Human Rights, Disability, and

Capabilities 1st Edition Christopher A.

Riddle (Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/human-rights-disability-and-capabilities-1st-edition-ch
ristopher-a-riddle-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Disability, Health and Human Development 1st Edition

Sophie Mitra (Auth.)

https://textbookfull.com/product/disability-health-and-human-
development-1st-edition-sophie-mitra-auth/

What is a human? : what the answers mean for human

rights 1st Edition Evans

https://textbookfull.com/product/what-is-a-human-what-the-
answers-mean-for-human-rights-1st-edition-evans/

Human Rights On Trial A Genealogy Of The Critique Of

Human Rights Justine Lacroix Jean Yves Pranchère

https://textbookfull.com/product/human-rights-on-trial-a-
genealogy-of-the-critique-of-human-rights-justine-lacroix-jean-
yves-pranchere/
The American Convention on Human Rights : essential
rights 1st Edition Antkowiak

https://textbookfull.com/product/the-american-convention-on-
human-rights-essential-rights-1st-edition-antkowiak/

The European Convention on Human Rights : a commentary

1st Edition William A. Schabas

https://textbookfull.com/product/the-european-convention-on-
human-rights-a-commentary-1st-edition-william-a-schabas/

Torture Psychoanalysis and Human Rights 1st Edition

Monica Luci

https://textbookfull.com/product/torture-psychoanalysis-and-
human-rights-1st-edition-monica-luci/

Justifying Ethics Human Rights And Human Nature Jan

Górecki

https://textbookfull.com/product/justifying-ethics-human-rights-
and-human-nature-jan-gorecki/

Taiwan and International Human Rights A Story of

Transformation Jerome A. Cohen

https://textbookfull.com/product/taiwan-and-international-human-
rights-a-story-of-transformation-jerome-a-cohen/
Human Rights, Disability,
and Capabilities
 Christopher A. Riddle

Human Rights,
Disability,
and Capabilities
Christopher A. Riddle
Utica College
Utica, New York, USA

ISBN 978-1-137-59992-6 ISBN 978-1-137-59993-3 (eBook)

DOI 10.1057/978-1-137-59993-3
Library of Congress Control Number: 2016955698

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2017

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.

Cover illustration: Abstract Bricks and Shadows © Stephen Bonk/Fotolia.co.uk

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Nature America Inc.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY 10004, U.S.A.
For Marissa, without whom I would forget to not take things so seriously
all the time. You never fail to make me laugh, and you’re always
willing to share a pizza at midnight.
 ACKNOWLEDGMENTS

This book began as a series of lectures presented at the University of

Siegen in January of 2015. The first debt of gratitude I owe is thus to
the organizers of the symposium and attendees at a workshop I attended
while there: John Stewart-Gordon, John-Philippe Cobbaut, Jerome
Bickenbach, Johann-Christian Põder, and Petr Frantik.
The material on the special importance of health and disability was the
subject of presentations at the University of Quebec at Montreal and
Hokkaida University in Japan.
The material on defining disability was presented to audiences at AERA
in San Francisco and at Concordia University in Montreal.
I know I have not answered all of their questions and concerns but I
sincerely appreciate the care and attention of everyone who took the time
to offer their insights and expertise into my work.
Joshua Turner provided excellent research assistance for which I am
grateful.
As always, I am grateful to my family who has vetted most of my ideas in
many different, and not always academic, ways. Joya and Marissa make
every day interesting and amazing. It is to Marissa that this book is
dedicated.
Earlier versions of the material have appeared in print as follows:

Disability and Justice: The Capabilities Approach in Practice by Christopher

A. Riddle Copyright © 2014. Used by permission of Rowman & Littlefield
Publishing Group. All rights reserved.

vii
viii ACKNOWLEDGMENTS

Riddle, C. A. “Natural Diversity and Justice for People with Disabilities.” In

Disability and the Good Human Life, edited by Jerome Bickenbach, Franziska
Felder, and Barbara Schmitz, 271–299. Cambridge: Cambridge University
Press, 2014. © Cambridge University Press 2014. Reprinted with permission.

Medicine, Healthcare, and Philosophy, “Defining Disability: Metaphysical

Not Political,” 16 no. 3, 2013, 377–384, Christopher A. Riddle (original
copyright notice as given in the publication in which the material was
originally published). With permission of Springer.

Topoi, “Well-Being and the Capability of Health,” 32 no. 2, 2013, 153–160,

Christopher A. Riddle (original copyright notice as given in the publication in
which the material was originally published). With permission of Springer.

Christopher A. Riddle, “The Ontology of Impairment: Rethinking How

We Define Disability,” in Emerging Perspectives on Disability Studies, 2013,
Palgrave Macmillan. Reproduced with permission of Palgrave Macmillan.
 CONTENTS

1 Introduction 1

2 Declarations, Covenants, and Constitutions 5

3 Disability and Health 11

4 The Special Moral Importance of Health 31

5 Human Rights and Capabilities 47

6 Conclusion 65

Bibliography 67

Index 71

ix
 CHAPTER 1

Introduction

Abstract In this chapter I set out to express the urgency associated with a
project designed to ensure the upholding of a human right to health by
promoting justice for people with disabilities. An emphasis is placed on
how ubiquitous disability is in our world and how damaging the effects of
disabling barriers can be on individuals’ lives. The goal of this chapter is to
briefly outline how I proceed through the remainder of the book.

Keywords Disability
Justice
Human rights

More than one billion people in the world are said to be living with a
disability. Approximately 13.5 % of our population is disabled, and nearly
200 million of these people experience difficulty in functioning.1 This
statistic fails to take into account the large number of people living with
disabilities who refuse to disclose the presence of impairment out of fear of
stigmatization or worse, blatant discrimination. If this number appears
startling, consider that the prevalence of disability is on the rise and thus,
this number is only likely to grow in the near future. Our population is
aging, and as such, more people will become disabled.2 When paired with
increasing rates of economic inequality, ill health and disability are bound
to appear more frequently. Inspired by Engels’s early observations of the
working conditions of the people of England, I have previously argued
that “education, income, and a wide variety of other factors contribute

© The Author(s) 2017 1

C.A. Riddle, Human Rights, Disability, and Capabilities,
DOI 10.1057/978-1-137-59993-3_1
2 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

to the overall bodily health of an individual.”3 When we acknowledge

both how many people in society are forced to live in destitution, as well as
the social determinants of health, there is good reason for great concern.
These observations and the resulting concern sit at the heart of this book.
I argue that the widespread presence of disabling barriers and poor living
conditions resulting in bad health are not simply concerns of justice. Surely
the economic inequalities that result in disability or stem from its presence
are issues of justice. That said, I take these and other similar injustices to be
special cases of justice. I take the high levels of untreated impairment and
the disabling barriers present in society to constitution a special kind of
inequality: a violation of human rights. I argue that when conceptualized
properly, we ought to regard the presence of disabling barriers as a human
rights issue, to be addressed with all the seriousness that accompanies more
common and less contested human rights violations.
Part of the aim of this book is to produce an account of human rights
that is rich enough to capture the need expressed by those living with
disabilities, while also rooting a claim to human rights within a much wider
concern for justice. Thus, more broadly, I aim to defend the capabilities
approach to justice as being an ideal answer to Economist Amartya Sen’s
compelling question: “Equality of what?”4 While I have previously been
critical of this understanding of justice, I nonetheless remain convinced
that it is the strongest conceptualization offered.5 I suggest that any
adequate conception of justice must be capable of acknowledging that a
subset of justice-based rights exist, and must be rooted in principles that
defend the prioritization and defense of these human rights.
I set out to achieve this end in the following manner. In the second
chapter, “Declarations, Covenants, and Constitutions,” I examine the
historical basis for considering disability a human rights issue. I explore
the development of legislation designed to promote and protect the rights
of people with disabilities.
In “Health and Disability,” I defend two relatively contentious claims.
First, that disability is best viewed as an interaction between impairment
and disabling barriers. Second, that when properly conceptualized, dis-
ability and health can be regarded similarly. I suggest that disability ought
to be regarded as a decrement in health.
In the next chapter, “The Special Moral Importance of Health,”
I advance the claim that ill health or the presence of disabling barriers
should be of special concern. I suggest that ill health results in disadvantage
that differs not only in degree, but in type, from other injustices. In short,
 1 INTRODUCTION 3

I claim that ill health and disability ought to be regarded as especially

troubling for those concerned with justice for people with disabilities.
Extending this claim further, “Human Rights and Capabilities,”
defends the assertion that human rights are a subset of justice-based con-
cerns. More pointedly, I claim that because ill health and disability are of
special moral importance for justice, and because human rights are espe-
cially important justice-based rights, ill health and disability are properly
regarded as human rights. I then defend the claim that the capabilities
approach to justice is the best conceptualization of equality and justice to
support this conclusion because at its foundation, it supports that disability
is a human rights issue, and because it is compatible, in some variations,
with acknowledging that health and disability are of special moral
importance.

NOTES
1. World Health Organization, World Report on Disability (Geneva: World
Health Organization, 2011), xi. (World Health Organization 2011)
2. Ibid. (World Health Organization 2011)
3. Christopher A. Riddle, “Ranking Capabilities,” in Discussing Capabilities,
Emotions and Values: A Cross-Cultural Perspective, ed. Koji Nakatogawa,
Lydia de Tienda, Yousuke Mitsuke, and Yohei Fukayama (Sapporo, Japan:
Keyword, 2015), 113. (Riddle 2015)
4. Amartya Sen, “Equality of What?,” in Equal Freedom: Selected Tanner Lectures
on Human Values, ed. S. Darwall (Ann Arbor: University of Michigan Press,
1995). (Sen 1995)
5. While other publications of mine have expressed this critical attitude, most
of these arguments can be found in Christopher A. Riddle, Disability and
Justice: The Capabilities Approach in Practice (Lexington: Lexington
Books/Rowman & Littlefield, 2014). (Riddle 2014)
 CHAPTER 2

Declarations, Covenants, and Constitutions

Abstract In this chapter I trace how the concept of health and the
experience of disability have been conceptualized and supported through
international legislation and policy. I examine the origins of disability
rights by exploring precisely how the International Bill of Rights helped
people with disabilities. I then extend this examination to look at indivi-
dual instruments such as the Declaration on the Rights of Disabled
Persons to the Convention on the Rights of Persons with Disabilities.

Keywords Law
Human rights
Disability
Universal declaration

Prior to engaging in a theoretical discussion about disability, human

rights, and justice, it is important to examine key antecedents to the
most recent incarnation of international instruments designed to promote
the rights of people with disabilities, the Convention on the Rights of
Persons with Disabilities. Preceding its establishment, a host of human
rights instruments were put forth. Some of these were designed to pro-
mote human rights more broadly.

THE INTERNATIONAL BILL OF RIGHTS

Generally, The Universal Declaration of Human Rights, the International
Covenant on Economic, Social and Cultural Rights, and The
International Covenant on Civil and Political Rights, are considered the

© The Author(s) 2017 5

C.A. Riddle, Human Rights, Disability, and Capabilities,
DOI 10.1057/978-1-137-59993-3_2
6 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

most important examples and together, comprise what is known as the

International Bill of Rights.
The Universal Declaration of Human Rights, adopted in 1948 and born
out of the suffering of the Second World War, was designed to secure universal
recognition of the things we as humans need in order to live a minimally just
life. While the idea of basic rights had been touched upon previously (most
notably perhaps was during the French Revolution, with the Declaration of
the Rights of Man (August 1789)), the Universal Declaration was the world’s
first attempt at codifying an expansive set of human rights.
By declaring that “all human beings are born free and equal in dignity
and rights,”1 it advanced at least two related claims. First, that dignity and
its maintenance play an incredibly important role in what it means to be
treated justly. Second, that the grounds typically used to exclude others
from receiving equal regard were illegitimate. More specifically, because
all human beings are said to be equal, arbitrary identifiers typically used to
justify different treatment are irrelevant—what matters for justice is being
a human being.
Article 25 mentions disability and health explicitly, stating that

Everyone has the right to a standard of living adequate for health and well-
being of himself and of his family, including food, clothing, housing and
medical care and necessary social services, and the right to security in the
event of unemployment, sickness, disability, widowhood, old age or other
lack of livelihood in circumstances beyond his control.2

Here the social determinants of health are recognized, and the negative
social and economic implications of disability are acknowledged. While
more progressive interpretations take the notion of security employed in
Article 25 to be quite broad and inclusive, the Universal Declaration still
“falls short of the expansive right to health set out by the WHO: it calls for
a standard of living ‘adequate’ for health, rather than the ‘highest attain-
able standard of health.’”3
In light of this and other shortcomings, The International Covenant on
Economic, Social and Cultural Rights, adopted in 1966 and enforced in
1976, elaborated upon those rights set out in the Universal Declaration
and sought to strengthen and defend a more robust conception of human
rights. More specifically for present purposes, Article 12 states that all
should have the highest attainable standard of physical and mental health,
including “the prevention, treatment and control of epidemic, endemic,
 2 DECLARATIONS, COVENANTS, AND CONSTITUTIONS 7

occupational and other diseases.”4 This change recognized the importance

of health and attempted to ensure not only a minimal level was met, but
instead, that the highest standard attainable was reached.
More broadly, Article 15 acknowledges the importance of social inclu-
sion and the social basis of respect by declaring that everyone should enjoy
the right to partake in cultural life.
The International Covenant on Civil and Political Rights adopted in
1966 and enacted in 1976 discusses the right to life and not being
arbitrarily deprived of it. This of course, relates back to my previous
discussion concerning morally arbitrary identifiers such as disability
being used to exclude segments of the population from securing rights
under justice-based claims.
Interestingly, neither these instruments nor the European or American
Conventions on human rights5 address disability in a direct and thorough
manner.

EXPLICIT RECOGNITION OF PEOPLE WITH DISABILITIES

Other instruments still, were designed to focus solely on the rights of the
disabled. Working chronologically, in 1971, the Declaration on the Rights
of Mentally Retarded Persons established that persons with disabilities
should be guaranteed the same rights as all other human beings.6
Because of the lack of clarity on issues of this kind in the International
Bill of Rights, this instrument was especially important.
In 1975 the Declaration on the Rights of Disabled Persons not only
reinforced the commitments and principles established in earlier United
Nations instruments, but expanded the scope of the Declaration on the
Rights of Mentally Retarded Persons by protecting all people with
disabilities—not just those with intellectual impairments—from discrimina-
tion on any basis. It noted that the rights laid out in the Declaration on the
Rights of Mentally Retarded Persons ought to be applied to any possible
limitation and not just those with intellectual disabilities.
In 1982, at the conclusion of the International Year of Disabled
Persons, the World Programme of Action concerning Disabled Persons
was adopted. Like instruments before it, it reiterated the equality rights of
all human beings and acknowledged that health and social services for
people with intellectual impairments were especially capricious, thus war-
ranting greater attention.
8 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

Similarly, in 1991, The Principles for the Protection of Persons with

Mental Illness and the Improvement of Mental Health Care were adopted
by the United Nations General Assembly. Adopted after years of delibera-
tions on the rights of persons admitted to, or detained in, mental health
institutions, these twenty-five principles range from general in guidance,
like fundamental freedoms and basic rights, to particular, like admission
principles and other procedural safeguards.
Finally, in 1993, the United Nations Standard Rules on the Equalization
of Opportunities for Persons with Disabilities was created. This instrument
spells out obligations of justice more clearly, focusing on three main clusters
of rights and responsibilities. Focusing on opportunities as a currency of
justice, twenty-two rules were created to specify preconditions for equal
participation, targets for that participation, and finally, implementation
measures.7
All of the preceding instruments outlined above were taken into con-
sideration by the United Nations Committee on the Rights of Persons
with Disabilities when establishing the 2006 Convention on the Rights of
Persons with Disabilities. In it, people with disabilities are guaranteed
rights to education, access to justice, and importantly, a right to health.
The following eight guiding principles underlie the Convention and its
goals:

1. Respect for inherent dignity, individual autonomy including the

freedom to make one’s own choices, and independence of persons;
2. Non-discrimination;
3. Full and effective participation and inclusion in society;
4. Respect for difference and acceptance of persons with disabilities as
part of human diversity and humanity;
5. Equality of opportunity;
6. Accessibility;
7. Equality between men and women;
8. Respect for the evolving capacities of children with disabilities and
respect for the right of children with disabilities to preserve their
identities.8

Its aim can be summarized as one designed “to promote, protect and
ensure the full and equal enjoyment of all human rights and fundamental
freedoms by all persons with disabilities, and to promote respect for their
 2 DECLARATIONS, COVENANTS, AND CONSTITUTIONS 9

inherent dignity.”9 Again, we can see that the notion of dignity appears to
be of primary significance, as it was in the Universal Declaration.
In summary, these declarations, covenants, and constitutions represent
a rich history of attempting to promote the rights of people with disabil-
ities. Of course, some aspects of these instruments require refining, but
nonetheless, the access to health care and health more generally, as well as
a life free from impairment and disabling barriers, has a long record in
human rights discourses.

NOTES
1. United Nations, Universal Declaration of Human Rights (1948). (United
Nations 1948)
2. Ibid. (United Nations 1948)
3. Jonathon Wolff, The Human Right to Health (New York: W. W. Norton &
Company, Inc., 2012), 6. (Wolff 2012)
4. United Nations, International Covenant on Economic, Social and Cultural
Rights (1996). (United Nations 1966)
5. For more on these see Council of Europe, European Convention for the
Protection of Human Rights and Fundamental Freedoms (1950) (Council of
Europe 1950); and Organization of American States, American Convention
on Human Rights (1978). (Organization of American States 1978)
6. United Nations, Declaration on the Rights of Mentally Retarded Persons
(1971). (United Nations 1971)
7. Interestingly, Lesley Jacobs’s discussion of equal opportunities can be mir-
ror onto this framework quite closely. In Lesley Jacobs, Pursing Equal
Opportunities (Cambridge: Cambridge University Press, 2004) (Jacobs
2004), he discusses background fairness, stakes fairness, and procedural
fairness.
8. United Nations, Convention on the Rights of Persons with Disabilities (2006).
(United Nations 2006)
9. Ibid. (United Nations 2006)
 CHAPTER 3

Disability and Health

Abstract In this chapter I explore two main concepts. First, I ask how, if
at all, health differs from disability. I argue that health and disability, when
properly regarded, can be viewed similarly and that people with disabilities
are rightly regarded as having a decrement in health. Second, I ask
precisely what it is that we mean when we talk about disability. I explore
the origins of the social model of disability and argue that while not
without political usefulness, it is an incorrect way of viewing disability.
Instead, I suggest that the interactional model of disability is a more
accurate conceptualization of the experience of disability.

Keywords Disability
Health
Social model
Medical model

Interactional model
WHO

Like the ever-evolving human rights instruments outlined above, defini-

tions of disability are constantly in flux, responding to, and pushing
forward, political demands, principles, and goals. That said, relatively
recent discussions surrounding the conceptualizing of disability has
resulted in a stalemate between British Sociologists and Philosophers.
While many activists and theorists in the UK argue that the British ‘social
model’ is the only effective means of understanding and advocating on
behalf of people with disabilities,1 many Bioethicists and Philosophers
have embraced an ‘interactional approach’ to disability.

© The Author(s) 2017 11

C.A. Riddle, Human Rights, Disability, and Capabilities,
DOI 10.1057/978-1-137-59993-3_3
12 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

I believe others before me have successfully demonstrated that the

benefits once stemming from the British social model are now outweighed
by its burdens. Therefore, instead of offering another critique of the social
model, I endeavor to show that the criticisms launched against the inter-
actional model by social model theorists are ineffective by their very
design.
I will begin by outlining precisely what is at stake here—what each of
these so-called models represent. Second, I will introduce some general
remarks in favor of the interactional model, and will restate what I view to
be one of the most convincing and thorough refutations of the social
model of disability. I will then characterize the nature of this debate
further to demonstrate why the criticisms from British social model the-
orists ought not to be viewed as damning. More pointedly, instead of
attempting to provide another critique of the social model, I think it is
better to characterize the debate in a new light to demonstrate why social
model theorists have offered no standing criticisms of the so-called inter-
action model of disability.

WHAT IS THE RELATIONSHIP BETWEEN HEALTH AND DISABILITY?

Prior to examining the proper conceptualization of disability, I take it to
be important to examine the relationship between health and disability. As
we have seen, health as a notion is much more imbedded in human rights
literature than disability. Here I begin by exploring the claim that dis-
ability and poor health are often aligned. Until this point I have been
talking about health and disability interchangeably.
Jerome Bickenbach has highlighted the fact that “[o]ften advocates for
persons with disabilities are resistant to what might appear to be the banal
truism that, at the bottom, disability is a decrement in health.”2 To this
claim, he suggests, “it is somewhat of a mystery why anyone with an
impairment would ever deny, or feel uncomfortable being told, that
their impairment is a health problem.”3 He continues, [s]urely, people
with disabilities are unhealthy, by virtue of their impairments and to the
degree according to the severity of those impairments.”4 He questions:
“How could it be otherwise?”5
As I have been using disability and health almost interchangeably thus
far, it is perhaps no surprise that I tend to be, while not wholly, largely
sympathetic to this perspective. When discussing human rights, it is
important to highlight if disability is a problem or not.
 3 DISABILITY AND HEALTH 13

Bickenbach takes this distinction seriously and argues, employing a

stripped down Boorsean view of health as well as the WHO’s 2001 ICF,
that a conception of health should be formulated around three points:

1. that health is a separate concept from well-being, however much we

value health, both intrinsically and instrumentally;
2. that health is comprised of states of functioning of the human body
and mind, so that to measure health is essentially to measure body
and mind functions;
3. that health is an attribute of an individual person, although aggre-
gatable to populations of individuals.6

He suggests that “health is not merely the absence of disease and

injury but is bodily and mental functioning at a threshold level.”7 In
other words, he views health to be optimal or normal functioning. And,
“[i]nasmuch as, by definition, an impairment is sub-optimal function-
ing, it is a decrement in health. It is therefore conceptually impossible
that a person could have a disability and be ‘perfectly healthy’”.8
That said, perhaps unsurprisingly, there are dissenting perspectives. I
take the most interesting of which to be Tom Shakespeare’s. While con-
ceding that “the majority of disabled people have health needs,” he
maintains the position that “a person can be simultaneously disabled and
healthy.”9
He does not defend his position by treading familiar territory and
suggesting that there is a difference between impairment and illness how-
ever. Instead, Shakespeare focuses on the trouble associated with concep-
tions of health focusing on species typical functioning. He offers the
example of an individual with congenital missing limbs. He argues that
“[i]f someone never has any symptoms, never needs to consult a doctor or
therapist because of their condition, and can enjoy normal functioning as a
result of an assistive device or prosthetic, then it is hard to concur with
Bickenbach’s insistence that they be conceptualized as unhealthy.”10
Indeed, it is possible that a prosthetic in the above case might extend
functioning beyond species typical ranges and result in advantage, rather
than disadvantage (i.e. Oscar Pistorius). It seems as if Shakespeare
acknowledges this point when he states “[t]he Paralympic athlete, in
peak condition, fit and free of any viruses or pressure sores or other
aches and pains must surely be regarded as being healthy, notwithstanding
her spinal cord injury.”11
14 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

I take the thrust of his criticism of Bickenbach to be focused on the

conceptual difficulties associated with saying all disabled people are
unhealthy. This concern is at least two fold. First, he states that one
“can be paraplegic and fit, or paraplegic and overweight and unfit.”12
Surely he claims, we wish to describe the fit person as being more
healthy than the unfit person. He asks: “[i]f a disabled person is already
unhealthy, by definition, what motivation would she have to try to
improve her health?”13 He continues, “[e]ven if she has a good diet,
and takes regular exercise, and avoids health risks by not smoking or
drinking to [excess], she would remain, according to Bickenbach,
unhealthy.”14
His concern is that disabled people might develop what he calls, “a
sense of fatalism” about their own health.15 In other words, if one is
necessarily deemed unhealthy, why would they bother to live a healthy
lifestyle only to continue to be labeled unhealthy.
Surely this point ought not to be of great concern however. Clearly one
can parse what aspects of health affect aspects of well-being. Simply
because one might be ‘locked’ into a particular health-state in one aspect
of functioning or flourishing does not imply that there is not good reason
to do one’s best to achieve the highest possible health-state in other
aspects associated with well-being. Indeed, it might prompt the exact
opposite effect: the motivation to embrace a healthy lifestyle in all avenues
possible in light of one’s impairment, to minimize how negatively one is
impacted by their overall level of health—that is, while my health is
brought down by state x, I can enhance my probability of flourishing by
doing what I can to promote state y, and z.
Second, Shakespeare states that it “makes no logical sense to ask a
research question such as ‘How many disabled people have HIV/AIDS?’
because all people with HIV/AIDS are already disabled. There is no
separate groups of ‘disabled people’ and ‘people with HIV/AIDS’, the
latter is subsumed by the former.”16 I fear this criticism is also overstated
however.
Surely we can modify the wording of Shakespeare’s question in a
relatively straightforward manner. If we instead asked ‘How many people
are disabled by HIV/AIDS?’ the question can answer an important
inquiry and provide us with valuable information. But perhaps this ques-
tion skirts the aim of the original question too much.
If we asked ‘How many athletes are triathletes?’, surely this question has
value. We do not assume that because all triathletes are athletes, and
 3 DISABILITY AND HEALTH 15

because the former subsumes the latter, that we cannot gain valuable
information from research designed around such a question.
But if we return to the original research question posed by Shakespeare,
we can see that it has value because people can be disabled in a multitude
of ways that impact daily functioning. Simply because an individual iden-
tifies as disabled in manner x does not preclude that individual from
experiencing disability y, or z. Simply because an individual with HIV/
AIDS might be consider disabled according to Bickenbach does not
prevent us from parsing states of ill health or other disabilities so that we
can meaningfully examine the experiences of all people with disabilities.
Under Bickenbach’s conception of disability and health, and as
Shakespeare highlights, all people with HIV/AIDS are considered dis-
abled. However, many meaningful questions concerning how many peo-
ple with disabilities are disabled by HIV/AIDS, and how many people
with HIV/AIDS experience additional, unrelated disabilities, remain to be
answered.

WHAT ARE THE “MODELS” OF DISABILITY?

Let me continue by clarifying precisely what it is that I am referring to
when I use the phrases “social model,” “British social model,” or any
other immediately obviously variants I may use interchangeably. The
understanding of disability that emerges from such a model can I think,
rightly be seen as originating from a push away from medicalized under-
standings (or “medical model” ways of thinking) of what it means when
we talk about disability. More specifically, social model theorists reject the
idea that we can define disability as some sort of medically observable
deviation from biomedical norms. These deviations from the norm can,
according to medical model theorists, be attributed to disease, trauma, or
other health-related conditions.17 We can hash out these differences
between the social model and the medical model further by examining
what it is that each model would endorse by way of intervention to undo
any hardships resulting from disability. The medical model, of course,
treats any functional limitations that arise from the experience of disability
as a medical phenomenon, treatable by medical or technological means
and perhaps even preventable through biological engineering or screen-
ing. This model is also sometimes referred to as an individual pathological
model due to its focus on the inability of individuals.18
16 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

Conversely, the social model adopts a more social pathological

approach and sees preventative measures associated with the ill-effects
of disability as originating in the elimination of social, geographical,
political, and legal barriers. A social model views disabling effects as
resulting from social organization, and not as residing in individuals.
Take what I view to be a paradigmatic quote from Oliver to summarize
this position. He states:

It is not individual limitations, of whatever kind, which are the cause of the
problem, but society’s failure to provide appropriate services and adequately
ensure the needs of disabled people are fully taken into account in its social
organization.19

In fact, the social model makes a distinction between impairment and

disability, suggesting that impairment can be defined in individual and
biological terms, while disability instead, ought to be defined as a social
creation.20 According to social model theorists, disability is what makes
impairment a problem. The guiding belief here is that the social barriers
and oppression resulting from these barriers are what constitute disability.
In other words, impairment is not a problem, it is the way difference and
impairment manifest themselves in our social institutions that results in a
problem.21 Social model theorists have tended to rely upon this dichot-
omous way of characterizing debates associated with the definition of
disability. Interactionists insist that this binary is one that no longer exists
in any important way.
Interaction model theorists, instead, believe that we require a different
understanding of disability than what this dichotomy can offer us. Instead,
disability ought to be regarded as a complex interaction between the traits
inherent to a person (or one’s impairment), and how these traits manifest
themselves in the environment they find themselves in (the disabling facts of
one’s impairment). Shakespeare sums up this position eloquently when he
says “there can be no impairment without society, nor disability without
impairment.”22 After all, without having an impairment, if we rely upon the
characterization of impairment given to us by social model theorists, it is
impossible to experience disabling barriers. Shakespeare states, and rightly I
think, that while impairments may not be a sufficient cause of the hardships
or difficulties people with disabilities must endure, impairments appear to
be necessary.23 If there is no relationship of this sort between impairment
and disability, then disability becomes a vacuous, all-encompassing term,
 3 DISABILITY AND HEALTH 17

including any and all forms of social oppression.24 The thought here is that
“even in the most accessible world, there will always be residual disadvantage
attached to many impairments.”25
It is important to note that there is a causality present between impair-
ment and disability for interactional theorists that is not present for social
theorists. I will reexamine this topic in greater depth later, when I intro-
duce the work of Simo Vehmas, who I think provides an outstanding
argument against social model theorists.
Putting this issue aside temporarily, this so-called interactional
model has been presented in various forms previously, appearing as
both philosophical arguments, such as those made by Shakespeare,
Vehmas, and Bickenbach, and policies or classificatory instruments
(the 1980 International Classification of Impairments, Disability,
and Handicaps (ICIDH) and the 2001 International Classification
of Functioning, Disability and Health (ICF)). These philosophical
positions were designed to inform our social policy, and these social
policies or classificatory instruments were designed to adequately
characterize disability to begin to redress some of the injustices cur-
rently perpetuated against people with disabilities.

WHAT DID THE SOCIAL MODEL OFFER?

I hope what proceeded was an adequate cursory glance at what under-
standings of disability are at odds here. That said, I think it is of impor-
tance to mention some redeemable features of the social model prior to
introducing some critical remarks. The social model has undeniably had
tremendous political success. It has, in some rather obvious ways,
increased the well-being of people with disabilities globally. The introduc-
tion of the social model was said to result in a paradigm shift.26
The introduction of this model was also said to not only have an
influence on welfare provision and professional practice, but on the
consciousness of disabled people as well.27 To many, this model appears
to be the linchpin upon which contemporary disability rights challenges
rely.28 This model first solidified a fractured movement by identifying a
central political strategy: barrier removal.29 If we conceptualized the
difficulties encountered by people with disabilities as resulting from
discrimination, then we could begin to take active political measures to
avoid, or rectify discriminatory practices. We saw the actions of the
disability movement influence antidiscrimination legislation focused on
18 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

human rights violations, modeled after the Americans with Disabilities

Act, and the British Equal Opportunities and Race Relations laws.30
Second, as mentioned previously, this model liberated many people
with disabilities. People were able to deflect blame for an inability to
achieve an end from themselves to social structures that disabled. People
with disabilities became empowered, and no longer did they have to feel
sorry for themselves for being defective—they did not have to change:
society had to.31 Instead of feeling at fault, people with disabilities could
feel angry. They could feel angry that society was structured in such a
manner that they were limited in ways others were not.

WHAT IS WRONG WITH THE SOCIAL MODEL?

All that said, while being a useful political tool, the social model of
disability does not accurately reflect what the experience of disability
actually is. If we are after a model to characterize the reality of the
experience of disability, the social model is not it.
Take for example, a brief remark made by Bickenbach in a paper
delivered at Harvard’s School of Public Health.32 He stated that taken
literally, the social model implies that no interventions are necessary to
provide health resources to those with disabilities. He concluded that this
was, I think rightly, unjust and undignified.33
Take for example, an individual who experiences both functional limita-
tions associated with movement and pain associated with that movement.34
We do not have to stress our imaginations much at all to arrive at a non-
fanciful example: arthritic pain. When suffering from advanced stages of
arthritis, one’s ability to function or move is impaired, in addition to one
experiencing a great deal of pain while attempting to perform those func-
tions. The social model taken literally, recommends altering social arrange-
ments to reduce the extent to which such an individual requires use of, for
example, intricate movements of the hands in day-to-day activities. It says
nothing about required medical interventions or the reallocation of health
resources associated with the amelioration of that pain. Recall, the social
model denies the causal relationship between impairment and disability. In
other words, in this example, the social model does little to rectify the
experience of pain (or welfare deficiency), while tending only to the func-
tional limitations (or resource deficiency).35
The endorsements made by social model theorists may of course, inci-
dentally do something to reduce pain. For example, if one is required to
 3 DISABILITY AND HEALTH 19

perform less intricate movements with one’s hands, surely the amount of
pain experienced would be minimized. This minimization of pain seems
inadequate however, considering the potential medical interventions at our
disposal. Would we not be promoting a greater form of well-being if we
tended to this welfare deficiency? Would we not be unjust in permitting
this kind of avoidable suffering when an individualistic or medical inter-
vention would almost surely reduce it entirely? Imagine us denying one’s
claim to medical interventions to reduce this sort of pain through a denial
of the causal relationship between impairment and disability. Imagine us
refusing to take individual initiatives to reduce pain through medication
seriously in this instance. I hope the reader is with me in thinking that such
a response would constitute a significant injustice, and thus, think the
answer to the above questions is a resounding and obvious “yes,” that we
do in fact have an obligation to intervene to provide health resources—an
obligation a social model theorist cannot account for.
Take another example of a critique, this time launched by Shakespeare.
Shakespeare suggests that to make a distinction between impairment and
disability, and to suggest that the latter is social and the former not, is
incorrect.36 He, I think, correctly argues that “what counts as impairment
is a social judgement.”37 After all, it is primarily the values within a
particular culture that determine what an impairment is. Perhaps less
importantly, attitudes of the wider society impact how many people with
impairments there are.38
Shakespeare points us to the fact that the “visibility and salience of
impairment depend on the expectations and arrangements in a particular
society.”39 He uses dyslexia as an example to further highlight his point:
dyslexia may not be a problem for an individual until society places a
demand on its citizens to be literate.40
This example shows quite clearly I think, that impairment has a social
element—that how we conceptualize impairment is, at least in part, a
cultural issue.41
This shows an “inextricable interconnection [between] impairment and
disability.”42 Perhaps most importantly, this example demonstrates that
these different factors (both social and political) are not only inextricably
linked, but that they compound each other through a complex relationship
of how the traits inherent to the individual manifest themselves socially.43
In other words, impairment has both physical and social dimensions.
Finally, I want to present a position advanced by Simo Vehmas. I think he
has most convincingly, and perhaps most recently as well, demonstrated why
20 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

the interactional position on the nature of disability ought to be regarded as

more accurate than the position advanced by social model advocates.
Vehmas responded to criticisms against Shakespeare that appeared in a
symposium in the journal Disability & Society. Here he argues that we
must make a distinction between the subjective and the objective in the
ontology of disability. He claims that “in the ontological sense, objective
and subjective are predicates of the entities in the world.”44 Objective
entities, in the ontological sense, are existent independent of any per-
ceiver.45 Conversely, if Vehmas is correct, things such as pains are sub-
jective insofar as they are dependent upon a perceiver being present to
experience it.
Vehmas invokes the imagery of a mountain and claims that mountains
are ontologically objective because if we ceased to exist, or if there was
nothing perceiving a mountain, it would nevertheless continue to exist—a
mountain’s mode of existence is independent of perception. Individuals
with Trisomy 21 (or the chromosomal disorder caused by the presence of
an extra twenty-first chromosome) are not inherently predisposed to
oppression—the extra twenty-first chromosome exists independently,
regardless of how we feel about its presence. The presence of an additional
chromosome does, however, include what Vehmas refers to as “observer-
relative features”46 as well. These observer-related features do not add any
material objects to reality, but they do, according to Vehmas, add episte-
mically objective features where the features exist relative to human
beings.
Thus, Down syndrome is caused by the chromosomal disorder invol-
ving an extra twenty-first chromosome: Trisomy 21. This is a fact or
truth that exists independently of what sort of views we hold. Here
Vehmas invokes the language of Searle to make a distinction between
brute facts and institutional facts.47 Before we can agree on any particular
institutional facts, we must of course, have brute facts. We can see why
this is necessarily so by examining any of the human institutions we
interact with every day. In order for there to be money, games, schools,
or any other human institution, there must be a physical realization of
that institution.48 In order for there to be ‘school’, there must exist the
thing where I am currently writing. More generally, Vehmas claims there
must be “some brute fact on which we can impose [a] social function.”49
This observation exposes what I think is a devastatingly untenable
position associated with the social model. As mentioned above, according
to these theorists, disability is a socially derived phenomenon, resulting
 3 DISABILITY AND HEALTH 21

from oppression against people. Vehmas highlights the fact that “[by]
definition, then, disability as a social phenomenon includes not just a mere
institutional level, but a brute level of facts as well, namely, impair-
ments.”50 Thus, social model theorists are only acknowledging part of
the phenomenon of disability. For Vehmas, the problem with social model
conceptualizations of disability is that their “foundation[s] [are] based on
the upper stairs of the ontological ladder, as it were, and that [they]
[ignore] the inevitable physical foundation of the social phenonmena.”51

WHY HAVE SOCIAL MODEL THEORISTS FAILED TO ENGAGE

IN THE DEBATE?

That all said, I think the best way of characterizing the debate thus far is as
follows. I believe the social model theorists have entered a debate they
have failed to engage in. This failure to engage is, I think, a very innocent
failure. This is to say, I do not suspect they are aware that they have
entered a debate with a different mandate than their own. The criticisms
most often launched against interactional theorists tend to revolve around
what might happen to people with disabilities if the interactional position
were regarded as being an accurate characterization of disability. Or
perhaps more succinctly, they are concerned with how people with dis-
abilities might be perceived, and how this in turn, might affect social
policy, legal decisions, the built environment, and more obviously, attitu-
dinal barriers. They are concerned that the political success the social
model has had will unravel and society will regress into the old, medical
model ways of viewing people with disabilities. This would understandably
have tremendously negative impacts on the lives of the disabled. To use
Vehmas’s words, “the horse before the disability studies carriage is often
politics, not science.”52
Take for example, Michael Oliver. He has argued that the interactional
position has “diminish[ed] [social model theorists’] past achievements.”53
He discusses numerous “realities of severe impairment”54 that Shakespeare
has ignored in advocating on behalf of an internationalist model. What
is implied here is quite vast, but I think the most obvious concern permeat-
ing this point is that by allowing a redirection of attention back toward
impairment, we risk shifting back to medicalized ways of viewing
disability, and consequently, risk reenacting the troubling treatment
of people with disabilities of the past. He says quite explicitly that by
22 HUMAN RIGHTS, DISABILITY, AND CAPABILITIES

Shakespeare endorsing an interactional approach, he is “making dangerous

comments about social and legal change.”55 Here Oliver is suggesting that
we ought to be concerned about the political and legal implications asso-
ciated with how we define disability.
For another example, let us look at the remarks made by Marcia Rioux
in the Journal of Intellectual Disability Research. She suggests that if, when
answering questions about disability, we attempt to rely on “a world of
‘disability facts’”,56 we become unconscious about the judgments we
make in doing so. In other words, in defining disability, we have to keep
in mind the political implications for, and the judgments we make about,
people with disabilities in the process. She claims,

[t]he judgements we make about the causes of disability, about the meaning
of the concept and about the factors to hold responsible for the experience
of disability have profound consequences for the directions pursued by
advocates, policy-makers, politicians and the courts.57

More pointedly still, Rioux thinks that what is important in our defining of
disability is that in that definition, we direct those she mentions (advo-
cates, policy-makers, politicians and the courts) toward the pursuit of what
is perceived by her and other social model theorists to be the correct
political mandate.
These concerns about social and legal change are not of direct interest
to interactional theorists however. This is not to say interactional theorists
are not concerned with enacting real, positive change, but rather, to
simply suggest that they realize there is an ontological question to be
tackled prior to enacting this change. I return to this point later.
Take the following example to highlight the point I am attempting to
make. Let us ask the question: ‘Who or what is Santa Claus?’58 We can
answer this question differently when attempting to achieve different
goals. Let us imagine there are only two potential mandates we might
have when answering this question. The first mandate is to promote the
happiness of children and to enjoy a festive season. Most children in
Western societies, barring religious observances that prevent a belief in
Santa Claus, will be told that Santa Claus does in fact exist, and that he
delivers presents to well-behaved children on December 24th while they
sleep. He flies in a sled lead by reindeer and enters homes through their
chimneys by touching his nose to raise and lower himself. He then places
toys, candies, and other goodies in stockings hung on a mantel and under
 3 DISABILITY AND HEALTH 23

an evergreen tree that had previously been decorated by parents and

children in a ceremonious fashion. Among many other reasons I’m sure,
parents tell their children this occurs when asked about Santa Claus
because other children will be told this, and perhaps they have been told
this, and they have fond memories from their childhood, and they wish
their children to have similar memories.
I think it is safe to say that the parents that choose to tell their children
of the existence of Santa Claus do not believe Santa Claus actually exists.
Nonetheless, what these parents actually believe about Santa Claus meta-
physically is largely irrelevant. One might even say that they are not
concerned about whether Santa Claus exists when they answer this ques-
tion. Their concern is about the immediate practical implications of them
telling their children tales of Santa. They are concerned with how those
around them will react to this ‘knowledge’.
Next, let us imagine that we are air traffic controllers, we are scheduled to
work the evening of December 24th, and we have received an anonymous
tip that an entity referred to as ‘Santa Claus’ is planning to fly through our
airspace that evening. Thus, our mandate is not to ensure the happiness of
our children during a festive season, but rather, when attempting to answer
the question, ‘who or what is Santa Claus?’, we are asking a question about
the ontology of Santa Claus. We are asking what this thing is, and if we need
to take it into account in performing our duties that evening. Our question
is not ‘how do I make my children happy this Christmas?”, but instead,
‘how do I regulate air traffic on the evening of the 24th?’, or perhaps more
specifically still, ‘what things do I have to take into account in performing
my job, and is this thing one of them?’
Unlike the parents who have little concern about what Santa actually is,
the question we are asking about Santa is more related to the metaphysics
of Santa Claus. We want to know what, if in regulating air traffic, kind of
things we have to take into account. We want to know what it is we ought
to expect in terms of flying entities, and if Santa Claus might be a concern
for us that evening. We go about answering this question by establishing
first, who or what Santa Claus is. This is because of course, many entities
will be in our airspace that evening. Birds, airplanes, precipitation, and
insects are among the things we concern ourselves with in performing our
duties. Surely not all of these things are of importance however. What we
do to determine if we ought to take a particular thing into account in
performing our duties is ask questions about the ontology of that thing.
We explore what an ‘insect’ is, and after we have answered metaphysical
Another random document with
no related content on Scribd:
 Voi, miksi ei kaikki saanut jäädä silleen? Tai miksi en minä
pelastautunut ennen murhenäytelmää? Sillä pitkä, loputon
murhenäytelmä alkoi kolme viikkoa myöhemmin, mitkä kolme viikkoa
olivat täynnä kidutusta, jollaista kukaan tuskin aavistaa tai uskoo
todeksi, jolloin morsiameni jokainen suudelma oli minusta kuin neuvo
ottamaan jalat alleni ja pakenemaan: tämä murhenäytelmä alkoi
häillä.

Nyt olen tullut kertomuksessani siihen hirvittävään tihutyöhön, joka

murskasi viattoman Tincutzan ja oman elämäni. Kelpo Mikaelini, olen
tullut mainitsemaasi luonnottomuuteen, väkivaltaisuuteen,
paheeseen, kaikkeen siihen kiroukseen, jota kaksijalkaiset eläimet
harjoittavat totunnaisuuden, käytännön ja perinnäistapojen varjolla,
myrkyttäen elämän ja kahlehtien viattomat. Sillä yhtähyvin kuin
puhdas morsiameni olin minäkin viaton sairaalloisella tavallani.

Te ette ehkä tiedä, Mikael, mistä on kysymys. Te ette tiedä meillä

olevan häissä tapana, että perheen omat ja vieläpä vieraatkin naiset
hyökkäävät nuoren avioparin makuuhuoneeseen muutama tunti
senjälkeen, kun nämä ovat vetäytyneet yksikseen, karkoittavat
heidät toiseen huoneeseen, penkovat häävuoteen, löytääkseen
sieltä epäämättömän todisteen nuoren vaimon neitseellisyydestä,
todisteen, jonka he joskus kantavat riemusaatossa viereisessä
huoneessa juhlivien kutsuvieraiden nähtäväksi. Olenpa nähnyt
enemmänkin: olen nähnyt tätä lippua kannettavan seipään nenässä
Petroista Cazassuun vievällä tiellä, mielipuolten tavoin elehtivien
naisten saattaessa tätä ilettävää voitonmerkkiä. Heidän jäljessään
tuli viulua vinguttava mustalainen, ja näin kuljetettiin
maanantaiaamun hämärässä »punaista viinaa» onnettoman
neitseen onnelliselle äidille.
 Tiedättekö, Mikael, mitään raaempaa ja inhoittavampaa? Onko
olemassa luonnottomuutta, paheellisuutta tai väkivaltaisuutta, joka
olisi epäinhimillisempää, julmempaa tai ennenkuulumattomampaa
kuin tämä ilakointi, tämä näytelmä, tämä siveetön ja häpeällinen
menettelytapa?…

Mutta minä, minä tiesin… Tiesin kaiken tämän, kun hääpäivä tuli.
Luontoni oli aina noussut näitä tympäiseviä tapoja vastaan, mutta
etenkin tänä vaarallisena aikana, jolloin aistini pettivät minut niin
surkuteltavasti, oli minulle tärkeää saada estetyksi tämä synkkä
ilveily.

»Kutsuin puheilleni isän ja tädin. Vaikka tämä inhoittava tapa

miellyttikin isää, ei hän ollut kovinkaan taipumaton, mutta täti piti
itsepintaisesti kiinni siitä, että sitä oli pidettävä kunniassa, sillä olihan
se peräisin menneiltä ajoilta ja vartioi kunniallisuutta.

Tähän asia jäi, ja eräänä kauniina sunnuntai-iltapäivänä

hääsaattue lähti kirkkoa kohti, loisteliaasti niinkuin tapa vaati, kaikki
jalkaisin, lukuunottamatta kahta ratsastajaa, jotka avasivat tietä.
Heidän jäljessään tuli mies kantaen kahta suurta moskovalaista
kynttilää kullalla kirjaillulla hopeatarjottimella, ja sitten seurasi muu
hääväki. Kirkosta tultaessa ratsastajat asettuivat etunenään,
laukaisten pistoolejaan, liehutellen ilmassa pitkiä nauhakkeita, jotka
oli sidottu heidän käsivarsiinsa, ja hypittäen hevosiaan, jotka olivat
koristetut nauhoin ja hopeahelyin. Tarjottimella oli nyt, tavan mukaan,
leipää ja suolaa. Heti näiden perässä tulin minä, pelosta ja
surkeudesta väristen, kynttilä kädessä ja Tincutza käsipuolessani.
Tincutza, onnellisena koristeissaan, jotka peittivät hänet melkein
kokonaan. Takanamme hääväki, ja kaikki tämä hukkuneena soiton
säveliin, josta huolehti kaksitoista soittoniekkaa neljällä eri
soittokoneella. Kotimatkalla naiset noutivat vettä lähteestä ja
siroittelivat sitä hääsaattueen tielle hedelmällisyyden toivotukseksi.

Tuli ilta ja minun kohtaloni hetki löi. Pöydässä oli parisenkymmentä

kutsuvierasta, sukulaiset siihen luettuna. Juhlapuheet herättivät
ylitsevuotavaa riemua, johon minunkin täytyi yhtyä ja vastata
kaskuilla pöytävieraiden tarinoihin. Viinistä lämmenneenä eräs heistä
sai mauttoman päähänpiston ryhtyä kertomaan, kuinka eräs
aviomies huomattuaan, ettei hänen nuori vaimonsa ollutkaan viaton,
oli piessyt häntä itse hääyönä, istuttanut hänet seuraavana aamuna
rattaille, selkä juhtiin päin, kasvot käännettyinä rattaiden takaosaa
kohti, missä riippui seipään päässä puhkaistu savimaljakko, ja
saattoi hänet näin juhlallisesti takaisin kauhistuneiden vanhempien
luo.

Katselin Tincutzaa: hän oli tyyni, varmana viattomuudestaan.

Mutta minä olin kauhuissani ja huusin, että se, mikä tapahtui
aviopuolisoiden kesken, ei kuulunut kenellekään.

»Saammepa pian nähdä, eikö se kuulu kenellekään!» vastasivat

jotkut läheisistä.

»Todellakin, tämä »pian» osoittautui olevan jotakin hyvin

miellyttävää, sillä kellon lyödessä kahtatoista huomasin, että
kasvoihini alkoi sataa joka suunnalta leivän sisuksesta puristettuja
pieniä pallosia, sitten leivänkappaleita ja hetkisen kuluttua
kokonaisia viipaleita.

»Mitä tämä tarkoittaa?» kysyin minä.

»Se tarkoittaa sitä, että teidän on lähdettävä täyttämään

velvollisuuttanne», vastasi kummi-täti.
 Vannon, ystäväni, etten ymmärtänyt mitään, ennenkuin kummi-
setä vei minut syrjään ja selitti, mistä velvollisuudesta oli kysymys.

Sillävälin kun hän puhui kanssani, auttoivat kummi-täti ja täti

Tincutzaa riisuutumaan meille järjestetyssä makuuhuoneessa. Sitten
he, samoinkuin isäkin, tulivat syleilemään minua, ja muitta mutkitta
avattiin ovi, minut työnnettiin sisään, ja ovi sulkeutui takanani.

»Tänä hetkenä, joka on elämäni kaikkein surullisimpia, muistan

vielä hämärästi nähneeni Tincutzan jumalaisen kauniin pään
lepäävän valkealla pieluksella, mustat suortuvat valtoimina
ympärillään, ja siinä olikin kaikki siksi iltaa: minä kaaduin
pyörtyneenä keskelle lattiaa!…

Kokonaisen vuorokauden makasin kuumehoureissa. Sairastin

kaksi viikkoa. En tiedä, mitä olin puhunut maatessani tajuttomana,
mutta tiedän, että vain harvat kävivät minua katsomassa.
Parannuttuani huomasin olevani vihollisten ympäröimänä. Appeni ja
täti vaativat minulta selitystä sen häpeän johdosta, jota olin tuottanut
heidän talolleen. Minä pelastauduin toistaiseksi teeskentelemällä
olevani noiduttu. [Rahvaan ennakkoluulo, jonka mukaan noitumalla
voidaan riistää mieheltä hänen miehuutensa.] He eivät säälineet
minua, vaan inhosivat minua entistä enemmän.

Tästä hetkestä lähtien ja kokonaista kymmenen kuukautta viha ja

ynseys ympäröivät minua joka puolelta. Minut pidettiin erossa
kaikesta; minulle ei uskottu mitään tehtäviä, rahat säilytettiin aina
lukkojen takana, ikäänkuin olisin ollut varas. Omilla varoillani en
voinut mihinkään ryhtyä — jollen tahtonut jälleen ruveta salepgdiksi
— sillä olin kuluttanut melkein kaikki rahani häälahjoihin. Ja niin alkoi
tuo hirvittävä elämä, jonka pelkkä ajatteleminen kauhistuttaa minua
vielä nytkin.
 *****

En voi kertoa kaikkea yksityiskohtaisesti, se olisi minulle liian

tuskallista…

Teljettynä tähän onnettomuuden taloon uskaltausin kadulle vain

hyvin harvoin ja ainoastaan iltaisin. Vieläpä minulta kiellettiin pääsy
myymäläänkin. Ei ketään vieraita… Ei ketään tuttavia… Ei
minkäänlaista työtä… Kaikki, mitä sanoin tai ehdotin, oli pahasta…
Pöydässä oltiin kuin kuuromykkiä… Ja minä kuljeskelin huoneesta
toiseen tohveleissa ja paitahihasillani kuin mikäkin loinen tai
kummitus tai täyshoitolainen.

Molemmat lankoni tulivat joka sunnuntai. Minä pyysin päästä

heidän kanssaan Galatziin auttaakseni heitä liikeasioissa, joita
jonkunverran ymmärsin. He puhuivat minulle avioerosta. Ja tekin
ehkä arvelette, että se olisi ollut viisainta. — Ei ollenkaan.

Naimisiin mentyämme vaimoni oli kokonaan irtautunut

perheestään. Hänen koko elämänsä oli nyt juurtunut minun
elämääni, kurjaan ja rampaan elämääni. Odottamattoman
urhoollisena hän alistui onnettomuuteensa, ilman kyyneliä ja kaunaa.
Hän uskoi vilpittömästi, että olin noituuden lumoissa ja rukoili
kiihkeästi Jumalaa kukistamaan paholaisen ja parantamaan hänen
puolisonsa, jota hän rakasti tämän heikkoudesta huolimatta.

Ikäänkuin luostariin suljettuina me vietimme päivät päästään

kahdenkesken, tuntien toisiamme kohtaan hellyyttä, jollaista tuskin
tapaa. Minä pyysin häneltä anteeksi… Hän vastasi, ettei hän nähnyt
minussa mitään syytä. Oi, kuinka voisinkaan unohtaa sen ainoan
ihmisen, joka on ymmärtänyt ja säälinyt minua? Ja kuka voi taata,
ettei minusta ilman tuota vihaa, joka myrkytti meidät, olisi voinut tulla
normaali aviopuoliso ja mies, jollaiseksi kaikin voimin pyrin?… En
enää ollut yhtä arka kuin alussa, en enää pelännyt vaimoani, en
enää tuntenut tuota kauhua, joka ensi kertoja lähestyessäni häntä
hyyti vereni. Olipa hetkiä, jolloin tunsin itsessäni hämärää halua,
heikkoa heräämistä, pientä aistillista liikahtelua, mikä sai minut
punastumaan, kun hän syleili ja hyväili minua ja vakuutti minulle
rakkauttaan.

Mutta minkä rakkaus vaivoin luo, sen hävittää viha hetkessä, ja

tätä en koskaan voi antaa anteeksi ihmisille. Aamuisin, tuskin
huoneestamme päästyä, hyökkäsivät molemmat kovan onnen linnut
vaimoparkani kimppuun, tiedustellen, oliko jotain tapahtunut. Kun
hän kieltäytyi puhumasta, alkoivat he neuvoa häntä eroamaan,
saattaen hänet aivan epätoivon partaalle.

Tämä kidutus ja sen vähän johdonmukainen hävittäminen, minkä

luonto koetti parantaa ennalleen, kesti kymmenen kuukautta. Me
olimme menehtyä. Galatzin molemmat pyövelit alkoivat käydä
uhkaileviksi; he loukkasivat minua ja koettivat pakoittaa minua
ehdottamaan vaimolleni eroa. Asemamme kävi sietämättömäksi.
Etsien turvaa toisistamme me kieltäydyimme usein tulemasta
ruokapöytään, söimme monina päivinä vain yhden aterian, kunnes
meissä yhtäkkiä heräsi paon ajatus.

Vaimoni kysyi minulta, saattaisinko ansaita elatuksemme sillä

vähällä, mitä minulla oli jäljellä rahoistani, ja vastatessani
riemastuneena, että voisin tarjota hänelle kaukana tästä
onnettomasta talosta tulevaisuuden täynnä vapautta ja rakkautta,
nousivat onnen kyyneleet hänen silmiinsä. Syleillen toisiamme kuin
kaksi vihollisten saartamaa sisarusta meidän kasvomme ja
vaatteemme kylpivät kyynelissä, ja me elimme korkeimman
autuuden hetkiä, mitä maallinen elämä voi tarjota.

Mutta nämä hetket olivatkin viimeiset, mitkä meidän oli sallittu elää
yhdessä. Ihmisvihan hyökyaalto lähestyi meitä.

Oli helmikuun loppupuoli… Suunnitelmamme oli valmis:

odottaisimme vielä kuukauden ja pakenisimme maaliskuun lopussa
purjehtimalla Stambuliin.

Mutta viime päivinä olimme huomanneet omituisen muutoksen

kiduttajiemme käytöksessä. He olivat yhtäkkiä lakanneet käymästä
aamuisin vaimoni luona, eivät enää kiusanneet häntä, ja minulle
vanhus sanoi eräänä iltana, että saisin tulla ja mennä mieleni
mukaan. Olin hämmästynyt!… Juoksin Tincutzan luo, mutta hän
purskahti itkuun:

»Minusta tuntuu siltä, kuin vaanisi meitä onnettomuus!» sanoi hän

minulle. »Näen pahoja unia: sinun ympärilläsi on itkeviä lapsia, ja
minä olen koristeltu kullalla ja jalokivillä… Se tietää pahaa. Älä lähde
ulos! Kuka tietää, mitä sinulle voi tapahtua?… Olemme kestäneet
tätä vankeutta kymmenen kuukautta, kärsikäämme sitä vielä
muutamia viikkoja!»

Nämä sanat viilsivät sydäntäni kuin tikari ja minua puistatti; mutta,

kunnon ystäväni, ihmisen kohtalo on ennakolta määrätty. Seuraava
päivä vaikeni säteilevänä talvisessa tyyneydessään…. Paksu
lumivaippa peitti maan kuin häikäisevän valkea käärinliina ja
kulkusten kaipausta herättävä ääni täytti ilman. Jäin ikkunaan, ja
minusta tuntui kuin hautaisivat seinät minut alleen. Olin kuin
lumottu… Vastustamaton voima kutsui minua ulos, sinne, missä on
liikuntoa, elämää, vapauden tenhoavaa salaperäisyyttä, josta en ollut
tietänyt mitään kohta kokonaiseen vuoteen. Heittäydyin vaimoni
jalkoihin ja rukoilin, että hän sallisi minun lähteä ulos tunniksi,
puoleksi tunniksi, viideksi minuutiksi, ulkopuolelle näiden seinien,
näiden kattojen, tämän kurjuuden!…

Hän suostui pyyntööni, neuvoen minua ottamaan mukaani tikarin

ja pistoolin ja varoittaen minua antautumasta puheisiin kenenkään
kanssa. Minä suutelin häntä, pukeuduin turkkiin ja astrakaanilakkiin
ja laskeusin alas myymälään.

Voi, siitä koitui minun ja Tincutza-paran turma!… Siitä koitui

turmamme, joskaan ei heti, — sillä minulle ei tapahtunut mitään sinä
aamuna, yhtävähän kuin iltapäivällä tai seuraavanakaan päivänä
ulkona ollessani — mutta vanhus oli varmaankin piileskellyt jonkun
oven takana ja nähnyt minun kulkevan myymälän läpi, ja niin olin
paljastettu.

Viimeisenä sunnuntai-iltana, jonka vietin tuossa talossa — olin

juuri palannut kotiin kävelyretkeltä ja silmieni edessä väikkyi vieläkin
majesteetillinen Tonava, joka kuljetti mukanaan suunnattomia
jäälohkareita — minä suutelin viimeisen kerran häntä, joka oli
kymmenen kuukautta ollut kaikkein hellin puoliso ja puhtain neitsyt.

Olimme rauhallisia… Mutta päivälliselle mennessämme laskeutui

omituinen painostus yllemme eivätkä kyyneleet olleet kaukana
silmistämme. Aterian lopulla kysyi vaimoni:

»Miksi eivät veljeni ole tulleet?»

»He tulevat aivan heti», vastasi isä.

 Me sytytimme vesipiiput ja joimme turkkilaista kahvia. Ulkona oli
yö ja hiljaisuus… Alkoi olla myöhä. Huomatessaan vanhuksen ja
tädin luovan toisiinsa merkitseviä silmäyksiä puhkesi Tincutza
yhtäkkiä nyyhkytyksiin.

Samassa ovi narahti saranoillaan ja molemmat veljet astuivat

sisään synkkinä kuin pyövelit, mukanaan mies, jonka nähdessäni
kalpenin.

Se oli eräs kreikkalainen, joka kerran oli ollut ystäväni, mutta tuli
nyt ilmiantajana ja rikoksellisena.

Seisoen kaikki kolme auki jääneen oven edessä, edes hyvää iltaa
toivottamatta, petturi otti ensimäisenä sananvuoron. Minua osoittaen
hän sanoi romaniankielellä:

»Tuoko siis on teidän herra Isvoranunne? Ymmärrän kyllä, että

hän on noiduttu: sehän on Stavro, mehusaksa ja miesrutsaaja…»

Kuullessaan viimeisen sanan, joka paljasti sekä minun että

ilmiantajan paheen, Tincutza parahti ja kaatui maahan, sillävälin kuin
minä…

Julmina ja kostonhimoisina lankoni laahasivat minut myymälään,

minua potkittiin ja piestiin, kunnes kadotin tajuntani. Sitten…

Sitten heräsin ulkona lumikinoksessa teljetyn portin takana.

Olin kylmästä kohmettunut… Jäsenet, rinta ja pää haavoissa…
Paitahihasillani ja paljain päin talvisessa yössä.

Kokosin kaikki voimani ja laahauduin pyytämään hoivaa eräältä

turkkilaiselta, jolta olin ostanut salep-jauhoa puolitoista vuotta sitten.
Hän otti minut vastaan kuin kristitty ja hoiti minua kuin veli.
 Neljä päivää myöhemmin tuo kunnon mies, ollenkaan tietämättä
kuka olin, toi sairasvuoteelleni uutisen, josta koko kaupunki puhui
tuona aamuna: Tincutza oli löydetty hukuttautuneena Tonavan
vasemmalta rannalta… — — — Tuosta ajasta on nyt kulunut
kolmekymmentäviisi vuotta, ja joka vuosi minä tuona onnettomana
päivänä vaellan Tonavan rannalle, joka vyöryttelee jäisiä aaltojaan,
ja anon anteeksi Tincutzalta, että olen häntä loukannut».

*****

Nuo kolme matkamiestä ajoivat edelleen hiljaista hölkkää X:ään

vievällä tiellä, joka tässä kohden kulkee viljavainioiden poikki.
Aamuviileässä päristelevän hevosen pään yli tuikahteli paimenen
tähti Itämaiden purppuraisella taivaalla.

Leivonen ponnahti pellosta, kohoten nuolena taivasta kohti. Stavro

seurasi sitä katseellaan, kunnes se putosi maahan kuin piikivi.
Jääden katsomaan siihen paikkaan, mihin se oli kadonnut, hän alkoi
laulaa tuolla yleismaailmallisella kielellä, jota osaavat kaikki ne, joilla
ei ole isänmaata, ja sävelellä, jota ei voi paperille kirjoittaa:

Si j'étais une alouette,

Comme elle je foncerais dans l'azur;
Mais je ne descendrais plus sur la terre,
Où les hommes sément le blé,
Où les hommes fauchent le blé,
Où l'on séme et l'on fauche sans savoir pourquoi…

[Jos olisin leivonen, niin nousisin sinitaivaalle, mutta en

enää laskeutuisikaan maan päälle, missä ihmiset kylvävät ja
niittävät, tietämättä miksi.]
II

KIRA KIRALINA

Metsikössä, mihin nuo kolme markkinamiestä olivat pysähdyttäneet

rattaansa aamiaista syödäkseen, ei Stavro tahtonut ottaa kuuleviin
korviinsa toveriensa pyytelyitä, että hän kertoisi heille lapsuudestaan
ja sisarestaan, kuten oli luvannut yövyttäessä majatalon ylisillä. Eipä
silti, ettei hänellä olisi ollut halua kertoa — hänen sielunsa oli nyt
sopivassa vireessä loihtimaan esiin nuo etäiset ajat — mutta olihan
hyvä antaa hiukan pyydellä itseään, kuten aina, milloin tahdotaan
kajota noihin ruostuneisiin sulkuihin, jotka eroittavat meidät
menneisyyden vesistä.

Olimme päässeet savukkeihin ja loikoilimme pehmeässä

sammalikossa, hevosen kierrellessä ympärillämme ruohoa näykkien.
Stavro nousi, kokoili kuivia oksia ja sytytti tulen, ja nuotion näin
ollessa valmis hän nouti rattailta kahvinkeittotarpeet, keitti veden ja
pani kupariseen astiaan sokeria ja kahvia. Taitavana kuin tarjoilija
ikään hän kaatoi höyryävää ja tuoksuvaa juomaa kolmeen
vadittomaan kuppiin, ojensi ne kullekin, istuutui turkkilaiseen tapaan
jalat ristiin ja aloitti:
 »En enää muista vuosilukua enkä edes tarkalleen, minkä ikäinen
olin tuohon aikaan. Mutta tiedän, että Krimin sota syttyi pian näiden
tapausten jälkeen.

Varhaisimmasta lapsuudestani on jäänyt mieleeni ankara isä, joka

pieksi äitiäni joka päivä, minun ymmärtämättä syytä. Äiti oli usein
poissa kotoa, palasi takaisin ja sai lyöntejä ennen lähtöään yhtähyvin
kuin palattuaankin. En tiedä, pideltiinkö häntä pahoin hänen
lähtiessään, jotta olisi saatu hänet joko lähtemään tai jäämään, tai
hänen palatessaan siksi, että hän oli ollut poissa, tai siksi, ettei
hänen olisi pitänyt enää palatakaan.

Muistan vielä hämärästi isän rinnalla vanhimman veljen, joka oli

yhtä kova kuin hänkin, kun taas äidin vierellä vaikeroi minua neljä
vuotta vanhempi sisareni Kira, johon olin syvästi kiintynyt.

Vähitellen sumu hälvenee, kasvan suuremmaksi ja alan

ymmärtää. Ja minulle selvisi ihmeellisiä asioita… Mahdoin olla
kahdeksan- tai yhdeksänvuotias, sisareni kahden- tai kolmentoista,
ja niin kaunis hän oli, että pysyttelin hänen läheisyydessään päivät
päästään vain saadakseni katsella häntä kiireestä kantapäähän. Hän
koristeli itseään aamusta iltaan, ja samoin teki äitinikin, sillä hän oli
yhtä kaunis kuin tyttärensäkin. Kumpikin peilinsä edessä he
maalasivat silmäripsensä öljyyn kastetulla kinorossilla, kulmansa
hiilikynällä, kun taas huulet ja posket värjättiin kirmizillä, samoinkuin
kynnetkin. Ja tämän pitkän toimituksen päätyttyä he suutelivat
toisiaan, kuiskuttivat toisilleen helliä sanoja, ja ryhtyivät sitten
pukemaan minua. Sitten me kaikki kolme otimme toisiamme käsistä,
tanssimme turkkilaiseen tai kreikkalaiseen tapaan, ja syleilimme
toisiamme. Näin me muodostimme oman erillisen perheemme…
 Nyt eivät isä ja vanhin poika enää tulleet iltaisin kotiin. He olivat
molemmat ammatiltaan vaununtekijöitä, taitavimpia ja kysytyimpiä
koko seudulla. Heidän työpajansa oli kaupungin toisessa laidassa,
Karakioin kaupunginosassa, kun me taas asuimme Tshetatzuessa.
Meidän välillämme oli koko kaupunki. Karakioissa oleva talo kuului
isälleni. Hänellä oli kaksi oppipoikaa, jotka saivat häneltä asunnon ja
ruoan, sekä vanha palvelija, joka hoiti hänen talouttaan. Heitä oli
viisi. Emme koskaan käyneet siellä, ja minä tuskin tiesin, missä isäni
työpaja oli, sillä minä pelkäsin häntä. Tshetatzuessa, äitini luona, ei
ollut huolta mistään, siellä huviteltiin… Talvisin juotiin teetä, kesällä
virvokkeita ja ympäri vuoden syötiin cadaifeja [turkkilaisia leivoksia],
juotiin kahvia, poltettiin vesipiippua, koristauduttiin ja tanssittiin…
Elämä oli ihanaa…

Niin, elämä oli ihanaa, paitsi niinä päivinä, jolloin isä tai hänen
poikansa tai molemmat yhdessä syöksähtivät sisään keskelle juhlaa,
pieksivät äitiä, iskivät nyrkeillään Kiraa ja taittoivat keppinsä minun
pääkallooni, sillä nyt otin minäkin osaa tanssiin. Kun puhuimme
sujuvasti turkinkieltä, nimittivät he molempia naisia patshura'ksi ja
minua kitshuk pezevengh'iksi [portto; pieni makrilli]. Nuo onnettomat
heittäytyivät kiduttajiensa jalkoihin, syleilivät heidän polviaan,
rukoillen, että he säästäisivät heidän kasvojaan.

»Ei kasvoihin!» huusivat he. »Jumalan ja Pyhän Neitsyen

nimessä, älkää lyökö kasvoihin!… Älkää koskeko silmiin!… Anteeksi,
anteeksi!…

Ah, millaiset silmät ja kasvot näillä molemmilla olikaan! Ei kukaan

voinut vetää heille vertoja!… Kullankeltaiset hiukset ulottuivat polviin
saakka, hipiä oli hohtavan valkoinen, kulmat, silmäripset ja silmät
mustat kuin ebenpuu. Sillä äidin puolella oli romanialaiseen
sukupuuhun liittäytynyt kolme eri rotua: turkkilainen, venäläinen ja
kreikkalainen, senmukaan kuka kulloinkin oli hallinnut maassa.

Kuusitoistavuotiaana äitini synnytti esikoisensa, mutta minun

avatessani silmäni tälle maailmalle ei kukaan olisi voinut uskoa, että
hän oli kolmen lapsen äiti. Ja tätä naista, joka oli luotu hyväiltäväksi
ja hellittäväksi, piestiin veriin saakka. Mutta jolleikaan isäni tuhlannut
hänelle hellyyttään, korvasivat sen loistavasti hänen rakastajansa,
enkä tosiaankaan koskaan ole päässyt selville siitä, äitinikö
alunperin alkoi pettää miestään ja sai lyöntejä, vai isänikö
pahoinpitelyllään aiheutti äitini uskottomuuden. Joka tapauksessa
eivät häät meillä koskaan päättyneet, sillä nautinnon huokaukset
vuorottelivat tuskanhuutojen kanssa, ja tuskin oli selkäsauna
loppunut, kun jo hymy kirkasti kyynelissä kylpevät kasvot.

Minä pidin vartiota leivoksia syöden, sillävälin kun vieraat —

käytökseltään verrattain säädyllisiä — istuivat turkkilaiseen tapaan
matolla, lauloivat ja soittivat naisille itämaista tanssimusiikkia
kitaralla, jota säestettiin kastanjetteja näpäytellen. Silkkiin puettuna,
lemmenjanoisina, äitini ja Kira tanssivat, kiertelivät, kaartelivat ja
huumautuivat. Kasvot lämpimästä hehkuen he sitten heittäysivät
valtaville tyynyille, piilottivat jalkansa pitkien hameittensa alle ja
leyhyttelivät viuhkojaan. Juotiin hienoja liköörejä ja poltettiin
tuoksuvia yrttejä. Miehet olivat nuoria ja kauniita, aina tummia.
Heidän pukunsa oli moitteeton, viikset teräviksi kierretyt, parta hyvin
hoidettu. Ja heidän hiuksistaan, olivatpa ne sileiksi kammatut tai
kiharaiset, levisi voimakas myskillä sekoitetun manteliöljyn tuoksu.
Siinä oli turkkilaisia, kreikkalaisia ja silloin tällöin romanialaisiakin,
sillä kansallisuus ei näytellyt mitään osaa, kunhan ihailijat vain olivat
nuoria ja kauniita, hienotunteisia eivätkä liiaksi kiihkeitä.
 Asemani oli hyvin epäkiitollinen… Tätä ennen en ole kenellekään
kertonut, mikä kärsimys tuli osakseni tuohon aikaan.

Minun velvollisuuteni oli ikkunalaudalla istuen valvoa ja pitää

varalta, ettei mitään yllätyksiä sattuisi. Tämä oli minulle hyvin
mieluista, sillä vihasin kuolemaan saakka noita Karakioin miehiä,
jotka pieksivät meitä. Mutta rinnassani kävivät velvollisuus ja
mustasukkaisuus hirvittävää taistelua keskenään.

Olin mustasukkainen, suunnattoman mustasukkainen.

Talo oli kiviaitauksen ympäröimän laajan pihan perällä. Osa

ikkunoista oli pihaan päin, kun taas talon takapuoliset ikkunat
viettivät jyrkänteelle, mistä avautui näköala yli sataman. Taloon pääsi
vain yhden ainoan pihanpuolisen oven kautta, mutta, kautta
kunniani, pelastautuminen oli vähemmän vaikeaa, ja jos ylängön
kallioseinämä olisi voinut puhua, niin kuinkahan monen se olisikaan
nähnyt kierittelevän alas pitkin kuvettaan!…

Ikkunalla kyyröttäen minä tarkkasin lyhtyä, joka paloi kaiken yötä

oven yläpuolella ja heristin korviani kuullakseni ruosteisten saranain
narinan.

Mutta samalla halusin myöskin seurata sisällä vietettävää juhlaa.

Äitini ja Kira olivat hullaannuttavan kauniita tiukasti
ruumiinmukaisissa liiveissään, rinnat kaareutuen kuin kaksi melonia,
hiukset valtoimina selässä ja paljailla olkapäillä, otsalla
purppuranpunainen nauha, jonka alla pitkät silmäripset räpyttelivät
vallattomien perhosten lailla kuin tahtoen yhä lietsoa noiden
lemmenkylläisten katseiden tulta.
 Usein vieraat saattoivat itsensä naurettaviksi koettaessaan
miellyttää naisia typerillä loruillaan. Niinpä kävi muuannakin iltana,
kun eräs heistä, tahtoessaan imarrella äitiäni, sanoi, että »vanhoista
kanoista tulee paras soppa». Loukkaantuneena naisparka heitti
häntä päähän viuhkallaan, ja purskahti itkuun. Muuan vieraista
hypähti silloin kiukuissaan pystyyn, sivalsi taitamatonta korvalle ja
sylkäisi häntä päin naamaa. He kävivät toistensa rintapieliin,
painiskelivat ja kaatoivat kumoon vesipiiput. Me nauroimme
katketaksemme. Saadakseen rauhan palaamaan äitini syleili heitä
molempia.

Syleilyillä ja suuteloilla hän palkitsi hyvin moninaisia asioita.

Kauniista äänestä, huvittavasta sanasta, onnistuneesta
leikinlaskusta hän antoi suudelman. Niillä hän myöskin tarvittaessa
saattoi jonkun jöröjukan hilpeämmälle mielelle, sovitti loukkauksen,
tyynnytti liian mustasukkaisen ihailijan, rohkaisi neuvotonta nahjusta.

Kira loisti omalla tavallaan. Vaikka olikin vasta neljätoistavuotias,

oli hän ulkonaisesti niin kehittynyt, että näytti paria vuotta
vanhemmalta. Rohkeana ja kujeilevana Kira, jolla oli pieni
nykerönenä, soma leuka ja poskissa ihastuttavat hymykuopat,
kiusoitteli kepposillaan, ilveilyllään ja leikinlaskullaan ihailijoitaan ja
minua. Edelliset vaativat enemmän, kun hän taas minun mielestäni
antoi heille liikaakin.

Nuoria miehiä, jotka kävivät luonamme, nimitettiin mussafireiksi.

Ja nämä mussafirit suutelivat hänen käsiään ja sandaalejaan aina ja
kaikkialla. Hän veti heitä nenästä tai parrasta, kaatoi mehua
vesipiippuihin, tarjosi heille juomaa omasta lasistaan, rikkoen
samalla lasin vasten heidän hampaitaan vain kiusatakseen heitä,
mutta tuli hetkisen kuluttua takaisin, ja kumartuen asian omaisen
puoleen antoi kiharainsa hyväillen koskettaa huulia, joita äsken oli
haavoittanut…

Kaikki tämä raivostutti minua, sillä rakastin Kiraa paljon enemmän

kuin äitiäni. Minä jumaloin häntä enkä olisi sallinut kenenkään muun
häntä hyväilevän.

Jotta mustasukkaisuuteni mitta olisi ollut täysi, muistan kuinka hän

eräänä iltana, kun hänen sandaalinsa nauha oli auennut tanssissa,
nosti jalkansa erään mussafirin polvelle, pyytäen tätä solmiamaan
sen. Mikä hermojahivelevä tehtävä! Mies tekikin sen, pitkittäen
niinkauan kuin mahdollista nautintoaan, minun teroittaessa
katsettani. Sitten tuo ilkiö alkoi tunnustella hänen nilkkaansa yhä
ylemmäs ja ylemmäs. Ja hän… no niin, hän salli sen tapahtua
sanomatta sanaakaan. Silloin minä huusin kuin poissa suunniltani:

»Isä!… Pelastautukaa!…»

Silmänräpäyksessä molemmat mussafirit hypähtivät ikkunalle ja

katosivat yöhön, kierien alas rinnettä. Toinen heistä, eräs
kreikkalainen, oli kiireessä unohtanut fetsinsä ja kitaransa, jotka äitini
heitti ulos ikkunasta, sillävälin kun Kira piiloitti nopeasti molemmat
vesipiiput.

Tämä näytelmä huvitti minua niin, että vihani lauhtui ja sain

sellaisen naurunpuuskan, että putosin ikkunalaudalta, kierittelin
matolla ja kävin siniseksi kasvoiltani ilman puutteessa. Äitini luuli
minun todella kadottaneen järkeni isän tulosta pelästyneenä.
Molemmat naiset huusivat kauhusta, ja unohtaen isän, tuon
paholaisen, he heittäytyivät epätoivoissaan ylitseni.
 »Ei isä tule!» sain viimein sanotuksi, »minua vain suututti se, että
Kira salli hyväiltävän polviaan. Ja minä kostin! Siinä kaikki!»

Nyt he huusivat ilosta vieläkin enemmän. He taputtelivat ja

suutelivat minua, ja nyt alettiin tanssia ympäri huonetta, tyytyväisinä
siitä, että he olivat selvinneet asiasta säikähdyksellä ja minä pienellä
hyväilyjen tehostamalla ojennuksella.

*****

Näin kului vielä kaksi tai kolme vuotta, ainoat lapsuuteni vuodet,
joiden muisto on säilynyt mielessäni selvänä. Olin yksitoistavuotias,
ja Kira, josta en hetkeksikään tahtonut erota, oli viisitoista.
Aistihurma, joksi sen myöhemmin käsitin, sitoi minut häneen.
Seurasin häntä kaikkialle kuin koira, katselin salaa hänen
pukeutumistaan, suutelin hänen vaatteitaan, joissa viipyi hänen
ihonsa tuoksu. Ja tyttö-parka torjui minua luotaan heikosti ja
hellävaroen, pitäen minua viattomana eikä ollenkaan vaarallisena.
Minulla ei toden totta ollutkaan mitään selviä aikeita, en tietänyt, mitä
tahdoin. Minä riuduin kaipuusta ja hänen läheisyytensä huumasi
minua.

Myöskin on mainittava, että äitini talo oli oikea rakkauden helvetti.

Kaikki uhkui siellä rakkautta: nuo molemmat naiset, samoinkuin
heidän ihailijansakin, puvut, liköörit, hajuvedet, laulut ja tanssit.
Vieläpä rakastajien hullunkurisessa ja dramaattisessa paossakin oli
mielestäni jotain hekumallista ja intohimoista. Vain isän tulo ja
siirtymisemme tupakkaan oli minusta vastenmielistä ja
rakkaudetonta. Mutta siihen alistuttiin kuin lunnaisiin, nautinnon
lunnaisiin. Äitini sanoi:
 »Onnellakin on nurja puolensa; elämänkin maksamme
kuolemalla… Siksipä meidän on osattava elää. Eläkää siis, lapseni,
mielenne mukaan ja ennenkaikkea niin, ettei teillä ole mitään
kaduttavaa viimeisellä tuomiolla».

Kun ohjeenamme oli tällainen elämänviisaus, on helppo kuvitella,

kuinka innokkaita Kira ja minä olimme seuraamaan äitini esimerkkiä.
Hän oli uskonut yksityisomaisuutensa veljiensä käsiin, jotka
harjoittivat itämaisten tavarain salakuljetusta, ja näin hän saattoi
tyydyttää kaikki oikkunsa, salli itseään ihailtavan, vaihtoi rakastajia,
— tyydytettyään heitä enemmän tai vähemmän, — yhtä usein kuin
pukuja, saattoi itsensä alttiiksi isän lyönneille, suojaten parhaansa
mukaan kasvojaan, ja antautui jälleen uusiin huvituksiin.

Olipa hänellä yksi hyvekin: tietäessään olevansa perin syyllinen ja

peljätessään, että hänen puolisonsa raivo kohtaisi meitäkin, hän piti
oven teljettynä, kunnes me olimme ehtineet pelastautua ikkunasta, ja
avasi sitten urheana oven, ottaen yksin vastaan koko rangaistuksen.

Palatessamme jonkun tunnin kuluttua tapasimme hänet

makaamassa sohvalla, kasvot peitettynä punaviiniin kastetulla
leivänsisuksella, jonka piti poistaa turvottuma ja sinelmät. Hän nousi
ylös nauraen kuin mielipuoli ja peiliin katsoen sanoi meille, osoittaen
haavoittuneita kasvojaan:

»Ei se ole juuri mitään. Parin päivän kuluttua ei siitä näy

jälkeäkään… Ja illoin kutsumme taas mussafirejä!… Niin paljon on
lyönneistä hyötyä!»

Olimme levottomia hänen ruumiistaan, se näytti varmaankin

kauhealta…
Hän huudahti:
 »Ah, mitä ruumiista!… Eihän sitä näy!»

Ja haavojen parannuttua alkoi juhliminen entistä ehommin.

Talossa ei valmistettu mitään ruokaa, sillä äitini ei voinut sietää

paistetun sipulin hajua. Hänelle tuotiin läheisestä ravintolasta kaikki
tarvittava ruoka, kuten liemet, lämpimät ruokalajit, leivokset ja
kermahyytelöt tinatuissa kupariastioissa, jotka äitini oli sitä varten
hankkinut. Pesijätär nouti joka maanantaiaamu viikon pesuvaatteet,
tuoden samalla puhtaat takaisin. Vanha turkkilainen ihovoiteiden ja
lääkkeiden kauppias oli näiden ohella ainoa, jonka näin käyvän
talossa, — lukuunottamatta mussafirejä, jotka eivät aina olleet
varmoja siitä, poistuisivatko samasta ovesta, josta olivat tulleet, ja
lukuunottamatta niinikään isääni ja veljeäni, näitä »kutsumattomia
mussafirejä», joiden vierailut olivat meille hyvin epämieluisia. Kun
isäni ei kahteen vuoteen ollut viettänyt öitään äitini talossa ja kävi
vain kolme, neljä kertaa kuussa löylyttämässä meitä, oli talossa
rauhallista.

Paitsi vähäisiä kotiaskareita, ei näillä molemmilla naisilla ollut

muuta tehtävää kuin lepäillä, kylpeä, pukeutua, syödä, juoda, poltella
ja ottaa vastaan ihailijoita. Rukoilemista he eivät myöskään
unohtaneet, mutta eivät koskaan käyneet kirkossa. Ja Jumalalle
uhrattu aika oli hyvin lyhyt. Äitini puolustautui tässä suhteessa
sanoen:

»Hyvä Jumala kyllä näkee, etten nouse häntä vastaan: olen

sellainen, jollaiseksi hän on minut luonut. Noudatan alistuvana
sydämeni ääntä ja käskyjä…»

Kira väitteli vastaan: