Gender, Sexuality, and Intelligence

Studies: The Spy in the Closet Mary

Manjikian
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/gender-sexuality-and-intelligence-studies-the-spy-in-t
he-closet-mary-manjikian/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Rethinking Gothic Transgressions of Gender and

Sexuality; New Directions in Gothic Studies 1st Edition
Sarah Faber

https://textbookfull.com/product/rethinking-gothic-
transgressions-of-gender-and-sexuality-new-directions-in-gothic-
studies-1st-edition-sarah-faber/

The Palgrave Handbook of Gender, Sexuality, and

Canadian Politics Manon Tremblay

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-gender-
sexuality-and-canadian-politics-manon-tremblay/

Classical Hollywood Cinema Sexuality and the Politics

of the Face Interdisciplinary Research in Gender 1st
Edition Morrison

https://textbookfull.com/product/classical-hollywood-cinema-
sexuality-and-the-politics-of-the-face-interdisciplinary-
research-in-gender-1st-edition-morrison/
Uplifting Gender and Sexuality Education Research
Tiffany Jones

https://textbookfull.com/product/uplifting-gender-and-sexuality-
education-research-tiffany-jones/

Governing Gender and Sexuality in Colonial India The

Hijra c 1850 1900 1st Edition Jessica Hinchy

https://textbookfull.com/product/governing-gender-and-sexuality-
in-colonial-india-the-hijra-c-1850-1900-1st-edition-jessica-
hinchy/

Gender and Sexuality in Stoic Philosophy 1st Edition

Malin Grahn-Wilder (Auth.)

https://textbookfull.com/product/gender-and-sexuality-in-stoic-
philosophy-1st-edition-malin-grahn-wilder-auth/

Pluralistic Struggles in Gender, Sexuality and

Coloniality: Challenging Swedish Exceptionalism Erika
Alm

https://textbookfull.com/product/pluralistic-struggles-in-gender-
sexuality-and-coloniality-challenging-swedish-exceptionalism-
erika-alm/

Iranian Masculinities Gender and Sexuality in Late

Qajar and Early Pahlavi Iran Sivan Balslev

https://textbookfull.com/product/iranian-masculinities-gender-
and-sexuality-in-late-qajar-and-early-pahlavi-iran-sivan-balslev/
Gender, Sexuality,
and Intelligence
Studies
The Spy in the Closet

Mary Manjikian
Gender, Sexuality, and Intelligence Studies
 Mary Manjikian

Gender, Sexuality, and

Intelligence Studies
The Spy in the Closet
Mary Manjikian
Regent University
Virginia Beach, VA, USA

ISBN 978-3-030-39893-4    ISBN 978-3-030-39894-1 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-39894-1

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To Ara
 Acknowledgments

This volume grew out of a panel discussion presented at the International

Studies Association Annual Conference in San Francisco in April 2017.
The panel, on gender and intelligence, represented the first cosponsored
panel by two diverse groups within the International Studies Association—
the Feminist Theory and Gender Studies group and the Intelligence
Studies group. It also served as a reminder of the ways in which intelli-
gence studies itself is moving into a more interdisciplinary space, with
intelligence studies borrowing and learning from fields as diverse as gen-
der studies, literary theory, and critical theory approaches within interna-
tional relations.
For this reason, I would like to acknowledge the pioneering efforts in
this regard of scholars like Stephen Marrin at James Madison University,
Jan Goldman at The Citadel, and Cristina Matei of the Naval Postgraduate
School. Your insights have helped to shape my thinking and hopefully
helped me to produce a better book.
I’d also like to thank, as always, our hardworking library staff at Regent
University, including Harold Henkel in particular. In addition, I am grate-
ful to my research assistant Brian Lennart for his editorial assistance.
Finally, I would like to thank the anonymous reviewers who provided
early and later feedback on this manuscript. Their comments have chal-
lenged me and helped me to clarify my thinking on several matters, par-
ticularly in regard to how this work does and does not fit into the larger
project of queer theory. (More on that in Chap. 1!)
Any errors in the manuscript are of course my own.

vii
 Contents

1 Introduction  1
Why Don’t IR Scholars Study Intelligence?   3
Bringing Intelligence Back In: To the Study of International
Relations   6
Bibliography  16

2 The Queerness of Intelligence 19

Asking Queer Questions About Intelligence  20
Intelligence Activity as the Third Way  33
The Queer Mission of the Intelligence Community  40
Accepting the Reality of Our Queer Foreign Policy  53
Bibliography  62

3 Queer Spies 67
Intelligence Agents: Bodies Behaving Queerly in Space  68
The State as Container/State as Vault: The Spy’s Queer
Moral Status  77
Her Naked State/Our Naked State: The Myth of Artemis and
the Ethics of Spying  80
Bibliography  97

4 Treason, Agency, and Sexuality101

The Prevailing Orthodoxy About Treason 102
Three Narratives About Homosexuality 108
Bibliography 139

ix
x Contents

5 Queerness, Secrecy, and Revelation143

Intelligence and Secrecy 145
What Is a Secret Society? 148
The Mythology of the Intelligence Community 156
Parallel Organizations as a Violation of Statecraft 157
Intelligence, Stigma, and the Wall of Separation 166
Accountability, Performativity, and the Wall of Separation 170
Outing, Policing, and Disciplining Intelligence Activities 176
Bibliography 185

6 Coming Out as an Intelligence Agent189

Memoirs as Sourcebooks 192
The Silence of the Spy and the Ability to Tell His Story 193
Other Types of Queerness: The Double Agent and the Torturer 205
Coming Out as a Spy 207
Conclusion 212
Bibliography 216

7 The Politics of Covert Activity219

IR Theory and the “don’t ask, don’t tell” of Covert Activity 223
Queer Presidents/Queer Precedents 238
Rescuing the State by Blaming the Intelligence Community 251
Queer Behavior and the Theater of Accountability 253
Conclusion 255
Bibliography 260

8 The Future Is Queer: New Developments in Intelligence

Activity263
Prying Open the Closet: The Erosion of Secrecy in an Era of Big
Data 265
Join Us in the Closet: Adding New Actors to the Intelligence
Community 267
Artificial Intelligence: Robots, Bots, and Spies 273
Normalization: Spying Emerges from the Closet 274
Bibliography 277
 CHAPTER 1

Introduction

Among all the functions which governments—both authoritarian and

democratic—engage in, intelligence activities are often the least discussed
and least understood, both by the general public and by academics. Rather,
the existence of covert and clandestine activities such as government pro-
grams to support candidates in foreign elections or training and equipping
foreign fighters functions as something of a “dirty little secret” both in
Washington and surely in other national capitals as well. Politicians, news
media, and the general public—as well as academic analysts—are aware
that such activities do occur, but prefer not to look too closely at them or
to acknowledge what they are seeing.
And even though the United States spends nearly one trillion dollars
annually on national security programs and agencies, and that intelligence
functions are routinely carried out by seventeen federal agencies, along
with state and local intelligence fusion centers,1 the study of these activities
and functions is particularly poorly integrated within the discipline of
international relations. Indeed, while almost five million Americans (nearly
two percent of our population) now hold security clearances, as Christopher
Andrew noted in 2004, “intelligence … is all but absent in most contem-
porary IR theory,” including, tellingly, in theorizing about the Cold War.2
Here one might begin to address this conundrum by asking why the
work produced by intelligence studies scholars is not better integrated
into the study of international relations. Indeed, the intelligence studies
community—both in the United States and in other English-speaking

© The Author(s) 2020 1

M. Manjikian, Gender, Sexuality, and Intelligence Studies,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-39894-1_1
2 M. MANJIKIAN

countries—appears to function as its freestanding entity, with its own jour-

nals, its jargon, and its own set of accepted assumptions and theories,
many of which are unique to itself. It is indeed striking to see the degree
to which the intelligence studies community has developed largely in isola-
tion, unaffected by and perhaps even hostile to trends within the larger
international relations discipline—such as an attempt to move beyond
Western and American-centric analyses, to include voices of the subaltern,
or to consider the contingent nature of knowledge itself.3
Even today, intelligence studies analyses focus almost exclusively on the
Western intelligence tradition, with an emphasis on the rise and practice of
intelligence in the United States and England, along with some compara-
tive work on Western Europe. And literature produced by the academic
intelligence studies community (which often includes retired intelligence
practitioners among its ranks) tends to fit into one of four formats: Analysts
have taken an institutional approach in considering the structures of the
intelligence community, how they function and how they are policed or
regulated by other actors. In addition, analysts have produced case studies
that have been historical in nature, examining phenomena like how par-
ticular leaders have utilized intelligence or the circumstances which led to
intelligence failures. Also, there is a growing literature that is method-
ological, asking questions about how one might articulate and test assump-
tions or identify bias in carrying out intelligence analysis, including some
which is interdisciplinary.
Finally, if intelligence studies have been integrated into larger studies
within international relations, it has often been through the utilization of
a “crime frame,” thus establishing intelligence as a sort of deviant interna-
tional relations.4 Elizabeth Anderson, a former National Security Agency
analyst who later became an academic, has faulted the scholarship pro-
duced by practitioners as “journalistic in nature,” since what is produced
is often simply a narrative of the events themselves from an operational
perspective which focuses, in her words, on “action, adventure, and scan-
dal.”5 That is, intelligence scholars have sought to understand events like
the 1985 Iran-Contra scandal, which occurred under then-president
Ronald Reagan not as one of many ways in which states practice politics—
but as a “scandal”—because to acknowledge intelligence activity as inter-
national relations would upset many of our long-standing (and
unquestioned) assumptions about what does and does not constitute nor-
mal international relations.
 1 INTRODUCTION 3

Why Don’t IR Scholars Study Intelligence?

At the same time, academics within the larger discipline of political science
have tended not to include intelligence studies as a variable within tradi-
tional international relations analyses, nor to include organizations like the
Central Intelligence Agency within a study of public administration
bureaucracies, and not to include studies of the intelligence community
within larger studies of, for example, foreign policy elite decision-makers.
Here, one can certainly identify legitimate logistical or practical reasons
why academics might avoid adding intelligence agencies to their data sets
or cases for comparison. First, the closed nature of the intelligence com-
munity and its overwhelming emphasis on secrecy (often for real reasons
of national security) make it particularly challenging to study. Analysts
become used to working with sources where keywords—including dates,
names of places, and names of individuals—have been redacted through a
publication review process, even when a successful Freedom of Information
Act (FOIA) request has been filed. In cases where documents have been
released, or an official has been compelled to speak with an academic inter-
locutor, problems may arise concerning the representativeness of the
information being made available. Is it possible that the organization has
safeguarded its image through redacting information of an embarrassing
nature, rather than merely withholding that which is strategically necessary?
Historian Kaeten Mistry presents this perspective in describing the dif-
ficulties she encountered in researching the part which the US Central
Intelligence Agency (CIA) played in attempting to influence Italy’s elec-
tions in the aftermath of World War Two. She writes:

None of this is to imply that the CIA did not channel covert funds … Rather,
it emphasizes the difficulties in authoritatively supporting claims dependent
on evidence that is withheld, inaccurate, or perhaps non-existent. Agency
records could settle such scores, particularly in curtailing the useful myths
surrounding critical and triumphant interpretations. Yet with the declassifi-
cation process in statis, it poses a dilemma for historians.6

As a result of these difficulties, she argues that much of what the aca-
demic intelligence community accepts as “knowledge” is deeply inter-
twined with mythologies about agencies like the CIA, along with wishful
thinking, rumors, and even conspiracy theories. For this reason, she
4 M. MANJIKIAN

s­ uggests that the study of intelligence is often rather divorced from other
types of academic endeavors.
A second compelling reason for this academic divorce is that the intel-
ligence agencies are often regarded as so unique in their culture, their
leadership styles, and their missions that analysts may conclude that it
makes little sense to include them in a more general database of agencies
or agency activities and that it also may be pointless to generalize about
the behavior of, for example, the Central Intelligence Agency in making a
statement about how agencies behave. Here, intelligence scholars them-
selves point to the phenomenon of “intelligence exceptionalism” in argu-
ing that the intelligence community has unique or distinctive rules, values,
and procedures. As Turner notes, intelligence activities may differ from
other traditional activities of foreign policy since the guiding principle is
secrecy, the activities may include illegal activity including violating other
nation’s laws, and the use of techniques like deception and deniability by
those producing information creates problems for analysts regarding the
credibility of information obtained.7 Proponents of this “exceptionalism”
viewpoint argue that analysts, lawmakers, and the general public should
not expect the intelligence organizations to behave like any other govern-
ment agency since they have a unique mission. Furthermore, proponents
argue that an intelligence agency does and must have special or unique
powers and policies, including less oversight of its practices by the legisla-
tive branch, more secrecy in the conduct of its affairs, fewer budget con-
straints, and less transparency overall regarding its budget, as well as an
acceptance of the understanding that such powers may and often do vio-
late legal and/or ethical understandings in areas such as transparency and
public oversight of the agency’s practices and policies. In this way, the lit-
erature on “intelligence exceptionalism” can be read as a sort of defense of
the IC and its practices, created from within the IC itself, in order to
establish conditions for what Nathan refers to as a “dispensation”8—a jus-
tification for why the IC should not be held to the same standards with
reference to adherence to regime sovereignty or understandings in the
areas of transparency, constitutionality, or adherence to human rights
regimes.
However, I contend that it is not logistical capabilities or even method-
ological concerns alone which cause traditional international relations to
give short shrift academically to the phenomenon of intelligence. Rather,
it is because there is something subversive about the practices and values
of intelligence which both cause it to fit awkwardly, if at all, into traditional
 1 INTRODUCTION 5

international relations theoretical paradigms, and furthermore, because a

full-fledged analysis of the role of intelligence in international relations
threatens to destabilize some of the understandings which form a sort of
ground truth for a mainstream international relations scholar. In examin-
ing the discourse of intelligence studies, we encounter a reflection of this
assumption about the subversiveness of intelligence. In scholarly histories
of the organization, we encounter language describing the CIA as having
“siphoned off money” from legitimate organizations and operations, or
having performed an “end-run around” legitimate politics and
procedures.9
As Daugherty has noted in describing public attitudes towards the
Central Intelligence Agency:

In the wake of Vietnam and Watergate … the very idea of spying and acting
covert became disreputable … For most of my adult life, any mention of the
spy Agency has prompted suspicion of unlawful meddling, dirty tricks, scan-
dal, and a kind of bullet-headed redneck American approach to for-
eign policy.10

That is, there appears to be something unseemly or perverse about the

activities of the intelligence community in particular. As an example, we
may consider the claims that Russia, led by its intelligence community,
succeeded in penetrating US domestic politics through interfering in our
2016 presidential elections. The crime which America’s president and his
administration are accused of is collusion, which is defined by
Dictionary.com as:

1. A secret agreement, especially for fraudulent or treacherous purposes;

conspiracy and 2. Law: a secret understanding between two or more persons
to gain something illegally, to defraud another of his or her rights, or to
appear as adversaries though in agreement (i.e., collusion of husband and
wife to obtain a divorce).11

That is, collusion—a type of irregular politics and irregular interstate

relations—is described in terms which are overwhelmingly not political or
legal, but rather both ethical and moral. While an armed intervention
might be described in language derived from international law and mili-
tary agreements, there is no similar body of language used to describe
actions by intelligence agents. Instead, the language—as seen in the
6 M. MANJIKIAN

e­ tymology of the term “collusion”—is drawn from criminal law and eth-
ics. It is not neutral but highly normative. Collusion and espionage, while
they may be the bread and butter of activities for the intelligence commu-
nity not only in the United States but internationally, are described not as
part of international relations but instead as something unseemly, dirty,
and rotten. They are described in terms that present them as fraudulent
activities—unnatural, unreal, and twisted, rather than straightforward.
Thus, in a discipline like international relations, which focuses on iden-
tifying and upholding the rules of the international system, it is difficult to
know where to place an organization or set of organizations that appear to
be plagued by scandal and allegations of corruption, whose very existence
feels somewhat disreputable. Perhaps to admit certain truths about intel-
ligence would thus mean admitting certain truths about the discipline and
practice of international relations as a whole—including identifying the
problems which it has failed to solve, the gaps which it leaves in our knowl-
edge about the international system as a whole, and ultimately the hypoc-
risy of certain types of statements which we make about state behavior
while ignoring other ways in which states behave.

Bringing Intelligence Back In: To the Study

of International Relations

In this work then, I interrogate exactly this understanding—that there is

something dirty, disreputable, and “queer” in the activities of intelli-
gence—in order to better integrate intelligence into the study of interna-
tional relations as a whole. Here, queer theory is deployed as part of the
newly emerging field of critical intelligence studies.
In a recent essay about this subfield, Hamilton Bean presents critical
intelligence studies as concerned with apprehending and considering the
“forces of domination and subordination in both societies and organiza-
tions” with an overall mission of emancipation, a breaking free from tradi-
tional understandings and a breaking down of those understandings which
are proven to be false or predicated upon a faulty foundation. Here, he
notes that critical studies—of whatever field we choose to examine—often
have a goal of “problematizing” the understandings that we accept
unquestioningly within our fields. Here Bean identifies a largely unques-
tioned consensus that the goal of intelligence studies is to improve intel-
ligence analysis. However, as he points out, there is a significant divide
 1 INTRODUCTION 7

between the projects of improving intelligence analysis and of problema-

tizing intelligence analysis. Problematizing intelligence analysis involves
reconsidering the categories and methodologies we use, and also includes
asking why we adopted such methodologies and categories in the first
place. Problematizing a field may lead to the jettisoning of previously
unexamined assumptions, methodologies, and findings.12
This work, therefore, has several goals: First, to advance critical intelli-
gence studies through showing how queer theory and gender theory help
us to apprehend the spy and how his identity has been constructed both
internally within the intelligence community and externally (from with-
out) by other branches of the defense community, as well as by main-
stream and popular cultural representations of this individual. Utilizing
memoirs, in particular, I show how intelligence community practitio-
ners—both individually and in the aggregate—have created their brand of
identity politics. To be a spy is to be many things—to present one face to
the world while simultaneously maintaining a different interior and pro-
fessional identity, as well as to “play with” identities through sharing some
facets of one’s true self with one’s family and community while keeping
other facets hidden. In Chap. 5, I consider how the ideas of performativity
and the closet can lead to a richer understanding of what it is to be a mem-
ber of the intelligence community’s clandestine services.
But in this work, I examine not only the figure of the intelligence ana-
lyst but also the role and agency of the intelligence community within
international relations. Here, I claim that there is something fundamen-
tally queer about espionage, as well as clandestine and covert activity
(terms which I define later in this work). In establishing this claim, I show
how spies thus exist as part of what Puar has termed the “queer assem-
blage” in international relations.13

Queer Phenomenology
The claim that intelligence is queer is not a claim about sexuality—either
of the intelligence community (IC) itself or of the sexuality of a particular
agent. Instead, we are asking, as Daggett does, how a phenomenon is
queered within international relations. Phenomenology is a branch of phi-
losophy dedicated to the study of “phenomena”—which includes how
things appear, as well as how they appear in our experience. Phenomenology
is thus concerned with how we experience things and how we attach
meaning to things that we experience.14 Daggett asks us to consider the
8 M. MANJIKIAN

queer phenomenology of the drone—how drone warfare is considered

relative to traditional forms of warfare, and how traditional gendered
notions of warfare are and are not relevant in considering drone warfare.15
Similarly, we can consider intelligence’s queer phenomenology. We
might begin with the claim (often made by intelligence practitioners) that
intelligence is “the world’s second oldest profession.”16 In making this
claim, practitioners rightly acknowledge that as long as people have formed
societies, they and their leaders have engaged in practices like intelligence
collection—usually to identify and respond to threats. (While today intel-
ligence activities are largely the province of the state, in the past, a leader
might have had his own intelligence arm—whose aim was to identify and
perhaps neutralize threats to his power position.)
But the linguistic phrase “world’s second oldest profession” also calls to
mind prostitution, the world’s oldest profession. In attaching this label to
intelligence, then, practitioners are also implicitly making an analogy:
Prostitution is to marriage as intelligence is to legitimate state foreign
policy practices. Just as prostitution (or paying for sex) is regarded as a
deviant sexual practice—in contrast to the norm in which one doesn’t pay
for sex but has it with a partner in the context of an ongoing relation-
ship—intelligence can be viewed as a deviant set of practices within inter-
national relations in contrast to the legitimate foreign policy practices of
actors like the defense or diplomatic communities.
In her seminal work on queer phenomenology, Ahmed introduces the
notion of “orientation”—or how objects are situated in relation to one
another to create a space. One could situate objects, she notes, to create
either a dining table or an eating table. The placement of objects thus
encourages certain types of activities while constraining others.
Phenomenology, she argues, thus includes “how bodies are turned toward
the objects around them and how this ‘direction’ matters in understand-
ing orientation.”17 One’s “orientation” may be regarded as normative,
while another may be regarded as non-normative or in Cynthia Weber’s
terminology, “perverse.”
In this volume, then, we consider how intelligence activity—including
covert activity—has been situated in relation to “normal international
relations.” Normal international relations practices are overt, in keeping
with acknowledged international law including the law of armed conflict,
and are “owned” and acknowledged by the state. In contrast, states (and
policymakers) may conduct intelligence operations in secret—engaging in
practices that deviate from “normal international relations,” including
 1 INTRODUCTION 9

v­ iolating the sovereignty of other states through interfering in domestic

elections, assassinating other world leaders, and funding domestic insur-
gencies. If a state is asked to account for its participation in such activities,
it may deny knowledge of the activity or its part in the activity.
Here, we can consider, for example, a verbal exchange that occurred
during the first series of televised electoral debates in the United States in
the summer of 1960. Before the debate, democratic candidate John
F. Kennedy received an intelligence briefing in which (according to many
historians) he was made aware of ongoing American plans to carry out
covert operations in Cuba aimed at overthrowing the regime of Communist
Fidel Castro. However, such plans were classified and not a matter of pub-
lic knowledge at that time. During the debate, Kennedy called out then-­
president Nixon, accusing him of being “soft on communism” and
demanding to know what, if anything, Nixon planned to do in response to
the rise of Castro. In memoirs later written by members of the Nixon
Administration, these officials fault Kennedy for having put Nixon in an
impossible situation.18 Nixon knew full well that there were plans under-
way for an armed invasion of Cuba, but he was forbidden to say anything
publicly about these plans—particularly in such a public setting as a televi-
sion broadcast where all of his utterances would be “on the record.”
Kennedy knew that Nixon would be unable to respond truthfully and fully
in this public setting and thus was able to humiliate him, making him look
weak and as if he had no plan when in point of fact he did. That is, Nixon
was forbidden to speak of his nation’s queer foreign policy since the terms
of the debate were such that only normal foreign policy could be uttered
and spoken about.
We might also consider recent impeachment proceedings in the United
States, in which diplomats, congresspeople, and the press also grasped for
language which they might use to describe and label the activities of indi-
vidual associates of President Trump, who traveled abroad to Ukraine
beginning in the summer of 2016. A situation in which American officials
who work for the president, rather than for the state, and who hold no
formal diplomatic credentials seek to meet with foreign officials was
described as “a backchannel” or an “irregular channel”—in contrast to a
regular or official channel in which legitimate diplomats with diplomatic
accreditation and official titles carried out official activities with their offi-
cial counterparts abroad.19 Describing these events required creating a
new set of understandings and new set of juxtapositions between the
10 M. MANJIKIAN

a­ ctivities of official and unofficial actors, and between official (normative)

and unofficial (non-normative) practices.
In this volume, then, the claim that intelligence is “queer” is not meant
to imply that unofficial, sub-rosa intelligence practices themselves are
somehow emancipatory or liberating, either to the international system or
to those who live in a world in which power and justice claims are often
inequitably distributed and responded to. Indeed, one can easily claim
that unofficial, sub-rosa forms and variations of state activity are perhaps
more unjust and more illegitimate than official forms of state intervention
by great powers within the international system. Thus, some may fault the
author for not using “queer” in the usual sense—which carries with it this
emancipatory or liberatory thrust, or the notion that queer analysis (along
with queer activism) should ultimately seek to liberate subjects from the
oppressive patriarchal state, creating new modes of organization and being.
In terms of whether it is appropriate to use queer theory in a way which
may imply a degree of sympathy or understanding for those who work
directly within and for the intelligence community—an organization
which is often described as a tool of oppression and brutality—I believe
that if recent American political experiences like the Congressional testi-
mony of American ambassadors like Marie Yovanovitch and Phil Reeker
have shown anything, it is that the “faceless bureaucrats” who serve within
government structures are in many ways as powerless as those who exist
outside the state and its structures, as subject to the whims of their state’s
leaders and as voiceless to resist or dissent as anyone else. And just as dis-
empowered individuals may join the military as a way of procuring access
to goods (like education) which may be scarce or out of reach for certain
members of society, individuals may join the intelligence community for a
variety of reasons. It is, I feel, too simplistic to say that organizational
members are always “all in” with the goals of the state, or that those
within an organization form a monolithic bloc of individuals who mind-
lessly follow orders and do not think critically. It is thus well worth consid-
ering the motives, lives, and voices of those within an organization like the
intelligence community.
Furthermore, I believe that in seeking to make the practices of intelli-
gence visible both in their own right and also in relation to more “legiti-
mate” forms of foreign policy, the project of political emancipation may be
brought forward—since it is necessary to know and name a phenomenon
fully in order to question its claims and indeed even its existence. And in
making visible the sub-rosa, non-normative ways in which states act, we
 1 INTRODUCTION 11

can interrogate states’ own claims that they are law-abiding upholders of
the international system, by calling attention to the hypocrisy which often
accompanies these claims.
Thus, in this volume, I suggest that intelligence activities have existed
as a sort of “third option”; that is, they are described by Powers as a tool
of middle resort (available to US presidents), “lying somewhere between
a note of diplomatic protest and sending in the Marines.”20 The intelli-
gence community, then, can be understood as a sort of transgressive actor
which refuses to be located neatly between either of the existing binary
identities commonly found in international relations (the hard power of
the military intervention or the soft power of the note of diplomatic pro-
test), and its activities can be said to occupy a similar queer space.
Thus, making such activities visible allows the reader to also rethink the
myths of the unitary state and the unitary foreign policy of that state. I
take up these themes in my analysis of paramilitary, covert, and clandestine
operations undertaken by the United States in particular, through consid-
ering how presidents have exercised their prerogative to undertake such
relations as well as how they have read the environment and defending the
legitimacy of such operations.21 In this section, I introduce the figure of
the individual who openly presents one’s self as heterosexual while engag-
ing in occasional homosexual acts “on the down-low,” unable to reconcile
the two halves of one’s self and not altogether comfortable with their
covert desires. Similarly, it can be suggested that states may have an open
or public foreign policy with which they pursue their normal, more accept-
able desires within the international system (i.e., to strengthen structures
of international economic cooperation) while simultaneously having a sec-
ond foreign policy “on the down-low” with which they pursue the desires
which—though they violate norms and propriety—nonetheless still mani-
fest and perhaps are even necessary for state survival (i.e., the need to
control a specific natural resource or ensure the outcome of another coun-
try’s internal elections).
In my work, I demonstrate that the US foreign policy, in particular, has
always been queer through inviting the reader to look within the state—to
examine both our overt and our closeted US foreign policy, in particular,
to consider both the overt hegemonic masculine military and the closeted
arm of covert affairs. In this way, I seek to continue what Weber has
described as a rapprochement between different schools of
IR—“disciplinary, critical, and/or feminist IRs and queer work.”22 Here,
she notes that even mainstream IR theorists are coming to acknowledge
12 M. MANJIKIAN

that ignoring queer international theories and practices “risks undermin-

ing its own claimed expertise in its core areas of interest – state and nation
formation, war and peace and international political economy.”23 In
understanding the queerness of all these phenomena, it is of crucial impor-
tance to consider the figure of the spy, the intelligence community, and
the implementation of covert activities as part of a queer foreign policy.
The plan for the book is as follows:
In Chap. 2, I explore more fully the theme of how intelligence activities
and operatives have been ignored and silenced in contemporary interna-
tional relations scholarship, suggesting that the actions of intelligence
operatives have a queer ontological status, since such events are often not
made a part of a nation’s formal history, are often covered over, and are
somehow treated as less real than the formal politics of treaties and
invasions.
In Chap. 3, I argue that intelligence operatives themselves are queer
due to the liminal space they occupy within the structures of foreign pol-
icy, as well as the liminal status which all members of the IC have, regard-
less of their sexuality. That is, we consider the spy and their queer vocation,
how the queerness of the spy calls into question other aspects of IR which
we might otherwise have taken as given—how they present themselves as
being a particular nationality, including the performance of that nationality.
In Chap. 4, I focus on the specific crime of treason and how homosexu-
ality, in particular, has long been understood as a security threat. Here I
examine more closely the relationship between sexuality, secrecy, trust,
and betrayal, as it has traditionally been understood within the intelligence
community. We also consider another type of spy—specifically, the double
agent. We also consider how new attitudes within the United States about
queer people, including the acceptance of queer employees at intelligence
organizations like the CIA, have in some instances led to the cooptation
of the queer within the national security apparatus. Drawing upon the
work of Jasbir Puar, we consider what it means for this to occur.24 I also
briefly introduce the debate about whether “passing” as queer helps one
to “pass” as a spy or whether it is instead a factor which affects one’s pro-
ductivity and serves as a distraction.
In Chap. 5, I turn away from the figure of the intelligence operative to
consider the intelligence community as a whole. Here I apply the notion
of a secret society—drawing upon the work of sociologist Georg Simmel—
to explain how such organizations are configured and how secrecy can act
as a source of power or internal social capital. The model of the CIA as a
 1 INTRODUCTION 13

secret society helps to explain why they are sometimes regarded as a sort
of parallel structure in foreign policy, carrying out a “parapolitics” which
both is and is not foreign policy. Here, I advance the claim that it is neces-
sary for political structures like the president and the legislature to con-
duct hearings in which the IC is regularly called upon the carpet to justify
and explain those of its actions in the international system, which might be
construed as illegal both domestically and internationally. In this way, the
formal actors in international relations (like the president) enact a pageant
aimed at distancing themselves and the sovereign state from the messy
politics of the intelligence community, since being too closely associated
with such a subversive actor is bad for a state’s image internationally. The
IC is thus necessary—while simultaneously being stigmatized, denied, and
silenced.
In Chap. 6, we return to the figure of the individual spy, specifically
through analyzing memoirs written by intelligence operatives themselves.
Here we consider how agents have both outed themselves and been outed
and the goals achieved through outing oneself as a member of the intelli-
gence community.
In Chap. 7, we turn more specifically to the politics of covert activity.
In this chapter, I offer a queer reading of both covert activity itself and the
mainstream narratives regarding covert activity as a practice that exists in
contemporary international relations theory. In particular, I suggest that
each of these narratives serves to “rescue the state” from charges that it is
queer or that the state has a queer foreign policy—through deflecting the
charges of queerness to another actor. Thus, the first narrative posits the
state may engage in queer behavior (such as conducting covert activities
against even its democratic allies) from time to time (on the down-low),
but that doesn’t make it queer; indeed, there are situations where the
international community can benefit from a decision to collectively ignore
queer behavior. In this way, one can argue that in certain situations, the
international community adopts a “don’t ask, don’t tell” policy when it
comes to the subject of such queer behavior. The second narrative sug-
gests that the state may appear to be queer in its foreign policy from time
to time, but that is because the president, independently, behaved queerly,
and such behavior is therefore not indicative of the state’s identity. The
third narrative suggests that from time to time, the intelligence commu-
nity itself oversteps its role, leading to the carrying out of activities which
might create the impression that the state has a queer foreign policy—but
14 M. MANJIKIAN

this is due to an agency refusing to perform its expected role, rather than
because the state itself is queer.
Finally, in Chap. 8, I conclude by arguing that the US foreign policy
has been and will continue to be “queer” due to tensions between diplo-
macy, military, and intelligence as well as between the presidency, the leg-
islature, and intelligence. In making this claim, I remind the reader of the
ways in which nonstate actors such as corporations have historically been
involved in American foreign policy from our earliest founding history, as
well as the possibility that the “wall of separation” which is purported to
exist between the intelligence community and other players like the presi-
dency,25 the state department, and the military is in fact an illusion or a
construct, rather than reality. Here, I suggest that this wall is perhaps com-
ing down, as new technologies and forces of globalization will inevitably
lead to a blurring between official and unofficial (or covert) foreign policy,
as well as the ability to hide state activities, through new types of transpar-
ency and surveillance.26

Notes
1. Michael German, “The US Intelligence Community Is Bigger Than Ever
But Is It Worth the Cost?” in “Rethinking Intelligence,” special issue,
Defense One, February 6, 2015, accessed August 8, 2018, https://www.
defenseone.com/ideas/2015/02/us-intelligence-community-bigger-ever-it-
worth-it/104799/?oref=d-river
2. Christopher Andrew, “Intelligence, International Relations and ‘Under-­
theorization,’” Intelligence and National Security 19, no. 2 (2004):
170–184.
3. However, this is changing somewhat. Here, see Mary Manjikian,
“Positivism, Post-Positivism, and Intelligence Analysis,” International
Journal of Intelligence and Counterintelligence 26, no. 3 (2013): 563–582.
4. See, for example, Eveline Lubbers, “Undercover Research: Corporate and
Police Spying on Activists. An Introduction to Activist Intelligence as a
New Field of Study,” Surveillance & Society 13, no. 3/4 (2015): 338–353.
5. Elizabeth E. Anderson, “The Security Dilemma and Covert Action: The
Truman Years,” International Journal of Intelligence and Counterintelligence
11, no. 4 (2010): 403–427.
6. Kaeten Mistry, “Approaches to Understanding the Inaugural CIA Covert
Operations in Italy: Exploding Useful Myths,” Intelligence and National
Security 26, no. 2–3 (2011): 225.
 1 INTRODUCTION 15

7. Michael A. Turner, “A Distinctive U.S. Intelligence Identity,” International

Journal of Intelligence and Counterintelligence 17, no. 1 (2004): 50.
8. Laurie Nathan, “Intelligence Bound: The South African Constitution and
Intelligence Services,” International Affairs 86, no. 1 (2010).
9. Tim Weiner, Legacy of Ashes: The History of the CIA (New York, NY:
Doubleday, 2007).
10. William J. Daugherty, Executive Secrets: Covert Action and the Presidency
(Lexington, KY: University of Kentucky Press, 2004), p. xi.
11. “Collusion,” Dictionary.com. Available at https://www.dictionary.com/
browse/collusion
12. Hamilton Bean. “What is Critical Intelligence Studies?” LinkedIn. July
23, 2019. Available at https://www.linkedin.com/pulse/what-critical-
intelligence-studies-hamilton-bean/
13. For more on this point, see also Cynthia Weber, Queer International
Relations (Oxford, UK: Oxford University Press, 2002), p. 143.
14. Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2003. “Phenomenology.” Available
at: https://plato.stanford.edu/entries/phenomenology/
15. Cara Daggett. 2015. “Drone Disorientations: How ‘unmanned’ weap-
ons queer the experience of killing in war,” International Feminist
Journal of Politics 17(3), 361–379. https://doi.org/10.1080/1461674
2.2015.1075317
16. See, for example, Joe Mazzafro, “The Second Oldest Profession,” Signal
Magazine. April 30, 2012. https://www.afcea.org/content/second-oldest-
profession?page=1
17. Quoted in Dai Kojima. 2008. “A Review of Sara Ahmed’s Queer
Phenomenology: Orientations, Objects, Others.” Phenomenology and Practice
2(1), 89.
18. See, for example, H.R. Haldeman with Joseph Dimona. 1978. The Ends of
Power. New York: New York Times Books, 39.
19. See, for example, Gabriella Munoz. “Irregular Channel: Impeachment
Probe zeroes in on Trump Fixer Rudy Giuliani,” The Washington Times,
November 11, 2019. https://www.washingtontimes.com/news/2019/
nov/11/rudy-giuliani-ukraine-irregular-channel-center-don/
20. Thomas Powers, The Man Who Kept the Secrets: Richard Helms and the
CIA (New York, NY: Alfred Knopf, 1979), 7; John Jacob Nutter, The
CIA’s Black Ops: Covert Action, Foreign Policy and Democracy (Amherst,
NY: Prometheus Books, 2000).
21. Bob Jessop, “The Gender Selectivity of the State: A Critical Realist
Analysis,” Journal of Critical Realism 3, no. 2 (2004): 21–29.
22. Cynthia Weber. “What is told is always in the telling: Reflections on Faking
It in 21st century IR/Global Politics.” Millennium 45, no. 1 (2016):
119–130.
16 M. MANJIKIAN

23. Cynthia Weber, “‘What is Told is Always in the Telling’ Reflections on

Faking It in 21st Century IR/Global Politics,” Millennium 45, no. 1
(2016): 119–130.
24. Jasbir K. Puar, Terrorist Assemblages: Homonationalism in Queer Times
(London, UK: Duke University Press, 2007), 27.
25. Samuel J. Rascoff, “Presidential Intelligence,” Harvard Law Review 129,
no. 3 (2016): 84.
26. For more on this point, see Jack Goldsmith, “Secrets in a Transparent
World,” in “Intelligence and Cyberwar,” special issue, Hoover Digest 4,
October 16, 2015, 1–5.

Bibliography
Anderson, Elizabeth. 2010. The Security Dilemma and Covert Action: The
Truman Years. International Journal of Intelligence and Counterintelligence 11
(4): 403–427.
Andrew, Christopher. 2004. Intelligence, International Relations and ‘Under-­
Theorization’. Intelligence & National Security 19 (2): 170–184.
Bean, Hamilton. 2019. What Is Critical Intelligence Studies? LinkedIn, July 23.
Available at https://www.linkedin.com/pulse/what-critical-intelligence-stud-
ies-hamilton-bean/. Accessed 24 July 2019.
Daugherty, William J. 2004. Executive Secrets: Covert Action and the Presidency.
Lexington: University of Kentucky Press.
German, Michael. 2015. The US Intelligence Community Is Bigger Than Ever
But Is It Worth the Cost? In “Rethinking Intelligence”, special issue. Defense
One, February 6. https://www.defenseone.com/ideas/2015/02/us-intelli-
gence-community-bigger-ever-it-worth-it/104799/?oref=d-river. Accessed
8 Aug 2018.
Goldsmith, Jack. 2015. Secrets in a Transparent World. In “Intelligence and
Cyberwar”, special issue. Hoover Digest 4, October 16: 1–5.
Jessop, Bob. 2004. The Gender Selectivity of the State: A Critical Realist Analysis.
Journal of Critical Realism 3 (2): 21–29.
Lubbers, Eveline. 2015. Undercover Research: Corporate and Police Spying on
Activists. An Introduction to Activist Intelligence as a New Field of Study.
Surveillance & Society 13 (3/4): 338–353.
Manjikian, Mary. 2013. Positivism, Post-Positivism, and Intelligence Analysis.
International Journal of Intelligence and Counterintelligence 26 (3): 563–582.
Mistry, Kaeten. 2011. Approaches to Understanding the Inaugural CIA Covert
Operations in Italy: Exploding Useful Myths. Intelligence and National Security
26 (2–3): 246–268.
Nathan, Laurie. 2010. Intelligence Bound: The South African Constitution and
Intelligence Services. International Affairs 86 (1): 195–210.
 1 INTRODUCTION 17

Nutter, John Jacob. 2000. The CIA’s Black Ops: Covert Action, Foreign Policy and
Democracy. Amherst: Prometheus Books.
Powers, Thomas. 1979. The Man Who Kept the Secrets: Richard Helms and the
CIA. New York: Alfred A. Knopf.
Puar, Jasbir K. 2007. Terrorist Assemblages: Homonationalism in Queer Times.
London: Duke University Press.
Rascoff, Samuel J. 2016. Presidential Intelligence. Harvard Law Review 129
(3): 634–716.
Turner, Michael. 2004. A Distinctive U.S. Intelligence Identity. International
Journal of Intelligence and Counterintelligence 17 (1): 42–61.
Weber, Cynthia. 2002. Queer International Relations. Oxford: Oxford
University Press.
———. 2016. What Is Told Is Always in the Telling: Reflections on Faking It in
21st Century IR/Global Politics. Millennium 45 (1): 119–130.
Weiner, Tim. 2007. Legacy of Ashes: The History of the CIA. New York: Doubleday.
 CHAPTER 2

The Queerness of Intelligence

While the previous short introduction provided a brief overview of the

project of this book—namely, the integration of intelligence studies more
clearly into IR theory through the use of queer theory—this chapter delves
more specifically into the philosophy of queer theory, including its meth-
odologies and its epistemological stances, while seeking to apply these
ideas to the phenomenon of intelligence activity. It is meant to serve as a
bridge for readers from two diverse constituencies. The chapter thus seeks
to introduce the intelligence community reader more generally to queer
theory while also acquainting the reader from the field of gender studies
and queer theory to key concepts in intelligence studies.
The chapter begins by arguing that intelligence is a set of activities
(including clandestine and covert activities) that exist in international rela-
tions’ “interstitial spaces,” forming part of what McCoy has termed a
“covert netherworld.”1 In this way, intelligence activities are understood
to share common ground with other netherworld activities like arms traf-
ficking, drug trafficking, and human trafficking. Intelligence activities, I
argue, exist as part of an invisible geography which seldom appears on
maps and which is often treated by analysts as being less ontologically real
than ideas like the state, though in point of fact that state is equally as
much a construct whose existence rests upon our willingness to recognize
it as such.
I then go on to locate queer theory in what Ling and Agathangelou
have termed the “house of IR,” showing why queer theory, in particular,

© The Author(s) 2020 19

M. Manjikian, Gender, Sexuality, and Intelligence Studies,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-39894-1_2
20 M. MANJIKIAN

relies on ideas which are destabilizing for the discipline of IR as a whole—

such as the idea that the ontological hierarchy of the state over other
phenomena is actually a matter of our accepting it as such, rather than a
fact that it is somehow more real and worthy of study.2 Next, I introduce
the specific ideas of queer theory which I will utilize in analyzing the phe-
nomenon of covert activity, in particular, showing that “queer” can refer
to a politics of (homo)sexuality, as well as a more general politics of things
which are contingent, stigmatized, and treated as ontologically less real.
In the fourth section, I consider the queer mission of intelligence and
the hierarchy which exists between diplomacy, military activity, and intel-
ligence. Here, I introduce the notion of intelligence as a “third way” of
achieving goals in the international system.

Asking Queer Questions About Intelligence

In an essay on the politics of knowledge, the analyst J Gibson-Graham
suggests that when we imagine any subject to be part of a monolithic
social formation and refuse to acknowledge that there might be variations
or deviations from that concept, then we lose out on an opportunity to
better understand and to create new knowledge. She quotes seminal theo-
rist Eve Sedgwick, who references the “Christmas effect”—the idea that in
December, our society is saturated with the phenomenon of Christmas,
and it may feel like there is little room for anything else or any alternate
modes of being or imaging the social life taking place at that time. Rather,
everything coalesces into the one phenomenon, tends to be understood as
part of that phenomenon, and is subsumed by that phenomenon.
She then goes on to ask:

What if … there were a practice of valuing the ways in which meanings and
institutions can be at loose ends with each other? …What if we were to
depict social existence at loose ends with itself, in Sedgwick’s terms, rather
than producing social representation in which everything is part of the same
complex and therefore ultimately ‘means the same thing’ (e.g., capitalist
hegemony)?3

For the analyst interested in how intelligence activity functions in inter-

national relations, we might propose that the realist perspective on inter-
national relations provides a sort of “Christmas effect,” which allows
analysts to dismiss intelligence activities as “not part of international
 2 THE QUEERNESS OF INTELLIGENCE 21

r­elations.” Instead, realist theories of international relations rest on the

assumption (derived from Max Weber’s 1918 essay “Politics as a voca-
tion”) that the state is the only legitimate actor in international relations
and that it alone can claim a monopoly on the use of violence. The state
utilizes its authority to inflict violence when necessary to produce the
order upon which the international system is created. Professional soldiers
are ceded this authority by the state to engage in what is regarded as lawful
and legitimate violence.
However, as critics have pointed out, this framework does not acknowl-
edge nor account for the plethora of actors we can identify who participate
in conflict today—including paramilitary organizations like the organized
crime brigades who control the drug activities in Mexico,4 nonstate actors
like Al Qaeda, and private military contractors like Blackwater (later
renamed Xe Services), which functioned in Iraq and Afghanistan in the
aftermath of 9/11. Since the monopoly of legitimate power belongs to
the state, actors who reside outside the state structures—like criminals,
terrorists, and pirates—are said to be the illegitimate wielders of unauthor-
ized violence.5
But what of the intelligence community—whose meddling and “adven-
tures” often seem to feel illegitimate, sordid, and even seedy? How are we
to regard activities like paramilitary operations, covert operations, and
clandestine operations, which do not fit the criteria of legitimate war, and
thus do not share the legal and ethical claims of the Law of Armed Conflict,
or the criteria for just war? Here one might argue that the intelligence
community and its operations are a subset of activities that fall under the
umbrella of (legitimate) state activities since a nation’s intelligence com-
munity (IC) acts at the behest of its state. Indeed, within the United
States, the 1947 National Security Act has provided for the establishment
of a foreign intelligence service, noting that this body is granted authority
through the president, as well as through the president’s National Security
Council, which can task it with a variety of functions in the fields of both
intelligence collection and activity.
But at the same time, however, this legislation affords a fair amount of
discretion to the head of the Central Intelligence Agency in particular,
including a significant amount of financial autonomy for the agency as well
as autonomy in determining how operations are to be undertaken and
how much information regarding these information needs to be shared. In
an article which ran in The Saturday Evening Post in May 1967 entitled
“I’m Glad the CIA is Immoral,” a former CIA operative named Thomas
22 M. MANJIKIAN

Braden described how his organization had penetrated and helped to fund
a variety of student organizations throughout Western Europe in the
aftermath of World War Two. To build a network of organizations that the
CIA could later use to combat Soviet influence in the region, the CIA
worked with a variety of organizations and actors (including people alleged
to be Nazi war criminals), not all of whose interests aligned specifically
with US interests. Funding was generally in cash, and subterfuge or decep-
tion was used in recruiting allies, not all of whom knew they were working
with the CIA. Braden defended such actions in utilitarian ethical terms,
noting that the payoff in terms of the long-range interests of the United
States was far greater than any costs associated with temporary departures
from US policy would be.6
However, on the surface, an analyst would likely see only the fact that
an organization that was ostensibly part of the US foreign policy establish-
ment appeared to be pursuing policies that were both illegal and at odds
with the state’s publicly stated policies. States, no matter how ostensibly
noble their aims, do not have the authority under international law to
interfere in the sovereign affairs of other states, including seeking to alter
the outcome of the state’s sovereign internal elections. Such an act is seen
as violating the United Nations Charter, as well as the international law
principle of domaine reserve.7 And traditional international paradigms, like
realism, do not seem capable of absorbing or explaining such actions.
The intelligence community has thus historically occupied an ambiva-
lent position—in which it appears to sometimes share legitimate authority
with the state in the conduct of its operations, while at other times, it has
been accused (both internationally and within the United States) of grossly
overreaching in carrying out operations which have violated both domes-
tic and international laws and norms.8 In such situations, the sources of
that legitimate authority—including the president and the National
Security Council—may disavow knowledge of the operations conducted,
distancing themselves in a narrative in which the intelligence community
is described as having “gone rogue” or “behaved like a rogue elephant”
through acting on its own authority in contravention of explicitly stated
US and international policies.9 In situations where such labels are applied,
intelligence activities may be described by policymakers and academics as
a type of illegitimate politics, taking place without authority or authoriza-
tion. And if these activities pose such a challenge to conventional under-
standings of what it is and what it means to do international relations that
they cannot be reconciled, then they have been, for the most part, ignored.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Moni muu olisi ollut ylpeydessään itsepintaisempi kuin Ida
Aalberg! Mutta hän tunsi elämänsä kuluvan, hän tahtoi vielä tehdä
työtä, hän teki hetkellisen ja vastahakoisen sovinnon päästäkseen
siitä turtumisen tilasta, jota tämä taiteellisen toimettomuuden aika
hänelle merkitsi.

Ida Aalbergin väsymätöntä yritteliäisyyttä osoittaa, että hän

maailmansodan puhjettua vielä kerran näytteli omine »Studio»
seurueineen Nooraa parissa kolmessa maaseutukaupungissa ja
Helsingissä. Viimeisen kerran hän esiintyi näyttämöllä vieraillessaan
myöhään syksyllä 1914 Viipurin Näyttämöllä. Vuoden 1915:n alussa
hänen piti esiintyä Jeanne D'Arcina Kansallisteatterissa, mutta
kuolema katkaisi kaikki suunnitelmat.
XIX.

IDA AALBERG YKSITYISELÄMÄSSÄ.

»Hän osasi olla niin miellyttävä, niin miellyttävä, niin miellyttävä!»

Sanat ovat Adolf Lindforsin Ida Aalbergista lausumat. Näin

muistelee Lindfors, vaikka Ida Aalberg elämänsä lopulla joutui
sangen vaikeisiin konflikteihin hänen kanssaan. Ja näin puhuu
melkein jokainen, joka on tullut henkilökohtaisesti tuntemaan suuren
näyttelijättären. Bärtta Rainio, joka kuului Ida Aalbergin kiertueeseen
1893—1894, on kertonut, että tämä siihen aikaan saattoi tehdä
jokaiselle ihmiselle, mitä ikinä halusi; kukaan ei voinut vastustaa
hänen hurmausvoimaansa. On varmaan hyvin kuvaavaa, että
syksyllä 1914 muutamat nuoret naiset kiistelivät keskenään siitä,
kuka heistä enimmän osasi pitää Ida Aalbergista!

Mistä johtui Ida Aalbergin suuri vaikutusvoima ihmismieliin?

*****

Sekä näyttämöllä, että näyttämön ulkopuolella Ida Aalberg vaikutti

ympäristöönsä suggeroivalla voimalla.
 Nuoruudessaan hän ei ollut saanut paljoa oppia, mutta ottamalla
periaatteekseen suurien persoonallisuuksien etsimisen ja pyrkimällä
heidän läheisyyteensä hän loi elämälleen aatteellista pohjaa ja sai
vielä tietoja tai ainakin ohjeita tietojen löytämiseen. Hän sai itse
elämässä oppia semmoista, mitä toiset oppivat koulussa ja
yliopistossa. Vaikka hän oli harvinaisen tarmokas, ei hän voinut
alkeiskasvatuksen puutteellisuutta — ankarassa katsannossa —
koskaan täysin poistaa. Hän tunsi sen itse ja valitti sitä läheisimmille
ystävilleen. Teoreettisissa kysymyksissä hän, kuten sanottu, oli
todellisuudessa paljoa avuttomampi kuin aikalaisista yleensä näytti.
Hänen herkästä vaistostaan ja henkisestä joustavuudestaan johtui,
ettei tuota puutteellisuutta huomattu ja että häntä pidettiin korkean
tietopuolisen kouluutuksen omaavana henkilönä. Ida Aalberg oli
henkevä ja älykäs, ja hän osasi keskustella eetillisistä ja taiteellisista
kysymyksistä, Ibsenistä ja ihmishengen korkeimmista saavutuksista
vapaasti, palavan innostuneesti ja omakohtaiselta tuntuvalla
vakaumuksella.

Vaikka Ida Aalberg sai elämänsä varrella runsaan määrän

kokemuksia ja tietoja, ei hän erikoisemmin voinut niillä tietenkään
lumota ympäristöään. On paljon muistelmia siitä, että seurustelu Ida
Aalbergin kanssa oli henkevää ja että hän itse puhui suurenmoisesti,
mutta verraten vähän tiedetään kertoa siitä, mitä hän todella puhui.
Henkilölle, joka arvioi ihmisiä älyllisyyden perusteella, Ida Aalberg ei
voi olla mikään todellinen suuruus. Jos ryhdyttäisiin tutkimaan, mitä
Ida Aalberg oli ajattelijana, saataisiin tulokseksi verraten niukka sarja
hänen lausumiaan aforismeja ja elämänohjeita.

Ida Aalbergin historiassa näyttäytyy jonkinlainen »ikuisesti

naisellinen» liian selvänä, jotta häntä voitaisiin pitää minään
syvällisenä ajattelijana. Semmoista joukkosuggestionia, jota Ida
Aalberg harjoitti, ei voidakaan koskaan saada aikaan puhtaasti
älyllisillä ominaisuuksilla. Ida Aalbergin naisellisuus veti puoleensa
enemmän kuin parhainkaan filosofia.

Saatetaan väittää, että suuri taiteilijamaine oli eräs tekijä Ida

Aalbergin suggeroivassa voimassa. Se onkin sangen todennäköistä,
mutta toiselta puolen hänen tiedetään vaikuttaneen voimakkaasti
semmoisiinkin, joilla ei ollut edes aavistusta siitä, että hän oli
taiteilija. Ulkomaanmatkoillaan Ida Aalberg usein salasi olevansa
näyttelijätär, jopa semmoisiltakin henkilöiltä, joiden kanssa hän joutui
verraten paljon tekemisiin.

Gregori Tigerstedtin kunniaksi sepittämässään »Vänrikin

tervehdyksessä»
Runeberg sanoo:

»Tunsitko joskus, joukoss' ihmisten kulkeissas täällä elon

tanterella, kuink' outo voima, pakko sisäinen toist' ihmistä voi
toiseen taivutella? Näet muodon, äänen kuulet, riemastut,
vaan et voi virkkaa, miks' niin ihastut.»

Jo varhaisesta nuoruudesta Ida Aalbergissa oli semmoista

salaperäistä voimaa, joka tehosi. Hänen äänessään oli oma
suggestiivinen tenhonsa, sitä voi verrata Cremonan viuluun, ja jo se
kohotti hänet ikäänkuin ylemmälle tasolle ja eroitti hänet tavallisista
ihmisistä. Emmy Rejman uteli joskus, miten Ida Aalberg oli voinut
saada tuommoisen hurmaavan äänen. Ida Aalberg vastasi:
»Kohtalolta olen sen saanut, kohtalolle saan olla kaikesta
kiitollinen.»

Ida Aalberg osasi puhua erinomaisen vilkkaasti. Toisinaan, kun

hän innostui tai kiihtyi, virtasivat sanat pitkänä, melkein
katkeamattomana ryöppynä hänen huuliltaan, veret vaihtelivat hänen
kasvoillaan ja hänen silmänsä säikkyivät. Hän oli ihana
innostuksessaan, joka vaikutti sähköisästi ja mukaansa tempaavasti.
Useimmiten hän kuitenkin oli verraten vähäpuheinen, keskusteli kyllä
ja loistavana emäntänä ohjasikin keskustelua, mutta antoi toisten
puhua enemmän kuin itse puhui. Itsestään ja saavuttamistaan
voitoista hän ei mielellään keskustellut. Siinä hän suuresti erosi
tavallisesta näyttelijätyypistä.

Ida Aalbergin kyvyssä miellyttää ihmisiä oli jotakin luontaista ja

synnynnäistä. Pääasiassa hän hurmasi koko olemuksellaan ja aivan
välittömästi. Luonnollisesti hänellä, joka oli näyttelijä ja paljon nähnyt
ja kokenut ihminen, sentään oli tietoisiakin keinoja, joilla hän vangitsi
ja lumosi. Jos hän esim. jossakin pikkuasiassa tarvitsi jonkun
henkilön avuliaisuutta, hän saattoi aloittaa kirjeensä: »Suloinen
rouva N.N.!» tai: »Ihana rouva N.N!» Ida Aalberg osasi käyttää
mairittelevia sanoja, huomaavaisuutta ja rakastettavaa
kohteliaisuutta yhtä hyvin kuin joku toinenkin, mutta tämä puoli ei
mitenkään riitä selittämään hänen tenhoavaa voimaansa. Hänen
hurmauskykynsä ulottui palvelijoihin ja lapsiin yhtä erehtymättömästi
kuin niihin, joiden kanssa hän keskusteli taiteesta. Vapaaherra
Uexküll-Gyllenbandin vanha palvelija Andrei jumaloi emäntäänsä.
Rouva Rejmanin lapset yrittivät selittää vaikutelmiaan äidilleen:
»Aina kun täti Ida tulee meille, on kuin olisi sunnuntai», tai: »Aina
kun täti Ida tulee meille, on kuin meillä olisi hyvin paljon vieraita.»
Kerran, kun Ida Aalberg pitkänlaisen poissaolon jälkeen aivan
odottamatta saapui Rejmanille, ei palvelijatar, joka oli avaamassa
ovea, voinut olla huudahtamatta: »Tervetuloa!» Nähdessään tuon
kaivatun vieraan tyttö ilossaan ihan unohti yleisen tavan
vaatimukset.
 Ida Aalbergin opettaja Marie Strauch-Spettini kirjoittaa eräässä
kirjeessään m.m.:

»Teidän pelkkä läsnäolonne on antanut minun elämälleni paljon

sisältöä. — — — Olen Teihin niin syvästi kiintynyt kuin vain voi olla
ihminen, joka koko sielustaan on halunnut päästä suuren sydämen
läheisyyteen.»

Jo Lauri Kivekkäälle Ida Aalberg oli suositellut käytännölliseksi ja

hyväksi elämänohjeeksi »ylhäistä eristyneisyyttä» ja kehoittanut tätä
luopumaan klubielämästä ja tyhjänpäiväisistä keskusteluista monien
ystävien kanssa. Itse Ida Aalberg jo nuorempana käytti hyväkseen
tätä eristäytymisprinsiippiä loukaten sillä tovereitaan ja useita
muitakin ihmisiä. Dusen antama esimerkki itsetietoisesta
käyttäytymisestä lienee vaikuttanut häneen voimakkaasti. Maila
Talvio, joka persoonallisesti tutustui Ida Aalbergiin Pietarissa
alkuvuonna 1894, on kertonut, että tämä silloin esiintyi kuin
majesteetti, joka on täynnä oman arvonsa tuntoa ja on tottunut
siihen, että hänen pienimpiäkin viittauksiansa totellaan. Myöhemmin
Ida Aalbergille toi velvoituksia avioliitto vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin kanssa. Hän seurusteli Pietarin aristokraattisissa
piireissä, ei ainoastaan vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin sukulaisten
kanssa, vaan muidenkin aatelisten. Kreivittäret Wolkenstein ja de
Prozor kuuluivat hänen läheiseen tuttavapiiriinsä.
Suomalaissyntyinen rouva von Seume tuntuu henkevyydellään ja
älyllään tehneen Ida Aalbergiin erittäin voimakkaan vaikutuksen.
Huolimatta tragikoomillisesta kohtauksesta vuonna 1894 rouva Abazi
myöhemmin kuului Ida Aalbergin läheisiin ystäviin, ja hänen
kanssaan virisi monta keskustelua Ibsenin draamojen salaisuuksista.
— Rouva Emmy Rejman, varhaisen nuoruuden ystävä, kertoo
joskus soimanneensa Ida Aalbergia hänen omaksumansa ylhäisen
valtijatar-asenteen vuoksi. Ida Aalberg ei ollut huomautuksesta
ollenkaan loukkaantunut, ja pidättyvä asenne oli heti vaihtunut mitä
välittömämmäksi ja vilpittömimmäksi ystävä-suhteeksi.

Ida Aalbergilla oli johonkin henkilöön tutustuessaan tapana katsoa

tätä syvälle silmiin. Se ei ollut vain hypnoottisen voiman
harjoittamista, tuo katse oli pikemminkin tutkiva. Hänellä oli
tavattoman kehittynyt psykologinen vaisto ja hän tiesi pian, miten
kuhunkin henkilöön oli suhtauduttava. Hänen joustavuutensa
keskustelussa on hämmästyttänyt useita. Hän osasi »frappeerata»
— »frappeeraaminen» oli eräs hänen mielisanojaan — näyttämön
ulkopuolellakin, ei sanoillaan, vaan tavalla, jolla sanat lausuttiin ja
olemuksellaan, josta säteili magneettista voimaa. Vuonna 1904 eräs
tanskalainen sanomalehtimies kirjoitti kuvauksen Ida Aalbergista,
kuvauksen, joka perustui haastatteluun. Mitä hän kertoo
keskustelusta ja Ida Aalbergin puheista, on tavallaan
mielenkiintoista, mutta tuskin erikoisen syvällistä. Taiteilija oli
selitellyt Hedda Gablerin olemusta: Hedda ei ollut pahempi kuin
naiset yleensä, jokaisella naisella on taipumus toisinaan olla paha,
arvostella kierosti ja sortaa omaa sukupuoltaan; tuo taipumus
näyttäytyy Heddassakin, joka kuitenkin muka perusolemukseltaan on
hyvä. Paljon enemmän kuin tuo puhelu tehosi sanomalehtimieheen
Ida Aalbergin olemus ja käyttäytyminen, hänen syvä katseensa,
hänen käsiensä hermostunut leikittely ja hänen originellit
asenteensa. »Viisaat silmät hymyilivät», sanotaan tuossa
kuvauksessa parikin kertaa.

Sitä naisellista pahuutta, jonka valossa hän yritti tarkastella Hedda

Gablerin luonnetta, oli joskus hänessä itsessään riittämiin asti. Hän
saattoi olla julman ironinen oman sukupuolensa edustajia kohtaan.
Vieraillessaan Viipurin näyttämöllä Kleopatrana hän näytännön
jälkeen kysyi mitä viattomimmalla äänellä: »Keitä olivat ne kaksi
pientä makkaraa, jotka avustivat minua siinä ja siinä kohtauksessa?»
Kysymyksessä olevat henkilöt olivat Viipurin Näyttämön
tunnetuimpia naisnäyttelijöitä. Kun saman teatterin puvustonhoitaja
tahtoi osoittaa ihastustaan häntä kohtaan, teeskenteli Ida Aalberg
hämmästystä ja oli olevinaan osakseen tulleesta huomiosta
suunnattomasti mairiteltu: »Oo, te muistatte minut vielä?» kuuluivat
hänen nöyrät ja vaatimattomat sanansa.

Huumori ei ollut vierasta Ida Aalbergille. Hänen Cypriennensä

muodostui elämykseksi hänen taiteensa monille ihailijoille. 'Tarvitsi
vain nähdä, kuinka tuo intelligentti nainen avasi suuret silmänsä ja
leikitteli naivia hupakkoa; siinä oli näkemistä kerrakseen, on eräs
heistä sanonut. Näyttämön ulkopuolellakin Ida Aalberg osasi olla
hurmaavalla tavalla humoristinen. Kelpasi olla kuuntelijana, kun hän
esim. kuvaili Suomen maaseutukaupunkien hotellioloja. Kesällä
1914 hänellä oli kaksi koiraa, punertava irlantilainen setteri Sir ja
suuri tanskalainen Jens. Oli suuri nautinto nähdä Ida Aalbergin
istuvan portaille lemmikkinsä Sirin viereen ja pitkässä hellässä
puhelussa varoittavan 'mustasukkaisuuden skorpionista', joka ahdisti
tätä Jensin läheisyyden vuoksi. — Sir harmaantui ikävästä, kun
emäntä viipyi ulkomailla, ja kuoli suruun muutamia päiviä Ida
Aalbergin kuoleman jälkeen.»

Vakavuus ja ihanteellisuus olivat yleisenä sävynä Ida Aalbergin

puheissa ja keskusteluissa. Hänen oma luonnonlaatunsa veti häntä
siihen suuntaan, ja vapaaherra Uexküll-Gyllenband tuki voimakkaasti
tätä taipumusta. Kaiken toiminnan tuli perustua aatteellisuuteen ja
ankaraan käsitykseen elämän suuresta vakavuudesta, sitä oppiahan
vapaaherra oli alusta alkaen saarnannut, oppia, jonka oikeutusta Ida
Aalberg ei koskaan kieltänyt. Ida Aalberg oli kuitenkin siinä määrin
hetken lapsi, ettei hän aina voinut pysyä niissä ylevissä ilmapiireissä,
joissa hänen miehensä olisi toivonut hänen pysyvän. Vapaaherra
Uexküll-Gyllenband tuskin olisi hyväksynyt vaimonsa menettelyä, jos
olisi tiennyt tämän esim. kerran hänen poissaollessaan menneen
naamiohuveihin Viipurin Seurahuoneelle ja siellä kovasti hullutelleen
muiden mukana. Se oli toki toista kuin ne lastentanssiaiset, joita Ida
Aalberg pani toimeen Helsingissä, asunnossaan Vironkadun 5:ssä ja
joissa hän itse tanssi mukana. Vapaaherra Uexküll-Gyllenband
vihasi kevytmielisyyttä ja oli sangen arka vaimonsa arvosta, mutta
ahdasmielinen hän ei ollut. Kun Ida Aalberg kutsui kotiinsa Viipurin
Näyttämön näyttelijät, saattoi vilkas emäntä innostua näiden mukana
sydämensä pohjasta hoilaamaan »Hanssin Jukkaa», ja kun oli
päästy päähän säkeistö:

»On mua lyötynä puukolla ja rautapuntarilla, seitsemän

kertaa suolet syliss' olen tanssinut permannolla»,

hän villissä riemussa, koko ajan vilkkaasti elehdittyään ruumiillaan,

huusi miehelleen: »Alexander, Alexander, eikö tämä ole mainiota —
ajattele sitä Suomen kansaa, ajattele, mikä hirvittävä voima onkaan
tässä laulussa!» Tämmöiset kuvaelmat olivat kuitenkin sangen
harvinaisia, vakavuus, pidättyväisyys, tyyneys ja ylimysnaisen
arvokkuus olivat hänen esiintymisensä tavallisia ominaisuuksia, ellei
hän ollut jostakin syystä kiihtynyt. Ennen näyttämölle menoaan hän
tavallisesti koetti kiihoittaa itseään vilkkailla liikkeillä, usein hän
myöskin järjesti silloin — ainakin tuntuu siltä, että hän menetteli
tietoisesti — pienen riidan joko avustajakunnan tai jonkin näyttelijän
kanssa saadakseen verensä liikkeelle. Näyttämöharjoituksissa hän
saattoi loukata toisia näyttelijöitä hillittömyydellään, joka johtui hänen
suuresta työinnostaan. Veltto ja saamaton tai empivä ohjaaja ei olisi
voinut säästyä hänen moitteiltaan ja halveksimiseltaan. Ohjaajan piti
pystyä kiihoittamaan ja auttamaan.

*****

Eräät Ida Aalbergin nuoruuden ystävät ovat kertoneet, että hänellä

melkein alusta alkaen oli suuri kyky antaa oma leimansa huoneelle,
jossa hän asui. On sanottu, että hän osasi tehdä hotellihuoneenkin
viihtyisäksi ja kodikkaaksi. Monilla ulkomaanmatkoillaan hän sai
arvokkaita kokemuksia siitä, miten kaikki oli järjestettävä omassa
asumuksessa. Varsinkin Kööpenhaminassa vietetty aika lienee ollut
opettavaa, saihan hän siellä käydä esim. semmoisessa mallikodissa
kuin Luise Heibergin, joka ainakin aikoinaan oli ollut
kööpenhaminalaisten ihanteena. Miten suuressa arvossa Ida
Aalberg piti asunnon sisustamista, näkee riittävän selvästi hänen
kirjeenvaihdostaan Lauri Kivekkään kanssa.

Maila Talvio on kuvannut Ida Aalbergin viimeistä helsinkiläistä

kotia:

»Muistan joskus tulleeni hänen saliinsa ja saaneeni odottaa

emäntää hetkisen. Palvelija oli kehoittanut istumaan, mutta minä jäin
aina ovensuuhun. Miten näenkään selvästi edessäni tuon salin
Vironkadulla 5. Kuinka siellä värit ja suhteet sulivat yhteen! Voisin
luetella jokaisen esineen ja missä se seisoi, mutta se ei tässä ole
pääasia. Komeampia koteja tapaa, mutta ei sitä laulavaa, hivelevää
hiljaisuutta, mikä tässä kodissa täytti ilman. Oli kuin jossain
huoneuston päässä olisi ollut puutarha, jonka ovet olivat auki.
Aavisti, että siellä oli kukkasia, lintuja, sinistä vettä ja humisevia
puita, vaikkei mitään näkynyt. Teki heti johtopäätöksen, että talon
valtijatar hetkeksi oli pistäytynyt puutarhaan, mutta hänen kätensä
kosketus lepäsi kaikkialla, hänen ajatuksiansa ja unelmiansa oli koti
täynnä, ne viipyivät ilmassa, lauloivat, ilakoivat ja nyyhkivät,
odottaessaan häntä palaavaksi. Jotakin tämän tapaista tunsin aina
seisoessani ovensuussa Ida Aalbergin kodissa. Ja sitten hän tuli,
säteilevänä ja eloisana — oi kuinka näenkään tuon ryhdin, jolle ei ole
vertaa, nuo ihmeelliset silmät — — —. Ja nyt kun hän on täällä, ovat
kaikki muistot ja unelmat, joita ilma huoneessa on täynnä,
rauhoittuneet. Kaikki on hiljaa ja kuuntelee häntä.

Ida Aalbergin koti oli rakkaudella luotu. Siinä ei ollut mitään

tilauksesta tehtyä tai ulkonaisen vaikuttavaisuuden vuoksi
hankittua.»

*****

Samoinkuin ollessaan avioliitossa Lauri Kivekkään kanssa Ida

Aalberg toisessakin avioliitossaan tuntuu olleen erittäin taloudellinen
ja käytännöllinen perheenemäntä. Joskus hänen sanotaan saaneen
tuhlailevaisuuden puuskan, mutta tavallisissa oloissa hän säästi
yksin neulojakin ostaessaan. Tilien piti olla aina selvinä, hän muisti
tarkalleen pienimmätkin menoerät, ja taiteilijana hän valvoi
huolellisesti myöskin tulojaan. Ida Aalberg eli aivan vapaana
taloudellisista huolista vain pari kolme viimeistä vuottaan. Syksyllä
1911 hänelle valtion puolesta myönnettiin huomattavan suuri
taiteilija-eläke, ja samoihin aikoihin vapaaherra Uexküll-Gyllenband
peri vanhempiensa kuoltua näiden omaisuuden, m.m. kauniin
Augustenhof nimisen huvilan Viipurin liepeiltä.

*****

Ida Aalberg oli luonteeltaan tavattoman epäluuloinen. Ollessaan

kihloissa ja avioliitossa Lauri Kivekkään kanssa hän yhtämittaa
epäilee, että joku vieras aukoo heidän kirjeitään ja lukee niitä.
Naistuttaviinsa hän nuoruudestaan asti suhtautuu epäluuloisesti,
Bergbomin hyviä tarkoituksia ja suopeutta hän ei tahdo jaksaa
uskoa. Teatterielämä monine juonitteluineen oli omansa kehittämään
tätä ominaisuutta. Epäluuloisuus teki hänet sulkeutuneeksi.

Ida Aalberg oli aina erittäin hermoherkkä. Häämatkallaan 1894

hän tuntuu ajoittain olleen suorastaan hermosairas. Vuoden 1911:n
suuret rettelöt ja seuraava vastentahtoinen toimettomuuden aika
vaikuttivat häneen ylen pahasti.

On täysi syy uskoa, että Ida Aalberg päivä päivältä oppi antamaan
yhä suuremman arvon miehelleen ja kunnioittamaan tämän
ihanteellista mieltä. Hänen useista lausunnoistaan voi päätellä näin
käyneen. Syrjäisestä Ida Aalbergin ja vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin yhdyselämä tuntui erittäin sopusointuiselta. Niinpä
lieneekin katsottava suureksi osaksi hermosairaudesta johtuvaksi,
että Ida Aalberg elämänsä lopulla epäili miestään, syytti tätä
uskottomuudesta, koetti vaania hänen toimiaan ja seurata hänen
kaikkia askeleitaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus näyttäytyi joskus
seurassakin hämärinä viittauksina ja härnäilemisenä. Epäluulonsa
alkuaiheen Ida Aalberg eräälle ystävälleen sanoi saaneensa siitä,
että hänen miehensä muka ei ollut voinut tyydyttävästi selvittää,
mihin eräs suurehko rahasumma oli kulutettu. Hän koetti käyttää
vakoilijoina läheisiä henkilöitä, ja vaikka hän ei saanut mitään
vahvistusta epämääräisille luuloilleen, hänen tuskansa näyttäytyi
joskus mielettömän raivokkaana.

*****

Siitä, kuinka Ida Aalbergin taide tehosi valtavasti nuoriin mieliin, on

paljon mitä vakuuttavimpia todistuksia. Ida Aalberg oli monen
suomalaisen tytön ensimmäinen suuri rakkaus. Hänen tähtensä
vietettiin unettomia öitä, haaveiltiin ja kuljettiin hurmiotilassa päivät
pääksytysten. Vielä elämänsä viimeisenä vuotena hän sai suuren
joukon kirjeitä, joissa hänelle tuntemattomat nuoret lähettäjät kiittävät
häntä saamistaan korkeista elämyksistä ja puhuvat hänelle
jumaloivaa kieltä.

Eräs venäläinen nainen, tyttönimeltään Nataša Radlov, on

kirjoittanut kuvauksen ystävyydestään Ida Aalbergin kanssa. Hänen
kirjoituksensa on sangen pitkä, siitä tulisi, jos se painettaisiin,
kokonainen kirja. Koska suuri tenhotar Ida Aalberg esiintyy Nataša
Radlovin välittömässä kuvauksessa erinomaisen elävänä, on syytä
selostaa sitä ja ottaa siitä muutamia kohtia semmoisenaan.

»Olin seitsemäntoistavuotias, kun ensi kerran tammikuussa 1905

näin hänet näyttämöllä. Näyteltiin »Hedda Gabler» ja Pietarin
Komedia-teatteri oli täpötäynnä kansaa. Odotin vapisevin sydämin
näytännön alkua — ja mitä näin? Näyttämöllä oli ikävä, väsynyt
nainen, ilman innostuksen varjoakaan. Tämä oli ensimmäinen
kohtaamisemme. Tultuani kotiin sanoin: »En ymmärrä, mitä
ihmeellistä siinä oli, minusta se oli ikävää!» Kolmen päivän kuluttua
sain pääsylipun »Rosmersholmiin». Läksin, koska pidin tästä
kappaleesta, ja osaksi myös pelkästä uteliaisuudesta. Saatoinko
aavistaa, että minulle avautuisi taivas, että minulle nero tuona iltana
paljastaisi elämän syvimmän salaisuuden. Ei, se ei ollut hän, tuo
sama, joka oli näytellyt Heddaa. — Rebekkaa ei näytellyt kukaan,
näyttämöllä liikkui, eli ja kärsi elävä Rebekka; niin, hän oli elävä, ei
ollut enää näyttämöä, tuntui kuin ei olisi ollut katselijoita, oli vain
nero, jonka Jumala oli lähettänyt — — —. Ja kaikki, kaikki unohtui
sinä iltana. Ihminen, joka tuli sinne pienine murheineen, näki surun ja
unohti omat murheensa; ihminen, joka tuli sinne pahoin ajatuksin,
puhdistui hänen näytellessään, ja kaikki paha katosi; ihminen, joka
tuli epäuskoisena, uskoi. Noina kolmena tuntina, joina näin viheriät
silmät innostuksesta loistavina, ylimaallisina, ja kuulin äänen, joka
tunkeutui sydämen syvimpään sopukkaan, minulle avautui koko
maailma. Ja teatterista tuli pyhäkkö; siinä juuri oli hänen voimansa,
että hänen teatterissaan teki mieli rukoilla. Tuo ainoa ilta antoi
minulle voimaa, uskoa, iloa, halua tehdä työtä loppumattomiin.»

Myöhemmät näytännöt, varsinkin »Kamelianainen», lisäsivät yhä

Nataša
Radlovin ihastumista:

»Kamelianainen» annettiin jäähyväisnäytäntönä, ja sali oli täynnä

kukkia, valkoisia narsisseja satoi aivan satamalla ja Aurinko, niin
nimitin ajatuksissani Ida Aalbergia ja niin nimitin häntä kaikkina noina
kymmenenä vuotena, otti kukat ja onnellisena ja kiitollisena
hymyillen painoi niitä hellästi rintaansa vasten. — — —
Loppumattomiin seisoi ihmisiä esiripun edessä, loppumattomiin
pyydettiin Aurinkoa näyttäytymään, uudelleen ja yhä uudelleen, ja
hurmaantuneiden, heltyneiden äänten kohina täytti pienen teatterin.
Ja minä, minä uin kyynelissä, olin kuin järkeni menettänyt, näin
ainoastaan hänet, joka oli minun Aurinkoni, minun rakkauteni, sillä
nyt minä rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Ajatellen häntä ja hänen taidettaan minä heräsin ja nukuin, kiittäen
häntä onnestani. Tämä oli minun ensimmäinen ja mieletön
rakkauteni; hänen ja hänen taiteensa tähden minä uskoin, että
elämä on ihana, että elämällä on tarkoitus ja päämaali, jonka edestä
kannattaa elää, ja nuoren mielen kiihkeydellä minä päättelin: on yksi
päämaali — teatteri; sinne täytyy mennä ja päästä Auringon luo,
öisin heräsin haluun päästä pikemmin alkamaan työni, pikemmin
antamaan voimani, henkeni Idalle ja hänen kauttaan teatterille.
Tunteeni täytti minut niin, kiitollisuuden ja rakkauden tunne, että
vihdoin en enää kestänyt, vaan lähetin hänelle ensimmäisen kirjeeni.
En pannut siihen osoitetta, enkä pyytänyt vastausta.»

Koulussa saatiin pian tietää Nataša Radlovin suuresta

rakkaudesta, ja eräs opettajattarista, joka entuudesta tunsi Ida
Aalbergin, ehdotti, että käytäisiin yhdessä tämän luona. Nuori tyttö
oli onnesta aivan sekaisin. Vihdoin hän on Ida Aalbergin valoisassa
kodissa:

»Kuului silkin kahinaa ja hänen pehmeä suloinen äänensä: »Heti,

heti», ovi aukeaa ja nopein askelin, kädet ojennettuina, kirkas hymy
huulilla ja vihreissä silmissä hän astuu sisään koko olento täynnä
innostusta, täynnä tenhoa. Ainoastaan hän osasi noin tervehtiä, noin
katsoa toisen sydämen sisimpään, kauan, lämpimästi, sillä heti
valloittaen ja lähentäen itseensä ihmiset. En osaa mitään kertoa
keskustelustamme: oikeastaan vain opettajattareni Varvara Petrovna
keskusteli Idan ja hänen miehensä Aleksander Aleksandrovitšin
kanssa. En kuullut siitä paljoa, hän piteli kättäni omassaan, ja minä
vain ajattelin, elinkö todella vai oliko kaikki tämä unta. Kuin
unennäkö kului tuo tunti Idan luona, ja oli aika sanoa hyvästi. Mutta
ennen hyvästijättöä minä kokosin kaiken rohkeuteni, joka oli minut
jättämäisillään, ja sanoin: »Minulla on Teille suuri, hyvin suuri pyyntö,
tuossa on valokuvanne, kirjoittakaa siihen nimenne ja antakaa se
minulle.» »Kyllä, heti.» Hän nousi nopeasti ja meni viereiseen
huoneeseen. Mutta ei kulunut minuuttiakaan ennenkuin kuului hänen
äänensä: »Tulkaa tänne, tulkaa, nopeasti.» Sydän kurkussa menin
hänen luokseen, ja siitä alkoi ensimmäinen tuttavuutemme. — »Tekö
siis olette Radlova?» Ida piteli kädessään käyntikorttiani ja näytti
tuumivan jotakin. — »Niin.» — »Tekö kirjoititte minulle viikko sitten?»
— »Minä, minä, antakaa anteeksi», sopertelin minä punastuen. —
»Ei, ei, kirjoittakaa vain, kirjoittakaa vielä, olin hyvin, hyvin liikutettu
kirjeestänne.» Hän katsoi minuun pitkään, otti minut luokseen ja
suuteli minua otsalle. Sitten hän valitsi vielä valokuvan, kirjoitti siihen
ja antoi sen minulle.»

Nataša Radlov sai kiihkeän halun teatteriin, mutta kun hän tiesi,
että kotona oltaisiin jyrkästi vastaan, hän kerran karkasi koulusta ja
pyrki Ida Aalbergin puheille. Tämä otti hänet ystävällisesti vastaan ja
puhui nuorelle tytölle vakavasti:

»Täytyy syventyä itseensä — se on oppimista. Täytyy etsiä

sisällystä omasta itsestään — ymmärrättekö? Mutta ennen kaikkea:
vaalikaa tuota ihanteellisuutta, joka loistaa silmistänne. Vaalikaa sitä,
sillä se on tärkein kaikesta, taistelkaa sen puolesta, puolustakaa sitä
kaikin voimin kaikkea huonoa ja alhaista vastaan. Menkää, mikäli
voitte, asioiden ytimeen, kärsikää, sillä ilman kärsimystä ei ole
luomiskykyä.»

Seuraavina aikoina Nataša Radlov tapasi usein Ida Aalbergin ja

kiintyi tähän yhä enemmän. Nuori tyttö oli niin hurmaantunut Ida
Aalbergin taiteeseen, että otti pahakseen, kun tämä sanoi vain
puolinaisenkin kiitoksen Moskovan Taide-teatterin esityksistä.
Ihmisenä Ida Aalberg säilyi loppuun asti kaiken vertailun
ulkopuolella, vaikka Nataša Radlov joutui suuressa rakkaudessaan
kärsimään mitä kamalimpia tuskia. Ida Aalberg pyysi hänet
seuralaisekseen Budapestiin syksyllä 1907, ja riemulla, jonka tuo
ehdotus herätti, ei ollut mitään rajaa. Unkarissa Ida Aalberg sai
yhtäkkiä epäluulon, että Nataša Radlov ei ollutkaan se vilpitön tyttö,
jona hän oli häntä pitänyt, ja siitä seurasi sarja ikäviä kohtauksia,
syytöksiä ja ehdotus, että he eroaisivat. Nataša Radlov pyörtyi
kuullessaan kylmiä sanoja jumaloimansa olennon huulilta, ja silloin
hän pääsi uudelleen armoihin. Sovinto palasi heidän välilleen, mutta
kun Ida Aalbergin epäluuloisuus oli kerran herännyt, se tahtoi yhä
uudistua.

Nataša Radlov meni venäläiseen teatterikouluun valmistuakseen

näyttelijäksi. Siellä hän pian pääsi selville, ettei teatteri ollutkaan se
pyhyyden ja jumaluuden temppeli, jolta se oli hänestä näyttänyt, kun
hän oli katsellut Ida Aalbergin työtä ja olemusta.

»Tänä syksynä oli koulussa vielä kurjempaa kuin ennen, opettajat

hakkailivat vielä enemmän naisoppilaita ja vaatimukset olivat vielä
tyhmemmät. Saattaa olla, että ympäristö oli painanut minuun
leimansa ja minä olin alkanut toisinaan arvostella asioita
kevytmielisemmin kuin ennen, olin piloillani omaksunut joitakin
sanoja ja kerroin tapani mukaan kaikki Idalle. Ja nyt alkoi hänen
suhteessaan minuun ilmetä jonkinlainen kylmyys, joskus pilkallisuus,
joskus halveksuminen. Muistan erään hänen kirjelippunsa: »Olen
Eremitagessa huomenna täsmälleen k:lo 1, Tekin voitte vielä olla
täsmällinen.» Mutta minä en kevytmielisyydessäni antanut mitään
arvoa tuolle Idassa tapahtuneelle muutokselle. Vähää ennen joulua
alkoivat opettajain hakkailut mennä yli rajojen, meistä alettiin juoruilla
koulussa, ja minä tulin tajuihini. Itkien kerroin kaikki Idalle ja hän
vastasi: »Ihminen ei voi kestää sitä.» Samalla hänen silmänsä
katsoivat sieluuni niin moittivasti ja niin vihaisesti, että minun tuli
paha olla ja minä huudahdin: »Teillä ei ole oikeutta sanoa, että minä
en ole ihminen.»

Ida Aalbergin sanojen vuoksi Nataša Radlov kuitenkin jätti koulun.

Ida Aalberg uskoi silloin hänelle käyneen huonosti, kohteli häntä
hellästi kuin sairasta lasta, mutta kun Nataša Radlov ei tehnyt
semmoista tunnustusta, jota Ida Aalberg odotti, tämä raivostui ja
hälyytti tytön äidin.
 Ȁitini antoi minulle kirjeen, joka oli hyvin kuvaava Idalle, koska se
selvästi näytti hänen ekspansiivisuutensa ja traagillisen
elämänkäsityksensä. Kerroin kaikki äidilleni, ja hän lähti Idan luo.
Palattuaan hän sanoi: »Ida odottaa sinua huomenna päivällä, hän
voi hyvin pahoin ja hänellä on päänsärkyä; sinä olet mieletön
hysteerikko.» Seuraavana päivänä menin hänen luokseen. Jumala
auttakoon minua kertomaan kaikki oikein. Istun vierashuoneessa,
kun ovi avautuu ja Ida astuu sisään, pää kääreessä, huulet
yhteenpuristettuina ja silmät puoleksi alasluotuina. Kylmästi
tervehdittyään minua ja pyydettyään istumaan hän alkaa puhua
minulle kuin pienelle lapselle. — »Tahtoohan Nataša kahvia, eikö
tahdokin? Nataša, tässä on mielenkiintoinen kirja, tahtooko Nataša
nähdä?» Minä olin ihmeissäni ja vihdoin kysyin: »Aurinko, miksi
puhutte minulle niin kummallisesti?» — »Nataša on lapsi ja minä
osaan huonosti puhua lasten kanssa.» — »Mitä, en ymmärrä.» —
»Ette ymmärrä? Oh, Te luulette, että minä olen yhtä herkkäuskoinen
kuin äitinne. Ei, ei, ja sata kertaa ei. Minä olen ymmärtänyt kaiken,
kaiken. Nataša on valehdellut äidilleen, jottei joutuisi ilmi, enkä
minäkään voinut sanoa totuutta, säälin Teitä.» Hänen silmissään
liekehti viha ja kiukku. »Kaikki on valhetta, valhetta, valhetta. Minä
olen sairas Teidän valheenne tähden, ymmärrättekö? Se on paljas
likaläjä.» Minä nousin: — »Kuinka Te uskallatte puhua noin, Teillä ei
ole siihen oikeutta, minä en ole valehdellut.» — Riittää jo, riittää, me
emme ymmärrä toisiamme.» — »Mitä sitten, pitääkö minun
mennä?» — »Menkää.» — »Voinko jollain tavoin todistaa, että Te
ette ole oikeassa?» — »Ette, todistukset eivät auta.» — »Eivätkö
auta?» — »Eivät.» — »Mutta jos tapan itseni, uskotteko sitten?»
Vaitiolo. Huoneessa on aivan hiljaista, ja ajatuksiinsa vaipuneena Ida
istuu matalalla tuolilla uunin edessä, liikkumattomana, katsoen
suoraan eteensä. Menen ulos. Otettuani päällysvaatteet ylleni
palaan sisään sanoen: »Hyvästi siis, jollen voi muuten todistaa,
kuolen.» — »Ei tarvitse.» — »Millä tavoin sitten selvitän sen?» —
»Aika ja kohtalo antavat selvityksen.» Ne olivat hänen viimeiset
sanansa, ne lausuttiin kuin murhenäytelmässä tasaisella, hiljaisella
äänellä ja menivät kuin murhenäytelmässä suoraan sydämeen ja
näyttivät yhdellä kertaa tulevan uuden tien ja tulevat uudet
kärsimykset. Menin pois. Ja nyt alkoivat vuodet, jotka vietin erossa
hänestä, tuskan ja kyynelten vuodet. En osaa kertoakaan
minkälaista oloni oli ensimmäisinä kuukausina. Elin vain hänen
muistostaan, hänen kirjeistään. Kuin mieletön kirjoitin hänelle kirjeen
toisensa jälkeen, saamatta sanaakaan vastaukseksi; sitten heitin
kirjoittamisen ymmärtäen, ettei ollut vielä aika ja ettei se veisi
mihinkään, ja aloin odottaa.»

Moskovan Taide-teatterin eräässä näytännössä Ida Aalberg kerran

huomasi Nataša Radlovin, mutta kääntyi hänestä pois ja teki
loukkaavan eleen. Vasta kahden vuoden kuluttua Ida Aalberg kirjoitti
entiselle suosikilleen ja pyysi tätä saapumaan luokseen Helsinkiin.

»Muistan, miten minussa taistelivat jälleennäkemisen halu ja

toiselta puolen itserakkaus ja ylpeys; jälkimmäiset voittivat, ja
kohtauksemme siirtyi vielä puoli vuotta eteenpäin. Elokuussa 1911
sain toisen kirjeen, jossa hän kutsui minua luokseen Viipuriin — ja
minä menin. En vieläkään tiedä, mikä antoi aihetta näihin kirjeisiin,
satunnainen kohtausko joidenkin minulle läheisten henkilöiden
kanssa, vai tunsiko Ida, että eroamme oli kestänyt tarpeeksi kauan
— emme koskaan puhuneet siitä.»

Kun Nataša Radlov saapui Augustenhofiin, oli Ida Aalberg

paraillaan näyttämöharjoituksessa. Tämän palatessa tyttö juoksi
avoimin sylin vastaan: »Aurinko, Aurinko!» — »Oi Nataša, Nataša!»
Olimme vähällä tukehduttaa toisemme emmekä voineet kylliksemme
katsella nauraen toisiamme.»

»Ja me puhelimme, puhelimme. Niin juuri, puhelimme. Miten

harvoin elämässä puheleekaan niin, että on ikäänkuin asia johtuisi
asiasta, ajatus ajatuksesta, sytyttäen yhä uusia tähtiä, avaten yhä
uusia syvyyksiä. Vain hän osasi puhua niin paljon sanoillaan,
samoinkuin hän yksin osasi kuunnella niin, että kertomus tuli kuin
itsestään, suoraan sydämestä, ikäänkuin iloiten löytäessään
ymmärtämystä.»

Täydellinen sopu palasi, ja Nataša Radlov sai tämän käynnin

jälkeen monia todistuksia Ida Aalbergin rakkaudesta ja hellästä
huomaavaisuudesta. Hän joutui lähempää kuin kukaan vieras
ihminen seuraamaan Ida Aalbergin viimmeisiä vaiheita. Hän vei
kukkia rakastamalleen taiteilijalle, kun kuuli tämän sairastuneen
vuoden 1915:n alussa. Tästä käynnistään hän kertoo:

»Korkeitten tyynyjen varassa, kuumeinen loiste silmissä ja

kuumeen puna sisäänpainuneilla poskilla makasi Ida ja tervehti
minua tuskin kuuluvalla, heikolla, soinnittomalla äänellä. Istuuduin
hänen viereensä, ja vaikka koko ajan koetin estää häntä puhumasta,
en onnistunut siinä. Saatuaan kukkani Ida hengitti kauan niiden
suloista keväistä tuoksua ja kuiskasi: »Iloitsen, iloitsen näistä
kukista.» Sitten hän tuli levottomaksi ja alkoi puhua minulle — mistä
luulette hänen puhuneen? — ei sairaudesta, ei unettomista öistä,
vaan katkonaisin kuiskauksin hän viimeisen kerran puhui taiteesta ja
teatterista, Jeanne D'Arcista. Oi, miten kiitän taivasta noista hetkistä,
hänen pyhistä sanoistaan: — Nataša, olen ymmärtänyt jotakin, mitä
en koskaan ole tuntenut niin voimakkaasti, jotakin, minkä olen
omaksunut, olen ymmärtänyt, miten voi antaa elämänsä Jumalan