The Arkansas Post of Louisiana 1st

Edition Morris S. Arnold

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-arkansas-post-of-louisiana-1st-edition-morris-s-ar
nold/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Kiwi (Kings of Retribution Louisiana #4) 1st Edition

Crystal Daniels

https://textbookfull.com/product/kiwi-kings-of-retribution-
louisiana-4-1st-edition-crystal-daniels/

Bayou Christmas (The Kings of Retribution MC, Louisiana

Chapter) 1st Edition Crystal Daniels

https://textbookfull.com/product/bayou-christmas-the-kings-of-
retribution-mc-louisiana-chapter-1st-edition-crystal-daniels/

The Hole Hard Science Fiction 1st Edition Brandon Q.

Morris [Morris

https://textbookfull.com/product/the-hole-hard-science-
fiction-1st-edition-brandon-q-morris-morris/

The Handbook of Banking Technology 1st Edition Lucian

Morris

https://textbookfull.com/product/the-handbook-of-banking-
technology-1st-edition-lucian-morris/
Wolf War The Twilight of Humanity 1st Edition Morris

https://textbookfull.com/product/wolf-war-the-twilight-of-
humanity-1st-edition-morris/

Wolf Moon The Rise of the Werewolves 1st Edition

Morris

https://textbookfull.com/product/wolf-moon-the-rise-of-the-
werewolves-1st-edition-morris/

Louisiana s Response to Extreme Weather A Coastal State

s Adaptation Challenges and Successes Shirley Laska

https://textbookfull.com/product/louisiana-s-response-to-extreme-
weather-a-coastal-state-s-adaptation-challenges-and-successes-
shirley-laska/

The divine madness of Philip K. Dick 1st Edition Arnold

https://textbookfull.com/product/the-divine-madness-of-philip-k-
dick-1st-edition-arnold/

The Philosophy of Art History Arnold Hauser

https://textbookfull.com/product/the-philosophy-of-art-history-
arnold-hauser/
Qu’est-ce que l’histoire,
sinon une fable sur laquelle tout le monde est d’accord?
n a p ol é o n b o n a pa rt e
 The Arkansas Post
of Louisiana

Morris S. Arnold
with photographs by Gail K. Arnold

THE UNIVERSITY OF ARKANSAS PRESS

Fayetteville
2017
Copyright © 2017 by Morris S. Arnold
All rights reserved
Manufactured in the Korea
ISBN: 978-1-68226-034-0
e-ISBN: 978-1-61075-616-7

21 20 19 18 17 5 4 3 2 1

• The paper used in this publication meets the minimum

requirements of the American National Standard for Permanence
of Paper for Printed Library Materials Z39.48-1984.

Library of Congress Control Number: 2016954396

Design by Ink, Inc., New York.

Eighteenth-century engravings of Quapaw robes: Bibliothèque nationale

de France, Estampes Of 4 Petit folio.
The Robe of the Three Villages © musée du quai Branly, Dist. RMN-
Grand Palais / Art Resource, NY.
The Robe of the Buffalo Dancers © musée du quai Branly, Dist. RMN-
Grand Palais / Art Resource, NY.
Quapaw Treaty: Judicial Records of the Spanish Superior Council, Courtesy
of the Louisiana State Museum and the Louisiana Historical Society.
Oath of allegiance to the king of Spain: Judicial Records of the Spanish
Superior Council, Courtesy of the Louisiana State Museum and the
Louisiana Historical Society.
Captain Balthazar de Villiers’s map: Ministerio de Educación, Cultura
y Deporte. Archivo General de Indias. AGI, MP-Florida_ Luisiana, 82-
Etablissement du poste des Akansas aux Ecores Rouges (1779).
Portraits of Captain Joseph Bernard Vallière d’Hauterive, Charles Melchior
de Vilemont, and Marie Félicité Geneviève Vallière are from the Permanent
Collection of the Historic Arkansas Museum, Little Rock, Arkansas.
Drawing by Alexandre de Batz, 1735. Gift of the Estate of Belle J. Bushnell.
Courtesy of the Peabody Museum of Archaeology and Ethnology, Harvard
University, PM# 41-72-10 /20 (digital file #60741527).
Portrait of Francis Vigo is used with permission of the Byron R. Lewis
Historical Library,Vincennes University.
Pierre Petit de Coulange’s commission: The Historic New Orleans
Collection, MSS 171 Folder 3.
Portrait of Marie Madeleine Broutin Delinó de Chalmette is courtesy of
the Historic New Orleans Collection, acquisition made possible by the
Diana Helis Henry Art Fund of the Helis Foundation and the Laussat
Society of the Historic New Orleans Collection, acc. no. 2009.0231.1.
MAP BY JOSEPH SWAIN
Henri de Tonty, 1649–1704. Attributed to Nicolaes Maes.
History Museum of Mobile.
T HE ARK ANSAS POST OF LOUISIANA was born of
René Cavelier de La Salle’s grandiose commercial scheme
to establish a French crescent of influence in the heart of North
America, running from Quebec and Montreal, through the Illi-
nois country, down the Mississippi, and around the Gulf Coast—
confining the English colonies to the Eastern seaboard and pre-
venting Spanish intrusions from the south and west. Because La
Salle knew that the success of his venture depended on a strong
connection with the Quapaw Indians—the French called them
the Arkansas—who lived in the very heart of his project near the
mouth of the Arkansas River, the first order of business on his
imperialist agenda for that region was a trade and military alliance
with the tribe. He moved to accomplish this in 1682 when, accou-
tered with such Gallic pomp and circumstance as he and his small
company could muster at the time, he rather fancifully took pos-
session of the whole of Louisiana at one of the Quapaw villages.
A more serious effort to effect the alliance occurred in 1686, when
Henri de Tonty, La Salle’s associate, left six of his men to settle
near the Quapaws. This was the first Poste aux Arkansas and the
first white settlement in what would become Jefferson’s Louisiana.
Even among Europe’s most remote outposts of empire, the
Arkansas Post was an exotic standout. For one thing, though not a
few such establishments petered out (the Post did about 1941), not
many petered in. The tiny settlement would move about uneasily

| 
 | TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA

MAP BY JOSEPH SWAIN

and flicker in and out of existence for the better part of a century
before finally coming to rest. Tonty’s outpost was abandoned by
1699 and was not resurrected until 1721, when it became cen-
tral to John Law’s fantasy of a mid-American empire, a fantasy
that had captured the attention of Louis XV’s government and
a whole horde of investors. But this new Post, located at Tonty’s
old site, was inconsequential and vulnerable: The Louisiana gov-
ernor lamented in 1739 that there were only three habitants (farm-
ers) there, “who do nothing”; and only ten years later, in 1749, the
Chickasaws, in thrall to the westering British expansionists across
the Mississippi River, attacked the Post, killed six male settlers,
and carried off a number of women and children. The troops and
the settlement immediately moved upriver a few miles, closer to
the Quapaw villages, for better security, to the high ground that
 TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA | 

Reconstructed Fort St. Jean Baptiste, Natchitoches. Photo by Gail K. Arnold.

the French called Écores Rouges (Red Bluffs). There, the Louisiana
government raised the most elaborate fort ever built in the Arkan-
sas country and reinforced the garrison. (The new fort must have
borne a strong resemblance to Fort St. Jean Baptiste, which was
built in Natchitoches in 1732 and has been reconstructed.) But this
seemingly secure reincarnation of the Post proved to be very short-
lived. In 1756, barely four years after the new fort was finished, the
Post, because of the Seven Years’ War, had to relocate yet again.
It moved downriver into what is now Desha County, well past its
old location and near the Mississippi, to be more convenient to the
military convoys plying the great waterway. At the time, though
it sheltered only about fifty people, free and slave, there was no
other European settlement between Natchez and Ste. Genevieve,
a stretch of more than 800 miles along the river, so the Post was
important precisely because it was out in the middle of nowhere.
 | TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA

The Post’s extreme instability of course discouraged settlers

with more permanent ambitions and during its first one hundred
years its population turned over completely every twenty years—
perhaps even more frequently than that. The Post’s Desha County
site, moreover, while admittedly more convenient to travelers
on the colony’s main artery, provided no inducement to settle-
ment because it was uncongenial to habitants. It was directly in
the Mississippi floodplain, and almost every year the waters of the
mighty river overwhelmed such houses as there were at the Post,
though they were built on six-foot stilts; even the fort, on the
highest ground available, sometimes stood and swam in two feet
of water. Needless to say, producing a reliable crop there, even
with a hastily thrown-up levee, was impossible, so the few resi-
dents of the Post were almost all merchants. Their main business
was supplying itinerant hunters on credit, taking their products
as payment, and trading those products to large merchant houses
in New Orleans for goods, beginning the credit cycle again. The
state of the agricultural and mechanical arts was so backward that
when Alexandre Chevalier DeClouet took command of the Post
in 1768, the habitants did not even have the outdoor ovens for bak-
ing bread that had been a common feature of every other town in
the colony for decades. He did finally succeed in getting four of
these built, but he could not coax the habitants into organizing a
common grain field and Post residents found themselves in such
dire straits that they were reduced to trading liquor to the Qua-
paws for maize.
The Quapaws were a Deghia Siouxan people. Their origin
narrative recounts that in the sixteenth century their enemies
had driven them into the Arkansas country from their ancestral
Alexandre Chevalier DeClouet, 1727–1789, ca. 1775. Dupré Library of the
University of Louisiana at Lafayette.
 | TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA

Outdoor oven, reconstructed Fort St. Jean Baptiste, Natchitoches.

Photo by Gail K. Arnold.

lands along the Ohio River. They and their Deghia cousins, the
Osages, Omahas, Poncas, and Kansas, speak closely related lan-
guages and all these tribes share similar accounts of a migration,
but the question of when the Quapaws arrived in Arkansas is a
matter of considerable controversy. What is important for present
purposes is that they were in place when La Salle ventured down
the Mississippi River. They received him and his company with
more than a little enthusiasm, partly because they were looking
for markets in general, but principally because they wanted guns
to defend themselves against the Chickasaws who were affected to
the English to the east of the great river.
La Salle’s plan to confine the English to the eastern part of the
continent fit completely with Quapaw ambitions. A common foe
often provides a unifying force in human affairs: The enemy of
my enemy is my friend. La Salle offered the Quapaws all kinds of
 TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA | 

assurances about how advantageous an alliance with the French

would be and promised that many Frenchmen would soon come
to settle among them to defend them from the Chickasaws, blan-
dishments that proved hollow in the event. The Quapaws’ need
of the French, however, deepened as time went on, since a com-
bination of English-inspired slave-raiding by the Chickasaws and
devastating losses from smallpox and other diseases reduced their
population from perhaps ten thousand in 1680 to around one
thousand in 1720.
Official French and Spanish accounts of the Quapaws were
written for military, political, or commercial purposes, and so
they tended to emphasize the Quapaws’ prowess as hunters and
warriors and their attachment to the European influence—and,
indeed, the relations between the two peoples were mostly cordial
and harmonious during the 120 years or so that they shared the
Arkansas region. What does not come through in those accounts,
though, are some of the more pacific attributes of the tribe. The
Quapaws were accomplished horticulturists, and produced corn,
beans, squash, and melons in quantities that the French in the
environs soon learned to be glad of. The Quapaws were also very
creative artists and their painted buffalo, elk, and deer skins were
in much demand among the Indian nations because of their engag-
ing designs and striking beauty. Indian men wore them as robes
and they served as dividers in long houses, even as tablecloths.
A number of large examples of these remarkable eighteenth-
century hide paintings, upwards of six or seven, survive in French
museums, probably traded or given to Post residents or wayfar-
ers passing through the Quapaw country. They are all extraordi-
narily colorful and painterly.
Eighteenth-century engravings of Quapaw robes, ca. 1750.
Bibliothèque nationale de France, Paris.
The Robe of the Three Villages, ca. 1740-50.
Musée du quai Branly—Jacques Chirac, Paris.
Robe of the Buffalo Dancers, ca. 1750.
Musée du quai Branly—Jacques Chirac, Paris.
Detail from the Robe of the Three Villages, depicting Arkansas Post and a
Quapaw village.

Detail from the Robe of the Buffalo Dancers.

 | TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA

The most vivid Quapaw painting extant depicts Quapaw men

and women dancing in their villages to celebrate a victory over
the Chickasaws around 1740 or 1750. Most remarkable of all, per-
haps, it features the buildings of Arkansas Post itself, the only
rendition of the colonial settlement that we have. It shows the
jail, the powder house, the soldiers’ barracks, and the comman-
dant’s house—this last quite possibly the house where one Marie
Françoise Petit de Coulange was born and where Marie Mad-
eleine Broutin Delinó de Chalmette would later live. (More on
them later.) Another of these robes features members of the tribe
dressed up as buffalos for the hunt, and contains very appealing
figures of bears, deer, cranes, and horses.
The French, and then the Spanish in their turn, strove might-
ily to keep the Quapaws close because of their strategic location
in the heart of the Mississippi valley and because, before long,
they became the only tribe living in the region. To maintain
this important alliance, the Louisiana government undertook to
provide the Quapaws with an annual gift of guns, ammunition,
and other supplies, gave medals to chiefs to reward meritorious
service, and furnished the tribe with an interpreter—an Indian
agent, essentially—and with a gunsmith to keep their weapons in
good order.
The Quapaws took all this in stride and remained attached, or
at least not inimical, to their European neighbors; but they never
regarded themselves as subjects and the Louisiana government did
not even pretend that they were. Colonial officials, for instance,
never made any serious efforts to apply European law to the Qua-
paws and respected their sovereignty in other ways. For reasons of
economy, moreover, the French made only episodic and largely
 TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA | 

Spanish medal awarded to Quapaw

chief, bearing the likeness of King
Carlos III of Spain, ca. 1775.
Private collection of Supernaw
family.

ineffective efforts to convert the Indians to Christianity, and the

Spanish, to preserve commercial harmony, deliberately eschewed
the old mission-and-fort brand of imperialism that they were even
then pursuing in California. This hands-off attitude must have
greatly enhanced the Quapaws’ sense of identity and independence.
In truth, the church had very little influence in colonial Arkan-
sas even on the Europeans there because of the nature and small
size of the Post population. Although there was a priest resident at
the Arkansas as early as 1700, he was soon martyred, and for most
of the eighteenth century the French of the Arkansas region had
to be content with episodic visits from peripatetic missionaries. To
this general picture of neglect there were two main exceptions.
About 1752, first of all, the Jesuit Father Louis Carette came to
the Post as resident missionary and was given a position of promi-
nence, for a large building constructed there in about the same
year contained a chapel and living quarters for the priest and for
the commandant. This arrangement could only have created an
 | TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA

impression of a certain equality between church and state, though

the priest lived in only one room while the commandant had two.
When the post moved downriver in 1756, however, no chapel was
provided, and the priest was segregated in a separate one-room
building that doubled as his chamber and chapel. This annoyed
Father Carette greatly, but he persevered there for two more years
until an event that he considered seriously sacrilegious finally pre-
cipitated his departure.
It would be almost forty years before the Post saw another reg-
ular curé. In 1796, Father Pierre Janin, who had made the mis-
take of telling his bishop that he did not like big cities, found
himself assigned to the remote post of Los Arcos, as the Spanish
called Arkansas Post, with the job of establishing the first canoni-
cal parish ever erected there. He called it the parish of St. Stephen,
because St. Stephen was the name of the fort built at the Post in
1792; the commandant had given the fort that name to flatter
the governor, Esteban (i.e., Stephen) Miró. Father Janin brought
along some vestments with him and, from the bishop’s own cha-
pel in New Orleans, an altar, two brass candle sticks, a china
baptismal font, some glass cruets, and three purificators. Unfor-
tunately for the small cadre of the devout at the Post, their priest
was called away in 1799 to the more populous and prestigious par-
ish in St. Louis, and the Louisiana church was never able to find a
replacement to tend the Arkansas flock.
After the Louisiana regime changed from French to Spanish
in 1768, the Quapaws signed on to a kind of treaty with the new
government that highlighted their independence, for it obligated
them only to “listen to” what the Louisiana governor and Arkan-
sas commandant had to say; thus they undertook to do more
 TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA | 

Quapaw Treaty, 15 October 1769. Louisiana State Museum, New Orleans.

than merely hear but less than blindly heed. In stark contrast, the
French habitants living at the Post when it changed hands took
an oath of allegiance that pledged their lives and all their worldly
goods to His Most Catholic Majesty (that is, the king of Spain)
and dedicated themselves to his supreme royal will.
Though the Quapaws and their European neighbors main-
tained separate sovereignties, their interdependence manifested
itself in a number of ways, most obviously in the fact that their
towns remained close to each other. The Quapaws had even
moved downriver with the French in 1756, and in the 1770s the
residents of the Post and the Quapaws collaborated in building a
road to join the Spanish settlement with the Indian villages for
purposes of defense and trade. There was also a certain amount
of intermarriage between the French and the Quapaws, but its
extent remains more than a little obscure.
Oath of allegiance to the king of Spain taken by the habitants of Arkansas Post,
15 October 1769. Louisiana State Museum, New Orleans.
 TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA | 

Detail of a map of the Mississippi River, showing the proximity of Arkansas

Post (Arkansas) and a Quapaw village (Village Indien), 1796.
Bibliothèque nationale, Paris.

In 1779, a particularly devastating flood submerged the Post,

destroying all the crops, drowning most of the livestock, and ren-
dering the better part of the houses there forever uninhabitable.
Parts of the fort’s curtain wall had collapsed and the well had
caved in. A large number of the Post’s residents had resolved to
abandon the place altogether and move down to New Orleans.
So Captain Balthazar de Villiers, with the Quapaws fully agreed
that it was past time to leave, ordered the denizens of his hapless
little slough of despond to pull up stakes yet again and return to
Écores Rouges to try to begin anew. Villiers had despised his duty
station for some time, and for obvious reasons, and he was not the
least bit reticent about saying so. He once called the Post le réduit le
plus désagréable de l’univers—the most disagreeable hole in the uni-
verse. There were only fifty white people and eleven black slaves
 | TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA

Captain Balthazar de Villiers’s map of Arkansas Post, 1779.

Archivo General de Las Indias, Seville.

residing at the Post when Villiers decided to forsake the aqueous

ruin for higher ground, and many contemporaries agreed with his
assessment of the place. In 1766, an English traveler on the Mis-
sissippi, on passing the mouth of the Arkansas River, had sniffed
that “the few Banditti at the Arkansas did not deserve the name
of settlement.” To his new situation, Villiers predicted, he could
attract respectable agrarian settlers who would fashion a more
permanent attachment to the place and elevate its reputation.
Time would reveal that the Post had finally found a perma-
nent situation, and Villiers’s 1779 map of his new circumstances,
together with the animated report that he sent the governor
describing the settlement’s prospects, gave promise of a prosperous
future. In fact, there was every reason to be extremely optimis-
tic. Within a year of the Post’s relocation, nine American families
 TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA | 

had arrived from Illinois and a large number of families from

South Carolina had petitioned for permission to settle. Villiers
must have thought himself on the verge of a considerable success,
but events associated with the American Revolution soon over-
took him. The French and the Spanish had aligned themselves
against the English in the conflict, not because they favored the
American anti-monarchist cause in the abstract, but because their
imperialist ambitions ran counter to those of the British. So the
Spanish moved against and captured the English settlements at
Baton Rouge, Natchez, Mobile, and Pensacola, and laid claim to
and annexed West Florida.
In 1782, two Hessian deserters (members of the Post garrison)
and several refugees from the American Revolution who lived
at the Post plotted to open the gates of the fort to allow British
sympathizers to enter and butcher the troops. By the end of the
year, there were only ten habitants and their families remaining at
the Post. Many settlers no doubt had abandoned the place because
they feared a British attack; others had probably felt unwelcome,
or had been asked to leave, because they were suspected of harbor-
ing treasonous thoughts. Villiers, his ambitions unrealized, died
penniless soon after, ruined by a horde of faithless debtors, includ-
ing recently arrived American refugees who had taken his goods
on credit and disappeared into the woods. In his will, Villiers
remembered to leave his son a silver-plated musket, a memento of
palmier days.
The full force of the American Revolution, perhaps like many
other things, came late to Arkansas Post, but when it arrived, it
arrived with a bang. The English and their Chickasaw allies had
not sat idly by while the Spanish military actions in West Florida
 | TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA

Cannon at reconstructed Fort Carlos III, Arkansas Post National Memorial.

Photo by Gail K. Arnold.

raged against them, and they regularly harassed and raided the
Spanish merchant and military craft that plied the Mississippi.
One of these British pirates, a partisan named James Colbert, a
rich merchant and planter who lived among and married into the
Chickasaw tribe, had been threatening to attack the Post itself.
On 17 April 1783, though preliminary treaties had already called
for hostilities to cease, he proved he was by no means all blus-
ter. His force of perhaps seventy men—mostly Englishmen and
métis (English-Chickasaw mixed bloods), along with a few black
slaves—rowed up the Arkansas River, slipped past the Quapaw
villages, and in the early morning struck the Post.
The complete surprise that Colbert was able to carry off earned
him some early successes. His men killed two Spanish sentinels
and captured six soldiers, six of the town’s ten habitant families,
and some slaves. The raiders then laid siege to the fort, where the
 TH E A R K A NSA S POST OF LOU ISI A NA | 

garrison had only recently been reinforced to about seventy sol-

diers. During the battle, which lasted a number of hours, fusil-
lades from Colbert’s carbines raked the fort, which answered with
muskets and as many as three hundred cannon rounds from its
palisades and ramparts. The insurgents, trying to bluff the defend-
ers into surrendering, claimed that they had a cannon on the way
themselves, but, in fact, as soon became plain, they did not. After
a kind of draw had ensued, a squadron of Spanish soldiers, along
with four Quapaw warriors who had just coincidentally been
trapped inside when the battle was joined, suddenly sallied forth
from their redoubt with such a noisy violence that the enemy
thought the entire Quapaw nation had been set upon them.
Panicked, the intruders beat an unruly retreat, pursued even-
tually by Captain Joseph Vallière, who happened to be near the
Post at the right moment, at the head of a group of Spanish soldiers
and Quapaws. He caught up with Colbert’s forces, routed them,
and rescued some of the captives. Colbert himself had long since
escaped to tout his version of events, no doubt somewhat different
from the facts, but a few months later he died from a fall from his
horse—an indecorous but not altogether dishonorable demise. Cap-
tain Vallière went on to serve as the Post’s commandant from 1787
to 1790. His portrait shows him decked out in a bicorne colonial
captain’s hat festooned with the white-and-red alliance cockade—
the white for France, the red for Spain—that French and Spanish
officers wore during their service in the American Revolution.
Though individual Quapaws had played an important part in
saving the day for the Spanish, and members of the tribe had par-
ticipated in the operations following the attack, the Quapaw tribe
itself had remained officially aloof while the battle was waged.
Joseph Vallière, 1742–1797, ca 1783.
Historic Arkansas Museum, Little Rock.
Another random document with
no related content on Scribd:
innostukseni, kaikkeni! Mutta minulla on rohkeutta, minulla on
voimaa raivata itselleni uusi tie. Kunpa Jumala auttaisi minua, ja
Hän sen kyllä tekee. Se on kohtaloni, tunnen sen, minun pitää
seurata sitä, minun pitää taipua sen alle, minulla ei ole voimaa
vastustaa sitä. Itken ajatellessani, mitä minä jätän. Riemuitsen
ajatellessani itseni vapaaksi. Nyt kai aavistatte, mitä minä teen.
Toivon, ettette ilmoita sitä muille. Älkää halveksiko minua. Teen
sen, koska minun luonnollani on mahdotonta tehdä toisin!

Teidän onneton, onnellinen

Iida Aalberg.»

Tämäkin kirje on kirjoitettu kiihkotilassa, se on jo siksi

epämääräinenkin, että Bertha Forsman, vastaanottaja, luuli Ida
Aalbergin tarkoituksena olevan luopua kokonaan näyttämöltä. Tämä
ei kiihkossaan ollut lukenut edes tarkkaan välikirjaa, josta puhuu —
sillä sen mukaan hän olisi voinut irti sanomisensa säästää kuukautta
myöhemmäksi. Bertha Forsman piti luopumisajatuksia hyvin
valitettavina, Suomalainen näyttämö ei hänen mielestään saanut
kadottaa Ida Aalbergia. Silloin tämä selvittelee tekoansa seuraavalla
tavalla:

»Olkaa huoleti. Antakaa anteeksi epäselvä kirjoitustapani. En jätä

vielä näyttämöä. Erosin nyt päästäkseni lentämään. En kuulu
mihinkään ahtaaseen uskontolahkoon. Löydän oman jumalani
kaikkialta ja palvelen häntä kaikkialla, missä on kauneutta, korkeutta,
suuruutta ja totuutta!»

Ida Aalbergin elämässä oli monta myrsky- ja kiihkokautta, mutta

erikoisesti tämä nuoruudenajan raju kiihkoilu esiintyy
päämäärättömänä ja haihattelevana sisäisenä palona. Siitä kiihkosta
havaitaan merkkejä melkein kaikissa taidearvosteluissa, jotka
koskevat hänen näyttämöluomiaan tältä ajalta. Keväällä 1883 hän
sai Adrienne Lecouvreurinä suuren menestyksen, mutta arvostelu
totesi, että tämän voitto johtui lähinnä siitä hillittömästä hehkusta,
jolla hän voi täyttää pääosan Scriben näytelmässä. On muistettu,
että hän näihin aikoihin esiintyi näytäntöiltoina toisinaan
semmoisessa mielentilassa, että toverit pelkäsivät hänen
näyttämöllä hajottavan kulissit tai pukuhuoneessaan seinät. Joskus
hänen sanotaan tehneen itsensä syypääksi rikkomuksiin sekä
itsekuria että näyttämökuria vastaan »tulisilla
ajattelemattomuuksillaan». Kiihkohetkien välillä on aina syvän
alakuloisuuden ja mielenmasennuksen aikoja, jolloin hän vetäytyy
yksinäisyyteen hautomaan ajatuksiaan. Tyhjyyden ja ikävyyden
tunne vaivaa häntä. Hänen kunnianhimonsa etsii vaikutusalaa, joka
antaisi enemmän kuin Suomalainen teatteri kykenee tarjoamaan.

Hän saa näinä vuosina suuren joukon ystäviä ja ihailijoita. Ne ovat

enimmäkseen miespuolisia, vain harvojen naisten kanssa hän
asettuu läheisen tuttavuuden suhteeseen. Hän tahtoo päästä
eteenpäin elämässä ja hän sovittaa tuttaviinsa mittapuuta: onko hän
erikoinen? Ilman näkyvää aihetta hän saattaa kirjoittaa jollekin
ystävättärelleen huudahduksia: »olkaamme suoria! olkaamme tosia!
olkaamme avomielisiä!» Itse hän on taipuvainen ystävätärten kesken
tunnustuksiin, joita kieltää muille ilmoittamasta, hän tekee heistä
uskottujaan ja ihailee heissä ilmenevää »erikoisuutta».
VII.

SARAH BERNHARDT. VÄLJEMMILLE VESILLE.

Saksalaisen teatterin antamat vaikutelmat, jotka olivat sangen

määräävinä tekijöinä Ida Aalbergin nuoruudessaan saavuttamiin
voittoihin, näyttelijätär oli omaksunut lyhyessä ajassa ja käyttänyt
niitä hyväkseen erinomaisella menestyksellä. Peritty kiihkeä ja
tulinen temperamentti, johon yhtyi nuoruuden viehkeys ja sulo ja
ihana, puhtaana heläjävä ääni, oli saanut tuekseen saksalaisen
tähtikouluutuksen kehitetyn lausuntataidon.

Ida Aalbergin myöhemmällä iällä ei saksalaisen kouluutuksen

ansioita hänen kehitykseensä nähden paljoakaan muisteltu.
Tiedettiin mainita nimi: Marie Seebach, mutta siinä olikin melkein
kaikki. Sensijaan muisteltiin, yleisemmin niitä vaikutelmia, joita
taiteilijattaren sanottiin saaneen Ranskan suurelta tähdeltä, Sarah
Bernhardtilta.

Kesällä 1883 Ida Aalberg ensi kerran tutustui Sarah Bernhardtin

taiteeseen.

*****
 Ida Aalberg sai, vaikka erosikin Suomalaisesta teatterista, keväällä
1883 pienen valtioavun ulkomaamatkaa varten. Hän suunnitteli
esiintymistä Kööpenhaminassa, jonne Z. Topelius häntä lämpimästi
suosittelu Sarah Bernhardt vieraili näihin aikoihin Tukholmassa ja
Kööpenhaminassa, ja uskotulleen Bertha Forsmanille Ida Aalberg
kertoo ensi vaikutelmistaan seuraavalla tavalla:

»Millä mielenkiinnolla, millä jännityksellä, millä tunteilla näinkään

ja seurasinkaan Sarah Bernhardtin näyttelemistä. Kaikki, mitä olin
kuullut hänestä, ja sitä on paljon, palasi muistiini ja teki minut niin
hajamieliseksi, etten lainkaan voinut seurata hänen esiintymistään
ensimmäisenä iltana, en tiedä, miten hän näytteli. Vasten tahtoani
ajatukseni kiertelivät hänen persoonaansa, koko ajan ajattelin
Sarah Bernhardtia ihmisenä, tahdoin nähdä, miltä hänenlaisensa
nainen näyttää. Myöhempinä iltoina kiinnitti hänen näyttelemisensä
huomioni — kuten näette, menettelin perusteellisesti. Ensin tunsin
pettyneeni — kuten monet muutkin — mutta vika oli pääasiallisesti
Sardoun. Kappale, osa, on ontto, pinnallinen, luonnoton, kaikkialla
johtuu ajattelemaan, kuinka Sardou on kyhännyt kokoon sen ja sen
kohtauksen antaakseen maailmankuululle taiteilijalle tilaisuuden
näyttää ihmeteltäviä vaikutuskeinojaan. Hänellä on säihkyvä
tekniikka. Hämmästyy, kun näkee sen taituruuden, millä hän
suoriutuu pahimmistakin vaikeuksista. Hän on suuri. Hänellä on
nerollisuutta. Mutta hän käyttää väärin leiviskäänsä. Hän häikäisee
omaa aikaansa, mutta jälkimaailma unhottaa hänet pian. Hän
häikäisee yleisönsä, mutta kun tulee kotiin, unhottaa hänet ja voi
rauhallisesti laskeutua levolle. Hänen elämänsä on liiaksi
samentanut hänen sieluansa. Runous on kadonnut, se ei enää
levitä tuoksuaan hänen luomainsa yli. — Hän on antanut
parhaansa ihmisille, jotka eivät ole sitä ansainneet, hän on leikkinyt
elämällään; ja niin on hänen persoonansa ‒ ennenkuin hän sitä itse
aavisti ‒ muuttunut kasaksi kuihtuneita lehtiä. En tuomitse sitä, mitä
en ole nähnyt. Mutta eiköhän Sarah Bernhardtin naisellisuus ole
ajautunut karille? Ellei se olisi totta, niin kuinka hän voisi sallia
kaiken maailman kertojien haastaa itsestään merkillisiä, ei kauniita
anekdootteja; kirjoittaahan hän toisinaan julkisesti, ellei se olisi
totta, kuinka voisi sallia jonkin vintiön julkisessa
sanomalehtiartikkelissa käyvän hänen kunniansa kimppuun???
Kaikki tuo samensi hänen näyttelemisensä vaikutusta minuun.
Valériena hän kuitenkin ihastutti minua, hänen esiintymisessään oli
yksinkertaisuutta ja totuutta, näin kyynelten kimaltelevan hänen
kauniissa silmissään, se liikutti minua niin, kuinka katkerasti, kuinka
syvästi hän usein tuntee tulleensa sen ihanteen vastakohdaksi, jota
hän esittää. Valériessa oli kohtia, joissa hän mielestäni oli ylevä.
Kööpenhaminassa yleisö oli kylmähköä, he väittivät, ettei hän ollut
sitä, mitä hän ennen oli ollut. Hänen levoton elämänsä kuluttaa
voiman, väsymyksen piirre verhosi hänen aina kauniita,
jalonmuotoisia kasvojaan. Hänen vartalonsa oli kaunis, pitkä
täyteläinen, taipuisa ja hoikka. Millä innostuksella olisinkaan
katsonut häneen, jos hän naisenakin olisi tullut suureksi. Onko
sitten tuo ala niin vaikea, ettei kukaan nainen voi tulla suureksi
taiteilijaksi menettämättä kunniaansa. Eikö voi tulla suureksi
taiteilijaksi ja olla kristitty? Naisen, joka on taiteilija, suurimpana
tehtävänä on näyttää ihmiskunnalle, että semmoinen mahdollisuus
on olemassa. Eikö jalo voita? Ah! Kunpa Jumala antaisi minulle
voimaa, antaisi minulle tarmoa täyttämään sen, mistä uneksin.»

Tämän kirjeen Ida Aalberg kirjoitti kesäkuun 10 p:nä Emsistä,

minne hän oli mennyt kylpemään. Kirjeen lopussa hän kertoo
olostaan siellä:
 »Vasta muutamia päiviä olen ollut Emsissä, enkä siis voi kuurista
sanoa mitään. Keisari Wilhelm tulee tänne huomenna, vieraita tulvii
tänne. Keisariaikana sanotaan sesongin olevan loistavan.

Elän yksin unelmineni. Näyttää herättävän huomiota, että nuori

nainen on niin aivan yksikseen. En ole tiedustellut, keitä
suomalaisia täällä oleskelee. Olisin iloinen, jos pian saisin Teiltä
kirjeen.

Maailmassa on vähän sellaista, mikä kestää. Olkoon Teidän

ystävyytenne
minua kohtaan sellainen harvinaisuus.

Teidän
Ida Aalberg.»

Heinäkuussa Ida Aalberg parin Emsissä tapaamansa suomalaisen

naisen kanssa matkusti Parisiin. Kirjeissään hän kertoo, että Seinen
kaupunki miellytti häntä tavattomasti. Hän tekee pitkiä, isänmaalleen
perin epäedullisia vertailuja Suomen ja Ranskan olojen välillä;
edellisessä on pikkumaisuutta, ilkeätä puoluemieltä, jälkimäisessä
työteliäisyyttä, iloa ja onnea. Louvre ja Boulognen metsä ovat hänen
mielipaikkansa j.n.e. Lokakuussa hän kirjoittaa Bertha Forsmanille
kirjeen, jossa on kuitenkin merkillisempiäkin tietoja:

»Tulen Björnstjerne Björnsonin läheisyydestä. Olen koko illan ollut

hänen seurassaan Walter Runebergin luona. Ah, miten tunnen itseni
vähäpätöiseksi, heikoksi, onnettomaksi. Kuinka tämmöinen pieni
persoonallisuus katoaa semmoisen hengen rinnalla. Hyvä Jumala,
kuinka onnellista on saada joka päivä seurustella suurenmoisen
luonteen kanssa. Kunpa ihmiset eivät vaientaisi omiatuntojaan,
kunpa he pintapuolisen hupatuksen sijaan ottaisivat ajatellakseen
vähän syvemmälle, kunpa he eivät niin kevytmielisesti valitsisi
seurapiiriään, jokapäiväistä seurapiiriään. Tuommoinen tavallinen,
kaikkien konvenanssin sääntöjen mukaan valittu seura, joka
kokoontuu pari kolme kertaa viikossa ihaillakseen kahvipöydän
ääressä toinen toisensa halpahintaisia ajatuksia, millaista myrkkyä
sielulle, millainen vaarallinen putous paremmalle minällemme, mikä
raunio kaikelle yksilöllisyydelle. Jos kerta olemme päässeet selville
siitä, että olemme ihmisiä, niin tiedämme myöskin, kuinka paljon
lähin ympäristömme vaikuttaa meihin. Kehenkään nähden ei pidä
olla niin varovainen kuin ystäviinsä nähden, s.o. niihin henkilöihin,
joiden kanssa useimmin on yhdessä. Aivan huomaamatta alkaa
mukautua heihin. Kuinka henkisesti rikkaaksi tunnenkaan itseni
semmoisen illan jälkeen kuin esim. tämä. Kuinka valveutunut, kuinka
terve, kuinka rohkea (hän olikaan), ja kuitenkin, samalla kuin sana
»excelsior» soi korvissani, tunnen itseni masentuneeksi,
vähäpätöiseksi, mitättömäksi. En ole mitään, sieluni on köyhä.
Ajatukseni ovat ahtaita. En osaa luonnehtia hänen
persoonallisuuttaan. Hänessä oli Norjan tunturien graniittista lujuutta,
Norjan vuonon kohisevaa aallonloisketta. Intelligentti, henkevä,
epätavallinen, rohkea mies, joka uskaltaa uhmata kokonaista
tavallista vulgääriä maailmaa, Sanoin, että »Hansikkaan»[15] loppu
minua hämmästytti. Hän sanoi, että »Svava» oli »ihminen». Jos
meneteltäisiin toisin, ei maailma pysyisi pystyssä. Hän puhui
voimakkaasti ylellisyyttä vastaan, koska se oli ensimmäinen syy
tapojen huonouteen. Puolusti kovin niitä, joita maailma tuomitsee.
Fennomania on saanut hänen sympatiansa puolelleen. Hän ihaili
heidän energiaansa, työkykyänsä. — Menen jonakin päivänä hänen
luokseen. Tahdon puhua hänen kanssaan useista asioista, joista en
ole selvillä ja jotka esiintyvät »Hansikkaassa». Sanoi saaneensa
nimettömän kirjeen Suomesta ja että siinä oli ollut lopusta sama
mielipide kuin minullakin oli. Luonnollisesti se oli naisen kirjoittama,
luulen että aihe ei ole miehille kovinkaan mieluinen.

En muista kerroinko Teille viime kirjeessäni, että Vicomtesse de

Bridierin äiti [Ida Aalberg asui Parisissa de Bridierin luona] on
kirjailija. Hänellä on suuria tuttavuuksia Parisin henkisessä
maailmassa. Hänen kauttaan olen saanut tutustua henkilöihin, jotka
eivät ole aivan tavallisia. Eräänä päivänä kävimme Mille
Reichemberin luona, Théâtre français'n nykyään parhaan
naispuolisen taiteilijan. Varsinkin pidetään häntä Français'n viimeisen
uutuuden, »Les maurois'n» jälkeen parhaana, sittenkun he ovat
menettäneet korvaamattoman primadonnansa Sarah Bernhardtin.
Sanoin Reichemberille, että minä hyvin kernaasti halusin nähdä
Comédie françaisen kuuluisan paljon puhutun taiteilijalämpiön. Hän
oli niin rakastettava, että pyysi minua väliajalla käymään luonaan
pukuhuoneessa. — Voitte aavistaa iloni, uteliaisuuteni. Koko päivän
kuljin 40, ei, 100 asteen kuumuudessa ja odotin iltaa ja niin se
lopuksi tuli sadan vuoden odotuksen jälkeen. Ja minä olin yhdessä
Madamen kanssa. Vietin siellä unohtumattoman tunnin. Minut
esitettiin Delaunaylle, »françaisen helmelle», hän on jo 60-vuotias ja
näyttää näyttämöllä 25—29-vuotiaalta, Coquelinille, Wormsille y.m.
Hyvä Jumala, kuinka onnellinen olin! Puhuin koko näytöksen ajan
ensinmainittujen kanssa. Puhuimme paljon Suomesta, josta heillä
tuskin oli aavistustakaan. Kun he kuulivat, että olin näytellyt Adrienne
Lecouvreuria, he ottivat minua kädestä, veivät minut erääseen
sivugalleriaan ja näyttivät hänen muotokuvansa, hänen ylpeän,
ylvään päänsä. — Mitä ihmisiä. Ruhtinaita omalla alallaan. Hienoja,
sivistyneitä, vakavia. Kuinka lämpimäksi tunsin itseni heidän
seurassaan. Kuinka hyviä he olivat minua kohtaan. Kuinka avuliaita,
kuinka hienoja. He olivat taiteilijoita, taiteilijoita semmoisia kuin olen
ajatellut olevan maailman ensimmäisellä näyttämöllä. He tekevät
työtä vakavasti. He ovat kyenneet asettamaan ihanteensa korkealle
ja he tuntevat, mitä vaikeuksia tiellä on. Heillä on ollut kykyä kohota
yli hetken turhamaisuuden ja itsekkyyden ja tehdä työtä yhteiseksi
hyväksi samalla kuin itsensä vuoksi. — Delaunay sanoi, kun jätin
hänelle hyvästi, että saisin toisenkin kerran tulla heidän lämpiöönsä,
ja sitten hän sydämellisesti puristi kättäni. — En voinut nukkua koko
yönä. Minä vain ajattelin ja vertailin, vertailin ja ajattelin — tyhmästi
kyllä. Tulos kaikesta oli, että tunsin itseni äärettömän onnelliseksi ja
kuitenkin hyvin onnettomaksi ja kuitenkin onnelliseksi. Olinhan
löytänyt vähäisen osan unelmistani.» —

Ida Aalberg teki Parisissa parhaansa mukaan työtä oppiakseen

ranskankielen. Tuntuu merkilliseltä, että hän tällä ensi matkallaan on
senkin verran voinut seurustella ranskankielisten henkilöiden kanssa
kuin hänen kirjeistään ilmenee, sillä ranskaan nähden hänen
taitonsa jäi — sen voi ilman muuta päättää hänen myöhemmistä
kirjoitusyrityksistään — aina perin alkeelliselle asteelle. Eräissä
kirjeissään hän ilmoittaa opettelevansa maalausta tai
suunnittelevansa jonkin kirjan kääntämistä suomenkielelle.
Björnsonin, suuren norjalaisen, tapaaminen näytti hänen elämälleen
korkean päämaalin:[16] pyrkimys tulla suureksi persoonallisuudeksi
alkoi entistä ihanampana kangastaa hänen kunnianhimoisessa
mielessään. Mutta hänen taiteellensa oli suurin merkitys sittenkin
Sarah Bernhardtin taiteella. Syyskuun loppupuolella 1883 Sarah
alkoi antaa näytäntöjä Porte Saint Martin teatterissa, ja huolimatta
yritetystä kriitillisyydestään, joka pääasiassa koskee Sarah
Bernhardtin amerikkalaisella reklaamilla väritettyä seikkailijaelämää,
ei Ida Aalberg voi kirjeissään salata suurta ihailuaan »Euroopan
kultaharppua» kohtaan. »Hän ei ollut semmoinen »Froufrou», joksi
minä olin osan ajatellut», hän kirjoittaa Bertha Forsmanille, »hän oli
jotakin muuta, mutta hän oli hyvä. Kun hän kolmannessa
näytöksessä herää tietoisuuteen rikollisuudestaan, kun hän alkaa
surra sortuneita ihanteitaan, kun hän syyttää ympäristöään, kotiaan,
kasvatustaan, miestään syvän onnettomuutensa aiheuttajiksi, oli hän
suuri, se oli hänen triumfinsa. Neljännessä näytöksessä hänen
näyttelemiseltään puuttui tarpeellista alleviivausta, mutta viidennessä
näytöksessä hän taas kohosi, sehän onkin ainoa näytös, jossa on
runollisuutta, ja sitä kallisarvoista tavaraa hän ymmärsi hoitaa.
Resignoitua tuskaa, antautumista, syvästi onnetonta uhrautumisen
tunnetta, jota ihmiset nimittävät rakkaudeksi, hän osaa esittää kuin ei
kukaan muu. Olin syvästi järkytetty hänen näyttelemisestään. Tie
kotoani P.S. Martiniin on hyvin pitkä, mutta nähty vaikutti minuun niin
voimakkaasti, etten kyennyt edes istuutumaan omnibusiin. Kaikki
nuo tavalliset vulgääriset ihmiset kiusasivat minua, minusta tuntui
paremmalta kuljeskella ja olla yksin.» —

Ida Aalberg lähetti kukkia Sarah Bernhardtille ja kuljeskeli tämän

ikkunain alla. Ranskatar sai kuulla uudesta palvojastaan ja lupasi
ottaa suomalaisen näyttelijättären puheilleen teatterissa. Kohtaus oli
sangen lyhyt ja merkityksetön. Ida Aalberg oli ostanut Sarah'n kuvan
ja pyysi tältä siihen omistuksen. Ja Sarah Bernhardt, joka kerran oli
saanut ohjeekseen:

»Photographies, tu signeras» [valokuviin panet nimesi],

teki ystävällisen merkinnän pieneen kuvaan.

Ida Aalberg istui hyvin monena iltana Porte Saint Martin teatterissa
ja seurasi suuren Sarah'n näyttelemistä. Ei ole miksikään häpeäksi
hänelle, että hän otti vastaan vaikutteita itseään vanhemmalta
suurelta taiteilijalta. Saihan Eleonora Dusekin kiittää Sarah’ta tiensä
viitoittamisesta.
 Kotimaahan Ida Aalberg lähetti ärtyneitä kirjeitä kuullessaan
juorupuheista, joita hänestä siellä levitettiin. »Jumaloin Suomeani,
mutta inhoan ihmisiä siellä», hän kirjoittaa. Huhut koskivat hänen
luultua jäämistään Ranskaan, Sarah Bernhardt muka oli tarjonnut
hänelle paikan teatterissaan. Toiset tiesivät hänen aikovan mennä
avioliittoon ja senvuoksi luopuvan Suomalaisesta teatterista. Vanha
kaulatauti vaivasi häntä myöskin Seinen kaupungissa ja teki hänet
toisinaan melkein epätoivoiseksi:

»Mitä kotona minusta nykyisin sanotaan? Minulle itselleni

elämäntarinani alkaa olla lopussa. Kuka tietää mihin Afrikan
erämaahan joudun. Olen niin kyllästynyt, kyllästynyt, kyllästynyt,
kyllästynyt surkeaan kaulaani.»

*****

Parisista Helsinkiin palattuaan ja esiintyessään vanhassa

Arkadiassa Ida Aalberg joutui heti yleisön suuren suosion esineeksi.
Ylioppilaat juhlivat häntä taas kukkasin ja laakeriseppelein.
Sanomalehdet koettivat ratkaista, mitä jälkiä uusi opintomatka oli
jättänyt, ja verraten yksimielisesti arvostelu totesi hänen
näyttelemisensä käyneen hillitymmäksi. Toiset pitivät omaksuttua
uutta suuntaa suurena edistyksenä, toiset virheenä, toiset eivät
osanneet ratkaista, mille kannalle olisi tullut asettua. Helsinki oli
tähän aikaan saanut ensiluokkaisen teatteriarvostelijan, Hjalmar
Neiglickin, jonka »Finsk Tidskriftiin» kirjoittamat lausunnot olivat
suorastaan loistavia. Hän oli ankara kriitikko, joka ei milloinkaan
laatinut ylimalkaisia suitsutusartikkeleita niillekään taiteilijoille, joita
— ja Ida Aalberg oli ensimmäinen heidän joukossaan — hän suuresti
ihaili. Hän antoi tunnustusta ja moitetta sekaisin, mutta hänen
tyylinsä loisto, hänen lahjomaton oikeamielisyytensä, hänen
yksilöllinen ja kaikesta sovinnaisuudesta vapaa sanontansa ja hänen
nuorekas rohkeutensa takaavat hänelle kunniapaikan kaikkien niiden
joukossa, jotka ovat suomalaisesta näyttämötaiteesta kirjoittaneet.

Ida Aalbergin keväällä 1884 näyteltyä uudessa suuressa osassa,

Mariana
Schillerin »Maria Stuartissa» Hjalmar Neiglick kirjoitti:

»Oman kauneutensa lumoamaksi, ilman muuta rikosta kuin oma

mielettömyytensä, ikuisesti naisellisen ilmaukseksi, ikuisesti
naisellisen, jota romantiikka palvoi ja Musset kutsui nimellä »trois
fois feminins», — sellaiseksi on Schiller ajatellut sankarittarensa.
Ajankohta on valittu tätä silmälläpitäen. Ollaan onnettoman
kuningattaren viimeisissä elonpäivissä. Hän on vankina, ilman
kruunua ja valtakuntaa; kaikki, mikä on kiihoittanut hänen
intohimojaan ja samentanut hänen sielunelämäänsä, on poissa, ja
sovittavassa valossa, jonka kärsimys luo hänen kirjavan elämänsä
ylle, hän esiintyy viattomana ja puhtaana, legendan Maria Stuartina.
Oli odotettavissa, että nti Aalberg tekisi jotakin tästä. Ehkäpä siitä
tulikin kaunein kuva, jonka hän milloinkaan on luonut, ja inspiroitu
sisäisyys, jolla hän kykenee esittämään vaikuttavia kohtia niin
rikkaasta draamallisesta elämästä, saa tässä suuren ja todellisen
taiteen leiman, josta voi päätellä hänen Parisin opintojensa
hyödyllisyyden. Niin täydellisesti hän ei koskaan ennen ole näytellyt;
melkein kaikkialla on sama varma katse ja sama välitön lämpö. Heti
ensi näytöksessä hänellä on kaunis kohtaus dialogissa lordi
Burleighin kanssa. Verrattomalla hienoudella nti Aalberg näyttelee
esiinmurtautuvan majesteettisuuden, se tulee Mariasta ilmi eloisasti
ja intohimoisesti kuin muinoin, kun sitä ärsytettiin. Kolmannessa
näytöksessä on kappaleen huippukohta, ja siinä nti Aalbergilla onkin
suurin kohtauksensa. Täysin katolilainen hehku on hänen
näyttelemisessään, kun hän kulkee päästä päähän skaalan, jossa
vaihtelevat vienot ja myrskyiset tunteet, joita Schiller on koonnut
tuohon kuuluisaan kohtaukseen, missä molemmat kuningattaret
tapaavat. Marian kaksinkertainen taistelu: omaa ylpeyttään ja
Elisabethin julmuutta vastaan, haltioitunut innostuminen, joka johtuu
vapautumisen toivosta, hyväilevä tuttavallisuus, joka vähitellen saa
sulamaan hänen vihansa Elisabethia vastaan, ja lopuksi loukattu
naisellisuus, joka murtautuu esiin villinä koston janona — kaiken
tämän nti Aalberg esittää semmoisella voimalla ja ennen kaikkea
semmoisella luonnollisuudella, joka kuuluu valituille ja joka vaikuttaa
vastustamattomasti. Mutta myöskin kiihkottoman viimeisen
näytöksen hän esittää tositaiteellisella maulla. Loppu on luonteeltaan
jumaloivaa; Maria, joka niin kainona ja kirkastuneena astuu kohti
kuolemaa, vaikuttaa siltä, kuin olisi hän jo kulkenut kappaleen
matkaa taivasta kohti. Se on idylli mestauslavan juurella ja se tulee
neiti Aalbergin jalosti tulkitsemana liikuttavan kauniiksi. Hän on
puettuna komeaan kuningatarpukuun, paksuun kultaompeleiseen
silkkiin, ja koskaan hänen vartalonsa, joka on taipuisa kuin paju, ei
ole tehnyt niin suurenmoista vaikutusta kuin tässä.

On itsestään selvää, että niin etevä ja samalla yksilöllinen

näyttelijätär kuin nti Aalberg tulee muodostamaan oman koulunsa
sillä näyttämöllä, johon hän kuuluu, sitäkin suuremmalla syyllä,
koska se toistaiseksi on ainoa suomalainen. Mutta voi olla kokonaan
toinen kysymys, onko neiti Aalbergin näyttelemistapa erikoisen
sopiva tyypin muodostamiseen. Ennen kaikkea kaksi piirrettä
muodostaa hänen taiteensa merkillisen lumousvoiman: ihmeellisen
pehmeä plastiikka ja lapsellisen hyväilevät äänenpainot. Näitä kahta
vaikutuskeinoa hän itsekin joskus on tullut käyttäneeksi liian paljon,
kuten esim. Maria Stuartin 3:ssa näytöksessä, missä hän kyllä leikkii
äänellään; se, jos se tulee alemman asteen näyttelijöille maneeriksi,
vaikuttaa ehdottomasti epäedullisesti. Tarvitsee vain nähdä viimeisen
näytöksen kohtaus itkevine kamarineitoineen, huomatakseen, että
tämä sisäinen näyttelemistapa, joka lahjakkaan nti Aalbergin
edustamana muodostaa hänen varsinaisen voimansa, muuttuu
omituiseksi, jos sitä käytetään metodina. On oikea
kummittelukohtaus, kun siinä nuo neljä viisi naista toistavat nti
Aalbergia.» —

Ainakin jonkin määrän »lapsellisen hyväilevistä äänenpainoista»

Ida
Aalbergin korva lienee ottanut Sarah Bernhardtin puheesta.

Kevätkaudella 1885 Neiglick kirjoitti Minna Canthin »Työmiehen

vaimon» johdosta, todettuaan aluksi, että siinä Homsantuu on Birch-
Pfeifferin Sirkan kaksoissisar, epätodellinen ja teatraalinen, koska
kirjailija ei ole muodostanut osaa elävän luonnon mukaan:

»Neiti Aalbergin näytteleminen on sekin kaikissa kohdissaan

harjoitelma ilman mallia. Hänen mustalaistyttönsä on, puvusta
alkaen, maalauksellinen, mutta sellaista ei ole koskaan ollut
Suomessa, vielä vähemmän on mahdollista, että hän voisi olla
vereltään puoleksi suomalainen. Hehkua, hyväilevää hellyyttä,
harmonian ja sulon mestarinäytteitä, niitä siinä on ylenmäärin;
semmoisia loistavia episodeja kuin esim. tanssi toisessa
näytöksessä, sovinto Riston kanssa kolmannessa ja hänen äkillinen
ilmestymisensä Johannan ovelle neljännessä. Mutta siihen, joka on
useasti nähnyt nti Aalbergin, ei tuo vaikuta erikoisemmin; kaikki on
jättänyt jälkeensä muiston jostakin hyvin rytmillisestä, hyvin
ajatellusta. Näkee, että suuri näyttelijätär on ottanut hallussaan
olevista rikkaista varastoista, saatuaan osan, joka ei ole temmannut
häntä mukaansa. Tuommoisista suhteellisen hengettömistä
tuotteista helpoimmin havaitsee, kuinka paljon taiteilijan tekniikasta
jo on muuttunut maneeriksi. Ja jos Homsantuuta voi pitää
kriteeriona, niin nti Aalbergin on heti ruvettava olemaan varuillaan.
On kuin tulisi lämpimien intohimojen tulva näyttämölle, kun näkee
hänen sinne astuvan, mutta hän on uppoamaisillaan plastiikkaan.
Kieltämättä myöskin hänen notkeassa ja jonkin verran pehmeässä
luonteessaan on paljon sellaista, mikä houkuttelee juuri tuohon
suuntaan; mutta tulella kerta kaikkiaan ei leikitä rankaisematta, ei
edes pyhällä tulella, josta nti Aalberg on saanut niin suuren osan.»

Samana keväänä Ida Aalbergin esittämää Ofeliaa Neiglick aluksi

moittii alkukohtauksien perusteella. Niissä näyttelijätär on vain
kuljeskellut auttamatta katsojaa saamaan kokonaiskäsitystä, siinä
osassa draamaa häneltä oli puuttunut persoonallisuutta, oli nähty,
kuten joskus muulloinkin, neiti Aalberg eikä kappaleen henkilöä.
Mutta sitten tapahtuu loistava muutos:

»Se tapahtuu hulluuskohtauksessa, ja hänen esityksensä on tässä

ehdottomasti draamallisen taiteen huipulla. Hyvin mielenkiintoista on
verrata nti Aalbergia ja hra Bangia mielipuolisuuden esittäjinä. Voisi
sanoa, että heidän näyttelemisessään on sama ero kuin
Shakespearen ja Ibsenin realismissa. Nti Aalbergin näytteleminen on
rauhallista ja vailla patologisia efektejä; hän kuljeskelee
unelmissaan, laulaa oudot balladit monotonisesti, ikäänkuin yhteen
kaukaisten äänien kanssa — ikäänkuin kangastuksiin tuijotellen —
johtuu ajattelemaan intiaanien vanhaa uskoa hulluudesta, että se on
kaunis ja pyhä jumalain lahja. Ofelian hulluudessa on rytmiä, niinkuin
Hamletin hulluudessa on metodia, ja tämä rytmi, joka saa aikaan,
että
 surun, murheen, tuskan, helvetinkin hän tekee viehättävän
viehkeäksi,

on nti Aalbergin näyttelemisessä, samoinkuin Shakespearen

kuolemattomassa runossa. Kaikkein ihmeellisintä ehkä on, että nti
Aalberg, joka, mikäli tiedetään, ei ole koskaan harjoittanut laulua, nyt
on luonut parhaan osansa laulamalla siitä parhaan osan. Parempaa
todistusta hänen kyvystään sulautua yhteen luomiensa kanssa ei
tarvita; kun hän kerta innostuu tehtävään, näyttää hänen
näyttelemisensä muodostuvan vastustamattomaksi valloittamiseksi.
Tekniikkaa ei näy, runoilijan sanat elävät näyttämöllä, ja silloin hänen
liikkeensä mukautuvat hänen sielunelämänsä vivahduksiin, kuten
pehmeä silkkipuku mukautuu hänen notkeisiin jäseniinsä.»

Kevätkaudella 1885 Ida Aalberg saavutti Suomalaisessa

teatterissa vielä suuren voiton esiintymällä Gretcheninä »Faustissa».
Arvostelu ylisti hänen lausuntansa tavatonta ilmehikkyyttä ja hänen
itkunsa suunnatonta voimaa.

*****

Kaarlo Bergbom, jolle Suomalaisen oopperan kuoltua

puhenäyttämön johto oli tullut melkein vasten tahtoa, ei alkuaikoina
voinut olla mikään ammattitaitoinen ohjaaja. Hän oli kyllä suuri
kirjanoppinut, mutta näyttämötaidetta hän oli opiskellut
pääasiallisesti vain katsomosta käsin. Jokavuotisilla
ulkomaamatkoillaan hän kuitenkin koetti kehittää silmäänsä, ja
ammattitaitoa hän oppi käytännön koulussa. Kerrotaan hänen
sittenkin loppuun asti pysyneen sangen vähäpuheisena ohjaajana.
Ne näyttelijät, jotka häntä ihaillen muistelevat, selittävät hänen
harvasanaisuutensa ja vähäisen neuvomisensa aiheutuneen siitä,
että tohtori kunnioitti näyttelijän yksilöllisyyttä ja antoi senvuoksi
mahdollisimman vapaat kädet. Toiset taas vakuuttavat, että tohtori
Bergbomilla ei myöhemminkään ollut täyttä ammattitaitoa
varsinaisessa näyttämöohjauksessa. Hänen sanotaan suosineen
suurta klassillista ohjelmistoa siksi, että tunsi itsensä
kykenemättömäksi detaljityöhön, jota moderni ohjelmisto edellytti.
Bergbomin ohjaus liikkui suurissa piirteissä, ja hän vetosi näyttelijäin
omaan älyyn ja puhetaitoon, jolla klassillisen ohjelmiston pitkiä,
runomuotoisia vuorosanoja lausuttiin.

Ohjaajan ja näyttelijän suhde on näyttämötaiteen ehkä suurin

probleemi. Ei ole syytä yrittää tutkiskella Bergbomin todellisia
mielipiteitä ja vaikuttimia ohjaajakysymyksessä koko laajuudessaan.
Riittää, kun sanotaan, että hänellä tuntuu olleen viisaana
periaatteena suhtautua eri näyttelijöihin eri tavalla: toisille hänen
sanotaan antaneen paljon neuvoja, toisille vähemmän, toisille tuskin
mitään.

Ida Aalbergin ohjaaminen tuntuu Kaarlo Bergbomille olleen

riemullinen tehtävä. Häntä hän neuvoi enemmän kuin ketään toista,
sillä hänestä »sai irti» enemmän kuin kenestäkään toisesta. Heillä oli
paljon kahdenkeskisiä neuvotteluja, ja varsinaisissa
näyttämöharjoituksissa heidän sanotaan mahtavasti inspiroineen
toinen toistaan uusiin keksintöihin ja vaikuttavan tulkinnan
löytämiseen. Ida Aalberg, joka oli toistaiseksi verraten vaillinaisesti
perehtynyt kirjallisuuteen, kaipasi älyllistä tukea, ja Kaarlo
Bergbomin kerrotaan sitä hänelle suoneen.

Ida Aalbergille epäilemättä kertyi vuosien kuluessa sangen suuri

kiitollisuusvelka Kaarlo Bergbomia kohtaan. Hän olisi saanut kiittää
tätä ohjeista ja neuvoista ja suurista osista, joita sai Suomalaisessa
teatterissa esittää ja joiden kehittävää merkitystä ei voi kyllin
suureksi arvioida. Hänellä oli paljon omaa, paljon hän oli saattanut
tuoda ulkomailta, mutta Suomalaisessa teatterissa, itse
näyttämötyössä, hän vasta oli voinut päästä täyteen selvyyteen siitä,
miten katsomoa hallitaan ilmeellä, liikkeellä ja puhutulla sanalla.

Jos Ida Aalberg taiteilijana olisi ollut yksinomaan Kaarlo

Bergbomin työn tulos, voisi Kaarlo Bergbomin sanoa ihastuneen
omaan työhönsä. Bergbom-sisarusten kirjeenvaihto puhuu sangen
selvää kieltä siitä, kuinka tavattoman suureksi he Ida Aalbergin
kyvyn arvioivat. Heille hän oli ensiluokan taiteilija, joka kohotti
kappaleen ja näyttelijäympäristönsä toiselle tasolle, heille hän oli
Suomalaisen teatterin tulevaisuuden toivo. Kaarlo Bergbom
hemmoitteli Ida Aalbergia enemmän kuin ketään muuta.

Eivät Kaarlo Bergbomin kukat eivätkä uudet suuret tehtävät, ei

vanhempien ystävien opettama velvollisuudentunto, ei yleisön ja
arvostelun suuri suopeus, mikään ei saanut Ida Aalbergia
suostutetuksi uskollisesti jäämään Bergbomin teatterin jäseneksi.
Keväällä 1885 hän uudestaan jättää suomalaisen teatterin. Ettei
päätös tullut yhtäkkiä, näkee siitä, että hän jo edellisenä kesänä,
jolloin oli kierrellyt maaseutukaupungeissa lausunta-iltoja
antamassa, oli pyrkinyt vierailemaan Kööpenhaminan
kuninkaalliseen teatteriin, mutta saanut, periaatteellisista syistä,
kieltävän vastauksen Tämän taidelaitoksen johtajalta, vanhalta
Fallesenilta.

Herman Bang, joka kevätkaudella 1885 piti esitelmiä Helsingissä,

vaikutti ehkä ratkaisevasti Ida Aalbergin päätöksen syntymiseen.
Tämä kirjailija on itse eräässä tanskalaisessa lehdessä kertonut
m.m. seuraavaa:
 »Ilta illan jälkeen näin Ida Aalbergin esitelmiäni kuuntelemassa. En
milloinkaan unohda hänen katsettaan ja muotoaan noina tunteina.
Hänessä ilmeni vangin kaipuu. Luentosalin ulkopuolella näin hänet
harvoin. Mutta Helsingistä lähdettyäni sain häneltä kirjeen. Kirje oli
hätähuuto — huuto, jolla hän mursi ovet suureen elämään:
»Huomenna matkustan», hän kirjoitti. »Täällä on vain vankila.»

Ida Aalbergin päätös oli sisäisen taistelun tulos. Hän tiesi

loukkaavansa vanhoja ystäviään, mutta hän sai täyden kannatuksen
eräältä uudelta ajan hengeltä, jonka oppia hän oli joutunut
kotimaassaankin kuulemaan. Hänellä oli kahdenlaisia neuvonantajia,
vanhoja ja nuoria. Siitä aiheutui ristiriita.
VIII.

NEUVONANTAJIA JA YSTÄVIÄ.

»Nooran» jälkeen Ida Aalberg oli joutunut läheisiin tekemisiin

kansallisen romantiikan edustajien kanssa. He olivat pääasiallisesti
vanhoja miehiä. Hänellä oli setätuttavana Zacharias Topelius, jolta
riitti loputtomasti neuvoja, lämmintä osanottoa ja kiitosta. Jo ennen
»Regina v. Emmeritzin» esitystä runoilija oli ihastunut nuoreen
näyttelijättäreen ja kunnioittanut häntä seuraavalla runolla:

»Hur faller släpet och hur klär rosetten?

Hur sitter lifvet? Är han snörd, korsetten?
Är håret pudradt à la Pompadour?
Är ögonbrynet penslad fin natur?

Vet, Cendrillon, i kväll är bal hos kungen.

Nej, rör oss icke! Fy den svarta ungen!
Prins Hjertekläm skall börja valsen der;
Jag spår, att han i en af oss blir kär.

— Ack, vore jag en mygga der i salen!

— Du, Cendrillon, ha, ha, vill du till balen,