Submarine Landslides Subaqueous

Mass Transport Deposits from

Outcrops to Seismic Profiles
Geophysical Monograph Series 1st
Edition Kei Ogata (Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/submarine-landslides-subaqueous-mass-transport-de
posits-from-outcrops-to-seismic-profiles-geophysical-monograph-series-1st-edition-ke
i-ogata-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Dayside Magnetosphere Interactions Geophysical

Monograph Series 1st Edition Qiugang Zong (Editor)

https://textbookfull.com/product/dayside-magnetosphere-
interactions-geophysical-monograph-series-1st-edition-qiugang-
zong-editor/

Shale Subsurface Science and Engineering Geophysical

Monograph Series 1st Edition Thomas Dewers

https://textbookfull.com/product/shale-subsurface-science-and-
engineering-geophysical-monograph-series-1st-edition-thomas-
dewers/

Helicities in Geophysics Astrophysics and Beyond

Geophysical Monograph 1st Edition Kirill Kuzanyan

https://textbookfull.com/product/helicities-in-geophysics-
astrophysics-and-beyond-geophysical-monograph-1st-edition-kirill-
kuzanyan/

Modeling Gravity Hazards from Rockfalls to Landslides.

From Individual Rockfalls to Large Landslides 1st
Edition Vincent Richefeu

https://textbookfull.com/product/modeling-gravity-hazards-from-
rockfalls-to-landslides-from-individual-rockfalls-to-large-
landslides-1st-edition-vincent-richefeu/
Techniques for Disaster Risk Management and Mitigation
Geophysical Monograph 1st Edition Prashant K.
Srivastava (Editor)

https://textbookfull.com/product/techniques-for-disaster-risk-
management-and-mitigation-geophysical-monograph-1st-edition-
prashant-k-srivastava-editor/

Air Transport Economics: From Theory to Applications

4th Edition Vasigh

https://textbookfull.com/product/air-transport-economics-from-
theory-to-applications-4th-edition-vasigh/

Analytical Assessment of e-Cigarettes. From Contents to

Chemical and Particle Exposure Profiles Konstantinos E.
Farsalinos

https://textbookfull.com/product/analytical-assessment-of-e-
cigarettes-from-contents-to-chemical-and-particle-exposure-
profiles-konstantinos-e-farsalinos/

Concrete Mama Prison Profiles from Walla Walla 2nd

Edition John A. Mccoy

https://textbookfull.com/product/concrete-mama-prison-profiles-
from-walla-walla-2nd-edition-john-a-mccoy/

Engineering of glacial deposits 1st Edition Clarke

https://textbookfull.com/product/engineering-of-glacial-
deposits-1st-edition-clarke/
Geophysical Monograph Series

196 Extreme Events and Natural Hazards: The Complexity
Perspective A. Surjalal Sharma, Armin Bunde, Vijay P. Dimri,
and Daniel N. Baker (Eds.)
197 Auroral Phenomenology and Magnetospheric Processes:
Earth and Other Planets Andreas Keiling, Eric Donovan,
Fran Bagenal, and Tomas Karlsson (Eds.)
198 Climates, Landscapes, and Civilizations Liviu Giosan, Dorian Q.
Fuller, Kathleen Nicoll, Rowan K. Flad, and Peter D. Clift (Eds.)
199 Dynamics of the Earth’s Radiation Belts and Inner
Magnetosphere Danny Summers, Ian R. Mann, Daniel N.
Baker, and Michael Schulz (Eds.)
200 Lagrangian Modeling of the Atmosphere John Lin (Ed.)
201 Modeling the Ionosphere‐Thermosphere Jospeh D. Huba,
Robert W. Schunk, and George V. Khazanov (Eds.)
202 The Mediterranean Sea: Temporal Variability and Spatial
Patterns Gian Luca Eusebi Borzelli, Miroslav Gacic, Piero
Lionello, and Paola Malanotte‐Rizzoli (Eds.)
203 Future Earth – Advancing Civic Understanding of the
Anthropocene Diana Dalbotten, Gillian Roehrig, and
Patrick Hamilton (Eds.)
204 The Galápagos: A Natural Laboratory for the Earth
Sciences Karen S. Harpp, Eric Mittelstaedt, Noemi
d’Ozouville, and David W. Graham (Eds.)
205 Modeling Atmospheric and Oceanic Flows: Insightsfrom
Laboratory Experiments and Numerical Simulations
Thomas von Larcher and Paul D. Williams (Eds.)
206 Remote Sensing of the Terrestrial Water Cycle Venkat
Lakshmi (Ed.)
207 Magnetotails in the Solar System Andreas Keiling, Caitriona
Jackman, and Peter Delamere (Eds.)
208 Hawaiian Volcanoes: From Source to Surface Rebecca Carey,
Valerie Cayol, Michael Poland, and Dominique Weis (Eds.)
209 Sea Ice: Physics, Mechanics, and Remote Sensing
Mohammed Shokr and Nirmal Sinha (Eds.)
210 Fluid Dynamics in Complex Fractured‐Porous Systems
Boris Faybishenko, Sally M. Benson, and John E. Gale (Eds.)
211 Subduction Dynamics: From Mantle Flow to Mega
Disasters Gabriele Morra, David A. Yuen, Scott King, Sang
Mook Lee, and Seth Stein (Eds.)
212 The Early Earth: Accretion and Differentiation James Badro
and Michael Walter (Eds.)
213 Global Vegetation Dynamics: Concepts and Applications
in the MC1 Model Dominique Bachelet and David
Turner (Eds.)
214 Extreme Events: Observations, Modeling and Economics Mario
Chavez, Michael Ghil, and Jaime Urrutia‐Fucugauchi (Eds.)
215 Auroral Dynamics and Space Weather Yongliang Zhang
and Larry Paxton (Eds.)
216 Low‐Frequency Waves in Space Plasmas Andreas Keiling,
Dong‐Hun Lee, and Valery Nakariakov (Eds.)
217 Deep Earth: Physics and Chemistry of the Lower Mantle
and Core Hidenori Terasaki and Rebecca A. Fischer (Eds.)
218 Integrated Imaging of the Earth: Theory and Applications
Max Moorkamp, Peter G. Lelievre, Niklas Linde, and Amir
Khan (Eds.)
219 Plate Boundaries and Natural Hazards Joao Duarte and
Wouter Schellart (Eds.)
220 Ionospheric Space Weather: Longitude and Hemispheric
Dependences and Lower Atmosphere Forcing Timothy
Fuller‐Rowell, Endawoke Yizengaw, Patricia H. Doherty,
and Sunanda Basu (Eds.)
Geophysical Monograph Series
221 Terrestrial Water Cycle and Climate Change Natural
and Human‐Induced Impacts Qiuhong Tang and
Taikan Oki (Eds.)
222 Magnetosphere‐Ionosphere Coupling in the Solar System
Charles R. Chappell, Robert W. Schunk, Peter M. Banks,
James L. Burch, and Richard M. Thorne (Eds.)
223 Natural Hazard Uncertainty Assessment: Modeling and
Decision Support Karin Riley, Peter Webley, and Matthew
Thompson (Eds.)
224 Hydrodynamics of Time‐Periodic Groundwater Flow:
Diffusion Waves in Porous Media Joe S. Depner and Todd
C. Rasmussen (Auth.)
225 Active Global Seismology Ibrahim Cemen and Yucel Yilmaz
(Eds.)
226 Climate Extremes Simon Wang (Ed.)
227 Fault Zone Dynamic Processes Marion Thomas (Ed.)
228 Flood Damage Survey and Assessment: New Insights from
Research and Practice Daniela Molinari, Scira Menoni, and
Francesco Ballio (Eds.)
229 Water‐Energy‐Food Nexus – Principles and Practices P.
Abdul Salam, Sangam Shrestha, Vishnu Prasad Pandey, and
Anil K Anal (Eds.)
230 Dawn–Dusk Asymmetries in Planetary Plasma
Environments Stein Haaland, Andrei Rounov, and Colin
Forsyth (Eds.)
231 Bioenergy and Land Use Change Zhangcai Qin, Umakant
Mishra, and Astley Hastings (Eds.)
232 Microstructural Geochronology: Planetary Records Down
to Atom Scale Desmond Moser, Fernando Corfu, James
Darling, Steven Reddy, and Kimberly Tait (Eds.)
233 Global Flood Hazard: Applications in Modeling, Mapping
and Forecasting Guy Schumann, Paul D. Bates, Giuseppe T.
Aronica, and Heiko Apel (Eds.)
234 Pre‐Earthquake Processes: A Multidisciplinary Approach to
Earthquake Prediction Studies Dimitar Ouzounov, Sergey
Pulinets, Katsumi Hattori, and Patrick Taylor (Eds.)
235 Electric Currents in Geospace and Beyond Andreas Keiling,
Octav Marghitu, and Michael Wheatland (Eds.)
236 Quantifying Uncertainty in Subsurface Systems Celine
Scheidt, Lewis Li, and Jef Caers (Eds.)
237 Petroleum Engineering Moshood Sanni (Ed.)
238 Geological Carbon Storage: Subsurface Seals and Caprock
Integrity Stephanie Vialle, Jonathan Ajo‐Franklin, and J.
William Carey (Eds.)
239 Lithospheric Discontinuities Huaiyu Yuan and Barbara
Romanowicz (Eds.)
240 Chemostratigraphy Across Major Chronological Eras
Alcides N.Sial, Claudio Gaucher, Muthuvairavasamy
Ramkumar, and Valderez Pinto Ferreira (Eds.)
241 Mathematical Geoenergy:Discovery, Depletion, and Renewal
Paul Pukite, Dennis Coyne, and Daniel Challou (Eds.)
242 Ore Deposits: Origin, Exploration, and Exploitation Sophie
Decree and Laurence Robb (Eds.)
243 Kuroshio Current: Physical, Biogeochemical and Ecosystem
Dynamics Takeyoshi Nagai, Hiroaki Saito, Koji Suzuki, and
Motomitsu Takahashi (Eds.)
244 Geomagnetically Induced Currents from the Sun to the
Power Grid Jennifer L. Gannon, Andrei Swidinsky, and
Zhonghua Xu (Eds.)
245 Shale: Subsurface Science and Engineering Thomas
Dewers, Jason Heath, and Marcelo Sánchez (Eds.)
 Geophysical Monograph 246

Submarine Landslides
Subaqueous Mass Transport Deposits from
Outcrops to Seismic Profiles

Kei Ogata
Andrea Festa
Gian Andrea Pini
Editors

This Work is a co‐publication of the American Geophysical Union and John Wiley and Sons, Inc.


This Work is a co‐publication between the American Geophysical Union and John Wiley & Sons, Inc.

This edition first published 2020 by John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, USA and the American
Geophysical Union, 2000 Florida Avenue, N.W., Washington, D.C. 20009

© 2020 American Geophysical Union

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by
any means, electronic, mechanical, photocopying, recording, or otherwise, except as permitted by law. Advice on how to obtain
permission to reuse material from this title is available at http://www.wiley.com/go/permissions

Published under the aegis of the AGU Publications Committee

Brooks Hanson, Executive Vice President, Science

Lisa Tauxe, Chair, Publications Committee
For details about the American Geophysical Union visit us at www.agu.org.

Wiley Global Headquarters

111 River Street, Hoboken, NJ 07030, USA

For details of our global editorial offices, customer services, and more information about Wiley products visit us
at www.wiley.com.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty

While the publisher and authors have used their best efforts in preparing this work, they make no representations or warranties
with respect to the accuracy or completeness of the contents of this work and specifically disclaim all warranties, including
without limitation any implied warranties of merchantability or fitness for a particular purpose. No warranty may be created or
extended by sales representatives, written sales materials, or promotional statements for this work. The fact that an organization,
website, or product is referred to in this work as a citation and/or potential source of further information does not mean that the
publisher and authors endorse the information or services the organization, website, or product may provide or recommendations
it may make. This work is sold with the understanding that the publisher is not engaged in rendering professional services. The
advice and strategies contained herein may not be suitable for your situation. You should consult with a specialist where
appropriate. Neither the publisher nor authors shall be liable for any loss of profit or any other commercial damages, including
but not limited to special, incidental, consequential, or other damages. Further, readers should be aware that websites listed in
this work may have changed or disappeared between when this work was written and when it is read.

Library of Congress Cataloging‐in‐Publication Data

Hardback: 9781119500582

Cover Design: Wiley

Cover Image: Conglomerate rock located at Point Reyes, California, deposited by a submarine landslide
(licensed under CC BY-SA)

Set in 10/12pt Times New Roman by SPi Global, Pondicherry, India

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Dedicated to Nello Luciani and Giuliana
Barbieri, who keep lighting the darkness
CONTENTS

List of Contributors�����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ix

Preface����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������xiii

Acknowledgments������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ xv

Part I: Submarine Landslide Deposits in Orogenic Belts

1. Submarine Landslide Deposits in Orogenic Belts: Olistostromes and Sedimentary Mélanges

Kei Ogata, Andrea Festa, Gian Andrea Pini, and Juan Luis Alonso�������������������������������������������������������������������3

2. Mass-Transport Deposits in the Foredeep Basin of the Miocene Cervarola Sandstones

Formation (Northern Apennines, Italy)
Alberto Piazza and Roberto Tinterri��������������������������������������������������������������������������������������������������������������27

3. Late Miocene Olistostrome in the Makran Accretionary Wedge (Baluchistan, SE Iran):

A Short Review
Jean‐Pierre Burg��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������45

4. Spatial Distribution of Mass-Transport Deposits Deduced From High‐Resolution Stratigraphy:

The Pleistocene Forearc Basin (Boso Peninsula, Central Japan)
Masayuki Utsunomiya and Yuzuru Yamamoto�����������������������������������������������������������������������������������������������57

5. Mass‐Transport Deposits as Markers of Local Tectonism in Extensional Basins

Tiago M. Alves and Davide Gamboa�������������������������������������������������������������������������������������������������������������71

6. Block Generation, Deformation, and Interaction of Mass-Transport Deposits With the Seafloor:
An Outcrop‐Based Study of the Carboniferous Paganzo Basin (Cerro Bola, NW Argentina)
Matheus S. Sobiesiak, Victoria Valdez Buso, Ben Kneller, G. Ian Alsop, and Juan Pablo Milana����������������������91

7. The Carboniferous MTD Complex at La Peña Canyon, Paganzo Basin (San Juan, Argentina)
Victoria Valdez Buso, Juan Pablo Milana, Matheus S. Sobiesiak, and Ben Kneller�����������������������������������������105

8. Mass-Transport Complexes of the Marnoso‐arenacea Foredeep Turbidite System

(Northern Apennines, Italy): A Reappraisal After Twenty‐Years
Gian Andrea Pini, Claudio Corrado Lucente, Sonia Venturi, and Kei Ogata��������������������������������������������������117

9. Fold and Thrust Systems in Mass‐Transport Deposits Around the Dead Sea Basin
G.Ian Alsop, Rami Weinberger, Shmuel Marco, and Tsafrir Levi�������������������������������������������������������������������139

10. Eocene Mass-Transport Deposits in the Basque Basin (Western Pyrenees, Spain):
Insights Into Mass‐Flow Transformation and Bulldozing Processes
Aitor Payros and Victoriano Pujalte..............................................................................................................155

11. Neogene and Quaternary Mass-Transport Deposits From the Northern Taranaki Basin (North Island,
New Zealand): Morphologies, Transportation Processes, and Depositional Controls
Suzanne Bull, Malcolm Arnot, Greg Browne, Martin Crundwell, Andy Nicol, and
Lorna Strachan............................................................................................................................................171

vii
viii Contents

Part II: Submarine Landslide Deposits in Current Active and Passive Margins
12. Modern Submarine Landslide Complexes: A Short Review
Katrin Huhn, Marcos Arroyo, Antonio Cattaneo, Mike A. Clare, Eulàlia Gràcia,
Carl B. Harbitz, Sebastian Krastel, Achim Kopf, Finn Løvholt, Marzia Rovere,
Michael Strasser, Peter J. Talling, and Roger Urgeles.....................................................................................183

13. An Atlas of Mass‐Transport Deposits in Lakes

Maddalena Sammartini, Jasper Moernaut, Flavio S. Anselmetti, Michael Hilbe,
Katja Lindhorst, Nore Praet, and Michael Strasser.........................................................................................201

14. Style and Morphometry of Mass-Transport Deposits Across the Espírito Santo Basin
(Offshore SE Brazil)
Davide Gamboa, Tiago M. Alves, and Kamaldeen Olakunle Omosanya.......................................................227

15. Submarine Landslides on the Nankai Trough Accretionary Prism (Offshore Central Japan)
Gregory F. Moore, Jason K. Lackey, Michael Strasser, and Mikiya Yamashita.................................................247

16. Seismic Examples of Composite Slope Failures (Offshore North West Shelf, Australia)
Nicola Scarselli, Ken McClay, and Chris Elders.............................................................................................261

17. Submarine Landslides Around Volcanic Islands: A Review of What Can Be Learned
From the Lesser Antilles Arc
Anne Le Friant, Elodie Lebas, Morgane Brunet, Sara Lafuerza, Matt Hornbach, Maya Coussens,
Sebastian Watt, Michael Cassidy, Peter J. Talling, and IODP 340 Expedition Science Party............................277

18. Submarine Landslides in an Upwelling System: Climatically Controlled Preconditioning

of the Cap Blanc Slide Complex (Offshore NW Africa)
Morelia Urlaub, Sebastian Krastel, and Tilmann Schwenk............................................................................299

19. Submarine Landslides Along the Mixed Siliciclastic-Carbonate Margin of the Great Barrier Reef
(Offshore Australia)
Ángel Puga‐Bernabéu, Jody Michael Webster, Robin Jordan Beaman, Amanda Thran,
Javier López‐Cabrera, Gustavo Hinestrosa, and James Daniell......................................................................313

20. Submarine Landslides on the Seafloor: Hints on Subaqueous Mass‐Transport

Processes From the Italian Continental Margins (Adriatic and Tyrrhenian Seas, Offshore Italy)
Fabiano Gamberi, Giacomo Dalla Valle, Federica Foglini, Marzia Rovere, and Fabio Trincardi......................339

Index������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������357

See electronic version for color representation of the figures in this book.
LIST OF CONTRIBUTORS

Juan Luis Alonso Michael Cassidy

Department of Geology, University of Oviedo, Oviedo, Department of Earth Sciences, University of Oxford,
Spain Oxford, United Kingdom

G. Ian Alsop Antonio Cattaneo

Department of Geology and Petroleum Geology, IFREMER, Géosciences Marines, Brest, France
School of Geosciences, University of Aberdeen,
Aberdeen, United Kingdom Mike A. Clare
National Oceanography Centre, University of
Tiago M. Alves Southampton Waterfront Campus, Southampton,
3D Seismic Lab, School of Earth and Ocean Sciences, United Kingdom
Cardiff University, Cardiff, United Kingdom
Maya Coussens
Flavio S. Anselmetti University of Southampton, Southampton,
Institute of Geological Sciences and Oeschger Centre United Kingdom
for Climate Change Research, University of Bern, Bern,
Switzerland Martin Crundwell
Department of Petroleum Geoscience, GNS Science,
Malcolm Arnot Lower Hutt, New Zealand
Department of Petroleum Geoscience, GNS Science,
Giacomo Dalla Valle
Lower Hutt, New Zealand
Institute for Marine Sciences (ISMAR),
National Council of Research (CNR),
Marcos Arroyo
Bologna, Italy
Polytechnic University of Catalunya, Barcelona, Spain
James Daniell
Robin Jordan Beaman
College of Science and Engineering,
College of Science and Engineering, James Cook
James Cook University, Cairns, Queensland,
University, Cairns, Queensland, Australia
Australia
Greg Browne Chris Elders
Department of Petroleum Geoscience, GNS Science, Department of Applied Geology, Curtin University,
Lower Hutt, New Zealand Perth, Western Australia, Australia
Morgane Brunet Andrea Festa
University of Bremen, Bremen, Germany Department of Earth Sciences, University of Turin,
Turin, Italy
Suzanne Bull
Department of Petroleum Geoscience, GNS Science, Federica Foglini
Lower Hutt, New Zealand Institute for Marine Sciences (ISMAR), National Council
of Research (CNR), Bologna, Italy
Jean‐Pierre Burg
Department of Earth Sciences, ETH‐ and University Fabiano Gamberi
Zurich, Zurich, Switzerland Institute for Marine Sciences (ISMAR), National Council
of Research (CNR), Bologna, Italy
Victoria Valdez Buso
Department of Geology and Petroleum Geology, Davide Gamboa
School of Geosciences, University of Aberdeen, Portuguese Institute for the Sea and the Atmosphere
Aberdeen, United Kingdom (IPMA, I.P.), Lisbon, Portugal

ix
x List of Contributors

Eulàlia Gràcia Katja Lindhorst

B‐CSI, Institute of Marine Sciences (CSIC), Barcelona, Institute of Geoscience, University of Kiel, Kiel,
Spain Germany

Carl B. Harbitz Javier López‐Cabrera

Norwegian Geotechnical Institute, Oslo, Norway Irish Centre for Research in Applied Geosciences,
University College Dublin, Dublin, Ireland
Michael Hilbe
Institute of Geological Sciences and Oeschger Centre Finn Løvholt
for Climate Change Research, University of Bern, Bern, Norwegian Geotechnical Institute, Oslo, Norway
Switzerland
Claudio Corrado Lucente
Gustavo Hinestrosa Agency for Territorial Safety and Civil Protection,
School of Geosciences, Geocoastal Research Group, Emilia-Romagna Region, Rimini, Italy
University of Sydney, Sydney, New South Wales,
Australia
Shmuel Marco
Department of Geophysics, Tel Aviv University,
Matt Hornbach Tel Aviv‐Yafo, Israel
SMU Dedman College, Dallas, Texas, United States
Ken McClay
Katrin Huhn
Fault Dynamics Research Group, Department of Earth
MARUM – Center for Marine Environmental Sciences,
Sciences, Royal Holloway University of London,
University of Bremen, Bremen, Germany
Egham, United Kingdom
Ben Kneller
Juan Pablo Milana
Department of Geology and Petroleum Geology,
CONICET and Institute of Geology, National University
School of Geosciences, University of Aberdeen,
of San Juan, San Juan, Argentina
Aberdeen, United Kingdom

Achim Kopf Jasper Moernaut

MARUM – Center for Marine Environmental Sciences, Institute of Geology, University of Innsbruck, Innsbruck,
University of Bremen, Bremen, Germany Austria

Sebastian Krastel Gregory F. Moore

Institute of Geosciences, Christian‐Albrechts‐University, Department of Earth Sciences, University of Hawaii,
Kiel, Germany Honolulu, Hawaii, United States

Jason K. Lackey Andy Nicol

Department of Earth Sciences, University of Hawaii, Department of Geological Sciences, University of
Honolulu, Hawaii, United States Canterbury, Christchurch, New Zealand

Sara Lafuerza Kei Ogata

Sorbonne University, Paris, France Faculty of Science, Department of Earth Sciences,
Free University of Amsterdam, Amsterdam,
Anne Le Friant The Netherlands
CNRS, Paris Institute of Earth Physi­cs, University
of Paris, Paris, France Kamaldeen Olakunle Omosanya
Timelapsegeo AS, Trondheim, Norway
Elodie Lebas
Christian‐Albrechts‐University of Kiel, Kiel, Germany Aitor Payros
Department of Stratigraphy and Paleontology,
Tsafrir Levi University of the Basque Country (UPV/EHU),
Geological Survey of Israel, Jerusalem, Israel Bilbao, Spain

Alberto Piazza
Department of Chemistry, Life Sciences and
Environmental Sustainability, Earth Sciences Unit,
University of Parma, Parma, Italy
Gian Andrea Pini
Department of Mathematics and Geosciences,
University of Trieste, Trieste, Italy
Victoriano Pujalte
Department of Stratigraphy and Paleontology,
University of the Basque Country (UPV/EHU),
Bilbao, Spain
Nore Praet
Renard Centre of Marine Geology, Ghent University,
Ghent, Belgium
Ángel Puga-Bernabéu
Department of Stratigraphy and Paleontology,
University of Granada, Granada, Spain; and
School of Geosciences, Geocoastal Research Group,
University of Sydney, Sydney, New South Wales,
Australia
Marzia Rovere
Institute for Marine Sciences (ISMAR), National Council
of Research (CNR), Bologna, Italy
Maddalena Sammartini
Institute of Geology, University of Innsbruck, Innsbruck,
Austria
Nicola Scarselli
Fault Dynamics Research Group, Department of Earth
Sciences, Royal Holloway University of London,
Egham, United Kingdom
Tilmann Schwenk
Faculty of Geosciences, MARUM‐Center for Marine
Environmental Sciences, University of Bremen, Bremen,
Germany
Matheus S. Sobiesiak
Postgraduate Program in Geology, University of
the Sinos Valley, São Leopoldo, Rio Grande do Sul,
Brazil
Lorna Strachan
School of Environment, University of Auckland,
Auckland, New Zealand
Michael Strasser
Institute of Geology, University of Innsbruck,
Innsbruck, Austria
List of Contributors xi
Peter J. Talling
Departments of Earth Sciences and Geography,
University of Durham, Durham, United Kingdom
Amanda Thran
School of Geosciences, EarthByte Group, University of
Sydney, Sydney, New South Wales, Australia
Roberto Tinterri
Department of Chemistry, Life Sciences and
Environmental Sustainability, Earth Sciences Unit,
University of Parma, Parma, Italy
Fabio Trincardi
Institute for Marine Sciences (ISMAR), National Council
of Research (CNR), Bologna, Italy
Roger Urgeles
B‐CSI, Institute of Marine Sciences (CSIC), Barcelona,
Spain
Morelia Urlaub
GEOMAR Helmholtz Centre for Ocean Research Kiel,
Kiel, Germany
Masayuki Utsunomiya
Research Institute of Geology and Geoinformation,
Geological Survey of Japan, AIST, Tsukuba, Japan
Sonia Venturi
Ecosistema s.c.r.l., Imola, Italy
Sebastian Watt
University of Birmingham, Birmingham, United
Kingdom
Jody Michael Webster
School of Geosciences, Geocoastal Research Group,
University of Sydney, Sydney, New South Wales,
Australia
Rami Weinberger
Geological Survey of Israel, Jerusalem, Israel; and
Department of Geological and Environmental Sciences,
Ben Gurion University of the Negev, Beer Sheva, Israel
Yuzuru Yamamoto
Department of Mathematical Science and Advanced
Technology, Japan Agency for Marine‐Earth Science and
Technology (JAMSTEC), Yokohama Institute for Earth
Sciences, Yokohama, Japan
Mikiya Yamashita
Japan Agency for Marine‐Earth Science and Technology
(JAMSTEC), Yokohama, Japan
PREFACE
Giant (>1 km3) submarine landslides are common in
every subaqueous geodynamic context (from passive and
active continental margins to oceanic and continental
intraplate settings) and are among the most threatening
geohazard in offshore and coastal areas, due to their
recurrence times (about 50 years), dimensions (thousands
of cubic kilometers), long traveled distances (hundreds of
kilometers), terminal velocity (up to 20 m/s), and proven
ability to generate tsunamis, whose destructive potential
equals that of large earthquakes. Moreover, such subma-
rine landslides also play fundamental role in changing
geological fluxes, as they critically impact the hydrosphere,
atmosphere, cryosphere, lithosphere, and biosphere in
­several ways, with strong synergic autocyclic (local to
intraregional) and allocyclic (interregional to global)
interactions and interplay of causes and effects (e.g.,
seismic shocks, ­ liquefaction/fluidization, gas hydrate
­dissociation, etc.).
The vast amount of geophysical data acquired from
modern active and passive margins show that submarine
landslide deposits systematically occur at various scales,
varying in abundance, morphology, and other characteris-
tics depending on the mode, nature, and interplay of dif-
ferent geological processes in their depositional setting.
These geological units, called mass‐transport deposits
(MTDs) and complexes (MTCs), represent the products
of either single depositional event or composite bodies
originating from superposed, multiple events, respectively,
and may involve sediments with different degrees of con-
solidation/lithification and grain sizes (from clay to silt to
sand to gravel size). Their volume can range from tens of
cubic meters to up to hundreds of thousands of cubic
kilometers, extending over areas up to millions of square
kilometers and showing long runout distance (more than
500 km, considering the associated, forerunning turbulent
flows) over very low‐angled (0.05°) slopes. In summary
these units can occur in every type of geologic setting, and
for different causes, their upper scale threshold is some-
times transitional with gravitational and tectonically
transported nappes (differing mainly in terms of velocity
of processes), and the amounts of transferred material in
a single, large‐scale mass‐transport event may overcome
the cumulative, yearly sediment discharge of all the major
modern river systems combined. Such bodies are com-
monly characterized by great internal heterogeneity and
deformation, resulting in acoustic artifacts and trans-
parent zones in 2D and 3D seismic imagery, and thus
­usually overlooked in terms of internal anatomy.
xiii
The ancient “fossil” counterparts of these MTDs and
MTCs are widely represented in orogenic belts and in
exhumed subduction‐accretion complexes, being known
in the classic literature as “olistostromes” and “sedimen-
tary mélanges.” These units represent optimal submarine
landslide deposits’ analogues that can be studied directly
in the field instead of using geophysical tools.
Olistostromes in fact provide insights from the micro‐ to
the mesoscale (2D or 3D) not only within the thickness of
the whole deposit but also within the underlying and
overlying units, with a resolution unresolvable by modern
geophysical means. In this framework, detailed studies
combining high‐resolution marine geophysical data,
well core analysis, and outcrop‐based surveys show a
­partition of internal structural arrangement into dis-
crete deformation domains, suggesting (i) differential
movement of discrete bodies of mass during translation
and emplacement, (ii) episodic pulses during the same
depositional event(s), and (iii) interplay of different,
synchronous mass‐transport processes.
The practical implications of submarine landslide
studies sensu lato are timely and of high importance.
Natural disasters directly or indirectly caused by subma-
rine landslides in near shore, coastal, and offshore areas
could potentially result in huge socioeconomic losses;
therefore it is reasonable to understand that the broadband
study of mass‐transport processes and the robust linking
of cause‐effect relationships are crucial for a sustainable
civil development and need to be considered as an integral
part of both “pure” and “applied” scientific research.
Despite the important scientific repercussions (e.g.,
sediment delivery processes, changes in global to local
geological cycles) and socioeconomic implications (e.g.,
destabilization of coastal/offshore infrastructures, sub-
marine cables ruptures, etc.), our understanding of the
controlling mechanisms remains severely limited. This is
especially due to the lack of in‐depth, shared knowledge
between marine and field geologists. In fact, the prod-
ucts of these submarine landslide events are generally
well preserved in the ancient to recent geological record,
from mountain belts to present‐day continental mar-
gins, and they have been intensively studied at different
scales and detail and for different purposes, leading to
the production of an overwhelming amount of data and
interpretations, which usually remain confined within
the boundaries of specific field of specialization. As
consequence, important, combined information coming
from the study of these geological units is still basically
xiv Preface
“undigested” and underappreciated by the scientific
community at whole.
In this framework, the actual challenge is to gather all
the available data into a broadband, synoptic outline of
the different types of MTDs, with a combined approach
that illustrates the main common features of the differ-
ent case studies in an immediate, reader‐friendly way,
allowing cross‐disciplinary and multiscale observations
and (re)interpretations. In this book we emphasize this
integrated and intuitive approach presenting updated
and comparable on‐ and offshore case studies collected
in exhumed o ­ rogenic bets and modern active and passive
margins ­worldwide to provide a tuned-up, timely over-
view of large‐scale, heterogeneous sedimentary mass‐
transport processes and products, with an exhaustive
and comprehensive perspective.
This book gathers original and review contributions
to showcase submarine landslide deposits from both
field‐based and geophysical studies, and it is organized
in two main parts: Part I dedicated to outcrop case
studies from exhumed orogenic belts and Part II dedi-
cated to the seismic‐acoustic (and core) examples
studied in marine geology surveys of continental
­margins. Each section is introduced by a review chapter
that briefly outlines the state of the art and the way
further in that specific discipline.
The book format is designed to provide:
1. an updated and integrated knowledge about the dif-
ferent types of large‐scale subaqueous MTDs and their
generating processes, through the integrated and compara-
tive analysis of outcrop‐based and geophysical case studies
from ancient and modern continental margins worldwide;
2. an updated, comprehensive set of information about
submarine landslide products and processes and related
geohazard implications; and
3. a readily available, easy reading, and standardized
reference guide to the study of sedimentary MTDs in
general, with a seamless conceptual continuity from out-
crops and cores to seismic profiles.
Kei Ogata
Free University of Amsterdam, The Netherlands
Andrea Festa
University of Turin, Italy
Gian Andrea Pini
University of Trieste, Italy
ACKNOWLEDGMENTS
The following reviewers are thankfully acknowledged (in
alphabetical order): Juan Luis Alonso, Christian Beck,
Hannah Brooks, Sebastian Cardona, Daniele Casalbore,
Paolo Conti, Luis Pedro Fernández, Joana Gafeira
Goncalves, Michael Garcia, Aggeliki Georgiopoulou, Jan
Golonka, Andrew N. Green, Shun‐Kun Hsu, Kijiro
Kawamura, Mattia Marini, Massimo Moretti, Vittorio
xv
Maselli, Lilian Navarro, Odonne Francis, Yujiro Ogawa,
Luca Pandofi, Loren A. Raymond, Francesca Remitti,
Claudia Romagnoli, Jonas B. Ruh, Jara Schnyder, Maria
Rosaria Senatore, Glenn Sharman, Luis Somoza, Lorna
Strachan, Enrico Tavarnelli, Roberto Tinterri, Roger
Urgeles, Morelia Urlaub, Gustavo Villarosa, Geoff Wadge,
Sally Watson, Marek Wendorff, and Yuzuru Yamamoto.
 Part I
Submarine Landslide Deposits
in Orogenic Belts
 1
Submarine Landslide Deposits in Orogenic Belts:
Olistostromes and Sedimentary Mélanges
Kei Ogata1, Andrea Festa2, Gian Andrea Pini3, and Juan Luis Alonso4

ABSTRACT

Olistostrome and sedimentary mélange are two synonymous genetic terms referring to the “fossil” products of
ancient submarine mass‐transport processes exhumed in orogenic belts. Lithology, stratigraphy, lithification
degree, and structural anatomy of these units reflect the synergic and combined action of different mass‐­transport
processes leading to composite deposits developed through multistage deformation phases. The general deposi­
tional physiography, tectonic setting, and the type, scale, and rate of slide mass transformation mechanisms
­during the downslope motion and emplacement and postdepositional processes are the main factors controlling
the final internal anatomy of olistostromes and sedimentary mélanges. These features are commonly progres­
sively reworked by subsequent burial, diapiric, and tectonic processes and may be eventually almost completely
obliterated by metamorphic processes during orogenic belt and/or subduction complex evolution. The correct
recognition of olistostromal units and their intrinsic features in different orogenic belts needs extensive and care­
ful fieldwork and ultimately provides excellent proxies for the timing of various tectonic‐sedimentary events inter­
acting during the Wilson cycle. The basic concepts of structural geology, sedimentology, stratigraphy, and basin
analysis should be jointly applied in studying the internal structure, lithological arrangement, and formation‐
deformation mechanisms of olistostromes and sedimentary mélanges.

1.1. INTRODUCTION commonly observed in the geophysical profiles of present‐

Major sedimentary accumulations (basin wide) origi­
nated from large‐scale submarine landslides and slope fail­
ures crop out widely within the sedimentary record of
mountain belts throughout the world (Figure 1.1). These
ancient “fossil” counterparts of the mass‐transport deposits
(MTDs) and mass‐transport complexes (MTCs), which are
1
Faculty of Science, Department of Earth Sciences, Free
University of Amsterdam, Amsterdam, The Netherlands
2
Department of Earth Sciences, University of Turin, Turin,
Italy
3
Department of Mathematics and Geosciences, University
of Trieste, Trieste, Italy
4
Department of Geology, University of Oviedo, Oviedo,
Spain
day continental margins (see, e.g., Hampton et al., 1996;
Weimer & Shipp, 2004, and further discussed in Part II), are
also known by the synonymous names “olistostrome” or
“sedimentary mélange.” Such units are invaluable tools for
the study of the internal anatomy of submarine landslide
deposits across different scales (Lucente & Pini, 2008;
Ogata et al., 2012a; Festa et al., 2016).
Present‐day MTDs are commonly characterized by
great internal heterogeneity and deformation, resulting in
two‐dimensional (2D) and three‐dimensional (3D)
seismic imagery characterized by acoustic artifacts and
transparent zones. For this reason, apart from some
exceptions (see, e.g., Gamboa et al., 2010; Strasser et al.,
2012; Ogata et al., 2014a; Alves, 2015), including the most
representative ones discussed in this book, the complex
internal structure of MTDs usually has been overlooked.

Submarine Landslides: Subaqueous Mass Transport Deposits from Outcrops to Seismic Profiles, Geophysical Monograph 246,
First Edition. Edited by Kei Ogata, Andrea Festa, and Gian Andrea Pini.
© 2020 American Geophysical Union. Published 2020 by John Wiley & Sons, Inc.

3
 (a)

(b) (c) (d)

(f)
(g)

(e)

(h) (i)

(j)

Figure 1.1 (a) Geographical distribution of major olistostromes and sedimentary mélanges and some examples
(Source: Modified from Festa et al. (2016)). (b) Oligocene‐Miocene Val Tiepido‐Canossa olistostrome, Northern
Apennines, Italy. (c) Athalassa member olistostrome in the Pliocene Nicosia Formation, Cyprus. (d) Eocene Fanlo
unit olistostrome, south central Pyrenees, Spain. (e) Detail of intrabasinal blocks enclosed in the Paleogene mega-
beds of the Friuli‐Julian Basin, NE Italy. (f) Basalt slide block in one of the Miocene Taranaki Basin olistostromes,
New Zealand. (g) Fluid escape structure cutting a carbonate slide block in the Eocene Hecho Group “megaturbi-
dites,” Pyrenees, Spain. (h) Folded slide blocks in one of the Miocene Rudeis Formation olistostromes, Sinai,
Egypt. (i) Plio‐Pleistocene Chikura Group olistostrome, Japan. (j) Eastern Argentine Precordillera sedimentary
mélange(s) in the Silurian La Rinconada Formation, San Juan Province, Argentina. Dashed lines indicate bedding
(e.g., crude lamination, subunit boundaries, base and roof contacts). Circled person(s) for scale.

Detailed studies combining high‐resolution marine
geophysical data, outcrop‐based surveys, and core
­ material, a block component with discrete elements from
­analysis show systematic partitions of the internal struc­
tural arrangement of MTDs and MTCs into discrete
deformation domains, suggesting (i) differential
movement of discrete bodies of mass during translation
and emplacement, (ii) episodic pulses during the same
depositional event(s), and (iii) interplay of different
synchronous mass‐transport processes (King et al., 2011;
Vanneste et al., 2011; Ogata et al., 2012a, 2014b;
Omosanya & Alves, 2012; Joanne et al., 2013).
From the point of view of the internal structures and
kinematics, both the lower detachment surface and the
shear zones separating the individual masses inside the
body are characterized by features reflecting different
mechanisms of movement (e.g., Pini et al., 2010a, 2010b,
2012). Among these mechanisms are the dispersive forces
due to the grain‐to‐grain acoustic resonance interactions
(Melosh, 1987) and the interstitial fluid overpressure in a
matrix with the characteristics of a hyperconcentrated
suspension (Mutti, 1992; Mutti et al., 1999, 2006; Ogata
et al., 2012a, 2012b).
Recent outcrop‐based studies, such as those discussed
in Part I, document that fluid overpressure can enable
slide‐flow transformation from discrete coherent
movement to uniform cohesive flow, along with progres­
sive disruption of sediment blocks and seafloor (e.g.,
Ogata et al., 2012a, 2014b). These studies confirm the
concept of evolution of mass‐transport processes, from
sliding slumping to blocky flow, debris flow, and eventu­
ally turbidity flow and deposition (Mutti et al., 2006;
Festa et al., 2016).
Field‐based studies are still extremely valuable, as they
provide important insights on the internal evolution of a
submarine landslide from the microscale to the mesoscale
(2D or 3D) within the thickness of the whole deposit, and
they also reveal the relationships with the underlying and
overlying sedimentary units. Thus, field studies provide a
resolution of tails unresolvable by modern geophysical
means of investigations.
1.2. HISTORICAL OUTLINE
“Olistostrome” derives from the Greek “olistomai” (to
slide) and “stroma” (accumulation) and is a term first
introduced by Flores (1955) to define mappable sedimen­
tary deposits included within normally bedded geological
sequences, characterized by lithologically and/or petro­
graphically heterogeneous and mixed materials, emplaced
by a semifluid mass (Flores, 1955, 1956). The original
definition specifies the internal “chaotic” anatomy of
these bodies, which is characterized by various degrees of
bedding disruption. Nonetheless, olistostromes can be
systematically differentiated into a matrix component
SUBMARINE LANDSLIDE DEPOSITS IN OROGENIC BELTS 5
(“binder”), which consists of fine‐grained heterogeneous
the size of pebbles to boulders and up to several cubic
kilometers in volume (“bodies of harder rocks”). Over
time, the term acquired more specific subdivisions, such
as “allolistostrome” for bodies containing both native
(i.e., intraformational) and exotic (i.e., extraformational)
blocks and “endolistostrome” for olistostromes contain­
ing only native blocks (Elter & Raggi, 1965). Additionally,
since the reintroduction of the term mélange (Bailey &
McCallien, 1950; Hsü, 1968; Gansser, 1974), recognition
of the wide distribution of mélanges, and the consequent
debate on the tectonic versus sedimentary origin of
block‐in‐matrix bodies, the terms “sedimentary mélange”
and “olistostromal mélange” have been adapted and (re)
used to identify polymictic “chaotic” units bounded by
depositional contacts and commonly thought to repre­
sent deposits deriving from submarine landsliding (see,
e.g., Berkland et al., 1972; Cowan, 1974; Hsü, 1974;
Moore et al., 1976; Silver & Beutner, 1980; Raymond,
1984; Bettelli & Panini, 1985; Cowan, 1985; Cowan &
Pini, 2001; Şengör, 2003; Medialdea et al., 2004;
Camerlenghi & Pini, 2009; Festa et al., 2010a, 2012b,
2015b; Dilek et al., 2012). It is worthy to note that a con­
siderable number of authors have been using other
popular terms such as “megabreccia” or “sedimentary
breccia” (e.g., Kolasa & Ślączka, 1985; Wendorff, 2005a).
Tectonic and sedimentary mélanges can coexist, espe­
cially within accretionary wedges and collisional belts,
and their distinction in many cases is a challenge (Festa
et al., 2010a, 2010b, 2012a).
In most orogenic belts and exhumed subduction‐­
accretion complexes, a strong morphological convergence
exists between the meso‐ to map‐scale elements of the
block‐in‐matrix fabric both in large to basin‐wide olistos­
tromes and in tectonic mélanges. This still fuels the long‐
lasting debate on the nature and mode of geological
processes leading to the formation of “chaotic” rock
assemblages, particularly in areas of well‐preserved
exhumed subduction‐accretion complexes (see, e.g.,
Berkland et al., 1972; Aalto, 1981, 2014; Cloos, 1982, 1984;
Raymond, 1984; Cowan, 1985; Brandon, 1989; Okamura,
1991; Ukar, 2012; Wakabayashi, 2012, 2015; Ogawa et al.,
2014; Platt, 2015; Raymond & Bero, 2015; Ukar & Cloos,
2015, 2016; Raymond, 2017).
Within the context of the debate, the concept of
“­precursory olistostrome” introduced by Elter and
Trevisan (1973) and later reemphasized by Vollmer and
Bosworth (1984), for instance, emphasizes the crucial
role of submarine landsliding in the formation and
­evolution of collisional orogenic belts, highlighting the
interplay between tectonic and depositional processes
in accretionary complexes and fold and thrust belts.
This idea derives from the Alpine wildflysch concept
6 SUBMARINE LANDSLIDES
(see Mutti et al. (2009) for a complete review), which
stressed the occurrence of “­chaotic” deposits that result
from gravitational reworking of the deformational front
of advancing tectonic nappes.
1.3. SUBMARINE LANDSLIDE STUDIES:
AN INTEGRATED APPROACH
The large amount of data coming from geophysical
surveys of modern continental margins strongly enhanced
our understanding of the overall morphology of subma­
rine landslides, commonly referred to as mass‐transport
deposits (MTDs). These studies provide a detailed out­
line of the external geometries, vertical/lateral extension,
and surface/basal attitude of these deposits (e.g., Prior
et al., 1984, 1987; Huvenne et al., 2002; Canals et al.,
2004; Yamamoto et al., 2009). Nonetheless, such data
reveal only partial information about the internal
anatomy of these bodies, mainly because of the resolu­
tion limit of the geophysical method, the ambiguity of
interpretation (e.g., Gardner et al., 1999; Lee et al., 2004),
and the common presence of transparent zones (Coleman
& Prior, 1988).
In contrast to remote geophysical analyses, in the field,
it is often difficult to appreciate the whole geometry and
external morphology of submarine landslide deposits,
generally because of exposure and preservation limits
(Woodcock, 1979; Macdonald et al., 1993; Shanmugam,
2015). Good outcrops, however, generally permit detailed
observations on the emplacement mechanisms and in
particular observations on micro‐ and mesoscale struc­
tures and their vertical/lateral stratigraphic relationships
over short to medium distances (see, among many others,
Woodcock, 1979; Gawthorpe & Clemmey, 1985; Sherba,
1989; Alonso et al., 2006, 2015; Delteil et al., 2006; Burg
et al., 2008; Callot et al., 2008; Lucente & Pini, 2008;
Yamamoto et al., 2009; Codegone et al., 2012a; Ogata
et al., 2012a; Festa et al., 2016).
In classic mélanges, the mesoscale block‐in‐matrix
fabric commonly characterizes the vast majority of
MTDs. In both MTDs and tectonic mélanges, this kind
of fabric is thought to be primarily achieved through pro­
gressive ­disruption (fragmentation) of stratified sequences
of sediments through the operation of several interacting
or overlapping mechanisms. That yield a broad spectrum
of products, constrained between two end members rep­
resented by undeformed successions and block‐in‐matrix
rocks (see Festa et al. (2016)). In this framework, pro­
cesses related to sedimentary mass transport, commonly
involving non‐lithified to poorly lithified material, are effi­
cient mechanisms of stratal disruption, which can be
achieved both inside (e.g., partial disaggregation of still
stratified blocks) and outside the slide body (e.g., within
the uppermost portion of the overridden substrate) ­during
its downslope motion (Strachan, 2002; Lucente & Pini,
2003; Mutti et al., 2009; Pini et al., 2010a, 2010b; Odonne
et al., 2011). At the outcrop scale, this kind of deforma­
tion yields a broad spectrum of sedimentary MTD prod­
ucts ranging from almost undeformed lithologies (e.g.,
slide block facies), through folded and boudinaged succes­
sions (e.g., slump‐slide facies), to block‐in‐matrix bodies
(e.g., blocky and debris‐flow facies), characterized by the
occurrence of a strongly mixed, liquidized (in the sense of
Allen (1982)) matrix (Mutti et al., 2006; Ogata et al.,
2012a; Figure 1.2).
The other necessary prerequisite for mélange formation
is lithologic mixing (Hsü, 1968). The inclusion of “exotic”
blocks (Hsü, 1968; Berkland et al., 1972; Cloos, 1982; Avé
Lallemant & Guth, 1990; Ernst, 2016) is achieved by
sedimentary mass transport and slope tectonics only
­
where deformation leads to the uplift and the subsequent
reworking of various rocks. Exotic blocks are extrafor­
mational (i.e., extrabasinal and extradepocentral) and
often belong to different structural units and/or paleo­
geographic domains of the intrabasinal sediments, being
alien/foreign with respect to the final depositional
­environment. Compression‐, extension‐, and strike‐slip‐
related growth structures and mud‐serpentine diapiric
phenomena are thought to develop marginal and intraba­
sinal bathymetric highs and/or steep slopes (scarps)
exposing rocks, which may become involved as “exotics”
in gravity‐related processes. In exposed collisional belts,
this kind of sedimentary mixing is clearly represented by
the so‐called precursory olistostromes (Elter & Trevisan,
1973), recognizable in ancient foredeep successions, and
epi‐nappe MTDs, typical of wedge‐top basins (see Festa
et al. (2010a, 2012b)).
1.4. ANATOMY OF SUBMARINE LANDSLIDES
FROM OUTCROP PERSPECTIVE: PROCESSES
AND PRODUCTS
A wide range of mesoscale structures can be recog­
nized in olistostromes and sedimentary mélanges, testi­
fying to different deformation mechanisms that facilitate
the downslope mobility of a slide mass. The correct
identification and interpretation of such structures are
crucial to a better understanding of the factors controlling
the origin, preservation, and significance of these units in
the evolution of orogenic belts.
Mechanisms supporting the extraordinary downslope
mobility of olistostromes and sedimentary mélanges can
be inferred by applying advanced structural geology
tools to fold and fault data and statistics, in addition to
application of the standard sedimentological ones
(Woodcock, 1979; Bradley & Hanson, 1998; Strachan,
2002; Strachan & Alsop, 2006; Ogata, 2010; Ogata et al.,
2012a, 2012b).

Figure 1.2 Principal mass‐transport facies types recognizable in olistostromes and sedimentary mélanges. Source:
Modified from Festa et al. (2016).
Mixed pure and simple shear mechanisms due to the
coupled cyclic action of dynamic/static loading and
differential movements of a slide mass and its internal
components produce a variety of asymmetrical struc­
tures ranging from microscopic‐ to outcrop‐/map‐scale
structures. These include boudinage, pseudo‐sigma and
SC structures, duplexes, and intrafolial folds (Ogata et al.,
2016). All these structures can be interpreted to be
SUBMARINE LANDSLIDE DEPOSITS IN OROGENIC BELTS 7
­ roducts of soft‐sediment deformation developed at low
p
confining pressures (i.e., surficial conditions) involving
undrained, water‐saturated, poorly to unconsolidated
sediments. The sediments both failed on slopes and
eroded from the overridden seafloor, as indicated by
microscopic analyses highlighting independent particulate
flow with minor or no grain breakage (see, e.g., Ogata
et al., 2014b). Close morphological similarities with
8 SUBMARINE LANDSLIDES
­uctile (and brittle‐ductile) structures documented in
d undergoing hydroplaning can explain the occurrence of
structurally deeper rocks (up to metamorphic) allow us to
adopt some of the descriptive, nongenetic terminology
classically used in structural geology (e.g., Passchier &
Trouw, 2005) as proposed by Ogata et al. (2016).
Accordingly, the shape, spatial arrangement, and
geometric relationships of structures can be used as
stand‐alone kinematic indicators to record local
differential movements between the internal slide parts or
in combination for a robust interpretation of the general
paleo‐transport directions (e.g., Lucente & Pini, 2003;
Strachan & Alsop, 2006; Ogata et al., 2014b). Moreover,
these structures appear specifically and systematically
distributed within slide bodies, allowing application of
detailed strain‐partitioning models to the slide anatomy
(Ogata et al., 2016). In summary, the identification of
various structures in outcrops helps us better interpret
the general and local slide kinematics of olistostromes
and sedimentary mélanges, and recognition of these
structures complements the data sets of small‐scale
­features provided by drill cores, borehole logging, and
geophysical imaging.
At larger scales, the systematic examination of basin‐
wide olistostromes and sedimentary mélanges reveals
common types of mass‐transport facies associations,
defining composite bodies in their depocentral areas
(Figure 1.3). The inferred provenances suggest unusually
long runout distances (tens to hundreds of kilometers) and
thus high mobility of thick (200–300 m), shale‐dominated
cohesive units, as also confirmed by observations on
modern examples (see below). Olistostromes and sedi­
mentary mélanges created by cohesive muddy debris flow
(see, e.g., Pini et al., 2012) are expected to be deposited by
relatively slow moving slide masses, in which the internal
deformation is achieved through “viscous” shear zones in
a clay‐dominated matrix. Field observations backed up
by experimental setups have shown, however, that the
emplacement of such clay‐rich debris flows might actu­
ally be characterized by fast‐paced processes when
sustained by a thin (up to a meter in thickness) and con­
tinuous basal shear zone. Such debris flows are therefore
capable of carrying material for long distances. In such
clay‐rich debris flows, most of the deformation takes
place along the basal shear zone composed of a mixture
of water and loose sediments, which represents a “lubri­
cating carpet” created by hydroplaning, shear‐wetting,
and liquefaction/fluidization processes (e.g., Pini et al.,
2012; Ogata et al., 2014b). This model of flow and defor­
mation is in line with observations from both modern and
ancient submarine landslides and from laboratory exper­
iments (e.g., De Blasio et al., 2006 and reference therein).
For example, the so‐called “autoacephalation” (i.e., pro­
gressive separation and detachment of the flow head
from the body) mechanism proposed for slide masses
isolated slide blocks and detached parts of cohesive
debris flows that are usually referred to as forerunner and
outrunner blocks (Parker, 2000; Harbitz et al., 2003).
In the Northern Apennines, where olistostromes and
sedimentary mélanges occur discontinuously over areas
about 300 km long and tens of kilometers wide, they have
brecciated intervals of substratum material (centimeters
and up to meters in thickness), with soft‐sediment intra­
clasts at the base (Festa et al., 2015a, 2015b). The internal
structural‐stratigraphic relationships suggest a poorly
consolidated to loose state of the underlying sediments
(i.e., overridden substratum) during motion and immedi­
ately after the emplacement. Clastic matrix formation is
spatially and temporally associated with millimeter‐ to
centimeter‐thick sedimentary injections, representing the
deformation products driven by fluid overpressure and
consequent liquidization of the substratum as a result of
the dynamic loading of the moving slide mass. Centimeter‐
to meter‐thick, ductile “mylonite‐like” shear zones occur
at the base and within these units, displaying pervasive
deformation fabrics in both soft and hard microclasts
and clasts, that define a constriction plus flattening‐type
(i.e., prolate plus oblate) strain ellipsoid, with a prevailing
component of stretching along the direction of flow and
a minor component of planar flattening due to vertical
compaction. The shear zones represent the loci of con­
centrated viscous deformation, which acted either in
combination with basal “carpet” processes or in isola­
tion, after dissipation of the basal fluid overpressure dur­
ing the syn‐emplacement and early post‐emplacement
phases of a slide mass (see also Ogata et al., 2014a).
Hydroplaning, shear‐wetting, and liquidization processes
during downslope translation of submarine landslides
are effective mechanisms to explain occurrence of
basin‐wide olistostromes, sedimentary mélanges, and
“gravitational nappes” (e.g., Debelmas & Kerchkove,
1973) characterized by long runout distances achieved in
relatively short time spans. These mechanisms also pro­
vide an explanation for the great mobility of slide blocks
and olistoliths up to hundred cubic meters in volume,
comparable to the outrunner blocks imaged on the pre­
sent‐day seafloor and its subsurface. This type of isolated
outsized slide blocks and olistoliths also occurs in front
of large olistostromes and sedimentary mélanges ascribed
to nappe sheets (e.g., in the External Ligurian units of the
Northern Apennines; Marroni & Pandolfi, 2001; Marroni
et al., 2010), or, at their bases, due to their subsequent
downslope translation (e.g., central Appalachians [see
Codegone et al., 2012a], Porma mélange [see Alonso et al.,
2006, 2015]). Such elements may also originate during rapid
deceleration of a submarine landslide front, as the inertia
of over‐consolidated blocks with high momentum enhances
their inherited motions (e.g., De Blasio et al., 2006), as
 (a)

(b)

(c)

(d)

(e)

Figure 1.3 Composite bodies and mass‐transport facies associations in olistostromes and sedimentary mélanges
(Source: Modified from Festa et al. (2016)) and representative examples from the Northern Apennines in Italy.
Internal subdivisions: (0) slide/slump‐type, in situ deformation; (1) blocky/debris‐flow‐type, mixed intra/extraba-
sinal material; (2a) slide/slump‐type, extrabasinal material dominant; (2b) blocky/debris‐flow‐type, intrabasinal
material dominant; (3) debris/grain to turbulent flow‐type, mixed intra/extrabasinal material. (a) Early Oligocene
Specchio unit. (b) Miocene Marnoso‐arenacea Casaglia‐Monte della Colonna unit. (c) Amalgamated Cretaceous
to Eocene Ligurian‐type olistostromes. (d) Cretaceous‐Eocene Scaglia Formation “megabreccia.” (e) Ophiolite
slide blocks in the late Cretaceous Casanova unit of the Basal Ligurian Complexes (succession is overturned).
10 SUBMARINE LANDSLIDES
observed ahead of the front of modern submarine land­
slides characterized by tens of kilometers of runout dis­
tance, that developed on less than one degree average slopes
(e.g., Prior et al., 1987; Nissen et al., 1999; Canals et al.,
2004; Nielsen & Kuijpers, 2004).
1.5. DISTRIBUTION OF OLISTOSTROMES
AND SEDIMENTARY MÉLANGES
According to the classic Wilson cycle, the earliest
phases involve passive margin tectonic development.
Olistostromes and sedimentary mélanges bear evi­
dence of this early cycle context. Extensional tectonics
and rifting‐related geological processes commonly
lead to the formation of various types of submarine
landslide deposits at different scales during rift‐drift
suite evolution.
In passive margin and other similar extensional set­
tings, olistostromes develop at (i) thinned continental
margins, (ii) at carbonate platform margins, (iii) at ocean‐
continent transition (OCT) zones, and (iv) along oceanic
core complexes (see Camerlenghi & Pini, 2009; Festa
et al., 2010b, 2016; Figure 1.4).
Figure 1.4 Conceptual representation of the distribution of in olistostromes and sedimentary mélanges in the
different geologic settings. Source: Modified from Festa et al. (2016).
In such settings, debris flows, debris avalanches, and
block fall/slides create megabreccias, isolated olistoliths,
and olistolith fields, commonly characterized by angular
clasts and blocks (decimeters to several tens of meters in
size) and subordinate, smaller, sometimes rounded clasts,
older than the enclosing fine‐grained matrix. This
material is sourced from elevated rift shoulders, intraba­
sinal topographic highs (e.g., horsts), and active footwall
scarps, sometimes representing basin to depocenter
margin faults. Steep slopes of carbonate platforms devel­
oped along rifted continental edges or intrabasinal highs
generate similar processes and products. In this latter
case, the matrix is predominantly pelagic limestone.
Among the best examples of this type of deposits are
exhumed masses in the Southern and Northern
Calcareous Alps (e.g., Castellarin, 1972; Channell et al.,
1992; Böhm et al., 1995; Bosellini, 1998; Ortner, 2001;
Amerman et al., 2009), the Apennines (e.g., Bernoulli,
2001; Graziano, 2001), Western Hellenides (Naylor &
Hale, 1976; Ghikas et al., 2010), the Appalachians (e.g.,
Rast & Kohles, 1986; Bailey et al., 1989; Rast & Horton,
1989), and the rifting phase of the Neoproterozoic
Lufilian Arc, Central Africa (Wendorff, 2005a, 2005b).

Olistostrome and sedimentary mélanges developed at
OCTs are usually poorly sorted, with blocks of fine‐
grained carbonates, siliciclastic turbidites, and/or brecci­
ated (matrix‐supported) masses. These units can be either
monomictic (i.e., dominated by native, intrabasinal clasts)
when formed adjacent to rifted passive margins or poly­
mictic (i.e., with mixing of exotic, extrabasinal clasts and
matrix material consisting of mixed deep‐sea sediments)
when developed close to the oceanic domain. Slide blocks
and olistoliths may reach several kilometers in size.
Hydroplastic to pseudo‐brittle deformation of blocks
and clasts and soft‐sediment deformation to liquefaction/
fluidization of the matrix (e.g., fluidal features, in situ
folding, boudinage, lithological and grain size mixing,
etc.) indicate that sediments were non‐lithified to poorly
lithified at the time of emplacement. Olistostromes and
sedimentary mélanges formed in paleo‐OCTs are widely
documented in the circum‐Mediterranean region (e.g.,
Apennines [see De Libero, 1998; Pini et al., 2004],
Hellenides‐Albanides [see Smith et al., 1979; Shallo,
1990; Shallo & Dilek, 2003], Taurides [see Dilek &
Rowland, 1993]), the central Appalachians (e.g., Jacobi &
Mitchell, 2002; Wise & Ganis, 2009; Codegone et al.,
2012a), and the Argentine Precordillera (Banchig, 1995;
Keller, 1999; Alonso et al., 2008).
In an oceanic realm, collapse of intrabasinal paleo‐
bathymetric highs of serpentinized peridotites, related to
mid‐oceanic ridge and seamount settings (and associated
lithologies), results primarily in debris‐flow formation
(e.g., Gansser, 1974; Lagabrielle et al., 1986; Dilek &
Rowland, 1993; Sarifakioglu et al., 2014; Liu et al., 2015).
Such debris flows commonly consist of clast‐ to matrix‐
supported angular clasts of mafic to ultramafic rocks,
embedded in a matrix composed mainly of pelagic
limestone and/or medium‐ to coarse‐grained sandstone
with ophiolite‐derived detrital material. Isolated ophiol­
itic slide blocks and olistoliths swarms/fields, related to
block fall/sliding and debris avalanches, also usually
occur. Well‐documented examples of these types of
deposits are recognized in the Western Alps and Pyrenees
(e.g., Lagabrielle et al., 1984; Lagabrielle, 1994; Lagabrielle
& Lemoine, 1997; Clerc et al., 2012; Balestro et al., 2014,
2015a, 2015b; Festa et al., 2015a; Tartarotti et al., 2017),
in the Apennines (e.g., Abbate et al., 1970; Decandia &
Elter, 1972; Bortolotti et al., 2001), and in the Western
U.S. Cordillera (e.g., Saleeby, 1979).
In addition to development of olistostromes and sedi­
mentary mélanges in the early stages of the Wilson cycle,
the later phases, represented by convergent margin and
subduction zone settings, are characterized by MTD
units involving variable degrees of stratal disruption
related to both the consolidation state at the time of the
slope failure and the final runout distance of slide masses.
Slide material includes deformed sediments and/or extra­
SUBMARINE LANDSLIDE DEPOSITS IN OROGENIC BELTS 11
basinal rocks generally older and more consolidated than
intrabasinal components, coming from the accretionary
wedge front and/or wedge‐top basins. Extrabasinal clasts
and blocks comprise bed fragments or entire bedsets,
locally displaying their original subduction‐related tec­
tonic fabric elements. In this case, the sedimentary matrix
usually varies from shale and generally fine‐grained
sediments to medium‐ to coarse‐grained sandstones.
­
Boudinage‐related pinch‐and‐swell structures, intrafolial
folds, detached (rootless) slump folds, and soft‐sediment
“ball‐and‐pillows” are most commonly found within the
matrix. Diffused and pervasive occurrence of mesoscale
contractional and extensional duplexes, imbricated ele­
ments, isoclinal and drag folding, and other shear zone
kinematic indicators are also widely documented (e.g.,
Taira et al., 1992; Yamamoto et al., 2009; Ogata et al.,
2016). The inferred genetic processes that are reflected by
these facies are debris flows, debris avalanches, and
sliding and slumping, together characterized by complex
interacting and overlapping relationships.
Among the possible trigger mechanisms classically
preferred for the formation of olistostromes and sedi­
mentary mélanges in such settings, the most invoked is
tectonic oversteepening, due to the slope instability
expected at accretionary wedge fronts and retro‐wedge
fronts of doubly verging accretionary wedges. This struc­
tural configuration is controlled by the temporal and
spatial variations of processes that include “basal” and
“frontal tectonic erosion” (sensu von Huene & Lallemand,
1990; Clift & Vannucchi, 2004; Rowe et al., 2013), sub­
duction erosion, seamount and ridge subduction (Collot
et al., 2001; Lewis et al., 2004; Hühnerbach et al., 2005;
Anma et al., 2011; Kawamura et al., 2011), and thrust
faulting and folding (see Martinez‐Catalan et al., 1997;
Marroni & Pandolfi, 2001; von Huene et al., 2004; Ruh,
2016). Migration of overpressurized fluids and diagenetic
boundaries represent possible additional contributors
(e.g., Barber et al., 1986; Lash, 1987; Codegone et al.,
2012b; Barber, 2013; Festa et al., 2013, 2015b).
Important examples of oceanic subduction‐ and supra‐
subduction‐related olistostromes and sedimentary mé-
langes occur in the circum‐Mediterranean orogenic belts,
such as the Apennines (see Abbate et al., 1970; Elter &
Trevisan, 1973; Naylor, 1982; Bertotti et al., 1986; Elter
et al., 1991; Pini, 1999; Marroni & Pandolfi, 2001), the
Corsican and Western Alps (see Polino, 1984; Durand‐
Delga, 1986; Deville et al., 1992; Balestro et al., 2015a),
Oman (e.g., Michard et al., 1991), Albanides (e.g.,
Bortolotti et al., 1996; Dilek et al., 2005), Hellenides
(e.g., Jones & Robertson, 1991; Bortolotti et al., 2003;
Ghikas et al., 2010), the Anatolian range (see Yilmaz &
Maxwell, 1984; Parlak & Robertson, 2004; Dangerfield
et al., 2011; Okay et al., 2012; Sarifakioglu et al., 2012,
2014), and Cyprus (see Swarbick & Naylor, 1980). Other
12 SUBMARINE LANDSLIDES
classical examples are exhumed in the Appalachians
(see, e.g., Lash, 1985, 1987; Wise & Ganis, 2009; Codegone
et al., 2012a) and in the circum‐Pacific orogenic belts,
such as the Western U.S. Cordillera (see, e.g., Aalto, 1981,
2014; Hitz & Wakabayashi, 2012; Raymond & Bero,
2015; Wakabayashi, 2015; Raymond, 2017), the
Caribbean (see, e.g., Hernaiz Huerta et al., 2012; Escuder‐
Viruete et al., 2015), New Zealand (see, e.g., Chanier &
Ferrière, 1991; Delteil et al., 2006; Lamarche et al., 2008),
and Japan (see, e.g., Aoya et al., 2006; Yamamoto et al.,
2009; Osozawa et al., 2011). Some of the best examples
occur in the Al Hajar Mountains (Oman) (e.g., Michard
et al., 1991), Albanides (e.g., Bortolotti et al., 1996; Dilek
et al., 2005), the Hellenides (e.g., Jones & Robertson,
1991; Bortolotti et al., 2003, 2013; Ghikas et al., 2010),
the western Anatolides (e.g., Sarifakioglu et al., 2012,
2014), and coastal New Zealand (Delteil et al., 2006).
Olistostromes and sedimentary mélanges developed in
collisional and intra‐collisional settings directly relate to
the early phases of mountain‐building processes and can
be subdivided into sub‐nappe, intra‐nappe, and epi‐nappe
ones based on their relative location with respect to the
allochthonous units (Camerlenghi & Pini, 2009; Festa
et al., 2010a, 2012b, 2016). Sub‐nappe olistostromes com­
prise precursory olistostromes and olistostromal carpet.
The precursory olistostromes (sensu Elter & Trevisan,
1973) consist of classic olistostromes (and/or wildflysch;
e.g., Mutti et al., 2009) with a block‐in‐matrix fabric,
emplaced by cohesive debris flows and/or block ava­
lanches in migrating foredeep basins (e.g., Bird, 1963;
Root & MacLachlan, 1978; Behr et al., 1982; Frisch,
1984; Pini, 1999; Lucente & Pini, 2003, 2008; Masson
et al., 2008; Festa et al., 2010b, 2012b; Vezzani et al.,
2010; González Clavijo et al., 2016). They represent the
so‐called closure facies commonly resting atop foredeep
units and predating the thrust‐related deformation and
subsequent incorporation into a collisional belt. Among
the most representative examples are the Aveto and
Macigno formations of the Northern Apennines (e.g.,
Lucente & Pini, 2003, 2008) and the Tarakli Flysch in
Turkey (e.g., Catanzariti et al., 2013).
On the other hand, olistostromal carpets (Pini et al.,
2004) comprise coalescing and overlapping aprons of
debris flow and avalanche lobes in front of advancing
nappes. These deposits are tectonically overridden by
allochthonous nappes, which are also the source of dis­
crete slide elements, whereas loose to poorly consolidated
sediments comprising the matrix likely originate from
thrust‐top basins and slope sediments deposited atop the
nappe front (e.g., Alonso et al., 2006). In such a context,
the superposition of tectonic shearing on the primary
(gravitational) fabric elements typically complicates the
final products. Some of the best examples of such units
have been documented at the base of the Taconic thrust
front in the Appalachians (see, e.g., Vollmer & Bosworth,
1984; Lash, 1987; Bosworth, 1989; Codegone et al., 2012a;
Festa et al., 2012a), in the Central Alps (Kempf & Pfiffner,
2004), at the base of the Ligurian units in the Apennines
of Italy (e.g., Mattioni et al., 2006; Lucente & Pini, 2008;
Festa et al., 2010b; Vezzani et al., 2010; Ogata et al., 2012a;
Festa et al., 2013), in the Anatolide‐Tauride orogenic belts
(e.g., Bailey & McCallien, 1950, 1953; Dilek & Delaloye,
1992; Dilek, 2006; Sarifakioglu et al., 2012), in the Othris
mountains in Greece (Smith et al., 1979), in Taiwan
(Page & Suppe, 1981), and along thrust fronts in the
Neoproterozoic Lufilian Arc (Wendorff, 2005b).
Intra‐nappe olistostromes and sedimentary mélanges
mainly consist of blocks of intrabasinal origin, parts of
older sedimentary successions, or both enclosed within a
lithologically similar matrix. Breccias, megabreccias, and
outsized isolated olistoliths can be produced by rockfall
and gravity flow processes. In this framework, large‐scale
intra‐nappe shear zones related to out‐of‐sequence thrust­
ing (e.g., megathrust splays) may form olistostromal
carpet‐like units (Festa et al., 2010a and reference therein).
Epi‐nappe olistostromes and sedimentary mélanges
form by gravitational instability along the margins of pig­
gyback, thrust‐ and wedge‐top, episutural, and satellite
basins. Both blocks and the matrix in these units are
sourced from tectonically dismembered and imbricated
sedimentary successions, usually arranged in thrust
stacks (e.g., Papani, 1963; Bettelli & Panini, 1989; Bettelli
et al., 1989, 1994; Pini, 1999; Panini et al., 2002; Ferrière
et al., 2004; Festa et al., 2005, 2015b, 2015c; Remitti et al.,
2011; Ogata et al., 2012a, 2014b; Martín‐Merino et al.,
2014; Barbero et al., 2017). In such environments, the
typical triggering mechanisms speculated for mass flows
are seismic shocks. Nonetheless, climatic control could
also play a significant role, mainly by varying the sedi­
mentation rates and relative sea level.
1.6. GETTING OVER THE “SIZE”
AND “PRESERVATION” PARADOXES
In contrast to modern tectonic settings, in which the
vast majority of MTDs occur in passive margin settings
(e.g., Macdonald et al., 1993; Mienert et al., 2003;
Camerlenghi & Pini, 2009), olistostromes and sedimen­
tary mélanges that form along active margins are more
commonly represented in exhumed subduction‐accretion
complexes. Additionally, MTDs and MTCs observed in
modern continental margins appear to be several orders
of magnitude larger than their “fossil” counterparts (e.g.,
Woodcock, 1979).
This “paradox” can be solved taking into consideration
that such deposits may represent either the product of a
single depositional event (i.e., MTD) or composite
bodies (i.e., MTC), created by multiple superposed
Another random document with
no related content on Scribd:
 Jo aikoi hän lähteä noutamaan jotakin työtä. Vaan yht'äkkiä kiintyi
hänen katseensa isoon muurahaiseen, joka laukkasi hänen
polvellansa.

"Kas sinua veitikkaa!" Luunapilla hän singautti sen oikeaan

olinpaikkaansa. "Saavatkohan makaajat olla niiltä rauhassa?" Hän
astui hiljaa ensin toisen, sitte toisen riippuverkon luo. Niissä ei
näkynyt mitään eikä puissakaan, joihin ne oli sidottu.

Lehtori tarkasteli katseillaan myöskin saalia, jolla rouva Streng

makasi. "Ahah, tuossapa on muutamia!" Hän kiireimmiten karkoitti
rauhanhäiritsijät. Mutta mitä enemmän hän niitä hätyytti, sitä
äkäisemmin yhä uusia ryhtyi rynnäkköön. Viimein oli lehtorilla kylliksi
työtä pitäessään suuren saalin reunoja puhtaina kutsumattomista
vieraista.

Rouva Lajunen raotti silmiään. Hän ei ensin käsittänyt, missä oli.

Olo vain tuntui niin suloisen raittiilta: hikinen kuumuus ei vaivannut,
niin kuin muulloin kammarin sohvalla herätessä, eikä pääkään ollut
raskas. Hän ummisti jälleen silmänsä, huolimatta ottaa asiasta
tarkempaa selkoa, aikoen vain nauttia oikein kyllälti tätä
odottamatonta hyvinvointiansa.

Ei hän kuitenkaan enää uudelleen nukkunut. Tuulen henki hiukan

humahutti puiden latvoja. Lintu pyrähti lentoon. Niistä hän viimein
muisti olopaikkansa ja että muitakin oli siellä metsikössä.

Kuului vähän oksain raksetta. Rouva avasi silmänsä ja näki

miehensä puuhailevan rouva Strengin tienoilla, koetti nousta, mutta
ei osannut.
 Lehtori huomasi liikettä vaimonsa riippuverkosta ja läksi tutkimaan,
joko hän heräsi, sekä auttoi hänet alas.

"Mitä sinä siellä puuhasit?"

"Karkoittelin muurahaisia", selitti lehtori viattomasti.

"Onko täällä niitä?" — Rouva kauhistui omasta puolestaan.

"Näkyy olevan maassa, vaan ei puissa."

Samassa tuli Mari tuomaan kahvia, kun oli nähnyt herrasväen

lähdön mäelle päin eikä Katri antanut hänen jättää kahvia
seisomaan.

Siihen keskeytyivät rouva Lajusen arvelut ja utelemiset. Mieli

myöskin oli nyt niin virkeänä ja iloisena, että hän ei huolinut
pahastua semmoisista mitättömyyksistä kuin tuosta, jotka oli nähnyt.

Tähän puheen hälinään ja kahvikompeiden kilinään toisetkin

heräsivät kokonaan virkistyneinä.

Nytpä kahvilla olikin maku, jollaista rouva Lajunen harvoin muisti

tunteneensa.

"En minä oikein käsitä, miten tämä olo nyt tuntuu niin virkeältä ja
hauskalta", virkkoi lehtori.

"Kyllä minä aina voin toimittaa yhtä hauskaa, jos vain suostutte
minun ohjeihini. Noustaan aikaisin, ollaan liikkeessä ja puuhataan
jotakin", neuvoi lehtori.

"Mitäpä täällä on puuhaamista", vastusti häntä rouvansa.

 "Jos sinua ei mikään miellytä, niin vaikea sitä toisen on tehdä
sinulle miellyttäväksi. Itsensä pitää kunkin osaaman hankkia itselleen
huvia."

"Ehk'et ole ihan väärässä", myönsi viimein rouva. Mitäpä siinä

vastusteleminen auttoi, kun oma kokemus nyt todisti toista.

Vielä selvemmäksi varttui tämä kokemus parin kolmen viikon

kuluessa, joll'aikaa rehtori ja rouva Lajunen lakkasivat ikävöimästä
sateen tuloa, korttipeliä ja kaupungin seuroja sekä vähitellen
huomata maalla elämisen edes jotakuinkin siedettäväksi, ell'eivät
sitä vielä tunnustaneetkaan erittäin kaihottavan hupaiseksi.

Omituinen oli todellakin rouvain luonteiden vastakkaisuus. Yhä

useammin alkoi lehtori varsinkin nyt, kuin enemmän oleskeltiin
yksissä, tavata itseään vertailemasta heitä toisiinsa ja
ihmettelemästä, miksi hän tuota eroa ei ennen ollut huomannut,
kunnes hän viimein arvasi syyksi, että hänellä ei ollut vielä ennen
ollutkaan tällaista vertailemisen tilaisuutta.

Mikäli tämä asia hänelle selvisi, mitä suloisemmaksi, etevämmäksi

ja käytöllisemmäksi tosi ihmiseksi hän huomasi rouva Strengin, sitä
aremmaksi hän muuttui käytökseltään häntä kohtaan, varsinkin
oman vaimonsa läsnä ollessa. Hänellä oli salaisuus, vaarallinen
heille kaikille, jos se vain tuli syrjäisen tietoon, joka sitä osaisi käyttää
väärin, sovun sotkemiseksi.

Lehtorin mieli oli alkuaan ollut avoin kuin virheetön peili, mutta sen
pinta oli vähitellen himmennyt sikäli, kuin hän oli huomannut
rouvansa kykenemättömäksi käsittämään sellaista syvällistä
selvyyttä.
 Nytkin hänestä tuntui oikein raskaalta tuon salaisuuden pitäminen.
Mutta jos hän olisi sanonut vaimolleen, että rouva Streng oli häntä
ymmärtävämpi tai muuta sen tapaista, niin olisi vaimo sen käsittänyt
moitteeksi ja ollut liian ylpeä sitä kärsimään, samalla olisi vaimo
myöskin saanut mustasukkaisuuden aihetta, joka sitte olisi tuottanut
suurta kiusaa sekä hänelle itselleen että myöskin lehtorille.

Jonkun ajan jaksoivat rehtori ja rouva Lajunen kestää uutta

elinjärjestystä, aikaista nousemista ja liikkeellä oloa, niin kauan kuin
se kaikki uutuudellaan viehätti. Mutta eräillä ihmisillä on omituinen
taito saada käsissänsä kaikki pian vanhenemaan. Niinpä nytkin
rehtori kohta kokonaan kyllästyi "itsensä vaivaamiseen" ja palasi
entisen ikävyyden seuraan. Rouva Lajunen jaksoi vähän kauemmin
nauttia luonnon virkistystä, mutta uupui hänkin. Hänellä olikin
muutos ollut liian suuri, niin että se, äkisti toimeen pantuna,
enemmän uuvutti, kuin kukaan osasi edeltä päin arvata.

Mikäli entiselleen palaaminen toisilla tapahtui, jäivät lehtori ja

rouva Streng kahden sekä kroketti-peliin että soutelu- ja
kävelyretkille. Lehtori tosin koetti kartella yhdessä oloa, mutta kun
rouva Streng, aina hilpeä ja iloinen, sattui kumppaniksi, ei hän voinut
häntä kieltää, kun näet tahtoi sentään olla laimin lyömättä tavallista
kohteliaisuutta.

Vähitellen kasvoi lehtorin mielessä omituinen kaipaus, ystävän

puutteen tunne, sellaisen ystävän, jolle aina voisi puhua suoraan
kaikki ajatuksensa ja joka ne oikein käsittäisi. Ja tämä kaiho kasvoi
sitä suuremmaksi, mitä selvemmin hän käsitti, että hänen vierellänsä
usein oli sellainen ystävä, mutta hänellehän hän ei saattanut puhua.
Tuo tunne vahvistui viimein niin voimakkaaksi, että voimakas mies oli
kokonaan musertua sen taakan alle.
 Rehtori turhamaisuudessaan uskoi itseänsä sekä muodon
muhkeudella että muilla ominaisuuksilta kaikista miehistä
etevimmäksi, joten hänelle ei edes johtunut mieleenkään, että
lehtorin seura ehkä saattaisi tulla vaaralliseksi hänen vaimollensa.
Mitäpä tuosta, jos lehtori souteli häntä, kun kerran näkyi olevankin
kuin luotu raskaan työn tekoon.

Jos rouva Lajunen viihtyi rehtorin seurassa, niinkuin näytti

viihtyvän, niin mitäpä outoa siinäkään olisi rehtorin mielestä ollut.
Päin vastoin ei rehtoria olisi ollenkaan kummastuttanut, jos rouva
Lajunen olisi pitänyt häntä miestänsä etevämpänä, vaikkapa
mielistynytkin häneen, koska lehtori ei kuitenkaan näyttänyt pitävän
suurta lukua vaimonsa seurasta.

Näin rehtori usein mietiskeli istuessaan kiikkulaudalla lehtorin

pihassa rouvan vastapäätä, joka kiikkutuolissaan lueskeli romaaneja.
Harvoin he mitään puhuivat, ja rouva taisi välistä unhottaa koko
rehtorin läsnä olonkin, koskapa hän joskus jotenkin suoravaisesti
huuteli ja komenteli piikojansa sieltä ulkoa käsin, kuitenkin nyt jo
paljon sävyisemmin kuin ensi päivinä, ollessansa tyytymätön maalla
oloon.

Rouva Lajusen mielessä, kun hänen miehensä yhä enemmin

ikään kuin häipyi naapurirouvan seuraan, rupesi vähitellen
kasvamaan jonkinlaista outoa levottomuutta, ja se suurensi tuon
muurahaissodan hänen silmissään aika isoksi tapaukseksi. Tosin
hän ei vielä ollut nähnyt muita samaan suuntaan viittaavia
todistuksia, mutta saattoihan niitä olla tapahtunut hänen
näkemättänsäkin. Kuitenkaan ei hänelle johtunut mieleen tehdä
samoin miehellensä kuin jo alkoi uskoa miehensä tekevän hänelle,
mutta päätti salaa tarkastella hänen käytöstänsä.
IV.

Joutui mansikka-aika ja hyvä marjakesä tulikin. Päivärinteet olivat

kirjavinaan punaisia, viljelemättömiä Pohjolan hedelmiä, makeampia
kuin mitkään viljellyt marjat.

Eräänä aamuna lehtori Lajunen jo aikaisin läksi liikkeelle,

oikeastaan kävelylle, vaan otti kuitenkin korisen käteensä eteen
ehkä sattuvan marjikon varalle.

Hän kiersi järven rantaa lähimmälle mäelle peltojen taa ja astuskeli

mitään erittäin ajattelematta, mutta muistamatta mansikoitakaan. Ei
hän myöskään ollut vaipunut luonnon ihailemiseen, kuten tavallisesti
ennen.

Viimein hänen eteensä ilmestyi parin pensaan takaa joku, joka

kyyrysillään todellakin kokoeli Luojan ja luonnon antimia, eikä se
ollut kukaan muu kuin rouva Streng, joka oli sinne ehtinyt ennen
häntä.

Lehtori yritti peräytymään, mutta liian myöhään; rouva jo huomasi

hänet. Hänen siis täytyi tervehtiä.

"Hyvää huomenta!" vastasi iloinen ääni. "Kyllä näitä marjoja on

täällä teillekin, ei teidän sen tähden tarvitse paeta."

"En minä sen tähden yrittänytkään." — Hän ei koettanut salata

paon aiettansa.

"Minkä tähden sitte? Sanokaapas, miksi te olette viime aikoina

ruvenneet pelkäämään minua. Olenko minä muuttunut julmemmaksi
vai miten?"
 "Ette suinkaan. Päin vastoin olette liiankin hyvä." — Lehtori
tarkoitti yleensä kaikkia niitä rouvan ominaisuuksia, jotka häntä
miellyttivät, eikä erittäin niin sanottua hyvyyden avua.

"Ei kukaan voi olla liian hyvä, eikähän hyvyyden pitäisi ketään
pakoon ajaa. Ettekö enää pidä minua ystävänänne?"

"Pidän liiaksikin."

"Nyt minä en teitä ollenkaan ymmärrä."

"En minä itsekään. Sen vain tunnen, että minun tarvitsisi puhua,
mutta en voi kellekään."

"Ettekö minullekaan?"

"Kaikkein vähimmin teille."

"No, kyllä ainakin yhdelle voitte puhua, tuonne!" Hän osoitti kohti
taivasta.

Lehtori punastui. Oliko hän unhottanut Jumalansa! Todellakin

viime aikoina, silloin kuin oli hautonut tuota salaisuuttansa, joka nyt
oli ollut vähällä pujahtaa ennen aikojaan hänen suustansa, kenties,
kuten hän tähän asti luuli, sotkemaan toisen, ehkäpä useammankin
henkilön rauhaa.

Hän astui reippaasti rouvan luo, antoi kättä ja lausui vain yhden
sanan: "kiitos!"

"Mitäpä siinä on erittäin kiittämistä. Tietystihän Jumalalle voi kuka

hyvänsä puhua kaikki asiansa."
 "Niin tosiaankin, mutta hän yritti minulta unohtumaan. Nyt olen
selvillä, ja tuo teidän yksi viittauksenne minulta poisti ahdistuksen.
Nyt minä myöskin voin puhua suoraan teille, kun näen, että teidän
rauhanne ei häiriydy."

"Mikä sitte muka saattaisi häiritä minun rauhaani?"

Lehtori jätti siihen vastaamatta. Vasta hetkisen kuluttua virkkoi

hän:

"Minä olen nyt tänä kesänä huomannut, mikä suuri ero on teidän
ja minun vaimoni välillä."

"Tuskin suurempaa kuin teidän ja minun mieheni välillä. Minä olen

huomannut enemmänkin. Silloin kuin teidän rouvanne laittoi meille
kaupunkilais-illalliset, joita te ette näyttäneet hyväksyvän, sanoi
Viktor kotiin palattuamme, kun niiden pitojen johdosta kiistelimme,
että te ja minä sopisimme paremmin yhteen kuin hän ja minä.
Minusta hän siinä arvasi ihan oikein enkä minä sitä siis
vastustanutkaan, vaan sanoin mitä nytkin sanon, että mikä kerran on
mahdotonta, miksipä sillä rupeisimme sotkemaan rauhaamme, ehkä
vielä toistenkin."

Lehtori vaipui ihmettelemisen äänettömyyteen. "Saatammehan

siltä pysyä ystävinä", jatkoi rouva. "Minä huomasin teidän
yrityksenne totuttaa rouvaanne toisiin tapoihin ja rupesin mielelläni
auttamaan; toivoin näette samalla, että Viktorikin hiukan luopuisi
muutamista tavoistaan. Kun se ei onnistunut täydellisesti teille —
Viktor näyttää olevan kyllin onnellinen sellaisenaan kuin on — olen
sitte tarkastellut, miten te tästä asiasta selviäisitte. Minua
pakenemisenne näytti olevan mielessänne jotakin, johon en tahtonut
antaa teidän eksyä. Sen tähden piti minun saada teidät ennen
puhumaan ja muistamaan velvollisuutenne, kuin kokonaan jouduitte
harhateille."

Lehtorin ihmettely yhä kasvoi. Miten tarkka aisti tuolla rouvalla!

"Niin, pysykäämme ystävinä", virkkoi hän viimein. "Näenhän, että

on turha teiltä mitään salata ja että teihin myöskin voi kuka hyvänsä
luottaa. Teillä on aina oikea pohja. — Ja nyt poimikaamme marjoja,
että kotiinkin joudumme."

"Minun korini on kohta täysi. Saanko auttaa teitä?"

"En minä tiedä minkään sitä estävänkään, ell'ette tahdo lähteä

edeltä kotiinne. Kyllä minun koriini mahtuu." Pian täyttyi lehtorin kori
kahden poimiessa.

Kotimatkalla ryhtyi rouva Streng vielä puhetta jatkamaan.

"Minun pitäisi oikeastaan huomauttaa teille vielä yksi asia, joka

arvattavasti on teillä pysynyt epäselvänä, ell'ette vain pahastu minun
tunkeutumisestani teidän asioihinne."

"Mistäpä minä voisin teihin pahastua. Huomaanhan, että te

kuitenkin näette kaikki oikeassa valossa."

"Katsokaas, mieheni uskoo itseään niin eteväksi kaikin puolin, että

hänen ei tarvitse peljätä jättäessään minua kenen seuraan hyvänsä.
Sen tähden minä voinkin olla aivan vapaa, ei hän tule
mustasukkaiseksi. Mutta tiedättekö varmaan, että teidän rouvanne
yhtä lujasti luottaa valtaansa teidän ylitsenne?"

Lehtorilta ikään kuin silmät kerrassaan aukesivat. Hän edelleen

havahtui suloisesta unesta.
 "En tosiaankaan tiedä. Kiitos viittauksesta. Nyt kyllä arvaan, mitä
tahdotte ja mikä on velvollisuuteni. Mutta auttakaa, jos horjun."

"Sitä teidän ei tarvitse pyytääkään."

*****

Rouva Lajusella oli myöskin salaisuutensa ja sitä hautoessaan

hän vähitellen oli melkein sairastunut. Umpimielisyys esti häntä sitä
ilmasemasta edes miehelleen, kaikkein vähimmin se toki sai tulla
hänen tietoonsa; ennemmin joku kaupunkilaisystävistä voi sen kuulla
ja ruveta apulaiseksi tutkimusten teossa.

Mutta maalla oloa kesti liian kauan. Rouva alkoi nukkua

levottomasti ja nähdä puoli valveillakin asioita, joita sitte uskoi tosiksi
ja jotka vain pahensivat hänen tilaansa. Hänen rakkautensa ei tosin
ollut varsin syvällinen laatuansa, vaan tuo romaaneista opittu
mustasukkaisuuden tauti tuntui niin erittäin sopivalta syyltä tekeytyä
kärsimyksen uhriksi ja sen nojalla taipumuksensa mukaan kiusata
itseään ja piikoja, joita hän taas alkoi juoksuttaa ja komentaa yhä
enemmin.

Oli rouvassa sentään syvimmällä kätkössä myöskin oikeuden ja

tosi ihmisyyden siemen, vaikka se oli tähän asti pysynyt
kehittymättä, osaksi lehtorin itsensä tähden, hän kun oli avioliittonsa
alussa liian pian luopunut rouvansa kasvatuksesta taikkapa ollut liian
jyrkkä siinä, osittain myöskin sopimattomain
kaupunkilaisystävättärien tähden, he kun rouvan turhamaisuutta yhä
kiihdyttelivät. Nyt kun nämä ystävättäret olivat poissa ja päin vastoin
oli usein tilaisuus kuulla oikeampia tapoja ja ajatuksia, alkoi se
ihmisyyssiemen itää ja samalla kasvattaa kiivasta ristiriitaa rouvan
mielessä entisen nukkemaisuuden ja vasta itävän uuden ihmisen
välillä.

Tämän ristiriidan tähden tuntui mustasukkaisuustauti vielä

rasittavammalta. Mutta vanha puoli oli vielä niin paljon voitolla, että
rouva ei omin neuvoin siitä jaksanut selvitä.

Nyt kun lehtori tänä äsken kerrottuna aamuna nousi, oli rouvakin
ollut sen verran liikkeellä, että sattumalta huomasi rouva Strengin
lähdön kori kädessä. Hän oli nukkuvinaan uudestaan; mutta kun
lehtori peseydyttyään ja pukeuduttuaan läksi ulos, riensi hän salaa
ikkunasta katsomaan, menikö hänen miehensä samanne päin. Ihan
oikein: kori hänelläkin kädessä ja samaa tietä. Eiköhän tuo ollut vain
edeltä päin sovittua!

Vielä oli liian aikainen nousta. Rouva siis palasi vuoteelleen ja

valvottuaan hyvän aikaa vaipui horrostilaan, joka ei vähääkään
virkistänyt, vaan sen sijaan antoi mielikuvitukselle vapaan tilaisuuden
kiusata hermostoa ja luoda ilmi eläväksi kaikenlaisia kuvia, joita ei
avoimin silmin nähdä eikä huolitakaan nähdä.

Ja mielikuvitus tietysti jatkoi ja kehitteli kernaimmin niitä kuvia, joita

mieli oli täysimpänä. Se loi makaajan nähtäväksi kauniin marja-ahon
ja siihen lehtorin ja rouva Strengin marjoja poimimaan. He ensin
pysyivät etempänä toisistaan, mutta lähenivät vähitellen ja viimein
pistelivät mehukkaita mansikoita toinen toisensa suuhun ja poimivat
niitä toinen toisensa koriin.

Tämän kaiken oli rouva Lajunen näkevinään pensaston takaa,

johon muka oli kätkeytynyt heitä tarkastelemaan.
 Viimein poimijat muka nousivat seisomaan, syleilivät ja suutelivat
toisiansa.

Se toki jo oli liikaa.

Lehtorin asunnossa kuulivat Katri ja Mari kyökkiin, jossa

odottelivat rouvan heräämistä, kovan parahduksen. Mari juoksi
sisään.

Omasta äänestään heränneenä istui rouva sängyssään märkänä

hiestä ja silmät oudosti leimahtelevina. Tottunut lääkäri olisi niistä
heti nähnyt kuumeen oireita.

"Missä lehtori on?" kysyi hän.

"En minä tiedä, jo hän oli poissa, kun minä heräsin ja yritin kahvia
viemään."

"Ette te tiedä mitään, mutta tiedän minä itsekin. Hän suu…"

"Oikeaan aikaan hän toki muisti, että Mari olikin vain piika ja
keskeytti syvälle kätketyn salaisuutensa tunnustuksen.

"En minä nyt jaksa nousta," sanoi hän sitte selvemmällä äänellä,
"tuo vain kahvia ensin."

Mari riensi toimittamaan.

Rouva painui takaisin makuulle. Kuuma vuode melkein poltti,

mutta ruumis oli niin hervakka, että tuntui ikään kuin vajoavan
lävitse. Putoamista peljäten hän ummisti silmänsä ja hiukan vapisi.

Katri kuitenkin paraiksi toi kahvin, että rouva pääsi vaarasta. Hän
joi kupin, jopa toisenkin, ja vähän virkistyi hetkiseksi, kunnes kahvin
lämpö tuotti uutta kuumetta. Ei ollut ajattelemistakaan ylös
nousemista.

Hetkisen kuluttua saapui lehtori kotiin.

Rouva kuuli hänen askeleensa ja huomasi niistä, että hän astui

suoraa päätä hänen luoksensa.

Lehtori asetti mansikkakorinsa pikku pöydälle sängyn viereni,

jossa kahvitarjotin äsken oli ollut.

Rouva aukasi silmänsä nähdäkseen, rohkeniko tuo mies enää

katsoa häneen suoraan. Niin varma oli rouva alkavan kuumeen
käsissä äsken näkemänsä unen todellisuudesta.

"Joko olet hereillä? Katsos, miten kauniita mansikoita!"

Sekä ääni että käytös olivat ihan suoravaiset eikä katseessakaan

näkynyt mitään arkuutta.

Rouva ensin oli vähällä muistaa, että unta hän kaiketi olikin
nähnyt; vaan toinen tunne oli vahvempi. Hän ajatteli: "teeskentelijä!
mutta osaan sitä minäkin teeskennellä!"

"Kalinoita tosiaankin", virkkoi hän ääneensä ja alkoi syödä hyvällä

halulla, kuten näytti.

Lehtori hyvillänsä, että hänen äsken tehdyn päätöksensä toimeen

panon alku onnistui niin hyvin, viivähti vähän kammarissa, ja rouva
sen aikaa söi syömistään marjoja.

Mutta mansikat ovat petolliset. Tervettä ne virkistävät, vaan lapsille

ja heikkohermoisille tuottavat kuumetta. Rouva Lajunen kun ei vielä
ollut syönyt tukevampaa ruokaa, vaikuttivat marjat tyhjässä vatsassa
ihmetyttävän nopeasti. Taudin alku kehittyi kovaksi kuumeeksi;
sairas alkoi houraella.

Lehtori istui taukoamatta sairaan luona. Kuultuaan hänen

houreistansa asioita, joita oli tarpeeton antaa palvelijain kuulla,
päästi hän heitä sisälle ainoastaan välttämättömille asioille, vaan
muuten teki itse kaikki, mitä sairaan hoitoon kuuluu.

Ei rouva kuitenkaan aina ollut houreen tilassa. Selkeämpinä

hetkinään hän kyllä huomasi miehensä valppauden, huomasipa
myöskin, että rouva Streng usein kävi siellä ja kuuli miehensä ja
hänen keskusteluistaan, miten perin väärä koko hänen
luulevaisuutensa oli ja miten kerrassaan jalo nainen tuo
naapurirouva oli, jota hän tähän asti oli halveksinut.

Siitä huomiosta hänen hourehetkensä alkoivat vähitellen lyhetä ja

harveta. Kuitenkin hän mielellään makaeli silmät ummessa
selvänäkin välistä vain katsellen salaa miestänsä, ja nähtyään hänen
huolestuneen muotonsa päätti hän koettaa ansaitakin miehensä
rakkautta.

Täten ei tauti tullut pitkälliseksi. Kuudentena päivänä sairas jo

arvaeli olevansa terve, vaikka tosin vielä heikko.

"Annatko anteeksi, että olen sinua väärin käsittänyt?" kysyi hän

silloin mieheltään.

Lehtori hämmästyi tätä muutosta. Hänen mielessään välähti

autuaallinen tunne, ensi kerran siitä asti, kuin hän oli vihille astunut
rikkaan ja äitinsä puolelta ylhäissukuisen neiti Savolinin kanssa,
jonka oli oppinut seuroissa tuntemaan viehättäväksi tytöksi.
 Heti hän avioelämänsä ensi päivinä oli huomannut pahasti
pettyneensä, mutta kuitenkin nurisematta kantanut rangaistusta siitä,
että oli osittain rikkauden houkutuksesta antautunut huolettoman
toimeen tulon toivoon.

Nyt lehtori tarttui siihen vähäiseen toivon korteen, jonka vaimonsa

hänelle ojensi.

"Etkös enää ole mustasukkainen?" kysyi hän iloisesti.

"Rouva Strenginkö tähden? En, vaikka sinulla olisikin kyllin kyllä

syytä luopua minusta ja rakastua häneen; hän sen ansaitsisi monta
vertaa paremmin kuin minä."

"Jos tunnet käsittäneesi minua väärin, niin sillähän se jo on

sovitettukin. Mutta olisiko se tosiaankin mahdollista?"

"On se ihan totta. Olenhan tässä maatessani kuullut ja huomannut

paljonkin. Ja sitte ajattelin, että tuskinpa vain minä olisin sinua niin
hoidellut, kuin sinä nyt hoidit minua. Johtui sitte myöskin mieleeni,
että tosiaankaan minä en tähän asti ole tehnyt mitään sinun
huviksesi enkä myöskään ole osannut olla kiitollinen siitä, mitä sinä
olet tehnyt minulle. Jos et ole liian malttamaton, etkä vaadi yht'aikaa
liian paljoa, niin koetan muuttua kokonaan toisenlaiseksi."

Lehtori ei kyennyt vastaamaan. Hän vain ääneti kyynelsilmin syleili

vaimoansa.

"Arvaatko, mistä tämä mieli nyt on minulle tullut?"

"En, mahdoton minun on sitä arvata. Houreistasi luulin ihan toista."

 "Minä unissani näin sinun juuri näin hellästi syleilevän, arvaat toki,
ketä, ja hän sitä paremmin ansaitsisikin. Mutta kyllä nyt tiedän, että
uni oli sula valhe. Sinä et rakasta häntä, vaan minua."

"Älä sano niin; en minä ole sinua oikein rakastanut ennen kuin
nyt."

Pitkät selitykset kasvoivat molemmin puolin ja niiden johdosta

lehtori vaimoinensa alkoi nyt vasta viettää lempiviikkojansa luonnon
helmassa, mutta eivät ne siltä olleet vähemmin suloiset. Lehtorilla
tosin täytyi olla hyvä varasto kärsivällisyyttä; sillä eipä vanhoista
tavoista niin äkisti päästä; mutta hän osasi aina vähitellen saada
tahtonsa noin vain kiertoteitä huomatuksi ja karttaa jyrkkiä
vaatimuksia, jotka vaimoa olisivat suututtaneet ja kiusantekoon
ärsyttäneet.

Hyvänä apuna oli rouva Lajusella naapurirouvan esikuva. Heistä

tulikin hyvät ystävät ja eroamattomat kumppanit. Väsymätön oli
rouva Streng opetuspuuhassaan ja iloksensa huomasi hän
oppilaansa hyvin edistyvän.

Rehtori yksin pysyi osattomana näistä tapauksista ja muutoksista.

Mutta kun rouva Lajunen alkoi yhä enemmän seurata toisten tapoja
ja olla mukana kävelyretkillä, katsoi hänkin vaikka vastahakoisesti
olevansa velvollinen mukautumaan. Ainoastaan aamu-unestansa
hän ei jaksanut luopua.

Kaksi Kesävierastamme oli löytänyt onnen luonnon helmasta;

kolmas oli onnellinen omasta mahdistaan ja oman täydellisyyden
tunnostaan; neljäs olisi kyllä ansainnut olla onnellisempi, mutta hän
tyytyi siihen onneen, jonka velvollisuuksien täyttäminen ja hyvä
omatunto tuottavat.
HAAKSIRIKKO.

"Kun on huono pää, pitää lukea ahkerammin", lausui eräänä

keväänä koulun loputtua kunnallisneuvos Curtén pojallensa
Florianille, joka oli töin tuskin päässyt ylemmälle luokalle, vaikka
kyllä oli koettanut koko vuoden oikein voimainsa takaa lukea
pinnistää.

Tuo säännöllisesti joka kerran koulusta arvosanoja tuodessa

lausuttu kehoitus oli oikeastaan tarpeeton, sillä ei Florianilta
suinkaan ahkeruutta puuttunut, mutta hirmuisen kova pää hänellä oli
aivan pienestä pitäin. Mielellään hän oli ensi alussa kirjaimia
katsellut, mutta nimet ne eivät ruvenneet, pysymään muistissa.
Sittemmin koulussa oli niin paljo kaikenlaista opittavaa, että kävi
vielä mahdottomammaksi muistin ahjoon sovittaa niitä kaikkia.

Kernaimmin olisi Florian viimein jättänyt koko lukemisen sikseen,

varsinkin kuin kumppanitkin alkoivat pilkkaella hänen
osaamattomuuttaan. Vaan silloinpa sanottiin kotona, että kovinhan
näyttäisi rumalta kunnallisneuvoksen pojan tyhmäksi jäädä, vaikka
tosin ei kaunista ollut tuokaan huonojen todistusten saanti.
 Tämä tarttui mieleen ja siitä vähitellen kasvoi kiihkeä kunnianhimo,
joka nytkin mainittuna keväänä oli Florianin melkein saanut itkuun
tillahtamaan tuossa ihan kumppanien nähden, kun todistus tuli
kouraan ja hänet sanottiin päästettävän viidennelle luokalle
ainoastaan ahkeruutensa tähden.

Isän lausuessa kertoiluksensa päätti Florian lukea vielä,

ahkerammin ja pani päätöksensä heti toimeen. Hänen vanhempansa
kun asuivat lyseokaupungissa, ei hänellä ollut kotimatkastakaan
huolta, Sentähden hän jo tutkintopäivän iltapuolella alkoi kirjan
ääressä istumisensa. "Ahkera, ole ahkera!" kaikui alinomaa hänen
korvissaan. Niinpä kumppanit häntä tuskin koko kesänä saivat
liikkeelle, taikka jos saivatkin, oli hänellä ajatukset kirjoissa, joten
hänestä ei kellekään hauskuutta ollut.

Kerran hänet puoli väkisin vietiin onkimatkalle. Hän istui

muutamain kumppanien kanssa veneessä ja katseli tosin onkensa
poloa; mutta siitä johtuivat hänen ajatuksensa siimaa myöten alas
kaloihin, jotka muka piirustelivat siellä vanhan Kreikanmaan karttaa
ja asettelivat sen maakuntia paikoillensa. Vaan nepä eivät
osuneetkaan oikein, vaikka kalat miten olisivat koettaneet; sen
tähden niiden kesken syntyi kinaa ja ne siinä mellastellessaan
nykivät hänen siimaansa ja poloansa.

"Johan ne kalat vievät sinut koko miehen!" ivasivat kumppanit.

"Missäs kohti se Fokis-maa on?" kysyi Florian, voidakseen neuvoa

kaloille ja siten toimittaa sinne rauhaa.

Kumppanit tietysti nauramaan ja ivaamaan. Florian joutui

luonteensa arkuuden tähden tuosta hämilleen, ja yhä harvemmin
kumppanit häntä enää saivat mihinkään lähtemään.
 Kova pää vaati kovaa lukua ja luku ikäänkuin sulatti uhrinsa
kirjoihin ja teki, kuten muista näytti, hajamieliseksi.

Viime luokalle päästyään joutui Florian kaikkein ihmeeksi kihloihin.

Mutta omituisestipa se sekin tapahtui.

Kunnallisneuvoksella oli pidot ja Florian oli väkisin saatu

franseesiin. Hän istui parinsa vieressä. Soitosta johtuivat ajatukset
äänioppiin, mitenkä eri äänet saadaan eri pituisista ja paksuisista
pianonkielistä eri lailla pingoittamalla ja miten eri äänet tekevät eri
suuria aaltoja ilmassa.

Niinpä Florian ei huomannut pitää vaaria tanssivuorostansa.

Vastatanssijat tulivat aivan eteen ja herra ivaten virkkoi: "no,
Florian, suutele jo!" tarkoittaen, että Florian parinsa kanssa olivat
niin rakastuneet, että muuta eivät enää olleet vailla kuin suutelua.

Äänioppi haihtui kerrassaan, vaan sen sijaan eksyi Florian toiselle

taholle. Hän luuli nyt oltavan "kaivoleikkisillä", jossa sormusta
kuljetetaan suusta suuhun. Ja hän ikään kuin havahtuen alkoi
huulillansa etsiä sormusta parinsa huulilta.

Tytön veli, vastatanssija, se juuri oli pannut tuon kujeen toimeen,

uskomalla siitä kuitenkaan tuollaista tulevan. Mutta kun vieraat eivät
ottaneet oikein tajutaksensa moista leikkiä eikä asianomaisten
vanhemmilla ollut kummallakaan puolen mitään esteitä lähemmän
sukulaisuuden rakentamista vastaan, julistettiin Florian ja Lisette
kihloihin, johon he itsekin sekä taipumuksesta että häpeätä
välttääkseen pitkittä puheitta suostuivat.

Mitään puutetta ei Florianilla koskaan ollut, sillä hänen

vanhempiaan ainakin luultiin rikkaiksi. Mutta vanhempain ja
palvelijain täytyi aina pitää huoli hänen pienimmistäkin tarpeistansa;
niitähän ei sopinut jättää Florianin ajateltavaksi, se olisi häirinnyt
lukua. Näin oli hän vähitellen vierastanut kokonaan tosi elämästä ja
alkoi yhä useammin ajatuksissaan johtua kaikenlaisista
jokapäiväisen elämän pikku asioista joko etäiseen muinaisuuteen
taikka muihin hullunkurisuuksiin.

*****

"Ahkeruus kaikki voittaa." Niinpä Floriankin viimein pääsi

ylioppilaaksi.

Mutta silloin ne vasta huolet ja vastukset alkoivat.

Isä oli varmuuden vuoksi ollut saattamassa ensi lukukauden

alussa Florianiansa Helsinkiin ja hankkinut hänelle asunnon
ravintoineen kaikkineen, että poika saisi oikein rauhassa lukea. Isä
hänet myöskin oli jo keväällä määrännyt historiallis-kielitieteelliseen
tiedekuntaan, josta helpoimmin sitte voi siirtyä mille uralle hyvänsä,
kun pojalla itsellään ei kumminkaan ollut edes aavistustakaan, miksi
hänen pitäisi ruveta.

Näistä siis ei ollut huolta. Mutta Florian ei ollut tottunut vapaasen

elämään eikä vapaasen, omintakeiseen työhön. Hän oli tähän asti
tehnyt työtä käskettyä, lukenut, mitä opettajat luettavaksi määräsivät.
Nyt hän ei itse osannut järjestää lukuansa, kun ei enää niin tarkkaa
ohjetta eikä ohjaajaa ollut.

Hän luki vain, luki ahkerasti aamusta iltaan milloin mitäkin ja

toisinaan kävi luennoilla kuulemassa konsa ketäkin. Mitäpä hän
niistä luennoista hyötyi, ajatukset ne kun vain aina