Textbook Strong Fermion Interactions in Fractional Quantum Hall States Correlation Functions Shashikant Mulay Ebook All Chapter PDF

Strong Fermion Interactions in
Fractional Quantum Hall States

Correlation Functions Shashikant
Mulay
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/strong-fermion-interactions-in-fractional-quantum-hall-
states-correlation-functions-shashikant-mulay/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Strong Interactions in Spacelike and Timelike Domains.

Dispersive Approach Alexander V. Nesterenko (Auth.)
https://textbookfull.com/product/strong-interactions-in-
spacelike-and-timelike-domains-dispersive-approach-alexander-v-
nesterenko-auth/
Electron correlation in molecules -- ab initio beyond

Gaussian quantum chemistry 1st Edition Hoggan
https://textbookfull.com/product/electron-correlation-in-
molecules-ab-initio-beyond-gaussian-quantum-chemistry-1st-
edition-hoggan/
Geometry of Quantum States an Introduction to Quantum

Entanglement Ingemar Bengtsson
https://textbookfull.com/product/geometry-of-quantum-states-an-
introduction-to-quantum-entanglement-ingemar-bengtsson/
Geometry of Quantum States An Introduction to Quantum

Entanglement Ingemar Bengtsson
https://textbookfull.com/product/geometry-of-quantum-states-an-
introduction-to-quantum-entanglement-ingemar-bengtsson-2/
Excursions in Ill Condensed Quantum Matter From
Amorphous Topological Insulators to Fractional Spins
Adhip Agarwala
https://textbookfull.com/product/excursions-in-ill-condensed-
quantum-matter-from-amorphous-topological-insulators-to-
fractional-spins-adhip-agarwala/
A New Platform for Edge Mode Manipulations in the

Quantum Hall Effect Yonatan Cohen
https://textbookfull.com/product/a-new-platform-for-edge-mode-
manipulations-in-the-quantum-hall-effect-yonatan-cohen/
Ideas of Quantum Chemistry: Volume 2: Interactions 3rd

Edition Lucjan Piela
https://textbookfull.com/product/ideas-of-quantum-chemistry-
volume-2-interactions-3rd-edition-lucjan-piela/
Quantum Physics States Observables and Their Time

Evolution Arno Bohm
https://textbookfull.com/product/quantum-physics-states-
observables-and-their-time-evolution-arno-bohm/
Plant Microbe Interactions in Agro Ecological

Perspectives Volume 1 Fundamental Mechanisms Methods
and Functions 1st Edition Dhananjaya Pratap Singh
https://textbookfull.com/product/plant-microbe-interactions-in-
agro-ecological-perspectives-volume-1-fundamental-mechanisms-
methods-and-functions-1st-edition-dhananjaya-pratap-singh/
Springer Series in Solid-State Sciences 193
Shashikant Mulay
John J. Quinn
Mark Shattuck
Strong Fermion
Interactions in
Fractional Quantum
Hall States
Correlation Functions
Springer Series in Solid-State Sciences
Volume 193
Series editors
Bernhard Keimer, Stuttgart, Germany
Roberto Merlin, Ann Arbor, MI, USA
Hans-Joachim Queisser, Stuttgart, Germany
Klaus von Klitzing, Stuttgart, Germany
The Springer Series in Solid-State Sciences consists of fundamental scientific books
prepared by leading researchers in the field. They strive to communicate, in a
systematic and comprehensive way, the basic principles as well as new
developments in theoretical and experimental solid-state physics.
More information about this series at http://www.springer.com/series/682

Shashikant Mulay John J. Quinn
•
Mark Shattuck
Strong Fermion Interactions

in Fractional Quantum Hall
States
Correlation Functions
123
Shashikant Mulay Mark Shattuck
Department of Mathematics Department of Mathematics
University of Tennessee University of Tennessee
Knoxville, TN, USA Knoxville, TN, USA
John J. Quinn (deceased ) and

Knoxville, USA
Researcher at the Institute for Computational
Science (2017–present)
Ton Duc Thang University
Ho Chi Minh City, Vietnam
ISSN 0171-1873 ISSN 2197-4179 (electronic)

Springer Series in Solid-State Sciences
ISBN 978-3-030-00493-4 ISBN 978-3-030-00494-1 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-00494-1
Library of Congress Control Number: 2018954036
© Springer Nature Switzerland AG 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or
for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to
jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface
A trial wave function Wðz1 ; . . . ; zN Þ of a system of FermionsQ can always be

expressed as the product of an antisymmetric Fermion factor 1 i\j N ðzi zj Þ,
and a symmetric correlation factor G :¼ Gðz1 ; . . . ; zN Þ arising from Coulomb
interactions. Here, zi is the complex coordinate of the ith Fermion. One can rep-
resent the Coulomb interactions diagrammatically as a multigraph on N vertices
with edges representing the correlation factors. For Jain states at filling factor
” ¼ p=q\1=2, the value of the single particle angular momentum l satisfies the
relation 2l ¼ ” 1 N c” , where c” ¼ q þ 1 p is the finite size shift. The value of
ð2l; NÞ defines the function space of the 2l þ 1 states into which one must insert
N Fermions. This imposes a number of conditions on the correlation factor
G. Knowing the value of the total angular momentum L for IQL states and for states
containing quasielectrons (or quasiholes) from Jain’s mean field composite Fermion
picture allows one to determine the exact conditions G must satisfy. The depen-
dence of the pair interaction energy VðL2 Þ on the pair angular momentum L2
suggests a small number of correlation diagrams for a given value of L. We have
proposed an intuitive approach which determines the symmetric correlation factor
G associated with a correlation diagram. In [1–4], this intuitive approach and its
applications are briefly presented. For small values of N, our approach is justified
via the observed agreement with numerical diagonalization studies. For systems in
Jain IQL states, our approach has led to the discovery of ‘minimal (energy) con-
figurations’ corresponding to all filling factor ”\1=2. These minimal configura-
tions are easily appreciated as natural generalizations of the Laughlin configuration
to the case of a general ”\1=2. The main objective of this monograph is to explain
in detail the physics as well as the mathematics of our theory of correlation factors.
Thus, Chap. 1 builds up a careful justification and detailed motivation for our
intuitive approach, while the second builds the mathematical concepts and tools
needed for rigorous proofs. The last two sections of Chap. 2 deal with concrete
applications that focus on the computation of the correlation factors G. The classical
theory of semi-invariants of binary forms is closely related to the mathematical
considerations in our approach. Moreover, the theorems presented in the third
v
vi Preface
section of Chap. 2 make a novel contribution to invariant theory, and hence, they
are of interest from a purely mathematical standpoint. Our desire to present this
attractive symbiosis between the theory of invariants and the correlation polyno-
mials G serves as one of the motivations for this monograph. The first Appendix A
is devoted to proving that our intuitive approach is indeed applicable to the
Moore-Read state and essentially reproduces the known trial wave function. In the
second Appendix B, we pose some currently unresolved problems closely related to
the mathematics in Chap. 2 and brought to light by our investigations [3, 4]. The
last appendix records some light computational procedures that we have used. We
have striven to make this monograph as broadly accessible as possible so that it can
be used as a text in an advanced course dealing with the fractional quantum Hall
effect.
Knoxville, USA Shashikant Mulay

Knoxville, USA John J. Quinn
Knoxville, USA/Ho Chi Minh City, Vietnam Mark Shattuck
References
1. S.B. Mulay, J.J. Quinn, M.A. Shattuck, Correlation diagrams: an intuitive approach to corre-
lations in quantum Hall systems. J. Phys: Conf. Ser. 702, 1–10 (2016)
2. S.B. Mulay, J.J. Quinn, M.A. Shattuck, A generalized polynomial identity arising from
quantum mechanics. Appl. Appl. Math. 11, 576–584 (2016)
3. S.B. Mulay, J.J. Quinn, M.A. Shattuck, An algebraic approach to electron interactions in
quantum Hall systems. arXiv:1809.01504 (2018)
4. S.B. Mulay, J.J. Quinn, M.A. Shattuck, An algebraic approach to FQHE variational wave
functions. arXiv:1808.10284 (2018)
Acknowledgements
First and foremost, we are very grateful to Luis Finotti for his frequent and generous
aid in carrying out computations via SAGE as well as MAPLE; his expert help was
essential in computing the third row of the last column of Table 2.2. We thank
George Simion for doing some numerical testing for us. We are grateful to Brendan
McKay for his advice on the gtools software [1] which allowed us to compute the
entries of the second row of Table 2.2. Most of the correlation diagrams of this
monograph were drawn using the multigraph package [2] of the R library; we are
grateful to Antonio Rivero Ostoic for answering our queries about this package. We
thank Abdelmalek Abdesselam and Jaydeep Chipalkatti for providing the reference
[3]. Lastly, we thank Marie Jameson for providing a MAPLE procedure which lists
the sets EðN; dÞ (for arbitrary N and d).
Knoxville, USA Shashikant Mulay

Knoxville, USA John J. Quinn
Knoxville, USA/Ho Chi Minh City, Vietnam Mark Shattuck
References
1. B.D. McKay, A. Piperno, Practical graph isomorphism, {II}. J. Symbolic Comput. 60(0),
94–112 (2014)
2. A.R. Ostoic, multigraph: plot and manipulate multigraphs (2017). R package version 0.75
3. J. Dixmier, Quelques résultats et conjectures concernant les séries de Poincaré des invariants
des formes binaires, in Séminaire d’algébre Paul Dubreil et Marie-Paule Malliavin, 36éme
année (Paris, 1983–1984), Lect. Notes Math., vol. 1146 (Springer, Berlin, 1985), pp. 127–160
vii
Contents
1 Fermion Correlations . . . . . . . . . . . . . . . . . ........... . . . . . . . . 1

1.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ........... . . . . . . . . 1
1.2 The Integral and the Fractional Quantum Hall Effects . . . . . . . . . . 3
1.3 Jain’s Composite Fermion Approach . . . ........... . . . . . . . . 4
1.4 The Composite Fermion Hierarchy . . . . ........... . . . . . . . . 6
1.5 Justification of the CF Approach . . . . . . ........... . . . . . . . . 9
1.6 Numerical Diagonalization Studies . . . . ........... . . . . . . . . 13
1.7 Correlations and Correlation Diagrams . . ........... . . . . . . . . 14
1.8 Correlation Diagrams for N ¼ 4 . . . . . . ........... . . . . . . . . 18
1.9 Extension to Larger Systems . . . . . . . . . ........... . . . . . . . . 21
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ........... . . . . . . . . 23
2 Correlation Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
2.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
2.2 Invariant-Theoretic Essentials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
2.3 Constructions of Semi-invariants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
2.4 Fermions in the ”\1=2 IQL State . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
2.4.1 ” ¼ n=ð2pn þ 1Þ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
2.4.2 ” ¼ n=ð2pn 1Þ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
2.5 Systems with QE in the ” ¼ 1=3 IQL . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134
Appendix A: Moore-Read State . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
Appendix B: Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
Appendix C: Computations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155
ix
Symbols
DðzÞ, 30
dðz; AÞ, 24
jG , 27, 88
”, 3
…ðBÞ, 32
…½N, 33
vðz; C; eÞ, 33
bound ðE Þ, 69
CF, 2, 3, 5–11, 13–15, 17–20, 22
CS, 4, 5, 8, 17, 18
dinvk ðN; d Þ, 27
Dðm;nÞ , 30
Dn , 31
E ðN Þ, 24
E ðN; V Þ, 24
E ðN; V Þ, 24
E ðN; d Þ, 24
E ðN; d Þ, 24
frqðb; EÞ, 74
FQH, 4
GðN; d; XÞ, 27
GL , 88
GLðn; kÞ, 10
Hk ðm; NÞ, 15
Invk ðN; d Þ, 27
IQL, 2–5, 7–13, 15, 18, 19, 21, 22
LL, 2, 6, 14
maxð AÞ, 46
M ðm; n; a; cÞ, 33
M ðn; a; cÞ, 34
xi
xii Symbols
M0 ðm; n; a; cÞ, 31
MF, 5, 11, 17
MFCF, 2, 3, 6, 7, 11, 17–19, 111
Mðr; sÞ, 61
M þ ðr; sÞ, 61
M2 ðr; sÞ, 61
pðm; d; nÞ, 16
QE, 2, 3, 6, 8–13, 18–20
QH, 2, 3, 6, 9, 13, 18
QP, 2, 4, 6–9, 18
RPA, 2
symgrpðEÞ, 70
SN , 11
SymgrpðEÞ, 70
SymmN , 11
SLðn; k Þ, 12
Chapter 1
Fermion Correlations
1.1 Introduction
Solid state theory developed from Sommerfeld’s realization [1] that simple metals
could be described in terms of a gas of free quantum mechanical electrons that
obeyed the Pauli exclusion principle [2]. The electrical and thermal conductivities,
heat capacity, spin susceptibility and compressibility predicted by this free electron
model agreed with experimental observations in simple metals like Al, Na, and K.
Early work on the effect of the periodic potential of the solid on the single electron
eigenstates [3] led to the concept of energy bands and band gaps, and to some
understanding of why some solids were metals, some were insulators, and others were
semiconductors [4]. During the early decades of solid state theory, the description
of the electronic states rested on the “single particle” picture.
In the middle of the last century, scientists began to question why Sommer-
feld’s simple model worked so well. The model completely neglected the strong
−1
Coulomb interaction V (r) = i< j e2 r i − r j of the electrons with one another.
Treating V (r) in first orderperturbation
theory added an exchange energy Ex (k) =
k 2 −k 2
− e2 k F /2π 2 + Fkk F ln kk FF +k−k
to the free electron kinetic energy E(k) =
2 k 2 /2m. In these equations, k F is the Fermi wave number, and it is given by
1/3
k F = 3π 2 n 0 , where n 0 is the electron density. The exchange energy ruined
the agreement with some of the experimental results. In addition, going beyond
first order perturbation theory led to divergences. Feynman diagrams depicting the
Coulomb interaction to any order in perturbation theory were used in evaluating the
ground state energy [5]. Summing certain sets of diagrams to infinite order before
integrating over the wave vector removed the divergences that resulted from the long
range of the Coulomb interaction. Several authors [6, 7] emphasized the polarization
of the electron gas by a moving charged particle, following up on the pioneering
work of Lindhard [8, 9]. The “self-energy ”of a single excited electron interacting
with the polarization cloud that it induces around itself was evaluated [6]. The effec-
© Springer Nature Switzerland AG 2018 1

S. Mulay et al., Strong Fermion Interactions in Fractional Quantum
Hall States, Springer Series in Solid-State Sciences 193,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-00494-1_1
2 1 Fermion Correlations
tive potential W was evaluated in the self–consistent

Hartree
approximation,
and
the self-energy given by 0 (k, ω) = G 0 k − k , ω − ω W0 k , ω . Of course, the
right-hand side is to be summed over k and ω . G 0 is the non-interacting electron
propagator (or Greens function) and W0 and 0 are the effective potential and electron
self-energy in lowest non-trivial order. It was demonstrated that the self-consistent
Hartree approximation gave the same W0 as the random phase approximation (RPA).
Corrections to the RPA, using G in place of G 0 and an effective interaction W in
place of W0 have been studied [10, 11], but the RPA results are only slightly changed.
Landau [12] had already proposed a phenomenological Fermi liquid theory to
describe the effect of short range many-body interactions in liquid 3 He. The notion
of quasiparticles (QPs), elementary excitations that satisfied Fermi–Dirac statistics
and included interaction with the ground state, gave rise to important new concepts
in solid state theory. Silin [13] made use of Landau’s ideas to study the properties of a
metallic liquid with long range Coulomb interactions. In all of these approaches, the
starting point was still the single particle eigenstates and the Fermi–Dirac distribution
function.
During the last two decades, novel systems have been discovered in which many-
body interactions appear to dominate over single particle energies. The ultimate
example of such a system is the fractional quantum Hall effect. At very large values
of a dc magnetic field B0 applied perpendicular to the plane on which the electrons
are confined, the massively degenerate single particle Landau levels (LLs) disappear
from the problem of determining the ground state and the low energy excitations
of the system. Only the Coulomb energy scale Vc e2 /λ, where λ = (c/eB0 )1/2
is the magnetic length, is relevant to the low energy spectrum. The incompressible
quantum liquid (IQL) states discovered by Tsui et al. [14] result from this interaction.
In this chapter, we review the families of IQL states observed experimentally and
how they are interpreted. We concentrate on methods that are essential to our expla-
nation, particularly on Laughlin–Jastrow type correlation functions [15] and Jain’s
mean field composite Fermion (MFCF) picture [16, 17]. The former is obviously
a very good approximation for IQL states with filling factor ν equal to the recip-
rocal of an odd integer m. The validity of Jain’s MFCF picture has been justified
by our group at the University of Tennessee and its collaborators [18], but only if
the interaction energy V (L 2 ) of a pair of Fermions as a function of the pair angular
momentum L 2 = 2l − R2 satisfies certain necessary conditions. Here l is the sin-
gle particle angular momentum of the Fermion, and R2 , the relative pair angular
momentum, must be an odd integer. We present a very brief review of Laughlin’s
remarkable insight into the nature of the correlations giving rise to IQL states, and to
his fractionally charged excitations, quasielectrons (QEs) and quasiholes (QHs). We
discuss Haldane’s idea that the problem of putting fractionally charged quasiparticles
(QPs) into a QP Landau level was essentially the same problem as that of putting the
electrons into the original electron Landau level. We review Jain’s remarkable com-
posite Fermion (CF) picture and demonstrate that it correctly predicts the families of
IQL states at filling factors ν = n(2 pn ± 1)−1 , where n and p are positive integers.
These states correspond to integrally filled composite Fermion Landau levels. The
Jain–Laughlin sequence of MFCF states (with n a positive integer) is the most robust
1.1 Introduction 3
set of fractional quantum Hall states observed experimentally. Chen and Quinn [19]
introduced an “effective CF angular momentum” l0∗ = l − p(N − 1) associated with
the lowest CF Landau level (CFLL0). For N = 2l0∗ + 1, this level is exactly filled
and a Jain IQL state results. If N > 2l0∗ + 1, then N − (2l0∗ + 1) particles must be
placed in the next angular momentum shell with l1∗ = l0∗ + 1; these are CFQEs. If
N < 2l0∗ + 1, there will be 2l0∗ + 1 − N CFQHs in CFLL0. Thus we have lQH = l0∗
and lQE = l1∗ = l0∗ + 1. For any given value of l, the single electron angular momen-
tum, one can obtain the number of QEs in the partially filled shell (or the number
of QHs in the partially unfilled shell). The lowest band of angular momentum states
will contain the minimum number of CFQP excitations consistent with the values of
2l and N . The value of (2l, N ) defines the function space of the N electron system.
1.2 The Integral and the Fractional Quantum Hall Effects
The Hamiltonian describing the motion of an electron confined to move on the x y-

plane in the presence of a dc magnetic field B = B0 ẑ perpendicular to the plane
is simply H = (2μ)−1 p + ec A (r) . The vector potential A (r) in the symmet-
2

ric gauge can be taken as A (r) = 21 B0 −y x̂ + x ŷ , giving ∇ × A = B0 ẑ. The
Schrödinger equation (H − E) (r ) = 0 has eigenstates nm (r, φ) = eimφ u nm (r )
with eigenvalues E nm = 21 ωc (2n + 1 + m + |m|), where n ≥ 0 and m are integers
and ωc = eB0 /μc is the cyclotron
|m| frequency.
The radial wave function is given by
|m|
u nm (r ) = χ|m| exp −χ2 /2 L n χ2 , where χ2 = 21 (r/λ)2 , L n is an associated
|m| |m|
Laguerre
polynomial
[18, 20], Ł0 is independent of χ, and L 1 is proportional to
|m| + 1 − χ2 . It is apparent from the eigenvalues that the single particle spec-
trum consists of highly degenerate levels. The lowest level has n = 0 and m =
0, −1, −2, . . ., and its eigenfunction can be written 0m ∝ z |m| exp −|z|2 /4λ2 ,
where z stands for r e+iφ . For a finite size sample of area A = πR2 , the number of
single particle states in the lowest Landau level is Nφ = B0 A/φ0 , where φ0 = c/e
is the quantum of flux. The filling factor ν is defined as N /Nφ , so that ν −1 is simply
equal to the number of flux quanta of the dc magnetic field B0 per electron. When ν is
an integer, there is an energy gap between the last filled state and the first empty one.
This makes the electron system incompressible, because an infinitesimal decrease
in area A can be accomplished only at the expense of promoting an electron across
the finite energy gap. This incompressibility is responsible for the integral quantum
Hall effect [21, 22]. The energy gaps between the single particle energy levels are
the source of the incompressibility.
The observation of an incompressible quantum Hall state in a fractionally filled 2D
Landau level [14] was quite unexpected. The behavior of the magneto-resistivity (ρx x
and ρx y ) was very similar at filling factor ν = 1 /3 to that observed at ν = 1, 2, . . . .
However, there was no gap within the single partial filled Landau level. A gap could
result only from the interactions among the electrons. Laughlin [15] proposed that
the IQL states observed at filling factor ν equal to the reciprocal of an odd integer m
resulted because all of the electron pairs were able to avoid pair states with relative
angular momentum R2 (R2 ≡ 2l − L 2 ) smaller than m (or separation smaller than
m 1/2 λ). The avoided pair states had the largest Coulomb repulsion, and avoiding all
such states should give an energy minimum. Laughlin proposed a many-body wave
function at ν = m −1 given by

− |z k |2
m (1, 2, . . . , N ) = exp k
z i j |m| . (1.1)
4λ2 i< j

For m = 1, the product i< j z i j (where z i = ri e+iφi ) is just the Fermion factor which
|m−1|
keeps the non-interacting electrons apart. The remaining factor, G = i< j z i j , is
a symmetric correlation factor caused by the Coulomb interactions. It is not difficult
to see that ν = m −1 , so that m = 1 corresponds to a filled LL0, and that m = 3
corresponds to a one third filled level. Laughlin also showed that the elementary
excitations of the IQL state could be described as fractionally charged QEs and QHs.
Both localized and extended states of the quasiparticles were required to understand
the behavior of ρx x and ρx y .
The first explanation of the FQH states at filling factors ν = n (1 + 2 pn)−1 with
n > 1 was given by Haldane [23, 24]. He assumed that the dominant interaction
between quasiparticles was the short range part of the pair interaction. If this interac-
tion were sufficiently similar to the Coulomb interaction in electron LL0, the problem
of putting NQP QPs into a QP Landau level would be essentially the same as the origi-
nal problem of putting N electrons into electron LL0. The number of QP states in the
QP Landau level could not exceed N , the original number of electrons. This led Hal-
dane to the condition N = 2 pNQP in place of Laughlin’s condition Nφ = (2 p + 1) N
for the electron IQL states. He picked an even integer 2 p in place of Laughlin’s odd
2 p + 1 because he considers the QPs to be Bosons instead of Fermions. Haldane’s
hierarchy of IQL states contained all odd denominator fractional filling.
1.3 Jain’s Composite Fermion Approach
Jain [16, 17] introduced a simple composite Fermion picture by attaching to each
electron (via a gauge transformation) a flux tube which carried an even number, 2 p,
of magnetic flux quanta. This “Chern–Simons”(CS) flux [25] has no effect on the
classical equations of motion since the CS magnetic field b (r) = 2 pφ0 i δ (r − r i )
vanishes at the position r i of each electron (it is assumed that no electron senses its
own Chern–Simons flux). Here φ0 is the quantum of flux, and the sum is over all
electron coordinates r i . This CS transformation results in a much more complicated
many-body Hamiltonian which includes a CS vector potential a (r) given by

ẑ × (r − ri ) †
a (r) = αφ0 d 2 ri ψ (r i ) ψ (r i ) (1.2)
(r − ri )2
1.3 Jain’s Composite Fermion Approach 5
in addition to the vector potential A (r ) of the dc magnetic field. In (1.2), α is a

constant (it is equal to 2 p when an even number of flux quanta are attached to each
electron), and ψ † (r i ) (or ψ (r i )) creates (or annihilates) an electron at position r i . The
new Hamiltonian (with A (r) replaced by [ A (r) + a (r)]) simplifies when the mean
field (MF) approximation is made. This is accomplished by replacing the density
operator ψ † (r) ψ (r) in the CS vector potential and in the Coulomb interaction by its
MF value n s , the uniform MF electron density. The resulting MF Hamiltonian is a sum
of single particle Hamiltonians in which an effective magnetic field B ∗ = B − αφ0 n s
appears. The Coulomb interaction disappears because the MF electron charge density
−en s is canceled by the fixed uniform background introduced in order to have charge
neutrality. For α = 2 p, Jain called the particles composite Fermions; they consisted
of an electron and the CS flux tube attached to it. In the MF approximation [16, 17],
the effective CF filling factor ν ∗ satisfied the equation (ν ∗ )−1 = ν −1 − 2 p, i.e., the
number of flux quanta per electron due to the dc magnetic field B0 less the CS flux
per electron introduced in the CS transformation. When ν ∗ is equal to an integer
n = ±1, ±2, . . . , then ν = n (1 + αn)−1 . For α = 2, this generates IQL Hall states
at ν = 1 /3 , 2 /5 , 3 /7 , . . . and ν = 1, 2 /3 , 3 /5 , . . . . These are the most prominent FQH
states observed experimentally, and they correspond to integrally filled CF Landau
levels.
It is convenient to take the 2D surface on which the electrons reside to be a sphere
of radius R = (A/2π)1/2 with a magnetic monopole of strength 2Q flux quanta at

its center causing a radial magnetic field of magnitude B0 = 2Q (c/e) / 4π R 2 .
This spherical geometry [23, 24] has the advantage of a finite surface area with
full rotational symmetry. The single particle angular momentum l has a projection l z
satisfying −l ≤ l z ≤ l. On the plane z = 0, the allowed values of m z , the z-component
of angular momentum, must belong to the set g0 = {0, 1, 2, . . . , 2l}. The total angular
momentum L of the N particle system has a projection L z on the sphere. On the
plane, M is defined as the sum over all electrons of the value of m z for each electron.
Because l z and m z differ by l, it is clear L z = M − Nl. The eigenstates on the sphere

can be written as L , L z and on the plane as M R , MC M , where M = M R + MC M
is the sum of relative and center of mass angular momenta. Interaction energies
depend only on L but not L z , and only on M R but not MC M [18]. It is apparent
that M R = Nl − L and MC M = L + L z . To construct an N electron product state
of angular momentum L = 0, a linear combination of product states with L z = 0 is
required, implying that L = Nl − M.
As noted earlier [19], Chen and Quinn introduced an effective CF angular momen-
tum l0∗ satisfying the relation l0∗ = l − p (N − 1), where 2 p is the number of flux
quanta attached to each electron in the CS transformation. In the spherical geometry,
this results from taking an effective monopole strength, 2Q ∗ = 2Q − 2 p (N − 1),
seen by each composite Fermion. Then Q ∗ = l0∗ is the CF angular momentum. For
CFLL0 (lowest CF Landau level) filled and CFLL1 completely empty, 2l0∗ = N − 1,
and an integrally filled CF state results. If 2l0∗ = N − 1, CFQEs of angular momen-
tum lQE = l0∗ + 1 (or CFQHs of angular momentum lQH = l0∗ ) occur. In Table 1.1,
we give the values [18] of 2Q ∗ , n QH , n QE , lQH , lQE , and L for a system of N = 10
Table 1.1 The effective CF Monopole strength 2Q ∗ , the number of CF quasiparticles (quasiholes
−n QH and quasielectrons n QE ), the quasiparticle angular momenta lQH , lQE and the angular momenta
L of the lowest lying band of multiplets for a ten electron system at 2Q from 25 to 29
2Q 29 28 27 26 25
2Q ∗ 11 10 9 8 7
n QH 2 1 0 0 0
n QE 0 0 0 1 2
lQH 5.5 5 4.5 4 3.5
lQE 6.5 6 5.5 5 4.5
L 10, 8, 6, 4, 2, 0 5 0 5 8, 6, 4, 2, 0
electrons when 2Q ranges from 25 to 29. The total angular momentum L is obtained
by addition of Q P angular momenta of n QP quasiparticles treated as Fermions.
In the mean field approximation, the CFQPs do not interact with one another.
Therefore, the states with two QEs (L = 0 ⊕ 2 ⊕ 4 ⊕ 6 ⊕ 8) and with two QHs (L =
0 ⊕ 2 ⊕ 4 ⊕ 6 ⊕ 8 ⊕ 10) should form degenerate bands. Numerical diagonalization
of the ten electron system clearly shows that the two quasiparticles states are not
degenerate. The deviation of the energies E (L) from their non-interacting energy
E 0 = 2EQP gives their pair interaction energy as a function of their pair angular
momentum L 2 up to a constant which does not influence correlations. Figure 1.1
shows E (L), the energy as a function of total angular momentum for the ten electron
system. It is apparent that Jain’s MFCF picture gives the correct values of L for
the lowest band of states obtained by exact numerical diagonalization (within the
subspace of the partially filled LL).
For large systems (e.g., N >14), numerical diagonalization of the electron-electron
interactions becomes difficult, so we have investigated the low lying energy states
by determining the number of QEs and QHs (n QE or n QH ), their angular momenta
lQE and lQH , and their interaction energies VQE (L 2 ) and VQH (L 2 ). Since n QE (or
n QH ) is much smaller than N , and lQE (and lQH ) much smaller than l, the electron
angular momentum, we can easily diagonalize these smaller systems. One exam-
ple [18] is shown in Fig. 1.2 for the case (2l, N ) = (29, 12), which corresponds to
2lQE , n QE = (9, 4). The low lying states of the electron system are very close to
those of the four QE system, suggesting that description in terms of QP excitations
interacting via VQP (L 2 ) is reasonable.
1.4 The Composite Fermion Hierarchy
Sitko et al. [26] introduced a very simple CF hierarchy picture in an attempt to under-
stand Haldane’s hierarchy of Laughlin correlated daughter states and Jain’s sequence
of IQL states with integrally filled CF LLs. Jain’s MFCF picture neglected interac-
1.4 The Composite Fermion Hierarchy 7
Fig. 1.1 The spectra of ten electrons in the lowest Landau level calculated on a Haldane sphere
with 2Q from 25 to 29. The open circles and solid lines mark the lowest energy bands with the
fewest composite fermion quasiparticles. (See [18], for example, and references therein)
tions between QPs. The gaps causing incompressibility were energy separations
between the filled and lowest empty single particle CF LLs. Not all odd denominator
fractions occurred in the Jain sequence ν = n (2 pn ± 1)−1 , where n and p are non-
negative integers. The missing IQL states were ones with partially filled CF QP shells.
The energy gap causing their incompressibility resulted from residual interactions
between the CF QPs. For an initial electron filling factor ν0 , the relation between ν0
−1
and ν0∗ , the effective CF filling factor, satisfied ν0−1 = ν0∗ + 2 p0 , and gave rise to
the Jain states when ν0∗ was equal to an integer n. What happens if ν0∗ is not an integer?
It was suggested [26] that then one could write ν0∗ = n 1 + ν1 , where n 1 was an integer
and ν1 represented the filling factor of the partially filled CF QP shell. If Haldane’s
assumption that the pair interaction energy VQP (L 2 ), as a function of the angular
momentum L 2 of the QP pair, was sufficiently similar to V0 (L 2 ), the interaction
Fig. 1.2 Energy spectra for N = 12 electrons in LL0 with 2l = 29, and for N = 4 QEs in CF LL1
with 2l = 9. The energy scales are the same, but the QE spectrum was determined using VQE (R)
as the pair psuedopotential (up to an arbitrary constant). (See [18])
energy of the electrons in the LL0, then one could reapply the CF transformation to
−1
the CF QPs by writing ν1∗ = ν1−1 − 2 p1 . Here, ν1 is the CF QP filling factor and
2 p1 is the number of CS flux quanta added to the original CF QPs to produce a second
generation of CFs. For ν1∗ = n 2 , an integer, this results in ν1 = n 2 (2 p1 n 2 ± 1)−1 ,
−1
and a daughter IQL state at ν0−1 = 2 p1 + n 1 + n 2 (2 p1 n 2 + 1)−1 . This new odd
denominator fraction does not belong to the Jain sequence. If ν1∗ is not an integer,
then set ν1∗ = n 2 + ν2 and reapply the CF transformation to the CF QE in the new QP
shell of filling factor ν2 . In general, one finds at the lth generation of the CF hierarchy,
that this procedure generates Haldane’s continued fraction leading to IQL states at
all odd denominator fractional electron fillings. The Jain sequence is a special case
in which ν0∗ = n gives an integral filling of the first CF QP shell, and the gap is the
separation between the last filled and first empty CF levels.
The CF hierarchy picture was tested by Sitko et al. for the simple case of (2l, N ) =
(18, 8) for LL0 by comparing its prediction to the result obtained
through
exact
numerical diagonalization. For this case, 2l0∗ = 2l − 2 N − 1 = 18 − 2 7 = 4.
Therefore, CF LL0 can accommodate 2l0∗ + 1 = 5 CFs. The three remaining CFs
must go into CF LL1 as CF QEs of angular momentum lQE = l0∗ + 1 = 3. This gen-
erates a band of states with L = 0 ⊕ 2 ⊕ 3 ⊕ 4 ⊕ 6. This is exactly what is found
for the lowest energy band of states obtained by numerical diagonalization shown in
Fig. 1.3. Reapplying theCF transformation
to the first generation of CF QEs would
generate 2l1∗ = 2l0∗ − 2 n QE − 1 = 4 − 2 (2) = 0, giving an L = 0 daughter IQL
state if the CF hierarchy were correct. Clearly, the lowest energy state obtained in the
numerical diagonalization does not have angular momentum L = 0 as predicted by
the CF hierarchy. The L = 0 and L = 3 multiplets clearly have higher energies than
the other three multiplets. Sitko et al. conjectured that this must have resulted because
the psuedopotential VQE (L 2 ) was not sufficiently similar to that of electrons in LL0
1.4 The Composite Fermion Hierarchy 9
Fig. 1.3 Low energy

spectrum of 8 electrons at
2l = 18. The lowest band
contains 3 QEs, each with
lQE = 3. Reapplying the CS
mean-field approximation to
these QEs would predict an
L = 0 daughter state
corresponding to ν = 4 /11 .
The data makes it clear that
this is not valid. (See [26])
to support Laughlin correlations. Laughlin correlations are essential for forming a

next generation of CFs.
The QEs and QHs have residual interactions that are more complicated than the
simple Coulomb interaction in LL0. We have already seen, from Fig. 1.1d and e, that
we can obtain VQP (L 2 ) up to an overall constant from numerical diagonalization
of N -electron systems in LL0. More careful estimates of VQE (R) and VQH (R)
(where R = 2l − L 2 , and L 2 is the pair angular momentum) are shown in Fig. 1.4.
We define a psuedopotential to be harmonic if it increases with L 2 as VH (L 2 ) =
A + B L 2 (L 2 + 1), where A and B are constants. For LL0, the actual psuedopotential
V (L 2 ) always increases with L 2 more rapidly than VH (L 2 ). For QEs in CF LL1,
the psuedopotential VQE (L 2 ) has minima at L 2 = 2l − 1 and at L 2 = 2l − 5, and
a maximum at L 2 = 2l − 3. This oscillatory behavior of the interaction energy of
a QE pair must be responsible for the failure of the CF hierarchy prediction of an
L = 0 IQL state.
1.5 Justification of the CF Approach
Pan et al. [27] found IQL states of electrons in LL0 that do not belong to the Jain
sequence of integrally filled CF states. One example is the ν = 4 /11 filling factor of
a state that is assumed to be fully spin polarized. Numerical diagonalization studies
of fully spin polarized systems did not find an L = 0 IQL ground state at νQE =
1
/3 , which would result in an IQL state at electron filling factor of ν = 4 /11 . In
addition, Pan et al. found strong minima in ρx x at even denominator filling factors
Fig. 1.4 The pseudopotentials of a pair of quasielectrons (left) and quasiholes (right) in Laughlin
ν = 1 /3 (top) and ν = 1 /5 (bottom) states, as a function of relative angular momentum R. Different
symbols mark data obtained in the diagonalization of from 6 to 11 electrons
(ν = 3 /8 and ν = 3 /10 ) suggesting the existence of IQL states that can’t be part
of the CF hierarchy. Our research group has made an important contribution to
this field, by rigorously proving [28–32] under which conditions Jain’s elegant CF
approach correctly predicts the angular momentum multiplets belonging to the lowest
energy sector of the spectrum for any value of the applied magnetic field. Because
there is no small parameter in this strongly interacting many-body system, our proof
does not involve treating fluctuations beyond the MF by a perturbation expansion. It
involves proving some rigorous mathematical theorems and applying them, together
with well-known concepts frequently used in atomic and nuclear physics. We do
not review the arguments on why and when Jain’s MFCF picture correctly predicts
the angular momentum multiplets in the lowest band but urge the interested reader
to look at [28–32]. Our rigorous theorem that should be emphasized states that
for
a harmonic
pair psuedopotential VH (L 2 ) = A + B L 2 (L 2 + 1), every multiplet
N
l , Lα with the same value of total angular momentum L has the same energy,

1
E α (L) = N (N − 1) A + B (N − 2) l (l + 1)
2
+ B L (L + 1) , (1.3)
independent of multiplet index α. This means that a harmonic psuedopotential

VH (L 2 ) does not cause correlations (i.e., does not remove the degeneracy of mul-
1.5 Justification of the CF Approach 11
Fig. 1.5 Pair interaction pseudopotentials as a function of relative angular momentum R2 for
electrons in the LL0 (a), LL1 (b) and for the QEs of the Laughlin ν = 1 /3 state by Lee et al. [33,
34] (squares), and by Wójs et al. [29, 30] (triangles). (See [18])
tiplets having the same value of total angular momentum L). Only the deviation
V (L 2 ) defined by V (L 2 ) = V (L 2 ) − VH (L 2 ) results in correlations. The sim-
plest model for V (L 2 ) is one with only short range anharmonic behavior,
V (L 2 ) = kδ (L 2 , 2l − 1) . (1.4)
If k > 0, it is apparent that the lowest energy multiplet for each value of total angular
momentum L is the one which avoids (to the maximum possible extent) having pairs
with L 2 = L MAX2 = 2l − 1. This is just what is meant by Laughlin correlations, and
is the reason why the Laughlin trial wave function for the ν = 1 /3 filled state is the
exact solution to a short range pair interaction psuedopotential. If k < 0, then the
lowest energy state (when ν is not too small) for each value of L is the one with
MAX N
PLα L 2 , the probability that l , Lα has pairs with pair angular momentum
L 2 = L MAX
2 , having a maximum value. This corresponds to forming pairs with L 2 =
L MAX
2 = 2l − 1. It is important to emphasize that V (L 2 ) rises faster than VH (L 2 ) at
all values of L 2 for electrons in LL0. In LL1, this is not true for 2l − 1 ≥ L 2 ≥ 2l − 5.
Thus in LL1, we do not expect Laughlin correlations for filling factor ν = 1 /3 .
In Fig. 1.5, we display V (R2 ), where R2 = 2l − L 2 for a) electrons in LL0,
b) electrons in LL1, and c) QEs in CFLL1. It is clear that for QEs of the ν =
1
/3 filled IQL state, VQ E (L 2 ) is not increasing with L 2 faster than the harmonic
psuedopotential. In fact, unlike V0 (L 2 ) and V1 (L 2 ), it is not even a monotonically
increasing function of L 2 . Therefore, we certainly do not expect Laughlin correlations
among the CFQEs in CFLL1.
Moore and Read [35] treated the ν = 5 /2 state (thought of as ν = 2 + 1 /2 ) as a
half filled spin polarized state of LL1 with both spin states of LL0 occupied. They
suggested that the state had “pairing correlations ” similar to those occurring in
Fig. 1.6 The pseudopotentials VQE (R2 ) and VQH (R2 ) for a QEs of ν = 1 /3 state, b QHs of ν = 1 /3
state, and c QHs of ν = 2 /5 state. (See [19])
superconductors. We expect the QEs of the Laughlin ν = 1 /3 state to form pairs

because VQE (L 2 ) has a maximum at R2 ≡ 2l − L 2 equal to 3 and 7, and a minimum
at R2 = 1 and 5. A schematic of VQE (R2 ) vs R2 is shown in Fig. 1.6a for QEs of the
ν = 1 /3 Laughlin IQL, (b) for QHs of the ν = 1 /3 Laughlin state, and (c) for QHs
of the ν = 2 /5 Jain state.
The simplest way of picturing paired states is to introduce a pair angular momen-
tum lP = 2l − 1 and form NP = N /2 such pairs. The pairs cannot get too close to
one another without violating the Pauli principle. One would normally think of pairs
of Fermions as Bosons, but in two dimensional systems we can alter the particle
statistics by using a Chern–Simons transformation. We introduce a Fermion pair
(FP) angular momentum lFP satisfying the equation
2lFP = 2lP − γF (NP − 1) . (1.5)
For a single pair, lFP = 2l − 1. As NP increases, the allowed values of the total
angular momentum are restricted to values less than or equal to 2lFP . The value of
the constant γF is determined by requiring that the FP filling factor be equal to unity
when the single Fermion filling factor has an appropriate value. For lP = 2l − 1, this
−1
value corresponds to single Fermion filling ν = 1. Setting νFP = (2lFP + 1) /NP ,
−1
ν −1 = (2l + 1) /N , and NP = N /2 gives νFP = 4ν −1 − 3, (i.e., γF = 3), so that
νFP = 1 when ν = 1. The factor of 4 multiplying ν −1 results from the pairs having a
charge of −2e, and NP being equal to N /2. This procedure allows the Fermion pairs
to be Laughlin correlated instead of the individual electrons being so. It predicts that
an IQL state at ν1 = 1 /2 occurs when 2l = 2N − 3 as found by Moore and Read.
We have applied the same idea to the quasielectrons and quasiholes of the Laughlin
ν = 1 /3 state, and to quasiholes of the Laughlin–Jain ν = 2 /5 state. QHs of ν = 1 /3
state reside in CF LL0, but both QEs of the ν = 1 /3 state and the QHs of the ν = 2 /5
state reside in CF LL1.
If we assume that the QEs form pairs and treat the pairs as Fermions, then (1.5)
gives the relation between the effective FP angular momentum lFP , and the QE angu-
1.5 Justification of the CF Approach 13
lar momentum l, and the relation between the effective FP filling factor νFP , and
the QE filling factor νQE . If we take νFP = m −1 , when m is an odd integer, we can
obtain the value of νQE corresponding to the Laughlin correlated state of FPs (pairs
of quasielectrons with lP = 2l − 1). Exactly the same procedure can be applied to
QHs in CF LL1 since VQE (R) and VQH (R) are qualitatively similar at small values
of R. Here, we are assuming that VQE (R) and VQH (R) are dominated by their short
range behavior R ≤ 5. The QH psuedopotential is not as well determined for R > 5
because it requires larger N electron systems than we can treat numerically. The elec-
−1 −1
tron filling factor is given by ν −1 = 2 + 1 + νQE or by ν −1 = 2 + 2 − νQH .
This results in the values of ν in qualitative agreement with experimental results.
1.6 Numerical Diagonalization Studies
Confirmation of the Laughlin explanation of when IQL ground states occur can
be found through numerical diagonalization of the Coulomb interaction between
electrons. For ωc large compared to the Coulomb energy scale Vc e2 /λ, only
the subspace of the lowest Landau level (LL0) is relevant to determining the low
energy states in the spectrum. Numerical diagonalization is usually performed in
Haldane’s spherical geometry. A concise explanation of this set-up is as follows.
There is a one-to-one correspondence between N electrons in a plane described by
coordinates (r, φ) and the N electrons on a sphere described by (l, l z ). For the plane,
the z-component of angular momentum takes on the values m = 0, 1, . . . , Nφ and
N
the total z-component of angular momentum is M = i=1 m i , where m i is the z-
component of the angular momentum of particle i. M is the sum of the relative angular
momentum M R and the center of mass angular momentum MC M . On a sphere, the
z-component of the single particle angular momentum is written as l z , and |l z | ≤ l,
where l is the angular momentum in the shell (or Landau level). The total angular
momentum L is the sum of the angular momenta of N Fermions, each with angular
momentum l. N electron states are designated by |L , L z , α α, where α is used to
label different multiplets with the same value L. It is apparent that M = Nl + L z
and one can show that M R = Nl − L and MC M = L + L z . Therefore, for a state of
angular momentum L = 0, M R must be equal to Nl. In general, the value of L for
a given correlation function G is determined by the equation L = Nl − K F − K G ,
where K F = N (N − 1)/2 is the number of CF-lines appearing in the Fermi function
F and K G is the number of CF-lines appearing in the correlation function G. For
L = 0, this relation was given by [36]. In Haldane’s spherical geometry, the N
electron system is confined to move on the surface of a sphere of radius R, with a
magnetic monopole of strength 2Q flux quanta sitting at the center (2Q is taken to be
an integer). This results in a radial magnetic field of magnitude B0 = 2Qφ0 /4π R 2 .
This geometry avoids boundary conditions, has full rotational symmetry, and contains
a finite number of particles. The single particle
eigenfunctions are called monopole

harmonics [37] and can be written as Qlm . They are eigenfunctions of the single
particle Hamiltonian Ĥ0 , the square of the single particle angular ˆ

momentum l, and
its z-component lˆz . The eigenvalues are given by E Qlm = ωc /2Q l(l + 1) − Q 2 ,
l(l + 1), and m, respectively. The lowest Landau level (or angular momentum shell)
has l equal to Q, half the monopole strength, so LL0 has angular momentum l0 =
Q and the excited LLs have ln = Q + n. The angular momentum shell contains
+ 1 states with −l ≤ m ≤ l. Note that
2l N particle Fermion states can be written
†
m 1 , m 2 , . . . , m N = C N C N −1 . . . C1 0 , where m i belongs to the set g0 with |m| ≤ l.
† †
Here, C †j creates an electron with z component of angular momentum equal to m j , and

0 is the ket for the vacuum state. The interaction Hamiltonian is HI = i, j e2 /ri j ,

and matrix elements m 1 m 2 · · · m N HI m 1 m 2 · · · m N vanish unless

(i) M = i m i = i m i , where the sum is over all occupied states, and

(ii) m 1 m 2 · · · m N and m 1 m 2 · · · m N differ by no more than two members.
The spherical symmetry allows use of the Wigner–Eckart theorem

L M α HI L Mα = δ L L δ M M Lα HI Lα , (1.6)
and the reduced matrix element on the right hand side is independent of M. The
matrices to be diagonalized are very large but sparse, and standard programs allow
diagonalization for N up to roughly 12 or 14. The numerical results displayed in
Figs. 1.1 and 1.2 are representative of the general results obtained for N ≤ 14. It
should be noted in Fig. 1.1 that there is a gap between the lowest state or band of
states and a quasi continuum above them. It should also be stressed that the spread in
values of energy for the 2QP bands (frames d and e) is small compared to this gap.
A reasonable understanding of the ground states and elementary excitations of
the states in the Laughlin–Jain sequence for partially filled LL0 results from the
agreement of the Laughlin–Jain correlations with the numerical results obtained by
diagonalization within the partially occupied Landau level.
1.7 Correlations and Correlation Diagrams
Laughlin [15] realized that if the interacting electrons could avoid the most strongly
repulsive pair states, an incompressible quantum liquid (IQL) state could result. He
suggested a trial wave function for a filling factor ν equal
to the reciprocal
of an odd
integer n, in which the correlation function G n z i j was given by i< j z in−1 j . This
function is symmetric and avoids all pair states with relative pair angular momentum
smaller than n (or all pair separations smaller than rn = n 1/2 λ). One can represent
this Laughlin correlation function G L diagrammatically by distributing N dots, rep-
resenting N electrons on the circumference of a circle, and drawing double lines,
representing two correlation factors (cfs) connecting each pair. There are 2 (N − 1)
1.7 Correlations and Correlation Diagrams 15

CF factors in G L z i j emanating from each particle i. Adding (N− 1) CF fac-
tors emanating from each particle due to the Fermion factor F z i j gives a total
of 3 (N − 1) cfs emanating from each particle in the trial wave function . This
number cannot exceed Nφ = 2l defining the function space (2l, N ) of the LL0.
The other well-known trial wave function is the Moore–Read [35] paired function
describing the IQL state of a half filled spin polarized first excited Landau level
(LL1). This wave function can be written in the form = F · G MR , where the
−1
correlation function is taken as G MR = F z i j P f z i j . The second factor is called
the Pfaffian of z i−1
j . It can be expressed as [25, 35]
N /2

Pf z i−1
j = Â −1
(z 2i−1 − z 2i ) , (1.7)
i=1
where Â is an antisymmetrizing operator and the product is over pairs of electrons.

There has been considerable interest in the Moore–Read paired state and its gen-
eralizations [38–40] based on rather formidable conformal field theory. In [41], we
propose a simple intuitive picture of Moore–Read correlations with the hope that it
might lead to new insight into correlations in strongly interacting many-body systems
(see Appendix A for a detailed treatment).
For the simple case of an N = 4 particle system, the Pfaffian can be expressed as

P f z i−1
j = Â (z 12 z 34 )−1
= (z 12 z 34 )−1 − (z 13 z 24 )−1 + (z 14 z 23 )−1 . (1.8)

The product of F z i j and P f z i−1
j gives for the Moore–Read correlation function

G MR z i j = z 13 z 14 z 23 z 24 − z 12 z 14 z 23 z 34
+ z 12 z 13 z 24 z 34 . (1.9)

The correlation diagram for G MR z i j contains four points with a pair of cfs emanat-
ing from each particle i going to different particles j and k. There are three distinct
diagrams shown in Fig. 1.7. Note that G MR is symmetric under permutation, as it

must be, since it is a product of two antisymmetric functions F z i j and P f z i−1 j .
A simpler,
2 2but seemingly different, correlation is the quadratic function given by
G Q ≡ Ŝ z 12 z 23 , where Ŝ is a symmetrizing operator. The correlation diagram for
G Q z i j is shown in Fig. 1.8. G MR and G Q are clearly different. However, when
they are expressed as homogeneous polynomials in the independent variables z 1 to
z 4 (by simple multiplication), the two polynomials are the same up to normalization
constant. Thesame was true for an N = 6 particle system, leading to the conjecture
that G MR z i j was equivalent to G Q z i j for all N [38]. This conjecture was proved
Fig. 1.7 Moore–Read correlation diagram for N = 4. Dots represent the particles, and solid lines
the cfs z i j . G MR is the symmetric sum of the three diagrams and is given by (1.9)
Fig. 1.8 Quadratic correlation functions. The square of a CF, z i2j , is represented by double lines.
G Q is the sum of the contributions from the three diagrams
by our group before we discovered that Cappelli et al. [39] had already shown the
equivalence.
There are several advantages to the use of G Q . First, it is simpler to parti-
tion N into two subsets A and B of size N /2, (e.g., A = {1, 2, . . . , 2N /2} and
B = {N /2 + 1, . . . , N }), and define g AB = g A g B = i< j∈A z i2j k<l∈B z kl for each
(A, B). Then the full correlation function can be written as Ŝ N {g AB }, where Ŝ N
symmetrizes g AB over all N particles. This symmetrization is equivalent to sum-
ming g AB over all possible partitions of N into two equal size subsets A and B. In
Fig. 1.9, we show the contribution to G Q for N = 8 particles for a partition in which
A = {1, 3, 5, 7} and B = {2, 4, 6, 8}.
Jain [16, 17] introduced a composite Fermion (CF) picture by attaching to each
electron (via a gauge transformation) a flux tube which carried an even number 2 p
of magnetic flux quanta. This Chern–Simons (CS) flux has no effect on the classical
equations of motion since the CS magnetic field b (r) = 2 pφ0 i δ (r − r i ) ẑ van-
ishes at the position of each electron (it is assumed that no electron senses its own
CS flux). Here, φ0 is the quantum of flux, and the sum is over all electron coordinates
r i . The classical Lorentz force on the ith electron due to the CS magnetic field is
(−e/c) v i × b (r i ), and b (r i ) caused by the CS flux on every j not equal to i van-
ishes at the position r i . The CF model results in a much more complicated interaction
Hamiltonian, but simplification results from making a mean field (MF) approxima-
tion in which the CS flux and the electron charge are uniformly distributed over the
1.7 Correlations and Correlation Diagrams 17
Fig. 1.9 Correlation

diagram for G Q z i j in an
eight electron system due to
the partition A = {1, 3, 5, 7}
and B = {2, 4, 6, 8}. The full
correlation function is the
sum over all distinct
partitions of N into subsets
A and B each containing
N /2 = 4 particles. The trial
wave function is
Q (1,2, . . . , 8) =
F zi j G Q zi j
entire sample. The average electronic charge −eN /A is canceled by the fixed back-
ground of positive charge introduced to make the total charge vanish. This MFCF
approximation results in a system of N non-interacting CFs (CF = electron plus
attached flux tube) moving in an effective magnetic field b∗ = νb. An effective CF
filling factor ν ∗ was introduced satisfying the equation
∗ −1
ν = ν −1 − 2 p. (1.10)
This resulted in a filled CF level when ν ∗ was equal to an integer (ν ∗ = n =

±1, ±2, . . .) and a IQL daughter state at ν = n (1 + 2 pn)−1 . This Jain sequence
of states was the most robust set of fractional quantum Hall states observed in exper-
iments.
Making use of Haldane’s spherical geometry [23, 24, 37, 38], Chen and Quinn [19]
∗ ∗
introduced
effective CF angular momentum l satisfying the relation l0 =
an
l − p N − 1 , where 2 p is the number of CS flux quanta per electron. The low-
est CF Landau level (CF LL0) could hold (2l ∗ + 1) CFs. There would be n QE =
N − (2l ∗ + 1) composite Fermion QEs of angular momentum lQE = l ∗ + 1, or
n QH = (2l ∗ + 1) − N CF QHs of angular momentum lQH = l ∗ if 2l ∗ + 1 was not
equal to N . This resulted in a lowest band of quasiparticle (QP) states separated by a
gap from the higher energy quasi continuum. This allowed the total angular momen-
tum states in this band to be determined by the addition of angular momenta of
n QP quasiparticles each of angular momentum lQP according to addition of Fermion
angular momenta.
In Table 1.2, we summarize the results of Jain’s MFCF picture of the low energy
states of an N = 4 electron system for values of 2l equal to 9, 8, 7, and 6. These
correspond to the ν = 1 /3 filled IQL states and its excited states containing one,
two, and three QEs. The table gives the values of l, the single electron angular
Table 1.2 Values of l for an N = 4 electron system and the values of l0∗ , n QE , lQE , k M , and L which
result
l l0∗ n QE lQE kM L
4.5 1.5 0 2.5 6 0
4 1 1 2 5 2
3.5 0.5 2 1.5 4 0⊕2
3 0 3 1 3 0
momentum, and the resulting

values of l0∗ = l − (N − 1), the CF angular momentum;
∗
n QE = N − 2l0 + 1 , the number of QEs; lQE , the QE angular momentum; k M =
2l − (N − 1), the maximum number of correlation factor (CF) lines that can emanate
from an electron in the correlation function G, and the allowed values of the total
angular momentum L which result.
It might seem surprising that Jain’s very simple CF picture correctly predicts the
angular momenta in the lowest band of states for any value of (2l, N ) which defines
the function space of the many-body system. The initial guess that the Chern–Simons
gauge interaction and the Coulomb interaction between fluctuations beyond the mean
field canceled is certainly not correct. The gauge field interactions are proportional to
ωc which varies linearly with B0 , the applied magnetic field. However, the Coulomb
interactions are proportional to e2 /λ (where λ is the magnetic length) and vary as
B 1/2 . The two energy scales cannot possibly cancel for all values of B0 . For very large
values of B, only the Coulomb scale is relevant in determining the low energy band
of states. Our group at the University of Tennessee [18] demonstrated that the MFCF
picture gave a valid description of the lowest band of states if the pair interaction
energy V (L 2 ) increased with increasing L 2 faster than the eigenvalue of L̂ 22 , the
square of the pair angular momentum.
Knowing this, and the occupancies of CF LLs from Jain’s MFCF picture, makes it
interesting to explore the correlations among the original electrons. We do this using
correlation diagrams for small systems.
1.8 Correlation Diagrams for N = 4
We have already stated that Laughlin

correlation can be described by drawing two
CF lines between each pair i, j . A CF line between i and j represents a correlation

factor z i j . The wave function (1, 2, . . . , N ) = F z i j G z i j describing the IQL
state at ν = 1 /3 will contain 3 (N − 1) CF lines emanating from each particle i. There
are (N − 1) CF lines associated with F z i j , leaving 2 (N − 1) CF lines associated
with G z i j . The correlation diagram for a Laughlin ν = m −1 filling factor is simple,
because every pair has exactly the same correlations. For other states, like a state
with n QE quasielectrons, the correlations are more complicated.
Another random document with
no related content on Scribd:
Silloin valtasi hänet äkkiä väsymys. Hänen täytyi käydä istumaan.
Kesti kauan, ennenkuin hän oli levännyt tarpeeksi jaksaakseen

mennä alas laaksoon.
Mutta kun hän tuli alas, ei hän löytänyt äitinsä tupaa. Se ei ollut
entisellä paikallaan, — portailla ei kasvanut sammalta, eikä niiden
ympärillä kukkia.
Silloin tuli vanha mies ja otti häntä kädestä. — Näen että olet tullut
takaisin! Kiltisti, että läksit tänne katsomaan!
— Missä on äidin tupa?
— Voinethan nähdä että se on palanut!
— Missä äiti on?
— Hän lepää! — Mies viittasi sinnepäin, missä kirkonhuippu

kimmelsi. —
Hänen on parempi tuolla vanhan koivun alla.
— Entä Dordi?
— Kohta lähdettyäsi hän läksi täältä muukalaisen miehen

seurassa. —
Kaiketi pistäydyt meille?
Silloin nauroi merimies.
— Kiitos kutsusta! Se olisi kyllä hauskaa, — mutta sanopa, missä

on sammal, joka kasvoi portailla? Ja missä ovat kukat, joissa oli
tummansininen sirkkalehti, — se minun täytyy ensin saada tietää —
niitä kasvoi aina täällä oven ympärillä?
Mutta kukaan ei vastannut. Vanha mies oli mennyt pois.
Hänen täytyi istua suurelle kivelle, joka oli ollut oven edessä.
Hän siveli sitä käsillänsä. — Vai olet sinä sentään jäljellä! Sinä
kaiketi vielä tunnet minut?
Auringon laskiessa istui hän siinä vielä. Ja kun se nousi, istui hän
siinä yhä edelleen.
— Sinun täytyy sallia minun istua, olen niin väsynyt! Tuli ilta, ja
hän näki auringon laskevan.
— Aiotko nyt jo mennä tiehesi? Pitäisihän minun mennä vanhan

koivun luo äitiä tervehtimään, — mutta en pysty siihen — — —
Thora muisti, kuinka kammottavasti tuo tarina oli vaikuttanut

häneen. Hän sai kuumetta ja hänet vietiin vuoteeseen. Koko yön
houraili hän kivellä istuvasta merimiehestä ja itki ja rukoili että joku
koettaisi saada hänet sisään — — —
Hänen täytyi ajatella tuota, kuinka paljon ihmisraukkojen täytyi

kärsiä… joka minuutti, joka sekunti on maan päällä kärsimystä. — —
—
Hänestä tuntui, ettei hän voinut kestää tuota ajatusta.
Tietämättään oli hän alkanut itkeä.
Koko maailma kävi kammottavaksi. Olihan vielä päivä, mutta tuli

pimeä. Pimeä laskeutui kaikkialle. Kaikki ryömivät sitä piiloon, mutta
se ryömi perästä.
Hän oli kuulevinaan huokailua joka suunnasta. Kaikki äänet
vapisivat, — toinen pyrki verhoutumaan toiseen. — — —
Silloin täytyi hänen kysyä: — Pieni kukkanen, miksi olet niin

alakuloinen? Luulen kuulevani sinun valittavan, näen lehdistäsi, että
väriset. Miksi ovat lehtesi niin vaaleat ja kylmät?
— Tuo suuri taivaan tuuliko siihen on syypää? Onko se kertonut,

kuinka koko avaruus, aina ylimpään pilveen saakka, on täynnä
tuskaa? Sekö saattoi lehtesi noin vaalenemaan ja käymään
kylmiksi?
— Ei asiat sentään ole niin huonosti kuin luulet. Minä kysyn

metsältä — — —
— Miksi kuuntelet, metsä, niin synkkänä? —
Sen tiesi hän kylläkin! Syvältä maan povesta, mistä se hakee

voimansa, kuulee se huokausten kohoavan…
Maa huokailee. Sille on juotettu liiaksi verta. Ihmiset eivät tunne

kunnioitusta sitä kohtaan. Mutta se kostaa sen! — — —
*****
Hänen mieltänsä alkoi ahdistaa.
— Tänään on niin kummallista nummella. Pitääkö jonkun täällä

kuolla? En kestä tätä enää. Haluan lähteä täältä pois. Ikävöin merta!
Hänessä heräsi halu puhua tuosta kaihostaan meren luo.
— Ystäväni, tiedän kyllä että olen uskoton! Mutta teidän täytyy

antaa minulle anteeksi, sillä minä kärsin. Kaiho täyttää niin kokonaan
mieleni. Ympärilläni vallitsee yö, joka ei koskaan valkene päiväksi! —
— — — Mutta tuolla kaukana on meri…
— Sen mahtavat, kohisevat laineet suovat vilvotusta — lepoa.
— Teidän täytyy antaa minulle anteeksi — sydämeni ikävöi merta!

———
*****
Hän häpesi sanottuaan sen. Hän häpesi nummea. Sillä se kohotti

äänensä ja vaati häntä tilille:
— Enkö sulkenut sinua syliini, kun tulit luokseni? Enkö suonut

sinulle lepoa? Enkö vartioinut sinua levätessäsi? Eivätkö lainehtivat
lehvät, eikö ruoho- ja kukkasmeri suonut sinulle hoivaa? Etkö
oppinut oivaltamaan sen syviä syntysanoja? Ja kun taivaan ovet
aukenivat iltaruskon kultavaljakolle, etkö silloin nähnyt vilahdukselta
teitä iäisyyden maahan? Mitä merkitsee vähäpätöinen ihmiskohtalo,
ettäs sitä alati harkitset? — — —
*****
— Suo minulle anteeksi, suuri nummi! Te hiljaiset metsät ja kaikki

kukkaset, jotka tässä seisotte, — kuulen äänenne, kuuntelen teitä!
Tahdon piiloutua kanervanturviin! — — —
— Meren olen jo unohtanut! — — —
*****
Illan tullessa, päivän alkaessa laskea, oli ilma jo kirkastunut.
Thora istui yhä vielä paikallaan. Hän mietiskeli kaikenmoista.

Hänen täytyi matkustaa kotiin Arvidin luo. Kuuluihan Arvid
kumminkin hänelle. Olihan hän hänen miehensä.
Mutta eihän hän ollut kotona, nythän Thora muisti sen.
Niin matkustaisi hän sitten molempain lastensa luo. Hänellähän oli

kaksi lasta. Pitihän heidän saada tuntea että heillä oli äiti.
Mutta eiväthän hekään tosiaan olleet kotona. »Susi» tuli ja nuolaisi

hänen kättänsä. Hän säpsähti pelästyneenä.
— Mitä sinulla on täällä tekemistä, luulin sinun olevan

paimenmajalla!
Kaukana näki hän Samuel Sternin tulevan. Hänen lähetessään

heräsi Thoran mielessä katkeruus tuota miestä kohtaan. Hänen
täytyi hillitä itseään, ettei ilmaisisi sitä äänekkäästi.
Susi ei aavistanut mitään. Kaksiviikkoisen rauhallisen seurustelun

jälkeen luuli se kaiken olevan juuri kohdallaan. Se paneutui tapansa
mukaan rauhallisesti maahan ja nojasi päänsä hänen polveensa.
Mutta jo aikaa ennen perilletuloaan huomasi Samuel Stern ettei

ollut tervetullut. Huolestuneena tarkkasi hän Thoran väsähtänyttä
ilmettä ja asentoa. Tietysti oli hän istunut siinä koko iltapäivän.
Tultuaan Thoran luo menetteli hän samaten kuin Susi — ei ollut

tietääkseenkään mistään.
— Minä pujahdin tieheni samaten kuin te. Te näytätte huonoa

esimerkkiä.
Thora ei vastannut mitään. Kukat, jotka hänellä oli kädessänsä,
satelivat alas Suden ylitse.
— Miksi te istutte niin väsähtäneenä? Ajatuksetko teitä rasittavat?
Thora huokasi ja käänsi päänsä puoleksi poispäin. — Minä en

ajattele koskaan!
— Se on oikein tehty. Siitä tavasta voi helposti päästä. Mutta miksi

te ette tullut mukaan? Meillä oli oikein hauska: professori puhui
realiteeteista, lehtori ylevämmästä, ylimaailmaisesta
katsantokannasta, ja rouva Sahm, joka on naisten yliopistoon-
pääsyn kirpeimpiä hedelmiä, käsitteli kysymystä, onko ihmistä
katsottava muunnokseksi vai alkulajiksi… Olisittepa vain ollut
mukana!
Thora loi häneen aran katseen.
— Minusta te olette niin luonnottoman hilpeä!
— Se on vain paha tapa. Katsotteko että minun pitäisi koettaa

päästä siitä?
Thora kävi levottomaksi. Hän pahoitteli ettei ollut lähtenyt ennen

Samuel Sternin tuloa.
Tämä seurasi katseillaan hänen liikkeitänsä.
Hän olisi halunnut tarttua Thoran käteen ja pitää sitä hiljaa.
— Te istutte aina melkein suorastaan muurahaispesässä, mutta

muurahaiset eivät tee teille mitään. Olen kuullut että muurahaisten ja
perhosten kesken vallitsee ystävyys — missä on henkivartionne? —
Tarkoitan valkoisia perhosia.
Thora ei vastannut mitään.
Mutta Samuel Stern oli tullut vain saadaksensa kuulla hänen

äänensä, — kuullaksensa, voiko se jälleen saada saman soinnin
kuin viimein, juuri hänen lähtiessänsä.
Heidän istuessansa illoin nummella voi tuo ääni suorastaan

tenhota hänet. Kun sen pehmoinen sointu kautta hämärän saapui
hänen luoksensa, tuntui se hänestä olevan jotain salaperäistä, maan
toisesta äärestä tulevaa. Ja väliin tuo ääni sai tuntemattoman
värityksen, — sanat sulivat, muovautuivat kuin silkkikielten
lempeäksi soinnahteluksi… Ja silloin pulpahti aina jotain esiin
haaveitten kätketyistä maailmoista. Se voi saattaa Samuel Sternin
tuntemaan vavistusta.
Hän muuttautui hiukan lähemmäksi.
— Sanokaa jotain! Puhukaa hiukan!
Thora kumartui, otti kukan ja mumisi jotain aivan hiljaa.
Samuel Stern ei voinut kuulla sitä tarkoin. Hän nojautui eteenpäin.
— Eikö teitä haluta? Kuinkas asiat nyt oikein ovatkaan? Tuuliko se

taasen on syyllinen?
Hän nousi ja kävi istumaan aivan Thoran viereen.
— Kuinka ovat asiat? toisti hän. — Te tahtoisitte saada aikaan

uuden järjestyksen molekylien kesken, eikö niin?… Eikö täällä ole
kylmä ja kostea?… Vai onko teidän hyvä olla?
Thora hymyili välinpitämättömästi. — Oloni on vallan erinomaista.

Senhän kaikki tietävät.
Samuel Stern loi tuon tuostakin katseen häneen. Thoran silmissä

oli väsynyt ilme. Suuret, tummat silmäterät kuvastivat pohjatonta
surua.
— En tahdo enää tulla tänne, sanoi hän äkkiä tuikeasti. — Täällä

ei ole hauskaa!
— Minä säälin Arvidia! virkahti hän sitten.
— Se on luonnollista. On aina sääli miesraukkoja, jotka saavat

vaimon, jota eivät käsitä. Kenen on silloin syy?
Thora kävi hämilleen ja katui sanojansa. Hän oli aikonut sanoa

jotain aivan toista, mutta nyt ei hän muistanut siitä enää sanaakaan.
Samuel Stern kumartui häntä kohden.
— Rauha vallitsee nyt kaikkialla. Syntisellekin suodaan armoa.

Koettakaamme rauhoittua! Eikö täällä ylhäällä ole ihanaa? Minä en
koskaan turmele itseltäni ihanaa hetkeä; ei ole varmaa että se palaa
toiste palaa koskaan!
Thora ei näyttänyt kuuntelevan häntä, ei tietävän että hän oli

siellä.
Samuel Stern silmäili häntä huolestuneena.
— Minä luulen että on parasta varoa synkkämielisyyttä… haikeata

epätoivoa… sillä muutoin joutuu jonnekin, jonne ei ole halunnut, —
maahan, josta ei enää pysty palaamaan.
— Tunsin kerran miehen, jota onni ei ollut seurannut. Hän oli luotu
elämään suurissa oloissa ja joutui pieniin. Pieni kaupunki kiusasi
häntä, hänen työnsä kiusasi häntä. Niin tuli hän kesällä tänne
muutamaksi ajaksi. Hän kartteli ihmisiä. Täällä ylhäällä hän oli
iloinen. Täällä hän voi laskea leikkiä ja nauraa. Täällä voi hän
käyttää suuria mittoja, sanoi hän. Hän käyskenteli täällä valkoisten
huippujen keskellä, aina yksin. Päivää ennen kuin hänen oli jälleen
matkustettava takaisin kouluunsa, kulki hän liian kauas — eikä
palannut enää koskaan.
Thora käännähti nopeasti, kiihkeästi häneen päin.
— Minusta on sääli ihmisiä! Sekä niitä, jotka pysyvät paikallaan,

että niitä, jotka menevät liian kauas… niitä, jotka tekevät pahaa, ja
niitä, jotka saavat kärsiä toisten tähden. Elämä on raskasta!
— Niin erinomaisen hauskaa ei se aina ole. Mutta on ihmisiä,

joiden elämä on täynnä kärsimystä, mutta jotka kumminkin ovat
onnellisia. He omistavat elämisen taidon. — — — Kerran aioin
minäkin lähteä tieheni… mutta minulla oli äitini. Se pelasti minut.
— Ja sitten on pidettävä korvat auki ja otettava Onnetar suopeasti

vastaan, jos hän katsahtaa ovesta sisään.
Hän kumartui jälleen Thoraa kohden ja katsoi häneen nopeasti

silmin, jotka piiloutuivat luomien taakse.
— Te kysyitte minulta kerran, kuinka minä olen tullut sellaiseksi,

jommoinen olen — — —, ja nyt minä kysyn, miten te olette tullut
tuollaiseksi. Sellainen ei saa olla! Te unohdatte, että päivä paistaa.
Te muistelette vain, että on ollut yö!
— Kerron teille jotain. Olen tehnyt havainnon, että on olemassa

paljon naisia — varsinkin naisia — jotka onnen ollessa tarjona eivät
tule ottaneeksi sitä vastaan. He ovat nimittäin kuvitelleet, että se
näyttäisi toisenlaiselta. Siksi eivät he rohkene käydä siihen käsiksi.
Heidän verensä ei ole tarpeeksi kuumaa. He ovat niin valveillaan,
että he varovat kaikkea, heidän kylmä epäilyksensä panee kaikki
kumoon. Ja onni menee menojansa — kenties se palaa toiste — ja
katoaa taas kuten ennenkin! Ja yksi kerta on viimeinen!
— Oliko tuo kertomus?
— Ei, elämänkokemus.
Thora käännähti häntä kohden hillityllä kiihkeydellä ja hänen

katseessansa näkyi pilkallinen välähdys.
— Minä tunnen myöskin eräänlaisia naisia. — Tunsin kerran

nuoren tytön. Hänelle sanoi joku: »Sinä olet kuin kukkanen,
hennointa tässä maailmassa, valkosiipinen Iris, — se ei seiso hiljaa
kuten muut kukat, vaan on kuin lennossa kohden taivasta…»
— Nuori tyttö nauroi ja sanoi: »Niin, olen valkoinen Iris. Seison

uneksuen valoisaa untani, ja auringon laskiessa kohotan siipeni ja
lennän kohden taivasta…»
— Sitten sanoi nuorukainen hänelle: »Olet enemmän kuin

valkoinen Iris.
Olet minun pyhä kukkani, olet Lotus-kukkani!»
— »Tiedän sen», sanoi tyttö nauraen. »Olen hento ja hienoinen,
olen lotuskukkanen!»
— Aika kulki kulkuansa. Se tahtoi ottaa tytön mukaansa. »Ei

minun sovi seurata sinua», sanoi tyttö. »Tiedät että minä olen hento
ja valkoinen, ja minä odotan ystävääni!» — »Sinun täytyy seurata
minua», sanoi aika, »sinne, minne tahdon viedä sinut!»
— Silloin nauroi tyttö jälleen ja sanoi: »Tuo ei ole minun tieni!

Minulla on ystävä, — olen hänen pyhä valkoinen kukkansa — ja
meidän polkuamme reunustavat metsäruusut!»
— Silloin nauroi aika vuoroonsa. Sillä ei hänen sydämensä ystävä

saapunutkaan. Hän ei tullut koskaan! Ja aika ohjasi tytön pimeille
poluille. Valkosiivet saivat tahrapilkkuja, ne eivät kantaneet häntä
enää!…
— Ei koskaan hän enää uneksi valkoista untansa.
Hän katsoi Samuel Sterniin toivottomasti hymyillen.
Samuel Stern oli kätkenyt kasvot käsiinsä.
Hän kohottautui pystyyn ja katsoi Thoraan, jonka kasvoista loisti

omituinen kalpea hohde.
Hän nousi seisoalleen, kulki muutaman askeleen palasi jälleen ja

kävi istumaan. Vaieten istuivat he hetken.
Sitten katsahti Samuel Stern jälleen Thoraan.
— Minäkin tunsin kerran nuoren tytön…
Her voice was sweet and low. [Byron.]

— Annan hänelle nimen Sanpriel. Ei ole ketään sen nimellistä,
mutta koulupoikana luin kerran, että ihanin naisista oli nimeltään
Sanpriel, ja kauan uskoin niin olevan. Kuunteletteko te?
— Tietysti.
Thora oli juuri päättänyt olla kuuntelematta.
— Hänelläkin oli ystävä. He kuljeskelivat vanhassa

pappilanpuutarhassa, jossa oli suuria lehmuksia. Oli ilta keskikesällä.
Lehmusten pitkät oksat ulottuivat maahan saakka, ja niiden välitse
katsoivat he kauas niityille. Siellä tuoksuivat kukat suurissa
ryhmissä. Ja sumu laskeutui valkoisen harson kaltaisena yli maan.
— Sanpriel kulki ja katsoi kauas niityille ja taivutti kuin kuunnellen

päänsä alas. Näytti siltä kuin hän olisi unohtanut ystävänsä, joka
käyskenteli hänen rinnallansa.
— »Mitä sinä katsot?» kysyi tämä.
— »Valkoista sumua. Se kätkee meiltä kukat!»
— »Niin tuoksuvat ne sen voimakkaammin».
— Niin kulkivat he edelleen. Neidon silmät kävivät suuriksi ja

tummiksi. Ne kuvastivat hänen sydämensä haaveita.
— »Sanpriel, mitä mietit?»
— »Katselen kuuta, joka nousee metsän takaa. Se on kuin

kultaa.»
— Hänen ystävänsä käyskenteli hänen rinnallansa. Kaihoten

hehkui hänen mielensä. Hän halusi pysäyttää ajan kulun. Hän
ajatteli: hän ei rakasta minua kylläksi! Hän olisi halunnut polvistua
neidon eteen, sulkea hänen kätensä omiinsa ja suudella niitä
tuhansin kerroin, mutta neidon olennossa oli jotain, joka esti hänet
uskaltamasta sitä tehdä.
— Hän vain katsoi häntä. Ja neitonen kulki pää taivutettuna, kuin

kuunnellen.
— »Sanpriel, mitä kuulet?»
— »Tuuli suhisee nuoressa ruohossa, ja pieni sinikello soittelee

kutsuen iltarukoukseen.»
— »Sanpriel, sinä olet itse kuin kukkanen, mutta sinä olet

valkoinen ja kylmä! Minua palelee luonasi. Anna aurinkosi lämmittää
minua!»
— Mutta Sanpriel ei vastannut, hän kulki vain kuunnellen.
— Nuorukaisen silmät kyyneltyivät.
— »Sanpriel, miksi ajattelet niin monenmoista? Sinä et rakasta

minua, sinä liitelet kauas luotani… Et ole koskaan minun luonani!»
— Silloin kääntyi hän nuorukaisen puoleen ja kuiskasi: »Sinuahan

aina ajattelen!»
— »Mutta et ole täällä luonani!»
»Minä tulen kyllä! Etkö näe, että olen tulossa?»
— »Ei, sitä en näe — et tule, vaan menet!»
— Silloin käännähti hän ja hymyili: »Odota vain tyynesti!»

— Mutta nuorukainen ei voinut odottaa tyynesti. Kiihkeä luonto
temmelsi hänen povessansa, elämä huumasi häntä… Odottaessaan
keksi hän monenmoista järjettömyyttä…
— Silloin olisi neitosen pitänyt tulla hänen luoksensa! Mutta hän ei

tullut. Hän katosi etäisyyteen!
Thora istui kiveen nojaten, kuin voittamattoman väsymyksen

vallassa. Hän oli sulkenut silmänsä. Mutta suljettujen silmäluonten
lävitse tunsi hän Samuel Sternin tulisen katseen.
Hän ei tosiaankaan enää kestänyt tuota katsetta. Hänen täytyi

pakottaa sydämensä rauhoittumaan. Hän ei välittäisi enää
ainoastakaan sanasta, minkä Samuel Stern keksisi sanoa. Nyt aikoi
hän lähteä!
Hän oikaisihe ja loi häneen nopean katseen. Samuel Sternillä oli

suun ympäriltä ilme, jonka hän tunsi entisajoilta, hillittömän,
intohimoisen tarmon ilme. —
Thora yritti nousta lähteäksensä, mutta hän ei voinut. Samuel

Sternin katse pidätti hänet.
— Minä en pidä tuollaisista kertomuksista, sanoi hän väsyneesti.
— Ei, se on niin vanha. Nyt saatte kuulla uudemman!
— Monta vuotta oli kulunut. Sanpriel oli käynyt kalpeaksi. Hänen

katseensa oli raukeampi kuin muinoin. Siinä kuvastui uinaileva sielu,
joka ei ollut koskaan herännyt. —
— Oli kesä. Hän käyskenteli yksin. Näytti siltä kuin hän kuulisi
kaikki etäisyydestä vain.
— Niityt kutsuelivat häntä. Oli metsäkukkasten aika.
— Ja kun hän käyskenteli siellä, kokoontuivat ne kaikki hänen

ympärilleen.
— Ja kesätuuli hyväili häntä viilein käsin. »Miksi et hymyile? —

Kesän aikana täytyy hymyillä! Nyt vapautan sinut kaikesta
vähäpätöisestä ja raskaasta, jota kuljetat mukanasi.»
— Mutta hän pudisti päätänsä ja sulkeutui huoneeseensa. — —
*****
Samuel Stern keskeytti kertomuksensa. Hän katsoi noita pitkiä,

hentoja sormia, jotka hermostuneesti poimiskelivat kanervaa.
Perhonen lehahti lentoon… Häntä halutti sulkea tuo käsi omaansa

— tai edes koskea siihen. Mutta hän ei uskaltanut.
Thora tuijotti ilmaan, merkityksetön hymyily huulillaan. Hän oli juuri

päättänyt lähteä, mutta silloin jatkoi Samuel Stern kertomustaan.
Hänen äänensävyssään oli jotain, joka esti Thoraa noudattamasta
omaa tahtoansa.
— Oli mies, joka oli tuntenut hänet — kauan sitten. Kun hän näki
hänet jälleen sellaisena, vavahti hänen sydämensä. Hän olisi
halunnut langeta hänen jalkojensa juureen.
— Mutta Sanpriel ei huomannut häntä. Hän ei tuntenut häntä enää

— sillä hän ei ollut koskaan puhellut hänen kanssaan kuin
etäisyydestä. Hän ei huomannut, kuinka tuon miehen sydän vapisi.
Hän oli mennyt huoneeseensa.
— Silloin meni mies ulos niityille. Siellä oli juhla. Valkoapila oli
tullut. Kaikkialla tunsi hän sen hempeän, makean tuoksun.
— Silloin sanoi hän kukkasille: »Hiipikää hänen luoksensa ja

laskekaa pienet kätösenne hänen surullensa — haavalle, jonka
tuska on iskenyt. Hiipikää sisään hänen luoksensa ja laskekaa
ruusunpunaiset kätenne sen päälle!»
— Valkoapila on ovelin kaikista kukkasista maan päällä. Se tulee

niin vilvakkaana ja tuttavallisena. Se saa aina tahtonsa täytäntöön.
Sen kukkiessa ei surukaan pysy mustana. Ja se houkutteli hänet
jälleen päivän valoon.
— Silloin tuli hänen luoksensa tuo mies, joka oli tuntenut hänet
muinoin. Hän poimi kukkia ja tahtoi antaa ne hänelle. Mutta Sanpriel
kääntyi hänestä pois.
— »Ei, ei puna-apilaa, se on niin iloinen, ja valkoapilaa en tahdo

enää enempää. Niitä oli niin paljon huoneessani. Kuinka onkaan
huoneeni tullut täyteen valkoapilaa?»
— Silloin vastasi mies nöyrästi: »Minä lähetin ne tuomaan

tervehdystä.
Mitä ne sanoivat?»
— »Ne täyttivät koko huoneen… Ne toivat mukanaan ajan, jolloin

olin iloinen… Ja kun toiset tulevat, en voi ottaa niitä vastaan…
Vanha ystäväni angervo on tullut luokseni. Se katsoo minuun
nuhtelevasti. — — — 'Sinun täytyy suoda anteeksi', sanoin sille,
'mutta en voi tosiaankaan ottaa muita vastaan, sillä valkoapila on
täällä.'
— Ja mitä sanoi valkoapila sinulle, Sanpriel?
— Silloin nauroi Sanpriel ja sanoi: »Lienen nähnyt unta, että joku

oli iskenyt palohaavoja sydämeeni. Minä ajattelin: 'Syvät vedet eivät
voi minua vilvoittaa, sydämen tuskaa ei mikään voi lääkitä!' — Sillä
nyt sanovat kaikki että se on erehdys. Kaikkeen on olemassa
hoivaa!»
— Silloin polvistui mies hänen eteensä. »Etkö tunne enää minua?

Sinä et ole käynyt läpi liekkien, vaan minä. Minulle eivät syvät vedet
voi suoda vilvoitusta, vaan ainoastaan sinä!» — — —
*****
— Sadun lopun voitte te liittää! Miksi, miksi läksitte pois?

Ymmärrättekö nyt, kuinka väärin teitte kun läksitte sallimatta minun
sanoa sanaakaan? Ymmärrättekö nyt että teitte syntiä, kun läksitte?
— Sanpriel, sinä vapiset ja kalpenet. Sano että tiesit, että minä

sinua rakastin. Unelmasi uinuu silmässäsi: herätä se! Puhu minulle!
— Näen, että arvelet minun joutuneen järjiltäni, mutta mitä se

tekee, kun minä olen onnellinen, kun hetkisen aikaa kuvittelen
olevani onnellinen!
Tuska kouristi Thoran sydäntä kuin jäytävä kylmyys.
— Parasta on lähteä täältä! Minusta täällä tulee pimeä kuin

talvella.
Varmaankin nousee myrsky!
Samuel Stern nauroi. — Pimeä? Myrsky? Etkö näe kuinka täällä

on valoisaa ja herttaista ja tyyntä? Kuin talvella, sanot? Etkö näe
aurinkoa ja kukkasia, jotka täällä kasvavat?
Hän vaipui ajatuksiinsa ja tuijotti kuin haltioituna Thoraan.
Thora hengitti lyhyeen ja hänen äänensä kävi kovaksi ja tuikeaksi.
— On parasta, että palaamme todellisuuteen. Samuel Stern nousi.

Hänen katseensa hehkui syvänä ja tulisena kulmakarvojen takaa.
— Niin, siihen todellisuuteen, jonka me kumpikin tunnustamme,

siihen, joka on köyhän elämämme ydin… jota eivät näe sokeat
silmät eivätkä kylmät sydämet tunne… oman sydämemme
mahtavaan, ikuiseen todellisuuteen. Sallikaa Jumalan tähden sen
päästä voitolle, omistakaamme sille elämämme pyhässä pelossa ja
ilossa! — — —
Thoran valtasi synkkä, säälimätön halu sanoa totuus, kylmä,

kolkko totuus, joka tuotti tuskaa sekä hänelle että muille.
— Me olemme naurettavia molemmat, sanoi hän. — Etkö näe että

minä olen vanha ja harmaahapsinen, etkö tiedä että minulla on mies
ja lapsia!… Ja ellei se ole naurettavaa, niin on se toivotonta. Me
emme luota toisiimme, sitä emme ole koskaan tehneet! Eikä kukaan
muukaan luota meihin. Me emme ansaitse kenenkään luottamusta
— en ainakaan minä, minusta on tullut huono ihminen… On sääli
miestäni ja lapsiani!
Mutta tuo ei häirinnyt Samuel Sternin ajatuksenjuoksua.
— Ei, sanoi hän itsepintaisesti. — Silmissäsi on suloa ja

puheessasi myöskin, vaikka puhutkin kovia sanoja… Olepa vain
vanha ja harmaahapsinen, jos niin tahdot, mutta sinä olet ihanin
tuhansista, sinä olet Sanpriel, pyhä, valkoinen kukkani! En rakasta
sinua nyt samalla tavoin kuin muinoin. Kiintymykseni sinuun on nyt
toi senlaatuista… Se on syvempää. Se on kuin ruumiin muuttuminen
sieluksi — sillä tavoin rakastan sinua! — — — En sitä tahtonut, olen
taistellut vastaan, mutta lopuksi minun täytyi. Etkö usko minua?
— Kyllä! Arvatenkin minun pitäisi iloita!
Jos Samuel Stern halusi laskea leikkiä, miksi ei hän yhtyisi siihen!
Hän meni lähemmäksi Thoraa. Hänen äänensä kävi aivan

lempeäksi.
— Sanpriel, tiedätkö että lyhyt hetki voi olla koko elämän

arvoinen?
Tuijotat niin synkästi — mitä sinä näet?
Thora ei vastannut. Hän seisoi kalpeana, kulmat synkästi

rypistettyinä.
Äkkiä valahti veri kuumana hänen poskiinsa, kasvoihin, kaulaan.
Tietämättään hän meni aivan lähelle Samuel Sterniä.
Hän alkoi puhua, mutta hänen äänensä vapisi niin ettei hän heti
saanut sanoja esiin. Mutta pian se vakiintui.
— En toden totta enää kauemmin tahdo olla mukana tällaisessa.

Minulla ei ole siihen oikeuttakaan! Minun on palattava kotiin omiin
oloihini!
— Ne ovat käyneet sinulle vieraiksi!
— Ne eivät saa käydä!… Mutta ensiksi… miksi tulin tänne ja jäin

tänne koko täksi ajaksi… se tapahtui siksi että minulla oli jotain
sinulle sanottavaa… tahdoin sanoa sinulle, että läksin silloin tyköäsi
siksi että en halunnut sellaista rakkautta mieheltä, jota rakastin… en
tahtonut odottaa ja nähdä kuinka se kuluisi loppuun… kuinka se
kituisi ja kuolisi, se, jota olin luullut ikuisesti kestäväksi!… Että olit
voinut unohtaa minut, vaikkapa vain hetkiseksikin, sitä en voinut
sietää. — — —
— Ah, itse sinä olit syypää siihen että minun täyt mennä!… Sinun
syysi oli, että jouduin sinne, minne minun ei olisi pitänyt joutua, —
että jouduin liiaksi pois suunniltani! Olen vaeltanut pimeydessä. — —
—
— Sinua minä rakastin! Sinua, joka olet pirstonnut elämäni!

Lopuksi ajattelin että kenties oli parasta että kävi kuten kävi —
parasta sinulle! Ja nyt et suo minulle edes sitä lohdutusta että siitä
on ollut jotain hyötyä, kaikesta mitä olen kärsinyt. Älä luule, että voin
koskaan toipua kaikesta siitä mitä olen kokenut, kaikesta mitä olen
rikkonut. Saan tuntea sen aina, kärsiä siitä aina!
Hän seisoi kädet nyrkkiin puristettuina. Hänen äänensä kuului kuin

lapsen vaikeroimiselta.
— Vielä enemmän minun pitäisi sanoa sinulle, mumisi hän, —

mutta minä en voi!… Jos voisin siltä piiloutua iäiseen pimeyteen! —
——
Samuel Stern oli käynyt istumaan, mutta hypähtänyt jälleen

pystyyn. Hän ei voinut seista hiljaa, hän meni Thoran luota, mutta
palasi jälleen. Kiihkeä kärsimättömyys valtasi hänet, hänen silmänsä
säihkyivät suuttumuksesta.

Textbook Strong Fermion Interactions in Fractional Quantum Hall States Correlation Functions Shashikant Mulay Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Textbook Strong Fermion Interactions in Fractional Quantum Hall States Correlation Functions Shashikant Mulay Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Textbook Strong Fermion Interactions in Fractional Quantum Hall States Correlation Functions Shashikant Mulay Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Strong Fermion Interactions in

Fractional Quantum Hall States

Strong Interactions in Spacelike and Timelike Domains.

Electron correlation in molecules -- ab initio beyond

Geometry of Quantum States an Introduction to Quantum

Geometry of Quantum States An Introduction to Quantum

A New Platform for Edge Mode Manipulations in the

Ideas of Quantum Chemistry: Volume 2: Interactions 3rd

Quantum Physics States Observables and Their Time

Plant Microbe Interactions in Agro Ecological

More information about this series at http://www.springer.com/series/682

Strong Fermion Interactions

John J. Quinn (deceased ) and

ISSN 0171-1873 ISSN 2197-4179 (electronic)

Library of Congress Control Number: 2018954036

© Springer Nature Switzerland AG 2018

A trial wave function Wðz1 ; . . . ; zN Þ of a system of FermionsQ can always be

Knoxville, USA Shashikant Mulay

Knoxville, USA Shashikant Mulay

1 Fermion Correlations . . . . . . . . . . . . . . . . . ........... . . . . . . . . 1

© Springer Nature Switzerland AG 2018 1

tive potential W was evaluated in the self–consistent

1.2 The Integral and the Fractional Quantum Hall Effects

The Hamiltonian describing the motion of an electron confined to move on the x y-

1.3 Jain’s Composite Fermion Approach

in addition to the vector potential A (r ) of the dc magnetic field. In (1.2), α is a

1.4 The Composite Fermion Hierarchy

Fig. 1.3 Low energy

to support Laughlin correlations. Laughlin correlations are essential for forming a

1.5 Justification of the CF Approach

independent of multiplet index α. This means that a harmonic psuedopotential

superconductors. We expect the QEs of the Laughlin ν = 1 /3 state to form pairs

2lFP = 2lP − γF (NP − 1) . (1.5)

1.6 Numerical Diagonalization Studies

particle Hamiltonian Ĥ0 , the square of the single particle angular ˆ

Here, C †j creates an electron with z component of angular momentum equal to m j , and

The spherical symmetry allows use of the Wigner–Eckart theorem

1.7 Correlations and Correlation Diagrams

where Â is an antisymmetrizing operator and the product is over pairs of electrons.

Fig. 1.9 Correlation  

This resulted in a filled CF level when ν ∗ was equal to an integer (ν ∗ = n =

momentum, and the resulting

1.8 Correlation Diagrams for N = 4

We have already stated that Laughlin

Kesti kauan, ennenkuin hän oli levännyt tarpeeksi jaksaakseen

— Missä on äidin tupa?

— Voinethan nähdä että se on palanut!

— Missä äiti on?

— Hän lepää! — Mies viittasi sinnepäin, missä kirkonhuippu

— Kohta lähdettyäsi hän läksi täältä muukalaisen miehen

Silloin nauroi merimies.

— Kiitos kutsusta! Se olisi kyllä hauskaa, — mutta sanopa, missä

— Aiotko nyt jo mennä tiehesi? Pitäisihän minun mennä vanhan

Thora muisti, kuinka kammottavasti tuo tarina oli vaikuttanut

Hänen täytyi ajatella tuota, kuinka paljon ihmisraukkojen täytyi

Hänestä tuntui, ettei hän voinut kestää tuota ajatusta.

Tietämättään oli hän alkanut itkeä.

Koko maailma kävi kammottavaksi. Olihan vielä päivä, mutta tuli

Fig. 1.9 Correlation

We have already stated that Laughlin