PDF International Review of Cell and Molecular Biology 1St Edition Jeon Ebook Full Chapter

International Review of Cell and
Molecular Biology 1st Edition Jeon

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/international-review-of-cell-and-molecular-biology-1st-
edition-jeon/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
International Review of Cell and Molecular Biology 1st

Edition Kwang W. Jeon
https://textbookfull.com/product/international-review-of-cell-
and-molecular-biology-1st-edition-kwang-w-jeon/

Edition Kwang W. Jeon
and-molecular-biology-1st-edition-kwang-w-jeon-2/
International Review of Cell and Molecular Biology

First Edition Kwang W. Jeon
and-molecular-biology-first-edition-kwang-w-jeon/

Edition Kwang W. Jeon (Eds.)
and-molecular-biology-1st-edition-kwang-w-jeon-eds/
Edition Kwang W. Jeon And Lorenzo Galluzzi (Eds.)
and-molecular-biology-1st-edition-kwang-w-jeon-and-lorenzo-
galluzzi-eds/
International Review of Cell and Molecular Biology 327

1st Edition Kwang W. Jeon And Lorenzo Galluzzi (Eds.)
and-molecular-biology-327-1st-edition-kwang-w-jeon-and-lorenzo-
galluzzi-eds/

Volume 328 Lorenzo Galluzzi (Eds.)
and-molecular-biology-volume-328-lorenzo-galluzzi-eds/


VOLUME THREE HUNDRED AND TWENTY ONE
INTERNATIONAL REVIEW OF
CELL AND MOLECULAR
BIOLOGY
International Review of Cell
and Molecular Biology
Series Editors
GEOFFREY H. BOURNE 1949—1988
JAMES F. DANIELLI 1949—1984
KWANG W. JEON 1967—
MARTIN FRIEDLANDER 1984—1992
JONATHAN JARVIK 1993—1995
Editorial Advisory Board

PETER L. BEECH BRUCE D. MCKEE
ROBERT A. BLOODGOOD MICHAEL MELKONIAN
BARRY D. BRUCE KEITH E. MOSTOV
DAVID M. BRYANT ANDREAS OKSCHE
KEITH BURRIDGE MADDY PARSONS
HIROO FUKUDA TERUO SHIMMEN
MAY GRIFFITH ALEXEY TOMILIN
KEITH LATHAM GARY M. WESSEL
WALLACE F. MARSHALL
VOLUME THREE HUNDRED AND TWENTY ONE
INTERNATIONAL REVIEW OF
CELL AND MOLECULAR
BIOLOGY
Edited by
KWANG W. JEON
Department of Biochemistry
University of Tennessee
Knoxville, Tennessee
AMSTERDAM • BOSTON • HEIDELBERG • LONDON

NEW YORK • OXFORD • PARIS • SAN DIEGO
SAN FRANCISCO • SINGAPORE • SYDNEY • TOKYO
Academic Press is an imprint of Elsevier
Academic Press is an imprint of Elsevier
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, USA
525 B Street, Suite 1800, San Diego, CA 92101-4495, USA
125 London Wall, London EC2Y 5AS, UK
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, UK
Copyright © 2016 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our arrange-
ments with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by
the Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices,
or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described
herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety
and the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of
products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions, or ideas contained in the material herein.
ISBN: 978-0-12-804707-1
ISSN: 1937-6448
For information on all Academic Press publications

visit our website at http://store.elsevier.com/
CONTRIBUTORS
Sara Aspengren
Department of Biology and Environmental Sciences, University of Gothenburg, Göteborg,
Sweden
Lidia Bakota
Department of Neurobiology, University of Osnabrück, Osnabrück, Germany
Roland Brandt
Elizabeth Calzada
Department of Physiology, Johns Hopkins University School of Medicine, Baltimore,
MD, USA
Karen L. Cheney
School of Biological Sciences, University of Queensland, Brisbane, Australia
Steven M. Claypool
MD, USA
Yusuke Ito
Plant Molecular Breeding Laboratory, Bioscience and Biotechnology Center, Nagoya
University, Nagoya, Japan
Jian-Ping Jin
Department of Physiology, Wayne State University School of Medicine, Detroit, MI, USA
Henriikka Kentala
Minerva Foundation Institute for Medical Research, Biomedicum 2U, Helsinki, Finland
Makoto Matsuoka
Younes Medkour
Department of Biology, Concordia University, Montreal, Quebec, Canada
Yoichi Morinaka
Vesa M. Olkkonen
ix
x Contributors
Ouma Onguka
MD, USA
Reynante Ordonio
Lorène Penazzi
Takashi Sazuka
Helen Nilsson Sköld

Sven Loven Centre for Marine Sciences—Kristineberg, University of Gothenburg,
Fiskebäckskil, Sweden
Veronika Svistkova
Vladimir I. Titorenko
Margareta Wallin
Department of Biology and Environmental Sciences, University of Gothenburg, Göteborg,
Sweden
Marion Weber-Boyvat
CHAPTER ONE
Evolution, Regulation,
and Function of N-terminal
Variable Region of Troponin T:
Modulation of Muscle Contractility
and Beyond
Jian-Ping Jin*
Department of Physiology, Wayne State University School of Medicine, Detroit, MI, USA
*E-mail: jjin@med.wayne.edu.
Contents
1. Introduction 2
2. Molecular Structure of Troponin T 3
3. Evolution of Troponin T Isoform Genes 6
4. Alternative Splicing 10
5. Developmental Regulations 15
6. Posttranslational Modifications 19
6.1 Phosphorylation 19
6.2 Restrictive Proteolysis 20
7. Conclusion and Perspectives 22
Acknowledgments 22
References 22
Abstract
Troponin T (TnT) is the tropomyosin-binding and thin filament-anchoring subunit of
the troponin complex in skeletal and cardiac muscles. At the center of the sarcomeric
thin filament regulatory system of striated muscles, TnT plays an essential role in
transducing Ca2+ signals in the regulation of contraction. Having emerged predating
the history of vertebrates, TnT has gone through more than 500 million years of
evolution that resulted in three muscle-type-specific isoforms and numerous alterna-
tive RNA splicing variants. The N-terminal region of TnT is a hypervariable structure
responsible for the differences among the TnT isoforms and splice forms. This focused
review summarizes our current knowledge of the molecular evolution of the N-
terminal variable region and its role in the structure and function of TnT. In addition
International Review of Cell and Molecular Biology, Volume 321

ISSN 1937-6448 © 2016 Elsevier Inc.
http://dx.doi.org/10.1016/bs.ircmb.2015.09.002 All rights reserved. 1
2 Jian-Ping Jin
to the physiologic and pathophysiologic significances in modifying the contractility of

skeletal and cardiac muscles during development and in adaptation to stress and
disease conditions, the hyperplasticity of the N-terminal region of TnT demonstrates
an informative example for the evolution of protein three-dimensional structure and
provides insights into the molecular evolution and functional potential of proteins.
1. INTRODUCTION
The contractile machinery of striated muscles (represented by skeletal

and cardiac muscles of vertebrates) is the myofibrils that consist of tandem
repeats of sarcomeres. A sarcomere is composed of overlapping myosin thick
filaments and actin thin filaments. Contraction is powered by actin-activated
myosin ATPase-catalyzed ATP hydrolysis during actomyosin cross-bridge
cycling. This process is regulated by the thin filament-associated regulatory
proteins troponin under the control of cytosolic Ca2+ (Gordon et al., 2000).
Residing at ∼37-nm intervals along the thin filament in the form of
F-actin-tropomyosin double helices (Galinska-Rakoczy et al., 2008;
Lehman et al., 2009; Ohtsuki et al., 1967), the troponin complex consists
of three protein subunits: the Ca2+-binding subunit troponin C (TnC1),
actomyosin ATPase-inhibiting subunit troponin I (TnI), and tropomyosin-
binding subunit troponin T (TnT) (Greaser and Gergely, 1971). To convert
the cellular signal of cytosolic Ca2+ transient originated from sarcolemmal
electrical activity to myofilament movements during each excitation–
contraction–relaxation cycle, troponin functions through cooperative inter-
actions among the three subunits and with tropomyosin (Gordon et al., 2000;
Tobacman, 1996). Whereas TnC is a relative of the calmodulin gene family
(Collins, 1991) and functions as the Ca2+ receptor of the thin filament regu-
latory system in striated muscle, TnI and TnT are striated-muscle-specific
proteins encoded by closely linked genes and have coevolved into three pairs
of fiber-type-specific isoforms (Chong and Jin, 2009; Jin et al., 2008).
In addition to anchoring the troponin complex to the thin filament, TnT
directly interacts with multiple proteins in the thin filament regulatory
system to play an organizer role in the troponin complex (Perry, 1998).
Through isoform gene regulation, alternative RNA splicing, and posttrans-
lational modifications, structural and functional variations of TnT provide a
mechanism to modulate striated muscle contraction and relaxation.
To understand the structure–function relationship of TnT, this review
outlines the evolution of muscle type-specific TnT isoform genes, the
Modulation of Muscle Contractility and Beyond 3
multiple alternative splice forms, the developmental regulation of isoform

expression and alternative splicing, and the posttranslational modifications
during physiologic and pathophysiologic adaptations, with a focus on the N-
terminal segment that is an evolutionarily diverged regulatory structure
(Chong and Jin, 2009; Jin et al., 2008; Wei and Jin, 2011). For background
information, comprehensive summaries of striated muscle thin filament
regulation and the functions of TnC, TnI, and tropomyosin can be found
in several previously published reviews (Collins, 1991; Gordon et al., 2000;
Jin et al., 2008; Perry, 1998, 1999, 2001; Solaro and Rarick, 1998;
Tobacman, 1996; Wei and Jin, 2011; Sheng and Jin, 2014).
2. MOLECULAR STRUCTURE OF TROPONIN T
TnT is a 30–35-kDa protein. The sizes of vertebrate TnT with

sequence information available range from 223 to 305 amino acids. This
large size variation is almost entirely due to the variable length of the N-
terminal region, from nearly absent in certain fish fast skeletal muscle TnT to
more than 70 amino acids long in avian and mammalian cardiac TnT (Jin
et al., 2008; Wei and Jin, 2011). The hypervariable nature of the N-terminal
domain of TnT is further demonstrated by the presence of 4–9 repeating
sequence motifs in the breast muscle fast TnTof avian orders Galliformes and
Craciformes (Jin and Smillie, 1994). These five amino acid repeats form a
cluster of high-affinity transition metal binding sites that are only found in
the adult breast muscle of these birds (Jin and Samanez, 2001; Ogut et al.,
1999). While the N-terminal region of TnT is hypervariable in length and
amino acid sequences, the amino acid sequences of the middle and C-
terminal regions of TnT are highly conserved among the three muscle-
type-specific isoforms and across vertebrate species (Jin et al., 2008; Wei
and Jin, 2011).
Electron microscopic studies showed that the TnT molecule has an
extended conformation (Cabral-Lilly et al., 1997; Wendt et al., 1997).
The functional domains of TnT have been extensively studied using pro-
tein fragments generated from limited chymotryptic and CNBr digestions.
Protein-binding studies found that the ∼100 amino acids C-terminal chy-
motryptic fragment T2 interacts with TnI and TnC and binds to the
middle region of tropomyosin (Heeley et al., 1987; Schaertl et al., 1995).
The chymotryptic fragment T1 that contains both the N-terminal variable
region and the middle conserved region of TnT binds the head–tail
4 Jian-Ping Jin
junction of tropomyosins in the actin thin filament (Heeley et al., 1987).

The tropomyosin-binding activity of the T1 fragment resides in the 81
amino acids CNBr fragment CB2 of rabbit fast skeletal muscle TnT, which
represents the middle conserved region of TnT. The N-terminal segment
of TnT (e.g., the CNBr fragment CB3 in rabbit fast skeletal muscle TnT) is
the hypervariable region and does not bind any known thin filament
proteins in the sarcomere (Perry, 1998).
Consistent with the protein-binding data, X-ray crystallography deter-
mined the partial structure of cardiac and skeletal muscle troponin complex
showing that the associations of TnTwith TnI and TnC are through the C-
terminal T2 region (Takeda et al., 2003; Vinogradova et al., 2005). However,
the crystallography data only determined the structure for a portion of the
TnT–T2 region in the troponin complex. The entire T1 region and the very
C-terminal 13 amino acids of TnT were missing from the resolved high-
resolution structures (Takeda et al., 2003; Vinogradova et al., 2005). The 13
amino acid C-terminal end segment encoded by the last exon of the TnT
gene is highly conserved among isoforms and across species (Jin et al., 2008;
Wei and Jin, 2011). Deletion of the C-terminal 57 amino acids of fast TnT
(Jha et al., 1996) or slow TnT (Jin and Chong, 2010) had no significant effect
on the binding affinity of TnT for tropomyosin. However, point mutations
in this segment have been found to cause familial hypertrophic cardiomy-
opathy (Sheng and Jin, 2014); thus, its role in the structure and function of
TnT remains to be investigated.
The high-resolution structural data showed that the main TnT–TnI
interface in the troponin complex is a coiled-coil structure (i.e., the I-T
arm) formed by the segments of L224–V274 in cardiac TnT and F90–R136 in
cardiac TnI in human cardiac troponin complex (Takeda et al., 2003) or
E199–Q245 in fast TnTand G55–L102 in fast TnI in chicken fast skeletal muscle
troponin (Vinogradova et al., 2005). The amino acid sequences of TnT and
TnI in this coiled-coil interface are both highly conserved among isoforms
and across vertebrate species (Jin et al., 2008; Wei and Jin, 2011).
Whereas gross mapping of the tropomyosin-binding sites of TnT using
the chymotrypsin and CNBr fragments had served in guiding the studies of
TnT function and thin filament regulation of muscle contraction for over
three decades (Perry, 1998), the precise localizations of the two tropomyosin-
binding sites of TnT were not determined until recently using genetically
engineered TnT fragments (Jin and Chong, 2010). Analysis of serial dele-
tions of TnT protein and mapping using site-specific monoclonal antibody
epitope probes showed that the T1 region tropomyosin-binding site of TnT
involving a large content of α-helix interactions (Pearlstone et al., 1976,

1977) corresponds mainly to a 39 amino acids segment in the beginning of
the conserved middle region (Jin and Chong, 2010). On the other hand, the
T2 region tropomyosin-binding site depends on a segment of 25 amino acids
near the very beginning of the T2 fragment (Jin and Chong, 2010). Amino
acid sequences in the two tropomyosin-binding sites are both highly con-
served in the three muscle-type TnT isoforms and across vertebrate species
(Jin et al., 2008; Wei and Jin, 2011).
Although the N-terminal variable region of TnT does not contain
binding sites for TnI, TnC, or tropomyosin (Ohtsuki et al., 1984; Pan
et al., 1991; Pearlstone and Smillie, 1982), its structure is regulated by
alternative splicing during late embryonic and early postnatal development
of the heart (Jin and Lin, 1988) and skeletal muscles (Wang and Jin, 1997),
and in pathologic adaptation (Larsson et al., 2008). These developmental and
adaptive regulations suggested functional significances of the N-terminal
variable region of TnT. To investigate the molecular mechanism for the
N-terminal variable region to affect TnT function, we developed an epitope
conformational analysis using monoclonal antibodies recognizing the middle
and C-terminal regions of TnT as three-dimensional structure-sensitive
probes. The studies demonstrated that local structural changes in the N-
terminal region of TnT, such as that induced by Zn2+-binding to a transition
metal ion (Cu(II), Ni(II), Co(II), and Zn(II)) binding cluster in an α-helix in
the N-terminal variable region of chicken breast muscle fast TnT, and the
alternative splicing of N-terminal coding exons in cardiac TnT, altered the
structural conformation of remote regions and altered the binding affinity for
TnI and tropomyosin (Biesiadecki et al., 2007; Ogut and Jin, 1996; Wang
and Jin, 1998). Fluorescence spectrometry studies further demonstrated that
Cu2+-binding to the N-terminal metal-binding cluster in chicken breast
muscle fast TnT altered the fluorescence intensity and anisotropy of Trp234,
Trp236, Trp285, and fluorescein-labeled Cys263 in the C-terminal region
(Jin and Root, 2000). These long-range conformational effects indicate that
the N-terminal variable region of TnT plays a role in modulating the overall
molecular conformation and function of TnT.
The structural and functional domains of TnTare summarized in Figure 1.
In addition to the hypervariable N-terminal region, there are two other
variable regions in the TnT polypeptide chain. The C-terminal region of
fast skeletal muscle TnT contains a segment of 13 amino acids encoded by a
pair of mutually exclusive exons (exons 16 and 17). This region also shows
diversity between mammalian and avian cardiac TnT, where the avian cardiac
6 Jian-Ping Jin
TnC
HO
Ch OC
ym
otr
yps
in c
Restricted lea Tnl
vag
calpain I cleavage e
TnT
H2N N-terminal variable region T1 T2
Tropomyosin-binding site 1 Tropomyosin-binding site 2
Figure 1 Structural and functional domains of TnT. The diagram summarizes the
structural and functional regions of TnT. The high-resolution structure of partial
troponin complex including a C-terminal segment of TnT that interacts with TnI and
TnC is redrawn from published crystallography data (Takeda et al., 2003). The arrows
indicate the chymotryptic cleavage site between the T1 and T2 fragments (Perry, 1998)
and the calpain I cleavage site for the selective removal of the N-terminal variable region
of cardiac TnT (Zhang et al., 2006). The two tropomyosin-binding segments (Jin and
Chong, 2010) are also outlined.
TnT gene contains an additional exon encoding two amino acids (Cooper and
Ordahl, 1985). The C-terminal variable region of TnT resides in the
TnI–TnT interface in troponin complex and is in the proximity of TnC
(Takeda et al., 2003; Vinogradova et al., 2005), whereas its functional signif-
icance and the regulation of its alternative splicing require more investigation.
There is another minor variable region between the middle and C-
terminal regions of TnT (i.e., between the T1 and T2 fragments), where
an alternatively spliced exon (exon 13) is found in mammalian cardiac TnT
encoding a short segment of 2 or 3 amino acids (Jin et al., 1992, 1996). The
alternative splicing of this exon involves exclusion, complete, and partial
inclusions (Jin et al., 1996). The functional significance of this minor variable
region and the regulation of its alternative splicing also remain to be
investigated.
3. EVOLUTION OF TROPONIN T ISOFORM GENES
Three homologous genes have evolved in mammalian and avian species

encoding TnT isoforms in cardiac muscle (TNNT2), slow skeletal muscle
(TNNT1), and fast skeletal muscle (TNNT3) (Breitbart and Nadal-Ginard,

1986; Cooper and Ordahl, 1985; Farza et al., 1998; Hirao et al., 2004; Huang
et al., 1999b; Jin et al., 1992). Expression of the three TnT isoform genes in
adult cardiac and skeletal muscles is controlled rather strictly in a muscle fiber
type-specific manner. Knockout of the cardiac TnT gene resulted in embry-
onic lethality (Nishii et al., 2008). A nonsense mutation in human slow TnT
gene that truncates the protein at amino acid 180 and deletes the TnI- and
TnC-binding sites together with one of the tropomyosin-binding sites in the
C-terminal T2 region (Jin et al., 2003; Johnston et al., 2000) resulting in the
loss of myofilament incorporation and rapid degradation of slow TnT1–179 in
the muscle cells (Jin et al., 2003; Wang et al., 2005) and a clinical phenotype of
recessive nemaline myopathy with infantile lethality (Johnston et al., 2000).
Therefore, the three TnT isoforms play nonredundantly critical roles in the
three types of striated muscle.
The primary structural diversity of the three muscle fiber type-specific
TnT isoforms is mainly in the N-terminal region (Chong and Jin, 2009; Jin
et al., 2008; Wei and Jin, 2011; Sheng and Jin, 2014). This observation is
consistent with the regulatory function of the N-terminal variable region
that provides a structural basis for adaptation to various functional demands
in different types of muscle, in different species, at different stages of devel-
opment, and under pathologic conditions. On the other hand, the middle
and C-terminal regions of TnTare highly conserved among the three muscle
type-specific TnT isoforms and across vertebrate species.
Investigating the evolutionary lineage of the three TnT isoform genes
helps to understand the structure–function relationship of TnT as well as the
physiologic significance of the N-terminal hypervariable region. Material
remains of ancestor nucleotides and proteins are largely unavailable for
evolutionary studies, thus, like other molecular evolutionary biology studies,
nucleotide and amino acid sequence comparisons among homologous TnT
isoform genes in present-day organisms were employed to provide the core
of our current knowledge for the molecular evolution of TnT. It is worth
emphasizing that the variation in protein three-dimensional structure is a
basis for functional diversity. Therefore, the study of the evolution of three-
dimensional structures for TnT isoforms is a novel approach to enrich our
knowledge on troponin function and the thin filament regulation of muscle
contraction.
Using monoclonal antibodies as site-specific epitope probes, we detected
the restoration of ancestor-like conformation in TnT after removing certain
evolutionarily added “suppressor” structure, for example, the N-terminal
8 Jian-Ping Jin
variable segment. The findings demonstrate that TnT protein has the potential
of restoring ancestral conformations that have been allosterically suppressed by
the evolutionary addition of a modulatory structure. The results revealed
three-dimensional structural evidence for the evolutionary relationship
between TnI and TnT, two subunits of the troponin complex, and among
the three muscle fiber type-specific TnT isoforms (Chong and Jin, 2009).
Consistent with sequence analysis that suggested a distant homology
of the genes encoding TnI and TnT, the epitope analyses demonstrated
restoration of TnI-like three-dimensional structures in TnT, supporting that
these two subunits of troponin arose from a TnI-like ancestor protein
(Chong and Jin, 2009). This common ancestor would have had functions
in both anchoring to the actin-tropomyosin filament and inhibiting myosin
ATPase. TnI and TnT have diverged prior to the emerging of vertebrates
(Chong and Jin, 2009). It remains to be investigated whether any present-day
protein could represent the common ancestor of TnI and TnT, possibly in
invertebrate species.
Further supporting the notion that TnI and TnT genes are duplicates of a
common ancestral gene, TnI is also present in three muscle fiber type iso-
forms and the six TnI and TnT isoform genes are closely linked in three pairs
(fast TnI–fast TnT, slow TnI–cardiac TnT, and cardiac TnI–slow TnT) in the
genome of vertebrates (Chong and Jin, 2009; Jin et al., 2008). Embryonic
cardiac muscle expresses solely slow skeletal muscle TnI that is replaced by
cardiac TnI during late embryonic and early postnatal development (Jin,
1996; Saggin et al., 1989). The functional pairing of slow TnI and cardiac
TnT in embryonic heart indicates that the evolutionarily linked TnI–TnT
gene pairs, including the seemingly scrambled slow TnI–cardiac TnT and
cardiac TnI–slow TnT gene pairs, represent originally functional linkages.
In addition to the genomic linkages, TnI and TnT also have structural
alikeness that supports their origination by gene duplication. Like the struc-
ture of TnT, the N-terminal region of TnI is also a variable structure as
cardiac TnI has an evolutionarily additive N-terminal extension that is a
heart-specific regulator (Parmacek and Solaro, 2004; Perry, 1999) to fine
tune the conformation and function of cardiac TnI in physiologic and
pathophysiologic adaptations (Akhter et al., 2012; Jin et al., 2008).
By revealing suppressed three-dimensional structures, we further dem-
onstrated an evolutionary lineage of fast to cardiac to slow TnT isoform
genes (Chong and Jin, 2009). Different from TnI and TnT that have evolved
into three isoforms for the three fiber types of vertebrate striated muscle,
TnC is present in only two isoforms: fast TnC (Gahlmann and Kedes, 1990)
fTnT-like
cTnT-like
fTnT cTnT sTnT
Figure 2 Evolutionary lineage of TnT isoform genes. The evolutionary lineage of TnT
isoform genes is illustrated from the data of sequence analysis, immunological distance,
and experimental detection of evolutionarily suppressed conformational states (Chong
and Jin, 2009). Data suggested that TnT first emerged as an ancestral fast TnT gene.
A duplication event later resulted in the emergence of a cardiac TnT-like gene that was
further duplicated to give rise to the present-day cardiac TnT and slow TnT genes.
and slow–cardiac TnC (Parmacek and Leiden, 1989). The undifferentiated

utilization of the same TnC isoform in cardiac and slow skeletal muscles
supports the hypothesis that the emergence of the cardiac and slow TnI–TnT
gene pairs was a relatively recent event and the linked cardiac TnI–slow TnT
genes are the newest pair (Figure 2) (Chong and Jin, 2009). The latest
emergence of the cardiac TnI–slow TnT gene pair is supported by the
presence of the unique N-terminal extension in cardiac TnI (Chong and
Jin, 2009; Parmacek and Solaro, 2004). Summarized in Figure 2, this pattern
is consistent with the [fast skeletal (slow skeletal, cardiac)] phylogenetic
relationship indicated by sequence analysis of other muscle proteins (Oota
et al., 1999).
This novel experimental approach and the data identified structural evo-
lutions that were critical to the emerging of diverged TnT isoforms, helping
to understand the origin as well as the functional potential of TnT structural
diversities. Sequence comparison demonstrated that each of the muscle type-
specific TnT isoforms is more conserved across vertebrate species than that
among the three muscle-type TnT isoforms in the same species (Jin et al.,
1998, 2008). Such conservation pattern indicates that the evolution of TnT
isoform genes was driven primarily by early adaptations to the differentiated
functions of cardiac, fast, and slow skeletal muscles. The critical role of muscle
fiber type-specific TnT isoforms, the function of skeletal muscle, for exam-
ple, slow TnT that is the newest isoform of TnT, is demonstrated by the
10 Jian-Ping Jin
human slow TnT Glu180 nonsense mutation (Jin et al., 2003) that causes
severe nemaline myopathy with infantile death (Johnston et al., 2000) and
confirmed by knocking down of the expression of slow TnT gene expression
in diaphragm muscle to produce atrophy, slow-to-fat fiber type switch, and
reduced resistance to fatigue in mouse muscles (Feng et al., 2009b).
We reported that the heart of adult toads Bufo expresses exclusively slow
skeletal muscle TnT instead of cardiac TnT while all other myofilament
proteins remain to be the cardiac isoforms including normal cardiac TnI
and cardiac myosin (Feng et al., 2012). This unique biochemical content of
toad cardiac muscle is correlated to a striking physiologic feature of toad
heart, that is, it is highly tolerant to large changes in the volume of body fluid
and blood between rainy and dry seasons (Boral and Deb, 1970) and much
more resistant to the loss of blood volume than that of the closely related frog
heart under experimental conditions (Deb et al., 1974). The aortic blood
flow rate of toad did not drop until a blood loss of more than 5% of the body
weight, whereas blood loss of 2% of the body weight caused a decline of
aortic blood flow rate in frog (Hillman and Withers, 1988). We demonstrated
that toad hearts had faster contractile and relaxation velocities and a signif-
icantly higher tolerance to afterload (Feng et al., 2012). These findings
indicate that the unique utilization of slow skeletal muscle TnT to replace
cardiac TnT in toad cardiac muscle was an evolutionary adaption with a
significant fitness value during natural selection, further supporting the
differentiated functionalities of TnT isoforms.
As discussed earlier, the main differences among the three muscle-type
TnT isoforms is in the N-terminal variable region (Jin et al., 2008; Wei and
Jin, 2011; Sheng and Jin, 2014) that fine tunes the molecular conformation
and function of TnT, thus represents a major driving force of the evolution-
ary diversity of TnT isoforms.
4. ALTERNATIVE SPLICING
Alternative RNA splicing generates multiple protein splice forms from

the transcripts of each of the three muscle type-specific TnT genes (Jin et al.,
2008; Wei and Jin, 2011). The mammalian cardiac TnT gene contains 14
constitutively expressed exons and 3 alternatively spliced exons, two of which
encode segments in the N-terminal variable region (Farza et al., 1998; Jin
et al., 1992, 1996). Exon 5 of cardiac TnT gene, which encodes 9 or 10
amino acids in the N-terminal variable region, is included in embryonic but
not adult cardiac TnT (Jin and Lin, 1989). Exon 4 of cardiac TnT gene is
alternatively spliced independent of developmental stages (Jin et al., 1996).
The avian cardiac TnT gene contains 16 constitutively spliced exons and only
1 alternative exon (the embryonic exon 5) (Cooper and Ordahl, 1985).
Correspondingly, four mammalian and two avian cardiac TnT N-terminal
alternative splicing variants have been found in normal cardiac muscle.
Mammalian fast skeletal muscle TnT gene contains 19 exons, of which
exons 4, 5, 6, 7, 8, and a fetal exon encoding segments in the N-terminal
variable region are alternatively spliced (Breitbart and Nadal-Ginard, 1986;
Briggs and Schachat, 1993; Wang and Jin, 1997). These alternative exons are
not included or excluded randomly and not all possible splicing combina-
tions are at a significant level detectable by cDNA cloning. Accordingly, only
13 mouse fast TnT mRNA variants and 11 chicken fast TnT mRNA variants
differing in the N-terminal variable region have been actually found with
sequence information to represent the splicing pathways for significant levels
of protein products and physiologic functions (Ogut and Jin, 1998; Smillie et
al., 1988; Wang and Jin, 1997).
In addition to exons 4–8, several unique N-terminal alternative coding
exons are found in avian fast skeletal muscle TnT genes. Seven P exons
located between exons 5 and 6 encode a unique Tx segment (Jin and
Samanez, 2001; Miyazaki et al., 1999; Smillie et al., 1988) consisting of
seven tandem repeats of pentapeptides (AHH[A/E]E) are found in chicken
fast TnT gene. A w exon and a y exon are found between exons 4–5 and 7–8,
respectively, further increasing the diversity of avian fast TnT (Schachat et al.,
1995). As discussed earlier, the Tx segment encoded by the P exons in the fast
TnT gene of birds in avian orders of Galliformes and Craciformes contains a
cluster of high-affinity transition metal ion binding sites (Jin and Smillie,
1994). No homologous counterpart was found in mammalian TnT genes
and the biologic significance of the Tx element remains to be investigated.
One of its specific physiologic functions is to serve as a Ca2+ reservoir (Zhang
et al., 2004), which may confer certain functions required for the avian flight
muscles.
The slow skeletal muscle TnT gene has a simpler structure than that of the
fast skeletal muscle and cardiac TnT genes. There are only 14 exons in the
slow TnT gene and one of which is alternatively spliced. With an exon–-
intron organization same as that of the mammalian slow TnT genes (∼9 kb),
chicken slow TnT gene is significantly smaller (3 kb) by having shorter
intron sequences (Hirao et al., 2004; Huang et al., 1999b). Alternative
splicing of exon 5 in the N-terminal region generates 2 variants of slow
12 Jian-Ping Jin
TnT (Gahlmann et al., 1987; Huang et al., 1999b; Jin et al., 1998). Splicing at
two alternative acceptor sites in intron 5 of mouse slow TnT gene further
generates a single amino acid variation in the exon 6-encoded segment
(Huang et al., 1999b). The same pattern was found for the intron 4–exon
5 splicing of chicken slow TnT gene transcript (Hirao et al., 2004).
The molecular mechanism that regulates the alternative splicing of
TnT mRNA is not fully understood. Both cis and trans regulatory factors
have been implicated to affect the alternative splicing of cardiac TnT (Ladd
and Cooper, 2002). Alternative splicing of fast TnT was found during
myogenesis. Muscle-specific trans regulatory factors were required for
appropriate splicing and incorporation of constitutive and alternative
exons of fast TnT during myotube differentiation in culture (Breitbart
and Nadal-Ginard, 1987).
The N-terminal alternatively spliced TnT variants have been shown
with functional impacts. Skinned fibers of adult chicken pectoral muscle
containing alternatively spliced fast TnT with more negatively charged
residues in the N-terminal variable region exhibited higher myofilament
calcium sensitivity than control muscle fibers containing alternatively
spliced TnT with less N-terminal negative charges (Ogut et al., 1999;
Reiser et al., 1992, 1996). When reconstituted into skinned cardiac muscle
strips, embryonic cardiac TnT with more negative N-terminal charges also
increased Ca2+ sensitivity of myosin ATPase and force development in
comparison to that of the less negatively charged adult cardiac TnT
(Gomes et al., 2002). Similarly, studies using reconstituted myofilaments
showed that the embryonic cardiac TnT produced higher Ca2+ sensitivity as
compared with that of adult cardiac TnT (Gomes et al., 2004). Embryonic
and neonatal cardiac muscle containing embryonic cardiac TnT exhibited
higher tolerance to acidosis (Solaro et al., 1988). In contrast, overexpression
of fast skeletal muscle TnT that has a less negatively charged N-terminal
segment than that of cardiac TnT decreased the tolerance to acidosis in
transgenic mouse cardiac muscle (Nosek et al., 2004).
No pathogenic point mutation has been identified in the N-terminal
variable region of TnT, whereas multiple such mutations have been found
immediately outside the N-terminal variable region (for example I79N of
adult cardiac TnT that causes familial hypertrophic cardiomyopathy
(Knollmann et al., 2001)). This observation may indicate the highly plastic
nature of the N-terminal variable region of TnT.
Nonetheless, larger structural variations such as aberrant splicing in
the N-terminal variable region of cardiac TnT have been reported in
cardiomyopathies. In turkey hearts, abnormal skipping of exon 8 in cardiac

TnT was found in inherited dilated cardiomyopathy (Biesiadecki and Jin,
2002). Counterpart of this exon (exon 7) in mammalian cardiac TnTwas also
spliced out in dog hearts with dilated cardiomyopathy (Biesiadecki et al.,
2002). This exon encodes a normally constitutive segment in cardiac TnT
(Jin et al., 2008; Wei and Jin, 2011). Its aberrant splice-out in dilated car-
diomyopathy turkey and dog hearts indicates a causal relationship to the
pathogenesis. Supporting this notion, transgenic mouse studies showed that
overexpression of exon 7-deleted cardiac TnT in adult cardiac muscle
decreased systolic function of the heart (Wei et al., 2010). In addition to
the splice-out of exon 7, the dilated cardiomyopathy dog hearts also had an
abnormal inclusion of the embryonic exon 5 in cardiac TnT in the adult
cardiac muscle (Biesiadecki et al., 2002). The pathophysiologic significance
of embryonic cardiac TnT in adult cardiac muscle will be discussed later.
Alternative splicing of exon 4 that encodes 4–5 amino acids in the N-
terminal variable region of cardiac TnT is also related to disease conditions.
Significant expression of low molecular weight cardiac TnTexcluding exon
4 was found in failing human hearts (Anderson et al., 1995; Mesnard-
Rouiller et al., 1997), diabetic rat hearts (Akella et al., 1995), and hypertro-
phic rat hearts (McConnell et al., 1998) (it is worth mentioning that the
abnormally increased exclusion of exon 4 in cardiac TnTwas misinterpreted
and quoted in some cardiology text books as re-expression of fetal cardiac
TnT in failing human hearts).
The alternative splicing-generated decreases in size and negative charge of
the N-terminal variable region of cardiac TnT imply a functional adaptation
to these pathologic conditions. Supporting this hypothesis, the low molecular
weight slow TnT with the exon 5-encoded segment spliced out was upre-
gulated in the muscles of type 1 (demyelination) but not type 2 (axon loss)
Charcot–Marie–Tooth disease, suggesting a functional significance in skeletal
muscle adaptation to neuromuscular disorders (Larsson et al., 2008).
The aberrant splicing of the N-terminal variable region of cardiac TnT
does not abolish the core function of TnTand adult skeletal muscles normally
contain multiple N-terminal alternatively spliced variants of fast and slow
TnT (Jin et al., 2008; Wei and Jin, 2011). Therefore, the mechanism for the
aberrantly spliced cardiac TnT to contribute to the pathogenesis of dilated
cardiomyopathy in turkeys and dogs raised a key question regarding the
structure–function relationship of TnT in cardiac muscle. An important
feature of vertebrate hearts is the synchronized and uniform ventricular
contraction activated as an electrical syncytium. Accordingly, uniform
14 Jian-Ping Jin
TnT function is beneficial for the rhythm pumping function of the heart.
This is different from the function of skeletal muscle, in which multiple TnT
isoforms are present to fit the need of broader twitches for fusion into tetanic
contractions. Based on this observation, we tested a hypothesis that the
abnormality of aberrant N-terminal splicing of cardiac TnT is not a simple
loss of function but the chronic presence of more than one class of TnT in the
thin filaments of adult cardiac muscle (Feng and Jin, 2010).
In this hypothesis, desynchronized activation of ventricular muscle at the
myofilament level due to the coexistence of TnT variants that produce split
Ca2+ sensitivity would decrease the efficiency of cardiac pumping. To dem-
onstrate this mechanism, we first created transgenic mouse hearts that coex-
press a wild-type fast skeletal muscle TnT and the endogenous cardiac TnT.
The coexistence of two nonmutant TnT’s in adult cardiac muscle altered the
overall cooperativity of Ca2+-activated force production (Huang et al.,
1999a), decreased cardiac function, and produced myocardial degeneration
(Huang et al., 2008). We then tested in transgenic mouse hearts the effects of
expressing one or two of the cardiac TnT splicing variants found in turkey
and canine-dilated cardiomyopathy together with endogenous wild-type
adult cardiac TnT on cardiac efficiency. The results showed that the coex-
istence of more than one forms of cardiac TnT in adult cardiac muscle
significantly decreased cardiac pumping efficiency proportional to the
degree of TnT heterogeneity (Feng and Jin, 2010) that splits thin filament
calcium sensitivity (Biesiadecki and Jin, 2002).
It is worth noting that abnormal inclusion of the embryonic exon 5 in
adult cardiac TnT was also found in cat and Guinea pig hearts (Biesiadecki
et al., 2002). In addition, the Guinea pig hearts express cardiac TnTwith an
exclusion of a larger segment in the N-terminal region encoded by exon 6
(Biesiadecki et al., 2002). Cats and Guinea pigs are both reported to have
high incidence of inherited cardiomyopathy and heart failure (Hasenfuss,
1998; Tilley et al., 1977). Therefore, improper splicing of N-terminal exons
of cardiac TnT might be a common pathogenic mechanism.
The alternatively spliced N-terminal coding exons of fast, cardiac, and
slow TnT genes are summarized in Figure 3 and Table 1. The large number
of alternatively spliced TnT variants differing in the N-terminal region may
provide a capacity of modifying muscle contractility whereas retaining the
core functions of TnT.
A very interesting observation is a point mutation of turkey cardiac TnI
(R111C) in the TnI–TnT interface (Biesiadecki et al., 2004), which
blunted the functional effect of protein kinase A phosphorylation of cardiac
N-terminal
Conserved regions TnC-binding site
variable region
Tropomyosin-binding site 1 Tropomyosin-binding site 2 Tnl-binding site
w X(P)7 y Fetal
Exons 2 3 4 5 67 8 9 10 11 12 13 14 15 16/17 18
Fast
Chymotrypsin
(Fetal) An additional exon in chicken
Exons 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17
Cardiac
Calpain I
Exons 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14
Slow
Alternative acceptor sites in intron 5
Figure 3 Alternatively spliced exons of mammalian and avian fast, cardiac, and slow TnT
genes. The linear maps of fast, cardiac, and slow TnT illustrate the segments encoded by
each exon. The alternatively spliced exons are indicated by the filled boxes, among
which the developmentally regulated exons are in solid black. The w, x (P), and y exons
illustrated in the fast TnT structure are only found in avian species. The alternative
acceptor site involved in the splicing of exon 6 in slow TnT gene is indicated with an
arrowhead. The C-terminal and middle regions of TnT are well conserved among the
three muscle-type-specific isoforms and across species whereas the N-terminal region is
highly variable. The calpain I cleavage site for the selective removal of the N-terminal
variable region of cardiac TnT in stress conditions (Zhang et al., 2006) and the
chymotrypsin cleavage site dividing the T1 and T2 fragments of fast TnT (Perry, 1998)
are indicated with arrowheads.
TnI (Wei et al., 2010) had mutually rescuing effects when it coexists with
the exon 7-deleted cardiac TnT (Biesiadecki et al., 2004; Wei et al., 2010)
in the hearts of double transgenic mice (Wei et al., 2010). This finding
suggests that the TnI–TnT interface is a pivotal site in transmitting Ca2+
signals during striated muscle contraction and relaxation as well as in
mediating the functional effects originating from the N-terminal variable
region of TnT (Jin et al., 2008; Wei and Jin, 2011; Sheng and Jin, 2014).
5. DEVELOPMENTAL REGULATIONS
The expression of TnT isoform genes in embryonic striated muscles

was not as restricted to fiber types as that in the adult animal. Cardiac TnT is
expressed at significant levels in embryonic and neonatal skeletal muscles
16 Jian-Ping Jin
Table 1 Modifications and regulations of the N-terminal variable region of TnT
Exons of TnT genes, which are alternatively spliced under physiologic

conditions
Exons 4, 5, 6, 7, and 8 in avian and mammalian fast TnT
A fetal exon in mammalian fast TnT
P exons (up to 7) in avian fast TnT
Exons w and y in avian fast TnT
Exon 5 in avian and mammalian cardiac TnT
Exon 4 in mammalian cardiac TnT
Exon 5 in mammalian slow TnT
Alternative acceptor sites in intron 5 of mouse slow TnT and intron 4 of chicken
slow TnT
Developmental regulations that result in isoform switches
Alternative splicing of exon 5 in cardiac TnT
Alternative splicing of exons 4, 6, 7, 8, and fetal in fast TnT
Postnatal inclusion of P exons in avian pectoral muscle fast TnT
Posttranslational modifications
Constitutive phosphorylation of Ser2 at the N terminus
Selective removal of the N-terminal variable region by restrictive proteolysis in
adaptation to stress conditions
Functional significance
Variable N-terminal negative charges determine the overall charge of TnT
N-terminal structures modulate the conformation and function of the middle and
C-terminal regions of TnT
N-terminal variation in TnT alters thin filament Ca2+-sensitivity and force
production
N-terminal acidic residues of TnT provide a potential reservior of Ca2+
Deletion of the N-terminal variable region of cardiac TnT moderately decreases
systolic velocity of the heart and increases ejection time and stroke volume
Deletion of the N-terminal variable region of TnT restores an ancestral
conformation
Pathologic alternative splicing
Splice-out of exon 4 in adult cardiac TnT in human heart failure
Splice-out of exon 4 in adult cardiac TnT in diabetic and hypertrophic rat
hearts
Splice-out of exon 8 or exon 7 in cardiac TnT in turkey and dog dilated
cardiomyopathies
Splice-in of exon 5 in adult cardiac TnT in dog dilated cardiomyopathy
Splice-out of exon 6 in cardiac TnT of Guinea pig heart
Splice-out of exon 5 in slow TnT in type 1 Charcot–Marie–Tooth disease
The table summarizes the alternative splicing and posttranslational modifications of the N-terminal
variable region of vertebrate TnT. The relevant developmental regulation, physiologic and pathologic
significances are listed.
(Cooper and Ordahl, 1984; Jin, 1996; Jin et al., 2003; Toyota and Shimada,
1981). Insitu hybridization studies found that the expression of cardiac TnT
in the developing heart begins at day 7.5 postcoitum and in skeletal muscles
at day 11.75 postcoitum (Wang et al., 2001). The expression of cardiac TnT
gene is downregulated in skeletal muscles during postnatal development and
ceases in the adult (Jin et al., 2003; Sabry and Dhoot, 1991; Saggin et al.,
1990). The developmental switching from cardiac TnT to skeletal muscle
TnT is seen in both avian and mammalian skeletal muscles (Cooper and
Ordahl, 1984; Jin, 1996; Swiderski and Solursh, 1990; Toyota and Shimada,
1981), demonstrating a functional exchangeability between the muscle type-
specific TnT isoforms. On the other hand, the developmentally regulated
switch of TnT isoforms indicates differentiated function of the TnT isoforms
in different types of adult striated muscles.
While the expression of cardiac TnT gene is downregulated, the expres-
sion of slow TnT is upregulated in postnatal slow skeletal muscles. This
process is concurrent with the onset of the Amish nemaline myopathy in
which the affected infant’s lack of slow TnT in their skeletal muscle are
apparently normal in skeletal muscle function at birth but soon develop the
disease phenotypes while cardiac TnT ceases expression in skeletal muscles
(Jin et al., 2003). This observation suggests that cardiac TnT may function in
place of slow TnT in embryonic and growing skeletal muscles, a hypothesis
that is worth testing for the development of targeted therapeutic approaches
of Amish nemaline myopathy.
Transient expression of slow TnT, but not fast TnT, was found in the
embryonic heart. At day 13.5 postcoitum, expressions of all three TnT genes
were detected in the developing tongue and this coexpression continued to
day 16.5 postcoitum with fast TnT being predominant. Cardiac TnT tran-
script was also detectable by in situ hybridization in the embryonic urinary
bladder, where presumably smooth muscle was present (Wang et al., 2001). It
remains to be investigated whether this low-level expression of TnT in
smooth muscle has a physiologic significance.
In chicken skeletal muscle, cardiac TnC was coexpressed with cardiac
TnT in early developmental stages (Toyota and Shimada, 1981). During the
development of avian skeletal muscle, the downregulation of cardiac TnT
and cardiac TnC and the upregulation of the adult form of skeletal troponin
subunits were dependent on diffusible neurohumoral factors but indepen-
dent of functional innervation (Toyota and Shimada, 1983).
As discussed earlier, the alternative splicing of cardiac TnT switches
pattern during avian and mammalian heart development. Embryonic and
18 Jian-Ping Jin
neonatal hearts express embryonic cardiac TnTwith the inclusion of a 9 or 10

amino acid segment encoded by exon 5 in the N-terminal region. The
embryonic cardiac TnT is later replaced with adult cardiac TnT by excluding
the exon 5-encoded segment (Cooper and Ordahl, 1985; Jin et al., 1992,
1996; Jin and Lin, 1989). The exon 5-encoded segment is highly acidic
(negatively charged at physiologic pH) and, therefore, this alternative splicing
regulation represents a large to small and more acidic to less acidic transition
of the physical properties of cardiac TnT (Jin and Lin, 1988). The time course
of this developmental switch has been described for chicken, mouse, and rat
hearts. Cardiac TnT cDNAs with the same embryonic and adult splicing
patterns are also found in human hearts (Townsend et al., 1995) and the same
protein isoform switch was seen in developing human skeletal muscles where
cardiac TnT is transiently expressed (Jin et al., 2003).
Complex alternative splicing of fast skeletal muscle TnT occurs during
skeletal muscle development involving multiple coding exons for the
N-terminal variable region. Similar to that of cardiac TnT, a fetal exon
located between the alternative exon 8 and constitutive exon 9 is found in
mammalian fast TnT genes (Briggs and Schachat, 1993). Inclusion of the
fetal exon-encoded segment in the embryonic fast TnT had an inhibitory
effect on myosin ATPase activity in reconstituted myofilaments (Chaudhuri
et al., 2005). Involving the fetal exon and multiple other N-terminal alter-
native exons (exons 4, 6, 7, and 8) encoding mainly acidic residues, the
expression of fast TnT also exhibits a developmental switching from high
molecular weight acidic isoforms to low molecular weight basic isoforms
(Wang and Jin, 1997).
Whereas, most of the N-terminal alternatively spliced exons of fast and
cardiac TnT genes exhibit decreased inclusion during heart and skeletal
muscle development (Jin et al., 1996; Sheng and Jin, 2014; Wang and Jin,
1997; Wei and Jin, 2011), a unique case in the developmental regulation of
fast TnT gene is the posthatching inclusion of seven P exons encoding the Tx
segment in the N-terminal region of avian pectoral but not leg muscles (Jin
and Samanez, 2001; Ogut and Jin, 1998). While the large number of Glu
residues encoded by the P exons might serve as a calcium reservoir in avian
pectoral muscle thin filaments (Zhang et al., 2004) and the negative charges
added to the N-terminal variable region of Tx-positive fast TnT correlated
to an increased tolerance to acidosis (Ogut and Jin, 1998), the biologic
significance of the Tx segment and its developmentally regulated expression
in adult avian pectoral muscles, especially its capacity of binding transition
metal ions, remains to be investigated.
The developmentally regulated alternative N-terminal coding exons of

the three muscle fiber type TnT genes are summarized in Table 1. The
N-terminal variable region confers the most significant difference between
the embryonic and adult isoforms and plays a role in modulating the overall
conformation of TnTand the interactions with TnI, TnC, and tropomyosin.
Altogether, the developmental regulation of TnT gene expression and alter-
native splicing provides adaptive modifications for the contractility of cardiac
and skeletal muscles (Jin et al., 2008; Wei and Jin, 2011).
The cellular mechanism(s) that regulates TnT alternative splicing during
development remains to be established. When cardiac TnT is naturally
expressed in embryonic and neonatal skeletal muscles, its splicing pattern
is synchronized with the developmental switching in the heart (Jin, 1996).
This observation indicates the role of a systemic biological clock indepen-
dent of the very different functional adaptations during the postnatal devel-
opment of cardiac and skeletal muscles.
More recent studies demonstrated that microRNAs play a role in regu-
lating striated muscle development and pathophysiologic remodeling
(Tatsuguchi et al., 2007; van Rooij et al., 2009; Williams et al., 2009). In
adult mouse heart, the deletion of miR-208a increased the expressions of fast
TnI and fast TnT, which could be corrected by overexpression of miR-499
(van Rooij et al., 2009). In skeletal muscle, double deletion of miR-208b and
miR-499 lead to decreased number of slow fibers (van Rooij et al., 2009).
6. POSTTRANSLATIONAL MODIFICATIONS
Posttranslational modification of proteins provides rapid functional

regulations. The posttranslational regulation of TnT has been mainly inves-
tigated for the roles of phosphorylation and restricted proteolysis. In contrast
to the chronic mechanisms of TnT isoform gene regulation and alternative
RNA splicing, the modification of TnT structure through phosphorylation
and restricted proteolysis are acute mechanisms for the muscle to adapt to
functional demands and stress conditions.
6.1 Phosphorylation
Various in vitro and ex vivo experimental conditions produced phosphoryla-
tion of cardiac TnTat multiple sites. For example, Thr197, Ser201, Thr206, and
Thr287 in the C-terminal region of cardiac TnTwere reported to be protein
20 Jian-Ping Jin
kinase C (PKC) phosphorylation sites (Jideama et al., 1996; Noland and Kuo,
1991; Sumandea et al., 2004). It was also reported that reactive oxygen
species exerted negative inotropic effect on rat cardiac myocytes through
phosphorylation of cardiac TnT at Thr194 and Ser198 by apoptosis signaling
kinase 1 (He et al., 2003). However, these observations remain controversial
and recent mass spectrometry data showed that adult cardiac TnT in rat heart
under basal in vivo condition is 100% monophosphorylated at Ser2, excluding
all of the other possible sites beyond amino acid 30 (Marston and Walker,
2009; Sancho Solis et al., 2008). Consistently, constitutive phosphorylation
of Ser2 at the NH2 terminus of TnT was reported previously (Perry, 1998).
We further found that when embryonic mouse cardiac TnT was overex-
pressed in adult heart, Ser25 encoded by exon 5 was also fully phosphorylated
(Zhang et al., 2011). The highly efficient phosphorylation of Ser2 and Ser25
in the N-terminal variable region of cardiac TnT is an interesting observa-
tion and further studies are required to identify the functional significance
and the kinase(s) responsible, as well as the regulatory mechanisms that
sustain these N-terminal specific phosphorylations.
6.2 Restrictive Proteolysis

Several over- and underexpression experimental models demonstrated that
myofilament incorporation determines the stoichiometry of troponin sub-
units in cardiac myocytes in vivo (Feng et al., 2009a). It was determined in
adult dog hearts that TnT and TnI both have rapid turnover rates in cardiac
muscle with a half-life of approximately 3.5 days that was shorter than the 5.3
days half-life of TnC (Martin, 1981). The effective removal of surplus TnT
and TnI overexpressed in transgenic mouse hearts under the strong alpha
myosin heavy chain promoter indicates that a potent proteolytic clearance of
nonmyofilament-incorporated TnTand TnI is critical to maintain the integ-
rity and protein stoichiometry of the thin filament regulatory system (Feng
et al., 2009a). Consistently, no significant cytoplasmic pool of nonmyofila-
ment-incorporated cardiac TnT was detected (Martin, 1981).
It was reported that hypoxia in canine diaphragm muscle produced a
truncated 28-kDa TnT fragment (Simpson et al., 2000). A cleavage of cardiac
TnT by caspase 3 in apoptotic rat cardiomyocytes generated a 25-kDa
fragment with a deletion of the N-terminal variable region plus a partial
destruction of the middle conserved region. This destructive modification of
cardiac TnT significantly decreased the maximum myosin ATPase activity
and myofibril force generation (Communal et al., 2002).
In contrast, a restrictive proteolysis of cardiac TnT has been identified as a

novel regulatory mechanism in physiologic and pathophysiologic adaptations
of cardiac muscle. Different from the destructive cleavage by caspase 3, this
restrictive proteolysis selectively removes only the N-terminal variable
region and completely preserves the conserved regions of cardiac TnT
(Figures 1 and 3). The restrictive N-terminal truncation of cardiac TnT is
found in mouse (removing amino acid 1–71), rat, and pig hearts during acute
ischemia–reperfusion (Zhang et al., 2006) and pressure overload (Feng et al.,
2008). Myofilament-associated calpain I (Goll et al., 2003) has been indicated
with a role in the restrictive proteolysis of cardiac TnT (Zhang et al., 2006).
The selective removal of the N-terminal variable region does not abolish
the function of TnT but alters the binding affinities for TnI, TnC, and
tropomyosin (Biesiadecki et al., 2007). Studies by several laboratories showed
that selective removal of the N-terminal variable region of TnT slightly
decreased the maximum myosin ATPase activity and myofibril force gener-
ation without affecting thin filament calcium sensitivity and cooperativity
(Chandra et al., 1999; Fujita et al., 1992; Pan et al., 1991).
Experiments using ex vivo working hearts from transgenic mice over-
expressing N-terminal truncated cardiac TnT in the cardiac muscle showed
moderately reduced velocity of ventricular contraction without decreases in
the maximum left-ventricular pressure (Feng et al., 2008). However, the
small decrease in contractile velocity significantly prolonged the rapid ejec-
tion phase of the ventricular pumping cycle to increase stroke volume. This
novel mechanism provides a plausible adaptation to compensate for the
decrease in systolic function against workload such as that occurs in myo-
cardial ischemia or ventricular pressure overload (Feng et al., 2008).
In vitro ischemia–reperfusion-like treatment of transgenic mouse cardiac
muscle coexpressing fast skeletal muscle TnT and the endogenous cardiac
TnT-induced restrictive N-terminal truncations of both cardiac TnTand fast
TnT despite their different amino acid sequences at the cleavage sites (Zhang
et al., 2006). Therefore, the restrictive calpain I cleavage of cardiac TnT
under stress conditions is likely regulated by the calpain accessibility and/or
molecular conformation and calpain sensitivity of TnT in the myofilaments
other than by the level of calpain activation in cardiomyocytes.
The alternatively spliced exons and posttranslational modifications of
TnT are illustrated in Figure 3. Table 1 summarizes the known N-terminal
variations and modifications of TnT, including the truncation by restrictive
proteolysis, along with their regulation and physiologic and pathologic
relevances.
22 Jian-Ping Jin
7. CONCLUSION AND PERSPECTIVES
A central player in the thin filament Ca2+ regulatory system of striated

muscles, TnT has evolved into three fiber type-specific isoform genes and
multiple alternative splicing variants with diverged physiologic and patho-
physiologic functions. After over four decades of extensive studies carried
out by several generations of dedicated investigators, we are now in posses-
sion of a great deal of knowledge for the evolution, regulation, and function
of TnT. However, many important questions concerning the molecular
evolution, developmental and adaptive regulations, and structure–function
relationships of TnT still remain unanswered. Among the key questions, it
would be important to know the mechanisms that regulate the expression of
TnT isoform genes and alternative splicing, the precise position of the
N-terminal variable region of TnT in muscle thin filament, how the N-
terminal variable region produces long-range effects on the overall confor-
mation and function of TnT, whether the phosphorylation in the N-termi-
nal variable region regulates the function of cardiac TnT, the primary func-
tion of the Tx element in the avian pectoral muscle fast TnT, and the cellular
mechanism that regulates the restrictive N-terminal truncation of cardiac
TnT in stress adaptations. More research to seek ultimate answers to these
questions will enhance our understanding of muscle contraction.
ACKNOWLEDGMENTS
I sincerely thank my current and past lab members and collaborators for their outstanding and
continuing contributions to our troponin studies. I want to also thank my mentors, especially
Prof Jim Lin at the University of Iowa and Prof Larry Smillie at the University of Alberta, for
their guidance and support during my scientific career. This work was supported in part by
grants from the National Institutes of Health (AR048816 and HL098945) to J.-P.J.
REFERENCES
Akella, A.B., Ding, X.L., Cheng, R., Gulati, J., 1995. Diminished Ca2+ sensitivity of skinned
cardiac muscle contractility coincident with troponin T-band shifts in the diabetic rat.
Circ. Res. 76, 600–606.
Akhter, S., Zhang, Z., Jin, J.P., 2012. The heart-specific NH2-terminal extension regulates
the molecular conformation and function of cardiac troponin I. Am. J. Physiol. Heart Circ.
Physiol. 302, H923–H933.
Anderson, P.A., Greig, A., Mark, T.M., Malouf, N.N., Oakeley, A.E., Ungerleider, R.M.,
Allen, P.D., Kay, B.K., 1995. Molecular basis of human cardiac troponin T isoforms
expressed in the developing, adult, and failing heart. Circ. Res. 76, 681–686.
Biesiadecki, B.J., Chong, S.M., Nosek, T.M., Jin, J.P., 2007. Troponin T core structure and
the regulatory NH2-terminal variable region. Biochemistry 46, 1368–1379.
Biesiadecki, B.J., Elder, B.D., Yu, Z.B., Jin, J.P., 2002. Cardiac troponin T variants produced
by aberrant splicing of multiple exons in animals with high instances of dilated cardiomy-
opathy. J. Biol. Chem. 277, 50275–50285.
Biesiadecki, B.J., Jin, J.P., 2002. Exon skipping in cardiac troponin Tof turkeys with inherited
dilated cardiomyopathy. J. Biol. Chem. 277, 18459–18468.
Biesiadecki, B.J., Schneider, K.L., Yu, Z.B., Chong, S.M., Jin, J.P., 2004. An R111C poly-
morphism in wild turkey cardiac troponin I accompanying the dilated cardiomyopathy-
related abnormal splicing variant of cardiac troponin T with potentially compensatory
effects. J. Biol. Chem. 279, 13825–13832.
Boral, M.C., Deb, C., 1970. Seasonal changes in body fluids and haematology in toad Bufo
melanostictus a poikilothermic cold torpor. Proc. Indian Natl. Sci. Acad. 36, 369–379.
Breitbart, R.E., Nadal-Ginard, B., 1986. Complete nucleotide sequence of the fast skeletal
troponin T gene. Alternatively spliced exons exhibit unusual interspecies divergence. J.
Mol. Biol. 188, 313–324.
Breitbart, R.E., Nadal-Ginard, B., 1987. Developmentally induced, muscle-specific trans
factors control the differential splicing of alternative and constitutive troponin T exons.
Cell 49, 793–803.
Briggs, M.M., Schachat, F., 1993. Origin of fetal troponin T: developmentally regulated
splicing of a new exon in the fast troponin T gene. Dev. Biol. 158, 503–509.
Cabral-Lilly, D., Tobacman, L.S., Mehegan, J.P., Cohen, C., 1997. Molecular polarity in
tropomyosin-troponin T co-crystals. Biophys. J. 73, 1763–1770.
Chandra, M., Montgomery, D.E., Kim, J.J., Solaro, R.J., 1999. The N-terminal region of
troponin T is essential for the maximal activation of rat cardiac myofilaments. J. Mol. Cell.
Cardiol. 31, 867–880.
Chaudhuri, T., Mukherjea, M., Sachdev, S., Randall, J.D., Sarkar, S., 2005. Role of the fetal
and alpha/beta exons in the function of fast skeletal troponin T isoforms: correlation with
altered Ca2+ regulation associated with development. J. Mol. Biol. 352, 58–71.
Chong, S.M., Jin, J.P., 2009. To investigate protein evolution by detecting suppressed epitope
structures. J. Mol. Evol. 68, 448–460.
Collins, J.H., 1991. Myosin light chains and troponin C: structural and evolutionary
relationships revealed by amino acid sequence comparisons. J. Muscle Res. Cell
Motil. 12, 3–25.
Communal, C., Sumandea, M., de Tombe, P., Narula, J., Solaro, R.J., Hajjar, R.J., 2002.
Functional consequences of caspase activation in cardiac myocytes. Proc. Natl. Acad. Sci.
USA 99, 6252–6256.
Cooper, T.A., Ordahl, C.P., 1984. A single troponin T gene regulated by different programs
in cardiac and skeletal muscle development. Science 226, 979–982.
Cooper, T.A., Ordahl, C.P., 1985. A single cardiac troponin T gene generates embryonic and
adult isoforms via developmentally regulated alternate splicing. J. Biol. Chem. 260,
11140–11148.
Deb, C., Chatterjee, S., Boral, M.C., 1974. Body fluid and hematological changes in toads
following heat exposure. Am. J. Physiol. 226, 408–410.
Farza, H., Townsend, P.J., Carrier, L., Barton, P.J., Mesnard, L., Bahrend, E., Forissier, J.F.,
Fiszman, M., Yacoub, M.H., Schwartz, K., 1998. Genomic organisation, alternative
splicing and polymorphisms of the human cardiac troponin T gene. J. Mol. Cell.
Cardiol. 30, 1247–1253.
Feng, H.Z., Biesiadecki, B.J., Yu, Z.B., Hossain, M.M., Jin, J.P., 2008. Restricted N-terminal
truncation of cardiac troponin T: a novel mechanism for functional adaptation to energetic
crisis. J. Physiol. 586, 3537–3550.
Feng, H.Z., Chen, X., Hossain, M.M., Jin, J.P., 2012. Toad heart utilizes exclusively slow
skeletal muscle troponin T: an evolutionary adaptation with potential functional benefits.
J. Biol. Chem. 287, 29753–29764.
Another random document with
no related content on Scribd:
selkäänsä. Odotahan sentään!» lisäsi hän huomattuaan Jánkon jo
tarttuneen juutalaista kaulukseen, »haluan tulla katsomaan tuota
kujetta. Tule nyt vain mukaamme, vanha saapas. Sinähän valitsit
vapaaehtoisesti, ja ehkä tämä ylimääräinen korko on hyvinkin puoli
tuntia kestävän vaivan arvoinen. Jos palvelijani sattuvat tappamaan
sinut, voi koko heimosi jakaa keskenään nuo viisikymmentätuhatta
mitallista vehnää ja muut kirotut tarpeet. Nyt, Jánko, voit koetella
uuden ratsupiiskasi kestävyyttä häneen. Tulkaa nyt, sillä minulla on
kiire».
Rosenstein kalpeni hirveästi. Luultavasti ei hän ollut sydämessään

todellisesti uskonutkaan, että Bideskuty toteuttaa uhkauksensa,
mutta nyt ei siitä näyttänyt olevan epäilemistäkään, sillä Jánko oli jo
pakottanut hänet seuraamaan kiduttajaa alakertaan, potkaisten
häntä laihoille kintuille muutamia kertoja vihaisesti.
Iloista puhetta ja äänekästä naurua kuului keittiöstä, jossa

valkoisiin myssyihin ja esiliinoihin pukeutuneet kokit valmistivat
ahkerasti keittiöpalvelijattarien ja -poikien avulla paisteja, leivoksia,
kakkuja ja muuta hyvää pian alkaviin juhlallisuuksiin. Kun kreivi tuli
keittiöön iloisesti nauraen tukevan Jánkon seurassa, joka työnsi
vapisevaa juutalaista edellään, vaikenivat kaikki.
»Kuulkaa, Panna, Mariska, Zsuzsi ja kaikki muutkin! Tuokaa tänne

pöydän viereen tuoli, sillä olen tuonut teille vieraan, kunnioitettavan
vieraan, jota teidän on kohdeltava hyvin. Teidän on annettava
hänelle mehukkain pala tuosta eilen tappamastanne siasta. Ha,
haa!» nauroi hän katsoessaan Rosensteiniin, joka avutonna Jánkon
kourissa katseli hurjasti joka suunnalle kuin ansaan tarttunut kettu.
Katseet, jotka hän loi läheisyydessä seisovaan jaloon kreiviin,
ilmaisivat sammumatonta vihaa. Iloiset talonpoikaistytöt olivat heti
käsittäneet tilanteen, ja Panna, Zsuzsi ja Mariska, nuo
kirkassilmäiset kylän kaunottaret, häärivät jo ahkerasti suuren
pöydän ympärillä. He olivat levittäneet valkoisen liinan sille, tuoneet
lautasen, veitsen ja haarukan, ja nostaneet tuolin sen ääreen.
Nauraen kuollakseen ja huutaen ilosta oli pari voimakasta

maalaispoikaa nostanut vastaan ponnistelevan juutalaisen maasta ja
istuttanut hänet armotta tuoliin, johon hänet sitten sidottiin
nuoranpätkällä lujasti kiinni. Kuje näytti rupeavan onnistumaan
erinomaisen hyvin. Bideskuty istui kahareisin tuolilla ja määräili
nauraen, miten oli tehtävä. Talon kaikilta kulmilta tuli tyttöjä juosten
niin, että kirkkaanväriset hameet hulmusivat heidän pyöreiden
lanteittensa ympärillä. Käsivarret paljaina ja kasvot loistaen innosta
seisoivat he oviaukoissa odottaen suunniltaan ilosta, miten
juutalainen pakotettaisiin syömään pala sianlihaa. Äkkiä tervehdittiin
äänekkäästi nauraen valkoiseen takkiin, housuihin ja lakkiin
pukeutunutta Benkoa, mestarikokkia, jolla oli äärettömän suuri
esiliina edessään. Hän kantoi korkealla päänsä yläpuolella suurta
sianreittä, ruskeata, juuri uunista otettua, porisevaa ja pihisevää,
herkullisen näköistä lihakimpaletta.
»Onpa se komea!» sanoi Bideskuty. Tytöt taputtivat iloisesti

käsiään ja Jánko sitoi virallisesti suuren pyyheliinan juutalaisen
kaulaan. Hän ei tahtonut saada tehdyksi sitäkään kunnollisesti
naurultaan, kyyneleet valuivat hänen poskilleen ja hänen oli
keskeytettävä monta kertaa työnsä painellakseen pakottavia
kylkiään.
»Nyt se alkaa, vanha saapas, ja takaan, ettet vielä milloinkaan ole

juhlinut näin komeasti.»
Rosenstein ei ollut kumminkaan sen näköinen, että hän olisi
pitänyt kujeesta, minkä vuoksi se tuntui sitäkin hauskemmalta.
Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja silmät pyörivät pyörimistään
päässä enemmän raivosta kuin pelosta. Hän ei voinut ollenkaan
liikkua, sillä hän oli niin lujasti köytetty tuoliin kiinni, ja kummatkin
kädet, joihin oli pistetty veitsi ja haarukka, eivät irtautuneet nuorien
paimenien teräskovasta otteesta. Mutta katseet, jotka hän loi
pääkiduttajaansa, ilmaisivat sellaista sammumatonta vihaa, että
ehkä, jos jalo kreivi olisi kiinnittänyt niihin huomionsa, hän olisi
lopettanut kujeilemisen tuollaisen inhimillisen intohimon lopullisen
rajan pelosta, joka voitiin huomata noissa lempeissä vedenvärisissä
silmissä.
Sillä aikaa oli Benko leikannut pari suurta viipaletta paistista, ja

nauraen kuollakseen pakottivat paimenet juutalaista pistämään
suuhunsa palasen palasen jälkeen. Hän koetti ponnistella vastaan,
mutta turhaan, sillä hänen kiduttajansa eivät hellittäneet, ja kun hän
hyödyttömästi ponnisteli päästäkseen nielemästä lihaa, jota heidän
on kielletty nauttimasta, puristivat paimenet hänen suunsa ja
nenänsä niin tiukasti kiinni, että hänen oli pakko nielaista palaset,
ellei hän halunnut tukehtua.
Bideskutin keittiössä ei oltu ennen milloinkaan niin kovasti

naurettu. Tuo iloinen hälinä pani koko talon raikumaan niin, että
kreivitär Irma ja Ilonka-neiti lähettivät kysymään, mistä se johtui.
Kaikki palvelijat olivat rientäneet keittiöön, ja neljännestunniksi
unhotettiin kokonaan tulevat juhlallisuudet; leivät jäivät uuneihin
palamaan ja suuret paistit kärventyivät kaikkien iloisesti katsellessa,
miten juutalainen söi sianlihaa. Koetettuaan turhaan päästä vapaaksi
oli Rosenstein alistunut kohtaloonsa, semminkin, kun hän selkänsä
takaa kuuli paimenien piiskain pahaenteistä läjähtelyä. Bideskuty
aivan huusi naurusta. Hän ei ollut enää ollenkaan pahoillaan noista
ylimääräisistä mitallisista vehnää, ei naudoista eikä lampaista, jotka
hänen oli suoritettava juutalaiselle koroksi rahoista, koska ne olivat
hankkineet hänelle suurimman huvin, mitä hänellä oli ollut pitkiin
aikoihin.
Vihdoin olivat kaikki sitä mieltä, että juutalainen oli jo syönyt

enemmänkin kuin tarpeekseen, eikä sitäpaitsi enää ollutkaan aikaa
huvituksiin, jos nimittäin tahdottiin, että Bideskuty’n loppumattoman
vieraanvaraisuuden maine pysyisi ennallaan. Jalo kreivi antoi merkin
ja juutalaisen siteet irroitettiin. Kiehuen ja vapisten raivosta poistui
tämä keittiöstä nauravien kauniiden tyttöjen keskitse, jotka ivallisen
vakavasti niiasivat hänelle kiiruhtaakseen vieraan poistumista.
Bideskuty ajatteli nähtävästi, että juutalainen oli jo korvannut

täydellisesti häpeämättömät vaatimuksensa, koska ei tuota luvattua
selkäsaunaa hänelle annettukaan. Nuoret paimenet sivalsivat vain
pari kertaa ruoskillaan hänen laihoja kinttujaan, kiusaamatta häntä
sen enempää. Mutta Rosenstein ei pysähtynyt hieromaan kipeitä
kohtia eikä hän katsahtanutkaan enää kiduttajiinsa, vaan kiiruhti niin
nopeasti kuin hän suinkin vain voi laahustavin askelin velallisensa
kreivillisestä keittiöstä. Yhteen purruin hampain ja hermostuneesti
ristityin käsin meni hän lämpiön poikki puutarhaan ja sieltä
akasiakujaa pitkin pois talosta. Päästyään portista tasangolle
pysähtyi hän kuin totin vaimo katsomaan taakseen.
Bideskuty’n vanha päärakennus, jossa Bideskutit olivat asuneet

aina siitä asti, jolloin he olivat auttaneet Hynyady Mátyáksen
valtaistuimelle, ei ollut mikään niin erittäin suurenmoinen linna, ellei
kiinnitetä huomiota sen laajuuteen. Tuo kaksikerroksinen, matala ja
säännöllinen talo oli rakennettu nelikulmion muotoon sen keskellä
olevan pihan ympärille. Se oli rapattu ja maalattu kirkkaan
keltaiseksi, kuten yhdeksännentoista vuosisadan alussa oli ollut
tapana, ja pari riviä viheriöitä ikkunanluukkuja muodosti kuin kaksi
kirkkaanviheriätä vyötä rakennuksen ympärille. Puutarha oli
enimmäkseen jaettu vanhanaikaisiin sovinnaisiin penkereihin, joissa
kasvoi runkoruusuja. Jokainen tuollainen penger oli koristettu
kirkkaanvärisellä lasipallolla, jotka heittivät kirkkaita sädekimppuja
hyvältä tuoksuviin pitkiin akasioihin päin. Leveät, puoliympyrän
muotoiset kiviportaat johtivat alakerroksesta suureen yläkerroksen
lämpiöön, joka oli melkein rakennuksen keskiosan laajuinen. Se sai
nyt toimia tilapäisenä ruokasalina, jossa parisataa vierasta voi
aterioida tungoksetta noiden parin, huoneen keskellä olevan,
hevosenkengänmuotoisen pöydän ääressä. Seinässä portaitten
keskivaiheilla oli komero, josta suuri Attilaa esittävä kuvapatsas
katsoi synkästi ohitsekulkijoihin.
Vierashuoneet olivat nelikulmion sivustoissa ja niiden ovet

aukenivat pihan puolella olevalle kuistille. Pihan keskellä oli pyöreä
puutarha, jonka laidoilla kasvoi kääpiöakasioita ja jonka keskellä oli
runkoruusuilla ja kirkkailla lasipalloilla koristettuja lavoja. Kuisti oli
koko rakennuksen laajuinen, pilarien kannattama, joiden huippuihin
pääskyset olivat rakentaneet pesänsä. Nelikulmion viimeisessä
sivustassa oli tuo suuri keittiö lukuunottamatta konttoreja, palvelijain
ja palvelijattarien huoneita. Muut, kuten puutarhurit, tallirengit,
paimenet ja tavalliset työmiehet nukkuivat sinisen taivaan alla
kietoutuneina suuriin lammasnahkaviittoihinsa.
Juutalainen Rosenstein seisoi ainakin viisi minuuttia portilla

puristaen laihoilla sormillaan sen rautatankoja ja värittömien silmien
hehkuessa sisällisestä raivosta. Hän oli kuin kuolettavan
kostonhimoisen vihan elävä ruumiillistunut edustaja. Hän viipyi
paikoillaan niin kauan, kunnes hän huomasi erään suloisen
valkopukuisen olennon lähenevän hyvältätuoksuvaa lehtokujaa
pitkin. Silloin hän kääntyi lopullisesti kylää kohti ja poistui.
V
VANHA SAITURI.
Kääntäen selkänsä suurille porteille läksi juutalainen Rosenstein

kävelemään tasangolle päin.
Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan levisi Heven maakunta,

jossa Bideskutin, Kisfalun ja Zárdan tilat olivat, loistaen
keskikesäisessä rikkaudessaan. Niin kauas kuin silmä kantoi näkyi
vain aaltoilevaa kullanväristä vehnää, parasta, mitä maailma
kasvattaa, solakoita maissitähkiä ja kirkkaanviheriöitä
vesimelooneja, joiden paljous ja suuruus ilahduttivat silmää.
Juutalainen katsoi tyytyväisesti ja hieman ivallisesti kaikkea tuota
rikkautta hieroen silloin tällöin laihoja ryppyisiä käsiään.
Tie oli täynnä syviä kuoppia ja pyörän jälkiä, kuten aina kuivan
vuodenajan kestäessä. Työläs ja vaivalloinen kävely väsytti pian
juutalaisen jalat, mutta hän ei näyttänyt siitä välittävän. Ajatukset,
jotka nähtävästi olivat hyvin miellyttävät, pehmittivät kovan tien
hänelle, ja hänen kätensä siveli hellästi taskua, joka äsken oli ollut
pullollaan seteleitä, mutta joka nyt oli verraten tyhjä, lukuunottamatta
papereita, joissa oli tuon tuhlaavan kreivin nimikirjoitus.
Tietä, jota Rosenstein käveli, reunustivat jonkun matkaa
molemmin puolin pitkät ja solakat poppelit, joiden hopeisia lehtiä
jokainen tuulenpuuska heilutteli. Kaukaa edestä häämötti autio,
punertava ja kuiva hiekkatasanko tummansinisine kaartuvine
taivaineen ja tien vieressä olevine vanhanaikaisine luhistuvine
ravintoloineen.
Kaikkialla ympäristössä oli hiljaista ja rauhallista, lukuunottamatta

silloin tällöin kuuluvaa villin hevoslauman aiheuttamaa töminää, kun
se hurjasti laukaten kiisi hiekkatasangon poikki, tahi taivaalta
kuuluvaa haikaran pitkää huutoa, kun se kutsui puolisoaan.
Ainoastaan tuon yksinäisen, tämän äärettömän rauhallisen tasangon
keskellä vaeltavan kulkijan sydämessä raivosivat hurjat ja villit
intohimot, kuten kateus, viha ja pahansuopa riemu.
Rosensteiniä ei näyttänyt ollenkaan väsyttävän. Hän sai kävellä

kolme tuntia tuota kuivaa tietä, ennenkuin tuo vanhanaikainen
tienvieressä oleva ravintola rupesi selvemmin näkymään. Sinne ei
ollut enää kilometriäkään.
Vuosisatoja kestäneen ivailun aiheuttama epäluulo mielessään

lähestyi juutalainen vähitellen rakennusta. Hänen pienet värittömät
silmänsä katselivat levottomasti kaikille suunnille hakien selvästi
jotakin. Pari ylpeää nuorta talonpoikaa, jotka ryypiskelivät viiniään
vedellen haikuja pitkistä piipuistaan, tervehtivät häntä äänekkäästi
nauraen ja ivallisin huomautuksin.
Rosenstein uskalsi koputtaa pöytään muutamia kertoja, mutta kun

ei kuulunut mitään vastausta, rohkaisi hän mielensä ja kurkisti oven
raosta ravintolaan.
»Älä tulekaan keittiööni, likainen juutalainen!» kuultiin jonkun
kimakasti huudahtavan sieltä.
»En, en milloinkaan maailmassa, enkä vaivaisi teitä ollenkaan,

ellei
Keményn András Kisfalusta olisi pyytänyt minua tulemaan tänne».
»Hän ei ole vielä tullut etkä saa odottaa häntä täällä sisällä».
Keittiö näytti paljon viileämmältä kuin piha, sillä paksun olkikaton

ja seinien läpi, jotka oli rakennettu laudoista ja turpeista, ei auringon
kuumuus voinut juuri tunkeutua. Tuo äskeinen kimeä-ääninen reipas
talonpoikaisnainen, jolla oli yllään monta eriväristä hametta,
pitkähihainen pellavapusero ja ahdas liivi, istui ikkunan ääressä, ja
toisen jalan laiskasti pyörittäessä rukinratasta hypistelivät hänen
kauniit sormensa pehmeästi hienoa pellavalankaa. Suuressa
saviuunissa palava tuli oli sammunut, ja lieden ympärillä kiilsivät ne
puuastiat, padat ja pannut, joissa päivällinen oli valmistettu.
Huokaisten poistui juutalainen ovelta ja sen toisella puolella

vallitsevasta viileydestä, ja istuutui nöyrästi auringonpaisteeseen,
sillä nuo nuoret talonpojat olivat ylenkatseellisesti kieltäytyneet
ottamasta häntä seuraansa raidan juurella olevan pöydän ääreen.
Hän istui senvuoksi kärsivällisesti paikoillaan uskaltamatta tahtoa
viiniä tahi vettä, sillä hän pelkäsi sellaisen vaatimuksen ehkä
vaikuttavan, että hänet karkoitetaan kokonaan ravintolan alueelta,
vaikka hänen välttämättä oli odotettava siellä, kunnes Keményn
András suvaitsisi saapua. Hänen korvansa kumminkin, jotka olivat
tottuneet kuuntelemaan sellaistakin keskustelua, jota ei oltu niille
aiottu, olivat jännittyneesti höröllään. Tupakoidessaan laiskasti ja
juodessaan syvin kulauksin jaloa unkarilaista viiniä kuiskailivat nuo
nuoret paimenet kiihkeästi keskenään. Juutalainen, jonka väsymys
ja kuumuus näyttivät lopultakin uuvuttaneen niin, että hänen
silmänsä sulkeutuivat ja suu loksahti auki, ei menettänyt sanaakaan
heidän puheestaan.
Paimenet keskustelivat nytkin, kuten usein ennenkin, Bideskutin

salaperäisestä myllystä ja koneista, joiden oli määrä tehdä tuo sama
työ, jonka he ja heidän isänsä olivat tehneet omin käsin.
»Isäntäni kertoi», sanoi toinen, »että se jauhaa niin paljon viljaa

yhtenä päivänä kuin kuusi tuulimyllyä kuukaudessa, ja ilmoitti
samalla, että sellaiseen työhön, johon ennen tarvittiin parikymmentä
miestä, tarvitaan sitten vain kolme».
»Me emme kuule juuri mitään keittiössä», vastasi toinen, »mutta

äitini on kuullut yhtä ja toista Jánkolta, kreivin palvelijalta. Hän on
kertonut, että kreivi istuu nykyään huoneessaan myöhäiseen yöhön
tutkimassa kynttilän valossa suuria kirjoja, ja vaikka Jánko osaakin
sekä lukea että kirjoittaa, ei hän saa ollenkaan selville, mitä noissa
kirjoissa on, sillä kirjaimet ovat kuulemma niissä aivan sekaisin».
»Voit olla varma, että piru on ne itse painanut. Pyhällä neitsyellä ei

varmastikaan ole mitään osaa tuollaisiin esineihin, jotka jollakin
salaperäisellä tavalla tekevät parinkymmenen miehen työt. Usko
vain sanani, että paha perii kreivin taloineen ennemmin tahi
myöhemmin».
»Muuta kuin pahaa ei suinkaan voida odottaakaan pirun

tuomisesta kylään. Jánko oli kertonut äidille, että nuo paksut kirjat on
tuotu Englanti-nimisestä maasta».
»Näin kerran kuvan», sanoi toinen salaperäisesti, »muutamista

ihmisistä, joita Arokszállasin isä sanoi englantilaisiksi. He olivat
melkein samannäköisiä kuin mekin», lisäsi hän miettiväisesti.
»Heillä on vain pitkät hampaat ja punainen tukka, kuten

juutalaisilla.
Englanti on hyvin kaukana täältä».
»Niin onkin. Sinun on noustava laivaan ja kuljettava meren poikki,

jos haluat päästä sinne. Kuulin kreivittären sanovan niin».
»Miten voidaan kulkea meren poikki hukkumatta siihen»? kysyi

ensimmäinen paimen.
»En ymmärrä,» vastasi toinen pudistaen ajattelevaisesti päätään

tehtävän äärettömyydelle.
»Olisi parempi, että kreivi menisi merelle ja hukkuisi, kuin ruveta

tuollaiseen yhteistoimintaan pirun kanssa, joka aiheuttaa jonkun
peloittavan onnettomuuden koko kylälle, ehkäpä koko
maakunnallekin».
»Jos nuo pirulliset koneet vain aiheuttavat ikävyyksiä kylälle, on

meidän taisteltava, perkelettä vastaan jollakin keinoin. Meidän on
suojeltava sisariamme, äitejämme ja vaimojamme saatanalta».
Heidän kuiskauksensa hiljenivät niin, ettei juutalainenkaan voinut

enää kuulla sanaakaan heidän keskustelustaan. Kauhistunut
taikauskoinen ilme oli heidän nuorilla päivettyneillä kasvoillaan, jotka
muutenkin olivat kalmankalpeat, ja heidän kirkkaat, tummat silmänsä
vilkuilivat levottomasti kaikille suunnille kuin odottaen pirun
äkkinäistä ilmestymistä jostakin kolkasta. Rosenstein huomasi
heidän viittaavaan etusormellaan ja nimettömällään häneen, ja
sylkäisevän kolme kertaa häneen päin, että saatana pysyisi varmasti
syrjässä, vaikka hän olisikin pukeutunut juutalaiseksi ahdistaakseen
sellaisessa valepuvussa koko Heven maakuntaa.
Aurinko laskeutui vähitellen yhä alemmaksi taivaanrantaa kohti.

Tukahduttava kuumuus oli hiukan jäähtynyt, ja nuoret paimenet
valmistautuivat poistumaan laumansa luo juotuaan viininsä loppuun.
He menivät ravintolaan maksaakseen muutamia kolikoita viinistä

ja suudellakseen hilpeää emäntää hyvästiksi, kuten yleinen tapa
vaati silloin kun emäntä sattui olemaan nuori ja sievä eikä hänen
miehensä ollut läheisyydessä.
Kaukana taivaanrannalta näkyvä pieni piste oli sitä mukaa

muuttunut suuremmaksi kuta lähemmäksi se tuli, ja Rosenstein
totesi huokaisten tyytyväisyydestä, että piste sai pian hevosella
ratsastavan miehen muodon. Kun nuoret paimenet poistuivat tielle,
katsoivat he myöskin tuota nopeasti lähestyvää pistettä ja tunsivat
sen Keményn Andrákseksi ja hänen mustaksi tammakseen. Ne
tulivat yhä lähemmäksi ja pian voi Rosenstein helposti erottaa tuon
rikkaan talonpojan leveän vartalon ja päivettyneet kasvot, kun hän
ratsasti satulatta ja suitsitta hirmuista vauhtia niin, että hänen
valkoisen paitansa hihat ja leveät housut liehuivat tuulessa, kuin
siivet, jotka auttoivat nopeajalkaista tammaa eteenpäin.
Ravintolan kaunis emäntä tuli ovelle tervehtimään uutta

vierastaan, joka aina kujeili iloisesti hänen kanssaan ja toipa joskus
mukanaan hänelle kirkkaanvärisen nauhan tahi kirkkaan
muistokotelon, jonka hän oli ostanut joltakin kulkukauppiaalta
tullessaan, ilahduttaakseen emännän sydäntä ja turhamaisuutta.
Keményn András pysähdytti nopeasti hevosensa, joka seisahtui

tyynesti ja rauhallisesti paikoilleen tuosta hurjasta juoksusta
huolimatta, joka ei ollut pannut karvaakaan epäjärjestykseen.
Laskeuduttuaan sen selästä taputti András sen solakkaa kaulaa
kuiskaillen samalla sille helliä sanoja, joihin hevonen vastasi
kihnuttamalla pehmeää turpaansa isäntänsä käsivarteen.
Juutalainen ei uskaltanut lähestyä häntä, ennenkuin András

omasta hyvästä tahdostaan suvaitsi huomata Israelin jälkeläisen
läsnäolon. Andráksen, tämän rikkaiden unkarilaisten talonpoikien
tyypillisen edustajan vartalo oli todellakin komea. Ollen pitkä, pitempi
kuin unkarilaiset talonpojat tavallisesti, harteikas, auringon paahtama
ja pienijalkainen, jotka rintavina iskeytyivät lujasti maahan, oli
Keményn András tavattoman hyvännäköinen, kuten Heven
maakunnan tytöt olivat selittäneetkin viime vuosina sitten kuin oli
saatu selville, että vanha Kemény oli ollut saituri, jollaiseksi jokainen
oli häntä epäillytkin, ja jättänyt kuoltuaan jälkeensä arkullisia kultaa
ja seteleitä, jotka tekivät hänen kauniin poikansa melkein yhtä
rikkaaksi kuin kreivikin oli.
Vanhus, Andráksen isä, oli ollut kummallinen olio Tarnan tällä

puolen asuvien talonpoikien joukossa. Puettuna suureen repaleiseen
lampaannahkaviittaansa ja karkeihin pellavavaatteihin oli hän
terävine kasvonpiirteinen ja yhteen puristettuine huulineen aivan
erilainen kuin iloiset ja avokatseiset unkarilaiset talonpojat
tavallisesti.
Kuiskailtiin salavihkaa, että kauan aikaa, noin sata vuotta sitten oli
Keményillä ollut juutalaiset esivanhemmat, ja myönnettiin yleisesti,
että tästä perinnöllisestä tahrasta, sillä tahra se oli, että talonpojalla
oli juutalaista verta tippakin suonissaan, vanha Kemény oli perinyt
rakkautensa rahoihin, ahneutensa ja kokoomishalunsa.
Mutta olkoonpa nyt tuon asian laita miten tahansa, muodostui
hänen elämänsä Kisfalussa, tuossa luhistumaisillaan olevassa
olkikattoisessa maatalossa, jonka hän vuokrasi Bideskuty’n kreiviltä,
mitä säästäväisimmäksi. Kun hän oli nuori, ei hänellä ollut kuin yksi
palvelija, joka pesi hänen vaatteensa ja valmisti hänen ruokansa
tavallisesti ytykurkuista, maidosta ja ruisleivästä. Hän nukkui
paljaalla lavitsalla eikä käynyt milloinkaan ravintolassa eikä kirkossa,
jossa hänen aina olisi ollut pakko uhrata muutamia kolikoita kolehtiin.
Vähitellen, vuosittain, lisäsi hän peltojensa lukua ja

viiniviljelyksiään, karjan, hevosten, sikojen ja lampaiden lukumäärän
lisäytyessä samalla melkoisesti. Mutta vanha Kemény ei muuttanut
milloinkaan elämäntapojaan. Hänen pelloillaan ja viinitarhoissaan oli
nyt melko paljon työtä, ja apureilleen maksoi hän tavallisen palkan
joko rahassa tahi viljassa, ei enempää eikä vähempää. Hän oli
tilansa työnjohtaja, joka ei säästänyt itseään ollenkaan aamuisin,
päivisin eikä iltaisin. Vuokransa hän maksoi luonnossa, kuten
Bideskuty’n herra vaati, mutta säästöjään ei hän käyttänyt vaatteihin
eikä ruokaan, kuten Unkarin tasangoilla asuvat sekä herrat että
talonpojat tavallisesti tekevät. Hän ei syönyt vehnäleipää eikä juonut
hyvää viiniä, hän ei käyttänyt hienoja pellavavaatteita eikä lämpimiä
villaviittoja, vaan myi kaikki maatilansa tuotteet, sekä eläimet että
kasvikset, juutalaisille kauppiaille korkeasta hinnasta, sillä Kisfalun
pellot kasvoivat paremmin kuin useat Bideskuty’n pelloista. Mitä hän
teki rahoilla, joita hän kokosi vuosittain, eivät Arokszállasin eivätkä
muidenkaan kylien asukkaat tienneet. Hän ei keskustellut kenenkään
kanssa eikä milloinkaan ruvennut juttusille sunnuntai-iltoina eikä
muulloinkaan töitten loputtua. Kylväjät, niittäjät, viininkokoojat ja -
puristajat eivät päässeet milloinkaan taloon sisälle; mitä hän oli
velkaa heille heidän työstään joko rahassa tahi tavarassa antoi hän
heille, mutta ei sanonut kuunaan mitään, josta olisi saatu selville,
mitä hänen kummallisessa luisevassa päässään liikkui. Ei
juutalaiselta Rosensteiniltäkään, joka toimi hänen välittäjänään, ja
senvuoksi oli alituinen vieras maatilalla, voitu mitenkään saada
mitään selville, sillä vaikka paimenet tahi talonpojat joskus
alentumatkin niin paljon, että he rupesivat juttusille vanhan
Rosensteinin kanssa, ei hän kumminkaan sanonut sanaakaan
mistään välittämästään kaupasta.
Myöhemmällä iällään meni vanha Kemény naimisiin ilmoittamatta

edeltäpäin kenellekään läheisyydessä asuvalle sanallakaan
tarkoituksestaan, ja se kiinnitti yhä enemmän ihmisten huomion
häneen. Hän oli aina ollut harkitseva ja niin piintynyt vanhapoika
säästäväisyydestään ja kummallisuuksistaan huolimatta, että kun
hän eräänä päivänä matkusti Tarnan toiselle puolelle ja toi sieltä
vaimon itselleen, hämmästyivät kaikki kylän asukkaat. Alussa
toivottiin suuresti, että vaimolta saataisiin vähitellen tietää kaikki,
mikä ennen oli ollut salaperäistä Keményn elämässä, mutta joko
senvuoksi, että Tarnan tuolla puolen asuvat ihmiset ovat hyvin
vaiteliaita ja säästeliäitä tahi vaimo opetettiin tottelemaan miestään,
oli Keményn Etelka yhtä salaperäinen ja vaitelias kuin hänen
miehensäkin. Hän kävi säännöllisesti kirkossa sunnuntaisin, mutta
hän ei milloinkaan pysähtynyt portille tarinoimaan eikä milloinkaan
pudottanut kolikkoakaan kolehtihaaviin, ja vaikka hänen miehensä oli
Heven maakunnan suurimman tilan vuokralainen, ei hän milloinkaan
käyttänyt muita kuin pumpulivaatteita ja kulki aina kirkkoon jalkaisin.
Hän oli kalpea, ystävällinen nainen, ja useat huomasivat, että hän
kirkossa ollessaan usein itki.
Pari vuotta häiden jälkeen syntyi András. Hän oli jo lapsenakin

kaunis poika, jota naiset ihailivat suuresti, kun Etelka toi hänet
kirkkoon mukanaan. Kun hän käveli äitinsä rinnalla pieni tumma pää
ylpeästi pystyssä ja katsoi ympärilleen kirkkain silmin, sai jokainen
häntä mielin määrin suudella ja hyväillä. Hänen äitinsä oli nyt pakko
pysähtyä joka sunnuntai kirkon edustalle lyhyeksi ajaksi
kuuntelemaan, miten kylän naiset huudahtelivat ihastuksissaan:
»Ah, tuota kaunista pientä enkeliä»!
»Aito unkarilainen todellakin»!
»Kaunein poika, mitä on nähty Tarnan tällä puolen»!
Ja äidin oli hyvin vaikea vastata kaikkiin häikäilemättömiin

kysymyksiin, jotka välttämättä seurasivat tällaisia runsaita ihailun
puuskia.
Mutta vanhaa Keményä ei voitu saada ollenkaan ylpistymään

kehumalla hänen poikaansa.
»Onpahan vain yksi suu lisäksi syömässä», sanoi hän vain.
»Sinä vanha saituri, sinulla on tarpeeksi ja vielä jäämäänkin asti

ruokkia vaikka tusina tuollaisia reippaita poikia kuin pieni Andráksesi
on. Tuollainen kokoaminen ei hyödytä mitään, sillä poikasi ei joudu
muutenkaan kärsimään puutetta». Ja pari vanhaa talonpoikaa, jotka
olivat samanikäiset kuin Kemény, koetti saada vanhaa Keményä
puhumaan asioistaan, joista hän tähän saakka oli niin itsepäisesti
vaiennut.
»Paljon ja vieläpä jäämäänkin asti», toisti vanhus äreästi, »kun en

ole voinut koota niinkään paljon, että olisin voinut ostaa itselleni
uudet saappaat. Paljon todellakin, kun jokainen floriini, jokainen
vehnän tähkä ja jokainen heinänkorsi menevät Bideskuty’n herran
taskuihin tuon luhistuvan tilan vuokran maksamiseksi».
»Sitten olet joko valehtelija tahi suuri tyhmeliini, vanha veikko, sillä
jos koko tilasi tuotteet menevät tuon vuokran maksamiseen, olet
kerrassaan aasi, jos vielä jatkat».
Tälle kumoamattomalle todistelulle naurettiin sydämellisesti.
Tällainen ivailu suututti vanhaa Keményä äärettömästi ja kaikki

viittaukset hänen otaksuttuun varallisuuteensa raivostuttivat häntä.
Kuta vanhemmaksi hän tuli, sitä vähemmän seurusteli hän
kyläläisten kanssa lopettaen vihdoin käyntinsä siellä kokonaan eikä
hän milloinkaan enää mennyt kävelemään suurelle maantiellekään.
Kaikki työmiehet kertoivat, ettei hän eräänä viininpuristuskautena
sanonut sanaakaan kenellekään. Häntä vihasivat pian kaikki yhtä
paljon kuin he säälivät hiljaista vaimoa, jolla ei ollut milloinkaan
päivänkään huvia ja joka ei milloinkaan saanut tanssia csárdásta
suuressa ladossa sunnuntaisin eikä mennä häihin eikä ristiäisiin,
silloin kun sellaisia sattui olemaan kylässä.
Kuta suuremmaksi András kasvoi, sitä ikävämmäksi näytti elämä

hänelle muodostuvan. Hänen isänsä, joka ei milloinkaan säästänyt
itseään, ei säälinyt häntäkään. Kaikki vuodenajat sai tuo nopeasti
kasvava nuorukainen työskennellä uupumatta. Hänestä tuli
päällysmies isänsä maatilalle, hänen työorjansa ja palvelijansa,
mutta hän ei saanut ikinä äyriäkään tuhlatakseen sen huvitteluihin
hänen ikäistensä nuorten talonpoikien kanssa kylän ravintolassa,
eikä kolikkoakaan ostaakseen lettinauhan tytölleen, joka oli katsellut
veikeästi häneen sunnuntaisin jumalanpalveluksessa. Aamusta
iltaan oli hänen vain pakko työskennellä pelloilla, pihalla tahi
viinitarhoissa, ja usein läjähti kipeästi hänen isänsä pahkakeppi
hänen nuoriin hartioihinsa.
Hänen silmiensä kirkas aurinkoinen ilme himmeni vähitellen ja
hänen ylpeät kauniit kasvonsa muuttuivat uhmaaviksi. Hän tuli pian
niin vanhaksi, että hän ymmärsi, miten hänen isäänsä vihattiin ja
halveksittiin, ja miten hänen äitiään ja häntä itseään surkuteltiin ja
säälittiin; hän näki, miten karkeammat hänen paitansa olivat ja miten
risaisemmat hänen saappaansa kuin paimenien, jotka tekevät työtä
palkasta ja nukkuvat sinisen taivaan alla; hän huomasi äitinsä
kävelevän avojaloin silloin kun Zsuzsi, Panna ja Mariska käyttivät
kauniita punaisia kenkiä, ja näki, ettei äiti milloinkaan pudottanut
kolikkoakaan vanhan hyvän papin kolehtilautaselle. Kaikki tämä
tällainen suututti häntä ja kiihoitti hänen vihaansa tuota tyrannia
vastaan, jonka kummallinen saituruus ryösti häneltä kaiken huvin,
joka ilostutti toisten hänen ikäistensä elämää.
»András, Gyöngyösin mustalaiset tulevat soittamaan latoon tänä

iltana. Tuletko sinne»? kysyi eräs nuorukainen häneltä muutamana
sunnuntai-aamuna.
András puri huuliaan kovasti. Hän olisi halunnut mennä sinne

mielellään kuuntelemaan lempilaulujaan, joita maakunnan
parhaimmat soittajat tulisivat soittamaan, ja näyttämään kauniille
tytöille, miten hyvin hän osasi tanssia csárdásta, mutta mustalaisten
soiton kuuntelemiseen ja kauniitten tyttöjen katselemiseen tarvittiin
rahaa, viisikymmentä kreutseriä vähintäin toiseen ja parikymmentä
jonkun nauhan tahi nenäliinan ostamiseen, eikä Andráksella, tuon
rikkaan maanviljelijän pojalla, ollut kuparikolikkoakaan taskussaan.
»En», vastasi hän hieman surullisesti.
»Mustalaiset saavat tarpeeksi rahaa meiltä muilta», sanoi eräs

toinen ystävällisesti, »joten ei haittaa, vaikka et annakaan heille
mitään».
»Miksi en minä sitten voisi antaa heille mitään?» kysyi András
tuimasti. »Jos haluan kuunnella noiden mustalaisten soittoa, annan
yhtä paljon kuin tekin, mutta minähän sanoin jo, etten tule.
Kenenkään ei tarvitse tulla utelemaan syitäni».
»Eihän sinulta kukaan kyselekään, András», sanoi muudan

paimen kohauttaen hartioitaan toisten poistuessa nauraen.
»Mutta minä kysyn sinulta, miksi tukkasi on musta ja viiksesi

lyhyet. Ja ellet voi sanoa minulle, miksi häpeämätön kielesi sattuu
olemaan punainen, annan…»
Tässä maassa, missä aurinko on kuuma ja luonteet tuliset,

aiheutuu joskus riita viattomimmastakin ilveilystä. Kömpelösti
lausuttu ja väärinkäsitetty leikkipuhe tahi varomattomasti tokaistu
sana voivat nostaa kuumat tunteet pinnalle kuin kuplat
samppanjalasissa, veitset vedetään esille, silmät liekehtivät ja huulet
puristetaan lujasti yhteen, ja usein vaikeat haavat tahi joskus nopea
ja surullinen kuolema ovat elämänaikuisten toverien viisi minuuttia
kestäneen riidan tulokset.
András kalpeni raivosta ja hänen silmänsä katselivat kaikille

suunnille uhmaavasti kuin hän olisi ollut valmis taistelemaan kaikkia
kylän asukkaita vastaan yhtäaikaa, jos he vain olisivat uskaltaneet
pilkata häntä. Tajuttuaan toisella kädellään suureen
kääntöpääveitseensä laski hän toisen raskaasti uskaliaan ivailijan
olalle pakottaen tämän kääntymään päin häntä, jota mies oli
uskaltanut loukata.
»Hei, hei, mitä näenkään? Lapseni, ette saa saastuttaa Jumalan

lepopäivää riidoillanne. Keményn András, pistä veitsi jälleen
taskuusi, sillä äitisi — ah, hän on todellakin pyhimys — odottaa sinua
tienristeyksessä. Menenkö kertomaan hänelle, että jätin hänen
ainoan poikansa tänne veitsi kädessä heilumaan, vaikka tuo sama
poika puoli tuntia sitten lupasi antaa anteeksi kaikille, saadakseen
itsekin anteeksi? Anna nyt vain minulle tuo veitsesi äläkä katsele
minuun niin vihaisesti. Olen vain heikko vanhus, jonka kanssa ei
kannata riidellä».
Tämän sanoi vanha hyvä pappi, joka luettuaan messunsa oli

menossa kotiaan syömään päivällistään kantaen nukkavierua,
vanhaa ja risaista viittaansa korkealla laihojen sääriensä ympärillä,
ettei se tahrautuisi likaan. Hän tarttui hyvin ystävällisesti Andráksen
ranteeseen ja nuorukainen pudotti veitsen maahan.
Sitten, sanomatta sanaakaan, kääntyi poika ja pakeni Kisfaluun

päin, tienristeykseen, jossa hänen äitinsä odotti häntä.
Tämän tapauksen jälkeen lakkasi hänkin käymästä kirkossa, kuten

hänen isänsä oli tehnyt. Hän halusi karttaa tuota ivallista naurua ja
ystävällistä myötätuntoa, jotka yhtä paljon kumpikin pistivät ja
haavoittivat hänen ylpeyttään. Intohimoisin hartauksin kohdisti hän
tunteellisen luonteensa tukahdutetut tunteet äitiinsä, joka suhtautui
kovaan kohtaloonsa niin esimerkillisin kärsivällisyyksin.
Työskenneltyään joskus pelloilla ja pihalla niin kovasti, että hän oli
melkein puolikuollut väsymyksestä, ei hän kumminkaan milloinkaan
ollut niin lopussa, ettei hän olisi jaksanut auttaa äitiään. Hänen
puolestaan oli hän valmis pesemään ja keittämään, kehräämään ja
kutomaan suodakseen itselleen sen ilon, että rakastettu äiti sai
levätä rauhallisesti tunnin lepotuolissaan.
Nämä kaksi, äiti ja poika, olivat toisilleen kaikki kaikessa. Heidän

ylpeytensä oli karkoittanut heidät heidän pienestä maailmastaan
tänne kylään ja pelloille. Talon isäntä, tuo tunnoton aviopuoliso ja isä,

PDF International Review of Cell and Molecular Biology 1St Edition Jeon Ebook Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

PDF International Review of Cell and Molecular Biology 1St Edition Jeon Ebook Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

International Review of Cell and

Molecular Biology 1st Edition Jeon

International Review of Cell and Molecular Biology 1st

International Review of Cell and Molecular Biology 1st

International Review of Cell and Molecular Biology

International Review of Cell and Molecular Biology 1st

International Review of Cell and Molecular Biology 327

International Review of Cell and Molecular Biology

International Review of Cell and Molecular Biology

International Review of Cell and Molecular Biology

Editorial Advisory Board

AMSTERDAM • BOSTON • HEIDELBERG • LONDON

For information on all Academic Press publications

Helen Nilsson Sköld

International Review of Cell and Molecular Biology, Volume 321

to the physiologic and pathophysiologic significances in modifying the contractility of

The contractile machinery of striated muscles (represented by skeletal

multiple alternative splice forms, the developmental regulation of isoform

2. MOLECULAR STRUCTURE OF TROPONIN T

TnT is a 30–35-kDa protein. The sizes of vertebrate TnT with

junction of tropomyosins in the actin thin filament (Heeley et al., 1987).

involving a large content of α-helix interactions (Pearlstone et al., 1976,

Tropomyosin-binding site 1 Tropomyosin-binding site 2

3. EVOLUTION OF TROPONIN T ISOFORM GENES

Three homologous genes have evolved in mammalian and avian species

(TNNT1), and fast skeletal muscle (TNNT3) (Breitbart and Nadal-Ginard,

fTnT cTnT sTnT

and slow–cardiac TnC (Parmacek and Leiden, 1989). The undifferentiated

Alternative RNA splicing generates multiple protein splice forms from

cardiomyopathies. In turkey hearts, abnormal skipping of exon 8 in cardiac

Tropomyosin-binding site 1 Tropomyosin-binding site 2 Tnl-binding site

The expression of TnT isoform genes in embryonic striated muscles

Table 1 Modifications and regulations of the N-terminal variable region of TnT

Exons of TnT genes, which are alternatively spliced under physiologic

neonatal hearts express embryonic cardiac TnTwith the inclusion of a 9 or 10

The developmentally regulated alternative N-terminal coding exons of

Posttranslational modification of proteins provides rapid functional

6.2 Restrictive Proteolysis

In contrast, a restrictive proteolysis of cardiac TnT has been identified as a

7. CONCLUSION AND PERSPECTIVES

A central player in the thin filament Ca2+ regulatory system of striated

Rosenstein kalpeni hirveästi. Luultavasti ei hän ollut sydämessään

Iloista puhetta ja äänekästä naurua kuului keittiöstä, jossa

»Kuulkaa, Panna, Mariska, Zsuzsi ja kaikki muutkin! Tuokaa tänne

Nauraen kuollakseen ja huutaen ilosta oli pari voimakasta

»Onpa se komea!» sanoi Bideskuty. Tytöt taputtivat iloisesti

»Nyt se alkaa, vanha saapas, ja takaan, ettet vielä milloinkaan ole

Sillä aikaa oli Benko leikannut pari suurta viipaletta paistista, ja

Bideskutin keittiössä ei oltu ennen milloinkaan niin kovasti

Vihdoin olivat kaikki sitä mieltä, että juutalainen oli jo syönyt

Bideskuty ajatteli nähtävästi, että juutalainen oli jo korvannut

Bideskuty’n vanha päärakennus, jossa Bideskutit olivat asuneet

Vierashuoneet olivat nelikulmion sivustoissa ja niiden ovet

Juutalainen Rosenstein seisoi ainakin viisi minuuttia portilla

Kääntäen selkänsä suurille porteille läksi juutalainen Rosenstein

Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan levisi Heven maakunta,

Kaikkialla ympäristössä oli hiljaista ja rauhallista, lukuunottamatta

Rosensteiniä ei näyttänyt ollenkaan väsyttävän. Hän sai kävellä

Vuosisatoja kestäneen ivailun aiheuttama epäluulo mielessään

Rosenstein uskalsi koputtaa pöytään muutamia kertoja, mutta kun

»En, en milloinkaan maailmassa, enkä vaivaisi teitä ollenkaan,

Keittiö näytti paljon viileämmältä kuin piha, sillä paksun olkikaton

Huokaisten poistui juutalainen ovelta ja sen toisella puolella