Service Extraordinaire Unlocking the

Value of Concierge Medicine First

Edition Winter
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/service-extraordinaire-unlocking-the-value-of-concier
ge-medicine-first-edition-winter/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Service Extraordinaire Unlocking the Value of Concierge

Medicine 1st Edition Winter

https://textbookfull.com/product/service-extraordinaire-
unlocking-the-value-of-concierge-medicine-1st-edition-winter/

Winter is coming the medieval world of Game of Thrones

First Edition Larrington

https://textbookfull.com/product/winter-is-coming-the-medieval-
world-of-game-of-thrones-first-edition-larrington/

Managing Value Propositions in Service Ecosystems

Julian Boha

https://textbookfull.com/product/managing-value-propositions-in-
service-ecosystems-julian-boha/

Success and Succession Unlocking Value Power and

Potential in the Professional Services and Advisory
Space 1st Edition Eric Hehman

https://textbookfull.com/product/success-and-succession-
unlocking-value-power-and-potential-in-the-professional-services-
and-advisory-space-1st-edition-eric-hehman/
Service Innovation Novel Ways of Creating Value in
Actor Systems 1st Edition Marja Toivonen (Eds.)

https://textbookfull.com/product/service-innovation-novel-ways-
of-creating-value-in-actor-systems-1st-edition-marja-toivonen-
eds/

The General in Winter : The Marlborough-Godolphin

Friendship and the Reign of Anne First Edition Frances
Harris

https://textbookfull.com/product/the-general-in-winter-the-
marlborough-godolphin-friendship-and-the-reign-of-anne-first-
edition-frances-harris/

Unlocking the Secrets of Prompt Engineering Gilbert

Mizrahi

https://textbookfull.com/product/unlocking-the-secrets-of-prompt-
engineering-gilbert-mizrahi/

Personalized medicine First Edition Donev

https://textbookfull.com/product/personalized-medicine-first-
edition-donev/

History medicine and the traditions of Renaissance

learning First Paperback Edition Siraisi

https://textbookfull.com/product/history-medicine-and-the-
traditions-of-renaissance-learning-first-paperback-edition-
siraisi/
Dr. David Winter’s medical practice is one of the most
­prestigious, successful concierge practices in the country. As a
founder and leader of HealthTexas Provider Network, Baylor
Scott & White Health’s affiliated medical group, Dr. Winter
has demonstrated time and time again that he is a visionary
and innovator with respect to the practice of medicine. When
Dr. Winter talks, doctors should listen.

Nathan S. Kaufman
Managing Director
Kaufman Strategic Advisors, LLC

In a time of constant change, the health care industry needs

more leaders like Dr. Winter. Service Extraordinaire provides a
real-life case study of a creative—and effective—care model,
concierge medicine, and how it can positively impact physicians
and patients alike. As a longtime colleague and patient of Dr.
Winter, I have experienced firsthand the passion and dedication
he has for medicine and his patients. His successful commitment
to innovating patient care is a role model example of what’s
working well in health care.

B. G. Porter
CEO
Studer Group, a Huron Solution

Service Extraordinaire will be of great interest to patients and

physicians who are dissatisfied with the way they are currently
receiving or providing medical care. Dr. David Winter is well
qualified to explain how concierge medicine might, or might not,
meet the needs of such patients or physicians. His insight is based
on being the medical director of 1,300 medical providers, and
by his experience as a practicing concierge physician for many
years. As defined by Dr. Winter, the main attraction of concierge
medicine to both patient and physician is based on a retainer
fee that allows immediate physician access to patients in an
unrushed manner. There is a strong emphasis on maintenance
of good health through proper lifestyle. However, this book also
makes it clear that another important factor in concierge medi-
cine is that the doctor has sound medical judgment and deep
and sustained knowledge of all aspects of internal medicine, so
that medical illnesses are promptly diagnosed and appropriately
treated, both in an office setting and in high-intensity hospital
settings. Unfortunately, it is difficult for patients to obtain an
accurate measure of a doctor’s sustained clinical knowledge and
medical judgment.

John S. Fordtran, MD
Director of Gastrointestinal Physiology
Baylor University Medical Center

In today’s consumer-oriented health care system, there is no

more “one size fits all.” In fact, the pressures to customize around
the needs and desires of our patients have never been greater.
Concierge medicine is the ultimate expression of segmentation
and focus. In a world where we must think of an “N of one”
versus an “N of many,” and must find ways to capitalize on the
opportunities afforded by our uniqueness, this model is critical to
our success.

Jim Hinton
CEO
Baylor Scott & White Health
Service Extraordinaire
Unlocking the Value of
Concierge Medicine
Service Extraordinaire
Unlocking the Value of
Concierge Medicine

One Physician’ s Journey into a New

Model of Care
By
F. David Winter Jr., MD, MSc, MACP
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2018 by Baylor Scott & White Health

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

International Standard Book Number-13: 978-1-138-03558-4 (Hardback)

International Standard Book Number-13: 978-1-315-26692-3 (eBook)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable
efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher
cannot assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The
authors and publishers have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in
this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has not
been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know
so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced,
transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known
or hereafter invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information
storage or retrieval system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.
copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC),
222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that
provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that have been granted a
photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and
are used only for identification and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging‑ in‑ Publication Data

Names: Winter, F. David, author.

Title: Service extraordinaire : unlocking the value of concierge medicine /
F. David Winter.
Description: Boca Raton : Taylor & Francis, 2018. | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2017035959| ISBN 9781138035584 (hardback : alk. paper) |
ISBN 9781315266923 (ebook)
Subjects: LCSH: Medicine--Practice. | Medical care--Finance.
Classification: LCC R728 .W615 2018 | DDC 610.68/1--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017035959

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com
 I dedicate this book to my loving wife and lifelong
companion, Reneé, and to our children, Dave and Brittany,
who continue to bring joy and happiness to us both.
The landscape of concierge medicine is growing and changing
rapidly. Historically, concierge medicine catered to a small,
generally affluent, segment of patients who wanted, and
were willing to pay for, more personalized attention. Today,
however, both patients and providers are actively seeking
new care models that meet their changing needs: patients
are spending more of their own money on care, and thus are
more attentive to their care experience; providers, burned out
by ever-increasing demands on their schedule, are seeking
opportunities to reset the pace and focus of their work.

The Advisory Board Company  

(Advisory Board)
Contents

Preface.................................................................................. xv
Foreword...........................................................................xxiii
Prologue........................................................................... xxvii
Acknowledgments...........................................................xxix
About the Author.............................................................xxxi

1 The Concierge Model................................................1

What Is Concierge Medicine?............................................... 1
Traditional Payment Systems........................................... 2
Fee-for-Service.............................................................. 2
Capitation...................................................................... 2
Pay for Value................................................................ 2
Bundled Payments........................................................ 4
Financial Structures and Legal Issues for Concierge
Medicine .......................................................................... 4
Who Enrolls in Concierge Medicine?.................................. 7
What Is Included in a Concierge Service?........................... 9
2 What Do Concierge Medicine Practices
Look Like?�������������������������������������������������������������� 17
3 Other Concierge Models.........................................19
Where Did Concierge Medicine Come From?....................21
Patient Frustrations..........................................................21
Physician Frustrations..................................................... 28

xi
xii ◾ Contents

4 Lessons from Other Industries...............................37

Aviation................................................................................37
Banking...............................................................................38
Automobiles and Automobile Sales....................................40
Uber.....................................................................................42
Disney..................................................................................43
Nordstrom...........................................................................45
Ritz-Carlton......................................................................... 46
5 How to “Do” Concierge Medicine...........................49
The Patience Experience and Culture................................49
The Culture of the Clinic....................................................50
The Art of Superlative Care?...............................................55
Smile Therapy?................................................................57
The ABCs of Concierge Care..............................................59
AIDET..............................................................................59
Access..............................................................................61
Computer Challenges......................................................63
Listening Longer............................................................. 64
Extended Visits, Last-Minute Visits, and Talkative
Patients............................................................................65
Forgetful, Stressed Patients.............................................66
Irritable Patients..............................................................67
The Importance of Teamwork........................................67
Health and Telemedicine............................................... 68
Scheduling Tricks............................................................69
Empathy..............................................................................70
Prevention in Concierge Models.........................................74
Management of Chronic Illnesses......................................78
6 Barriers to the Transition to Concierge Medicine....79
7 Concierge Lessons for Non-Concierge Physicians....81

8 Concierge Medicine in a Health Care System.........85

The Future of Health Care................................................. 90
 Contents ◾ xiii

9 Concierge Medicine in the Future..........................93

Parting Words......................................................................93
References.....................................................................97
Index...........................................................................107
Preface

In the Beginning: A Journey

into Concierge Medicine
I began the private practice of internal medicine a little over
30 years ago. While I started medical school with an inter-
est in the surgical field, the mystery-solving aspect of inter-
nal medicine emphasized by Dr. William Dietz, the chief of
Internal Medicine at the University of Texas Medical Branch at
Galveston during my student years, drew me into a field that I
continue to find stimulating and fascinating.
I, likewise, didn’ t start my career in internal medicine with
the intention of running a concierge medicine practice. On
completing my internal medicine internship and residency
training at Baylor University Medical Center in Dallas, Texas,
I first considered joining the staff of one of the four dominant
internal medicine groups at the time, but ultimately decided
to start my own practice. I did this in the time-honored tradi-
tion of having my dad come to town to help me set up. I had
reserved two weeks to prepare my office, arranging furniture
and setting up filing cabinets, and had anticipated a slow
start. We were both surprised when the phone began ringing
repeatedly for appointments almost as soon as the announce-
ments of the practice opening went out. By the end of the
fourth day, my first two weeks were booked, and my father

xv
xvi ◾ Preface

left, saying, “ You won’ t have time for me, so I will get out of
your hair.”
My practice grew quickly, and the next year I brought in
a partner, Dr. Paul Muncy. Our two-physician practice con-
tinued to grow into the early 1990s, when new challenges
began to arise. Insurance companies, upon which private
practitioners depend for payments, started consolidating. This
gave them more leverage, which they began to assert. When
insurers began telling us how many blood tests, x-rays, and
electrocardiograms we could order, many of us became con-
cerned about interference with our ability to care for patients.
Together with 20 like-minded internal medicine physicians,
Dr. Muncy and I started to explore alternatives. Enthusiasm
and ideas seemed strong at first, but waned after nine months.
Concerned over the lack of progress, I engaged the services
of a lawyer and an accountant, and, together with Dr. Muncy,
put together a set of bylaws for a new physician organization.
I named the group MedProvider, influenced by a popular song
at the time, Soul Provider. Initially 17 physicians signed on,
and, from there, the practice grew. By 1993, we were discuss-
ing affiliation with two other physician groups in the Dallas
area— discussions which Boone Powell Jr., then-chief execu-
tive officer of Baylor Health Care System, asked to join.
Physician employment by hospitals was not popular at
the time, and negotiations went back and forth over many
months. Ultimately, however, we agreed that the complemen-
tary nature of hospitals and physicians meant that alignment
with a hospital system whose leaders and representatives we
trusted was in the best interests for everyone— physicians,
hospitals, and, of course, our patients. The result was the
formation of HealthTexas Provider Network (HTPN)— a single-
member 501(a) physician organization (with Baylor Health
Care System as the single member) formed under the Texas
Medical Practice Act. This law prohibits corporate medi-
cal groups in the state unless the group’s board consists of
 Preface ◾ xvii

physicians in the “ full time practice of medicine” (Advisory

Board Company, 2016).
The success of this venture can be seen in HTPN as it
exists in 2017: a multispecialty, fee-for-service medical group,
headquartered in Dallas that employs more than 1,300
­providers practicing in more than 350 care delivery sites across
North Texas, including 121 primary care centers, and report-
ing more than three million patient visits in the past fiscal
year (HealthTexas Provider Network). I currently serve as the
president and chairman of the board of HTPN and am very
proud to say that it has been a leader in health care qual-
ity improvement and patient-centered care since its founding
in 1994— including winning the American Medical Group
Association (AMGA) Medical Group Preeminence Award in
2010, as well as being an AMGA Acclaim Award Honoree in
2011, 2012, and 2014 (HealthTexas Provider Network). Much of
HTPN’ s success is attributable to the collaborative relationship
established and fostered between the physicians and Baylor
Health Care System administrators— in particular, Boone
Powell Jr., his successor Joel Allison, and Gary Brock, the cur-
rent chief integrated delivery network officer for Baylor Scott &
White Health (formed through the 2013 merger between
Baylor Health Care System and Scott & White Healthcare).
My experience with HTPN— particularly with respect
to the high quality of care achieved through the collabora-
tive work of the physicians organized within this group—­
stimulated my interest in other models of care that offered
similar opportunities to improve the patient experience. One
of these models, which two of my partners and I traveled to
Seattle, Washington, to explore in 2000, was concierge medi-
cine. At the time, concierge practices appeared to be flourish-
ing in Seattle, with both patients and physicians embracing
the model as a solution to the problems surrounding access
to care with traditional medicine practices in that part of the
country. Patients were having difficulty obtaining appoint-
ments, while the physicians were overworked and frustrated.
xviii ◾ Preface

Dallas was not, at the time, in the same predicament so, while
we observed the concierge model with interest, we saw no
immediate demand for it within HTPN.
Fast-forwarding to 2010, however, the situation had
changed. In my own practice, overwork had become a real-
ity as I devoted long hours to my dual roles as a full-time
­physician with the large panel of patients typical of a fee-for-
service medical practice, and as chairman and president of
HTPN. I remember working long hours as I juggled my large
panel of patients with my administrative duties. The work was
fulfilling, but my wife made the point that we were not spend-
ing much time together. In looking for a solution, I was con-
fronted with a dilemma: either give up my private practice or
step down from my administrative roles.
Non-physicians may not appreciate the joys and rewards
of solving an obscure diagnosis, helping a patient through a
significant illness, or comforting those at the end of their lives.
I was not ready to forego those experiences. I was also quite
proud of the physician organization that I had helped build
and did not want to leave it. Recalling my visit to Seattle, the
solution to my dilemma became apparent. Instead of choos-
ing between administration and a private practice, there was a
third option. I could reduce my clinical practice by pioneering
the first concierge practice within Baylor Health Care System.
By doing so, I figured that I could cut back to a smaller panel
of patients, thus leaving time both for my administrative
responsibilities and my family.
When I first approached Baylor Health Care System
senior executives with the idea, it was met with consterna-
tion. There were other existing concierge practices in North
Texas, though none were affiliated with a health care system,
leaving the question of how a concierge practice would fit
into a not-for-profit, mission-driven health care organization.
Additionally, with an existing shortage of primary care physi-
cians, would establishing a practice premised on smaller panel
sizes further strain access for the community we served? And
 Preface ◾ xix

how would other physicians feel about a concierge practice,

with the model’ s implications of exclusivity and a tiered medi-
cal system?
To answer these questions, Baylor Health Care System
appointed a committee of respected senior executives, com-
prising the chief executive officer, chief operating officer, chief
strategy officer, chief legal officer, and president of the founda-
tion. Issues considered included:

◾◾ Panel sizes of primary care physicians were growing,

­displeasing both patients and physicians.
◾◾ Primary care physicians were under pressure to see more
patients.
◾◾ An important constituency of clients wanted extra atten-
tion and was willing to pay for it.
◾◾ Physicians wanted to spend more time with their patients.
◾◾ Demand for concierge practices was being met elsewhere
in the marketplace.
◾◾ There was a correlation of concierge patients with philan-
thropic grants.

Personal communication with Rowland K. Robinson,

President, Baylor Health Care System Foundation, 7 June 2017
(Robinson, 2017)

After careful and diligent consideration, the committee con-

cluded that concierge medicine could indeed play a role in our
system. With this blessing, I began the transition from my tra-
ditional fee-for-service practice within MedProvider to a newly
established concierge practice— named “ Signature Medicine.”
Leaving my patients of many years was not something that I
relished. Letters were sent to my approximately 3,000 private
practice patients, all mailed on the same day, offering them
the opportunity to join a limited panel of 300 patients in a
concierge model. It did not take long to fill all 300 slots, but
this still meant ending my relationship with more than 2,500
xx ◾ Preface

of my patients. Many were reluctant to see me go, and the

partings were often emotional on both sides. Most expressed
understanding of my need to cut back on my clinical hours,
and the weeks prior to my new practice’ s start date brought a
stream of grateful patients bearing gifts and congratulations.
Those who joined my new concierge practice were excited
about the new idea. Those who did not join expressed sup-
port for my decision but were often tearful as they talked
about the good times that we had experienced together. There
were, of course, some who expressed frustration with my
decision, including those who explicitly did not want to pay
extra for services that they were accustomed to receiving.
My physician partners also had mixed feelings. Many
applauded what they considered a formidable proposition to
balance the work between patient care and physician leader-
ship. Several liked the idea and saw advantages in continuing
to experience the intricacies of clinical work, which would
give insight to my administrative role. While no one explicitly
criticized my move to concierge medicine, I am sure there
were colleagues who harbored these concerns.
For me, the balance between a concierge medical practice
and my administrative duties works well. Currently, I reserve
mornings for patient appointments and perform administrative
duties in the afternoons. There is crossover, and I have been
known to respond to administrative issues in between patients
in the mornings. I have also seen patients in my separate
administrative office in the afternoons.
Primary care physicians who are challenged with multiple
leadership roles yet still enjoy direct interactions with patients
may find the concierge model appealing. Physicians who feel
like they are on a treadmill and cannot control the demand for
their services, and those who are exhausted and not enjoying
their work anymore may all find relief in this alternative prac-
tice model. This practice style may not be suited to everyone,
but it has brought back the joy of medicine to those who have
made this work for them and their patients.
 Preface ◾ xxi

Patients who are less than satisfied with their current

doctor–physician relationship may be attracted to the con-
cierge model. The chapters here can demonstrate some of the
advantages and attributes. Savvy observers of our health care
system will recognize many of the lessons here are applicable
to non-concierge practices.
Leaders of hospital systems can learn what concierge
models bring to their enterprise. This includes the capture
and retention of patients when hospitals support these new
models.
Foreword

Health care is on everybody’s minds today for a variety of

reasons, including questions such as, “How can I be sure I will
have access to quality care that is affordable, and will I be able
to get and keep a physician?”
There is no question that we are in the midst of a very rap-
idly changing health care environment, including the national
discussion and debate on how health care will be delivered,
how it will be paid for, and who will pay for it.
While it is true that there is a great deal of uncertainty in
the health care environment today, this has allowed for sig-
nificant innovation and disruption. Providers are continually
exploring the most efficient and effective ways to deliver high-
quality, affordable care to patients. Physicians are especially
involved in this space.
It has been a long-held belief by many that the patient–
physician relationship is one of the most sacred. However,
health care consumers and physicians have become very frus-
trated because they see this relationship becoming increasingly
disrupted by insurance companies, governmental payers, and
an abundance of (perhaps outdated) rules and regulations.
Dr. David Winter provides the reader of this book a very
detailed overview and background about one model of patient
care that attempts to preserve the patient–physician relation-
ship. The model he describes is known as concierge medicine.

xxiii
xxiv ◾ Foreword

Concierge medicine is a relatively new concept that first

emerged in Seattle in 1996, but has continued to grow and
expand as a new model of care over the past 20 years.
With the changes and disruption in health care today being
driven by forces like regulations, economics, technology, and
consumerism, Dr. Winter does a masterful job of explain-
ing how concierge medicine has emerged as one response to
these forces.
Many of today’s health care consumers want their care
delivered when they want it, how they want it, and where
they want it. At the same time, the technological changes and
disruptions that are occurring allow patients to take more con-
trol of their care and choose models of care such as concierge
medicine.
Dr. Winter candidly chronicles his own personal journey
to concierge medicine, beginning with his opening a private
practice following his residency. The next step was adding a
partner, then forming a large medical group, and eventually
becoming a part of a large health care system.
But as he experienced the added burden of regulations and
paperwork, decreased time with his patients, and additional
administrative duties as chairman of HealthTexas Provider
Network, an employed physician division of Baylor Scott &
White Health, he began considering concierge medicine.
Dr. Winter frankly discusses the pros and cons of concierge
medicine, including his own personal struggle, knowing he
would be reducing his patient panel significantly and that
many would not choose to follow him into his concierge med-
icine practice because of financial concerns. He also points
out the considerable concern and debate as to how this type
of model would function within a faith-based, mission-driven
organization. Dr. Winter explains the process as to how the
decision was ultimately made in a manner designed to help
maintain the mission of the system.
As long as there are patients who desire this type of model
and the increasing concern of being able to get and keep a
 Foreword ◾ xxv

primary care physician, concierge medicine will continue to be

one of the options offered. But again, as stated in this book, it
is just one option among others, as obviously concierge medi-
cine is not for everyone. However, the challenge will be the
type of options offered, as consumers want choice.
The book is instructive to physicians considering a con-
cierge medicine practice, as well as to chief executive officers
and other top leaders of non-profit health care systems, as it
demonstrates an additional option for the patients that they
serve.
The concern around and fear of creating a two-tiered
system of health care is understandable, and unless there is
an intelligent and workable solution coming from our elected
officials that allows all patients to have access to safe, quality,
affordable health care, that concern will continue, and there
will be those who want the choice of concierge medicine.
One reason: it is one emerging model that seeks to main-
tain the sacred patient–physician relationship. Dr. Winter’s
very candid and thought-provoking book is definitely worth
reading.

Joel Allison, MS
Former CEO of Baylor Scott & White Health
Prologue

Health care in America is changing. Like it or not, health care

in this country in the future is going to be different. It may be
better in some ways and worse in others, but it will definitely
be different.
The reasons for change are multiple. Chief among them is
the increasing complexity of modern medicine. Problems that
years ago were handled by a solo practitioner now commonly
require a team of providers. The outcomes can be quite a bit
better but increased efforts, specialization, and collaboration
are required.
Clayton M. Christensen and his colleagues in The
Innovator’ s Prescription pronounced our health care system as
having “ unfathomable, interdependent technological and eco-
nomic complexity” and stated that “ health care is a terminal
illness for America’ s governments and business.” Christensen’ s
proposition was that our health care industry is ripe for dis-
ruption, and will either change itself, or sit back and let some-
one else lead the change (Christensen et al., 2009).
Concierge medicine is a disruptor to our traditional health
care model. It is also well suited to mitigate many of the chal-
lenges related to the complexity of modern medicine, and
address the chronic nature of many of the diseases that repre-
sent the greatest health care burdens for the U.S. population in
the 21st century.

xxvii
xxviii ◾ Prologue

Take, for example, congestive heart failure. In the not-too-

distant past, the five-year mortality from heart failure was
more than 50%, but today, people with this condition can
live for decades, though focused attention from a multidisci-
plinary team involving dietitians, pharmacists, nurses, care
coordinators, and both primary care and specialty physi-
cians is required (Braunwald, 2013). Treatment options and
strategies include medications, dietary restrictions, surgery,
heart muscle assist devices, pacemakers, and stem cell injec-
tions. Guiding an individual patient through this maze of
options and associated providers to develop and coordinate
an individualized treatment strategy requires a knowledge-
able n­ avigator— especially as several of the treatment options
require close monitoring and frequent adjustments. This navi-
gation role is commonly assigned to the primary care physi-
cian, but it is challenging in the context of a typical, busy,
fee-for-service practice that allows only 15 minutes for an
office visit. Concierge medicine— with its smaller patient panel
sizes and emphasis on access and focused, unrushed appoint-
ment— allows physicians both the time and attention needed
for effective coordination and oversight of such complex care
(Gunderman, 2016).
Concierge medicine, like many types of medical practices,
comes in many different flavors, offering different styles and
emphases. It also does not operate in isolation, and lessons
learned in the concierge setting can be applied to improve
other aspects of health care delivery. This book is intended to
address the many facets of concierge medicine, including why
this form of medicine developed in the first place, what types
of patients and physicians are attracted to it, how to optimize
the discipline, and advantages it can offer for health care sys-
tems, physicians, and patients.
Another random document with
no related content on Scribd:
VII

Neiti Holladay tulee oikulliseksi

Seuraavana sunnuntaina Hiram Holladayn kuoleman jälkeen

laskettiin hänen maalliset jäännöksensä hautakammioon hänen
vaimonsa viereen Woodlawinin hautausmaalla; ja kaksi päivää sen
jälkeen avattiin ja jätettiin hänen testamenttinsa, jonka oli laatinut
Graham ja joka oli säilössä konttorin kassakaapissa, valvottavaksi.
Kuten oli odotettu, oli hän määrännyt koko omaisuutensa ilman
mitään ehtoja tyttärelleen Francesille. Poikkeuksena tehtiin vain
muutamia lahjoituksia vanhoille palvelijoille; Rogers sai kauniin
testamentin, ja noin puoli miljoonaa annettiin erinäisille
hyväntekeväisyyslaitoksille, joita vainaja harrasti elämänsä aikana.
Muu kaikki jätettiin hänen tyttärensä vapaaseen käytäntöön.

Huomasimme, että hänen omaisuutensa oli arvioitu liian suureksi,

mutta kuitenkin jäi enemmän kuin neljä miljoonaa dollaria tuolle
nuorelle tytölle — sangen kauniit myötäjäiset! Hän sanoi meille heti
haluavansa jättää kaikki liikeasiat meidän käsiimme ja tahtovansa
kokonaan seurata neuvojamme raha-asioissa. Suurimman osan
näitä asioita hoiti Royce, ja vaikka hän luonnollisesti ei puhunut
minulle asiasta mitään, niin oli kuitenkin selvää, että neiti Holladayn
ystävälliset tunteet häntä kohtaan eivät olleet heikontuneet. Kaikki
konttorissa olijat olivat enemmän taikka vähemmän samassa
uskossa asian suhteen ja toivottivat hänelle onnea ja menestystä.

Niin kului kahdeksan, kymmenen päivää. Huolimatta

sanomalehtien ja poliisin ponnistuksista ei mitään uutta valoa ollut
langennut tuohon kammottavaan murhenäytelmään, ja suurelta
yleisöltä se oli jo jäänyt taka-alalle ja unohtunut antaakseen tilaa
muille huomiotaherättäville tapauksille. Alutta mitä ainakin minuun
tulee, oli harrastukseni vieläkin vähentymätöntä, ja useammin kuin
kerran kävin läpi kaikki yksityiskohdat, vakuuttautuakseni uudelleen,
että arvelumme oli oikea. Ainoastaan yhdessä kohdin minusta näytti
kuin se viittoisi vastakkaiseen. Jos oli olemassa avioton tytär, niin tuo
kuolettava pisto, jonka hän oli antanut isälleen, oli riistänyt häneltä
koko sen aineellisen tuen, jonka tämä oli antanut hänelle ja samalla
kaikki toiveet saada vielä lisää häneltä. Hän olisi siis menetellyt
omaa parastansa vastaan — mutta näinkin ollen voisi se, mitä
Godfrey nimitti väkivallanhimoksi, selittää asian. Ja sitäpaitsi voihan
olettaa, että neiti Holladay pitäisi yltäkylläisen huolen sisarestaan,
kunhan vain hänen ensimmäinen surunsa olisi mennyt ohitse.
Tämän myöntäen olettamus oli täysin paikkansa pitävä.

Mutta eräs toinen asia aiheutti minulle paljon päänvaivaa. Kuinka

nainen oli välttänyt poliisin? Tiesin, että tuossa ranskalaisessa
kaupunginosassa häntä oli haeskeltu ilman mitään tulosta kaikki
paikat, mutta olin myöskin varma siitä, että etsiskely oli toimitettu
huolimattomasti, muuten olisi varmaan löydetty joku jälki hänestä.
Neiti Holladay kieltäytyi luonnollisesti jyrkästi vastaamasta kaikkiin
kysymyksiin, ja tähän nähden huomasin taas olevani pulassa.
Epäilemättä hän ei lainkaan halunnut, että rikollinen nainen
löydettäisiin, ja kuitenkin hänet oli mielestäni löydettävä, jos ei muun
niin neiti Holladayn itsensä vuoksi — vapauttaakseen hänet sen
pilven viimeisestäkin varjosta, joka häälyi hänen yllänsä.

Silloin tapahtui hämmästyttävän nopeasti käänne uusiin

kehkeämismahdollisuuksiin. Eräänä päivänä vähää ennen konttorin
sulkemisaikaa tuli eräs konttoristeista sisempään
konttorihuoneeseen ja sanoi, että ulkona oli eräs nainen, joka sanoi
haluavansa puhutella herra Roycea. Hän ei ollut ilmoittanut
nimeänsä, mutta Royce, joka sillä hetkellä sattui olemaan vapaana,
käski ohjaamaan hänet sisään. Niin pian kun sain nähdä vieraan,
tunsin hänet, ja niin teki päällikkönikin — hän oli neiti Holladayn
kamarineiti. Näin myöskin, että hänen silmänsä olivat punaiset
itkusta, ja kun hän istuutui Roycen kirjoituspöydän viereen, alkoi hän
itkeä uudelleen.

»Mitä nyt, mitä on tapahtunut?» kysyi Royce. »Eihän

emännällenne liene mitään ikävyyttä tapahtunut?»

»Hän ei ole enää emäntäni», nyyhkytti tyttö. »Hän on eroittanut

minut tänään palveluksestaan.»

»Eroittanut teidät!» toisti Royce. »Mistä se johtuu? Luulin, että hän

piti teistä.»

»Niin, sitä olen minäkin luullut, mutta hän on eroittanut minut joka
tapauksessa.»

»Mutta minkävuoksi?» intti toinen.

»Sitä juuri haluaisin tietää. Pyysin ja rukoilin, että hän sanoisi

minulle sen, mutta hän ei tahtonut edes nähdä minua. Niin tulin
tänne. Ajattelin, että ehkä voisin saada jotakin apua täältä.»

»Antakaa minun kuulla kaikki, mitä on tapahtunut», sanoi Royce

tyynnyttäen. »Onhan mahdollista, että voin olla jollakin tavalla teille
hyödyksi.»

»Voi, jospa niin hyvin olisi!» huudahti hän. »Minä kun olen niin
mieltynyt neiti Francesiin! Olen ollut hänen luonaan lähemmäs
kahdeksan vuotta, ja kun hän sitten kohtelee minua tällä tavalla, se
on niin ikävää, että voin surra itseni kuoliaaksi! Olin häntä
pukemassa tänään kahden aikaan, ja hän oli yhtä kiltti kuin
muulloinkin minua kohtaan — vieläpä antoi minulle rintaneulankin,
joka ei häntä enää miellyttänyt. Sitten hän läksi ulos ajelemaan ja tuli
takaisin noin tunnin kuluttua. Menin heti hänen huoneeseensa
auttamaan häntä riisuutumisessa, ja kun koputin ovelle, tuli eräs
vieras nainen ovesta ja sanoi, että neiti Frances oli ottanut hänet
kamarineidikseen eikä tarvinnut minua enää, ja antoi minulle
kuukauden palkan. Ja seisoessani siinä niin ällistyneenä etten voinut
liikahtaakaan, hän löi oven kiinni nenäni edessä. Kun olin tointunut
vähän, pyysin puhutella neiti Francesta, jos ei muuten niin
sanoakseni hyvästi; mutta hän ei tahtonut ottaa minua vastaan. Hän
käski tervehtiä sanoen, että hän ei voinut hyvin eikä halunnut tulla
häirityksi.»

Tytön nyyhkytykset kävivät niin voimakkaiksi, ettei hän voinut

jatkaa.

Roycen katse ilmaisi hämmästystä, enkä ihmetellyt sitä. Miten oli

neiti Holladay yhtäkkiä saanut vastenmielisyyden tätä
hyväluontoista, häneen niin mieltynyttä olentoa kohtaan?
 »Sanotte, ettette tuntenut tuota toista kamarineitiä?» kysyi
päällikköni.

»Niin, hän ei ole koskaan ennen ollut talossa. Niin paljon kuin
ainakin minä tiedän. Neiti Frances toi hänet mukanaan kotiin
vaunuissa.»

»Minkä näköinen hän oli?»

Tyttö epäröi.

»Niinkuin ulkomaalainen, minun mielestäni», sanoi hän vihdoin.

»Ranskalainen ehkä — päättäen siitä, miten hän äänsi 'r':n.»

Tulin tarkkaavaksi. Sama aatos heräsi Roycessa ja minussa

samalla kertaa.

»Onko hän yhdennäköinen neiti Holladayn kanssa?» kysyi hän

äkisti.

»Neiti Holladayn! Ei! Hän on paljon vanhempi, aivan

harmaapäinen.»

No niin, neiti Holladaylla oli luonnollisesti oikeus ottaa

kamarineidikseen ken hyvänsä ja eroittaa kaikkikin palvelijansa, jos
häntä huvitti; mutta sittenkin tuntui hänen tapojansa vastaan
merkillisen sotivalta tämä perin väärä esiintyminen toista kohtaan.

»Sanotte hänen lähettäneen terveisiä, että hän oli sairas?» sanoi

Royce vihdoin. »Oliko hän sairas teidän pukiessanne häntä?»

»E-ei», vastasi tyttö pitkäveteisesti. »En tahdo sanoa, että hän oli
juuri sairas, mutta hän näytti alakuloiselta ja huolestuneelta jonkun
asian vuoksi. Luulen hänen itkeneen. Hän on muuten itkenyt paljon
isänsä kuoleman jälkeen, raukka!» lisäsi hän.

Tämä voi tosin selittää asian. Mutta todennäköisesti ei se ollut

ainoastaan suru isän kadottamisesta, joka oli syynä Frances
Holladayn kyyneleihin.

»Eikä hän näyttänyt teitä kohtaan vihaiselta?»

»Ei, ei tietysti! Hänhän antoi minulle rintaneulan, kuten äsken

sanoin.»

»Pelkään, etten voi tehdä teidän hyväksenne mitään», sanoi

Royce pitkäveteisesti, mietittyään hetkisen. »Luonnollisesti en voi
sekaantua sellaiseen asiaan; neiti Holladaylla on oikeus hoitaa
talouttansa niinkuin itse parhaaksi näkee. Mutta jos ette pääse
takaisin entiselle emännällenne, niin voisi tapahtua, että minä voin
hankkia teille paikan jossakin muualla. Voittehan tulla takaisin
kolmen, neljän päivän perästä, niin katson, mitä olen saanut
aikaan.»

»Sen teen. Paljon kiitoksia!» sanoi hän ja meni.

Minun oli toimiteltava vähän omia asioitani tänä iltana, minkä

vuoksi en ajatellut sen enempää Frances Holladayta ja hänen
asioitaan, mutta seuraavana aamuna sain taas voimakkaan
muistutuksen siitä.

»Saitko neiti Holladayn allekirjoituksen valvonta-asiakirjaan?»

sattui
Graham kysymään kumppaniltaan.
 »En», vastasi Royce vähän hätäytyneenä. »Olin hänen kotonaan
eilisiltana, mutta hän lähetti minulle terveiset ilmoittaen, että hän oli
liian sairas tullakseen alas puhumaan kanssani tai toimimaan
liikeasioita.»

»Ei suinkaan se ole mitään vakavaa laatua?» kysyi toinen

kiireisesti.

»Ei, sitä en luule. Arvattavasti se on vain pientä hermostumista.»

Mutta kun hän uudelleen meni hänen luokseen illalla, sai hän
saman vastauksen, ja samalta hovimestarilta, joka oli ollut monta
vuotta perheen palveluksessa, sen tiedon, että neiti Holladay oli
yhtäkkiä päättänyt jättää kaupungin ja muuttaa kesäasuntoonsa
Long Islandiin. Oli vasta maaliskuun loppupuoli, niin että kokonaista
kaksi kuukautta oli vielä kesäkauden alkuun; mutta hän tunsi
olevansa hyvin heikko, ei voinut edes lähteä huoneestansa ja luuli,
että raitis ilma ja maaelämän hiljaisuus vaikuttaisivat paremmin kuin
mikään muu hänen turmeltuneihin hermoihinsa. Sen vuoksi tulisi
koko talousväki, lukuunottamatta hänen kamarineitiään, keittäjää,
sisäpalvelijaa ja käskyläistä, lähtemään kaupungista seuraavana
päivänä laittaakseen kesäasunnon heti kuntoon.

»En ihmettele, että hänen tarvitsee vähän vahvistaa itseänsä»,

huomautti Graham osaaottavasti. »Hänen on täytynyt kestää vaikea
koettelemus, erittäinkin vaikea tytölle, joka on saanut sellaisen
kasvatuksen kuin hän. Parin kolmen kuukauden hiljaisuus ja lepo
tulevat tekemään hänelle hyvää. Milloin hän itse aikoo lähteä?»

»Viikon perästä, luullakseni. Päivää ei ole vielä varmasti määrätty.

Riippuu siitä, kuinka pian kaikki saadaan järjestykseen maalla.
Eihän ole tarpeellista häiritä häntä nyt millään liikeasioilla? Tämä
valvonta-asiakirja…»

»Voi odottaa siksi kun hän tulee takaisin. Niin, annamme hänen
olla rauhassa niin paljon kuin mahdollista.»

Mutta, kuten näytti, hän oli tullut paremmaksi tai muuttunut, sillä
kaksi päivää sen jälkeen tuli kirje, jonka hänen kamarineitinsä oli
kirjoittanut hänen edestään Grahamille ja jossa hän pyysi häntä
tulemaan luoksensa seuraavan päivän iltana, koska hän halusi
puhua muutamista liikeasioista hänen kanssaan. Minusta näytti
hyvin kummalliselta, että hän kääntyi Grahamin puoleen, mutta tämä
otti kaikessa tapauksessa ajurin ja lähti, tekemättä mitään
huomautusta. Tunti sen jälkeen avautui konttorin ovi ja hän tuli
sisään omituinen ilme kasvoillaan.

»Toden totta minä en käsitä hitustakaan!» puhkesi hän istuessaan

tuolilleen.

Royce kääntyi sivuttain häntä kohti sanomatta mitään, mutta näkyi

kuitenkin selvästi, kuinka levoton hän oli.

»Ajatella, että niin hyvällä ymmärryksellä varustettu tyttö kuin

Frances Holladay on osoittanut olevansa, nyt saa päähänsä sellaisia
oikkuja! Se on käsittämätöntä! Mutta sittenkään en voi olla
ihailematta hänen älykkyyttään. Täällä olen minä oleillut ja uskonut,
ettei hän pitänyt lukua liikeasioistaan ja ettei hänellä olisi
pienintäkään selkoa, mutta hänellä näkyy joka tapauksessa olleen
silmät auki.»

»Mistä on kysymys?» kysyi Royce, kun toinen keskeytti puheensa.

 »Hän aloitti muistuttamalla minua siitä, että hänen omaisuutensa
oli kokonaan hänen käytettävissään, ja että hän sai tehdä sen
kanssa mitä itse tahtoi, mikä minun luonnollisesti oli myönnettävä.
Sitten hän jatkoi ja sanoi tietävänsä, että hänen isänsä aikomuksena
eläessään oli tehdä useampia lahjoituksia ja että hän olisi ne tehnyt,
jollei olisi niin äkkiä kuollut; että lahjoitukset olivat sen luontoisia,
ettei hän halunnut nimensä asettamista niiden yhteyteen ja että hän
aikoi toimittaa ne nimettömästi.»

»Sitten?» kysyi Royce.

»Sitten», sanoi Graham pitkäveteisesti, »hän pyysi minua

myymään sellaisia arvopapereitaan, jotka hyväksi näkisin, niin että
voisin huomenna jättää hänelle satatuhatta dollaria puhtaassa
kullassa — satatuhatta dollaria!»
VIII

Salaperäinen kamarineiti

»Satatuhatta dollaria!» huudahti Royce ja tuijotti kumppaniinsa.

»Niin, satatuhatta dollaria! Se on kaunis summa nuorelle tytölle

annettavaksi kerrallaan, mutta hänellä on varoja siihen.
Luonnollisesti meillä ei ole muuta tehtävänä kuin seurata hänen
ohjeitaan. Arvelen, että voimme molemmat arvata, mitä hän aikoo
rahoilla tehdä.»

Royce nyökäytti päätään. Minä luulin myöskin arvaavani sen.

Rahat olivat tietysti aiotut tuolle toiselle naiselle — kun kaikki kävi
ympäri, niin ei hän siis saisikaan kärsiä rikoksestaan. Minun
mielestäni ei ollut kaukana, ettei neiti Holladay tehnyt itseänsä
osalliseksi rikokseen.

»Hän näkyy todellakin olevan sairas», jatkoi Graham. »Hän näytti

laihalta ja surkastuneelta. Lujitin hänen päätöstänsä etsiä lepoa ja
rauhaa muuttamalla oleskelupaikkaa.»

»Milloin hän lähtee?» kysyi Royce tukahtuneella äänellä.

 »Ylihuomenna luullakseni. Hän ei voinut sanoa varmaan. Itse
asiassa ei hän voinut puhua paljon. Hänen äänensä oli sortunut —
oli vilustunut — se on kai influenssaa, luulen. Olisin tehnyt pahoin,
jos olisin pakottanut häntä puhumaan, sen vuoksi en sitä
yrittänytkään.»

Hän kääntyi pöytänsä ääreen, mutta pyöräytti tuolinsa kohta sen

jälkeen uudelleen.

»Ohimennen sanottuna», sanoi hän, »näin tuon uuden

kamarineidin. En voi sanoa, että hän teki minuun hyvän
vaikutuksen.»

Hän vaikeni hetkiseksi kuin olisi punninnut sanojaan.

»Hän näytti säädylliseltä ja muuten miellyttävältä», jatkoi hän

vihdoin, »mutta en pitänyt hänen silmistään. Ne olivat terävät.
Havaitsin hänen pari kolme kertaa katselevan minua merkillisellä
tavalla. En voi ymmärtää, mistä neiti Holladay on hänet saanut. Hän
on nähtävästi ranskalainen, puhuu selvällä ranskalaisella
korostuksella. Mitä rahoihin tulee, niin on kai parasta, että myymme
jonkun määrän Presbyterialaisen laitoksen osakkeita. Ne ovat hänen
arvopapereistaan vähimmän lupaavia.»

»Niin, minä arvelen samoin», yhtyi Royce; ja hänen kumppaninsa

antoi tarpeelliset määräykset.

Sen jälkeen hän ryhtyi toiseen työhön, ja päivä meni ilman, että
neiti
Holladaysta ja hänen asioistaan puhuttiin sen enempää.
 Rahat myydyistä osakkeista tulivat konttoriin seuraavan päivän
iltapäivällä pienessä sinetillä varustetussa käärössä, johon oli
merkittynä sisällys — sata tuhatta dollaria seteleissä. Graham
käänteli miettiväisenä sitä kädessään.

»Parasta on, että sinä lähdet viemään tätä sinne, John», sanoi
hän kumppanilleen. »Ja Lester voi seurata mukana.»

Royce pisti käärön taskuunsa, kutsuttiin ajuri, ja me lähdimme

matkaan.
Ei mitään tapahtunut matkalla, ja puolen tunnin kuluttua
pysähdyimme
Holladayn talon edessä.

Talo oli vanhanaikainen ruskea kivirakennus; se ei ollut enää

muodikkaimmassa kaupunginosassa, joka oli siirtynyt
keskuspuistoon päin, ja erilaatuisia myymälöitä alkoi tunkeutua
seutuun; mutta se oli ollut Hiram Holladayn kotina neljänkymmenen
vuoden ajan, eikä hän ollut koskaan halunnut muuttaa siitä. Tällä
hetkellä olivat kaikki ikkunaverhot alaslaskettuina ja talo näytti
autiolta. Menimme portaita ylös ovelle, ja heti soitettuamme sen
avasi nainen, jonka vaistomaisesti tunsin olevan uuden
kamarineidin, vaikka hän paljon vähemmän muistutti kamarineitiä
kuin vanhahkoa keskiluokan työläisnaista.

»Tulimme tuomaan rahoja, jotka neiti Holladay pyysi herra

Grahamilta eilen», sanoi Royce. »Minä olen John Royce, hänen
liikekumppaninsa.»

Vastaamatta mitään viittasi nainen meitä astumaan sisään.

 »Luonnollisesti meidän täytyy saada kuitti siitä», lisäsi päällikköni.
»Minulla on täällä sellainen valmiina, niin että emäntänne tarvitsee
vain kirjoittaa sen alle nimensä.»

»Neiti Holladay on liian sairas voidakseen ottaa teitä vastaan»,

sanoi kamarineiti lausuen huolellisesti sanansa. »Vien paperin
hänelle ja hankin allekirjoituksen.»

Royce epäröi hetkisen. Muistuttelin, missä olisin voinut kuulla

tämän äänen ennen. Jossakin, siitä olin varma — tämän vienon,
hillityn, sointuvan äänen. Äkkiä säpsähdin — muistin! Se oli neiti
Holladayn ääni silloin, kun hän nousi tervehtimään päällikköäni sinä
aamuna tutkinto-oikeuspaikassa! Mutta ei — työnsin luotani heti
sellaisen ajatuksen — sehän oli sulaa mielettömyyttä!

»Pelkään, että se ei käy päinsä», sanoi Royce vihdoin. »Summa

on suuri, ja se on minun jätettävä henkilökohtaisesti neiti Holladaylle
tämän todistajan läsnäollessa.»

Nyt oli kamarineidin vuoro epäröidä; näin hänen huulensa

puristuvan onnettomuutta ennustavalla tavalla.

»Kuten tahdotte», vastasi hän. »Mutta minä sanon teille jo

ennakolta, että emäntäni on hyvin hermostunut, ja hänen on kielletty
puhumasta.»

»Hänen ei tarvitse puhua», vastasi Royce lyhyesti. Mitään

vastaamatta nainen meni portaita ylös ja näytti tietä.

Neiti Holladay makasi taaksepäin nojautuneena syvässä

lepotuolissa kääre päässä, ja puolipimeässä, joka vallitsi huoneessa,
voin nähdä kuinka muuttunut hän oli. Hän näytti paljon laihemmalta
ja vanhemmalta ja ryki välistä tavalla, joka kauhistutti minua. Ei
ainoastaan murhe, ajattelin, ole voinut aikaan saada tätä surullista
muutosta; täytyi olla olemassa joku salaisuus, joka painoi häntä.

Seuralaiseni pani luonnollisesti myöskin merkille tämän

muutoksen — suuremman muutoksen ehkä kuin mitä voin nähdä —
ja näin kuinka hän säikähti ja tuli liikuttuneeksi.

»Paras neiti Holladay», aloitti hän, mutta neiti Holladay keskeytti

hänet pienellä käskevällä liikkeellä.

»Ei, ei!» kuiskasi hän käheästi. »Älkää puhuko!»

Hän vaikeni ja hillitsi itsensä. Kun hän uudelleen puhui, tapahtui se

kokonaan toisella äänellä.

»Minulla on rahat, joita olette pyytänyt», sanoi hän ja ojensi

käärön.

»Kiitos», jupisi hän.

»Haluatteko laskea ne?»

»Ei, sitä ei tarvitse!»

»Minulla on täällä kuitti», sanoi hän ja otti esiin täytekynän. »Olkaa

hyvä ja kirjoittakaa alle.»

Hän otti kynän vapisevin käsin, asetti kuitin lepotuolin käsinojan

päälle tarkistamatta sitä ja kirjoitti hitaasti ja vaivaloisesti nimensä.
Sitten nojausi hän taas taaksepäin helpotuksesta huokaisten ja sulki
kasvot käsiinsä.
 Royce pisti kuitin lompakkoonsa ja seisoi sitten hetkisen kahden
vaiheella. Mutta kamarineiti oli avannut oven ja odotti meitä. Hänen
emäntänsä ei antanut mitään merkkiä; ei ollut mitään veruketta
viipyä kauempaa; seurasimme siis palvelijaa.

»Neiti Holladay näyttää olevan hyvin sairas», sanoi Royce hiukan

vapisevalla äänellä, kun nainen pysähtyi meidän edessämme
alemmassa eteishuoneessa.

»Niin — hyvin.»

Taas sama ääni! Käytin tilaisuutta katsellakseni häntä tarkoin.

Hänen hiuksensa alkoivat todellakin harmaantua, hänen kasvonsa
olivat juovien uurtamat, joita juovia vain köyhyys ja huolet olivat
piirtäneet: ja kuitenkin kaiken tämän ohella kuvittelin voivani havaita
kalpean, mutta elävän yhtäläisyyden Hiram Holladayn tyttären
kanssa. Loin vielä kerran silmäyksen häneen — yhtäläisyys oli
heikko, epämääräinen — ehkäpä hermostoni oli ylenmäärin
kiihoittunut ja petti minua. Sillä miten oli mahdollista, että niin
voimakas yhdennäköisyys voisi olla olemassa?

»Hän on tietysti kysynyt neuvoa lääkäriltä?» kysyi Royce.

»Kyllä, tietysti.»

»Ja onko hän neuvonut nauttimaan lepoa ja rauhaa?»

»On.»

»Milloin lähdette maalle?»

»Huomenna tai ylihuomenna, luullakseni.»

 Royce kääntyi ovea kohti, mutta pysähtyi kahden vaiheella. Hän
avasi huulensa sanoakseen jotakin vielä — hänen levottomuutensa
pakoitti häntä siihen — mutta muutti sitten taas mielensä ja meni
ulos ovesta, jota nainen piti avoinna.

»Hyvästi», sanoi hän vakavasti. »Toivon, että neiti Holladay saa

hupaisen matkan.»

Ovi sulkeutui perässämme mennessämme portaita alas.

»Jenkinson on perheen lääkäri», sanoi hän. »Ajakaamme hänen

luokseen kuulemaan, kuinka sairas neiti Holladay oikein on. Olen
huolissani hänen puolestaan, Lester.»

»Se on hyvä ajatus», sanoin ja annoin ajurille osoitteen.

Tohtori oli kotona ja otti meidät heti vastaan.

»Tohtori Jenkinson», aloitti päällikköni ilman enempiä

valmisteluita, »olen John Royce toiminimestä Graham & Royce.
Otaksun teidän tietävän, että olemme neiti Frances Holladayn
lainopilliset neuvonantajat?»

»Kyllä», vastasi Jenkinson. »Hauska tehdä tuttavuutta, herra

Royce.»

»Luonnollisesti harrastamme hänen menestystänsä ja kaikkea

mikä häntä koskee, ja olen tullut tänne pyytämään teiltä muutamia
varmoja selityksiä hänen tilastaan? Haluaisimme tietää, tohtori,
kuinka sairas hän oikeastaan on?»

»Sairas», toisti Jenkinson nähtävästi kummastuen. »Onko hän

sairas?»
 »Eikö hän sitten ole teidän hoidossanne? Luulin teidän olevan
perheen lääkärin.»

»Niin minä olenkin», myönsi hän. »Mutta minä en ole nähnyt neiti
Holladayta kahdeksaan, neljääntoista päivään. Silloin hän oli aivan
terve, vähän hermostunut ehkä ja alakuloinen, mutta varmasti ei niin
paljon, että olisi tarvinnut lääkärinhoitoa. Hän on aina ollut
tavattoman vahva.»

Royce näytti hämmästyneeltä. Mitä minuun tulee, niin päässäni

meni kaikki ymmälle.

»Kerron teille kaikki», sanoi päällikköni vihdoin. »Haluaisin saada

teiltä neuvon.»

Sitten hän alkoi kiireesti kertoa kaikesta, mitä hän tiesi neiti
Holladayn sairaudesta, ja lopetti selonteolla käynnistämme hänen
luonaan, lisäten, että kamarineiti oli sanonut emäntänsä olevan
lääkärin hoidossa. Jenkinson kuunteli loppuun keskeyttämättä häntä,
mutta hän oli silminnähtävästi sekä ihmeissään että ikävissään.

»Ja sanotte, että hän näytti todellakin sairaalta?» kysyi hän.

»Niin, hyvin sairas minun kokemattomissa silmissäni,

huolestuttavan sairas. Hän näytti laihalta ja kuihtuneelta — voi tuskin
puhua.— ja millainen yskä hänellä oli! Tuskin tunsin häntä.»

Tohtori mietti taaskin vähän aikaa. Hän oli hyvin etevä lääkäri,
jonka hoidokkaiden joukkoon kuului monta huomattavaa henkilöä, ja
voin nähdä, että hän tunsi itsensä loukatuksi siitä, että oli turvauduttu
johonkin toiseen lääkäriin.
 »Luonnollisesti neiti Holladaylla on täysi vapautensa», sanoi hän
vihdoin, »kysyä neuvoa toiselta lääkäriltä, jos hän pitää sen
parempana.»

»Mutta olisiko se teidän mielestänne ollut uskottavaa?» kysyi

päällikköni.

»Kymmenen minuuttia sitten se olisi minusta näyttänyt

mahdottomalta», vastasi tohtori painolla. »Mutta naisethan muuttavat
helposti mieltänsä, kuten me lääkärit saamme suruksemme usein
kokea.»

Royce epäröi ja kävi suoraan asiaan.

»Tohtori Jenkinson», aloitti hän totisena, »eikö teistä olisi parasta

mennä neiti Holladayn luo — tiedätte, kuinka suuresti hänen isänsä
luotti teihin — ja vakuuttaa hänelle, että hän on hyvissä käsissä?
Myönnän, etten tiedä mitä minun on ajateltava, mutta pelkään, että
joku vaara uhkaa häntä. Ehkäpä hän on joutunut puoskarien käsiin.»

Jenkinson hymyili.

»Kehoitus etsimään lepoa ja hiljaisuutta näyttää kyllä sangen

viisaalta», sanoi hän, »ja on ristiriidassa sen kanssa mitä
puoskaroitsijat antavat.»

»Mutta sittenkin, eikö olisi parasta, että te itse näkisitte hänet?»

intti Royce.

Tohtori oli kahden vaiheella ja istui hetken aikaa naputtaen

sormillaan tuolinsa käsinojaan.
 »Se nyt ei olisi aivan ammattiarvon mukaista», sanoi hän vihdoin.
»Mutta voinhan tervehtiä häntä vanhana ystävänä. Hartauteni
perhettä kohtaan pitäisi olla riittävä tekosyy, arvelen.»

Roycen katse kirkastui, ja hän puristi sydämellisesti lääkärin kättä.

»Kiitos, tohtori!» sanoi hän lämpimästi. »Se vapauttaisi toiminimen

paljosta huolesta — puhumatta minusta mieskohtaisesti», lisäsi hän.

Jenkinson nauroi hyväntahtoisesti.

»Sen tiesin kyllä», sanoi hän. »Saammehan me lääkärit kuulla

kaikkea mahdollista kielittelyä. Ja tämä ilahduttaa minua todellakin.
Jos tahdotte odottaa minua täällä, niin lähden heti matkaan.»

Luonnollisesti suostuimme, ja hän kutsui vaununsa ja lähti.

»Vihdoinkin», sanoin, »saamme nähdä esiripun taakse, ehkäpä yksi
ainoa vilahdus olisi kylliksi luomaan valoa pimeyteen.» Mutta puolen
tunnin kuluttua tohtorimme palasi, ja silmäys hänen katseeseensa
ilmaisi minulle, että kohtalo oli taaskin sallinut meidän pettyä.

»Lähetin hänelle käyntikorttini», kertoi tohtori lyhyesti, »mutta neiti

Holladay käski hyvin yksinkertaisesti tervehtimään sanoen, että hän
ei voinut ottaa vastaan.»

Roycen katse synkkeni.

»Ja siinäkö oli kaikki?» kysyi hän.

»Ni-in! Luonnollisesti ei minulla ollut muuta valittavana kuin lähteä

tieheni. Niskoitteleminen oli mahdotonta.»

»Tietysti», myönsi toinen. »Mutta, tohtori, miten selitätte sen?»

 Jenkinson istui ja näytti vähän aikaa tutkivan maton kuvioita.

»Suoraan sanoen, herra Royce», sanoi hän vihdoin, »en minä

tiedä mitä ajatella. Todennäköisintä on, että neiti Holladay kärsii
jonkinlaista mielenhäiriötä — ehkäpä vain akuuttista, sellaista, joka
tavallisesti menee ohitse — mutta joka helposti voi kehittyä
vakavaluontoiseksi, niin, jopa pysyväksikin.»

Se ajatus oli herännyt minussakin, ja Roycen kasvojen ilmeestä

näin, että hänkin oli sitä ajatellut.

»Eikö ole mitään keinoa, jonka avulla voisimme saada varmuuden

asian tilasta?» kysyi hän. »Kenties hänet on pelastettava omasta
itsestään.»

»Hyvin mahdollista», myönsi tohtori päätään nyökäyttäen, »mutta

hän on täysi-ikäinen ja määrää itse mitä tekee. Ei ole olemassa
keitään sukulaisiakaan, jotka voisivat sekaantua asiaan — eikä edes
läheisiä ystäviä, sen kyllä tiedän. En näe mitään keinoa, jollette te
hänen lainopillisena neuvonantajanaan voi kääntyä viranomaisten
puoleen ja pyytää heiltä hänen mielentilansa tutkimista.»

Mutta Royce teki heti kieltävän liikkeen.

»Se on mahdotonta!» hän sanoi. »Meillä ei ole kerrassaan mitään

aihetta sellaisen askeleen ottamiseen. Se loukkaisi häntä
kuolettavasti.»

»Niin, se on selvää», tunnusti lääkäri. »Pelkäänpä, siis ettei tällä

hetkellä voida tehdä mitään, asia saa olla sellaisenaan, kunnes
jotakin varmempaa tapahtuu.»