SOFSEM 2018 Theory and Practice of

Computer Science 44th International

Conference on Current Trends in
Theory and Practice of Computer
Science Krems Austria January 29
February 2 2018 Proceedings 1st
Edition A Min Tjoa
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/sofsem-2018-theory-and-practice-of-computer-scienc
e-44th-international-conference-on-current-trends-in-theory-and-practice-of-computer-
science-krems-austria-january-29-february-2-2018-proceedings-1st/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

SOFSEM 2016 Theory and Practice of Computer Science

42nd International Conference on Current Trends in
Theory and Practice of Computer Science Harrachov Czech
Republic January 23 28 2016 Proceedings 1st Edition
R■si■š M■rti■š Freivalds
https://textbookfull.com/product/sofsem-2016-theory-and-practice-
of-computer-science-42nd-international-conference-on-current-
trends-in-theory-and-practice-of-computer-science-harrachov-
czech-republic-january-23-28-2016-proceedings-1/

Graph Theoretic Concepts in Computer Science 44th

International Workshop WG 2018 Cottbus Germany June 27
29 2018 Proceedings Andreas Brandstädt

https://textbookfull.com/product/graph-theoretic-concepts-in-
computer-science-44th-international-workshop-wg-2018-cottbus-
germany-june-27-29-2018-proceedings-andreas-brandstadt/

Emerging Research in Electronics Computer Science and

Technology Proceedings of International Conference
ICERECT 2018 V. Sridhar

https://textbookfull.com/product/emerging-research-in-
electronics-computer-science-and-technology-proceedings-of-
international-conference-icerect-2018-v-sridhar/

Relational and Algebraic Methods in Computer Science

17th International Conference RAMiCS 2018 Groningen The
Netherlands October 29 November 1 2018 Proceedings
Jules Desharnais
https://textbookfull.com/product/relational-and-algebraic-
methods-in-computer-science-17th-international-conference-
ramics-2018-groningen-the-netherlands-
Logical Foundations of Computer Science International
Symposium LFCS 2018 Deerfield Beach FL USA January 8 11
2018 Proceedings 1st Edition Sergei Artemov

https://textbookfull.com/product/logical-foundations-of-computer-
science-international-symposium-lfcs-2018-deerfield-beach-fl-usa-
january-8-11-2018-proceedings-1st-edition-sergei-artemov/

Computer Science Theory and Applications 15th

International Computer Science Symposium in Russia CSR
2020 Yekaterinburg Russia June 29 July 3 2020
Proceedings Henning Fernau
https://textbookfull.com/product/computer-science-theory-and-
applications-15th-international-computer-science-symposium-in-
russia-csr-2020-yekaterinburg-russia-
june-29-july-3-2020-proceedings-henning-fernau/

PRIMA 2018 Principles and Practice of Multi Agent

Systems 21st International Conference Tokyo Japan
October 29 November 2 2018 Proceedings Tim Miller

https://textbookfull.com/product/prima-2018-principles-and-
practice-of-multi-agent-systems-21st-international-conference-
tokyo-japan-october-29-november-2-2018-proceedings-tim-miller/

Theory and Practice of Natural Computing 7th

International Conference TPNC 2018 Dublin Ireland
December 12 14 2018 Proceedings David Fagan

https://textbookfull.com/product/theory-and-practice-of-natural-
computing-7th-international-conference-tpnc-2018-dublin-ireland-
december-12-14-2018-proceedings-david-fagan/

Discovery Science 21st International Conference DS 2018

Limassol Cyprus October 29 31 2018 Proceedings Larisa
Soldatova

https://textbookfull.com/product/discovery-science-21st-
international-conference-ds-2018-limassol-cyprus-
october-29-31-2018-proceedings-larisa-soldatova/
 A Min Tjoa · Ladjel Bellatreche
Stefan Biffl · Jan van Leeuwen
Jiří Wiedermann (Eds.)
ARCoSS

SOFSEM 2018:
LNCS 10706

Theory and Practice

of Computer Science
44th International Conference on Current Trends
in Theory and Practice of Computer Science
Krems, Austria, January 29 – February 2, 2018
Proceedings

123
Lecture Notes in Computer Science 10706
Commenced Publication in 1973
Founding and Former Series Editors:
Gerhard Goos, Juris Hartmanis, and Jan van Leeuwen

Editorial Board
David Hutchison, UK Takeo Kanade, USA
Josef Kittler, UK Jon M. Kleinberg, USA
Friedemann Mattern, Switzerland John C. Mitchell, USA
Moni Naor, Israel C. Pandu Rangan, India
Bernhard Steffen, Germany Demetri Terzopoulos, USA
Doug Tygar, USA Gerhard Weikum, Germany

Advanced Research in Computing and Software Science

Subline of Lecture Notes in Computer Science

Subline Series Editors

Giorgio Ausiello, University of Rome ‘La Sapienza’, Italy
Vladimiro Sassone, University of Southampton, UK

Subline Advisory Board

Susanne Albers, TU Munich, Germany
Benjamin C. Pierce, University of Pennsylvania, USA
Bernhard Steffen, University of Dortmund, Germany
Deng Xiaotie, City University of Hong Kong
Jeannette M. Wing, Microsoft Research, Redmond, WA, USA
More information about this series at http://www.springer.com/series/7407
A Min Tjoa Ladjel Bellatreche
•

Stefan Biffl Jan van Leeuwen

•

Jiří Wiedermann (Eds.)

SOFSEM 2018:
Theory and Practice
of Computer Science
44th International Conference on Current Trends
in Theory and Practice of Computer Science
Krems, Austria, January 29 – February 2, 2018
Proceedings

123
Editors
A Min Tjoa Jan van Leeuwen
Vienna University of Technology Utrecht University
Vienna Utrecht
Austria The Netherlands
Ladjel Bellatreche Jiří Wiedermann
ISAE-ENSMA Academy of Sciences
Chasseneuil-du-Poitou Prague
France Czech Republic
Stefan Biffl
Vienna University of Technology
Vienna
Austria

ISSN 0302-9743 ISSN 1611-3349 (electronic)

Lecture Notes in Computer Science
ISBN 978-3-319-73116-2 ISBN 978-3-319-73117-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-73117-9

Library of Congress Control Number: 2017962878

LNCS Sublibrary: SL1 – Theoretical Computer Science and General Issues

© Springer International Publishing AG 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the
material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or
omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in
published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Edizioni della Normale imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

This volume contains the invited and contributed papers selected for presentation at
SOFSEM 2018, the 44th International Conference on Current Trends in Theory and
Practice of Computer Science, which was held at Danube University Krems from
January 29 to February 2, 2018. For the first time, Austria was the host country of the
prestigious SOFSEM conference series.
SOFSEM (originally SOFtware SEMinar) is devoted to leading research and fosters
the cooperation among researchers and professionals from academia and industry in all
areas of computer science. As a well-established and fully international conference,
SOFSEM has kept the best of its original Winter School aspects, such as a substantial
number of invited talks (seven for the year 2018) and an in-depth coverage of novel
research results in selected areas of computer science. SOFSEM 2018 was organized
around the following three tracks:
– Foundations of Computer Science
(chaired by Jan van Leeuwen and Jiří Wiedermann),
– Software Engineering: Advanced Methods, Applications, and Tools – SEMAT
(chaired by Stefan Biffl),
– Data, Information, and Knowledge Engineering
(chaired by Ladjel Bellatreche).
With these three tracks, SOFSEM 2018 covered the latest advances in both theo-
retical and applied research in leading areas of computer science. The SOFSEM 2018
Program Committee consisted of 89 international experts from 33 different countries,
representing the track areas with outstanding expertise.
An integral part of SOFSEM 2018 was the traditional SOFSEM Student Research
Forum (chaired by Roman Špánek) organized with the aim of presenting student
projects on both the theory and practice of computer science, and to give the students
feedback on the originality of their results. The papers presented at the Student
Research Forum are published in separate local proceedings.
In response to the call for papers, SOFSEM 2018 received 108 submissions by 246
authors from 32 different countries. The submissions were distributed in the conference
tracks as follows: 60 in Foundations of Computer Science, 25 in Software Engineering:
Advanced Methods, Applications, and Tools, and 23 in Data, Information, and
Knowledge Engineering. From these, 25 submissions fell in the student category.
After a detailed reviewing process, with approximately three reviews per paper in
every track, a careful selection procedure was carried out using the EasyChair Con-
ference System for an electronic discussion. Following strict criteria of quality and
originality, 41 papers were selected for presentation, namely: 26 in Foundations of
Computer Science, 7 in Software Engineering: Advanced Methods, Applications, and
Tools, and 8 in Data, Information, and Knowledge Engineering. From these, 10 were
student papers.
VI Preface

Based on the recommendation of the chair of the Student Research Forum and with
the approval of the track chairs and Program Committee members, seven more student
papers were chosen for the SOFSEM 2018 Student Research Forum.
We are greatly indebted to the many colleagues who contributed to the scientific
program of the conference, especially the invited speakers and all authors of the
submitted papers. We also thank the authors of the accepted papers for their prompt
responses to our editorial requests.
SOFSEM 2018 was the result of a concerted effort by many people. We would like
to express our special thanks to the members of the SOFSEM 2018 Program Com-
mittee and all external reviewers for their precise and detailed reviewing of the sub-
missions, Roman Špánek for his handling of the Student Research Forum,
Fajar J. Ekaputra for his efforts on the proceedings, Springer’s LNCS team for its great
support, and the local Organizing Committee for the support and preparation of the
conference.
Finally we want to thank the Danube University Krems and the Austrian Computer
Society (especially Christine Haas) for their invaluable support, which made it possible
to host SOFSEM in Austria for the first time.

January 2018 A Min Tjoa

Ladjel Bellatreche
Stefan Biffl
Jan van Leeuwen
Jiří Wiedermann
 Organization

Steering Committee
Barbara Catania University of Genoa, Italy
Miroslaw Kutylowski Wroclaw University of Technology, Poland
Tiziana Margaria-Steffen University of Limerick, Ireland
Branislav Rovan Comenius University, Bratislava, Slovakia
Petr Šaloun Technical University of Ostrava, Czech Republic
Július Štuller (Chair) Academy of Sciences, Prague, Czech Republic
Jan van Leeuwen Utrecht University, The Netherlands

Program Committee
Program Chair
A Min Tjoa Vienna University of Technology, Austria

Track Chairs
Ladjel Bellatreche ISAE-ENSMA, France
Stefan Biffl Vienna University of Technology, Austria
Jan van Leeuwen Utrecht University, The Netherlands
Jiří Wiedermann Academy of Sciences, Prague, Czech Republic

Student Research Forum Chair

Roman Špánek Technical University of Liberec, Czech Republic

Program Committee
Parosh Aziz Abdulla Uppsala University, Sweden
Andris Ambainis University of Latvia, Latvia
Ioannis Anagnostopoulos University of Thessaly, Greece
Claudia P. Ayala Technical University of Catalunya, Spain
Christel Baier Technical University of Dresden, Germany
Ladjel Bellatreche ISAE-ENSMA, France
Salima Benbernou Université Paris Descartes, France
Djamal Benslimane University of Lyon 1, France
Fadila Bentayeb ERIC Lab, University of Lyon 2, France
Jorge Bernardino ISEC - Polytechnic Institute of Coimbra, Portugal
Mária Bieliková Slovak University of Technology in Bratislava,
Slovakia
Stefan Biffl Vienna University of Technology, Austria
Premek Brada University of West Bohemia, Czech Republic
VIII Organization

Barbara Catania DIBRIS-University of Genoa, Italy

Gabriel Ciobanu Romanian Academy - Iasi, Romania
Alain Crolotte Teradata Corporation, USA
Alfredo Cuzzocrea ICAR-CNR and University of Calabria, Italy
Josep Diaz Technical University of Catalunya, Spain
Anton Dignös Free University of Bozen-Bolzano, Italy
Johann Eder Alpen Adria Universität Klagenfurt, Austria
Thomas Erlebach University of Leicester, UK
Javier Esparza Technical University of Munich, Germany
Michael Felderer University of Innsbruck, Austria
Bernd Fischer Stellenbosch University, South Africa
Martin Fürer The Pennsylvania State University, USA
Johann Gamper Free University of Bozen-Bolzano, Italy
Leszek Gąsieniec University of Liverpool, UK
Cyril Gavoille Université Bordeaux-1, France
Tibor Gyimóthy University of Szeged, Hungary
Allel Hadjali ISAE-ENSMA, France
Brahim Hamid IRIT, University of Toulouse, France
Theo Härder Technische Universität Kaiserslautern, Germany
Pinar Heggernes University of Bergen, Norway
Juraj Hromkovič ETH Zurich, Switzerland
Anna Ingolfsdottir Reykjavik University, Iceland
Mirjana Ivanovic University of Novi Sad, Serbia
Kazuo Iwama Kyoto University, Japan
Marcos Kalinowski Pontifical Catholic University of Rio de Janeiro, Brazil
Jarkko Kari University of Turku, Finland
Zoubida Kedad University of Versailles, France
Selma Khouri Ecole nationale Supérieure d’Informatique, France
Rastislav Královič Comenius University, Slovakia
Evangelos Kranakis Carleton University, Canada
Milos Kravcik DFKI GmbH, Germany
Stefano Leonardi Sapienza University of Rome, Italy
Sebastian Link The University of Auckland, New Zealand
Óscar Pastor Lopez Universitat Politècnica de València, Spain
Martin Lopez-Nores University of Vigo, Spain
Leszek Maciaszek Wrocław University of Economics, Poland
Yannis Manolopoulos Aristotle University of Thessaloniki, Greece
Pierre-Etienne Moreau Inria-LORIA Nancy, France
Rim Moussa ENICarthage, Tunisia
Iveta Mrázová Charles University, Prague, Czech Republic
Rolf Niedermeier Technical University Berlin, Germany
Boris Novikov St. Petersburg University, Russia
Mirosław Ochodek Poznan University of Technology, Poland
Alexander Okhotin St. Petersburg State University, Russia
Pekka Orponen Aalto University, Finland
Claus Pahl Dublin City University, Ireland
 Organization IX

Catuscia Palamidessi Inria, France

George Papadopoulos University of Cyprus, Cyprus
Alfonso Pierantonio University of L’Aquila, Italy
Jaroslav Porubän Technical University of Košice, Slovakia
Franck Ravat IRIT, University of Toulouse, France
Karel Richta Czech Technical University in Prague, Czech Republic
Gunter Saake University of Magdeburg, Germany
Sherif Sakr The University of New South Wales, Australia
Petr Šaloun VSB-TU Ostrava, Czech Republic
Eike Schallehn University of Magdeburg, Germany
Markus Schordan Lawrence Livermore National Laboratory, USA
Lukáš Sekanina Technical University Brno, Czech Republic
Miroslaw Staron University of Gothenburg, Sweden
Krzysztof Stencel University of Warsaw, Poland
A Min Tjoa Vienna University of Technology, Austria
Farouk Toumani Blaise Pascal University, France
Mark van den Brand Eindhoven University of Technology, The Netherlands
Peter van Emde Boas University of Amsterdam, The Netherlands
Jan van Leeuwen Utrecht University, The Netherlands
Panos Vassiliadis University of Ioannina, Greece
Valentino Vranić Slovak University of Technology in Bratislava,
Slovakia
Marina Waldén Åbo Akademi University, Finland
Igor Walukiewicz Université Bordeaux-1, France
Jiří Wiedermann Academy of Sciences, Prague, Czech Republic
Dietmar Winkler Vienna University of Technology, Austria
Damien Woods Inria, France
Shmuel Zaks Technion, Haifa, Israel
Apostolos Zarras University of Ioannina, Greece
Jaroslav Zendulka Brno University of Technology, Czech Republic
Wolf Zimmermann Martin Luther University Halle-Wittenberg, Germany

Additional Reviewers
Luca Aceto Valérie Berthé Paul Dorbec
Achilleas Achilleos Michael Blondin Jeremias Epperlein
Mario S. Alvim Hans-Joachim Till Fluschnik
Bogdan Aman Böckenhauer Vincent Froese
Kazuyuki Amano Guillaume Bonfante Anastasios Gounaris
Pradeesha Ashok Broňa Brejová Peter Hegedus
Önder Babur Leizhen Cai Mika Hirvensalo
Dénes Bán Yu-Fang Chen Ludovico Iovino
Kfir Barhum Van Cyr Szabolcs Iván
Ion Barosan Bui Phi Diep Sanjay Jain
Matthias Bentert Stefan Dobrev Tomasz Kociumaka
X Organization

Yang Li Martin Nehez Grzegorz Stachowiak

Richard Lipka André Nichterlein Nimrod Talmon
Allan Lo Reino Niskanen Zoltan Toth
Zvi Lotker Marta Olszewska Richard Trefler
Michael Luttenberger Dana Pardubska Mirco Tribastone
David Manlove Boaz Patt-Shamir Charlotte Truchet
Jieming Mao Daniel Paulusma Ming-Hsien Tsai
Russell Martin Krišjānis Prūsis Theodoros Tzouramanis
George Mertzios Karol Rástočný David Wehner
Christos Mettouris Othmane Rezine Prudence Wong
Othon Michail Matthias Rungger Alexandros Yeratziotis
František Mráz Eike Schallehn

Organizing Committee
Proceedings Chair
Fajar J. Ekaputra Vienna University of Technology, Austria

Local Committee
Wilfried Baumann Austrian Computer Society, Austria
Ronald Bieber (Chair) Austrian Computer Society, Austria
Gerlinde Ecker Austrian Computer Society, Austria
Christine Haas Austrian Computer Society, Austria
Karin Hiebler Austrian Computer Society, Austria
Sandra Pillis Austrian Computer Society, Austria
Wolfgang Resch Austrian Computer Society, Austria
Johann Stockinger Austrian Computer Society, Austria
Christine Austrian Computer Society, Austria
Wahlmüller-Schiller
 Contents

Invited Talks

Keynote Talk

Swift Logic for Big Data and Knowledge Graphs:

Overview of Requirements, Language, and System . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Luigi Bellomarini, Georg Gottlob, Andreas Pieris,
and Emanuel Sallinger

Foundations of Computer Science

On Architecture Specification . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Manfred Broy

The State of the Art in Dynamic Graph Algorithms. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40

Monika Henzinger

Software Engineering: Advanced Methods, Applications, and Tools

Diversity in UML Modeling Explained: Observations, Classifications

and Theorizations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
Michel R. V. Chaudron, Ana Fernandes-Saez, Regina Hebig,
Truong Ho-Quang, and Rodi Jolak

Self-managing Internet of Things . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

Danny Weyns, Gowri Sankar Ramachandran, and Ritesh Kumar Singh

Data, Information and Knowledge Engineering

LARS: A Logic-Based Framework for Analytic Reasoning over Streams

(Extended Abstract). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
Harald Beck, Minh Dao-Tran, and Thomas Eiter

Network Analysis of the Science of Science: A Case Study in SOFSEM

Conference . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
Antonia Gogoglou, Theodora Tsikrika, and Yannis Manolopoulos
XII Contents

Regular Papers

Network Science and Parameterized Complexity

The Parameterized Complexity of Centrality Improvement in Networks . . . . . 111

Clemens Hoffmann, Hendrik Molter, and Manuel Sorge

Local Structure Theorems for Erdős–Rényi Graphs and Their Algorithmic

Applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
Jan Dreier, Philipp Kuinke, Ba Le Xuan, and Peter Rossmanith

Target Set Selection Parameterized by Clique-Width

and Maximum Threshold . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
Tim A. Hartmann

Model-Based Software Engineering

Combining Versioning and Metamodel Evolution in the ChronoSphere

Model Repository . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
Martin Haeusler, Thomas Trojer, Johannes Kessler, Matthias Farwick,
Emmanuel Nowakowski, and Ruth Breu

Automated Change Propagation from Source Code to Sequence Diagrams . . . 168

Karol Rástočný and Andrej Mlynčár

Multi-paradigm Architecture Constraint Specification and Configuration

Based on Graphs and Feature Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 180
Sahar Kallel, Chouki Tibermacine, Ahmed Hadj Kacem,
and Christophe Dony

Computational Models and Complexity

Lower Bounds and Hierarchies for Quantum Memoryless Communication

Protocols and Quantum Ordered Binary Decision Diagrams
with Repeated Test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
Farid Ablayev, Andris Ambainis, Kamil Khadiev, and Aliya Khadieva

Computational Complexity of Atomic Chemical Reaction Networks . . . . . . . 212

David Doty and Shaopeng Zhu

Conjugacy of One-Dimensional One-Sided Cellular Automata

is Undecidable . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
Joonatan Jalonen and Jarkko Kari
 Contents XIII

Software Quality Assurance and Transformation

Formal Verification and Safety Assessment of a Hemodialysis Machine. . . . . 241

Shahid Khan, Osman Hasan, and Atif Mashkoor

Automatic Decomposition of Java Open Source Pull Requests:

A Replication Study . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
Victor da C. Luna Freire, João Brunet, and Jorge C. A. de Figueiredo

Transformation of OWL2 Property Axioms to Groovy. . . . . . . . . . . . . . . . . 269

Bogumiła Hnatkowska and Paweł Woroniecki

Graph Structure and Computation

Simple Paths and Cycles Avoiding Forbidden Paths . . . . . . . . . . . . . . . . . . 285

Benjamin Momège

External Memory Algorithms for Finding Disjoint Paths

in Undirected Graphs. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295
Maxim Babenko and Ignat Kolesnichenko

On Range and Edge Capacity in the Congested Clique . . . . . . . . . . . . . . . . 305

Tomasz Jurdziński and Krzysztof Nowicki

Business Processes, Protocols, and Mobile Networks

Global vs. Local Semantics of BPMN 2.0 OR-Join . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 321

Flavio Corradini, Chiara Muzi, Barbara Re, Lorenzo Rossi,
and Francesco Tiezzi

AODVv2: Performance vs. Loop Freedom . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 337

Mojgan Kamali, Massimo Merro, and Alice Dal Corso

Multivendor Deployment Integration for Future Mobile Networks . . . . . . . . . 351

Manuel Perez Martinez, Tímea László, Norbert Pataki,
Csaba Rotter, and Csaba Szalai

Mobile Robots and Server Systems

Patrolling a Path Connecting a Set of Points with Unbalanced

Frequencies of Visits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
Huda Chuangpishit, Jurek Czyzowicz, Leszek Gąsieniec,
Konstantinos Georgiou, Tomasz Jurdziński, and Evangelos Kranakis
XIV Contents

Exploring Graphs with Time Constraints by Unreliable Collections

of Mobile Robots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 381
Jurek Czyzowicz, Maxime Godon, Evangelos Kranakis,
Arnaud Labourel, and Euripides Markou

The k-Server Problem with Advice in d Dimensions and on the Sphere . . . . . 396
Elisabet Burjons, Dennis Komm, and Marcel Schöngens

Automata, Complexity, Completeness

Deciding Universality of ptNFAs is PSPACE-Complete . . . . . . . . . . . . . . . . . 413

Tomáš Masopust and Markus Krötzsch

Theoretical Aspects of Symbolic Automata . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 428

Hellis Tamm and Margus Veanes

Complete Algorithms for Algebraic Strongest Postconditions and Weakest

Preconditions in Polynomial ODE’S . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 442
Michele Boreale

Recognition and Generation

Influence of Body Postures on Touch-Based Biometric

User Authentication. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 459
Kamil Burda and Daniela Chuda

Michiko: Poem Models used in Automated Haiku Poetry Generation. . . . . . . 469

Miroslava Hrešková and Kristína Machová

Optimization, Probabilistic Analysis, and Sorting

House Allocation Problems with Existing Tenants and Priorities

for Teacher Recruitment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 479
Ana Paula Tomás

Runtime Distributions and Criteria for Restarts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 493

Jan-Hendrik Lorenz

Inversions from Sorting with Distance-Based Errors . . . . . . . . . . . . . . . . . . 508

Barbara Geissmann and Paolo Penna

Filters, Configurations, and Picture Encoding

An Optimization Problem Related to Bloom Filters with Bit Patterns. . . . . . . 525

Peter Damaschke and Alexander Schliep
 Contents XV

Nivat’s Conjecture Holds for Sums of Two Periodic Configurations . . . . . . . 539

Michal Szabados

Encoding Pictures with Maximal Codes of Pictures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 552

Marcella Anselmo, Dora Giammarresi, and Maria Madonia

Machine Learning

ARCID: A New Approach to Deal with Imbalanced

Datasets Classification . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 569
Safa Abdellatif, Mohamed Ali Ben Hassine, Sadok Ben Yahia,
and Amel Bouzeghoub

Fake Review Detection via Exploitation of Spam Indicators and Reviewer

Behavior Characteristics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 581
Ioannis Dematis, Eirini Karapistoli, and Athena Vakali

Mining Spatial Gradual Patterns: Application to Measurement

of Potentially Avoidable Hospitalizations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 596
Tu Ngo, Vera Georgescu, Anne Laurent, Thérèse Libourel,
and Grégoire Mercier

Text Searching Algorithms

New Variants of Pattern Matching with Constants and Variables. . . . . . . . . . 611

Yuki Igarashi, Diptarama, Ryo Yoshinaka, and Ayumi Shinohara

Duel and Sweep Algorithm for Order-Preserving Pattern Matching . . . . . . . . 624

Davaajav Jargalsaikhan, Diptarama, Yohei Ueki, Ryo Yoshinaka,
and Ayumi Shinohara

Longest Common Prefixes with k-Mismatches and Applications . . . . . . . . . . 636

Hayam Alamro, Lorraine A. K. Ayad, Panagiotis Charalampopoulos,
Costas S. Iliopoulos, and Solon P. Pissis

Data and Model Engineering

Managing Reduction in Multidimensional Databases . . . . . . . . . . . . . . . . . . 653

Franck Ravat, Jiefu Song, and Olivier Teste

UML2PROV: Automating Provenance Capture in Software Engineering . . . . 667

Carlos Sáenz-Adán, Beatriz Pérez, Trung Dong Huynh, and Luc Moreau

Validating Data from Semantic Web Providers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 682

Jacques Chabin, Mirian Halfeld-Ferrari, Béatrice Markhoff,
and Thanh Binh Nguyen

Author Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 697

Keynote Talk
Swift Logic for Big Data and Knowledge Graphs
Overview of Requirements, Language, and System

Luigi Bellomarini1 , Georg Gottlob1,2(B) , Andreas Pieris3 ,

and Emanuel Sallinger1
1
Department of Computer Science, University of Oxford, Oxford, UK
georg.gottlob@gmail.com
2
Institute of Information Systems, TU Wien, Vienna, Austria
3
School of Informatics, University of Edinburgh, Edinburgh, UK

Abstract. Many modern companies wish to maintain knowledge in the

form of a corporate knowledge graph and to use and manage this knowl-
edge via a knowledge graph management system (KGMS). We formu-
late various requirements for a fully-fledged KGMS. In particular, such
a system must be capable of performing complex reasoning tasks but,
at the same time, achieve efficient and scalable reasoning over Big Data
with an acceptable computational complexity. Moreover, a KGMS needs
interfaces to corporate databases, the web, and machine-learning and
analytics packages. We present KRR formalisms and a system achiev-
ing these goals. To this aim, we use specific suitable fragments from the
Datalog± family of languages, and we introduce the vadalog system,
which puts these swift logics into action. This system exploits the the-
oretical underpinning of relevant Datalog± languages and combines it
with existing and novel techniques from database and AI practice.

1 Introduction
The so-called knowledge economy, characteristic for the current Information Age,
is rapidly gaining ground. According to [1], as cited in [29], “The knowledge
economy is the use of knowledge [...] to generate tangible and intangible values.
Technology, and, in particular, knowledge technology, help to transform a part
of human knowledge to machines. This knowledge can be used by decision sup-
port systems in various fields and generate economic value.” The importance
of knowledge as an essential economic driving force has been evident to most
corporate decision makers since the late 1970s, and the idea of storing knowl-
edge and processing it to derive valuable new knowledge existed in the context
of expert systems. Alas, it seems that the technology of those ‘early’ times was
not sufficiently mature: the available hardware was too slow and main memory
too tight for more complex reasoning tasks; database management systems were
too slow and too rigid; there was no web where an expert system could acquire
data; machine learning, and, in particular, neural networks were ridiculed as
This paper is a significantly abbreviated and slightly updated version of [4].
c Springer International Publishing AG 2018
A M. Tjoa et al. (Eds.): SOFSEM 2018, LNCS 10706, pp. 3–16, 2018.
https://doi.org/10.1007/978-3-319-73117-9_1
4 L. Bellomarini et al.

largely unsuccessful; ontological reasoning was in its infancy and the available
formalisms were much too complex for Big Data applications. Meanwhile, there
has been huge technological progress, and also much research progress that has
led to a better understanding of many aspects of knowledge processing and rea-
soning with large amounts of data. Hardware has evolved, database technology
has significantly improved, there is a (semantic) web with linked open data,
companies can participate in social networks, machine learning has made a dra-
matic breakthrough, and there is a better understanding of scalable reasoning
mechanisms.
Because of this, and of some eye-opening showcase projects such as IBM
Watson [18], thousands of large and medium-sized companies suddenly wish to
manage their own knowledge graphs, and are looking for adequate knowledge
graph management systems (KGMS).
The term knowledge graph originally only referred to Google’s Knowledge
Graph, namely, “a knowledge base used by Google to enhance its search engine’s
search results with semantic-search information gathered from a wide variety of
sources” [30]. Meanwhile, further Internet giants (e.g. Facebook, Amazon) as
well as some other very large companies have constructed their own knowledge
graphs, and many more companies would like to maintain a private corporate
knowledge graph incorporating large amounts of data in form of facts, both from
corporate and public sources, as well as rule-based knowledge. Such a corporate
knowledge graph is expected to contain relevant business knowledge, for exam-
ple, knowledge about customers, products, prices, and competitors rather than
mainly world knowledge from Wikipedia and similar sources. It should be man-
aged by a KGMS, i.e., a knowledge base management system (KBMS), which
performs complex rule-based reasoning tasks over very large amounts of data
and, in addition, provides methods and tools for data analytics and machine
learning, whence the equation:
KGMS = KBMS + Big Data + Analytics
The word ‘graph’ in this context is often misunderstood to the extent that
some IT managers think that acquiring a graph database system and feeding
it with data is sufficient to achieve a corporate knowledge graph. Others erro-
neously think that knowledge graphs necessarily use RDF triple stores instead
of plain relational data. Yet others think that knowledge graphs are limited to
storing and analyzing social network data only. While knowledge graphs should
indeed be able to manipulate graph data and reason over RDF and social net-
works, they should not be restricted to this. For example, restricting a knowledge
graph to contain RDF data only would exclude the direct inclusion of standard
relational data and the direct interaction with corporate databases.
Not much has been described in the literature about the architecture of a
KGMS and the functions it should ideally fulfil. In Sect. 2 we briefly list what
we believe are the main requirements for a fully fledged KGMS. As indicated
in Fig. 1, which depicts our reference architecture, the central component of a
KGMS is its core reasoning engine, which has access to a rule repository. Grouped
around it are various modules that provide relevant data access and analytics
 Swift Logic for Big Data and Knowledge Graphs 5

CORE
REASONING

Rule Repository

WEB

Fig. 1. KGMS reference architecture.

functionalities (see [4] for details). We expect a KGMS to fulfil many of these
functions.
The reasoning core of a KGMS needs to provide a language for knowledge
representation and reasoning (KRR). The data format for factual data should,
as said, match the standard relational formalism so as to smoothly integrate cor-
porate databases and data warehouses, and at the same time be suited for RDF
and graph data. The rule language and reasoning mechanism should achieve a
careful balance between expressive power and complexity. In Sect. 3 we present
vadalog, a Datalog-based language that matches this requirement. vadalog
belongs to the Datalog± family of languages that extend Datalog by existen-
tial quantifiers in rule heads, as well as by other features, and restricts at the
same time its syntax so as to achieve decidability and data tractability; see,
e.g., [5–8]. The logical core of the vadalog language corresponds to Warded
Datalog± [2,16], which captures plain Datalog as well as SPARQL queries using
set semantics [22] under the entailment regime for OWL 2 QL [15], and is able to
perform ontological reasoning tasks. Reasoning with the logical core of vadalog
is computationally efficient.
While the logical core of vadalog has a number of beneificial properties,
several features that have been added to it for achieving more powerful reason-
ing and data manipulation capabilities [4]. To give just one example here, the
language is augmented by monotonic aggregations [26], which permits the use of
aggregation (via summation, product, max, min, count) even in the presence of
recursion. This enables us to swiftly solve problems such as the company control
problem (studied e.g. in [10]) as explained in the following example.

Example 1 (Example). Assume the ownership relationship among a large num-

ber of companies is stored via facts (i.e., tuples of a database relation) of the
following form Own(comp1 , comp2 , w) meaning that company comp1 directly
owns a fraction w of company comp2 , with 0 ≤ w ≤ 1. A company x controls a
6 L. Bellomarini et al.

company y if x directly owns more than half of the shares of y or if x controls a

set S of companies that jointly own more than half of y. Computing a predicate
Control(x, y) expressing that company x controls company y, is then achieved
in vadalog by two rules:

Own(x, y, w), w > 0.5 → Control(x, y)

Control(x, y), Own(y, z, w),
v = msum(w, y), v > 0.5 → Control(x, z).

Here, for fixed x, the aggregate construct msum(w, y) forms the sum over all
values w such that for some company y, Control(x, y) is true, and Own(y, z, w)
holds, i.e., company y directly owns fraction w of company z. 

In [4] we introduce the vadalog KGMS, which builds on the vadalog

language and combines it with existing and novel techniques from database and
AI practice such as stream query processing, dynamic in-memory indexing and
aggressive recursion control. The vadalog system is Oxford’s contribution to
the VADA (Value Added Data Systems) research project [14,20,28], which is a
joint effort of the universities of Edinburgh, Manchester, and Oxford.

2 Desiderata for a KGMS

In this section we briefly summarize what we think are the most important
desiderata for a fully-fledged KGMS. We will list these requirements according to
three categories, keeping in mind, however, that these categories are interrelated.

Language and System for Reasoning

There should be a logical formalism for expressing facts and rules, and a reason-
ing engine that uses this language, which should provide the following features.

Simple and Modular Syntax: It should be easy to add and delete facts and to
add new rules. As in logic programming, facts should conceptually coincide with
database tuples.

High Expressive Power: Datalog [10,19] is a good yardstick for the expressive
power of rule languages. Over ordered structures (which we may assume here),
Datalog with very mild negation captures ptime; see, e.g., [11]. A rule language
should thus ideally be at least as expressive as plain recursive Datalog, possibly
with mild negation.

Numeric Computation and Aggregations: The basic logical formalism and infer-
ence engine should be enriched by features for dealing with numeric values,
including appropriate aggregate functions.
 Swift Logic for Big Data and Knowledge Graphs 7

Probabilistic Reasoning: The language should be suited for incorporating appro-

priate methods of probabilistic reasoning, and the system should propagate prob-
abilities or certainty values along the reasoning process, that is, compute prob-
abilities or certainty values for derived facts, and make adjustments wherever
necessary. Probabilistic models may range from simple triangular norm opera-
tors (T-norm – cf [17]) over probabilistic database models [27] to Markov logic
networks [23].

Ontological Reasoning: Ontological reasoning and query answering should be

provided. We have two yardsticks here. First, ontological reasoning to the extent
of tractable description logics such as DL-LiteR should be possible. Recall that
DL-LiteR forms the logical underpinning of the OWL 2 QL profile of the Web
Ontology Language as standardized by the W3C. Second, it should be expressive
enough to cover all SPARQL queries under set semantics [22] over RDF datasets
under the entailment regime for OWL 2 QL [15].

Low Complexity: Reasoning should be tractable in data complexity (i.e. when

the rules are assumed to be fixed and the fact base is considered the input).
Whenever possible, the system should recognize and take profit of rule sets that
can be processed within low space complexity classes such as nlogspace (e.g.
for SPARQL) or even ac0 (e.g. for traditional conjunctive database queries).

Rule Repository, Rule Management, and Ontology Editor: A library for storing
recurring rules and definitions should be provided, as well as a user interface for
rule management in the spirit of the ontology editor protégé [21].

Dynamic Orchestration: For larger applications, there must be a master module

to allow the orchestration of complex data flows. For simple systems, the process
must be easily specifiable. For complex systems, the process must be dynamically
controllable through intelligent reasoning techniques or external control facilities
and tools (e.g. BPM).

Accessing and Handling Big Data

Big Data Access: The system must be able to provide efficient access to Big Data
sources and systems and fast reasoning algorithms over Big Data. In particular,
the possibility of out-of-memory reasoning must be given in case the relevant data
does not fit into main memory. Integration of Big Data processing techniques
should be possible where the volume of data makes it necessary (see e.g. [25]).

Database and Data Warehouse Access: Seamless access to relational, graph

databases, data warehouses, RDF stores, and major NoSQL stores should be
granted. Data in such repositories should be directly usable as factual data for
reasoning.
8 L. Bellomarini et al.

Ontology-Based Data Access (OBDA): OBDA [9] allows a system to compile a

query that has been formulated on top of an ontology into one directly on the
database. OBDA should be possible whenever appropriate.

Multi-query Support: Where possible and appropriate, partial results from

repeated (sub-)queries should be evaluated once [24] and optimized in this
regard.

Data Cleaning, Exchange and Integration: Integrating, exchanging and cleaning

data should be supported both directly (through an appropriate KRR formalism
that is made available through various applications in the knowledge repository),
and by allowing integration of third-party software.

Web Data Extraction, Interaction, and IoT: A KGMS should be able to interact
with the web by (i) extracting relevant web data (e.g. prices advertised by com-
petitors) and integrating these data into the local fact base, and (ii) exchanging
data with web forms and servers that are available through a web interface. One
way to achieve this is given in [4]. Similar methods can be used for interacting
with the IoT through appropriate network accessible APIs.

Embedding Procedural and Third-Party Code

Procedural Code: The system should have encapsulation methods for embedding
procedural code (proprietary and third party) written in a variety of program-
ming languages and offer a logical interface to it.

Third-Party Packages for Machine Learning, Text Mining, NLP, Data Analyt-
ics, and Data Visualization: The system should be equipped with direct access
to powerful existing software packages for machine learning, text mining, data
analytics, and data visualization. Given that excellent third-party software for
these purposes exists, we believe that a KGMS should be able to use a multitude
of such packages via appropriate logical interfaces.

3 Overview of the VADALOG Language and System

We here only give a brief overview of the vadalog language and system. A more
extensive overview of both language and system is given in [4] and the system
is presented in detail in a forthcoming paper.
As said before, vadalog is a KR language that achieves a careful balance
between expressive power and complexity, and it can be used as the reason-
ing core of a KGMS. In Sect. 3.1 we discuss the logical core of vadalog and
some interesting fragments of it, while in Sect. 3.2 we discuss how this language
can be extended with additional features that are much needed in real-world
applications.
 Swift Logic for Big Data and Knowledge Graphs 9

3.1 Core Language

The logical core of vadalog is a member of the Datalog± family of knowledge
representation languages, which we call Warded Datalog± . The main goal of
Datalog± languages is to extend the well-known language Datalog with useful
modeling features such as existential quantifiers in rule heads (the ‘+’ in the
symbol ‘±’), and at the same time restrict the rule syntax in such a way that
the decidability and data tractability of reasoning is guaranteed (the ‘−’ in the
symbol ‘±’).
The core of Datalog± languages consists of rules known as existential rules
or tuple-generating dependencies, which essentially generalize Datalog rules with
existential quantifiers in rule heads; henceforth, we adopt the term existential
rule. An example of such an existential rule is

Person(x) → ∃y HasFather(x, y), Person(y)

which encodes that every person has a father who is also a person. In general,
an existential rule is a first-order sentence

∀x̄∀ȳ(ϕ(x̄, ȳ) → ∃z̄ ψ(x̄, z̄))

where ϕ (the body) and ψ (the head) are conjunctions of atoms with constants
and variables.
The semantics of a set of existential rules Σ over a database D, denoted Σ(D),
is defined via the well-known chase procedure. Roughly, the chase adds new
atoms to D (possibly involving null values used for satisfying the existentially
quantified variables) until the final result Σ(D) satisfies all the existential rules
of Σ. Notice that, in general, Σ(D) is infinite. Here is a simple example of the
chase procedure.
Example 2. Consider the database D = {Person(Bob)}, and the existential
rule
Person(x) → ∃y HasFather(x, y), Person(y).
The database atom triggers the above existential rule, and the chase adds in D
the atoms
HasFather(Bob, ν1 ) and Person(ν1 )
in order to satisfy it, where ν1 is a (labeled) null representing some unknown
value. The new atom Person(ν1 ) triggers again the existential rule, and the chase
adds the atoms
HasFather(ν1 , ν2 ) and Person(ν2 ),
where ν2 is a new null. The result of the chase is the instance

{Person(Bob), HasFather(Bob, ν1 )} ∪

{Person(νi ), HasFather(νi , νi+1 )},
i>0

where ν1 , ν2 , . . . are (labeled) nulls. 

10 L. Bellomarini et al.

Given a pair Q = (Σ, Ans), where Σ is a set of existential rules and Ans
an n-ary predicate, the evaluation of Q over a database D, denoted Q(D), is
defined as the set of tuples over the set CD of constant values occurring in the
database D that are entailed by D and Σ, i.e., the set

{t1 , . . . , tn  | Ans(t1 , . . . , tn ) ∈ Σ(D) and each ti ∈ CD }.

The main reasoning task that we are interested in is tuple inference: given a
database D, a pair Q = (Σ, Ans), and a tuple of constants t̄, decide whether
t̄ ∈ Q(D). This problem is very hard; in fact, it is undecidable, even when Q
is fixed and only D is given as input [5]. This has led to a flurry of activity
for identifying restrictions on existential rules that make the above problem
decidable. Each such restriction gives rise to a new Datalog± language.
Warded Datalog± : The Logical Core of VADALOG. The logical core
of vadalog relies on the notion of wardedness, which gives rise to Warded
Datalog± [16]. In other words, vadalog is obtained by extending Warded
Datalog± with additional features of practical utility that are discussed in the
next section.
Wardedness applies a restriction on how the “dangerous” variables of a set of
existential rules are used. Intuitively, a “dangerous” variable is a body-variable
that can be unified with a labeled null value when the chase algorithm is applied,
and it is also propagated to the head of the rule. For example, given the set Σ
consisting of the existential rules

P (x) → ∃z R(x, z) and R(x, y) → P (y),

the variable y in the body of the second rule is “dangerous” (w.r.t. Σ) since
starting, e.g., from the database D = {P (a)}, the chase will apply the first rule
and generate R(a, ν), where ν is a null that acts as a witness for the existentially
quantified variable z, and then the second rule will be applied with the variable
y being unified with ν that is propagated to the obtained atom P (ν). The goal of
wardedness is to tame the way null values are propagated during the construction
of the chase instance by posing the following conditions:

1. all the “dangerous” variables should coexist in a single body-atom α, called

the ward, and
2. the ward can share only “harmless” variables with the rest of the body, i.e.,
variables that are unified only with database constants during the construc-
tion of the chase.

Warded Datalog± consists of all the (finite) sets of warded existential rules.
The rule in Example 2 is clearly warded. Another example of a warded set of
existential rules follows:
 Swift Logic for Big Data and Knowledge Graphs 11

Example 3. Consider the following rules encoding part of the OWL 2 direct
semantics entailment regime for OWL 2 QL (see [2,16]):
Type(x, y), Restriction(y, z) → ∃w Triple(x, z, w)
Type(x, y), SubClass(y, z) → Type(x, z)
Triple(x, y, z), Inverse(y, w) → Triple(z, w, x)
Triple(x, y, z), Restriction(w, y) → Type(x, w).
It is easy to verify that the above set is warded, where the underlined atoms are
the wards. Indeed, a variable that occurs in an atom of the form Restriction(·, ·),
or the form SubClass(·, ·), or Inverse(·, ·), is trivially harmless. However, variables
that appear in the first position of Type, or in the first/third position of Triple
can be dangerous. Thus, the underlined atoms are indeed acting as the wards.
Let us now intuitively explain the meaning of the above set of existential
rules: The first rule states that if a is of type b, encoded via the atom Type(a, b),
while b represents the class that corresponds to the first attribute of some binary
relation c, encoded via the atom Restriction(b, c), then there exists some value
d such that the tuple (a, d) occurs in the binary relation c, encoded as the
atom Triple(a, c, d). Analogously, the other rules encode the usual meaning of
subclasses, inverses and the effect of restrictions on types. 
Let us clarify that Warded Datalog± is a refinement of the language of
Weakly-Frontier-Guarded Datalog± , which is defined in the same way but with-
out the condition (2) given above [3]. Weakly-Frontier-Guarded Datalog± is
highly intractable in data complexity; in fact, it is exptime-complete. This
justifies Warded Datalog± , which is a (nearly) maximal tractable fragment of
Weakly-Frontier-Guarded Datalog± .
Warded Datalog± enjoys several favourable properties that make it a robust
core towards more practical languages:
– Tuple inference under Warded Datalog± is data tractable; in fact, it is ptime-
complete when the set of rules is fixed.
– Warded Datalog± contains full Datalog as sub-language without increasing
the complexity. Indeed, a set Σ of Datalog rules is trivially warded since there
are no dangerous variables (w.r.t. Σ).
– Warded Datalog± generalizes central ontology languages such as the OWL 2
QL profile of OWL, which in turn relies on the prominent description logic
DL-LiteR .
– Warded Datalog± is suitable for querying RDF graphs. Actually, by adding
stratified and grounded negation to Warded Datalog± , we obtain a language,
called TriQ-Lite 1.0 [16], that can express every SPARQL query using set
semantics [22] under the entailment regime for OWL 2 QL.

3.2 Extensions
In order to be effective for real-world applications, we extend the logical core of
vadalog described above with a set of additional features of practical utility.
12 L. Bellomarini et al.

Although the theoretical properties of the language are no longer guaranteed, our
preliminary evaluation has shown that the practical overhead for many of these
features remains reasonable in our streaming implementation. In the future, we
plan to perform a more thorough complexity analysis and isolate sets of features
for which beneficial complexity upper bounds are met and runtime guarantees
are given.

Data Types: Variables and constants are typed. The language supports the most
common simple data types: integer, float, string, Boolean, date. There is also
support for composite data types, such as sets.

Expressions: Variables and constants can be combined into expressions, which

are recursively defined as variables, constants or combinations thereof, for which
we support many different operations for the various data types: algebraic sum,
multiplication, division for integers and floats; containment, addition, deletion of
set elements; string operations (contains, starts-with, ends-with, index-of, sub-
string, etc.); Boolean operations (and, or, not, etc.). Expressions can be used in
rule bodies (1) as the left-hand side (LHS) of a condition, i.e., the comparison
(>, <, >=, <=, <>) of a body variable with the expression itself; (2) as the LHS
of an assignment, i.e., the definition of a specifically calculated value, potentially
used as an existentially quantified head variable. In our running example, vari-
able v is calculated with the expression msum(w, y) and used in the condition
v > 0.5.

Skolem Functions: Labeled null values can be suitably calculated with func-
tions defined on-the-fly. They are assumed to be deterministic (returning unique
labeled nulls for unique input bindings), and to have disjoint ranges.

Monotonic Aggregations: vadalog supports aggregation (min, max, sum, prod,

count), by means of an extension to the notion of monotonic aggregations [26],
which allows adopting aggregation even in the presence of recursion while pre-
serving monotonicity w.r.t. set containment. The company control example
shows the use of msum, which calculates variable v, as the monotonically increas-
ing sum of the quota w of company z owned by y, in turn controlled by x. The
sum is accumulated so that above the threshold 0.5, we have that x controls z.
Recent applications of vadalog in challenging industrial use cases showed that
such aggregations are very efficient in many real-world Big Data settings.

Data Binding Primitives: Data sources and targets can be declared by adopt-
ing input/output annotations, a.k.a. binding patterns. Annotations are special
facts augmenting sets of existential rules with specific behaviours. The unnamed
perspective used in vadalog can be harmonized with the named perspective
of many external systems by means of bind and mapping annotations, which
also support projection. A special query bind annotation also supports binding
predicates to queries against inputs/outputs (in the external language, e.g., SQL-
queries for a data source or target that supports SQL). In our example, the exten-
sion of the Own predicate is our input, which we denote with an @input(“Own”)
 Swift Logic for Big Data and Knowledge Graphs 13

annotation. The actual facts then may be derived, e.g., from a relational or graph
database, which we would respectively access with the two following annotations
(the latter one using neo4j’s cypher graph query language):
@bind(“Own”, “rdbms”, “companies.ownerships”).
@qbind(“Own”, “graphDB”,
“MATCH (a)-[o:Owns]->(b)
RETURN a,b,o.weight”).
A similar approach is also used for bridging external machine learning and
data extraction platforms into the system. This uses binding patterns as a form
of behaviour injection: the atoms in rules are decorated with binding annota-
tions, so that a step in the reasoning process triggers the external component.
We give a simple example using the OXPath [13] large-scale web data extrac-
tion framework (developed as part of the DIADEM project [12]) – an extension
of XPath that interacts with web applications to extract information obtained
during web navigation. In our running example, assume that our local company
ownership information is only partial, while more complete information can be
retrieved from the web. In particular, assume that a company register acts as a
web search engine, taking as input a company name and returning, as separate
pages, the owned companies. This information can be obtained as follows:1
@qbind(“Own”, “oxpath”,
“doc(‘http://company register.com/ownerships’)
/descendant::field()[1]/{$1}
/following::a[.#=‘Search’]/{click/}
/(//a[.#=‘Next’]/ {click/})∗
//div[@class=‘c’]:<comp>
[./span[1]:<name=string(.)>]
[./span[3]:<percent=string(.)>]”).
The above examples show a basic bridging between the technologies. Interest-
ing interactions can be seen in more sophisticated scenarios, where the reasoning
process and external component processing is more heavily interleaved.

Probabilistic Reasoning: vadalog offers support for the basic cases in which
scalable computation can be guaranteed. Facts are assumed to be probabilisti-
cally independent and a minimalistic form of probabilistic inference is offered
as a side product of query answering. Facts can be adorned with probability
measures according to the well-known possible world semantics [27]. Then, if
the set of existential rules respects specific syntactic properties that guarantee
probabilistic tractability (namely, a generalization of the notion of hierarchi-
cal queries [27]), the facts resulting from query answering are enriched with
their marginal probability, safely calculated in a scalable way. In the following
extension to our running example, we use probabilistic reasoning to account
for uncertain ownerships (e.g., due to unreliable sources), prefixing the facts

1
Concretely, the first position of the Own predicate is bound to the $1 placeholder in
the OXPath expression.
14 L. Bellomarini et al.

with their likelihood, so as to derive non-trivial conclusions on company control

relationships:

0.8 :: Own(“ACME”, “COIN”, 0.7)

0.3 :: Own(“COIN”, “SAVERS”, 0.3)
0.4 :: Own(“ACME”, “GYM”, 0.55)
0.6 :: Own(“GYM”, “SAVERS”, 0.4).

In total, the language allows bridging logic-based reasoning and machine

learning in three ways. First, the language supports scalable probabilistic infer-
ence in basic cases as seen above. Second, the extensions to the core language
provide all the necessary features to abstract and embed advanced inference
algorithms (e.g. belief propagation) so that they can be executed directly by the
vadalog system, and hence leverage its optimization strategies. Third, for the
more sophisticated machine learning applications, data binding primitives allow
a simple interaction with specialized libraries and systems as described before.

Post-processing Annotations: Since specific computations are often needed after

the result has been produced, vadalog supports many of them by means of
annotations for the following features: ordering of the resulting values, as set
semantics is assumed on the output, and yet a particular ordering of the facts
may be desired by the consumer: for example, @orderby(“Control”, 1) sorts
the obtained control facts by the controlling company; deduplication, in specific
conditions (e.g. in presence of calculated values), the output may physically
contain undesired duplicates; non-monotonic aggregations on the final result,
without the limitations induced by recursion; and certain answers.

4 Conclusion
In this paper, we have formulated a number of requirements for a KGMS, which
led us to postulate our reference architecture (see Fig. 1). Based on these require-
ments, we introduced the vadalog language whose core corresponds to Warded
Datalog± . The basic vadalog language is extended by features for numeric
computations, monotonic aggregation, probabilistic reasoning, and, moreover,
by data binding primitives used for interacting with the corporate and external
environment. These binding primitives allow the reasoning engine to access and
manipulate external data through the lens of a logical predicate. The external
data may stem from a corporate database, may be extracted from web pages,
or may be the output of a machine-learning program that has been evaluated
over previously computed data relations. The vadalog system, which is being
implemented at the University of Oxford, puts these swift logics into action. This
system exploits the theoretical underpinning of Warded Datalog± and combines
it with existing and novel techniques from database and AI practice.
Many core features of the vadalog system [4] are already integrated and
show good performance. Our plan is to complete the system in the near future.
A detailed report on the key technical features of the vadalog reasoning system
Another random document with
no related content on Scribd:
että Sarah'n taidetta katsotaan kuin varieteetä, mutta ei voinut
pidättyä antamasta tunnustusta entisen ihailunsa esineelle.

Jo Duse-näytännöistä ja omasta menestyksestään keväällä 1891

Ida Aalberg sai mitä kiihkeimmän halun tulla tunnetuksi Venäjällä.
Kotimatkallaan hän kirjoitti Kaarlo Bergbomille kirjeen, joka on
ensimmäinen askel niihin pitkiin neuvotteluihin, joita hän sitten kävi
Suomalaisen teatterin johtajan kanssa suurista vierailunäytännöistä
Pietarissa ja Moskovassa. Bergbom asetti ehtoja, hän oli
kokemuksiensa nojalla saanut huonon käsityksen venäläisistä
järjestäjistä, hän vaati takeita ennenkuin lupasi lähettää Suomalaisen
teatterin tuommoiselle retkelle. Asia oli Ida Aalbergille todellinen
sydämenasia; kun diplomaattiset — todella diplomaattiset —
neuvottelut eivät vieneet toivottuun tulokseen, särkyivät välit pahasti.
Ida Aalbergin mielentilaa tämän toiveen rauettua kuvaa hänen
seuraava, joulukuun alussa 1891 Bertha Forsmanille kirjoittamansa
kirje:

»Olen juuri lukenut loppuun Kreutzersonaatin, luin sen toiseen

kertaan, ja minusta se on hirvittävä, mutta tosi. Minä voin nauttia
siitä, että näen totuuden noin alastomana, se on kamalaa ja minua
värisyttää, mutta vieläkin nautin siitä. Uh! miten lakimme ovat
barbaarisia ja miten minä vihaan juridiikkaa. Raakuutta ja valhetta
kaikki tyyni, kaikki tyyni.

Oletteko kuullut hauskaa uutista, että minun komeasti

valmistamani Pietarin matka menee myttyyn. Kuinka kauan tahtoo
Jumala koettaa kärsivällisyyttäni ennenkuin hän antaa minulle
voimaa murtaa vuori. Tästä loistavasta tuloksesta saan kiittää
Bergbomia ja hänen sisartaan. Milloin iskeekään taivaan salama
häneen sen petollisuuden ja valheellisuuden vuoksi, jolla hän
kietoo kaikki, jotka tulevat hänen kanssaan tekemisiin.
Todennäköisesti hän ei voinut sietää minun henkistä ylemmyyttäni,
senvuoksi on hänen suhtautumisensa tähän asiaan ollut
katkeamatonta valhetta. [Kuten aikaisemmin on mainittu
neuvotteluja sanotaan käydyn kummaltakin puolelta diplomaattisin
keinoin.] En halua viipyä yksityiskohtien kuvaamisessa, sillä
minusta tämä komedia tuntuu niin sanomattoman surkealta, sanon
vain, että hän viime hetkessä löi kortit käsistäni. Oh, olen ollut
sairaana katkeruudesta ja halveksimisesta ja nyt tunnen
voittamattomaksi käyvää inhoa kaikkea, kaikkea suomalaista
kehtaan — Gallenia lukuunottamatta, — ja ellei se muuten käy, niin
katkaisen kaiken ja teen kiertueeni ruotsiksi. Olen kuullut ja lukenut,
että nyt taas innokkaasti aletaan pohtia kysymystä kotimaisesta
ruotsalaisesta taiteesta, enkä minä jaksa kauempaa, ajaudun
karille, palan poroksi, mutta minä tahtoisin saavuttaa päämaalini
ennenkuin kuolen. Olen maannut vuoteen omana pari viikkoa, ja
kun ihmisten aina täytyy tietää syy, olen sanonut olevani kipeä,
mutta tämä tauti on ollut vain henkistä kärsimystä, epätoivoa niin
suurta, että olen maannut kylmät kääreet sydämelläni, tuska on
ollut niin suuri. — Jos sattumalta olette selvillä Arppen osoitteesta,
niin olisittekohan niin hyvä, että lähettäisitte sen minulle. Lundegård
on ollut täällä; sillä viikolla elin parempaa elämää, mutta nyt hänkin
on poissa Minusta kaikki näyttää niin pohjattoman synkältä, kuinka
ihmiset ovatkaan pieniä, varsinkin miehet. Heillä ei ole sielussaan
kerrassaan mitään. Tuntuu kuin olisi Suomenmaan yli levitetty
kuolinvaate.

Teidän onneton
Ida Aalberg.»
 Bertha Forsman, innokas fennomaani, oli ennenkin varoittanut Ida
Aalbergia poikkeamasta aatteellisuuden tieltä? Nyt hän teki samoin.
Muutamia päiviä myöhemmin Ida Aalberg kirjoittaa:

»Sanotte, että Duse tulee Pietariin ja että hän näyttelee nuorta

tyttöä »Myrskyssä», Oh! minä voin tulla hulluksi. Minä mahdan olla
pelkuri, tyhjänpäiväinen, vailla luonnetta, kun voin sietää tämän
kaiken. Miksi en riistäydy irti, miksi en revi tuhansiksi palasiksi
kaikkia noita surkeita siteitä, jotka minua sitovat. Miksi en voi
muodostaa omaa seuruetta, minä tiedän, että minulla on yhtäpaljon
tunnetta ja tahtoa kuin hänelläkin, tiedän että voin näytellä yhtä
hyvin kuin hän, kunhan pääsen pois näistä surkeista oloista, jotka
ovat myrkyttäneet sieluni ja joita en jaksa unohtaa, en edes
näyttämöllä, en ainakaan helsinkiläisellä. Ajatelkaa, päästä
maailmaan, avaraan maailmaan, päästä pois panettelusta ja
muusta moisesta roskasta, jota pikkumaiset naiset ja likaiset
miehet tartuttavat toisen selkään. Ajatelkaa, että semmoiset miehet
kuin Juhani Aho tässä eräänä päivänä oli lausunut iloitsevansa
siitä, että Pietarinmatkani oli mennyt myttyyn, koska hän ei voinut
ymmärtää, miksi pitäisi auttaa henkilöä, jolla ei ole mitään tunnetta
isänmaataan kohtaani Olkaa nyt iloinen ja rohkea, jos voitte! Mikä
onni, että Te olette minulla, että minulla on yksi ihminen, jolle voin
huutaa tuskani, ellei minulla olisi Teitä, mitä tyhmyyksiä
mahtaisinkaan tehdä. Kiitoksia kirjeestänne. Te olette niin viisas ja
tyyni, kun minusta on kysymys. Sananne tulevat kuin omasta
sydämestäni, minä ymmärrän tuon kaiken niin hyvin tyyninä
hetkinä, mutta sitten tulee myrsky ja minä unohdan kaiken. Olen
ruvennut ajattelemaan, että tokkohan Arppe olisi halukas
rupeamaan impressariokseni, luonnollisesti seurue olisi
suomenkielinen. Hän on sivistynyt ja kielitaitoinen henkilö ja pitäisi
tämän tuntua hänestä hauskemmalta kuin laahata jäljessään
mokomaa retusseuruetta pikkukaupungista toiseen, kuten hän nyt
tekee. Aion joka tapauksessa kysyä häneltä.

Haluatteko ilmoittaa minulle, koska Duse tulee, istun täällä enkä

tiedä mistään. Tiedättekö, että Lundegårdin ystävät ovat
päättäneet, että »Vuorenviemä» esitetään venäläisessä teatterissa,
mutta suomeksi. Siitä tulee yksityisyritys, maalarit Gallen, Sparre ja
minä etunenässä. Minä näyttelen naispääosaa ja Sparre aikoo
esittää miehisen pääosan. Bergbom oli loukannut Lundegårdia, sen
vuoksi tämä ei anna kappalettaan meidän teattereillemme. Jos nyt
Sparre saa todellakin toivonsa toteutumaan, niin ajatelkaapas, mikä
korvapuusti viikingeille!» ‒ ‒ ‒

Miten loogillisesti yhtyykään viimeinen lause aikaisempiin

uhkauksiin näytellä vaikkapa ruotsiksi!

1890-luvun alkuvuodet olivat Kaarlo Bergbomille suurten

koettelemusten aikaa. Minna Canth, Gustaf von Numers, Ida Aalberg
ja Adolf Lindfors rikkoivat kukin välinsä hänen kanssaan. Näissä
luopumuksissa Bergbom on yleensä näytellyt marttyyrin osaa, eikä
voi väittää, että hän olisi kenellekään heistä tehnyt vääryyttä. Ida
Aalberg sai sangen pian katkerasti kokea, että varovaisuussyyt,
joiden vuoksi tohtori kieltäytyi suostumasta hänen mieliaikeeseensa,
voivat olla sangen perusteltuja.

Ida Aalbergin suhde suomalaisuuteen oli jo pitkän aikaa ollut

sangen häilyvä. On hyvin luultavaa, että hän Lauri Kivekkään
elämän loppuaikoina vaikutti tämän kielikiihkoiluun hillitsevästi ja
jäähdyttävästi. Heidän kirjeenvaihdossaan on politiikalla sangen
huomattava sija, Ida Aalberg otti täydestä sielustaan osaa miehensä
kaikkiin puuhiin, lähettäen neuvoja, kehoituksia ja varoituksia. »Ole
kylmä, ole kylmä!» on hänen ainaisena ohjeenaan intoilevalle
Kivekkäälle, ja kymmenet kerrat hän varoittaa tätä antautumasta
Jonas Castrénin vaikutukselle alttiiksi. Samoihin aikoihin, jolloin Ida
Aalbergin ja Bergbomin välit särkyivät, julkaisi Hannes Gebhard
»Valvojassa» pitkän kirjoituksen suomalaisuuden edistymisestä ja
väitti, että Ida Aalbergin ynseys Suomalaista teatteria kohtaan oli
sekin esimerkkinä siitä, että kansallisen asian vainiolla elettiin
takatalvessa. Ida Aalberg tosin Bergbomin iloksi jyrkin ja kopein
sanoin väitti vääräksi Gebhardin syytöstä, mutta hänen omat, joskin
puuskaiset lausuntonsa ja käyttäytymisensä todistavat tarpeeksi
selvästi, että suomalaisuuden aate oli tähän aikaan varsin vieras
hänen sydämelleen.

Kun Suomalainen teatteri ei tähän aikaan ollenkaan voinut luottaa

Ida Aalbergin avustukseen ja parhaillaan toimi heikosti, on
ymmärrettävää, että taiteilijaa alettiin syyttää oikullisuudesta ja
itsekkyydestä. Juhani Aho, joka 1880-luvun alussa nuorena
sarkatakkisena ylioppilaana oli osannut vain ujosti ihaillen katsella
Ida Aalbergia, otti nyt, Parisin matkan tehtyään ja esiintyessään
silinteripäisenä kaupunkilaisherrana, kasvattaakseen näyttelijätärtä,
joka oli vanhempi kuin hän. Huhtikuussa 1892 Aho kirjoitti
»Päivälehteen» pitkän kirjoituksen nimellä »Hiukan arvostelujen
arvostelua». Siinä hän, todettuaan ensiksi, että kaikkiakin taidealoja
koskeva kotimainen kritiikki on ollut heikkoa ja liiaksi hellivää, puhuu
erikoisesti teatterikritiikin huonoudesta. On syytä ottaa Ahon
taitavasti laatimasta artikkelista muutamia kohtia:

»Teatterikritiikki on, mitä ruotsalaiseen teatteriin tulee, saanut tuon

tuostakin kuulla hyvinkin ankaroita moitteita siitä, että sen ylistelyt
eivät ole vastanneet sitä, mitä teatteri on voinut tarjota. Ulkoapäin
tulevat tyytymättömyyden osoitukset on kuitenkin pian aina saatu
vaikenemaan. Vasta tänä vuonna on paino ulkoapäin käynyt niin
raskaaksi, että koko tämän laitoksen seinät ovat alkaneet
epäilyttävässä määrässä horjua. Tyytymättömyys on etupäässä
kohdannut teatterissa vallalla ollutta järjestelmää. Vihdoin viimeinkin
sentään on ruotsalainen teatteriyleisö kyllästynyt ulkomaiseen
korutavaraan ja alkanut vaatia vakavampaa kotimaista. Miten
voimakas tuo puhallus lienee ja kuinka kauvan se kestänee, sen
saanee näyttää vastaperustettu draamallinen yhdistys. Mutta että
asian nykyinen tila on näinkin kauvan kestänyt, siihen ei liene
kritiikkikään aivan syytön.

Suomalainen teatteri on kaikkien meidän lempilapsi. Olemme

nähneet sen syntyvän ja pienestä pitäen varttuvan siksi
sivistyslaitokseksi, mikä se tätä nykyä on. Se ei ole meille
muukalainen, niinkuin ruotsalainen teatteri on yleisölleen. Se on
meille likeinen sukulainen. Semmoisena se on luonnollisesti saanut
osakseen hellyyttä, joka ei aina ehkä ole ollut sen edistykselle
hyödyksi. Arvostelu ei aina ole ottanut kyllin totisesti moittiakseen
ilmaantuneita puutteita eikä lausuakseen niitä toiveita, joita yleisössä
joskus on löytynyt.» (Kirjoituksessa seuraa kriitillinen katsaus
Suomalaisen teatterin lähinnä kuluneeseen toiminta-aikaan.) ‒ ‒ ‒
»Mainitsin äsken, että yksi vika kotimaisessa arvostelussamme on
ollut se, että se joko liiaksi kiittää tai liiaksi moittii, mutta opettaa ja
johtaa vähemmän.

Jos ei tämä väitteeni olekaan oikea ilman poikkeusta, niin pitänee

se kuitenkin pääasiassa paikkansa. Se näkyy varsinkin niistä
hedelmistä, joita se on kantanut. Ihailevan, kaikissa tiloissa kiittävän
kritiikin tuloksia, senverran kuin kritiikkiä voi tuloksien synnyttäjänä
pitää, on epäilemättä meidän etevin näyttelijä rouva Iida Aalberg.
Hän sopii mielestäni juuri senvuoksi niin hyvin esimerkiksi, että
hänessä ilmestyy tämän arvostelutavan sekä hyvät että huonot
puolet.

Hyviä puoliakin niitä näet on olemassa ja tunnustettakoon niiden

olemassaolo kernaasti. Tämän taiteilijan kehitykselle on epäilemättä
ollut erittäin suotuisaa se suosion maaperä ja innostuksen ja
tunnustuksen ilmanala, jossa hän on kehittynyt. Ellei häntä olisi
arvostelun ja yleisön puolelta sillä tavoin kainaloista kannatettu kuin
vuosien kuluessa on tehty, niin ei hän varmaankaan olisi päässyt niin
pian omaan alaansa juurtumaan ja niin sorjaa vartta kasvamaan kuin
hän on tehnyt. Lahjat, olkootpa ne kuinka etevät tahansa, kuihtuvat,
jos ei niillä ole tilaisuutta päästä näkyviin. Taiteilija, joka aina saa olla
varma menestyksestään, toimii ja työskentelee suuremmalla
inspiratsionilla kuin se jonka täytyy epäillen kysyä itseltään, tokko
hänen uusi luomansa tulee miellyttämään. Ja Iida Aalberg on,
niinkuin sanoin, aina saanut nähdä, että arvostelu ja yleisö ovat
painaneet hyväksyvän sinettinsä hänen luomainsa alle.

Mutta kun nyt on kerran tullut puheeksi varjopuolet, niin

puhuttakoon niistäkin. Ja tässä nyt puheena olevassa
erikoistapauksessa ei niitäkään puutu.

Vastamainitun näyttelijän esityksessä on näet heikkoja kohtia,

joihin syyt osaksi ovat haettavat liika veltossa ulkoapäin tulevassa
arvostelussa.

Ida Aalbergin parhaita avuja on hänen kaunis plastiikkansa.

Suurissa murhenäytelmissä sitä vastaan ei ole mitään
muistuttamista. Laajat liikkeet ja voimakkaat repliikit ovat paikallaan,
kun annetaan kuningattaria ja ruhtinattaria. Mutta kun ne
muinaistarustosta seuraavat näyttelijän mukana nykyaikaan ja kun
joku tavallinen porvarisnainen kiertää ruumistaan, tuijottaa silmillään
ja avaa suutaan samalla tavalla kuin edelliset, niin silloin on ammuttu
yli maalin ja vaikutus ei satukaan siihen sydämeen, johon se oli
tarkoitettu.

Voima on niinikään yksi niitä avuja, joista Iida Aalbergia on enin

ylistetty. Tämän voiman käyttämistä vastaan olen kuitenkin usein
kuullut yksityisesti muistutuksia tehtävän. Moni repliikki, jonka voisi
sanoa paljon paremmin ja hienommin toisella tavalla, sanotaan
kuitenkin usein raivolla, joka siihen ei ollenkaan sovi. Esimerkkinä
tästä mainittakoon m.m. sitä kohtausta, jossa Hedda Gabler polttaa
Lövborgin käsikirjoituksen. Kun näytelmä vaatisi hillittyä riemua,
riehuu ja huutaa näyttelijä henkilönsä luonteelle aivan
soveltumattomalla tavalla.

Rouva Aalbergin lausumistaito on tunnustettu erinomaisen

selväksi, niin että joka sana ja joka tavu tunkee paratiisin perälle
saakka. Mutta aikain kuluessa on tämä lausumistapa joutunut
harhateille siten, että näyttelijä melkein on tottunut pois
luonnollisesta puhetavasta. Tavallisimmat repliikit lausutaan n.s.
alleviivattuina, jotenka tuntuu siltä kuin lukisi kirjaa, missä joka sana
on harvennettuna. Tottumus näyttelemään Ibseniä, jonka repliikeissä
löytyy monessakin salainen sivuajatus, on vienyt siihen, että aivan
tavallisetkin repliikit sanotaan mystillisellä äänenpainolla. Tuntuu
hiukan hullunkuriselta, kun esim. sellaiseen repliikkiin kuin: »Saako
luvan olla kuppi teetä», pannaan mystillinen merkitys, lausutaan sillä
äänellä kuin olisi kupissa myrkkyä. Kun sitten tulee joku todellinen
huippurepliikki, ei sitä sitten enää saadakaan esille niinkuin sen
sisältö vaatisi.

Nuorempana ollessaan hurmasi rouva Aalberg parterriyleisöä

viehättävillä keikailuillaan sellaisissa osissa kuin esim. »Ensi lempi».
Se meni naisyleisöönkin niin, että löytyy kokonainen sukupolvi nuoria
neitosia, jotka alkoivat jäljitellä esikuvaansa. Heissä tapaa usein
samoja kasvojenliikkeitä ja samoja äänenväreitä. Rouva Aalberg
itsekin on innostunut niihin niin, että ne samat liikkeet, samat suloiset
hymyilyt ja äänenpainot melkein säännöllisesti tulevat takaisin
kaikissa osissa, joissa niihin vähänkään on tilaisuutta.

Luonnostaan ja totutusta tavastaan on tietysti mahdoton kokonaan

vapautua, mutta ajoissa sellaisista huomautettuna olisi näyttelijä
varmaankin voinut tätä maneeriaan suuressa määrin välttää.

Ida Aalbergin kieltä on kehuttu ja tottahan onkin, että harvan muun

näyttelijän suusta on saatu kuulla niin puhdasta ja kaunista suomea
kuin tämän, joka on synnynnäisesti suomalainen. Mutta läheskään
virheetön ja puhdas ei kuitenkaan ole Ida Aalberginkaan kieli,
sanojen ääntäminen on usein hyvinkin kummallinen ja arkaa
kielikorvaa loukkaavaa. Kun hänen pitää sanoa »kuolema», sanoo
hän sen »kuallema», kun »äiti», niin »eitti», kun »väsyksissä», niin
»vässyksissä» j.n.e.

Yhdestäkään näistä heikoista puolista ei muistaakseni ole

julkisuudessa muistutettu. Ihastus on painanut silmänsä umpeen ja
korvansa lukkoon, ja valitettavasti ei näy taiteilijan itsekritiikkikään
riittäneen näitä puutteita huomaamaan ja poistamaan. Hän on
tottunut omaan maneeriinsa ja osaksi totuttanut siihen yleisönsäkin.
Luulen kuitenkin, että tätä olisi voitu välttää, jos arvostelu alusta
alkaen olisi käsittänyt tehtävänsä vähän ankarammin.

Nyt ovat nämä viat vuosien kuluessa saaneet kasvaa ja levitäkin

niin, että niitä ei tapaa ainoastaan näyttelijässä itsessään
enenemässä, mutta tarttumassa melkein kaikkiin hänen nuorempiin
virkasisariinsa, jopa veljiinsäkin.» — — ‒
 Tämän kirjoituksen johdosta syntyi »Päivälehden» palstoilla
Juhani Ahon ja Kasimir Leinon välillä pitkä väittely, jossa
jälkimmäinen ei oikein hyvin voinut pitää puoliaan edellisen
savolaista ironiaa vastaan.

Ernst Ahlbom, joka näihin aikoihin kuului näyttelijänä August

Arppen ruotsinkieliseen seurueeseen, on muistelmissaan kertonut
Ida
Aalbergista:

»Suuri suomalainen näyttelijätär rouva Ida Aalberg-Kivekäs oli

joutunut johonkin riitaan tohtori Bergbomin kanssa. Rouva Arppe
alkoi silloin vaikuttaa mieheensä ja pyydellä, että tämä kiinnittäisi
rouva Kivekkään teatteriinsa skandinaavista kiertuetta varten, ja
kuinka olikaan, herra Arppe aloitti neuvottelut oikullisen taiteilijan
kanssa. Ne kestivät kauan, sillä joka päivä tämä esitti uusia
vaatimuksia. Että rouva Kivekäs oli pohjoismaiden suurimpia
taiteilijoita, on kiistämätöntä, mutta kyllä hän monesti saattoi
suomalaisen teatterin johtokunnan vaikeisiin asemiin vaatimalla
melkein mahdottomia. Kun Coquelin vanhempi oli Helsingissä,
tapasi rouva Kivekäs hänet eräillä illallisilla hovijahtimestari Linderin
luona. Kohtelias ranskalainen valitteli, ettei hän saanut nähdä suurta
suomalaista tragédienneä näyttämöllä, johon Ida Aalberg
ihastuneena huomautti, että tuo toivomus kyllä voitiin täyttää, minkä
jälkeen hän keskellä yötä soitti tri Bergbomille ja ilmoitti tälle, että
hän seuraavana päivänä k:lo 1 i.p. näyttelisi koko »Elinan surman»
Coquelinille ja kutsuvieraille. Tohtori ei voinut kieltää, ja Coquelin
lupasi saapua tilaisuuteen. Olin läsnä tuossa tyypillisessä
primadonna-näytännössä, ja tietoisena voimastaan ja
täydellisyydestään rouva Kivekäs näytteli tuona päivänä tavattoman
hienostuneesti. Rouva Kivekkään neuvottelut johtaja Arppen kanssa
vihdoinkin saatiin loppuun, matkasuunnitelma oli valmis ja kappaleet,
joita piti esittää, olivat Thérèse Raquin, Adrienne Lecouvreur ja
Kamelianainen. Harjoittelimme venäläisessä teatterissa ja rouva
Kivekkään oli määrä esittää osansa suomen kielellä, jottei suututtaisi
fennomaaneja. Kuin kohiseva pyörretuuli vaikutti diiva, kun hän
pitkän odotusajan päästä saapui harjoituksiin, mutta oli sekä
mielenkiintoista, että elähdyttävää seurata hänen näyttelemistään.
Eräänä päivänä, kun meidän oli määrä harjoitella Thérèse Raquinia,
odotimme yli tunnin juhlittua vierailijaa — mutta ketään ei kuulunut!
Johtaja Arppe soitti hänen kotiinsa; siellä selitettiin hänen olevan
kipeän, tuotiin lääkärintodistus, kiertueesta ei tullut mitään, ja
suomenkieliset lehdet olivat tyytyväisiä.»

Ahlbomin kuvaus ei kylläkään kaikilta yksityiskohdiltaan pidä

paikkaansa, mutta lienee pääasiassa oikea. Coquelinin kunniaksi oli
Seurahuoneelle kokoontunut pieni piiri, ja — haihduttaakseen
ranskalaisen näyttelijän tilaisuudessa osoittamaa huonoa tuulta —
Ida Aalberg teki ehdotuksen »Elinan surman» esittämisestä.
Näyttelijätär tuskin soitti keskellä yötä Bergbomille, koskapa pyyntöä
lähetettiin Suomalaisen teatterin johtajalle esittämään Jac.
Ahrenberg, joka samana iltana tapasi Emilie Bergbomin Arkadia-
teatterissa. Coquelinissa herätti näytös suurta mielenkiintoa, »école
de Victor Hugo!» [Victor Hugon koulu] sanoi hän vieressään istuvalle
Ahrenbergille seuratessaan Ida Aalbergin romanttista tulkintaa.
Ranskalaisen koomikon sanotaan olleen niin innostuneen, että hän
lupasi koettaa saada kappaleen näyttämölle Pariisissa.

*****

Aivan viime aikoinaan Ida Aalbergin ja Lauri Kivekkään avioliitto

ei ollut enää niin sopusointuinen ja onnellinen kuin aikaisemmin.
Lauri Kivekkään tunne ei muuttunut, mutta Ida Aalbergin kirjeistä
näkee, että hänestä entinen hellyys oli suureksi osaksi kadonnut.
Poissa ovat niistä entiset rakkaat lempinimet, »Lauri kulta» tuntuu
melkein viralliselta entisten »Kisse» ja »Luttu» nimitysten rinnalla.
Hän ei anna miehelleen elämänohjeita entisellä lämpimällä tavalla,
vaan verraten ankaran kritiikin muodossa. Alinomaiset sairaudet
synkensivät paljon Kivekäs-puolisoiden elämää, kesäiset
kylpymatkat Keski-Eurooppaan eivät paljoakaan auttaneet. Lauri
Kivekäs kuoli, pitkän aikaa riuduttuaan, maaliskuussa 1893. Sen
vuoden pitkänäperjantaina [hautaus oli toimitettu edellisenä
päivänä.] Ida Aalberg vastasi Bertha Forsmanin
osanottokirjeeseen:

»Sama ääretön tyhjyys ympäröi minua nyt kuin eilenkin, enkä

ymmärrä, miten jaksan elää. Miksi Jumala teki minulle tämän?
Olinko niin huono, että minua piti rangaista näin ankarasti, miksi sai
hän kuolla ensin ja miksi pitää minun vielä elää.

Hän kuoli palmusunnuntaiaamuna k:lo 6.22. Aamu oli kirkas ja

ihana, aamu sarasti ja taisteli jokapäiväistä taisteluaan pimeyden
kanssa. Aurinko lähetti ensimmäisen säteensä, kirkastuneena hän
katsoi kohden korkeutta, katse murtui, vielä muutamia nykähdyksiä
ja hänen sielunsa oli muuttanut valoisampaan maailmaan. Että
tuleva elämä on jotain kaunista, sen näki siitä ihanteellisesta
rauhasta, joka oli hänen kasvoillaan kuoleman hetkellä. Koskaan
hän ei ole ollut niin kaunis kuin silloin. Kuolinkamppailu oli kova,
hän ojensi oikean kätensä minulle — (vasen oli halvattu) — k:lo 4,
katse oli suunnattu minuun kaksi tuntia kestävän hirvittävän
kamppailun ajan, hänen rintansa oli pakahtua, ennenkuin loppu tuli.
— On niin monta onnetonta ihmistä ja niin monta onnetonta
avioliittoa, missä kuolema olisi pelastaja, miksi sellaiset siteet eivät
katkea. Onni on niin kaunis ja niin harvinainen, miksi pitää sen
loppua kesken kukoistustaan. Ehkä me olimme onnessamme
unohtaneet Jumalan ja tehneet toinen toisestamme epäjumalan, ja
siksi tahtoi Jumala miekaniskulla näyttää, että hän oli kaiken
antanut, näyttää kuinka epävarmaa on kaikki maallinen, näyttää,
että sille ei voi rakentaa. Joku tarkoitus on tuolla suurella
koettelemuksella, jonka Jumala on pannut harteilleni Golgatalle
kulkeissani. Hän, Lauri, ei voinut puhua, mutta hänen hätänsä ja
tuskaa täynnä oleva katseensa, joka kysyen ja odottaen oli minuun
suunnattuna, osoitti, että hän odotti minun puhuvan. Sanoin hänelle
hyvästi, sanoin tuntevani, että meidän täytyi tavata toisessa
elämässä, kiitin häntä kaikesta, mitä hän oli minulle ollut j.n.e.
Hänen katseensa tyyntyi, tyyntyi kokonaan, ja hän nukahti hetkeksi.
Tämä tapahtui kymmenen minuuttia ennen kuolemaa.» — — —

Kun Lauri Kivekäs ja Ida Aalberg 1887 julkaisivat kihlauksensa, oli

paljon niitä, jotka epäilivät heidän onnellisen avioliittonsa
mahdollisuutta. Heidän sanottiin kumpaisenkin olevan liian suuria
idealisteja sopiakseen reaalisen elämän velvoituksia täyttämään.
Verraten pian alkoikin liikkua huhuja, että avioliitto oli onneton ja että
aviopuolisot suunnittelivat eroa. Henkilö, joka läheltä voi seurata
heidän yhdyselämäänsä ja joka ei suinkaan kuulunut Ida Aalbergin
ehdottomiin ihailijoihin, Lauri Kivekkään nuorempi veli, on kertonut,
että tämä huhu sai alkunsa palvelustytön väärinkäsityksestä. Kun Ida
Aalberg tähän aikaan esiintyi Suomalaisessa teatterissa
Cypriennenä Sardoun »Erotaan pois» kappaleessa, tuli nuorelle
parille tavaksi huudella toinen toiselleen kaikissa mahdollisissa
tilanteissa: »Erotaan pois!» Se oli leikkiä, mutta yksinkertainen
kuulija käsitti sen todeksi, ja ympäristö sai hänen puheistaan
mieluisan juorunaiheen.
 Hirveän ja valheellisen huhun, joka on pitänyt Ida Aalbergia
miehensä myrkyttäjänä, voisi selvittää samanlaisin perustein. Lauri
Kivekäs oli elämänsä lopulla asianajajana aikoinaan kuuluisassa
Sainion myrkytysjutussa Hämeenlinnassa. Eräänlaisella asianajaja-
häikäilemättömyydellä hän sai silloin onnettoman naisen, jota
syytettiin miehensä murhasta, tunnustamaan syyllisyytensä. Minna
Canth otti tuosta jutusta aiheen »Sylvi» näytelmäänsä,
myrkytyshistoriaan, jossa Ida Aalberg jo syksyllä 1893 esitti
näyttämöllä pääosaa. Eipä tarvittu hänen puoleltaan paljon muuta
kuin hyvää ja luontevaa näyttelemistä, kun huhu sai aiheen selittää,
että hän näyttämöltä tulkitsi omaa persoonallista elämystään.
Poroporvarilliset sielut muistivat silloin kauhistuksella sitäkin, että Ida
Aalberg oli ollut omin käsin kantamassa miestään hautaan.

Lauri Kivekkään loppua koskeva huhu on tosin hyvin laajalle

levinnyt, mutta niin arka, että sitä on vaikea tutkia. Ne ainoat tekoa
kuvailevat yksityiskohdat, jotka tähän huhuun sisältyvät, tuntuvat
perin mahdottomilta ja semmoisten ihmisten keksimiltä, jotka eivät
vähimmässäkään määrässä ole tunteneet Kivekäs-puolisoiden
elämää ja oloja.
XIV.

ITSENÄISENÄ YRITTÄJÄNÄ. UUSI AVIOLIITTO.

Lauri Kivekkään kuoleman jälkeen Ida Aalberg oli syvän murheen

vallassa. Turkulaiselle ystävälleen Mathilda Almille hän silloin kirjoitti:

»Kaikkein vähimmin voin ymmärtää, kuinka pystyn voittamaan

vastenmielisyyteni ja halveksumisen! näyttämöelämää ja näyttämö
ihmisiä kohtaan — —. Sisäiselle silmälleni on selvinnyt, että
ihmisen parhaat ominaisuudet eivät kehity teatterissa. Ajatus, että
minun pitää ryhtyä siihen, on minulle sekä vastenmielinen että
surullinen. Yhdyselämä niin harvinaisen jalon ja hienon luonteen
kuin Laurin kanssa saa minut pelkäämään kaikkea, mikä ei ole
hänen kaltaistaan.»

Harald Molander, joka useiden vuosien aikana oli ollut Helsingin

ruotsalaisen teatterin johtajana, oli — niin meiningenilaisen
ohjaustaiteen ihailija kuin hänen periaatteessa sanotaan olleenkin —
tehnyt turhia yrityksiä saadakseen suomalaisen primadonnan
muuttamaan omalle näyttämölleen. Ida Aalberg olisi, Bergbomin
kanssa riitauduttuaan, omasta puolestaan kyllä ollut suostuvainen,
mutta Lauri Kivekäs-vainaja oli asettunut jyrkästi vastaan, ja niin oli
aie rauennut.

Näihin aikoihin Harald Molander sai väistyä ruotsalaisen teatterin

johdosta August Arppen tieltä. Pari kuukautta Lauri Kivekkään
kuoleman jälkeen hän »Hufvudstadsbladetissa» julkaisi pitkän
jutelman, jossa hän ranskalaismallisella ironisella kepeydellä puhui
Ida Aalbergin uusista teatterisuunnitelmista. Hän oli taiteilijan
aistikkaassa, Ludvig XV:nnen tyyliin sisustetussa salongissa saanut
kuulla, että tämä aikoi muodostaa oman seurueensa, jonka
tukemana lähtisi kiertelemään Suomea ja Venäjää ja lopuksi —
suurten ulkomaisten tähtien tavoin — kaikkea maailmaa.

Molanderin kirjoitus oli niin kaksimielisen leikilliseen sävyyn

laadittu, että suomalaisella taholla sen selitettiin olevan pilkkaa Ida
Aalbergin uusista suunnitelmista. Sitä se tuskin kuitenkaan oli,
koskapa kirjoittaja auliisti ryhtyi tukemaan Ida Aalbergin onnetonta
yritystä.

Syksyllä 1893 Ida Aalberg lähti omine seurueineen liikkeelle

Porista. Esiinnyttyään välillä Tampereella hän antoi sarjan näytäntöjä
Helsingissä, Aleksanterin teatterissa. Suomalaisen teatterin
kannattajajoukko vainusi hänen yrityksestään kilpailua Bergbomin
perustamalle rakkaalle laitokselle ja suhtautui alusta alkaen kylmästi
hänen puuhiinsa. Nuoria alottelijoita, jotka kuuluivat Ida Aalbergin
henkilökuntaan, arvostelu kohteli verraten kovakouraisesti, häntä
itseään kiiteltiin sekä vanhoissa osissa, Noorana, Cypriennenä ja
Adriennenä, että uusissa, nimiosan esittäjänä Minna Canthin
»Sylvissä», Grillparzerin »Medeassa» ja Dumas'in
»Kamelianaisessa» sekä Clotildena Sardoun »Fernandessa».
Suomenkielisten lehtien selostukset näistä tilaisuuksista ovat ikäviä,
sovinnaisia ja vähänsanovia. Sylvinä hänen tunnustetaan olleen
parempi kuin oli ollut ruotsalaisen teatterin Sylvi, rouva Håkansson.
»Uusi Suometar» kirjoittaa m.m.:

»Sylvi ikäänkuin kasvoi, vanheni katsojan silmien edessä. Ja

hänen rakkautensa oli niin suuri, niin välitön, se täytti hänet niin, ettei
hänessä todellakaan mitään muuta ollut kuin tätä rakkautta. Voi
tuntua, että rouva Aalbergin kuvaamassa oli enää liian vähän
lapsellista Sylviä, että traagillisuus sai liian suuren sijan, mutta vain
siten saattoi seuraa vain näytösten toiminta tulla mahdolliseksi ja
vain siten Sylville katsoja saattoi myöntää lämmintä osanottoaan.»

Arvostelu kiittelee Ida Aalbergin Medean intohimoisuutta ja sanoo

hänen tuossa osassa antaneen sellaistakin, jota ei aikaisemmin oltu
nähty. »Kamelianainen» saa sangen pidättyvän kritiikin jälkeen
seuraavan tunnustuksen: »Etevää taidetta se on sentään tuo Ida
Aalberg-Kivekkään Kamelianainen.» »Fernandessa» Ida Aalbergin
osa oli liian pieni, jotta hän olisi päässyt erikoisesti loistamaan ja
voinut pelastaa kappaletta.

Selvintä ja merkityksellisintä kieltä puhuu helsinkiläinen arvostelu

silloin, kun se kerta kerran perästä ilmoittaa, että näytännöissä kävi
verraten vähän väkeä. Paria poikkeuksellista iltaa lukuunottamatta
teatterilta puuttui suuren yleisön kannatus.

Ida Aalberg ei ollut saanut mitään kouluutusta ohjaajan toimeen.

Harald Molander saattoi, kuten arvostelu tietää kertoa, auttaa häntä
jonkin näyttämöasetuksen laadinnassa, mutta nuorille näyttelijöilleen
hänellä itsellään oli hyvin vähän sanottavaa. Kukin sai tulla toimeen,
miten parhaiten taisi. Kappaleita harjoitettiin kiireisesti ja hätiköiden,
kun yleisön kannatus puuttui, ja siitä johtui, ettei yhteisnäytteleminen
täyttänyt helsinkiläisiäkään vaatimuksia ja etteivät yksityiset
näyttelijät osanneet osiaan ulkoa.

Paljon suopeampi kuin seurueen osaksi tullut kohtelu Helsingissä

oli pietarilaisen yleisön suhtautuminen Ida Aalbergin yritykseen. Hän
oli jo aikaisemmin parhaansa mukaan koettanut solmia Venäjän
pääkaupungissa vaikutusvaltaisia tuttavuuksia, mutta vasta tällä
kerralla hän herätti erikoisempaa huomiota Pietarin venäläisessä
sanomalehdistössä ja yleisössä. Aluksi ei suuri Kononovan sali
sielläkään ottanut täyttyäkseen. Venäläisillä oli omat
ennakkoluulonsa kaikkea suomalaista kohtaan, mutta saatuaan
ystävällisiä välittäjiä Ida Aalbergin onnistui herättää sekä lehtien että
yleisön mielenkiinto, ja näytäntö näytännöltä voi sanoa innostuksen
hänen taidettaan kohtaan Pietarissa kasvaneen. »Noorassa» ja
»Erotaan pois» näytelmässä hänellä oli vastanäyttelijänään Adolf
Lindfors, jonka taide sai osakseen tunnustusta, mutta muissakaan
kappaleissa ei arvostelu Pietarissa moittinut hänen ympäristöään.
Häntä itseään verrattiin Sarah Bernhardtiin ja Duseen, hänet
tunnustettiin itsenäiseksi ja suureksi taiteilijaksi, »Kamelianaisen»
lopulla sanotaan sekä miesten että naisten itkeneen, »Medeaa»
esitettäessä saivat naiset hysteerisiä kohtauksia. Lehdet kirjoittivat
hänestä pitkiä ja ylisteleviä arvosteluja — niiden ainoana moitteena
tuntuu olleen se, että Ida Aalberg viitsi puhua suomen kieltä —,
katsomossa istui joukko ylhäisiä henkilöitä, joukossa eräs
suuriruhtinaskin, edustajia pietarilaisesta taiteilijamaailmasta ja
paljon nuoria venäläisiä ylioppilaita, joiden rajujen ja meluavien
suosionosoitusten esineeksi Ida Aalberg tuli.

Voitto Pietarissa tuli vasta ankaran taistelun jälkeen; Ida Aalberg

sai tehdä kumarrusmatkoja vaikutusvaltaisten venäläisten luo
ennenkuin hänet huomattiin.
 Teatteri on harvoin, tuskin koskaan pitempää aikaa, hyvä
liikeyritys. Ida Aalbergin näytännöt Suomen maaseutukaupungeissa
tosin menestyivät tavallaan hyvin, mutta jo vuoden 1894:n alussa,
jolloin tultiin Pietariin, alkoi taloudellinen tilanne olla huolestuttava.
Ida Aalberg oli ollut säästeliäs ja laskevainen perheenemäntä, mutta
oman teatterin talous oli hänelle aivan ylivoimainen tehtävä.
Tilikirjaa, johon hän aikoi merkitä kiertueen tulot ja menot, on pidetty
tavattoman huolimattomasti, se sisältää menen kuukauden ajalta
vain joitakin ja aivan satunnaisia tiedonantoja iltatuloista,
maksetuista palkoista, näyttelijöille annetuista etumaksuista. Kun
seurue Pietarista palattuaan näytteli Viipurissa, tuli näytäntöihin niin
vähän yleisöä, että Ida Aalberg sai lainailla ystäviltään ja tuttaviltaan
pikku summia ja olla mitä vaikeimmassa ahdingossa. Hän ei kyennyt
maksamaan näyttelijöiden palkkoja eikä suorittamaan maksua niistä
loisteliaista puvuista, joita hän osiaan varten oli hankkinut
helsinkiläisestä Magasin du Nord-liikkeestä. Haminassa hän
liikarasituksen ja huolien vuoksi sairastui; lääkäri sanoi, että hänen
koko hermostonsa oli mitä surkeimmassa kunnossa. Kotkasta hän
vähin äänin läksi yksinään Helsinkiin, jättäen seurueensa oman
onnensa nojaan.

Kaikki hänen optimistiset laskelmansa rikkauksista ja

maailmanmaineesta olivat julmasti pettäneet. Pakolaisena hän palasi
Helsinkiin, ja kerrotaan, että hänen täytyi toisinaan piileskellä ankaria
velkojiaan.

*****

Vaikka itsenäisestä yrityksestä saadut kokemukset olivat näin

karvaat, ei Ida Aalberg vielä halunnut hellittää. Vaikka hän oli sairas,
oli hänellä terästä tahdossaan: hän tahtoi jatkaa, hän tahtoi
tuonnempana päästä Moskovaan, hän tahtoi päästä
Skandinaaviaan. Harald Molander halusi varsin mielellään olla
hänen impressarionaan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa,
Moskovan-matkasta hän oli ollut jo edellisenä syksynä
neuvotteluissa erään Śtśjukin nimisen venäläisen järjestäjän kanssa,
mutta kun tämä alkoi tehdä vaikeuksia ja käyttää kirjeenvaihdossaan
sopimatonta kieltä, päätti Ida Aalberg matkustaa Pietariin ja vedota
jonkun vaikutusvaltaisen venäläisen apuun. Hän otti Viipurista
mukaansa ystävänsä Emmy Jaatisen, nykyisen rouva Emmy
Rejmanin, joka on tuosta matkasta kertonut seuraavaan tapaan:

»Me asetuimme Pietarissa asumaan Hotel de France'iin. Idan

tarkoituksena oli tavata rouva Abaza, jonka mies muistaakseni oli
Venäjän sisäasiainministeri. Kohtauksesta oli etukäteen sovittu,
mutta kun saavuimme päivää aikaisemmin eikä ollut mitään
tehtävää, ehdotin, että menisimme sirkukseen. Ida, joka aina oli
helposti suostuteltavissa, ei pannut nytkään vastaan, ja niin me
vietimme illan katsellen hevosia ja nauraen klovneille. Kun
palasimme hotelliin, meillä oli kummallakin kova jano, siksi tilasimme
olutta ja joimme sitä ennen makuulle menoa.

Aikaisin aamulla koputettiin ovellemme. Siellä oli kirje, joka oli

osoitettu Idalle. Otin sen ja näin, että lähettäjäksi oli merkitty
vapaaherra Alexander Uexkull-Gyllenband.

»Kuka se on?» kysyin minä.

»Se on eräs tumma pieni mies, jonka olen kerran tavannut hänen
setänsä, erään toisen parooni Uexkullin luona.»

»Saanko lukea tämän kirjeen?»