New York: Routledge, 2015, 81–​97, 83.
17. Amitav Acharya, “Dialogue and Discovery: In Search of International Relations
Theories beyond the West,” Millennium: Journal of International Studies, 2011,
39(3): 619–​637.

[6] Gender, UN Peacebuilding, and the Politics of Space

the political institutions of colonial rule.”18 Although this project, along
with many other broad critiques of contemporary peacebuilding practices,
fails “to dislodge . . . as the central subject of inquiry”19 “the West” and its
centers of power, I can at least provide an albeit brief and partial account
of how it was that the countries on the agenda of the UN Peacebuilding
Commission—​Burundi, Central African Republic, Guinea, Guinea-​Bissau,
Liberia, and Sierra Leone—​were thus positioned. I will comment on each
of the countries in turn.

Burundi

Burundi is located in the Great Lakes region of central Africa, bordered

by Tanzania, the Democratic Republic of the Congo, and Rwanda (see
Figure 1.1). The territory was an independent kingdom until coloniza-
tion by Germany in the late nineteenth and early twentieth centuries.
The area was occupied by Belgian troops in 1916, and the lands compris-
ing “Ruanda-​Urundi” were mandated to Belgium by the League of Nations
in 1923.20 Colonial administration of the territory by the Belgian govern-
ment relied upon the classification of the population into different “eth-
nic” groups of Hutu, Tutsi, and Twa, which were previously only politically
salient as class stratifications.21 This created profound social tensions as the
Belgian administration afforded significant privileges to the Tutsi minority
(approximately 14% of the population22).
Burundi gained independence as a sovereign state in 1962, but the cen-
sus categories deployed by the colonial governors continued to inform
sociopolitical life in Burundi, with escalating tensions between the Hutu
majority and the Tutsi minority. Hutus were excluded from political and
security institutions in the years following the 1972 massacre of over

18. Mahmood Mamdani, “Beyond Settler and Native as Political Identities: Overcoming
the Political Legacy of Colonialism,” Comparative Studies in Society and History, 2001,
43(4): 651–​664, 652–​653.
19. Sabaratnam, “IR in Dialogue . . . but Can We Change the Subjects?,” 796–​797,
emphasis in original.
20. United Nations Office in Burundi, “Country Profile,” no date. Online at http://​
bnub.unmissions.org/​Default.aspx?tabid=2968&language=en-​US (accessed June
27, 2016).
21. Tom Dannenbaum, “War and Peace in Rwanda,” in Kristen E. Eichensehr and
William Michael Reisman, eds., Stopping Wars and Making Peace: Studies in International
Intervention, Leiden: Martinus Nijhoff, 2009, 77–​120, 80.
22. Nina Wilén, “Security Sector Reform, Gender, and Local Narratives in Burundi,”
Conflict, Security & Development, 2014, 14(3): 331–​354, 334.

T h e P u z z l e a n d t h e P r o j e c t  [7]
8

Figure 1.1 Map showing the geographical location of Burundi.

Source: Wikimedia Commons.

200,000 Hutu by the Tutsi-​dominated armed forces.23 There were slow

changes in the sociopolitical landscape over a 20-​year period, and the first
democratic elections were held in June 1993. A second period of geno-
cidal violence took place in October 1993, triggered by the assassination
of President Melchior Ndadaye, leader of the Hutu-​dominated Front for
Democracy in Burundi, by “elements of the army.”24
The assassination and subsequent violence precipitated a period of
intense instability, which was only partially mediated by the return to
power through coup d’état of the previous president, Pierre Buyoya, a
Tutsi.25 “In Burundi official development assistance (ODA) decreased dur-
ing the war and especially in 1996 as a result of the sanctions that were

23. Ibid.
24. Ibid., 335.
25. Patricia Daley, “Ethnicity and Political Violence in Africa: The Challenge to the
Burundi State,” Political Geography, 2006, 25(6): 657–​679, 671.

[8] Gender, UN Peacebuilding, and the Politics of Space

placed on the country following a military coup,”26 which led to widespread
poverty and disenfranchisement; it has been argued forcefully that “geo-​
political interests have contributed to the deepening of the Burundian
conflict.”27 In 1999, a peace process was revived under the leadership of
Nelson Mandela, and, in August 2000, representatives of both Hutu and
Tutsi political parties signed the Arusha Accords. The United States lifted
sanctions in 2005 and “the United Nations Integrated Office in Burundi
was established by Security Council Resolution 1719 (2006) of 25 October
2006, to assist Burundian Government efforts towards peace and stabil-
ity.”28 The country’s president, Pierre Nkurunziza, formally sought involve-
ment of the United Nations Peacebuilding Commission in 2006.29

Central African Republic

The territorial borders of what we know today as the Central African Republic
were drawn up by the French government during colonization of the area
known as Afrique équatoriale française (French equatorial Africa) in the late
1890s, during the expansion of colonial power that operated under the aus-
pices of the French mission civilatrice, or “civilizing mission.”30 The Central
African Republic (as shown in Figure 1.2) is a landlocked country bordered by
Cameroon, Democratic Republic of the Congo, Sudan, South Sudan, and Chad;
independence was granted to the Central African Republic by the French colo-
nial administration in 1960, as part of the dissolution of the large federated
territories managed by the French.31
Postcolonial Central African Republic experienced significant instabil-
ity, limited economic activity, and political contestation. There were mul-
tiple shifts in power by coup, until 1965, when Jean-​Bédel Bokassa seized
power;32 Bokassa initially enjoyed support from the former colonial power,

26. Devon E. A. Curtis, “Development Assistance and the Lasting Legacies of Rebellion
in Burundi and Rwanda,” Third World Quarterly, 2006, 36(7): 1365–​1381, 1367.
27. Hermenegilde Rwantabagu, “Explaining Intra-​State Conflicts in Africa: The Case
of Burundi,” International Journal on World Peace, 2001, 18(2): 41–​53, 50.
28. United Nations Office in Burundi, “Background,” no date. Online at http://​bnub.
unmissions.org/​Default.aspx?tabid=2963&language=en-​US (accessed June 27, 2016).
29. Burundi Country-​Specific Configuration, “Country Request,” June 8, 2006.
30. Alice L. Conklin, A Mission to Civilize: The Republican Idea of Empire in France and
West Africa, 1895–​1930, Stanford, CA: Stanford University Press, 1997, 1.
31. These were French West Africa and French Equatorial Africa; see Martin Meredith,
The Fate of Africa: A History of the Continent since Independence, New York: PublicAffairs,
2005, 69.
32. Jennifer, Giroux, David Lanz, and Damiano Sguaitamatti, “The Tormented
Triangle: The Regionalisation of Conflict in Sudan, Chad, and the Central African

T h e P u z z l e a n d t h e P r o j e c t  [9]
01

Figure 1.2 Map showing the geographical location of Central African Republic.
Source: Wikimedia Commons.

but the French government withdrew their endorsement following gross

human rights violations and oppressive practices and eventually overthrew
Bokassa in 1979, returning the previous president, David Dacko, to power.33
Dacko was, in turn, overthrown by a military coup under the leadership of
General André Kolingba, who ruled until the mid-​1980s.
Democratic elections were held for the first time in 1993, but “[t]‌he
democratisation process soon ran aground due to newly manipulated
communal divisions between the people living along the river and those
of the savannah, which plunged the country into civil war.”34 It has been

Republic,” Crisis States Working Papers Series No. 2, 2009, 4. Online at http://​eprints.
lse.ac.uk/​28497/​1/​WP47.2.pdf (accessed June 27, 2016).
33. Ibid., 5.
34. International Crisis Group, “Central African Republic: Anatomy of a Phantom
State,” Africa Report N°136–​13 December 2007, 2007, 1. Online at http://​www.crisis-
group.org/​~/​media/​Files/​africa/​central-​africa/​central-​african-​republic/​Central%20

[ 10 ] Gender, UN Peacebuilding, and the Politics of Space

Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Papurikko-
valakka. Ukkovaari
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Papurikko-valakka. Ukkovaari

Kaksi novellia

Author: Sándor Petőfi

Translator: Meri Sulju

Release date: September 5, 2023 [eBook #71573]

Language: Finnish

Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto, 1909

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PAPURIKKO-

VALAKKA. UKKOVAARI ***
PAPURIKKO JA VALAKKA. UKKOVAARI

Kaksi novellia

Kirj.

ALEKSANTERI PETÖFI

Suomentanut

Meri Sulju

Kirjallisia pikkuhelmiä XIII.

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1909.

SISÄLTÖ:

I. Aleksanteri Petöfi.
II. Papurikko ja valakka.
III. Ukkovaari.
 Aleksanteri Petöfi.

Aleksanteri Petöfi (unkaril. kirjotustavan mukaan Petöfi Sandor),

Unkarin suurin ja kansallisin runoilija, syntyi Ris-Rörössä lähellä
Pestiä, jouluk. 31 pnä 1823. Riitaannuttuaan isänsä kanssa,
keskeytti hän 1840 opintonsa ja lähti maailman kylille. Ensin rupesi
hän sotilaaksi, mutta heikkoutensa tähden pääsi vapaaksi ja alotti
kiertolaiselämänsä, kuleksi ympäri Unkaria jalkaisin, usein ilman
penniäkään taskussa, antautui palavalla innolla milloin mihinkin
teatteriseurueeseen, mutta aina ilman menestystä, opiskeli ja
lueskenteli väliin, kierteli taas, teki puhtaaksikirjotusta, käänteli
englannin ja ranskan kielistä ja alkoi julaista lehdissä runojaankin,
joilla heti saavutti suurta suosiota. Seikkailujensa jälkeen saapui hän
v. 1843 Pestiin jalkaisin, sauva kädessä ja runojen käsikirjotuksia
povessa.

Pestissä otettiin hänet suosiollisesti vastaan, hänen runojaan

painettiin ja hän sai aputoimittajan paikan eräässä muotilehdessä,
jossa työskenteli vuosikauden. Mutta kansa ihastui hänen runoihinsa
päivä päivältä, niitä alettiin laulaa ympäri katuja ja kyliä. Ja kun hän
taasen lähti kiertämään ympäri maatansa, otettiin hänet vastaan
kaikkialla riemusaatossa, ja teattereissa, jossa hänet näyttelijänä oli
vihelletty alas, otettiin hänet runoilijana vastaan seisoaltaan
kunnioittaen ja kansallishymniä laulaen. Näillä matkoillaan oppi hän
tuntemaan Julia Szendreyn, erään tilanomistajan tyttären, ja pitkien
ottelujen jälkeen pääsivät nuoret naimisiin 1847.

Mutta kauvan ei perheonnea oltu madjaarien kansan laulajalle

suotu. Tuli myrskyvuosi 1848. Ensin hän julkaisi tulta iskeviä
vallankumouslauluja, mutta pian heitti kynän nurkkaan, läksi sotaan
ja nousi pian majuriksi. V. 1849 nähtiin hänet viime kerran eräässä
taistelussa. Tietenkin hän siellä kaatui ja haudattiin hänet muiden
mukana joukkohautaan. Hänen elämänsä oli kuin salaman välähdys,
hänestä ei oikein tietty mistä hän tuli, vielä vähemmin, mihin hän
katosi.

Mutta hänen runoissaan salaman välähdykset elävät ijät kaiket,

niissä elää luonnontuores kukkastuoksu, kotoisempi
kansanomaisuus kuin kenenkään muun unkarilaisen kanteleessa on
helkähdellyt. Niitä on jo ennen pienonen vihko suomeksikin
käännetty. Tässä tutustutetaan suomalaista lukijaa pariin hänen
parhaaseen kertomukseensa. Niistäkin kimmeltää jumalainen
neronkipinä, niissä pienimpiäkin olentoja kultaa todellisen runouden
päivänsäteily. Toivottavasti ennen pitkää saadaan suomeksi
enemmänkin hänen kirjallisia helmiään, sillä useimmat niistä ovat
käännetyt vieraammillekin kuin "veljeskansan" kielelle.

Papurikko ja valakka.

Voi merkittyä!

Yksin ja hyljättynä seisoo hän maailmassa, kuten kaupungin

reunalla hirsipuu, jota jokainen karttaa kammosta tai inhosta. —
Mieliimme on juurtunut, että surkastuneessa ruumiissa täytyy
asustaa turmeltuneen sielun. "Paetkaa häntä kuin ruttoa!"
huudamme. — —

Martti parka! Hänenkään ei käynyt paremmin.

 Hän oli kelpo poika, parempaa sydäntä ei ollut kellään; mutta
luonto oli rumentanut hänen kasvonsa ja ihmiset karttoivat häntä.

"Olkoon niin!" ajatteli hän. "Te minua vastaan — minä teitä

vastaan!"

Ja vastarinta alkoi…

Hänen isänsä oli suutarimestari Daniel Csigolya, joka nuoruutensa

päivinä oli ahertanut kokoon kohtalaisen varallisuuden.

Äkkiä pälkähti hänen päähänsä, kuinka kaunista olisikaan, jos hän

sepittäisi runojakin eikä ainoastaan kenkiä. Parasta näytti hänestä
olevan alottaa ottamalla tihkipäätä viinisiemaus, koska rypälemehu
oli paras runollisten mielialojen herättäjä; tällöin olivat hänestä
kaukana tunnonvaivat, että hän tuhlasi rahaa, päinvastoin hän sitä
vielä käärisi kokoon.

Daniel Csigolyan oli täytynyt olla sangen oppivainen ihminen,

koska hän juomataidossa pian pääsi mestariksi; ja se ei ole niinkään
helppoa, sen tiedän omasta kokemuksesta. Minun täytyy nimittäin
huomauttaa, että minäkin pyhitin näille opinnoille muutamia vuosia
siihen aikaan, jolloin suurta juopottelua vielä pidettiin hyveenä. Se
aika on mennyt — luojan kiitos — ja minä olen saavuttamani tiedot
unhottanut siinä määrin kuin en olisi niitä koskaan tiennytkään.

Poloiset ravintoloitsijat! Surkuttelen teitä sydämestäni, mutta yhtä

sydämestäni toivon, että hyvin monet seuraisivat esimerkkiäni.

Mutta kuten sanottu: herra Daniel Csigolya oli ahkera viinamäen

mies herran edessä. Ei kestänyt kauvan, kun hän jo joi vanhan
tuomarin ja kanttorin pöydän alle, ja nämä olivat, täällä kuten
kaikkialla, väkevimmät kapakkasankarit.

Ennenkuin vielä oli kaksi vuotta vierinyt, oli hänen omaisuutensa

hävitetty; talon osti raajarikko turkkuri, viinitarhan huusi
huutokaupassa kunnianarvoisa kirkkoherra. Vähitellen mentiin niin
pitkälle, että lestit ja muut työkalut vaelsivat nekin kapakkaan…

Rouva Csigolya oli säästäväinen, kelpo emäntä, joka ei

tietystikään iloinnut miehensä uudenlaatuisesta taloudenhoidosta.
Hän vuodatti katkeria kyyneleitä, kun hänen miehensä juopuneena
toikkaroi kotiin, ja valitti, kun sydämensä oli ylen täysi, väliin
naapurivaimoillekin hätäänsä. Miehensä edessä hän vaikeni, osaksi
sentähden, ettei hän oikein uskaltanut lausua nuhteita, osaksi, koska
hän ajatteli miehensä itsestään palaavan järkiinsä ja
velvollisuuksiensa täyttämiseen.

Hän odotti pitkän, pitkän aikaa — mutta turhaan!

Mutta vihdoin ei hän sentään voinut kärsiä sitä vaieten:

"Laupiaan Jumalan nimessä! Mies, mitä tästä on tuleva? Sinä juot

ja juot yhtä mittaa etkä enää koskaan työtä ajattelekaan."

Tämän puhuttelun aikana koetti Daniel pörhistää selälleen

viininraukaisemia silmäluomiaan, hän levitti hajalleen horjuvat
säärensä näyttääkseen mahtavammalta ja huusi sitten vakavalla
arvokkuudella:

"Hiljaa!"

"Rakas mies", jatkoi vaimo, "kun minä vihdoin puhun, niin tahdon
keventää sydämeni kaikesta siitä, mikä sitä rasittaa. Olen vaiennut
kyllin kauvan."

"Vaimo, älä poraa!"

"Mutta minun täytyy —"

"Vaikene!"

"Vaieta? Miksi?"

"Siksi, koska minä — koska — minä olen herra Daniel Csigolya."

"Ja minä olen rouva Sofie Csigolya."

"Vaimo! Älä napise taivasta vastaan. Pyhässä raamatussa seisoo

— mitä siellä seisookaan? — seisoo, että Jumala loi maailman
kuudessa päivässä, seitsemäntenä lepäsi hän. Sentähden asetu."

"En ennenkuin olen puhunut."

"Mitä? — Sinä tahdot puhua vielä? — Onko se totta vai leikkiä?"

"En ole nyt leikintekotuulella."

"No, koska se ei ole mitään leikkiä, tänne sitten partaveitsen kera,

että leikkaan kielesi pois."

"Ja vaikkapa. Minun täytyy puhua, koska — — —"

Julmistuneena karjui Daniel:

"Vaimo, nimesi on: vaiti!"

Samalla aikoi hän antaa vaimo raukalle iskun, joka ei kuitenkaan

sattunut paikalleen, niin että hän pyyhkäsi vaan päähineen pois.
Sitten heittäytyi hän tyydytettynä vuoteelle heti kohta kuorsaten kuin
raihnaisen sotilaan vanha piippu. Vaimo hiipi kyökkiin, valvoakseen
lieden ääressä itkien läpi yön.

Siten kuluivat päivät päästään. Mies oli juovuksissa, vaimo rukoili,

riiteli, torasi — lyhyesti, koetti kaikkensa johtaakseen hänet pois
harhapolultaan; mutta lopuksi kävi aina niin, että Daniel herra pakotti
julmistuneena vaimonsa olemaan vaiti. Vaimo älysi nyt kuinka kaikki
oli turhaa, hän ei itkenyt eikä valittanut enää, vaikeni, kun mies
palasi myöhään öisin juopuneena kotiin. Mutta mies oli sillä välin jo
tottunut iltaripitykseen, niin ettei hän voinut olla ilman sitä ja alkoi
rähistä, kun hänen vaimonsa ei virkannut sanaakaan.

Niin kuluivat päivät, niin katosivat yhä vähemmiksi myöskin tavarat

ja vihdoin astui autioon tupaan tuhlaavaisuuden nälkäinen, ryysyinen
lapsi — hätä! Se hiipi sisään kutsumattomana vieraana ja oli pian
talon valtiatar; ja tämä tapahtui aikaan, jolloin rouva Csigolya tunsi,
että pian tulisi kolmas huolehdittavaksi, siellä missä kahdenkin täytyi
kärsiä puutetta…

"Tuli ja leimaus!" murisi Csigolya, kun hän kuuli lähestyvästä

isänonnesta. "Tuli ja leimaus! — Nyt en voi antaa eukolle enää
kunnollisesti selkäänkään, sillä se voisi olla sikiöparalle pahaksi,
eikähän se voi mitään sille, että hänen äitinsä on sellainen — —
sellainen — —"

Hän etsi kauvan oikeaa sanaa, mutta ei löytänyt, vaikka paljon

ajattelemisen tähden alkoi aivan ruveta hänen päätään
huimaamaan.

— Silloin ajautui hänen mieleensä kysymys, miksi hän oikeastaan

antoi vaimolleen selkään.
 — Ja silloin hämärteli hänen mielessään tunnustus, että hän
oikeastaan oli itse syypää siihen. Hän päätti vastaisuudessa pysyä
kapakkasakista loitolla.

Ja hän piti sanansa, hän karttoi kapakkaa, mutta — ei kauvan…

Eräänä päivänä poltti jano jälleen kirveltävänä hänen kurkkuaan;

mielellään olisi hän tämän hehkun sammuttanut, mutta talossa ei
ollut enää mitään, jolla olisi saattanut suorittaa kustannukset.
Murheissaan tuijotti hän kohden taivasta, josta päivänterä
häikäisevänä säteili häntä vastaan.

"Ah", huusi hän, "voisinpa edes tuon auringon siepata taivaalta!

Heti tahtoisin sen myydä kilveksi parturi pahaselle, sillä hänen
entisensä onkin jo kurjan risainen. — Mitä tehdä? — Niin, mitä
tehdä? Saanhan kysyä, mutta kukapa minulle vastaisi! Minä
näännyn! — Sata dukaattia antaisin kunnollisesta viinikulauksesta tai
paremmin sanoen: en antaisi yhtä kulausta sadasta kultakolikosta.
— Jospa tietäisin suonissani virtaavan viiniä veren sijasta, avaisin ne
kahdestatoista kohden ja virkistäisin kurkkuani, viisi siitä, vaikka
silloin päättäisinkin päiväni. — — Ah, miksei minua ole luotu
viinitynnyriksi, tuollaiseksi kauniiksi, täpötäydeksi, sadan ämpärin
vetoiseksi viinitynnyriksi! Laupias vapahtaja, olisin jo tyytyväinen,
vaikkapa olisin edes kannunpullo; tai olisinpa vain tuollainen
savilautanenkaan, joka vetelehtii tynnyrin tapin alla! No, olisipa se
kylläkin alhainen asema! — Mutta yhdellä ehdolla: pian — heti
täytyisi sen tapahtua!"

Niin kuului herra Daniel Csigolyan surumielinen yksinpuhelu.

Hänen toiveensa muuttua viiniastiaksi, oli pettävä, hän pysyi sinä,
mikä oli, ainoastaan hänen janonsa tuli yhä tuntuvammaksi. — Hän
antoi katseensa, joka oli pelkkää toivoa ja epätoivoa, harhailla
yltympäri, eikö mistään keksisi mitään, mikä kelpaisi kapakassa
maksuksi tai pantiksi.

Ei mitään, ei kerrassaan mitään!

Huolellisesti penkoi hän kaikki taskunsa, vaikkakin hän tiesi, että

ne jo aikoja sitten olivat olleet vain tyhjää täytenään. Kentiesi olisi
sittenkin johonkin sopukkaan kätkeytynyt jokin kokoonrypistynyt
seteliraha.

Masentunein mielin antoi hän turhan etsinnän perästä käsiensä

vaipua.

Äkkiä juolahti hänen mieleensä aatos. Hän pani kätensä otsaansa

vasten ja napsutteli sormillaan.

"Nytpä tiedän! — Tänne lukko ovesta! Se on sitäpaitsi tarpeeton

siellä, missä ei ole mitään varastamista. — Daniel Csigolya, sinä olet
sentään kekseliäs mies!"

Hän etsi kirvestä toteuttaakseen aikomuksensa; hän unhotti aivan,

että tämä työkalu oli jo aikoja juotu. Hän etsi ja etsi, vieläpä
pöytälaatikostakin; vihdoin ryömi hän myös vuoteen alla. Siellä
pimeässä sinne tänne haparoidessaan, sattui hänen käteensä
pikkumytty, joka oli kätketty kaukaisempaan nurkkaan; hän veti sen
esille, katseli sitä kynttilänvalossa ja huudahti riemastuneena:

"Nyt en tarvitse lukkoa, se voi jäädä vastaiseksi, täksi päivää riittää

tämäkin! — Vaimoni juttelee naapurissa, voin sen siis häiritsemättä
viedä. Jos hän huomaa sen myöhemmin, niin kylläpähän hänestä
aina selvitään! — Muuten ei hän tarvitse tätä rääsyä enää. — — Ja
nyt: tule veli Dan!"
 Pahaksi onneksi astui, juuri kun hän tarttui säppiin, hänen
vaimonsa tupaan.

"Minne sen kerällä?" kysyi hän hämmästyneenä.

"Ulos, hiukan tuulettamaan, vaimoseni. Vuoteen alla on liian

kosteaa, sehän voisi siellä kokonaan mädätä."

"Tuulettamaan! — Niin! — Kenties! kapakkaan! — Siitä ei tule

mitään, heti vaan tänne se! Se ei saa mennä toisten tietä. Siinä
astuin minä alttarin ääreen, siinä tahdon myös astua Jumalan eteen,
se oli morsiuspukuni ja pitää olla myös kuolinverhonani. — Oi! etten
tiennyt sitä paremmin kätkeä, sillä enhän olisi voinut ajatellakaan,
että nuuskit kaikki, sinä onneton!"

"Jos tahdot nähdä minut onnellisena, niin laita tie vapaaksi."

"Mene, mikäs estää, mutta pukuni jää tänne."

"Kiitos kaunis!"

"Kokonaisena ei se lähde käsistäni!"

"Vaimo! Tiedät, että saan sinua käskeä, koska olen sinun herrasi.
Mutta minä en käske, minä pyydän: Anna minulle puku! Pyydän
sinulta, rakas, hyvä Sofie."

"En!"

"Vielä kerran pyydän sitä sinulta."

"En, en!"

"Ja viimeisen kerran pyydän minä".

 Vaimo ei antanut mitään vastausta, vaan tarttui yhä lujemmin
myttyyn, jonka hän oli temmannut mieheltään.

"Vihoviimeisen kerran, Sofie!"

"Turhaan!"

"Koska kaikki on turhaa: Tuoss' on!"

Samalla löi hän vaimoraukkaa vasten kasvoja, niin että tämä

kaatui takaperin. Mies sieppasi pudonneen mytyn ja kiiruhti
kapakkaan.

Silloinkos riemu alkoi!

Viini virtaili kuin olisi hän saanut sen ilmaiseksi. Herra Daniel
päätti, ettei hän ennen nouse pöydästä, ennenkuin on juonut koko
morsiusleningin hinnan suuhunsa.

Mies piti sanansa!

Kun taskut ja pullot olivat tyhjentyneet, toikkaroi hän laulaen kotia

kohden. Tiellä alkoi hän tanssia, mutta ryhtyi siihen pahimmalla
paikalla, suuren lammikon rannalla, jossa sikojen oli tapana rypeä.
Tanssinpyörteessä kadotti hän pian vaivalla pitämänsä tasapainon,
hän putosi syvänteeseen, ja kun yövahti hänet huomasi ja veti ylös,
oli hän jo lammikossa tukehtunut.

Vartija laahasi ruumiin asuntoon, missä vaimo oli tunti sitte antanut
elämän lapselle.

Pimeässä tuvassa oli nyt kolme: kuollut isä, pikku poika, jonka
elämä oli juuri alkanut ja äiti, joka horjui elämän ja kuoleman välillä…
 Leski hautautti miehensä ja kastatti lapsen. Hänet nimitettiin
Martiksi. Tästä menevä maksu papille oli aivan hyödytön menoerä,
sillä elämän keväässä eivät toiset lapset kuitenkaan nimittäneet
poikaa muuksi kuin "punaiseksi koiraksi", ja myöhemmin, kun hän
vanheni, tunnettiin hänet vain nimeltä "Papurikko". — Jokainen
lyönti, jonka hänen äitinsä ennen pojan syntymistä oli tämän isältä
saanut, oli merkittyinä hänen kasvoihinsa, joiden oikea puoli oli
hehkuvalla punalla peitetty.

"Mene sinne missä on — Papurikko!" —

"Kammoan häntä kuin — Papurikkoa!" —

"Välitän hänestä yhtä vähän kuin — Papurikosta!" —

"Suutelonko tahdot? — Suutele — Papurikkoa!" —

"Ja niin edelleen! Ja niin edelleen! — Papurikko!" —

Se oli puheenpartena kylässä, kaiken epämieluisen

ilmaisumuotona…

Monen ihmisen elämän täyttää tuska ja kurjuus. Mutta jokaisella

on kuitenkin aika, lapsuuden päivät, jotka ovat onnelliset, riemun
päivät, joiden muistoihin ajatus palaa niin mielellään kuin pääskyset
syksyn kolkkoina päivinä aurinkoiseen etelään.

Martilla ei ollut tätäkään aikaa; hänen lapsuuttaan ei mikään

valokohta kirkastanut enempää kuin myöhempiäkään päiviä. Pojat
eivät tahtoneet leikkiä hänen kanssaan, he antoivat hänen joko
seistä syrjässä tahi ajoivat pois; silloin oli hänen tapana juosta kotiin
itkien äidilleen välittääkseen, kuinka hän oli kaikkien tiellä. Ja äiti
puristi hänet sydäntään vasten ja itki hänen kerallaan…
 Kouluvuosina oli vielä tuskaisempaa.

Kukaan ei tahtonut ottaa "punaista koiraa" naapurikseen ja kun

opettaja hänelle vihdoin määräsi paikan, kiusasivat ja pilkkasivat
pojat häntä niin, että hän sen mielellään jätti; hän sai paikkansa
viimeisimmässä penkissä ja etäisimmässä nurkassa. Kun joku
häiritsi opetuksen rauhaa jutellen tahi vinkasten ja opettaja vihaisena
etsi syyllistä, niin osotettiin Marttia aina yksimielisesti pahantekijäksi;
se oli aika riemu, kun hän sitten viattomana kärsi kipeän kurituksen,
joka häntä kuitenkin vähemmän piinasi kuin selkäsaunat ja
herjaukset, joita hän sai tovereiltaan…

Miehensä kuoleman jälkeen vetäytyi rouva Csigolya omaisuutensa

vähäpätöisten jäännösten kanssa veljensä, kylänsepän luo, joka oli
vanhapoika; ystävällisesti otti hän vastaan nuoremman sisarensa ja
tämän pojan. — Kukaan ei tiennyt, miksi hyvinvoipa mestariseppä oli
jäänyt naimattomaksi; juorukellot tosin kertoivat, ettei kukaan tyttö
tahtonut ottaa häntä, mutta se oli vaan tyhjää puhetta, sillä ei ollut
ainoatakaan todistusta siitä, milloin hän olisi oikeastaan koettanut
kosia…

*****

Martti oli kahdentoista vanha, kun hänen enonsa sanoi hänen

äidilleen: "Sisar Sofia, kuinka pojan tulee nyt käymään? Tuleeko
hänestä renki vai ajuri?"

"Sitä en voi sanoa", vastasi rouva. "Hänen isänsä oli

käsityöläinen" samalla huokasi hän — "voisi kai hänestäkin se tulla."

"Sitä minäkin luulen ja siksi tahdoinkin asiasta puhella kanssasi.

Olisi kai parhainta, että opettaisin hänelle ammattini; kun
myöhemmin erkanen työstä tahi kun kuolen, voi hän ottaa pajan
haltuunsa. Poika parka! En rakasta häntä liioin, mutta säälin häntä ja
siksi tahdon hankkia hänelle toimeentulon, ettei hän olisi
tulevaisuudessa määrätty ihmisten armoille, sillä siinä tapauksessa
täytyisi hänen kuolla nälkään. Muuten onkin hän työhön sopiva,
ponteva ja voimakas kuin Herkules. Ja jos häneltä joskus puuttuu
hiiliä, tarvitsee hänen vaan asettaa rauta poskelleen, niin se tulee
hehkuvaksi. Hahaha!" —

"Hannu", sanoi rouva alakuloisena, "miksi teet sinäkin pilkkaa

raukasta. Eikö siinä ole kylliksi, että hän on koko kylän
pilkkatauluna!"

"No, no! Pieni pila ei lyönyt läpeä pääkoppaan!"

Mestari Hannukin kuului niihin, jotka hyväntekeväisyydestään

mielellään kantavat pienen koron, joka vähentää lahjan arvoa…

Seuraavana päivänä erkani Martti koulusta, mikä oli hänestä

mieluista. Kirjojen sijaan otti hän vasaran käteensä, sillä mitäpä
hyödyttikään turha päänvaiva. Eihän hänestä olisi kumminkaan tullut
pappia, vaikkapa olisikin istunut kirjojen ääressä päivät päästään.

Nyt vasta huomasi hän, mikä voima piili hänen jäsenissään.

"Hei! Olisinpa tiennyt ennemmin, kuinka vahva olen", puheli hän

itsekseen, "niin olisin hankkinut jo aikoja rauhan itselleni!" Ja
vihaisena löi hän rautaa kuin olisi se ollut hänen tuskiinsa syypää…

Kylän lapset rakastivat pajoja! Tuntikausia vetelehtivät he siellä,

ilokseen kuunnellen palkeen pauhinaa ja vasaran kalsketta ja
katsellen hehkuvaa rautaa, jonka kipenet joka lyönnillä täyttivät
ilman, ikäänkuin metalli olisi suuttunut kovan painon tähden. —
Mestari Hannun pajalle eivät pojat tulleet ainoastaan uteliaisuudesta,
mutta melkein yksinomaan pilkatakseen ja haukkuakseen Marttia. —

"Pojat, katsokaas, kuinka musta ja likainen hän on; punaisesta

koirasta on tullut musta piru!" huusi joku joukosta.

"Nyt on hän kauniimpi kuin ennen!" pilkkasi toinen.

"Mutta noki ei peitä hyvin. Mustan alta paistaa punainen

irvinaama!"

"Menkää tiehenne, tai viivyttelijä voi katua!" huusi Martti.

Mutta pojat nauroivat ja menivät ilkeydessään yhä pitemmälle,

kunnes Martti kadotti kärsivällisyytensä. Kädessään kanki, jota hän
Juuri takoi, syöksyi hän vintiöiden joukkoon ja alkoi huimia, jotta he
epäilemättä olisivat menneet mäsäksi, jolleivät olisi olleet
lujempitekoisia kuin muutaman pojan jalka, jonka hän löi poikki; hän
liikkaa vielä tänäkin päivänä…

Pitkiin aikoihin ei kukaan uskaltanut lähestyä pajaa, jokainen

pelkäsi hänen tanakoita jäseniään; kuukauden perästä oli löylytys
kuitenkin unohtunut ja pilkkasanat satelivat taas.

Martti kiskotti särkynyttä vaununreunaa, kun lurjukset taas

saapuivat ja räkyttivät pahemmin kuin koskaan.

"Hiljaa!" tiuskasi hän huimapäille.

Ivanauru oli vastaus! — Yhä karvaammiksi kävivät pistopuheet,

kunnes Martti, riehuen raivoissaan, heitti hehkuvan raudan erään
pojan kasvoihin. Kauhistuneena hajaantui poikasakki.
 "Mene!" huusi Martti, "mene, kanna sinäkin Jumalanmerkkiäsi! —
Ja jos eksyt, löydetään sinut kyllä polttomerkistäsi!"…

Tämä tapaus saattoi Martille paljon pahaa, mutta myöskin hyvää,

sillä yksikään pojista ei uskaltanut häntä enää pilkata…

Kuusi vuotta kului; jokainen karttoi Marttia ja hän jokaista!

Työpäivinä oli hän työssään ja juhlahetkinä sekä lepopäivinä pysyi

hän kotona. Ainoastaan sunnuntaisin meni hän kirkkoon, kumminkin
siihen aikaan, jolloin kaikki kyläläiset olivat jo menneet sisään; hän
asettui pimeään nurkkaan, oven viereen, ja kun pappi oli lausunut
aamenen, kiiruhti hän ulos ja oli jo kotona, kun toiset vasta lähtivät
kirkosta. Iltapäivin, kun oppipojat huvittelivat kirkkoniityllä pallosilla
tai muilla leikeillä, istui hän äitinsä luona tupasessa ja luki hänelle
raamattua. Tämä lukeminen ei tosin häntä suuresti huvittanut, mutta
hän kärsi mielellään ikävääkin, kun siten voi hankkia äidilleen iloa,
hänelle, joka häntä niin hellästi rakasti, ja oli ainoa kaikkien
joukossa, joka ei koskaan ollut lausunut hänelle pahaa sanaa…

Myöskin Martin kuusi oppivuotta kuluivat, hän suoritti

opinnäytteensä ja — oli kisälli!

Tärkeä käännekohta käsityöläiselämässä!

Suurempi on oppilaan riemu, suurempi hänen ylpeytensä sälliksi

päästessään kuin sällin, suoritettuaan mestarinäytteensä ja
päästyään mestariksi. Martti Csigolyakin tunsi tätä onnea. "Nyt on
minusta kumminkin tullut toinen mies", ajatteli hän. "En ole enää
poika, vaan nuorukainen, en renki, vaan vapaa kisälli. Kun nyt
saavun ihmisten luo, ei kai kukaan uskalla tehdä sitä, mitä he ovat
tehneet hyljätylle, avuttomalle pojalle. Niin — tuskinpa he tuota