Survival or Extinction How to Save

Elephants and Rhinos Bridget Martin

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/survival-or-extinction-how-to-save-elephants-and-rhin
os-bridget-martin/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Mega Mammals in Ancient India: Rhinos, Tigers, and

Elephants First Edition Shibani Bose

https://textbookfull.com/product/mega-mammals-in-ancient-india-
rhinos-tigers-and-elephants-first-edition-shibani-bose/

Grow or Die The Good Guide to Survival Gardening David

Goodman

https://textbookfull.com/product/grow-or-die-the-good-guide-to-
survival-gardening-david-goodman/

Survival Chinese: How to Communicate without Fuss or

Fear Instantly! (A Mandarin Chinese Language
Phrasebook) Boye Lafayette De Mente

https://textbookfull.com/product/survival-chinese-how-to-
communicate-without-fuss-or-fear-instantly-a-mandarin-chinese-
language-phrasebook-boye-lafayette-de-mente/

The Complete Chess Swindler How to Save Points from

Lost Positions David Smerdon

https://textbookfull.com/product/the-complete-chess-swindler-how-
to-save-points-from-lost-positions-david-smerdon/
X Risk How Humanity Discovered Its Own Extinction 1st
Edition Thomas Moynihan

https://textbookfull.com/product/x-risk-how-humanity-discovered-
its-own-extinction-1st-edition-thomas-moynihan/

The People vs Democracy Why Our Freedom Is in Danger

and How to Save It Yascha Mounk

https://textbookfull.com/product/the-people-vs-democracy-why-our-
freedom-is-in-danger-and-how-to-save-it-yascha-mounk/

The People Vs Democracy Why Our Freedom Is In Danger

And How To Save It Yascha Mounk

https://textbookfull.com/product/the-people-vs-democracy-why-our-
freedom-is-in-danger-and-how-to-save-it-yascha-mounk-2/

Financially Forward How to Use Today s Digital Tools to

Earn More Save Better and Spend Smarter Alexa Von Tobel

https://textbookfull.com/product/financially-forward-how-to-use-
today-s-digital-tools-to-earn-more-save-better-and-spend-smarter-
alexa-von-tobel/

Behavior Modification: What It Is and How to Do It 10th

Edition Garry Martin

https://textbookfull.com/product/behavior-modification-what-it-
is-and-how-to-do-it-10th-edition-garry-martin/
Bridget Martin

Survival
or Extinction?
How to Save Elephants and Rhinos
Survival or Extinction?
 Bridget Martin

Survival or Extinction?
How to Save Elephants and Rhinos
Bridget Martin
Lancashire Law School
University of Central Lancashire
Preston, Lancashire, UK

ISBN 978-3-030-13292-7    ISBN 978-3-030-13293-4 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-13293-4

Library of Congress Control Number: 2019933565

© Springer Nature Switzerland AG 2019

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the mate-
rial is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting,
reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter
developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does
not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant protective
laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or omissions
that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration: Bornean Pygmy elephants seeming to pose for their picture to be taken. Copyright Marc
Ancrenaz, Elephant Family

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 For Sudan, the last male northern white rhino, who, unlike so many other
rhinos, was fortunate enough to pass away peacefully, in the company of loving
friends and carers.
Sudan 1972–2018. Copyright Daniel Stiles

A great many animals and plants on our planet are, like northern white rhinos,
threatened with extinction, even though their future is not quite so bleak. So, the
author pledges 80% of all her income from the sales of this book shall go to
protecting these animals and plants.
 Preface

Elephants and rhinos are in trouble; they need your help. Poaching and illegal
trade in ivory and rhino horn have caused their numbers to plummet, and it
is debatable whether sustainable use in these commodities is now viable as
some species and populations are teetering on the brink of extinction. In
recent years, organized crime has not been slow to take advantage of the
opportunities offered by skyrocketing prices for elephant ivory and rhino
horn, bringing with it death and destruction to both animals and the people
who protect them. Law and its enforcement have never been more
important.
In this book, I have tried to explain what has gone wrong and how we are
trying to put things right. The story, which is made up of material from a great
many sources, each footnoted to show its origin and linked together by a
guiding narrative, is complicated, so sections signpost the route. You do not
need to read the footnotes to follow the story, but I have made them easier to
use by adapting OSCOLA. All the material has been selected by me, and
although I have done my best to produce as accurate and rounded a picture as
possible, if I have failed, I apologize.
People power and the results achieved by working together form a key ele-
ment, and now that the United Nations has recognized the seriousness of the
situation and votes have been taken in the UN General Assembly, it is encour-
aging to see so many countries keen to face the challenge and try to bring an
end to such a cruel and unnecessary trade.
Whether you live in a producer country (e.g. South Africa or Namibia) or
a consumer country (e.g. China or Viet Nam), you can see where the prob-
lems have arisen and how they are gradually being overcome, because so many
people care about these iconic animals, care that elephants and rhinos are

vii
viii Preface

teetering on the edge of extinction and are determined to save them. This
book will give you some ideas about how it is being done.
This continues to be a fast-moving story, so a line was drawn not to include
most of the reports published after October/November 2018.

Preston, Lancashire, UK Bridget Martin

 Acknowledgements

A great many people have helped to make this project possible. Wherever I
turned for advice, to ask questions and to bounce ideas, I always found kind-
ness and enthusiasm. I was deeply moved. Sadly though, there is only room
to mention a few.
The following people and organizations generously gave their permission to
use their photographs and figures:
Photos: Marc Ancrenaz and Elephant Family, Dr. Daniel Stiles, Guy
Shorrock, the Ulmer Museum, the Worshipful Society of Apothecaries,
Chester Zoo, Russ Allen, Chris Townend, Save the Rhino and Dr. Naoko Irie
and Springer Japan.
Figures: T. Milliken, J. Shaw and TRAFFIC, INTERPOL and the Rhino
Impact Investment Project.
Maps: These were especially created for the book by Maxwell Boardman.
In all cases, the copyright remains with the donors.
Case studies: Many of these were based on investigations carried out by the
Environmental Investigation Agency. They very kindly gave me their permis-
sion to include them.
The ‘technical’ side: Maxwell Boardman, of Lancashire Law School, who
was a star and LIS. I couldn’t have managed without them!
Professor Sir Patrick Bateson, although he was ill, helped me understand
the complexities of genetics in small populations and checked my chapter for
errors.
Doctors Richard Thomas and Daniel Stiles, who, although I was a stranger,
always gave freely of their valuable time to answer questions, suggest material
that might be useful and gently point out when I perhaps needed to think

ix
x Acknowledgements

again. Dr. Stiles also allowed me to use some of his beautiful and informative
photographs.
My friends and family, who never wavered in their support.
My friends and colleagues at Lancashire Law School and Harris Hub
including Rachel Cooper-Green. Without their encouragement and help, this
book would not have been possible.
And of course, Janet Slobodien and Rivka Kantor at Springer Nature, who
are making this project come to life.
Thank you, all of you, so very much!
 Contents

Maps xxix

1 Introduction  1
1.1 Prologue   3

Part I Cast of ‘Characters’

2 The Animals: Elephants, Rhinos and People  7

2.1 Elephants   7
2.2 Rhinos  10
2.3 People  13

Part II The Law

3 CITES and the CBD 17

3.1 CITES: The Convention on International Trade
in Endangered Species  17
3.2 TRAFFIC  21
3.3 The CBD: Convention on Biological Diversity  22
3.4 The Precautionary Principle  24
3.5 CITES and the CBD  24
3.6 What Is International Law?  25

xi
xii Contents

3.7 Brief Examples of the Implementation of CITES by Some

of the Players in our Story  26
3.7.1 EU Legislation  27

4 Sustainable Use: Golden Thread or Fool’s Gold? 29

4.1 The Stockholm Conference  29
4.2 Our Common Future  29
4.3 The Rio Declaration 1992  30
4.4 The CBD  31
4.5 The Addis Ababa Principles and Guidelines
for the Sustainable Use of Biological Diversity  32
4.6 The Strategic Vision of CITES  32

Part III The Commodities

5 Elephant Ivory and Rhino Horn 37

5.1 Understanding the Problem  37
5.2 What Is Ivory?  39
5.3 Some Different Ivories  40
5.4 The CITES Ivory and Elephant Seizure Data Collection
Form 42
5.5 Mammoth Ivory, Other Ivory, Bones and Synthetic
Substitutes 42
5.6 What Is Rhino Horn?  43
5.7 Distinguishing Rhino Horn from Fakes  44
5.8 Rhino Horn as a Medicine  44

6 The Products, Their Retail Outlets, Their Sellers

and Their Buyers 47
6.1 Ivory Products  47
6.2 Ivory Vendors and Their Retail Outlets  49
6.3 The Customers  50
6.4 Rhino Products  52
6.5 The Customers/Consumers  52
6.6 The Vendors  55
 Contents xiii

Part IV Poaching and Smuggling

7 Poaching and Its Consequences 59

7.1 Poaching  59
7.1.1 The ‘Killing Game’  60
7.2 Devastating Consequences  63
7.3 Who Are the Poachers and Why Are They Doing It?  71
7.3.1 Poaching in India’s Jaldapara National Park  73
7.3.2 A Shocking Revelation  73

8 The Survivors 75
8.1 Some Can Be Saved  75
8.2 Orphans and Orphanages  79

9 Smugglers and Smuggling Routes 83

9.1 Smugglers  83
9.2 Smuggling Routes  85
9.2.1 More Smuggling Routes  86
9.2.2 Other Countries  89
9.2.3 2014–2016  90
9.3 Rhino Horn  90
9.4 Mapping Wildlife Trading  93
9.5 Xie Speaks  94
9.6 Pendants, Powder and Pathways  94

Part V The One-Off Sales of Elephant Ivory

10 The One-Off Sales of Elephant Ivory and Their Aftermath 99

10.1 The Early History of Elephant Population Listing
on CITES  99
10.2 The Downgrading of Certain Elephant Populations
and the One-Off Sales of Elephant Ivory 100
10.3 Laws to Protect Wildlife in Botswana and Namibia 101
10.4 Resolution Conf. 10.10 (Rev. CoP12 and CoP14)
Trade in Elephant Specimens 104
xiv Contents

10.5 The ‘Action Plan for the Control of Trade in Elephant

Ivory’105
10.6 MIKE: Monitoring the Illegal Killing of Elephants 106
10.7 ETIS: Elephant Trade Information System 109

Part VI Surveying the Ivory Markets

11 The Confusing Nature of Ivory Markets115

12 Researchers and Their Methodology117

13 Markets in Africa119
13.1 Angola and Mozambique 119
13.2 Central Africa 124
13.2.1 TRAFFIC’s Minimum Standards for Effective
Ivory Stockpile Management 127
13.3 Egypt 128
13.4 West Africa 132
13.4.1 Côte d’Ivoire 132
13.4.2 Senegal 133
13.4.3 Nigeria 135

14 Markets in Southeast Asia141

14.1 Thailand 141
14.1.1 Surveys in Thailand 2008–2009144
14.1.2 Surveys in Thailand 2013–2014146
14.2 Myanmar 147
14.2.1 The 2006 Survey 149
14.3 China 153
14.3.1 The First 2011 Survey 156
14.3.2 The Second 2011 Survey 161

15 Markets in the USA165

15.1 The History of Ivory in the USA 165
15.2 Legislation 168
15.3 The 2006/2007 Survey and Its Results 170
15.4 The 2014 Survey of Elephant Ivory Trafficking
in California 172
 Contents xv

15.5 Live Auctions 177

15.5.1 IFAW’s Survey and What They Found 178
15.6 Citizens Battle to Improve Their Legislation 181

16 Markets in the UK183

16.1 The Online Antique Ivory Market in the UK 187
16.2 More Shocks and Some Urgent Action 189

Part VII Illegal Trading in Rhino Horn

17 The History of Rhinoceros Listing on CITES193

18 The Illegal Trade in Rhino Horn199

18.1 South Africa’s Legislation 199
18.1.1 Viet Nam’s Legislation 200
18.2 The ‘Surveys’ 201

Part VIII Other Problems Revealed

19 In Which We Meet Our First Organized Crime Gang

and the Law Is Changed205
19.1 A Confiscation and Rhino Horn Thefts 205
19.1.1 The Rathkeale Rovers 209
19.1.2 Operation Oakleaf 211
19.2 Changes in Legislation 214

20 Organized Crime219
20.1 The United Nations Convention Against Transnational
Organized Crime and the Protocols Thereto 219
20.1.1 The UNODC Global Programme for Combating
Wildlife and Forest Crime (GP) 221
20.2 Organized Crime Gangs in East Africa 226
20.3 Organized Crime and Rhino Horn: South Africa
to Viet Nam 227
20.4 Africa-Based Asian Syndicate Dealers 232
20.5 Smuggling Out the Rhino Horn 233
xvi Contents

21 Rebel Militia and ‘Blood Ivory’235

21.1 A Historic UN Resolution 236
21.2 RUSI’s Research into Possible Links Between Illegal Ivory
Trafficking and Al-Shabaab 237
21.3 Gabon 239
21.4 Bryan Christy’s Experiment 239
21.5 Michael’s Story 240

22 The Internet241
22.1 CITES 241
22.2 Internet Sales 242
22.2.1 The 2008, 2011 and 2014 Surveys 242
22.2.2 The USA and Canada 245
22.3 TRAFFIC and Online Marketing in China 246
22.4 Sales on Social Media 248
22.5 Methods of Payment 249
22.6 Malaysia’s Facebook Groups 249
22.7 Education 250

23 Religious Ivory251
23.1 Thailand 251
23.1.1 The Elephant Monk and Smuggling 252
23.2 The Philippines 252
23.2.1 Smuggling Ivory Into and Out
of the Philippines 254
23.3 The Vatican 254

24 Bribery and Corruption257

24.1 The United Nations Convention Against Corruption 257
24.2 Elephant Ivory 259
24.3 Rhino Horn 261
24.4 Diplomats 263
24.4.1 North Korea (DPRQ) 263
24.4.2 Zimbabwe 265
24.5 Reasons to Be Encouraged 265
24.5.1 ‘Eyes in the Courtroom’ 266
24.5.2 A Court Syndicate in KwaZulu-Natal,
South Africa 267
 Contents xvii

Part IX Enforcement

25 The Enforcers271
25.1 INTERPOL 271
25.2 Working Together: The International Consortium
on Combating Wildlife Crime (ICCWC) and Others 276
25.3 Customs and Border Controls 279
25.4 Europol 280
25.5 Enforcement in the UK and Ol Pejeta Conservancy 280
25.6 The Rangers 282
25.7 Sniffer Dogs and Tracker Dogs 286

26 Seizures and Arrests291

27 Evidence301
27.1 Permits 301
27.2 Fingerprints 302
27.3 DNA Evidence 302
27.4 Radiocarbon/Bomb-Curve Dating 305
27.5 DNA Evidence and Rhinos 306
27.6 TRACE Wildlife Forensics Network 308
27.7 Faking It 309

28 Prosecutions311
28.1 A Court Case in the UK 311
28.2 Some Prosecutions 312

29 Technology to the Rescue319

29.1 Planes, Helicopters, Autogyros and Aerial Surveys 319
29.2 Camera Trapping 320
29.3 Drones 320
29.4 The Raspberry Pi and the Instant Wild Project 322
29.4.1 Instant Detect 2.0323
29.5 GPS Tracking Systems and the Protect RAPID 324
29.6 Computers, Data and Statistics 325
29.7 SMART Technology 327
29.8 Connected Conservation 328
29.9 Possible Future Developments 329
xviii Contents

29.9.1 Elephants and Seismologists 329

29.9.2 Google App Imaging Software and Artificial
Intelligence (AI) 330
29.9.3 A ‘Gold Standard’ Wildlife Protection
Technological System 330

Part X Important Developments

30 The London Conference and What Followed333

30.1 The Clarence House Conference 333
30.2 The London Conference on ‘The Illegal Wildlife Trade’
and the London Declaration 333
30.3 The Kasane Conference on ‘The Illegal Wildlife Trade’
and the Kasane Statement 335
30.4 The Buckingham Palace Declaration 337
30.5 The Hanoi Conference on ‘The Illegal Wildlife Trade’
and the Hanoi Statement 339
30.6 A Historic United Nations Resolution 339

31 CoP16341
31.1 Preparations 341
31.1.1 Elephant Populations: ‘Elephants in the Dust’ 341
31.1.2 The Results 342
31.1.3 Rhino Populations and ‘the Deadly Nexus’ 344
31.2 CoP16346
31.2.1 Elephants 348
31.2.2 Rhinos 350
31.3 Standing Committee 66 and the NIAPS 353

32 Updates on Some Countries355

32.1 The USA 355
32.2 China and Hong Kong SAR 356
32.3 The European Union 358
32.4 Viet Nam 359
32.5 Swaziland 360
32.6 Mozambique and Angola 362
32.7 Lao PDR 365
 Contents xix

33 Rhino Trophy Hunting in South Africa367

33.1 South Africa’s Response 371
33.2 The Unintended Consequence 372
33.2.1 Disaster! 372

Part XI Research and Education

34 Research377
34.1 Data 377
34.2 Research 379
34.2.1 Saving the Northern White Rhino 379
34.2.2 Rapid Assessment of Populations of Forest
Elephants381
34.2.3 The UNWTO Briefing Paper 384

35 Education387
35.1 Curbing Demand in China 387
35.2 Curbing Demand in Viet Nam 388
35.2.1 CHANGE’s Campaigns 388
35.2.2 The ‘Strength of Chi’ Campaign 390
35.3 Japan’s Changing Consumer Habits in Elephant Ivory
and Rhino Horn 392
35.3.1 But There Are Still Problems 395
35.4 Education and China’s Tourism Industry 396
35.5 A Different Kind of Education 397
35.6 Training: Workshops, Seminars and Meetings 398
35.7 Rangers and Dogs 398

Part XII Sustainable Use

36 The CBD Re-visited403

36.1 Elephants, Rhinos and Ecosystems 403
36.2 Elephants 404
36.3 Rhinos 408
36.4 Genetic Diversity 410
36.5 Sustainable Use 412
xx Contents

36.5.1 Community-Based Natural Resource

Management (CBNRM) 413
36.5.2 Kenya’s Community Conservancies and the
Northern Rangelands Trust (NRT) 416
36.5.3 The Social Assessment of Protected Areas (SAPA)
Initiative418

37 Sustainable Use: Contentious Issues421

37.1 A Rapid Review of the Background to Trophy Hunting 421
37.2 Lifting the Moratorium on Domestic Sales
of Rhino Horn 423
37.3 Banning Sales of Elephant Ivory 428
37.3.1 What About Mammoth Ivory? 435
37.4 How Can We Make Sure that Local Communities Benefit
from Protecting and Conserving Elephants and Rhinos? 436

Part XIII Seeds of Hope

38 People441
38.1 Trailblazers 441
38.1.1 A Sad Farewell 449
38.2 NGOs 453
38.3 Rhino Impact Investment Project 456
38.4 Local Communities and Rangers 458
38.4.1 The Well-being of Rangers 461
38.5 Conservancies 462
38.6 Religion 464
38.6.1 Pope Francis and the Environment 465
38.6.2 An Antipoaching Workshop 465
38.6.3 ARC (The Alliance of Religions and
Conservation)466
38.6.4 Fatwas to Protect Wildlife 467
38.7 The Internet Again 468
38.7.1 Online Petitions and the Social Media 468
38.7.2 Instagram, TRAFFIC and WWF 470
38.7.3 The Global Coalition to End Wildlife Trafficking
Online470
38.7.4 eBay Calls for a Ban 471
38.7.5 Resource of the Month 472
 Contents xxi

39 Countries473
39.1 Tanzania’s Mkomazi National Park: Back from the Brink 473
39.2 Nepal and Its Rhinos 476
39.3 Cameroon’s D’ja Conservation Complex 477
39.4 Malawi and the ‘500 Elephants’ Initiative’ 478
39.5 Chad and Zakouma National Park 479
39.6 Gabon 481

40 Zoos, Ecosystems and Translocations483

40.1 Zoos and Conservation 483
40.1.1 Cincinnati Zoo and the Sumatran Rhinos 484
40.1.2 The Chyulu Hills Programme 485
40.1.3 Captive Breeding the Critically Endangered
Eastern Black Rhinos 486
40.1.4 ‘Never Forget’ 488
40.1.5 Fighting the Illegal Trade 488
40.2 Ol Pejeta’s ‘Boma’ System 492
40.3 Translocations 494
40.3.1 The Australian Rhino Project 496
40.3.2 Increasing Genetic Diversity 497
40.3.3 A Dangerous Activity 497

Part XIV Towards a Resolution

41 Last Chance to Save501

41.1 The Bornean Pygmy Elephant 501
41.2 The Northern White Rhino 503
41.3 Sumatran Rhinos 505
41.4 Javan Rhinos 510
41.5 Garamba National Park 511

42 Living Together: Resolutions to Human-­Elephant Conflict

and Other Problems517

43 Working Together Creates People Power525

43.1 The Wildlife-TRAPS Project 526
43.2 Transfrontier Conservation Areas (TFCAs) 527
43.3 A Bridge Too Far 528
xxii Contents

43.4 CITES and the UNESCO World Heritage Convention 528

43.5 Governments Slowly Moving Forward 530
43.5.1 The Destruction of Ivory Stockpiles 530
43.5.2 Pause for Some Celebration 532
43.6 People Power 536
43.7 The First Line of Defence (FLoD) Initiative 537

44 Survival or Extinction?541
44.1 The Great Elephant Census 541
44.1.1 Calculating the Carcass Ratio 543
44.1.2 Protected Areas, Unprotected Areas and the
Carcass Ratio 543
44.1.3 Trends 544
44.1.4 Regional Differences in Elephant Population
Status545
44.1.5 Caveats 546
44.1.6 Future Surveys 546
44.1.7 Immediate Results 546
44.2 Botswana 2018546
44.3 Akashinga 548
44.4 A Potential Major Breakthrough Using Elephant DNA 549
44.5 London, October 2018550
44.5.1 The BIAZA Initiative 550
44.5.2 The Wildlife Financial Taskforce 551
44.5.3 ‘Sounding the Horn’ and a Bombshell from
China552
44.5.4 London Conference on the Illegal Wildlife Trade
(October 2018): Declaration 553
44.6 The Illegal Wildlife Trade (IWT) Challenge Fund 554
44.7 The Theory of Scarcity Value 555
44.8 Rhino Numbers 556
44.8.1 The Sera Rhino Sanctuary 557
44.9 Changing Minds/Demand Reduction 559
44.9.1 Minds Can Be Changed 560
44.9.2 The Reteti Elephant Sanctuary 561
44.9.3 British Antiques Dealers and Auction Houses
Stand Up to Be Counted 562
44.9.4 China Has a Rethink? 562
 Contents xxiii

44.10 People Do Care 563

44.10.1 Refuse to Be Discouraged 563
44.10.2 And Continue to Be Amazed 564
44.11 Survival or Extinction? 564

Further Reading569

Index577
 Abbreviations

ACB (Malawi’s) Anti-Corruption Bureau

AfESG African Elephant Specialist Group
ARC The Alliance of Religions and Conservation
BBC British Broadcasting Corporation
CBNRM Community-Based Natural Resource Management
CoP Conference of the Parties
DRC Congo (Democratic People’s Republic)
DEA South Africa’s Department of Environmental Affairs
Defra Department for Environment, Food and Rural
Affairs (UK)
DNPW (Malawi’s) Department of National Parks and Wildlife
DSWT David Sheldrick Wildlife Trust
DWNP (Malaysia’s) Department of Wildlife and National Parks
EIA Environmental Investigation Agency
ENV Education for Nature Vietnam
EU European Union
EU-TWIX The European Union Trade in Wildlife Information
eXchange
FARDC Congolese Armed Forces
GAWPT George Adamson Wildlife Preservation Trust
GEC Great Elephant Census
GEF Global Environment Facility
GP Global Programme
ICCWC International Consortium on Combating Wildlife
Crime
IFAW International Fund for Animal Welfare
IWT Illegal Wildlife Trade

xxv
xxvi Abbreviations

IUCN International Union for Conservation of Nature

KWS Kenyan Wildlife Service
LATF The Lusaka Agreement Task Force on Cooperation
Enforcement Operations Directed at Illegal Trade in
Wild Fauna and Flora
MOU Memorandum of Understanding
NEMA National Environmental Management Act 107 of 1998
NEMBA National Environmental Management Biodiversity Act
[No. 10 of 2004]
NESTs National Environmental Security Task Forces
NGOs Non-governmental Organizations
NWCU National Wildlife Crime Unit
NWEN Network of the Wildlife Enforcement Networks
PHASA The Professional Hunter’s Association of South Africa
Protect RAPID Real-time Anti-Poaching Intelligence Device
RATZ A private anti-poaching unit in Zambia
RhODIS Rhino DNA Indexing System
RIE Raw Ivory Equivalent Weight
RUSI Royal United Services Institute
RWENs Regional Wildlife Enforcement Networks
SADC Southern African Development Community
SANParks South African National Parks
SAPA The Social Assessment of Protected Areas
SAWEN The South Asian Wildlife Enforcement Network
SC Standing Committee
SLU Sustainable Livelihoods Unit
SSC Species Survival Commission
TFCAs Transfrontier Conservation Areas
UK United Kingdom
UN United Nations
UNEP United Nations Environment Programme
UNEPWCMC
(CITES Trade Database) United Nations Environment World Conservation
Monitoring Centre (CITES Trade Database)
UNODC United Nations Office on Drugs and Crime
UNWTO United Nations World Tourism Organization
USA United States of America
USFWS United States Fish and Wildlife Service
VCCI Vietnam Chamber of Commerce and Industry
WENs Wildlife Enforcement Networks
WISTs Wildlife Incident Support Teams
 Abbreviations xxvii

WLFC Wildlife and Forest Crime

WRAP The Wilderness Rhino Awareness Programme
WRSA Wildlife Ranching South Africa
WTA Wildlife Translocation Association
WWF World Wide Fund for Nature
ZAWA Zambia Wildlife Authority
ZSL Zoological Society of London
 Maps

Map 1 Southern African Range States showing how difficult it is to keep the borders
secure from poachers. Some of the national parks are marked, as is the Lilongwe
Pipeline. Copyright Maxwell Boardman

xxix
xxx Maps

Map 2 Central and Eastern African countries, again showing some of the national
parks and the problem of securing borders from crime gangs. Copyright Maxwell
Boardman

Map 3 China and its neighbours. Copyright Maxwell Boardman

 List of Figures

Fig. 1.1 Simba’s horns: Now you see them (these formed
part of the evidence which convicted Donald Allison).
Copyright Guy Shorrock 2
Fig. 1.2 Now you don’t! Copyright Guy Shorrock 2
Fig. 1.3 The majestic Lion Man carved out of
mammoth ivory by our ancestors in prehistoric times.
Copyright the Ulmer Museum 3
Fig. 5.1 The Coat of Arms of the Worshipful Society of
Apothecaries. Copyright the Worshipful Society of
Apothecaries39
Fig. 10.1 Tusks to be killed for. A magnificent African elephant,
peaceful in the bush. Copyright Chester Zoo 111
Fig 15.1 ‘Elephant, hippo, mammoth ivory and carved bone mixed
together in a display’. Dan Stiles poses the question
‘Which pieces are illegal?’ Copyright Daniel Stiles 172
Fig. 17.1 Black rhinos in Kenya. Copyright Chester Zoo 196
Fig. 20.1 The five levels of the trade chain. Copyright T. Milliken
and J. Shaw, TRAFFIC 228
Fig. 25.1 An INTERPOL NEST. Copyright INTERPOL 274

xxxi
xxxii List of Figures

Figs. 27.1 and 27.2 Faking it. ‘What appears to be an antique Virgin
Mary with the Christ Child. Note the longitudinal
crack down the right side of the face and the
off-­white, dirt-smudged ivory surface to give the
appearance of age. The figurine was actually carved
in Paris in the late 1990s by a French master
carver the investigator interviewed in 2004. The
aging was accomplished by burying the carving in
the ground for three weeks and then leaving it out
in the sun to dry and crack’. Copyright Daniel
Stiles310
Fig. 37.1 Russ Allen’s Victorian ivory barometer
and its base. Copyright Russ Allen 431
Fig. 37.2 Russ Allen’s Victorian ivory barometer
and its base. Copyright Russ Allen 431
Fig. 38.1 Two orphaned baby rhinos enjoying an
exciting story with Jamie. Copyright Chris.
Townend443
Fig. 38.2 Rhino Impact Investment funding model.
Copyright Rhino Impact Investment
Project (see RII (n.829), p.7) 458
Fig. 39.1 A grazing herd of African savannah
elephants. Copyright Chester Zoo 475
Fig. 40.1 Chester Zoo’s Interactive Crate. Copyright
Chester Zoo 490
Fig. 40.2 Map showing the decline of global wildlife
populations between 1970 and 2012.
Copyright Chester Zoo 491
Fig. 41.1 A rare picture of a Sumatran rhino.
Copyright Save the Rhino 505
Fig. 42.1 A magnificent Greater One-horned rhino.
Copyright Save the Rhino 521
Fig. 44.1 Authai doing her maths. Copyright Springer
Japan and Dr. Naoko Irie 565
Fig. 44.2 Dan and Sloan Stiles with Sudan. Copyright
Daniel Stiles 567
Another random document with
no related content on Scribd:
XIV

SUURI ONNETTOMUUS.

Bideskuty oli kiihoittunut niin kovasti keskustellessaan varakkaan

vuokralaisensa kanssa, että kului hetkinen, ennenkuin hän sai
takaisin tavallisen sydämellisen hyväntuulisuutensa ja voi pakottaa
ajatuksensa tavalliseen joustavuuteensa. Tunne, jota hän ei olisi
osannut selittää, oli estänyt hänet kertomasta vierailleen
keskustelunsa yksityiskohtia ja saamasta lievennystä vihalleen
kuuntelemalla heidän vihaisia moitteitaan tuota tunkeilevaa ja
hävytöntä talonpoikaa kohtaan.

Mutta Bideskuty ei ollut sittenkään oikein tyytyväinen itseensä.

Hän häpesi hieman anteeksiantamatonta kiivauttaan tuota miestä
kohtaan, jota hänen omaksi edukseen olisi pitänyt kohdella
sovinnollisesti ja voittaa hänet lempiaatteensa puolelle. Hän tiesi
talonpoikien kunnioittavan Keményn Andrásta rajattomasti, ja
huolimatta vastahakoisuudestaan oli hänen pakko myöntää, että hän
hyvin ymmärsi tuon nuoren kauniin talonpojan ilahduttavan
vaikutuksen. Varmasti oli hän käyttäytynyt tyhmästi solvatessaan ja
lyödessään tuota miestä niin, että hänestä oli tullut hänen katkerin
vihamiehensä sen sijaan, että hänen olisi pitänyt koettaa taivuttaa
hänet liittolaisekseen. Hän ei katunut kumminkaan ollenkaan sitä,
ettei hän ollut myynyt myllyään Andrákselle, sillä hän oli aivan
varma, etteivät talonpojan vaikutteet tahtoessaan ostaa sen olleet
niin jalot kuin hän oli tahtonut uskotella. Mutta nyt, kun hän tiesi
rahojen, joiden tarpeessa hän aina oli, tulevan tuon talonpojan
kukkarosta, oli hän hyvin pahoillaan, ettei hän ollut kohdellut
Andrásta ystävällisesti taivuttaakseen hänet vähentämään tuota
suunnatonta korkoa, jonka hänen välittäjänsä, tuo verenimijä
Rosenstein, oli vaatinut. Tehtyään velkojastaan leppymättömän
vihollisen oli Bideskuty näkevinään kaikenlaisia vihollisuuksia, joihin
hänen tulevaisuudessa oli alistuttava, aavistaen samalla kukkaron
nauhojen pysyvän lujasti kiinni seuraavalla kerralla, kun hän jälleen
halusi lainata rahaa.

Suurimman osan illasta istui Bideskuty huoneessaan erillään

vieraistaan vaitiollen ja selvästi huonolla tuulella, ja koetti ilahduttaa
myrtynyttä mieltään sovittavilla savupilvillä, joita hän tupruutti
kirsikkapuisesta piipustaan. Ilonka oli vielä liiaksi lapsi
ymmärtääkseen tuota peloittavaa kohtausta, jonka hänen nopea
tulonsa oli keskeyttänyt. Hän ei aavistanut ollenkaan, että juuri
hänen oma tiedoton kauneutensa oli torjunut isää kohti suunnatun
mahdollisesti kuolettavan lyönnin ja estänyt, ettei sen suuntaajan
tarvinnut sitä ikäänsä katua. Hän oli huomannut ainoastaan pitkän
hartiakkaan talonpojan, joka oli selvästi suututtanut isän hyvin
kovasti ja joka oli katsonut häneen niin kummallisesti, ettei hän
voinut sitä ymmärtää eikä millään tavoin selittääkään. Mutta kaiken
tämän oli hän jo unohtanut silloin kun illan varjot olivat viilentäneet
puutarhan, ja kuten äitinsä kotiripityksen edellisenä iltana, karkoitti
hän mielestään nytkin jokaisen vastenmielisen tunteen
huvitellakseen nykyisyyden suomista iloista niin paljon kuin suinkin.
 Hän ja kaikki hänen nuoremmat vieraansa olivat keksineet illaksi
aivan uuden huvituksen. Kaikki pantiin niin mullin-mallin, että
Bideskuty’n seinät kajahtelivat naurusta, vapisivat perustuksillaan ja
Attilan ankarannäköinen kuvapatsas horjui alustallaan. Ja tuo joukko
oli todellakin kirjava, joka tunkeili leveillä portailla ja vanhan
rakennuksen suurissa suojissa. Kauniita hymyileviä kasvoja loisti
miespuvuista ja parrakkaat naamat näyttivät vastustamattoman
hullunkurisilta naispäähineissään. Oli määrätty, että kaikkien tyttöjen
oli pukeuduttava miehiksi ja miesten verhouduttava sellaisiin
naisvaatteihin kuin he vain saivat käsiinsä.

Tarkasteltiin romuhuone, johon monien sukupolvien aikana oli

koottu liian vanhanaikaisiksi muuttuneita pukuja, ja suurista
tammiarkuista löydettiin suunnattomat määrät tämän vuosisadan
alussa käytettyjä pitkäliivisiä vaatteita, kauniita hopeakirjokankaita ja
isoäidin aikuisia poimuteltuja hameita. Isoisän messinkinappiset takit
korkeine kauluksineen ja kekomaisine lakkeineen ja isoisän
komeasti kirjailtu luumunvärinen silkkinuttu satiinihousuineen ja
punakantaisine kenkineen oli järjestetty säilöön väkevän tupakan
väliin, ettei koi niitä turmelisi.

Ja nauraen pukeutuivat kujeilevat nuoret näihin menneitten

aikojen muistoihin. Ilonka oli vallannut isänsä kansallispuvun:
sinivuorisen silkkiattilan [Attila = sotilaskuosinen pitkätakki]
jalokivisolkineen, mustan samettivaipan tummine kauluksineen ja
jalokivinappeineen, harmaat unkarilaiset polvihousut ja suuren
käyrän miekan raskaine jalokivillä koristettuine kahvoilleen, vöineen
ja tuppineen. Hän näytti hurmaavalta kallellaan olevine lakkineen,
johon oli kiinnitetty jalokivisoljella pitkä haikaran sulka. Milloinkaan ei
varmaankaan oltu nähty niin mielenkiintoista unkarilaista ylimystä.
Sitä vastoin hänen toverinsa, Madáchin Feri, jota tunteellinen
rakkaus tuohon kauniiseen tyttöön ei kumminkaan estänyt
kujeilemasta ja hulluttelemasta, näytti vastustamattoman
hullunkuriselta kreivitär Irman kansallispuvussa —
kultapäärmeisessä tiaranmuotoisessa päähineessään, joka oli
sidottu hänen niskaansa raskaalla nauharuusukkeella ja pitkillä
nauhoilla, ahtaissa liiveissään, joiden jalokivihakaset eivät ylettyneet
kiinni eivätkä niin ollen voineet estää musliinipuseron pehmoisia
laskoksia näkymästä, ja pöyhkeilevissä hihoissaan, joista hänen
ruskeat käsivartensa näkyivät. Valkoisen satiinihameen laajat
laskokset ja tuo luonteenomainen kultapäärmeinen esiliina riippuivat
pehmeästi hieman polvien alapuolelle voimatta piilottaa suuria
husaarisaappaihin pistettyjä jalkoja. Hänen suuret tummat viiksensä
lisäsivät vielä hänen ylimyksellisen pukunsa häpeällistä vaikutusta.

Entä sitten tuo punaposkinen ja kirkassilmäinen Kantassyn

Mariska? Hän oli pukeutunut tasankojen talonpojaksi, ja
lumivalkoinen pellavapaita ja leveät housut sopivat hänelle hyvin.
Pyöreine, rosmariinin oksalla koristeltuine, kallellaan olevine
lakkineen ja leveän messinkiheloilla ja -soljilla koristetun vyönsä
taskuihin pistettyine käsineen matki hän rahvaan miehen käyntiä
vastustamattoman viehkeästi. Unkarilaiseksi tytöksi pukeutunut
Bartocz'in Feri oli häneen verrattuna hyvin ruma. Hänen liivinsä eivät
tahtoneet pysyä paikoillaan ja nuo monet hänen karvaiseen
kaulaansa kiedotut kirjavat helminauhat näyttivät surullisilta. Hänellä
oli yllään monta eriväristä pumpulihametta, jotka hän oli koettanut
järjestää niin luonteenomaisesti kuin suinkin, mutta joita hän ei
kävellessään osannut heiluttaa niinkuin kauniit unkarilaiset
talonpoikaistytöt, kun ne haluavat komeilla pukunsa väkirikkaudella.

Siellä oli mahdollisimman komeasti puettuja, puuteroituja, sadan

vuoden vanhoihin pukuihin pukeutuneita kavaljeereja
satiinitakkineen ja polvihousuineen, päärmättyine poimuröyhelöineen
ja kolmikulmaisine hattuineen. Silkkisukkiin verhotut kauniit pohkeet
näyttivät hurmaavilta punakantaisiin messinkisolkisiin kenkiin
pistettyine pienine jalkoineen, mutta heidän kirjopuseroihin ja
poimutettuihin hameisiin pukeutuneet naisensa olivat kaikkea muuta
kuin Ludvig viidennentoista hovin suloisten kaunottarien näköisiä.
Watteau'n aikuiset rumat paimentytöt näyttivät hyvin
onnistumattomilta verrattuina noihin mitä suloisimpiin paimeniin, joita
taiteilija joskus on maalannut kankaalleen; ja suuripartaiset useihin
hameihin pukeutuneet mustalaistytöt joutuivat aivan unhotuksiin
hurmaavien maalauksellisiin ryysyihin pukeutuneitten mustalaisten
rinnalla.

Géza Vecsery, tuo meluava maaherra, oli pukeutunut valkoiseen

tarlatanikankaiseen hameeseen, joka kai kerran oli kuulunut jollekin
Taglionin holhokille, aikoina, jolloin tanssi vielä laskettiin kuuluvaksi
hienoihin taiteihin. Punainen kureliivi, hulmuavat ihokkaat ja hameet
näyttivät hänen ruman vartalonsa ympärillä hirmuisen hullunkurisilta,
ja hän herättikin mitä suurinta huomiota, kun hän nuoralla tanssivan
elefantin tavoin tuli ujosti huoneeseen.

Illallinen oli meluisampi ja iloisempi kuin mikään Bideskuty’ssa

ennen syöty ateria. Palvelijain ja palvelijattarien oli ollut pakko
seurata illan mullin-mallinlakia, ja harmaahapsinen tulipunaisiin
liiveihin ja punaiseen hameeseen pukeutunut vanha Jánko kaateli
vakavasti viiniä laseihin, toisten palvelijain, joilla kaikilla oli
luonteenomaiset unkarilaiset vahatut viikset, yhtyessä leikkiin
iloisenvärisissä hameissaan ja kansallisvärisissä nauhoissaan. Tytöt
muodostivat hurmaavan palvelijajoukon pitkine takkeineen, jotka
olivat liian suuret heidän solakoille vartaloilleen, ja kaunispiirteisine
jalkoineen, joihin oli vedetty nuo luonteenomaiset unkarilaiset
polvihousut.

Milloinkaan ei oltu tasangolla tanssittu niin tulista csárdásta kuin

sinä iltana illallisen jälkeen Bideskuty’n suuressa lämpiössä.
Miellyttäviä kavaljeereja oli hauska katsella, kun he tanssivat
csárdásta pienillä jaloillaan ja löivät kantapäitään yhteen niin
kevyesti kuin niiden liikkeitä eivät hameet milloinkaan olisi estäneet.
Mutta nuorukaiset taasen, ollen tottumattomat satiinihameittensa ja
hopeakirjovaatteittensa estäviin laskoksiin, onnistuivat sekoittamaan
tanssiin niin paljon kummallisia liikkeitä, että he olivat aivan
vastustamattomat. Vanhempi väki, joka ei ollut yhtynyt tuohon
hullunkuriseen naamioitukseen, nauroi aivan kuollakseen nuorien
lähettiläiksi ja husaareiksi pukeutuneitten neitosten virnottaville
naamoille ja veitikkamaiselle kiemailulle.

Mustalaiset eivät tarvinneet käskyä vaihtaakseen tanssin hitaat

liikkeet vilkkaampaan csárdákseen, jossa ei kukaan saanut levähtää
eikä kuhnailla, eivätkä he kaivanneet kehoitushuutoja jännittääkseen
laihojen käsivarsiensa voimaa. Joskus oli heidän pakko nauraa niin,
ettei heidän soitostaan tahtonut tulla mitään. Kerrankin sotkeutui
muudan veitikkamainen keimailija tehdessään komeaa pyöräystä
niin toivottomasti satiinihameensa laskoksiin, että hän pyörähti
harvinaisen hullunkurisesti lattialle pitkäkseen. Géza Vecsery taasen,
tuo jokaisen valtakunnassa olevan mustalaissoittokunnan tunnettu
suosija, komeili aina tämän tästä niin taiteellisilla hypyillä, että ne
päättyivät aina johonkin onnettomuuteen.

Kukaan ei huomannut tämän meluavan ilon kestäessä, kun pitkä

csárdás alkoi jo loppua, että yhä vieläkin kummallisissa
naisvaatteissa oleva Jánko hiipi huoneeseen ja kuiskasi kalpein
kasvoin muutamia sanoja isäntänsä korvaan. Eikä kukaan noista
vilkkaista ja ajattelemattomista huvittelijoista huomannut sitäkään,
että isäntä sen jälkeen nousi ja poistui palvelijan seurassa näyttäen
vieläkin kalpeammalta.

Noin parikymmentä minuuttia myöhemmin loppui csárdás niin

nopeasti hurjin pyörähdyksin ja käännöksin kuin muinaisten aikojen
juomingit. Miehet huusivat ja tytöt koettivat hehkuvin poskin ja
loistavin silmin muuttaa lopun vielä meluisammaksi. Sitten poistuivat
kaikki kuumissaan ja huohottaen soittokunnan läheisyydestä talon
viileämpiin osiin, muodostaen mennessään meluavan ja nauravan
joukon. Naiset kuivasivat hyvin kömpelösti hikeä otsaltaan ja heidän
kavaljeerinsa löyhyttelivät viuhkoillaan hyvin naisellisesti.

Muutamat menivät ruokasaliin, ja heidän pelästyneet huutonsa

ilmaisivat kaikille näille iloisille naamioitetuille tuon peloittavan
onnettomuuden, joka tänäkin ilon hetkenä tuotti surua ja vaikeuksia
heidän vieraanvaraiselle isännälleen.

Lämpiön ikkunoista näkyvää taivasta valaisivat synkät liekit, jotka

itään päin vyöryvä musta savu melkein kokonaan peitti. Tiheiden
akasioiden oksien välistä vilahteli kumminkin tulta kuin jostakin
kaukaisesta suuresta sulatusuunista.

Sinne tänne syöksyvien ihmisten huudot täyttivät ilman, hevoset

hirnuivat pelosta ja paimenten huudot kuulostivat omituisilta ja
peloittavilta, kun he läimäyttelivät ruoskillaan ajaessaan eläimiä pois
vaaran läheisyydestä. Lampaitten surullinen määkyntä, kun ne
seurasivat peräkkäin sokeassa avuttomuudessaan johtajaansa, joka
ohjasi pelästyneitä tovereitaan suoraan suurimpaan vaaranpaikkaan,
sekoittui paimenien kirouksiin ja koirien haukuntaan, kun ne koettivat
koota tuota pelästynyttä laumaa yhteen.
 Jokaisesta tallista ja ulkohuoneesta ilmestyi työmiehiä, palvelijoita
ja talonpoikia, jotka juoksivat kiihtyneinä akasiakujannetta pitkin
tasangolle, palvelijattarien kokoutuessa pelästyneinä yhteen
joukkoon ja kuiskaillessa säikähtyneinä toisilleen. Tuskin olivat
ylimykselliset huvittelijat todenneet tapahtuneen peloittavan
onnettomuuden, kun suuret liekit nousivat rätisten ilmaan noin parin
kilometrin päässä olevalta pellolta, ja vasemmalla ja suoraan edessä
näytti hehkuva hiillos muuttavan koko maiseman suunnattomaksi
sulatusuuniksi. Hetkisen katsoivat he kaikki vaitiollen tuota
näytelmää, mutta sitten kuului heidän joukostaan pelästyneitä
kuiskauksia tulipalosta.

Vapisten painautuivat nuo iloiset, haaveellisesti naamioitetut

huvittelijat toisiinsa, ja komeat hovikavaljeerit ja kirjavasti puetut
keikarit seisoivat kalpein kasvoin, uskaltamatta puhua ääneen tuosta
peloittavasta onnettomuudesta, joka oli muuttanut huvihuoneen
surun ja pelon asunnoksi. Talossa vallitsi hirmuinen pakokauhu.
Miehet unhottaen hullunkuriset pukunsa syöksyivät leveitä portaita
suureen eteiseen ja sitten akasiakujaan. Toiset hyökkäsivät talleihin,
ja pysähtymättä hakemaan satuloita ja suitsia hyppäsivät he
hevosten selkään ratsastaen laukkaa pihan poikki tielle niin nopeasti
kuin vain synnynnäiset hevosmiehet kykenevät. Ja tänä kamalana
yönä, jota tuon hehkuvan hiilloksen synkkä tuli valaisi, näytti tuo
ratsasjoukkue jonkunlaiselta eriskummaisten noitien muodostamalta
keskiöiseltä kulkueelta, joka oli matkalla kyöpeliin. Muutamat miehet
olivat riisuneet yltään hankalat hameet, jotka estivät heidän
liikkeitään, ja muutamat taasen olivat nostaneet hameensa ylös,
koska he eivät kiireissään olleet voineet aukaista kaikkia hankalia
hakasia. Heidän ratsastaessaan hurjaa vauhtia liehuivat nuo satiini-
ja hopeakirjohameet tuulessa kuin keijukaisten siivet, jotka näkyivät
selvästi tuon synkän valon sattuessa niihin. Koreine korvallisille
valuneine päähineineen, parrakkaille kasvoille valuneille
nauharuusuineen ja paljaine ruskeine pöyhkeilevistä musliini- tahi
pellavahihoista näkyville käsivarsineen näyttivät he hyvin
eriskummallisilta. Jos tuollaisia henkilöitä olisi ollut jossakin
haaveellisessa kuvaelmassa, olisivat katsojat varmasti nauraneet
itsensä kuoliaaksi, mutta nyt lisäsivät ne vain satakertaisesti
suurimpain hullutusten aikana sattuneen onnettomuuden
aiheuttamaa pelkoa.

Sekä nuoret että vanhat naiset olivat kukin siepanneet jonkun

saatavissa olevan huivin tahi viitan, ja kiiruhtaneet peloissaan kolmi-
tahi nelihenkisin joukoin tietä pitkin palavaa tasankoa kohti. Kreivitär
Irma ja Ilonka olivat painautuneet toisiinsa ja kävelivät lohdutusta
etsien edellä. Tuo kaunis nuori tyttö, unhottaen miehiset vaatteensa
tämän suuren onnettomuuden herpaistessa hänen ajatuksensa, ei
voinut käsittää siitä muuta kuin seuraukset, lapsi kun hän vielä oli,
mutta hänen äitinsä moitti ääneti kohtaloa, joka oli uskaltanut laskea
raskaan kätensä hänen ylimyksellisille hartioilleen.

Tasangon reunalta katsottuna näytti tulipalo hirveän kaamealta ja

suurenmoiselta. Vehnä, joka oli koottu aumoihin puitavaksi ja
jauhettavaksi, ja sekin, jota ei vielä oltu leikattukaan, maissipellot,
heinät ja olet joutuivat helposti liekkien uhriksi, ja tuli levisikin
senvuoksi muutamissa minuuteissa hirveän nopeasti. Kun tuo
eriskummaisten ilveilijäin muodostama ratsasjoukkue ilmestyi
paikalle, oli koko kenttä niin kauas kuin vain voitiin nähdä yhtenä
ainoana suurena kiehuvana tulimerenä, josta kohoavat synkät
punaiset ja keltaiset liekit näkyivät selvästi tummaa taivasta vasten.
Peloittavana, salaperäisenä ja suurenmoisena muodosti se kuin
elävän liekkiverhon, joka vinkuen ja räiskähdellen hävitti levitessään
oikealle ja vasemmalle kaiken armottomasti ja välittämättä mistään
esteistä. Ja sieltä täältä tulista taustaa vasten näkyvät tummat
ratsastajat syöksyivät sinne tänne peloissaan kuin kääpiöt, jotka ovat
joutuneet äkkiä vastakkain jonkun pelkoaherättävän jättiläisen
kanssa.

Ilma kajahteli pelon ja tuskan huudoista. Hevosten pakokauhua,

kun ne ajettiin uhatuista talleista kaukaista pustaa kohti, joka ollen
kuiva ja hedelmätön oli ainoa varma turvapaikka ja ainoa este tuolle
nopeasti eläytyvälle viholliselle, oli yhtä surkea katsella kuin
kuunnella härkien surullista ammumista, säikähtyneitten lampaitten
määkyntää, miesten huutoja ja karjaisuja, ja naisten vaikeroimista ja
itkua. Mutta kovemmin vielä vinkuivat ja räiskähtelivät liekit, kun ne
hyökkäsivät jonkun uuden vehnäpellon tahi kaukaisen katoksen
kimppuun, jonka kuivat seinät paukkuivat palaessaan. Vihollinen
eteni taipumattomasi. Ei kuulunut minkäänlaisia peloittavia
luhistumisia, ei nopeita äänekkäitä syttymisiä eikä räjähdyksiä, sillä
tasankojen tulipalo hävittää varmasti, nopeasti ja hiljaa.

Jälleen syttyi uusi maissipelto palamaan, ja jokainen tähkä, kun

liekit tarttuivat siihen, sinkautteli säkeniä kuin kultaisia kastepisaroita.
Kun joku olkisuova syttyi, paloi se nopeasti loppuun tuossa kuivassa
ilmassa savuamatta ollenkaan, mutta auttoi kumminkin tulen
leviämistä. Ja nuo säikähtäneet hevosraukat, jotka eivät
ymmärtäneet, miksi suojaiset tallit nyt suljettiin heiltä, eivätkä
käsittäneet, miksi tuo omituinen synkkä ja kuuma tuli oli sytytetty,
syöksyivät eteenpäin huohottaen ja korskahdellen peloittavassa
ympyrässä, ja hyökkäsivät alituisesti suljettuja tallien ovia vastaan.
Paimenet ja tallirengit työskentelivät sydämensä pohjasta.
Taipumattomin tarmoin koettivat he pitää laumojaan koossa toivoen
saavansa ne ulottumaan ulkopuolelle, ennenkuin joku lentävä kipinä
sytyttää ensimmäisten tallien olkikatot.
 Silloin näytti melkein varmalta, ettei noita kauempana olevia
rakennuksia voida pelastaa. Bideskuty, joka tähän asti oli jaellut
käskyjään hyvin tyynesti kaikille palvelijoilleen ja työmiehilleen
käskien pelastaa kaikki hevoset ensimmäiseksi, alkoi todeta ensin
hämmästyen ja sitten säikähtäen, ettei paikalle ilmestynyt ketään
muita estämään tämän suuren onnettomuuden aiheuttamia pahimpia
seurauksia.

Tulipalo näkyi varmasti peninkulmien päähän, mutta vaikka

Bideskuty oli lähettänyt miehiä joka suunnalle hakemaan apua, ei
kumminkaan Arokszállaksesta eikä Gyöngyösiin vievän tien varrella
olevista kaukaisemmista kylistä saapunut ainoatakaan sanantuojaa
eikä auttajaa.

Tuon miehen eristys tuntui pelottavalta, kun ajatellaan, että hänen

oli pakko avutonna ja yksinään katsella häviötä, joka nopeasti tuli
yhä suuremmaksi. Ja kun hän synkissä mietteissä käveli
edestakaisin, alkoi hänelle vähitellen selvitä tuo kauhistuttava totuus,
ettei tämä hänen vuodentulonsa säälimätön hävittäminen, joka
luultavasti köyhdyttäisi hänet kokonaan, ollutkaan Jumalan
määräämä rangaistus, joka olisi voinut kohdata häntä yhtä
jumalallisin oikeuksin kuin jotakin hänen naapurimaankin, vaan
jonkun yllyttävän konnan harkittu kostonhimoinen teko. Ja kiroillen
mumisi Bideskuty’n kreivi hänen nimensä, jota hän luuli
verivihollisekseen ja jota hän tyhmässä ylpeydessään oli vain
muutamia tunteja sitten niin syvästi loukannut.

Bideskuty ei tuntenut ihmisluonnetta ollenkaan. Hänen huoleton

elämänsä ja suunnaton sukuylpeytensä estivät häntä tutkimasta
naapuriensa luonteitten ja tunteitten avonaista kirjaa, joka on
kaikkien sitä haluavien lukijain saatavissa. Hänelle oli Keményn
András, olipa hän sitten rikas tahi köyhä, sivistynyt tahi sivistymätön,
aina vain tuo sama alhaissäätyinen talonpoika ja noiden orjien
jälkeläinen, jotka olivat olleet hänen omien esi-isiensä omaisuutta.
Hänestä olivat tällaiset alhaiset teot, joista hän nyt syytti Andrásta,
alhaisen suvun välttämättömiä ilmaisukeinoja. Hänen mielestään
eivät muut voineet olla jaloja kuin ne, jotka polveutuivat vanhoista
kuuluisista suvuista. Seisoessaan siinä yksinään, lähetettyään sanan
kaikille suunnille, että läheisyydessä asuvat talonpojat tulisivat
auttamaan häntä ja suojelemaan hänen hevosiaan ja rakennuksiaan,
koska pellot näyttivät auttamattomasti tuhoutuvan, kiihoitti hän
mielensä hillittömään raivoon kaikkia alhaissäätyisiä konnia kohtaan,
jotka uskaltavat kohottaa kätensä heidän herraansa vastaan.

Hänen vaimonsa ja tyttärensä koettivat turhaan rauhoittaa häntä.

Hän oli kuin joku häkkiin joutunut villipeto, eikä hän kiinnittänyt
huomiota ollenkaan vieraihinsa, jotka olivat kokoutuneet hänen
ympärilleen ollen innokkaita auttamaan, kun he vain olisivat saaneet
selville, missä tuota apua olisi parhaiten tarvittu. Hän ei halunnut
kuunnella muuta kuin omaa raivoaan, eikä puhua kenellekään, vaan
ainoastaan kiroilla luulemaansa vihollista. Ja naamioitujen
hullunkurinen ratsasjoukkue kokoutui siihen hänen ympärilleen
haavellisiin ryhmiin, kuten taisteluun valmis sotajoukko, joka on vielä
järjestymätön ja johtajaa vailla. Naiset unhottivat miespukimensa ja
lisäsivät yleistä sekasortoa itkullaan, pelollaan, levottomilla
kysymyksillään ja äänekkäillä vaikeroivilla rukouksillaan.

»Herra kreivi», sanoi joku äkkiä aivan Bideskuty’n vieressä,

»meidän on järjestettävä niin pian kuin suinkin vesiketju lähimmmältä
kaivolta tuonne talleihin. Jokainen lentävä kipinä voi sytyttää ne nyt,
eivätkä niissä olevat hevosraukat pääse pustalle tulen vuoksi. Ne on
pelastettava mihin hintaan hyvänsä».
 Keményn András oli saapunut siihen jalorotuisella tammallaan,
jonka vapisevaa kaulaa hän tyynesti taputteli puhuessaan.

»Olisin tullut tänne jo ennemmin», lisäsi hän, »ellei tuli olisi

katkaissut Kisfaluunkin johtavaa tietä».

Kuullessaan tuon äänen pyörähti Bideskuty kuin kauan häkissä

ollut villipeto, joka lopultakin pääsee saalinsa kimppuun. Hänen
huulensa vapisivat suonenvedon tapaisesti hänen tapaillessaan
sanoja ja hänen raivon kalvistuttamat kasvonsa näyttivät melkein
vihaisilta synkän tulen valaistessa niitä. Mutta talonpoika mykistytti
sanat hänen suuhunsa viittaamalla tyynesti talleihin.

»Tehtyämme sen voimme uudistaa riitamme», sanoi hän. »Nyt on

teidän vain käskettävä kaikkia halukkaita seuraamaan minua».

Ja iloisten sanojen rohkaisema tamma läksi jälleen nopeasti

laukkaamaan sinne, jossa tuli levisi nopeimmin. Kukaan ei kaivannut
toista käskyä, ja kun András läksi ratsastamaan, seurasi koko
eriskummainen ratsasjoukkue häntä iloisesti huutaen.

Bideskuty katsoi heidän jälkeensä hämmästyen ja synkistyen, ja

tarkasteli vihaisin ilmein aivan sanatonna tuota voimakasta,
jalorotuisella tammallaan täyttä laukkaa ratsastavaa miestä, jonka
rohkaisevat huudot kaikuivat kovemmin kuin pelästyneitten ihmisten
ja eläinten karjahtelut ja säikähtyneitten laumojen pakokauhun
aiheuttama meteli; ja vaistomaisesti Bideskuty’kin tunsi tuon
rauhoittavan vaikutuksen, joka Andráksesta säteili jokaiseen
ihmiseen, joka hänet tunsi. Hän lopetti mumisevat kirouksensa, kun
toivonsäde rupesi valaisemaan hänen sydäntään. Hänen onnistui
suudella rohkaisevasti vaimoaan ja tytärtään, ja kuunnella tyynesti
niiden vieraiden lohdutuksia, jotka olivat joko liian vanhoja tahi liian
hitaita auttamaan.

Hän katseli innokkaasti Andráksen johtamia sammuttajia, jotka

näkyivät selvästi taivasta vasten. Hän näki heidän kiipeävän tallien
olkikatoille ja muodostavan vesiketjun tikapuita pitkin maahan ja
sitten rakennusten seinien vieritse ensimmäiselle kaivolle.
Sangollinen vettä sangollisen jälkeen kulki kädestä käteen ja
kaadettiin kuivalle katolle, etteivät lentävät kipinät sitä sytyttäisi.
Epäselvästi kuuli hän heidän kiihtyneet huutonsa, kun he vuorottain
tekivät saman jokaiselle rakennukselle, juosten tikapuita ylös ja alas,
ja näyttäen hyvin kummallisilta leveine musliinihihoineen ja liehuvine
nauharuusuineen noissa puoleksi miehisissä ja puoleksi naisellisissa
puvuissaan. He näyttivät tekevän työnsä hyvin tuon miehen johdolla,
joka kaukaa katsovasta Bideskuty’sta näytti olevan kaikkialla yhtä
aikaa, jota hän sydämessään oli kiroillut ja luullut verivihollisekseen,
ja jota hän rohkeasti syytti tämän raukkamaisen teon
toimeenpanijaksi.

»Kuka tuo mies on, Gyuri»? kysyi kreivi Kantássy, joka myöskin oli
katsellut talonpoikaa jonkun aikaa ja ihaillut aito unkarilaisen tapaan
tuota hyvän hevosen selässä olevaa mainiota ratsastajaa.

»Keményn András, tuo rikas maanviljelijä Kisfalusta».

»Näkyy olevan rohkea ja tarmokas mies, Gyuri. Olen varma, että

hän ja nuoret ystävämme pelastavat nuo tallit ja niissä olevat
hevoset, ja pysähdyttävät sitäpaitsi tehokkaasti liekkien etenemisen
tuohon suuntaan».

»Luuletko kenenkään voivan pelastaa päärakennusta?» kysyi

kreivitär peloissaan.
 Kantássy katsoi vakavasti sinnepäin. Tilanne näytti todellakin
toivottomalta. Kuiva tasanko oli tehokkaasti estänyt tulen leviämisen
etelään ja itään päin, mutta pohjoisessa ja lännessä ei näyttänyt
olevan mitään, joka olisi voinut estää tulen leviämistä niinkin kauaksi
kuin Bideskuty’n asuinrakennuksiin. Se muodosti jo suuren
puoliympyrän, joka näytti joka hetki olevan sulkeutumaisillaan
onnettoman kreivin viimeisenkin omaisuuden ympärille.

Oli selvä, että tarvittiin paljon uhrautuvaisia miehiä täydentämään

viimeistä merkityksellistä pelastustyötä, asuinrakennusten ja
suurempien tallien suojelemiseksi tulelta.

»En voi ymmärtää», sanoi vanha Palotay, »missä nuo raa'at,

toimettomat ja laiskat talonpojat viipyvät. Näyttää aivan siltä», lisäsi
hän kuiskaten, ettei Bideskuty kuulisi, »kuin he olisivat päättäneet
keskenään, etteivät he auta millään tavoin.»

Mutta Bideskuty kuuli sen kumminkin.

»He ovat suunnitelleet tämän keskenään saattaakseen minut

vararikkoon», sanoi hän toivottomasti. »Taistelu on aivan hyödytöntä,
sillä koska meitä on näin vähän, emme voi tehdä mitään».

»Jos haluat, ratsastan Arokszállakseen», sanoi kreivi Kantássy,

»katsomaan, voinko saada muutamia toimettomia mukaani»?

»Se on aivan hyödytöntä», vastasi Bideskuty, »sillä sieltä ei lähde

ketään. Olen lähettänyt hakemaan apua joka suunnalta. Näyttää siltä
kuin maa olisi niellyt jokaisen lähistöllä asuvan talonpojan, koska he
eivät tule».
 »Tuolla tulee tuo rikas talonpoikasi takaisin tänne. Kysy häneltä,
eikö hän voisi hankkia apua».

»En halua kysyä häneltä mitään», sanoi Bideskuty töykeästi.

»Mieluummin katselen, että kaikki palaa, kuin teen sen».

Hänen ystävänsä eivät ennättäneet vastata, sillä seuraavassa

silmänräpäyksessä ratsasti András heidän ohitseen huutaen
mennessään:

»Tarvitsemme enemmän miehiä, kreivi! Menen Arokszállakseen

hakemaan apua. Sillä aikaa on teidän korkeutenne toimittava niin,
että kaikki viikatteet, sirpit ja lapiot viedään noille pelloille tuolla.
Meidän on koetettava saada maissi leikatuksi, sillä muuten palavat
asuinrakennukset».

Seuraavassa hetkessä oli hän jo hävinnyt näkyvistä.

Bideskuty ei sanonut mitään, vaan läksi kuuliaisesti uhattuja

rakennuksia kohti sattumalta läheisyydessä olevien ystäviensä ja
vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Pieni Ilonka raukka oli ollut niin
peloissaan, ettei hän ollut voinut tehdä muuta kuin painautua äitiinsä
kiinni, samoin kuin pieni kananpoikanen piiloutuu emonsa siipien
alle. Mutta nyt, kun hänen oli pakko seurata muita, uskalsi hän
katsahtaa pelokkaasti tuohon mieheen, jonka nimen hän oli kuullut
niin usein tänä muistorikkaana päivänä.

»Hän on hyvä mies, äiti», sanoi hän painokkaasti kiitollisuuden

kyynelien vuotaessa hänen silmistään. »Olin vihoissani hänelle
tänään senvuoksi, että hän oli suututtanut isän, mutta annan sen
hänelle anteeksi nyt, sillä hän on hyvin hyvä».
 »Ehkä hän koettaa hyvittää tekoaan jollakin tavoin, kultaseni»,
sanoi parantumattomasti ylpeä kreivitär. »Epäilemättä hän tietää,
että isä maksaa hänelle hyvin tästä, ja hänhän täyttää vain
velvollisuutensa. Isäsi on hänen herransa».

Bideskuty hymyili katkerasti. Hän yksinään ymmärsi vaimonsa

sanojen tietämättömän ivan.
XV

HYVITYS.

Sillä aikaa oli András melkein jo saapunut kylään. Hän tiesi yhtä
hyvin kuin kreivikin, että illan hävitys oli ihmisten eikä Jumalan
toimeenpanema, ja aavisti, että noissa taloissa asuvat taikauskoiset
säikähtyneet raukat olivat tehneet tuo raukkamaisen teon ja
aiheuttaneet rikollisessa hulluudessaan tuon peloittavan
onnettomuuden, jonka estämisestä he nyt äreästi ja uhmaavasti
kokonaan kieltäytyivät.

Kylä näytti ensin omituisesti autiolta. Ainoan valtatien oikealla ja

vasemmalla puolella olevat pienet olkikattoiset talot olivat pimeät ja
hylätyn näköiset, ja ravintolakin näytti tyhjältä, sillä sen
puoliavoimista ovista ei kuulunut ainoatakaan ääntä. András hyppäsi
hevosensa selästä ja talutti sitä tietä pitkin pappilaan päin, sillä hän
toivoi saavansa isä Ambrosiuksen avukseen taivuttamaan
vastahakoisia talonpoikia. Hän ihmetteli sisimmässään, mistä se
johtui, ettei hän ollut kohdannut tuota ystävällistä vanhaa pappia
matkalla tulipalopaikalle ristineen ja sakramentteineen rukoilemaan
Jumalaa lopettamaan oikeutetun tuomionsa toimeenpanon.
 Seuraavassa silmänräpäyksessä sai hän kumminkin selityksen
siihen, sillä saavuttuaan pappilaan huomasi hän suuren miesjoukon
ympäröineen sen kirjaimellisesti kokonaan. Toiset istuivat ja toiset
seisoivat, toiset tupakoivat vaitiollen äreännäköisinä ja toiset
keskustelivat vilkkaasti katsoessaan taivaanrannalta näkyvää
loimua.

Oli melko pimeä, sillä katuvalaistus ei ollut vielä tullut käytäntöön

Unkarin tasangoilla olevissa kylissä. Senvuoksi voi Andráskin
ainoastaan epäselvästi erottaa tämän tyytymättömien joukon ja
ymmärtää heidän tarkoituksensa, joka oli koonnut heidät kaikki isä
Ambrosiuksen asunnon edustalle. Sillä vaikka hän ei voinut
nähdäkään vanhaa pappia, kuuli hän kumminkin hänen äänensä,
kun hän puhui nähtävästi jostakin pappilan ikkunasta vakavasti
huomauttaen, saarnaten, varoittaen, toruen ja silloin tällöin kiihkeästi
pyytäen saadakseen mennä rukoilemaan kreivin puolesta, joka oli
joutunut niin suureen hätään. Hän uhkasi kieltää jokaiselta
synninpäästön ja lupasi julistaa pannaan koko kylän, ellei hän saanut
mennä täyttämään papillista velvollisuuttaan.

Kaikki jatkoivat kumminkin äreästi tupakoimistaan kuuntelematta

tuota ystävällistä ääntä, joka aina ennen oli valanut henkistä lohtua
heidän mieliinsä. He pysyivät itsepäisesti kuuroina kaikille rukouksille
päättäen jatkaa rikollista hulluuttaan julman päämääränsä
saavuttamiseksi.

»Älkää puhuko heille enää mitään, isä», sanoi äkkiä muudan ääni
pimeydestä. »He eivät ansaitse, että teidän ystävälliset silmänne
katselevat heidän ilkeitä kasvojaan sekuntiakaan enää».

András astui tyynesti heidän joukkoonsa, ja hänen tavallisesti niin

iloiset silmänsä katsoivat nyt halveksivasti ja vihaisesti noihin
miehiin, jotka olivat vaistomaisesti kääntyneet tuntiessaan ystävänsä
äänen.

»András!» huudahtivat kaikki hämmästyneinä.

»Olkaa vaiti»! sanoi hän ratkaisevasti, »sillä nimeni on liian hyvä

teidän lausuttavaksenne. Se on vielä kunniallisen miehen nimi, joka
voi likautua konnien suussa».

Seurasi painostava hiljaisuus. Miehet katselivat hämmästyneinä

toisiinsa otaksuen suosikkinsa tulleen hulluksi, sillä he eivät olleet
milloinkaan kuulleet hänen puhuvan näin.

»Konna on ilkeä sana, nuori mies», sanoi vanha Vas Berczi

uhkaavasti lähestyessään Andrásta.

»Niin onkin, mies, mutta ei puoleksikaan niin ilkeä kuin tuo synkkä
ja murhaava teko, jonka teidän rikolliset kätenne ovat panneet
toimeen tänä iltana. Peräytykää heti»! lisäsi hän, kun pari
talonpoikaa lähimmästä ryhmästä aikoi lähestyä häntä. »Kiellän teitä
puhumasta minulle, lähestymästä minua ja laskemasta kättänne
Csillagin lautasille, sillä teidän saastainen kosketuksenne voi sen
tappaa».

»Hän on tullut hulluksi», kuiskailivat miehet toisilleen. »Mitä hän

mahtanee tarkoittaakaan»? kysyi joku sitten, mutta kaikki peräytyivät
eikä kukaan uskaltanut puhua hänelle sanaakaan. Muutamat
katselivat pelästyneinä ruskeita kouriaan, joiden kosketus Andráksen
sanojen mukaan oli saastainen ja tappava.

»András!» kuului isä Ambrosiuksen rukoileva ääni pimeästä,

»sinähän voit ennen vaikuttaa heihin. Puhu nyt heille, poikani, ja