Particles on Surfaces: Detection:

Adhesion, and Removal First Edition

Mittal
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/particles-on-surfaces-detection-adhesion-and-remova
l-first-edition-mittal/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Coulson and Richardson’s Chemical Engineering, Fourth

Edition: Volume 3A: Chemical and Biochemical Reactors
and Reaction Engineering R. Ravi

https://textbookfull.com/product/coulson-and-richardsons-
chemical-engineering-fourth-edition-volume-3a-chemical-and-
biochemical-reactors-and-reaction-engineering-r-ravi/

Laser Technology Applications in Adhesion and Related

Areas 1st Edition K. L. Mittal

https://textbookfull.com/product/laser-technology-applications-
in-adhesion-and-related-areas-1st-edition-k-l-mittal/

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Computerized Control Systems in the Food Industry First

Edition Mittal

https://textbookfull.com/product/computerized-control-systems-in-
the-food-industry-first-edition-mittal/
Fluoride Removal from Groundwater by Adsorption
Technology : the occurrence, adsorbent synthesis,
regeneration and disposal First Edition Salifu

https://textbookfull.com/product/fluoride-removal-from-
groundwater-by-adsorption-technology-the-occurrence-adsorbent-
synthesis-regeneration-and-disposal-first-edition-salifu/

Green s Functions Potential Fields on Surfaces 1st

Edition Yuri A. Melnikov

https://textbookfull.com/product/green-s-functions-potential-
fields-on-surfaces-1st-edition-yuri-a-melnikov/

EFFECT OF SULPHIDE ON ENHANCED BIOLOGICAL REMOVAL OF

PHOSPHORUS 1st Edition Francisco Javier Rubio Rincon

https://textbookfull.com/product/effect-of-sulphide-on-enhanced-
biological-removal-of-phosphorus-1st-edition-francisco-javier-
rubio-rincon/

Quantum Principles and Particles 2nd Edition Walter

Wilcox

https://textbookfull.com/product/quantum-principles-and-
particles-2nd-edition-walter-wilcox/

Particles Sources and Fields Volume 2 Schwinger

https://textbookfull.com/product/particles-sources-and-fields-
volume-2-schwinger/
PARTICLES
ON
SURFACES
 PARTICLES
ON
SURFACES
Detection, Adhesion, and Removal

edited by
K. L. Mittal
Skill Dynamics, an IBM Company
Thornwood, New York

0 CRC Press
Taylor & Francis Group
Boca Raton London New York

CRC Press is an imprint of the

Taylor & Francis Group, an informa business
CRC Press
Taylor & Fra ncis Group
6000 Broken Sound Park way NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 1995 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Gro up, an In fo r ma business

No claim to original U.S. Government works

T hi s book contains in fo rmation obtained fro m authentic and highly regarded sources. Reason-
able effor ts have been made to publish reliable data and info rmation, but the aut hor and publisher
ca nnot assume responsibility fo r the va lid ity of all materials or the consequences of t heir use. T he
authors and publishers have attempted to t race the copyright holders of all material reproduced in
this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in t his fo rm has not
been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so
we may recti fy in any futu re reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced,
t ransmitted, or utilized in any fo rm by any electronic, mechanical, or other mea ns, now known or
hereafter invented, including photocopying, microfilmin g, and recording, or in any info rmation
storage or retrieval system, wit hout written permission from the publishers.

Fo r permission to photocopy or use material electronically fro m this work, please access www.
copyright.co rn (htt p://www.copyright. com/) or contact the Copyright Cleara nce Center, Inc.
(CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-pro fit orga ni za-
tion that prov ides licenses and registration for a variety of users. For orga nizations t hat have bee n
gra nted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arra nged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be t rademarks or reg istered t rademarks, and
are used only fo r ident ification and ex planation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http: //www.crcpress.com
Preface

This volume embodies the proceedings of the Fourth Symposium on Particles

on Surfaces: Detection, Adhesion and Removal held as a part of the 23rd
Annual meeting of the Fine Particle Society in Las Vegas, Nevada, July
13-17, 1992. The previous three symposia in this biennial series of events
were held in 1986, 1988, and 1990 and the proceedings of which have been
documented. 1- 3
As pointed out in the prefaces to the earlier volumes 1- 3 on this topic, the
subject of particle detection, adhesion and removal is of great importance
in many technologies, and there has been an intensified effort in ameliorating
the existing ones and/or in devising new ways to remove particles from a host
of substrates. The objectives of this symposium were analogous to those of
earlier events, and our intent here was to provide an update on the research
and development activities in the domain of particles on surfaces. The pro-
gram consisted of 39 invited and contributed papers and many ramifications
of particles on surfaces were discussed. During the symposium, there were
brisk discussions (both formally and informally).
This volume contains a total of 23 papers. The topics covered include:
adhesion induced deformations of particles on surfaces; the use of atomic
force microscopy in probing particle-particle adhesion; particle contamina-
tion in microelectronics, on spacecraft, and on optical surfaces; the role of
air ionization in reducing surface contamination by particles in the clean-
room; abrasive blasting media for contamination-free deburring process;
particle generation and control in tubing and piping connection design; var-
ious methods (light scattering, spectroscopic, x-ray fluorescence, etc.) for

iii
iv Preface

detection, identification, analysis, and characterization of particles on silicon

and other surfaces; the use of focused acoustic waves to interrogate the be-
havior of particles on surfaces; various ways (sonication, spray impinge-
ment, liquid jets, fluorocarbon surfactant solutions, and laser cleaning) to
remove particles from a variety of surfaces.
The papers included in this book were thoroughly subjected to rigorous
peer review, and all were revised (some quite considerably) before inclusion
in this book. Thus, this book is not a mere collection of unreviewed papers
but represents information that has passed peer scrutiny.
This and the earlier three volumes offer a fountain of information con-
cerning particles on surfaces and I sincerely hope that anyone with serious
or even tangential interest in this topic will find this volume useful.
Now comes the pleasant task of thanking those who helped in one way or
another. First, I am thankful to the Fine Particle Society for sponsoring this
event. Thanks are also due to the appropriate management of Skill Dynamics,
an IBM Company, for allowing me to organize the symposium and edit this
volume. My special appreciation goes to my wife, Usha, for assuming the
role of "secretary" and carrying out, without complaint, the various chores
involved. I would be remiss if I failed to acknowledge the time, efforts, and
valuable comments of the reviewers. Of course, without the contribution,
sustained interest, and enthusiasm of the authors, this book could not have
been born.
K. L. Mittal

REFERENCES
1. K. L. Mittal (ed.), Particles on Surfaces 1: Detection, Adhesion and Removal,
Plenum Press, New York (1988).
2. K. L. Mittal (ed.), Particles on Surfaces 2: Detection, Adhesion and Removal,
Plenum Press, New York (1989).
3. K. L. Mittal (ed.), Particles on Surfaces 3: Detection, Adhesion and Removal,
Plenum Press, New York (1991).
Contents

Preface iii

Particles on Surfaces: Adhesion Induced Deformations

D. S. Rimai, L. P. DeMejo, R. Bowen, and J. D. Morris

Surface Force Tensile Interactions Between Micrometer Size Particles and a

Polyester-PDMS Block Copolymer Substrate 33
L. P. DeMejo, D. S. Rimai, J. H. Chen, and R. Bowen

Polymer to Particle Adhesion Probed with Atomic Force Microscopy 47

H. Mizes, K.-G. Loh, M. L. Ott, and R. J.D. Miller

Surface Particle Contamination Identification in Microelectronics 61

M. Simard-Normandin

An Overview of Spacecraft Particulate Contamination Phenomena 77

M. C. Fong, A. L. Lee, and P. T. Ma

Contamination on Optical Surfaces -Concerns, Prevention, Detection,

and Removal 101
J. M. Bennett

An Advanced Surface Particle and Molecular Contaminant Identification,

Removal, and Collection System 111
S. P. Hotaling and D. A. Dykeman
v
vi Contents

The Role of Air Ionization in Reducing Surface Contamination by Particles

in the Cleanroom 141
S. Gehlke and A. J. Steinman

Selecting a Contamination-Free Deburring Process: Testing Abrasive

Blasting Media 151
W. L. Prater, G. J. Stone, and G. J. Chung

Particle Generation and Control in Tubing and Piping Connection

Design 189
M. Alberg

Detection and Identification of Particles on Silicon Surfaces 201

T. Hattori

The Characterization of Particles on Spacecraft Returned from Orbit 219

E. R. Crutcher

A Light-Scattering Method for Determining the Composition of Particles

on Surfaces 253
L. D. Lamb, J. D. Lorentzen, and D. R. Huffman

Light Scattering by Spherical Particles on Planar Multi-Layered

Substrates 265
A. Cangel/aris and F. I. Assi

New Test Procedure for the Examination of the Particulate Cleanliness of

Technical Surfaces 289
H.-J. Warnecke and B. Klumpp

Discrimination Between Particulate and Film Type Contamination on

Surfaces by Means of Total Reflection X-Ray Fluorescence
Spectrometry 311
H. Schwenke and J. Knoth

Particle Characterization on Surfaces by Auger Electron

Spectroscopy 325
W. F. Stickle, D. Paul, and L.A. LaVanier

Interrogating the Behavior of Micrometer-Sized Particles on Surfaces with

Focused Acoustic Waves 335
G. J. Brereton and B. A. Bruno
Contents vii

Removal of Glass Particles from Glass Surfaces: A Review 353

A. Ghosh and W. P. Ryszytiwskyj

Particle Removal Characteristics of Surface Cleaning Methods Involving

Sonication and/or Spray Impingement 363
R. Nagarajan

Fluid Dynamics of Liquid Jets Used for Particle Removal

from Surfaces 379
R. Gim, T. Lesniewski, and S. Middleman

Enhanced Particle Removal from Inertial Guidance Instrument Parts by

Fluorocarbon Surfactant Solutions 395
R. Kaiser

Laser Cleaning Techniques for the Removal of Small Surface

Particulates 405
A. C. Tam, W. P. Leung, and W. Zapka

Index 419
Contributors

Michele Alberg Technology Research Group, Fluoroware, Inc., Chaska,

Minnesota
Fadi I. Assi Department of Electrical and Computer Engineering, Univer-
sity of Arizona, Tucson, Arizona
Jean M. Bennett Michelson Laboratory, Naval Air Warfare Center, China
Lake, California
Ray Bowen Analytical Technology Division, Eastman Kodak Company,
Rochester, New York
Giles J. Brereton Department of Mechanical Engineering, Michigan State
University, East Lansing, Michigan
B. A. Bruno International Paper Corporation, Middletown, New York
Andreas Cangellaris Department of Electrical and Computer Engineer-
ing, University of Arizona, Tucson, Arizona
Jiann H. Chen Copy Products Research and Technology Development,
Eastman Kodak Company, Rochester, New York
Gwendolyn Jones Chung Materials Laboratory, IBM Corporation, San
Jose, California
E. R. Crutcher Analytical Engineering, Boeing Company, Seattle, Wash-
ington
ix
X Contributors

Lawrence P. DeMejo Office Imaging, Eastman Kodak Company, Roches-

ter, New York
Deidra A. Dykeman Optical Sensors, USAF Rome Laboratory/OCPA,
Griffiss AFB, New York
Michael C. Fong Thermal Products, Space Systems Division, Lockheed
Missiles & Space Company, Inc., Sunnyvale, California
Scott Gehlke Ion Systems, Inc., Berkeley, California
Asish Ghosh Materials Process, Philips Display Components Company,
Ann Arbor, Michigan
Ronald Gim Department of Applied Mechanics and Engineering Sciences,
University of California, San Diego, La Jolla, California
Takeshi Hattori ULSI Research and Development Laboratories, Sony
Corporation, Atsugi, Japan
Steven P. Hotaling* Analog and Lightwave Photonics, USAF Rome Lab-
oratory /OCPA, Griffiss AFB, New York
Donald R. Huffman Department of Physics, University of Arizona, Tuc-
son, Arizona
Robert Kaiser Entropic Systems, Inc., Winchester, Massachusetts
Bernhard Klumpp Fraunhofer Institute for Manufacturing Engineering
and Automation, Stuttgart, Germany
Joachim Knoth GKSS-Forschungszentrum, Geesthacht, Germany
Lowell D. Lamb Department of Physics, University of Arizona, Tucson,
Arizona
Lori A. LaVanier Analytical Laboratory, Physical Electronics, Inc., Eden
Prairie, Minnesota
Aleck L. Lee Thermal Products, Space Systems Division, Lockheed Mis-
siles & Space Company, Inc., Sunnyvale, California
Thomas Lesniewski Department of Applied Mechanics and Engineering
Sciences, University of California, San Diego, La Jolla, California
Wing P. Leung IBM Corporation, San Jose, California

•current qffiliation: Center for Advanced Materials Processing, Oarkson University, Potsdam,
New York
Contributors xi

K.-G. Lob Department of Mechanical Engineering, University of Roches-

ter, Rochester, New York
J. D. Lorentzen Department of Physics and Astronomy, Arizona State
University, Tempe, Arizona
Paul T. Ma Thermal Products, Space Systems Division, Lockheed Mis-
siles & Space Company, Inc., Sunnyvale, California
Stanley Middleman Department of Applied Mechanics and Engineering
Sciences, University of California, San Diego, La Jolla, California
R. J. D. Miller Department of Chemistry, University of Rochester, Roches-
ter, New York
Howard Mizes Wilson Center for Research and Technology, Xerox Cor-
poration, Webster, New York
Jeffrey D. Morris Research Labs, Eastman Kodak Company, Rochester,
New York
Ramamurthy Nagarajan Contamination Control, IBM Corporation, San
Jose, California
Mary L. Ott Supplies Development and Manufacturing, Xerox Corpora-
tion, Webster, New York
Dennis Paul Analytical Laboratory, Physical Electronics, Inc., Eden Prairie,
Minnesota
Walter L. Prater Large Form Factor Disk Drive Product Engineering and
Contamination Control, IBM Corporation, San Jose, California
D. S. Rimai Copy Products Research and Technology Development, East-
man Kodak Company, Rochester, New York
William P. Ryszytiwskyj Surface Technology Research and Engineering,
Corning, Inc., Corning, New York
Heinrich Schwenke GKSS-Forschungszentrum, Geesthacht, Germany
Martine Simard-Normandin Center for Microanalysis, Northern Telecom
Ltd., Ottawa, Ontario, Canada
Arnold J. Steinman Ion Systems, Inc., Berkeley, California
William F. Stickle Analytical Laboratory, Physical Electronics, Inc., Eden
Prairie, Minnesota
Garvin J. Stone Materials Laboratory, IBM Corporation, San Jose, Cali-
fornia
xii Contributors

Andrew C. Tam Laser Processing, Almaden Research Center, IBM Cor-

poration, San Jose, California
Hans-Jiirgen Warnecke Fraunhofer Institute for Manufacturing Engin-
eering and Automation, Stuttgart, Germany
Werner Zapka IBM Deutschland, Sindelfingen, Germany
Particles on Surfaces:
Adhesion Induced Deformations

D. S. Rimai, Lawrence P. DeMejo, Ray Bowen,

and Jeffrey D. Morris

Eastman Kodak Company, Rochester, New York

The adhesion of fine particles to substrates is a complex,

dynamic problem. The surface forces between the particles and the
substrates can cause both materials to deform. In some instances
the adhesion induced stresses are sufficiently large so as to result in
plastic deformation of the materials. This paper briefly reviews
past research of surface force induced deformations. Direct evi-
dence of such deformations between micrometer size particles and
substrates, obtained using scanning electron microscopy at high tilt
angles, is shown. Evidence for the occurrence of both elastic and
plastic response to the stresses generated by the adhesion forces is
presented. The thermodynamic work of adhesion between solids is
calculated from the adhesion induced contact radius.
Evidence of hysteresis in the load-displacement relation-
ship associated with adhering and removing a particle on a surface
is presented. Finally, unexplained behavior such as the contact
radius varying as the particle radius to the 3/4 power for polyur-
ethane substrates is discussed.

1
2 Rimaietal.

INTRODUCTION
The adhesion of small particles to substrates is of great importance to many
teehnological areaa including semiconductor fabrication, paint formulation, xero-
graphic processes, pharmacology, and agriculture. AB is well known, the forces of
adhesion increase with increasing contact area. Moreover, the stresses generated
by the surface forces existing between materials result in a finite contact area
between the materials, thereby increasing the force of adhesion. Thus, adhesion
between particles and substrates is a dynamic problem which depends not only on
the surface energies of the materials, but also on their mechanical response to the
stresses.
Adhesion induced deformations between particles and/or between particles
and substrates were first postulated independently by Bradleyl.2 and by
Derjaguin. 3 Derjaguin attempted to calculate the contact radius by assuming that
the particle could be treated as a Hertzian indentor with the applied load due to van
der Waals forces between the particle and substrate. The deformation would then
be a result of an elastic compression between the two materials.
Specifically, the contact radius, a, for a Hertzian indentor of radius R under
an initial applied load, po, is given by:

[1)

where E and u are the Young's modulus and Poisson ratio of the substrate, respect-
ively. ABsuming that the load is a result of van der Waals interactions, it can be
shown that

po = lim R [2)
87tZ20

where lim is the Hamaker coefficient and zo is the separation distance between the
particle and the substrate (approximately 4 Afor van der Waals bonded crystals).
Therefore, according to the Derjaguin model,

as= 31im R2 [ l-Eu2] (3]

32JtZ~

Krupp4 first recognized that the adhesion induced stresses could be large
enough to exceed the elastic limit of at least one of the contacting materials. He
attempted to generalize the Derjaguin model to include plastic flow by postulating
that the contact area could be divided into two coaxial regions of stress. He
assumed that the inner region, being subjected to the greater stress, would deform
plastically. The outer, lower stress, annular region would deform elastically.
Krupp further postulated that the radius of the inner region, a1, and the radius of the
entire contact area, ao, were related to the Young's modulus, E, and a time depen-
dent hardness, H(t) by the equations:

[4)
Adhesion Induced Deformations 3

[5]

Krupp also assumed that H(t) would reach some terminal value, H, within
approximately 30 minutes and that the steady state value of H is of the order of 10·3E.
This allowed for the contact radius reaching a limiting size.
Johnson, Kendall, and Roberts (hereafter referred to as JKR)5 first recognized,
while measuring the contact radii between homogeneous combinations of macro-
scopic rubber and gelatine spheres, that both compressive and tensile interactions
contribute to the size of the contact radius. Approaching the problem thermodynam-
ically and assuming that all interactions occur solely within the contact zone, they
predicted that, for a spherical particle in contact with a planar substrate,

where WA is the work of adhesion and is related to the surface energies 'Yl and 'Y2 of
the two materials and their interfacial energy 'Yl2 by

[7]

P represents any externally applied load, and

[8]

where

k - 1-ur [9]
I- nEI

and E1 and 'Uj are the Young's modulus and Poisson ratio of the ith material, respect-
ively. Implicit in the JKR model is the assumption that the tensile stresses become
infinite at the edge of the contact area.
In the absence of any applied load, Equation (6) reduces to

[10]

Alternatively, the JKR model predicts that, under the influence of a negative
(tensile) load, separation of the particle from the substrate occurs when the contact
radius is reduced to lla - 0.63ao, where ao is the contact radius established with no
applied load. Moreover, the value of this load, P 8 , is given by:

[11]
4 Rimaietal.

As can be seen, the separation force, as predicted by the JKR theory, is indepen-
dent of the moduli of the materials. Johnson et al. recognized that this result was
inconsistent with experimental results for compliant materials and attributed the
discrepancy to difficulties in determining when the particle was in equilibrium
with the substrate under light loads.
An alternative approach to calculating the contact radius was proposed by
Derjaguin, Muller, and Toporov6 (DMT). Following the original approach by
Derjaguin 3 and approaching the problem from a molecular level, they also
assumed that the contact would be Hertzian, thereby ignoring the shape of the zone
outside of the contact region. As a result of the assumption as to the shape of the
contact region, the DMT theory predicts that half of the interaction exists outside of
the contact zone. Moreover, this theory predicts that the elastic flattening has no
effect on the particle adhesion force.
A detailed comparison of the assumptions, predictions, and consequences of
the JKR and DMT theories has been made by Tabor. 7 He showed that the contact
radius as predicted by the DMT model was approximately half of that predicted by
the JKR theory. The reasons for the discrepancy in the predicted contact radius was
further discussed in papers by TaborS and by Derjaguin et al. 9 Finally, Muller,
Yushchenko, and DerjaguinlO,ll (MYD) proposed a model in which they assumed
that the contact potential between a particle and a substrate could be described by a
Lennard-Jones potential. According to Muller et al., both the JKR and DMT
models are limiting cases of the more general MYD theory, with the JKR model
valid for more compliant, higher surface energy materials and the DMT model
valid for more rigid, lower surface energy materials. Moreover, the transition
between the regions of validity of JKR and DMT models is given in terms of a
dimensionless parameter 11. defined as:l2

11
= 32 [2R'!'A
3x xE zg
2
]va [12]

where

[13]

lfll > 1, the JKR model properly describes the interaction, whereas if11 < 1, the
DMT model is valid. Further discussion of the features and limitations of the
various theories of adhesion is presented by Tsai, Pui, and Lui,l3 who also further
generalized the results of Muller et al.lO,ll More recently, Maugis analyzed the
JKR-DMT transition by utilizing fracture mechanics approach based on the
Dugdale model. 14
Maugis and Pollock 16 generalized the JKR model to include nonelastic (i.e.,
plastic) deformation of the contacting materials. They found that if a material
undergoes totally plastic deformation, the contact radius is related to the externally
applied load, P, the work of adhesion, WA, the particle radius, R, and the hardness of
the plastically deforming material, H, by:

P + 27tWAR = xa2H [14]

where the hardness is related to the yield stress of the material, Y by

Adhesion Induced Deformations 5

H=3Y [15]

In the absence of an applied load, elastic and plastic deformations can be

readily distinguished because, whereas elastic response requires that the contact
radius varies as the particle radius to the 2/3 power, as seen by Equation 10, plastic
deformations result in the contact radius varying as the particle radius to the 1/2
power, as illustrated by Equation 14. As discussed by Krupp,4 whether the adhesion
force induced deformation is elastic or plastic is significant in determining the
force of removal of the particle from the substrate because, in the former case, most
of the energy going into creating the deformation is recoverable via "elastic
rebound" upon separation, while, in the latter instance, the energy is totally lost to
the system. Moreover, once the nature of the deformation is known, the thermo-
dynamic work of adhesion of the particle-substrate system can frequently be calcu-
lated.
While there have been numerous experimental studies of adhesion induced
deformations, most of these were performed using nanoindentorsl 6-24 and were
concerned with metallic contacts. Of particular interest are the results reported by
Pashley and Tabor.21 They reported a hysteresis between the loading and unload-
ing curves of the apparent contact pressure as a function of applied load for a tung-
sten tip in contact with a clean nickel surface. They interpreted these results as
evidence that plastic deformation had occurred.
Alternatively, studies of adhesion induced deformations have been made
using relatively large "particles". For example, Chaudhri and Yoffe26 measured
the contact between 1 mm steel and tungsten carbide spheres in contact with a var-
iety of substrates such as fused silica, sapphire, and soda lime glass. Johnson et
al. 15 measured the contact radii between homogeneous pairs of gelatine and rubber
balls having radii of several centimeters. The inconsistencies between their
experimentally obtained contact radii and those predicted assuming simple
Hertzian compression led them to formulate the JKR theory.
Finally, crossed cylinders have been used to experimentally simulate the
adhesion between particles. For example, Wentzel and Bicke126 used a crossed
fiber system to study the effects of menisci on adhesion forces. Similarly, Horn et
al. 27 determined the contact deformation between crossed curved surfaces of mole-
cularly smooth mica and compared the results to the predictions of simple Hertzian
compression and of the JKR theory.
Recently, direct observations of adhesion induced deformations between
micrometer size particles and planar substrates, obtained using high tilt scanning
electron microscopy (SEM), have been reported.2S-39 These results are reviewed in
this paper.

EXPERIMENTAL PROCEDURE

Spherical or spheroidal particles, consisting of materials including poly-

styrene, glass, gold, polyvinylidene fluoride (PVF2), nickel, and tin, were depos-
ited onto a variety of polymeric and inorganic substrates. In general, the particles
were deposited onto these substrates by gently sprinkling them from a height ofless
than 1 em. However, for particles having radii greater than approximately 10 J.lm,
the substrate was gently lowered towards the particles until the particles were just
picked up. This ensured that the kinetic energy of the particles was small com-
pared to the energy needed to create the observed deformations.40,41
6 Rimaietal.

The samples were imaged with an SEM using secondary-electron emission.

To avoid beam-induced surface charging, which may introduce artifacts and dis-
tort the image, the samples were first coated with a 10 nm thick conductive coating.
In certain instances, however, to ensure that the observations were not artifacts due
to the coating, conductive particles and substrates were examined. Coatings were
applied by sputtering a 60:40 gold/palladium mixture with argon for 60 seconds at
2.5 kV and 20 rnA using a Polaron E5100 high-resolution sputter coater. The temp-
erature rise of the sample during the sputtering process was found to be less than
20°C. While this should not significantly affect the observations, any potential
effects resulting from the temperature rise were further minimized by having the
samples mounted on a cold stage during sputtering.
To permit viewing at the high tilt angles needed (typically 88° to the normal of
the substrate plane), the samples were mounted onto cross-sectional stubs. The
substrate plane was nearly vertical in all cases. However, because of the small
mass of the particles in most instances (except where otherwise noted), gravita-
tional effects were negligible. Because of the preparation time, viewing the sample
during or immediately after particle deposition was not possible. Therefore, in
order to allow any strains to relax, the samples were coated and, in general, viewed
approximately one to two weeks after the particles were deposited. In some
instances, however, samples were viewed over a period of time, starting within
minutes of their preparation. This allowed relaxation times to be determined and
ensured that artifacts due to processes such as surface diffusion were absent. 35,SB
After coating, the mounted samples were placed into a Philips 515 SEM. A 30
kV accelerating voltage and a 10 nm beam were used. Viewing time was kept to a
minimum to reduce artifacts such as those caused by beam induced Joule heating. 29

RESULTS
As an illustrative example of elastic deformations resulting from the forces of
adhesion, consider glass spheres (obtained from Duke Scientific Corporation) in
contact with an electrically conductive, carbon impregnated polyurethane sub-
strate. The glass spheres had radii ranging between 0.5 J.Un and 100 J.lm.
Typically, glass has a Young's modulus of approximately 7 X 1010 Pa and, being
relatively rigid compared to the polyurethane, would not be expected to deform
significantly. In contrast, the polyurethane had a Young's modulus (as determi-
ned using an Instron tensile tester) of approximately 5 X 106 Pa.
Figures 1A through 1D show typical SEM micrographs of glass particles
having radii of approximately 3.3, 12.5, 22, and 65 J.lm, respectively, on the poly-
urethane substrate. Magnification scales are drawn beneath each image. Figures
2A though 2D show, at increased magnification, the contact region of these ident-
ical particles, respectively. As can be seen, the particles appear to embed deeply
into the substrate and menisci appear around the particle, indicative of tensile
contributions to the size of the contact radius. The contact radius is also seen to
increase with particle radius, but at a sublinear rate. It is interesting to note that,
while the size of the contact radius was fairly reproducible for a given particle
radius, some of the smaller particles exhibited significantly larger than average
meniscus heights. An example of a particle-substrate interface exhibiting a relat-
ively large meniscus, at low and high magnifications, is shown in Figure 3. The
reasons for the variations in meniscus height are not presently known, but may be
related to possible inhomogeneities in the substrate or local substrate surface con-
dition.
Adhesion Induced Deformations 7

Figure 4 shows the contact radius as a function of particle radius. As can be

seen, the contact radius monotonically increases with increasing particle radius
and exhibits relatively little scatter for all but the largest of the particles. The
behavior of the largest particles will be discussed later in this paper. First, we shall
concentrate on the behavior of the system when the particle radius is less than 60
IJ.m.
The power law dependence of the contact radius on particle radius was deter-
mined from the slope of the log-log plot of the data (see Appendix A for details of the
statistical analysis of the data) and is shown in Figure 5. It was determined, from
these results, that a varies as R213. Figure 6 shows the plot of a versus R213. As can
be seen, there is little scatter in the data. Moreover, the least squares fit line to the
data intersect the origin. These results suggest that the observed deformations are
elastic in nature. Moreover, IJ., estimated from Equation 12, is much greater than 1,
suggesting that the JKR theory be used to analyze the results.
Finally, one can see from Equation 10 that these results are consistent with the
predictions of the JKR model for the case of no significant externally applied load,
such as those due to gravity, and electron beam or triboelectric charging. The work

1A 18

1C -11"" 10 - - - 1011m

Figure 1 Various size glass particles on a polyurethane substrate. Magnifi-

cation scales are drawn beneath each micrograph. The contact radius
is seen to increase, but at a sublinear rate, with increasing particle
radius.

of adhesion, calculated from Equation 10 and assuming that the Poisson ratio
equals 1/3, is found to be 0.17 J/m2.
It is of value now to focus more closely on the response of the system for the case
where the particle radii are less than approximately 5 J.I.III. Following the same
analysis, it is found, from the plot oflog a versus log R, shown in Figure 7 that the
8 Rimaietal.

contact radius varies as the particle radius to the 3/4 power. Moreover, as can be
seen from Figure 8, the least squares fit line of the contact radius, a, as a function
of R to the 3/4 power intersects the origin.
A similar, anomalous dependence of the contact radius on particle radius has
been found for polystyrene particles having radii between approximately 1 J.lm and
6 J.1m in contact with the same substrate. Typical micrographs of the polystyrene
particles in contact with the polyurethane substrate are shown in Figure 9. Figure
10 shows a plot oflog a versus log R. The exponent, determined from the slope of the
curve was found to be 0.77, or close to 3/4. Moreover, from a statistical analysis of
the data (see Appendix A), it was found that the probability of the true exponent being
as small as 2/3 is only 3.3%. A plot of the contact radius versus the particle radius to
the 3/4 power is seen, from Figure 11, to be straight, intersect the origin, and exhibit
little scatter of the data. It is interestin~ to note that Bowden and Tabor report a
similar anomalous dependence of the contact area on applied load for indentation
experiments on viscoelastic materials. 42
Previously reported observations of the relatively short relaxation time of the
surface force induced stresses35 compared to the time scale of the current experi-
ments suggest that 3/4 power law d~:pendence cannot be explained simply by invok-
ing viscoelasticity or relaxation effects. However, it is conceivable that, due

2A 28

- - 2jUII 20 - 1 JUII
2C

- - - - - - 10jUII --IOJlm

Figure 2 Micrographs of the contact region of the exact same particles as shown
in Figure 1, but at increased magnification. Menisci, indicative of
tensile interactions, are clearly visible.
 Adhesion Induced Deformations 9

3A 38
1 f.!m
Figure 3 Low (3A) and high (3B) magnification SEMs of a small glass particle
on a polyurethane substrate showing a large meniscus.

20

....
16 ~

e 12 ~
..
.....
~
cu

,.
a~
:

4~.

.t .,.
o'
0 20 40 60 80 100
R (J1111)
Figure 4 A plot of the contact radius as a function of particle radius for glass
spheres on a polyurethane substrate.
10 Rimaietal.

GLASS BEADS ON POLYURETHANE SUBSTRATE

Figure 5 A plot of the log of the contact radius as a function of the log of the particle
radius for R < 60 J.lm. The slope of the least squares fit line is approxi-
mately 213, which is consistent with the predictions of models which
assume elastic response to the adhesion induced stresses.

GLASS BEADS ON POLYURETHANE SUBSTRATE

12.0
..
~ 8.0
E
~

4.0

I
8.0 12.0 16.0

Figure 6 A plot of the contact radius as a function of particle radius to the 2/3
power for glass particles having radii less than 60 J.lm in contact with a
polyurethane substrate. The least squares fit line through the data is
seen to intersect the origin, suggesting the absence of any significant
externally applied load.
Adhesion Induced Deformations 11

to the relatively high stresses generated by the adhesion forces, compared to the
Young's modulus of the substrate, that nonlinear elastic effects may be present.
This hypothesis is consistent with the lack of any distinct break observed in the
curves shown in Figures 5 and 6.
Now consider the glass particles having nominal radii of approximately
103 IJ.IIl. AJ! seen in Figure 4, the contact radius does not increase for these particles
over that measured for the 60 11m radius particles. Moreover, as evident from
Figure 4, there is significantly greater variation in the contact radii associated
with these particles than with the smaller ones. AJ! has been indicated, the plane of
the substrate was perpendicular to the horizontal for all the samples in this study.
Therefore, gravitational forces tend to peel the particles away from the substrate.
For most of the particles used in this study, these forces are small compared to the
surface forces. However, as indicated by the fact that most of the large particles
failed to adhere to the substrate, gravitational forces are not negligible for the
103 11m radius particles. Figure 12 shows a typical electron micrograph of a 103 11m
radius particle in contact with the polyurethane substrate. AJ! can be seen by the
different scales shown in this figure, the magnification was increased just above
the contact region, thereby permitting both an overview of the particle and a high
resolution image of the contact zone in one micrograph. AJ! can be seen, the particle
appears to be pulling the substrate. The sharp contact angle makes the appearance
of distended substrate distinct from the appearance of the menisci observed with the
smaller particles. Similar effects have been reported by Chaudhury.43
The hysteresis associated with the placing and removing of a particle on a
surface can also be observed with an atomic force microscope (AFM). For example,
Schaefer et al. 44 cemented 10 jlm radius silver coated glass and polystyrenespheres
onto the tip of an AFM cantilever and measured the force of adhesion between the
particle and highly oriented pyrolitic graphite, polyurethane, and wax coated laser-
printer paper substrates as a function of particle displacement. A typical result, in
this instance polystyrene spheres on pyrolitic graphite, is shown in Figure 13. AJ!
can be seen, during the loading process, the particle initially experiences little or
no attractive force. Then, at a sufficiently small displacement, which is a function
of the spring constant of the cantilever, the particle jumps to the substrate. This
shows as a small, negative force at zero displacement. Upon further loading, a
positive force is needed to press the particle into the substrate. Upon unloading, the
force initially retraces the loading curve, within the error of the equipment.
However, separation does not occur at zero displacement. Rather, an applied force
must still be applied until, fmally, separation is achieved. Similar observations
have been reported by Mizes et al.45
These results suggest that, in the process of separating a particle from a sub-
strate, energy is put into both propagating a crack in the interfacial zone and into
creating stress distributions in the materials. This further suggests that, due to the
relatively short range nature of surface forces, the placing and removing a particle
from a surface may not be a reversible process, even if the materials respond elasti-
cally to the adhesion induced stresses. In other words, the loading and unloading
process may exhibit a hysteresis effect, even in the absence of plastic or viscoelastic
response.
12 Rimaietal.

GLASS BEADS ON POLYURETHANE SUBSTRATE

1.0r----------------------------------.

Cll
Ol
.3

LogR

Figure 7 The log of the contact radius as a function of the log of the particle radius
for R < 5 IJ.IIl. The observed 314 power law dependence (obtained from the
slope of the curve) is unexplained but is consistent with previously
reported results of indentation experiments on viscoelastic materials
(Ref. 42).

In contrast to materials deforming elastically because of the adhesion induced

stresses, these stresses can be sufficiently large so as to exceed the elastic limit of at
least one of the contacting materials, thereby resulting in plastic deformation.
This is extremely important in understanding the adhesion of a particle to a sub-
strate. As previously discussed, much of the energy associated with creating an
elastic deformation is recoverable during the removal of the particle. This is not
true if the adhesion induced deformation is plastic.
Consider, now, the case of polystyrene spheres, having radii between approxi-
mately 1 IJlll and 6 11m, on a silicon substrate. The particles are the same as those
shown in Figure 9 in contact with a polyurethane substrate. Although it was not
possible to directly measure the mechanical properties of the spheres, typical values
of the Young's modulus and yield strengths46 are 3 x 109 Pa and 9 x lOS Pa, respecti-
vely. Because the particles are much more compliant than the substrate, they,
rather than the substrate, would be expected to deform in response to the adhesion
induced stresses.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta hän oli epäonnistunut. Hän oli ollut äärimmäisen itsepäinen.
Hän oli ollut eri mieltä Bettyn kanssa ja oli vastustanut Brannonia.
Hän o|i joutunut omaksi narrikseen aikoessaan pitää muita
narrinaan. Ja nyt oli hänet pettänyt hirviö. Sillä nyt hän tiesi, että
Lattimer oli hirviö. Kun Lattimer seisoi siinä katsellen häntä, näki hän
hänen huultensa vetäytyvän hymyyn. Ja hymy näytti pohjautuvan
siihen tietoon, että Josephine oli ajatellut asiansa selväksi ja alkoi
aavistaa, että hän oli hukassa.

Josephinen polvet notkahtelivat hänen katsoessaan Lattimeria.

Hän luuli varmasti pyörtyvänsä, kun mies alkoi astua hänen
luokseen, hymyillen voitonriemuisena.

"Meillä on vielä pitkä matka edessämme, Miss Hamilton", kertasi

hän.

"En tahdo ratsastaa askeltakaan enää teidän kanssanne!" selitti

Josephine.

Hän hämmästyi omaa ääntään, sen särähtävää sointua ja siinä

ilmenevää pelkoa, huolimatta siitä, että hän oli vakuutettu siitä, ettei
hän peljännyt Lattimeria, vaan tällä hetkellä ainoastaan halveksi
häntä sen vuoksi mitä hän Whitmanille oli tehnyt ja minkälaiseksi
hän hänet nyt tunsi.

Lattimer naurahti syvällä kurkussaan ja astui nopeasti häntä kohti.

Josephine kääntyi ympäri ja koettaen välttää Lattimeria, juoksi toista
hevosta kohti, mutta se nousi takajaloilleen ja koetti puraista häntä.
Ennenkuin hän ennätti kääntyä toisaalle olivat Lattimerin kädet
hänen hartioillaan ja hänen kasvonsa aivan lähellä hänen omiaan.
Hän piti häntä niin lujasti sylissään, että hän luuli musertuvansa.
Josephine huusi kimeästi ja Lattimer laski hänet irti ja astuen pari
askelta taaksepäin jäi katsomaan häntä huvitettu hymy huulillaan.

"Luulenpa, että tulet kanssani, Jo", sanoi hän kevyen

tuttavallisesti. "Sinä et ole niin tyhmä, että kuvittelisit minun laskevan
sinut käsistäni, kun kerran olin saanut sinut. Ben Whitmanin olisi
pitänyt tietää se — senkin hölmö!"

"Te tapoitte hänet sen — sen vuoksi?" kysyi Josephine. "Ben tunsi
teidät, hän tiesi, että ette aikonut viedä minua Laskariin.

"Benille se oli selvä asia", hymyili hän.

Lattimerin vastaus ja hänen silmiensä palo vahvistivat ilmeisesti

Whitmanin syytöstä, että Lattimer aikoi viedä hänet johonkin
salaperäiseen paikkaan, jota kutsuttiin Panya Cacheksi.

Josephinen valtasi sellainen heikkous ja määrätön suru

ajatellessaan hulluuttaan, että hän vapisi. Hän painoi kasvonsa
käsiinsä, ja itki katkerasti, Lattimerin seisoessa hänen edessään,
katsellen häntä.

Josephine hämmästyi kun hänen kyynelvirtansa loppui ja hänet

sen sijaan valtasi kylmä raivo. Hän ei voinut selittää sitä ilmiötä eikä
hän sitä koettanutkaan. Hän tunsi vain äkkiä, että hän aikoi
urhoollisesti kestää itsepäisyytensä seuraukset. Hän poisti kädet
silmiltään ja katsoi uhmaavasti Lattimeriin.

"Entä, jos kieltäydyn lähtemästä, Lattimer?"

"Siinä tapauksessa kannan sinut täältä", sanoi hän. "Sinähän näyt

tulevan jo järkiisi. Se on viisaasti tehty. Näes, kun minä haluan
jotakin, niin käytän aina suorasukaisimpia keinoja saavuttaakseni
sen. Olen halunnut sinua siitä päivästä alkaen kun kuulin, että
Brannon oli mielistynyt sinuun!

"Sydämessäni on aina ollut jonkinlainen kateus Brannonia

kohtaan. Luulen, että hän on ainoa mies maailmassa, jota koskaan
olen kadehtinut. Hän on todellinen mies, katseltakoon häntä miltä
puolen hyvänsä. Hän on ainoa tapaamistani miehistä, joka saa minut
tuntemaan, että taistelussa hänen kanssaan joutuisin vasta toiselle
sijalle. Se vakaumus on aina kiusannut minua. Mutta sen asian
kieltämisestäkään ei ole mitään hyötyä. Aina kun Brannon aikoo
käyttää asettaan, on parasta kutsua suruvieraat ajoissa. Olisin
tappanut hänet aikoja sitten, ellen olisi pelännyt ottelua hänen
kanssaan.

"Näet siis, että kun en kerran voi ase kädessä saada hänestä
voittoa ja kun vihaan häntä siinä määrin kuin teen, että minun täytyy
käyttää muita keinoja musertaakseni hänet ja saadakseni hänet
harmista vääntelehtimään. Sen vuoksi, että Brannon pitää sinusta —
sen vuoksi vien sinut siis Panya Cacheen. Ja toisena syynä siihen
on se, että minä pidän itse sinusta.

"Sinä olet ollut sangen kovakätinen Brannonia kohtaan, mikäli olen

kuullut. Sinä teit hänestä narrin Denverin edessä ja sinä saatoit
hänet näyttämään mielipuolelta hölmöltä viedessäsi Artwellin hänen
käsistään. Tietänetkö mitään siitä, että samana päivänä kuin lähdit
taloltani, tuotuasi Artwellin sinne, Brannon toi takaisin sen hevosen,
jolla Artwell oli ratsastanut samana yönä, jona hän tappoi
Callahanin? Tietänetkö sitäkään, että hän, tuodessaan tuota
hevosta, tapasi Billyn, saman hevosen, jolla Artwell ratsasti silloin
kun sinä toit hänet tänne, ja että ollessasi minun talossani, pudotit
nenäliinasi samana aamuna ja että Brannon näki sen? Brannon on
jo jonkun aikaa ollut perillä minusta. Hän varoitti minua. Hän tietää
—."

"Artwellko tappoi Callahanin?" Josephineltä oli mennyt pitkä aika,

ennenkuin hän käsitti Lattimerin sanojen hämmästyttävän
merkityksen. Hän seisoi äänettömänä katsoen Lattimerin kasvoja,
joilla kuvastui ilkamoiva ilo. Se todisti Josephinen mielestä, että hän
oli puhunut totta.

"Artwell tappoi Callahanin — ja minä autoin häntä", sanoi

Josephine vihdoin kauhistuneena. "Hän tappoi Callahanin ja minä
luulin, että Brannon oli tehnyt sen. Mitä ihmettä", jatkoi hän sitten,
hämmästyksen ilme kasvoillaan ja ääni vaipuen kuiskaukseksi, "sinä
aamuna, kuin minä toin Artwellin teidän taloonne, sanoitte te, että
Brannon oli väittänyt ampuneensa Callahanin. Jos hän todella sanoi
sen, niin hänen täytyi luulla, että minä olin ampunut Callahanin!"

"Niin hän luulikin" sanoi Lattimer. "Hän luuli niin silloin.

Myöhemmin on hänen täytynyt päästä totuuden perille."

Syvä katumus, jota vielä lisäsi täydellinen avuttomuuden tunne,

valtasi Josephinen. Hän menetti kokonaan itsehillintänsä ja kääntyen
Lattimerista poispäin hän itki taasen kiihkeästi.

Viimeinen paljastus, tullen heti sen jälkeen kuin hän oli päässyt
selvyyteen Lattimerin todellisesta luonteesta, vei kokonaan hänen
voimansa. Hän tunsi Lattimerin lujat käsivarret ympärillään ja taisteli
häntä vastaan, vaikka tiesi sen toivottomaksi. Hän kuuli hänen
puhuttelevan häntä töykeästi ja tunsi, että häntä kannettiin ja sitten
käyden epätoivon vimmalla satulan nuppiin hän tunsi nousevansa
ylöspäin.
 Yhdesneljättä luku.

Musta kiiti alussa tuulena tasangon yli. Sen vauhti hiljeni vähitellen
kun se kierteli muutaman matalan kukkulan juuria, joille alkuvuorista
irtautuneita kallionlohkareita oli vierinyt sen tielle. Se kiipesi
äkkijyrkkää rinnettä taitavasti kuin kissa ja juoksi sitten vuoren
harjannetta pitkän matkaa, syöksyi saccaton-heinää kasvavalle
lakeudelle huimaavaa vauhtia, riensi taasen jyrkkää vuorenkuvetta
ylös ja poikki toisen ruohokentän saman korkean vuorenhuipun
juurella, jolta Josephine edellisenä yönä oli katsellut suureen
laaksoon.

Vuoren juurella Brannon hyppäsi satulasta, heitti ohjakset Mustan

pään yli ja alkoi nousta rinnettä ylös. Oli puolenpäivän aika ja vaikka
hänellä ei ollutkaan mitään keinoa saada tietää tarkalleen millä
tunnilla Ben Whitmania oli ammuttu, päätteli hän, että Benilta oli
mennyt sangen paljon aikaa päästäkseen Lazy L:ään ja että
Lattimerilla siis oli useamman tunnin etumatka.

Ja kuitenkin toivoi Brannon saavuttavansa hänet paljon

aikaisemmin kuin hän ehtisi Panya Cacheen, sillä se sijaitsi
satakunta mailia etelään Lazy L:stä, tie oli paikoitellen vaikea ja
Josephine viivytti suuresti kulkua. Sitäpaitsi ei Lattimer varmaankaan
hätäillyt, arvellen, ettei häntä seurattaisi, sillä hän ei saattanut tietää,
että Cole Meeder, Starin muut miehet ja Brannon olivat käyneet Lazy
L:ssä. Hänen oli myöskin täytynyt otaksua, että hänen kuulansa oli
tappanut Whitmanin, sillä muutoin hän, tietäen, että Whitman oli
selvillä hänen matkasuunnastaan, olisi ottanut tarkemman selon
asiasta. Brannon päätteli myös, että Artwell oli Lattimerin jättäessä
hänet niin lähellä kuolemaa, että Lattimer ei enää arvannut ottaa
häntä lukuun.
 Nousu vuoren huipulle oli pitkä ja vaivalloinen. Brannon pysähtyi
sen vuoksi siihen vähäksi aikaa, antaakseen hevosensa hengähtää
ja kootakseen itse ajatuksiaan. Sitten hän taas nousi satulaan,
laskeutui alla olevaan kuiluun, kulki sen poikki, nousi taas
ruohokentälle ja jatkoi matkaansa sen poikki kaukaista nousua kohti,
joka muodosti suuren laakson äärimmäisen reunan.

Kahdesti ennen oli Brannon ratsastanut Panya Cacheen. Se oli

tapahtunut ennen Satan Lattimerin tuloa suurelle alangolle, kun hän
Bettyn isän määräyksestä oli hävittänyt erään sillä puolikunnalla
toimineen karjavarasjoukon. Varasjoukko oli harjoittanut ammattiaan
Panya Cachen pohjoispuolella ja kahdesti oli Brannonin täytynyt
käydä yhtymäpaikassa ennenkuin hän oli saanut varasjoukon
kytketyksi. Tässä hommassa olivat koko seudun karjamiehet auliisti
häntä auttaneet ja moni ulkopuolinenkin, joka rosvojen vuoksi oli
saanut kärsiä, oli siinä mukana.

Brannon tunsi siis tien varsin hyvin. Siitäkin huolimatta olisi hänellä
ollut sangen helppo seurata Lattimeria ja Josephineä, sillä heidän
jälkensä näkyivät selvästi matkan pehmeillä osilla.

Kahden hevosen jäljet näkyivät selvästi ja se ilmaisi, että Lattimer

ei kantanut Josephineä.

Brannon ratsasti nopeasti, mutta varovasti. Säästämällä Mustan

voimia, saattoi hän miltei tavoittaa Lattimerin sen päivän kuluessa ja
tehdä lopullisen hyökkäyksen vasta illan tullen. Sillä vaikka Lattimer
epäilisikin, että häntä seurattaisiin, täytyi hänen kuitenkin pimeän
tultua antaa Josephinen levätä. Muussa tapauksessa oli hänen
kannettava häntä ja se koituisi hänelle varmaankin kohtalokkaaksi
mitä matkan joutumiseen tuli.
 Brannon otti aikaansa takaisin päästyään laaksosta. Monta mailia
lensi hän tuulena heinää kasvavaa, kaunista tasankoa pitkin ja
tultuaan sen reunaan pysähtyi hän etsimään jälkiä. Löydettyään ne
pakoitti hän Mustan rapautuneeseen kuivaan joen uomaan, jonka
toisella puolella kohosi terävä harjanne.

Tuntia myöhemmin oli hänen taas kiivettävä jyrkkä nousu, joka jo

kuului ylängön epäsäännöllisiin rinteisiin ja penkereihin. Vielä tunti,
niin oli hän päässyt korkean vuoren harjalle ja jäi siihen Mustansa
viereen, tähystellen etelään, auringon ollessa melkein hänen
selkänsä takana.

Kaukana, missä harjanne jyrkästi erottautui ympäristöstä, huomasi

hän liikettä. Hän odotti, rautaisen kärsivällisesti, kunnes hän näki
kaksi pientä pistettä hitaasti tulevan näkyviin — kaksi hevosta
ratsastajineen, jotka nousivat nousemistaan, kunnes heidän
ääriviivansa selvästi näkyivät taivaanrantaa vasten.

He eivät olleet enempää kuin kolme mailia Brannonista.

Hän hypähti satulaan, hyväili Mustan hikistä kuvetta ja puhui

tyynen kylmästi sille: "Luulenpa, että he ovat meidän, neekeri"! Sitten
hän lähti ajamaan takaa kaukaisia ratsastajia ja musta hirnahti ja
heitteli päätään ilmeisestä tyytyväisyydestä, aivan kuin olisi ollut
kyseessä jotakin tavallisesta poikkeavaa.

Kahdesneljättä luku.
 Tottumattomana pitkiin ratsastusmatkoihin ja lopen väsyneenä
siitä jännityksestä, minkä matkan vaarat olivat aiheuttaneet, oli
Josephinen pakko jatkaa kulkuaan. Ja ajatellessaan toivotonta
tulevaisuuttaan, itki hän lohduttomasti hevosen laskeutuessa vuoren
syrjännettä heinäiselle tasamaalle.

Hän oli menettänyt viimeisetkin rippeet rohkeuttaan. Pitkän,

väsyttävän matkansa aikana oli häntä kannustanut salainen toivo,
että joku — Brannon tai Betty tai kuka hyvänsä huomaisi hänen
katoamisensa ja kiiruhtaisi hänen avukseen. Hän tunsi kyllä, ettei
hän ansainnut Brannonin tai Bettyn puolelta sääliä eikä
huolenpitoapa hän tiesi, ettei heillä ollut mitään mahdollisuutta tietää
mitä hänelle oli tapahtunut sen vuoksi, että hän oli ollut niin
salaperäinen. Mutta hän oli sittenkin toivonut — tähän saakka.

Hänestä tuntui nyt kuin olisi hän joutunut autiuden

keskipisteeseen, josta ei enää pelastusta voinut olla.

Etäisyyksien kaikkinielevässä kuilussa, joka hänen eteensä

avautui, ei näkynyt mitään merkkejä elämästä. Ei mitään muuta kuin
vuoria ja laaksoja, tasankoja ja ääretöntä hiljaisuutta sekä taivas,
joka teki hänestä pilkkaa korkeassa kirkkaudessaan. Taivaan
rannalla häämöttävien, synkkien vuoristojen jäykät piirteet
kauhistuttivat häntä — ne näyttivät tietävän hänen vaaranalaisen
tilansa ja pysyivät siitä huolimatta niin kylmän välinpitämättöminä.

Kaikki, minkä hän näki, teki häneen sen vaikutuksen. Ei mikään

estänyt heidän etenemistään. Mikä tapaturma hyvänsä olisi
Josephinesta ollut tervetullut, kun se vaan olisi viivyttänyt matkaa.
Hän olisi tarttunut siihen kuin hukkuva oljenkorteen. Hän uskoi, että
hän olisi siunannut sitä kallionlohkaretta, joka olisi aiheuttanut jonkun
hevosen jalan katkeamisen.
 Mutta mitään ei tapahtunut. He eivät olleet ratsastaneet nopeasti,
mutta he olivat olleet koko ajan liikkeessä ja hän tiesi, että se paikka,
jossa Ben Whitman oli ammuttu, oli jo monen mailin takana.

Lattimer ei puhunut monta sanaa. Kun Josephine oli tointunut

tainnostilastaan kohta sen jälkeen kun Lattimer oli nostanut hänet
satulaan, huomasi hän että Lattimer talutti hänen hevostaan ja että
hänen jalkansa olivat sidotut jalustimiin. Myöhemmin, heidän
kuljettuaan jo monta mailia, irroitti Lattimer hänen jalkansa hymyillen
merkitsevästi, sillä hän oli nyt varma siitä, ettei Josephine enää
yrittäisi yksin palata kulkemaansa tietä.

Sen jälkeen ohjasi Josephine itse hevostaan.

Ja nyt, kun hän johti hevostaan rinnettä alas, kuoli hänen toivonsa
kokonaan ja hän puhkesi itkuun. Lattimer ratsasti hänen luokseen ja
pani toisen kätensä hänen olkapäälleen.

"Väsynyt, vai?" sanoi hän.

Josephine ei oikein tiennyt, pilkkasiko hän häntä tahallaan vai eikö

hän ymmärtänyt mitään. Mutta hän ei siitä välittänytkään. Hän ei
enää välittänyt mitä hänelle tapahtui. Eikä hän siis vastustanut
vähääkään, kun Lattimer nosti hänet satulasta, sanoen hänelle
matalalla äänellä, että heidän tuli levätä vähän aikaa. Kun Lattimer
jätti hänet huolehtiakseen hevosista, istahti Josephine nääntyneenä
jaloissaan olevaan heinään ja katseli tylsänä ympäristöään.

Heinäinen kenttä oli aivan pieni. Hänen oikealla ja vasemmalla

puolellaan oli vuosituhansien hiekkamyrskyjen kuluttamia ja
kiillottamia laavakenttiä. Hänen takanaan oli se harjanne, jonka yli he
juuri olivat tulleet ja muutaman sadan jalan päässä hänen edessään
kohosivat syvän kuilun rikkinäiset seinämät ja sen pohjalla syvä
hiekka elottomana ja sileänä. Ja sen takana oli autio erämaa.

Kuinka kauan hän siinä oli istunut ja taistellut epätoivonsa kanssa,

sitä hän ei tiennyt. Mutta arvatenkaan ei kovin kauan, sillä kun hän
taas katsahti Lattimeriin, ei tämä ollutkaan riisunut satulaa hevosilta,
vaikka hän oli ollut niissä puuhissa silloin kun Josephine oli
kääntynyt katselemaan ympäristöään.

Hän näki Lattimerin hätkähtävän ja kuuli hänen huudahtavan

jotakin. Seuratessaan silmillään Lattimerin katseen suuntaa näki
Josephine ratsumiehen tulevan esille kuilun eteläpuolella ja
ratsastavan nopeasti heitä kohden.

Se oli Denver. Hän oli ilmestynyt kuin näky. Mutta Josephine tiesi,
että hän olisi saattanut ratsastaa heitä kohti tuntikausia heidän
tietämättään mitään hänestä. Sillä se, joka tahtoi kulkea salassa,
saattoi menestyksellä käyttää hyväkseen niitä kukkuloita, laaksoja,
kallioita ja syvänteitä, joita seutu oli täynnään. Ja hän tiesi myös, että
Denver ei olisi näyttäytynyt jos hän vain oli huomannut heidät,
ennenkuin hän oli varma heidän henkilöllisyydestään. Se kuului
miehen luonteenominaisuuksiin.

Lattimer tervehti Denveriä iloisesti, mutta tämä ei vastannut

samalla tavalla. Kun hän saapui heidän luokseen pysäytti hän
hevosensa parin jalan päähän Lattimerista ja silmät kiihkosta palaen
ja kasvot julman näköisenä kysyi hän käheästi: "Kuka seuraa sinun
jälkiäsi, Lattimer?"

Josephine näki Lattimerin kalpenevan. Oli selvä, että hänen

mielessään oli väikkynyt ajatus takaa-ajon mahdollisuudesta, sillä
sen sijaan, että hän olisi vastannut Denverin kysymykseen, juoksi
hän harjanteelle, jonka yli he juuri olivat ratsastaneet, heittäytyi
vatsalleen ja tähysteli harjanteen toiselle puolelle. Hän viipyi siinä
vain silmänräpäyksen, sitten hän juoksi takaisin hevosensa selässä
istuvan Denverin luo.

"Brannon!"

Hänen huudahduksessaan oli pelkoa ja pelko kuvastui selvästi

hänen kasvoissaankin. Denverin kasvot kalpenivat myös, huolimatta
ruskettumasta ja tomusta.

"Nyt on helvetti tulessa!" huudahti Denver. "Meidän kohtalomme

ratkaistaan nyt."

Kuullessaan Brannonin nimen oli Josephine noussut pystyyn. Hän

tunsi verensä liikehtivän rajusti ja hänen henkeään salpasi rajaton
kiitollisuus.

"Brannon", kuuli hän itsensä sanovan äänellä, jota hän ei tuntenut,

ja välittämättä Lattimerin huudoista ja Denverin karkeista kirouksista
hän lähti juoksemaan harjannetta kohti, unehuttaen kaiken muun,
paitsi sen, että Brannon oli tulossa, että pelastus oli lähellä.

Hän pääsi ainoastaan muutaman askeleen kun hän tunsi

Lattimerin lujat kädet ympärillään. Hänen jalkansa nousivat maasta
ja hän tunsi kuinka hänet kannettiin harjanteelta pois kohti sitä
uomaa, jonka kautta Denver oli tullut.

Josephine koetti huutaa, mutta ääni tukehtui, kun Lattimer painoi

hänen suunsa olkaansa vasten. Josephinesta tuntui kuin olisi
kulunut vain silmänräpäys siitä hetkestä, kun hän lähti juoksemaan,
siihen kun hänet asetettiin seisomaan toiseen päähän uomaa.
 Denver oli siellä jo. Josephine näki hänen ratsastavan sinne, pois
harjanteen näkyvistä, näki hänen taluttavan hevostaan alanteeseen
ja kiertävän ohjakset erään kallionlohkareen ympäri. Sitten Denver
veti rihlansa kotelosta satulavyössä, juoksi alanteen toiselle reunalle
ja alkoi kiivetä ylöspäin. Hän pääsi huipulle, heittäytyi erään kiven
taakse pitkälleen ja pisti pyssyn piipun kallion reunalla kasvavan
pensaikon läpi.

Josephine oli nähnyt Lattimerin ja Denverin vaihtavan merkitsevän

silmäyksen keskenään, kun Denver lähti kiipeemään rinnettä ylös ja
hän käsitti, että he olivat sopineet jostakin menettelytavasta, joka ei
luvannut hyvää Brannonille.

Hän katsoi Lattimeriin ja näki hänen huulillaan vastenmielisen,

pirullisen hymyn. Josephine yhdisti hänen käytöksensä niihin
uhkaaviin valmistuksiin, joita juuri puuhailtiin hänen silmiensä
edessä.

"Mitä!" huudahti hän kauhistuneena, "ettehän vain aio ampua

Brannonia!"

"Denver kaataa hänet samassa silmänräpäyksessä, kun hän tulee

näkyviin harjanteen takaa", sanoi Lattimer.

Lattimer koetti vetää Josephineä lähemmä ja tuntiessaan, ettei

hän vastustanut, yritti hän muuttaa otettaan. Silloin Josephine äkkiä
väänsi ruumistaan ja rimpuilemalla ja kääntelemällä itseään sai
kätensä Lattimerin rintaa vasten. Lattimerin toinen käsi menetti
otteensa Josephinen epätoivoisen rynnistyksen vuoksi, hän koetti
uudistaa sitä ja menetti hetkiseksi tasapainonsa. Josephinen
lihakset, jotka toimivat yhdenmukaisesti hänen raivoisain ajatustensa
kanssa, käyttivät heti tilaisuutta hyväkseen. Hän löi Lattimeriä
nyrkeillään niin rajusti, että tämä putosi kömpelösti polviensa ja
käsivarsiensa varaan.

Kiroten heittäytyi hän uudelleen Josephinen kimppuun, mutta

hänen sormensa sulkeutuivat liian myöhään yrittäessään tavoittaa
häntä hameesta hänen paetessaan.

Kahdesti kompastui Josephine paetessaan syvässä hiekassa ja

päästessään ruohokentän toiseen reunaan kaatui hän. Mutta hän
nousi taas jaloilleen ja juoksi eteenpäin harjannetta kohti odottaen
joka hetki tuntevansa ruumiissaan Denverin kuolettavan luodin tai
kurkullaan Lattimerin raa'an otteen.

Mutta kumpaakaan ei tapahtunut. Hän pääsi harjanteen juurelle,

kiipesi ylös käyttäen apunaan vahvaa ruohoa, joka kasvoi rinteen
jyrkimmällä kohdalla ja ryömiessään polvillaan, kaaduttuaan vielä
kerran, loukkasi hän jalkansa terävään kallioon. Mutta vihdoin
onnistui hänen päästä harjanteen korkeimmalle kohdalle ja jääden
seisomaan siihen, jottei tukehtuisi, näki hän Brannonin ainoastaan
parin sadan jalan päässä ratsastavan tulista laukkaa häntä kohti.

Kolmasneljättä luku.

Hetkisen seisoessaan harjanteen huipulla ajatteli hän juosta

Brannonia vastaan, kertoa hänelle, että Lattimer ja Denver väijyivät
häntä harjanteen takana ja pyytää Brannonia ottamaan hänet
hevosensa selkään. Mutta hän ei noudattanut ensimmäistä
mielijohdettaan, sillä paluutien vaarat väikkyivät eloisina hänen
sielussaan — kapeat tien käänteet, joissa hevosen oli astuttava
äärimmäisen varovasti ja joissa jokaisella askeleella uhkasi hirvittävä
syöksy äkkijyrkänteen syvyyksiin — ja hän tiesi, että Lattimer ja
Denver ajaisivat heitä takaa ja odottaisivat vain sopivaa tilaisuutta
ampuakseen Brannonin pitemmältä matkalta.

Josephine hylkäsi ajatuksen kokonaan ja astui hitaasti Brannonia

kohti jyrkänteen vastakkaista puolta. Hänen täytyi jollakin keinoin
pelastaa Brannon.

Ei ollut muuta kuin yksi keino ja sitä hänen täytyi käyttää. Brannon
oli ollut hänen ystävänsä koko ajan, koettaen turhaan näyttää
hänelle kuinka mielettömät hänen puuhansa olivat ja hän oli
käyttänyt oveluutta, jotta Josephine ei olisi loukkaantunut. Josephine
ei senvuoksi saattanut uhrata Brannonia edes siten pelastuakseen
itse uhkaavasta häpeästä. Koettaen vaientaa sisässään riehuvaa
myrskyä ja epätoivoisesti pyrkien tyyneksi, jotta ei Brannon epäilisi
häntä, onnistui hänen hymyillä hänelle Mustan pysähtyessä hänen
eteensä ja Brannonin hypähtäessä satulasta.

Josephine näki, että Brannonin ilme oli jäykkä ja vaikka hän

ilmeisesti silmillään koetti etsiä vastausta kysymykseen, mitä
Josephinelle oli tapahtunut, pysyi hän sittenkin kylmänä ja kovana
sekä katsahti ehtimiseen epäluuloisena ja varovaisena ympärilleen.

"Te teette nykyään pitkiä ratsastusmatkoja", sanoi hän jäätävän

pilkallisesti.

"Niinkö arvelette", vastasi Josephine tyynesti.

Hän tunsi häpeän piston sydämessään, kun Brannon katsoi

häneen terävästi. Hän tiesi, että Brannonin järjen täytyi turhaan
hakea selvitystä hänen huolettomaan käyttäytymiseensä.
 "Kuulkaahan" sanoi Brannon lyhyesti, "mikä teillä on tarkoituksena
oikeittain? Ben Whitman kertoi meille, että Lattimer vie teitä väkisin
mukanaan!"

Vaikka Josephinen sydän hypähti ilosta kuullessaan, että Ben

Whitman vielä eli, voitti hän mielenliikutuksensa ja naurahti kevyesti.

"Eikö Ben sitten kuollutkaan!" sanoi hän. "Hän seurasi meidän

jälkiämme suurelle penkereelle asti. Hän näytti olevan sitä mieltä,
että minä olin tekemässä jotakin, joka ei ollut oikein. Hän kävi
riitaiseksi, joten Lattimerin täytyi ampua hänet."

Brannonin silmät olivat ilmeettömät. Mutta ne näyttivät

tunkeutuvan syvälle ja lävistävän Josephinen sellaisella voimalla,
että ne ilmeisesti näkivät mitä hän ajatteli.

"Oli sitä mieltä, että te teitte väärin!" kertasi Brannon. "Mitä sillä
tarkoitatte?"

"Mitä te sitten tarkoitatte", vastasi Josephine hymyillen. "Minun

ystäväni näkyvät erehtyvän siinä, että he luulevat, etten minä pystyisi
itse päättämään, kenen tahdon miehekseni. Onko se se, joka on
saanut teidät lähtemään jälkeeni — pelko siitä, että Lattimer vie
minua väkisin mukanaan?"

"Niin ajattelin", vastasi Brannon väistämättä katsettaan hänestä.

Josephine naurahti kepeästi ja katsoi takaisin yhtä tuikeasti, sillä
ainoastaan siten menettelemällä saattoi hän toivoa pettävänsä
hänet.

"Seurasin Lattimeria omasta tahdostani, Brannon", sanoi hän.

 Brannonin katse kesti yhä. Mutta hetken perästä hänen silmiinsä
tuli ilme, joka hämmensi Josephinen kokonaan.

"No niin", sanoi Brannon näennäisellä välinpitämättömyydellä,

"sehän on asia, joka koskee ainoastaan teitä. Missä Lattimer on?"

Ja nyt, huolimatta epätoivoisesta rohkeudestaan, vapisi

Josephine. Brannon oli siis päättänyt tavata Lattimerin. Josephine oli
toivonut, että Brannon, sittenkuin hän oli sanonut vapaaehtoisesti
lähteneensä Lattimerin matkaan, katsoisi edesvastuunsa loppuvan
siihen ja palaisi samaa tietä kuin oli tullutkin, jättäen hänet oman
onnensa nojaan.

Mutta hän näkikin nyt, että hän oli erehtynyt ja että Brannon ei ollut
niinkään altis jättämään häntä. Josephine tunsi, että Brannonin täytyi
epäillä hänen valehtelevan tai että hänellä oli jotakin sanomista
Lattimerille Whitmanin ampumisen johdosta — vaikka, jos kerran
Whitman eli, niin —.

Josephine oli unohtanut Les Artwellin! Ehkäpä Brannonin

epäluulot olivat kohdistuneet Lattimeriin, niinhän tämä oli itse
kertonut vastikään.

Jos Brannon sen vuoksi aikoi tavata Lattimeriä, niin täytyi hänen
estää se.

Josephine pani kätensä Brannonin olkapäille.

"Brannon", sanoi hän, "Les Artwell tappoi Callahanin."

"Olen tiennyt sen jo jonkin aikaa", sanoi hän kuivasti, katsoen

Josephinea tarkasti silmiin.
 "Miten se on mahdollista?"

"Eikö Lattimer ole kertonut sitä teille?" nauroi Brannon. "Vein

Artwellin hevosen Lazy L:ään samana aamuna kun te pudotitte
nenäliinanne kuistin viereen. Huomaan, että Lattimer on kertonut
teille siitä", sanoi Brannon leveästi korostaen viimeistä sanaansa ja
lisäsi sitten:

"Minulla on hieman puhumista Lattimerin kanssa."

Hän alkoi astua harjannetta kohti. Tietäen, että Brannonia siellä

uhkasi varma kuolema, juoksi Josephine nopeasti hänen luokseen
kietoi käsivartensa hänen käsipuoleensa ja nauroi hermostuneesti
pidättyäkseen huutamasta.

Hän tiesi, että Brannon kaikista estämisistä huolimatta hakisi

Lattimerin käsiinsä. Hänen silmissään oli taas tuo tuttu taipumaton
ilme, katse, joka sai Josephinen vertaamaan sitä mereen, joka
tyynen pintansa alle kätkee valtavaan syvyyden ja voiman.

Hänelle oli ilmeisesti yhdentekevä olivatko Denver ja Lattimer

väijyksissä paasien takana vai ei. Josephine tunsi, että hän menisi
sinne vaikka hän kertoisikin, että he siellä vartoivat Brannonia
pahoissa aikeissa. Ja jos Josephine nyt kertoisi, että hän oli
valehdellut pelastaakseen hänet, ei hän ottaisi vastaan mitään
uhrauksia, vaan taistelisi Brannon taistelunsa loppuun hänen
puolestaan. Josephine tunsi, että Brannon oli tullut juuri sen vuoksi.

Toistensa käsipuolessa käyden olivat he jo saapuneet harjanteen

juurelle. Josephine huomasi, että Brannon tarkasteli häntä
syrjäsilmin miettivän näköisenä, ikäänkuin saadakseen selvää hänen
mielialastaan, joka näytti niin vastakkaiselta hänen entiseen kylmän
ylhäiseen käytökseensä nähden. Mutta hän ei ollut
huomaavinaankaan hänen tarkasteluaan ja kun he lähtivät
kiipeemään rinnettä ylös astui Josephine Brannonin edelle ja sanoi
iloisesti:

"Naiset ensin, Brannon!"

Mutta kun Brannon näin astui hänen jälessään rupesi Josephine

pelkäämään, että hän jäisi liian paljon jälkeen heidän saapuessaan
huipulle. Hän pysähtyi sen vuoksi ja hymyili Brannonille olkansa yli,
sanoen:

"Ottakaa minua kädestä, Brannon."

Siten he vihdoin saapuivat harjanteelle. Josephine pysähtyi

henkäisemään ja seisoi jäykkänä katsoen heinäiselle tantereelle.
Lattimer seisoi samalla paikalla, johon hän oli jäänyt Josephinen
lähtiessä. Denveriä ei Josephine voinut nähdä, mutta hän erotti
selvästi sen pensaan, jonka takaisen kiven suojassa hän väijyi.

Josephine oli saapunut harjanteelle Brannonin edellä ja seisoi nyt

hänen ja Denverin pyssyn suun välillä. Mutta koska Brannonin pää
näytti hänestä olevan tavattoman paljon ylempänä hänen omaansa,
pelkäsi Josephine, että Denver mahdollisesti tähtäisi siihen ja otti
taas Brannonin käsivarren omaansa ja koetti vapaalla kädellään
antaa merkkejä Lattimerille. Hän toivoi, että hänen viittomisensa
aiheuttaisi epävarmuutta Denverissa ja että hän siten ehkä pidättyisi
ampumasta kunnes saisi ohjeita Lattimeriltä.

Josephine näkikin, että Lattimerin huulet liikkuivat ja että hän tosin

hämmästyneen näköisenä ja puoleksi epäillen nosti kätensä
ikäänkuin vastaukseksi hänen viittailuunsa. Silloin Josephine tiesi,
ettei Denver ampuisi.

Ja nyt hän rupesi pelkäämään, että Brannon alkaisi epäillä, jos

hän viivyttelisi. Hän nykäsi sen vuoksi Brannonia kädestä ja sanoi
hieman kiusoitellen:

"Tuletteko?"

Brannon ei vastannut. Käsitysten laskeutuivat he rinnettä alas ja

pääsivät heinää kasvavalle läikälle. Josephinen jalat tuntuivat
lyijynraskailta ja epävarmoilta. Kaikki tunto niistä oli kadonnut. Matka
harjanteelta ruohokentälle näytti hänestä miltei saavuttamattomalta.
Hänen hermonsa olivat äärimmilleen pingoitetut ja sydän sykki
rajusti. Mutta hän ei irroittanut käsivarttaan Brannonista. Koko
matkalla, epätasaisessa maastossa ja syvässä hiekassa, onnistui
hänen pysytellä Brannonin ja Denverin pyssyn suun välissä. Ja kun
hän ja Brannon vihdoin pysähtyivät kolmen jalan päähän Lattimerista
hymyili hän ystävällisesti Lattimerille ja sanoi kuuluvasti:

"Lattimer, olen juuri kertonut Mr Brannonille, että aion lähteä

kanssasi Panya Cacheen, tullakseni siellä vaimoksesi. Ben Whitman
on kertonut Brannonille, että sinä veit minut väkisin mukanasi! Eikö
se ole naurettavaa?"

Lattimer oli katsellut Brannonin ja Josephinen lähestymistä

hämmästyksen ja epäluulon ilme kasvoillaan. Josephinen menettely
oli aiheuttanut hänet otaksumaan, että Josephine jollakin
ihmeellisellä tavalla oli järjestänyt rauhallisen kohtauksen hänen ja
Brannonin kesken ja sen vuoksi oli hän kieltänyt Denveriä
käyttämästä asettaan.
 Se tuntui nyt Lattimerista selvältä ja nopeasti sovittautuen uuteen
tilanteeseen hymyili hän kankean sydämellisesti, vaikka hymyssä
samalla oli hyvä annos pilkallisuutta ja voitonriemua.

"Vai ei Whitman kuollutkaan?" sanoi hän katsoen Brannoniin.

"Ei", vastasi puhuteltu lyhyesti.

"Whitman ei olisi tullutkaan ammutuksi, ellei hän olisi sekaantunut

meidän keskisiin asioihin", sanoi Josephine nopeasti, peljäten, että
Lattimer ennättäisi sanoa jotakin, joka ei sopisi hänen
kertomukseensa Brannonille. "Eikö ole kummallista, että Whitmanilla
oli se käsitys, että sinä veit minut vastoin tahtoani, Lattimer?" Hän
iski silmää Lattimerille.

Kaikki oli onnistunut hyvin. Brannon oli turvassa. Josephinen

uhraus ei ollut turhaan tehty. Hän tiesi nyt, että Denver ei käyttäisi
rihlaansa ja hän halusi vain, että Brannon olisi lähtenyt, joten koko
asia päättyisi siihen.