Profession vs Ethics 2nd Edition Dr.

Hossein Sadri Associate Professor Of

Architecture
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/profession-vs-ethics-2nd-edition-dr-hossein-sadri-ass
ociate-professor-of-architecture/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Urbanization Planting Forests in Pots 2nd Edition Dr.

Hossein Sadri

https://textbookfull.com/product/urbanization-planting-forests-
in-pots-2nd-edition-dr-hossein-sadri/

Urban Cages and Domesticated Humans 1st Edition Dr.

Hossein Sadri

https://textbookfull.com/product/urban-cages-and-domesticated-
humans-1st-edition-dr-hossein-sadri/

Neo liberalism and the Architecture of the Post

Professional Era Hossein Sadri

https://textbookfull.com/product/neo-liberalism-and-the-
architecture-of-the-post-professional-era-hossein-sadri/

The Scale of Public Space: Taksim Square in Istanbul

1st Edition Dr. Senem Zeybekoglu Sadri * Department Of
Architecture

https://textbookfull.com/product/the-scale-of-public-space-
taksim-square-in-istanbul-1st-edition-dr-senem-zeybekoglu-sadri-
department-of-architecture/
Researching The Efficacy of Studio Education and the
Profession s Futurity The Faculty Project of
Architectural Studio Education 3rd Edition Professor
Dr. Michael Karassowitsch
https://textbookfull.com/product/researching-the-efficacy-of-
studio-education-and-the-profession-s-futurity-the-faculty-
project-of-architectural-studio-education-3rd-edition-professor-
dr-michael-karassowitsch/

Researching The Efficacy of Studio Education and the

Profession s Futurity The Faculty Project of
Architectural Studio Education 3rd Edition Professor
Dr. Michael Karassowitsch
https://textbookfull.com/product/researching-the-efficacy-of-
studio-education-and-the-profession-s-futurity-the-faculty-
project-of-architectural-studio-education-3rd-edition-professor-
dr-michael-karassowitsch-2/

Industrialization and Urbanization in Turkey at the

beginning of the 20th Century 2nd Edition * Dr. Senem
Zeybekoglu Sadri

https://textbookfull.com/product/industrialization-and-
urbanization-in-turkey-at-the-beginning-of-the-20th-century-2nd-
edition-dr-senem-zeybekoglu-sadri/

An agenda for the Management of contemporary

Sustainable houses 2nd Edition Dr. Ifeanyi Obi *
Department Of Architecture

https://textbookfull.com/product/an-agenda-for-the-management-of-
contemporary-sustainable-houses-2nd-edition-dr-ifeanyi-obi-
department-of-architecture/

Forces Of Nature 2nd Edition Professor Brian Cox

https://textbookfull.com/product/forces-of-nature-2nd-edition-
professor-brian-cox/
 Journal Of Contemporary Urban Affairs
2017, Volume 1, Number 2, pages 76– 82

Associate Professor of Architecture, Department of Architecture at Girne American University
A R T I C L E I N F O:
Article history:
Received 8 July 2017
Accepted 11 July 2017
Available online 11 July 2017
Keywords:
Profession;
Professional Ethics;
Ethics;
Codes of Professional
Conduct;
Architectural Ethics.
Profession vs Ethics
* Dr. Hossein
Sadri
E mail: hosadri@gmail.com
ABSTRACT
This article studies the process of professionalization in general and particularly in
architecture and reviews the concept of professional ethics and the codes and
documents related to it. The article investigates on the motivations of the conflicts
between the documents of professional ethics with the ethical values by criticizing
several codes of professional conducts produces by the main professional
organizations in the field of architecture. The article proposes an ethical approach
which can go beyond and above professions and their limited professional interests to
be able to prevent the unethical professional conducts.
JOURNAL OF CONTEMPORARY URBAN AFFAIRS (2017) 1(2), 1-10.
https://doi.org/10.25034/ijcua.2017.3650

This work is licensed under a

Creative Commons Attribution -
NonCommercial - NoDerivs 4.0.
"CC-BY-NC-ND"
www.ijcua.com
Copyright © 2017 Journal Of Contemporary Urban Affairs. All rights reserved.

1. Introduction norms of professional ethics identify the ethical

Harun Tepe in his book of Ethics and Professional
Ethics, describes the relation between ethics and
professional activities with the concept of
“capability”. Namely, the power and the status
of deciding and performing professional
activities generate the capabilities of different
professions. According to Tepe the question of
justifying and enabling these capabilities to
perform or not in certain conditions, appears as
the main problem of professional ethics (Tepe
2000). With the intention of finding ethical
answers to this question, according to Kuçuradi
professional ethics is seeking for common norms
to prevent unethical attitudes and conducts in
various professional fields (Kuçuradi 2000). The
responsibility of the profession and professionals
and for this reason it must go beyond the intra-
professional activities and contain the inter-
professional and ultra-professional conducts. In
other words, in addition to the conducts for
professionals, these norms ought to consider the
accountabilities of professions towards humanity
based on ethical values. The capabilities of
professions are not limited to the professional
activities of persons and originate from outputs
*Corresponding Author:
Associate Professor of Architecture, Department of
Architecture at Girne American University, Turkey
E-mail address: hosadri@gmail.com
 JOURNAL OF CONTEMPORARY URBAN AFFAIRS, 1(2), 76-82 / 2017
of all of the organizations and groups related to
the professions including and above all states
and private companies. For this reason, codes of
professional ethics should cover collective
responsibilities supplemental to the personal
responsibilities. However studies on the codes of
professional conducts indicate the fact that
these documents mostly consider the minor
personal responsibilities and ignore the
accountability of professions and the other major
actors of the related profession (Sadri 2010).
Neglecting the collective responsibilities and the
ultra and intra professional accountabilities of
professions derives from the entwined
interrelations and interests between professions
and other major actors such as states, local
governments and private companies. Therefore
the problem of the incomprehensiveness of the
documents of professional ethics roots in the
origins of professions and is their intrinsic
characteristic allied to their foundation.
Magali Larson (1979) defines the processes of
professionalization of disciplines and exposes the
bases of the problem of professional ethics in
their essences. According to Larson, professions
are occupations with special autonomy and
prestige. This autonomy validates their freedom
of self-administrated distinctive morality and
codes and regulations (Larson 1979). These
codes aim to protect the exclusive statuses and
autonomy of professions and precluding the
involvements of outsiders. Larson explains the
founding conditions of professions and
underlines their guild-like structure which is the
fundamental reason of their incompatibilities
with ethical values. These conditions are
foundation of professional associations,
establishment of professional educations,
definition of professional norms, their legislation
and guarantee by states and achievement of
public recognition (Spector, The Ethical
Architect: The Dilemma of Contemporary
Practice 2001).
The legitimacy of professions depends on these
conditions and self-organized professional ethics
are the most essential conditions of their public
acceptabilities. As emphasized by Spector,
professional ethics and the codes of conducts
demonstrate the commitment of professions to
noble morals and behaviors, and by the way
attempt to sustain their market shares (Spector,
Codes of Ethics and Coercion 2005).
Peter Marcuse underlines the historic role of
professionalization and introduces “social
bargains” between societies and professions
and as part of these bargains he highlights the
power and prestige of professions which are
interrelated to professional ethics and their self-
administrated distinctive moralities. Marcuse
argues that these bargains support the structure
of societies and their efficient functionings and
basically any challenges to these structures are
against the barganis. In other words, rather than
defining the limits to the power and system,
professional ethics attempt to maintain the
system. For this reason the self-administrated
distinctive moralities of what it is called as
“professional ethics”, never demands or accepts
any confrontation with these structures (Marcuse
1976).
It is obvious from the literature that, the
capabilities of professions derives from their
societies based on their social bargains which
are supportive to the roles of social structures.
Even though the norms of professional ethics
which are self-administrated by professions
appear to prevent unethical attitudes in the
professions, however their guild-like
organizations, interests, market shares and their
entwined structures with the societies and their
power arrangements lead these norms to control
the boundaries of professions more than their
unethical conducts (Spector, Codes of Ethics
and Coercion 2005).
Professional ethics always stay more professional
than ethics. They address professional values
more than ethical values and even their
statements on any ethical value root in the
interests and images of professions and target to
protect their market shares. Professional ethics
are limited to the boundaries of professions and
Dr. Hossein Sadri 77
 JOURNAL OF CONTEMPORARY URBAN AFFAIRS, 1(2), 76-82 / 2017
accordingly restricted to the structures of
societies. For this reason they cannot address the
unethical conducts of other actors in their
professional fields and they cannot go beyond
their boundaries. As it is mentioned by Marcuse,
any endeavour to promote ethical values such
as freedom, equality, quality of life, democracy,
justice and human rights is only possible if
professional ethics develop interests in the
subject of power and care the changes of the
system (Marcuse 1976). In other words,
questioning their social bargains and the
foundation of structures in societies
predominantly their own professions, professional
ethics can act more ethically. Breaking their
boundaries, the inter-professional and ultra-
professional matters and all collective
responsibilities of various stakeholders and actors
will be included in their visions. That is to say, they
can act more ethically only and if they keep out
their professional roles.
2. Professional ethics in architecture
The word architecture, in its ancient Greek form
of Arkhitekton (ἀρχιτέκτων), implies the meaning
of building skill and the mastery of construction.
Of course in this meaning it has a long history.
However what today we call as architecture, as
an arm of the system of industrial production of
space has shaped during the 19th Century.
Architecture has been industrialized,
institutionalized and became a profession and a
working arm of capitalist system and modern
state. With the professionalization of
architecture, it was isolated from building
practice, the scale of life (one to one scale),
nature, ground/earth and was re-identified
within the boundaries of design.
The professional actors who have been granted
the title of architect and exclusively authorised to
work in this field are carrying out the profession of
architecture. This authority which renders
architects responsible for spatial design, a
forceful part of the process of creation and
production of space, has been devolved to
architects by the control mechanisms of modern
society, primarily the state through different
legislations and regulations.
Holding the ascendancy of designing spaces,
architecture achieves the capability and
authority in the process of creation and
production of space. Architecture gains it power
from the accumulation of these capabilities. This
power enables architecture to take role in the
social and political transfğrmations and
consequently increases the danger of misusing
this power to non-humanitarian ends. The written
documents in the professional ethics in
architecture, as so in other professions, never
contains the concerns of this possible misuses,
however they prioritize the client-serving
professional interests, encourage the guild-
related roles of architects and ignore the
humanitarian and environmental issues and
ethical values.
It is understood from the documents of
professional ethics in architecture that the
protection of guild and market shares has been
more considered than the collective
responsibilities of architects towards humanity. By
scanning these documents during the history of
the profession, we can follow the guild oriented
approach of the profession manifested in the list
of bodies which architects have been assigned
responsible towards them in these documents.
Regarding these responsibilities, Saint refers to
two historical texts; the first one, a text written by
Soane in 1788 and the other one written by
Arthur J. Willis and W. N. B. George in the mid-
twentieth. In the both texts architects introduced
as mediators. In the first one their responsibility to
intermediate between the “employer” and the
“mechanic” and in the second text, between
the “building owner” and “contractor” is
underlined (Saint 2005). Concisely the personal
responsibilities of architects towards the other
two actors in the architecture market, the one
who employ and pay architects and the other
one who construct buildings is mentioned in
these texts. However since the architecture
market in the last two centuries has been
transformed from more public to more private
Dr. Hossein Sadri 78
 JOURNAL OF CONTEMPORARY URBAN AFFAIRS, 1(2), 76-82 / 2017
market, the term of “employer” which could be
used for public administration was removed by
the term “building owner” which is perceived
more private. During this transformation of the
market, contractors as a new private sector
emerged and organized the building forces and
the direct relation between architects and
construction workers has been ended. For this
reason even if the terminology of the two texts
seems to be different, it is obvious that they carry
the similar meanings.
Parallel to the transformation of state and
capitalist system during the neo-liberal era,
architecture, as all other professions, keeps losing
its social mission and public intention and being
privatised and distorted to a business today. The
neo-liberalization of the architecture market
transformed the role of architects and
reorganized the list of these bodies in the
documents related to the professional ethics. The
major change was the unification of the roles of
“contractor” and “building owner” under the
role of “client” as it is mentioned in the most
effective codes of professional ethics written by
International Union of Architects – UIA
(International Union of Architects 1999),
Architects’ Council of Europe – ACE (Architect's
Council of Europe 2009), and American Institute
of Architects – AIA (American Institute of
Architects 2012).
Architects lost their mediation role and have
become part of the “mechanic” actors in
construction industry. Under the impacts of the
neo-liberal order and alteration of the functions
of professions, professional ethics, which ought to
concern human values, is devalued by
overrating on the image of profession and its
market share. Accordingly these texts contain
the responsibilities of architects towards the
profession and emphasise on them coordinate
to the responsibilities of architects towards the
public. However even the obligations in the
public interest which advises architects to act
legally and avoids their inappropriate conducts,
can be understood as attempts oriented to the
public approval of the profession and
correspondingly the interest of profession and its
market share.
As it is mentioned by Spector, instead of defining
the duties of the profession and the members of
profession to fulfil them, the control of the
boundaries of the profession has become the
main goal of the codes of professional ethics.
Spector also adds the fact that even when the
codes deal with the accountabilities of the
members of the profession, they focus on the
tasks of the members of the profession towards
each other more than their responsibilities in the
use of their authorities and capabilities (Spector,
Codes of Ethics and Coercion 2005).
Accordingly, in the codes prepared by AIA and
UIA, the obligations of architects towards their
colleagues became one of the main headings,
beside their responsibilities toward the client, the
public and the profession.
All the three documents prepared by these
organizations include the heading related to the
general responsibilities of architects. In the
document of International Union of Architects
these general obligations are itemized in 10
standards. In the document of Architect’s
Council of Europe these general obligations are
listed in 6 headings. The 10 standards of UIA and
6 headings of ACE related to the general
obligations of architects address the similar issues
which are related to the improvement of
knowledge and skill of architects, and the field of
architecture, art and capability of building
industry and also general recommendations to
prevent disagreements and misapprehensions in
architectural works (International Union of
Architects 1999), (Architect's Council of Europe
2009). The document of “Recommended
Guidelines for the Policy on Ethics and Conduct”
prepared by International Union of Architects as
part of the “UIA Accord on Recommended
International Standards of Professionalism in
Architectural Practice”, the “European
Deontological Code for Providers of
Architectural Services” prepared by Architects’
Council of Europe and the “Code of Ethics and
Professional Conduct” prepared by American
Dr. Hossein Sadri 79
 JOURNAL OF CONTEMPORARY URBAN AFFAIRS, 1(2), 76-82 / 2017
Institute of Architects start with explaining the
general obligations of architects. The UIA
Guideline introduces 5 standards related to the
continual improvement of their professional
knowledge, raising the excellence in
architectural education and practice,
contribution to the promotions of building
industry, establishment of monitoring procedures
and adequately supervising the employees
(International Union of Architects 1999). In
addition to these standards the ACE Code
mentions the right of architects to resign from
their unappropriated contracts and their
obligation to receive full information about the
projects before proposing any fee in its 6
standards of general obligations of architects
(Architect's Council of Europe 2009). Distinctively
in the code of American Institute of Architects, in
addition to the similar advices such as the
improvement of knowledge and skill and
standards of excellence in architecture, the
document stresses two ethical values which are
the protection of human rights and concerning
natural and cultural heritage (American Institute
of Architects 2012).
All the three documents refer to the obligation of
architects towards the public as their second
principle. In the UIA Guideline and ACE Code
and AIA Code this title is expounded under 6
standards. By pointing to the ethical
responsibilities of architects, the first of these
standards in UIA and ACE texts underlines the
values of the improvement of the environment
and the quality of life of inhabitants and also the
natural and cultural heritages. This standard is
foundationally different than the other
standards. In the UIA Guideline the sixth standard
and in the AIA Code the E.S. 2.2 and E.S. 2.3 refer
to the collective roles of architects towards
public by taking the raising of the awareness of
the public on architectural issues into the
attention in UIA Guideline and the pro bono
services and civic activities of architects in AIA
Code. However aiming the better cultural
capital and market share, the other standards
under the title of obligations towards the public
in these documents concentrate on the image
of the profession in the public sphere. These
standards are related to the avoiding of false
communications, deceptive manners and
representation as a misleading fashion and
upholding laws and all jurisdictions in the
countries of their projects (International Union of
Architects 1999) (Architect's Council of Europe
2009) (American Institute of Architects 2012).
The third obligation in all three documents has
the title of obligations to the client. The standards
and rules related to this title in these documents
are performing skill care and diligence, without
undue delay, sharing necessary information
about the progress of the project with the client
and preparing a clear contract about the
project (International Union of Architects 1999)
(Architect's Council of Europe 2009) (American
Institute of Architects 2012). These standards all
emphasize on the personal responsibilities of
architects towards their client and accordingly
towards the image of their profession. In this
sense these standards carry the same role as the
standards listed under the fourth title in these
documents; “Obligations to the Profession”. This
title in all of the three documents has the goal of
promoting a better representational
performance of architects towards the
profession of architecture by their effort to
perform the “best of their ability”, honestly,
without any prejudgment and discrimination
(International Union of Architects 1999)
(Architect's Council of Europe 2009) (American
Institute of Architects 2012).
Different than the ACE Code, UIA Guideline and
AIA Code has the fifth title on the obligations
towards colleagues which indicates issues of
intellectual property of architectural works,
architectural competitions, rules regarding the
critic of the projects of the colleagues,
collaborations and rivalry and the work
conditions of the employees (American Institute
of Architects 2012) (International Union of
Architects 1999).
AIA’s “Code of Ethics and Professional Conduct”
includes additional heading, different than the
Dr. Hossein Sadri 80
 JOURNAL OF CONTEMPORARY URBAN AFFAIRS, 1(2), 76-82 / 2017
other two documents. This topic is related to the
obligations of architects towards environment
and highlights the importance of sustainable
design (American Institute of Architects 2012).
As it is shown in the above text, exception of
citing the environmental, natural, historical
heritage issues and the quality of human life in
few short statements, these codes constitutes
norms of conducts more than ethical values.
They emerged to act as forces to control the
behaviours of professional actors and
consequently make profession looks “correct”
and its image will be beautified and its cultural
capital can be raised (Sadri 2010).
Codes of professional conducts as the main texts
and morality charters of professional ethics,
which should focus on the responsibilities of the
profession derived from the ethical values, are
limited to the individual tasks to support the
interests of the profession. For the same reasons
the inter-professional and ultra-professional
moral commitments, and collective
responsibilities are disregarded and these codes
are reduced to the intra-professional regulations
and personal responsibilities of professionals.
3. Conclusion
The intra-professional concentration of the
documents of the professional ethics and their
emphasise on the personal responsibilities of
architects and their ignorance on the inter-
professional and ultra-professional conducts and
the collective responsibilities and the obligations
of the other decision makers and stake holders
can be introduced as the main challenge of
professional ethics. Particularly neglecting the
accountabilities of the profession of architecture
towards humanity is not ethically acceptable.
As it is discussed in the related literature written
by Larson, Spector and Marcuse, these codes
have the main goals of identifying the limits of
the profession, protecting its market share,
upgrading its image and cultural capital and not
ethical aims. For this reason they are more
professional documents than ethical texts.
Investigating on the related literature and also
the most operative documents of professional
ethics in architecture, radically the guild like
structure of the profession which is reflected in
these documents is presented in this article. To
prepare a more ethical document in
architecture, avoiding the professional role of
architecture, expanding the responsibilities
beyond and over the profession of architecture
and the human rights and value based
approach can be proposed. Such a document
will go beyond the limits of the profession, will
critically deal with the profession and will include
political concerns such as democracy and
human rights. This document will not be limited
only to a specific activity or a certain profession,
will be a general ethical document and will
include the universal ethical values.
Acknowledgments
This article is developed based on the PhD
research of the author which was granted by the
Scientific and Technological Research Council
of Turkey (TÜBİTAK).
References
American Institute of Architects. (2012). “2012
Code of Ethics & Professional Conduct.”
Website of The American Institute of
Architects.
http://www.aia.org/aiaucmp/groups/ai
a/documents/pdf/aiap074122.pdf.
Architect's Council of Europe. (2009). “European
Deontological Code for Providers of
Architectural Services.” Website of
Architect's Council of Europe.
http://www.ace-
cae.eu/uploads/tx_jidocumentsview/De
ontological_Code_EN.pdf.
International Union of Architects. (1999). “UIA
Accord on the Recommended
International Standards of Professionalism
in Architectural Practice.” Website of the
International Union of Architects.
http://apaw.uia-
architectes.org/ang/compartida/webui
Dr. Hossein Sadri 81
 JOURNAL OF CONTEMPORARY URBAN AFFAIRS, 1(2), 76-82 / 2017

a/apaw/pdf/UIAAccordAng.pdf.
Kuçuradi, İoanna. (2000). “Felsefi Etik ve Meslek
Etikleri.” In Etik ve Meslek Etikleri-Tıp,
Çevre, İş, Basın, Hukuk ve Siyaset, by
Harun Tepe, 17-32. Ankara: Türkiye Felsefe
Kurumu.
Larson, Magali Sarfatti. (1979). The Rise of
Professionalism: A Sociological Analysis.
Berkeley: University of California Press.
Marcuse, Peter. (1976). “Professional Ethics and
Beyond: Values in Planning.” AIP Journal
264-274.
Sadri, Hossein. (2010). Mimarlık ve İnsan Hakları.
Ankara: Gazi University, Institute of
Science and Technology, Unpublished
PhD Thesis.
Saint, Andrew. (2005). “Practical Wisdom for
Architects: the Uses of Ethics.” In
Architecture and Its Ethical Dilemmas, by
Nicholas Ray, 7-21. New York: Routledge.
Spector, Tom. (2005). “Codes of Ethics and
Coercion.” In Architecture and Its Ethical
Dilemmas, by Nicholas Ray, 101-112. New
York: Routledge.
Spector, T. (2001). The Ethical Architect: The
Dilemma of Contemporary Practice.
New York: Princton Architectural Press.
Tepe, Harun. (2000). Etik ve Meslek Etikleri – Tıp,
Çevre, İş, Basın, Hukuk ve Siyaset. Ankara:
Türkiye Felsefe Kurumu.

Dr. Hossein Sadri 82

Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Kuinka
Kettuniemellä kirkkoherraa valittiin
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kuinka Kettuniemellä kirkkoherraa valittiin

Author: Paul Ferdinand Leino

Release date: October 7, 2023 [eBook #71826]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: G. W. Edlund, 1900

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA

KETTUNIEMELLÄ KIRKKOHERRAA VALITTIIN ***
KUINKA KETTUNIEMELLÄ KIRKKOHERRAA VALITTIIN

Kirj.

Kustaanpoika [Paul Ferdinand Leino]

Helsingissä, G. W. Edlund, 1900.

I.
Eräänä sunnuntai-aamuna syyspuoleen vuotta oli tavallista
enemmän kirkkolaisia kokoontunut Myllymäen matamin tupaan, joka
vähän matkaa kirkosta oli mäen rinteellä. Matamin kahvipannu
kiehua porisi liedellä, valmistaen mieluista juomaa saapuneille
vieraille, joista toiset istuivat, mutta jokunen vielä seisoi. Oikeastaan
oli matamilla kaksi pannua, toinen suurempi, josta kaadettiin
tavallisille vieraille, ja oli useimmiten heti valmiina ja toinen pienempi,
jonka herkusta vaan paremmat pääsivät osallisiksi. Nyt oli se
pienempi pannu joka oli tulella, josta voi päättää, että vieraat
kuuluivat parempaan luokkaan matamin kirjoissa.

Matamilla itsellä, joka oli vanhanpuoleinen ihminen, oli täysi työ

korjata emäntäin tuomisia talteensa. Tässä mieluisassa toimessa oli
hänen kielensä ahkerassa liikkeessä ei yksin kiittämään ja
siunaamaan hyviä emäntiä heidän tuomisistaan, vaan myös
kertomaan heille kylän tuoreimpia uutisia.

Matami oli, näet, paikkakunnan tunnetuin puhetorvi, jolta ei

pienemmätkään asiat seurakunnassa saaneet jäädä salaan. Ollen
luonnostaan vähän utelias eli oikeimmin tiedon haluinen, oli hänen
helppo seurustelemalla erilaisten henkilöin kanssa saada asioista
tietoa niin etäältä kuin läheltä. Hänen hyvä sydämensä vaati jälleen
häntä joko kuiskaamaan tietojaan ystäväinsä korvaan tai muuten
ajan ratoksi niistä puhumaan tuttavilleen, joita hänellä oli ympäri
seurakuntaa. Kun hän myös kokemuksesta tiesi, kuinka helposti
puhuttu asia, monen suun kautta kulkeissa, voi kadottaa jotain
alkuperäisyydestään, oli hänen tapanansa lisäävillä selityksillä
turvata kertomaansa.

Sanotun takia oli matami sekä suosittu että pelätty, erittäin

järvikylissä, joista oli totuttu käymään kirkkokortteeria hänen luonaan
ja sentähden ymmärrettiin panna arvoa matamin kahveelle ja
uutisille.

Nyt oli, niinkuin jo sanottiin, tavallista enemmän kirkkolaisia

kerääntynyt matamin tupaan. Oli asioita, joista haluttiin tietoja.
 Seurakunnan vanha, rakastettu kirkkoherra oli kesällä lyhemmän
taudin jälkeen ummistanut väsyneet silmänsä kuolon uneen. Hänen
paikkansa oli vielä täyttämättä. Oli siis tärkeä kysymys, kuka oli
hänen jälkeensä seurakunnan esipaimeneksi saatava.

Sanomalehdissä oli nähty, että pyrkijöitä siihen oli moniaita: oli

kirkkoherroja ja oli kappalaisia. Kuinkas olisikaan voinut toisin käydä!
Olihan Kettuniemi tunnettu suureksi ja varakkaaksi pitäjäksi, joka
kyllä miehensä elätti. Kannatti siis monen hengen miehen hakea
sinne toivossa, että ehkä pääsisi vaihettamaan pienen kyrsänsä
suurempaan leipään. Sillä kuuluihan hyvä kirkkoherran paikka myös
jokapäiväiseen leipään, jota sanan jälkeen sai rukoilla ja tässä
ajassa etsiä.

Mutta valitettavasti oli ne, jotka olivat hakeneet Kettuniemelle,

siellä tuntemattomia pappismiehiä. Täytyi sentähden mennä niistä
utelemaan Myllymäen matamilta; sillä jos joku, niin ainakin hän, tiesi
ottaa asioista selvää eikä pannut kynttiläänsä vakan alle.

Matami, joka oli tullut emäntäin runsaista tuomisista hyvälle

mielelle, oli kiitollisuuden osoitteeksi alkanut enempi kuiskaamalla
kuin ääneensä emännille kertoa mitä Hietamäessä oli tapahtunut ja
paljon hänellä olikin siitä kerrottavaa. Täytyipä hänen kesken
kertomistaan huokatakin, niin Jumala paratkoon, osoittaen sillä
hurskasta mielenlaatuaan, sillä matami kuului rukoilevaisiin. Viimein
lopetettuaan kääntyi hän toiseen puhe-aineesen ja kysyä tokasi
ääneensä:

Ette suinkaan hyvät ystävät vielä ole kuulleet, että meille

kirkkoherraksi hakeneet ovat huonoja pappeja?
 Mitä te, matami kulta, nyt puhutte? vastasi siihen Laurin emäntä,
lyöden ihmetyksestä käsiänsä yhteen. Sillä sellainen uutinen oli
hänestä samoin kuin toisista kuulijoista yhtä odottamatonta kuin
hämmästyttävää.

Niin, niin, kyllä se on totta. Sen on minulle sanonut maisteri

Krypqvist, joka on sen kuullut — ja matami kuiskaa sen emännille.

Mutta sehän on synti ja häpeä, että huonoja, kun on näin suuri ja

hyvätuloinen seurakunta, muistutti Järvenpään emäntä, tuntien siitä
oikeutettua harmia, ettei hengen miehet ymmärtäneet paremmin
arvostella Kettuniemen suuria tuloja.

Sanokaas muuta, hyvä emäntä, mutta kai siinä on Herralla hänen

erityinen tarkoituksensa seurakuntamme hyväksi, huokasi matami.

Niin oikein, matami, mitäs meidän tarvitsee mennä ojan ylitse

vettä hakemaan, kun meillä itsellä on valmis kirkkoherra maisteri
Krypqvistissä, joka on oman seurakunnan kasvannaisia, huomautti
Järvenpään isäntä.

Niinkö se isäntä sen asian tuumii, vaikka kyllä minä olen kuullut,
että moni muu on samoin tuuminut. Ja kun se siksi tulee, niin pian se
maisteri on sen kirkkoherran tutkinnon lukenut, selitti matami, joka
hyvin tunsi maisterin suuren kyvyn.

Tätä vastaan ei toisilla ollut mitään muistuttamista, sillä olihan

matami suoraan puhunut heidänkin ajatuksensa. Mitä enemmän sitte
asiasta keskusteltiin, sitä selvemmäksi kävi matamille ja toisille, että
maisteri oli parhaiten sopiva Kettuniemen paimen sauvaa
kantamaan ja häntä sentähden pyydettävä neljänneksi.
 Tyytyväisenä keskusteluun ja saatuihin tietoihin rupesi Järvenpään
väki kiirehtimään kirkkoon. He olivat tänään aikoneet ripille ja täytyi
sentähden rientää rippisaarnaan. Toisilla kirkkolaisilla ei ollut
sellaista kiirettä. He jäivät matamin kanssa puhelemaan siksi kuin
soitettiin yhteen. Sillä olihan niin hauskaa istua hänen tuvassaan ja
kuunnella, mitä uutta matami vielä tiesi kertoa.
II.

Joku aika edellämainitusta keskustelusta Myllymäen matamin

tuvassa, oli sanomalehdissä luettavana vaaliehdoitus Kettuniemen
kirkkoherran virkaan. Korkea-arvoinen Tuomiokapituli oli
ensimmäiselle vaalisijalle asettanut Pohjakylän kappalaisen H.
Pitkäsen, toiselle Polvijärven pastorin K. Forssin ja kolmannelle
Lammen kirkkoherran A. Alanderin. Herätti jotain huomiota että
Alander, vaikka oli paljoa nuorempi pappi kuin pari muuta hänen
hakukumppaniaan, kuitenkin pääsi heidän edelleen kolmannelle
vaalisijalle. Mutta selitettiin, että sen teki hänen korkeimmat
arvolauseensa, jotka hän oli suorittamissa tutkinnoissa saanut.

Vaaliehdoitus antoi, niinkuin helposti voi ymmärtää paljon puheen

ainetta. Erittäin pohdittiin sitä ahkeraan ja monipuolisesti Myllymäen
matamin ystäväin kesken. Ei siinä piirissä oltu lainkaan hyvillään
siitä, että kirkkoherra Alander pääsi vaaliehdolle. Tosin ei häntä
enempää kuin toisia vaalipappeja lähemmin tunnettu, että olivat
enempi kaukaa ja siihen asti nimeltäänkin olleet outoja. Mutta tuo
Alanderin koroitus toisten edelle, ei se ennustanut hyvää. Jos sen oli
vaikuttanut hänen suurempi oppinsa ja taitonsa, niin kuka takasi,
mitä hän olikaan miehiään! Hänestä saattoi vielä tulla vastusta sille
tuumalle, että maisteri Krypqvist saataisiin neljänneksi. Asia oli siis
arveluttavaa laatua, joka pani miettimään niiden, jotka neljättä
ajattelivat.

Pian alkoi sitten ikäänkuin ihmeen kautta Kettuniemellä levitä

monenlaisia huhuja vaalipapeista. Mistä ne saivat alkunsa? Mitenkä
ennen tuntemattomista miehistä ruvettiin tietämään yhtä ja toista? Ja
kuinka juuri sellaista, jota ei voinut katsoa miksikään suositukseksi
asianomaisille? Sitä kyseltiin ja tiedusteltiin. Ja vastauksia saatiin
monenlaisia.

Mikä kertoi jonkun Lammen ukon ajelleen nahkain ostossa

Kettuniemellä ja että hän olisi puhunut Alanderista. Mikä jälleen tiesi
erään naapuriseurakuntalaisen vuosi takaperin matkustelleen
sukuloimassa Polvijärvellä ja siellä oppineen tuntemaan Forssin.
Tältä naapuriseurakuntalaiselta oli sitten tieto Forssista levinnyt
Kettuniemelle. Mikä kertoi jotain muuta yhtä todenmukaista. Lopulta
ruvettiin arvelemaan, ehkä huhujen alkulähde olikin jossain kirkon
läheisyydessä, josta ne paikkakunnalla hyvin kehittyneen juorupostin
kautta levisivät ympäri seurakuntaa.

Ensimmäisestä eli Pitkäsestä tiesi huhupuheet kertoa, että hän oli,

jollei juuri rampa, niin siksi sairaalloinen, ettei hän nykyisessäkään
pienessä paikassaan kyennyt virkaansa hoitamaan, vaan täytyi pitää
apulaista. Kun hänellä vielä kuului olevan suuri ja köyhä perhe, niin
oli selvää, ettei Pitkäsestä voinut olla Kettuniemen suuren ja
hyvätuloisen pitäjän paimeneksi.

Forssista jälleen tiesi huhu kertoa, että hän oli kiivasluonteinen ja

kova järjestyksen mies, jonka kanssa ei ollut hauskaa joutua
tekemiseen. Vielä tiedettiin, että hän nykyisessä paikassaan oli
pakottanut seurakuntaa tarpeettomasti muuttamaan toiseen
paikkaan ja uudesta rakentamaan hyvässä kunnossa olleen
virkatalon. Ettei Kettuniemellä oltu mihinkään kovaan järjestykseen
totuttu, niin ei aiottu vastaisuudessakaan sellaiseen taipua. Kun
lisäksi oli juuri kysymyksessä vanhan rappiolle joutuneen
variksenpesän siaan rakentaa uusi kirkkoherran talo, niin oli
luonnollista, että kaiken mokomin tahdottiin välttää kiivasta
kirkkoherraa.

Kolmannesta eli Alanderista huhuttiin, että hän oli

vapaakirkollinen, löyhäuskoinen, hihhuli ja tiesi mitä kaikkea hän oli.
Oli ihan selvää, että niin vaarallinen mies oli kaikkein vähemmän
sopiva kirkkoherraksi Kettuniemelle, jossa oli opittu arvossa
pitämään vanhaa jumalisuutta ja — polvirukousta.

Näytti siis siltä, kuin ei yhdelläkään vaalipapeista olisi ollut suuria

toiveita tulla kysymykseen arvoisain Kettuniemeläisten keskuudessa.
Sillä valita tieten jotakuta sanotuista papeista, eihän sitä voinut
keltään vaatia. Täytyipä vähän ihmetellä, että juuri he olivat
sattuneet hakemaan Kettuniemelle ja pääsivät vaaliehdolle. Mutta
arvatenkin oli se tapahtunut Herran erityisestä tarkoituksesta,
niinkuin siitä hurskaasti oli selitetty ja parasta oli siis mukaantua
siihen.

Tosin löytyi niitä, jotka eivät tahtoneet oikein uskoa edellä

kerrotuita huhuja, vaan vielä väittivät niitä keksityiksi ja vääriksi.
Mutta tällaiset epäilijät olivat pieni joukko verrattuna niihin, joita
saattoi mielensä mukaan nenästä vetää, joten heidän väitteensä
jäivät heikoksi huudoksi Kettuniemen korvessa.

Erityisen hedelmällistä maata löysivät juorupuheet järvikylissä,

joiden asukkaat olivat enemmän vanhoilla-olijoita ja sentähden
omatakeiseen asiain tutkimiseen vähemmän kehittyneitä. Ei siellä
ryhdytty huhuja tarkemmin pohtimaan, vaan otettiin niitä vastaan,
jollei kaikkia täytenä kultana niin uskomista ansaitsevina. Sellaiset
jälleen herättivät heissä, jotka entisestään pelkäsivät kaikkea uudelta
vivahtavaa niinkuin syntiä, pelkoa ja vastenmielisyyttä erittäin tuota
huhun leimaamaa löyhäuskon hihhulipappia vastaan. Ei sellaisesta
ollut heidän opettajakseen, jotka ahkeroivat vakavaa jumalisuutta ja
tahtoivat elää ja kuolla »vanhan virsikirjan uskossa».

Näin vakuutti paitsi muita Kuivaniemen vaari, jonka sanalla oli

suuri merkitys järvikylissä. Sillä tiedettiinhän yleensä, että hän oli
vuosikymmeniä harrastanut polvirukousta ja parannusta ja ahkeraan
kirjan lehtiä käännellyt. Kyllä hän tiesi autuuden asiat paremmin, kuin
moni liperi-kauluksellinen pappi, ja voi sentähden varoittaa, että
poikkeaminen nöyrältä rukouksen tieltä helposti löydetylle uskon
tielle vei harhaan ja onnettomuuteen.

Mitä jälleen hihhuli, jota myös Alanderista huhuttiin, tarkoitti, siitä

ei yleensä Kettuniemellä oltu oikein selvillä. Sellaisia ei, nimittäin,
ollut vielä sinne ilmaantunut, eikä tiedetty lähipitäjissäkään niitä
löytyvän. Mutta että hihhuli tarkoitti jotain pahaa, joko uskon luopiota
tai muuta senkaltaista, sitä ei moni epäillyt. Rannan Kyöri, joka oli
matkustellut työnansiolla monessa seurakunnassa ja siten nähnyt ja
kuullut enemmän kuin muut, oli kyllä valmis, niinkuin sellaisten tapa
usein on, selittämään minkä asian hyvänsä selväksi. Mutta hänen
selityksensä, että hihhuli oli uskonnollinen hyppijä, joka hyppiessään
löi käsiänsä yhteen ja lauloi hih, huh, ei tainnut kaikkia tyydyttää.
Sillä mies oli tunnettu puheissaan vähemmän luotettavaksi ja että
hän oli suuri pilantekijä.
III.

Jos Kettuniemellä levisi alentavia huhuja vaalipapeista, niin kyllä sen

siaan tiedettiin hyvää maisteri Krypqvististä ja hänen mainettaan
toitotettiin. Hän oli kerrassaan herttainen mies, jossa ei löytynyt
moitteen syytä, vaikka suurennuslasilla olisi etsinyt. Kuinka
ystävällinen hän oli puhutella ja niin nöyrä ja alhainen! Millä
ahkeruudella hän selitteli sanaa kyläkunnissa ja kävi pitäjän matkoja
virkaveljensäkin puolesta! Kuinka harras ja sanarikas hän oli
polvirukouksissaan! Ja kuinka kauniisti hän saarnasi, höystäen
puhettaan tuon tuostakin vaikuttavilla sanoilla: »kalliit ystävät» ja
»rakkaat ystävät», milloin monikossa, milloin yksikössä! Aina kun
minä kuulen niitä sanoja — ja kyllähän niitä maisterin suusta sai
usein kuulla —, tuntuu niin hyvältä ja lämpöiseltä tässä rinnan alla,
vakuutti Mielevän emäntä, käsi sydämellä. Samaa tunsi ja vakuutti
moni muu, kun he kiittäissään maisterin kaunista saarnaa,
useimmiten eivät muistaneet siitä muuta, kuin nuo sydäntä
lämmittävät sanat.

Hyvin vaikuttavaa oli sekin, kun maisteri nuoruudestaan huolimatta

usein tapasi saarna-puheissaan käyttää lauseparsia: »minä olen
huomannut — —», »minä olen ilolla nähnyt» — — »se on minulle
tuottanut» — —, ja muita saman tapaisia. Sellainen osoitti, että
hänellä oli avoin silmä näkemään seurakunnan oloja ja että hän
antoi valkeutensa valistaa ihmisten edessä.

Valitettavasti löytyi Kettuniemellä sellaisia, jotka kyllä

säännöllisesti kerta viikossa kävivät Herran huoneessa, mutta, yhtä
säännöllisesti kallistivat päänsä kirjalautaa vasten ja nukkuivat
saarnan ajan penkeissään. Kuitenkin sai heiltä kuulla, kuinka
hauskaa oli silloin käydä kirkossa, kun maisteri saarnasi ja kuinka he
siitä tulivat rakennetuiksi. Kuinka tämä tapahtui, sitä luonnollisesti ei
käy lähemmin selittäminen, sillä se on sielutieteellinen salaisuus.
Mutta arvatenkin ruumiin, sanan vaikutuksesta, nukkuessa, sielu
valvoi ja nautti ruumiinkin osalta sanasta. Kun jälleen sellaiset voivat
puhua saarnan vaikutuksesta heihin, mitä sitten ne sanoivat, jotka
avoimilla silmillä ja korvilla olivat Jumalanpalveluksessa läsnä
maisterin saarnatessa tai muualla kuulivat hänen sanaa puhuvan!

Myös hautauspuheita oli maisterilla kyky pitää niin liikuttavia. Tosin

ei hänellä usein ollut tilaisuutta sellaiseen, sillä Kettuniemellä oli
tullut tavaksi, että ruumiit useimmiten haudattiin hiljaisuudessa, se
on, kelloitta, veisutta ja monasti ilman saattoväkeäkin. Viikon
kuluessa vietiin ruumiit, ulkonaisia menoja ja tapoja karttaen, väliin
kymmenenkin samaan hautaan. Hautausmaa oli, näet, seurakunnan
suhteen pieni, sentähden täytyi säästää maata ja käyttää
hautaustapaa, joka vähän muistutti silakkain latomista nelikkoon.
Tästä kai oli naapuriseurakunnissa syntynyt pilajuttu, että
Kettuniemellä oli vaan yksi arkku, jolla kaikki kuolleet, suuret ja
pienet vietiin hautaan. Kun ruumiit oli saatu kiireesti kuoleman
jälkeen — ei sentään ketään juuri samana päivänä, kun hän oli
kuollut — hautaan, niin ajateltiin, tottahan pappi ne sunnuntaina
löytää sieltä, kun hauta jätetään peittämättä ja siunaa löytämänsä.
Ja niin jäi monasti saattoväki lähimmäisistä omaisista asti pois ja
pappi suntion kanssa sai kahden toimittaa koko hautausmenon, joka
asian pakosta supistui lyhempään muotoon, mutta ei silti suntiossa
ja hänen lapiossaan herättänyt pahaa mieltä.

Ettei siis maisterilla usein ollut tilaisuutta hautauspuheiden

pitämiseen, voi sanotusta ymmärtää. Mutta sitä liikuttavammin hän
sitten puhuikin, kun siihen tilaisuuden sai. Seuraten tunnettua
kultaista sääntöä: »ei kuolleista muuta kuin hyvää», voi hän
toisinaan kuvaillessaan poistuneen vainajan autuaallista loppua ja
tulevaista onnea saada kyyneleet kuulijainsa silmiin.

Eipä ihme, jos Juorulan vanha piika oli valmis kenelle hyvänsä
vakuuttamaan, »ettei sellaista pappia, kuin maisteri oli, ollut koko
Suomenmaassa». Ulkomaiden oloja ei hän vielä lähemmin tuntenut,
sillä hän ollut matkustanut juuri ulkopuolella lavean Kettuniemen
rajoja. Muuten olisi hänen vertausalansa tullut ehkä hieman
laveammaksi.

Olisi luullut, että maisterin kaltainen mies, jonka kiitosta niin

suuresti ylistettiin, olisi saavuttanut seurakunnan yksimielisen
suosion. Mutta niin se tässä matoisessa maassa käy, ettei niin
hyvää, että kaikille kelpaisi, yhtä vähän kuin on niin huonoa, että
kaikki laittaisi.

Maisterin lahjoista, ahkeruudesta ja avuista huolimatta, oli

Kettuniemellä niitä, jotka eivät olleet häneen suostuneet, vaan
näyttivät ikäänkuin kaihtivan häntä. Tämä nyt kuuluu vähän oudolta.
Sentähden olikin sellaisen nurjamielisyyden johdosta paikkakunnan
sanomalehteen kerran syvämietteisesti kirjoitettu: »Tekisi mieli kysyä
teiltä: että mitä syytä te voitte tuoda sitä miestä vastaan». Sen
kirjoittajaksi, joka lähimmäistensä typeryyttä säälien ei halunsa
mukaan kysellyt, arveltiin erästä nousevaa tähteä paikkakunnan
naiskynäilijäin joukossa.

Maisteriin tyytymättömät valittivat, että hän saarnasi liian paljo

itseänsä, eikä käytöksessään aina ollut suora. Vielä tahtoivat he
väittää, että hän mielisteli rukoilevaisia ja enemmän kuin kohtuudella
olisi ollut sopivaa, etsei ihmisten suosiota.

Ettei tällaista puhetta järvikylissä, erittäin sen takaisissa uskottu,

vaan selitettiin sitä panettelemiseksi, oli sanomattakin selvää. Sillä
kävihän maisteri siellä täydellisyyden esikuvasta, jota miltei
epäjumalisuuteen vivahtavalla kunnioituksella katseltiin. Nähdä
sellaisessa jotain heikkoa puolta tai kuulla siitä edes puhuttavan, olisi
tietysti ollut sopimatonta, jopa luettu synniksi.

Varoa sai sitäkin, ettei sellaista ruvennut Myllymäen matamin

kuullen puhumaan, sillä kyllä puhuja silloin tiesi kuumaan saunaan
joutuneensa, josta ei ollut aivan helppo selvitä. Maisteri oli matamin
erityisessä suosiossa ja hänen pelätyn kielensä suojassa, jolla
matami hallitsi suurinta osaa seurakuntaa.

Mutta erimielipidettä oli nyt maisterista Kettuniemellä olemassa.

Sitä ei voinut kieltää, jollei näkevänä tahtonut silmiänsä ummistaa.
Kun toiset maisterissa näkivät jotain enemmän kuin tavallisen
ihmisen, ehkä enkelin, niin toiset jälleen huomasivat että enkelillä oli
syntisen ihmisen heikkouksia ja vielä sellaisia, joita hyvällä tahdolla
olisi voinut välttää.

Siitä huolimatta oli maisteria pyydettävä neljänneksi. Se oli

vähitellen tullut jonkunlaiseksi uskonkappaleeksi, jota ahkeraan
julistettiin kyläkunnissa samalla kuin kärsimättömästi kyseltiin, milloin
vaali oli oleva, jolloin toivo saataisiin toteentumaan. Pian saatiinkin
tietää, että vaalisaarnat Kettuniemen kirkkoherran virkaan oli
määrätty pidettäväksi kevättalvella.
IV.

Halulla ja uteliaisuudella odotettiin sitten, koska vaalipapit

saapuisivat Kettuniemelle osoittamaan kuntoaan ja — näyttämään
itseänsä. Huhujen kautta oli kyllä saatu heistä kuulla ja tietää
enemmänkin, kuin oikein suotavata olisi ollut. Mutta huhujen uutuus
rupesi vähitellen kadottamaan viehättäväisyyttään, samoinkuin
kesällä helle ensin miellyttäen käy ajan pitkään rasittavaksi. Vasten
tahtoa alkoi syntyä epäilystä, jos kaikki juorut olivat tosia tai
ainoastaan keksityltä, niinkuin enempi ajattelevaiset tahtoivat väittää.
Haluttiin sentähden omin silmin nähdä ja omin korvin kuulla, millaisia
miehiä ne oikeastaan olivat, jotka olivat hakeneet seurakuntaan
kirkkoherraksi.

Viimein vaikeni se sunnuntai, jolloin kappalaisen Pitkäsen tuli

saarnata arvoisain Kettuniemeläisten rakennukseksi. Päivä oli puoli-
pilvinen, sää leutoa ja keli, jollei juuri hyvä, niin mukiin menevä.
Väkeä oli sentähden saapunut seurakunnan vanhaan, kunnioitusta
herättävään kivikirkkoon runsaasti.

Kappalainen Pitkänen oli nimensä mukaan pitkä mies, mutta hyvin

laiha. Myös näytti hän sairaalloiselta ja väsyneeltä, joka vaikutti, että
häntä luuli vanhemmaksi, kuin hän oikeastaan oli. Hänen
esiintymisensä oli maltillista, nöyrää ja vaatimatonta. Tämä vaikutti
kuulijoihin, sillä Kettuniemellä oli totuttu panemaan suuri arvo
ulkonaiselle nöyryydelle. Erittäin nöyrä polvien notkistaminen
rukoilemisessa oli monen silmissä ei ainoastaan pettämätön
kristillisyyden todistus vaan myös sen korkein huippu, jota
hurskasmieliset mielellään kirkossa ja seuroissa suruttomain
ihmeeksi osoittivat. — Messupappi oli Pitkänen myös, mutta hänen
ääntänsä moitittiin matalaksi ja hänen puhettansa vähän
pitkäveteiseksi. Ei myös hänen saarnansa tyydyttänyt evankeelisia,
jota vastaan rukoilevaiset hyvillä mielin luulivat siinä huomaavansa
samaa vanhaa jumalisuutta, jota hekin harrastivat.

Niinkuin luonnollista oli, antoi Pitkäsen saarna ja muu esiintyminen

kielille työtä siksi viikoksi. Ahkeraan niistä asioista keskusteltiin
kyläkunnissa ja myötä- ja vastaan väiteltiin.

Vaalipapeilla on todella suuri etu siinä kohdassa, ettei heidän

tarvitse jäädä kuulemaan, mitenkä heitä työnsä jälkeen ensi-ajalla
arvostellaan eli niinkuin myllyssä jauhetaan. Sillä ei sellainen
kuuleminen, siitä saa olla varma, useinkaan olisi asianomaisille
hauskaa. Erittäin jos on mieliä edeltäpäin, niinkuin oli tapahtunut
Kettuniemellä, johdettu vaalipapeille epäsuosiolliseen suuntaan.

Toisella vaalipapilla, pastori Forssilla oli, kiero onni. Edellisenä

lauvantaina oli pyryttänyt taivaan täydeltä. Lumi oli tukkinut tiet ja
tanhuat umpeen, joten keli oli mitä huonoin. Tästä syystä oli kirkkoon
voinut saapua vähemmäksi sanankuulijoita.

Pastori Fors oli keski-ikäinen ja vilkasliikkeinen mies, jonka puhe

oli omituisen terävää. Hänen saarnansa oli tunteellista, mutta ettei
hän messunut, niin ei saarna herättänyt erityisempää huomiota. Kun