Leadville Crucible American Dragons

Book 7 1st Edition Aaron Crash [Crash

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/leadville-crucible-american-dragons-book-7-1st-editio
n-aaron-crash-crash/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Wyoming Dynasty American Dragons Book 10 1st Edition

Aaron Crash Crash Aaron

https://textbookfull.com/product/wyoming-dynasty-american-
dragons-book-10-1st-edition-aaron-crash-crash-aaron/

Texas Showdown American Dragons Book 4 1st Edition

Aaron Crash Crash Aaron

https://textbookfull.com/product/texas-showdown-american-dragons-
book-4-1st-edition-aaron-crash-crash-aaron/

California Imperium American Dragons Book 5 1st

Edition Aaron Crash [Crash

https://textbookfull.com/product/california-imperium-american-
dragons-book-5-1st-edition-aaron-crash-crash/

Alamosa Arena American Dragons Book 9 1st Edition

Aaron Crash [Crash

https://textbookfull.com/product/alamosa-arena-american-dragons-
book-9-1st-edition-aaron-crash-crash/
Dodge City Knights American Dragons Book 6 1st Edition
Aaron Crash [Crash

https://textbookfull.com/product/dodge-city-knights-american-
dragons-book-6-1st-edition-aaron-crash-crash/

American Dragons series Box Set 1st Edition Aaron Crash

[Crash

https://textbookfull.com/product/american-dragons-series-box-
set-1st-edition-aaron-crash-crash/

The Five Widows American Dragons 4 5 1st Edition Aaron

Crash

https://textbookfull.com/product/the-five-widows-american-
dragons-4-5-1st-edition-aaron-crash/

The Five Widows American Dragons 4 5 1st Edition Aaron

Crash

https://textbookfull.com/product/the-five-widows-american-
dragons-4-5-1st-edition-aaron-crash-2/

Robot Bangarang Full Frontal Galaxy Book 1 1st Edition

Aaron Crash Crash Aaron

https://textbookfull.com/product/robot-bangarang-full-frontal-
galaxy-book-1-1st-edition-aaron-crash-crash-aaron/
Table of Contents
Summary

Shadow Alley Press Mailing List

Chapter One

Chapter Two

Chapter Three

Chapter Four

Chapter Five

Chapter Six

Chapter Seven

Chapter Eight

Chapter Nine

Chapter Ten

Chapter Eleven

Chapter Twelve

Chapter Thirteen

Chapter Fourteen

Chapter Fifteen
Chapter Sixteen

Chapter Seventeen

Chapter Eighteen

Chapter Nineteen

Chapter Twenty

Chapter Twenty-One

Chapter Twenty-Two

Chapter Twenty-Three

Chapter Twenty-Four

Chapter Twenty-Five

Chapter Twenty-Six

Chapter Twenty-Seven

Chapter Twenty-Eight

Chapter Twenty-Nine

Chapter Thirty

Chapter Thirty-One

Chapter Thirty-Two

Chapter Thirty-Three

Chapter Thirty-Four

Books, Mailing List, and Reviews

Books by Shadow Alley Press

litRPG on Facebook

GameLit and Harem Lit on Facebook

Dedication

Copyright

About the Author

About the Publisher

 Summary

ON A WORLD SCOURED by demons, even dragons are prey.

Gaia Alpha is safe under Steven’s rule. He’s secured his borders,
made allies of the remaining Dragonsoul Primes, and retrieved
Icharaam’s Gift, the fabled Holy Grail.
But Steven’s war is bigger than one world. On Gaia Beta, the
Battle World, Spider Finger and the Zothoric are gathering, and if
they find a path to Steven’s home, everything he’s fought to save
will be swallowed in the Great Devouring.
It’s time to take the fight to the shadows on a road trip between
universes. Only this time, it may be a battle too big for Steven to
win.
Disclaimer: Leadville Crucible (American Dragons Book 7) is a
shoot-em-up, action adventure, urban fantasy novel which is not
intended for readers under the age of 18. This novel contains
swearing, violence, and a harem of beautiful shapeshifting women
that the hero regularly sleeps with—and he does so gladly.
 Shadow Alley Press Mailing List

WANT TO KEEP UP WITH all of our great books? Then visit Shadow
Alley Press and subscribe to our mailing list!
 Chapter One

STEVEN DROKHARIS COULDN’T shake the feeling. Walking across

the plains of a dead Colorado, with his Escort behind him, he was
having a very war movie moment. Or was it more Jurassic Park?
That was probably closer to the truth.
They were nine in all. Seven women walked behind him: Aria,
Tessa, Mouse, Sabina, the Wayne twins, and Zoey. Uchiko was out
running recon, armed with her kusarigama and the Hellstring.
It was spring, but the grasses around them smelled of winter—
dry and barren. Steven could already feel his lips getting chapped.
The sagebrush had faded to white. Every blade of grass was brittle
and yellow. Strange red clouds slashed through the washed-out
blue sky. Rahaab had warned that when the Zothoric had destroyed
his planet, the skies had bled. That was what he’d meant. Steven
couldn’t imagine what color those red clouds would be when the sun
finally set.
Steven and his Escort had full packs and were armed to the
teeth. They’d emerged from the Wolf Door in this world’s St. Vrain
Aerie. Only the Wolf Door was intact. Both the Eagle and the Cat
doors had been reduced to rubble. Most of the tower had been torn
apart. The staircase was exposed in several sections, like the spinal
column in a rotting corpse. This was Gaia Beta, the Battle World, a
planet destroyed. They’d left Gaia Alpha in the morning, and it had
seemed like morning on the Battle Planet. They’d been walking for
hours.
Their whole mission was one of reconnaissance and secrecy, so
they decided to skirt the city, head east, and go around, to check
out the smaller towns around Denver. Steven wanted to get to the
airport, as it was a likely place to gather information about the
Battle World.
 They didn’t know much about the enemy they faced. Or if
anyone was left to fight them. It seemed not. Every farm, every
ranch, was deserted.
“There aren’t any planes,” Tessa said, breaking the silence.
Steven looked at her, raising an eyebrow.
Tessa looked at the sky. “It’s just... there are no contrails, no
birds, no nothing. It’s just empty.”
Steven nodded. They’d seen no signs of wildlife at all, not even
by the South Platte River, which they followed. The cement bike
path crumbled away. As unnerving as the silence, the Wayne sisters
had gone quiet, a sure sign they were on a strange, alien world.
Sweat covered their somber faces.
Steven stopped when he came to the subdivision outside of Fort
Lupton. A gated community, small trees were planted in front of the
big houses, and yet both the trees and houses didn’t seem to be
doing very well.
Sabina had taken to humming the same song, over and over, as
they walked. No one had mentioned it, yet it seemed odd to
Steven. This was something new. Then again, that was one of the
wonders of having so many women in his life. He was slowly
learning their idiosyncrasies. And just when he figured he knew
them well, someone would do something to surprise.
Seeing the subdivision silenced Sabina.
Pru cursed. “Dammit. No cars. Did you notice that? And no cars
on the highway neither. So, Stevie, what kind of fucked-up place did
you drag us to?” She wore a golden vambrace on her left arm.
Chazzie wore the matching one on her right. Put together, the
magical armlets let them do amazing things. And the Wayne sisters
had already cornered the market on amazing.
Steven unclipped the canteen on his belt and took a long drink.
The Platte River water tasted good—as a Dragonsoul, he didn’t
have to worry about bacteria. However, he had the idea that even
the bacteria hadn’t weathered the destruction.
Steven clipped his canteen back onto his belt. “Stevie? Am I
Stevie? Damn, I don’t feel like a Stevie.”
 Chazzie sighed. “Yeah, Pru, show your new husband some
respect.”
Pru frowned. “Why, sis, it’s only a little ol’ pet name. Steven
Drokharis, this is the worst honeymoon destination ever. I did not
sign up for camping, and I think we’re gonna have to camp tonight.
And not a Walmart in sight.”
Mouse stepped forward, the Slayer Blade across her shoulder.
Like the others, she wore fatigues with lots of pockets and a big
pack full of food and supplies. The petite blonde looked cute under
all her gear. “Uh, yeah, Steven, I’m thinking the five-star hotels in
this world aren’t going to have their spas open. No spa days for us.
It’s so sad.” She faked her voice breaking.
Aria came around to stand in front of them all. Her Animus
Daggers were deactivated, sheathed at her belt. Her hair was tied
back in a black ponytail. Her face was stern, green eyes intense.
“There will be no complaining. If I can go without hot water, you all
can. Remember why we are here.”
Chazzie racked the action on her Heckler & Koch 416—laser-
targeted, extended clip, folding stock, and front grips. “No hot
water? Fuck! Give me something to shoot. I’m pissed now.”
Zoey’s fatigues didn’t fit her well, and she kept hitching up her
pants. Her new golden necklace lay on her bronze skin. It was just
one of the many magic items they’d pulled out of Icharaam’s Tomb
under Duchain Hill in Dodge City. Which begged the question.
Would this world have a similar place? What was the history of Gaia
Beta?
Zoey squinted. She’d been doing that a lot, and wincing. Steven
wasn’t sure why. She shook her head. “Chazzie, you guys are
dragons. We can get hot water with your Inferno Exhalant.”
Pru opened her mouth, and yeah, she was going to say
something cutting. Instead she tilted her head. “You’re right, Zoey.
We’ll have hot water. And I’m sure there’s soap somewhere. Like,
ugh, from King Soopers. Which is gonna play hell on my skin.
Grocery store soap? Sunshine? Dry air? This is hell. Guess I
should’ve done more praying and less sinning.”
 “Can’t go against your nature for long, sister,” Chazzie said. Then
to Zoey, “And thank you for your great idea.”
It came across only about fifty percent smarmy.
Zoey took it in stride.
Steven liked that the Wayne twins were trying to get along. The
last thing they needed was any unnecessary drama. All of them
were stressed and anxious.
Tessa bent and opened her book, The Zothoritrix. She balanced
the slender tome on her knee. The cover was made of worn leather
and the pages were vellum. It was bound with steel fibers. “Okay,
so the Zothoric feed on Animus. It’s pretty clear that’s why the
semiarid climate has become really fucking arid. Not sure why those
clouds are red, but it can’t be good.”
“What happened to the people?” Zoey asked.
Sabina stood in her own fatigues, with her new cloak flung back
from her shoulders, the cowl lying across her pack. She had her
white cane, but she wasn’t using it, since her eyes glowed like
emeralds. “There’s a lake, across the freeway, and some of the
Zothoric are there. Feeding. There is Animus still there. And a
strange thing. A hive, perhaps. An odd thing. They build it using
secretions. They are feeding. And the skies will bleed before they
blacken.”
Tessa flipped through pages. “Wait. That was a quote I think.
Some of this fucking book is written in like Shakespearean dragon
script. It’s all like ‘thees’ and ‘thous’ and bullshit. ‘Wouldst thou kiss
mine ass? Verily.’ Whatever.” She snapped the tome closed. “Okay,
let me check something else.” She removed her phone from its
holster on her leather satchel, which contained the Drokharis
Grimoire as well as the topaz pen. “Uh, no cell service. Not a
surprise there. However, I got my map app happening, though my
GPS is fucked. I think Sabina means Barr Lake State Park. It’s not
that far. We’ll have to cross I-76, though.”
Steven glanced at his watch. They had about six hours until the
sun set. “Okay, I don’t want to rush in to our first fight with the
Zothoric, but I don’t like the idea of bedding down without getting
an idea of what we might be facing. Tessa, any ideas on that?”
 She made a face. “Uh, does the word ‘Shaze’ mean anything to
you?”
He shook his head.
“Oh, no? What about ‘Splacker’ or ‘Zalarfang’ or ‘Toufulkor’?”
Tessa laughed. It was a wonderful sound that broke through the
silent landscape. “See? So not only am I dealing with butt-hard
dragon script, there’s all these other words thrown in. I did see one
word I know, and it’s probably not good. Myriad. As in a large
variety. As in a lot.”
After long discussions among his Escort, they’d all agreed the
strength of the Zothoric lay in their vast numbers. It was something
that Tessa had read as well in The Zothoritrix. Along with the
bloody sky thing, there were references to the Zothoric being as
numerous as the shadows.
Steven couldn’t help but feel excited as well as anxious. His
entire career as a Dragonlord had led to this moment and the fight
against the demons that had murdered the Alpheros.
Chazzie let her big assault rifle fall into her hands. “As long as
they aren’t bulletproof, we can kill ’em all,” Chazzie said.
“And let God sort ’em out,” Pru finished.
Tessa’s brow furrowed. “Yeah, I’m reminded of the overconfident
space marines in the Aliens movie. Or any movie featuring
overconfident space marines. It never ends well. We have got to be
careful and gather information. Remember, these things took out a
planet of Alpheros. So, yeah. Yay, team!” Her voice faded.
Steven got them moving again, and they entered the silent
subdivision, their gear clinking, their boots shuffling across the
cement. Every little sound seemed to echo. The homes were intact
while the lawns were all yellowed grass and dust. That dust had
blown up to cover the windows. Again, only the dry smell of plants
long dead greeted them.
They chose a cul-de-sac where three silent homes clustered
around a half-circle of asphalt. They dropped their packs on the
lawn of the middle house.
Steven secured some of the straps and checked his magic items.
He’d taken the Angel Knife along with Carlo Bart Baxter’s rings and
Icharaam’s Crown. While the others had figured out their treasures
from Icharaam, the crown still hadn’t revealed its secret. They’d left
Icharaam’s Orb back in their world with Tessa’s brother, since it was
fueling that FleshForge spell keeping him healthy.
Steven rose. A simple steel bracelet jangled on his wrist. Each of
them had the bracelets, gifts from Tessa. She’d mixed Incanto
magic with AnimusChain and added a bit of Defensio to the simple
metal hoop. It would protect them from anyone trying to steal their
Animus. After dealing with the Dragonknights, it had been her idea
to create an item that would protect their cores. To top it all off, it
would transform with Steven. They were one step closer to being
able to shift without destroying their clothes.
Tessa had brought a stack of silver dollars and extra bracelets
she could enchant. If she could work wonders with Magica Incanto,
Steven was curious to see what she could do with Enchantrix.
Steven touched the stump where his left finger should be. He
thought he’d try FleshForge to fix it, and yet, he hadn’t. He couldn’t
shake the feeling that if he tried, he’d wind up with a long pinkie
finger. Like Spider Finger. His enemy. It was strange.
The Wayne twins came over to him. They stood with their rifles
planted on their hips.
“Okay, boss,” Pru said. “We think you should go in first, and then
if shit hits the fan, we got your back. Oh, and take your sword.”
Zoey stood on the lawn. “I should go first. I have armor,” she
insisted.
Chazzie and Pru glanced at each other. They didn’t say a word
for a second. Then Chazzie smiled. “Okay, Z. We follow you.” Her
polite words helped soften the rather harsh smile.
“We’ll stay here,” Aria said. “To keep watch.”
Tessa made a face. “Uh, no, I want to see a post-apocalyptic
suburban house firsthand. It’s like so Walking Dead.”
Mouse rolled her eyes. “Zombie shows can suck it.”
Tessa went on. “We have Uchiko and Sabina. Come on, Aria and
Mouse. Let’s go find terrible things we can kill.”
Mouse laughed. “I’m in.”
 Aria conceded. “Very well. I’m not scared of zombies. I am,
however, afraid of ghosts.”
Steven didn’t say it, but the houses around them definitely
seemed haunted.
 Chapter Two

STEVEN PATTED SABINA on the back. She stood on the sidewalk

with her eyes glowing. Uchiko was nowhere to be seen, but of
course, she’d be watching.
“I’ll be fine here,” Sabina said. “So far, I see no trouble around
us. Unless the Zothoric can hide from our Divination magic? I could
see their hive, their Cruxis, I think it’s called, but that is far away, at
the lake. Maybe when they are close, they are invisible.”
“Well, that’s a terrible thought.” Chazzie sighed.
Zoey was at the door of the middle house first. “Come on, guys.
Let’s get this over with. It’s kind of stressing me out.”
Steven followed Zoey into the house with the twins behind him.
He gripped Samael’s Lash, his bastard sword, with two hands.
Dust covered everything in the living room: the sofa, the chairs,
the carpet. Paintings hung on the wall next to off-colored rectangles
where other pictures had been. A heavy, closed-in musty smell hung
in the air. No one had been in the house for a long time it seemed.
“Whatever happened here on planet shithole, folks certainly had
some warning.” Pru pointed to the walls and to holes in the
bookcases. “They grabbed the family pictures and the photo albums
and packed them up. Betcha we find most of the canned food
gone.”
“Fridges are gonna smell to high heaven,” Chazzie complained.
“Don’t think so, sis. I think all this happened a long time ago,
and what’s left is rotted away. Let’s go into the kitchen to take a
look.”
Zoey sniffed and made a face. “Prudence is wrong. It smells. I
can smell it from here. The fridge, the freezer, they left the food
there, but it’s been sitting in rot a long time.”
“Girlfriend has the bear sniffer,” Chazzie said, laughing a little.
 Steven followed the Morphling into the kitchen. He opened the
refrigerator and there was green, certainly, but most of the food had
moldered away into a fine coating. He checked the expiration on
the milk: July 23 over two years prior.
The freezer was as bad since electricity no longer worked. Two
years had gone by. That gave them some information.
Zoey opened a cabinet and pointed. “I can see circles where the
cans would’ve been. Yes, someone packed up.”
Chazzie went to the door that led to the garage. “Hey, I’ll open,
you shoot the zombies on the other side.”
Pru tilted her head. “I don’t think we can joke. I am not having a
good time. However, they left the beds here, so, we do some
laundry, and we got clean sheets. I can do pretty much anything if I
have clean sheets.”
Chazzie opened the door. Nothing jumped out at them. The
garage was empty.
“They took both cars and left the bikes,” Pru said. “I’m getting a
definite evacuation feeling from this place.”
Zoey insisted on going first up the stairs to the second floor.
Steven followed. The fridge stink wouldn’t leave his nose, and how
quiet it was, how dusty and dead, it didn’t feel right. Pru and
Chazzie, guns ready, flanked him. They weren’t being any louder
than usual, yet they seemed to make so much noise. It was that
quiet.
At the top, they split up. Steven and Zoey checked out the
master bedroom while the twins searched the other rooms. They
bed hadn’t been made. Again, more dust and nothingness. Books
lay piled up at the side of the bed, romance novels, and the other
side only had a lamp and dead clock radio.
Steven went to the closet, walked inside, and noticed that most
of the clothes were gone. Not all... some suits and elegant gowns
had been left behind. He guessed that if the people had left, they
wouldn’t have taken their formal wear with them.
Or maybe the Zothoric insisted their prey dress casually. Steven
stood in the closet, thinking. Had the demons rounded up the
humans and put them in concentration camps? He imagined
creatures surrounding the house and waiting for the humans to pack
their things.
Or perhaps the US government had created safe zones. Still
another scenario was that this world’s Dragonsouls had drawn the
battle lines. However, that meant the dragons would have had to
reveal themselves to the humans. That could’ve caused the Zothoric
invasion. Rahaab had insisted that as long as they stayed hidden,
they could hide. A world teeming with primates would confuse any
prying eyes. Humans could be very loud and confusing. Steven had
firsthand experience of that.
Zoey came out of the bathroom. “They left the cheap stuff. They
took their nice perfume. I can smell where it was.”
Steven nodded. “Thanks for checking.”
They rendezvoused with the Wayne twins back out in the hall.
Pru shook her head. “Okay, welcome to the digital age. No
newspapers and no magazines. I found a PC, but of course, no
electricity, which means we can’t check the websites they perused.
Unless you can magic up a battery. Folks would’ve taken their
phones and laptops with them.”
Steven nodded. He liked the idea of turning Animus into
electricity. That might take some pretty fair mojo, and so far, it
seemed beyond Incanto. With Enchantrix, maybe he and Tessa
could rig up something.
Zoey exhaled, loudly. She was having a hard time.
“Did you find anything?” Steven asked.
“Kid stuff,” Chazzie answered. “We found toys for a boy and pop
stars up on the walls for some tween girl. It’s nothing country
western, so we don’t care. If it were Brad Paisley we’d care. Or I
love that Jana Kramer.”
Pru glowered. “Shania Twain and Garth Brooks killed country. If
it ain’t Johnny Cash, I don’t care.”
“Merle Haggard?” Chazzie asked. “The Hank Williams dynasty.
Do they count?”
“You know they do.”
Steven took Zoey’s hand. “So, we know something happened
July a couple years ago, but we don’t know what. Let’s get outside
and talk more. However, I think we should check out this Zothoric
hive and then the airport.”
“Sure, that’s great, but while we’re in this house, we should
check the basement,” Chazzie said.
Pru grunted in frustration. “I am not going into the basement.
It’s where the Zothoric might’ve laid their eggs, and we go down
there, and it’s all gross and terrible. No. I think the people living
here were warned, they evacuated, and we should too.” She took a
fresh grip on her rifle. “Not go back to Gaia Alpha. I’m here for the
fight, Steven. We should just evacuate this house.”
Steven agreed. However, he and Zoey did search the basement.
It was unfinished and full of cardboard boxes. Some had been
opened and dumped out onto the floor. Someone had combed
through them, probably searching for valuables or keepsakes or
whatever else.
Zoey picked up a baby girl’s pink onesie. She smoothed out the
front, which had the words “Mommy’s Little Princess” written on it.
Again, she exhaled. “There was a family here. But they had to run. I
don’t think anything survived the demons, Steven. It’s sad. It’s so
sad. And this place smells so bad. More than that, it feels bad. No
Animus. No Animus anywhere.”
Steven agreed with everything she said. However, he didn’t want
to give up hope. “If the humans had warning, if they were
evacuated, they might be alive somewhere else. We don’t know if
the family who lived here is alive or not. We’re here to collect
information at this point. Let’s keep our minds open.”
“Okay.” Zoey offered him a wan grin. “At least there aren’t
demon eggs down here. Tessa would make some Alien reference.
I’m not her though. I wouldn’t know what to say.”
Again, Steven took her hand to try and soothe her. “We’ll have
to ask Aria if there’s an Indian version of Alien.”
They left the basement and made their way upstairs.
Aria and Sabina stood in the living room.
Zoey touched Steven’s back and then fled the house. It was
clear that however bad the outside smelled, the inside smelled
worse, and she preferred having the sky overhead. The twins were
already outside.
“Did you find anything in the other house?” Steven asked Aria.
She shook her head. “Nothing. We found a car in the garage, but
the tires are flat. We could pump them up, yet we don’t know if the
vehicle will work. Tessa is going to have the twins look at it. Chazzie
and Pru are good with engines.”
Aria stood in the living room, arms across her chest, staring out
the dusty windows of the houses. Sweat marked her neck. She
smelled strongly of cinnamon.
Sabina was quiet, holding her white cane, waiting. Her eyes
continued to glow green, giving her sight.
“What’s wrong, Aria?” Steven asked.
She shook her head, frowning. Her brows were furrowed. “It’s
nothing.”
“Do you think this was a mistake?”
The Indian woman’s mouth was pinched small in thought.
That made him laugh. “Oh, snap, you can’t even bring yourself
to say it. Is it that bad?”
Aria shrugged. “It’s not good, my Prime. We face an unbeatable
enemy on a strange world. Sabina has tried to contact Javier Jones
and Paanga Komang, but she can’t. We are cut off. Worse yet, if we
return to Gaia Alpha, we risk the Zothoric finding that Earth and
doing to it what they did here. I must admit... I am afraid. Why
didn’t you send others for this mission?”
That had been another topic of conversation that they’d
discussed over and over. Steven knew Aria needed to hear his
reasoning, one more time, after finding the Battle World lifeless.
“For one, no one was jumping up and down to come here. I know
Savedra and his Willbreakers would’ve, if I’d ordered them, as
would Eve Downfyre and her Eight. I think the Five Widows were
surprised I didn’t ask them. But come on, Aria, this was our fight
from the beginning.”
“Your fight,” she whispered. “I was merely looking for a
Dragonlord, a place in a Primacy. Yet that was never meant to be.”
She raised her hand and examined the gold band. “I married a
Drokharis. Death and destruction follow.”
He hated that she was right. His family had been fighting for the
world for a long time, since Icharaam first walked on Earth. His
brothers wanted to hide. Icharaam wanted to fight, and he was
killed for his courage. And when Arthur Drokharis took over, he lost
his life to his best friend, Merlin. Yet the dream of free dragons lived
on.
Was this a rash mission? Was Steven being overconfident? He
didn’t know. This seemed like the next logical step, and he didn’t
want anyone else taking the chance. This was his war, or at least
his father’s. He wasn’t going to force anyone else to fight it.
He took Aria’s hand. “We won’t take any unnecessary chances.
So far, the Zothoric don’t know we are here. Maybe we can keep it
that way.”
Aria gave him a big smile. It looked beautiful on her face. “When
I first kissed you, I promised you a life of sex and battle. I never
thought I would be the one to have second thoughts.”
“About marrying me?”
“About battle.”
Steven took her in his arms and kissed her. “At least you still like
the sex part.”
He loved the feel of her sweat on his skin and her scent in his
nose. The Animus from their kiss swirled into them. On the lifeless
planet, that precious energy seemed even more magical. The air
vibrated around them.
“Do you feel that?” Steven asked.
“If you didn’t, I did,” Sabina said next to them. “And look at that
houseplant.”
A pot sat on the windowsill. A single green shoot broke from the
dirt. Around it lay withered leaves, and yet that plant had sprouted.
Steven wasn’t sure if their kiss had brought it to life, but it
seemed so.
“We were meant to come here.” Sabina’s voice was quiet. “This
fight will not be easy, but none of our battles have been. No
manches, Steven Drokharis, your way is not for pussies or pendejos.
But you have your best with you. We won’t lose.”
Steven hoped she was right. He went and touched the plant.
Could they bring life back to this dead planet?
 Chapter Three

ZOEY NOVA STAYED HUMAN. She wasn’t ready to turn into any of
her animal shapes yet. Human noses were dull things, and she didn’t
want to smell any more of this planet than she absolutely had to.
The world wasn’t just dead—she’d smelled the decay in the fridge—
Gaia Beta was ruined. A part of her wanted to run into Steven’s arms
and have him hold her until all the fear passed.
She had to be strong, but being on the Battle World made her
not only uncomfortable but terrified. This fear, this terrible fear,
threatened to send her screaming, running wildly out onto the
plains. Instead, she paced, frowned, and paced some more. The
steel bracelet shifted on her wrist. Though it protected her from any
AnimusChain magic, she still didn’t like how it felt on her skin.
She stood outside under the sky, staring at those nasty unnatural
red clouds. She drew a length of her hair and chewed on it. She
hadn’t chewed on her hair since she was a little girl.
Zoey’s parents had been Morphlings for Ugly Ellis Dodge, in his
Appalachian Primacy, and she’d been a mountain girl, half wild,
running up steep hills, diving into rivers, and finding cool mountain
valleys to rest in during the worst summer months. She’d had a
bunch of pack mates, real terrors, and sometimes, they would harass
the humans, but never enough to call down Ugly Ellis’s wrath. It was
his job to police the supernaturals in his Primacy. Zoey had known
that if she got into too much trouble, Ugly Ellis would punished her
parents and not her.
Zoey’s father died in a skirmish against Alonzo Mac Sterling, the
Dragonlord of the neighboring Miami-Dixie Primacy. Zoey’s mother
took her to Texas. Ugly Ellis didn’t care one way or another about
them. His cool attitude toward Zoey’s father proved that. Carlo Bart
Baxter took them in, and the Prime especially liked Zoey’s mother.
Things were good, though the twins didn’t make it easy on Zoey’s
mother. Those Wayne sisters had been a part of her life for a long
time now. They didn’t remember her. Zoey couldn’t forget them or
what they did.
Steven had never pried, and every time it came up, Zoey would
either insist she wasn’t ready to talk about it, or she’d find a way to
change the subject. She knew at some point she would have to tell
Steven the details. She dreaded the thought. Human words had a
way of slipping away from her. She didn’t see any good coming from
a long conversation with Chazzie or Pru. She’d been the daughter of
their Prime’s Morphling mistress. Carlo Bart never married Stephanie
Nova.
After Zoey’s mother died, Zoey was lost for a while. She drifted
away from Carlo Bart, and like Ugly Ellis, he didn’t care. Zoey was
just some young Morphling and not worth his time. Zoey was found
by Juice Juice and his Sounders. The me is the we. Those words
came to her so quickly. That was sad. They’d meant so much to her
at first. Then all they did was scratch at her soul.
Juice had left her behind at the first sign of trouble. Because she
was difficult. And because she was the bait for Spider Finger’s trap in
the Americos Chamber, which would send them down to Odessa,
Texas, and the trouble there.
Zoey swore she wouldn’t be difficult again. Not to anyone. Never.
Mouse traipsed out of the house on the left. A King Soopers bag
full of canned food dangled from one of her hands. She must’ve
found some in the pantry of the other house. In her other hand, she
held a red-and-white can of something called Nozzza-Cola.
Tessa was in the garage, with the twins, looking at a car that had
been left behind.
Mouse moved up to Zoey. “Want some, Zoey? It’s flat, and
terrible, and probably full of Zothoric cancer, but hey, it’s still sweet.
Americans on this plane of existence still liked their high fructose
corn syrup.”
Zoey took the can and sipped it. The sweetness hit her all at
once. “Ugh, it’s like flat Coke. Which is terrible for you. You know
that, right?”
 Mouse leaned on her sword. “Yeah, like world-hopping and
fighting demon things aren’t? This soda pop is the least of my
worries.”
Zoey returned the can to the blonde. “Why didn’t they just call it
Coca-Cola?”
Mouse made an I-have-no-flippin’-idea face. Then thought better
of it. “I think they wanted to really drive home the fact that the shit
has a crapton of caffeine. So, like no Zs cola. Drink this and you’ll
never Z again. Or something. I don’t know. Humans are crazy.”
“I still don’t understand.”
Mouse sipped more from the can. “The thing is, Zoey, Coca-Cola
doesn’t exist here. We found a mirror dimension, or some shit like
that. It’s Coke, like we have it, but the people marketing on this
planet decided to call it something else.”
“They should’ve called it sweet death juice.” Zoey drank some
water from her canteen to get the sugar sauce out of her mouth.
Then she went back to chewing on her hair. She wanted to appear
strong, so she didn’t say anything.
Mouse laughed at her joke. But of course, she was going to
notice Zoey’s mood. Mouse was her best friend. The blonde drained
the can and tossed it into the street, where it clanked in the terrible
quiet. Even the wind wasn’t blowing, and it always blew on the Great
Plains. “Zoey, yes, this is all really weird and scary and yeah, I feel it
too. I’m glad the twins are joking. When they get quiet, you know
it’s bad. Ironic, most of the time I can’t wait for them to shut up.”
Chazzie and Pru. Just their names hurt Zoey, though she wasn’t
going to talk about what happened to her mother. She wouldn’t
dare. Part of being a pack meant going along to get along. You didn’t
create conflict if you could help it.
Mouse knocked her with a slim hip. “Come on. You know when
we find the Zothoric, we’re going to kick their asses. And if we can’t,
we fly back to the St. Vrain Aerie, break on through to the other
side, and we have thousands of soldiers ready to join us in the fight.
We got Primes, Warlings, Morphlings, Magicians, and even Cactus
Bill said he’d help us.” Mouse tried to sell her joke as being serious.
“I know, Cactus Bill, right? Total badass.”
 Zoey grinned despite herself. “Cactus Bill is weird. I’m not sure
how powerful he is. In Texas, he was kind of a joke. I guess he’s
friends with the twins, but we kind of always thought they got their
information from someone else and only said Cactus Bill was the
source. Kind of like a dodge.”
“Dodge or dodgy?” Mouse asked. “Cactus Bill is definitely dodgy.
Seriously, though, Zoey, I know this is hard. But we’ve won, time and
time again. And now you have your wicked armor. Sure, you guys
get all the magic items, and all I get is this magic sword. And a ring.
And an amazing husband. And great sister-wives. And my sardonic
sense of humor. And I’m going on nearly two years of sobriety. So,
yeah.” Mouse stopped talking, but she didn’t stop smiling.
Zoey couldn’t help herself. She grabbed Mouse and held her
close. She glanced down and watched as the grass greened around
them.
Mouse saw it and her mouth dropped open. “What the biscuit?
For the love of fuck? What?”
Zoey let Mouse go and she stripped off her clothes. Life, life was
here, and she wanted to smell it. Once naked, except for Icharaam’s
Amulet, her wedding ring, and the defense bracelet, Zoey focused on
the Animus at her core. She brought that energy into every part of
her body, changing her bones, changing her muscles, turning herself
into a wolf. When she sniffed and snuffled at the green grass, the
scent of life, spring, and hope filled her keen nose.
Mouse was still cursing when the others joined them on the lawn,
where a circle of green grass surrounded them. Their life, their
Animus, had extended out onto the very earth itself. They were
powerful, and they were going to use that power to bring Animus
back to the dry husk of the Battle World.
Steven and the rest of his Escort came out of the houses.
Zoey let out a woof and went over to rub her side against Steven.
He reached down and petted her head.
The twins were wiping their hands off with rags. They let them
drop.
“Any news on the car?” Steven asked.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Jo lapsena Ida Aalbergin sanotaan mielineen ulkomaille. Hän oli
usein ja hartaasti pyytänyt opettajaansa neiti Tavaststjernaa
kertomaan ulkomaanmatkoistaan, ja hänen sanotaan joskus
huokailleen vieraista maista puhuttaessa: »Kunpa joskus pääsisi
sinne.» Kesällä 1878 toive vihdoin toteutui, Ida Aalberg lähti,
saatuaan Porissa lahjanäytännön, Saksaan. Oskar Ahlberg opiskeli
siihen aikaan kemiaa Dresdenissä, joka kaupunki tuli sisarenkin
matkan päämaaliksi.

Tämä Ida Aalbergin ensimmäinen ulkomaanmatka tapahtui

onnellisen tähden alla. Tosin hän koki vaikeuksia ja ikävyyksiä, mutta
hän hankki silloin perusteet ammattitaitoonsa, joka myöhemmin
kohosi niin korkeaksi, että hänen taiteilija-arvoansa vähäksyvätkään
henkilöt eivät ole voineet sitä puolta kieltää.

*****

1870-luvulla sanotaan teatteriolojen Saksassa olleen surulliset.

Aikaisemmin koko saksalaisella kielialueella oli ollut vain harvoja
hovi- ja kaupunkiteattereita, ja laki oli kieltänyt näyttämötaiteen
vapaan harjoittamisen. Mutta 1869 rajoittavat asetukset kumottiin, ja
silloin syntyi uusia teattereita kuin sieniä sateella. Tästä oli
seurauksena, että näyttelijäin lukumäärä lisääntyi tavattomasti.
Saksan-Ranskan sotaa seuranneen inflation jälkeen tuli maahan
taloudellinen pulakausi, jolloin teattereitakin alettiin johtaa entistä
enemmän liikemiesnäkökohtia silmälläpitäen. Varsinkin nuorempien
teattereiden tunnussanaksi tuli vetonumeroiden (»Schlager»)
keksiminen sekä ohjelmiston valinnassa että näyttelemisessä.
Vastaperustettujen lukuisien uusien teattereiden vaikutuksesta oli
maahan muodostunut monipäinen näyttelijäproletariaatti, josta voitiin
huokealla palkata huonoja voimia näytäntöihin, mutta yleisön
houkutukseksi hankittiin näyttämöesitystä kannattamaan jokin suuri
nimi, joka tarjosi mahdollisuuksia reklaamiin. Se oli »vierailujen»
aikaa. Mistään runoteoksen yhtenäisestä esityksestä ei ollut
kysymys, »kukin näyttelijä näytteli omasta puolestaan ja vierailija
kaikkien puolesta». Niinpä saatettiin 1880 Nürnbergissä suurimmaksi
osaksi uusilla voimilla esittää Schillerin »Kavaluus ja rakkaus» yhden
ainoan harjoituksen jälkeen, joka sekin oli kestänyt vain puolitoista
tuntia. Se oli tanssia kultaisen vasikan ympärillä, ja eräs saksalaisen
teatterin historioitsija on todennut, että 1870-luvulla Saksassa
näyteltiin draamaa pintapuolisemmin kuin milloinkaan muulloin.

Hoviteatterit, jotka saivat ruhtinailta raha-avustusta, olivat

poikkeusasemassa. Mutta niihin oli muodostunut byrokraattinen
hallintojärjestelmä, joka vanhoillisuudessaan vei taiteen ikävyyteen
ja homehtumiseen.

Goethe oli teatterinjohtajana vaatinut esityksille yhtenäistä tyyliä.

Hän oli ottanut esikuvaksi antiikin juhlallisuuden, tyylitellyn
lausunnan ja hitaat liikkeet, jotka myöhemmin johtivat Saksan
näyttämöillä mauttomaan liioitteluun ja onttoon paatokseen. Jos
Goethea voi pitää saksalaisen näyttämöidealismin perustajana, on
Ludwig Schröder, suuri näyttelijä ja teatterinjohtaja, saksalaisen
näyttämötaiteellisen naturalismin isä. Schröderinkin sanotaan
pyrkineen esityksen yhtenäisyyteen. Richard Wagner oli
oopperauudistuksissaan vaatinut sekä yleisön että näyttelijäin
määrätietoista kasvattamista. Ja 1874 Meiningenin herttua oli
lähettänyt Ludwig Chronegkin johdolla kuuluisan teatteriseurueensa
kiertämään maailmaa, seurueen, jonka tarkoituksena oli esittää
runoteoksia, eikä yksityisiä näyttelijöitä. Ja vaikka parilla
saksankielisellä näyttämöllä saattoi olla etevä ohjaaja, joku Laube tai
Dingelstedt, niin 1870-luku oli kuitenkin lähinnä taiturinäyttelijäin
aikaa Saksassa. Oli paljon hyviä näyttelijöitä, »tähtiä», »vierailijoita»,
mutta vähän hyviä teattereita.

Kaarlo Bergbomilta Ida Aalberg sai suosituskirjeen eräälle Saksan

tunnetuimmista »tähdistä», Marie Niemann-Seebachille. 1870-luvulla
tämä lienee ollut kuuluisin kaikista saksalaisista naisnäyttelijöistä, ja
vaikka hänen maineensa myöhemmin himmentyi, on hänellä aivan
varmaan ollut annettavana sitä, mitä opintomatkalla oleva Ida
Aalberg kaipasi: ammattitaitoa.

Marie Seebach oli traagillisten osien esittäjä, ja vaikka hän

vierailunäytäntöjensä vuoksi oli kuulu kautta maan, ei hän
kuitenkaan tunnu olleen mikään »kulissienrepijä», joka
intohimoisuudellaan olisi vallannut yleisönsä. Hän oli lähes
viisikymmentävuotias, kun Ida Aalberg tuli hänen oppiinsa, ja jo
paljon aikaisemmin oli saksalainen teatteriarvostelu merkinnyt hänen
taiteensa tunnusmerkilliseksi ominaisuudeksi resignatsionin ja
elegisen sävyn. 1867 oli Berlinissä kirjoitettu hänen Maria Stuart
esityksensä johdosta m.m.: »Koko luonteensa mukaisesti Marie
Seebach antoi etusijan kärsivälle, murtuneelle ja raskasmieliselle
ruhtinattarelle ja koetti kaiken aikaa herättää katsojan myötätuntoa
vangittua ja petettyä marttyyria kohtaan. Ihanan, korvia hivelevän
puheensa ja jalon, plastillisen ryhtinsä avulla hän siinä onnistuikin
erittäin suuressa määrässä. Tuntui kuin olisi hänellä
tulkitsemisessaan ollut perusmotiivina: 'Olen vain varjo Mariasta'.»

Kaarlo Bergbomia on moitittu siitä, että hän ei käsittänyt Ida

Aalbergin taipumusta traagilliseksi näyttelijäksi, ennenkuin tämä oli
käynyt Marie Seebachin koulua. Marie Seebachille on annettu
kunnia Ida Aalbergin oikean alan keksimisestä. Totta onkin, että
Bergbom, kuultuaan sisareltaan Ida Aalbergin lukevan saksalaisen
opettajansa johdolla vain traagillisia osia, ilmaisi pettymystä ja aikoi
ehdottaa, että kuuluisa näyttelijä luettaisi oppilaallaan iloisempia
tehtäviä. Mutta mitä Kaarlo Bergbom tuohon aikaan voikaan tietää
Ida Aalbergista, kehittymättömästä, oppimattomasta ja lapsellisesta
tytöstä. Marie Seebach taas saattoi antaa tulokkaalle traagillisia
tehtäviä lähinnä siksi, että hänen oma luonteensa veti niihin. Että
hän silloin tämän sielussa tapasi »muutamia omia jänteitään», kuten
hän Bergbomille kirjoitti, oli todella onnellinen keksintö.

Vasta Dresdenissä Ida Aalbergissa alkoi näkyä voimakastahtoinen

pyrkimys ja luja työtarmo. Heinäkuun 15 p:nä hän kirjeessään
vanhemmilleen kertoi opinnoistaan Marie Seebachin luona:

»Minä oon ensimäinen Skandinaavi hänen monista oppilaistaan,

ja semmoisena hän kohtelee minua erinomaisen hyvin, voin sanoa
paraiten kaikista oppilaista. Oon ollut kutsuttu hänen luokseen kerran
osalliseksi yhteen suureen päivällispitoihin, ja hänen luonansa tullut
tuntemaan monta Dresdenin mainioimpia henkilöitä. Tänä iltana oon
hänen kanssaan kutsuttu hänen sukulaisensa erääseen
ranskalaiseen perheeseen. Voin sanoa etten vielä koskaan ole niin
ahkerasti työskennellyt kuin täällä, aikani on niin tärkeä, että ei tuntia
päivällä voi antaa mennä hukkaan. Monta päivää on mennyt, kun en
ole jalallani ulos huoneestani astunut, ainoastaan kieltä tutkinut, en
tähän saakka vielä ole tietänyt mitä paljon vaivaa ja ahkeruutta
tarvitaan kieltä oppiakseen; kolme ja kaksi kuinka sopii on Rouva
Seebachin luona ja joka tunniksi on uutta jonka ensin kotona täydyn
kääntää suomeksi voidakseni ymmärtää, sitäpaitsi on mulla 4 tuntia
viikkoossa kieltä varten erään neiti Nikolain edessä, vaan ainoastaan
tämän kuun loppuun, sillä silloin täydyn jo osata lopun itsekseni
tutkia, niin olen päättänyt.» ‒ ‒ ‒
 Joutuessaan opetuksensa välillä vierailumatkoille Marie Seebach
kirjoitti oppilaalleen. Lämpimästä sävystä voi päättää, että Ida
Aalberg oli voittanut opettajansa sydämen muutenkin kuin
skandinaavisuudellaan. Elokuussa 1878 Wykissä päiväämässään
kirjeessä Marie Seebach m.m. sanoi:

»Toivottavasti olette harjoittanut Jolanthaa, Kätcheniä ja Luisea

ja tutkinut saksan kieltä. — Säilyttäkää kaunis innostuksenne
taiteeseen samanlaisena kuin tähänkin asti, jotta opettaminen
tuntuisi opettajasta yhtä rakkaalta kuin tähän saakka. — — —»

Ida Aalbergin valtioavun anomusta Marie Seebach puolsi vieläkin

kaunissanaisemmin ja lämpimämmin kuin Kaarlo Bergbom. (Siitä
huolimatta keisarillinen senaatti hylkäsi tämän anomuksen.) Ja kun
Ida Aalberg Marie Seebachin poissa ollessa ilmoitti tälle, että hänen,
vastoin aikaisempaa luuloaan, oli lähdettävä Suomeen, kirjoitti
opettaja:

»Coburgissa 14. XII. 1878 Ehrenburgin linnassa.

Rakas Ida!

Rivisi ovat minua kovin, kovin hämmästyttäneet. Minäkin olisin

iloinnut, jos olisin edes pikaisesti vielä kerran saanut harjoittaa
kaikki roolit kanssasi ennenkuin lähdet. Myöskin siitä olisin iloinnut,
että olisin saanut antaa Sinulle siunaukseni tielle. Sen teen
kuitenkin nyt ja huudan sinulle sydämestäni: onneksi olkoon! On
aivan oikein, että empien astut suureen tehtävääsi, mutta Sinun
taiteellinen lahjakkuutesi, Sinun runollinen mielesi, Sinun rakkautesi
taiteeseen, avaavat Sinulle kauniin tulevaisuuden, jos vain
ahkerasti edelleenkin pyrit. Herttuallisen perheen ja yleisön
puolesta olen täällä saanut osakseni samaa entusiasmia kuin
muulloinkin. — — — Toivon, että opetuksestani on Sinulle ollut
hyötyä. Kirjoita minulle Helsingistä heti, kun olet näytellyt, ja
tervehdä johtajia puolestani mitä parhaiten. Olet tuottanut minulle
paljon iloa ahkerana ja lahjakkaana oppilaana. Jumala kanssasi.
Rakkaudella syleilee Sinua

Marie Seebach.»

Schröderin edustaman näyttämöllisen realismin traditsioneja

kannatti tähän aikaan näyttämöohjaaja Heinrich Laube, joka toi
uudestaan saksalaiselle näyttämölle luonnollisen puhetavan. Marie
Seebach kuului toiseen koulukuntaan, suuntaan, joka
näyttämötaiteilijalta vaati lähinnä suurta tekniikkaa. Idealistisen
suunnan edustajalta vaadittiin tähän aikaan näyttelemisessä jaloa
arvokkuutta ja kehitettyä puhetaitoa. Hänellä tuli olla hyvin kehitetty
ääni, joka intohimoisissa purkauksissa pani »koko talon
täräjämään». Marie Seebachin taiteesta kirjoitetut arvostelut
osoittavat, että hän taiteilijana eli Weimarin Apollon traditsioneista.
Ida Aalberg tutki hänen luonaan eräitä niistä osista, joita hän
myöhemmin Suomessa näytteli.

Juhannuspäivänä 1878 vanhemmilleen kirjoittamassaan kirjeessä

Ida
Aalberg kertoi elämästään seuraavalla tavalla:

»Dresden 24 p. Kesäkuuta.

Rakkaat Vanhemmat!

Viimeisen kirjeeni varmaan olette saaneet? —

 Meillä oli vähän outoa täällä eilen Juhannus iltana, sillä kun sitä
juhlaa ei ollenkaan tunneta täällä Sachsissa, niin ei myöskään ei
vietetä, kaikki suomalaiset erittäin herrat puuhasivat suuresti että
meidän piti mennä kaikki maalle, mutta ei siitä tuumasta tullut
mitään, sillä yhdellä oli yksi este toisella toinen, vihdoin päätimme
mennä »Grosse Garten'in» suuri komea kuninkaallinen puisto jossa
joka ilta on musikki, Rouva ja herra Jächnich olivat »förkelinä»
siellä joimme teetä ja viiniä, haasteltiin naurettiin ja kiisteltiin, meillä,
minulla ja eräällä Herra Sundqvistilla (Hattulasta) oli suuri riita, hän
on nimittäin suuri Svekomaani, johon ei kumppanien oikaisu sanat
vielä ole pystyneet, vaan nyt me kaikki olemme päättäneet ruveta
suuresti työskentelemään puhdistaaksemme häntä tuosta
taikauskosta, vieläpä löimme vetoa että ennenkuin tuleva Juhannus
aamu koittaa, niin hän on uudesti syntynyt. Tänään olemme
päättäneet mennä Laschewitz'in hyvin kaunis maisema lähellä
kaupunkia. Suomalaisia kansanlauluja useesti kuulee, sillä me
olemme yhdistäneet »trion» johon kuuluu Minä supraani, Berg
[K.G. Berg] Kuopiosta, tenori, ja nuori Biedermann basso.
Baronessa Biederman [Ida Aalberg asui v. Biedermannin
pensionaatissa, jossa ennenkin oli asunut paljon suomalaisia] on
suuri musiikki tuntia, ja hän erittäin ihailee meidän kotimaisia
laulujamme, heti kun minä muutin heille hän myöskin tahtoi tulla
tutuksi Oskarin [Oskar Ahlberg, joka asui Jänichin pensionaatissa]
ja hänen bolagistinsa kanssa. Täällä on hirveän kuuma, erittäin
kuin ei ole tottunut siihen, niin tuntee suuren rasituksen, ja on niin
pitkä matka Elbelle ja myöskin niin liian kallis ettei tahtois rasita, 50
p kerralta, täällä ei ole niinkuin Suomessa jossa löytyy niin paljon
vettä, että ei tarvitse siitä niin pyhänä pitää.» — — —

»Almberg Slöör Wahlström [Suomalaisen teatterin johtokunnan

jäseniä] y.m: olivat käyneet Kenraali-Guvernöörin luona ja
pyytäneet häneltä minulle suosituskirjeen Venäjän ministerille
täällä. Seuraavana päivänä kun kotoa lähdin olin Almberg'in ja
Slöör'in kanssa kansliassa tulin esitetyksi ja sain mainitun kirjeen
sekä Dresdeniin että Köpenhaminaan. Se kirje tuottaa minulle
suuret edut Kuninkaallisessa teaterissa 'vapaa biljetin', pääsyn
harjoituksiin, ja tietysti aivan toinen kohteleminen kaikilta, kun olen
ministerin suojelun alla. En ole vielä käynyt hänen luonansa, enkä
olisi voinutkaan vielä mennä, sillä Neiti Ingman sanoi ett'en voi
mennä muuten puettuna heidän kaikkein luoksensa kuin mustalla
silki läningillä, yksityisenä voisin mennä, vaan ej nyt kun
representeeraan koko Suomalaisen kansalis teaterin. Rouva
Jänichin kanssa kävin ostamassa, se tuli maksamaan noin 130
S:markkaa, kyllä olisin 60:nelläkin saanut mutta muutaman ajan
päästä se olisi itsestään murentunut. Tämä on parasta silkiä ja niin
paksua että itsestään seisoo, minä otin 12 metriä, se tulee aivan
yksinkertainen. Teaterissa olen käynyt 3, 4 kertaa se tulee hyvin
kalliiksi itse ostaa, sillä halvemmalla ei voi mennä kuin 4 markkan
vaan en ole saattanut olla poissa, sillä olisin tehnyt väärin; kun ovat
näytelleet samoja kappaleita kuin meillä ja jossa minulla on ollut
pääosa; — tänä iltana näytellään »Preciosa» yksi paraita
näyttelijöitä Neiti Ellmenreich näyttelee pääosan, minä tietysti
menen katsomaan, voidakseni vertailla ja tuomita. Tänään minä
ostin 2 biljettiä toisen annan Rouva Jänichille, jollain lailla
palkitakseni hänen vaivojaan. —

Minä olen niin ahkerasti työskennellyt, lukenut ja kirjoitanut

Saksaa, sillä olen tehnyt sen päätöksen että Kesäkuussa oppia
kieli varsin puhtaasti, ja sen lupauksen minä pidän.» —

»Tänään me Suomalaiset kävimme yhdessä osassa suuressa

Zvingelin museosa nimittäin »Tafvel galleriassa» sieltä olisi niin
paljon kertomista, siellä löytyy noin 5000 tuhatta taulua ja niiden
arvo lasketaan 30,000,000 miljonaa Saksan markkaa, siellä on yksi
taulu joka on kalliin helmi kaikista mitä Euroopassa löytyy, paras
hedelmä jonka taide on luonut, nimittäin Rapfaelin »Madonna» joka
on niin ihana että tuntikaudet voipi siitä nautia, en muista kuinka
monta kymmentä tuhatta se on maksanut. Rapfael oli suurin
maalari mailmassa, syntyisin Italiassa ja eli 1580 ja 1630 välillä. —

Olisihan sitä niin hirveen paljon kertomista tästä taiteen

keskipisteestä, vaan tulevassa kirjeessä lisää, sillä ei voi niin paljon
paperia yhdessä kirjeessä saada esille. —»

Dresdenissä asui tähän aikaan verraten paljon suomalaisia, m.m.

sisaruspari Anna ja Eva Ingman. Anna Ingman, jolle Emilie Bergbom
oli kirjeessä Ida Aalbergia suositellut, välitti tutustumisen Marie
Seebachinkin kanssa.

Lahjanäytännössä keväällä 1878 kootusta kolehdista huolimatta

Ida Aalbergin matkakassa ei kestänyt »representeerata koko
Suomalaista kansalisteateria» ja hän joutui varsin pian taloudelliseen
pulaan. Hän kirjoitti hätääntyneenä kotiin, ja Antti Ahlberg koettikin
auttaa tytärtään pienehköllä rahalähetyksellä. Varojen puute pakotti
Ida Aalbergin keskeyttämään opintonsa aikaisemmin kuin olisi
halunnut. Kirjeenvaihto todistaa, että hän sai turvautua sekä
suomalaiseen, norjalaiseen (Dresdenissä oli Skandinaavinen klubi)
että saksalaiseen avuliaisuuteen selvitäkseen opintomatkansa
aineellisesta puolesta. Avustukset olivat pieniä lainoja —
Suomalainen teatteri antoi, kutsuessaan hänet takaisin,
ennakkomaksua —, jotka Ida Aalberg pian maksoi takaisin.

Vanhemmille kirjoitetut kirjeet eivät anna täydellistä kuvaa Ida

Aalbergista Dresdenin ajalta. Ne ovat vilpittömiä lapsen kirjeitä, joista
kyllä voi pilkistää esille eräänlainen »suomalaisuuden henki», mutta
jotka esim. »Rapfaelillaan», joka »eli 1580 ja 1630 välillä» antavat
hänestä liian kehittymättömän kuvan. Henkilöt, jotka tunsivat hänet
jo ennen ensimmäistä ulkomaamatkaa, ovat todistaneet, että hän jo
silloin osasi miellyttää paljaalla olemuksellaan. »Hänessä oli jotakin
merkillisen ja puoleensavetävän reilua» on eräs varhaisen
nuoruuden tuttava kertonut. Ja Dresdenissä oloajalta on todistuksia,
että Ida Aalberg kykeni miellyttämään muitakin kuin vanhaa
opettajatartaan Marie Seebachia. Kun Dresdenissä oleskelevat
suomalaiset opiskelijat tunsivat koti-ikävää ja olivat alakuloisia,
pyysivät he luokseen Ida Aalbergia. Hän oli heistä ainoa olento, joka
»rakastettavalla tavallaan» saattoi heitä lohduttaa. Thiodolf Rein,
joka kesällä 1878 kävi Dresdenissä, on muistelmissaan kertonut:

»Suomalaisista miehistä ja naisista, jotka tähän aikaan olivat

Dresdenissä, voidaan mainita maalari, neiti Eva Ingman ja ennen
kaikkea Ida Aalberg, jota minulla oli onni pari kertaa siellä tavata.
Alotettuaan näyttelijäuransa Suomalaisessa teatterissa hän nyt
harjoitti opintoja kuuluisan näyttelijättären rouva Niemann-Seebachin
luona. Eräällä höyrylaivamatkalla jonka tein ylös Elbe-virtaa läpi
Saksilaisen Sveitsin aina Böhmin rajalle asti, hänkin sattui olemaan
matkustajien joukossa. Laivan kannelta saatoimme yhdessä ihailla
kauniita vuori- ja metsämaisemia, joiden läpi kuljimme. Paikasta,
jossa laiva laski maihin, lähdimme jalkaisin Erzgebirgessä olevalle
Prebischthorin kukkulalle ja minulla oli kunnia ottaa neiti Aalberg
käsivarteeni ja johtaa häntä ylös jyrkkää vuorta, jonka laelta me
katselimme laajaa ja suurenmoista näköalaa yli ympäröivän
alppiseudun. Ida Aalberg oli suuri taiteilijana, mutta osasi myöskin
henkilönä olla erittäin rakastettava ja mielenkiintoinen. Hän oli hyvin
älykäs, osiensa esityksessä hän ei antautunut yksinomaan
välittömän tunteen johdettavaksi, vaan koetti myöskin täysin käsittää
ja ymmärtää draamallista karakteria ja mitä sen esittäminen vaati.
Mietelmissään näyttämötaiteesta hän saattoi olla suorastaan
syvämietteinen. On helppoa ymmärtää, että hänen kehitykselleen
Dresdenissä olo koitui suureksi hyödyksi, koska näyttämöolot siellä
olivat sangen korkealla tasolla, josta minäkin voin vakuuttautua
näkemällä erinomaisella ja minulle unohtumattomalla tavalla
esitettävän sellaisia kappaleita kuin Goethen »Egmont».»

Että hyvin nuoren neidon mietelmät olivat vaikuttaneet Reiniin,

filosofiin, voimakkaasti, on ymmärrettävää. Todennäköisesti kuitenkin
Ida Aalbergin lausumien syvällisten mietelmien takana oli vanha ja
kokenut Marie Seebach, joka samoihin aikoihin oli kirjoittanut
oppilaalleen:

»Koska Te tähän asti olette minun luonani opiskellessanne

halunnut päästä vain käsitykseen roolien sisäisestä olemuksesta,
niin olen myöskin pitänyt silmällä, että pian omalla kielellänne voitte
niitä esittää.»

Ahkeruudellaan ja tarmollaan Ida Aalberg luuli oppivansa saksan

kielen lyhyessä ajassa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Myöhemmin Ida
Aalberg kävi monta uutta ja hyvää kurssia oppiakseen tuon suuren
kulttuurikielen, mutta vähäisellä menestyksellä. Hän, jota joku —
vedoten Ida Aalbergin yrityksiin näytellä eri kielillä — on pitänyt
suorastaan kielinerona, ei elämänsä loppuun asti osannut
kunnollisesti muuta kieltä kuin suomea.

Suomea hän osasi hyvin, joskaan ei virheettömästi. Arvostelu

kiittää hänen ääntämistään jo alkuaikoina puhtaaksi ja sointuvaksi.
Mutta vieraisiin kieliin hänellä oli, jos ottaa huomioon ahkeruuden ja
yritteliäisyyden, keskitasoa huonompi taipumus.
 *****

Mitä jälkiä näkyi Marie Seebachin koulusta, kun Ida Aalberg palasi
Suomeen?

Turkin sodan aikana ja sen jälkeenkin Suomessa oli taloudellinen

pulakausi. Raha oli ahtaalla ja vararikot kuuluivat päiväjärjestykseen.
Myöskin Suomalaisen teatterin toimintaan taloudellinen pula vaikutti
tuntuvasti. Helsinkiläinen arvostelu vetoaakin siihen selitellessään,
miksi yleisö jää pois teatterista. Mutta maaseutukiertueilla tuotti
vaikeuksia sekin, että ensimmäinen innostus teatteria ja sen
esityksiä kohtaan oli jo ennättänyt jonkin verran jäähtyä.

Kun Ida Aalberg kotiutui ensimmäiseltä ulkomaamatkaltaan, oli

Suomalainen teatteri Turussa ja varsin vaikeissa oloissa. Vilho ei
ollut kestänyt matkavaikeuksia ja oli sairaana, paljon lupaava
Kaarola Avellan oli opintomatkalla. Teatterissa vallitsi ohjelmiston
puute, joka sai Bergbomit kiirehtämään Ida Aalbergin paluuta.
»Kylän heittiön» menestys ei ollut ennättänyt unohtua, ja Marie
Seebachin nimellä voi tehdä reklaamia.

Kun Ida Aalberg esiintyi Luisena »Kavaluudessa ja rakkaudessa»,

kirjoitti Emil Nervander »Åbo Postenissa»:

»Illan mielenkiinto luonnollisesti kohdistui enimmän nuoreen,

äsken kotimaahan palanneeseen näyttelijättäreen neiti Aalbergiin,
joka on opiskellut Saksan erinomaisen ja suurenmoisen
taiteilijattaren rouva Niemann-Seebachin luona ja nyt kokeili Luise
Millerin vaativassa osassa. Heti neiti Aalbergin näyttäytyessä häntä
tervehdittiin erittäin sydämellisillä kättentaputuksilla, jotka auttoivat
nuorta taiteilijaa unhottamaan alussa häntä varmaan vaivaavan
pelkonsa. Hän huomasi esiintyvänsä suopealle yleisölle ja sai
rohkeutta nopeasti kehittää vaikuttavan osan mielenkiintoista
tulkintaa. Rakastettavalla ja rikaslahjaisella taiteilijalla on ollut
nerokas esikuva, joka on opettanut häntä katsomaan syvästi ja
voimakkaasti runouden lymypaikkoihin ja samalla avannut hänen
silmänsä sille, mikä on kaunista ja, jos niin voimme sanoa, rehellistä
näyttämöllisessä plastiikassa. Meidän pienellä, yleensä jonkin verran
realistisella näyttämöllämme tuntui esitys ehkä hiukan suurelliselta
yleisöstä, joka ei oikein tunne ulkomaan suuria näyttämöitä, ja
ehkäpä moni hiljaisuudessa tuumi, että »kaikki, mikä kiilsi, ei ollut
kultaa», koska esitys niin oleellisesti erosi siitä, mihin olemme
tottuneet nähdessämme nuoria, miellyttäviä ruotsalaisia
näyttelijättäriä, jotka ovat täällä esiintyneet, mutta joilta useimmiten
on puuttunut melkeinpä kaikki kouluutus ja jotka ovat saaneet ottaa
ohjaajakseen vain synnynnäisen vaiston siitä, mikä näyttämöllä on
kaunista. Se vaisto on ruotsalaisilla verrattomasti suurempi kuin
suomalaisilla. Mitä salongissa lieneekin ajateltu, niin
kokonaisuudessaan osan syvä, kaunis ja vaikuttava tulkinta tehosi ja
suosiota osoitettiin vilkkaasti ja vilpittömästi. Elämme siinä iloisessa
uskossa, ettei tätä tarvitse katua, sillä jos kohta kulta, joka kiilsi, ei
vielä ollut täysin sulanut, oli se kuitenkin oikeata kultaa, jota Suomen
näyttämötaiteella ei ole liikoja. Antaapa ajan kulua, niin suomalainen
puhenäyttämö saa neiti Aalbergista taiteilijan, joka on sille kunniaksi,
jos hän pitää, mitä on luvannut. Suuresta ja lämpimästä
mielenkiinnosta, jolla rouva Niemann-Seebach niin oleellisesti on
edistänyt nuoren, vaatimattoman suomalaisen oppilaansa kehitystä,
esitämme kaikkien kotimaisen näyttämön ystävien puolesta
kunnioittavan kiitoksen. Jos oppilas joskus täysin itsenäisesti voi
toteuttaa suuren mestarinsa opetuksen, on meille suomalaisille
kaksin verroin rakasta äärimmäisenä pohjoisessa olevaan
taidelaitokseemme yhdistää Marie Seebachin muisto.» — ‒ ‒
 »Sanomia Turusta» kirjoitti:

»Neiti Aalberg, joka nyt näytti, mitä hän oli taiteessaan edistynyt,
sai vastaanottaa yleisön sulimmat mieltymyksenosoitteet. Kenties
ilmaantui hänen näyttämisessään silloin tällöin ulkomaalaisuutta,
mutta se kyllä haihtuu kylmässä Pohjolassa.» — ‒ ‒

»Åbo Underrättelser» sanoi:

»Suomalainen seurue esitti eilen Schillerin »Kavaluus ja rakkaus»

draaman useissa kohdin odottamattoman hyvällä menestyksellä.
Neiti Aalbergia, joka esitti Luisen vaikean osan, tervehdittiin riemulla
heti kun hän ulkomaamatkansa jälkeen ensi kerran näyttäytyi ja
palkittiin häntä inspiroidusta näyttelemisestään melkeinpä hurjin
suosionosoituksin. Saksalaisen teatterin vaikutus ilmeni selvästi
hänen käyttämistään suurista eleistä ja siitä, että hän useissa
kohtauksissa painotti liian terävästi. Mutta kun tämä kaikki »asettuu»
ja muuttuu liiallisesta taiteesta luonnoksi, silloin neiti Aalberg
tuntuvasti kohottaa suomalaista näyttämöä ja tulee, mitä hän jo nyt
onkin, sen koristukseksi.» — ‒ ‒

Ulkomaalaiseen vaikutukseen nähden siis kaikki arvostelijat olivat

yksimielisiä. Saavutettu tunnustus oli tunnustusta, jota annetaan
oppilaalle. Arvostelijat eivät yksityiskohtaisesti olleet kyenneet
määrittelemään ulkomaalaisen vaikutuksen luonnetta, Emil
Nervanderinkin selostus oli siinä suhteessa kovin vähän antava, se
on hyvästä tyylistään huolimatta teatteriharrastelijan ylimalkainen
kyhäys. »Åbo Underrättelserin» puhe liioitellusta elekielestä ja liian
voimakkaasta painotuksesta sensijaan tuntuu hyvin todennäköiseltä:
nuoruus vie liioitteluun ja saksalainen tähtikoulutus oli sekin omansa
johtamaan siihen.
 Oskari Vilho on Bergbomille kirjoittanut vaikutelmistaan:

»Sinä kysyt, kuinka nti Aalberg on edistynyt? Siihen saatan

suurella mielihyvällä vastata: paljon, hyvin paljon. Hän on kerrassaan
kohonnut taiteilijaksi. Tosin on hän tuonut rikkaruohojakin vähän
mukanaan, mutta näillä ei näy olevan niin syvät juuret, ettei hän
omalla työllään voi helposti niistä päästä. Esim. tuo saksalainen tapa
maalata sanoilla ei oikein soveltune suomenkieleen, joka on niin
ääntiörikas ja pitkäsanainen. Muun muassa Aalberg nielee, tai
oikeammin vivahduttamisen kautta hävittää sanojen päätteet,
etenkin pitemmissä sanoissa. Vaan tuosta hän kyllä pääsee. Summa
se, hän on edistynyt, ja tästä lähin hän ei enää lue rooliansa, hän
tutkii sitä. Sen huomasin selvästi Laurastaan Maantien varrella.»

Vilhon arviointi oli sekä epämääräinen että epäselvä. Mitä hän oli
käsittänyt »sanoilla maalaamisella»? Todennäköisesti Ida Aalbergin
äänellistä moduloimiskykyä, joka oli Seebachin koulun tulos.
Lausuntataito epäilemättä oli suomalaisen teatterin useimmilla
jäsenillä sangen alkeellisella kannalla, ja Ida Aalbergin ulkomailta
tuomat voimakkaat korostukset ja detaljeerattu lausunta
hämmästyttivät yksin Vilhoakin, vaikka tämä oli Parisissa nähnyt
semmoisenkin tekniikan mestarin kuin Coquelinin. Sanojen
nielemistä ei voi selittää »sanoilla maalaamisesta» johtuvaksi, ja
turkulainen lehti totesikin »Maantien varrella» esityksen johdosta:

»Neiti Aalberg esitti Lauran osan kevyesti ja miellyttävästi. Se, että

hän sanoo sanat selvästi, on kiitettävää, ja toivottavasti kykenee
jonkun verran avaamaan korvat muutamilta teatterin nuorimmista
jäsenistä, joilla on väsyttävä tapa puhua niin nopeasti, että
useinkaan ei oikein voi käsittää, mitä näyttämöllä esiintyvä
herrasväki tarkoittaa.»
 Marie Seebachin koulun vaikutusta saattoi lukea yksin Ida
Aalbergin entisistäkin osista. Hänen heikkoudekseen mainittiin
liialliset affektit. »Hellät sukulaiset» kappaleen johdosta »Åbo
Underrättelser» kirjoitti:

»Hän esitti useat kohdat erinomaisesti, mutta vielä useammat

suurella saksalaisella paatoksella, joka paikoittain oli aivan
sopimaton tilanteeseen.»

Helsingissäkään, jossa teatteri aloitti näytäntönsä maaliskuun

alussa 1879, ei Luise Miller »Kavaluudessa ja rakkaudessa» koitunut
Ida Aalbergille ehdottomaksi menestykseksi.

»Uusi Suometar» kirjoitti:

»Neiti Aalbergin Luise Miller on sangen huolellisesti harjoitettu

saksalaisen mallin mukaan, eikä tämä malli huono olekaan.
Varsinkin on kiitettävää, että neiti Aalberg lausui hyvin selvästi. Tuo
saksalainen tapa säännöllisesti koroittaa ja alentaa ääntä kävi
kuitenkin mielestämme yksitoikkoiseksi ajan pitkään, niinkuin myös
noiden 'ah'-huutojen paljous.[11] Että neiti Aalberg on edistynyt
osoitti hän varsinkin muutamissa kohtauksissa, joista mainittakoon
vangitsemisen kohtaus ja myrkyttämisen. Ladyn luona paisui hänen
pathoksensa liiaksi. Ylimalkain olisi yksinkertaisempi käsitys
saksalaisesta porvaristytöstä meidän mielestämme oikeampi; mutta
neiti A. toimitti osansa johdonmukaisesti niinkuin hän oli sen
käsittänyt.»

Helsingin ruotsinkieliset sanomalehdet osoittivat kevätkaudella

1879 Ida Aalbergille suopeuttaan. Yksin »Helsingfors Dagbladkin»
piti häntä etevänä ja »jo nyt aika kehittyneenä näyttelijänä, johon
ohjelmisto tulevaisuudessa pääasiallisesti tulee nojautumaan. ‒ ‒
Se, joka näki nti Aalbergin »Kuningas Renén tyttäressä», yhtyy kyllä
tähän. Hänen näyttelemisessään oli kohtuutta ja älyä, lämpöä ja
naivisuutta.» — ‒ ‒ Mutta »Uusi Suometar» oli koko kevätkauden
1879 melkeinpä sotakannalla; jos lehti antoikin joskus tunnustusta,
niin se tuli siinä muodossa, ettei vastaanottaja voinut siitä iloita. Voi
olla oikein, kun lehti oli kirjoittanut »Hellät sukulaiset» kappaleen
johdosta m.m.:

»Liian usein osoittaa neiti Aalberg hämmästystä ja muita

sentapaisia liikutuksia, joita ammoittamalla ilmoitetaan.»

Mutta jos lehti kiitti, tuli kiitos esim. seuraavassa vähän

ilahduttavassa muodossa:

(»Onhan pappa sen sallinut») »Neiti Stenberg saavutti suuressa

määrässä yleisön mieltymystä Aurora Rosenvingen osassa. Neiti
Aalbergin hieno ja onnistunut näytteleminen olisi ansainnut
suurempaa huomiota kuin se näytti herättäneen», tai (»Korttiin
katsojan») johdosta:

»Erinomaisen hyvin näytteli neiti Aalberg varsinkin viimeisessä

näytöksessä.»

Jos tutkii »Uuden Suomettaren» arvosteluissa ilmestyviä

reservatsioneja tältä ajalta, alkaa helposti uskoa Ida Aalbergin
väitteeseen, että lehden arvostelija ajoi persoonallisia pyyteitä.
Viimeksimainitussa, parhaassa, arvostelussakin oli pukinsorkka.
Helsingin ruotsalaiset lehdet löysivät paljon kiitettävää Ida Aalbergin
näyttelemisessä keväällä 1879, »Uusi Suometar» teki kerta kerralta
jonkin ikävän »huomautuksen». Nuoren näyttelijän suurin voitto,
»Jane Eyre», sai »Uudessa Suomettaressa» sangen ilkeän
vastaanoton keväällä 1879. Kun »Hufvudstadsbladet» selitti hänen
päivä päivältä edistyvän ja lähenevän suuren näyttelijän päämaalia
ja »Helsingfors Dagblad» totesi menestyksen ja »Morgonbladet»
kirjoitti m.m.:

»Myöhemmissäkin näytöksissä nti Aalbergin esitys oli niin tosi ja

draamallinen, ettemme voi muuta kuin onnitella näyttämöä, johon
hän on kiinnitetty, ja me ennustamme nuorelle näyttelijättärelle
todella korkeaa taiteellisuutta, sillä lahjojensa ja opintojensa kautta
on hän siihen oikeutettu —», niin »Uusi Suometar» kirjoitti vasta
näytäntökauden loputtua:

»Näytäntökauden lopetti eilen Birch-Pfeifferin teeskennelty

näytelmä »Jane Eyre», mikä on saavuttanut paljon suosiota sekä
yleisön että arvostelijain puolelta, jotka tietysti ovat sentään
muistelleet sen heikkojakin puolia.» — — — Ida Aalbergista,
nimiosan esittäjästä, ei mitään.

Kun osa Suomalaisen teatterin näyttelijöitä kesällä 1879 vieraili

Viipurissa, Ida Aalberg mukana, sai tämä kaupungin
ruotsinkielisessä lehdessä arvostelun, joka osoitti, että hän yhtäkkiä
alkoi vapautua oppilasmaisuudesta ja vaikuttaa yleisöön. »Viborgs
Tidning» kertoi »Jane Eyrestä»:

»Myönnämme, että uteliaisuuden vallassa odotimme eilistä »Jane

Eyre» esitystä. Olimme uteliaita neiti Aalbergin vuoksi, jolla oli
pääosa, joka, olematta millään tavoin yhtenäinen ja tosi draamallinen
luoma, esittäjältään vaatii suuria voimia. Meillä ei aikaisemmin ole
ollut tilaisuutta tutustua neiti Aalbergin kykyyn, mutta esirippu ei vielä
ollut laskeutunut ensimmäisen näytöksen jälkeen, kun jo olimme
päässeet varmuuteen, että Suomalainen draamallinen näyttämö oli
nuoresta näyttelijästä saanut todellisen taiteilijan, jolle arvostelu
kunnioittaen kumartaa. Yksi ainoa esiintyminen oli tarpeeksi
muuttaakseen uteliaisuutemme mitä lämpimimmäksi mielenkiinnoksi.

Erittäin miellyttävän ulkomuodon ohella on neiti Aalbergilla hyvin

kaunis ja sympaattinen ääni, ilmeikäs mimiikki ja muuten
näyttelemisessään eloa ja lämpöä, joiden ominaisuuksien vuoksi
seuraa jakautumattomalla mielenkiinnolla nuorta taiteilijaa osan
kaikissa vaiheissa. Hänen näyttelemisensä todistaa hänen
harjoittaneen vakavia ja hyviä opintoja, se on läpeensä todellista ja
draamallista, suloista ja hyvin harkittua yksityiskohdissaan. Enimmän
ehkä miellytti meitä hänen esiintymisensä prologissa, jossa
laiminlyöty ja luonnottomasti kohdeltu lapsi koettaa hakea lohtua
tiedon aarteista ja paiskaa epätoivoissaan totuuden sanoja sen
ympäristön silmille, joka säälimättömästi on häntä polkenut. Tässä
neiti Aalberg osoittaa koko näyttelemisensä hienouden ja kauniin
kykynsä viehättävällä tavalla. Se on jotakin sellaista, mitä pitää
nähdä, sillä sitä on mahdotonta kuvailla. Mutta hänen esityksestään
muissakin kohtauksissa on meillä vain kiitoksen sanoja, niin, me
tunnustamme, että niiden huomattavien taiteilijain joukosta, joiden
olemme nähneet esittävän »Jane Eyreä», tuskin ketään voidaan
verrata häneen.»

Eräs Ida Aalbergin myöhempiä rakkaita ystäviä on sanonut, että

hän Huusniemen näyttämöllä Viipurissa kuuli ensi kerran Ida
Aalbergin äänen ja että se jo silloin vaikutti häneen
vastustamattomalla viehätysvoimalla. Tämän myöhemmän
ystävättären isä, kuullessaan tyttärensä jumaloivia sanoja nuoresta
näyttelijättärestä, sanoi tutustuneensa tähän Helsingissä, missä Ida
joskus teatterialansa alkuaikoina oli asunut Tukiaisen perheessä.
Tytär pyysi silloin, että isä kutsuisi Ida Aalbergin lähellä Viipuria
olevalle tilalleen, ja tämä pyyntö täytettiin. Ida Aalberg tuli, ajaen itse
hevosta ja puettuna silkkipukuun. Hän oli käytöksessään niin
luonteva, vilkas ja herttainen, että valloitti jokaisen sydämen. Hän
puhui isän kanssa maanviljelyksestä samalla voittavalla
mielenkiinnolla kuin tyttären kanssa tämän asioista. Leikittiin ja
heitettiin kuperkeikkoja heinäladossa. Silkkipuku, vaikka olikin niin
vahva, että »itsestään seisoi», ei kestänyt sitä menoa. Se kai olikin
otettu mukaan siksi, ettei sen omistajalla ollut muuta oikein hyvää
pukua.