Industrial Organization in the Sixteenth

and Seventeenth Centuries George

Unwin
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/industrial-organization-in-the-sixteenth-and-seventee
nth-centuries-george-unwin/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Studies on Binocular Vision Optics Vision and

Perspective from the Thirteenth to the Seventeenth
Centuries 1st Edition Dominique Raynaud (Auth.)

https://textbookfull.com/product/studies-on-binocular-vision-
optics-vision-and-perspective-from-the-thirteenth-to-the-
seventeenth-centuries-1st-edition-dominique-raynaud-auth/

George Herbert and the Mystery of the Word: Poetry and

Scripture in Seventeenth-Century England 1st Edition
Gary Kuchar (Auth.)

https://textbookfull.com/product/george-herbert-and-the-mystery-
of-the-word-poetry-and-scripture-in-seventeenth-century-
england-1st-edition-gary-kuchar-auth/

The Innovation Mode How to Transform Your Organization

into an Innovation Powerhouse George Krasadakis

https://textbookfull.com/product/the-innovation-mode-how-to-
transform-your-organization-into-an-innovation-powerhouse-george-
krasadakis/

Sociology Sixteenth Edition Macionis

https://textbookfull.com/product/sociology-sixteenth-edition-
macionis/
The Physical Universe Sixteenth Edition Konrad
Krauskopf

https://textbookfull.com/product/the-physical-universe-sixteenth-
edition-konrad-krauskopf/

European Socialists and the State in the Twentieth and

Twenty-First Centuries Mathieu Fulla

https://textbookfull.com/product/european-socialists-and-the-
state-in-the-twentieth-and-twenty-first-centuries-mathieu-fulla/

Graphical Data Analysis with R Antony Unwin

https://textbookfull.com/product/graphical-data-analysis-with-r-
antony-unwin/

Financial accounting and reporting Seventeenth Edition

Elliott

https://textbookfull.com/product/financial-accounting-and-
reporting-seventeenth-edition-elliott/

For formal organization : the past in the present and

future of organization theory 1st Edition Du Gay

https://textbookfull.com/product/for-formal-organization-the-
past-in-the-present-and-future-of-organization-theory-1st-
edition-du-gay/
 Routledge Revivals

Industrial Organization in the

Sixteenth and Seventeenth
Centuries
Industrial Organization in the
Sixteenth and Seventeenth
Centuries

George Unwin
First published in 1904 by Frank Cass and Company Limited

This edition first published in 2018 by Routledge

2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
and by Routledge
52 Vanderbilt Avenue, New York, NY 10017, USA

Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

© 1904 by Taylor & Francis

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or

utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in any
information storage or retrieval system, without permission in writing from the
publishers.

Publisher’s Note
The publisher has gone to great lengths to ensure the quality of this reprint but
points out that some imperfections in the original copies may be apparent.

Disclaimer
The publisher has made every effort to trace copyright holders and welcomes
correspondence from those they have been unable to contact.
A Library of Congress record exists under ISBN:

ISBN 13: 978-0-367-13688-8 (hbk)

ISBN 13: 978-0-429-02808-3 (ebk)
Industrial Organization
in the Sixteenth and
Seventeenth Centuries

GEORGE UNWIN

W ith a new in tro d u c tio n by

T. S. A sh ton

F R A N K CASS : LONDON
 Published by
FRANK CASS AND COMPANY LIMITED
67 Great Russell Street, London WC1B 3BT

This edition has been authorized by The Clarendon Press, Oxford

First edition 1904

Second edition 1957
Second impression 1963
Third impression 1972

ISBN 0 7146 1365 7

P R I N T E D IN G R E A T B R I T A I N

B Y W & J M A C R A Y L IM IT E D , C H A T H A M
 PREFACE

T his book has grown up out oi a piece of research which I

planned as a student of Berlin in 1898, and commenced to
carry out as a student of the London School of Economics
in the following year. An article published in the Economic
Journal for September 1900, under the title, ‘A Seventeenth-
Century Trade Union', which was the first outcome of this
investigation, has, with the kind permission of the editors,
been reproduced almost in full in Section 4 of Chapter VIII.
Setting out with the detailed examination of the records
of a single London company, I was gradually led to include
within the scope of my inquiry, first, the other industrial
companies of London, then the similar organizations in
other English centres of industry, and finally the parallel
development in continental cities, and especially at Paris.
In this way I came to entertain the idea of doing some­
thing, however tentative, to bridge over the gap which
appeared to exist in industrial history between medieval
England and the England of the eighteenth century.
The chapters on medieval industrial organization in Pro­
fessor Ashley's Introduction to Economic History and Theory
on the one hand, and on the other hand the History of Trade
Unionism and Industrial Democracy of Mr. and Mrs. Webb,
have supplied me not only with a starting-point, but with an
invaluable and constantly renewed stimulus. I should not,
however, have ventured to undertake the task, if it had not
been for the inspiration and the guidance derived from the
lectures and writings of Professor Gustav Schmoller of Berlin,
and if I had not been able to avail myself very largely of
the researches in German economic history of the school
which Professor Schmoller may be said to have founded.
No one, whatever his special subject or period, who
attempts to make a contribution to English economic
history can avoid laying himself under obligations to the
IV PREFACE
work of Dr. Cunningham. My own debt would have been
much greater if I could have taken advantage of the en­
larged edition of the later portion of the Growth of English
Industry and Commerce— which, however, did not appear
till my book was ready for the press. I have done my best
by the addition of references to enable the reader to avail
himself of this great storehouse of economic learning.
In the case of the French work to which that of Dr. Cun­
ningham most nearly corresponds— the Histoire des classes
ouvrieres et de Γindustrie en France of M. Levasseur— I
have been somewhat more fortunate. More than forty years
after the first appearance of what has since been the standard
work on the subject, M. Levasseur is at present engaged
on a revised edition embodying the results achieved by
historical research in the interval. The first two volumes
of this edition, which appeared in 1900 and 1901, furnish
the student with an indispensable guide to the sources
of French social history. Those sources are rapidly becom­
ing accessible in printed form, and amongst them are many
records of industrial organization, the most valuable of
all for the purpose of comparison with English contem­
porary records being the edition by M. Rene de Lespinasse
of the ordinances of the Parisian corporations— which forms
part of a magnificent series of volumes, designed to illus­
trate the history of Paris in all its aspects.
Although London certainly has fallen behind Paris in
this respect, the progress made of late in the publication
of municipal records in England generally has been very
marked. Many old cities and boroughs have taken the
matter in hand for themselves, with excellent results; the
Historical MSS. Commission have reported on the records
of many others; and the local historian, thanks no doubt in
some degree to the influence of Mrs. J. R. Green’s Town
Life in the Fifteenth Century, has begun to show far more
appreciation than formerly of the value of local records as
material for social and economic history. Two books ex­
emplifying this tendency which I have found especially
helpful are Miss Harris’s Life in an Old English Town and
Canon Morris's Chester in the Plantagenet and Tudor Reigns.
With regard to the sources from which materials have
 PREFACE v
been drawn, this book will be found to fall into two fairly
distinct halves. The first of these is based almost entirely
on the published histories, articles, and records of which a
list will be found in Appendix C; whilst the materials for
the second portion, which begins on p. 112, have been
mainly derived from the manuscript sources indicated in
Appendix B.
In this difference of material there is implied almost
inevitably a difference of method. In the earlier chapters
an attempt has been made to exhibit the transformation of
the London craft organizations as part of a development
which belongs to the general history of Western Europe,
and this has involved an extensive use of the comparative
method. It may perhaps be thought that too much stress
has thus been laid upon the parallelism between English
economic development and that of continental nations.
This, however, has not been put forward as the final aspect
of social history; although it certainly seems to deserve
more attention than has been commonly bestowed upon it.
At a later stage of inquiry it would, no doubt, be necessary
to insist upon the element of differentiation due to the work­
ing of causes peculiar to each nationality.
If this task has not been undertaken in the later chapters,
it is because an almost entire dependence upon manuscript
material precludes any extensive application of the com­
parative method. In attempting to give a somewhat detailed
account of the activity of the new type of industrial or­
ganization which displaced the craft gild, I have been
obliged to confine myself, not merely to England, but to
London, and even to certain selected industries of the
metropolis. The court books of two Livery Companies, con­
stituting between them a continuous weekly record of
administrative activity for nearly three centuries, served
as a backbone to the investigation; whilst a large amount
of supplementary material relating to these and to the
other companies was found among the Domestic State
Papers, in the MS. department of the British Museum, in
the Privy Council Register, in the Repertories of the City
of London or in the archives of the House of Lords. It would
be impossible for an individual student with less than a
νι PREFACE
lifetime at his disposal to exhaust the unpublished material
to be derived from these sources. The Calendars of State
Papers— especially those more recently issued— have enor­
mously facilitated the task of the historian by enabling him to
dispense, in the great majority of cases, with a reference to
the original MS.; whilst the volumes issued by the Histori­
cal MSS. Commission, and Mr. Dasent’s edition of the Acts
of the Privy Council, are gradually rendering the same ser­
vice even more completely. But, in spite of the excellent
example set by lesser towns, there is, as far as I know, no
immediate prospect of the Repertories of the City of London,
which form perhaps the richest storehouse of material for
the history of industrial regulation in the sixteenth and
seventeenth centuries, being made more accessible to the
student. The records of the Livery Companies are a very
uncertain quantity; but it is probable that of the seventy-
odd surviving companies a third at least possess records
of considerable value, whilst the published histories of
individual companies which give any satisfaction to the
economic historian can be easily reckoned on the fingers
of one hand. One of the main purposes with which this
book was written was, by attempting to indicate the place
occupied by the Livery Companies in the course of in­
dustrial development, to enable those interested in their
records to do fuller justice to their value as material for
the economic history of England during a very important
period.
I am encouraged to hope that this purpose will not en­
tirely fail of fulfilment by the sympathetic readiness with
which I have been assisted by the three companies, the
Feltmakers, the Haberdashers, and the Clothworkers, whose
records I had selected for special investigation. I am especi­
ally grateful to Mr. Peachey, Clerk to the Feltmakers*
Company, whose kindness did much to smooth the difficult
path of a beginner; and to Sir Owen Roberts, who cour­
teously placed at my disposal the exceptionally interesting
records of the Clothworkers* Company. Mr. W. E. Carring­
ton of Stockport has supplied me with some valuable docu­
ments relating to the history of feltmaking.
My thanks are also due to the Library Committee of the
 PREFACE vn
City Council for permission to make some extracts from
the City Repertories; to Mr. J. R. Dasent of the Board of
Education, and Mr. J. C. Ledlie of the Privy Council Office,
for free access to the Privy Council Register; and to Mr. J. C.
Tingey, Honorary Archivist of Norwich, and the Rev. W.
Hudson, his predecessor in that office, who did all in their
power to assist my somewhat cursory examination of the
admirably arranged records on the basis of which they are
about to make an important contribution to the history of
that famous city. In conclusion I wish to express my in­
debtedness to Mr. L. L. Price, Bursar of Oriel College, and to
Mr. Joseph Owen, Fellow of Pembroke College, Oxford, who
took the trouble to read some of the earlier chapters in
manuscript, for much timely encouragement and helpful sug­
gestion; and to Mr. J. C. Dore of Cardiff, and my wife, for
valuable assistance in getting the book through the press.
Ch e lse a ,
May 7, 1904.

N O TE AS TO R E F E R E N C E S
The edition of M. Levasseur's Histoire des classes ouvrihres en France
referred to in this book is the greatly enlarged one just published
of the first two volumes dealing w ith the period before the Revolution.
The references to Dr. Cunningham's Growth o f English Industry and
Commerce are taken from the third edition. T he two divisions of the
work, Early and Middle Ages and Modem Tim es, are referred to as
i and ii respectively. The third edition of the latter portion is in two
parts, but is paged as one volume. The Jahrbuch fu r Gesetsgebung,
Verwaltung und Volkswirthschaft im Deutschen Reich, and the Stoats-
und socialwissenschaftliche Forschungen, both edited b y Professor Gus­
ta v Schmoller of Berlin, are referred to as Schmoller’s Jahrbuch and
Schmoller's Forschungen.
 CONTENTS
P AGE

A N ote on George U nwin by T. S. A shton xi

I n t r o d u c t i o n ........................................................ i
Chap. I. T he A malgamation of the Crafts 15
II. D ifferentiation of Classes within the
Craft G i l d ........................................ 41
III. I ndustrial Capital v . Commercial Capital . 70
IV. T he E lizabethan Company . . . . 103
V. T he Stuart Corporations of Small Masters 126
VI. J oint-Stock E nterprise and I ndustrial
Mo n o p o l y ........................................ 148
VII. P rotectionism under James I 172
VIII. T he A ntecedents of the T rade U nion 196
A ppendix A.
I. E xtracts from the Clothworkers' Court
B ook, i 537"i6 3 9 ................................ 228
II. Classification of W oolgrowers and
Clothiers, 1 6 1 5 ................................ 234
III. Charles I and the Pin Monopoly 236
IV. T he F eltmakers' J oint-Stock P roject, circa
1 6 1 1 ................................................ 240
V. T he Case of the F eltmakers truely stated' 242
VI. E xtracts from F eltmakers’ O rdinances
and Court B ook, mainly illustrating
the D ispute of 1696-9 245
VII. T he Statute of A pprentices set aside 252

A ppendix B.
L ist of Manuscript Sources for the H istory
of the I ndustrial Companies of L ondon
DURING THE SIX TEEN TH AND SEVEN TEEN TH
Ce n t u r ie s ........................................ 253
A ppendix C.
L ist of B ooks and A rticles Consulted . 263
Index 271
 A NOTE ON GEORGE UNWIN

F e w readers of this book will be unacquainted with the

Memoir by Professor Tawney that forms the introduction to
the Studies in Economic History: The Collected Papers of George
Unwin. Coming from one who has worked in the same field and
drunk from the same wells, it is one of the outstanding aca­
demic biographies of our time. The remarks made below are no
more than footnotes to this, sometimes repeating, it is to be
feared, what is far better said in the text, but including a few
reminiscences of the four years in which I had the good fortune
to be a colleague of Unwin.
His was a synoptic mind. He liked to range over the con­
tinents and the centuries in search of material for large theses.
He had projects for volumes on such topics as the origin and
growth of the City of London, the evolution, down the ages,
of the English wage-earner, and the effects of war on the
civilizations of Europe and America. But none of these
appeared. For, paradoxically, he was never able to resist the
allurement of the byway and the little crooked street; and his
historian’s conscience would not permit him to leave any
document that came his way until he had teased from it the
full story of its origin and purpose. He once took from his
pocket a scrap of paper on which were a few straggling lines
and dots in faded ink, remarking that he had spent the whole
of his leisure for three months in trying to interpret it. At last,
he had discovered that it was a chart of the river from Heaton
Mersey to Stockport, and that, to his joy, the dots indicated
the sites of mills on the banks.
Such persistence in detailed research was, however, only a
secondary reason why Unwin never achieved that scholarship
the evidence of which is half a shelf of ‘works’ in stiff backs.
The cares of the world came to him disguised as duties (the
phrase is Tawney’s) and he was incapable of refusing any human
appeal. His prime obligation was to his students. He never gave
xii A N OTE ON G EO R G E U N W IN
the same lecture twice; and for him revision meant reconstruc­
tion. One evening when I called at his home he had just
finished work on his lecture for the following day and was in
the act of pasting the sheet to the face of the one he had used
in the previous session. This, in turn, had been superimposed
on what appeared to be cardboard, but was, in fact, the product
of a similar treatment of the discarded notes of earlier years.
When I asked if the toil of revision was really necessary he
replied that anything he had to give was best delivered by
word of mouth and must be served fresh. And when I inquired
about the curious treatment of the cast-off notes he said,
puckishly, that he liked to think of some future biographer
stripping sheet after sheet from the palimpsest in an effort to
trace the development of his thought. Some of his notes survive,
but, so far, the heiroglyphs have defeated every attempt at
translation.
When Unwin began his work as an economic historian the
focus of interest was on form or structure, on stages of develop­
ment rather than growth. He had no need to trouble his mind
with the chimera of periodic cycles, but the problems he dealt
with were those that, in one form or another, recur in every
age. It was this that made his lectures, though imperfectly
delivered, exciting. He made the centuries explain one another.
His specialism was voluntary organizations of all kinds—
whether for social, economic, educational or devotional
purposes; and, as this book and his Gilds and Companies of
London (1908) demonstrate, he collected his specimens not only
in England and Western Europe, but (though at second hand)
in regions as remote as Russia and China. He was concerned
with the manifestations of ‘fellowship’ in his own day no less
than in the past, and with contrasts as well as similarities. I
recall his chuckle when I repeated the words of an old lady, a
retired cotton-spinner, about the difference— or rather the
division of labour— among the tents of Israel in my native
place (a close neighbour of his own): The Methodists lift them
from the gutter, the Baptists wash them, and the Congre-
gationalists starch them.' Closely associated for him with
voluntary associations were the organs of municipal life: the
two had grown up together. Unwin was essentially a towns­
man. He was companionable and loved to conduct his friends
 A N OTE ON G EORGE UNW IN xiii
through the more obscure parts of Continental cities, pointing
to vestigial signs of early industry and trade— a crumbling
gildhall or a church of St. Nicholas— unnoticed by most of the
guide books. But, above all, he enjoyed the exploration of his
native Stockport. He had a quick eye for street names and inn
signs; and, after indicating the physical evidences of corporate
organization in earlier centuries, he would demonstrate the
continued vigour of the spirit by leading one to Society Street,
Co-operative Street and Divi Street. Do they still survive, one
wonders; or have they gone the way of the outlying village of
Bullock's Smithy which, several decades ago, lost its artless­
ness, became dormitory to Stockport, and changed its name
to Hazel Grove ?
It is easy to understand how an upbringing in such surround­
ings should have created an interest in the history of associ-
ational life. But this was deepened and systematized by wide
reading of economics, philosophy, and theology, and especially
of the works of Adam Smith, T. H. Green, von Gurieke, and
J. N. Figgis. The best exposition, in print, of Unwin's own
social doctrine is in the brilliant essay that prefaces his
Gilds and Companies of London. The wealth of society, he
maintained, depended on a balance of power between the
state, the voluntary body (including the municipality) and
the individual. Tf any of these gained an undue predominance,
it not only weakened the rest but prepared the way for its own
overthrow/ In the twentieth century the chief menace was
Leviathan. Unless-its growing intervention in fields previously
left open to individual pursuits were matched by an enlarge­
ment of the 'intermediate powers and agencies', which served
as a protecting medium, there must be a decline of liberties.
Earlier than most, he saw the writing on the wall. In a letter
from Manchester to Lord Courtney on 25th October, 1910, he
remarked on the success of the Fabian movement: T he
Webb's opinions are gaining ground among the non-capitalist
middle-class— professional people, teachers etc., largely by
dint of persistent repetition and clear outline.' And though he
added T am glad to hear that the W's seem to be modifying
their ideas of the omnipotence of the State and admitting the
necessity of other social functions', apprehensions remained.
It mattered little that the state had cast off some of its livery
XIV A N OTE ON G EO R G E UNW IN
and taken on democratic fustian. It was not its form but its
impersonality and size that troubled Unwin. He used to carry
in his wallet a tattered piece of paper on which he had copied a
passage from the Letters of William James, which he spoke of
as his own confession of faith. It is included in an essay in the
Collected Papers but will bear reprinting here.
As for me m y bed is m ad e; I am against bigness and greatness in all
their forms, and with the invisible, molecular moral forces th at work
from individual to individual, stealing in through the crannies of the
world like so many soft rootlets, or like the capilliary oozing of water,
and yet rending the hardest monuments of man's pride, if you give
them time. The bigger the unit you deal with, the hollower, the more
brutal, the more mendacious is the life displayed. So I am against all
big organizations as such, national ones first and foremost; against all
big successes and big results; and in favour of the eternal forces of
truth, which always work in the individual and immediately unsuccess­
ful way, under-dogs always, till history comes, after they are long dead,
and puts them on top.'

Like every economic historian, he had to spend much of his

time destroying myths. A student who wrote an idyll on the
life of the cottager before the coming of the factory was likely
to see the bubble pricked by some such pointed interjection as
'the village water supply came through the churchyard'.
Another who remarked on the soullessness of the cash-nexus
would be told that only when the link was one of copper and
silver could there be an absence of subservience and the evils
of truck. His sceptical attitude to the efficacy of ‘policy', as
the word is used in Whitehall, is expressed forcibly on
pp. 194-5 of this book: the chief contribution the state could
make to social advancement was the removal of obstacles. But
he was no simple-minded individualist. If he took a favourable
view of the results of technical and economic change in the
period that is generally known as the Industrial Revolution, it
was certainly not because these enabled some to rise quickly to
fortune, but because they brought an extension of freedom to
ordinary men and women— freedom to move, to sell their
labour in a wider market, and to form their own organs of
defence and betterment. As he saw it, the efflorescence of trade
unions, friendly societies, co-operative stores, working-class
clubs, and nonconformist chapels that marked the first half of
the nineteenth century was a natural response to this liberation.
The good fortune by which, partly through his own efforts, and
partly through those of his colleague G. W. Daniels, the
 A N OTE ON G EO R G E UNW IN xv
University of Manchester acquired several sets of business
records relating to the period from 1780 to 1850 threw open
a congenial field of inquiry. It was characteristic of him that
when, with the material provided by one of these, he produced
his work on Samuel Oldham and the Arkwrights (1924) the
stress was less on the economic achievements of the entre­
preneur than on what Unwin called community building. To
him the mid-nineteenth century which reaped the harvest of
the Industrial Revolution was a golden age. One recalls his
anger when, shortly after the end of the first world war, a
proposal was made to remove from Albert Square the statue
of the Prince Consort. It was as though Manchester was on the
point of repudiating its ancestry.
It would be a mistake to suppose that Unwin closed his eyes
to the less attractive side of the period of rapid change. He was
well aware that this brought a decline in the standard of life of
the hand-loom weavers and of many others. When I last saw
him he was ill in bed, but, partly because of his high spirits,
none of us realized that he was in danger. He and Mrs. Unwin
had spent most of the morning singing: they had worked their
way through the ‘Messiah*. In the afternoon he was left in my
charge while she went to visit a friend. He spent the best part
of two hours relating to me the story of all those who, after
prolonged search, he had been able to trace on the lines of
descent radiating from an ancestor who had tilled his own land
in East Anglia in the eighteenth century. The sons and
daughters of the yeomen had scattered to Sheffield, Man­
chester, Stockport, and other towns. And for most of them and
their children and grandchildren there had been a decline of
income and status. But Unwin maintained that the sample was
not representative: even if it had been, he would have said that
the increase of freedom, in the wide sense in which he used the
word, was full compensation. He was far from denying that
the state had a part to play in the creation of a better life for
the workers: he had himself fought poverty at close quarters.
But he was worried lest well-intentioned legislators should mix
up relief with wages and quench individual and non-political
group effort.
Tolstoy said of the historians of his day that they were like
deaf men answering questions no one had asked of them.
XVI A N OTE ON G EO R G E UNW IN
Everything Unwin wrote— even this, his most austere book—
had relevance to living issues. He set the limits to useful state
action closer than most of us would do today. Few of his
students and colleagues could go the whole way with him in his
pacifism. But no one could listen to this gay, wise, gently
ironic scholar and saint (the word is not used lightly) without
being quickened in mind and humbled in spirit.
T. S. A s h t o n .
August, 1957.
 INTRODUCTION
T o the eye of the scientific observer, human society, as industrial
it lives and moves at the present day, embodies an endless survivals at
variety of survivals from almost every age since the dawn ^ P resent
o f history; and nowhere is the past more closely inter­
mingled with the present than in the complicated and
world-wide ramifications o f modern industry. A s a con­
crete illustration of this truth it will suffice to take the case
of any English town of average size— with a population of,
say, between 50,000 and 100,000— and to enumerate the
main industrial channels through which the primary wants
o f the inhabitants are supplied.
In the first place a part— though a much smaller part Home-pro-
than formerly— of what is worn by the members o f each ^ rcti°ala
household is produced by the domestic labours o f the f ^ U i e
family circle. Home-knitted stockings, home-made under- village
wear, and home-contrived children’s garments, though not community
common in large cities, are still worn to some extent in
provincial towns. Most working-class families do some
home tailoring, and not a few, even in London, repair their
own boots. With the natural progress of the division of
labour, these domestic activities, along with others, such as
baking, brewing, and preserving, tend to be replaced by
the labours of the workshop and of the factory. The frag­
ments that remain may be considered as survivals from the
domestic economy of the primitive village community, in
which every household supplied almost all its own wants,
and the only professional craftsman was the smith*. When
Dr. Johnson made his famous tour of the Hebrides with his
faithful Boswell, he found this simple mode of life still
prevailing in some of the western islands of Scotland ; and
the modern traveller who ventures his life amongst the
Albanians describes them as employing no craftsman but
the alien and wandering smith.1
1 K. Bucher, Die Entstehung der Volkswirthschaft, translated by
S. M. Wickett, under the title Industrial Evolution , pp. 155- 7 . The
later village community, survivals of which are still found in India,
embraced often a variety of artisans, such as potters, shoemakers,
barbers, who were not ‘free craftsmen/ working for their own gain,
but officials of the community. See H. Maine, Village Community,
p. 125 ; B. H. Baden-Powell, Indian Village Community, pp. 16, 23.
UNWIN B
 2 IN TR O D U CTIO N

The handi- The nearest source from which the labours of the house­
craft type hold in our typical modern town can be supplemented or
of industry repiaced js to £e found in the small tradesman— the baker
and the butcher, the working tailor and the cobbler o f the
immediate neighbourhood. The characteristics o f this class
are— that its members deal directly with the consumer;
that they work with their own hands, though sometimes
assisted by an apprentice or a journeyman ; and that they
possess a very limited amount o f capital. Sometimes indeed
they work upon material supplied by their customers. This
used to be the case even with the baker, to whose oven the
household sent its daily bread and its weekly joint. Now­
adays it is no doubt more general for the small tradesman
to furnish his own material, but the amount of his circulating
capital is often restricted to a week's supply— a side of
leather, a few sacks o f flour, or a beast for slaughtering—
which in some cases may be obtained on credit. It is to
work carried on under these conditions— only removed by
one degree from the simplicity of household production—
that the name of handicraft has been applied1. And just
as home-production is a survival from the period of the
village community, so handicraft represents the industrial
conditions of the later period when civilization took a step
forward from the village to the town,
is a survival There had been very little division of labour in the
mediaeval community. Nearly all its members had been
town, engaged in directly supplying their own elementary wants,
or in assisting to supply the similar wants o f their lord.
The town arose as a centre in which the surplus produce of
many villages could be profitably disposed o f by exchange.
Trade thus became a settled occupation, and trade prepared
the way for the establishment of the handicrafts, by furnish­
ing capital for the support of the craftsmen, and by creating
a regular market for their products. In the mediaeval town,
therefore, it was possible for a great many bodies of crafts­
men— the weavers, the tailors, the shoemakers, the butchers,
the bakers, the carpenters, the masons, &c., to find a liveli­
hood, each craft devoting itself to the supply of a single
branch of those wants which the village household had
attempted very imperfectly to satisfy by its own labours 2.
represented In respect of their relations to a wider economic en-
by ρκκ* vironment, there is of course the greatest possible difference
hcwl ο??, between the position of the mediaeval craftsman and that

1 Bucher, Industrial E volution, pp. 168-71, 188 ; G. Schmoller,

Grundrisse der allgemeinen Volkswirtschaftslehre, i. 419 (1900).
1 Cf. A sh ley, Economic H istory, Pt. II, p. 99.
 IN D U S T R IA L T Y P E S O F T H E P A S T 3
of his modern representative, the working tailor or shoe­
maker of our back streets. The mediaeval craftsman
was a pioneer engaged in opening up the virgin soil o f
industry; whilst the modern craftsman is a poor gleaner
in a field which has been already swept by the machinery o f
larger systems of production. But in the more immediate
conditions o f his employment, in the smallness of the capital
invested, and the directness of the relation between producer
and consumer, the modern craftsmen preserves for us the
features o f the earliest stage o f industrial development.
If we wish to assist our imaginations to form a conception
of a mediaeval town by a reference to existing facts, we
must set aside the trading centre of the modern town, with
its large shops, its railway station, post office, and public
buildings, and take as our starting-point some poor
neighbourhood in the town, inhabited by the working
class. Such a neighbourhood has often an individuality
and a name of its own. It has its parish church, its life­
long residents, its centres o f gossip, its familiar characters,
its customs and traditions not shared by the rest o f the
town. These things supply the social setting to which
the lingering element o f handicraft in modern industry
properly belongs.
But the inhabitant of such a neighbourhood looks beyond The do­
its limits, not only for almost all the higher interests o f his mestic. or
life, but also for the supply o f the greater part of his material
needs. If he wants a new suit o f clothes, if his wife desires
a new dress or new furniture for her parlour, these are
generally obtained at the large shops in the centre o f the
town. Here we are brought into contact with a more
advanced phase o f industrial development. T he tailor
with the large shop and an extensive stock of materials,
who supplies the suit o f clothes, is not so much a craftsman
as a trader. His business is to elicit an order. He probably
sets a workman to measure the customer, and when the
materials have been cut out he hands them over to be made
up by one o f a number o f workmen, whom he keeps em­
ployed in their own homes. The advantage o f this inter­
position of the trader between the producer and the
consumer is that the producer obtains a larger market for
his work, and the consumer a wider choice in the satisfaction
o f his wants. No very satisfactory name has been found
for this method of employment. It has generally been
called the domestic system, because the work is carried
on in the home, but this does not sufficiently distinguish
it from the handicraft system. Another proposal is to
B2
 4 IN TR O D U CTIO N

call it the commission system \ which applies well enough

to cases like that already described, but is not so applicable
to other cases where the 1small master,1 instead o f waiting
for a commission, produces at his own risk articles o f
a type in common use, and then endeavours to dispose
of them to a dealer. If, for instance, the inhabitant of our
typical neighbourhood should decide to invest his savings
in furniture rather than clothes, it is not improbable that
the sideboard or the wardrobe, which is henceforth to
adorn his house, will have been made in the domestic
workshop o f a Shoreditch cabinetmaker, sold to a dealer
in Curtain Road, and sent by him to replenish the stock
o f the shopkeeper in our provincial town.
belongs to The last illustration helps to explain the place o f the
the period domestic system as a stage in the historical development
of national of industry. Just as the rise o f the handicrafts is associated
unification
with the subordination of the village to the larger economic
unity represented by the town, so the appearance o f the
domestic system was part of a later development by which
the town was subordinated to the still larger economic
unity o f the nation at large2. The mediaeval town had
aimed at being nearly as self-contained as the primitive
household. There was, of course, division o f labour between
the town and the country round about it. The country
people brought their foodstuffs, their wool and hides, to
the town market, and were supplied in return with the
various products o f the town handicrafts. In addition to
this, as the population o f the town increased, there was
further division of labour amongst its workers, leading to
a multiplication o f separate handicrafts. But o f that
division o f labour between distant centres o f industry, by
virtue of which Sheffield makes cutlery for Northampton,
Northampton makes boots for Burslem, and Burslem makes
pottery for Sheffield, there was exceedingly little in
mediaeval times. So free an interchange as now takes
place implies the existence of many social and political
conditions which have been o f slow growth. But considered
merely as a matter o f industrial development, it was first
rendered possible by the transition from the handicraft
system to the domestic system. From the fifteenth century
onwards, bodies o f craftsmen in the various industrial
centres were enabled, through the agency o f the trading
1 Bucher, Industrial E vo lu tio n , p. 1 7 1. T h e word in the original
is Verlagssystem ; cf. Schmoller, Grundrisse> i. p. 424.
* A shley, Economic History, Pt. II, pp. 8, 42, 220; Biicher, I n ­
dustrial Evolu tion , pp. 83-149.
 T H E D O M E STIC S Y S T E M 5
middleman, to find a market for their wares in distant parts
o f the country. With such a machinery of distribution
at his command the producer did not need to remain
within reach o f the consumer. Secure o f a national market
industry was free to concentrate in the most favourable
localities, and by this process the more important industries
lost their local limitations, and acquired a national character,
during the period between the Reformation and the Re­
volution. W e may therefore regard the cases already
cited from the tailoring and furniture trades as survivals
exemplifying the type of industrial organization which
predominated in the days o f Shakespeare and Milton.
But all the three sources of supply, so far enumerated, The
taken together probably fail to account for more than
half the commodities regularly consumed by our typical ^ ^dem
working-class family. Their hats, and boots, and ready- form of
made clothing, the sheets and blankets on their beds, the indlistry
beds themselves, and a score of other things were made
in factories by wage-earners organized in large numbers
under the immediate direction o f capitalist employers, and
generally with the assistance o f elaborate and expensive
machinery1. This is so universally recognized as the
normal method o f modern industry that the instinctive
tendency would probably be to overrate rather than under­
rate the proportion of wants which it supplies. The couple
o f centuries which have elapsed since England gave birth
to the factory system have not sufficed, as our survey has
shown, for the elimination o f the earlier methods o f pro­
duction. In every manufacturing town, craftsmen, who
preserve the industrial type of Chaucer’s day, and small
masters, whose status resembles that o f Shakespeare’s
Bottom the Weaver, are to be found in considerable
numbers side by side with factory workers o f the modern
type. It is not superiority o f numbers but superiority o f
organization which gives the factory-worker the leadership
of the working-classes.
T he survival o f the handicraftsman is rendered a familiar The sweat-
fact to most people by the daily contact into which he is system
brought with the customers whose wants he supplies. But g0s(^ jlvlBg
the case of the small master working for a middleman is problem
not obtruded upon the public notice. Numbers o f this
class are hidden away in the unexplored regions o f our
great cities. They are exempt from the visits of the factory
inspector, and most o f them belong to no organization.
Probably few o f those who read the evidence given before
1 Bucher, Industrial E volution, pp. 173-8.
 6 IN TR O D U CTIO N

the Lords’ Committee on the sweating system had been

aware how extensive and various were the industries still
carried on in domestic workshops, and fewer still are likely
to have realized that the evils then brought to light were
the lingering traces o f what constituted the great industrial
problem o f Tudor and Stuart times, just as the conflict
between organized wage-earners and their employers con­
stitutes the great industrial problem o f to-day.
The The great survey accomplished by Mr. Charles Booth
domestic and his assistants has not only shown that the 4domestic
modem11 system>’ *·e· the employment o f workers in their homes or
England in larger domestic workshops under small masters, is the
predominant method o f employment in the East End of
London, but has also supplied us with a vivid picture of
the conditions under which the typical industries o f this
class, the tailoring and shoe-making o f Whitechapel, the
silk-weaving o f Bethnal Green, and the cabinet-making o f
Shoreditch, are carried o n l. More recently a careful German
observer has enumerated a list o f English industries in
which the domestic system prevails, including the cutlery
trade of Sheffield, the pottery and the chain and nail-making
o f the Black Country, the lace-making and hosiery o f
Nottingham, the straw-plaiting o f Bedford, the glove in­
dustry of Worcester and Oxfordshire, the smallware trades
o f Birmingham and the silk-weaving o f Macclesfield12. In
some o f these cases— at Nottingham and Sheffield, for in­
stance— an arrangement is found which is half-way between
the domestic workshop and the factory. T he small master
continues to undertake the work upon his own account,
but he hires from a larger capitalist, not only the room in
which his occupation is carried on, but also the power
necessary to keep his wheel or his loom in motion,
and in And if in England, the birthplace o f the factory system,
^nSies*1 the amount o f industry carried on under the older form of
coun organization is still so considerable, the proportion is even
greater throughout the rest of Europe. In the cotton and
woollen manufactures, in which England remains unrivalled,
the factory system has long been completely triumphant;
whilst the handloom o f the small master still lingers in
many parts of France and Germany, and is much commoner
in Eastern Europe3. Most of the domestic industries spoken

1 C. Booth, L ife and Labour o f the People o f London^ vols. i, ii.

2 W. H asbach, Z u r Characteristik der englischen Industrie
in Jahrbuch f i i r Cesetzgebung (ed. Schmoller), 1902, pp. 1032-52.
5 E. Helm, B ritish Cotton Industry in ( B ritish In d u stries' edited
by Professor Ashley, p. 88.
 T H E T R A N S F O R M A T IO N O F T H E G ILD 7
o f as existing in England are to be found in the other
countries of Europe, and most countries have industries o f
this kind peculiar to themselves. Such are, for example»
the production of articles o f fashion in Paris, o f toys in the
Black Forest, of watches in Switzerland, and of samovars in
the Russian villages. The Russian village industries carried
on in this way are most varied and extensive. Some
twenty years ago it was estimated that the population so
employed numbered seven and a half millions1. It must
be remembered that in the brief history of Russian civiliza­
tion that development of town life, which did so much to
forward the social and political and economic progress
o f Western Europe, has no place. The production carried
on by the village community for the satisfaction of its own
wants has been direcdy converted, without passing through
the handicraft stage, into a number o f domestic industries,
which are provided with a distant market by the enterprise
and capital of the merchants in the trading centres2.
The scope of this book is confined to England as repre- It is here
sentative of West European civilization. Its purpose is to considered
give some account o f the rise o f the domestic or commission j^ o n 0f
system, not as springing out o f the home-production o f the handicraft
village community, but as displacing the handicraft system
o f the town. The Craft Gild was the institution in which
the handicraft system found its social embodiment. The
transformation of the gild with which we are concerned
is the process by which a social institution called into exist­
ence by one set o f economic conditions, was gradually
adapted and remodelled from within and from without to
meet the requirements o f another and more complex set
o f economic conditions arising out of the progress of
civilization. The new type of organization which was the
result of this transformation has left behind no name by
which it can be clearly distinguished 3. In England it was
generally called a company, and the London Livery Com­
panies, as they existed in the sixteenth and seventeenth
centuries, have supplied this book with most of its examples.
But the term company does not distinguish the industrial
organizations, with which this book is specially concerned,
from the purely commercial companies of the same period

1 Conrad, Handworterbuch der Staatswissenschaften, article H aus·

industrie.
1 Biicher, Industrial E volution, p. 171.
* Schmoller’s article Recht und Verbande der Hausindustrie in his
Jahrbuchy voL xv, gives the best account of similar French and German
organizations.
 8 IN TR O D U C T IO N

engaged in home or foreign trade, or from the joint-stock

companies of the present day.
The con­ In the absence o f a distinctive name it is important to
nexion be­ make our conception o f the thing signified as clear as
tween Gild
and Trade
possible; and perhaps the best way to do this is to set out
Union is from the two kindred conceptions that have acquired dis­
real, tinctive names— the Handicraft Gild and the Trade Union.
The uncritical attempts that have sometimes been made to
bring these two widely different forms of industrial associa­
tion into some sort of historic connexion have had a sound
instinct behind them. However erratic they may have been
in result *, they have been animated by a dim recognition
o f the truth that a social institution needs to be explained
by a reference to antecedents of its own kind. Economic
conditions will not of themselves produce a trade union,
nor religious convictions a church. Nor is it sufficient to
say that those conditions or convictions taken together with
the social nature of man are the causes of these institutions.
Man is no doubt everywhere a social animal, but there is
nothing in which the races of mankind and the separate
branches of those races differ so much as in their aptitude
for free association, and in the forms which that aptitude
takes. It is a divergence not so much o f religious con­
victions as of social characteristics, which makes the
Christian Church such a different institution in Germany
and in England, in Scotland and in South Africa. And
social character o f this kind must not be thought o f as
innate and as springing up spontaneously in each fresh
generation. T o a large extent it is transmitted through
conscious imitation of the older generation by the younger,
o f the class which has already achieved organization by that
which has not. There is no harm in calling this the in­
fluence of environment, as long as it is realized that mere
environment cannot produce social progress without the
co-operation o f willingand congenial subjects. The maxim
omne vivum ex vivo, ‘ no life without antecedent life,1
which has recently been transferred from the sphere of
biology to that of the higher life of the soul, is a truth that
certainly holds good in the intermediate domain of that
science which deals wdth the growth of the social mind.
And if we cannot always detect the kindling process of living
contact, it is our business as students o f social science to
arrange the kindred forms of social life as nearly as possible
in the order of their natural succession.

1 Cf. S. and B . W eb b , History o f Trade Unionism, p. II.

Another random document with
no related content on Scribd:
 Soitto kaikuu ulkoravintoloista ja torvet kimaltelevat auringossa.
Pikkulapset juoksentelevat punaisina, valkoisina taikka sinisinä ja
leikkivät hiekkaläjissä tynnyrinvanteilla, palloilla taikka
ilmarakkuloilla. Ne nauravat ja lörpöttelevät, taikka itkevät
hillittömästi, kun ilmarakkula on karannut ja josta pian näkyy
ainoastaan pieni pilkku kaukana, kaukana — lähellä aurinkoa.

Naiset pukeutuvat vaaleihin pukuihin, kalossit sysätään syrjään, ja

herrat etsivät kävelykeppejään ja kiiltäviä silinterihattujaan. Valkoisia
lakkeja, kultalyyryjä ja nuorisoa vilisee odottaen saada näyttää
maailmalle ylioppilaiden kaunista voitonmerkkiä.

Ruohokentät rupeavat kimaltelemaan hennossa vihreydessään,

esplanaadien penkereillä aukeavat kukat auringonpaisteessa,
pensaihin ilmestyy pieniä lehtiä ja vesikioskien portit aukaistaan.

Mutta kun illalla lapset ovat viedyt huoneisiin, soitto tauvonnut ja

yö tullut, vallitsee kaduilla hiljainen ja omituinen tunnelma. On yö,
mutta ilma on kuitenkin valoisa, läpikuultava, luonto uinuu, mutta
valvoo maatessaankin, kaikki lepää, mutta elää kuitenkin; kaikkialla
on hiljaista ja kuitenkin on kaikkialla sointua ja säveltä. Ei ole
ainoatakaan ikkunaa, jonka uutimien takana ei uneksittaisi uusia
unelmia, ei ole muuria, jonka sisäpuolella olisi ihminen, jota ei
kevään kaikkivalta olisi koskettanut. Haaveillaan töistä ja
laakeriseppeleistä, rakkaudesta ja valoisista kesäpäivistä,
säihkyvistä silmistä, joihin on katsottu, puolittain tehdyistä
lemmentunnustuksista ja lupauksista, kaikesta, joka ei vielä ole
tapahtunut, mutta joka voi tapahtua, kaikellaisesta, josta ei oikein
itsekään olla selvillä mitä se on… Seisoissamme ajatuksiimme
vaipuneina näemme kulkijan jossain kaukana, kuulemme hänen
askeleittensa heikon kaiun haihtuvan pois, hän katoo itsekin kuin
usvahaamu, kaukaa kuuluu serenaadi, ja milloin tahansa voi toinen
kuulua aivan läheltä. Ei valoa, ei varjoa, ainoastaan yksi ainoa, suuri
unelma.

Kuka meistä ei joskus elämässään olisi seisonut uudenaikaisessa

kaupungissa, ilman sukuperää ja muistoja, hurmautuneena ja
tuntenut puolivaloisan toukokuun yön tuhatäänistä, melkein
kuulumatonta elegiiaa!

3.

Taistelu talven jälkijoukon ja eteenpäin kiirehtivän kevään välillä on

vetäytynyt pohjoiseenpäin, jonnepäin talvi on peräytynyt
luoksepääsemättömään napalinnoitukseensa. Lumiräntä, joka
toisinaan vielä on näyttäytynyt, on muuttunut lämpimäksi sateeksi,
tuulten voima on laimentunut, pilvet hajautuvat ja aurinko levittää
voittavan loisteensa, elähyttävän paisteensa, lemmekkään lämpönsä
luonnon yli, joka hurmaantuneena nauttien, muistuttaa nuoren
morsiamen kaihoa, autuuden ilme kuvastin kirkkaiden sisäjärvien ja
lahtien sinisessä katseessa.

Koivulehdot, jotka ovat olleet punertavia ja pronssinkarvaisia,

rupeavat nyt muuttumaan viheriäisiksi, leppien tahmeat umput
paisuvat ja pihlajien pitkät lehtien suojukset puhkeavat ja antavat
tilaa monihaaraisille untuvaisille lehdille kehittymiseen. Lehmus,
vaahtera ja haapa, kaikki saavat elon, mahla pulppuaa niissä, kaikki
kiirehtivät elämään, kukkimaan ja kantamaan hedelmää lyhyessä
kesässä.
 Oi, kuinka tuolla metsän poluilla lemuaa, siellä tuntuu kuivuneiden
lehtien, sammalen ja itse maankin lemu, jota tallaamme, ja loistavien
valkovuokkojen, jotka ovat tulleet esiin leppämullasta! Oi, mikä
elämä ja liverrys puiden oksissa, mikä kiire pehmeitä pesiä
valmistuissa, ja mitä lemmenkiistaa sitten vähä väliä! Käellä yksin ei
ole aikaa pesimiseen ja rakentamiseen, hän ei voi ajatella
tulevaisuutta ja vastuksia pienien poikasten kanssa. Käkipariskunta
lentää vaan läpi lehtojen koko kevään, yhdessä ainoassa
lemmenhuumauksessa ja ehtii tuskin hakea ruokaansa.

Eläimet viedään taas laitumelle ja pelloilla kynnetään ja kylvetään

ja ahdistetaan tunkeilevia variksia, jotka tulevat syömään siementä.
Päivät kestävät melkein kauvemmin, kuin voimat riittävät, ja työ
sujuu hyvin. Miesten huudot kuuluvat vainioilta, naisten laulu kaikuu
tuvista, joiden ovet ovat auki, ja illalla tulevat lehmät hitaasti käyden
kotiinpäin polkuja pitkin kilisevin kelloin ja kärsimättömästi ja iloisesti
mylvähdellen.

Saaristoissa on vielä jäätiköltä jälellä jossain varjoisalla rannalla ja

puut ja vihreys ovat myöhästyneet. Mutta siellä on sentään
sykkäilevää eloa. Kun jäälohkareet vielä uiskentelivat ympäri, tulivat
haahkat suurissa parvissa, näyttäen pilvenhattaroilta ja telkät,
koskelot, mustasorsat ja allit — kaikki ovat saapuneet. Haahkat ovat
hajautuneet ja lepäävät parittain kallioilla ja leikkivät
lemmenleikkiään tyyninä aamuina kimaltelevien vesipatsaiden
keskellä, haahkatelkkä viheriänä ja mustana ja komeana
koreudessaan ja haahka ruskeana, niin että sitä tuskin näkyy luodon
ollessa takalistona.

Usva lepää hienona ja valkoisena aamulla, mutta kun

ensimmäinen heikko itätuulahdus on herännyt poistuu sumu suurien,
kevyiden pumpulipilvien kaltaisina, joiden lomista loistaa sininen
taivas. Silloin parveilevat muuttavat allit ympäri pienissä joukkioissa
hajautuneina koko rannikolle tuhansittain ja tuhansittain, silloin
laulavat ne avaruuden täyttävää lauluaan, niin että se kuuluu kuin
kaukainen torventoitotus. Ilma suhisee lintujen lennosta, vesiryöpyt
kimaltelevat niiden heittäytyessä mereen, kaikkialla kuuluu laulua ja
vihellystä ja laukauksia pamahtaa näkymättömistä pyssyistä, jotka
ovat piilossa kallioiden vedenpuoleisilla reunoilla, höyrylaivojen ja
purjealusten risteillessä kulkuväylien tuhansissa mutkissa.

Niin, kevät on voittanut, kaikkialla on eloa, elämää ja väriä,

höyryävässä maassa siitiniloa, kaikkein katseissa herännyttä riemua
ja nautintoa koko luonnossa.

Niin, nauttikaamme siis me kaupunkilaisihmisetkin valosta ja

lämmöstä, sulkekaamme koulut ja tukahuttavat vuokrakasarmit ja
etsikäämme kaikkein meidän äitiämme, luontoa, joka odottaa meitä
valkovuokko-, kielo- ja tuomenkukkakinoksineen ja koivunlemuineen
ja antaa terveyttä ruumiillemme ja virkistystä kaupungin
ahdasmielisyydessä ja melussa väsyneille aivoillemme.

Helsingissä 1900.

Äiti

Siis olet sinä tullut, rakas poikani — kiitos, kiitos, että tahdoit
vaivata itseäsi pitkällä matkalla. Varmaankaan ei ollut niin hauska
jättää elämää siellä, opinnoita, suuria kaupunkia, rikasta luontoa ja
mahtavia vuoria, tullaksesi tänne vähävaraiseen kotiisi näkemään
vanhan äitisi kuolevan pois luotasi ja isäsi luota — kiitos tulemastasi
— nyt olette te minulla molemmat vieressäni — elä itke, katsos, ei
koko maailman tiede voi pelastaa minua, sillä ääni sydämmessäni
puhuu tyynesti ja varmasti, että kuolema lähenee — —

Mutta kerro minulle enemmän alpeille nousuistasi, enemmän niistä

jyrkistä huipuista, jotka ikuisen lumen peittäminä, kylpien
auringonvalossa, kuten rohkeat aatteet ja ajatukset kokoutuvat ylös
avaruuteen. Se ei väsytä minua ja minä kuuntelen niin mielelläni.
Tiedätkö, minä tunnen itseni niin ihmeelliseksi, ei tunnu ollenkaan
siltä, kuin olisin lähellä pimeää hautaa, missä maallinen majani
muuttuu jälleen maaksi, vaan minä tunnen päinvastoin täydellistä
sopusointua, tunnen itseni terveeksi sairaudessanikin.

*****

Sinä kysyt minulta katseellasi — et tahdo tehdä sitä suullisesti —

pelkäät, että puhun itseni väsyksiin. Minä vastaan sinulle, poikani,
minä ymmärrän sanattomat kysymyksesi. Isä ei koskaan osaa
selittää sinulle sitä — sinä olet liian vaitelias isä, sinä — —

Niin, katsos, minä kasvoin kaukana maalla, kodissa, jota suuri

puisto ympäröi, jossa kävelin ympäri haaveillen nuoruuden unelmia.
Lukemiseni, jonka vanha isäni minulle valitsi, johti unelmieni tiet
turhamaisuuden kujilta suurten vainajien seuraan, henkieni, jotka
olivat olleet ihmiskunnan hyväntekijöitä ja luonnonkuvaukset
herättivät mielikuvitukseni rikkaaseen elämään. Ajattelepas, minä,
lapsi, minä istuin puutarhassa ja luin ja minä näin ihania maisemia
avautuvan eteeni, kukkivat omenapuut veivät minut seutuihin, jotka
keväisin ovat kukkien lumesta valkeita, suuret puut muuttuivat
mahtaviksi seeteripuiksi, ja iltasin menin minä usein näköalavuorelle,
nähdäkseni yhä laajemmalle. Silloin muodostui kaikki mitä näin,
sisäisten toivomusteni mukaan. Näin välkkyviä meriä, joilla suuret
höyrylaivat liikkuivat, tehden kultaisia vakoja, kylät tulivat suuriksi
kaupungeiksi loistavan valkoisine rakennuksineen, ja pilvijoukkiot
jotka ukkosilmoilla kokoutuivat yhteen, olivat alppia, joiden huiput
kimaltelivat punaisina ilta-auringon valossa.

Katsokaas, vanha äiti on vielä hieman runollinen. Nyt lepään

hetkisen.

*****

Niin, ja sitten kasvoi minussa vähitellen suuri halu nähdä kaiken

tämän todellisuudessa, mitä olin haaveillut, saada ottaa tehokasta
osaa vilkkaaseen elämään, nähdä meriä ja avaruuksia, ja mahtavia
alppia — päästä pois tasaiselta maalta, niin, minun mielestäni rupesi
melkein elämä kotona tuntumaan yksitoikkoiselta ja jokapäiväiseltä
ja että kaunis puutarha oli huonosti hoidettu ja ruma.

Sitten tuli kevät, maa rupesi viheriöitsemään ja koivujen ja

haapojen latvat saivat pitkiä ripsuja, jotka loistivat, kuin pronssi.
Vuokot puhkesivat, muuttolinnut palasivat ja illat tulivat lämpöisiksi.
Silloin tuli isä — niin, hän oli nuori ja keikarimainen silloin — ja sitten
rupesi hän katselemaan minua ja minä häntä, vaikka en
tahtonutkaan. Ei, minä en tahtonut, usein istuin minä ylhäällä
näköalavuorella vain herättääkseni eloon vanhoja unelmia alpeista ja
avaruuksista ja niiden avulla syrjäyttääkseni kaiken uuden. Mutta se
ei auttanut. Tuo uusi tunkeutui ylitseni vastustamattomalla
hurmauksella, samalla kun surukseni näin vanhan, vanhat tunteeni
— ei kuolevan — vaan syrjäytyvän. Ja niin laskin minä käteni isän
käteen eräänä iltana kukkivan tuomen alla. Missä on kätesi nyt isä,
ojenna se minulle taas — näin.
 *****

Nyt loppuivat pian unelmat korkeuksista ja avaruuksista — ne

muodostuivat toisenlaisiksi nyt. Laaksoon jäisin minä ja asuisin
siellä, ja sinne minä jäin ja siellä asuin — mutta se oli kukoistava ja
tuoksuava laakso, siellä kasvoi ruusuja ja kieloja ja linneat
puhkesivat metsän hämäryydessä. Punaposkinen pienokainen
kasvoi vieressämme laaksossa, samalla kun isä ja äiti näkivät
vuosien hiljaa vierivän yksitellen, ja riemuiten huomasivat tunteitten
ja ajatuksien heräävän pienokaisessa ja kuinka ne yhä enemmän ja
enemmän kehittyivät. Pienokainen olit sinä, rakas poikani. Niin,
laaksossa asui ihmeellinen onni kukkien joukossa, onni, jota ei nuori
tyttö milloinkaan täydellisesti voinut aavistaa maatessaan vanhan
kotinsa puutarhasohvalla ja katsellessaan pilvenhuippujen loistoa.
Niin, kiitos isä, että veit haaveilevan tytön elämän elävään
todellisuuteen — kiitos!

*****

Ei, antakaa minun vaan puhua nyt, kun kerran olen alkanut. Niin,
minä kiitän molempia sydämellisesti kaikesta siitä onnesta, mikä on
tullut osakseni, kaikesta mitä olette antaneet minulle. Olen
tyytyväinen ja onnellinen vielä kuollessanikin — joka ei ollenkaan
tunnu minusta vaikealta. Kuoleman kauhun asemasta, josta olen
lukenut ja kuullut puhuttavan, on, kuten jo sanoin ihmeellinen
sopusointu sydämessäni — ei mitään tuskia enää, ainoastaan
väsymystä — ja sitten nuo ihmeen ihanat soinnut — joiden syytä ja
alkua en täydellisesti voi selvittää. — Mutta ehkä sentään voinkin —
se johtui juuri mieleeni, kun kohtasin katseesi, rakas poikani. Mutta
minä kokoan vähän voimia.

*****
 Niin, se oli sinun kotiintulosi, joka saatti sopusointuisuuden
sydämessäni ylimmilleen — se herätti täyteläisempään eloon
tunteen, joka aikaisemmin piili siellä pohjalla — nyt on se paisunut
ilahuttamaan viimeisiä hetkiäni. Se on päässyt valtaan aina, kun olen
lukenut rakkaita kirjeitäsi, poikani katsos, se on nuoruuden runous,
joka on herännyt täyteen kukoistukseen, se on kaikkein
näköalavuorella haaveilemieni unelmain täyttymys, joka vaikuttaa
tämän onnellisen tunteen kuoleman läheisyydessä. Katsos, lapseni,
— niin, sinähän olet kaikessa tapauksessa minun lapseni, niin vanha
kuin oletkin — katsos, sinä olet saavuttanut sen, josta minä
haaveilin, sinä olet nähnyt välkkyvät meret, suuret kaupungit ja
pulppuavan elämän, sinä olet tutkinut tieteitten pesäpaikoissa, sinä
olet katsellut äärettömiä avaruuksia ja kiivennyt korkeille alpeille,
jotka lumikoristuksessaan loistavat punaisina ilta-auringossa ja
ikäänkuin mahtavat aatteet ja ajatukset pyrkivät avaruutta kohti —
sinä olet nähnyt kaiken tämän ja saavuttanut. Ja sittenhän on, kuin
jos minä itse olisin tehnyt sen — nähkääs, tämä mahtoi sentään olla
kaikkein nuoruuden unelmaini sisältö. — Niin poikani, vanha äitisi on
elänyt useamman elämän, isän ja sinun ja hän on ollut onnellinen
teidän menestyksistänne, hänellä on mielestään ollut osansa
kaikesta, mitä te olette toimittaneet — ja tämä tietoisuus, joka nyt on
selvinnyt varmuudeksi, mahtaa olla se, joka hymnin lailla kaikuu
minulle ja täyttää sydämeni elämän täyteläisyydellä ja taittaa
kuolemalta kärjen.

*****
 Päiväkirjasta.

Toukokuun 3 päivä.

Siitä on kulunut vuosi, ei kauvempaa. Kuinka tämä vuosi on

tuntunut pitkältä, ja kuinka paljon se on opettanut minulle!

Kuinka vanha hän nyt olisikaan? kun lasken. Niin, hän olisi nyt
kolmenkymmenen vuotias, koska Signe on kuuden.

Me olemme olleet tänään haudalla, Signe ja minä ja koristaneet

sen kukilla. Kuinka onnellista, että lapsen suru sentään niin helposti
haihtuu! Signen mielestä ei elämä enää ole niin surullista ja
erinomaista senvuoksi että hänen äitinsä on kuollut. Onnellinen ikä!

Joskus vaan enää tapahtuu, että äidin muisto jälleen herää, ja

silloin voi Signen pienessä sydämessä syttyä kiihkeä kaiho sen
perään, joka oli hänen paras apunsa ja hellä ystävänsä.

Kuluneena vuotena olen minä koettanut johonkin määrin korvata

vainajaa. Kuinka naurettavasti ja tuhmasti käyttäydyinkään ensi
alussa! Oli tuhansia asioita, joita en osannut, joita minun täytyi
vähitellen oppia ja joita Signen täytyi minulle opettaa. Minä tunsin
itseni ensin melkein yhtä avuttomaksi, kun Robinson saarellaan,
kaikkien noiden pienien vaatteiden, kaikkien noiden ajatusten ja
kaikkien lapsellisien kysymysten kanssa, joihin on niin vaikea
vastata.

Minä muistan esim. vielä aivan hyvin, kuinka minä muutama päivä
jälkeen kuolemantapauksen osottauduin taitamattomaksi ja
tuhmaksi. Minun oli onnistunut pukea Signen päälle noin jotensakin
ilman muistutuksia hänen puoleltaan, ja kun hän oli valmis, oli hän
mielestäni erinomaisen hyvin puettu. Sitten menimme me
kahvipöytään.

"Saanko kaataa kahvin, isä, kyllä minä osaan?"

Toden totta ei minulla ollut sydäntä kieltää, pidin kuitenkin käteni

läheisyydessä sillä varalta, että apua olisi tarvittu. Pienet sormet
tarttuivat toimekkaasti kahvikannun kädensijaan ja kuppi täyttyi
vähitellen. Lopuksi rupesi pikku käsi vapisemaan ja kannu asetettiin
alas pienellä läjähdyksellä.

"Se painoi, mutta kuppi täyttyi kuitenkin," sanoi Signe, kasvot

punaisina ja riemuiten.

"Nyt kaadan minä sen sijaan sinulle."

"Mutta eihän Signellä ole tapana saada kahvia!"

Salatakseni nolouttani sanoin minä silloin, että hän sentään

tänään saisi puoli kuppia.

"Senkö vuoksi, että äiti on kuollut?"

"Niin, sen vuoksi."

"Saanko minä aina tästedes kahvia?"

"Et, ainoastaan joskus."

"Niin, eihän äiti sentään olekkaan kuollut hänhän on taivaassa.

Voiko hän sieltä nähdä, kuinka me juomme kahvia?"
 "Ehkä" — enhän tietänyt mitä minun piti vastata.

"Mutta kattohan on edessä."

"No sitten ei hän ehkä näekkään meitä."

"Jos hän näkisi, niin kyllä kai Signe hänen mielestään olisi oikein
taitava, kun voi kaataa kahvia isälle."

"Kyllä varmaan."

"Isä, ei Signe oikein ymmärrä tuota, että äiti on haudattu maahan

ja sentään on taivaassa?"

"Niin, tänään saa Signe myöskin leivoksen, ja sitten menemme me

ulos kävelemään."

"Mihin, torilleko?"

"Niin, torille."

Kaikeksi onneksi sain nuo pikku aivot työskentelemään toiseen

suuntaan.

Sellaisia keskusteluja on meillä ollut usein, ja tavallisesti olen minä

joutunut ymmälle. En käsitä, kuinka äidit selviytyvät sellaisesta.

Vuoden kuluessa olen minä kuitenkin tullut vähän enemmän

huomaamaan, kuinka on meneteltävä, kun on kuusivuotias tytär
hoidettavana ja kasvatettavana, taikka kenties on parempi sanoa,
että Signe on tullut huomaamaan, kuinka kuuden vuotiaan tytön
tulee kasvattaa isäänsä.
 Kaikessa tapauksessa on hän avuttomuudessaan kiintynyt minuun
pienen sydämensä koko lämmöllä ja hellyydellä ja me kasvatamme
yhä edelleen toinen toistamme.

Minkälaisia muutoksia yhdessä vuodessa!

Toukokuun 10 päivä.

Kuinka kauniita nämä kevätaamut ovat! Kevät onkin tullut aikaisin

tänä vuonna lämpimineen ja saattanut maan viheriöitsemään. Kun
aukaisen verannan oven, virtaa koko maailman auringonpaiste
minua vastaan ja höyryävä maanhaju tuntuu. Koivujen kaikkein
pienimmät hiirenkorvat kimaltelevat kuin kulta ja hamppuvarpunen
laulaa. Vanhassa lepässä viheltelee rastas laulua
lemmenonnestaan. Minä otan työni ulos verannalle ja kirjoitan
hetkisen pöytäkirjoihini, Signe makaa vielä. Mutta työstä ei tahdo
tulla mitään. Suloiset kevät-aamut ja pöytäkirjat eivät varmaankaan
kuulu yhteen.

Minä menen Signen huoneeseen ja vedän uutimet syrjään ja

annan auringon paistaa sisään ja istun hänen vuoteensa viereen.

Kuinka lämpimänä ja pehmeänä hän lepää pikku vuoteessaan

valkoisena ja hienona kuin joutsenenuntuvat! Kuinka kauniina
ruusuinen pää lepää tyynyllä, keltaisten hiusten ympäröimänä. En
tiedä, tekeekö sen kevät, taikka mistä se tulee, mutta minä tunnen
itseni melkein onnelliseksi, istuissani tuon makaavan pienokaisen
käsi omassani, onnelliseksi, muistojen kaihon sekaantuessa
onneeni.
 Signe ei herää enkä minä herätä häntä. Minä nautin istuissani
täten hänen vuoteensa vieressä, vasta heräävä kevät ulkopuolella,
linnunlauluineen, joka kaikuu sisään ikkunasta ja loistavine
auringonpaisteineen yli maailman.

Enhän koskaan ole ollut runoilija, mutta minun mielestäni pitäisi

sitä, mitä tunnen, voida pukea runomuotoon. Jos voisin runoilla,
kirjoittaisin nyt runon, joka sisältäisi melkein seuraavaa:

"Herää pienokaiseni, herää, nouse vuoteen pehmeästä suojasta,

lämpöisenä kuin linnunpoika ja valkoisena ja hienona kuin joutsenen
untuva."

"Herää pienokaiseni, herää, huuhtele valkeaa ruumistasi ja

punaista poskeasi lähteen kirkkaalla vedellä."

"Pue itsesi valkeihin vaatteihin, niin kävelemme pitkin

auringonpaisteista polkua tuoksuavan tuomen ja koivun alla,
leivosten liverrellessä."

"Tahdon viedä sinut viheriälle niitylle, missä kielot kukkivat."

"Herää pienokaiseni, herää, sano hyvää huomenta visertelevän

iloisesti, niin iloisesti, kuin hamppuvarpunen laulaa ikkunan
ulkopuolella."

"Herää pienokaiseni, lämpöisenä ja hienona, niin menemme ulos

kielojen keskelle!"

Ja sitten herää Signe, aukaisee silmänsä ja luo silmäripsiensä

välistä minuun loistavan katseen.
 Toukokuun 15 päivä.

Vuosi sitten luulin minä, että olisi aivan mahdotonta meille

kahdelle, Signelle ja minulle, päästä läpi elämän yhdessä. Näytti,
kuin olisi päälleni sälytetty vastuunalaisuus, jota en koskaan voisi
täyttää.

Nyt se on joka tapauksessa muodostunut toisellaiseksi, ei siten,

kuin olisi vastuunalaisuudentunne heikontunut, ei, päinvastoin, mutta
minä olen rohkaissut luontoni ja uskon itse, että se onnistuu meille.
Asia on vaan se, että minä ennen ajattelin aivan liian paljon
päiväkirjojani ja liian vähän sitä, että elämä itse asiassa vaatii
muutakin minulta. Ennen olivat nuo kirjoituspuuhat mielestäni
elämäni varsinaisena tarkoituksena, s.o. tuo tunne oli juurtunut
minuun, vaikka en tietänyt siitä, minä en ollut koskaan ajatellutkaan
asiaa. Signe on opettanut minulle toista, Signe on opettanut minulle,
että pöytäkirjat ovat vaan elämisen välikappaleita, sivuasioita, jota
vastoin elämä itse, eläminen, on pääasia.

Kun olen nyt tullut huomaamaan tämän ja ajattelen, minkälainen

minä ennen olen ollut, huomaan minä, että useat elinvuosistani ovat
hutiloimalla kuluneet. Täällä olen minä istunut ja lukenut
paperikimppuja ja kirjoittanut paperikimppuja ja koonnut rahoja,
viettääkseni komeaa elämää, voidakseni elää mukana, kuten
sanotaan, vaikkei vaimovainajani ollenkaan pitänyt sellaisesta
suuresta seuraelämästä, eikä ottanut mielellään siihen osaa.

Pyörre oli tarttunut minuun ja minä olin alkanut pyöriä sen

mukaan.
 Nyt näen minä selvään kuinka vähän todellista riemua sellainen
elämä sisältää, kuinka tyhjää tämä kaupungin remuava ilo on.
Kaiken täytyy tulla sisältäpäin, onnen, ilon, elämisen taidon.

Sen olet sinä opettanut minulle, Signe! Kuinka iloinen olenkaan,

siitä surusta huolimatta, joka ei koskaan haihdu, kuinka onnellisia
olemmekaan toistemme kanssa, ja kuinka vähän me todellisuudessa
tarvitsemme tämän maailman hyvyydestä! Me iloitsemme
voikukkasista tien vieressä, tuomenkukkien tuoksusta, lintujen
laulusta ja auringon loisteesta järvellä, me iloitsemme ystävällisten
ihmisten katseista ja naurusta ja pienistä lavertelevista lapsista, joita
tapaamme kävelyillämme puistoissa.

Niin vähästä olemme me onnellisia, Signe sen vuoksi, että se

kuuluu hänen ikäänsä ja minä sen vuoksi, että olen oppinut, kuinka
paljo tässä vähässä on.

Minä olen onnellinen ja iloinen Signen itsensä tähden. Kuinka

paljon hän minulle onkaan, lapsellisuudessaan ja pienuudessaan.
Mitä kaikkea onkaan hänessä ja mitä voi tulla tuosta pienestä
siemenestä, kunhan se saa kehittyä oikein sinisen taivaan ja
auringon alla.

Niin, minä luotan itseeni, minä uskon, että minä voin johtaa hänen
mahdollisuutensa kehitykseen, minä ainakin teen mitä voin, se on
oleva elämäni tarkoitus ja päämäärä — pöytäkirjain tästedes vaan
ollessa sivuseikkana, välikappaleena.

Toukokuun 20 päivä.
 Tänne tulee tätejä sekä isän että äidin puolelta puhumaan Signen
tulevaisuudesta, hänen koulunkäynnistään — vaikka se onkin liian
aikaista vielä, voi ja tuleekin joka tapauksessa sitä ajatella, eihän
keskusteleminen vahingoita asiaa.

No niin, minä annan tätien keskustella. Itse olen enimmäkseen

vaiti, kunnes suvaitsen ilmoittaa heille, että aion itse pitää koulua
Signelle.

"Sinä koulua! Onpa nekin tuumia!"

"Minä rupean pitämään ulkoilmakoulua."

"Mitä se on? Tuleeko hänen oppia lukemaan ulkona, tai mitä sinä
tarkoitat?"

"Lukemaan? Sitä ehtii myöhemminkin."

"Mutta siitä kai on alotettava! Niinhän on ollut kaikkina aikoina, niin

kauvan kun muistamme."

"Ulkoilmakoulussa me enimmäkseen kävelemme, katselemme

kasvia, kiviä ja eläimiä, soutelemme järvellä, kaivamme maassa,
tutkimme tähtitaivasta, katselemme talonpoikain työtä ja niin
edespäin."

"Siitä mahtaa tulla ihmeellinen koulu."

"Niin, ainakin huvittava. On aika kaivaa esiin unohtuneet tietoni,

opiskella ja istuttaa Signeen rakkautta luontoon, vielä hänen
ollessaan pieni. Sitten kun aika tulee, annan minä jonkun teistä
opettaa hänet lukemaan."
 "Sinä näyt aikovan kasvattaa häntä jonkinlaiseksi ihmeeksi!"

"Minä tahdon vaan välttää tavallisen koulun tasoittavaista

vaikutusta, tahdon välttää sen kasvatusta."

"Sinä näyt olevan kehittymäisilläsi runoilijaksi."

"Ehkä."

Itse asiassa olen minä kyllä paljonkin ajatellut tuota kouluasiaa, ja

päättänyt tehdä niinkuin ylläoleva keskustelu osoittaa. Minkätähden
en tekisi niin? Voin niin hyvin ajatella, että lapsiin voi istuttaa — ei, se
ei ole oikea sana — että lapsissa voi herättää rakkauden luontoon ja
elämään antamalla heidän vähitellen nähdä yhtä toisen perään,
puhua siitä, mitä on nähty, esittää erilaisia ominaisuuksia, puhutella
maalaisia heidän töissään, katsella kyntämistä, kylvämistä ja
elonkorjuuta, työkaluja ja kotiteollisuutta, kalastusta y.m. Täytyyhän
täten yksinkertaisesti ja helposti voida opettaa lapsille kasvioppia,
eläintiedettä, uskontoa, matematiikkaa, vieläpä kieliäkin —
edellyttäen, että itse osataan kaikkia noita aineita ja omataan
opettamiskyky ja kyky johtaa keskustelua siten, että lapsen aivot sen
käsittävät ja valita oikea ikä yhdelle niinkuin toisellekin.

Kuusi, seitsemän vuotta! Siinä ijässähän se yleensä on liian

varhaista. Enkä minäkään ehkä olisi puhunut aikomuksistani, elleivät
tädit olisi kiusanneet minua.

Kuuden seitsemän vuoden ijässä voi sentään joka tapauksessa

sirottaa ruokaa pikkulinnuille, katsella kuinka kukat kehittyvät ja
opetella katselemaan, kuinka kaunista luonto on.
 Mutta mitä hyödyttää puhua koulusta. Opetushan seuraa kaikkea
muuta, sehän on vaan osa kasvatuksesta, eikä se riipu niin paljon
siitä, tiedämmekö sen tai sen, pääasia on saada tunne kehittymään
ja sydän lämpenemään.

Kuitenkin matkustamme me vielä tänään maalle ja katsomme,

mitä voimme tehdä puutarhalle. Signe saa oman maapalasensa,
jonka hän saa muokata ja kylvää. Kun puhun tästä hänelle, tulee
hänen katseensa kuin auringonpaisteeksi, pieniä pyyleviä käsiä
taputetaan riemusta, ja me menemme ulos käsi kädessä.

Ulkona laulaa linnut ja maa on täynnä elävää elämää. Miksi emme

me kaksikin voisi elää, tarvitsematta silti olla runolijoita taikka
ihmeitä.

"Mitä sinä arvelet, Signe?"

Toukokuun 25 päivä.

Tänään on palvelustyttö ollut kaupungissa asialla ja Signe on

mennyt mukana.

Kun he palaavat, tulee Signe minun luokseni, sinne missä istun

papereineni.

"Isä, Fiina sanoo, että jos Signellä ei olisi sinua, niin ei Signellä
olisi ketään, jonka luona olla, sitten kun äiti on mennyt taivaaseen."

"No niin, mutta onhan Signellä tätejä."

 "Signellä ei olisi kotia, missä asuisi, ei vuodetta missä makaisi, ei
ruokaa, eikä mitään."

"Onhan sinulla tätejä, jotka antaisivat sinulle kaiken tuon."

"Mistä sinä sitten saat kaikki sellaiset, isä?"

"Minä ansaitsen työlläni."

"Eikö Signekin voi ansaita?"

"Eikö sinulla ole kaikki hyvin nyt sitte?"

"On, mutta jos isä menisi taivaaseen."

"Ei isä kuole, ennenkun Signe tulee suureksi."

"Menihän äitikin pois Signen luota."

"Äidin täytyi mennä, mutta isän ei täydy, isän täytyy olla täällä —
miten on sinun uuden nukenvaunusi laita, sopiiko se hyvin nukelle?"

Mielessäni olen raivoissani koko palvelusväelle. He eivät näy

olevan kasvattajia. Puhua sellaista lapsille!

Signe menee hakemaan nukenvaunuaan ja tulee vetäen sitä

perässään. Äkkiä jättää hän sen ja juoksee minun luokseni, kiipee
syliini ja painaa koko pikku olentonsa minua vasten.

"Kuinka hyvä sinä olet, isä, annat Signelle uusia vaatteita, uudet
kengät ja leikit kanssani kaikenmoista."

"No, nyt katselemme nukenvaunua."

 Jos minä kuolisin — mitä tulisi silloin Signestä? Luontoni vastustaa
tuota ajatusta. Minä en voi enää ajatella, että hän voisi elää ilman
minua, yhtä vähän kuin minä ilman häntä.

Köyhä ja surullinen olen minä, lohduttomana seisoin minä

hautakummulla ja itkin, mutta sinä, sinä pikkuruinen asetit pehmeän
kätesi käteeni.

Sinä katsoit silmiini kuin lapsi katsoo, viattomuudella ja

luottamuksella, ja sinä annoit minulle uuden onnen.

Minä tahdon tehdä elämäsi iloiseksi ja valoisaksi kuin

auringonpaisteinen sunnuntaiaamu, kun laineet loiskivat.

Köyhä ja surullinen olin minä, mutta sinä asetit lapsenkätesi minun

käteeni ja annoit minulle uuden onnen.

Toukokuun 27 päivä.

Pikku Signe ei voi hyvin tänään. Näen, että hän on kalpea ja

toisinaan häntä viluttaa. Hän ei mene ulos, vaan istuu sisällä
värilaatikoineen ja nukkineen. Iltapäivällä saa hän pään kipua ja
tahtoo itse mennä vuoteesen. Parin tunnin kuluttua herää hän taas ja
on kuumeessa. Hän sanoo voivansa paremmin, mutta lääkäriä on jo
haettu. Hän tulee, antaa jotain pieniä määräyksiä yöksi, sanoo,
rauhoittaakseen minua, että se on vaan vähäpätöinen vilustuminen,
joka pian menee ohi.

Me juomme teetä illalliseksi ja minä istun Signen vuoteen vieressä

pidellen kuppia ja tukien hänen lämmintä päätään. Huomaan, että