Italians and Food Roberta Sassatelli

Visit to download the full and correct content document:

https://textbookfull.com/product/italians-and-food-roberta-sassatelli/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Academy of Nutrition and Dietetics Complete Food

and Nutrition Guide Roberta Larson Duyff

https://textbookfull.com/product/the-academy-of-nutrition-and-
dietetics-complete-food-and-nutrition-guide-roberta-larson-duyff/

The Fishing Net and the Spider Web: Mediterranean

Imaginaries and the Making of Italians Claudio Fogu

https://textbookfull.com/product/the-fishing-net-and-the-spider-
web-mediterranean-imaginaries-and-the-making-of-italians-claudio-
fogu/

News as Changing Texts Corpora Methodologies and

Analysis 2nd Edition Roberta Facchinetti

https://textbookfull.com/product/news-as-changing-texts-corpora-
methodologies-and-analysis-2nd-edition-roberta-facchinetti/

Adverse Childhood Experiences What Students and Health

Professionals Need to Know Roberta Waite

https://textbookfull.com/product/adverse-childhood-experiences-
what-students-and-health-professionals-need-to-know-roberta-
waite/
The Wine Value Chain in China Consumers Marketing and
the Wider World Roberta Capitello

https://textbookfull.com/product/the-wine-value-chain-in-china-
consumers-marketing-and-the-wider-world-roberta-capitello/

Business Models in the Circular Economy: Concepts,

Examples and Theory 1st Edition Roberta De Angelis
(Auth.)

https://textbookfull.com/product/business-models-in-the-circular-
economy-concepts-examples-and-theory-1st-edition-roberta-de-
angelis-auth/

A Cultural History of Hair in the Middle Ages 1st

Edition Roberta Milliken (Editor)

https://textbookfull.com/product/a-cultural-history-of-hair-in-
the-middle-ages-1st-edition-roberta-milliken-editor/

Handbook of Food Science and Technology 1 Food

Alteration and Food Quality 1st Edition Romain Jeantet

https://textbookfull.com/product/handbook-of-food-science-and-
technology-1-food-alteration-and-food-quality-1st-edition-romain-
jeantet/

Appraisal Sentiment and Emotion Analysis in Political

Discourse A Multimodal Multi method Approach 1st
Edition Claudia Roberta Combei

https://textbookfull.com/product/appraisal-sentiment-and-emotion-
analysis-in-political-discourse-a-multimodal-multi-method-
approach-1st-edition-claudia-roberta-combei/
CONSUMPTION AND PUBLIC LIFE

ITALIANS AND FOOD

EDITED BY
ROBERTA SASSATELLI
Consumption and Public Life

Series Editors
Frank Trentmann
Birkbeck College
London WC, UK

Richard Wilk
Indiana University
Bloomington, IN, USA
The series will be a channel and focus for some of the most interesting
recent work on consumption, establishing innovative approaches and a
new research agenda. New approaches and public debates around con-
sumption in modern societies will be pursued within media, politics,
ethics, sociology, economics, management and cultural studies.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14914
 Roberta Sassatelli
Editor

Italians and Food

Editor
Roberta Sassatelli
University of Milan
Milan, Italy

Consumption and Public Life

ISBN 978-3-030-15680-0 ISBN 978-3-030-15681-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-15681-7

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by
similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with
regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover image: © Riccardo Consiglio/Getty Images

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Foreword

Why Italy?
For over two decades, the dialectical and dynamic relations between
the national and the international and between the local and the global
have provided central intellectual challenges for the new, multidiscipli-
nary field of food studies. On the one hand, food production, prepa-
ration and consumption always underwrite the local, private, and
domestic practices that generate identity and that differentiate among
relatively small and intimate groups of people at local and regional lev-
els. At the same time, and at least since the seventeenth century, the
nations of Europe have claimed loyalty and promoted identity among
far larger groups of people who live on much wider territories. Nations
owe their sovereignty to an international state system that recognizes
a rough equivalency among them and respects their borders (and the
nations that adjoin those seams) while also assuming unity within
each national group that the state purportedly represents and governs.
Theorizing how local foods and food practices have defined the national
through the development of what has been called “banal” or “gastro-”
nationalism—terms that are sometimes subsumed in this volume within

v
vi   Foreword

the term Italianicity or italianità—remains a vital activity for the field of

food studies as does understanding how local and national foods, prac-
tices and cultures circulate internationally, transforming food and food
practices in the many places they travel. Both issues however, inspire
empirical study of national cases rather than analysis at a global scale.
Thematic and analytic concerns like these have repeatedly pushed
case studies of Italy and its inhabitants toward the center of food stud-
ies. Editor Roberta Sassatelli’s introduction outlines brilliantly why this
has been so. Emigration from Italy and the long-existent excitement
of tourists to see Italy’s cultural treasures have created multiple, pow-
erful sites for gastronomic confrontations, change, and exchange. Each
has helped to make “Italian food” so attractive to eaters worldwide
that market demand now supports myriad business opportunities for
Italians, for diasporic people of Italian descent and even for those with
knowledge of but no personal roots in Italy. The possibility that food is
more central to definitions of Italian culture and identity than to other
cultures may itself influence how in the Italian case the local becomes so
thoroughly entangled in the national and the global.
Understanding culinary mobility and dynamics by focusing on a sin-
gle nation is the core undertaking of the essays collected in this volume.
As a non-native Italianist I have crossed many borders and lived long-
term in three quite different countries—the United States, Germany,
and Canada—but I have never lived for an extended period Italy—the
country that generated the migrations and diasporas that I have writ-
ten about intermittently for 40 years. That personal experience means
I brought to my reading of this volume’s individual essays a keen inter-
est in viewing the Italian case from outside, largely by identifying ways
Italy might be compared to other nations. Applying comparative per-
spectives to national case studies may have special attractions for read-
ers who are either not culturally Italian or are not scholarly Italianists.
This group of readers includes both general readers who may know
only a little about Italy and who are mainly fascinated to learn gener-
ally about food and food practices (readers who may or may wish to be
labeled as “foodies”) and scholars with expertise on the food and food-
ways of countries other than Italy. I assumed the contributors to this
volume wanted to reach both these groups, since they chose to publish
 Foreword   vii

in English, with an English-language press that is located in the United

Kingdom. (Italians and Italianists could have been reached quite easily
by an Italian-language publication.)
As this suggests, the structure and content of this volume itself illus-
trate nicely the tension between national and international approaches.
While most of the authors publishing here were either born or raised
in Italy (and presumably they also learned Italian as a first language
or “mother tongue”) all operate as scholars within a fairly cosmopoli-
tan food studies world. Three contributors in addition to me have
lived and worked abroad for extended periods of time (Parasecoli in
China and the United States; Cinotto in the United States; Counihan
in Italy and the United States); all the others have studied abroad or
worked as visiting professors or researchers for longer or shorter peri-
ods. Most important, all frame their specific research topics within an
international historiography about Italian food. (The reader of c­ itations
will find references to the Americans, Gabaccia and Helstosky, and
to the British John Dickie, alongside the more lavishly cited Italians
Montanari and Sassatelli and the more briefly noted Parasecoli, Cinotto
and Scarpellini.) Perhaps the best evidence of the relevance of interna-
tional scholarship for those writing Italy’s food studies emerges from
the theoretical work that contributors have mobilized as they devel-
oped their interpretations. The influence of the French sociologist Pierre
Bourdieu and the Mumbai-born but long-time U.S. resident, anthro-
pologist Arjun Appadurai, is most in evidence across the chapters of this
book, followed by concepts developed by sociologists Joseé Johnston
and Shyon Bauman (Canada), philosopher Michel De Certeau (France)
semiotician Roland Barthes (France), anthropologist Mary Douglas
(U.K.), social psychologist Michael Billig (also U.K.) and American
sociologist Michaela DeSoucey. Such theoretical work has the power
to create the kinds of intellectual walkways that could ultimately con-
nect case studies of individual nations, bringing them into dialogue and
shedding new, sometimes unexpected light on each national case.
Italian food is not the only cuisine that currently enjoys what Fabio
Parasecoli in his essay sagely calls “global prestige” among discerning
consumers in search of authentic, traditional, often peasant- or locally
based culinary experiences. Note that, in this view, global prestige is
viii   Foreword

not a creation of 50 or 100 “best” high-end dining venues worldwide.

Global prestige probably more closely resembles assessments made by
e.g. CNN’s list of places where travelers will find “the best food.” (Italy
holds first place in the 2018 listing of ten countries, the others being
France, Thailand, China, Mexico, Greece, India, Japan, Spain, and
the United States.) Chinese and, increasingly, also Mexican food coex-
ist with Italian food on the global stage and also beckon to discerning
consumers worldwide. Parasecoli’s focus on the “road to global suc-
cess” in the case of Italy lays a strong foundation for comparisons to
Mexico and China. In his analysis of Italy, the combination of mass
migration and mass tourism, alongside a national economic miracle
and increasing state intervention to promote Italian food products pro-
vide keys to the rise in status from stigmatized to cuisines celebrated for
their national traditions and authenticity. The rise to global prestige of
Mexican cuisine also begins with histories of mass migration and rising
mass tourism, whereas for Chinese cuisine it is likely that migration and
economic miracle are more salient than tourism or state intervention.
Despite similarities, the narratives that emerge and define authenticity
and tradition at a global scale are likely quite different for each national
case. Parasecoli identifies the nonna as a central figure in narratives of
Italian culinary excellence but there is no essentialized grandmother
associated worldwide with Chinese cuisine. The cocinera tradicional (tra-
ditional cook) who symbolizes Mexican cuisine to the world is indige-
nous, rural, and female but she is not imagined as kin.
In his exploration of Italian food in diaspora, Simone Cinotto
explores the importance of mass migration, one of the historically
most important building blocks of the global prestige in all three glob-
ally prestigious national cuisines. His account of the creation of a dias-
poric Italian family ideology—in which loyalty to family becomes a
central element of ethnic or national identity—goes a long way toward
explaining why and how authenticity and tradition came to be associ-
ated with Italian cuisine through kinship and the nonna. While fam-
ily ties were (and are) just as emotionally important to migrants from
Mexico and China, the family group is not, arguably, as closely associ-
ated with Mexican or Chinese nationalisms. Cinotto describes the heavy
investment of Italian immigrants’ labor and capital into the growing,
 Foreword   ix

production and retailing of familiar Italian-style foods in diaspora; these

activities worked to consolidate an association of diasporic Italianicity
with food in ways that may not have been operative in the unfolding
of other migrant groups. Only more explicit comparison can deter-
mine whether diasporic associations of family and kinship with food
also carved an Italian pathway to global prestige that was demonstra-
bly different from that of the Mexican or Chinese pathways. Although
Cinotto does not discuss the possibility, the powerful association of
diasporic Italianicity with food may also have created potential for com-
petition between diaspora and homeland food enterprises, each compet-
ing to deliver somewhat different versions of authenticity and tradition
for global consumers. (The global campaign of the Associazione Verace
Pizza Napoletana—AVPN—provides one possible example of such
competition).
Chiara Rabbiosi takes up the second type of mobility that proved
essential in the rise of Italian cuisine to global prestige—tourism. With
her careful attention to the significance of spatial scale, her chapter
raises questions—of deep interest to any comparativist—about the uni-
versality or particularism of the paradoxical location of Italian cuisine
between the local and the national. The paradox is heightened by her
sensitivity to the fact that many tourists travel very long distances to
enjoy the experience of consuming authentically and traditionally local
foods in very specific places and to the fact that tourists often under-
stand the food and foodways they encounter as “Italian.” While food
studies scholars of France, China, and Mexico (and many other coun-
tries as well) have noted similar tensions between strong regional food
traditions and the paradoxical construction of an identifiable national
cuisine, no other country seems to have achieved the level of success
seen even in smaller Italian tourist destinations (such as seaside Rimini,
the focus of her local study) in luring so many long-distance travelers
with promises of authenticity and tradition that is powerfully inflected
by localism. According to Rabbiosi, the commitment of the Italian state
and Italian food producers to designations such as PDO (Protected
Designation of Origin), PGI (Protected Geographical Indication) and
TSG (Traditional Speciality Guaranteed) stabilizes a national “Made in
Italy” branding of many local foods. (Surely, the French wine industry
x   Foreword

provided at least one important model for this twenty-first-century

development in Italy.) Commitments to PDO, PGI and TWG allow
tourists to carry “Italy” more than “Rimini” home with them as a fla-
vorful souvenir of a country known for high-quality food. As Rabbiosi
also notes, food studies of tourism are not as extensive as food stud-
ies of migration so any comparisons of Italy to the role of tourism in
other cuisines rising to global prestige clearly are still in the future. In
neither China nor Mexico, can the Italian model of scaling tourism
and food products be easily imitated at present, no matter how eco-
nomically desirable it might be. In part, this reflects emerging but still
inadequate infrastructure of mass tourism. But it may also be worth
considering how the European Union and its bilateral agreements with
nearby, non-EU countries enhance many tourists’ ability to carry home
with them the food souvenirs they may purchase in Italy. Many of the
foods tourists might want to purchase in Mexico and China will instead
attract considerable surveillance at the borders of the United States or
Canada.
Collectively, many of the remaining chapters in this collection build
the case that food culture—what Carole Counihan in her essay decon-
structs as “commensality, the devotion to state and sensory pleasure
and the commitment to local and seasonal foods”—is more central to
Italianicity than it is to the everyday, banal- or gastro-nationalisms of
other countries. It is certainly plausible to hypothesize that the cultural
centrality of food made the path traveled by Italian cuisine to global
prominence and popularity a somewhat distinctive one. Tourism and
migration may well have helped to convince the rest of the world that
Italian cuisine was a desirable product, worthy of exploration, in part
because residents and emigrants from Italy themselves so firmly believed
themselves in possession of unique levels of knowledge about what con-
stitutes food quality and culinary pleasure. Certainly, many essays in
this collection show the continued centrality of food to Italianicity in
contemporary Italy. Would any general reader expect to find in China
or Mexico the levels of food activism documented in Italy by Counihan
or the culinary passions raised by “carbonara-gate” as delineated by
Benasso and Stagi?
 Foreword   xi

I nevertheless believe it is still worthwhile to hold open the possibility

that future scholarship on China or Mexico may well disrupt Italianists’
assumptions about the distinctiveness of Italian gastro-­ nationalism.
Mexico’s gastronomy was, in fact, inscribed already in 2010 on
UNESCO’s “Representative List of the Intangible Cultural Heritage of
Humanity.” The same list includes “the Gastronomic Meal” of France,
the Mediterranean Diet (Spain, Greece, Italy, Morocco) and Japan’s tra-
ditional dietary culture Washoku. So too, the histories of cookbooks in
all these countries seem to point toward some of the same dynamics–the
survival or regionalism even as it subsumed within national identities;
the translation into other languages for global circulation of key cook-
ery texts such as Pellegrino Artusi’s—that Agnese Portincasa describes in
this volume.
While accepting the possibility that food and food practices are more
central to Italianicity than in the banal nationalisms of other countries,
I read the essays about contemporary Italy with an eye toward the pos-
sible influence of global dynamics on Italy’s everyday food practices and
beliefs. Counihan is convincing that the Slow Food movement, once
begun in Italy by Carlo Petrini, has become a global movement that
encourages localism as well (I imagine) as specifically Italian pride in
the movement’s origins. But Counihan is also careful to note that the
Sardinian tomatoes featured in one her Sardinian SF chapter’s events
are largely grown for export abroad. Similarly, for the hosts of north-
ern Italian dinner parties, described by Federica Davolio and Roberta
Sassatelli, the quality of the local ingredients they feature on their tables
is embedded in an awareness of globalization and its corollary “massifi-
cation” as the enemy of quality, localism, and friendly intimacy around
the dining table. Resistance to globalization and massification may well
be one of the factors in encouraging them to gather friends for a meal
in the kitchen rather than in the more formal dining room. Surely too,
globalization and massification help to give meaning to middle class
“longing for a rustic vision of Italy” that might rip away the “veil that
separates production and consumption” in a very mobile world. For
the cooks of Genoa analyzed by Lorenzo Domaneschi, too, awareness
of offering foods constructed as authentic suggests they know full well
that Italian national identity must be reinvented as local if the powerful
xii   Foreword

backdrop of globalization is to be resisted. The paradox of gastronomic

pluralism as both an inspiration and a threat to chefs as they position
themselves within local marketplaces should also spark reflection by
readers.
Finally, a focus on state intervention in the construction of authen-
tic and traditional Italian foods—whether for purposes of culinary
nation-building or for pursuit of profits in global marketplaces—tends
to extricate Italianicity from the realm of rustic romanticism and into
the material relations and commodity chains that link local and global
by way of the national. The case study of Bologna’s DeGustiBo by
Elisa A.G. Arfini and Roberta Sassatelli reveals how significantly certi-
fication and regulation by national and EU states figure in the creation
of “global localities.” Not only does Italy have the highest number of
GPI and PDO products in the EU, the Italian Ministry of Economic
Development has created a database certifying 82 brands of particu-
larly high quality. Bologna is, according to the authors, “one of the most
certified areas in Europe.” Fieldwork convinced the authors that for
DeGustiBo, high-quality local ingredients often simply means made in
a neighboring province or even “made in Italy.” Inventing localism for
a global market also opens surprising opportunities to experiment with
tradition, for example by introducing new or novel fillings to the tradi-
tional and authentic shape of the local tortellino.
With increasing numbers of national cuisines vying on international
markets and competing for tourist expenditures, it seems unlikely that
the dynamics of Italianicity as described in this volume are unique to
any single country, even if the contents and associations of national cul-
ture with cookbooks, dinner parties, local products, chefs’ offerings, and
state interventions differ from country to country. Well-nourished by
the rich fare created by this volume’s many chefs, I envision comparative
studies of how the Italian roots of Slow Food matter in shaping food
activism in countries as diverse such as Mexico, China, or India. And
what of the efforts of the Associazione Verace Pizza Napoletana to cer-
tify the authenticity of traditional Neapolitan pizze worldwide? Will the
“International Regulation” of codified rules established by the AVPN
receive the same reception—enthusiastic or not—in the homelands of
cosmopolitan tourist diners and of the millions of descendants of the
 Foreword   xiii

Italian emigrants? And could pluralism become one more unintended

consequence of the circulation of localism onto the global stage? Or
could the unintended consequence instead be the massification abjured
by most localists in their food choices and identities?

Toronto, Canada Donna R. Gabaccia

University of Toronto
 Contents

1 Introduction: Food, Foodways and Italianicity 1

Roberta Sassatelli

2 The Invention of Authentic Italian Food: Narratives,

Rhetoric, and Media 17
Fabio Parasecoli

3 Italian Diasporic Identities and Food 43

Simone Cinotto

4 Locating Italianicity Through Food and Tourism:

Playing with Geographical Associations 71
Chiara Rabbiosi

5 Food Consumption and Food Activism in Italy 101

Carole Counihan

xv
xvi   Contents

6 Good Food and Nice People: Hospitality and the

Construction of Quality Among the Italian Middle Class 127
Federica Davolio and Roberta Sassatelli

7 Cooks, Italianicity and the Culinary Field in Italy 151

Lorenzo Domaneschi

8 Not a Matter of Fame: Constructing the Local

as Brand Value 181
Elisa A. G. Arfini and Roberta Sassatelli

9 Cookbooks and the Representation of Italian Ways

of Food 203
Agnese Portincasa

10 The Carbonara-Gate: Food Porn

and Gastro-Nationalism 237
Sebastiano Benasso and Luisa Stagi

Afterword 269

Index 273
 Notes on Contributors

Elisa A. G. Arfini is Research Fellow at the Department of Social and

Political Sciences of the University of Milan. They conduct research in
the fields of gender studies and consumer culture, with particular inter-
est in food consumption and convention theory.
Sebastiano Benasso is Adjunct Professor of Cultural Sociology at the
University of Genoa, Italy. He’s author of articles and books on youth
studies, biographical research and cultural meanings of food and nour-
ishment. He is also a member of Visual Sociology Laboratory of the
University of Genoa and he participates to the editorial board of About
Gender. International Journal of Gender Studies. His last book is Ma una
madre lo sa? La responsabilità della corretta alimentazione nella società
neoliberale (Genova University Press, 2018, with L. Stagi).
Simone Cinotto is Associate Professor of Modern History at the
University of Gastronomic Sciences Pollenzo, where he is the Director
of the master’s program “Master of Gastronomy: World Food Cultures
and Mobility.” He is the author of The Italian American Table: Food,
Family, and Community in New York City (2013) and Soft Soil Black
Grapes: The Birth of Italian Winemaking in California (2012); the editor

xvii
xviii   Notes on Contributors

of Making Italian America: Consumer Culture and the Production of

Ethnic Identities (2014); and the coeditor, with Hasia Diner, of Global
Jewish Foodways: A History (2018).
Carole Counihan is Professor Emerita of Anthropology at Millersville
University. She is author of Italian Food Activism in Urban Sardinia
(2019), A Tortilla Is Like Life: Food and Culture in the San Luis Valley
of Colorado (2009), Around the Tuscan Table: Food, Family and Gender
in Twentieth Century Florence (2004), and The Anthropology of Food
and Body (1999). She is co-editor of Food and Culture: A Reader (1997,
2008, 2013, 2018), Food Activism (2014), and Making Taste Public:
Ethnographies of Food and the Senses (2018). She is editor-in-chief of the
scholarly journal Food and Foodways.
Federica Davolio obtained her Ph.D. from the University of Milan
with a research on Slow Food and the notion of food quality. Her inter-
est is in the study of consumption, food cultures and food politics. She
published book chapters and articles on the topic.
Lorenzo Domaneschi is Assistant Researcher at the University of
Milan and he teaches Sociology of Culture at the European Institute
of Design (IED). His main research interests include theories of social
practice, sociology of food, consumption studies and ethnography. He
published several articles about food culture and cooking practices. His
last book is Fare cucina. La cultura della qualità alimentare tra arte e
artigianato (Carocci, 2018).
Donna R. Gabaccia is Professor of History at the University of Toronto
where she teaches migration, gender and food studies. She has written
many books and articles on international migration, Italian diasporas,
gender and migration and the food dynamics that accompany mobility.
She is the General Editor for a two-volume Cambridge History of
Global Migrations, to be published in 2022.
Massimo Montanari is Professor of Medieval History at the University
of Bologna. He is the founder and director of the Master ‘Food his-
tory and culture’ instituted in 2002 in the same University. He taught
seminars and lectures all over the world. He has been a pioneer in food
 Notes on Contributors   xix

history considered in its wider perspectives, both economic and cul-

tural, social, political, religious. From 1979 onwards he published a
number of books, translated in several languages.
Fabio Parasecoli is Professor of Food Studies at New York University.
His research explores the intersections among food, popular culture,
and politics, particularly in food design. He studied East Asian cul-
tures and political science in Rome, Naples and Beijing. After cover-
ing Middle and Far Eastern political issues, he wrote for many years
as the US correspondent for Gambero Rosso, Italy’s authoritative
food and wine magazine. Recent books include Al Dente: A History of
Food in Italy (2014, translated into Italian in 2015 and into Korean in
2018), Feasting Our Eyes: Food, Film, and Cultural Citizenship in the US
(2016, authored with Laura Lindenfeld), and Knowing Where It Comes
From: Labeling Traditional Foods to Compete in a Global Market (2017).
His new book Food will be published by MIT in 2019 as part of the
Essential Knowledge series.
Agnese Portincasa is Guest Lecturer at the University of Parma where
she teaches History of Food. Manager of the Didactic Area at Istituto
Storico Parri in Bologna, she deals with Teaching History and Food
History in Contemporary Society. Her last book is Scrivere di gusto. Una
storia della cucina italiana attraverso i ricettari 1766–1943 (Pendragon,
2016).
Chiara Rabbiosi, Ph.D. in European Urban and Local Studies.
Since 2012 she conducts research at the Center for Advanced Studies
in Tourism—CAST at the University of Bologna. She is also Visiting
Professor at the Estonian Academy of Arts in Tallinn. She is author
of several articles on consumer culture and tourism published both
in English and in Italian. Her last book is Il territorio messo in scena.
Turismo, consumi, luoghi (Mimesis, 2018).
Roberta Sassatelli is Professor of Sociology at the University of Milan
where she teaches Sociological Theory and Consumer Culture. She is also
Visiting Professor at the University of Gastronomic Sciences (Bra, Italy).
She is authors of several books and articles on consumer cultures and prac-
tices, the politics of consumption, sport and fitness, gender and bodily
xx   Notes on Contributors

conducts, food practices and representations. Among her books in English

you can find Consumer Culture. History, Theory and Politics (Sage, 2007).
Her last book is Corpo, genere e società (Il Mulino, 2018 with R. Ghigi).
Luisa Stagi is Associate Professor of Sociology at DISFOR, University
of Genoa (Italy). Co-director of the AG-About Gender—International
Journal of Gender Studies (http://www.aboutgender.unige.it/ojs/index.
php/generis), she also co-founded the Laboratory for Visual Sociology.
She’s author of several articles and books on food and eating disorders.
Recent publications: Food Porn. L’ossessione per il cibo in tv e sui social
media (Egea, 2016) and Ma una madre lo sa? La responsabilità della cor-
retta alimentazione nella società neoliberale (Genova University Press,
2018, with S. Benasso).
 List of Figures

Fig. 4.1 ‘Only here can you find Verucchio’s authentic products’:
commodities biographies located at the local scale
in order to articulate authenticity and provenance 83
Fig. 4.2 Baldinini, the first Italian fashion’s wine. Diamante
bianco—white sparling wine 89
Fig. 5.1 Farmers bringing their tomatoes to the Santa Margherita
di Pula Terra e Sole Cooperative 110
Fig. 5.2 Assembly line workers at the Santa Margherita di Pula
Terra e Sole Cooperative with coreboi tomatoes
in the foreground 113
Fig. 5.3 Dessert at the Slow Food tomato dinner at Il Rubino
restaurant 115
Fig. 5.4 Commensality at the Slow Food tomato dinner
at Il Rubino restaurant 116
Fig. 8.1 Definitions, judgements, and relations 189

xxi
 1
Introduction: Food, Foodways
and Italianicity
Roberta Sassatelli

In his book The Italians, John Hopper writes a few perceptive pages
on Italians and food. He concedes that cuisine is for Italian what the
weather is for Britons, “a suitable topic for conversation between
strangers that avoids the risks associated with politics, religion and foot-
ball” (Hopper 2016, 93). At the same time, food allows for quite acer-
bic discussions on specific ingredients and precise methods of cooking.
La tavola is important for Italians:

The role of the table in Italian life is relentlessly emphasized in advertising

of all kinds and even reflected in the grammar of the language. Il tavolo
is the word for the physical object, whereas la tavola, the same word but
in the feminine, is untranslatable into English. Its connotations encom-
pass the meal and its preparation, quality and consumption, and – most
importantly – the enjoyment of it (…) When, for example, Italians want
to describe the joys of good eating and drinking, they talk of “i piaceri
della tavola ”. (ibidem, 94)

R. Sassatelli (*)
University of Milan, Milan, Italy
e-mail: roberta.sassatelli@unimi.it
© The Author(s) 2019 1
R. Sassatelli (ed.), Italians and Food, Consumption and Public Life,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-15681-7_1
2    
R. Sassatelli

Food is perceived as probably the most distinctive aspect of Italian

identity both in Italy and abroad. Food culture is central both to the
way Italians mark their national identity and to the consolidation of
Italianicity in a global context. The association is so tight that already
Roland Barthes (1977, 48) in the “Rhetoric of the Image” used a brand
of pasta, Panzani, to illustrate how “Italianicity”, “the condensed essence
of everything that could be Italian” works in a mythological fashion
building imagined but powerful reference points for practice. However,
gastronomic identity, just like other aspects of identity, is a continu-
ous construction that consolidates through practice across history and
geography rather than an essence to be discovered in a purified moment
of origin, a well-delimited site, a single product or recipe. Creolization
and hybridization are indeed a feature of any cuisine. This is particu-
larly the case for Italian cuisine, exposed as it has been to a variety of
influences—so, for example, tomatoes arrive from America, but tomato
sauce for pasta was not indigenous in Pre-colombian civilizations, and
in Italy it was the most distinctive use they were put.
The Italian food system has significantly changed in the last dec-
ades. With a marked internationalization of the food market, the dif-
fusion of supermarkets, increased urbanization and the participation
of women in the paid labour force. Italy has perhaps been slow to rec-
ognize the strength of its food sector, but things have changed rapidly
in recent years. In Parma, Cibus, the international food fair in the seg-
ments of excellence including typical products, specialties and haute
cuisine, has been held for nearly two decades. Parma was also selected
for the headquarters of the European Food Safety Authority. In Turin,
Terra Madre has been held for over a decade, promoted by Slowfood,
an eco-gastronomic association that has long crossed national borders
as the most visible alternative to the development of a fast food culture
(Sassatelli and Davolio 2010). In Bologna, FICO Eataly Food Park has
recently opened: organized around Italian gastronomy, it is the largest
food park in the World (Mosconi 2018). These initiatives are only the
tip of an iceberg of an economic and cultural sector which is gaining a
strong awareness of itself. The Italian gastronomic sector is also among
the most dynamic in economic and social terms, with relatively high
annual growth rates, a strong openness to migrant entrepreneurship,
 1 Introduction: Food, Foodways and Italianicity    
3

a flourishing of new and different places of consumption, a real

boom of gastronomic publishing, and, last but not least, a flourishing
of a myriad of local association and of educational or promotional
initiatives—from local fairs to tasting courses.
Cuisine and foodways are obviously not just a matter of sustenance,
food being deeply intertwined with culture, as an utmost site of con-
tamination and exchange, where social identities are constructed and
realized, celebrated and challenged. Culinary competence is both a
taken for granted knowledge deeply rooted in everyday practice and a
battleground for the consolidation of discourses and practices of iden-
tity building. Food, in the words of Arjun Appadurai (1981, 3), is an
“extremely rich social fact”, a “particularly plastic form of collective
representation”. The social sciences have long shown that food, food
choices and food practices are social, they help stabilize collective and
personal identity (Bell and Valentine 1997; Counihan and Van Esterik
1987; Fischler 1988; Goody 1982; Lupton 1996; Mintz 1996; Mintz
and Dubois 2002; Morgan et al. 2006; Watson and Caldwell 2005;
Wilk 2006). Food has fostered processes of identity building, whether
national, regional, or “ethnic”, in social contexts defined by diverse tra-
ditions and migrations (Belasco and Scranton 2002; Cook and Crang
1996; Gabaccia 1998). Food is a potent identifier, and certainly it is
profoundly implicated in the cultural representation of Italy both in
Italy and abroad (Naccarato et al. 2017). The Italian ways of food are
often represented through the lenses of nostalgia for a rustic peasant tra-
dition articulated as a bucolic fantasy (Dickie 2007; Montanari 2013;
Parasecoli 2017). While the history of Italians and food has also been
one of scarcity and hunger for many peasants who were forced to emi-
grate (Cinotto 2013; Helstosky 2005), such idyllic representation has
certainly contributed to the myth of Italian cuisine today. Italian cul-
ture was furthermore associated with La dolce vita in the years after the
Second World War during the Italian economic boom. Thus, relatively
recently, a new appreciation of Italian food as high quality and gratify-
ing gradually matured, supported also by an association with health sus-
tained by the “invention” of the Mediterranean diet in the 1970s (Moro
2014).
4    
R. Sassatelli

Beyond such associations, it might seem odd to ponder about

Italians and food in the globalized world of today. Never before have
we enjoyed access to such varied and plentiful food as in the global
West. Food has been delocalized, disentangled from its local territory
and climatic limitations (Poulain 2017). Italy is no exception. Products
such as avocados and kiwi which were almost unknown forty years
ago are now part of everyday diet. And in large supermarkets you may
find cherries and green beans all year round. Still, while global chains
and franchised outlets which have helped spread global brands every-
where have been touted as McDonaldization (Ritzer 1993) or the tri-
umph of “non-places” Augé (1995), we are now aware that the world
has not become a globalized, de-humanized theme park. Even fast food
chains have adapted to the cultural diversity of local contexts. In Italy,
McDonald’s itself is at the same time both a cultural icon and a tar-
get of criticism. And it exists side by side traditional trattorias, oste-
rias and cafes. Indeed, Italy, whose economic development came later
than in other Western countries, well exemplifies the two directions of
development in the contemporary retail sector which both diverge and
reinforce one another: on the one hand the spread of outlets and dis-
count stores emphasizing price and standardization, on the other spe-
cialty shops and niche chains as well as farmer markets and alternative
food networks with a renewed emphasis on quality, difference and local
traditions.
Italian cuisine is intimately local, or better, related to the many cit-
ies which punctuate the peninsula, and their territories. The relatively
recent practice of representing Italian cuisine as regionalized along
administrative divides has given way to the fortunate canon about
Italian regional cuisine. Still, in their seminal cultural history of Italian
cuisine Alberto Capatti and Massimo Montanari (2003, xvi) note that
historically “Italy’s culinary heritage is usually asserted and recognized
through references to city-based identities”. The centrality of the city is
the backbone of John Dickie’s book on Italian foodways as well, on the
premise that:

Italy has the richest tradition of urban living on the planet and the envia-
ble way in which Italians eat is part of that tradition. It is no coincidence
 1 Introduction: Food, Foodways and Italianicity    
5

that so many Italian products and dishes are named after cities: bistecca
alla Fiorentina, prosciutto di Parma, saltimbocca alla romana, pizza napo-
letana, risotto alla milanese, pesto genovese, pesto trapanese, olive ascol-
ane, mostarda di Cremona … For centuries, Italy’s cities have been where
all the things that go to create great cooking are concentrated: ingredi-
ents and culinary expertise, of course but also power, wealth, markets and
competition for social prestige. (2007, 7)

As documented by Capatti and Montanari (2003), the Italian culinary

tradition spans back to the Middle-ages through a dense networking
of cities and their culture. The unity of the Italian alimentary model is
thus made up of localities, cities and their provinces, in a “horizontal”
and “vertical” dynamic which includes the exchanges between rich and
poor, urban and peasant culinary traditions, and sustains processes of
identity recognition and resource organization. As early as the thirteen
and fourteen century, certain local products, such as the Parmigiano
cheese, reached distant places and became a prestigious condiment for
pasta all along the peninsula. Yet the local varieties of pasta shapes, at a
time when its role was not yet entrenched as it is in today Italy, testifies
to the unity in diversity of the Italian model. Pasta unified the country
as much as the variety of pasta shapes alludes to the richness of and vari-
ety of local gastronomic cultures in Italy (La Cecla 2008). Bartolomeo
Scappi, the foremost cook of Italian Reinassance in his pivotal Opera
(1570) anthologically presents recipes in the styles of Milan, Genoa,
Bologna, Naples and so on constructing Italianicity out of a polycen-
tric variety of urban traditions and their territories: “an Italy of localisms
and regionalisms that have become precisely that because of their con-
frontation and comparison with other localisms and regionalisms, some
even very close” (Montanari 2013, 39).
The increased articulation of local cuisines, their combination via
multifarious forms of representation—from cookbooks to films—into a
National imagery, has thus been implicated in the construction of the
Italian culinary identity. Food in many ways works as a form of banal
nationalism (Billig 1995). In a recent book on food and nationalism
Atsuko Ichijo and Ronald Ranta (2016) consider the different levels
at which the nation, nationalism and food may be related: at everyday
6    
R. Sassatelli

level, at the level of the nation state and at global level. It is particu-
larly at the level of the everyday that we may notice the consolidation
of an Italian national identity. Since the Italian economic boom Italy
has been a “nation of food conservatives” as food filled the gap of every-
day nationalism that other symbols did not seem to provide, its “cuisine
reflected the country’s diversity and unity” being the site of a “homely
and almost self-effacing pride” and “one of the few places where Italians
could find images of what they shared” (Dickie 2007, 301).
Italy’s varied and specialized agriculture sustains such picture and
matches Europe’s attention to high-quality products and agricultural
traditions as well as catering for the well-off consumers keen to acquire
superior goods. According to the Italian Minister of Agriculture, on the
last count, Italy had 167 products that qualified for PDO status and
130 for PGI, more than any other countries in Europe. They range
from Parma Ham to Sicilian Blood Orange, from Parmigiano Reggiano
to Modena Balsamic Vinegar. Some of these products are not only suc-
cessful articles of export, they can also be considered mass-marketed
goods as they are widely consumed and reach the public via super and
hypermarkets rather than specialties shops. The food and drink industry
is very important in Italy, it represents the second industrial sector, after
mechanic industry and before fashion industry, exporting goods for
over 40 million euros in 2017 (Mosconi 2018). Looking at the Italian
food industry Emanuela Scarpellini (2016) notes that, while the food
sector is internationally becoming more concentrated, the Italian food
industry is mostly made up of small and medium-sized business rather
than large enterprises, often clustered in territorial productive districts,
resulting for the consumer in both advantages such as typicality and dif-
ferentiation and disadvantages such as comparatively high cost. The dis-
tribution sector is likewise peculiar, with the larger supermarket chain,
Coop, being born out of a consumer cooperative, and with the com-
paratively stronger presence of small groceries, markets and street ven-
dors. Italians, she notes, continue to prefer fresh agricultural products
and traditional goods linked to their territories and even when buying
industrial food they tend to prefer simple ones such as pasta and cheese,
as opposed to ready-made meals.
 1 Introduction: Food, Foodways and Italianicity    
7

Home cooking has remained an important reality in Italy (Harper

and Faccioli 2009). Over half of Italian families eat at home on Sunday
according to a 2008 survey, and they eat traditional dishes prepared for
the occasion (Scarpellini 2016). Home cooking, or la cucina casalinga,
light-hearted and informal, also amounts to a recognized principle in
Italian culinary matters. In a classic gastronomic tour of the Italian pen-
insula for the gourmet traveller the American journalist Waverley Lewis
Root (1977) suggested that whereas French cuisine is formalized, tech-
nical and scientific, professional even when it is carried out by amateurs,
Italian cuisine is essentially home cooking even when it is carried out
by professionals. The Italian Academy of Cuisine, in its monumental La
Cucina: The Regional Cooking of Italy (AIC 2009, vi–vii) reinforces such
image:

(a)ny Italian knows that a cherished heirloom dish is sure to vary in its
preparation, depending on who is in the kitchen […] Interpretation,
improvisation - these are essential characteristics of traditional Italian
cooking. In Italy a restaurant earns praise if its creations can be described
as ‘homemade’ - recognition that the homecook is the best cook.

Even Pellegrino Artusi in his influential cookbook, La scienza in cucina

e l’arte di mangiar bene which united Italians, especially bourgeois
Italians, more than many other expressions of culture after political
unification in the late nineteenth century is, as suggested by Montanari
(2013), a testimony to the relevance of home cooking. Artusi not only
assembled local Italian traditions, he tried to write a book that retained
something of the oral tradition which he was working on, so his choice
was “to accept (better yet, to propose, advise, recommend) variations as
a constituent and ineradicable attitude toward the practice of cooking”
(ibidem, 76).
Variety and variation are probably among the reasons of the current
international success of Italian food, together with an emphasis on tra-
dition, locality and the territory. Italy’s increased wealth has worked on
the backdrop of a characteristic dialectic of late modernity, the diffusion
of low-cost standardized fast food provided by global, centrally con-
trolled corporations catalyzing public attention towards products which
8    
R. Sassatelli

are “natural”, “local”, “traditional”. This attitude is diffuse among Italian

consumers and enables small-scale food producers to survive while ris-
ing the cultural significance of gastronomy and enology. Even though
many local specialties such as Panettone, originally Milanese, are now
national and mass produced, it seems that “Italian food can only rein-
vent itself by pretending it has stayed the same. Change only comes in
the guise of continuity; novelties must be presented as nostalgic relics.
This food conservatism is a cultural quirk that makes for a great deal of
misunderstanding and cant. But it is the Italian civilization of the table’s
saving virtue in the age of mass production” (Dickie 2007, 309).
Still, the Italian alimentary model has been very portable, trans-
forming itself in its global journey. Pasta and pizza are among the most
recognizable signs of Italian cuisine and they have contributed to the
creation of a distinctive image of Italianicity that becomes more recog-
nizable the farther away one moves from Italy. Italian Americans had
a fundamental role in establishing and sometimes inventing an Italian
style outside Italy. Migrating from all parts of the peninsula, but par-
ticularly from the south, they established restaurants that were real
forges for the syncretic, often regionally based, menus which made
Italian cuisine an item of export. Few immigrants continued to eat the
staples of the Italian countryside, like polenta, and developed instead
a kind of “fusion” cuisine whose components originated from the dif-
ferent regions of Italy they came from (Dickie 2007; Parasecoli 2017).
They too contributed to the picture of Italians as particularly talented in
food and interested in the kitchen and the table.
This portrayal is continuously reiterated and reinforced in the cap-
tivating imagery which surrounds Italians and food. In this chapter of
this book, Fabio Parasecoli concentrates on how Italian food has been
represented in public discourse and media both in Italy and abroad,
shaping perceptions and performances of Italian identities. He consid-
ers how, especially from the 1960s, Italian food has been rapidly trans-
formed into a global icon. He points to the way narratives and rhetoric
devices in a variety of media have played a central role in constructing
contemporary visions of Italian food civilization and authenticity. If
cookbooks and novels have contributed to the construction of a bucolic
myth around the Italian rural landscape and its food, a reference to rich
Another random document with
no related content on Scribd:
entistä vihaisemmaksi ja epäluuloisemmaksi, ja kätki rahansa
salaisiin piilopaikkoihin, ettei kukaan voisi niitä löytää; kuoltuaankaan
hän ei tahtonut antaa niitä kellekään.

Vouti oli nimittäin miettinyt entistä elämäänsä sen yön jälkeen,

jolloin paholainen oli käynyt hänen luonansa, ja huomannut, ettei
hänellä ollut ainoatakaan hyvää työtä, ei pienintäkään tekoa, joka
olisi aiheutunut hänen sydämensä hyvyydestä, ja johon hän olisi
voinut Jumalan edessä puolustuksekseen vedota. Kaikki oli vain
saastaa, syntiä ja itsekkyyttä. Ja hän arveli epätoivoissaan, että jos
hän nyt, paholaisen käynnin säikähdyttämänä, rupeaisi elämään
toisin kuin ennen, ei Jumala ehkä lukisi enää sitä hänelle ansioksi,
vaan itsekkäistä syistä johtuneeksi lahjomiseksi, jolla hän nyt
koettaisi Jumalaa lepytellä ja houkutella unohtamaan kaikki entiset.
Masentuneena hän silloin päätteli, että hänen osanaan maailmassa
oli olla se, miksi hänet oli luotu, vääryydentekijä, kiskuri ja saituri,
että hänen oli turhaa koettaakaan teeskennellä hyvyyttä, koska
hänen sydämensä ei ollut hyvä, vaan paha. "Jumala määrää",
päätteli hän, "suurimmankin syntisen sielusta ja ruumiista, ja hänen
sekä paholaisen välinen asia on, minne ne molemmat joutuvat".
Näin hän paadutti sydämensä entistä kovemmaksi ja eli elämänsä
synkkänä ja katumattomana loppuun saakka.

Kun vouti sitten sairastui kuolintautiinsa, meni paholainen Jumalan

luo, osoitti voutia sormellaan ja sanoi: "Tuon miehen sielu ja nahka
kuuluvat minulle". "Niinkö luulet?" hymähti siihen Jumala
ajatuksissaan ja rupesi tarkemmin tutkimaan voudin sielua.
"Katsoppas", sanoi hän sitten paholaiselle, "hänen tilikirjastaan
näkyy, ettei hän suostunut antamaan sieluaan sinulle, kun kävit sitä
tahtomassa, vaan sanoi sen päinvastoin olevan minun huomassani.
Mitä siitä arvelet?" — "Ei suostunutkaan", vastasi paholainen, "mutta
jos milloinkaan syntisen sielu on minun saaliini, niin on se nyt, sillä
pahempaa ja saastaisempaa vääryydentekijää ei maailmassa juuri
liene ollut monta". "Totta kyllä", arveli nyt Jumala murheellisena,
"vouti on tuottanut minulle elämällään paljasta surua, mutta mitäpä
hän muutakaan olisi voinut tehdä?" "Kuinka niin?" kysyi nyt
paholainen hämmästyen. "Sinä et, paholaisparka, opi näitä asioita
milloinkaan ymmärtämään. Kurkistappas nyt tuonne voudin sieluun.
Näetkös siellä erään nurkan, joka on erivärinen kuin muut?
Tiedätkös, että tänne tuli eilen eräs maailman hurskaimpia miehiä,
jonka sielussa oli samanlainen kolkka; hänet se johdatti kulkemaan
hyveen ja jalojen töiden tietä, voutiparan taas ahneuden tietä. Se
nurkka on kuitenkin annettu heille molemmille täältä, ja se pani
voudin kieltämään sielunsa sinulta; ilman sitä hän olisi
ahneudessaan luovuttanut sen vaikka kirjallisella sopimuksella.
Ymmärtänet nyt, ettei sinulla ole mitään oikeutta hänen sieluunsa?"
"Mutta miten on mahdollista, että samanlainen nurkka tuottaa niin
päinvastaiset seuraukset?" kysyi ällistynyt ja raivostunut paholainen.
"Niin, sanoppas se!", hymyili siihen Jumala, ja hänen kasvoillaan oli
tutkimaton ja ajatteleva ilme.

"Mutta hänen nahkansa minä ainakin tahdon!" kiukutteli nyt

paholainen. "Vouti vannoi minulle, etten minä saa edes sitäkään
ilman sinun lupaasi, mutta sepähän nähdään". — "Niin", vastasi
Jumala, "et saakaan, luonnollisesti, mutta sitä, lupaanko sen vai en,
en tahdo nyt sinulle ilmoittaa. Saat koettaa ottaa sitä ja näyttää
valtaasi. Ellet onnistu, täytyy sinun jälleen myöntää, että minun
aivoitukseni ovat sinulle tutkimattomat ja ylivoimaiset". Näin
sanottuaan vaipui Jumala jälleen ajatuksiinsa ja hänen kasvojensa
ilme kuvastui maailman kaikkeudessa ihmeen lempeänä,
surumielisenä hohteena. Mutta paholainen pakeni hänen edestään
maan päälle anastamaan voudin nahkaa ja osoittamaan siten
mahtavuuttaan.

III

Kaikkialla tiedettiin voudin ankarasti sairastuneen ja iloittiin siitä, sillä

toivottiin hänen kuolevan. Ainoatakaan osanoton ja säälin sanaa ei
kuulunut, sillä vouti oli ehtinyt tehdä pahaa kaikille ihmisille.

Paljon pahaa hän oli tehnyt kylän köyhälle ja vanhalle suutarille.

Hän oli pakottanut suutarin tekemään kenkiä melkein ilmaiseksi, oli
kiskonut häneltä ankarat verot ja kaksinkertaiset päivätyöt, oli
ryöstänyt hänen ainoan lehmänsä ja saattanut hänet melkein mieron
tielle. Hän olisi ajanutkin suutarin maailmalle, ellei hän itse olisi
tarvinnut kenkiä ja tiennyt saavansa ne vanhalta suutarilta
mitättömästä hinnasta. Siksi hän ei ollut kiristänyt häneltä viimeistä
henkeä.

Näiden kärsimysten keskellä oli suutarin elämä kulunut. Hän ei

ollut kuitenkaan niistä katkeroitunut, vaan oli oppinut panemaan
kätensä ristiin ja nöyrtymään, kuten hän arveli, Jumalan tahdon alle.
Ja olipa hän vielä säilyttänyt ennallaan iloisen ja herttaisen
mielenlaatunsakin, purkaen murheensa lauluun ja hilpeään
vasarankalkutteluun. Kun hän nyt kuuli voudin sairaudesta ja
ihmisten vahingonilosta, pani hän vasaransa pois, risti kätensä,
mietti maailman murheellista menoa ja tunsi sääliä voutia kohtaan.
Hänelle selveni siinä, että vouti mahtoi olla hyvin onneton ihminen.
Niinpä hän illan tullen otti hattunsa ja meni voudin taloon.

Siellä ei ollut ketään, sillä kaikki palvelijatkin olivat hyljänneet

sairaan herransa ja jättäneet hänet yksin kuolemaan. Suutari aukaisi
varovaisesti oven, ja kulki läpi laajojen huoneiden, kunnes tuli voudin
ovelle. Hiljaa hän astui sisään ja seisahtui ovensuuhun. Hän näki
sairaan vuoteellaan ja katsoi häntä. Silloin kääntyi vouti vaivalloisesti
häneen päin ja suutari huomasi hänen silmissään säikähtyneen
ilmeen. "Tuletko nyt kostamaan minulle kuolinvuoteellani?" kysyi
vouti ja hänen äänensä vapisi. Suutari ei vastannut mitään, vaan
meni sairaan luo ja istui hänen vuoteensa ääreen pyöritellen
hattukuluaan kädessään. Vaitiollen he tarkastelivat toisiaan.

"En tule kostamaan", sanoi sitten suutari, "sillä kosto on Jumalan.

Tulin siksi, että tunsin sääliä sinua kohtaan. Mahtaa olla katkeraa
kuolla, kun on sellainen synnin taakka harteilla kuin sinullakin?"

"Säälistäkö todella tulit?" ihmetteli nyt vouti. "Miten voit minua

sääliä? Olenhan tehnyt sinulle kaikkea mahdollista pahaa".

"En voi mitään sille, että sydämeni on sääliä täynnä. Säälin kaikkia
ihmisiä ja eläimiä, koko maailmaa, sinua ja eniten itseäni. Toivoisin
voivani heitä jotenkin auttaa, sinuakin. Etkö pelkää iankaikkista
kadotusta?"

"Se on Jumalan huomassa kaikki", vastasi vouti; "paljon,

määrättömän paljon pahaa olen tehnyt, siitäkin huolimatta, että olen
tiennyt sen pahaa olevan, enkä siis ansaitse mitään armoa
Jumalalta; miksi niin olen tehnyt, sitä en voi itsekään ymmärtää.
Mutta paholaiselle en ole suostunut sieluani lupaamaan. Enkä
nahkaanikaan", lisäsi hän hetken perästä hymyillen.

Suutaria kammotti.

"Kuuleppas, suutari", jatkoi sitten vouti salaperäisesti. "Koska olet

näin hyvä ihminen ja olet halunnut minua auttaa, niin tekisitkös
minulle erään palveluksen?"

"Jos vain voin", vastasi suutari, "niin teen mielelläni. Kun ajattelen
tekosiasi minua kohtaan, ovat ne hyvin vähäpätöisiä. Annan ne
sinulle sydämestäni kaikki anteeksi, sillä olet niistä jo saanut
suuremman rangaistuksen kuin olisit ansainnutkaan. Mitä minun
pitäisi tehdä?"

"Kiitos, suutari", vastasi vouti. "Olet aina ollut kunnon mies, ja olen
iloinen, että olet nyt tässä. Näetkös, voisitkohan valvoa kirkossa
kolme yötä sen jälkeen, kun minut on sinne haudattu? Katsos, niin
kauan kuin olen hautaamatta ja pyhät kynttilät palavat pään pohjissa,
ei ole hätää, mutta mitä sitten tapahtuu, kun olen joutunut kirkon
lattian alle, siitä ei ole takeita. Uskaltaisitkohan tehdä tämän hyvän
työn minulle? Kolmen yön perästä ei ole enää vaaraa".

"Kovinpa pyydät minulta kolkkoa asiaa", jahkaili siihen suutari,

"mutta jos arvelet minun kirkossa olostani koituvan itsellesi jotakin
helpotusta, niin Jumalan avulla koetan täyttää pyyntösi. Eikäpähän
minulla, vanhalla suutari-pahaisella, liene siellä mitään pelättävää, ei
ainakaan niin suurta, ettei Jumala minua pystyisi varjelemaan. Ja
kukapa tietää, mitä hyviä seurauksia valvomisestani saattaisi olla".

"Kiitos, kiitos, suutari!" sanoi vouti; "toivoisin nyt, että olisin

kohdellut sinua hiukan paremmin, mutta tehty, mikä tehty. Menehän
nyt, sillä mitäpäs sinulla on enää täällä tekemistä, ja kuollessani
olenkin mieluummin yksin. Sytytä kuitenkin nuo siunatut kynttilät
tuohon pääni pohjiin!"

Ja suutari teki voudin pyynnön mukaan sekä poistui murheellisena

ja ajattelevaisena. Samana yönä vouti kuoli, ja pappi luki rukouksia
hänen vuoteensa ääressä. Kun sukulaiset seuraavana päivänä
saapuivat tarkastamaan hänen aarteitaan, ei niitä löytynytkään, ei
mistään; rautainen rahakirstu oli typösen tyhjä. Vouti oli kätkenyt
kaikki rahansa.

IV

Mutta heti voudin kuoleman jälkeen meni suutari papin luo ja kertoi,
mitä vainaja oli häneltä pyytänyt, sekä kysyi, oliko hänen täytettävä
antamansa lupaus; se tuntui nimittäin hänestä nyt hyvin pelottavalta.
"Tottakai sinun on mentävä", vastasi hurskas pappi, "sillä eipä tiedä,
mitä Jumala on tälläkin asialla tarkoittanut. Mutta älkäämme
uhmailko pahoja voimia, vaan käyttäkäämme turvaksemme niitä
keinoja, joita Jumala on meille pahan vastustamiseksi suonut. Minä
tulen kanssasi kirkkoon varustaakseni sinut kaiken varalle".

Kun vouti sitten oli haudattu kirkon lattian alle, lähelle kuorin
aituusta, ja oli tullut ilta, lähtivät suutari ja pappi kirkkoon. "Mitä sinä
noilla teet?" kysyi pappi ihmeissään nähdessään, että suutarilla oli
kaikki työkalunsa sekä nahkaa mukanansa. "Arvelin vain", selitti
suutari vilpittömästi, "että olisi kenties Jumalalle mieluisinta minun
valvoessani tehdä sitä työtä, jolla olen elämänikäni kunniallisesti ja
rehellisesti elänyt: töillään kukin Herralle kiitosta kantaa ja niinpä
minäkin naskalilla ja vasaralla sekä pikilangalla. Vanhastaan olen
myös tottunut suutaroidessani hyräilemään virrenpätkää, mikä tapa
ei lienekään pahitteeksi tällaisella hetkellä". — "Niinpä vainkin",
hymyili nyt tähän pappi, huomaten suutarin yksinkertaisen
hurskauden, "suutaroi sinä vain, sillä kyllä todella siten palvelet
Jumalaasi parhaalla osaamallasi tavalla. Naskalinpistokin, jos se
vain tehdään Herralle alttiilla mielellä, on hänelle arvokkaampi kuin
kaikki tekopyhän maailman messut". Näin puhellen he saapuivat jo
hämärtyneeseen kirkkoon.

Täällä pappi vei suutarin kuorin aituuksen sisäpuolelle, alttarin

eteen, ja piirsi liidulla lattiaan ympyrän, kirjoittaen ympyrän reunalle
Jeesuksen nimen. "Pane nyt, suutari", neuvoi hän, "pönttösi tämän
piirin sisäpuolelle ja pysy visusti siellä, tapahtui mitä hyvänsä. Vaikka
minä itse tulisin sinua sieltä pois käskemään, niin älä lähde, ellen ota
tätä pyhää evankeliumikirjaa käteeni, kun sitä minulle tarjoat. Sitä
näet ei kosketa kukaan muu kuin elävä ihminen, joka on sinulle
vaaraton. Mitä muuta sinun täällä on tehtävä, sitä emme tiedä, mutta
Jumala kyllä osoittaa sinulle kaikki, kunhan vain luotat lujasti
häneen".

Näin sanoen pappi hyvästeli ja siunasi hänet, ja pian oli suutari

yksinänsä suuressa, kolkossa kirkossa, työskennellen alttarin
juurella parin himmeän kynttilän valossa. Heti papin mentyä tuntui
suutarista perin kammottavalta, mutta hän tarttui kuitenkin urheasti
vasaraansa, pisteli anturaan reikiä ja ajoi niihin nauloja niin että
kirkko kumahteli. Vanhaan tapaansa hän löi naulat lujaan, sillä hän
oli aina vasaraa käyttäessään tottunut kuvittelemaan, että hän lyö
joka iskulla pahaa vasten naamaa ajaen sen näkymättömiin, ja se
häntä aina innostutti iskemään reippaasti. Ja kun hän käytteli
naskalia ja pikilankaa, pisti hän reiän terävästi kuin synnin piston
huonoon omaantuntoon, kuroen sitten pikilangalla syntisparan
lähtemättömästi kiinni. Näin hän palveli suutaroidessaan Jumalaa.

Kirkossa oli pimeätä ja rauhallista, eikä suutari huomannut mitään

erikoista, vaan jatkoi työtänsä ahkerasti vaipuen syviin tuumailuihin
vouti-vainajan elämän ja kuoleman, synnin ja armon johdosta. Mutta
sitten hän äkkiä tunsikin tukan nousevan pystyyn ja kylmän hien
pursuavan otsalleen — hänen huomaamattaan oli kirkkoon
ilmestynyt itse paholainen. Suutari lopetti ompelunsa ja rupesi
katsomaan, mitä paholaisella oli täällä tähän aikaan tekemistä.

Vanha kehno oli kamalan näköinen, niin kamalaan, ettei suutari

ollut koskaan voinut sellaista kuvitella, eikä hän tuosta pahan
ulkonäöstä jälkeenpäin muistanutkaan muuta kuin että sillä oli pitkä
ja karvainen häntä, jonka päässä oli terävä ja käyrä kynsi. Siinä sitä
katsoessaan suutari huomasi, ettei paholainen nähtävästi ollut vielä
äkännytkään häntä, vaan kuljeskeli tuossa kirkon lattialla kuin
omissa ajatuksissaan. Vähitellen silloin suutari rohkaisi mielensä ja
seurasi hiljaa paikaltaan paholaisen vehkeitä.

Tämä kiristeli uhmaillen hampaitaan ja avasi kirkon lattian voudin

haudan kohdalta. Sitten hän avasi haudan, nosti sieltä voudin arkun
ja avasi senkin. Sanomattomaksi kauhukseen näki nyt suutari, että
paholainen rupesi nylkemään voutia, tehden sen niin taitavasti, ettei
ihminen olisi ikinä sellaiseen kyennyt. Kelmo nimittäin nylki voudin
aivan tuppeen, niin ettei jäänyt mitään muita reikiä kuin mitä nahassa
luonnollisesti voi olla, ähisi mielissään ja vannoi: "Ähäs, sainpa minä
nahkasi!" Ja koko ajan hänen nylkiessään liikahteli hännän kynsi
lattialla myrkyllisen näköisesti.

Saatuaan voudin nyljetyksi, viskasi paholainen touhuissaan nahan

syrjään ruveten asettelemaan arkun kantta paikoilleen ja sitä takaisin
hautaan toimittamaan. Nahka sattui kuitenkin lentämään kuorin
aidalle. Hirmustuneena tällaisesta kauhistavasta teosta suutari nyt
tunsi omituisen rohkeuden heräävän sielussaan, ja päätti ruveta
riitelemään voudin nahasta itsensä paholaisen kanssa. Hänen
sydämessään vilahti valoiselta ja rohkealta kuin olisi itse Jumala
siellä hymyillyt, ja sylkäisten kouraansa hän tarttui pihteihinsä, nipisti
kuorin aidalla olevan voudin nahan niihin, varoen kuitenkin
astumasta ympyränsä ulkopuolelle, ja veti tyynesti ja varovaisesti
nahan turvaan oman ympyränsä sisään, jääden sitten odottamaan,
mitä tuleman piti.

Saatuaan haudan ja lattian jälleen umpeen paholainen kääntyi

ottamaan voudin nahkaa ja ällistyi suunnattomasti, kun sitä ei
ollutkaan missään. Nyt vasta vanha kehno katseli tarkemmin
ympärilleen ja huomasi suutarin, joka istui rauhallisesti alttarin
edessä vasara kädessä ja katseli häneen vilpittömästi kirkkailla ja
lapsellisilla silmillään. Paholainen meni lähemmäksi ja huomasi, että
voudin nahka oli siellä suutarin pöntön vieressä, ympyrän
sisäpuolella; näkipä paholainen senkin, että ympyrään oli kirjoitettu
vapahtajan nimi, ja silloin hän värisi. Hän rohkaisi kuitenkin mielensä
ja vaati röyhkeästi:

"Anna pois nahka! Se on minun. Tarvitsen sitä".

Suutaria kammotti kovasti, mutta hän älysi kuitenkin vastata:

"En anna! Ethän sinä nahkaa tarvitse, vaan minä, joka suutari
olen".

"Sinun täytyy antaa! Nahka on minun — minähän sen olen

nylkenytkin!"

"En anna! Eikä sinulla ollut mitään oikeutta tulla vouti-vainajan

nahkaa nylkemään".

Tästä paholainen yhä enemmän raivostui, sillä hän rupesi

huomaamaan, kenenkä aseena suutari tässä toimi. Hän otti
hirveimmän muotonsa koettaen pelottaa suutaria ja vaati kauhealla
voimalla nahkaa itselleen. Mutta suutari säilytti mielenmalttinsa ja
sanoi:

"Älä uhkaile! jos lienee sinun, niin ota omasi pois!"

Ja vimmoissaan vanha kehno koetti rynnistää suutarin ympyrän

sisään, mutta turhaahan se oli: joka kerta täytyi hänen tuupertua
takaisin kuin näkymättömän, mahtavan voiman pois työntämänä.
Hän tekeytyi niin isoksi, että pää kosketti kirkon kattoon, ja koetti
sieltä kumartumalla kurkottaa ympyrän sisään, mutta turhaa oli
sekin. Suutari istui vain rauhallisena katsellen vilpittömästi ja
lapsellisesti paholaisen puuhia. Silloin tämä äkkiä katosikin kovalla
jyrähdyksellä ja suutari jo luuli, että kaikki oli ohi.

Vähän ajan kuluttua aukenivat kirkon ovet tavalliseen tapaan ja

sieltä tuli hiljaa pääkäytävää myöten suutarin vanha naapuri. Tämä
saapui kuin muina miehinä kuorin aituuksen luo ja sanoi:

"Tule jo pois, naapuri, kovin on myöhäinen, odottavat sinua kotona

ja kovasti pelkäävät. Eihän täällä ole mitään vartioitavaa".

"Niin vain", arveli siihen suutari, jonka epäluulo oli herännyt.

"Veisataan kuitenkin ennen lähtöä virsi 'Jeesuksen muisto ihana'.
Aloitahan sinä".

"Veisataan vain", vastasi naapuri ja rupesi laulamaan. Mutta

suutari kuulikin hänen lausuvan: "Suksi luisti ihana", ja pysäytti
hänet. "Miten sinä lauloit? Sano selvästi: 'Jeesuksen muisto ihana'".
"Suksi luisti ihana", vastasi naapuri siihen kiireesti, mutta suutari
nappasi häntä vasaralla otsaan ja sanoi: "Pakene pois, saatana", ja
samalla mies katosikin.
 Tuskin oli suutari tästä säikähdyksestä selvinnyt, kun kirkon ovet
taas rauhallisesti aukenivat ja sieltä ilmestyi itse seurakunnan vanha
pappi, sama, joka oli hänet kirkkoon saattanut. Pappi tuli alttarin
aituuksen luo, nojasi siihen ja sanoi:

"No nyt olet koetuksesi kestänyt ja vouti on saanut rauhan. Lähde

kotiisi, sillä kaikki en jo ohi. Tulin sinua itse hakemaan, kun pelkäsin
puolestasi".

"Niinpä kylläkin, lähdetään vain", sanoi suutari ja oli muka

kokoavinaan kompeitaan. "Otahan sinä tuo evankeliumikirja
kantaaksesi, kun minulla on näitä kojeita näin paljon", ja suutari
ojensi kirjan papille.

Mutta samalla kuin kirja oli koskettaa papin kättä, tuntui se

kärähtävän kuin tulinen rauta. Pappi hävisi ja hänen paikallaan oli
jälleen sama entinen vanha kehno, mutta nyt yhä kammottavamman
näköisenä. Sähisten hän kysyi suutarilta:

"Mitä tahdot, jos annat voudin nahan minulle?"

Tätä ei suutari ollut odottanut. Hän rupesi miettimään, mitä tässä

oli tehtävä, kunnes hänen mieleensä salaperäisellä tavalla rupesivat
kuvastumaan kaikki ne onnettomuudet, jotka vouti kiskomisillaan oli
saanut aikaan, ja kaikki se hyvä, mikä olisi seurauksena, jos voudin
rahat jotenkin saataisiin palautetuiksi oikeille omistajilleen. Mutta
nehän olivat kadonneet, niitähän ei oltu löydetty ollenkaan — ja
silloinpa suutarille samalla valkenikin, mitä tässä oli tehtävä. Mutta
sittenkin hän epäili. Hänen tuntonsa kielsi luovuttamasta voudin
nahkaa mistään hinnasta, niin, hän kuuli aivan selvästi äänen
sielussaan varoittavan: "Älä anna nahkaa paholaiselle!" Mitä oli siis
tehtävä? Suutarille tuli tuska, kun ei voinut huomata, miten oli
meneteltävä. Ahdistuksessaan hän turvautui hiljaiseen rukoukseen ja
sanoi itsekseen: "Herra, koskaan en ole tieten ja tahtoen ketään
pettänyt! Suo nyt anteeksi, jos kerran teen sen, sillä onhan
petettäväni itse pimeyden pääruhtinas. Amen". Tämän jälkeen hän
sai rauhan ja vastasi paholaiselle suoraan: "Kun tuonet kaikki voudin
kadonneet rahat, niin olkoon menneeksi".

Muuta ei paholaiselle tarvinnut sanoa. Vilauksessa hän oli poissa

ja tuli siinä samassa takaisin tuoden raskaan kantamuksen hopeaa
ja kultaa. "Tässä ovat voudin rahat", sanoi hän ja kaatoi ne kaikki
suutarin eteen. "Työntelehän ne tänne piirini sisään", komensi tämä
tyynesti, ja kun toinen oli sen tehnyt ja rupesi pyytämään nahkaa,
sanoi suutari vain: "Ehei, vanha kehno! Enempi meidän voudilla
rahaa olla täytyi. Eivät tässä ole vielä puoletkaan. Sinä koetat vain
pettää minua". Taas meni paholainen rahan hakuun ja toi vielä
äskeistä isomman taakan. Mutta suutaripa oli katsonut kelloaan ja
huomannut, että aavetunti, jolloin pahoilla voimilla on oikeus
näkyväisestä liikkua, oli pian loppumassa. Sen vuoksi hän taas esteli
ja vaati lisää rahaa, eikä paholaisen auttanut muu kuin mennä
hakemaan. Huohottaen hän palasi takaisin ja sanoi: "Ei ole voudin
rahoja enää muualla kuin kahden kallion raossa pitkän matkan
päässä, josta niitä ei nyt ehdi hakea. Ja niitäkin on vain kaksi äyriä
— vouti pudotti ne kerran sinne. Mutta tässä on kolme riksiä, jotka
putosivat kortinpelaajilta tuonne riihen lattian alle. Ota ne ja anna
vihdoinkin nahka!"

Mutta suutari ei antanut ja paholainen yltyi hirveään raivoon.

Suutarikin jo pelästyi ja tuli siinä liikahtaessaan pyyhkäisseeksi
yhden kirjaimen Jeesuksen nimestä pois. Siitäpä sai paholainen
tungetuksi tuon kynsipää-häntänsä sisään ja rupesi sillä
tavoittelemaan nahkaa, kunnes suutari hätäännyksissään iskikin
hännän naulalla lattiaan kiinni. Ja juuri kun paholainen siinä rupesi
tuskissaan parkumaan, löikin kello kirkon tornissa yhtä ja kuului
kukon ensimmäinen kiekuna. Silloin paholainen muuttui korpiksi,
lennähti rikkinäisestä ikkunasta ulos ja ronkkui käheästi kirkkotarhan
aidalla.

Kun pappi aamulla varhain kiiruhti kirkkoon, tapasi hän siellä

suutarin hyvissä voimissa ahkerasti suutaroimassa. Ei ollut vähäinen
pastorin hämmästys hänen nähdessään valtavat rahakasat ja
kamalan ihmisennahan hänen vierellään. Ihmeissään hän kuunteli
suutarin kertomusta yöllisistä tapahtumista ja lausui vihdoin: "Suurta
asetta ei Jumala tarvitse tahtoessaan tehdä vanhan kehnon puuhat
tyhjiksi. Siihen kelpaa heikoinkin ihminen, kun hänellä vain on
puhdas tunto ja viattoman rohkeus. Inhimillisesti katsoen oli vouti
suuri syntinen, mutta Jumala ei käy tuomiolle kanssamme meidän
ajatuksemme mukaan. Hän ei tahtonut luovuttaa paholaiselle edes
hänen nahkaansakaan ja siksipä tämä, osoittaakseen uhmaansa ja
valtaansa, niin kovasti sitä halusikin. Mutta mitäs nämä tässä ovat?"

Ja pappi osoitti suutarin piirin ympärystää. Kaikki ne rahat, jotka

yöllä olivat siihen pudonneet, olivat muuttuneet paljaiksi vanhoiksi
lehdiksi, mutta piirin sisässä olevat olivat puhdasta kultaa ja hopeaa.
Ja kun he sitten yhdessä rupesivat tutkimaan voudin nahkaa,
huomasivat he sen alkavan kutistumistaan kutistua. "Tässä on
vieläkin saatanan sormi pelissä", älysi nyt pappi, haki vihkivettä ja
kastoi nahan kolminaisuuden nimeen; silloin se heti lakkasi
kutistumasta. Yhdessä he sitten avasivat voudin haudan, pistivät
nahan arkkuun ja pappi siunasi sen uudelleen häiritsemättömään
lepoon. Eikä suutarin enää tarvinnut mennä kirkkoon valvomaan.

Voudin rahat jaettiin sitten kaikille vääryyttä kärsineille ja

siunautuivat ne pian moninkertaisiksi. Onni ja rauha palasi moneen
vielä äsken onnettomaan kotiin. Ja suutari oli kiristänyt paholaiselta
niin paljon kultaa, että sitä jäi riittävästi vielä hänelle itselleenkin,
joten hän eli huoletonna kuolinpäiväänsä saakka, kuitenkaan
heittämättä rakasta suutarointiansa, jota mahdollisesti ehkä vieläkin
harjoittaa.
JEESUS JA PYHÄ PIETARI
SUOMESSA

Jeesus istui iankaikkisuutensa istuimella ja hänen lempeä hymynsä

levisi kirkkautena ja rauhana loppumattomuuteen. Kaukaa siinsi
hänen silmiinsä ihmisten asuinsija, jonka yllä väreili milloin suru,
milloin ilo, mutta enimmäkseen suru. Hänen jalkainsa juuressa istui
pyhä Pietari ja kuunteli tarkkaavaisesti.

— Mitä kuuntelet, Pietari? kysyi Jeesus häneltä hymyillen

itsekseen.

— Katso tuonne, vastasi Pietari, ihmisten asuinsijoille, jotka

tunnet. Kaukana siellä Pohjan perillä on pienoinen maa, täynnä
humisevia vaaroja, leppeitä lehtoja ja välkkyviä järvenselkiä. Tuolla
vaaran kainalossa on pieni mökki, köyhän asunto, täynnä yhtä
ainoata rikkautta, lapsia. Näetkö?

— Kyllä näen, myönsi Jeesus, muuttuen surumieliseksi ilmeeltään.

— Tuo köyhä mies ei tahdo mitenkään jaksaa elättää lapsiaan,

vaimoaan ja itseään. Kaikki he ovat nälkäisiä. Siksipä ukko, hurskas
mies, alati kantaa rukouksissa huoliaan tänne Jumalan istuimen
eteen, toivoen, että luoja hänen kohtalonsa korjaisi. Hän on rukoillut
jo kauan. Usein öisin portillani valvoessani olen maailman sorinan
keskeltä erottanut hänen hätäisen äänensä, kun hän lakkaamatta
rukouksissaan taistelee asiansa puolesta, ja syvä sääli on vallannut
sydämeni. Olen ajatellut monta kertaa, että tuota miesparkaa pitäisi
auttaa, sillä hän on todellakin kurjassa tilassa ja hänen rukouksiansa
pitäisi jo kuulla. Vai mitä arvelet?

— Ei suinkaan häntä sentään auttaa pidä, vastasi Jeesus,

kuunneltuaan hänkin miehen rukousta. Jos hän pääsee parempiin
oloihin, ei hän enää muista Jumalaa eikä lähimmäisiään ollenkaan.
Olen selvästi hänen äänestään kuullut, että vain hätä panee hänet
rukoilemaan; "hätä käskee härän juosta", sanoo noiden
suomalaisten oma sananlasku.

Mutta Pietari kiisti vastaan ja näin sukeutui Jeesuksen ja hänen

välillään eräs niistä tuttavallisista ja herttaisista riitelykohtauksista,
joiden kautta he olivat tulleet maan ihmisille niin kodikkaiksi ja
toverillisiksi. Hän väitti:

— Hätä, niinpä tietysti, että hätä. Mutta nälkäisen ääni on käreä ja

kärty, ei niin huokaava ja nöyrä kuin tällä miehellä. Hänen pitkistä
rukouksistaan olen kuullut, että hänen sydämensä on aivan puhdas
kaikesta ylpeydestä, joten hän varmaankin menestyisi
myötäkäymisessä.

Mutta Jeesus vain pudisti surumielisesti päätänsä ja nuo Pietarin

väitteet eivät näyttäneet saavan häntä vakuutetuksi. Pietari tästä jo
hiukan suutahti ja jatkoi:
 — En suinkaan minä tässä nyt suotta aikojani miehen puolesta
rukoilisi, elleivät hänen hätähuutonsa olisi tosiaankin sydäntäni
lämmittäneet. Kun et tahtone ruveta häntä auttamaan, niin menen
itsensä Ukko-Jumalan puheille asiaa esittämään. Menen vaikka
takuuseen, että mies on sellainen kuin olen sanonut.

Silloin Jeesus hymähtäen kääntyi hänen puoleensa ja sanoi:

- No, jos todellakin menet siitä takuuseen, niin koetetaan.

— Menen kyllä, vakuutti Pietari ja lisäsi: Olkoon asia sitten sovittu.

Voimmehan jonkun ajan kuluttua mennä katsomaan, minkälaiseksi
myötäkäyminen on miehen muuttanut?

— Kyllä, vastasi Jeesus ajattelevaisesi. Minun on muutenkin

mentävä katsomaan tuota kaukaista ja pientä maata sekä siellä
elävää kansaa. Voisivat kurjuudessaan pian ruveta luulemaan, että
olen heidät unohtanut.

Ja Vapahtajan käsky meni kirkkautena maata kohti saapuen perille

köyhän miehen matalaan majaan, kaukaiseen Suomen saloon.
Mutta ihmisen sydän oli Jeesuksen kädessä selvänä ja läpinäkyvänä
kuin taivaan avaruus, eikä pieninkään piirto ollut häneltä salattu, ja
huoaten katseli sitä maailman vapahtaja.

II

Niinpä tapahtuikin sitten köyhän miehen elämässä äkillinen muutos.

Kun hän ensi kerran tämän jälkeen meni metsälle, yhdytti hän heti
kolme hirveä, jotka sai tapetuksi. Ja siitä alkoi ehtymätön onni
kaikessa. Oli otettavana mitä hyvänsä maasta, vedestä ja ilmasta,
kaikki tuli saalis kuin tunkien sisään. Pian rikastui mies, hylkäsi
pienen töllinsä ja osti komean talon suuresta kylästä. Kun
kymmenen vuotta oli näin saanut kuluneeksi, ei hän enää
muistanutkaan entistä köyhyyttänsä. Laajoina lainehtivat hänen
ympärillään viljapellot, komeasti kumisivat suuren pirtin
permantopalkit, ja ylpeänä hallitsi koko tätä rikkauttansa itse isäntä,
koko seudun kuulu pohatta.

Näin olivat asiat, kun eräänä harmaana ja sateisena syksyn iltana

kylään ilmestyi kaksi vanhaa ja repaleista miestä, jotka arkaillen
kävelivät pitkin raittia ja näyttivät miettivän, mistä uskaltaisi pyytää
yösijaa. Jo aikoi toinen heistä kolkuttaa muutaman köyhän näköisen
talon ovelle, kun toinen häntä kielsi, sanoen:

— Älä mene. Tuolla näkyy olevan oikein suuri ja rikas talo.

Mennään sinne, sillä sieltä saamme varmaankin hyvän yösijan,
ehkäpä ruokaakin runsaasti. Mutta Pietari - sillä hänhän se oli - näytti
epäröivän ja arveli:

— Tiedä heidät, rikkaat, ottavatko tällaisia kerjäläisiä yöksi

luokseen. Köyhä aina paremmin köyhää auttaa.

Silloin hänen toverinsa, joka oli Jeesus, hymähti ja sanoi:

— Etkö näe, että tuo rikas on se entinen sinun puoltamasi köyhä

mies, josta oikein menit takuuseen? Paikallaan on siis, että
sopimuksen mukaan menemme tarkastamaan, minkälainen hänestä
on tullut. Sinäpä olet vastuussa, että velkamiehemme nyt meistä
huolta pitää.

Pietari ällistyi kovin tästä puheesta, mutta eihän auttanut muu kuin
myöntyä. Jeesus oli vienyt hänet ensin sinne vaaran kupeeseen,
jossa köyhän miehen töllin piti olla, mutta siitä ei löydettykään muuta
kuin hiukan perustuksia. Silloin ei Jeesus ollut sanonut, minne mies
oli muuttanut, joskin näkyi sen kyllä tienneen. Vaikka siis Pietarin
olisi pitänyt olla iloinen siitä, että luoja oli nähtävästi tarkoin täyttänyt
köyhän miehen rukoukset, ei hän kuitenkaan tuntenut tyytyväisyyttä,
vaan ahdistusta ja pelkoa. Jeesus huomasi sen ja kysyi:

— Etkö luotakaan enää tuohon mieheen?

— Tiedä hänet, vastasi Pietari, miksi on voinut muuttua. Ehkä on

paha välillä käynyt viettelemässä. Mutta mennäänhän nyt sitten.

He menivät rikkaan miehen ovelle ja kolkuttivat. He saivat odottaa

kauan, ja Pietari muisti huoaten Jeesuksen sanat: "Katso, minä
seison ovella ja kolkutan". Hänen vanhaan sydämeensä nousi kuva
syksyn pimeyteen vajonneesta maailmasta, synkistä ja suljetuista
asunnoista, joiden välillä harhailee Jeesus, maailman vapahtaja,
kolkuttaen tuhansille oville ja odottaen vastausta. Ja tuntuu kuin
kaikki muut, paitsi tuo yksinäinen vaeltaja ja kolkuttaja, nukkuisivat
sikeässä unessa, siitä milloinkaan heräämättä. Pietaria värisytti ja
yön kylmä tuuli suhisi lohduttomasti pihan lehdettömissä puissa.

Vihdoin rupesi sisältä kuulumaan liikettä ja Pietari ajatteli

ilostuneena: "Ovat varmaankin väsyksissä raskaasta työstä, ahkerat
ihmiset, ja siksi oli vaikea herätä. Mutta nytpä tulevatkin kiireesti
avaamaan". Hänen vanha sydämensä lämpeni ja hän katui jo, että
oli äsken ajatellut niin moittivasti ihmismaailmasta.

Mutta ovea raotettiinkin vain hiukan, ja hyvin äreä ja ynseä ääni

kuului tiedustelevan, kuka koputti.

— Olemme vain pari köyhää ja vanhaa matkamiestä, jotka

Jeesuksen tähden pyytäisimme almua ja yösijaa, vastasi Jeesus
hiljaa ja vakavasti, katsahtaen samalla Pietariin.

— Ei meillä ole kulkureille mitään yösijoja varattuina, kuului isäntä

tympeästi vastaavan. Menkää tiehenne!

— Mutta me olemme aivan märkinä ja nälässä, emmekä vanhoina

miehinä muutenkaan jaksaisi pitemmälle kulkea. Antakaa edes
suojaa, kun on näin huono sää, jos ette ruokaa antaisikaan. Eikö
teillä olisi jotakin työtä, jota huomenna siitä hyvästä korvaukseksi
tekisimme?

— Kun edes aamulla varhain riihelle pystyisitte? kuului nyt isännän

ääni tyytymättömän epäilevästi puoleksi tiedustavan.

— Kyllähän me… kiiruhti nyt Jeesus vakuuttamaan. Tokihan tässä

nyt riihelle…

Silloin isäntä avata ramuutti raskaat lukot ja päästi tulijat sisään.

Hänen äkeä koiransa tuli heitä nuuskimaan, mutta ei isännän
ihmeeksi murissutkaan, vaan painoi päänsä nöyrästi ja katsoi
rukoillen vieraisiin. Isännästä tämä tuntui oudolta, mutta Pietari
ajatteli taas surumielin: "Luontokappalekin paremmin tuntee luojansa
läsnäolon kuin ihminen". Sitten isäntä vei heidät pirtin ovinurkassa
olevaan, kurjaan vuoteeseen, viskasi heille leivänkannikan ja varoitti
olemaan aamulla varhain valmiina riihelle lähtöön.

Eikä Jeesus hennonnut puhua Pietarille mitään, vaan makasi

hiljaa seinän puolella, kuunnellen Pietarin huokauksia ja tuulen
kolkkoa huminaa, kun se vihaisena myrskynä puhalsi yli poloisen
Suomenniemen. Raskaassa unessa lepäsivät vihdoin kaikki, mutta
Jeesus valvoi kurjalla olkivuoteellaan, huolena nukkuvain kohtalo.