Mannerism Spirituality and Cognition

The Art Of Enargeia Lynette M. F.

Bosch
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/mannerism-spirituality-and-cognition-the-art-of-enarg
eia-lynette-m-f-bosch/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Making Sense Cognition Computing Art and Embodiment

Simon Penny

https://textbookfull.com/product/making-sense-cognition-
computing-art-and-embodiment-simon-penny/

Intelligent Residential Buildings and the Behaviour of

the Occupants: State of the Art Pedro F. Pereira

https://textbookfull.com/product/intelligent-residential-
buildings-and-the-behaviour-of-the-occupants-state-of-the-art-
pedro-f-pereira/

Politics of Practice: A Rhetoric of Performativity

Lynette Hunter

https://textbookfull.com/product/politics-of-practice-a-rhetoric-
of-performativity-lynette-hunter/

The Disabled Church Human Difference and the Art of

Communal Worship 1st Edition Rebecca F. Spurrier

https://textbookfull.com/product/the-disabled-church-human-
difference-and-the-art-of-communal-worship-1st-edition-rebecca-f-
spurrier/
Tidy the F ck Up The American Art of Organizing Your Sh
t Messie Condo

https://textbookfull.com/product/tidy-the-f-ck-up-the-american-
art-of-organizing-your-sh-t-messie-condo/

Wellbeing in Doctoral Education Insights and Guidance

from the Student Experience Lynette Pretorius

https://textbookfull.com/product/wellbeing-in-doctoral-education-
insights-and-guidance-from-the-student-experience-lynette-
pretorius/

The Oxford Handbook of Psychology and Spirituality 2nd

Edition Lisa J. Miller

https://textbookfull.com/product/the-oxford-handbook-of-
psychology-and-spirituality-2nd-edition-lisa-j-miller/

On the Origin and Progress of the Art of Music by John

Taverner 1st Edition Joseph M. Ortiz

https://textbookfull.com/product/on-the-origin-and-progress-of-
the-art-of-music-by-john-taverner-1st-edition-joseph-m-ortiz/

Handbook of Adhesion Technology 2nd Edition Lucas F. M.

Da Silva

https://textbookfull.com/product/handbook-of-adhesion-
technology-2nd-edition-lucas-f-m-da-silva/
Mannerism, Spirituality, and
Cognition

This book employs a new approach to the art of sixteenth-century Europe by

incorporating rhetoric and theory to enable a reinterpretation of elements of Man-
nerism as being grounded in sixteenth-century spirituality.
Lynette M. F. Bosch examines the conceptual vocabulary found in sixteenth-
century treatises on art from Giorgio Vasari to Federico Zuccari, which analyzes
how language and spirituality complement the visual styles of Mannerism. By
exploring the way in which writers from Leone Ebreo to Gabriele Paleotti describe
the interaction between art and spirituality, Bosch establishes a religious base for
the language of art in sixteenth-century Europe.
The book will be of interest to scholars working in art history, Renaissance stud-
ies, religious studies, and religious history.

Lynette M. F. Bosch, State University of New York Distinguished Professor and

Chair, Art History Department, SUNY, Geneseo.
Visual Culture in Early Modernity
Series Editor: Kelley Di Dio, University of Vermont

A forum for the critical inquiry of the visual arts in the early modern world, Visual
Culture in Early Modernity promotes new models of inquiry and new narratives of
early modern art and its history. The range of topics covered in this series includes,
but is not limited to, painting, sculpture, and architecture as well as material
objects, such as domestic furnishings, religious and/or ritual accessories, costume,
scientific/medical apparata, erotica, ephemera, and printed matter.

For a full list of titles in this series, please visit www.routledge.com/Visual-Culture-

in-Early-Modernity/book-series/ASHSER2107

Thresholds and Boundaries

Liminality in Netherlandish Art (1385–1550)
Lynn F. Jacobs

Images of Sex and Desire in Renaissance Art and Culture

Edited by Angeliki Pollali and Berthold Hub

Art and Reform in the Late Renaissance: After Trent

Edited by Jesse M. Locker

Artistic Circulation Between Early Modern Spain and Italy

Edited by Kelley Helmstutler Di Dio and Tommaso Mozzati

Architectural Rhetoric and the Iconography of Authority in Colonial Mexico:

The Casa de Montejo
C. Cody Barteet

Women’s Patronage and Gendered Cultural Networks in Early Modern Europe

Vittoria della Rovere, Grand Duchess of Tuscany
Adelina Modesti

Mannerism, Spirituality, and Cognition

The Art Of Enargeia
Lynette M. F. Bosch
Mannerism, Spirituality, and
Cognition
The Art of Enargeia

Lynette M. F. Bosch
First published 2020
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
52 Vanderbilt Avenue, New York, NY 10017
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2020 Lynette M. F. Bosch
The right of Lynette M. F. Bosch to be identified as author of this work
has been asserted by her in accordance with sections 77 and 78 of the
Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced
or utilized in any form or by any electronic, mechanical, or other means,
now known or hereafter invented, including photocopying and recording,
or in any information storage or retrieval system, without permission in
writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or
registered trademarks, and are used only for identification and explanation
without intent to infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record has been requested for this book

ISBN: 978-1-409-44218-9 (hbk)

ISBN: 978-1-003-01064-7 (ebk)

Typeset in Sabon
by Integra Software Services Pvt. Ltd.
For Liana De Girolami Cheney, Charles Burroughs, Paul Barolsky,
and Larry Silver

In Memoriam
Janet Cox-Rearick and H. Wiley Hitchcock
They embodied the best of an American intellectual tradition of art,
music, books, and the pursuit and transmission of knowledge.
Contents

List of figures viii

Acknowledgments ix
Prologue: mannerism (a personal history) x

Introduction: approaching mannerism 1

1 From the ars nova to the maniera moderna 6

2 From lifelike to living: enargeia and the maniera moderna 26

3 Enargeia, spirituality, and maniera: From St. Paul to Vasari 37

4 From Leone Ebreo to Federico Zuccari: God’s plan for art 52

5 Maniera: a history 72

Conclusion: mannerism, mysticism, and cognition 116

Selected Bibliography 133

Index 141
Figures

I.1 Pontormo, Jacopo (1494–1556/7). The Supper at Emmaus. 1525. Oil

on canvas. 90 ½ × 68 1/8 in. (230 × 173 cm) 3
I.2 Albrecht Dürer, Supper at Emmaus, c. 1510, from the Small Passion 4
C.1 Duccio (di Buoninsegna) (c. 1260–1319). The Last Supper. Panel from
the back of the Maesta altarpiece. Museo dell’Opera Metropolitana 120
C.2 Leonardo da Vinci (1452–1519). The Last Supper. 1498.
Post-restoration. S. Maria delle Grazie 121
C.3 Massacio (Maso di San Giovanni) (1401–1428). The Trinity, fresco,
full view. c. 1425. Post-restoration. S. Maria Novella 123
Acknowledgments

The funding for this book began with a Franklin Research Grant from the Ameri-
can Philosophical Society (2004) and continued with additional research support
from the Geneseo Foundation, SUNY Geneseo, from 2006 to 2018.
I thank Erika Gaffney for her patience and her faith in my ability to complete
the manuscript, when she was at Ashgate. I especially thank Katie Armstrong, at
Routledge, for her patience and for her editorial assistance.
For numerous discussions and personal support over many years on the topic of
Mannerism, I thank, Diane Ahl, Paul Barolsky, Deborah Berendt, Judith Berg Sobré,
Mary Bergstein, Tina Waldeir Bizzarro, Laura Blanco, Charles Burroughs, Gregory
Clark, Janet Cox-Rearick, Mark Denaci, Liana De Girolami Cheney, Susan Duncan,
Conchy Fajardo-Hopkins, Mary Gibbons, Cristiano Giometti, Karen Goodchild,
George Gorse, Steve Hord, Maddu Huacuja, Fredrika Jacobs, H. Wiley Hitchcock,
William Hopkins, Thomas Jackson, Randy Barbara Kaplan, Dorothy Limouze, Tom
and Linda MacPherson, Norberto Massi, Jessica Maratsos, Anne Matthews, Catherine
Mayes, Leatrice Mendelsohn, Rick Morales, Fred and Miranda Orton, Maureen Pelta,
Robert Penzer, Ann Priester Towne, Bianca Potterton, Naomi Sawelson, Larry Silver,
Ellen Shortell, Beryl, Dave, Jon, Will and Celeste Stroll, and Adrian Wilson.
In the trajectory of my scholarly career, it was Liana De Girolami Cheney, who
thought that I had something worthwhile to say about Mannerism. Paul Barolsky
and Larry Silver never failed to read my early essays. Larry was always there with
his ready eye and quick ability to point out where I should zig instead of zag. Paul
stopped me many times from going off cliffs. Maureen Pelta and Tina Waldeier
Bizzarro have always been there throughout the process of the work that led to this
book, and without their support and belief in my ability to complete it, I might not
have done it.
I owe gratitude above all to Charles Burroughs, my husband and friend, who has
been consistently loving, supportive, and constructively critical. He has unselfishly
devoted many hours of his own creative time to discussing my work and ideas,
always with joy and interest, as he has tirelessly accompanied me to museums,
churches, libraries, and archives in the pursuit of Mannerism. Writing this book
with him at my side has been a profound experience, as we have traveled, learned,
and grown together. I could ask for no more of an ideal husband and partner and
it is above all to him that this book is dedicated as a reflection of our life together.
This book is dedicated to Charles, to Liana de Girolami Cheney, to Paul Bar-
olsky, and to Larry Silver without whom it would not have been written, as they
persisted for eight years in telling me to ‘Get the damned book done!’
Prologue
Mannerism: A personal history

This book has been a long time coming. I first became interested in Mannerism, in
1976, while taking a Research Methods seminar from Janet Cox-Rearick at Hunter
College, CUNY. The seminar’s topic was Agnolo Bronzino and Mannerism. Many
projects later, I return to Mannerism. The trajectory leading to this book originated
with a series of talks, given from 2001 to 2019, at conference sessions organized
by Liana de Girolami Cheney.1
‘Mannerism and Spirituality’ was the subject of the first talk in the series, given in
2001, at a meeting of the Sixteenth Century Studies Conference. An interest in Giorgio
Vasari led, in 2005, to a talk entitled, ‘From Vasari to Now: What Does Iconography
Mean Today?’ given at the Renaissance Society of American conference in Cambridge,
U.K. It was, however, in 2007, with a talk entitled, ‘Mannerism, Orthodoxy and Het-
erodoxy,’ presented at the Sixteenth Century Studies Conference, that the germ of this
book began to form. Continuing this train of thought led to an expanding understand-
ing of Mannerism forwarded in: ‘Mannerism and Spirituality: The Artist as Alternate
Priest’ (Renaissance Society of America, 2009); ‘Altered States of Mannerism: From
the Spiritual to the Erotic to the Courtly’ (Sixteenth Century Studies Conference,
2009); ‘Mannerism and Cognition’ (Sixteenth Century Studies Conference, 2010);
‘Vasari and God’ (Renaissance Society of America, 2011), and ‘God in his Heaven and
in Vasari’s Lives’ (Heavenly Discourses Conference, Bristol, England, 2011). Following
was ‘Counter-Reformation Style and Spirituality: Juan de Valdes, the Spirituali and
Juseppe de Ribera’ (Renaissance Society of America, 2012). In 2018, I gave ‘From the
Ars Nova to the Maniera Moderna: Alberti To Vasari’ (Sixteenth Century
Studies, Albuquerque). In 2019, came the last talk in the series prior to the publication
of this book, ‘Before 1962: Mannerism and Historiography’ (Renaissance Society of
American Conference, Toronto, Canada).
I am deeply grateful to Liana De Girolami Cheney, for her support for this project,
which would not have been completed without her indefatigable organization of the
scholarly conferences, in which she included me. Liana’s work has given a platform,
for decades, to alternative ways of studying and thinking about the Renaissance in
a context of warm support and friendly colleagues, always welcoming of revolutionary
ideas. Hence, forty plus years after taking Janet Cox-Rearick’s course on Bronzino, my
early interest in Mannerism has taken form in this book. I hope that its readers will
find in it new ways of thinking about the art of the sixteenth century and that they will
be, at the least, provoked into renewed effort to understand how and why the variety
and diversity of sixteenth-century art developed.
 Prologue xi
Note
1 Mannerism and Spirituality at the Medici Court, Sixteenth Century Studies Conference,
Denver, CO, October 2001; Mannerism, Orthodoxy and Heterodoxy, Sixteenth Century
Studies, Minneapolis, MN/St. Paul, MN, October 2007; Mannerism and Spirituality: The
Artist as Alternate Priest, Renaissance Society of America, Los Angeles, CA, April 2009;
Altered States of Mannerism: From the Spiritual, to the Erotic to the Courtly, Sixteenth
Century Studies Conference, Geneva, Switzerland, May 2009; Mannerism and Cognition,
Sixteenth Century Studies Conference, Montreal, October 2010; Vasari and God, Renais-
sance Society of America, Montreal, March 2011; God in his Heaven and in Vasari’s
Lives, Heavenly Discourses, Bristol University, October 2011; Counter Reformation Style
and Spirituality: Juan de Valdes and Jusepe Ribera, Renaissance Society of America,
Washington, DC, March 2012; ‘From the Ars Nova to the Maniera Moderna: Alberti To
Vasari,’ Sixteenth Century Studies Conference, Albuquerque, NM, November 2018; and
‘Before 1962: Mannerism and Historiography,’ Renaissance Society of America Annual
Conference, Toronto, Canada, March 2019.
Introduction
Approaching mannerism

Mannerism did not happen in a vacuum. It was the outcome of two-hundred years of
artistic experimentation on the part of European artists at a time of transition from
late Gothic to Renaissance. Mannerism, the art of Giorgio Vasari’s bella maniera
moderna,1 coincided with the Protestant Reformation and the Counter-Reformation,
in the aftermath of Martin Luther’s posting of his 95 Theses on the door of Castle
Church, Wittenberg.2 The art of the maniera (Mannerism) is the main focus of this
book, which explores the interaction between Mannerism and spirituality, during
a time of change for Europeans. The changes that altered the sixteenth century
included: the collapse of the Roman Catholic Church; the realization of the existence
of the Americas and Galileo Galilei’s discovery that the Universe did not revolve
around the Earth.3 This altered world of knowledge and discovery was a time of shock
and dynamic change, in which artistic culture became a nexus of experimentation on
the part of artists, patrons, and audiences coming to terms with changed realities.
With an emphasis on the way in which art, philosophy, spirituality, and rhetoric
intersected in the style identified as Mannerism, this study suggests that Vasari’s
maniera can be considered to be a form of Classical enargeia or evidentia.4 As such,
its transformative dynamics formed part of a search for comfort in an uncertain
age, when Europeans sought the way to salvation by all means possible, and art
became a pathway in this search.
This study is not intended to provide a comprehensive or definitive recasting of
Mannerism and its attendant history nor will it provide a general historiographic
overview for Mannerism and maniera. It is designed to promote thinking about
how artists, patrons, and audiences sought to connect to God’s plan for humanity’s
salvation, through the images made to be seen and understood within ritual and
liturgical environments. Accompanying the potential for spiritual metamorphosis,
produced by inspired art, was a renewed, fifteenth- and sixteenth-century interest in
rhetoric, oratory, and Classical philosophy. Vasari and other art theorists under-
stood that the visual arts could play a powerful role in leading audiences to God,
with a living art suggestive of spiritual transcendence brought about by emotional
and intellectual responses to art. The process whereby this search for a living art
was performed can be traced in the treatises, written by artists and theorists,
intended to instruct and inform artists, patrons, and audiences about the technical,
conceptual, intellectual, and spiritual basis for art that could transform lives and
save souls. This process will be traced in this study.
Chapter 1 (From the ars nova to the maniera moderna) presents an examination of
how the fifteenth-century ars nova of Northern Renaissance art affected, influenced,
2 Introduction
and changed the inspiration for Italian, late fifteenth- and sixteenth-century art. The
effects of the recombination and innovations that defined the vividity of the pathways
of late fifteenth- and sixteenth-century art were most notable in painting (the focus of
this book), the medium that presented audiences with images wherein alternative real-
ities that concretized their spirituality were found. Such images evoked emotional
responses, from their audiences, such as simple devotion, increasing to the transcend-
ing awe necessary for belief in the power of God and his plan for their salvation. These
Northern models showed fifteenth-century, Italian artists how to create for patrons
and audiences vivid works of art expressive of their longing for connection with God.
In following Northern models, sixteenth-century, Italian artists eventually transformed
the ars nova into Vasari’s maniera moderna.
Chapter 2 (From lifelike to living: enargeia and the maniera moderna) explores
the connections between sixteenth-century visual styles and the renewed spirituality
of reform and change that followed the impact of the Reformation on European
culture. The approach and arguments forwarded in this chapter connect Vasari’s
maniera moderna to sixteenth-century spirituality and the issues raised by a divided
Church. In this chapter, it is argued that maniera’s meaning can be found in Clas-
sical enargeia. As such, maniera became an expressive mode that enabled patrons
to employ artists, who provided works of gripping vividity – ‘il vivo’ as Vasari
called it. This living art was a visual counterpart to Classical enargeia, with its abil-
ity to bring to life the events of the past. As such, Mannerism or maniera became
a means whereby the Church could distinguish its history and primacy from that of
competing Protestant denominations.
Chapter 3 (Enargeia, spirituality, and maniera: from St. Paul to Vasari) traces the
incorporation of enargeia into the theology of the Early Church. This process began
with St. Paul, who understood how Classical enargeia or evidentia could be used in
preaching to bring to life the events of the life of Christ. Such preaching served to
stimulate an emotional connection to the Church. From St. Paul to later theologians,
the employment of enargeia to make present that which was absent, with the goal of
bringing to life the Church’s history and mission. St. Paul’s characterization of enar-
geia as the art of vivificat was transformed by succeeding generations and applied in
different ways, and within this development can be located Vasari’s maniera, the art
of lifelikeness or vivacità, comparable to Paul’s vivificat.
Chapter 4 (From Leone Ebreo to Federico Zuccari: God’s plan for art) considers
the role of art in the process of salvation as developed in sixteenth-century treatises
on art. In describing how to make the best art, the authors of these treatises
focused on the process whereby images imbued with certain proportional and
visual effects could assist audiences to realize God’s love and to discern the path to
salvation he gave humanity. Authors bracketed by the parameters of Leone Ebreo
(1464–1530) and Federico Zuccari (1540–1609) are considered and their treatises
are analyzed toward establishing that art was consistently understood by sixteenth-
century artists, patrons, and audiences as being a means to achieving an increased
understanding of God.
Chapter 5 (Maniera: a history) explores Mannerism’s historiography, with an
emphasis on Mannerism and spirituality. This overview begins with the reaction
against maniera found in seventeenth-century theorists, who saw maniera as being
antithetical to the reformed Church, thereby considering it to be artistically the
equivalent of vice. From Walter Friedlander to more recent developments in this
 Introduction 3
historiography, the goal was to develop a profile of reactions to and consideration of
maniera as an art of spirituality. The different and diverse methods and approaches
employed in the study of maniera are presented, concluding with current consider-
ations of approaches that include formalism, iconography, interdisciplinarity, Marx-
ism, feminism, and Cognitive Science. As the history of visions, apparitions, and
mystical experience was for on which the Church had an undeniable and unshakable
monopoly, maniera’s enargeia became an adjunct to its mission to retain its traditional
authority.
This study concludes with (Conclusion: mannerism, mysticism, and cognition), com-
prising an analysis of Pontormo’s Supper at Emmaus (c. 1525) (Figure I.1), a painting
that incorporates inspiration from Albrecht Dürer’s Supper at Emmaus (c. 1510), from
the Small Passion (Figure I.2). Pontormo’s painting is an unequivocably a visionary
painting, intended to generate a transcendent experience for the spectator, thereby

Figure I.1 Pontormo, Jacopo (1494–1556/7). The Supper at Emmaus. 1525. Oil on canvas.
90 ½ × 68 1/8 in. (230 × 173 cm). Photo Credit: Art Resource, NY.
4 Introduction

Figure I.2 Albrecht Dürer, Supper at Emmaus, c. 1510, from the Small Passion. Photo Credit:
Fogg Museum, Harvard University, Boston, MA.

provoking an experience of altered cognition, comparable to that experienced by mys-

tics. In analyzing Pontormo’s painting, a series of approaches is brought to play to
clarify how maniera’s enargeia could bring spectators closer to God. In so connect-
ing Mannerism to spirituality, and to the performative history of the Church’s mys-
tical culture, the goal has been to provide a perspective on how Mannerism
continues signifying to scholars today.

Notes
1 Giorgio Vasari, Le Opere dei Giorgio Vasari con nuove annotazioni e commenti di Gaetano
Milanesi (Florence: Sansoni, 1973), IX Volumes, IV, 12.
2 Craig Hairline, A World Ablaze: The Rise of Martin Luther and the Birth of the Reformation
(Oxford: Oxford University Press, 2017).
3 For these events, see: Roland Bainton, Here I Stand: A Life of Martin Luther (Nashville, TN:
Abingdon Press, 2013); John O’Malley, Trent: What Happened at the Council (Cambridge:
Belknap Press, 2013); Michael Wintroub, The Voyage of Thought: Navigating Knowledge
 Introduction 5
across the Sixteenth-Century World (Cambridge: Cambridge University Press, 2017);
Stephen Hawking, On The Shoulders of Giants (Philadelphia, PA: Running Press Adult, 2003).
4 See “Enargeia,” Arethusa, vol. 37 no. 3 (Fall 2004), 445–447, for a basic definition of,
‘Enargeia or vividness, the power of language to create a vivid presence intimately con-
nected to the emotions of the interpreter/perceiver.’ Rutger J. Allan, Irene J.F. de Jong
and Casper C. de Jonge, “From Enargeia to Immersion: The Ancient Roots of a Modern
Concept,” Style, vol. 51 no. 1 (2017), 34–51.
1 From the ars nova to the
maniera moderna

By the 1960s, the trajectory of discussion of Giorgio Vasari’s maniera and Mannerism
had undergone diverse transformations, and in this process, both became generally
identified very closely with developments in Italian art. In 1964, Jacques Bousquet felt
obligated to correct general assumptions, when he asserted,

In order to gain a clear perspective on the matter, it is important to dispose

once and for all of the legend that casts Mannerism as a style of purely Italian
origin, or more specifically, the style of the Florentine artists of the 1520’s,
which subsequently spread throughout Europe.1

Bousquet’s assertion held a door open for a renewed study of the polymorphic and
transformative nature of Mannerism and maniera and his invitation was accepted
by a series of scholars, who specialized in Northern Renaissance art. For these area
specialists, Mannerism originated with the stylistic diversity found in late fifteenth-
century art, influenced by recurrences of lingering Gothicism and with the experimen-
tal, stylistic hybridity that occurred in the first two decades of the sixteenth century,
throughout Europe. During the sixteenth century, local, regional, and national styles
were transmitted beyond their original boundaries by art markets and art fairs, as
well as by individual, transnational commissions. Purchases, gifts, and other kinds
of exchanges created an internationalized world of art, accompanied by a growing
interest in ‘antiquities’ (Classical, Byzantine, and Medieval). The models provided for
artists by the multiplicity of styles that existed gave inspiration for the multiple visual
styles found in sixteenth-century art.
As transnationalism and hybridity provided artists with inspirational blends of
the old into new, fifteenth- and sixteenth-century patrons, artists, and audiences
participated in ongoing experiments that challenged visual perception. Such artistic
experimentation and innovation became integrated into contemporary cultural per-
spectives on reality and spirituality and the art of Giorgio Vasari’s maniera was the
result. This chapter traces how ultramontane artistic exchange transformed Jan Van
Eyck’s ars nova into Vasari’s maniera moderna.
For Vasari, the sixteenth century was the time of the maniera moderna – the
modern style that became the bella maniera in the hands of experienced and talented
practitioners, who could create works of unparalleled beauty and lifelikeness.2 In
keeping with Vasari’s Italocentric history of art, scholars have placed significant
emphasis on the primacy of Italian artistic development. In this traditional and Italo-
centric art history, Italian artists have been considered the innovators, who were
 From the ars nova to the maniera moderna 7
imitated by artists working in the Netherlands, France, Germany, and Spain. While
there is no question about the important role Italian artists played in the innovative,
technical developments of the fifteenth and sixteenth centuries, the emphasis given to
Italy has too much obscured Northern contributions to Italian and European art.
Even as Italian artists gave a more thorough knowledge of classical art to their
Northern counterparts, Northern artists introduced Italian artists to techniques that
could bring life to their figures. In the North, the introduction of oil into tempera
and the displacement of tempera by oil was a great innovation initiated by Jan van
Eyck. Jan’s experiments with oil created the Northern ars nova, credited by all who
saw its effects as the way to bring the spirit of life to art. It is argued, in this chapter,
that there exists a trajectory of artistic exchange initiated by Jan Van Eyck’s ars
nova, with its innovative lifelikeness, that continued into the artistic movement Gior-
gio Vasari identified as the maniera moderna.
However influential, oil technique was not the only aspect of Northern art that
changed Italian art. Northern experimentation with devotional painting; landscape;
the minute observation of nature; and innovative, spatial design, and figural pro-
portions, observable in Northern art also influenced Italian artists. These exchanges
evolved into the hybrid and diverse, artistic, sixteenth-century styles that produced
the levels of lifelikeness and vividity evident in the art of Leonardo, Michelangelo,
Raphael, and their followers. Such lifelikeness was the result of their employment
of Northern techniques and compositional devices.
Representational vividity, linked to the high devotional impact of Northern art,
with its emphasis on the representation of visions and visionary experience, had
charged meaning within the complex spirituality of the Counter-Reformation. Thus,
the liveliness of the visual arts connected with the devotional mysticism associated by
Italians with Northern art culminated in the complex visual and cultural matrix of
the sixteenth century. Below is traced how artistic exchanges between the North and
Italy generated the international, transnational hybridity characteristic of the styles
scholars have consistently labeled Mannerism. In tracing the significance of the
artistic exchanges that developed the foundation for Mannerism, this chapter also
emphasizes connections made by fifteenth-century humanists and sixteenth-century
art theorists, which link the visual arts to spirituality, as images were understood as
loci for spiritual development.
In the past decade, the scholarship of Bernard Aikema, Beverly Brown, Till-
Holger Borchert, and Paula Nuttall, among others, has focused attention on artistic
exchange between Northern and Southern artistic centers.3 These recent studies
have emphasized the interactive connections between the art of Flanders, France,
Belgium, Holland, Germany, Italy, Spain, and Portugal.4 The result of this research
indicates a paradigm shift that acknowledges the innovative leadership of Northern
artists in achieving detailed accuracy in the transcription of nature into art. Italian
contributions are well known, as the Italian canon of innovations includes Brunel-
leschi’s rediscovery of linear perspective, the absorption and imitation of Classical
models and Leonardo’s chiaroscuro and sfumato. In architecture, the classical vocabu-
lary, linked to the classical style’s associations to early Christian buildings, provided
forms that became part of an international architectural vocabulary associated with
the history of the early church. Thus, fifteenth- and sixteenth-century European art can
be understood better if it is considered from a transnational perspective that assumes
hybridity and cross-cultural influences.
8 From the ars nova to the maniera moderna
These cultural and visual crossings generated a diachronic and synchronic visual
continuum inherited by sixteenth-century artists. Within this trajectory, sixteenth-
century vividity, such as that seen in Michelangelo’s Judgment, can be understood as
having begun with the Eyckian ars nova. Subsequent Northern innovations, initiated
by artists such as Dürer and the Antwerp Mannerists, continued to impact Italian
art. This impact joined to earlier influences and developments were the foundation
for Vasari’s maniera moderna, itself part of an ongoing sixteenth-century continuum
of international artistic exchange that eventually affected the formation of Northern
European, sixteenth-century art.
As the work of the above-mentioned scholars has demonstrated, the origin of the
ars nova can be linked to Valois patronage in Bruges, Ghent, Lille, Valenciennes,
Liège, and Tournai. These artistic centers were home to the workshops of Robert
Campin, Jan van Eyck and Rogier van der Weyden, Jacques Daret, and Petrus Chris-
tus – the harbingers of the ars nova so admired by Italian patrons and humanists.5 By
1430, as Paula Nutall indicated, Italian collectors valued Northern paintings for their
extraordinary verisimilitude, brought to their attention by an international art
market.6 By the mid-1450s, as Borchert has established, the ars nova was well known
in Italy carried there by professional art merchants, who purchased works to sell for
profit; royal gifts and inheritances; traveling artists, who also sold work; artists versed
in the ars nova, who settled in countries foreign to them, and by itinerant artists, who
followed the moving courts of Europe taking commissions and selling works.7
In 1456, Bartolomeo Fazio, writing from Naples, praised the lifelikeness of the
donor portraits found in Jan van Eyck’s Lomellini Triptych, painted c. 1444, for the
Genoese merchant, Battista Lomellini.8 Fazio also praised the realism of two lost
works: a painting by Jan van Eyck of Women Bathing, owned by Ottaviano della
Carda, nephew and adviser to Federico da Montefeltro, and a Deposition, by Rogier
van der Weyden, in the collection of Lionello d’Este, with panels depicting Adam and
Eve and the Angel Expelling them from Paradise.9 Contemporary praise by Filarete
(Antonio di Pietro Averlino) focused on the superior lifelikeness of Jan and Rogier’s
paintings, identifying their use of linseed oil as the source for their remarkable
accomplishments.10
In Northern Europe, the ars nova spread, with regional variations, from Belgium
to Paris, Cologne, Antwerp, Spain (Castile, Valencia, and Barcelona), Portugal,
Switzerland, Austria, and Italy (Venice, Florence, and Naples). In Italy, the ars nova
became intermixed with the Italian emphasis on classical idealized realism.11 Filippo
Lippi is one instance of such eclecticism, reflected, in his paintings by their classical
idealization of form and architectural motifs and in his technique, which is imitative
of the ars nova’s detailed realism.12
As part of a process of artistic exchange, Northern painters traveled south, bringing
their techniques to Italy, as is documented, for example, in the rolls of the painter’s
guild, the Fraglia, in Padua. In the 1440s, Giovanni d’Alemagna was working in
Venice and Joos Amman, from Ravensburg, painted an Eyckian Annuciation in the
Genoese Church of Sta. Maria in Castello (1451).13 Numerous other similar examples,
noted by Paula Nutall, exist.14
One genre of the ars nova that especially captivated Italian audiences was portrait-
ure. Jean Fouquet, who stopped in Rome on his way to Ferrara, painted the Portrait of
Gonella, for the d’Este as an example of living portraiture.15 Fouquet’s Roman visit,
which occurred before 1447, is recorded in Filarete’s Trattato d’Architettura.16 Filarete
 From the ars nova to the maniera moderna 9
characterized Fouquet as a ‘buen maestro maxime a retrarre del natural.’17 In Rome,
Fouquet painted a portrait of Pope Eugenius IV, perhaps for Archbishop Jean Bernard
of Tours, which was displayed at Santa Maria sopra Minerva.18 Filarete and Francesco
Florio praised the portrait as being surpassingly lifelike.19 Eugenius also owned works
by Jan van Eyck, which would have been seen by visitors to his collection, providing
another point of contact between Italians and the ars nova.20 In assessing Jean
Fouquet’s portrait of Eugenius IV, Filarete remarked on its realism, which rendered
the painting so lifelike that ‘in truth [it] seemed to be really alive.’21 A comparable
level of verisimilitude was noted by Vespasiano da Bisticci’s assessment of Justus von
Ghent’s portrait of Federigo da Montefeltro, which ‘lacked only breath.’22 Giovanni
Santi considered that Jan and Rogier had ‘surpassed reality many times.’23 Bartolomeo
Fazio, Guarino da Verona’s pupil, described Jan van Eyck’s verisimilitude as being
comparable to that of Zeuxis, whose art was so close to nature that it could fool the
eye into mistaking painting for reality.24
Northern realism was also evident in the depiction of space and Fazio especially
praised Jan Van Eyck’s Lomellini St. Jerome In His Study for the way in which its
perspectival space receded inward as one stepped back to gaze at the painting.25 As
Nutall noted, this is a perspectival effect visible also in the Arnolfini Portrait and
the Detroit St. Jerome.26 Of the patron’s portrait found in this work, Fazio wrote
‘you would judge he lacked only a voice.’27 Fazio also praised the hair of the Angel
Gabriel in this painting, stating that it was of ‘surpassing reality.’28 Fazio was not
alone in praising Northern technique for the painting of hair and Giovanni Bellini
was so impressed with Dürer’s ability to paint hair that he asked Dürer if he used
special brushes. He was surprised to find that he did not and that the effect was
the product of skill alone.29
Other examples of the ars nova, known in Italy, include Lorenzo il Magnifico’s
ownership of a portrait by Petrus Christus of an unknown ‘donna francesca,’ which
hung in his studiolo, alongside an Eyckian St. Jerome in his Study.30 Commissions of
portraits by Italian merchants, such as Marco Barbarigo, the Venetian consul (who
commissioned his portrait from a follower of Jan van Eyck); the Bolognese, Giacomo
Loiani, whose portrait was painted by the Master of the Baroncelli portrait; as well
as the unknown Genoese patron found on Jan Van Eyck’s Dresden Triptych; and
the well-known portraits of the Portinari by Hugo van der Goes, found in the
Portinari Altarpiece document Italian familiarity with the ars nova.31
By 1470, as Nutall indicated, significant aspects of Italian portraiture were based
on Northern prototypes.32 Nutall noted that perhaps the earliest Florentine use of
Netherlandish portrait types is found in Andrea del Castagno’s Portrait of a Man,
dated c. 1457.33 Northern influence is evident in Perugino’s Self-Portrait, which is
modeled on Memling’s portraits, such as the Portrait of a Young Man, now in the
Metropolitan Museum’s Lehman Collection.34 Other examples of Northern influ-
ence on Italian portraits, beyond Leonardo’s Memlinguesque Ginevra de’ Benci,
are: Botticelli’s Youth with a Medal of Cosimo de’ Medici; and Cossa’s Man with
a Ring, in the Thyssen Bornemisza Collection.35 As Nutall pointed out, Northern
influence continues into the sixteenth century in Leonardo’s Mona Lisa and
Raphael’s Portraits of Angelo and Madalena Doni.36
Northern Italian collections had many examples of the ars nova. Alessandro Sforza,
Lord of Pesaro (1445–), brought from Bruges a Portrait of the Duke of Burgundy,
a Crucifixion and his own portrait – all painted by Rogier van der Weyden.37 This
10 From the ars nova to the maniera moderna
Crucifixion included a portrait of Battista Sforza, the future wife of Federico da Mon-
tefeltro. Their son, Federico II, Duke of Urbino, who wanted artists who could paint
in the Northern manner, employed Justus von Ghent and Pedro Berruguete, in the
1470s.38 Vespasiano da Bisticci described Justus von Ghent’s Portrait of Federico II as
‘lacking only breath to seem alive.’39 Additional examples abound, such as Marco
Barbarigo, the Venetian consul, who commissioned his portrait from a follower of Jan
van Eyck; the Bolognese, Giacomo Loiani, portrayed by the Master of the Baroncelli
Portrait, now in the Courtauld Gallery; and Jan Van Eyck’s Dresden triptych of the
merchant, Raffaelo Giustiniani.
Another famous work by Jan van Eyck, found in Italy, was the portrait of Alfonso
V of Naples. The Neapolitan artist, Niccoló Colantonio, copied this portrait, in an
Eyckian style that he taught to his pupil, Antonello da Messina.40 Alfonso’s interest
in Netherlandish art was aligned with the Spanish court’s interest in the ars nova,
evident in Isabella of Castille’s patronage of Juan de Flandes, Jorge Inglés, Michael
Sittow (Bruges), Juan Guas (Germany), Gil de Siloè (Flemish), and Egas Cuéman
(Flemish).41 Alfonso’s interest in the ars nova was so extensive that he sent his court
painter, Luis Dalmau, to the Netherlands, in 1431, to learn the Eyckian way of
painting, which he later taught to Spanish artists.
Neapolitan interest did not, however, begin with Alfonso, but with Renè of
Anjou, who employed Pierre du Billant and Bathélemy van Eyck, from Liège.42 It
was these artists who taught the ars nova’s techniques and pictorial conventions to
Colantonio, which he employed in his Eyckian St. Jerome in his Study (Naples,
Capodimonte), for the Church of San Lorenzo Maggiore.43 In keeping with this
Neapolitan interest in Northern Art, after Alfonso gained power in 1442, he invited
to the court the Italians artists: Pisanello, Leonardo da Besozzo, and Francesco
Laurana, along with Jaume Baçó (Jacomart) and Juan Reixach – all Spanish artists,
who worked in Flemish-inspired styles.44
Alfonso’s ownership of Northern paintings was noted by Giovanni Pontano, in De
Splendore (1493–1494), who recorded that Alfonso owned a St. George by Jan van
Eyck, which had been bought from a merchant, named Gregori, at an auction in
Bruges.45 Pietro Summonte’s admiration of this painting especially praised its special
effects – ‘On the [saint’s] left leg was reflected the image of the dragon, as well repre-
sented in the polished armor, as in the glass of a mirror.’46 Alfonso also owned a lost
Eyckian Annunciation, perhaps sold to him by the Genoese, Battista di Giorgio, when
he visited Naples, in 1444.47 When Fazio described this Annunciation, he noted that
the portraits of the patron included in the painting,

seemed to lack only a voice, while the woman he loved was very beautiful and
was painted exactly as she was, down to the minutest detail. A sunbeam fell
between the two, as if through a crack, which appeared entirely real.48

Alfonso’s heir, Ferrante I, continued this tradition bringing the techniques of Northern
art to Naples, when he sent Giovanni Basilio to Bruges to study the ars nova.49
Milan was another center of diffusion of the ars nova in Italy. From that city, the
Sforza Countess, Bianca Maria Visconti, sent Zanetto Bugatto to study with Rogier
van der Weyden.50 When Bugatto returned, in 1463, he was sent to the court of
Louis XI of France to continue his Northern, artistic education. Later Bugatto
returned to Milan, where he died, in 1476. To fill the void left by Bugatto’s death,
 From the ars nova to the maniera moderna 11
Gian Galeazzo Sforza tried to entice Antonello da Messina to come to Milan to
provide continuity for the Milanese taste for the ars nova.51
By the sixteenth century, Italian artists could see examples of Northern art in private
collections, some public places, and in newly established international art markets.
Michael North has studied these markets, which emerged in fourteenth-century Italy
and were similar to the market established, in Florence, by Francesco Datini.52 These
markets continued through the fifteenth and into the sixteenth centuries and they
continued being important points of artistic exchange.53
Two of the more important Northern markets, where Italians could buy Northern
works, were located in Antwerp and Bruges – the center of the Medici Bank, managed
by Angelo Tani and Tomasso Portinari.54 At Bruges, Portinari commissioned significant
works from Hans Memling and Hugo Van der Goes, with the Portinari Altarpiece being
the best-known example.55 This work arrived in Florence on May of 1483, making
available for study by Florentine artists a monumental example of the ars nova.56 Also
in Bruges, the Arnolfini purchased the Arnolfini Portrait by Jan van Eyck.57
Sales of goods in pandts, ad hoc markets in monastery courtyards, were also sources
for goods that included tapestries and works of art.58 The Medici became good cus-
tomers in this international art market.59 In 1448, an agent buying for Giovanni de’
Medici notified him that tapestries had been purchased. In 1466, Tommaso Portinari
notified the family that he had purchased a work for them.60 The Medici inventories
record that in the palaces in Florence and at the Villas at Careggi and Caffagiuolo
there were numerous Northern tapestries, as well as paintings on cloth and on linen.61
These same Medici inventories record that among the approximately one hun-
dred and forty-two paintings, owned by the Medici, about forty-two were
Northern.62 Two of the better-known examples from the workshop of Rogier van
der Weyden, owned by the Medici, are: the Madonna and Child with Saints
Cosmas, Damian, John the Baptist and Peter (not mentioned in Medici inventories)
and the Entombment, now in the Uffizi.63 The Entombment appears in Medici
inventories from 1482 and 1492, when it was at the Villa at Careggi.64 Additional
examples of Northern works in the Medici collections were: a Virgin and Child
owned by the Medici and displayed at their villa at Cafaggiolo; an Adoration of
the Magi on cloth, which was also part of the Medici collection and in the Casa
Vecchia of Lorenzo and Giovanni, sons of Piefrancesco de’ Medici, there was
a Netherlandish painting, over the fireplace that represented Moses Discarding the
Crown of Pharaoh, in the room where there was displayed Botticelli’s Primavera,
the Pallas and the Centaur, and a marble John the Baptist by Michelangelo.65
The Bruges market also sold examples of the ‘Holy Face of Christ’ type, developed
by Petrus Christus and Hans Memling, which became popular in Italy.66 In 1460,
Alessandra Macinghi Strozzi wrote to her son in Bruges, asking him to buy paintings
for her there and noting that she would not part with her ‘Volto Santo,’ because it
was ‘divota figura e bella.’67 It was, however, Memling’s paintings that appealed
more to Italian collectors.
Hans Memling was the third, fifteenth-century, Northern artist, who significantly
influenced Italian artists, as his style was copied, by Italian artists, from Perugino to
Leonardo.68 Benedetto Paganotti, the Dominican Bishop of Vaizon, owned a triptych
by Memling, now divided between the Uffizi and the National Gallery.69 The painting
is dated to about 1480 and it inspired Filippino Lippi, who borrowed from it when he
saw it in Florence, c. 1482–1483. Compositional elements found in the Pagagnotti
12 From the ars nova to the maniera moderna
Triptych (Florence, Uffizi Museum, and London, National Gallery) were quoted by
Fra Bartolommeo, Filippino Lippi, Lorenzo de Credi, and Piero di Cosimo.70
In the Ginevra de’Benci, Leonardo adapted Memling’s portrait style for his por-
trayal, becoming, according to Nutall, the first Italian artist, who fully explored
Eyckian technique.71 Thus Leonardo’s use of oil washes in light and dark colors
(chiaroscuro and sfumato) to indicate modeling and depth had its source in the ars
nova.72 In the Ginevra de’Benci, as Nutall argued, Leonardo adapted Memling’s
style to his purpose, when he used the Northern devices of: the three quarter por-
trait type; landscape backgrounds; emblematic content indicative of the sitter’s
identity and interests.73
From Hans Memling, Tommaso Portinari commissioned the portraits of himself
and his wife, Maria Bandini Baroncelli, now in the Metropolitan Museum of Art,
which belonged to a portable altar featuring the Virgin and Child.74 For Portinari,
Memling also painted The Passion of Christ, now in Turin, which included portraits
of the spouses.75 Angelo Tani, Portinari’s predecessor at the Medici Bank in Bruges,
was another patron who sought works by Memling and he commissioned a Last
Judgment from the artist.76
For fifteenth-century humanists, the ars nova was a rebirth of Classical traditions
of realistic painting associated with Pliny’s descriptions of the verisimilitude of
Greek art. In 1468, Cardinal Jean Jouffroy, Bishop of Arras, equated Jan van Eyck
and Rogier Van der Weyden to Apelles, when he wrote,

Consider now the … age in which Aetion, Nicomachus, Protogenes [and] Apelles
flourished or those who surpassed them – John of Bruges (Jan van Eyck), whose
paintings you have seen in Pope Eugenius’s palace and dearest to me, Rogier of
Brussels, whose pictures ad luster to the palaces of every king.77

Jouffroy’s evocation of Pliny to describe Jan and Rogier’s work indicates that the
ars nova was regarded as forming part of Classical, representational traditions of
idealized verisimilitude.
Italian admiration of the ars nova was not confined to portraiture, as Italian collect-
ors also admired Northern compositional and pictorial devices. An example being, as
Margaret Koster noted, the employment by Italian artists of the sacra conversazione
format, used in Jan Van Eyck’s Madonna of the Canon Van der Poele (January,
1436).78 The sacra conversazione format did not become popular in Florence in the
1440s, but in the North it was established by the mid-1430s. The use of cartellini in
Italian paintings is another element Koster identified as originating in the North.79
Instances of specific imitation of Northern compositional arrangements abound in
Florence, where the Eyckian St. Jerome in his Study, owned by Lorenzo, il Magnifico,
inspired Ghirlandaio’s St. Jerome and Botticelli’s St. Augustine in the Ognissanti and
Antonello da Messina St. Jerome in his Study.80 Fra Angelico, Colantonio, Jacopo
Bellini, Andrea Mantegna, Antonello da Messina, Fra Angelico, Botticelli, and Gio-
vanni Bellini copied Jan Van Eyck’s lost Holy Face of Christ.81 Koster has also
argued that another lost Eyckian painting, the Stigmatization of St. Francis, inspired
Botticelli, Verrocchio, and Leonardo in the composition of rock formations found
in their works.
The accurate and moving representation of emotion was another element of North-
ern art admired by Italian collectors, humanists, and artists. The ability to achieve the
 From the ars nova to the maniera moderna 13
representation of emotion that could move a spectator to empathy was valued by
Leone Battista Alberti, in De Pictura (1435). It was not, however, Italian but Northern
artists, such as Rogier, who most efficaciously pioneered and accomplished what
Alberti had advised Italian artists to perfect. Rogier’s work was plentiful in Italy and
Mauro Lucco noted that there were many works by Rogier in Ferrara, which could
have been seen by local painters, such as Angelo Parrasio, Macagnino da Siena, Bono
da Ferrara, Michele Pannonio, Cosmè Tura, and Andrea Mantegna.82 On 8 July 1449,
Ciriaco d’Acona saw a Deposition, by Roger Van der Weyden, and praised Rogier’s
ability to engage the emotions of the spectator, who could be moved to sorrow by
Rogier’s able representation of emotion.83
Nutall and Lucco brought attention to the value placed on Rogier’s ability to
depict emotions, described by Fazio as an ability to paint ‘grief and tears [of figures]
so represented [that] you would not think them other than real.’84 Ciriaco d’Anco-
na’s description was more detailed, as he wrote that Rogier’s figures were so lifelike
that – ‘You would seem to see breathing, as if alive, the faces of those he wished to
show as alive and the dead [person] in all respects like one dead.’85 Rogier’s
expressive figures match Alberti’s words:

An istoria will move spectators when the men painted in the picture outwardly
demonstrate their own feelings as clearly as possible … we mourn with the
mourners, laugh with those who laugh, and grieve with the grief-stricken. Yet,
these feelings are known from movements of the body. We see how the melan-
choly, preoccupied with cares and beset by grief, lack all vitality of feeling and
action, and remain sluggish their limbs unsteady and drained of color. In those
who mourn, the body is weighed down, the neck bent, and every part of their
body droops as though weary and past care.86

In effect, as Nutall pointed out, between Rogier and Jan, Alberti’s recommendations
were fulfilled, as they could represent the living and the dead and those who were
struck by sorrow in a way that made his figures seem to live and breathe.87 Thus, it
would seem, as Nutall has argued, that the best illustration and actualization of
Alberti’s art theory is found in the work of Northern artists, especially in that of Jan
van Eyck and Rogier van der Weyden. Even Alberti’s advocacy of the idea of
a painting as a window resonates with the Netherlandish custom of framing sitters
in portraits with window frames and ledges.88 Similarly, Alberti’s advice to painters
to include figures who establish eye contact with the spectator is an echo of Northern
practice.89 These perspectives alter the established Italo-centric norm of assessment
and understanding of fifteenth-century European artistic developments, which should
be revised so that a more accurate understanding of Northern European primacy in
technical and conceptual innovations can be achieved.
As a result of the exceptional technique found in his works, Rogier’s reputation
was so well known, in Italy, that Bianca Maria Visconti wrote to the artist, inform-
ing him that she was sending her painter, Zanetto Bugatto, to study with him. The
Duchess wrote – ‘Having heard of your fame and greatness on numerous occasions,
we decided to send our Master Zanetto to you, so that he might learn from you
something of the art of painting.’90 Praise of Rogier continued into the sixteenth
century, when Marcantonio Michiel noted that he had seen a work by Rogier in
the collection of Zuan Ram, a work that he found praiseworthy.91 Rogier received
14 From the ars nova to the maniera moderna
Italian pupils and traveled in Italy. As Fazio noted, he arrived in Rome for the 1450
Jubilee, where he admired Gentile da Fabriano’s frescoes in St. John Lateran.92 Rogier
was emblematic of a steady stream of artists, within which Albrecht Dürer was
another, who traveled back and forth across the Alps, forming points of artistic
exchange.
In addition to portraiture and devotional paintings of the ars nova, Italian human-
ists greatly admired Northern landscape painting, as Manfred Sellink has discussed.93
Bartolomeo Fazio praised Northern landscape painting, stating ‘there are also
horses, minute figures of men, mountains, groves, hamlets and castles carried out
with such skill you would believe one was fifty miles distant from another.’ As
a specific example, Fazio also praised the landscape vignettes of the mappamondo
Jan van Eyck painted for Philip the Good of Burgundy.94
Alberti, in De Re Aedificatoria, described ideal landscapes with words that imply
he was thinking about Northern landscape paintings, when he wrote – ‘Our minds
are cheered beyond measure by the sight of paintings, depicting the delightful coun-
tryside, harbors, fishing, hunting, swimming, the games of shepherds, flowers and
verdure.’95 Although, as Nutall indicated, Alberti paraphrased Pliny’s description of
rural scenes, Alberti’s summary of what was necessary for good landscape painting
aptly described those found in Northern paintings.96 Hence, the ars nova also may
have influenced Italian art theory as well as Italian artists.
The relationship between Alberti’s descriptions of what constitutes good painting
and the ars nova has led Nutall to suggest that Alberti’s ideas were founded in
Classical literary descriptions (such as Pliny’s), which were first achieved in fifteenth-
century Northern painting. Additionally, Nuthall has suggested that Alberti’s encoun-
ter with Northern art occurred when he saw the collection Alberti’s employer,
Pope Eugenius IV, owned.97 Thus, Nutall suggested that Alberti’s recommendation to
painters to paint glass and gold with paint and to be sparing in the use of white was
the result of his having seen these effects in Northern paintings.98
As Italian artists studied the works of Jan van Eyck, Rogier Van der Weyden,
Hugo Van der Goes, Hans Memling, Martin Schöngauer, Albrecht Dürer, and their
contemporaries in the North, they incorporated aspects of the ars nova into Italian
art. These elements included exposure to different proportional systems from those
provided by Classical sculpture, which enabled artists to engage in the exploration
of diverse ways of presenting the human body. The ars nova’s heightened realism,
which surpassed a naturalistic imitation of nature, gave Italian artists an alternative
lifelikeness to that which could be achieved through idealized and classicizing pro-
portional formulas for figural representation. Northern spatial representation was
very complex and provided alternatives to Italian linear and sequential perspective.
Northern painters employed flattened spaces, asymmetrical compositions, and quix-
otic juxtapositions of figural scale that altered the perception of reality in a manner
that enhanced the innate spirituality of their subjects through spatial dislocation
from the material world.
The ars nova’s identification with devotional intensity was partly the result of the
detailed representational clarity that was the result of Northern technique, which
focused the spectator’s attention on devotional subjects. Additionally, Northern paint-
ers developed a refined visual system for expressing mystical visions and accompanying
devotional emotions. This system was composed of seemingly irrational juxtapositions
of unrealistic spatial representation joined to figural elongations and torsions that were
 From the ars nova to the maniera moderna 15
not ‘natural.’ Northern painters, who were much closer to the grotesque traditions of
Romanesque and Gothic art, freely invented creatures of the imagination manifesting
an imaginative fantasy that was missing in early, fifteenth-century Italian art. The
element of fantasy would later become greatly prized by Italian sixteenth-century the-
orists, who linked fantasy to imagination and inventiveness, these being desirable qual-
ities for artistic excellence.
As the turn of the sixteenth century approached, artistic exchange continued as
artists from the north came to Italy and Italian artists went north in search of commis-
sions. Admiration for Northern technique did not end with the fifteenth century and,
in 1509, Francesco Lancilotti (writing in Rome) stated that landscape was best done
by Flemings because – ‘Painting landscapes both near and far requires a certain skill
and diligence (ingegno e discrezione), which the Flemings possess to a greater degree
than the Italians.’99 As a result of travel and the ongoing art market, the international-
ization of artistic production that existed in the fifteenth century continued. Northern
artists developed innovative ways of using the Classical vocabulary they learned from
Italian classicism (especially evident in the work of the later Antwerp Mannerists)100
and Italian artists saw alternative ways of representing figural proportions and spatial
configurations, which they acquired from Northern painters, such as Bosch and
Breughel. The continuing transnationality of artistic production led to hybrid, Italian
styles that evinced influence from Netherlandish and Germanic traditions alongside
Classical idealization and architectural quotations.
These sixteenth-century exchanges followed visits to Italy from artists such as Jost
Amman (1539–1591), whose Venetian patrons were Lionello and Emmanuelle
Grimaldi. Amman worked in a style comparable to that of Conrad Witz, with linger-
ing influence from Robert Campin.101 Earlier, Justus van Ghent (c. 1410–c. 1480),
who had worked in Antwerp and Ghent, arrived in Rome, in 1469.102 Later, he
moved to Urbino, where he painted the Communion of Apostles and collaborated
with Pedro Berruguete on a series of uomini famosi.103 At Urbino, Justus worked
alongside the Castilian, Pedro Berruguete (c. 1450–1504), who also worked in
a Netherlandish style, thereby making artistic hybridity the norm at the court of
Urbino.104 The Portrait of Federico da Montefeltro with His Son Guidobaldo has been
attributed to either Justus or Berruguete and the uomini famosi series is variously
attributed to each.105
The internationalization of Italian art continued under the influence of new arrivals
from the North, who became part of established Italian workshops. One example of
such is the arrival, on 2 June 1508, of Alonso Berruguete (c. 1488–1561), who
Michelangelo received, in Rome. Alonso was the son of Pedro Berruguete, who
worked in a Netherlandish style, as did Alonso. There, he allowed the younger artist
to see his drawings for the Battle of Cascina.106 This meeting, representing, as Nicole
Dacos has pointed out, a significant point of contact between Italian and Netherland-
ish style. Thus, two traditions, the Spanish and the Italian, each influenced by North-
ern European art met in Rome, in Michelangelo’s workshop.
In 1508–1509, Jan Gossaert went to Rome as part of the retinue of Philip of
Burgundy.107 Gossaert was part of a diplomatic mission to the Papal court and his
arrival was a singular point of contact between Italian artists, working in Rome, and
the new style being developed in the Antwerp art market. Gossaert’s work is represen-
tative of the style classified as Antwerp Mannerism and he was a member of this group
before he arrived. Thus, Gossaert’s arrival in Rome, when Michelangelo was working
16 From the ars nova to the maniera moderna
on the Sistine Ceiling and as Raphael began work on the Stanze, represents a point of
contact between Antwerp Mannerism and Michelangelo and Raphael’s Roman
manner.
Jan van Scorel is another Northern artist, who came to Italy and continued artistic
exchanges between North and South. In 1521, during the brief Papacy of Adrian VI
(9 January 1522–14 September 1523), Van Scorel was appointed as an official painter
to the Vatican and painted a portrait of the Pope, as well as other works. He knew
Michelangelo and Raphael and became keeper of the Belvedere after Raphael died.
Van Scorel remained in Rome until 1524, when he returned to Utrecht, where he con-
tinued his career. Before his departure, he visited Venice, in 1518 and 1524.108
Van Scorel is considered to be the leading member of the group identified as the
Romanists,109 i.e. Northern painters who came to Rome and established an artist colony
in the city. This group included Jan Gossaert (in Rome 1508–1509), Jan Sanders Van
Hemessen (in Rome, c. 1520), Pieter Coecke Van Aelst (in Rome, before 1527), Maarten
Van Heemskerck (in Rome, c. 1532), Lambert Lombard (in Rome, c. 1537), Michael
Coxie (in Rome, 1529–1538), and Frans Floris (in Rome, c. 1540). As these artists stud-
ied contemporary Italian and ancient Classical art, they continued producing work in
Italy in the styles in which they had been trained. Italian artists, in turn, learned about
contemporary, Northern styles, through the work of the ‘Romanists’ and it can be
argued that both groups influenced each other. Additional Northern influence in Italy
can be found in the distribution of the prints of Bernard Van Orley (1487/91–1541).110
Spanish artists, such as Pedro and Alonso Berruguete, who worked in a Northern
style participated in artistic exchanges and in the production of internationalized,
hybrid styles. To Pedro Nunyes, previous scholarship attributed the Manchester
Madonna, now given to Michelangelo, although that work is perhaps from the hand
of Ascanio Condivi, as may be the drawing, entitled The Epiphany, in the British
Museum.111 Nunyes settled in Florence, while Leonardo was working on the Battle
of Anghiari (1504–1505), and worked as Leonardo’s assistant.112 Pedro Fernández
(the Pseudo-Bramantino), another Spaniard, was in Rome between 1514 and 1516,
after having joined the circle of artists around Donato Bramante, c. 1500.113
Guglielmo de Marcillat was another foreign artist, who came to Italy, on 19 Octo-
ber 1509, invited by Bramante to become part of this circle.114 Marcillat remained in
Italy, going to Cortona (15), then Arezzo (1520).115 Jean de Chenevières came from
France to join Bramante’s workshop, bringing another artistic stream to the group of
foreign artists brought together by Bramante.116 Joining the others was Juan de
Burgunya (Juan de Borgoña – c. 1470–1536), a Fleming transplanted to Spain, who
came to Florence and Rome between 1510 and 1525.117 Diego Siloé and Bartolome
Ordoñez also came to Italy, joining the group of Spaniards, who brought Northern
Styles to Italy, while taking away Italian influence.118
Francisco de Hollanda (1517–1587), famously came from Portugal, on 5 Jan-
uary 1528, and made the acquaintance of Michelangelo, whose slighting remarks about
Netherlandish painting he recorded.119 Hollanda was an architect, sculptor, art theorist,
and painter, who worked in a Flemish style, complemented by a theoretical position
that synthesized Neoplatonism, Christian Kabbala, and Lullism120 and included cosmo-
graphic and astrological perspectives, incorporated into his art theory.121 Another out-
lier, Giulio Clovio (1498–1578), came from Croatia to Rome, in 1526. In Rome, he
became known for his ‘Mannerist’ style, found in the illuminated manuscripts he illus-
trated for Rome’s aristocrats.122
Another random document with
no related content on Scribd:
III.

PELON JA TUSKAN SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on

langennut minun päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni,
ja kauhistus peittää minut.» Ps. 56: 5,6.

»Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —»

Ps. 17:3.

»Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.

»Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin?

Herra
on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.

»Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän

pelasti
minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.

Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: —

»Jumala on niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin
väärintekijä, saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja
mahtava, mutta minä olen niin pieni ja heikko! Mitä on minun
tehtävä? Eiköhän Jumala vihaa ja halveksi minua? Eikö Hän tahtone
ottaa minulta pois kaikkia, mitä minä enin rakastan? Eikö Hän
tahtone heittää minua loppumattomaan kidutukseen, kun minä
kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä? Kuinka kurja
ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni! Kuinka minä
siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin saada
Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja
tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen
Hänestä?»

Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko

koskaan kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen
Jumalan vihan ja helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi
ihmisiksi? Minä ainakaan en ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette
niitten yläpuolelle — niin korkealle niistä kuin taivas on helvetistä,
niin korkealle kuin vapaa poika on kurjasta, matelevasta orjasta, —
vahingoittavat ne teitä enempi kuin hyödyttävät. Tämä orjuuden
henki, tämä orjallinen pelko ei lähennä meitä Jumalaan, vaan
työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa meitä vihaamaan
pahaa, se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta siitä.

Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja

kurjuutta ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän
kasteenne selittää. Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun
Isäsi, Hän ei vihaa sinua, joskin olisit suurin syntinen maan päällä.
Hän rakastaa sinua, sillä sinä olet Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo
syntisen kuolemaa, vaan tahtoo kaikkien pelastusta. Hän ei vihaa
mitään, jota luonut on.» Tämä on sinun kasteesi sanoma — että sinä
olet Jumalan lapsi, ja että se on Jumalan tahto ja toivo, että sinun
tulee kasvaa ja tulla Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä
rakkaudessa, luottamuksessa ja miehuullisesti, ja että Hän voipi ja
tahtoo antaa sinulle voimaa siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle
sen voiman, jos sinä vain tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta
sinun on pyydettävä ja käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole
oltava ainoasti Jumalan itsepäinen, tietämätön ja itserakas lapsi,
joka tottelee Häntä rangaistuksen pelosta, vaan sinun tulee olla
Hänen kuuliainen, rakastavainen ja totinen poikansa.

National Sermons.

Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä

työnteettäjä, jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on Isä,
joka rakastaa lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka antaa
kaikkea runsaasti soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään
syntisen kuolemaa, vaan soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja
elävän. Hes. 33:11. Hänen tahtonsa on hyvä tahto, ja kuinka paljon
tahansa ihmisten synti ja hulluus voipikin vastustaa sitä ja joksikin
ajaksi näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän kuitenkin liika suuri
ja liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään ihmistä, ei edes
pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa Jumala —
odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa;
odottaa että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa
muussa, on huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee
takaisin Hänen tykönsä, kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken
ihmiselle todella sopivan elämän kaivolle. Kun hullu huomaa
hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu itsepäisyydestään, kun
kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika palajaa takaisin Isänsä
kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään nuhdetta, ei mitään
kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus tulvii vastaan
niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan luomakuntaansa,
koska Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa, vaan
luotujen olentojensa rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen
kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi että ihminen palajaisi takasin, ei
vapisevana orjana herransa luo, vaan poikana, joka vihdoinkin
huomasi, minkälainen isä hänellä oli, jonka hän oli hylännyt, ja tuli
sen tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen tulla
semmoisena takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi
annettu, ja kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja
virkosi jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.

Discipline and other Sermons.

Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee,

silloin alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin
katsomme me kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös
taivaaseen ja kysymme: Onko taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken
tämän? Käsittääkö Jumala minun vaikeuteni? Tunteeko Jumala
minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala minun vaikeudestani? Tietääkö
Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai onko minun taisteltava
elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä eikä auta minua,
joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin tuopi Kristuksen
sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu eikä
kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille:
Jumala ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut.
Kristus tuntee sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi;
Kristus on kärsinyt sinun kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et
voi saada mitään kokea, jota ei Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan
Poika, kärsi köyhyyttä, pelkoa, häpeää, kuolon tuskaa jopa
kuoleman sinun tähtesi, että Hän taitaisi tuntea sinun heikkoutesi ja
auttaa sinua kestämään ja johtaa sinua turvallisesti kaiken läpi
voittoon ja rauhaan.
 Westminster Sermons.

Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten

ennen aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien
kautta, on kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on
uskottava, sillä se tulee meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava
niinkuin Jumalan ääntä, ja se on meidän oman synnin, hulluuden ja
heikkouden pelko, joka tulee meille unissa ja unettomina öinä. Me
voimme oppia jotain näistä yöllisistä haaveista ja yöllisistä unista;
sillä ne ovat usein Jumalan sanomana meille, ja kutsuvat meitä
katumukseen ja elämän parannukseen. Ne ovat usein Jumalan
tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat kirjotetut ja jonka Jumala
levittää eteemme näyttääkseen meille niitä, mitä olemme tehneet.
Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat näkemään
entisyyttämme ja muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin
helposti ovat unohtuneet; ja nämä nöyryyttävät, katumusta
herättävät unet ovat Jumalan varoitus siitä, että luonnon saastutus
on uudesta syntyneissäkin ja ettei mikään ilman Jumalan Hengen
alituista apua voi varjella meitä jälleen lankeemasta tai Jumalasta
poistumasta.

Discipline and other Sermons.

Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista.

Jumalan vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat
itsessään näyttää pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne
käsittävät, koska he eivät ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen
tosiasian ohella, että Hän on armollinen niin hyvin kuin vanhurskas
Jumala, muistakaa että Hänen sisin olentonsa on rakkaus, ja silloin
ukkospilvi tiukkuu kultaa ja täyttyy hiljaisesta sateesta ja puhtaasta
valosta. Kaikki Jumalan syvyydet ovat kirkkaat ja loistavat; sillä
Jumala on valkeus.

Letters and Memories.

Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka

tähän asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä
elämää, joka meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä,
uudistaa nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on
hyvää meille?

Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu:

»Niinkuin sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos.
33:25. Eikö vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli
onnen maljan tulla kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole
olleet siunattuja opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet
ulos? Siten saapi Jumala aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin
välttämättömästä saapi Hän aikaan voimaa. Korkein hengellinen
kasvatus on täynnä mitä pienimpiä ajallisia tapauksia, ja halvinkin
satunnainen puute voipi tulla välikappaleeksi herättämään eloon
uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.

Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan

kytkettyjä eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan
meidän eläimellistä luontoamme. Olkaamme sentähden vain
kärsivällisiä, kärsivällisiä; ja antakaamme Jumalan, meidän Isämme,
opettaa meille Hänen omat opinkappaleensa Hänen omalla
tavallaan. Koettakaamme oppia se hyvin ja oppia se pian; mutta
elkäämme kuvailko että Hän alkaa soittaa koulun kelloa ja laskee
meidät ulos leikkimään, ennen kuin meidän oppijaksomme on opittu.

Letters and Memories.

 Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän
sinua — mitä Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että
Hän lähettää meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät
seikat ovat oikeat ja tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä
tarkotuksella ja niitten takana on erityinen ajatus kätkettynä; ja joka
napisee niitä vastaan, hän ei usko elävään Jumalaan (ei ainakaan
siinä silmänräpäyksessä).

Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena,

vaan ei kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus
tavallisesti sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret
siirtyisivät (ja minä niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».

Letters and Memories.

Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki

tarpeelliset ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä
sitä Jumalassa riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys,
ainoa oikea voima. Oikein sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää
ihminen (nim. vankeuksista, surusta, sairaudesta), ja niitten kautta
koko minun henkeni elämä ylläpidetään». Es. 38:16.

M.S. Letters.

Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä;

sillä huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä
suruunsa.» Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana
on tosi? Ketkä ovat ne ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi
elämässään vähimmillä vaivoilla? Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä?
Ovatkoon ne niitä, jotka kuvittelevat itselleen kaikellaisia
vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen kysyvät: mitähän jos tuo eli tämä
tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi mahdolliseksi päästä semmoisten
vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä. Elkäämme kuluttako sitä voimaa,
minkä Jumala on antanut meille täksi päiväksi, turhaan pelkoon eli
turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin päivällä on kylliksi huolia ja
suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi siksi päiväkseen ja sen siunaukset
samoin. Tämä päivä ja huominen voipi saada kokonaan toisen lopun
kuin me olimme toivoneet. Niin kyllä — mutta ne voivat myöskin
saada aivan toisen lopun kuin olimme pelänneet. Elä katso kovin
kauvaksi tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään tulevaisia, ennen kuin
voit kestää sitä näkyä. Jos me saisimme edeltä päin nähdä tulevia
vaikeuksia, voisi se ehkä murtaa sydämemme; ja jos saisimme
edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi se ehkä hämmentää
päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan
tyynnyttäkäämme sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena
niin kuin pienet lapset, jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin
päivän läksyjen lukuun ja leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla
varmat, että Taivaallinen Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja
miten Hän tahtoo kasvattaa meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä,
vaikk'emme sitä tiedä emmekä tarvitse muuta tietää kuin sen, että se
tie, jota myöten Hän johtaa jokaista meistä — jos me vain
tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta — viepi ylös kohti
ijankaikkista elämää.

All Saints’ Day Sermons.

IV.

YKSINÄISYYDEN, ONNISTUMATTOMUUDEN JA PETTYMYSTEN

SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut kuin heinä. Minä olen

kuin
yksinäinen lintu katolla.» Ps. 102: 5,8.

»Minun ystäväni ja sukulaiseni pysyvät erillään minun vaivoistani,

ja
minun lähimäiseni seisovat kaukana.» Ps. 38:12.

»Katso minun oikealle puolelleni ja näe! Siellä ei yksikään tahdo

minua tuntea; turvaa ei ole minulla missään, ei kukaan välitä minun
sielustani. Herra, Sinua minä huudan ja sanon: Sinä olet minun
turvani. Koska minun henkeni on ahdistuksessa, tiedät Sinä
kuitenkin minun tieni.» Ps. 142:4—6.

»Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on

laupias.
Minä olin viheliäinen, ja Hän pelasti minut.» Ps. 116: 5,6.
 Suru — suru ja onnistumattomuus — pakoittavat ihmiset
uskomaan, että on Yksi, joka kuulee rukouksen, pakoittavat heidät
korottamaan silmänsä sen Yhden puoleen, joka heitä auttaa. Kun
meitä todellisuudessa kohtaavat pelättävät vaarat, kuolema,
pettymykset, häpeä ja häviö — ja etenkin ansaittu häpeä ja ansaittu
häviö — sulavat kaikki syyt pois; ja se mies eli nainen, joka aikanaan
oli liika kernas sanomaan: »Voi, Jumala ei näe eikä kuule», alkaa
kiihkeästi toivoa, että Jumala todella näkee, että Jumala todella
kuulee. Synkkinä hetkinä, jolloin ei mitään lohdutusta tai apua ole
ihmisellä, jolloin hänellä ei ole mitään pakopaikkaa, eikä kukaan
ihminen välitä hänen sielustaan, silloin tulee tuo pelätty, mutta mitä
siunatuin kaikista kysymyksistä esille: Mutta eikö ole Yksi, joka on
korkeampi kuin kukaan ihminen, jonka turviin minä voin paeta? Eikö
ole Yksi, joka on korkeampi kuin ihminen, ja joka välittää minun
sielustani ja niitten sieluista, jotka ovat minulle rakkaammat kuin oma
sieluni? Eikö ole ketään ystävää? Ketään auttajaa? Ketään
vapauttajaa? Ketään neuvon antajaa? Eikö ole edes ketään
tuomaria? Eikö ketään rankaisijaa? Eikö Jumalaa, olkoonpa niinkin
että Hän on kuluttava tuli? Olenko minä surkeudessani yksin
avaruudessa? Onko minun kurjuuteni aivan aatteeton ja toivoton?
Ellei ole ketään Jumalaa, niin on kaikki minulle toivotonta ja kuolon
omaista. Mutta jos on olemassa Jumala, silloin voin minä toivoa, että
on jotain tarkotusta minun surkeudellani; että se tulee minulle
erityisestä syystä, olkoonpa niinkin että se on minun oma syyni.
Silloin voin minä keskustella Jumalan kanssa, joskin ehkä yhtä
kiihkeillä sanoilla kuin Job ja kysyä: Mikä on tämän surun tarkotus?
Mitä olen minä tehnyt? Mitä pitäisi minun tekemän? Minä tahdon
sanoa Jumalalle: »Elä minua tuomitse, anna minun tietää, miksi sinä
taistelet minun kanssani! — Minä tahdon puhua Kaikkivaltiaalle, ja
minä haluan todistaa asiani Jumalan edessä.» Job. 10:2; 13:3. Oi,
ystäväni, minä uskon että ihminen voipi saada rohkeutta ja viisautta
puhua näin ainoasti Pyhän Hengen kautta. Mutta kun hän kerran on
sanonut näin sydämestään, alkaa hän tulla vanhurskautetuksi
uskosta; sillä hän uskoo Jumalaan. Hänellä on ollut luottamus
Jumalaan — niin, paljoa enempi — hän on tunnustanut Jumalan
vanhurskauden. Hän on tunnustanut, ettei Jumala ole ainoasti voima
tai luonnon laki, ei ainoasti hirmuhaltija tai kiusanhenki; vaan järkevä
Olento, joka tahtoo kuulla järkevää puhetta, ja vanhurskas Olento,
joka tahtoo osoittaa vanhurskautta Hänen luomiaan olentoja
kohtaan.

Westminster Sermons

Kuta syvempi ja katkerampi sinun yksinäisyytesi on, sitä enempi

olet sinä Hänen kaltaisensa, joka huusi ristillä: »Minun Jumalani,
minun Jumalani, miksis minun hylkäsit?» Hän tietää miltä
semmoinen suru tuntuu. Hän tuntee pienimmänkin sinun tähtesi.
Vaikka kaikki hylkäisivät sinut, Hän on vielä sinun kanssasi, ja jos
Hän on sinun kanssasi, mitäpä se silloin tekee, jos kuka tahansa on
sinut vähäksi ajaksi hylännyt? Ei toki mitään, sillä autuaat ovat, jotka
nyt itkevät; sillä ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa; ja sentähden
että Hän rakastaa köyhiä, sallii Hän heidän tulla syvälle nöyryyteen.
Kaikki ovat nyt siunatut, paitse synti; sillä kaikki paitse synti ovat
vapaaksi ostetut Jumalan Pojan elämän ja kuoleman kautta.
Siunatut ovat viisaus ja rohkeus, ilo ja terveys, kauneus, rakkaus ja
avioliitto, lapsuus ja miehuus, jyvät ja viinipuun hedelmä, muut
hedelmät ja kukkaset; sillä Kristus osti ne elämällään vapaiksi. Ja
siunatut ovat myöskin kyyneleet ja häpeä, siunatut ovat heikkous ja
rumuus, siunatut ovat kuoleman tuska ja sairaus, siunatut ovat
meidän syntiemme surullinen muisto ja särjetty sydän ja katuvainen
henki. Siunattu on kuolema ja siunatut ne tuntemattomat tienoot,
missä henki odottaa ylösnousemisen päivää; sillä Kristus lunasti ne
kuolemallaan. Siunatut ovat kaikki, heikot yhtä hyvin kuin
voimallisetkin. Siunatut ovat kaikki päivät, pimeät kuin valosatkin,
sillä kaikki ovat Hänen ja Hän on meidän; ja kaikki ovat meidän, ja
me olemme Hänen ainiaaksi.

Sentähden huokailkaa vain, te murheelliset, ja iloitkaa keskellä

murhettanne; kärsikää edelleen, te kärsiväiset, ja iloitkaa keskellä
surujanne. Iloitkaa siitä että olette tulleet surevain pyhän
veljeskunnan jäseniksi; iloitkaa että teidät on katsottu mahdollisiksi
Jumalan Pojan kärsimysten yhteyteen. Iloitkaa ja uskokaa edelleen;
sillä surun jälkeen tulee ilo. Uskokaa edelleen; sillä ihmisen
heikkoudessa on Jumalan voima tuleva täydelliseksi. 2 Kor. 12:9.
Uskokaa edelleen; sillä kuolema on elämän portti. Pysykää lujana
loppuun asti ja pitäkää sielunne kärsivällisyydessä lyhyen aikaa
(Luk. 21:19), ja ehkä hyvinkin lyhyen aikaa. Kuolema tulee pian, ja
pikemmin vielä ehkä Herran Jesuksen päivä. Kuta syvempi suru on,
sitä lähempänä on pelastus: Yö on pimein juuri ennen päivän
nousua; kun tuska on suurin, syntyy lapsi; ja Jesuksen päivä on nyt
käsissä.

National Sermons

Sinä joka olet uupunut ja vaivautunut; sinä joka muutamin ajoin

kuvailet että Herran käsi on lyhetty, ettei se voi pelastaa, ja olet
valmis huudahtamaan: Jumala on minut unohtanut; ota sinä vastaan
lohdutus ja katso Kristukseen. Sinä et voi koskaan tulla varmaksi
Jumalan rakkaudesta, niin kauvan kuin et muista, että se on sama
kuin Kristuksen rakkaus; ja katsomalla Kristukseen opit sinä
tuntemaan sinun Isäsi ja Hänen Isänsä, jonka kaltainen ja jonka
kuva Hän on, ja sinä saat nähdä että se Henki, joka käypi ulos
Heistä molemmista, on laupeuden ja rakkauden Henki, joka ei voi
olla menemättä ulos etsiäkseen ja pelastaakseen sinua, siitä
yksinkertasesta syystä että sinä olet kadotettu. Katso Kristukseen,
sanon minä; ja ole varma siitä, että mitä laupias Samarialainen teki
haavoittuneelle matkustajalle, sen saman tekee Hän sinulle, koska
Hän on Ihmisen Poika, inhimillinen ja ihmisrakas.

Oletko sinä ryöstetty, haavoitettu, hyljätty, jätetty kuolemaan,

kulunut elämän taisteluissa ja pudonnut maailman epätasaiselle
maantielle ilman neuvoa, ilman voimaa, ilman toivoa, ilman
suunnitelmia? Silloin muista että täällä maailmassa kulkee Yksi,
näkymätön, vaan kaikkialla läsnä oleva, jonka näkö on kuin Ihmisen
Pojan näkö. Ja Hänellä on aikaa, ja Hänellä on tahtoa pysähtymään
ja palvelemaan semmoisia kuin sinä! Ei ole ketään ihmisolentoa niin
halpaa, ei mitään inhimillistä surua niin pientä, jota kohtaan Hänellä
ei olisi aikaa, tahtoa ja voimaa osottaa laupeutta, koska Hän on
Ihmisen Poika. Sentähden tahtoo Hän myös pysähtyä sinun
luoksesi, olepa ken tahansa, jos olet väsynyt ja vaivautunut etkä voi
löytää mitään lepoa sielullesi, ja Hän pysähtyy juuri siinä
silmänräpäyksessä ja sillä tavalla, joka on paras sinulle. Kun sinä
olet kärsinyt kyllin kauvan, vahvistaa, voimistaa ja perustaa Hän
sinua. Hän on sitova sinun haavasi ja vuodattava niihin Hänen
Henkensä — Pyhän Hengen, Lohduttajan — öljyä ja viiniä ja hoitava
sinut omaan majaansa, josta on kirjoitettu: »Sinä suojelet heitä
kasvojesi edessä ihmisten salajuonilta, Sinä kätket heitä majassasi
riiteleväisiltä kieliltä. — Hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, että
he suojelevat sinua kaikilla teilläsi (Ps. 31:21; 91:11); ja lopuksi
antaa Hän sinulle levon Isän helmassa, josta sinä niinkuin kaikki
ihmissielut olet alussa lähtenyt, ja johon sinä lopuksi olet palautuva
yhdessä kaikkien niitten ihmissielujen kanssa, joilla on itsessään
Jumalan ja Kristuksen Henki ja ijankaikkinen elämä.
 Discipline and other Sermons.

Me pidämme kaikki lohdutuksesta. Mutta minkälaisesta

lohdutuksesta me emme ainoasti pidä, vaan myös hyödymme?
Semmoisestako, joka miellyttää? Ja että saisimme olla vapaita
pelosta, tuskasta ja surusta? Semmoista lohdutusta me ihmisraukat
emme tarvitse tässä matoisessa maailmassa, että saamme elää
hyvinvoinnissa, vaan että tulemme voimakkaiksi. Meidän
tarvitsemamme lohduttaja ei ole semmoinen, joka tahtoo sanoa
ainoasti ystävällisiä sanoja, vaan joka tahtoo auttaa meitä — auttaa
uupunutta, yksinäistä, raskautettua sydäntä, jolla ei ole aikaa
levähtää. Me emme tarvitse loistavia, hymyileviä kasvoja, vaan
voimallista, auttavaa kättä. Sillä me voimme olla semmoisessa
tilassa, että hymyily loukkaa meitä ja että ystävällisyys — joskin
olemme siitä kiitolliset — ei lohduta meitä enempää kuin ihana
soitanto ihmistä, joka on hukkumaisillaan. Me voimme olla kurjat
emmekä voi muuten olla ja ehkä emme tahdokaan jättää
kurjuuttamme. Me emme halua luopua surustamme, emme tahdo
unohtaa sitä, emme uskalla sitä. Suru on niin kauhea, niin vihlova,
niin selvä, että Jumala, joka on meidän sydäntemme opettaja ja
holhooja, toivoo kai meidän näkevän sen kasvoista kasvoihin ja
kantavan sitä. Isämme on antanut meille kalkin — eikö meidän ole
juotava se? Oi jos meillä olisi lohduttaja, joka auttaisi meitä juomaan
loppuun katkeran maljan, että voisimme uskoa ja sanoa Jobin
kanssa: »Katso, vaikka Hän minut tappaisi, enkö minä vielä sittekin
toivoisi?» — että saisimme viisauden ottaa rauhallisesti vastaan
surumme ja oppia se läksy, minkä sen on meille opetettava, — että
se antaisi meille lujan tahdon pysymään raittiina ja hiljaa keskellä
maallisen elämän rientoja ja vaihteluita. Jos meillä olisi semmoinen
lohduttaja, emme välittäisi, joskin hän väliin näyttäisi enempi
ankaralta kuin lempeältä; me voisimme kärsiä nuhteita häneltä, jos
me vain saisimme häneltä viisauden ymmärtää nuhteet ja rohkeuden
kantaa kuritusta. Missä on semmoinen lohduttaja? Jumala vastaa:
Tämä Lohduttaja olen Minä, taivaan ja maan Luoja. Maan päällä on
lohduttajia, jotka voivat auttaa sinua viisailla sanoilla ja jaloilla
neuvoilla, jotka voivat olla voimallisia kuin mies ja helliä kuin nainen.
Mutta Jumala on voimallisempi kuin mies ja hellempi kuin nainen; ja
kun miehen voimakas käsivarsi ei enää sinua kanna, ovat sinun
tukenasi kuitenkin Ijankaikkiset Käsivarret.

All Saints' Day Sermons.

— — — Te olette pettyneet. Muistakaa, jos te tulette alakuloisiksi

työnne tähden, ettei siitä mitään ole hukkaan mennyt. Muistakaa että
hyvä puoli jokaisesta hyvästä työstä pysyy ja leviää ja pyrkii yhä
pitemmälle; ja se mikä epäonnistuu ja hukkaan menee on tapausten
ulkonainen kuori, joka ehkä olisi voinut olla paremmin tehty; mutta
paremmalla tai huonommalla ei ole mitään tekemistä tosi hengellisen
hyvän kanssa, jota sinä olet tehnyt ihmissydämille, ja siitä Jumala
varmaan tahtoo palkita sinua Hänen omana aikanaan ja Hänen
omalla tavallaan.

Letters and Memories.

Elä masennu, joskin ulkonaista nöyryytystä, pettymystä ja

onnistumattomia yrityksiä annetaan sulle aluksi. Kun Jumala
totuudessa ja todella on Isämme, niin kurittaa Hän jokaista, ketä Hän
rakastaa, samoin kuin isä sitä poikaa, josta Hän iloitsee. Ja »ennen
kuin sinä olet tyhjennetty omasta itsestäsi, ei Jumala voi täyttää
sinua» on kuitenkin totinen ja käytännöllinen sääntö, vaikka se onkin
vanhain mystikkojen lause. Käy tietäsi eteenpäin, vaikkakin tie
totiseen valoon käypi pitkää polkua ylöspäin.
 Letters and Memories.

Mitä minun suunnitelmiini tulee, on se vähäinen asia, ovatko ne

onnistumattomia tai ei. Mutta vaikkakin satoja suunnitelmia
epäonnistuisi, ei se kuitenkaan minun vakuutustani muuta, että ne
ovat kokeita oikeaan suuntaan; ja minä tahdon kuolla toivossa
saavuttamatta lupauksia, mutta nähden ne kaukana ja tunnustaen,
että minä olen vieras ja pyhiinvaeltaja.

Siis minä olen tyytyväinen, kun minulle epäonnistuu. Koetuksieni

kautta olen minä oppinut arvaamattomia totuuksia itsestäni,
lähimäisistäni ja Jumalan Kaupungista, joka on ijankaikkinen
taivaassa, ja joka alituisesti tulee alas ihmisten joukkoon ja tulee yhä
lähemmäksi toteutumistaan kullekin tulevalle miespolvelle.

Letters and Memories.

Me toivomme Kristukseen tulevassa elämässä niin hyvin kuin

tässäkin — toivomme että Hän tulevassa elämässä tahtoo antaa
meille voimaa, että se onnistuu, joka täällä epäonnistuu meille; että
Hän on tekevä meidät hyviksi ja hyvää tekeviksi ja joskaan emme
siellä tee toisia hyviksi (sillä me uskomme että siellä ovat kaikki
hyviä), niin täysin saamme nauttia sitä iloa, jota olemme kaivanneet
maan päällä — sitä iloa että näemme toisia hyviä, niinkuin Kristus on
hyvä ja täydellinen, niinkuin meidän taivaallinen Isämme on
täydellinen.

All Saints' Day Sermons.

Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet

jumalallisen janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä
itseensä, häpiävät itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset
vaivaavat, vaikutukset, joita he eivät voi selittää, voimat, joita he
eivät voi käyttää, velvollisuudet, joita he eivät voi täyttää, eksyttävät
opit, joita he eivät voi saada selville; monta on, jotka tahtoisivat ilolla
tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä kauheinta, joka tekisi
heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi, hyödyllisemmiksi,
selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja jotka
kuolemaa ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä
kuolemaa minä etsin, elämää minun hermoni harrastavat, enempi
elämää ja täydempää elämää minä tarvitsen. — Heille voimme
sanoa, minkä Jumala on sanonut jo kauvan sitte: Olkaa hyvässä
turvassa. Armolahjojaan ja kutsumistaan ei Jumala kadu. Rom.
11:29. Jos sulla on jumalallinen jano, tulee se varmaan tyydytetyksi.
Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi ja vaimoiksi, niin te
varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille korkeammille
vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja tukahuttamatta
tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen, huolimatta
erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä, vieläpä
huolimatta synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne
kurittaa teitä, vaikkakin Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista
pettymyksistä taistelkaa edelleen. Autuaat olette te, jotka isootte ja
janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan. Mat. 5:6. Teille sanotaan
tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat: tule! Joka janoo, hän
tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä lahjaksi.» Tim.
22:17.

Water of Life—Sermons.

Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin

on kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps.
42:3. Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä,
antaa anteeksi hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet
olen minä löytänyt Raamatusta enkä mistään muualta, paitse
elämän johdatuksista, joita Raamattu yksin selittää.

Letters and Memories.

Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä

tutkimuksia, hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää,
täynnä taistelua pahaa vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja
taisteluita sisällisesti, alituista ruumiillista ja sielullista työtä
ulkonaisesti; pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä ja ankaria koetuksia ja
katkeraa surua. Se oli Kristuksen elämä — se on melkein jokaisen
hyvän ja suuren miehen elämä, kenestä vain olen kuullut. Se oli
Kristuksen kalkki, josta Hänen oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin
kuin Hänen; se oli se tulikaste, jolla he olivat kastettavat samoin kuin
Hän; sen oli oltava heidän uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka
läpi heidän ja kaikkein muitten suurten pyhimysten oli mentävä
taivasten valtakuntaan. Sillä se on varma että kuta kovemmin
ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä kovemmin paha taistelee
vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin varma että kuta
kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi on hän
Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon hän
saavuttaa taivaassa.

Village Sermons.
V.

EPÄILYKSEN, PIMEYDEN JA HELVETIN SYVYYDESTÄ.

»Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä

Sinun puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä
minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki
tuonelaa. — Sinä olet minun painanut syvyyksien kaivoon,
pimeyteen ja kadotukseen.» Ps. 88: 2—4,7.

»Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin

olet. — Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee
niinkuin päivä.» Ps. 139:12.

»Minä hartaasti odotin Herraa, ja Hän kallisti korvansa minun

puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja Hän veti minun ylös turmion
haudasta ja syvästä loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Ja Hän
antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistysvirren meidän
Jumalallemme.» Ps. 40:2—4.

»Mutta Jumala on vapahtava minun sieluni tuonelan vallasta,

sillä Hän korjaa minun luokseen.» Ps. 49:16.
 Se on välistä totta että myrskyn jälkeen tulee päiväpaiste. Välistä
— kukapa voisi muuten elää? — vaan ei aina. Samoin on totta, että
useimpain ihmisten elämässä on vaikeita aikoja, jolloin iskut
seuraavat iskuja, laineet laineita, vastakkaisilta ja odottamattomilta
tahoilta, kunnes kaikki Jumalan aallot ovat vyöryneet sielun ylitse.
Kuinka pikkumaisia ja turhia ovatkaan semmoisina pimeinä aikoina
kaikki ylpeät koetukset riippua syvyyden päällä itseensä luottaen, ja
siinä koettaa kehittää itselleen luonnetta olosuhteitten avulla.
Ihmisestä näyttää kyllä helpolle ilman Jumalaa kasvattaa itseään,
niin kauvan kuin hän loikoo mukavasti toimetonna sohvallaan. Mutta
toista on joutua ihmiskunnan todellisten ja tavallisten kokemusten
pyörteisiin ja vihkiytyä vasten tahtoaan epäilyksen, pelon ja
pimeyden kauhujen kautta murheitten veljeskunnan jäseneksi, ja
siellä tulevat saman kaltaisiksi yksinkertaisin talonpoikaisvaimo ja
mitä suurin sielu, joka on vaikuttanut useihin sukupolviin. Olkoonpa
juutalainen, pakana tai kristitty, olkoonpa mies mitä vastakkaisimman
uskon ja elämän katsannon tunnustaja — olkoonpa Moses tai
Sokrates, Esaias tai Epictel, Augustinus tai Muhammed, Dante tai
Bernhard, Shakespeare tai Bacon — heillä kaikilla on yksi yhteinen
tuntomerkki, nim. että he vähintään yhden kerran elämässään ovat
vajonneet pohjattomaan syvyyteen ja siellä ovat he synkimmässä
pimeydessä kysyneet kaikkein tärkeimmän kysymyksen: »Onko
olemassa Jumala? ja jos on, mitä tekee Hän minulle? — Kun
ihminen tuntee olevansa turvaton näkymättömän voiman käsissä,
voimatta irtautua, ja tietämättä onko se vain satunnaista tai
välttämätöntä tai onko se hävittävä vihollinen; kun hän on tässä
asemassa, niin mikäpä pakopaikka olisi vetäytyä kovasti kuoreensa
ja huutaa: »minä tahdon kestää, vaikka koko maailma olisi minua
vastaan». Se kuuluu kyllä kauniilta! Mutta kuka on niin tehnyt? Ei, on
olemassa ainoasti yksi tie, yksi halkeama, jonka läpi me voimme