Managing Transitional Justice Ray

Nickson
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/managing-transitional-justice-ray-nickson/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Transitional Justice in Africa: The Case of Zimbabwe

Ruth Murambadoro

https://textbookfull.com/product/transitional-justice-in-africa-
the-case-of-zimbabwe-ruth-murambadoro/

Building trust and democracy : transitional justice in

post-communist countries First Edition Horne

https://textbookfull.com/product/building-trust-and-democracy-
transitional-justice-in-post-communist-countries-first-edition-
horne/

Advocating Transitional Justice in Africa The Role of

Civil Society 1st Edition Jasmina Brankovic

https://textbookfull.com/product/advocating-transitional-justice-
in-africa-the-role-of-civil-society-1st-edition-jasmina-
brankovic/

Transitional justice in Latin America : the uneven road

from impunity towards accountability First Issued In
Paperback. Edition Collins

https://textbookfull.com/product/transitional-justice-in-latin-
america-the-uneven-road-from-impunity-towards-accountability-
first-issued-in-paperback-edition-collins/
Transitional Objects in Early Childhood; The Value of
Transitional Objects in the Early Years 1st Edition
Amanda Norman

https://textbookfull.com/product/transitional-objects-in-early-
childhood-the-value-of-transitional-objects-in-the-early-
years-1st-edition-amanda-norman/

Social Welfare in Transitional China Keqing Han

https://textbookfull.com/product/social-welfare-in-transitional-
china-keqing-han/

Chicago Code Black 1st Edition Diane Portman-Ray

[Portman-Ray

https://textbookfull.com/product/chicago-code-black-1st-edition-
diane-portman-ray-portman-ray/

Handbook of X-ray and Gamma-ray Astrophysics 1st

Edition Cosimo Bambi

https://textbookfull.com/product/handbook-of-x-ray-and-gamma-ray-
astrophysics-1st-edition-cosimo-bambi/

Space Exploration Ray Reyes

https://textbookfull.com/product/space-exploration-ray-reyes/
PALGRAVE
STUDIES IN
COMPROMISE
AFTER CONFLICT

MANAGING
TRANSITIONAL
JUSTICE
EXPECTATIONS OF INTERNATIONAL CRIMINAL TRIALS

RAY NICKSON AND ALICE NEIKIRK

Palgrave Studies in Compromise after Conflict

Series Editor
John D. Brewer
Queen’s University Belfast
Belfast, UK
This series aims to bring together in one series scholars from around the
world who are researching the dynamics of post-conflict transformation
in societies emerging from communal conflict and collective violence.
The series welcomes studies of particular transitional societies emerging
from conflict, comparative work that is cross-national, and theoretical
and conceptual contributions that focus on some of the key processes
in post-conflict transformation. The series is purposely interdisciplinary
and addresses the range of issues involved in compromise, reconciliation
and societal healing. It focuses on interpersonal and institutional ques-
tions, and the connections between them.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14641
 Ray Nickson · Alice Neikirk

Managing
Transitional Justice
Expectations of International Criminal
Trials
Ray Nickson Alice Neikirk
Fresno Pacific University Australian National University
Fresno, CA, USA Canberra, ACT, Australia

Palgrave Studies in Compromise after Conflict

ISBN 978-3-319-77781-8 ISBN 978-3-319-77782-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-77782-5

Library of Congress Control Number: 2018936578

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by
similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein
or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to
jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer

International Publishing AG part of Springer Nature
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
For Cynthia Sue and Edna Bonnie
 General Editor’s Introduction

Compromise is a much used but little understood term. There is a

sense in which it describes a set of feelings (the so-called ‘spirit’ of com-
promise) that involve reciprocity, representing the agreement to make
mutual concessions toward each other from now on: no matter what we
did to each other in the past, we will act toward each other in the future
differently as set out in the agreement between us. The compromise set-
tlement can be a spit and a handshake, much beloved in folk lore, or a
legally binding statute with hundreds of clauses.
As such, it is clear that compromise enters into conflict transforma-
tion at two distinct phases. The first is during the conflict resolution
process itself, where compromise represents a willingness amongst par-
ties to negotiate a peace agreement that represents a second-best prefer-
ence in which they give up their first preference (victory) in order to cut
a deal. A great deal of literature has been produced in Peace Studies and
International Relations on the dynamics of the negotiation process and
the institutional and governance structures necessary to consolidate the
agreement afterwards. Just as important, however, is compromise in the
second phase, when compromise is part of post-conflict reconstruction,

vii
viii   General Editor’s Introduction

in which protagonists come to learn to live together despite their former

enmity and in face of the atrocities perpetrated during the conflict itself.
In the first phase, compromise describes reciprocal agreements
between parties to the negotiations in order to make political con-
cessions sufficient to end conflict, in the second phase, compromise
involves victims and perpetrators developing ways of living together
in which concessions are made as part of shared social life. The first is
about compromises between political groups and the state in the process
of statebuilding (or rebuilding) after the political upheavals of commu-
nal conflict, the second is about compromises between individuals and
communities in the process of social healing after the cultural trauma
provoked by the conflict.
This book series primarily concerns itself with the second process, the
often messy and difficult job of reconciliation, restoration and repair in
social and cultural relations following communal conflict. Communal
conflicts and civil wars tend to suffer from the narcissism of minor dif-
ferences, to coin Freud’s phrase, leaving little to be split halfway and
compromise on, and thus are usually especially bitter. The series there-
fore addresses itself to the meaning, manufacture and management
of compromise in one of its most difficult settings. The book series is
cross-national and cross-disciplinary, with attention paid to inter-personal
reconciliation at the level of everyday life, as well as culturally between
social groups, and the many sorts of institutional, inter-personal, psycho-
logical, sociological, anthropological and cultural factors that assist and
inhibit societal healing in all post-conflict societies, historically and in
the present. It focuses on what compromise means when people have to
come to terms with past enmity and the memories of the conflict itself,
and relate to former protagonists in ways that consolidate the wider
political agreement.
This sort of focus has special resonance and significance for peace
agreements that are usually very fragile. Societies emerging out of
conflict are subject to ongoing violence from spoiler groups who are
reluctant to give up on first preferences, constant threats from the out-
break of renewed violence, institutional instability, weakened econ-
omies, and a wealth of problems around transitional justice, memory,
truth recovery, and victimhood, amongst others. Not surprisingly
 General Editor’s Introduction   ix

therefore, reconciliation and healing in social and cultural relations

is difficult to achieve, not least because inter-personal compromise
between erstwhile enemies is difficult.
Lay discourse picks up on the ambivalent nature of compromise
after conflict. It is talked about in common sense in one of two ways,
in which compromise is either a virtue or a vice, taking its place among
the angels or in Hades. One form of lay discourse likens concessions
to former protagonists with the idea of restoration of broken relation-
ships and societal and cultural reconciliation, in which there is a sense
of becoming (or returning) to wholeness and completeness. The other
form of lay discourse invokes ideas of appeasement, of being compro-
mised by the concessions, which constitute a form of surrender and
reproduce (or disguise) continued brokenness and division. People feel
they continue to be beaten by the sticks which the concessions have
allowed others to keep; with restoration, however, weapons are turned
truly in ploughshares. Lay discourse suggests, therefore, that there are
issues that the Palgrave Studies in Compromise after Conflict series
must begin to problematize, so that the process of societal healing is
better understood and can be assisted and facilitated by public policy
and intervention.
In this volume in the Series, Ray Nickson and Alice Neikirk focus
on what has become perhaps the most significant and popular process
for post-conflict healing and reconciliation, namely, transitional justice.
This field is an interdisciplinary space and one where practitioners and
theoreticians mix in challenging and fruitful collaborations. It is a bur-
geoning and exciting field, and there are now many transitional justice
research institutes and a very large number of practitioner groups and
agencies, ranging from well-funded international bodies to financially
strapped local, bottom-up organisations. Transitional justice practices
take many forms and such diversity adds to this sense of rapid growth.
Its modes and practices range from truth recovery procedures, which are
themselves very different in focus and form, criminal courts, legal and
public enquiries, demobilisation and demilitarisation policies amongst
ex-combatants, support structures for victims, policies and procedures
for the management of post-conflict emotions, and structures for vic-
tim-perpetrator dialogue, amongst many other things. Advocates speak
x   General Editor’s Introduction

strongly for the effectiveness of these practices in delivering healing,

reconciliation, and recovery after conflict.
One of the limitations of transitional justice, however, is the level of
expectations surrounding the claims about its success in delivering jus-
tice, truth recovery and healing, or what Jon Elster once called ‘closing
the book’ after conflict. Nickson and Neikirk refer to this as the prob-
lem of expectations—and the expectations of transitional justice out-
comes are very great indeed. They thus caution against the expectations
that various stakeholders naturally develop and offer a useful and timely
corrective to these ‘great expectations’. They concentrate their argu-
ments on the role of international criminal courts, focusing in depth on
two case studies, the former Yugoslavia and Cambodia.
Comparison of these two cases is in itself interesting for generating
cross-national comparative work on war crime trials, but the focus is
primarily on what the cases tell us about transitional justice as a field.
It addresses the key question: can it deliver what people expect of it?
In answering this question, their arguments are based on careful and
detailed documentary and content analysis, interviews with a variety of
stakeholders who have invested in the outcome of international criminal
courts, and media coverage. It is a thoughtful and insightful analysis of
transitional justice as practiced by international criminal courts, and as
Series Editor, I very warmly welcome this new edition to the Series.

Belfast John D. Brewer

January 2018
 Acknowledgements

We are very grateful to John Braithwaite for his guidance during this
research project and the production of this manuscript. We are also
grateful to the Regulatory Institutions Network at the Australian
National University for supporting this research and fieldwork. Thanks
are also due to Rod Broadhurst, Thierry Bouhours, Jennifer Llewellyn,
Elizabeth Stanley, and Michael Savvas who all provided feedback on
various aspects of this research at different stages.

xi
 Note on Spellings

This study deals with two cases, one from the Balkans and another
from Southeast Asia. Because the study deals with events and people
involving multiple languages, names and places have been given their
Romanized spelling to maintain consistency across both cases.

xiii
 Contents

1 Introduction 1

2 Courting Justice in Transitions 13

3 Expectations of the Tribunal and Chambers 45

4 Managing Expectations of the Tribunal and Chambers 75

5 The Media and Expectations of the Tribunal

and Chambers 107

6 A Trying Paradigm 145

7 Reducing the Expectation Gap 171

8 Conclusion 223

Bibliography 237

Index 253
xv
 List of Figures

Fig. 5.1 Negative coverage of the Tribunal and peaks during

periods of peace negotiations 110
Fig. 5.2 Frequency of NY Times articles discussing details
and number of crimes—International Criminal Tribunal
for the Former Yugoslavia 115
Fig. 5.3 Frequency of NY Times articles discussing details
and number of crimes—Extraordinary Chambers
in the Courts of Cambodia 116
Fig. 5.4 Critical and favourable coverage of the Tribunal’s work
in prosecuting high-profile war criminals 124
Fig. 5.5 NY Times and statements of the positive contributions
made by the Tribunal 126
Fig. 5.6 Dominant negative themes in NY Times coverage
during the Milosevic trial 128
Fig. 5.7 NY Times coverage of the Tribunal’s impact on impunity 133
Fig. 5.8 NY Times coverage of the Chambers’ impact on impunity 133
Fig. 7.1 Steps to reduce an expectation gap 174
Fig. 7.2 A shared aims dialogue 191

xvii
 List of Tables

Table 1.1 Number and role of interview participants 6

Table 2.1 Justice expectations from the Tribunal’s website 26
Table 2.2 Expectations from the Chambers’ website 34
Table 7.1 Expectation and institutional transformation 176

xix
 1
Introduction

On the 25th of March 2016, while waiting for an international flight

in the United States, we picked up a copy of The New York Times (NY
Times ). The front-page image was striking: the Srebrenica memorial
with a grieving woman covering her face. The headline triumphantly
stated, ‘Justice for Genocide Victims in Bosnia’. Reading the associated
article, that appeared eight pages later, it was evident that the conviction
for genocide, committed by probably the highest-ranking figure con-
victed at the International Criminal Tribunal for the Former Yugoslavia
(the Tribunal), war-time president of Republika Srpska, Radovan
Karadzic, was viewed as a crucial moment. This was a moment not only
for victims but the broader aspirations of an international justice sys-
tem. The article also hinted that Karadzic’s conviction might aid rec-
onciliation and bring closure to “the bloodiest European conflict since
WWII” (Simons 2016, p. A8). It was further suggested in the article
that the conviction would act as a deterrent: preventing alternative ver-
sions of history from fuelling future atrocities in the region. Despite
these high hopes for what due process and a guilty verdict could achieve,

© The Author(s) 2018 1

R. Nickson and A. Neikirk, Managing Transitional Justice,
Palgrave Studies in Compromise after Conflict,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-77782-5_1
2   R. Nickson and A. Neikirk

expectations of victims had been disappointed. According to victims

quoted in the article, the 40-year sentence was viewed as lenient. The
article flagged Karadzic’s role in the deaths of 8,000 Muslim men and
boys in Srebrenica to underscore the victims’ sense of injustice. While
the author of the article hoped the judgment would propel reconcili-
ation, the victims expressed discontent, and it was reported that there
was at least one protest in Serbia against the sentence.
The NY Times coverage of the conviction revealed a deeper conun-
drum for transitional justice: an expectation dilemma that exists
between anticipated benefits and likely outcomes of transitional justice
trials. This echoed what we found in wide-ranging interviews with peo-
ple involved with the Tribunal and the Extraordinary Chambers in the
Courts of Cambodia (the Chambers): that various groups, from local
stakeholders to international jurists and diplomats, hold a diversity
of expectations for transitional justice. These expectations frequently
did not align with the likely contributions a given transitional justice
mechanism may make. In transitional justice endeavours, expecta-
tions of speedy reconciliation, that court determinations regarding
recent history will be accepted, or that prosecutions will symbolically
satisfy victims, are laudable intentions but often reflect almost impos-
sible expectations to achieve. Yet beyond an immediate determination
of guilt or innocence, trials do hold wider significance. They can aid in
documenting history, compelling social action, or encouraging societal
self-reflection. It is not unreasonable to hold high expectations for inter-
national criminal trials, particularly in the context of transitional justice.
This book is a story about expectations, but it did not start out that
way. Initially, the focus of our study was the construction of histor-
ical records in international criminal trials and their role in collective
memory. Once in the field, participants consistently raised concerns
about the need to manage the expectations people held of the Tribunal
and Chambers. It was remarkable how frequently this concern was
expressed. Nearly half of participants directly stated that unrealistic
expectations were a problem for transitional justice, with eight partic-
ipants using the term “managing expectations” in initial interviews.
A greater number discussed managing expectations in other terms. It
was something that we had not encountered before fieldwork and by
 1 Introduction    
3

the time we reached Cambodia, our final fieldwork site, it was clearly
a significant issue for the majority of participants. An expectation
dilemma was such a dominant concern for participants that it would
have been difficult for the research not to respond. Participants con-
stantly lamented that their work at either the Tribunal or Chambers was
saddled with expectations they could never reasonably be expected to
fulfil. This was not merely a problem of unrealistic expectations held by
members of affected communities—the international communities that
fund (and often champion) the courts also attached lofty expectations
to the institutions. Participants recognized these layers of expectations
and several speculated that one factor that impacted in expectations was
the media. Despite many participants observing problems concerning
expectations and transitional justice, there was no consensus as to what
appropriate expectations would be. Participants did agree, however, that
expectations needed to be managed. This raised innumerable questions.
What were these expectations? How did they impact on transitional jus-
tice? How could they be managed? And was managing them the best or
only response?

An Expectation Gap
The significance of transitional justice—the process that seeks to address
the abuses and crimes of prior regimes or conflicts in transitions to
more democratic polities—spans national and international spheres.
At a national level, transitional justice may be of fundamental impor-
tance for communities in the wake of violence. It is one way that can
serve to address their particular needs as survivors, victims, perpetrators,
and as a society. Internationally, transitional justice plays an important
role as well. Localised conflicts frequently have a destabilising effect
well outside the immediate zone of hostilities. For instance, other states
are often required to accept refugees fleeing the violence that engulfs
their homelands. Conflict zones may help to fuel extremism around
the world. In a time when nations are increasingly concerned with the
threat of terrorism, external states may be eager to end hostilities and
seek remedial steps to address their causes and consequences.
4   R. Nickson and A. Neikirk

Transitional justice has blossomed as a field of study in a rela-

tively short period (Bell 2009; Posner and Vermeule 2004). Indeed,
the last 30 years has seen a proliferation of transitional justice activ-
ities. The end of the Cold War provided numerous opportunities to
perform transitional justice activities in former Eastern Bloc nations
as they transitioned to democracy. Majority rule in South Africa and
the end of apartheid is perhaps the most well-known African example
of transitional justice. Yet conflicts in other parts of Africa—Rwanda,
Sierra Leone, Liberia, Uganda, Sudan—have seen transitional justice
processes (frequently judicial and prosecutorial). Older conflicts have
also been examined in contemporary transitional justice enterprises—
most obviously the trials of Khmer Rouge leaders in Cambodia that
form the second case of this study. Elsewhere in Asia, judicial and
non-judicial forms of transitional justice have been employed to
address the wounds of conflict in Indonesia and many other countries
(Braithwaite et al. 2010; Braithwaite et al. 2012).
Despite a burgeoning literature on transitional justice, little has
been written about the expectation issue. Nettlefield (2010) has made
one of the more direct acknowledgments of the problem, noting that
the Tribunal had often been assessed unfavourably. In these assess-
ments the Tribunal had been examined in light of its stated goals, which
Nettlefield (2010, p. 10) claims, “are primarily the policy pronounce-
ments of architects of the court, used in times of crisis to justify its
creation at a point when not all of those supporting it had honorable
intentions.” The pessimistic view of the Tribunal is the consequence
of judging the Tribunal against inappropriate (essentially unrealistic)
standards. These standards were premised upon the contributions the
Tribunal was expected to make in the former Yugoslavia. For Nettlefield
(2010, p. 6), the expectation problem cuts deep: “[a] gulf exists between
the often unrealistic expectations … and the output of the court on any
given day.” This is unsurprising, given that the Tribunal was the most
high-profile response that directly sought to address the crimes com-
mitted during the Balkan conflicts. As the work of the Tribunal and
Chambers has progressed, it became clear that most expectations were
channelled and focused primarily on these single official institutions.
Participants recognized that the responsibility to perform all the task of
transitional justice largely rested on the courts. This led to discussions
 1 Introduction    
5

about the possible need for more transitional justice mechanisms and
greater diversity in conducting transitional justice. The isolated nature
of these institutions led some participants to question whether sin-
gle institutions, and particularly single institutions that were criminal
courts, was the best way to undertake transitional justice.
This research sheds new light on the expectation gap: the space
between what it is hoped transitional justice will achieve and what tran-
sitional justice most frequently can deliver. In this way, the study inves-
tigates the place of expectations in transitional justice. It then seeks to
understand how well a single mechanism response to transitional jus-
tice contributes to the aims of transitional societies. We will see that
a constant refrain in interviews was that expectations had to be man-
aged. That is, expectations needed to be controlled so that they better
reflected what the mechanism could provide. This is an important part
of the issue, but only one part. Informing stakeholders about the likely
contributions a trial (or other mechanism) can make is a prudent policy
in transitional justice. It goes some way to ensuring that the contribu-
tions of the mechanism are judged fairly. It may also serve to better sat-
isfy people with those contributions. But this begs the question: What
is to be done with the remaining expectations? How are those expec-
tations that were deemed unsuitable to the mechanism addressed? Are
they inappropriate or unrealistic by virtue of their perceived unsuita-
bility? For example, is it unrealistic or inappropriate to expect repair to
one’s home (destroyed during ethnic cleansing), in transitional justice
efforts despite the adoption of trials? We argue that this is an entirely
valid expectation (though it may never be satisfied). Transitional justice
must be more responsive to the diversity of expectations that are held
for it. We argue for a more central role of expectations in the design,
establishment, and work of transitional justice.

Methodology
We set out to examine two different jurisdictions: the former Yugoslavia
and Cambodia (the establishment of both the Tribunal and Chambers
in response to conflicts in these regions is later covered in detail in
Chapter 2). While the differences between the Tribunal and Chambers
6   R. Nickson and A. Neikirk

Table 1.1 Number and role of interview participants

Prosecutors Defence Registry Judges Outreach NGO Total
Tribunal 6 7 1 3 8 4 29
Chambers 3 0 1 2 2 20 28
Joint/Cross 0 0 0 0 0 1 1
Total 9 7 2 5 10 25 58

are many, there was one crucial similarity between the two selected
cases: there had been no other official institution of transitional justice
in either country. It was significant that the Chambers or Tribunal was,
to date, the only official transitional justice institution for either con-
flict. The importance of this fact became apparent as participants raised
the issue of expectations.
This study consisted of two data-sets: interviews with transitional jus-
tice practitioners and stakeholders; and a content analysis of news arti-
cles discussing the Tribunal and Chambers. Interviews sought to include
participants with some intimate role with the court: judges; prosecutors;
registry staff; outreach staff; court media officers; defence counsel; and
justice-oriented NGOs dealing with the courts. Table 1.1 displays the
number of interviews conducted, and the relevant groups that inter-
viewees belonged to.
Fieldwork began in January 2011, with initial interviews conducted
in The Hague. This was selected as the first destination, as it is the site
of the Tribunal, as well as hosting a cluster of other international courts
and transitional justice organisations. From The Hague, fieldwork
shifted to the Western Balkans. With a base in Sarajevo, we shuttled to
Belgrade and Zagreb, interviewing Tribunal staff and NGOs in Bosnia,
Serbia, and Croatia. After visiting the former Yugoslavia, fieldwork was
conducted in Cambodia, primarily in Phnom Penh. During days when
participants were not available to meet, we visited sites of atrocities from
the conflict and spoke with the curators of museums that commemo-
rated victims of the Khmer Rouge regime or the wars in the Balkans. We
also attended proceedings at the courts and collected locally available
materials relevant to this research.
Given that participants considered the influence of the media as sig-
nificant, this role was also studied. A content analysis of media coverage
was included as part of the data collection. This sought to answer how
 1 Introduction    
7

expectations were expressed and framed in the media: What expectations

are communicated about international criminal trials? How are these
expectations represented? And what might influence, and be the influ-
ence of, such expectations? The decision to include a content analysis was
the result of a need to analyse the way the media reflects and influences
expectations regarding the Tribunal and Chambers.
Given the near impossibility of comparing local newspapers for the
entire period of the study, it was decided that a newspaper with interna-
tional credentials and maximum international readership across all groups
would be most suitable. For this reason the NY Times was selected as the
source. The advantages of the NY Times were manifold. The NY Times
had covered, in sufficient quantum, both the Tribunal and the Chambers
(not to mention the conflicts that necessitated the creation of these judi-
cial institutions). It also employed correspondents in all the relevant
locations for each case and has a proximity to the United Nations that
was relevant as the institution responsible for creating (or in Cambodia,
co-creating) the courts. Further, the conflict in the former Yugoslavia and
the Khmer Rouge generated large numbers of refugees that resettled in
the United States, as well as other countries where the NY Times is syn-
dicated. These diasporas, though outside the “local” context, would also
have hopes and expectations that are potentially influenced by the media.
In total, 665 articles were analysed. The start date of articles relat-
ing to the Tribunal was the day the Tribunal was created—25 May
1993. For the Chambers, it was decided that articles should be col-
lected from the day that Cambodia’s joint Prime Ministers sent a let-
ter to the UN requesting assistance in undertaking trials of the Khmer
Rouge—21 June 1997. Had the subsequent date of the creation of the
Chambers been selected the important communications about early
hopes for trials, speculation regarding a trial of Pol Pot, and the nego-
tiations to institute the Chambers, would have been omitted. The end
date of articles for both courts was 31 December 2011. Because the
research question sought to explore how expectations might feature
within communications, it was decided that themes, defined by Holsti
(1969, p. 116) as “a single assertion about some subject”, would consti-
tute the recording units. When coding themes, the researcher is primar-
ily searching for the expressions of an idea (Minichiello, Aroni and Hays
1990). In this way, coding themes permitted us to unitise and analyse
8   R. Nickson and A. Neikirk

expressions that were relevant to expectations, such as commentaries on

impunity, peace, reconciliation, or crimes. Themes were coded for their
appearance in each article. This permitted the use of such measures as
absolute frequencies of themes (how often a theme appeared over the
course of the study), and relative frequencies, such as the percentage of
the appearance of a theme in comparison to all themes (Krippendorff
1980). Such frequency measures are often utilised in content analysis
as indicative of importance, attention, and emphasis (Holsti 1969).
Although themes were created inductively from sources as a whole,
some were specific to either the Tribunal or Chambers.
There is, of course, the potential for an imperialist bias in select-
ing the most influential daily newspaper of the world’s greatest power.
While conducting the content analysis in English presented certain lim-
itations to the study—largely because proximity to the local commu-
nities would be reduced, with other sources created for a different or
wider audience—it benefitted the validity and reliability of the study,
as the content analysis was conducted in the researchers’ first language.
Additionally, there have been several content analyses (for example, the
volume edited by Dzihana and Volcic 2011) of Balkans media cover-
age of the Tribunal already (though not directly looking at the issue of
expectations). Indeed, it is worth recalling that the Tribunal and the
Chambers were not created for a purely local audience, but also an
international one. International expectations are also examined in the
research and indeed are an important part of it.

Book Layout
This book begins by looking at the expectation problem as it has been
represented in previous studies. Chapter 2 builds upon the work of oth-
ers who have argued that (1) transitional justice is currently dominated
by legal responses and theory that limit the many ways it can make
meaningful contributions; (2) trials and prosecutions have become a
favoured response to mass violence; and (3) trials and prosecutions
are suited to performing only a handful of functions well. The chapter
provides a brief background to the establishment of the Tribunal and
 1 Introduction    
9

Chambers. Significantly, this permits a more nuanced understanding of

the context in which many expectations may have been generated. It
also highlights how compromise, or a lack of compromise, in the crea-
tion of these institutions contributed to an expectation dilemma later.
Both the Tribunal and Chambers have specific expectations attached to
them. In addition, it is obvious that a great deal of overlap in expecta-
tions occurs between both institutions.
What did participants have to say about expectations and transi-
tional justice? After all, it was their insights that shaped the direction
of research toward this issue. The voices of participants echo through-
out Chapter 3, expressing concern about expectations for, and of, the
Tribunal and Chambers. Three overarching groups of expectations were
observed in the data: expectations regarding the scope of justice; expec-
tations for answers; and forward-looking expectations. According to
most participants, these did not reflect the institutions that had been
created to respond to justice needs following the conflicts in the for-
mer Yugoslavia and Cambodia. Chapter 4 examines the need to “man-
age expectations”, discussing how some expectations were conceived by
participants as inappropriate or unrealistic. The necessity of managing
expectations was stated by a large number of participants who worked
for, or with, the Tribunal and Chambers. Their frustrations largely
reflected the view that expectations did not correspond to the contri-
butions that institutions such as the Tribunal and Chambers could real-
istically make. What participants frequently omitted to consider was
whether institutions should, or could, reflect expectations. The chapter
questions this paradigm and asks whether it is appropriate to consider
designing transitional justice responses that better reflect stakeholders’
expectations.
Given participants’ concerns about the role of news media, Chapter
5 examines how news media reported on the Tribunal and Chambers.
In particular, it analyses how coverage could reflect, advance, ignore,
diminish, reject or advocate for particular expectations. Chapter 5 pre-
sents data from a content analysis of NY Times coverage of the Tribunal
and Chambers. This content analysis was designed specifically to exam-
ine expectations in media coverage. Results demonstrate that news media
are an unreliable partner for transitional justice institutions. Connections
10   R. Nickson and A. Neikirk

between the media and expectations of transitional justice are observed

in a preponderance of assertions that people are guilty of crimes before
or during trials which may fuel expectations for convictions; the need
to include elements of drama in stories about otherwise mundane legal
proceedings, which can reinforce or alter expectations; and a constant
refrain regarding the number of victims and the graphic details of their
victimisation. The chapter argues that news media are limited in what
they report, and that expectations may be distorted by this coverage.
The many threads of previous chapters are woven into a cohesive
analysis in Chapter 6. Here issues are teased out and the foundations
for the normative proposals of Chapter 7 are laid. Chapter 6 asks that
we reconsider the labelling of certain expectations as wrong—a view
proposed by many participants in our interviews—and that we more
actively consider their context in this assessment. The limitations of
trials in addressing the great variety of expectations are discussed. The
chapter then invites us to imagine institutions designed with expecta-
tions in mind. It arranges expectations into three categories: expec-
tations that can be achieved, that could be achieved through an
alternative or complementary mechanism, and expectations that can-
not be achieved. Understanding expectations in this way helps to bet-
ter direct efforts to satisfying or managing expectations as appropriate.
Proposals for a more expectation-inclusive approach to transitional
justice are made in Chapter 7. Three steps to addressing the expecta-
tion problem are proposed. The first is to develop more robust expec-
tation management strategies. This would involve active identification
of expectations, preferably before the creation of transitional justice
institutions. The next step is to develop shared aims. Through collab-
oration and dialogue, shared aims are developed that reflect informed
expectations of all stakeholders. These shared aims should then inform
the design of institutions in transitional justice. In this way, mechanisms
to address mass violence should both reflect as well as respond to shared
aims in their design. The third step recommends that we broaden,
deepen and lengthen our conception of transitional justice. We broaden
by considering the plurality of ways that justice might be delivered.
We deepen by providing greater opportunities for meaningful engage-
ment in transitional justice. By lengthening all these efforts we allow for
 1 Introduction    
11

people to participate when they are ready: the exile who returns years
after the conflict ends; the mother who cannot testify in the immedi-
ate aftermath as her grief is too acute; the perpetrator who is in jail but
wants to make a reparative gesture to his victims. Finally, the chapter
adopts a transformative lens from peace studies and argues that such a
lens provides a helpful view for how to perform transitional justice.
The working title of this research was Great Expectations. But in
truth, the expectations observed in this research were not great or
extraordinary. Survivors sought to know what happened to loved ones
and to have their suffering acknowledged. There were expectations of
punishment for wrongdoers and reparations for victims. It was expected
that courts might communicate lessons from and about the atrocities,
conflicts, and transitions. As will become clear, there were a great num-
ber and diversity of expectations. Most expectations were ordinary, reg-
ular, and all too mundane. They were concerned about what assistance
might be given in a transitional society, frequently by a well-funded
international body. These are valid expressions of the desires and aims
for processes supposed to aid in moving forward and beyond violence.
They are invested with hope. These are ordinary expectations in extraor-
dinary circumstances. Responding to these expectations is a great task;
it is not an insurmountable one.

References
Bell, C 2009, ‘Transitional justice, interdisciplinarity and the state of the ‘field’ or
‘non-field’’, International Journal of Transitional Justice, vol. 3, no. 1, pp. 5–27.
Braithwaite, J, Braithwaite, V, Cookson, M and Dunn, L 2010, Anomie and
violence: Non-truth and reconciliation in Indonesian peacebuilding, ANU
E-Press, Canberra, Australia.
Braithwaite, J, Charlesworth, H and Soares, A 2012, Networked governance of
greedom and tyranny: Peace in Timor-Leste, ANU E-Press, Canberra, Australia.
Dzihana, A and Volcic, Z (eds) 2011, Media and national ideologies: Analysis of
reporting on war crime trials in the former Yugoslavia, Media Centar Sarajevo,
Sarajevo, Bosnia and Herzegovina.
Holsti, OR 1969, Content analysis for the social sciences and humanities,
Addison-Wesley Publishing Co., Reading, Massachusetts.
12   R. Nickson and A. Neikirk

Krippendorff, K 1980, Content analysis: An introduction to its methodology, Sage

Publications, Beverley Hills, California.
Minichiello, V, Aroni, R, and Neville Hays, T 1990, In-depth interviewing:
Principles, techniques, analysis, Longman Cheshire, Hong Kong.
Nettlefield, LJ 2010, Courting democracy in Bosnia and Herzegovina: The Hague
tribunal’s impact in a postwar state, Cambridge University Press, New York,
New York.
Posner, EA and Vermeule, A 2004, ‘Transitional justice as ordinary justice’,
Harvard Law Review, vol. 117, no. 3, pp. 761–825.
Simons, M 2016, ‘Bosnian Serb leader Karadzic convicted of genocide and war
crimes’, The New York Times, March 25.
 2
Courting Justice in Transitions

Over the past twenty-plus years, transitional justice has emerged as a

field with a principal focus on institutions, mechanisms, and processes
for revisiting past human rights abuses and violent conflicts. As the
field has developed and grown, so to have the various understandings
of transitional justice. Yet Bell (2009, p. 7) explains, all understand-
ings “view transitional justice as the attempt to deal with past violence
in societies undergoing or attempting some form of political transition.”
Generally, that political transition is conceived as a move from totalitar-
ian or authoritarian regimes to democracy, and/or conflict to peace. Teitel
(2005, p. 38) adds a further element to Bell’s summary of transitional
responses by noting that it is a justice “characterized by legal responses to
confront the wrongdoings of repressive predecessor regimes.” This reflects
a key theoretical critique of transitional justice: the dominance of legal-
ism. However, responses are only primarily legal (not exclusively legal) in
their approach to addressing past abuses. There are many calls for transi-
tional justice to expand beyond traditional legal responses (for example,
see McEvoy 2008). Nevertheless, there is no consensus that the primacy

© The Author(s) 2018 13

R. Nickson and A. Neikirk, Managing Transitional Justice,
Palgrave Studies in Compromise after Conflict,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-77782-5_2
14   R. Nickson and A. Neikirk

of law and legalism in transitional justice is a negative, though the quality

of transitional justice scholarship and practice has been diminished by its
legalistic preoccupations has been suggested (McEvoy 2007).
Beyond the theoretical underpinnings, criticism has also been lev-
elled at the goals and impact of transitional justice. While transitional
justice mechanisms may perform vital work, the impact of such work
may be hampered for numerous reasons. For instance, individualising
guilt may also contribute to a belief in collective innocence (Fletcher
and Weinstein 2002); the selection of defendants for trial may not cor-
respond with community needs for healing (Akhavan 1998); members
of affected communities may be unwilling to accept determinations
and findings of fact (Leebaw 2008; Hodzic 2010); and the assessment
of blame is often premised upon a moral order that does not conform
to the one in place during conflict (Aukerman 2002). Further critiques
have argued that transitional justice institutions often exhibit structural
problems that include politicization; insufficient resources; and impu-
nity for wealthy countries (Call 2004). Call’s (2004, p. 103) critique
that transitional justice currently “replicate[s] structural deficiencies
of the global order” is mirrored by Leebaw’s (2008) view that because
transitional justice institutions promote histories that focus on local
accountability, the role of the Cold War is removed and replaced with
predominantly local responsibility (Leebaw 2008). This in turn “con-
tributes to denial regarding the role of Great Power interventions in
local conflicts” (Leebaw 2008, p. 111).
This chapter will illustrate that although there is no definitive agree-
ment regarding the fundamental goals of transitional justice, there is
much agreement among scholars on the value of specific goals to tran-
sitional societies. Transitional justice scholars have recognised that not
all goals will necessarily be desired by each and every society in tran-
sition. Most importantly, if we understand that certain institutions
(such as courts) or certain mechanisms (such as prosecutions) are best
suited to providing only some of the goals, then we can understand that
single institution or mechanism approaches to transitional justice will
likely fail to adequately address many goals. This in turn, may lead to
Another random document with
no related content on Scribd:
Papin puoliso pakeni pakenemistaan niin kauas maailmalle, ettei hän
enää tiennyt, missä olikaan, ja noiden hentojen äänten lisäksi soi nyt
hänen sielusi saan hänen miehensä kirous ja tieto siitä, ettei hän voi
enää milloinkaan saada tekoaan anteeksi. Näin vallitsi hänen
sydämessään loppumaton tunnon tuska, joka esti hänet mitään
muuta ajattelemasta. Hänestä tuli hiljainen, vaitelias olento, joka
kerjäten kulki talosta taloon. Kukaan ei häntä tuntenut; ei tiedetty,
mistä hän tuli ja minne hän meni, mutta kaikki poistuivat
vaistomaisen kammon vallassa hänen tieltänsä. Niin kului vuosia
monta, aika vanhensi papin kerran niin kauniin puolison, hänen
tukkansa muuttui lumivalkoiseksi, hänen kasvoillensa ilmestyi
ryppyjä, hänen vartalonsa kumartui, niin että se tarvitsi sauvan
tuekseen, ja hänen askeleensa olivat väsyneen, vanhan naisen.
Mutta hänen silmissään oli vielä niiden entinen kirkkaus.

Tulipa hän sitten kerta vaelluksellaan tien risteykseen, jonne näkyi

viljava ja vihanta rauhan laakso. Laakson keskellä oli vanha Herran
temppeli, jonka kellot kutsuvasti kumahtelivat aamun viileään ja
puhtaaseen ilmaan. Vaimo istahti tien viereen, katsoi edessään
olevaa näkyä, kuunteli kellojen kutsua, painoi päänsä käsiinsä ja
huokasi raskaan huokauksen. Kauan oli jo elämän taakka häntä
painanut, pannen hänet hoippuen tietänsä kulkemaan, mutta ei
milloinkaan niin ankarasti kuin nyt. Hän kumartui kättensä varaan ja
toivoi itkien sitä hetkeä tulevaksi, jolloin anteeksiannon varmuus
sallisi hänen päättää loputtoman ja lohduttoman vaelluksensa. Siinä
istuessaan hän sitten tunsi väsymyksen muuttuvan uneksi. Hän ei
kuitenkaan tiennyt, oliko hän hereillä vai valveilla, sillä hän näki
edelleen ihanan laakson ja kuuli kellojen kumahtelevan. Kun hän
katsahti sivulleen, huomasi hän siinä korkean, vanhan miehen, jonka
silmissä oli lempeä hohde. Tuo vanha mies kumartui hänen
puoleensa, laski kätensä hänen päälaelleen ja viittasi Herran
temppeliä kohti. Vaimo tunsi uuden, ennen kokemattoman
aavistuksen valtaavan sielunsa, nousi kiireesti ja läksi sinne. Arkana,
kenenkään huomaamatta, hän hiipi syrjäiseen penkkiin, painoi
päänsä käsiinsä ja tunsi samalla, kuinka uusi ja outo rukouksen
voima oli syttynyt hänen sydämeensä.

Sen voiman valtaan antautuminen täytti koko hänen sielunsa. Hän

ei kuullut, mitä temppelissä tehtiin, vaan tuijottaen maailman
vapahtajaan anoi koko elämänsä kärsineen ja syyllisen ihmisen
palavalla tuskalla anteeksiantoa ja rauhaa. Silloin tunkeutui hänen
sydämeensä äkkiä kirkas, lempeä ja vakuuttava ääni, joka sanoi: "Ei
mikään synti voi katuvaista kadottaa". Kun vanha vaimo kuuli tämän
äänen, katsoi hän saarnatuoliin päin ja oli näkevinään siellä saman
vanhuksen kuin äsken teiden risteyksessä. Tuo vanhus katsoi juuri
häneen, silmissä pyhän vakaumuksen hohde, ja tuossa katseessa
oli sellainen voima, että se tunkeutui vaimon sydämeen kuin miekka,
kaataen hänet siihen pyörtyneenä paikalleen.

Kun hän heräsi, oli kirkko tyhjä. Kaikki olivat menneet pois, eikä
kukaan ollut huomannut penkkien väliin vaipunutta vanhusta. Oli
tullut ilta. Kirkossa vallitsi jo syvä hämärä. Vaimo ei kuitenkaan sitä
huomannut, vaan tuijotti yhä alttarille päin, jonka yläpuolella olevaan
vapahtajan kuvaan päivän viimeinen kajo vielä sattui. Hänestä tuntui
kuin olisi vapahtajan kasvoille tullut kutsuva ilme ja lempeä kirkkaus,
ja kädet ojennettuina hän läksi menemään alttaria kohti. Sen juurelle
hän taas vaipui syvään rukoukseen.

Yhä syvempään pimeyteen painui vanha kirkko, kunnes saapui

kahdentoista hetki. Silloin leimahti äkkiä outo valo, joka tuntui
vihreänä liekkinä hyppelevän kaikkialla. Vanha vaimo alttarin juurella
heräsi rukous-unestansa ja tuijotti kauhistuneena ympärilleen.
Samalla täytti kirkon ukkosen tapainen jyrinä, rupesi kuulumaan
hiipiviä askeleita ja kammottavaa naurua, joka vähitellen kasvoi
kovaksi kohinaksi. Vaimo ymmärsi, ettei tuo pieni, harmaa mies
mielinyt hänestä hyvällä luopua, vaan oli tullut häntä ottamaan.
Hänen sydämensä valtasi hyytävä pelko, mutta hän ei lannistunut,
vaan kääntyen alttariin päin halasi sen juurta ja huuti Jumalaa
avukseen hädässänsä.

Sitten hän katsoi jälleen kirkkoon ja näki, kuinka ammoin kuolleet

tuttavat ilmestyivät pääkäytävälle, lähestyivät hitaasti alttarin aituusta
ja ojentaen käsiään pyysivät häntä mukaansa. Mutta joku ääni
hänen sydämessään sanoi varoittaen: "Älä mene!" Hän näki, kuinka
hänen miehensä saapui hitaasti häntä kohti, vanhentuneena ja
harmaana, hänkin ojentaen käsiään ja pyytäen tulemaan, mutta hän
ei mennyt. Hän huomasi, etteivät nuo tulijat päässeetkään alttarin
aituuksen sisäpuolelle, vaan pysähtyivät sen eteen kuin olisi siinä
ollut näkymätön muuri. Sitten alkoi kirkossa taas kammottava meteli,
ilma suhisi kuin myrskyllä ja kauheita olioita tuntui hyppelevän ja
lentelevän kaikkialla. Keskikäytävää lähestyi hitaasti pieni, harmaa
äijä, joka saapui aituuksen luo, ojensi kätensä häntä kohti ja sanoi:
"Tule! Olet luvannut itsesi minulle ja nyt olen tullut sinua noutamaan".
Samalla hän kohotti katseensa vaimoon, joka näki vihreän lieskan
loistavan hänen silmistään. Tuo pieni, harmaa äijä kasvoi äkkiä
jättiläisen kokoiseksi, näyttäen täyttävän koko kirkon, ja kurotti
uhaten pitkillä, käyrillä kynsillä varustettuja käsiään vaimoa kohti,
mutta tämä turvautui yhä hartaammin rukoukseensa. Hän huusi
syvimmällä tuskan voimalla avukseen maailman vapahtajaa, jonka
kasvoihin hän kohotti katseensa, ja samalla kuin hän mainitsi
Jeesuksen Kristuksen nimen, tuntui maa vapisevan, kaikki pahat
näyt hävisivät ja kirkko vaipui synkän pimeyden valtaan. Taistelun
tuskasta rauenneen vaimon sydämeen laskeutui levon ja rauhan
tunne, ja hän vaipui taas horroksiin.

Silloinpa täytti kirkon uusi valkeus, mutta nyt se oli ihanaa

kirkkautta, jota hänen silmänsä eivät olleet milloinkaan ennen
nähneet. Ihmeissään hän katsoi ympärilleen ja huomasi, kuinka
alttaria lähestyi seitsemän valkoista, hohtavaa olentoa. Outo
aavistus valtasi vanhan vaimon. Nuo sädehtivät olennot astuivat
esteettä aituuksen läpi, polvistuivat alttarin juurelle ja virittivät ihanan,
ylimaallisen laulun. Silloin vanhan vaimon sielun silmät aukenivat,
hän ryömi noiden kirkkauden olentojen luo ja huokasi viljavien
kyynelten lomasta: "Minun lapseni!"

Ja nyt hän pyysi lapsiltaan palavasti anteeksi rikostaan, mutta

nämä eivät puhuneet mitään, katsoivat vain häneen surren ja
moittien. Tuon katseen voimasta alkoi vaimon sielussa nousta esiin
ihmeellisiä näkyjä, jotka painavammin kuin milloinkaan ennen saivat
hänet ymmärtämään, mitä hän oli elämässään menettänyt. Hän näki
lastensa työskentelevän maailmassa rakkauden palveluksessa,
hyödyttävän ihmiskuntaa ja toteuttavan Jumalan käskyjä, ja hän
ymmärsi, kuinka raskaasti hän oli rikkonut estäessään heidät todella
tätä työtä tekemästä. Mutta nämä näyt samalla saattoivat hänet
entistä syvemmässä nöyryydessä kääntymään lastensa puoleen,
kohottamaan katseensa vapahtajaan ja sanomaan: "Jeesuksen
Kristuksen sovintokuoleman tähden, anteeksi!"

Silloin nuo kirkkaat olennot yht'äkkiä muuttuivat rakastavan ja

lempeän näköisiksi. He kumartuivat äitinsä puoleen, ja kerta
iässään, lyhyenä silmänräpäyksenä, tämä tunsi kaiken sen onnen
täydellisyyden, mitä elämä lapsien rakkaudessa äidille antaa. Kuin
kirkas päivän nousu valtasi rauha ja lepo vaimon sydämen, ja hän
vaipui rajattoman, ihanan onnen tunteeseen. Hän kuuli vielä
sydämessään lastensa sanovan: "Nyt menkää kotiin, äiti!", ja niin oli
kaikki kadonnut.

Kun temppelin vanha pappi, sama, joka edellisenä päivänä oli lujana
uskossaan julistanut, ettei kenenkään haudan tällä puolella olevan
tarvitse armosta epäillä, aamulla saapui kirkkoon, tapasi hän sieltä
vanhan vaimon alttarin juurelta rukoilemasta. Vaimo oli sama, jonka
hän oli kirkkoon ohjannut ja jonka katseesta ja olemuksesta hän oli
huomannut raskaan taakan häntä painavan. Niinpä hän nyt saattoi
arvata sen taistelun syvyyden, jonka vaimo oli kirkossa kokenut, ja
katsoi häneen siksi tutkivin silmin. Mutta vaimon katseesta loisti
vapahduksen ja rauhan kirkas varmuus ja siunaten sanoi vanha
pappi hänelle: "Mene! Jumala on antanut sinulle syntisi anteeksi". Ja
vaimo lähti. Hän kulki kevein askelin, hänen vartalonsa oli jälleen
suoristunut, ja hänen muodollansa asui ylevä, kirkastettu ilme.
Väsymättä hän kulki yöt ja päivät, sydämessä alati kehoitus kiiruhtaa
pian sinne, missä oli kerta ollut hänen kotinsa. Vaikka se olikin
kaukana, ei hän epäillyt voimiansa, sillä olihan hänellä lastensa
lupaus. Ja hänen kulkunsa oli riemukasta. Kaikki oli muuttunut,
luonto hänen ympärillään oli puhjennut kevään kukkeimpaan
kukoistukseen, sydämessä asui suloinen onnen ja rauhan tunne, ja
menneisyys oli kuin katkera, paha uni.

Niin hän saapui vihdoin eräänä yönä vanhan kotinsa pihalle. Niin
tuttua oli kaikki; joka ainoa esine, pensas ja puu, tervehti häntä
tuttavana. Hän katsoi kaikkiin kauan ja tutkivasti, hiipi hiljaa joka
paikkaan, tunsi kaikki kotoiset kukat, muisti ilmielävästi lapsuuden
onnen, nuoruuden ilon, ja vaipui katkerasti itkien puutarhan vanhalle
ruohopenkille, ja siinä levätessänsä hän oli kuulevinaan, kuinka
kaukaa hiljaa alkoi kaikua hopeisten, kirkkaiden sanomakellojen
helinää. Sointuvat äänet tulivat yhä lähemmäksi, niiden sävel helisi
yhä kirkkaammin hänen sielussaan, valaen sinne rauhan ja
lohdutuksen lääkettä, kunnes hän äkkiä oli näkevinänsä, kuinka
hänen kaikki lapsensa lähestyivät häntä, rakkaasti viitaten tulemaan.
Kuin janoinen hän ojensi kätensä heitä kohti, kuiskaten: "Minä tulen!"

VI

Se nuori pappi, joka kerran rakasti niin palavasti vaimoansa ja joka

sitten, päästyään hänen rikoksestaan selville, ajoi hänet pois,
kieltäen häneltä Jumalan armon osallisuuden, oli nyt vanha mies.
Raskaina kuin kivi olivat vuodet pysähtyneet hänen kohdallensa, ja
kiveä raskaampana painoi häntä hänen kohtalonsa ja hänen
kirouksensa. Alati hän muisti tapausta vanhan myllyn luona,
lausumansa kirouksen jyrkkyyttä ja asettamansa armon ehdon
täyttymättömyyttä, ja eli näin päivästä toiseen tuska sydämessään.
Hän muuttui hiljaiseksi ja juroksi, ihmiset rupesivat kaihtamaan
häntä, ja pian hän oli erakko, joka eli omaa yksinäistä elämäänsä.

Niin tuli hänestäkin vanhus, joka hartaasti rupesi toivomaan

haudan lepoa ja vapahdusta ajallisen elämän vaivoista. Mutta sitä
ennen hän olisi halunnut saada varmuuden siitä, että hän oli ollut
väärässä, että Jumalan armo on aina selkeä totuus. Hänen vanha
sydämensä kaipasi sitä lohdutusta, minkä anteeksi antava,
täydellinen sovitus tuottaa.

Kerta eräänä keväisenä yönä hän näki harvinaisen vaikean unen.

Hän koki siinä kaiken sen tuskan, minkä oli iässänsä kestänyt, ja
luuli kukistuvansa sen painon alle. Mutta juuri kun se oli
raskaimmillaan, tunki hänen pimeyteensä jostakin valovirta, joka
karkoitti tuskan ja täytti hänen sydämensä ihmeellisellä
aavistuksella. Hän heräsi ja nousi kiireesti, sillä hän tunsi
tarvitsevansa Jumalan raikasta ilmaa. Mennessään ulos hänestä
tuntui, kuin joku olisi tarttunut hänen käteensä ja ruvennut
taluttamaan häntä puutarhaan päin.

Kun hän saapui sinne, näki hän ruohopenkillä vanhan, repaleisen

vaimon lepäämässä. Hän hiipi lähemmäksi, katsoen tarkoin lepääjän
kasvoihin. Ne olivat hänelle oudot, mutta samalla niin tutut, ja kun
hän katsoi vaimon sormeen, jossa oli hänelle tuttu sormus, vaipui
hän polvilleen penkin vierelle. Hän oli tuntenut vaimonsa, mutta
anteeksiannon sanaa hän ei saanut kuulla, sillä tuo vanha vaimo oli
kuollut. Ja papin katsoessa häneen kirkasti kuolema vaimon kasvot
niin, että niistä hohti entinen kauneus, mutta ylimaallisen valon
kirkastamana. Se valo virtasi lohdutuksena vanhan papin sydämeen,
ja ihmeellisen aavistuksen valtaamana hän kiiruhti takaisin
huoneeseensa. Siellä hän katsoi nurkassa olevaan, vanhaan
keppiinsä ja huokaisten: "Kristus on syntien anteeksi antaja", vaipui
tainnoksiin: hän oli ollut näkevinään, että tuoreita, vihreitä silmuja oli
puhjennut keppiin.

Niin sai vanha pappi rauhan ja hautasi kotiin palanneen

puolisonsa, piirtäen ristiin sanat: "Kristus on syntein anteeksi antaja".
Mutta kun hän kaipuunsa ja surunsa ajamana saapui illan
hämäryydessä uudelleen haudalle, oli tuohon kirjoitukseen tullut
lisäys. Kirkkaina hohtivat hänen silmiinsä rististä seuraavat sanat:
VAIKKA TEIDÄN SYNTINNE VERIRUSKEAT OLISIVAT, NIIN PITÄÄ
NIIDEN LUMIVALKEIKSI TULEMAN, JA VAIKKA NE OLISIVAT
RUUSUNKARVAISET, PITÄÄ NIIDEN NIINKUIN VILLA TULEMAN.
PAHOLAISEN VIIKATE

Kerran oli suuri talo, jolla oli hyvin paljon alustalaisia. Nämä saivat
tehdä raskaita päivätöitä ja raataa ankarasti julman voudin heitä alati
ahdistaessa. Näin rikastui talo rikastumistaan, mutta alustalaiset
kärsivät kurjuutta. He rukoilivat Jumalalta apua hätäänsä, mutta
mitään lievitystä ei kuulunut; päinvastoin näytti siltä, että luoja oli
kääntänyt heistä kasvonsa pois, antaakseen paholaiselle täyden
vallan. Ja tätä tilaisuutta vanha kehno käyttikin hyväkseen kaikin
tavoin: hän usutti voutia yhä suurempaan ankaruuteen ja ahneuteen,
paaduttaen hänen sielunsa sitä tietä saaliikseen, ja syöksi
alustalaiset taas toisaalta entistä syvempään köyhyyteen ja
kurjuuteen, siten saattaakseen heidän sielunsa syntiin ja
kadotukseen. Tässä paholainen onnistui täydellisesti. Kun Jumala
tarkasti taloa ja sen alustalaisia, huomasi hän synnin ruohon
rehoittavan kaikkialla ja paholaisen riemuiten käyskentelevän
uhriensa keskellä, ollenkaan muistamattakaan olevansa hänkin
luojan tutkimattomien aivoitusten välikappale.

Yksi mies löytyi kylässä kuitenkin, josta paholainen ei vielä ollut

päässyt täyteen varmuuteen, nimittäin eräs nuori torppari. Hän oli
vasta mennyt naimisiin ja vaikka hän oli niin köyhä kuin olla saattaa,
tunsi hän silti olevansa onnellinen. Vaikka vouti, joka oli tavoitellut
hänen morsiantaan, vihasi häntä erikoisesti ja pani hänet aina mitä
raskaimpiin töihin, rasittaen häntä viimeisiin voimiin saakka, pysyi
hänen mielensä silti iloisena. Hilpeästi laulellen ja leikkiä laskien hän
suoritti työnsä, keventäen käytöksellään ja hyvällä tuulellaan
muidenkin taakkaa. Näin pysyi hänen luonteensa
turmeltumattomana, eikä hän vaipunut siihen katkeraan,
välinpitämättömään tylsyyteen, joka johti hänen naapurinsa yhä
syvemmälle syntiin. Voudin viha häntä kohtaan yltyi yltymistään
tämänkin vuoksi, sillä hän ei voinut sietää minkäänlaista onnea ja
tyytyväisyyttä ympärillään, ja niin päätti hän vihdoin äärimmäisellä
rasituksella koettaa tuhota hänet kokonaan.

II

Eräänä iltana istui torppari ruuhessaan kotilahdellaan onkimassa.

Vastoin tavallisuutta hän tunsi mielensä hyvin murheiseksi ja
masentuneeksi, eikähän siinä ollut ihmettelemistäkään: seuraavana
päivänä alkaisivat talossa moniviikkoiset päivätyöt, joita kestäisi koko
heinänteon ajan, ja hän tiesi varmaan saavansa kiristää viimeisetkin
voimansa, jos mieli välttää voudin kipeätä ruoskaa. Sillä aikaa saisi
hänen nuori vaimonsa tulla toimeen yksin, miten saattoi, ja koettaa
vielä lisäksi säilyä voudin ainaisilta ahdisteluilta; oma ainoan lehmän
kontu jäisi kokoamatta ja niin olisi taas edessä leivätön ja särpimetön
talvi. Ja verorahakin oli maksamatta. Katkeraksi tunsi torppari
mielensä tätä ajatellessaan ja hänen sydämessään voutia kohtaan
kytenyt, ankara viha puhkesi nyt ilmipaloon.
 Juuri silloin kun hän vastoin tapojansa antoi vihallensa vallan,
kiristeli hampaitansa ja kirosi voutia aivan ääneen, kohahti järvellä
kova ja äkillinen tuulenpuuska, vaikka äsken oli ollut ihan rasvatyyni.
Kummastuksekseen torppari näki, kuinka taivas meni nopeasti
pilveen, tuulispää pyöritteli vettä patsaana ja samalla tuolta
vesipatsaan takaa lennähti aalloille vene liukumaan. Se oli aivan
musta ja mustat olivat sen purjeetkin, kun se nopeasti lasketti häntä
kohti, niin että vaahto kohisi kokassa. Peläten tuulta ja outoa tulijaa
torppari lähti soutamaan rantaan, mutta huomasikin samalla, että
hänen ympärilläänhän oli aivan tyyni, kuten äskenkin, ja että myrsky
näytti raivoavan vain tuon tulijan ympärillä, muun järven tyyntyessä
sikäli kuin se eteni. Eikä torppari ehtinytkään monta aironvetoa
kiskaista, kun tulija oli jo hänen vierellään.

Veneen perässä istui mustiin vaatteisiin puettu mies, joka katseli

häntä syvälle painetun hatun reunan alta hiilimustina hehkuvilla
silmillään. "Hyvää ehtoota", toivotti tulija, "mitä torpparille nyt
kuuluu?" — "Mitäpä tässä", murahti torppari vastaan välttelevästi,
koettaen jatkaa soutamistaan, mutta vene olikin kuin jäätynyt
paikalleen. "Ajattelin kysyä", jatkoi vieras, "saisiko talossa yösijaa?"
— "Lieneehän tuolla lavitsan päätä vieraallekin", vastasi torppari ja
yritti taas soutaa. Silloin vene lähtikin liikkeelle ja samalla olivat
molemmat rannassa. Torppari tunsi jonkin oudon voiman häntä
ikäänkuin hallitsevan, kun hän käveli synkän vieraansa edellä
tupaan, ja hänen otsalleen kohosi kylmä hiki. Vieraalla oli
veneessään viikate, jonka hän toi mukanaan tupaan talteen.

Kun he tulivat pirttiin, oli siellä nuori vaimo lieden ääressä

puuhailemassa. Miesten tullessa hän katsahti ovelle ja samalla
torppari näki kauhun ilmeen kuvastuvan vaimonsa kasvoille.
Paikalleen jäykistyen vaimo yritti tehdä ristinmerkkiä, mutta se jäikin
kesken, sillä samalla tuntui torpparin takaa kuuluvan vihainen
kähähdys, ja kun hän katsoi taakseen, oli hän näkevinään vieraansa
tuupertuneen ovinurkkaan ja nostaneen käden silmilleen. Tuvassa
oli jo hämärä ja torpparista näytti, että vieraan käsi oli karvainen,
sormissa pitkät kynnet, ja että hänestä loisti omituinen, kammottava
valon hehku. Mutta samalla vieras jo nousikin, tuli peremmäksi, teki
hyvän illan, ja niin päästiin istumaan ja tuosta omituisesta
lumouksesta vapautumaan. Vieras teki parhaansa haihduttaakseen
isäntäväkensä pelonsekaista mielialaa, kertoili ja puheli sulavasti, ja
kyseli torpan väen elämää. Vähitellen torppari tuli kertoneeksi
hänelle kaikki huolensa ja kärsimyksensä, eikä vieras voinut
kyllikseen valitella ja paheksua voudin tunnottomuutta ja julmuutta.
"Mutta kerta on hänkin palkkansa saava", sanoi hän, "sillä
varmaankin paholainen pian korjaa saaliinsa, joka on jo noin kypsä".

— "Niinpä kai", arveli siihen torppari ja häntä värisytti nähdessään

vieraan oikoilevan karvaisia ja oudon pitkäkyntisiä sormiaan.
Torpparin vaimoa halutti taas tehdä ristinmerkki, mutta samalla kuin
hän sitä ajatteli, kuulosti vieras kahahtavan kammottavasti, ja niin jäi
pyhä merkki tekemättä. Silloin vieras rauhoittui taas.

Kun vaimo sitten meni ulos askareilleen, siirrähti vieras torpparin

viereen ja sanoi hänelle hiljaisilla äänellä, tuijottaen kiinteästi silmiin,
niin että torppari tunsi olevansa kuin loihdittu: "Kuule, torppari, miksi
te siedätte tuon voudin julmuuksia niin kauan? Miksi ette nitistä
häntä hengiltä? Kyllä se voidaan aina siten suorittaa, ettei sen
tekijästä kukaan selvää saa. Niin pääsisitte hänestä, eikä uusi vouti
varmaankaan uskaltaisi olla yhtä julma".

Torpparin otsalla helmeili hiki ja häntä kammotti. Tämä ajatus oli

sama, joka oli herännyt hänen mielessään tuolla järvellä, vaikka hän
ei ollut päästänyt sitä täydelleen esiin siitä sielun pimeästä
sopukasta, jossa se oli syntynyt. Mutta nyt se oli selvänä ja
kirkkaana tuossa hänen edessään, ja ennenkuin hän tiesikään, kuuli
hän kysyvänsä, miten tuo teko sitten suoritettaisiin. Vieras hymyili
julmasti, paljastaen pitkät ja terävät kulmahampaansa ja muuttuen
aivan pedon näköiseksi. "Kyllä se siitä itsestään selviää", sanoi hän,
"pääasia vain on, että suostut tähän tekoon".

Torppari tunsi, kuinka jokin salaperäinen voima ikäänkuin kiristi

hänen huuliltaan tuota suostumuksen sanaa, mutta hän ei
kuitenkaan kerennyt sanoa mitään, sillä juuri sillä hetkellä ilmestyi
hänen vaimonsa pirtin ovelle. Ja silloin mies näki, kuinka vaimon
silmissä taas hänen katsahtaessaan vieraaseen kuvastui sanomaton
kauhu; torjuen hän nosti kätensä ja vaipui pyörtyneenä kynnykselle.
Tämä vapautti torpparin lumouksesta, hän hyppäsi ylös ja riensi
hoitamaan vaimoaan. Sitä tehdessään hän ei huomannut, kuinka
vieras raivoissaan kiristeli leukojaan, niin että vaahto valui pitkin
hänen kulmahampaitaan.

Sinä iltana ei torppari sitten enempää antautunut puheisiin

vieraansa kanssa. Tuli hyvin synkkä ja pimeä ilta, ja torpparilla oli
kammottava olo. Kun he panivat levolle ja vaimo tapansa mukaan
luki iltasiunauksen, lopettaen sen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen, tuntui heistä kuin ovipenkiltä olisi kuulunut kohahdus, ja kun
he riensivät katsomaan, mitä oli tapahtunut, oli vieras kadonnut.
Mutta lavitsan nojaan oli jäänyt vieraan viikate, niin siro, terävä ja
käteen sukeva, ettei torppari ollut moista milloinkaan nähnyt.
Mietteissään hän sitä siinä koetteli, ihmetellen sen omistajan äkillistä
lähtöä, ja silloin vieraan neuvo taas palasi hänen muistiinsa. Sitä
hautoen hän pani levolle, kuuntelematta enää vaimonsa uutta
kiusauksen varjeluksen rukousta.
III

Aamulla varhain työhön lähtiessään torppari ensin otti oman vanhan

viikatteensa, mutta muistikin sitten vieraan jättämän. Uudelleen hän
sitä koetteli, menipä pihalle ja niitti koetteeksi, kuinka sillä heinä
kaatuisi. Ja se kaatui niin, ettei hän ollut voinut uskoa sellaista
mahdolliseksi: ei tarvinnut muuta kuin vähän sinne päin hosui, niin oli
jo nurmi laajalta kumossa. Tästä hän ihastui työkaluun niin, että
vaikka joku ikäänkuin tuntui kieltävän sitä käyttämästä, hän heitti sen
mielissään olkapäälleen ja lähti voudin työhön. Veräjällä
mennessään hän oli kuulevinaan takaansa naurua, mutta ei
huomannut katsoessaan mitään muuta kuin harakan, joka istui aidan
seipään nokassa. Tuosta naurusta hän jotenkin johtui ajattelemaan
eilistä kummallista vierastaan ja hänen kaameata ehdotustaan sekä
katoamistaan. "Se oli varmaankin paholainen", ajatteli hän peläten,
mutta silti ei ehdotus voudin surmaamisesta tuntunut hänestä
vastenmieliseltä. Päinvastoin hän harkitsi sitä koko matkan taloon
mennessään.

Täällä oli vouti heti hänen kimpussaan moittien häntä ankarasti

muka viivyttelystä ja myöhästymisestä, ja pannen hänelle
työmääräksi siksi päiväksi kolme kertaa suuremman alan kuin muille
niittäjille. Ellei hän sitä saisi tehdyksi, tulisi illalla ruoskaa. Peläten
kuuntelivat muut voudin julmaa uhkausta, mutta torppari sylki
kouriinsa, tarttui viikatteeseen ja alkoi niittää. Sellaista niittoa ei oltu
milloinkaan nähty heinä kaatui kuin tuulen edessä ja muutamassa
hetkessä oli koko työmäärä suoritettu. Vouti kiehui raivosta, kun ei
voinut päästä uhkaustaan toteuttamaan. Hän ei kuitenkaan laskenut
torpparia kesken päivän pois työstä, vaan pani hänelle uuden
määrän vielä sinä päivänä suoritettavaksi, koska hän oli niin etevä
niittäjä, eikä torpparin auttanut muu kuin totella. Hammasta purren
hän tarttui viikatteeseen ja aloitti taas työnsä. Pian hän sen tuolla
ihmeellisellä viikatteellaan suoritti.

Silloin vouti päästi hänet menemään, mutta ilmoitti uhaten, että

ellei hän seuraavana aamuna toisi vielä velkana olevaa
rahaveroansa, joutuisi hän siinä samassa pois torpaltansa; ilman
verorahoja oli hänen turha aamulla yrittääkään työhön. Vouti oli
varma, ettei torppari mistään voisi saada tuota summaa ja aikoi sen
vuoksi kiristää häneltä hänen omaisuutensa, ennen kaikkea tuon
ihmeellisen viikatteen, jota hän kiihkeästi oli ruvennut haluamaan.
Allapäin torppari lähti kotiansa kohti, uskoen nyt menettävänsä kaikki
elämisen mahdollisuudet, sillä mistäpä hän tähän hätään saisi nuo
rahat hankituksi. Samoin kuin eilen, valtasi hänet nytkin katkera
vihan vimma; hän istahti siihen synkän korpitien vierelle, kiristeli
hampaitaan ja kirosi sydämensä pohjasta sekä voutia että omaa
kurjaa kohtaloansa.

Mutta silloin taas kohahti synkästi hänen takanaan ja kun hän

kääntyi katsomaan, näki hän eilisen vieraansa. Torppari aikoi ensin
paeta, mutta tunsi olevansa kuin juuttunut, ja samassa oli vieras jo
hänen rinnallaan. "Mihinkä kulku?" kysyi hän hymyillen pilkallisesti ja
katsellen torpparia palavilla silmillään. "Kotiinhan tästä", sammalsi
tämä vastaukseksi. "Oliko viikate hyvä?" kysyi vieras. "Ka hyvä",
vastasi torppari. Jatkettiin niin haastelua, harvakseen puhellen.

Niin tuli torppari siinä taas kertoneeksi vieraalle huolensa ja

paljastaneeksi uudelleen voutia kohtaan tuntemansa palavan vihan.
"Älähän hätäile, ehkäpä tässä joku keino keksitään!" lohdutteli nyt
vieras salaperäisesti. "Tulehan perässäni!" Ja vieras lähti menemään
omituisesti liukuen, kuin ilmassa, suoraan metsän halki, ja torppari
tunsi menevänsä hänen perässään niin kiivasta vauhtia, että ilma
vinkui hänen korvissaan. Näin he hetkisen lentäen kulkivat, kunnes
pysähtyivätkin samalla. Torppari huomasi silloin tulleensa aivan
oudon kirkon eteen. Oli jo ilta, hämärsi, ja kirkkotarhan synkkien
kuusien välistä pilkoitta nouseva kuu. Häntä värisytti kamala pelko,
eikä hän tiennyt, oliko hän hereillä vai uneksiko hän. Silloin sanoi
hänen kolkko saattajansa:

"Ota tämä raha ja mene kirkkoon; sen ovet aukeavat itsestään

tämän rahan edessä. Mutta sinun on mentävä sinne takaperin ja kun
pääset keskiristin kohdalle, on sinun heitettävä raha olkapääsi ylitse
alttaria kohti. Sen tehtyäsi palaat taaksesi katsomatta takaisin tänne.
Siitä aukeaa sinulle keino, jolla saat rahoja enemmänkin kuin mitä
voudille olet velkaa".

Torpparia peloitti niin että hän tutisi, mutta hänen sielussaan oli
syttynyt kiihkeä himo päästä jotenkin saamaan sitä, jota ilman hän
koko elämänsä oli ollut, nimittäin rahaa, ja se himo sai hänet
voittamaan pelkonsa. Hän lähti hiipimään kirkkoa kohti ja oli jo
ovella, kun vieras ilmestyi hänen rinnalleen ja kahahti korvaan: "Jätä
viikate pois!" Torppari kääntyi säikähtäen ja kun viikatteen terä silloin
kilahti kirkon oveen, lensi se pois hänen olaltaan kuin salaman
viemänä. Torppari typertyi paikalleen säikähdyksestä, mutta selvisi
hetken perästä ja kosketti neuvon mukaan kirkon ovea saamallaan
rahalla. Ovi aukenikin aivan äänettömästi ja hän meni takaperin
sisään.

Kirkossa vallitsi haudan hiljaisuus. Kuu loisti ikkunoista sisään ja

valaisi hämärät holvit kammottavalla, sinertävällä valolla. Torppari
kokosi kaiken rohkeutensa, mutta tuskan hiki helmeili hänen
otsallaan, kun hän kuuli omat, pitkin kirkon keskikäytävää hiihtävät
askeleensa. Tuntui kuin täällä olisi odotettu jotakin tapahtuvaksi,
jännittyneenä, henkeä pidätellen, mutta mitä, sitä ei torppari voinut
ymmärtää. Saavuttuaan keskiristille hän heitti rahan olkapäänsä yli
alttaria kohti. Silloin holvien alla äkkiä kajahti ilkkuva nauru, joka
tuntui ukkosena jyrähtelevän, ja torppari menetti kauhusta
tajuntansa.

Herätessään hän huomasi makaavansa kirkon edustalla ja outo

vieras istui hänen vierellään. "Lähde nyt kotiisi, sillä pian tulee sinua
noutamaan se, joka toimittaa sinulle rahaa. Seuraa vain häntä". —
"Mitenkäpä minä täältä kotiin osaan, oudosta paikasta?" kysyi
torppari hämmästellen ja nousi ylös. "Niinkuin tänne tulitkin", vastasi
vieras, "kulje vain perässäni". Ja taas torppari tunsi tuulen vinkuvan
korvissaan ja oli äskeisellä korpitiellä ennenkuin tiesikään. Viikate oli
hänen vieressään kuten äskenkin, mutta vierasta ei näkynyt enää.

Kun hän sitten astui kotipirttiinsä, tuntui hänestä kuin olisi vuosia
kulunut siitä, kun hän sieltä lähti; hän ymmärsi myöskin, ettei hän
enää ollut sama mies kuin ennen. Jokin outo voima oli saanut hänet
valtaansa, istuttaen hänen sydämeensä sekä koston- että
rahanhimon, joka oli kokonaan muuttanut hänet. Hän tunsi, että
entinen huoleton onnellisuus ja iloisuus oli kadonnut, eikä voinut
katsoa vaimoaan silmiin. Vaitiollen hän laskeutui makuulle ja hänen
vaimonsa iltarukous tuntui hänestä joutavalta ja ilkeältä, mutta ei hän
sentään kehdannut mitään sanoa. Pian hän vaipui raskaaseen
uneen. Oli aivan pilkkoisen pimeä yö, myrsky raivosi, sade valui
virtana, ja silloin tällöin salama kaameasti valaisi tupaa sinertävällä,
väräjävällä valolla.

Äkkiä jyrähti ukkonen niin, että maa tuntui tärisevän, ja samalla

torppari näki kauhistuneena, kuinka ovensuusta, ikäänkuin oven läpi,
ilmestyi sysimusta kissa, joka lähestyi hänen vuodettansa
kuulumattomin askelin. Sen silmät paloivat kuin hiilet, valaisten
hehkullaan koko pirtin, ja kun se lähestyi, näytti tuli hehkuvan sen
joka karvan nenässä. Torppari jäykistyi kauhusta ja tunsi, kuinka
ikäänkuin kylmä koura puristautumistaan puristui hänen sydämensä
ympärille, uhaten estää lyönnit. Vaimo hänen vierellään valitti
tuskallisesti unessaan ja kieriskeli kuin suuressa vaivassa. Mutta
kissa tuli tulemistaan aivan vuoteen viereen ja päästyään siihen
kääntyi viittaavasti ovea kohti. Torppari tunsi samalla käskevän
voiman pakoituksen, nousi hiljaa ja lähti seuraamaan kissaa, joka
meni suoraan ovesta ulos. Etehisessä huomasi torppari, että
ihmeellinen viikate paloi kuin tulessa. Kissa pysähtyi sen ääreen ja
katsoi siihen, josta torppari ymmärsi, että se oli otettava mukaan.
Mutta ei sillä hyvä, vaan kissa tuijotti vaativasti viikatteen vierellä
riippuvaan konttiinkin, jonka hän ottikin selkäänsä, ja niin lähdettiin,
kissa edellä ja torppari perässä.

Kissalla oli pimeässä oma valonsa, niin että torppari näki hyvin sitä
seurata. Väliin sen silmät loistivat kuin lyhdyt ja väliin se hehkui koko
karvaltaan kuin tulipallo. Mutta kun torppari tuijotti siihen
tuijottamistaan, muuttikin se hänen silmissään muotoansa. Väliin se
mateli kuin pitkä ja loistava käärme nopeasti sammalikossa, väliin
taas käveli keinuen keveästi kuin nuori, ihana tyttö, katsahdellen
veikeästi taaksensa ja viittaillen hänelle suloisesti. Torpparin sydäntä
rupesi oudosti polttamaan, eikä hän voinut riistää katsettaan tuosta
näystä. Niin kuljettiin, mutta minne ja kuinka kauas, sitä ei torppari
voinut sanoa. Seutu oli synkkääkin synkempää, tuuli kohisi
tummassa kuusikossa, sade virtasi, salamat leimahtelivat tuon
tuostakin, ja metsästä kuului kammottavia, kirahtelevia ja valittavia
ääniä.
 Vihdoin tytöksi muuttunut kissa pysähtyi korkean ja sammaleisen
kiven juurelle ja sanoi hänelle viehkeällä äänellä: "Niitä tästä
viikatteellasi!" Torppari teki kuten käskettiin, mutta jo ensi iskulla
lensikin koko multakerros syrjään ja maasta paljastui kammottavan
näköinen ruumis. Kun torppari kauhistuneena kumartui lähemmin
sitä katsomaan, oli sen kallossa ammottava reikä. "Niin", kuuli hän
tytön kuiskaavan, "se on voudin murhaaman ja ryöväämän miehen
ruumis. Ota nyt konttisi täyteen multaa tuosta pään vierestä, johon
veri on juossut". Taas torppari totteli, ammensi konttinsa täyteen
tuota kalmanmultaa ja kysyi: "Mitä minä tällä teen?" — "Vie kotiisi,
pane talteen ja katso aamulla", vastasi tyttö, "mutta seuraa sitä
ennen vielä minua". Ja torpparin täytyi seurata.

Taas he kulkivat peräkkäin, ja nyt oli tyttö torpparin silmissä kuin

hehkuva käärme, joka inhoittavan notkeasti mennä soljui hänen
edellään. Mutta joka kerta kun hän arveli pysähtyä ja paeta,
muuttuikin käärme taas ihanaksi tytöksi, joka muotojensa ja koko
olemuksensa sulolla veti häntä puoleensa, niin että hänen täytyi
seurata kiihkeästi. Hän ei tiennyt eikä nähnyt, minne kuljettiin, mutta
heräsikin yht'äkkiä siihen, että huomasi seisovansa — voudin
aittarivin takana. Tyttö tuli hänen viereensä ja pani kätensä hänen
otsalleen — huu, kuinka se käsi oli vuoroin kylmä, vuoroin polttavan
kuuma. Siitä tuntui virtaavan ihmeellinen voima, joka sai torpparin
näkemään outoja asioita. Hän tunsi taas sydäntänsä kouristavan,
mutta tällä kerralla sen teki voimaton, sanaton raivo, sillä hän näki
selvästi, kuinka vouti ahdisteli hänen nuorta vaimoansa. Vouti oli
saanut hänet kahden kesken, eikä mitään apua ollut lähistöllä.
Vaimo taisteli vastaan epätoivon vimmalla, mutta vähitellen näytti
vouti pääsevän voitolle ja yhä lähemmäksi tarkoitustaan. Jo loppui
vastustus ja voudin kasvoille kuvastui riemuitseva ilme, kun näky
samalla katosikin. Tyttö oli kadonnut ja torppari oli yksin. Hän
kuunteli henkeään pidätellen.

Jossakin narahti ovi hiljaa. Torpparin sydän melkein lakkasi

lyömästä. Sitten rupesi kuulumaan hiipiviä askeleita, jotka lähestyivät
lähestymistään. Torppari hiipi vastaan ja kyyristyi piiloon,
odottamaan, kuka tulisi. Nurkan takaa ilmestyikin näkyviin vouti,
jonka ilkeitä kasvoja salama valaisi kammottavasti.

Torppari ei voinut ymmärtää, mitä vouti teki täällä yösydännä.

Kauhukseen hän vain oli näkevinään salamain valossa, että voudin
perässä hiipi joku toinen, harmaampi, epäselvempi haamu, jolla
selvästi oli ammottava, verinen reikä ohimossa. Se kurotteli luista
kouraansa voutia kohti, joka arasti hiipien vilkuili ympärilleen ja näytti
piilottelevan jotakin kainalossaan. Torppari tunsi, että nyt tapahtuisi
kamalaa.

Kun mitään aavistamaton vouti saapui hänen kohdalleen ja meni

vähän sivu, karkasi hän takaapäin hänen niskaansa tarttuen häntä
kaulasta kiinni. Mutta hän ei ehtinyt puristaakaan, ennenkuin vouti jo
ääntä päästämättä lysähti maahan kuolleena. Se käsi, joka oli koko
yön puristanut luisilla sormillaan torpparin sydäntä, olikin nyt
kouraissut voudin sydämen ja rutistanut siitä pois hengen.
Kauhistuneena tuijotti torppari ruumiiseen, joka tuntui salaperäisesti
loistavan tuossa pimeässä hänen jalkojensa juuressa. Hän tuijotti
siihen kuin loihdittuna ja yht'äkkiä hän näkikin, kuinka tuo häntä tänä
yönä johdattanut hehkuva käärme kuin riemuiten kietoutui ruumiin
ympärille puristaen sen inhottaviin kiemuroihinsa. Tuuli yltyi
sanomattomaan raivoon, salamat leimahtelivat katkeamatta,
ukkonen jyrisi lakkaamatta, ja tuossa hirvittävässä valaistuksessa oli
torppari näkevinään, kuinka käärme yht'äkkiä muuttuikin tuoksi
hänen oudoksi vieraakseen. Se kumartui voudin puoleen, sen
hartioista kasvoivat esiin kamalat, synkät siivet, jotka tuntuivat
peittävän koko taivaan, ja riemuitsevalla hornan ilmeellä se otti
kynsiinsä voudin, joka näytti irtaantuvan ruumiistaan, ja katosi
avaruuteen. Silloin torppari lähti jäätävän kauhun vallassa pakoon
kotiansa kohti, mutta sieppasi samalla voudin viereltä konttiinsa
käärön, jota oli nähnyt hänen piilottelevan.

IV

Herätessään aamulla katseli torppari kauan ympärilleen

päästäkseen varmuuteen siitä, että hän todellakin oli kotonansa ja
hereillä. Hänen ruumiinsa oli kuin rikki pieksetty, eikä hän osannut
sanoa, oliko kaikki yöllinen kauhu ollut unta vai totta. Se oli niin
uskomatonta, että sitä ajatellessa se näin aamulla täytyi tuomita
aivan mielettömäksi painajais-uneksi. Mutta salassa sydämessä
ilkeä ääni kuitenkin kuiskasi, että totta se kaikki oli; tutkipa vain
torppari itseään, niin huomasi, että hän oli kokonaan muuttunut.

Ja sen torppari tunsi itsekin selvästi. Parhaiten hän sen huomasi

suhteestaan vaimoonsa. Tämän silmiin oli tullut arka ilme, hän oli
muuttunut vähäpuheiseksi ja ikäänkuin pelkääväksi. Eikä
miehelläkään ollut enää hänelle niin erikoista puhuttavaa. Ennen oli
vaimo ollut hänelle kaikki kaikessa, nyt oli hänellä muuta ajateltavaa
ja siinä ylinnä raha. Raha? Eikö kosto voudille?

Hän hyppäsi säikähtyneenä ylös. Voudillehan oli jo kostettu! Oliko

hän murhannut voudin? Hänhän, oli tarttunut voutia kurkusta kiinni
kuristaakseen hänet kuoliaaksi. Mutta hän ei ollut ehtinyt kuristaa,
vaan vouti oli kuollut muuten, kuollut säikähdykseen. Mutta hänhän
oli aiheuttanut säikähdyksen. Hän oli aikonut murhata voudin ja