Run Omega Run Choose Me

Omegaverse Book 2 1st Edition R A

Alyse
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/run-omega-run-choose-me-omegaverse-book-2-1st-e
dition-r-a-alyse/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Run, Omega, Run (Choose Me Omegaverse Book 2) 1st

Edition R.A. Alyse

https://textbookfull.com/product/run-omega-run-choose-me-
omegaverse-book-2-1st-edition-r-a-alyse-2/

The Run Walk Run Method Galloway

https://textbookfull.com/product/the-run-walk-run-method-
galloway/

Destined to Run A Shifting Society 2 1st Edition J.

Kearston

https://textbookfull.com/product/destined-to-run-a-shifting-
society-2-1st-edition-j-kearston/

Run 26 2 stories of blisters and bliss Karnazes

https://textbookfull.com/product/run-26-2-stories-of-blisters-
and-bliss-karnazes/
Shattered Omega Murder and Mayhem Omegaverse 1st
Edition Cassie Lein

https://textbookfull.com/product/shattered-omega-murder-and-
mayhem-omegaverse-1st-edition-cassie-lein/

The Run Out Groove The Vinyl Detective 2 1st Edition

Andrew Cartmel

https://textbookfull.com/product/the-run-out-groove-the-vinyl-
detective-2-1st-edition-andrew-cartmel/

Rescue Run 1st Edition Don Pendleton

https://textbookfull.com/product/rescue-run-1st-edition-don-
pendleton/

Cash Remington and the Rum Run Sexy Dreadfuls 2 1st

Edition Aaron Celia

https://textbookfull.com/product/cash-remington-and-the-rum-run-
sexy-dreadfuls-2-1st-edition-aaron-celia/

Run to Ground 1st Edition Don Pendleton

https://textbookfull.com/product/run-to-ground-1st-edition-don-
pendleton/
Run, Omega, Run

R.A. Alyse
Copyright © 2024 by R.A. Alyse

All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced, distributed, or transmitted in any form or by

any means, including photocopying, recording, or other electronic or mechanical methods,
without the prior written permission of the publisher, except as permitted by U.S. copyright
law. For permission requests, contact R.A. Alyse.

The story, all names, characters, and incidents portrayed in this production are fictitious. No
identification with actual persons (living or deceased), places, buildings, and products is
intended or should be inferred.
Book Cover by Khaoten Designs

Edited by Norma Gambini

 Table of Contents

Dedication:
Blurb
Author's Note
Content Warnings
Why-Choose Omegaverse World
Prologue
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Epilogue
Coming Soon
About the Author
Acknowledgements
Also by R.A. Alyse
 Dedication:

To anyone that has ever been misjudged – I

see you <3
 Blurb

Omegas are to be cherished, loved, protected . . .

. . . not sold to cover their parents’ debts.
But that’s what happened to me.
Now, I’m in the middle of a heat I didn’t want—nor was I ready to
have. The scent of my dead alpha surrounds me while a pack that
hates me offers assistance that I’m sure is laden with strings.
Which leaves me with only one option.
I’ve gotta run.
 Author's Note

HELLO DEAR READERS,

Thank you for picking up this book. It is the second story in the
Choose Me omegaverse world I am creating. All the books are
standalones within the series, and while there are crossover
characters and an overarching background story, they can be read in
any order.
I hope you enjoy reading this as much as I enjoyed writing it. If
you did (or even if you didn’t), please consider leaving the book a
review. It really does help out and helps get the book to other
readers that may enjoy it!
Love you all,
R.A. Alyse
 Content Warnings

Emotional abuse from parents

Sex Work
On page death/murder
Forced bond bite
Self-loathing/hate
Redemption arc
Daddy kink
Spanking
Attempted on page SA (not by MMCs)
 Why-Choose Omegaverse World

Choose Me

This is a brief description of my omegaverse, as they are all a bit

different. I tried to make this as concise and easy to understand as
possible, as the bigger points will come out during the book (I
think).
Alphas are the biggest, strongest, most dominant of the
designations. They are typically in charge of higher-class jobs. Males
have a knot and females have a lock that they use to hold an omega
to them during intercourse. Most are members of a pack, although
there are some that prefer to be without a pack of their own. They
will bite and claim designations (other than their own) to tie a pack
together, with one important caveat: omegas must choose them, not
the other way around. Omegas will typically bite first, and they must
be agreeable to taking the alpha’s bite or the bond they are trying to
form might never complete.
Omegas are the sweetest, most nurturing designation. They crave
the protection and security that they feel an alpha can provide.
Omegas are typically shorter than betas or alphas. They love soft,
cuddly things and building nests. They are very particular, and what
is good for one omega might not be for the other. Omegas can be
needy and clingy, but they are loyal to a fault to those they love or
claim as their pack.
Typically, there is one omega per pack, as omegas are the rarest
of the designations. They release a “perfume,” a blast of their unique
scent when they are near someone that they may be compatible
with or if turned on. They can take an alpha’s knot, no training
necessary. In fact, they crave that and need it often, especially
during a heat.
Omegas have sensitive noses. They want to be surrounded by the
smells that they like, typically those of their chosen pack. They will
take clothing, bedding, anything they can find that belongs to their
pack and use that to build their nests.
Omegas in this world go into heat quarterly, starting at age
twenty-five. They last three to five days, depending on the omega.
When in the throes of a heat, they become almost lost to a foggy
state. They don’t know what time it is, what day it is, or how much
time has passed, just that they need their alphas/pack to help them
through the growing urge to reach climax.
Bonding to a pack is normally done during a heat, although it is
not necessary and some packs will bond outside of a normal heat
cycle. Claiming bites are typically given around scent glands. There
are some on the wrists, neck, and inner thighs. Biting near these
marks helps a pack’s fragrances begin to blend. A bite given to an
alpha from an omega, or vice versa, will never fade.
At the age of eighteen, a person’s designation will become clear.
Scents change, growth spurts happen for alphas, and perfuming
happens for omegas. If nothing changes, the person will remain
what everyone starts out as: a beta. This is the most common
designation. Betas are average-sized and less dominant, but not
nearly as submissive as an omega. They can be trained to take a
knot from an alpha, and most, if in a pack, want to. An alpha’s bite
will solidify them into the pack, with or without an omega. Omegas
can claim them as well. However, that bite will fade and they will
need to be bitten again. Betas do not have a claiming bite of their
own.
 The goal for most alphas and omegas is to make a pack,
preferably one they are scent matched to. Matches like that play a
major role in making packs, especially to omegas that have such
sensitive noses. Betas’ scents are less strong and usually, they come
into a pack due to a preexisting relationship with either an omega or
an alpha.
Scent matches usually do not occur before age twenty-five for
omegas. Prior to that, they may like and enjoy a particular person’s
smell, but they won’t feel the pull or draw of a match. While it is
possible that if a scent is a strong enough match, alphas or omegas
may react sooner, this is very rare.
All alphas and omegas in this omegaverse will attend an academy
or school where they will learn about what their designations mean.
Omegas start school at twenty and attend for four years, graduating
the year prior to their heat starting. Alphas will attend as soon as
they show their designation and go for two years, as they do not
have heats to prepare for. The schools they attend are separate.
Regarding omegas, there are local schools in every town that have
an omega population. There are also several schools spread
throughout the country that parents can choose to send their omega
to if they have the funds.
The “best” omega academy is the ORA, Omega Rising Academy. It
is very expensive, so typically only the richest omegas attend. Male
and female omegas attend the same school. The goal of the ORA is
that upon graduation, all their omegas will be matched up and
bonded to a pack.
Right before graduation, the ORA holds a mixer, where alphas are
invited to come meet the omegas that are finishing school. They
mingle, chat, and they are allowed the opportunity to scent one
another. It is very expensive to attend these mixers. Due to that, the
ORA feels confident in extending a guarantee that all their
graduating omegas will leave school with a “good match.” So far,
they have never failed at this goal.
Some omegas will attend the ORA through a sponsorship. This
means that a pack and the omega have come to an agreement of
sorts. They pay the omega’s way through school with the
understanding that after graduation, he or she will join their pack.
The omega can always choose not to, and it’s not a requirement, but
there has never been a case where the omega has not chosen that
pack as theirs. An omega that secures sponsorship is viewed as
privileged because they already have a pack lined up for graduation.
 Prologue

Drew

I WASN’T SUPPOSED TO be here. If my alphas knew I was listening

to their conversation, they would be furious. But I had to know what
was going on. The secrets were killing me. I didn’t know why they
didn’t think they could tell me, but I knew something was changing
and it was big.
Creeping closer‌ to the office, I heard voices inside. My name was
mentioned and my ears perked up. I could see Charlie sitting on the
couch through the slightly cracked open door. His arms were waving
emphatically while he talked, but I was having trouble making out
the words.
Suddenly, the most gorgeous girl I had ever seen crossed in front
of him. Her brown hair hung down her back in shining waves.
Brunette eyes flashed with ire as she snarled back at Charlie. Who
was she? I needed to know. I wanted to know. Something was
telling me she was important.
“No. Absolutely not. There is no way I will ever let that happen.
I’m the omega here. That means I say who is in the pack and who
isn’t. Me. Not you. Me. I will not allow or tolerate a beta! You are my
pack. The three of you. Not anyone else. No other omegas. No other
alphas. And certainly no disgusting betas.”
 My heart plummeted to my feet. She was talking about me? And
my pack? I mean, I guessed they technically weren’t mine, but I had
always thought that they would be. That seemed to be their
intention this whole time. I waited for someone, anyone, to defend
me, but only silence greeted my ears.
Slamming open the door, I glared at the three alphas that had
stolen my heart and were now stomping it into the ground with their
refusal to speak up for me. “I can’t believe that I ever thought I
loved any of you. I thought that what we had was something
special. That was all a lie. You were just stringing me along until you
could get your omega. Well, congratulations, you have her. I’m out.”
Spinning on my heel, I ran out of the house, not even stopping to
grab my clothes. I was going home. Fuck this and fuck them. And
fuck that omega trash.
 Chapter 1

Drew

I CLIMBED OFF THE bus at the stop in my hometown. It was still

early, only about seven o’clock, but already the humidity was
growing, making the June morning quite sticky. Sweat beaded on my
brow as I rushed down the sidewalk.
The fifteen-hour bus ride—sixteen, actually, with rest stops—had
done nothing to cool my ire. I was furious with my so-called pack.
Internally, I scoffed at that. They weren’t mine. They were nothing
to me. Not anymore.
Yeah right. Keep telling yourself that.
My heart felt shattered. I had tried to tell myself not to get
attached, that it was too good to be true, that they’d let me down. I
scuffed my shoe in the dirt as I passed the bar. For the first time, I
understood why some people drank themselves into misery every
day. I just wanted this pain to stop. Love sucked. The only silver
lining was that I found out now, as opposed to once I’d become a
part of the pack.
I had stuffed my useless cell phone in my back pocket. Useless
because the only people that had the number were now blocked.
After receiving countless texts—that I had immediately deleted—and
over thirty phone calls between the three alphas, I’d had enough.
There was nothing they could say to fix what they had done. I
ended up turning my phone off entirely once they started using
spoofed numbers to get through.
My parents’ small home appeared in the distance, and I picked up
my pace. I was excited to see them again. It had been months since
I was home. I probably should have told them I was coming back,
but c'est la vie. Hopefully, with Riley off at that fancy school of hers,
my sudden return wouldn’t be too much of a hardship.
I opened the rickety gate, the rusty hinges squealing in protest. I
was going to fix that while I was here. Right now, it served us no
purpose, hanging on by a thread the way it was. The cracked stone
path that led to the front door was getting overgrown again. Had no
one taken care of the yard work while I was gone?
I reached the front door and raised my hand to knock before
remembering I was home and could just walk in. Taking a deep
breath, I pushed it open. Inside, I squinted as my eyes adjusted to
the light difference from outside to here. I shut the door and moved
farther into the house. Where was everyone? It was eerily silent.
Dad should be down here getting ready for work. Dell too‌.
“Hello?” I called out. “Anyone home?”
I heard a noise upstairs, and I made my way over to the stairs. It
was pitch black up there. Because of the early hour, I didn’t want to
turn any lights on, so I made my way up carefully. At the top of the
stairs, I heard the noise again, a low whispering. It was coming from
my parents’ bedroom, and I moved in that direction.
I passed Riley’s room, seeing the door shut. That was odd. It
shouldn’t be closed with her not home. It helped with the air flow
upstairs. As I walked by, I turned the handle and pushed it open
without looking in. I crept up to my parents’ slightly open door; I felt
like an eavesdropper.
“What are we going to do, Franklin?” I heard my mother’s soft
voice ask.
“I don’t know, darling. I just don’t know.”
“Why won’t they tell us anything? She’s hurting and they are
keeping things from us. We have a right to know!”
“We do. I’m so sorry. I feel useless. Damn that school!”
 School? Were they talking about Riley? I knocked once and pushed
the door open without waiting for them to tell me to come in. My
mother’s face was full of shock when she saw me. My dad’s less so,
but it was obvious he hadn’t expected to see me there.
“Drew? You’re back?” he asked.
“Yeah, for now. What are you guys talking about? What school?”
My mother and father shared a look. “The damn ORA. They sent
Riley home, and they refuse to tell us why. She’s been holed up in
her room for a month now. We can barely get her to eat or drink.
She won’t talk to anyone. It’s like she’s a shell of herself. They did
something to her. I just know it.” My mother’s voice broke, and she
curled into my dad’s chest, sobbing quietly.
“She’s home? Right now?”
“Yes, son. In her room. Why?”
Without a word, I turned and rushed back to her door. At the
threshold, I peered in and found Dell sitting on a folding chair beside
her bed. His head was in his hands, and he looked completely
drained. Dark circles rimmed his eyes, and they had a blurry,
unfocused look to them. I cleared my throat, and he looked up. The
sadness and look of absolute torture on his face almost gutted me.
“What’s the matter, Dell?” I asked, stepping into the room.
My younger brother opened and shut his mouth several times, but
nothing came out. He seemed truly at a loss for words, which was so
unlike him. He was normally so well-spoken and sure of himself. Dell
nodded toward the bed, and for the first time, I noticed the bundle
on the mattress.
“Riley?” I asked, stunned.
The covers barely moved with my words. I walked around the bed
to the same side as Dell and my face fell. What the fuck had
happened to my sister?
She had her covers and bedding bunched up around her in a
semblance of a nest. The only parts of her that I could see were her
eyes and nose. Riley’s face appeared drawn, unlike her normal
smiling expression. Tears soaked her pillowcase, staining it under
her. I heard a sniffle, and I fell to my knees beside the bed.
“Who do I have to kill?” I whispered to her.
 Her gaze lifted to mine. The overwhelming heartbreak in them
made me suck in a breath. I recognized that look because it was the
one I saw in the mirror now. Complete and utter heartbreak.
Quietly, so only she heard, I whispered, “It will get better, Riles. I
promise.”
A stray tear dripped off her lash and onto her pillow. I reached
over and brushed a loose curl off her forehead. My poor, sweet
sister. Her omega heart didn’t deserve this. Whoever had broken it
was going to pay . . . just as soon as I found out who they were.
Rising to my feet, I left her room, carefully shutting her door
behind me. I rushed down the stairs and to the landline in the
kitchen. Dialing information, I asked to be connected to the ORA. I
would get answers. Today.
The phone rang twice and then I heard, “ORA, Caryn speaking.”
“Hello, Caryn. My name is Drew. I was calling to find out if you
could give me any information about my sister who attended there
recently.”
“Well, depending on what you are asking, I will try.”
“Wonderful. Her name is Riley Druman and until last month, she
was a student there. I would like to know why she came home and
who she was close with while there, please.” I heard the keys typing
in the background as she presumably looked up my sister’s file.
“Oh, I’m sorry. We have no record of that name in our system, it
seems.” Her voice held a vicious sort of glee.
“Excuse me?” I remained calm, hiding my growing anger.
“Yes, like I said, she was not and is not a student here. Maybe you
have the school wrong. You should try the omega school in your
district.”
“My sister attended your school. She came home one month ago.
Why the fuck are you saying you don’t have her info?”
“Now, sir. There is no call for that language. Like I said, no one by
the name Riley Druman attended here. If they had, I would have
their file. Good day.”
There was a loud click. I pulled the phone back from my ear. That
bitch hung up on me. No one hung up on me. Ever. This was
unacceptable. Clearly, my skills were fading, having been away for
so long. That school was going to be sorry once I figured out what
was going on there. They wouldn’t get away with treating my family
like this.
 Chapter 2

Hilary

I COULDN’T BELIEVE THE nerve of Pack Trinity. Telling me to get

out. Me! Didn’t they know how lucky they were? I would accept their
premade pack; I just didn’t want any extras. Huffing, I walked back
up the pathway to my house. I haughtily tossed my brown hair over
my shoulder as I walked inside.
Silence greeted me. Where was everyone? I wandered down the
hallways, my heels clicking on the floor. My father’s office door was
standing ajar, and I saw him and my mother in there. They were
talking with someone I’d never seen before. Whoever it was could
wait. My news was more important. I slammed open the door, hiding
my wince as it hit the shelves on the wall.
“Mom, Dad, stranger,” I addressed the room. “I just thought you
would like to know that Pack Trinity and I parted ways tonight. We
are through.”
I watched my parents, but their reactions were not what I had
expected. My father dropped the glass he had been holding,
shattering it on his desk. A sob caught in my mother’s throat. My
brows dipped as I stared at them in confusion.
“It’s fine, you know? The mixer is next year. I’ll just find a new
pack then.”
 “A new . . . ,” my mother started but then stopped. She sank into
the armchair near her and put her hand over her eyes like she
couldn’t bear to look at me.
My father’s jaw clenched. “Why did you part ways?”
“Because they wanted to put a beta in their pack. There’s already
three of them. Why the hell do they need a beta too? Disgusting. I
told them they could either pick me or their puny beta. They chose
wrong, and I left.”
Actually, they kicked me out, but that wasn’t important.
“You broke it off because of their wish for another pack member?”
My father’s voice was deadly smooth, like he was fighting not to
scream at me.
“Well, yes. You’ve always told me how useless betas are. Why
would I want one in my future pack?”
“Very true,” the strange man said, drawing my attention to him.
“Betas are pathetic. You shouldn’t have to lower yourself to that
degree.”
I grinned. “Thank you, alpha—I’m sorry. I don’t know your name.”
He smiled at me and bowed low. “I’m Alpha Brown, but you, my
dear, may call me Michael Jacob.”
I fluttered my lashes at him. He might be way too old for me, but I
was currently down a pack. There was no harm in flirting, right? I
held my hand out to shake his.
“Pleasure to meet you, Alpha Michael Jacob.”
“Oh, the pleasure is all mine,” he purred, taking my hand and
pressing a kiss to the back of it.
“Hilary!” my father snapped.
My face crinkled as I looked back at him. “Yes?”
“Please, go to your room. We have important things to discuss
that don’t concern you.” The bite in his voice would have bothered
me if I wasn’t already so used to it. He didn’t seem to know any
other way to talk to me.
“As you command, Father. Mother. Alpha Brown,” I said in farewell.
Alpha Michael Jacob was the only one to return my goodnight, and
I slipped from the room. The office door swung shut behind me, but
bounced and remained open a crack. I walked a few steps away
before bending to remove my shoes and sneaking back up to the
doorway. Whatever they were talking about, I wanted to know. I
deserved to know.
“Well, that certainly changes things, doesn’t it, Mark?”
My father grimaced. He hated being called by his first name. “I’ll
make sure it doesn’t. She will go back to them. I promise. We will
get your money. We just need a few more months. She has to return
to school, but by the next break, I’m sure she can convince them to
take her back.”
My mouth popped open indignantly. Take me back? Like hell. I was
never going back to them. Not if they intended to take on that beta.
I didn’t care how hot they were. I was worth more than that.
“Hmm, we will see. I’ll give you three months to come up with the
complete sum that you owe me, plus interest. If you don’t, I’ll start
taking things from you.”
I heard my father’s gulp. How much did they owe this man? We
had plenty of money. Why weren’t they just paying him whatever he
was asking for? What would me going back to Pack Trinity solve?
“For a little motivation, I’ll leave you with this . . .”
I heard shuffling and then my father shouted. There was a
resounding crack, and my mother started screaming. My father gave
a pained groan. I heard the alpha coming toward the door and I
hurriedly backed up; I couldn’t get caught. Unfortunately, I tripped
over my feet and landed in a heap on the floor. The office door
opened, and Alpha Michael Jacob looked down at me, a smirk pulling
at his lips.
“Sorry you saw that, darling. Tell your parents not to borrow
money they can’t pay back in the future. I’ll see you soon.”
My eyes were wide in my head as he nodded at me and strode
down the hallway. I heard the front door open and bang shut in his
wake. I lay sprawled on the floor for several seconds, until my
mother’s increasing whimpers cut through my shock. Scrambling to
my feet, I rushed back into the office. My father sat behind his desk,
cradling his arm, which was bent at an odd angle. My eyes darted
back and forth between my parents.
 “Hilary,” my father said, his normal sharp tone dimmed with pain.
“Why are you still here? Did we not send you to bed?”
I ignored his question. “What happened? Why did you let that man
do that to you?”
His eyes narrowed. “We have no choice, Hilary. And now that you
decided you were too good for that pack, next time it might not be
my arm. It could be your mother’s neck. Is that what you want?
Your parents dead?”
“Wha—” How had this turned into my fault?
“Marcus, please, she doesn’t know . . . ,” my mother pleaded.
“If she thinks she’s adult enough to ignore my commands and
eavesdrop on her parents, then she’s certainly old enough to know
the rest of it. We’re broke, Hilary. There’s nothing left. We had to
take out a loan to send you to that school you just had to attend.
The banks wouldn’t give it to us, so we went to Alpha Brown. Now,
we can’t pay and he’s furious with us.”
“What do you mean, we’re broke? Where did the money go?” I
asked, panic clawing at my chest. There was no way we were
penniless. It just wasn’t possible.
“My firm let me go,” my father sneered as my mother hiccupped a
sob. “No one is hiring, and your and your mother’s spending habits
bled us dry.”
“My spending . . . ?” What about his?
“Yes. Always having to have the best of everything. And that
goddamned school. No matter. When you come back for autumn
break, you will go to Pack Trinity. You will apologize. And you will
convince them to take you back. We need their money, and you will
get it for us. Do you understand, omega? You’re worth nothing to
me otherwise.”
My father’s voice cut me to the quick, and I gasped. When had my
father turned so cruel?
“I understand,” I bit out. Turning on my heel, I stomped from the
room, muttering under my breath, “Doesn’t mean I’ll do it.”
 Chapter 3

Drew

WHEN I LEFT TOWN five months ago, I never thought I would walk
in here again. I pushed open the swinging door into the bar I had
passed on my way home yesterday and tried to hide my grimace. It
smelled so strongly of liquor and cigarettes. Behind the bar was
Hank, the grisly bartender. He looked exactly the same, just older.
But I knew first-hand that if I ever needed help in a fight, he was
who I would call first.
I waved to him as I moved toward the back rooms, the ones that
few knew existed and even fewer were allowed inside. The guard
standing outside of the entrance grinned at me and waved.
“Hey there, Drew! It’s been too long! What brings you back to
these parts?”
“Heya, Duncan,” I greeted. “I’m back in town for a little while and
I thought I should stop in and say hey to the boss lady.”
He snickered. “Probably smart on your part. Go on through.”
I thanked him and without knocking, I moved into the room. The
person inside looked up, stunned. Clearly, she had not been
expecting to be disturbed.
“Hey there, Peyton,” I said.
“Drew Druman, as I live and breathe. Take a seat, fucker. Tell me
about what you’ve been up to. What brings you back here?”
 I sank into the ripped, cushioned armchair across from her desk.
Her eyes sparkled in the low light of her office. She reached over
and poured me two fingers’ worth of the expensive whiskey on her
tabletop, handing me the glass. I took an appreciative sip before
responding.
“Things didn’t work out the way I planned, Pey. So, I’m back in
town. Wasn’t planning on coming back, but here I am.”
“Here you are,” she repeated, her eyes tinged with a hint of
sadness. “I am sorry things didn’t go the way you thought, Drew.”
I waved a dismissive hand. “Meh, I’ll be fine. They weren’t the
ones for me.”
Peyton gave me a look laced with disbelief. I had forgotten that
she had been there in the beginning, when I had met the pack of
assholes. I might have been able to convince other people I was
alright, but not her. She always could see right through me. It was
what made her so good at her job.
“It’s okay to not be okay,” she told me. “But I’ll respect your
obvious unwillingness to talk about them right now. Tell me about
what brings you back to my bar.”
“Can’t a guy just wanna come say hey?”
She chuckled. “Of course you can. And I would expect nothing
less. However, I know you too well. You’re here for a reason.”
I sighed. “Yeah. I don’t know how long I’ll be in town for, but I
was wondering if you might still have room for me on your crew
while I’m here?”
Her face softened. “You really want back in? Drew, we were all
rooting for you when you made it out of this Podunk town. As much
as I would love to have you back, I don’t want you if it’s just a way
to avoid your feelings.”
“Psht. Feelings. Peyton, you know me better than anyone. I don’t
have feelings. Especially for those fuckheads.”
“You’re right. I know you better than anyone. Which is why I know
you’re lying to me right now, Drew. I’ll let it slide this time, but don’t
hide from me. Got it?”
“Yeah, I hear ya, Peyton. So what do you say? Do you have space
for me? Old times' sake?”
 She studied my face for several seconds then grinned. “Of course I
do, Drew. You were one of the best we had. Unfortunately, I gave
away your club bunk to another when you left, so I don’t have space
here for you to sleep unless you crash on the couches . . .”
“Oh, that’s fine. I am staying with my parents again.”
“Isn’t that a tight fit with all of you at home? I saw Riley came
back the other week.”
A scowl descended over my face. “Yeah. That’s another thing we
might need to look into if we have time and I can borrow a few
people. The school she was at, the ORA, sent her packing. Now they
refuse to even admit she was a student there or tell us why they
sent her home. She’s broken, Peyton. Someone broke her heart.”
Peyton’s own expression hardened at my words. “Who the hell
could hurt a sweet thing like Riley? We’ll figure it out. Ask I.T. to
investigate it. He’s the best at getting that kind of info.”
“Thanks, I really appreciate it, Pey . . . I mean boss.”
She rolled her eyes. “You never called me ‘boss’ before. Don’t start
now.”
I chuckled and rose to my feet, tossing back the rest of the
whiskey. “You got it, Peyton. I’ll get out of your hair now.”
Smirking, she responded, “You do that. On your way out, check
with Duncan about the next job we have lined up. I think you’re
going to find it right up your alley.”
My eyes gleamed at her words. “Perfect.”
Right as I reached the door and turned the knob, she called out to
me. I turned to look back over my shoulder, and she said, “I truly
am sorry things didn’t go the way you planned, Drew. But I am not
sorry it brought you back to us. Welcome home, slugger.”
With immense effort, I refrained from rolling my eyes. “I hated
that nickname, and I hate it even more now.”
“Oh, I’m aware. But it fits you so well . . . slugger.”
“Yeah, yeah, laugh it up . . . omega.”
I ducked out of the door and slammed it shut behind me, just in
time to avoid her scream and the glass she chucked. I heard the cup
shatter against the wood and I shook my head, laughing.
 “You got an enormous set of balls on ya, kid,” Duncan said, eyes
wide.
“Meh, she won’t hurt me. She likes me too much.”
He gave me a look that said he wasn’t sure he believed me but
said nothing else about it. “You back on the team?”
“Yeah, for now. Peyton said to ask you about the next job we are
running. Said I might really like this one.”
“Oh, for sure you will. We are going after the alpha you always
hated.”
“Finally. Fill me in.”
For the next few minutes, Duncan went over everything that I
needed to know about the job. It took me no time at all to leave
behind my real-life persona of Drew Druman. I sank right back into
my club identity of Drew Benjamin, the enforcer for the motorcycle
club known as the Fate Fighters.
After getting all the details from Duncan, I made my way back out
into the main bar area. I was looking for I.T. He had to be here
somewhere. He never left the bar if he could help it. Loner by trade
and personality, he was the best there was in computer hacking. And
he was on our side. Thank the gods.
Finally, I spotted him. He was sitting in a back booth, hunched
over a laptop. His hair desperately needed a cut. He kept jerking his
head to get his floppy bangs out of his eyes. His face had an intense
look of concentration on it as his fingers flew over the keyboard. I
made my way over to him.
“Hey there, I.T.,” I said when I was next to his table.
He jumped and turned to look up at me, panic clear on his face. I
had forgotten how easy it was to startle him when he was in the
zone. He shoved his thick, plastic-rimmed glasses up his nose from
where they had slid down.
“Goddamn it, Drew, you scared me.”
“I’m sorry, I.T.,” I said before sliding onto the bench seat across
from him. “How have you been?”
“Well, heart attack notwithstanding, I'm fine. Working. You? I
thought you left.”
“Long story. I did, but I’m back now.”
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Aseeton
kaksintaistelu
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Aseeton kaksintaistelu

Romaani Suuresta Lännestä

Author: Charles Alden Seltzer

Translator: Paavo Kesäniemi

Release date: November 16, 2023 [eBook #72136]

Language: Finnish

Original publication: Jyväskylä: K. J. Gummerus Oy, 1926

Credits: Timo Ervasti and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ASEETON

KAKSINTAISTELU ***
ASEETON KAKSINTAISTELU

Romaani Suuresta Lännestä

Kirj.

CHARLES ALDEN SELTZER

Suomentanut

P. K. [Paavo Kesäniemi]

Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1926.

Ensimmäinen luku.

Huolimatta innostaan päästä kolmipäiväisen matkansa päähän,

lauhtui Josephine Hamiltonin mieli jonkinverran siitä rauhasta, minkä
junan pysähtyminen aikaansai. Syvä äänettömyys muistutti miltei
avaruuden hiljaisuutta ja kohtaloonsa alistuen vaipui Josephine
peittojen ja pielusten nojaan, jotka avulias junapalvelija oli hänelle
varannut.
 Hieman sotaisen katseen loi hän kuitenkin osastonsa akkunasta.
Ulkona näkyi tummanruskea, kuolleennäköinen seutu, tasainen ja
synkkä erämaa, puuton ja autio. Niin pitkälle kuin hänen silmänsä
kantoivat, ei näkynyt taivaanrantaa ensinkään. Hänestä tuntui kuin
sellainenkin olisi pitänyt näkyä jossakin, ja hän koetti tunkea
katseensa vaakasuoraan etäisyyteen säilyttääkseen aivojensa
tasapainon. Mutta aivan huomattavan lähellä näytti tummanruskea
maa yhtyvän kuparinkarvaiseen taivaaseen muodostaen harson
tapaisen autereen. Tarkatessaan vakaana outoa luonnonilmiötä,
huomasi hän, että harson muodostivat kiiltävät hiutaleet, jotka
hiljalleen leijailivat maan ja taivaan välillä — tomua, ajatteli hän,
runottoman käytännöllisesti.

Ja kuitenkin loistivat hänen silmänsä ihastuksesta, sillä näky oli

majesteetillisen kaunis. New Yorkista lähdettyään ei hän ollut nähnyt
mitään siihen verrattavaa. Hän painoi kasvonsa ruutua vasten ja
katseli innokkaana ilmiötä.

Vähän myöhemmin kaikui hänen korviinsa yksityisiä, kaukaisia

ääniä, jotka suljettujen ovien läpi kuuluivat vaimennettuina —
askeleita, ihmisääniä, vasaran kumahtelua metallia vastaan,
koneesta tulevan höyryn pihinää ja ovien pauketta.

Mutta hän ihaili yhä harsoverhoa. Hän huomasi, että sen värit
hitaasti vaihtuivat. Kullanväriset soihdut loimusivat kilpaa
kimallelevien läikkien kanssa nousten ja laskien, suurentuen ja
pienentyen keskeymättömässä liikkeessä ja värit olivat niin
sopusointuisia ja herkullisia, että ne olisivat kelvanneet parhaimman
taiteilijamestarin kankaalle kiinnitettäviksi. Hän ei huomannut
katselleensa sitä kylliksi, ennenkuin hän näki erään häpeämättömän
näköisen miehen röyhkeästi katselevan häntä radan viereltä aivan
hänen akkunansa alla. Kostonhimoisena veti hän uutimen akkunan
eteen ja harmin tuli leimahti hänen silmissään.

Ollen kahdenvaiheella kutsuako junapalvelijan luokseen,

tiedustellakseen pysähtymisen syytä, seisoi hän hetkistä
myöhemmin kehystetyn peilin ääressä ja järjesteli muutamia
vallattomia kiharoita tummanruskeassa, runsaassa tukassaan, jota
hänen naisystävänsä Idän yliopistossa aina olivat kadehtineet.

Peilistä kuvastuivat hämmästyttävän sievät kasvot. Leuka saattoi

ehkä näyttää hieman pelottavalta sille, joka ei kyllin kauan ollut häntä
tarkannut huomatakseen hänen somat huulensa, joissa piili ilmeinen,
ankaran siveellisyyden vartioima leikillisyys. Hänen jättämänsä
vaikutus oli pikemmin henkistä kuin ruumiillista laatua.

Vaikka hän epäilemättä oli tietoinen viehättäväisyydestään, ei

hänen kirkkaissa, ilmeikkäissä silmissään ollut rahtuakaan
turhamaisuutta hänen katsoessaan kuvaansa peilissä. Näytti siltä,
kuin hän ei olisi antanut yksinomaan ruumiillisen kauneuden pettää
itseään. Hänen harkitsevat silmänsä tunkivat syvälle, ikäänkuin
etsien sielua, joka henkevöittää ruumiin.

Hetken perästä kääntyi hän taas akkunaan. Häpeemättömän

näköinen mies oli mennyt. Hän nosti uutimen ja katseli taas
moniväristä verhoa, joka näytti riippuvan junan ja kaukaisen
taivaanrannan välillä.

Hän näki matkustajien kulkevan ohi akkunan — miehiä ja naisia.

He olivat menossa junan takaosaan päin. Muutamat juttelivat ja
nauroivat, mutta hän huomasi, että kaikki olivat kiihtyneitä. Eräs
mies, joka kiirehti akkunan ohi, otti kaulastaan valkoisen
tärkkikauluksen. Hän työnsi sen taskuunsa ja pyyhki hikeä
kasvoiltaan jo ennestään kostealla nenäliinalla.

Miehen näkeminen herätti Josephinessä tietoisuuden siitä, että

hänen osastonsa oli hyvin kuuma. Hän avasi parhaaksi oven
kohdatakseen kahden miehen katseet, heidän kiiruhtaessaan
käytävää pitkin puhuen ja nauraen. Heidän silmistään näki, että he
olivat poikamaisesti huvitettuja siitä asiasta, joka hoputti heitä
rientämään. "Lehmäpaimenia", kuuli hän toisen heistä sanovan
heidän sivuuttaessaan hänen osastonsa oven. Hänestä tuntui kuin
mies olisi kohdistanut sanansa hänelle jonkinlaisena
personattomana huomautuksena, että hän oli keksinyt jotakin, joka
saattoi kiinnittää hänenkin mieltään.

Oliko sitten lehmäpaimen hänestä mielenkiintoinen. Tuskin. Hän

otaksui luonnollisesti näkevänsä paljonkin lehmäpaimenia, tultuaan
matkansa päämäärään, Betty Lawsonin karjatalolle, joka Bettyn
kirjeistä saadun vaikutelman mukaan sijaitsi jossakin Willetin takana
olevissa koskemattomissa erämaissa. Mutta mitään mielenkiintoa
hän tuskin oli huomannut —

"Ethän luule, että he todella aikovat hirttää hänet?" kuuli hän

äskeisen äänen kysyvän käytävällä. "Se ei näytä —"

Oven sulkeminen tukahdutti lopun äänestä, mutta miehen sanojen

merkitys kiusasi Josephineä siinä määrin, että hän asettui ovelleen
jäykän näköisenä kuulostamaan.

Hetkeksi jäi hän siihen seisomaan, hämmästyneenä,

epätietoisena, mielessään toistaen kuulemiaan sanoja
"lehmäpaimenet" ja "hirttää." Ne tuntuivat hänestä vakuuttavilta, sillä
sanat olivat jollakin tavalla yhteydessä keskenään ja hän muisti, että
Bettyn kirjeessä kerran oli viitattu lynkkaukseen, vaikkei hän
varsinaisesti voinut palauttaa mieleensä, miksi hän sen oli maininnut.
Joka tapauksessa oli kirjeen lukeminen aiheuttanut hänessä
jonkinlaisen loukkaantumisen tunteen, vaikka hän jo ennenkin oli
tiennyt, että sellaisia asioita kuin lynkkaus, tapahtui Lännessä. Ero
oli siinä, että tiedon tullessa suoraan Bettyltä, sanat näyttivät saavan
läheisemmän ja samalla surullisemman sävyn, kuin miltä ne
tuntuivat sanomalehtien lyhyissä sähkösanomissa.

Tuntui uskomattomalta, että sellaista saattoi tapahtua Amerikassa,

että sellainen tapahtuma voi sattua juuri nyt, aivan hänen
lähettyvillään. Ja kuitenkin, ajatellessaan sen seudun julmaa
ulkonäköä, jonka läpi hänen junansa oli kulkenut viime päivät, ja kun
hän muisteli niitä suunnattomia taipaleita, jotka jäivät kaupunkien
välille, toinen toisensa perässä, ja itse kaupunkien tyhjänpäiväistä
asua, tuntui hänestä olevan ilmeistä, että paljon sellaista saattoi
näillä mailla tapahtua, josta yleensä tunnustettu laki ei voinut tietää
mitään.

Hän huomasi, että syntyi uusi hiljaisuus, mutta se oli syvempi ja

jollakin tavalla juhlallisempi kuin äskeinen, muutamia minuutteja
sitten junan pysähtymisestä aiheutunut. Hiljaisuus vaunussa näytti
tulleen merkillisenä enteenä, aivan kuin se, joka käy uhkaavan ja
odotetun onnettomuuden edellä. Ja nyt hän tiesi mitä matkustajien
kiiruhtaminen junan peräpuoleen merkitsi.

Hän pani päähänsä Bettyn käytettäväksi suositteleman

huopahatun, pukeutui kepeään matkatakkiinsa, paiskasi osaston
oven kiinni ja kiiruhti vaunun rappuja alas.

Näytti siltä kuin hän olisi ollut viimeinen junasta poistuja, sillä
hänen perässään ei tullut ketään ja kaikkinielevä hiljaisuus korosti
hänen liikkeittensä kuulumista hänen astuessaan vaunusta
rataviereen.

Hänet valtasi outo kiihko, joka pohjautui pelonsekaiseen

uteliaisuuteen ja vastenmielisyyteen tulla todistajaksi tapahtumaan,
joka tulisi julkisuuteen, mutta hän kiiruhti junan takaosaa kohti, jonne
hän näki muittenkin matkustajien kokoontuvan.

Ei kukaan näyttänyt huomaavan häntä, kun hän yhtyi muuhun

joukkoon ja hän livahti sopivaan väliin ja tunki eteenpäin kunnes oli
tilaisuudessa näkemään, mikä oli saanut matkustajien mielenkiinnon
heräämään.

Siinä oli monta mielenkiintoista esinettä. Seitsemän kappaletta,

ollaksemme tarkkoja. Noista seitsemästä oli kuusi lehmäpaimenia.
Siitä ei saattanut olla epäilystä. Sillä vaikkei Josephine koskaan ollut
nähnyt lehmäpaimenta, tunsi hän, ettei hän voinut erehtyä.

He olivat ryhmässä rautatien vieressä olevalla pienellä kentällä,

noin pari, kolmekymmentä jalkaa viimeisestä vaunusta ja oli selvää,
että he olivat olleet siinä jo ennen junan pysähtymistä, sillä
Josephine huomasi lähellä nuotion hiipuvan hiilloksen, josta vielä
savu laiskasti tuprusi. Siellä täällä, hajallaan, oli satuloita ja peittoja.
Vähän matkan päässä oli useita hevosia, jotka söivät
vihreänruskeaa nurmea.

Josephinelle olivat satulat, peitot ja hevoset merkityksettömiä

seikkoja. Hän näki ne, mutta hänen mielenkiintonsa oli kokonaan ja
lopullisesti keskittynyt lehmäpaimeniin, sillä heistä piti tulla
päähenkilöt siinä murhenäytelmässä, jonka hän hengessään oli
nähnyt sinä silmänräpäyksenä, jona hän oli kuullut noitten kahden
miehen keskustelun junasillalla.
 Hän tarkasti heitä innokkaasti, kiihkeästi, paheksui heitä yhtä
paljon kutakin, selvästi osoittaen vastustavansa heitä ja
halveksijansa heitä aivan yli hyveellisyyden määräysten.

Eräs aivan lähellä häntä seisova nainen puheli kookkaalle

miehelle, joka oli puettu ruskeaan, pehmeään takkiin, matkalakkiin,
ryppyisiin housuihin sekä tohveleihin ja jolla oli lihavat, sileät kasvot
ja pilkalliset, itsekylläiset silmät ja jonka huulet hyväilivät paksua
sikaria.

"Eivätkös he ole runollisen näköisiä?", huomautti nainen.

"Hm, hm", röhki mies epäillen. "Saa nähdä — ehkäpä. Riippuu

asianhaaroista."

Josephine ei kuunnellut hänen selvityksiään "asianhaaroista."

Hänen mielestään lehmäpaimenet näyttivät kertakaikkiaan
roistomaisilta. Hän ei voinut ajatella, että runollisuus saattoi viihtyä
pistoolien mustien naamioitten takana eikä niitten matalalla
riippuvissa koteloissa, ei hän myöskään voinut kuvitella, että heidän
rohkeitten, häikäilemättömien kasvojensa taakse saattaisi kätkeytyä
sitä, johon miestä puhutteleva nainen viittasi.

Sillä Josephinen valtasi ennakkoluulo. Miehen vaununkäytävässä

lausumat sanat "luuletko heidän todella hirttävän hänet" olivat
etukäteen luoneet mielikuvan, joka oli täydessä ristiriidassa niitten
opetusten kanssa, joihin hänet koko elämänsä aikana oli totutettu —
mielipiteitä, jotka jyrkästi paheksuivat kansanjoukon harjoittamaa
väkivaltaa. Ja jokainen teloitustapaus, joka ei ollut lain mukaan
toimitettu, oli näinollen vääjäämättömästi laiton teko.
 Josephine oli vakuutettu siitä, että nyt kyseessä oleva hirttäminen
oli laiton. Hän ei epäillyt, että hirttäminen tapahtuisi, sillä sillä aikaa
kun tuo suuri ruskeatakkinen mies puhui, olivat hänen silmänsä
löytäneet todennäköisen uhrin.

Tämä istui pienellä kummulla lehmäpaimenten takana. Hän oli

lakitta ja takitta. Hänen tukkansa oli epäjärjestyksessä ja hänen
otsassaan oli haava, josta vuotanut veri oli hyytynyt. Hänen likaiset
kasvonsa ja pitkä parransänkensä tekivät hänestä roiston näköisen.
Hänen kätensä olivat sidotut selän taakse ja vaikka hän irvisteli
häijynilmeisesti matkustajajoukon kyselyihin, tunsi Josephine häntä
kohtaan todellista ja syvää myötätuntoa. Hän oli varma siitä, ettei
vanki voinut olla yli kahdenkymmenen — viisikolmatta korkeintaan.
Varmaankaan ei vanhempi. Ja kuitenkin odottaa tuossa sellaista
loppua! Ja ehkä aivan viattomana! Keitä ne miehet olivat, jotka
rohkenivat tuomita hänet — tuomita sivuuttamalla lailliset muodot?

Hän oli katsellut lehmäpaimenia kokonaisuutena. Nyt,

kiivastuttuaan, alkoi hän tutkia heitä yksitellen, mutta niin
pahansuovasti että se sulki häneltä kaiken mahdollisuuden edullisen
vaikutuksen saamiseen heistä.

Neljää heistä selvästi ja kieltämättä harmitti ja vaivasi matkustajien

toimeenpanema kysely. Viimemainitut osoittivat selvästi erikoista
mielenkiintoa asiaan, seikka, joka tosin sanattomasti, merkitsi sitä,
että lehmäpaimenet heidän mielestään olivat harvinaisuuksia; jotka
he rinnastivat intiaanien, korkeitten vuorien, erämaitten,
kalkkarokäärmeitten, sarviniekkojen kilpikonnien, skorpionien ja
muitten seudulla tapaamiensa nähtävyyksien kanssa ja joita
myöhemmin muistelivat ja vetivät esille merkillisinä erikoisuuksina.
 Nuo neljä koettivat peittää harmistumistaan. He kohtelivat
kokoontuneita matkustajia huonosti salatulla paheksunnalla ja
pilkallisin hymyin, joka kuitenkin oli niin heikkoa, että suuttumus
selvästi kuulsi sen alta.

Josephine arvasi pian, että nuo neljä saattoi jättää

huomioonottamatta, huolimatta heidän rohkeasta ilmeestään,
ahavoittuneista kasvoistaan ja heidän huomattavan suorasta
katseestaan — ja heidän suurista pistooleistaan. Paitsi ympäristöä,
joka oli toinen, olivat he vain samanlaisia nuoria miehiä, jotka
palkkaa vastaan olivat lainanneet ruumiinsa toisen palvelukseen,
kuin Idänkin miehet, kuten maataloudessa esimerkiksi rengit. He
tekivät sen, mihin heidät käskettiin.

Josephine ei tarvinnut pitkää aikaa löytääkseen lehmäpaimenten

joukosta johtavan sielun, miehen, jolla oli ne ominaisuudet, jotka
itsestään nostavat hänet johtajan asemaan.

Hän istui litteällä kivellä vähän matkaa muista. Hän nojasi hieman
eteenpäin, kyynärpäät polvia vasten ja kädet ristissä. Hän oli
työntänyt suuren huopahattunsa takaraivolle ja tarkatessaan
matkustajia hämmentymättömin, lujin katsein, kiilsi hänen silmistään
hyväntahtoinen leikki, johon sekaantui hieman halveksumisen
sekaista ilkamoimista.

Hän oli pitkä, saappaat jalassa ja pistooli vyöllä. Saappaat olivat

pölyiset ja niitten pehmeät kärjet kuluneet. Housut, jotka verhosivat
hänen pitkiä sääriään, olivat kuluneet ja kärventyneet. Hänen
harmaassa villapaidassaan oli pitkät hihat ja ne olivat napitetut
tiukasti ranteen ympäri. Kaulan seutu paidassa oli avara ja sitä
korvasi sininen kaulahuivi.
 Mutta se ei ollut miehen ulkonäkö, joka herätti Josephinen
huomiota, vaikka hänen harmitellen täytyi myöntää, että hän oli
kaunis.

Se oli jotakin muuta tuossa miehessä — jokin erikoinen

turvallisuuden ja rauhallisuuden tunne, joka säteili hänestä ja joka
kuului kokonaan hänen olentoonsa, aivan kuin hän olisi ollut
tietoinen voimasta, käskyvallasta, jota hän saattoi osoittaa
omaavansa silloin kuin halusi.

Sellainen oli Josephinen ensi vaikutelma hänestä. Ja se pysyi

kunnes mies, katsellessaan matkustajia mies mieheltä, siristi
silmiään hieman ja niistä loisti veitikkamainen vakavuus. Silloin
Josephine oli vakuutettu siitä, että tuon voiman ja käskyvallan takana
piili häijynilkinen pirullisuus.

Josephine vihasi häntä. Miehen hitaan katseen pysähtyessä

hetkiseksi häneen, jäykistyi hän ja rypisti silmäkulmiaan. Jos mies
lienee huomannut sitä, ei hän ainakaan sitä näyttänyt. Katse solui
hitaasti eteenpäin muihin matkustajiin kohdistuakseen.

"Siinä miehessä on luonnetta", kuuli Josephine ruskeatakkisen,

kookkaan miehen kuiskaavan vieressään olevalle naiselle. "Voit
selvästi nähdä, että nuo muut tuntevat itsensä hieman levottomiksi
meidän keskeyttäessämme heidän aikeensa, mutta tuo mies ei ole
millänsäkään. Se poika on yhtä rauhallinen ja syvämietteinen kuin
ennenkin. Pyhä Yrjö! En tahtoisi olla hänen tiellään!"

Josephine tunsi äkkiä syvästi halveksivansa tuota kookasta

miestä, joka ei sen paremmin osannut arvostella edes oman
sukupuolensa edustajaa. Eikö tuo kookas mies huomannut, että
toinen oli vain verenhimoinen paholainen, joka tuossa iloitsi ja
mahtaili tilaisuudesta, jossa saattoi näyttää voimaansa onnettomaan
kurjimukseen nähden, jonka hän ja hänen toverinsa olivat aikeissa
hirttää.

Siinä seisoi paljon matkustajia. He olivat asettuneet puoliympyrään

vaunusta alkaen radan yli menevää polkua pitkin siten, että aivan
lehmäpaimenten ryhmän kohdalle muodostui säännötön, mutta
selvästi huomattava mutka — varovaisuutta tai ehkä pelkkä sattuma.

Oli kuuma. Poroksi kuivunut polku aivan hehkui tukahuttavia ilma-

aaltoja ja useimmat matkustajat pyyhkivät hikeä kasvoiltaan
nenäliinoillaan.

Josephine ei huomannut kuumuutta. Kylmä raivo oli vallannut

hänet, suuttumus, joka kokonaan kuoletti ruumiillisen pahantunteen,
suuttumus siitä, että hän näki matkustaja-joukon tylsästi alistuvan
hirmutapahtumaan, joka oli aivan ovella ja jota varmastikaan ei
viivytettäisi toteuttamasta heti junan lähdettyä. Paikalla oli ainakin
sata miehistä matkustajaa eikä yhdelläkään näyttänyt olevan
rohkeutta käydä tapausten kulkua muuttamaan.

Hän siirtyi hieman eteenpäin tietoisena siitä, että niin pian kuin hän
puhuisi, tulisi hän kaiken keskipisteeksi, kuten puhuja lavalla. Hän oli
myös varma siitä, että hän joutuisi arvostelun esineeksi, ehkäpä
pilkankin. Mutta hän oli sittenkin päättänyt sekaantua asiaan.

Mutta ollessaan juuri avaamaisillaan suunsa, kuuli hän äänen

puhuvan:

"Meidän tulemme on sammunut, arvoisat naiset ja herrat. Toivon,

että huomaatte, että emme olleet odottaneet seuraa
aamiaiseksemme, muussa tapauksessa olisimme antaneet sen
savuta edelleen. Muutenkin on ruokavarastomme verrattain pieni. Te
näytätte kaikki kovin nälkäisiltä! Eikö junassa enää ehkä
kuljetetakaan ruokaa?"

Se oli hieno puhe. Matkustajilla oli nälkä — seikkailun nälkä,

kaiken sellaisen nälkä, mikä vain pystyi keskeyttämään
matkustamisen väsyttävää yksitoikkoisuutta. Ja heidän kasvoillaan
kuvastuikin kiitollisuus hetken oudosta jännittävyydestä ja miehen
ystävällisestä äänensävystä, jonka heidän häpeämättömän
uteliaisuutensa vuoksi olisi odottanut olevan tuiman ja raa'an.

Niin, puhuja oli sama mies, joka istui litteällä kivellä,

lehmäpaimenten johtaja. Hänen äänensä oli ollut matala ja
arvoituksellisen vakava ja siihen oli sekaantunut pilkallisen naurun
sävy. Ja hänen silmänsä loistivat kirkkaina.

"Enkös sanonut sinulle!" kuiskasi ruskeatakkinen, kookas mies.

"Tuo poika on terävä. Hänellä on aivot pääkopassa."

Kookas mies vastasi äskeiseen puheeseen. Toiset matkustajat

ilmaisivat mikä milläkin tavalla ilonsa lehmäpaimenen puheen
johdosta, yksi naureskeli, toinen kuiskutteli jotakin ja kolmas
nyökäytti hyväksyvästi päätään. Mutta ruskeatakkinen kääntyi
suoraan lehmäpaimenen puoleen.

"Junissa ei tarjota sellaista ruokaa, kuin meillä tässä on tarjolla."

"Hyvä", virkkoi toinen, nauraen leveästi ja työntäen lakkinsa vielä

enemmän takaraivolle niin, että kiiltävän musta tukan tupsu tuli
näkyviin, "poikia ei oikein maita ruoka nyt juuri, olkoon se sitten
saatua tai ostettua. Muutamat heistä saattaisivat tulla suorastaan
myrkyllisiksi, he kun ovat sitä mieltä, että näin suuren, nälkäisen
joukon läsnäolo heitä jossakin määrin häiritsee."

"Se ratkaisee asian", naurahti kookas mies. "Asia on selvä.

Omasta puolestani pyydän anteeksi."

"Tervetuloa vain", sanoi toinen ystävällisesti. Hän katsoi muihin

matkustajiin siristäen kiiluvia silmiään, ja hieno hymy karehti hänen
huulillaan, kun hän huomasi, että matkustajajoukko työntäen toisiaan
rupesi valmistamaan peräytymistään.

Mutta vaikka Josephine oli tietoinen siitä, mitä lehmäpaimenen

sanojen alla piili hänen kehoittaessaan matkustajia kiinnittämään
huomiotaan vähemmän henkilökohtaisiin asioihin, ei hänellä ollut
vähintäkään aikomusta peräytyä — ainakaan ei ennemmin kuin oli
tehnyt edes yrityksen pelastaa mustatukkaisen miehen takana
istuvan kurjimuksen hengen.

Hän astui esiin tungoksesta ja huomasi heti, että kaikkien

matkustajien huomio kääntyi kokonaan häneen, ja samalla myös
mustatukkaisen lehmäpaimenen tutkivan vakava silmäys.

"Mitä aiotte tehdä tuolle miehelle?" kysyi Josephine viitaten

vankiin, joka pilkallisesti nosti ylähuultaan kuullessaan kysymyksen.

"Arvatenkin tarkoitatte Les Artwellia?" sanoi mustatukkainen mies

hitaasti. "Sekö se toikin teidät kaikki tähän ympärillemme? No niin.
Olette siis arvanneet asian. Me aiomme hirttää hänet."

Toinen luku.
 Mustatukkaisen miehen ääni oli lempeä. Mutta Josephinestä
tuntui, kuin olisi tuo lempeys ollut vain pinnallista, ja että sanojen alta
uhkui raudankova taipumattomuus, joka ei luvannut paljoakaan
toiveita hänen välitysyrityksensä onnistumiselle.

Mutta sensijaan, että olisi hämmästynyt, tunsi Josephine outoa

taistelunhalua ja katkeraa suuttumusta, joka oli kokonaan
henkilökohtaista ja jolla ei ollut mitään tekemistä hänen aatteittensa
kanssa, kaikkein vähimmän sen aatteen kanssa, joka alunperin oli
saanut hänet sekaantumaan asiaan.

Josephine oli täydelleen unohtanut, että hän oli ryhtynyt estämään

hirttämistä sen vuoksi, että se oli omavaltaista ja laitonta. Hän oli nyt
vain intohimoisen harmistunut siitä taipumattomuuden sävystä,
minkä hän oli ollut huomaavinaan mustatukkaisen miehen äänessä.
Hän tahtoi saada hänet taipumaan! Häntä halutti astua hänen
ohitseen ja vapauttaa vanki. Hän halusi näyttää hänelle, ettei hän
voinut noudattaa mielihalujaan, vaikk'ei lain voima tuntunutkaan
satojen mailien päässä!

Mutta hän ei kuitenkaan antautunut noitten villien, alkuperäisten

mielihalujensa valtaan. Ja hän tiesi mikä peloittava vaikutus
mustatukkaisen miehen silmissä oli. Jollakin erikoisella tavalla nuo
silmät jäähdyttivät häntä, kehoittivat häntä olemaan tutkimatta tuon
pinnallisen ystävällisyyden alla olevaa tekstiä. Hän tunsi, että jos hän
yrittäisi noita alkuperäisiä mielessään pohtimia keinoja, joutuisi hän
varmasti tappiolle. Ja häviötä hän ei olisi voinut kestää koko
matkustajajoukon silmien edessä.

Hän näki jotakin muutakin mustatukkaisen miehen silmissä —

rehellistä, rohkeaa ihailua. Lisäksi näytti tuo ihailu puhuvan. Se näytti
sanovan, että Josephine oli erittäin rohkea nuori nainen, joka ei
pelännyt astua joukosta esiin asettuaksensa vankia puolustamaan.
Toisilla ei ollut sitä rohkeutta!

Mutta tuossa ihailussa oli myöskin ivaa. Hänen rohkeutensa oli

raukeava turhaksi. Huolimatta hänen hyvästä tarkoituksestaan
sekaantuessaan asiaan, olisi kuitenkin parasta, että hän painautuisi
junaan ja menisi matkoihinsa.

Hän näki sen selvästi mustatukkaisen miehen silmistä. Mutta

hänpä ei aikonutkaan mennä! Mustatukkainen ei saisi kerskua
teräsmäisellä ystävällisyydellään. Eikä saisi myöskään hänen
ihailunsa häntä luopumaan päätöksestään pelastaa ihmiselämä. Hän
ei sallisi hänen tehdä murhenäytelmästä huvinäytelmää!

Hänen huomionsa miehen teräsluonteesta oli varoittanut häntä

käyttämään kaiken älynsä hänen kukistamisekseen. Hän ei voinut
toivoa voittavansa häntä iskemällä suoraan asiaan. Se tuottaisi
hänelle varman tappion ja nöyryytyksen.

"Mitä tuo mies on tehnyt?"

Hän puhui tyynesti. Hän riemuitsi itsehillinnästään, hän onnitteli

itseään siitä, ettei ollut ryhtynyt puhumaan niin kauan kuin hän oli
kiihkonsa vallassa.

"Hän varasti hevosen, madame."

"Ja te aiotte hirttää hänet sen vuoksi?"

"Se on tarkoitus."

"Kenen tarkoitus?"
 "Minun tietysti, madame, meidän kaikkien. Me tapasimme hänet
hevosen kimpussa."

"Tarkoitatte, että tapasitte hänet itse teossa?"

"Niin juuri."

"Kuka sen lain on laatinut?"

"Enpä tiedä, että sitä kukaan olisi laatinut. Luulen, että se on

johtunut tavasta. Emme voi kaikki matkustaa junissa ja näillä mailla
sattuu usein, että ihmisen henki riippuu siitä, onko hänellä hevonen,
vai ei. Tämä on liian suuri maa jalkaisin astuttavaksi."

"Mutta onhan muita hevosia. Eihän tämä mies niitä kaikkia ole
varastanut."

"Siitä ei ole kysymys. Hän varasti yhden ja hän joutui kiinni

ratsastaessaan sillä."

"Milloin saitte hänet kiinni?"

"Viime yönä."

"Täälläkö?"

"Pari mailia pohjoisempana."

"Miksi toitte hänet tänne?"

"Nämä seudut kärsivät vähän puitten puutetta, madame.

Ajattelimme käyttää lennätinpylvästä tarkoitukseen."