PDF Laws of Nature First Edition Edition Ott Ebook Full Chapter

Laws of nature First Edition.
Edition Ott
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/laws-of-nature-first-edition-edition-ott/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Idealization and the Laws of Nature Billy Wheeler
https://textbookfull.com/product/idealization-and-the-laws-of-
nature-billy-wheeler/
Rethinking order after the laws of nature Cartwright
https://textbookfull.com/product/rethinking-order-after-the-laws-
of-nature-cartwright/
The Concise Laws of Human Nature Robert Greene
https://textbookfull.com/product/the-concise-laws-of-human-
nature-robert-greene/
Believe and Receive Use the 40 Laws of Nature to Attain

Your Deepest Desires First Edition Melissa Alvarez
https://textbookfull.com/product/believe-and-receive-use-
the-40-laws-of-nature-to-attain-your-deepest-desires-first-
edition-melissa-alvarez/
Divine Action, Determinism, and the Laws of Nature 1st
Edition Jeffrey Koperski
https://textbookfull.com/product/divine-action-determinism-and-
the-laws-of-nature-1st-edition-jeffrey-koperski/
Three Laws of Nature A Little Book on Thermodynamics R.

Stephen Berry
https://textbookfull.com/product/three-laws-of-nature-a-little-
book-on-thermodynamics-r-stephen-berry/
Essays on Frege’s : basic laws of arithmetic First

Edition. Edition Ebert
https://textbookfull.com/product/essays-on-freges-basic-laws-of-
arithmetic-first-edition-edition-ebert/
Descartes, Malebranche, and the crisis of perception

1st Edition Ott
https://textbookfull.com/product/descartes-malebranche-and-the-
crisis-of-perception-1st-edition-ott/
The Mind of God and the Works of Nature Laws and Powers
in Naturalism Platonism and Classical Theism 1st
Edition James Orr
https://textbookfull.com/product/the-mind-of-god-and-the-works-
of-nature-laws-and-powers-in-naturalism-platonism-and-classical-
theism-1st-edition-james-orr/
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/3/2018, SPi
Laws of Nature
Laws of Nature
EDITED BY
Walter Ott and Lydia Patton
1
3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© the several contributors 2018
The moral rights of the authors have been asserted
First Edition published in 2018
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2017961506
ISBN 978–0–19–874677–5
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
Contents
Acknowledgments vii
List of Contributors ix
1. Intuitions and Assumptions in the Debate over Laws of Nature 1

2. Early Modern Roots of the Philosophical Concept of a Law of Nature 18
Helen Hattab
3. Laws of Nature and the Divine Order of Things: Descartes and Newton
on Truth in Natural Philosophy 42
Mary Domski
4. Leges sive natura: Bacon, Spinoza, and a Forgotten Concept of Law 62
Walter Ott
5. Laws and Powers in the Frame of Nature 80
Stathis Psillos
6. Laws and Ideal Unity 108
Angela Breitenbach
7. Becoming Humean 122
John W. Carroll
8. A Perspectivalist Better Best System Account of Lawhood 139
Michela Massimi
9. Laws: An Invariance-Based Account 158
James Woodward
10. How the Explanations of Natural Laws Make Some Reducible
Physical Properties Natural and Explanatorily Powerful 181
Marc Lange
11. Laws and Their Exceptions 205
Stephen Mumford
12. Are Laws of Nature Consistent with Contingency? 221
Nancy Cartwright and Pedro Merlussi
Bibliography 245
Index 263
Acknowledgments
The editors would like to thank Jim Darcy of the University of Virginia for his expert
and careful work in assembling the bibliography and standardizing the references.
Many thanks to Audra Jenson of Virginia Tech for preparing the index.
We are particularly grateful to Peter Momtchiloff of Oxford University Press for
his guidance and encouragement. Thanks to Gayathri Manoharan, who managed the
project, to the Press’s copy editor, Dawn Preston, to Chris Bessant for an expert
round of proofreading, and to the production and design team at Oxford.
We would also like to thank the members of Walter’s graduate seminar on laws of
nature at the University of Virginia in the spring of 2016: Nazim Adakli, Jim Darcy,
Torrance Fung, Lily Greenway, Kirra Hyde, and Mason Pilcher. Some contributors
graciously agreed to allow the seminar to read their papers. The graduate students’
thoughts contributed to our comments to those authors. Most of all, we are indebted
to the distinguished contributors themselves.
List of Contributors
A N G E L A B R E I T E N B A C H University Lecturer and Fellow of King’s College, University

of Cambridge
J OHN W. C ARROLL Professor of Philosophy, North Carolina State University
N ANCY C ARTWRIGHT Professor of Philosophy, Durham University and University of
California, San Diego
M ARY D OMSKI Associate Professor of Philosophy, University of New Mexico
H ELEN H ATTAB Associate Professor of Philosophy, University of Houston
M ARC L ANGE Professor of Philosophy, University of North Carolina, Chapel Hill
M ICHELA M ASSIMI Professor of Philosophy of Science, University of Edinburgh
P EDRO M ERLUSSI Research Student, Durham University
S TEPHEN M UMFORD Professor of Metaphysics at Durham University and Professor II
at Norwegian University of Life Sciences
W ALTER O TT Professor of Philosophy, University of Virginia
L YDIA P ATTON Associate Professor of Philosophy, Virginia Tech
S TATHIS P SILLOS Professor of Philosophy of Science and Metaphysics, University of
Athens
J AMES W OODWARD Distinguished Professor of History and Philosophy of Science,
University of Pittsburgh
1
Intuitions and Assumptions in
the Debate over Laws of Nature
Few concepts are as malleable as that of a law of nature. Until the seventeenth century,
the phrase was typically a rhetorical device for lauding the apparent orderliness of the
non-human world.¹ St. Thomas Aquinas, for example, remarks that ‘if we were to enter
a well-ordered house, we would gather from the order manifested in the house the
notion of a governor.’² The orderly arrangement of objects and their powers is a
testament to the wisdom and benevolence of a creator. As Aquinas goes on to say,
‘the very notion of government of things in God, the ruler of the universe, has the nature
of a law.’³ In this usage, it doesn’t make sense to speak of individual laws, such as the law
of inertia. Nor is there any prospect of investigating nature to discover the laws it obeys.
That pre-modern talk of laws should be toothless in this way makes sense, once
one considers the orthodox view that forms its backdrop, at least in the West during
the medieval and late medieval periods. Very roughly, the dominant position holds
that the course of events is determined by the powers that bodies have. For all their
disagreements, philosophers such as Aristotle, Aquinas, and Suárez all hold a version
of this view. To try to put talk of laws to any explanatory or predictive use would be to
have one thought too many: there is already a metaphysical structure in place that
underwrites these epistemic practices, and it appeals only to powers.⁴
The notion of a law of nature first gets something like its current sense in the
seventeenth century, in the work of René Descartes. In a 1630 letter to Marin Mersenne,
Descartes claims that
¹ For the origin of the concept of a law of nature, see esp. J.E. Ruby (1986), John Milton (1998), Friedrich
Steinle (2002), and Sophie Roux (2011), as well as the chapters by Helen Hattab and Stathis Psillos in this volume.
² Summa Theologicae (henceforth ‘ST’) I q.103 a.1, in Aquinas (1945).
³ ST I q.91 a.1.
⁴ We are of course exaggerating the degree to which philosophers over this vast span of time belonged to
a unified orthodoxy. Still, some of the most commonly cited heterodox thinkers—such as Nicholas of
Autrecourt and Ibn Al-Ghazali—strike us as being chiefly concerned with the epistemology of powers
rather than the metaphysics.
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
[t]he mathematical truths which you call eternal have been laid down by God and depend
on him entirely no less than the rest of his creatures. Indeed to say that these truths
are independent of God is to talk of him as if he were Jupiter or Saturn and to subject
him to the Styx and the Fates. Please do not hesitate to assert and proclaim everywhere
that it is God who has laid down these laws in nature just as a king lays down laws in
his kingdom.⁵
Although Descartes is here speaking of the truths of mathematics, he extends his

claim to physics in the Principles of Philosophy, as we shall see. For now, the crucial
point is that Descartes’s God stands outside of the nature his laws are to govern.
Unlike the Aristotelians, Descartes does not think that nature determines its own
course. It has to be directed from without.
This is the chief innovation Descartes’s appropriation of ‘law’ talk is designed to
achieve. For many Aristotelians, God plays the role of king ruling over nature, but
only in a mediate way. On their view, God functions as the first and primary cause of
all events, in that God is the source of all being. But creatures nevertheless have their
own powers, which function as secondary causes. As Aquinas puts matters, ‘[t]he
whole effect proceeds from [both God and the natural agent], yet in different ways,
just as the whole of one and the same effect is ascribed to the instrument, and again
the whole is ascribed to the principal agent.’⁶ For Suárez as for Aquinas, God gets to
decide what happens only in the sense that he is responsible for creating bodies and
concurring with their powers.⁷
For Descartes, by contrast, God directly determines the course of events, and
‘lays down’ a ‘law’ that is not fixed by the nature of the objects that ‘obey’ it.
Descartes bends the scholastic framework of primary and secondary causes to his
novel ends. In the Principles, he claims that, although God is the universal and
primary cause, the laws of nature are ‘the secondary and particular causes of the
various motions we see in particular bodies.’⁸ On the scholastic view, secondary
causes are needed to diversify the being that God creates. God creates and
preserves things, but their precise natures are due to the secondary causes that
unfold over time. That a given cat exists at all is due to God’s providing it with
being; but that it exists as a cat and not as a mouse or a doorstop is due to the
powers and hence natures of the created beings that conspired to give it birth.
Cartesian secondary causes play the same role: without them, God’s effects would
⁵ AT I 145/CSM III 23. References to Descartes are to the Cottingham, Stoothoff, and Murdoch
translation (CSM) and to Adam and Tannery’s edition of Descartes’s work (AT).
⁶ Summa Contra Gentiles in Aquinas (1945, vol. ii, 130). In the same work, Aquinas explains that ‘The
order of effects is according to the order of causes. Now the first of all effects is being, for all others are
determinations of being. Therefore being is the proper effect of the first agent, and all other agents produce
it by the power of the first agent. Furthermore secondary agents which, as it were, particularize and
determine the action of the first agent, produce, as their proper effects, the other perfections which
determine being’ (1945, vol. ii, 119).
⁷ For Suárez, see esp. Metaphysical Disputation 19, 1 in Suárez (1994, 281–2).
⁸ AT VIIIA 62/CSM I 240.
INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
remain undifferentiated.⁹ But what plays this role is not a body with a power of its
own; it is a law.
Descartes’s innovation opens up the conceptual space needed to investigate
particular, determinate laws that can be expressed mathematically. It would be
hard to exaggerate what a departure this is from the scholastic model of scientific
investigation which, for all its variations and innovations over the centuries,
remained largely yoked to the model of explanation by classification in terms of
powers and natural kinds.
Philosopher-scientists such as Robert Boyle complain that the Cartesian concept
of lex naturalis is merely metaphorical: ‘to speak properly, a law being but a notional
rule of acting according to the declared will of a superior, it is plain that nothing but an
intellectual being can be properly capable of receiving and acting by a law.’¹⁰ And yet
even Boyle himself was soon using the phrase.
Boyle’s predicament is hardly unusual. From the start, nearly everyone who bothers
to reflect much on the concept recognizes it as a legal-cum-theological metaphor that
needs to be cashed out. This makes the topic importantly different from other
philosophical notions such as responsibility or justice. In those cases, it does seem
that pre-theoretical commitments and beliefs shape our subsequent reasoning, and put
constraints on the kinds of conclusions we are willing to draw. Such is not the case, we
believe, with the idea of a law of nature. That is a highly artificial notion introduced by
Descartes to play a very specific role in his philosophy of physics and theology. Later
thinkers will of course bend the notion to their own purposes.
If the concept of a law of nature is artificial in this way, we must be careful how
we proceed. In thinking about moral responsibility, for example, it makes sense to
weigh and sift through our intuitions and aim for a view that achieves the maximal
degree of reflective equilibrium. One tries to preserve the strongest intuitions and
achieve some kind of coherence among them. But when our intuitions and assump-
tions are historically conditioned in the way we believe nomological commitments
are, this procedure is dubious. We must first become aware of the provenance of our
intuitions: are they genuine insights, or the relics of a theological world view? Are
they an artifact of (possibly outmoded) scientific practices, or simply the result of
focusing on a narrow set of examples of such practices?
This chapter aims to sift through the intuitions that have guided the debate over
laws of nature. It would be a fallacy, of course, to assume that an intuition’s origin in
an outmoded theory or world view is a mark against it. Rather, our point is that only
by conducting such a genealogy can we see that these intuitions are not permanent
and necessary features of everyone’s conceptions of the world. They do not auto-
matically deserve a place in our theorizing about laws; each must live or die on its
own merits. We begin with the guiding intuition of Descartes’s founding account,
that laws govern events.
⁹ For a different reading of Descartes on secondary causes, see Helen Hattab (2000) and (2007).
¹⁰ ‘A Free Inquiry into the Vulgarly Received Notion of Nature,’ in Boyle (1991, 181).
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
1. Laws Govern
That laws in some sense ‘govern’ the events they are about is a feature of the earliest
modern use of the phrase. For Descartes, fixing the particular facts that make up what
David Lewis calls the ‘Humean mosaic’ does not fix the laws of nature. Even more
broadly: nothing about the world of extension, not the essences of things in it or the
powers of bodies, can be used to derive the laws of nature. This is because those laws
have their source, not in the created world, but in God: as Descartes puts it in the
Principles of Philosophy, ‘[f]rom God’s immutability we can . . . know certain laws or
rules of nature, which are the secondary and particular causes of the various motions
we see in particular bodies.’¹¹ We can call this the ‘top-down’ view: laws are imposed,
as it were, from above.
The top-down view has immediate consequences for causation: there is no way for
bodies to have genuine causal powers.¹² In 1678, Ralph Cudworth makes the
argument explicit when he attacks ‘those mechanic Theists’ who
affect to concern the Deity as little as is possible in mundane affairs, either for fear of debasing
him, and bringing him down to too mean offices, or else of subjecting him to solicitous
encumberment; and for that cause would have God to contribute nothing more to the
mundane system and economy, than only the first impressing of a certain quantity of motion
upon the matter, and the after conserving it, according to some general laws; these men, I say,
seem not very well to understand themselves in this. Forasmuch as they must of necessity,
either suppose these their laws of motion execute themselves, or else be forced perpetually to
concern the Deity in the immediate motion of every atom of matter throughout the uni-
verse, in order to the execution and observation of them. The former of which being a thing
plainly absurd and ridiculous, and the latter, that which these philosophers themselves are
extremely abhorrent from, we cannot make any other conclusion than this, that they do but
unskilfully and unawares establish that very thing, which in words they oppose [i.e., the
hypothesis of a plastic nature].¹³
The problem Cudworth isolates is this: there is no way for God to decree or set down
a law of nature without providing the means for its enforcement. Laws cannot
‘execute themselves.’ Anyone who wants to retain the top-down view, Cudworth
argues, faces a choice: either ratchet up the capacities of mere matter, so it can in fact
understand and obey God’s laws, or involve God in every causal transaction.
Although it seems not just surprising but comical from our perspective, Cudworth
chooses the first option. His ‘plastick nature’ is a sort of ‘deputy God’¹⁴ who puts the
laws into action. ‘Nature,’ Cudworth writes, ‘is art as it were incorporated and embodied
in matter, which doth not act upon it from without mechanically, but from within
vitally and magically.’¹⁵
¹¹ AT VIIIA 62/CSM I 240. ¹² This argument is made at greater length in Ott (2009), ch. 9.
¹³ Cudworth (1837, vol. 1, 213–14). ¹⁴ The phrase is Jesseph’s (2005).
¹⁵ Cudworth (1837, vol. 1, 220).
INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
Such a view is of course anathema to Cartesian mechanists, who attribute only size,
shape, and motion to bodies. For Descartes himself, it seems fairly clear that his
conception of laws and bodies leads to at least a kind of limited occasionalism.
Although finite minds might be causes, where bodies are concerned, God is the
only cause.¹⁶ How else could the laws of nature follow from God’s nature and will? As
Cudworth argues, it is not as if the laws, once decreed, attain a kind of independent
existence and can march about the universe directing the traffic of bodies. Hence top-
down visions of laws in the modern period are tied to occasionalism.
Although top-down views have their origins in theism, they of course appear in the
twentieth century in a secular context. Whether they can survive the transplant
remains to be seen. Let us consider briefly the most prominent top-down view in
the last forty years, which was independently devised by Fred Dretske, Michael
Tooley, and David Armstrong. On the ‘DTA’ view, laws are relations among univer-
sals. To say that it is a law that Fs are followed by Gs is to say that the instantiation of
F nomically necessitates the instantiation of G, or raises the probability of such an
instantiation.¹⁷ As Armstrong puts it, the necessitation relation is ‘like an inference in
nature.’¹⁸ This view rejects the claim that the laws are fixed by the aggregate of local
matters of fact and yet tries to avoid both theism and animism.
A key question here is just what DTA’s nomic necessitation amounts to. It is not
logical necessitation, since defenders of DTA want to maintain the contingency of the
laws. In some worlds, N(F,G) holds, and in others, it doesn’t. It might not hold even
in a world where Fs are always coupled with Gs. Armstrong claims that we have to
admit this sui generis notion ‘in the spirit of natural piety.’¹⁹ For DTA’s Humean
opponents, the well of such piety runs dry at this point. For one might wonder
whether there isn’t something purely stipulative about assigning the necessitation
relation to universals one finds constantly conjoined.
Those attracted to top-down views have another option: non-reductivism.
Perhaps the whole project of cashing out the legal-cum-theological metaphor is
ill-conceived.²⁰ Isaac Newton famously refuses to speculate (in print, at least) on the
ultimate source or underpinning of laws of nature.²¹ Perhaps there is no such source;
to try to understand laws as aspects of God’s will or as necessitation relations among
universals is to try to analyze a primitive. Although not without its attractions, this
view seems to require one to adopt a strange ontological stance. We are at once asked
¹⁶ This claim is highly controversial; for a defense, see Garber (1993) and Ott (2009). For a different take
on Descartes’s concept of law, see Helen Hattab’s chapter in this volume. Other relevant literature is cited
in Hattab’s chapter.
¹⁷ See Armstrong (1983, 88). ¹⁸ Armstrong (1997, 232).
¹⁹ Armstrong (1983, 92). For further criticism along these lines, see esp. Barry Loewer (2004, 196 f.).
²⁰ John Carroll (1994) defends a non-reductive view, as does James Woodward, in his own way (this
volume). Section 3 of Carroll’s chapter for this volume explores the question of whether laws govern.
²¹ See Newton (2004, 63 f.). For more on Newton’s method, see esp. Smith (2002) and Stein (1990), as
well as the chapters by Mary Domski and Stathis Psillos in this volume.
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
to admit laws into our ontology and prohibited from asking just where they can fit.
If they are not relations among universals, what are they? And how can they make it
necessary, in whatever sense, that nature take the course it does?
We emphasize the question how to understand nomic necessitation because it gets
to the heart of the top-down view. All top-down views have it that the laws are
actually doing something. If laws are divine volitions, then it is easy to see how this
works: God, being omnipotent, forms volitions that are necessarily effective. It is
much less easy to see how laws could govern anything on non-theistic top-down
views: what does it mean to say, for example, that one universal necessitates the
instantiation of another? It is still harder to conceive how laws could be ground-floor
elements of our ontology, floating free of the bodies that ‘obey’ them. In the end, it is
hard to escape the suspicion that the governing intuition is a holdover from the age of
theism.²² If we resist that intuition, one of the chief motivations for the top-down
view falls away.
2. Laws Explain
That laws govern is only one intuitive source of support for the top-down view.
Another such intuition, for Descartes as much as for DTA, is the perhaps more
deeply felt intuition that laws explain their instances. In coming to know a law, one
comes to know more than the parts of the mosaic the law governs: one knows why the
mosaic is as it is. Without governing laws, there is no obvious way in which the laws
can explain their instances.²³ Here again, it seems to us that what we have is not a
timeless insight but a historically conditioned and indeed shifting criterion. Part of
what explains that shift is a change in epistemic ambition and a desire to purge
natural philosophy of its dependence on theology.
The key figures in the modern debate over explanation are George Berkeley and
David Hume. Although Hume is less explicit than one would like, his treatment of
causation provides a convenient starting point. On one of Hume’s definitions of the
term, a cause is ‘[a]n object, precedent and contiguous to another, and where all the
objects resembling the former are plac’d in like relations of precedency and contigu-
ity to those objects, that resemble the latter.’²⁴ This suggests that a law of nature will
²² This is the view defended in Ott (2009). Others are bound to have had the same general suspicion.
²³ This is a point on which Armstrong lays considerable weight; see his (1983, chs. 2–5) and Loewer’s
response (2004).
²⁴ A Treatise of Human Nature Book I, Part I, section 14, in Hume 1739–40/2000, 114. Correspond-
ingly, Hume defines necessity ‘in two ways, conformable to the two definitions of cause, of which it makes
an essential part. I place it either in the constant union and conjunction of like objects, or in the inference of
the mind from the one to the other’ (Book II, Part III, section 2, in Hume 1739–40/2000, 263). It is
important not to be misled by Hume’s gloss on the first definition of cause in the Enquiry. There, he says
that a cause is such that ‘if the first object had not been, the second never had existed’ (section 7 in Hume
1748/2006, 146). David Lewis (1973, 556–7) and Peter Menzies (2014) construe this as a counterfactual
analysis of causation. This would be disastrous, since counterfactual dependence is neither equivalent to,
INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
simply be a statement of a regularity. The law does not govern anything; it merely
summarizes what happens.
A crude identification of laws with regularities quickly runs into trouble. For
example, some laws are stated in terms of ideal conditions and do not describe any
regularities at all. Arguably, the law of gravity doesn’t summarize regularities simply
because it ignores the operation of other forces that are always present to some degree.²⁵
Conversely, there are lots of regularities—night following day, for instance—that no one
would want to count among the laws. Finally, it seems obtuse to explain a given event by
simply pointing to all of the other events that are similar. Regularities do not explain;
they are the things to be explained.
For a more sophisticated view, we need to back up slightly and consider George
Berkeley’s position in De Motu.²⁶ Far more than Hume, Berkeley was sensitive to the
actual practices of the scientists of his day. For Berkeley, science is not engaged in
tracking causes at all, nor are laws statements of causal relations. As Berkeley puts it,
it is not ‘in fact the business of physics or mechanics to establish efficient causes, but
only the rules of impulsions or attractions, and, in a word, the laws of motions, and
from the established laws to assign the solution, not the efficient cause, of particular
phenomena.’²⁷ These rules need not be regularities. Newton’s laws, for instance, need
not summarize individual events that actually happen. Instead, they can be principles
or theorems that, whether alone or in combination, allow one to deduce the course
of events. To explain an event is not to place it in a series of regularities. Instead,
‘[a] thing can be said to be explained mechanically then indeed when it is reduced
to those most simple and universal principles, and shown by accurate reasoning to be
in agreement and connection with them.’²⁸
Hence David Lewis’s contemporary ‘Humeanism’ would be better termed
‘Berkeleyanism.’ On Lewis’s view, as on Hume’s and Berkeley’s, there is no genuine
mind-independent necessity knitting together events, or the universals that figure
in them (as DTA would have it). But it is Berkeley, not Hume, who identifies laws
as general statements that play a role in scientific practice. And this is the key move
in Lewis’s theory.
If we suppose that there is, or will be, a single deductive system that best describes
the world, then Lewis can define a law as a ‘regularity [that is] a theorem of the best
system.’²⁹ As we’ve just seen, the Humean is probably better off not making laws a
subset of regularities at all but simply treating them as the theorems of the best
nor does it follow from, constant conjunction. Anne Jaap Jacobson (1986) has shown that this is not
Hume’s meaning; in Hume’s English, his claim really is a restatement of the constant conjunction
definition and not a counterfactual claim at all.
²⁵ Nancy Cartwright famously makes this point in (Cartwright 1980).
²⁶ See Psillos (2002) for a sophisticated contemporary version of the regularity theory.
²⁷ De Motu section 35 in Berkeley (1721/1975, 218).
²⁸ De Motu section 37 in Berkeley (1721/1975, 218). ²⁹ See Lewis (1994, 478).
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
system. Barry Loewer, for example, points out that Lewis’s system can accommodate
vacuous laws, which are regularities only in a Pickwickian sense.³⁰
Lewis goes well beyond Berkeley in exploiting the metaphysics of possible worlds.
And this allows him to recapture some aspects of the intuition that laws are sources
of explanation. Consider the closely related issue of counterfactual support: if the law
that Fs are Gs supports the counterfactual ‘had x been F, it would also have been G,’
there is a legitimate sense in which its being a law that Fs are Gs explains the actual
distribution of Fs and Gs in the mosaic.
Defenders of the top-down view will object that mere regularities do not support
counterfactuals: the fact that everyone in this room is wearing shoes hardly suggests
that if a barefoot person were here, shoes would magically appear on her feet.³¹ But if
laws are not regularities (or statements of them) but instead theorems of the best
system, then we can reclaim the support of counterfactuals. Any nearby world will by
definition be one in which the laws hold, and hence any nearby world in which Fa is
one in which Ga as well. Assuming a truth-functional account of conditionals, this
lets us say that had a been F, it would also have been G. Now, the anti-Humean is still
free to complain that this is not genuine support of the counterfactual. There is surely
something bizarre, perhaps question begging, about assuming that the closest pos-
sible worlds share our laws of nature on one hand and collapsing those laws into
sophisticated summaries of events on the other.
Many attacks on Lewis-style views have exactly that structure, arguing that
Lewisian ‘explanation’ and ‘counterfactual support’ are mere counterfeits and not
the genuine articles.³² It is worth wondering, though, whether the defender of the best
systems analysis needs to respond by recasting these concepts in a Lewisian mold.
Why not simply say that they are relics of the top-down picture? Absent an argument
to the effect that only the top-down, governing conception provides explanation and
counterfactual support worth wanting, the Berkeleyan view’s withers are unwrung.
3. Laws Explain, Round 2

The claim that laws explain in a robust sense has so far been exhibited as a star in the
top-down constellation of thought. Many philosophers have felt its gravitational pull,
however, without being at all attracted to the top-down view. For these thinkers, to
treat the Humean mosaic as a stopping point is unacceptable. For we can sensibly
ask, what explains the Humean mosaic itself? We can treat laws as mere summaries
but then ask, what explains the events being summarized?
Consider the consequences of the Lewisian view for our understanding of objects
and their properties. Such a position has to deny bodies and their properties any
³⁰ See Loewer (2004).

³¹ The locus classicus for this kind of argument is Armstrong (1983, 46–51).
³² See Loewer (2004, 189 f.) for an illuminating discussion of this dialectic.
INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
genuine causal role. For Hume, this point is straightforward: there is nothing more to
causation than constant conjunction, except perhaps the felt need to make the
transition from one perception to another. For Berkeley, only God and perhaps
created minds are causes. Bodies are ideas which are by their nature causally inert.
For Lewis, as for Hume and Berkeley, all properties are quiddities, that is, prop-
erties that are categorical only, with no power to change the course of events. This
characterization is of course controversial, for Lewis develops his own counterfactual
account of causation, which would allow properties to count as causes in that sense.
But what matters here is that Lewis, just as much as Hume, denies that there are any
mind-independent powers in the ordinary sense of that term.
Sydney Shoemaker famously argues that if there were quiddities, we would have no
way of knowing about them. For our perceptual apparatus only tracks causal powers,
and quiddities by definition escape our perceptual abilities.³³ One need not find that
line of argument decisive to feel the pull of the demand for non-Berkeleyan explan-
ation. To accommodate it, philosophers hostile to the top-down constellation are
trying to turn the clock back to the time of the ancient Greeks. On this view, what
makes nature take the course it does is the powers or dispositions had by the objects
in it. Although the view is increasingly common in the twenty-first century, its
contemporary revival can be seen in Rom Harré and E.H. Madden (1975).³⁴
What notion of a ‘law of nature’ best fits this view? The field of candidates is
broader than one might have thought. The powers view is resolutely bottom-up,
and so Armstrong-style analyses, as well as anti-reductionism, are off limits. But
nothing stops the proponent of powers from embracing the Berkeleyan story, or its
contemporary Lewisian variant. Such a theory would hold that laws are theorems
of the best axiomatization of the Humean mosaic. It’s just that the powers
possessed by the objects that figure in the mosaic are ultimately responsible for
the mosaic itself. One would of course have to reject the counterfactual analysis of
causation and other Lewisian accretions, but the core of the Berkeleyan analysis
would remain intact.
There is an alternative emerging in the current literature, one with an even more
ancient pedigree. In the work of Spinoza and Bacon, one finds a competing use of the
term ‘law.’ On their views, talking about laws is a way of talking about dispositions.³⁵
In the contemporary scene, Brian Ellis speaks of ‘a law of action . . . that describes
what [a given power] does when it acts.’³⁶ This notion is miles away from the
Cartesian theological metaphor. It might accommodate the intuition that laws
explain in a robust sense while staying well clear of the top-down family of views.
³³ This is a very rough version of the argument; see Shoemaker (1980).

³⁴ Among the other figures in this Aristotelian renaissance are Brian Ellis, Ruth Groff, and Stephen
Mumford.
³⁵ See Ott’s chapter in this volume; Stephen Mumford’s chapter also uses ‘law’ in something like
this sense.
³⁶ Ellis (2010, 136).
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
4. Laws Enable Prediction

The logical empiricist tradition is the source of much theorizing about laws in the
philosophy of science, of characteristic definitions of ‘explanation’ and ‘law,’ and of a
profoundly influential theory of the relationship between science, logic, and philoso-
phy. Any project of sifting through intuitions about laws must sieve the logical
empiricist tradition in turn.
Wesley Salmon has argued that Rudolf Carnap, Moritz Schlick, Hans Reichenbach,
and their fellow logical empiricists divorce scientific explanation from the pragmatic
aims of prediction and control. Mary Hesse refers to the ‘pragmatist criterion’ for
progress in science, that scientific theories and experimental methods allow for increas-
ingly successful prediction and control.³⁷ On Salmon’s reading, the ‘Received View’
associated with the logical empiricists emphasizes the pragmatist criterion to the exclu-
sion of scientific explanation, which is treated as metaphysical. In 1988, Salmon writes,
During the last forty years, few (if any) have voiced the opinion that the sole aims of science
are to describe, predict, and control nature—that explanation falls into the domains of
metaphysics or theology. It has not always been so. Twentieth century scientific philosophy
arose in a philosophical context dominated by post-Hegelian and post-Kantian German
Idealism. It was heavily infused with transcendental metaphysics and theology. The early
logical positivists and logical empiricists saw it as part of their mission to overcome such
influences.³⁸
Salmon’s criticisms of the ‘received view’ among logical empiricists reflect a broad
consensus. The received view is widely accepted to be influential but untenable,
although recent work aims to rehabilitate the program.³⁹
³⁷ See Hesse (1980). The terms ‘prediction’ and ‘control’ have a long history in behaviorist psych-
ology, beginning with John Watson and B.F. Skinner. Richardson (2006) analyzes the terms as they
appear in Reichenbach’s Experience and Prediction (1938), and Cartwright et al. (2008) contains a
number of discussions of the role of prediction and control in Neurath’s thought. These sources urge
that prediction and control have epistemic import (in Reichenbach’s case) or otherwise are guides to
action (in Neurath’s case). Richardson (2006): ‘science will achieve objectivity . . . through a demand for
epistemic control; science seeks claims that can be checked against the world and which epistemic
agents can agree upon (so we can check one another)’ (2006, 46). See Neurath’s remark: ‘Carnap . . .
distinguished two languages: a “monologizing” one (phenomenalist) and an “intersubjective” (physic-
alist) one . . . only one language comes into question from the start, and that is the physicalist. One can
learn the physicalist language from earliest childhood. If someone makes predictions and wants to check
them himself, he must count on changes in the system of his senses, he must use clocks and rulers, in
short, the person supposedly in isolation already makes use of the ‘intersensual’ and ‘intersubjective’
language. The forecaster of yesterday and the controller of today are, so to speak, two persons’ (Neurath
1931/1983, 54–5, cited in Cat 2014).
³⁸ Salmon (1989, 4). Salmon’s statement that the logical empiricists were aiming to overcome ‘tran-
scendental metaphysics’ is only partly true. On the neo-Kantian contexts of logical empiricism, see
Richardson (1998) and Friedman (1999). One might also challenge Salmon’s implicit assertion that, to
the logical empiricists, description, prediction, and control are distinct from scientific explanation.
³⁹ See, e.g., Lutz (2012). Recent work by Psillos cites the theories of causality and explanation found in
Herbert Feigl, one architect of the received view.
INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
Salmon argues that the logical empiricists attempted to answer only ‘what’ questions,
not ‘why’ questions. He puts Rudolf Carnap’s project of conceptual explication under
this rubric: on Salmon’s reading, Carnapian explication replaces a vague and unclear
concept with a clear and simple one, but does not answer any deeper questions about
the meaning of the concept.⁴⁰ He has similar objections to the influential view of laws
in logical empiricism articulated by Carl Hempel and Paul Oppenheim: the covering
law model of explanation and the associated Deductive-Nomological (D-N) model.
Many classical problems (Goodman’s new riddle of induction, for instance) are
problems that arose for the covering law model.⁴¹
On Salmon’s reading, Hempel’s D-N model reveals only the ‘logical relation
between premises and conclusion’ that ‘shows that the former explain why the latter
obtained.’⁴² Once we have established the truth of the conclusion, the D-N model
gives only a kind of regressive justification, which demonstrates how the conclusion
follows from the laws and inferences within the model. To Salmon, the D-N model is
of a piece with Carnapian explication in that it does not explain why the conclusion is
true. Rather, it reveals the logical structure of the inferences used to reach that
conclusion, and thus explains the reasons why the conclusion is said to be true—
which is different from explaining why the conclusion is true.
Assuming this reading to be correct, is it true that the logical empiricists cannot
account for the intuition that laws explain? Certainly, according to Salmon’s own
criteria, logical empiricist laws fail to explain why things happen as they do. For
instance, the laws in the D-N model have a certain necessary form, but that form was
only to account for the role played by the laws in inferences.⁴³ Thus, it is claimed, the
‘Received View’ does not capture our intuition that laws explain their instances.
Which ‘laws,’ though? One often overlooked aspect of the Received View is that it
does not identify scientific laws with Cartesian laws of nature. Metaphysics generally
must be divorced from our account of laws. Among the key influences on logical
empiricism were the views of Ernst Mach (one wing of the Vienna Circle was the
⁴⁰ Salmon (1989, 5–6).

⁴¹ Salmon (1989) provides an overview of these problems, of the model itself, and of the ‘new consensus’
on the notion of explanation in science. The ‘old consensus’ was reached in the heyday of logical
empiricism, on the basis of Hempel and Oppenheim (1948). For critical remarks on the history presented
in Salmon (1989), see below. The notion of theories as representations has been influential as well in the
structuralist and semantic view of theories; see Da Costa and French (2000) for an overview.
⁴² Salmon (1989, 7).
⁴³ On a standard reading of the ‘Received View,’ scientific theories must be fully axiomatized, with all
results in the theory following strictly from axioms and inference rules. Lutz (2012, 77): ‘In this view, a
scientific theory is formalized as a set of sentences (called theoretical sentences) of predicate logic that
contain only logical or mathematical terms and the terms of the theory (theoretical terms). The theoretical
terms are connected to terms that refer to observable properties (observation terms) through sets of
correspondence rules, sentences that contain both theoretical and observation terms. The observation
terms are given a semantic interpretation, which, through the correspondence rules and theoretical
sentences, restricts the possible semantic interpretations of the theoretical terms’ (Carnap 1939, sec. 24;
Feigl et al. 1970, 5–6). Lutz mounts a qualified defense of the Received View.
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
‘Ernst Mach Society’) and the conventionalist accounts of Henri Poincaré and Pierre
Duhem. Mach argued that the laws of nature contribute to the ‘economy’ of science, a
notion that is receiving increased attention. For Mach, the laws may promote aims
we have for science—control, transparency, calculating power—but do not provide
an explanatory framework that goes beyond observable phenomena.
Duhem raises a difficulty with the ‘Cartesian method’ in science, precisely because
it combines metaphysics with physics:
The physicist who wishes to follow [the Cartesians and atomists] can no longer use the
methods proper to physics exclusively . . . Here he enters the domain of cosmology. He no
longer has the right to shut his ears to what metaphysics wishes to tell him about the real nature
of matter; hence, as a consequence, through dependence on metaphysical cosmology, his
physics suffers from all the uncertainties and vicissitudes of that doctrine. Theories constructed
by the method of the Cartesians and atomists are also condemned to infinite multiplication
and to perpetual reformulation. They do not appear to be in any state to assure consensus and
continual progress to science.⁴⁴
If scientists must work out the essence of matter and of the universe before they can
begin constructing a theory of physics, physics won’t make much progress. The
practice of physical science requires that we divorce mechanics from ‘dependence on
metaphysical cosmology.’
Neither Duhem nor Mach identifies scientific laws—the laws formulated in mech-
anics and physics—with Cartesian or Berkeleyan ‘laws of nature,’ and nor do most of
the logical empiricists. The notion that philosophy and science should be continuous
pilots some logical empiricist ships, but certainly not the notion that metaphysics and
science should be.
The question whether laws on the Received View explain their instances cannot be
answered, then, without also answering the question of whether the laws in question
are laws of nature, or scientific laws. If the latter, then there is a question whether the
laws employed by the Received View even were intended to be fit for very many of the
roles Descartes, Berkeley, and the others wanted laws to play. Since an explicit aim of
many logical empiricist philosophers was to separate metaphysics from science, it
may be wise to take them at their word, and to concede that the logical empiricist
position was never intended to capture the Cartesian or Berkeleyan intuitions about
the laws of nature.
The more interesting question, then, is: What is the significance for the philosophy
of science of the turn away from metaphysical laws of nature and toward scientific
laws? On Salmon’s account, the logical empiricists cannot use laws to explain their
instances. But Hempel and Oppenheim focus the D-N model precisely on explan-
ation. What seems to be at stake, then, are criteria of adequacy for ‘explanation.’
Apparently, behind Salmon’s objections is the conception that laws should explain
⁴⁴ Duhem (1996/1917, 233–4).

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
why events take place, not just by revealing the structure and source of law-governed
inferences, but by explaining why the laws are the source of true conclusions about
events. If so, Salmon is requiring that an account of laws must satisfy what some
logical empiricists would take to be a metaphysical notion of the truth of those laws.
We may well ask, then, whether Salmon and the Received View are operating with
the same notions of truth or of explanation in the first place. Salmon is correct that
banishing metaphysics and ‘theology’ from philosophical reasoning about the laws of
nature was a motivation for some logical empiricists. Salmon does not account for
the influence of conventionalism, neo-Kantianism, and pragmatism on logical
empiricism, an influence that has been tracked in detail by subsequent scholars in
the history of philosophy of science. We might trace the relative neglect of these
sources to the continuing influence of Willard van Orman Quine’s ‘Two Dogmas of
Empiricism,’ starring Carnap as the lead dogmatic empiricist. Quine urged that
abandoning logical empiricism would result in a turn toward pragmatism.⁴⁵ The
implicit assertion that logical empiricism and pragmatism are at odds with each other
has been challenged in recent work.⁴⁶
What changes would be wrought to our account of the Received View if we were to
interpret their account of law-governed explanation, and of explication, as motivated
by the separation of Cartesian metaphysics from physics, and by the view that laws
need not be true to explain?
5. Laws Are Universal

There is an enduring intuition that laws of nature must be universal. To paraphrase
Sellars, since laws explain nature, they should explain why things, in the broadest
possible sense, happen the way they do, in the broadest possible sense. Pragmatist
and conventionalist currents in the philosophy of science and in metaphysics chal-
lenge this intuition—and some of these currents are found within the logical empiri-
cist tradition itself.
Nancy Cartwright’s Why the Laws of Physics Lie, and her work since, has
established an enduring challenge to the intuition that laws are universal state-
ments that hold without exception.⁴⁷ It may come as a surprise, then, to learn that
Cartwright locates a source of her own view within the logical empiricist tradition.
One way to read Cartwright’s ‘dappled world’ is that, in it, prediction and control
are local phenomena. Cartwright cites her ‘own hero, Otto Neurath’: ‘Those who
⁴⁵ Quine (1951), 20; see Richardson 2007 for a critical response.

⁴⁶ Richardson (2007) and Misak (2016) have analyzed critically this interpretation of the history of
logical empiricism and of the philosophy of science more generally. Creath (e.g., 1995) has challenged the
thesis that Quine and Carnap are as far apart as some philosophers allege.
⁴⁷ In their chapter in this volume, Cartwright and Merlussi argue that all of the views on laws currently
on offer are consistent with the rejection of universality.
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
stay exclusively with the present will very soon only be able to understand the
past.’⁴⁸ Cartwright continues:
Just as the science of mechanics provides the builder of machines with information about
machines that have never been constructed, so too the social sciences can provide the social
engineer with information about economic orders that have never been realized. The idea is
that we must learn about the basic capacities of the components; then we can arrange them to
elicit the regularities that we want to see.⁴⁹
By learning about the capacities of components of systems, we may be able to control,

locally, the outcomes of the mechanisms we employ or observe. But there is no
ultimate system, no universal set of laws that govern the workings of such systems.
With Cartwright and Neurath, we move away, not only from the intuition that laws
explain, but also from the view that laws are universal and not local. The notion that
explanation is local has found expression in the powers view discussed above, but
also in the new concern, in philosophy of biology, with explanation via mechanisms.⁵⁰
Frank Ramsey, who proposed a canonical version of the Best System Analysis
(BSA), and Hilary Putnam, who proposed the no miracles argument for scientific
realism, created now standard positions on the laws of nature that were influenced by
pragmatism. Putnam’s and Ramsey’s accounts are what Cohen and Callender call
‘non-governing’ accounts of laws, according to which ‘there are genuine laws of
nature, but . . . they do not govern or produce the events of the world. The mosaic of
events displays certain patterns, and it is in the features of some of these patterns that
we find laws.’⁵¹ On this view, the laws are embedded in the mosaic—as Earman and
Roberts (2005) put it, the laws supervene on the ‘humble facts.’
If the system in question is embedded in the Humean mosaic, there might be
various ways to formulate the intuition that the laws of the system are universal. For
the laws to be universal, they would need to hold independently of ceteris paribus
clauses. Such clauses formulate cases in which the background conditions might vary
(if you strike a match, it will light, unless the match is wet). Or, ceteris paribus clauses
may specify properties of objects that make the laws fail to hold (if you strike a match,
it will light, unless the match’s head is made of clay).⁵²
⁴⁸ Trans. by Cartwright from the citation in Nemeth (1981, 51).

⁴⁹ Cartwright (1999, 124).
⁵⁰ See, e.g., Machamer et al. (2000) and Bechtel and Abrahamsen (2005). A growing body of work
challenges the universality of laws. Leuridan (2010) gives an illuminating analysis of the philosophical import
of recent work on mechanisms and on non-universal laws. A special issue of Philosophy of Science from 1997
focused work questioning the universality of laws in biology, including essays by Beatty, Brandon, and Sober.
Christie (1994) cites evidence from chemistry, and from chemical practice, to argue against universal laws in
chemistry. Beed and Beed (2000) make a similar case for the social sciences. Woodward (1992, 2003) and
others argue for mechanisms as part of a larger account of complex systems. Mitchell (2000) argues explicitly
for pragmatism concerning the laws of nature, and against the universalist conception.
⁵¹ Cohen and Callender (2009, 1).
⁵² The account of laws according to which they are the invariants of scientific theories is found in
Eugene Wigner, James Woodward, and Emmy Noether. For a recent defense, see Woodward’s chapter in
INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
For Earman and Roberts, the ‘humble facts’ are the non-nomic initial conditions
and boundary conditions of a physical problem. The laws, in turn, are used to derive
differential equations that determine the evolution of a physical system given the
initial and boundary conditions. On their view, the differential equations are not
different in kind from the boundary conditions.⁵³ The equations describing the
evolution of the system are not different in kind from physical facts about the system.
Thus, in one way, the laws are ‘universal’ by default. There are no background or
initial conditions that would make the laws fail to hold, because the laws simply
formulate the regularities that hold of the mosaic.
However, the laws of the BSA are not universal in the sense specified by Hempel,
namely, that their terms are universally quantified in all possible contexts. The claim
‘For all observed x in the mosaic, y is true’ does not imply that ‘For all x, y is true.’
Certainly, the BSA is intended to use laws for prediction, but it does not have the
consequence that the universal quantification works for all possible objects or phe-
nomena, without taking account of the observed facts. Thus, Lewis’s and Ramsey’s
accounts leave room for distinct ways of reading the Best Systems Analysis as a theory
of ‘universal’ laws.⁵⁴
6. Conclusion
Three central and related points have emerged so far. Together, they should make us
question our methods and assumptions before entering into the scrum.
First, Salmon’s critique of the logical empiricist tradition represents, as far as we
can tell, the most common attitude among philosophers. Our assessment of Salmon’s
critique suggests that the logical empiricists are not engaged in the project Salmon
takes them to be. He assumes they are trying to explain and justify the sorts of laws
that figure in the metaphysical tradition, from Descartes to Berkeley, and then
complains when they fail. But that failure might make us wonder whether the logical
empiricists made the attempt in the first place. Have they missed the target, or were
they aiming elsewhere?
What’s distinctive of their approach, we argue, is the attempt to sever theorizing
about scientific practice from metaphysical concepts and debates. If the physicist
this volume. For more on Emmy Noether’s arguments on conservation laws and symmetry principles, see
Brading (2001). Woodward’s account focuses on the independence of laws from certain initial conditions.
Woodward argues that our ability to divorce lawlike statements from initial conditions via the identifica-
tion of relevant symmetries is fundamental to reasoning about the laws of nature. Here, Woodward shares
a methodological approach with Earman and Roberts’s (2005) ‘New Characterization of the Humean Base,’
of looking for ways to divorce laws from their initial and boundary conditions (2005, 13–17).
⁵³ Earman and Roberts (2005, 14–15).
⁵⁴ Cohen and Callender (2009) propose a ‘better best systems analysis.’ In this volume, Massimi unites
the best systems analysis with the perspectival realism proposed by Ron Giere, to argue for a perspectival
best systems analysis. Massimi’s system has the advantage that it proposes resolutions to philosophical
problems and paradoxes long associated with the history of science.
 WALTER OTT AND LYDIA PATTON
declines to ‘enter the domain of cosmology,’ she will hardly be bothered by any slings
and arrows that are flung from that domain. If this is right, then the logical empiricist
tradition is due for a re-evaluation.
The cleavage between laws as they actually figure in scientific practice and what we
might call ‘the laws of the philosophers’ suggests a second distinction: that between
the causal story involved in any given interaction and the philosophical account
of the laws that are concerned in that interaction. For instance, as we argued above,
the powers theorist is perfectly able to endorse any of a wide array of stories about
laws, from Best Systems Analyses to regularity theories; only top-down views are
off limits. This suggests that the powers theory is not, in and of itself, competing
for quite the same territory as the other theories of laws. An account of powers can
close off some stories about laws; but that account need not itself choose one of the
remaining competitors.
To see this in practice, consider that the powers account is typically taken as a
competitor to Humean supervenience accounts.⁵⁵ It is quite right, of course, that the
powers theorist is hostile to the project of doing away with mind-independent causal
connections, or substituting Lewisian ones in their stead. But nothing prevents the
powers theorist from hijacking a Best Systems Analysis and yoking it to her own
ontology. Indeed, the powers theorist might retain something of the flavor of the logical
empiricist view, and insist that scientific laws are a different kettle of fish altogether.
These two reflections suggest a third: that a degree of skepticism is warranted when
positions on laws of nature are attacked for not being faithful to this or that alleged
desideratum. What features or facts one selects as ‘data,’ or which constraints or
criteria one sees as essential to a theory of laws, has as much to do with the tradition
in which one is operating as anything else. From some points of view, universality is
absolutely non-negotiable; from others, it’s a fantasy, one that might well be rooted in
an early modern theological approach that we see in Descartes. Equally, from one
vantage point, it’s simply obvious that laws govern, and the task is to say how they do
so. From another, that thought is conditioned by a theological tradition we would do
well to slough off permanently.
The conception of a ‘law of nature’ is a human product. It was created to play a role
in natural philosophy, in the Cartesian tradition. In light of this, philosophers and
scientists must sort out what they mean by a law of nature before evaluating rival
theories and approaches. If one’s conception of the laws of nature is yoked to
metaphysical notions of truth and explanation, that connection must be made
explicit and defended. If, on the other hand, one’s aim is to disentangle laws from
truth or from explanation, that must be stated and defended as well.
If philosophers do not make such assumptions, intuitions, and methodological
commitments clear, then it will be impossible to identify the source of disagreement
⁵⁵ See, e.g., Loewer’s excellent (2004, 200 f.).

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 
in debates about the laws of nature. Are the conflicts rooted in disagreement about
the conclusions reached, or do the background commitments of the combatants
block any resolution to the dispute in principle or in practice?⁵⁶
We are far from embracing a nihilistic relativism about laws. We firmly believe
there are facts of the matter to be discovered. The trick is to be sure we are arguing
about the same thing. And not to allow our intuitions to exercise their influence
unexamined.
⁵⁶ Do we reach a standoff reminiscent of Wittgenstein’s On Certainty, in which each gives her reasons,
but no reason can end the debate? (Wittgenstein 1972; see Kusch 2016 for a discussion of epistemic
relativism and skepticism in this context.)
2
Early Modern Roots of
the Philosophical Concept
of a Law of Nature
Helen Hattab
Systematic studies of the emergence of the modern sense of a law of nature, e.g., by
Edgar Zilsel, Edward Oakley, Jane Ruby, and, more recently, by Sophie Roux and Ian
McLean are largely historical and terminological in nature.¹ While they cite different
reasons, each study indicates that earlier uses of the term differ significantly from
René Descartes’s appeals to three universal laws of nature.² Indeed, Roux shows that
the classical modern use of the term ‘law of nature’ is not consolidated until the end
of the seventeenth century and first appears as an amalgam of earlier uses.³ Mapping
out different pre-modern and modern senses of the term so as to trace its historical
evolution is an important project that has yet to be completed. My aim in this chapter
is to focus more narrowly on Descartes’s concept of a law of nature. By situating it
against the backdrop of prior concepts of a law of nature, I examine what makes it
distinctively modern and trace some of its philosophical roots.
Well before Isaac Newton developed the laws of classical physics, Descartes
formulated three rules of motion, which he called ‘laws of nature.’ These are:
1) ‘each thing, insofar as it is simple and undivided, always remains in the same state,
as far as it can, and never changes except as the result of external causes,’ 2) ‘every piece
of matter, considered in itself, always tends to continue moving, not in any oblique
¹ Relevant publications include: Zilsel (1942), Oakley (1961), Ruby (1986), Roux (2011), and McLean (2008).
² Whereas Zilsel attributes this shift to sociological factors and Oakley to theological doctrines, Ruby
highlights that earlier uses of ‘law’ in the mixed mathematical sciences have a different meaning, and are
used as synonyms to ‘rule’ or ‘proportion.’ McLean shows that ‘law’ and related terms do not even have a
fixed meaning in renaissance natural philosophy and are tied to specific ancient natural philosophies.
He highlights that the prevailing view of sublunary nature as admitting exceptions made it difficult to
formulate laws in the modern sense and though one does find ‘theses,’ ‘hypotheses,’ ‘theoremata,’
‘schemata,’ and ‘dogmata’ set out in forms that resemble scientific laws, e.g., by Bartholomeo Keckermann,
their content was not normally considered mind-independent (McLean 2008, 31–2, 37–8).
³ Roux (2011).
Another random document with
no related content on Scribd:
On kuin voimakas sähkövirta karkaisi koko Iljan olemuksen läpi.
Laskeeko "sisar" sydämetöntä leikkiä, vai tuleeko vapahdus juuri kun
hän kaikkein kiihkeimmästi sitä toivoo?
— Niin, niin. — "Sisar" puhuu hitaasti, melkein

välinpitämättömästi.
Hän näkee Iljan vapisevan liikutuksesta, ja hän miltei katuu
sanojaan.
Mutta nyt hänen on mahdoton peräytyä. Iljan katse on kuin kiinni
imeytynyt hänen huuliinsa.
— Minä vain ajattelin sitä, että Saksa ja Venäjä nyt vaihtavat

sotavankia.
Iljan pää painuu. Hän hengittää syvään. Malja täynnä elämän

nestettä on nostettu hänen huulilleen. Ja hän juo siitä pitkin, hartain
siemauksin.
— Milloin?
— En tiedä, Mutta pian kai on teidän vuoronne.
Iljan voimat palaavat hämmästyttävän pian. Ääni on tosin niin

heikko, että se usein painuu kuiskaukseksi, ja hengitys käy
vaivaloisesti, mutta katse on eloisa ja tarmokas. Elämänliekki palaa
siinä ei enää lekoittavan heikkona, vaan täynnä elämisen toivoa ja
halua.
Lääkäri ei enää puhu säärien poikkisahaamisesta. Tehkööt

kotoiset lääkärit sen. Hoitajatarkaan ei jouda pysähtymään Iljan
kohdalle. Mutta Ilja ei sitä kaipaakaan. Hän elää jo kotona. Hän
suunnittelee töitään, puhelee äidin kanssa ja kiikuttaa Haim Jankelia
polvellaan.
Kaikessa hiljaisuudessa siirretään sotavangit sairaalasta sodassa

ruhjoutuneitten junaan, mutta Ilja Riffkin kuulee kuin juhlakuorojen
veisuuta. Hänen katseensa palaa. Hän tuntee äidin siunaavan käden
päälaellaan. Rohele ojentaa hänelle kätensä, silmissään uskollisen
vaimon lämmin katse, ja Haim Jankel riippuu hänen kaulassaan.
Ruotsin puolella kohoavat Iljan ilontunteet kohoamistaan. Hän

nauttii mukavasta vuoteesta, joka pehmeydellään aivan kuin
hyväilee hänen laihaa, särkevää ruumistansa. Katse kulkee
hyvämielisenä ilmavan, puhtauttaan paistavan sairasvaunun seiniä
pitkin, ja mieli virkistyy ihmisten ystävällisyydestä.
Sekä lääkärit että hoitajat ihmettelevät Iljan sitkeyttä. Hänen täytyy

moneen kertaan kertoa heille siitä, miten hän täydessä tajussaan
makasi kolme vuorokautta taistelutantereella tunnottomiksi
paleltuneine säärineen, miten hän sitte on kärsinyt leikkaukset,
monen kuukauden sotavankeuden sekä sen aikana useampia
taudinkohtauksia.
He hymyilevät hänelle, nyökkäävät ystävällisesti päätään ja

jatkavat matkaa toisten luo.
Iljan katse seuraa heitä. Hän hymyilee voittoriemuisena itsekseen

ja sanoo hiljaa: Minulla on äiti ja Haim Jankel. Hän ymmärtää, että
se, jolla on suuri tehtävä, jaksaa kantaa paljon. Ja hän tuntee, ettei
mikään muu olisi voinut häntäkään auttaa. Ne päivät ja yöt, mitkä
hän vietti taistelutantereella paleltuneine säärineen, kykenemättä
liikkumaan mutta koko ajan tietoisena seuraten ensin omien
joukkojen etenemistä, sitte niiden pakoa vihollisen seuratessa
kintereillä, ovat sekä kiduttavan että kuluttavan syvälle syöpyneet
hänen tietoisuuteensa. Vähäisinkin ajatusyhtymä panee hänet
uudelleen kokemaan kaikkea. Hän makaa uudelleen joukkojen
jaloissa. Hän kuulee kuoleman kanssa kamppailevien voihketta ja
sydäntä särkeviä rukouksia: vettä, vettä, vettä.
Sellaisina hetkinä tuntuu hänestä mahdottomalta elää. Muistot

tekevät hänet kuin hulluksi. Hän sanoo itselleen, että se, joka on
kokenut tällaista, ei voi eikä ole oikeutettu palaamaan elämään.
Perustus jalkojen alla pettää. Inho ja kyllääntyminen elämään

nujertaa hänet voimattomaksi.
Entä äiti? Se ajatus kutsuu hänet takaisin elämään. Hän tahtoo ja

hänen täytyy elää. Hänellä on suuri tehtävä. Sentähden on hänen
velvollisuutensa unohtaa.
Hän hypistelee hermostuneesti vuoteen laitaan kiinnitettyä pientä

pussia. Ystävälliset kädet ovat kiinnittäneet sen siihen avuksi ja iloksi
sodan uhreille. Ne monet, jotka eivät itse vapaasti voi liikkua, ovat
tästä erityisesti iloissaan, ja Ilja kuuluu heihin. Hän on koonnut siihen
kaikki vähäiset aarteensa: rukouskirjansa, omaisten kirjeet ja
valokuvat sekä muutamia pieniä tuliaisia, joita hän on ostanut
omaisille muistoksi vankeutensa maasta. Hän koettaa kiinnittää
ajatuksensa tähän. Hän tahtoo katsoa eteenpäin ja iloita.
Kun sairasproomut laskevat Suomen rannalle, rämähtävät torvet

soimaan ja kansanjoukot tervehtivät riemuhuudoin sodasta palaavia.
Ilja hätkähtää ja alkaa vapista. Mielenliikutuksesta kaiketi. Vai

siksikö, että hän muistaa huutoja, jotka hän kuuli taistelutantereella
maatessaan ja säveleitä, jotka silloin kaikuivat ei juhlan korokkeeksi
vaan täynnä armotonta, alastonta totuutta.
Käsi nousee. Näyttää siltä kuin hän aikoisi tukkia korvansa. Mutta
sitte käsi taas hervahtaa takaisin paareille, joilla hän makaa.
Rakkaus äitiin auttaa häntä. Hän tahtoo unohtaa ja elää. Hänellä on
suuri tehtävä.
Torvet soivat yhä. Mutta nyt soittavat ne hänelle suurta juhlaa.

Hänhän on matkalla kotiin. Hän tahtoo ja hän saa iloita.
Tervehdys ja kiitosjumalanpalvelus palaaville alkaa. Ilja makaa

heikoimpien joukossa paareilla lähellä alttaria. Hänen mielensä on
täynnä kiitosta ja hartautta. Sanat ja ulkonaiset
jumalanpalvelusmenot ovat toiset kuin ne, joihin hän on tottunut,
mutta ydin menoissa vastaa kuitenkin sitä mikä liikkuu hänen
omassa sisimmässään.
Elämä on lahja, elämä on ihme. Hän tuntee sen tällä hetkellä

syvästi ja voimakkaasti. Ihminen janoaa elämää. Hän tuntee
olevansa luotu sitä varten. Ja se, joka kuoleman kentältä palaa
takaisin elämään, tuntee sen paremmin kuin kukaan muu. Hän on
saanut elämän uudelleen. Ja uudistettu lahja on uusi ihme.
Siunaa ja varjele,
Siunaa ja varjele
Sodan tantereilla kärsineitä,
Haavat Sä lääkitse
Ijällä pitkällä
Palkitse, kruunaa heitä!
veisaa kuoro.
Iljan katse kostuu, ja autuas ilo virtaa koko hänen olemuksensa
läpi.
Kun lääkäri jumalanpalveluksen jälkeen lähestyy Iljan paaria,

alkaa Ilja kohta puhua sääristään. Hän on muuten terve, mutta
sääriä on lyhennettävä, jotta pakotus lakkaisi. Se olisi tehtävä pian,
sillä hänen täytyy kiireesti voimistua ja päästä kotiin.
Lääkäri nyökkää ja lupaa myöhemmin palata takaisin. Nyt hänellä

on kiire.
Hoitajat kantavat Iljan hänen vuoteeseensa. Hänelle tuodaan

voimakasta, hyvää ruokaa, ja hän syö hyvillä mielin ajatellen
itsekseen, että tämä vain on enne elämän kääntymisestä
paremmalle puolelle.
Terveemmät syövät pitkien pöytien ääressä. Aterian päätyttyä he

rupeavat liikuskelemaan ympäri, mikä kepin mikä kainalosauvojen
varassa. He tupakoivat, tekevät tuttavuuksia ja nauttivat
vapaudestaan.
Ilja seuraa kaikkea. Särky säärissäkin asettuu vähän. Hänen on

niin hyvä olla. Hän juutalaisena tietää mitä vankeus vieraalla maalla
merkitsee. Sentähden hän iloitsee toistenkin puolesta. Nythän hän
itsekin sitä paitse maistaa kotiinpaluun autuutta.
— Sore-äiti, Sore-äiti! toistaa hän. Ja hänestä tuntuu kuin

hyväileisi hän armastaan.
Iljan vuoteen jalkopäähän pysähtyy samassa mustapukuinen

nainen. Naisen vaatteet ovat likaiset ja repaleissa. Hän painaa
poveaan vastaan rintalasta, jonka ympärille rääsyinen huivinsiekale
on kietaistu. Nainen katsoo Iljaan ja Ilja naiseen. Näin tuijottavat he
hetken toisiaan silmästä silmään.
— Oletko se sinä Nastja Nikolajewna, saa Ilja viimein kysytyksi.
— Oletko sinä Ilja Riffkin? Sinähän olet vanha, valkotukkainen

mies.
Iljan käsi nousee päälaelle aivan kuin tukan valkeutta

tunnustellakseen. Todellakin, kaksikymmenviisivuotias vanhus! —
Hän nauraa. Mutta sitte hän kokoo kaiken voimansa. — Nastja
Nikolajewna, miten olet sinä täällä? — Se purkautuu kuin hätähuuto.
— Etkö sinä siis tiedäkään? Sota on tullut meille asti.
Ilja painuu takaisin vuoteelle. Totta, totta siis kuitenkin se, mitä hän
ei ole tohtinut eikä tahtonut uskoa.
Nastja Nikolajewna näkee suuren tuskan sairaan kasvoilla. Hän

ymmärtää, että hänen täytyy sanoa sanottavansa varovaisesti. Mutta
hänen omat tunteensa ovat turtuneet. Hän puhuu kuin käyntiin pantu
kone, ja hänen katseensa tuijottaa lasittuneena suoraan Iljaan.
*****
— Hevoset, lehmät, rahat, kaikki meni, — meiltä ja joka talosta.
Lapsi herää samassa ja alkaa itkeä. Nastja Nikolajewna koettaa

hysytellen tyynnyttää, — Tämä on vankeudessa syntynyt, sanoo hän
ja tuijottaa yhä eteensä. — Kolmen viikon vanha.
Kun ei Ilja puhu eikä liikahda, jatkaa Nastja:

— Ilja Riffkin, sinä pidit teidän perhettänne pystyssä. Sinä kokosit
ja hankit, — Isä teki sitä meillä. Hän iloitsi jokaisesta huonekalusta ja
jokaisesta elukasta ihan kuin lapsesta, — Kun hän näki kaikki
raunioina, nousi se hänelle päähän. Hän läksi astumaan ihan
suoraan vihollista kohti ja otettiin vangiksi. — Minä en voinut jättää
häntä. Hän oli vanha mies. Minä läksin jälessä, ja he ottivat minutkin.
Mutta minä löysin hänet. Hän ei enää tuntenut minua, ei välittänyt
mistään. Ei nukkunut. Ei syönyt. Mutta minä sain olla hänen luonaan.
Ja minä hänet hautasin. Sitte syntyi tämä lapsi.
Ilja on koko ajan lakkaamatta tuijottanut Nastjaan. Hänen

kasvonsa ovat vähitellen kivettyneet kuin tämänkin. Nyrkit ovat
puristuksissa. Silmät palavat mustina kuin kekäleet.
Hän karkaa istumaan, — Nastja Nikolajewna, eikö sinulla ole

sydäntä.
Miksi et puhu minun äidistäni?
— Sinä tiedät, hän oli vanha ihminen ‒ ‒ ‒
— Oli —?
— Niin, ja hän suri kovin sinun kohtaasi. Sitte kun vielä

pojanpoikakin meni — —
— Haim Jankel?
— Se tapahtui silloin, kun hankittiin pakoa. Omaa sotaväkeä oli

kylässä, ja sitte tuli vihollinenkin yht'äkkiä. Ei kukaan tiedä miten se
oikeastaan tapahtui, mutta kuula oli sattunut poikaan. — Äitisi ei
enää kestänyt sitä.
Ilja Riffkin kääntyy selin Nastja Nikolajewnaan, heittäytyy
pitkäkseen vuoteelleen ja ummistaa silmänsä. Kukaan ei saa häntä
puhumaan tai liikahtamaan. Hän makaa kuin kuollut. Oikeastaan hän
ei ajattelekaan. Ainoastaan kerran läikähtää outo ihmettely hänen
sisimmässään, kun hänen mieleensä johtuu että hänkin vähän aikaa
sitte rukoili, kiitti ja piti elämää hyvänä lahjana. Hän ei silloin tietänyt,
että se oli julmaa ja ylivoimaista sekä hänelle että muille.
*****
Seuraavana päivänä saa lääkäri Iljan vihdoin avaamaan silmänsä.

Hän on kotvan aikaa seisonut vuoteen ääressä, kuunnellut sairaan
suonta ja hengitystä, puhutellut ja kysynyt vastausta saamatta, mutta
sitte hän alkaa puhua sääristä.
— Te pyysitte eilen, että sahaisin ne lyhemmäksi.
Sairaan silmät revähtävät yht'äkkiä auki. Eilen? Hän koettaa

muistella.
Eikö siitä jo ollut ihmisikä?
— Se on turhaa — sanoo hän viimein.
— Särky hivuttaa voimianne.
— Antaa hivuttaa, — Hän ummistaa uudelleen silmänsä ja

kääntyy selin lääkäriin, joka hetkeksi neuvottomana jää seisomaan
vuoteen viereen.
PAUL PAULOVITSIN KASVOT
Sali oli suuri ja valoisa. Sen avatuista akkunoista tulvahti lämmin,

voimakkaasti tuoksuva kesäilma huoneeseen. Se toi sinne
tervehdyksen elämästä, joka edistyi ja kehittyi kuten ennen
huolimatta kaikesta, mikä järkyttävän voimakkaasti kuin ruhjova
junaonnettomuus oli viskannut lukemattomien elämän tavallisuuden
tasaiselta radalta.
Dimitri Droscheffskyn katse seurasi tuulen hengessä hiljaa ja

vilvoittelevasti liehuvaa uudinta. Ulkona vallitsi nähtävästi pyhäinen
sunnuntairauha. Auringon paiste ja silloin tällöin kajahtelevat
kirkonkellot toivat sitä tänne sairassaliinkin.
Dimitri rupesi tarkkaamaan kellojen erilaisia ääniä. Toisten oli

kirkas ja kantava, toisten matala, surunvoittoinen. Mutta hänestä ne
sittekin puhuivat samaa. Ne soittivat kaikki ihmisille sanomaa ajasta,
jolloin veli ei nosta miekkaa veljeä vastaan, vaan jolloin
ihmismielissä vallitsee samanlainen pyhäinen rauha kuin ulkona
kesäisessä luonnossa.
Dimitri hymähti. Sekä hoitaja että hoidokkaat katsoivat monesti

pitkään häneen. He ehkä ihmettelivät sitä, että vuoteessa makaava
sotavanki tuntui ajattelevan valoisia rauhanajatuksia, jotka
siunaavina kuin itse päivänpaiste pyrkivät kohdistumaan kaikkiin.
Mutta mihin sitä luonnostaan meni. Sotavankinakin hän oli sama

kuin ennen, valoisan maailmankatsomuksen ja iloisen, luottavan
toivon mies. Niitä kai nykyään tarvittiin. Ja juuri täällä. Oli täällä
kärsimystä tarpeeksi.
Hän vavahti samassa. Sairasvuoteet hänen ympärillään panivat

hänet ajattelemaan taistelun tekemää jälkeä, ja siitä luistivat
ajatukset Pauliin. Mutta siihen ne pysähtyivät. Siinä oli kohta, jossa
hän ei uskaltanut katsoa totuutta silmiin.
Ikäänkuin viihdytelläkseen itseään rupesi hän muistelemaan

Paulin ja oman ystävyytensä alkua.
Se syntyi jo poikavuosina heidän luokkatovereina käydessään

Pietari-Paavalin koulua. Paul oli silloin vasta ollut muutamia viikkoja
koulussa, Dimitri pari vuotta. Koko tänä aikana oli Dimitri ollut
luokkansa ensimäinen, johtava mies joka asiassa. Läksyistään ei
hän paljon välittänyt. Hän osasi joka tapauksessa paremmin kun
muut. Mutta hän ei alentunut kiinnittämään huomiota siihen. Hän ei
etsinyt opettajien enemmän kuin toverienkaan suosiota. Päinvastoin
pani hän etenkin opettajien nähden maineensa luokan parhaimpana
rohkeasti alttiiksi, ja tämä tietysti korotti häntä toveripiirissä. Hän tiesi
sen. Mutta toveriensakin suosion hän otti vastaan hänelle
ominaisella huolettomuudella. Hän tunsi asemansa, mutta ei antanut
toisten sitä tuntea.
Dimitri oli ollut luokkansa ensimmäinen siinäkin suhteessa, että

häntä käytettiin luokan yhteisenä omanatuntona. Tiedettiin, että hän
oli horjumaton oikeuden mies, ei turhan tarkka, mutta tiukka kun niin
vaadittiin. Hänen tutkittavakseen lykättiin sentähden kaikki asiat. Jos
hän antoi anteeksi, antoivat toisetkin, jos hän vaati rangaistusta, ei
kukaan uskaltanut sitä vastustaa. Yhteinen oikeudentunto hyväksyi
tavallisesti rankaisumuodonkin, jota hän ehdotti.
Paul Paulovits oli syyslukukauden alkaessa tullut kouluun, Dimitrin

luokalle. Hän huomattiin "uudeksi"; muuta huomattavaa ei hänessä
ollut. Hän oli ujo ja nähtävästi tottumaton toverielämään. Hän puhui
hitaasti, joskus änkyttämälläkin. Hänen vastauksissaan oli monesti
jotain sokean astuntaa muistuttavaa, jotain epäröivää eteensä
tunnustelemista.
Dimitrin huomio kääntyi Pauliin vasta eräällä latinantunnilla.
Oltiin kääntämässä Vergiliusta. Opettaja Kiril Wladimirovits oli

huonolla tuulella. "On riidellyt eukkonsa kanssa", ilmoitettiin
silmäniskulla miehestä mieheen. Dimitri hyväksyi nyökäten
tiedonannon.
Opettajan huonotuuli tarttui poikiin. He käänsivät päin seiniä.

Wladimirovits paiskasi vihoissaan kirjansa kiinni. — Mitähän ilvettä
taaskin olette pitäneet, koska ette osaa mitään?
— Kiril Wladimirovits! — Eräs oppilaista viittasi ja nousi. — Minä

en muistanut tätä käännöstä. Minä luin kielioppia.
Toinenkin poika nousi. Hänkin oli unohtanut käännöksen.
Syntyi syvä hiljaisuus, Sitte jysähti opettajan nyrkki pöytään.

Typeryyttä ei voinut rangaista, mutta velvollisuuksien laiminlyömistä.
Läksynsä unohtaneille annettiin muistutus, ja koko luokka sai
käännöksen uudelleen luettavaksi.
Kiril Wladimirovits lennätti Vergiliuksen laatikkoon ja rupesi
selailemaan kielioppia.
Silloin nousi Paul Paulovits. Hän ei ollut koko tuntina saanut

ainoatakaan kysymystä. "Uuden" olemassaolo oli kuin unohtunut
kaikilta.
— Opettaja, minäkin unohdin käännöksen. — Äänessä ei ollut

arvelua eikä epäröimistä.
Luokan vasemmalta säveltä kuului pitkäveteinen, tukahutettu

vihellys. Kiril Wladimirovits ei kohta vastannut. Hän mietti, oliko
kuullut oikeen. Viimein hänen suunsa kuitenkin vääntyi
nauruntapaiseen irvistykseen.
— Vai tahdot sinäkin muistutuksen! Saatavissa on!
Paul Paulovits istuutui. Kieliopit otettiin esille, tunti jatkui. Joka

mies istui hievahtamatta, Oli kuin levottomasti liikehtivässä joukossa,
jonka odottamaton salamanleimaus äkkiä tyynnyttää hiljaiseksi.
Dimitri Konstantinovits siirsihe hiukan. Hänen katseensa etsi

Paulia.
Kumma kun hän ei ennen ollut kiinnittänyt huomiota mieheen. Hän

ei edes tiennyt minkä näköinen poika oli, ja nyt tämä kuitenkin — —
Dimitri vastasi lopputunnilla kahdesti väärin. Se oli ennen

kuulumatonta, ja pojat käänsivät päätään, mutta itse hän ei ollut siitä
milläänkään. Hän ajatteli yksinomaan Paulia.
Paul Paulovits oli todella katsomisen arvoinen. Hänen ihonsa oli

harvinaisen punainen ja valkoinen, solakka varsi oli ryhdikäs, ja koko
olennossa oli jotain viattoman koskematonta.
Latinantunti oli päivän viimeinen. Sen loputtua tehtiin

tavanmukainen rynnäkkö päällysvaatteiden kimppuun. Paul
Paulovits pysyttelihe muista syrjässä. Hän näytti odottavan sopivaa
hetkeä. Sen ilmaannuttua pujottelihe hän lähemmäksi ja tarttui
päällysvaatteisiinsa, mutta siirtyi kohta uudelleen tunkeilevasta
joukosta syrjään.
Viheltäjä vasemmalta sivulta kulki samassa hänen ohitsensa,

uudistaen mielenilmaisunsa. Vihellys oli nyt pitkä ja paljon ilmaiseva.
Dimitri kaapasi viheltäjää niskasta ja pasitti portaita ales. Sitte hän
lähestyi Paulia.
— Missä sinä asut?
— Paul Paulovits rävähytti heikkoja, likinäköisiä silmiään niin

nopeaan, ettei Dimitri nähnyt niistä muuta kuin vilahduksittain
kirkasta sineä, sitte mainitsi Paul osoitteensa.
Heillä oli sama matka, ja he läksivät yhdessä koulusta, Dimitri

käyttäen tilaisuutta tiedusteluihin. Hän sai niukkoja vastauksia, mutta
ne olivat tyydyttäviä. Paul Paulovitsin isä oli ollut lääkäri. Hän oli
vasta kuollut, ja äiti poikansa kanssa oli muuttanut Pietariin.
He olivat kotvan aikaa kulkeneet vaieten toistensa rinnalla, kun

Dimitri keskeytti äänettömyyden.
— Sinä teit reilusti viime tunnilla. Et sinä änkyttänytkään, niinkuin

sinä usein teet.
Paul Paulovitsin silmäluomet rävähtivät hermostuneesti. — Minä

ajattelen aina — —
— Kunko vastaat? Etkö sinä tiedä mitä sinun pitää vastata?
— En aina. Minulta unohtuu usein kaikki juuri kun pitäisi vastata.

Ja vaikka muistankin, niin minä kuitenkin ajattelen.
— Mitä ihmeessä?
— Kaikenlaista. Kun puhutaan kasveista tai eläimistä, täytyy

minun aina ajatella sitä, että tahtoisin omaa maata ja omia
kotieläimiä. Ja kun luetaan sodista tai murhista, täytyy minun ajatella
sitä, miltähän tuntuisi jos ottaisi hengen joltakin.
— Sinä olet mukava, Paul Paulovits! Tule meille tänä iltana.

Sisareni saa vieraita, ja he keittävät tschenuskia.
— Kiitoksia, jos minä ennätän. — Se sanottiin arvelevan hitaasti.

— Paul Paulovits ei nähtävästi ymmärtänyt mikä armonosotus tämä
kutsu oli. Mutta se vain kannusti Dimitriä. Hän ei ollut tottunut
hyljättyihin tarjouksiin, eikä tahtonutkaan tottua. — Minä odotan
sinua illalla, huusi hän kääntyessään kulmauksesta kotikadulle.
Tällainen oli heidän ystävyytensä alku ollut. Ja sitä jatkui siitä sekä
läpi koulun että yliopistossa.
Dimitri Konstantinovits huomasi pian, että hänen monessa

suhteessa oli pidettävä huolta ystävästään. Paul oli hajamielinen,
epäitsekäs ja yksipuolisesti aatteen mies, — niin käytännöllisiin
haluava kuin hän olikin. Hän oli samalla liian rehellinen, liian hyvä ja
liiaksi valmis uskomaan hyvää muistakin. Hän tarvitsi rinnalleen
jonkun, joka oli sekä kykenevä että halukas silloin tällöin tarttumaan
ohjaksiin kääntääkseen asiat Paulille suotuisaan suuntaan, jonkun,
joka tunsi elämää ja ihmisiä tarpeeksi katsellakseen niitä epäilevinkin
silmin. Ja Dimitri asettui itseoikeutettuna tälle paikalle. Hän oli
tottunut olemaan ensimäisenä. Hän tahtoi olla sitä myöskin
suhteessaan Pauliin, ulkonaisesti ainakin. Sisimmässään hän oli
tietoinen siitä, että ystävä luonteenjaloudessa seisoi asteella, jolla ei
muita näkynyt hänen rinnallaan. Siksi Dimitri olikin valinnut hänet
ystäväkseen.
— Paul, Paul, mutisi Dimitri. Hän ei jaksanut sietää ajatusta, että

hän ehkä tulisi myöhään, että kun hän kerran palaisi kotiin, Paul ei
enää — —
Dimitri kiskaisi hermostuneesti päänaluksensa pystyyn ja asettui

istumaan vuoteessa. Sitte hän koetti päästä puheisiin
vierustoverinsa, erään saksalaisen opettajan kanssa. Mies oli pari
viikkoa häittensä jälkeen joutunut rintamaan ja ikävöi nyt hurjasti
kotiin. Lisäksi oli hänellä erään vasta kaatuneen toverin
jäähyväistervehdys tämän vanhemmille perille vietävänä. Sekin lisäsi
hänen haluaan parantua ja päästä kotiin.
Mutta kohta kun puhelu saksalaisen kanssa päättyi, luistivat

Dimitrin ajatukset uudelleen Pauliin. Luonnon pyhäinen
sunnuntailepokin vaikutti sen. Siinä oli samaa mitä Paulin koko
olennossa: sopusointua, rauhaa ja kirkkautta.
Dimitri muisti iltaa Sofia Nikolajewnan, Paulin äidin, kuoleman

jälkeen. Paul ja hän istuivat yhdessä äidin vanhanaikuisilla
mahonkikaluilla sisustetussa huoneessa. Huone oli Paulin pyhäkkö
ja se oli täynnä pyhäkön tunnelmaa, mutta Dimitri tahtoi saada
ystävänsä pois sieltä. Hän ehdotti yhteistä ulkomaanmatkaa.
Paul Paulovitsin hienohipiäiselle kasvoille lehahti tavallista

kirkkaampi puna. Hän oli ymmärtänyt. Hän ojensi molemmat kätensä
Dimitrille, ja hänen katseensa kiitti. Mutta hän ei voinut suostua. Hän
ei pitänyt siitä, että ihmiset ulkonaisin keinoin koettivat tukahuttaa
sitä mikä voimakkaana eli heidän sisimmässään. Ensiksi se
tavallisesti oli turhaa. Ei kukaan matkustelemalla voinut paeta sitä
mikä asui omassa povessa. Se seurasi kaikkialle. Toiseksi oli
luonnotonta pyrkiä kaipausta pakoon. Kaipaus oli alati uudistuva
muistutus siitä miten paljon ihminen oli saanut ja omistanut.
Dimitri muisti karistaneensa tuhkaa savukkeestaan

mahonkijalustalla seisovan palmun lautaselle, mutta sitte hän katui
pyhäkölle sopimatonta tekoaan, pyyhkäisi tuhan käteensä ja vei sen
viereiseen, Paulille kuuluvaan huoneeseen, jossa häntä varten sinne
sijoitettu tuhkakuppi seisoi tietyllä paikallaan. Palattuaan Sofia
Nikolajevnan huoneeseen hän jatkoi keskustelua. Hän myönsi, että
Paul tavallaan oli oikeassa. Mutta hän näki, kuten ihmiset yleensä,
vain asian toisen puolen. Ulkonaisistakin seikoista saattoi olla sekä
apua että vahinkoa sisäiselle kehitykselle.
Dimitri astui edestakaisin lattiata pitkin. Hänellä oli jotain

sanottavaa, ja se oli hyvin yksinkertaista, mutta sittekin hän arasteli.
Hän loi ajatuksissaan pikaisen yleissilmäyksen Paulin ja omaan

yliopistoaikaansa. He olivat kumpikin lueskelleet vain "omaksi
sivistyksekseen", kuten hänellä oli tapana sanoa. Hän itse ei ajatellut
mitään erikoista uraa, ja Paulin mieli paloi käytännölliselle alalle. Hän
tahtoi omistaa edes kaistaleen intohimoisesti rakastamaansa maata.
Hän tahtoi kaunistaa ja viljellä sitä, saada omia alustalaisia —
muutamia vain — ja tehdä heille hyvää. Hän uskoi, että sadat,
tuhannet tällaiset vähässä uurastajat voisivat jouduttaa uuden
paremman päivän koittoa maalle.
Paulilla itsellään ei kuitenkaan ollut riittävästi varoja tähän.

— Paul sanoi Dimitri, äkkiä koettaen alkaa leikkisästi, — kuten
tiedät olen tuollainen koroilla eläjä, jolla ei ole kansalais- tai
sanoisinko elämisoikeutta sinun uudessa ihanneyhteiskunnassasi.
Paul Paulovits kääntyi äkkiä ystäväänsä päin. Hänen likinäköiset

silmänsä räväyttivät nopeasti luomiaan, ja hän hymähti hänelle
ominaiseen hyväänsuopaan tapaansa.
Dimitrikin hymähti. He tunsivat kumpikin tässä hymähdyksessä

jotain vapauttavaa, jotain joka pani heidät iloitsemaan siitä, että
heidän ystävyytensä kaikista eroavaisuuksista huolimatta oli sitä
mitä se oli, voima, joka tänä surunkin aikana oli tuntuva tekijä heidän
elämässään.
Dimitri jatkoi kävelyään. Hänen oli siten helpompi sanoa

sanottavansa.
Paulin ystävänä oli hän tietysti vastaanottanut vaikutuksia tältä.
Hän oli siitä syystä halukas lohkaisemaan osia perintötilastaan,
esimerkiksi Paulille, — sopivasta hinnasta tietysti.
Dimitri pisti taasen hymähdykseksi ja joudutti astuntaansa. Mutta

Paul ei hymähtänyt. — Dimitri, sanoi hän, ja ääni pyrki
salpautumaan, — monet ajavat aatteitaan sanoin, sinä teoin. Minä
tunnen ja ymmärrän enemmän kuin voin ilmaista.
He syleilivät toisiaan, ja asia oli sillä ratkaistu.
Keväällä toteutettiin aie. Dimitri rupesi asumaan perintötilaansa, ja

Paulista tuli pienviljelijä. Kukin sai järjestää elämänsä ja työnsä
omien periaatteitensa mukaan.
He viettivät kerrassaan ihanteellista elämää näihin aikoihin.
Sukulaiset ja naapurit tekivät parhaansa jouduttaakseen heitä
naimisiin, mutta itse eivät pitäneet kiirettä. Heidän ystävyytensä oli
tehnyt heidät vaateliaaksi. He tahtoivat täyspainoista. Siksi he
odottivat.
Tällä kannalla olivat asiat, kun sota puhkesi. Se repi kohta kuin
pohjan heidän jalkojensa alta. Pitkään aikaan he eivät puhuneet siitä
mikä tässä asiassa oli kipeintä heille. Mutta kerran se purkautui kuin
vahingossa.
Dimitri oli juuri ratsastaen saapunut Paulin luokse. Hän kertoi

viime tiedot sodasta.
— Yleisistä asioista en kuitenkaan huolehdi. — Dimitri kohautti

olkapäitään. — Sinä tunnet mielipiteeni. Se tulee minkä tuleman
pitää. Seisahtunut ja paha veri vaatii joskus suoneniskua.
— Pahasta ei koskaan tule hyvää. — Paul talutti Dimitrin hevosen

takapihan kaidepuun luokse, irroitti kuolaimet sen suusta ja sitoi
riimunvarresta kaidepuun renkaaseen.
— Eikö suoneniskun tarpeellisuus ole sinun periaatteitasi?
*****
— Paul kantoi sylyksellisen tuoreita heiniä hevoselle, sitte

kääntyivät he astumaan talolle päin.
— En minä muusta huolehdi, sanoi Dimitri, kyllä yleiset asiat

selviävät. Mutta mitä sinä aiot?
— Noudattaa omaatuntoani. — Ääni oli tyyni ja kirkas.

— Hinnasta mistä hyvänsä?
— Hinnasta mistä hyvänsä.
Enempää ei asiasta puhuttu. Ulkonaisesti solui kaikki entiseen

uomaansa. Kukin teki töitään, mutta he olivat tietoiset siitä, että
ukkospilvi, joka singautti salamoitaan pitkin maata, milloin tahansa
saattoi purkautua heidän kohdallaan.
Dimitri oli huomaavinaan, että Paul, joka ei koskaan ollut pitänyt

omaisuuttaan oikein itselleen kuuluvana, vaan ainoastaan
väliaikaisesti hänelle suotuna välikappaleena sen toteuttamiseksi
mikä oli hänelle henkeäkin kalliimpaa, nyt entistä enemmän oli
irtautumassa kaikesta häntä ympäröivästä. Eikä se irtautuminen
tapahtunut tuskatta. Hyvästijätön haikeutta oli kaikessa. Elonkorjuu
— kaiketi Paulin viimeinen — oli kuin hyvästijättöä. Uuden siemenen
kylvö oli siemenenkylvämistä toisille sadoksi.
Enin raateli Paulin mieltä kuitenkin mahdollinen ero kodin

palveluskunnasta ja kotieläimistä. Hän ei sietänyt ajatusta, että
kylmät, koko hänen olemukselleen ja hänen
maailmankatsomukselleen vieraat, ehkäpä vihamieliset voimat
ottaisivat haltuunsa kaiken, mitä hän oli hellinyt ja hoitanut ja mikä oli
ollut hänelle rakkaiden lasten asemassa.
Hän koetti välttää näitä ajatuksia. Mutta Dimitri näki hänen kerran
ryntäävän ulos tallista paeten kuin henkensä edestä. Ja Dimitri
ymmärsi.
Paul Paulovitsin kasvot
*****
— "Sisar", huudahti Dimitri äkkiä ohikulkevalle
sairaanhoitajattarelle.
— Tulkaa tänne, minulla olisi asiaa.
Sisar oli mustiin puettu ja arvokkaan näköinen, mutta hän hymyili

hieman. Dimitri Droscheffskyllä oli ystävänsä vihollismaan
sairaalassakin.
Dimitri puhui hätäisen kiireisesti. Sisarella oli monta vaalittavaa ja

ainainen kiire, mutta Dimitrin asia oli kerrankin puhuttava. Se oli
tärkeä. Hänen täytyi välttämättä, jos suinkin mahdollista, saada
puhutella jotakuta siinä kahakassa ollutta, jossa hän itse oli
haavoittunut. Oli kai heitä ainakin jokunen täällä.
Sisar koetti muistella. Oikeastaan oli aivan mahdotonta pyytää,

että hoitajatar voisi pitää tällaista mielessään. —
Huomautus katkesi kesken. Dimitrin kaunista hymyä oli mahdoton

vastustaa. Sattuikin niin mainiosti, että sisarella sairaalan toisessa
osassa oli nuori haavoittunut sukulainen. Hän voisi ehkä antaa
tietoja. Hän oli itse jotakuinkin samoihin aikoihin tullut haavoitetuksi
ja oli tänä tai seuraavana päivänä lähdössä kotiin.
Sisar kiiruhti toiselle vuoteelle. Dimitri painui takaisin omalleen.

Hänen oli helppo odottaa, kunhan hän vain lopultakin pääsisi
selvyyteen. Tapahtuma oli siksi ihmeellinen, ettei hän voinut jättää
sitä sikseen. Hän tahtoi tietää, oliko hän nähnyt ilmestyksen, oliko
kaikki mielikuvitusta, vai oliko tapahtumalla ehkä todellista,
aistimaailmaan kuuluvaa pohjaa.
Odotellessaan rupesi Dimitri käymään tilille itsensä kanssa. Hän

oli aluksi ollut kokolailla tyytyväinen oloonsa rintamassa, —

PDF Laws of Nature First Edition Edition Ott Ebook Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

PDF Laws of Nature First Edition Edition Ott Ebook Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

PDF Laws of Nature First Edition Edition Ott Ebook Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Laws of nature First Edition.

Idealization and the Laws of Nature Billy Wheeler

Rethinking order after the laws of nature Cartwright

The Concise Laws of Human Nature Robert Greene

Believe and Receive Use the 40 Laws of Nature to Attain

Three Laws of Nature A Little Book on Thermodynamics R.

Essays on Frege’s : basic laws of arithmetic First

Descartes, Malebranche, and the crisis of perception

Walter Ott and Lydia Patton

1. Intuitions and Assumptions in the Debate over Laws of Nature 1

A N G E L A B R E I T E N B A C H University Lecturer and Fellow of King’s College, University

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

Although Descartes is here speaking of the truths of mathematics, he extends his

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

3. Laws Explain, Round 2

³⁰ See Loewer (2004).

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

³³ This is a very rough version of the argument; see Shoemaker (1980).

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

4. Laws Enable Prediction

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

⁴⁰ Salmon (1989, 5–6).

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

⁴⁴ Duhem (1996/1917, 233–4).

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

5. Laws Are Universal

⁴⁵ Quine (1951), 20; see Richardson 2007 for a critical response.

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

By learning about the capacities of components of systems, we may be able to control,

⁴⁸ Trans. by Cartwright from the citation in Nemeth (1981, 51).

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

 WALTER OTT AND LYDIA PATTON

⁵⁵ See, e.g., Loewer’s excellent (2004, 200 f.).

INTUITIONS AND ASSUMPTIONS 

— Niin, niin. — "Sisar" puhuu hitaasti, melkein

— Minä vain ajattelin sitä, että Saksa ja Venäjä nyt vaihtavat

Iljan pää painuu. Hän hengittää syvään. Malja täynnä elämän

— En tiedä, Mutta pian kai on teidän vuoronne.

Iljan voimat palaavat hämmästyttävän pian. Ääni on tosin niin

Lääkäri ei enää puhu säärien poikkisahaamisesta. Tehkööt

Kaikessa hiljaisuudessa siirretään sotavangit sairaalasta sodassa

Ruotsin puolella kohoavat Iljan ilontunteet kohoamistaan. Hän

Sekä lääkärit että hoitajat ihmettelevät Iljan sitkeyttä. Hänen täytyy

He hymyilevät hänelle, nyökkäävät ystävällisesti päätään ja

Iljan katse seuraa heitä. Hän hymyilee voittoriemuisena itsekseen

Sellaisina hetkinä tuntuu hänestä mahdottomalta elää. Muistot

Perustus jalkojen alla pettää. Inho ja kyllääntyminen elämään

Entä äiti? Se ajatus kutsuu hänet takaisin elämään. Hän tahtoo ja

Hän hypistelee hermostuneesti vuoteen laitaan kiinnitettyä pientä

Kun sairasproomut laskevat Suomen rannalle, rämähtävät torvet

Ilja hätkähtää ja alkaa vapista. Mielenliikutuksesta kaiketi. Vai

Torvet soivat yhä. Mutta nyt soittavat ne hänelle suurta juhlaa.

Tervehdys ja kiitosjumalanpalvelus palaaville alkaa. Ilja makaa