The Elites 1st Edition Elizabeth Knox E

C Land Casey Hagen Anna Edwards

Jen L Gray Kathleen Kelly Julia Bright
Addison Jane Janine Infante Bosco
Sonya Jesus Courtney Lynn Rose
Lynne Leslie Iris Sweetwater Kasandra
Sheckles Paige Clendenin Charlene
Raquel
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-elites-1st-edition-elizabeth-knox-e-c-land-casey-h
agen-anna-edwards-jen-l-gray-kathleen-kelly-julia-bright-addison-jane-janine-infante-
bosco-sonya-jesus-courtney-lynn-rose-lynne-leslie-iris-sweetw/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Christmas Cupcake Stripper Chronicles 1st Edition

Courtney Lynn Rose Rose Courtney Lynn

https://textbookfull.com/product/christmas-cupcake-stripper-
chronicles-1st-edition-courtney-lynn-rose-rose-courtney-lynn/

Blood Agony Pins and Needles Moscow 1 1st Edition

Elizabeth Knox & E.C. Land [Knox

https://textbookfull.com/product/blood-agony-pins-and-needles-
moscow-1-1st-edition-elizabeth-knox-e-c-land-knox/

Sage 50 Accounts For Dummies Jane E. Kelly

https://textbookfull.com/product/sage-50-accounts-for-dummies-
jane-e-kelly/

Moon New England 1st Edition Jen Rose Smith

https://textbookfull.com/product/moon-new-england-1st-edition-
jen-rose-smith/
The Academy of Stolen Magic Blakemore Paranormal
Academy 2 1st Edition Sullivan Gray E C Farrell Gray
Sullivan

https://textbookfull.com/product/the-academy-of-stolen-magic-
blakemore-paranormal-academy-2-1st-edition-sullivan-gray-e-c-
farrell-gray-sullivan/

Supernatural Reform School Blakemore Paranormal Academy

1 1st Edition Sullivan Gray E C Farrell Gray Sullivan

https://textbookfull.com/product/supernatural-reform-school-
blakemore-paranormal-academy-1-1st-edition-sullivan-gray-e-c-
farrell-gray-sullivan/

Shattered Rose Ravenshaw Academy 2 1st Edition Iris

Taylor

https://textbookfull.com/product/shattered-rose-ravenshaw-
academy-2-1st-edition-iris-taylor/

Head First Swift 1st Edition Gray Anthony Manning Jon

Buttfield Addison Paris

https://textbookfull.com/product/head-first-swift-1st-edition-
gray-anthony-manning-jon-buttfield-addison-paris/

SAR Image Interpretation for Various Land Covers A

Practical Guide 1st Edition Elizabeth L. Simms (Author)

https://textbookfull.com/product/sar-image-interpretation-for-
various-land-covers-a-practical-guide-1st-edition-elizabeth-l-
simms-author/
THE ELITES
ELIZABETH KNOX E.C. LAND BECK KNIGHT ANNA EDWARDS
KATHLEEN KELLY JULIA BRIGHT ADDISON JANE KE OSBORN
JANINE INFANTE BOSCO SONYA JESUS COURTNEY LYNN ROSE
IRIS SWEETWATER CHARLENE RAQUEL J.L. GREY
BRYNNE KING ANGELA SANDERS CLAIRE MARTA A.C. KRAMER
APRIL CANAVAN
 CONTENTS

Foreword

Dex’s Devotion
Elizabeth Knox & E.C. Land
Legacy
Brynne King & Angela Sanders
Chaos & Corruption
Janine Infante Bosco
Wicked Liability
Beck Knight
The Promise
Anna Edwards & Claire Marta

Colton’s Secret
A.C. Kramer

Our Salvation
Addison Jane & K E Osborn

Her Striker
Charlene Raquel

Fealty
Kathleen Kelly
Sting of Beauty
Sonya Jesus
Unseen Cruelty
Julia Bright
Evil is Hot
Iris Sweetwater
A Deadly Game
JL Grey
Voodoo Vixen
Lynne Leslie & Courtney Lynn Rose
Behind the ivy-covered walls at Stonewall University, the future of
the world is in the hands of a very select few.

T he S corpio S ociety

Even the name is enough to bring the strongest of men and

politicians to their knees.

With billionaire bad boys, students and teachers engaged in illicit

affairs, underground fighters struggling to break free, and more
complications than you can count, The Elites Series has a little bit of
everything.

Read the entire 14-book series now.

DEX’S DEVOTION
A STONEWALL DYNASTY DUETS NOVELLA

ELIZABETH KNOX & E.C. LAND

 TRIGGER WARNING

This content is intended for mature audiences only. It contains

material that may be viewed as offensive to some readers, including
graphic language, dangerous and sexual situations, murder, rape,
and extreme violence.
Proceed with caution. This book does entail several scenes that may
very well be a trigger to some.
Also, tissues are a must with other scenes.
Not for the faint at heart.
If you don’t like violence and cannot handle certain subjects, then
this is not a book you’ll want to read.
 PROLOGUE

D ex
Weeks Ago . . .
“What do you think?” Ashley, my stepmom, asks. Though, she’s
more than a stepmom if you ask me. She’s the only mother I’ve ever
had, and I’m damn lucky.
In my arms is my newest sibling, Rory, with her dark chocolate
hair the same shade as mine and our father’s. Her eyes are a dark
blue, and Ashley tells me the doctor thinks they’ll turn brown. She
muttered something about how a baby’s eye color can change, but I
wasn’t paying too much attention. Instead, I was focused on the
little one blinking her big eyes up at me while she’s holding onto my
index finger.
“She’s gorgeous,” I say with a smile, looking up at Ashley.
“Yeah. I’ve told your father we’re done after this. I’m exhausted.”
She giggles, sitting down beside me on the couch. My parents’
house overlooks a small lake in their backyard. The sun is just
beginning to set and they just came home this afternoon from the
hospital. I was on baby duty, watching my sister, Noelle, who’s about
eight now, and our brother, Fist, who’s one and a half.
“What’s one more?” Dad chuckles from behind us.
“You try pushing one more of these out and then ask me that,”
she grumbles, turning to glare at him.
“But our eldest is leaving the nest, and we’re gonna get even
lonelier.” Dad tries to plead his case, but Ashley isn’t having any bit
of it.
“Robert, we’re not having another baby. The baby-making factory
is closed for business. The going out of business sale has already
happened. We’re done.” Shit, she never calls him by his real name,
only by his road name.
“Ash, you can’t seriously mean that. The second Dex leaves,
you’re gonna be a damn mess and we both know it,” Dad tells her.
I watch as she cocks a brow. “We have three other kids under
the age of nine. You can’t be serious.”
“I like a full house. What can I say?” Dad goes on, and as he
continues rambling, Rory starts to fuss.
“Shh, little one. I’ve got you.” I rock her slowly back and forth in
my arms, but her screams grow louder by the minute.
“I’ll take her and give you some time with Ash. You leave
tomorrow around six in the morning, right?” Dad asks while he
scoops Rory from my arms.
I nod, trying to speak to Ashley and Dad. “Yeah, I’m gonna get
an early start on the drive. Figure it’ll probably take me two days to
get over there.”
“Are you sure you want to take your bike that far? I mean, Dex,
it’s New York. You know it’ll be snowing in a few months. It would
make more sense for you to take the truck.” Ashley only wants me to
be safe, and while I understand that, being without my bike would
cripple me.
“I promise I’ll be safe, and I know what I’m doing. I learned from
the best.” I glance over to my dad, who smiles at the small
compliment I’ve given him while he shuffles down the hallway to
Rory’s nursery.
Ashley’s smile fades away and she gnaws on the corner of her
lip. “I suppose I might be having a bit of a hard time. I never
thought this day would actually get here. You know?” Before I know
it, she’s wiping the back of her hand under her eyes. Shit. She’s
already crying.
I shut my eyes for a moment and instinctively wrap my arms
around her, pulling her into the tightest hug I think I’ve ever given
her. “I’m gonna fuckin’ miss you. I know I don’t say it enough, Ash,
but you’re my mom and I love you. When you and Dad got together,
my whole life changed for the better.” I pull her in closer, and she
settles her chin on my shoulder, hanging on tight.
“I know you’re only going off to college, but it feels so terrifying
to be losing my sidekick. It was you and me against the world,
always.” She chuckles, crying through it.
Snaking my hand up her back, I hold the back of her head.
“Nothing will be any different. We’re still the best duo. I’ll just be in
Albany, and you’ll be here in Billings. You know I’ll come back here
for winter break and anytime I can.”
Ashley pulls away and I release her, but she grazes her hands
over my shoulders and grabs me by the collar of my t-shirt. “You’d
better, ‘cause I pack a mean punch. Your dad can attest to that.” She
snickers, still with tears flowing down her cheeks.
“I’m only going because I got a free ride, and you know it.
Probably the only fucking thing my birth mother did for me.”
“Yeah.” Ashley sighs as she speaks to me, and I know she’s
nervous. This whole situation is nerve-wracking for us all. I haven’t
seen my uncle Jonathan since I was three, and out of nowhere, he
offers me this scholarship. When it happened, I wondered if my birth
mother had anything to do with it, but I highly doubt it. She’s
probably too busy being hooked on whatever drug is her vice these
days.
Ashley pats my shoulders. “You’d better get over to the club. I
think they might be doing something special for you.”
I cock a brow. “Really?”
Ashley rolls her eyes. “I know how much you hate surprises, so
I’m giving you a tiny heads up, and let’s be honest, you know deep
down we wouldn’t let you go off without some grand gesture.”
“Will you stop by later?” I ask, hoping to see her one last time
before I go.
Ashley smiles sweetly. “My sweet Dex,” she brushes her hand
against my cheek, “I wouldn’t miss it for the world. I just have to
wait for your sister to get settled in. Your father and I will trade
places, so we can both say our goodbyes.”
 “Whoa. What’s with the goodbye shit? Ain’t it see you later?” Dad
says, sounding a bit upset.
“Yeah, Pops. That’s it,” I tell him, easing his heart. I rise from the
couch and head for the door. “I’m gonna go over to the club and see
what’s shakin’. See you both later?”
“Damn straight,” Dad replies while Ashley nods.

T he club is fuckin ’ packed . E ven more than I’ ve ever witnessed before ,

and we’ve had some intense parties here. An arm wraps around my
shoulders the second I’ve dismounted my bike, and then rough
knuckles rub against my hair harshly.
“Yo, what the fuck?” I hiss, pushing whoever it is off of me.
I look to find it’s the Prez, Zane, who’s also Ashley’s brother. He’s
standing here shaking his head in disbelief. “This is hard to believe,
kid. I remember like it was yesterday. You were still shittin’ your
pants.”
“Yeah, if you’re not careful, Neo’s gonna grow up that quick too.”
Neo’s his son, er, okay, maybe not. It’s a complicated situation. Zane
might be the Prez of the club, but he’s into men and women. He’s
married to Octavia, but he and Octavia apparently had a night of
pleasure with her ex-boyfriend. Neo was born roughly around nine
months later. I remember the way there was some chatter amongst
the club for a bit, then Zane came out and told everyone that Neo is
his son, regardless of who his biological father is. He’s a damn good
man and an even better leader.
“I sure hope not. C’mon, I have something for you,” Zane tells
me while he waves his hand. He heads toward the clubhouse doors,
and I follow behind him. We walk through the club, seeing people
packed in here. Our friends from the Skulls Renegade MC, Devil’s
Riot MCs, Inferno’s Clutch MC, Knights of Retribution MC, Sons of
Gods MC, Raiders of Valhalla MC, and Iron Vex MC are here, which
causes me to narrow my eyes a bit.
“Is that Venom and Ricochet?” I question.
 “Yeah. They came out here together to celebrate. So did Enzo,
Dmitri, and Seamus. They’re over in the kitchen gettin’ one of the
prospects to fill up their cups.”
Shit. I didn’t realize I was so important for all these people to
come across the country, but Dad is the VP.
Zane goes up to the room where we hold church, inserts the key
and turns the knob, then pushes it open. Once we’re both inside, he
shuts it and goes over to the table where a cardboard box sits.
I stare blankly at the box while my heart begins to thump faster
than a rabbit trying to outrun a fox. I know what the box means,
and more than that, I know what’s inside of it.
“You may be leaving, Dex, but you’re one of us. I know you’re
going off to college and shit, but you’re a man now and I won’t have
you out there without protection. Plus, not gonna have you out there
wonderin’ if this day would ever come.” Zane takes off the lid to the
box, peels back the tissue paper, and holds up a black leather cut.
It’s sicker than I ever could’ve imagined. Looks just like everyone
else’s, but I notice one thing. It doesn’t say prospect. It has my
fuckin’ name on it. I stare in disbelief. “I think you know I’m a lil’
caught off guard by this.”
Zane chuckles, flashin’ the smile that no doubt gets him laid by
anyone he’s interested in. “Yeah, well, I had a vote two weeks ago.
Everyone here wants you in the club, brother, and you’ve been here
your entire life. You’ve grown up with the Reapers Rejects, and I
damn hope you die a Reaper too. The cut is yours. If you want it,
that is.”
“You seriously think I’d ever turn this down?” I question, holding
back the frog stuck in my throat.
Zane smirks, walks over to me, and slides the cut through my
arms. “Welcome to the club, brother.” He brings me in for a hug, and
I hold onto him for a minute longer than I would if I was any other
man.
“Thank you, Zane. You don’t know how much this means to me.”
“Yes, I do, and I know my dad would’ve loved to be here to see
this day.”
 I nod, missing Fist, Ashley’s dad, more than anything. He’s the
man she named my little brother after. He was . . . a man to be
reckoned with. He was given the name Fist for his savage brutality
back in the day. However, I feel like Heart would’ve been a better
name. His anger balanced out his compassion, and I was damn
lucky to grow up around such a person.
I only hope I can be half the man he ever was as I venture off
across the country to college. Even more than that, I hope I’m ready
for whatever I’m walking into.
“You’ll give us updates as soon as you find anything out, right?”
Zane asks.
I nod. “Yeah, the second I know anything, I’ll call you.”
Someone at Stonewall University fucked with the wrong girl,
assaulting her in the middle of the park, and I’m going to be damn
sure to catch whoever it was. Being a student at Stonewall should
give me an advantage, one that my club brothers don’t have, and I
plan on getting to the bottom of this.
 1

E mber
“Are you sure this is a good idea?” Bethany asks. I hadn’t
realized how much meeting her would mean to me when she’d
popped into my life. Barely a senior in high school, hating the world,
Bethany entered my life. In doing so, she’d helped me understand
what I was feeling.
The day my uncle Tombstone introduced Bethany to me at the
clubhouse, I didn’t know who she was and made a complete ass of
myself. See, I grew up in the club from the time I was twelve and
have held a grudge against the very men I love dearly. My uncles,
Reaper, is the President, and Angel, is the Vice President of the club.
They were my mom’s brothers. My other uncle, Bethany’s dad, was
my dad’s brother.
My family tree is confusing to everyone, including myself, most of
the time. Having to explain it isn’t always easy and people ask me if
I’m from some backwoods West Virginia bullshit. I can’t stand it, and
it’s probably why I’ve been so rebellious.
Well, maybe not. I know why I have. I just hate thinking about it.
My parents died in a house fire when I was twelve and for the past
six years, I’ve felt the pain as if it were yesterday. I know I
shouldn’t, but when you live through a traumatic experience like I
have, it’s kinda hard not to.
Glancing at my cousin, I give her a weak smile and nod. “Yeah,
it’s the right thing for me to do, Bethy,” I tell her as I pack up the
rest of my things. I’d come to stay with her a week ago, wanting to
spend some time with her before heading to Stonewall University. I
had worked my ass off in order to get away from everyone and
everything that hurts in Texas.
My uncles and the rest of the members of the club didn’t like it;
however, they understood why I was doing this. To find myself as
well as my freedom from the past. Texas hasn’t held anything but
pain for me, so hopefully, going to Stonewall will be the fresh start I
need.
“Okay, but I wish you were going to one of the schools around
here at least, and not five-plus hours away from me,” she says,
sitting on the bed in the guest room of the house she shares with
her man and his band. Though, I say house. It’s not just a house.
It’s a freaking mansion where each member of the band has their
own wing.
“I know, but unlike the other schools I applied to and got in, I
have a full-ride scholarship to Stonewall.” I shrug.
“I get it and understand where you’re coming from. I expect you
to call me when you get there and daily calls after that.” God knows
I love her, but since Bethany became pregnant, she’s been a total
mother hen, even before I got to her house.
I’d driven up from Texas to spend time with her and so she could
take me to the train station. I didn’t think I would need my car up
there. Living in a dorm, I figured I’d be able to walk wherever I
needed to go. If there was somewhere off campus, I could always
grab a taxi or an Uber.
“I’ll be back. It’s not like I’m going off to join the Peace Corps,
Bethy. I’m just going to college,” I murmur, hefting my duffle bag on
my shoulders. My suitcase was already downstairs, ready to go.
“Alright, well then, let’s get on the road before I change my mind
and demand you stay here.” And there go the hormones again.
She’d tried all week to get me to change my mind. However, nothing
was gonna work. I wanted to go somewhere where no one knew
about me or my relationship to the MC world.

S ighing , I throw my duffle bag on the floor and flop down on my

bed. It’s been an exhausting day of traveling. After Bethany left me
at the train station, it’d taken a while to get here. Then, of course,
dealing with a talkative yet creepy Uber driver, I finally made it to
the dorms.
“You must be Ember.” I lift my head from the bed to see a girl my
age sitting on the other side of the room. I’d been so exhausted
when I stepped into the room, I just went straight to the first bed
and flopped down on it.
“Um, yeah. Hi.” I don’t know what else to say due to exhaustion.
“I’m Cara,” she says, smiling.
“Sorry to have just come in here like this. It’s been a long day
and I mean long day,” I mutter.
“Ha, I know what you mean. My brother refused to leave. He and
his brothers kept staring every guy down who so much as looked at
me.” She laughs.
“Brothers?” I ask, quirking an eyebrow at her.
“My brother’s in a motorcycle club. It’s what they call each other.”
She shrugs.
“Yeah, I know. How weird is this? I leave one motorcycle club
behind only to become roommates with the sister of another one.” I
half laugh, half groan.
“You’re kidding!” she squeals, jumping off the bed and joining me
on mine.
Sitting up, I kick my flip-flops off and move back some to sit on
the bed with my legs crossed Indian style. “Nope.”
“This is so cool! Here I thought my roommate would be a total
bore and we wouldn’t have anything in common.” The excitement
that pours off of Cara is unavoidable, and I begin to laugh outright.
 “Yeah, I guess you’re right. Having a roommate who knows what
it’s like being surrounded by overprotective cavemen isn’t a bad
thing at all.” I giggle.
“You got that right. I can tell we’re going to be best friends
already,” Cara declares, and I can’t help but agree with her.
 2

D ex
Two days have gone by since I’ve been here and it’s a totally
different pace of life. No longer do I see rugged, roughed-up dudes
with their girlfriends, wives, or ol’ ladies. Instead, there are preppy-
ass New England guys, with women in old band t-shirts, some
dressed to the nines, and others who barely put on pajamas to walk
outside their dorms.
I haven’t ventured too far, but I have met my roommate, Josh.
He’s a pretty nice dude. From what he’s told me so far, his father is a
big-time real estate broker in New York City and his mother is an
immigration attorney at a law firm in the city as well. It’s no wonder
why he’s here. He’s the definition of prestigious, and then there’s
me, only here because my mother is the dean’s half-sister. At least,
that’s why I think I’m here.
Adalind Marie Stonewall.
My mother, and yet, someone I barely know. Someone who is the
acting director of the botany wing. My uncle Jonathan didn’t even
tell me. Yesterday I decided to make myself comfortable with the
grounds and walked to the different buildings where my classes will
be held, so I wouldn’t get lost when classes start. Imagine my
surprise when I saw her photo and name in a case with all her
achievements. She could accomplish great things, but she couldn’t
ever be there for me like she should’ve been? Fucking ridiculous.
 In the end, I know how I lucked out with having Ashley as my
mom, and I thank God every day for my dad marrying her. But it
doesn’t mean it still doesn’t hurt to know my mother picked drugs
over me, and then seemingly she must be recovered . . . and never
once reached out. Actually, it infuriates me. It pisses me off so much
I texted my dad and told him about ten minutes ago. Twiddling my
thumbs, my phone vibrates and I see my dad’s name pop up.
Immediately, I open his message.
From: Dad
Seriously? Shit. I’d like to say I should’ve known . . . but I’m
sorry I didn’t. Don’t pay any mind to her. She might be clean now,
but you can never change selfish people. They’re always gonna be
that way.
I nod at what I’m reading, knowing he’s right. So, I quickly type
a reply back.
To: Dad
Thanks. Sorry. Just pissed me off. I’ll do my best to avoid her.
Maybe she doesn’t even know I’m here.
No sooner than twenty seconds after I send it, I have a reply.
From: Dad
Yeah, right. If you ask me, this was all a charade. Keep me
updated tho, I gotta run.
I place my phone back on my bedside table and decide to follow
my dad’s advice. Even if I wanted to, I know trusting her isn’t the
smartest thing to do. Plus, I have the best mom ever—Ashley.
Shaking the doubt from my mind, I rise and head over to the
door leading into Josh and my dorm room. Only the second I begin
to open it, it’s being pushed.
“Whoa,” I grumble, still a bit aggravated by everything I’ve
learned.
Josh smirks, adjusting his flashy tie. The guy is wearing a navy
suit. It’s a freaking weekend. This is what I mean when I say he
belongs here. “Hey, I was just coming to find you. I hear there’s a
dope party going on in about an hour at a frat house. Wanna go
check it out?”
 “Eh, I don’t know.” I shrug. I’m not the type of guy these people
are used to. Hell, I have my cut on and I’m the bad boy people like
them always seem to want to avoid.
Josh narrows his eyes at me and pushes his glasses back.
“C’mon, Dex. What do we have to lose? I know one of the bigger
sororities on campus is going to be there and it’ll be great. Plus,
don’t you wanna show off your flashy vest?” He wiggles his
eyebrows.
“Cut. It’s called a cut,” I remind him.
“Yeah, sorry. That’s what I meant. You know the ladies will eat
you up, being that bad boy and whatever.” Josh smirks, trying to
charm me into agreeing.
Sucking in a deep breath, I weigh the positives and negatives.
It’s either going to be one of two things—great or awful. “Fine. Let
me grab my phone and I’ll head out with you.”
“Sweet,” he snickers while I turn around to go grab my phone.
I only hope I don’t regret this.

I nstead of taking my H arley over here , J osh and I walked from our
dorm. He lied straight through his pearly white teeth when he said it
was only a five-minute walk. More like fifteen. But whatever, we’re
here now and I’m about ready for a beer. “Now, you’re not gonna
freak out about drinking underage, right?” Josh cocks a brow, eyeing
me up.
Is he for real right now? I scoff out my reply, “I had my first drink
when I was fifteen. Relax.”
“Oh, okay. Should’ve figured with your bad boy exterior and all.
You just seem . . .” Josh goes quiet.
“I seem?” I question, wanting to know whatever’s going on in his
mind.
Josh shrugs, running a hand through his dirty blond hair. “You
seem nervous, dude, I dunno how to explain it.”
 “I’m not nervous,” I snap but realize I just confirmed I am. Josh
doesn’t need to know about my internal struggles. “Okay, it’s just
odd going to a party like this. I’m used to Harleys and trailers . . .
not big ass houses like this on land I’ll probably never be able to
afford,” I admit, giving him a taste of the truth. Josh doesn’t need to
know more than this.
“Pssh, they’re nothing special. I’m betting yours are much more
interesting. Don’t worry, though. You’re my roomie, so I’ve got your
back. A few of these guys are kids of my father’s associates . . . that
being said, I’ve got a little bit of leeway here.” Josh snickers, sliding
his hands in his trousers. He seems more relaxed.
I nod. “Cool. Shall we head in and grab a drink?”
“Hell yeah,” Josh responds, leading the way as we move from the
sidewalk to the brick path that leads up to the white colonial home.
It appears to be two stories with an attic, even having those nice
windows at the top which show you it’s a livable space too. On the
right-hand side, there’s a porch and I can see girls hanging out
smoking cigarettes, but as we approach, the stench of marijuana
hits me. The left side of the house is closed up and while I scan
through the windows on that specific side room, I can tell it’s some
sort of study.
“You know much about this frat?” I ask Josh while we head up
the few stairs that lead into the house.
“I know enough, like how they throw the best parties on
campus.” Josh chuckles, placing his hand on the gold handle. He
pushes it forward and opens the door, walking right in. For some
reason, I expected someone to be standing guard at the front, not
letting certain people inside . . . but we are at one of the most
prestigious colleges in the nation. Everyone here belongs, and so
they must not really care.
I see quite a series of guys packed in the foyer and living area. A
few of them have gold necklaces on with some sort of symbol that I
can’t make out. “Those are the guys who belong to the frat.”
“Ah, okay.”
“You haven’t told me what you’re here for, major wise or
whatever,” Josh speaks up, and I realize he’s right. I haven’t said a
word.
“Agricultural Engineering.”
“Cool, didn’t take you for that type, but I dig it.”
“What’s that supposed to mean?” I inquire, furrowing my brows.
Josh opens his mouth but then shuts it before running the palm
of his hand across his mouth. “I mean, I figured you were the
business type or in graphic design.”
I chuckle. “The only technology I can successfully operate is a
cell phone and my video game console. Otherwise, it takes me a
good minute. Both of your guesses are hysterical.”
“Josh, is that you?” I hear a woman’s voice ask from the living
area. The light-skinned girl with blue dreads immediately comes
walking over.
“Hey, Delaney, how’re things going?” Josh smiles widely at the
girl, immediately making me think he has a crush. Shit, I didn’t think
she was his type. He’s so proper, and she’s more my style. Hell, she’s
fuckin’ gorgeous. Josh and I might be roomies, but I might have to
shoot my shot.
“Good. The jitters are finally subsiding. You?” Delaney smiles.
“Yeah, same here. Though, I’m sure the liquor will only help
some of the few that remain.”
Delaney laughs and while she does, I introduce myself. “Hey, I’m
Dex.”
I extend a hand, and she meets it. “Delaney, but of course, you
know that.”
I nod. “Yeah. When did you two meet?”
“We arrived at Stonewall on the same day. Bumped into each
other at the student center,” Josh fills me in.
“Delaney, get back here!” A woman’s voice calls for her friend,
and Delaney looks to Josh and me.
“Sorry, I’d better get back. It was really nice to meet you, Dex.
Hopefully, we all run into each other again soon.”
As she walks off, I can’t help but stare at her ass, and while I
am, another girl runs straight into Josh, wrapping her arms around
him. “Hey, cutie.”
 Jesus. Is this dude a chick magnet? I mean . . . does the nerdy
aesthetic really work? If anyone should be attracting women like
bees to honey, it should be me. “Cara, hey. This is my roomie, Dex.”
“Cool. Nice to meet you. This is my roomie, Ember.” She turns a
bit and as she does, another woman comes into view. They’re about
the same height and almost have the same color hair. Cara’s is more
platinum mixed with a honey blonde throughout, and Ember’s is an
ash blonde.
“It’s an absolute pleasure, Ember.” Josh smirks, taking her hand.
I figured he’s going to shake it, but once he presses his lips to the
top of her hand, I cock a brow.
“Are you trying to flirt with my friend here, Josh?” Cara asks,
cocking a hip with a red Solo cup in her hand.
“Never! I’m simply showing that gentlemen are around these
parts.”
“Did you really just say that?” Now I’m the one with attitude.
He’s a dude from the city, trying to sound like he just rolled out of
central Wyoming.
Josh looks at both ladies. “Girls, we’ll be right back. I think it’s
about time Dex and I get a beer.”
“Sure thing.” Cara giggles, and I walk alongside Josh as we head
over to the line by the keg.
While we’re standing in line, he strikes up some conversation.
“Alright. I need you to be my wingman and vice versa. Okay?”
“Which one are you eyeing up?” I question, making sure we’re
not heading after the same girl.
“Cara. I plan to sneak her back into a bedroom tonight. You feel
me?”
“Yep.” Little does he know I’m glad he’s going after Cara. ‘Cause
from the look of Ember in those dark denim jeans and tight sapphire
blue top . . . she’s my type.
 3

E mber
How did I let Cara talk me into coming out to some frat party
with her? Oh yeah, that’s right, she used the whole ‘we have to
watch out for each other’ speech. Not wanting her to go alone and
risk something happening to her, I merely sighed and changed out of
my Nirvana tee shirt, putting on a blue top that my cousin Bethany
bought for me.
There’s one thing for sure about spending time with Bethany, she
knows how to pick clothes to compliment one’s figure. This shirt is
one of my favorites.
Grabbing my cup I’d been drinking out of, I follow Cara out of our
room.
“Why are you bringing a cup with you? They have those there.”
I’ve been dreading the moment someone would ask me that.
“Yeah, they do but not with lids on them.” I shrug.
“So?” Cara angles her head to face me as we walk.
“So, I don’t go to parties without taking my own. You don’t know
who will try something. It’s a lesson I learned a while ago when I
caught my friend’s boyfriend trying to roofie my beer. Let’s just say
that didn’t work out for him too well. One, he lost his girlfriend and
ended up soaked in cheap beer that night. Second, he got a visit
from Micah, one of the member’s little brother at my uncle’s club,
due to the guy being underage. After that, I never went to another
party without a cup with a closed lid on it.” I probably should be
embarrassed by this, but in all honesty, I’m not. I prefer to stay safe
rather than be one of those women who find themselves drugged
and taken into human trafficking.
Okay, so I kept that part out of my little spiel to Cara. The guy
who attempted this was targeting girls for a group that dealt in the
sex trade.
“Wow. I can understand that. Now let’s have some fun,” she
murmurs.
Smiling, I follow her up the stairs into the huge white house.
Windows light up and music blares through the open front door.
Stepping inside, dread washes over my body. This isn’t really my
type of party. Then again, this is supposed to be my new beginning.
Be someone other than the MC princess to the Satan’s Keepers.
Shortly after getting to the party, Cara drags me through the
room to talk to some guy as she calls out, “Hey, cutie.”
With a brief exchange, the guy and his roommate head off to
grab a beer.
“What the hell, Cara?” I ask, feeling somewhat uncomfortable
with this all.
“What? It was just Josh and Dex. They’re harmless. Well, Josh is,
that’s for sure. I met him on the first day here and he’s a hottie. One
I intend to party with tonight.” Cara giggles.
Oh God, kill me now.

W e ’ ve been at the party for a while now and I’ ve just lost C ara . I
think she’s gone off with that guy. She said his name was Josh. I’m
about ready to just head on out when I get an eerie feeling wash
over me. You know, the kind when you feel someone’s eyes are
directed on you.
“Hey, Ember, right?” a familiar voice says from a few feet beside
me. I look over to see that guy I met before. I think his name was
Dex, but I’m not too certain.
“Uh, yeah. And you’re . . . Dex?” I ask, hoping for confirmation.
 He nods with a beer in hand. “Yeah, that’s me. Josh left me to
the sharks, but it looks like Cara did the same to you.” He chuckles
lightly, obviously finding some amusement in all this.
“Um, yeah, I suppose she did,” I stammer, not sure what to say.
I’ve never really seen a guy look like him. Well, if you don’t count
the guys at the club back home. They’re my family. Though, Dex has
to be well over six feet, considering he towers over me at my five-
foot-nine self.
“Eh, I guess we’ll have to keep each other company. You excited
for classes to start, or are you dreading it?”
“I guess I’m more nervous than anything.” I shrug, lifting my cup
to my lips to take a sip of water.
“Don’t be. College is easy compared to life itself. Shit, I’m here
for Agricultural Engineering. My class schedule looks like a mixture of
design, general education requirements, and weird computer shit.
I’m fucked and I know it. What’s your major?” Dex asks.
“I haven’t really figured out what my major will be yet. I want to
either become a social worker that helps place kids in homes worth
anything or work in the school system. Either way, they have the
same basics for the first year,” I state, diverting my gaze. Something
about Dex just makes my stomach feel as if it had butterflies and I
don’t know why. Maybe it’s just an insta-crush.
“That’s sick. A lot of my friends and family are adopted. Hell, my
uncle, Zane, adopted my cousin Sydney. We knew her birth parents
and whatnot, but they died and he took her in. The world needs a
lot of people like you.” I don’t know if he realizes what he said was
sweet as pie, but it was, and now it’s only making my butterflies turn
into a full-blown swarm inside my body.
“Thank you. I’m sorry your cousin’s birth parents died, but glad
to know she had someone to take her in. My uncles took me in and
raised me after mine were killed in a house fire.” Why did I just tell
him about my parents? I never talk about them. It hurts too much to
bring up my mom and dad. Due to issues with not only the De Luca
family but a rival club, my parents paid the ultimate price, as did my
aunt when she was killed in a car accident. All because of the De
Lucas.
 “Oh, Jesus. I’m sorry. That’s got to be hard.” Dex looks at me
with sadness in his eyes before he shakes his head. “That’s how
Sydney’s birth mom died. She was trapped in a fire and couldn’t get
out. We tried everything we could to get to her . . . but we couldn’t.
We couldn’t get close and . . . well, you know. Fuck, you know more
than anyone else would.”
“Wow, I’m so sorry. It sucks that you guys weren’t able to get
her out. With my parents, there was no saving them either. They
were trapped, windows locked from the outside, and the door was
barred shut,” I mutter as a chill races down my spine at the memory.
It pops back into my mind, flashing across it like a movie reel.
Turning my head, I look at anything else but Dex as I try to regain
composure. What was I thinking to bring up such a hideous subject?
It’s probably just as hard for him to talk about.
God, I’m so stupid.
Dex’s eyes widen and he runs a hand over his mouth. “Saffron,
Sydney’s mom . . . she was trapped too. Shit. Who would’ve thought
two random strangers like us would have something so specific in
common? Weird. You want a beer or anything?” I appreciate him
trying to get me a drink, but I don’t trust anyone.
“Thanks, but no thanks.”
“Alright. I’m runnin’ low, so I’m gonna go get a refill. Mind if I
come back in a couple minutes?”
Another random document with
no related content on Scribd:
vastustamattomasti livahtivat pois ennen vaikka vaivallakin opittuihin
asioihin.

Tämä se alkoi Floriania huolettaa, ja niissä huolissaan hän muuttui

hyvin lyhyessä ajassa umpimieliseksi ja synkäksi, kun vilkas
mielikuvitus ryhtyi luomaan eteen kaikenlaista ikävää.

Lisette kirjoitteli tuon tuostakin ja kyseli, joko hän oli saanut selville
uransa ja ryhtynyt sille valmistautumaan.

Se saattoi Florianin melkein tuskihinsa. Kunniantunto ja

kunnianhimo estivät vastaamasta eittävästi, eikähän valhekaan olisi
pitkälle auttanut, ainakaan useampia lukukausia.

Viimein hän päätti kirjoittaa isällensä asian koko synkeydessään ja

tekikin kirjeen suunnitelman valmiiksi eräällä luentotunnilla.

Asuntoonsa palattuaan pyysi Florian johonkin tarpeesen rahaa

emännältänsä. Isä näet, arvaten poikansa kykenemättömäksi
muistamaan juoksevia asioitaan ja hoitamaan varojaan, oli pannut
hänen pankkiiriksensa asunnon emännän.

Silloin emäntä antoi hoitolaalleen kunnallisneuvoksen kirjeen, joka

samana päivänä oli saapunut hänen kirjeensä sisässä. Isä Guldén
siinä kertoi monen takauksen tähden olevansa ihan joutumaisillaan
vararikkoon ja samalla kehoitti Floriania nyt rohkeasti pitämään
huolta itsestään, niinkuin monen muunkin ylioppilaan täytyy tehdä.

Florian ei ensin käsittänyt oikein koko asiaa, vaan selvisihän se

viimein.

Olipa siinä miettimistä Florianin laiselle miehelle.

Neuvottomuudessaan aikoi hän jo surmata itsensä, mutta kauhistui
sitä tekoa, eikähän se muutenkaan oikein soveltunut
kunnianhimoiselle mielelle. Karttaakseen kiusaustakin siihen sulloi
hän uuteen revolveriin, jonka oli kerran saanut lahjaksi, kaksi jäljellä
olevaa patroonia ja työnsi aseen nuttunsa taskuun, aikoen viedä sen
asekauppaan myötäväksi.

Matkalla unhottui häneltä tämä asiansa ja hän astui

ylioppilastaloon ylös lukusaliin, istahti siellä sohvan nurkkaan ja
vaipui ajatuksiinsa.

Miten olikaan, sattui käsi taskussa revolveriin. Taaskin pettivät

ajatukset. Huolet hiukan hälvenivät, mieli kiintyi revolverin
koneistoon. Hän näet oli kerran huviksensa purkanut koko koneen ja
sitte jälleen asetellut paikoilleen.

Siinä miettiessään, miten lupasin nostaa hanaa ja miten samalla

patroonitukki pyörähtää, miten hanan ponsi sitte livahtaa liipasimen
varasta ja vipu silloin iskee hanan pään nallipuikkoon — sitä
miettiessään hän painalsikin liipasinta, ikäänkuin näyttääkseen: juuri
noin!

Lukusalissa oli paljo muitakin ylioppilaita rauhallisesti lukemassa

kuka sanomia, ken mitäkin.

Yht'äkkiä kuuluu paukaus ja Florian Guldén peittyy ruudin savuun.

Kaikki hypähtävät seisomaan. Savun hiukan hajotessa näkevät he
Florianin vetävän taskustaan revolveria ja pakenevat suin päin ulos
salista.

Florian kauhistuu. Hänkö on ampunut ja tässä rauhoitetussa

paikassa.
Ei, se on mahdotonta. Mutta tuossahan on revolveri ihan omassa
kädessä.
Ja reisi tuntuu kostealta ja niin kummalliselta. Mitä? vertako?

Florian tuskistuu. Muistamatta revolveriaan nostaa hän molempia

käsiään otsaansa kohti. Oikea käsi on vielä samassa asennossa
kuin sen lauaistessa revolveria taskussa. Aseensuu osuu juuri
ohimon kohdalle, vähän viistoon ylös päin. Etusormi vavahtaa ja
piipusta tuiskahtaa luoti luusta sisään.

Se teki tehtävänsä, vaikka olikin lennähtänyt käskemättä. Ase

putosi raukeasta kädestä, pää retkahti eteen päin.

Kun hyvään aikaan ei enää kuulunut mitään, rohkastuivat

muutamat ulos paenneista ja palasivat katsomaan tuota mieletöntä,
joka muka itsemurhan paikakseen valitsi juuri ylioppilasten lukusalin.

Onneton oli tapaturman uhrina kuoleman teossa! vähän vielä

vääntelehti ja vavahteli ruumis.

Lääkärin apua oli aivan käsillä, vaan turha vaiva. Nutun

rintataskusta pilkisti paperin nurkka. Toivoen siitä saatavan selitystä
kamalaan tekoon, otettiin se käsille ja luettiin.

Se oli tuo Florianin kirjeen suunnitelma isällensä. Hän siinä kuvaili

tilansa tukaluutta ja arvaeli siihen joutumisensa syitä sekä lausui
lopuksi:

"Jos olisin nuorempana päässyt johonkin käsin kosketeltavaan

työhön,
sen toki olisi täytynyt totuttaa tosi elämään, vaan nyt häilyn ilmassa.
Isä, voi miksi miksi et ajoissa pannut minua jonkin käsityön oppiin?
Ehkäpä se ei vielä nytkään ole liian myöhäistä."
VASARAKAUPPA.

I.

Hiljakseen vieriskeli markkinoilta toisille kuljeksivan kauppiaan

raskas tavarakuorma kauniina syyspäivänä illan suussa pitkin
maantietä, joka hyvästä täytteestä kovana kumisi alla kuin kallio.
Toisissa, omissa kärreissään vähän keveämmän kuorman lisänä
istui itse kauppias, teräväsilmäinen, nuorenpuolinen mies vielä
nuoremman vaimonsa kera. Hevosien paluuttajaksi mukaan lähtenyt
poika ajoi varsinaista kuormaa.

"Kuulepas, Mari", virkkoi kauppias erästä pitkää mäkeä noustessa,

"ei tämä markkinoilla vaelteleminen enää oikein lyö leiville. Liian
monta on ruvennut samaa neuvoa pitämään."

"Mitäpä meillä on muutakaan neuvoa. Vielä ovat ansiot liian pienet

ajatella yhteen paikkaan asettumista. Paljo noita on kauppiaita
kaupungeissakin."

"Eihän meidän olekaan pakko asettua kaupunkiin."

"No mutta, Jaakko, vielä vähemmin kannattaa ruveta maalle

asettumaan. Johan nyt on maakauppiaitakin melkein joka kylässä.
Ja vaikeaksi käy vähillä varoilla kilpailla entisten kanssa."

"On tällä kulmalla vielä paljo sellaisiakin seutuja, joista on

likimmäisiin kauppiaihin hyvä heilaus matkaa. Katselehan vähän
ympärillesi esimerkiksi tänä iltana, kun tästä ensimmäinen kylä tulee,
johon muuten yöksikin jäämme."

Siihen pysähtyi pakina, kun lähdettiin alamäkeä laskemaan ja se

antoi kylliksi hevosen ohjaamistyötä. Eipä puhe jatkunut sitte entistä
tasaisemmallakaan tiellä, sillä luonto alkoi isonlaisen salon jälkeen
muuttua ja vetää puoleensa huomiota. Vasemmalta päin aukesi
muutamassa tien mutkassa eteen suuri järvi ja sen rannalta näkyi
loitompaa jo viljeltyjä seutuja. Hevosetkin siitä vilkastuivat ja läksivät
halukkaammin taloja tavoittamaan.

Tie kohosi vähitellen harjanteelle eli kylänseljälle ja kohta vierivät

kuormat ensimmäisten mökkien ohitse, jopa viimein muutamain
talojenkin, jotka sekä ulkoasultaan että puhtaudeltaan olivat tavallisia
itäsuomalaisia: eivät kehua kannattaneet, mutta toimeen niissä
tultiin, ehkä välistä huonommastikin.

Sen sijaan näkyi pelloilla tiheässään ruiskekoja sekä ohra- ja

kauranärtteitä, jopa joitakuita ylivuotisiakin todistamassa, että
Harjulan kylässä ei ainakaan leivän puutteessa eletty.

"Katsos noita!" huomautti kauppias vaimollensa. "Onko köyhyyttä

vai mitä arvelet?"

"Eivätpä näytä viljan puolesta köyhiltä. Mutta miten heillä rahaa

lienee?" kysyi Mari, tajuten täydellisesti miehensä ajatukset, että
juuri Harjula hänen mielestään varsin hyvin soveltui kauppiaan
koetustantereksi.
 "Miss' on ruista, siin' on aina rahaakin", vakuutti Jaakko lyhyeen ja
käänsi jo hepoansa erääsen pihaan, johon kyytipoika oli edeltä
kuorminensa kadonnut karjotan nurkan ta'itse.

Jättäen pojan kuorman vartiaksi riensi Jaakko vaimoineen

porstuaan, jonka molemmilla puolilla oli isot tuvat. Oikean puolisesta
kuuluvat ihmisäänet neuvoivat sisään neuvottelijoita kääntymään
sinne päin, ja Jaakko entiseltä muistilta pian löysi oven, vaikka
ikkunattomassa porstuassa jo olikin melkein pilkko pimeä, kun vielä
oven alapuoliskokin oli kiinni.

"Hyvää iltaa! terve taloon!" toivotti Jaakko.

Isäntä, roteva, kesk'ikäinen mies, Matti Vanhanen vastasi:

"Tulkaa tervennä! Kas, Kauppinenhan se onkin, eikä Jaakko enää

näy olevankaan yksinään."

"Ikäväksipä tuo alkoi aika yksin käydä. Tämä on vaimoni, ja nyt

olen näyttelemässä vähän maailmaa hänellekin."

"No, höllittäkäähän nuttuja!"

"Teemme, teemme sen työn, jos yösijaa talosta annetaan. Vaan

ensin: Vieläkö se, teidän liiterinne on lukollinen ja sopisiko sinne
meidän kuormamme? niitä on kaksikin."

"Ei lukosta juuri kehumista, vaan säilyy täällä kuormat vaikka

maantielläkin. Saatetaanhan nuo sentään ajaa sinne, jos sattuisi
yöllä sadetta tulemaan."

"Pankaas, hyvä emäntä, vettä ja hiiliä samovaariin; sill'

aikaapahan lämpiää, kuin käyn kuormat korjaamassa. Minä tuon
sieltä tieheiniä, älkää panko omianne."

Isäntä läksi Jaakon kanssa toimittamaan suojaa sekä kuormille

että myöskin hevosille, joiden muusta hoidosta sai poika pitää
huolen.

Emäntä otti uunilta teekeittiön, kävi täyttämässä sen vedellä ja

ryhtyi hiiliä sytytellessään pakinoimaan tupaan jääneen Marin
kanssa.

"Mistä se Kauppinen onkaan kotoisin? Ei tuota ole tullut kysytyksi,

vaikka on hän jo monesti käynyt meillä."

"Viipurin puolestahan me olemme molemmat."

"Oletteko jo kauankin olleet naimisissa?"

"Vasta neljä kuukautta."

"Eikö se alinomainen matkaaminen väsytä? En minä vain jaksaisi

sitä kestää. Ei rauhaa milloinkaan."

"En tiedä ajan pitkään. Nyt ei vielä ole väsyttänyt. Onpa hauska
vähän liikkuakin."

Jaakon ja isännän tulo keskeytti puhelun, vaikka eiväthän he olisi

sitä kieltäneet; muuten vain naiset luonnostansa puhelevat
mieluisemmin keskenään ja miesten läsnä ollessa supajavat, ell'ei
heiltä erittäin kysytä.

Jaakko kantoi eväskorin penkille pöydän päähän, joka, ollen

veistetty kahdesta suuresta juurikasta, seisoi keskellä peräseinää,
leveämpi pää ikkunaa, kapeampi ovea kohti. Avattuaan korin kaivoi
hän siitä ensin esille teetä ja sokuria sekä tyydytti talon pikku pojan
uteliaita silmäyksiä nostamalla aika ripun vesirinkelejäkin pöydälle.
Vesi herahti pikku Matille suuhun, mutta oi hän sentään julennut
pyytää, vaikka kyllä kovin mieli teki.

"Maltahan, kunnes teevesi kiehuu, saat sitte sinäkin", lohdutteli

Jaakko pienokaista.

"Onko tässä muita kyliä likellä?" kysyi hän melkein samaan

jatkoon isännältä.

"On tässä kyliä montakin, vaikk'ei aivan tien varrella; eivät ne juuri
näy maantielle."

"Miten varakasta tämä seutu on? Tässä kylässä kyllä näkyy

olevan kasattu kekojakin."

"Onhan tuota tultu toimeen. Tässä kylässä ei ole yhtään kitutaloa,

ja eläjiä ne ovat muutkin. Hyvät on maat meillä; jos keitä elos rupeaa
huononemaan, niin on syy työn teossa eikä maissa."

"Niin, niin, elää ahkera huonommallakin paikalla, laiska kituu

missä hyvänsä."

"Ei sitte saattane olla ketään, joka haluaisi myödä taloansa?" jatkoi
Jaakko, vähän aikaa vaiti oltuaan ja mietiskeltyään, miten paraiten
saisi tiedustelluksi niin paljon kuin mahdollista paikkakunnan oloja.

"Ei ainakaan tässä kylässä kenenkään mieli tehne luopua leivästä,

tuskinpa muissakaan näillä seuduin."

"Kun kaikki ovat varakkaita, miksi eivät rakenna itselleen parempia

kartanoita? Vai ovatko metsät huonot?"
 "Eipä moisissa vikaa; kyllä niissä rakennustarpeita olisi toisellekin
antaa, mutta ei tule tehdyksi; aika menee niin tarkoilleen maatyön
tekoon."

"Ja rahdin vetoon. Eikö niin?"

"Käydään vähin rahdissakin, vaan ei muut paljon kuin köyhimmät

talot. Ne, ne siellä hyöstyttävät vieraita pihoja ja jättävät omat työnsä
tekemättä. Vaan sieltähän ne sentään hankkivatkin rahaa kaikkiin
maksuihinsa."

"Mistäs muut saavat?"

"Voista enimmäkseen."

Taas pysähtyi puhe.

Teetä juodessaan korvattomasta kahvikupista ja lohkolaitaiselta

teevadilta, jollaisia talon molemmat toisetkin parit olivat, katseli
Kauppinen niitä hyvin pitkään ja kysäsi sitte hetkisen päästä:

"Tottahan sentään vouraamalla saisi jonkun maatilkun, jos ken

haluaisi kartanon paikaksi?"

"On tässä maata sen verta liikenemään, mutta kukas tänne suotta
rupeaisi kartanoja rakentelemaan? Ei täällä kannata muiden elää
kuin oikean talonpojan, eikä talonpoika tule toimeen paljailla
kartanoilla, hän tarvitsee paljon muutakin."

"Olisiko esimerkiksi teillä sellaista joutavaa kartanon paikkaa,

tynnyrinalan verta?"
 "Mitä, aiotteko te jättää matkustelemiset? Vai mitä varten sitä niin
kyselette?"

"Sepähän sitte nähtäisiin. Muuten vain kysyn."

"On tässä puolen virstan päässä sievä mäenkunnas, jota itsekin

olen katsellut kartanon paikaksi. Mutta eipä suinkaan minulla enää
saane muutetuksi, kun ei tullut nuorempana tehdyksi. Siihen näkyy
järvikin niin hyvästi, vaikk'ei tähän. Ja maat siinä ympärillä ovat ihan
yhtä hyvät kuin tässäkin."

"Pitäisipä oikein käydä katsomassa."

"Tänä iltana ei näe enää, vaan huomeisaamuna sopii käydä."

"Olisipa lähdettävä aikaisin edelleenkin."

"No, ette ainakaan pimeässä vielä lähde. Se on ihan tien varrella."

Seuraavana aamuna Kauppinen kävi Vanhalan isännän kanssa

ennen hevosten valjastusta mäenkunnasta katsomassa, mielistyi
siihen ja vourasi sen ynnä tynnyrinalan peltomaata viidestäkolmatta
markasta vuodelta, josta hinnasta myöskin kauppiaan elukkain piti
saaman käydä yhteisellä laitumella talon karjan kanssa.

Kun vourakirjat oli tehty, joista kiireessä jäi pois ajan määrä, vaikku
Kauppinen oli mielessään aikonut viittäkymmentä vuotta, läksi hän
kuormillensa ajamaan, luvaten markkinoilta palatessaan tarkemmin
määrätä kartanoiden sijan ja sopia kivijalkain teosta jo samana
syksynä ennen maan jäätymistä. Matti Vanhanen lupasi erittäin
sovitusta maksusta toimittaa kiviä paikalle jo siksi ja sitte työn aikana
lisää tarpeen mukaan.
 Hyvillään näin oivallisesta kaupasta läksi Matti pellolle maantien
varrelle syyskyntöä jatkamaan.

Päivällisajan lähestyessä astui tietä myöten Kylänpään Sakari,

toisen talon isäntä, kirves takana vyön alla.

"Jumal'avuks'!" toivotti hän Matille, joka juuri painalsi aatran

syvempään kiinni pientaren laitaan ja ryhtyi päästämään hevosta
aisoista samalle neliölle haeskelemaan niukkoja ruohon korsia.

"Jumal' ann' apua!" vastasi hän. "Mistäs sinä kaalat?"

"Kävinpähän tuolla pieleksiä korjailemassa; olivat vähän

kallistuneet; pojan veitikat ovat kiskoneet pois tukia. Jospa minä ne
saisin kiinni!"

"Mistäpä heidät arvaat? Jätä rauhaan."

"Täytyyhän jättää pakostakin. — Hyvinhän sillä Kauppisella oli

vahvat kuormat."

"Niin oli. Kohta hänestä tulee meidän kylän asukas", ilmoitti Matti
riemumielellä uutisensa.

"Hm, vai niin!"

"Mitä vai niin ja hm?"

"Niin tuota, minä en olisi hänelle toki taloani antanut."

"No, eihän hän minunkaan taloani saanut; ainoastaan yhden

tynnyrin alan joutavaa maata."
 "Katsohan vain, eikö vie taloasi kokonaankin kuin entinen piru,
joka sai miestä sormesta kiinni ja vei sitte koko miehen."

"Älä hätäile, hyvä naapuri, onhan sitä nyt minullakin sentään vähä
järkeä; en minä rupea taloani syömään enkä hävittämään."

"Hyvähän olisi, jos niin kävisi. Mutta ole varoillasi, ja muista minun
sanani, jos hullusti käypi."

"Pannaan, pannaan mieleen. Mutta pidä vain itse varasi. Ei

meidän talomme kaltainen toki tyhjästä häviä."

"Hyvä olisi! hyvä olisi!" jupisi Sakari vielä mennessään ja pudisteli

päätänsä.

Matti oli tällä välin jo noussut aidan yli maantielle ja astui kotiinsa
päivälliselle.

"Kateeksi taisi vähän pistää Kylänpään Sakarille", kertoi Matti

syödessään kotiväelle, "kun ei Kauppinen osunut vouraamaan
häneltä kartanon sijaa. Hyvin näytti tyytymättömältä, kun kerroin
hänelle kaupat."

"Mitäpä tuossa tuon vertaisessa on kadehtimistakaan", arveli

emäntä.

"Sitähän minäkin itsekseni ihmettelin, vaan siltä se kuitenkin

kuului. Ja vielä hän varoitteli minua, että en koko taloani menettäisi.
Jopa nyt jotakin! Vai luuleeko hän nyt yksin olevansa kaiken
maailman viisas sen tähden, että ennen pikku poikana kierteli
isävainajansa kanssa voisaksana! Eipä se hänelle itselleen
luonnistanutkaan, vaikka isänsä kyllä kostui."
 Tuskin ehti Vanhalan perhe nousta ruoalta, kuin Sakari astui
tupaan. Kaikkein silmät suurenivat, niin oudolta tuntui nyt tutun
naapurin tulo. Tervehdittyä tarjosi Vanhalan isäntä
tupakkakukkaroansa, jossa oli kotikasvuista ja Venäjän lehtiä
sekaisin hakattuna.

Sakari pisti piippuun ja istui kotvasen ääneti penkillä. Viimein, kun

ei Matti alottanut puhetta, virkkoi hän:

"Minä vieläkin ajattelen sitä Kauppisen tuloa meidän kyläämme.

Etkö sinä voisi ennemmin antaa Notkonmäen kumpua torpan
paikaksi jollekin hyvälle työmiehelle kuin Kauppiselle?"

"Ei se nyt enää peräydy, kun on kerran tehty kirjat."

"Hm! vai niin! Sepä oli paha, se!"

"Minkä tähden? Ja mitä sinulla on Kauppista vastaan? Eikö hän

ole rehti mies?"

"No, enhän minä hänestä mitään pahaa tiedä erittäin, mutta en

erikoista hyvääkään."

"Mitäs sitte valittelet taikka oikeastaan tarkoitat kaivelemisellasi?

Sano suoraan!"

"Tulee puoti liian lähelle kyläämme. Se minusta on pahasti, hyvin

pahasti."

"Mikäpä vaara siinä sitte olisi?"

"Kun on puoti lähellä, tulee siitä aina otetuksi tavaraa enempi kuin
etäältä haetuksi, ja se on vaarallista, se, sanon minä. Mutta koska ei
enää käy auttaa, niin olkoon sitte."

Ja hyvästeltyään läksi Sakari, päätänsä vieläkin pudistellen.

II.

Lähempänä talvea Kauppinen sitte saapui vaimoinensa Harjulaan ja

asettui Vanhalan toiseen tupaan. Viisi kuormaa oli hänellä
mukanansa kauppatavaraa, vaan ei mitään huonekaluja eikä muuta
omaksi tarpeeksi varustettua. Mari oli tosin tahtonut hankkia
kaupungista niitäkin, mutta Jaakolla oli toiset tuumat, että ehtiihän
huoneet sisustaa sittekin, kuin ne ensin saadaan rakennetuksi.

Nyt heti ryhdyttiin työhön, ja pian tuli kivijalat tehdyksi; mutta kun
Harjulan kylän miehet, joita yksinomaan oli tässä pohjatyössä, tulivat
Kauppiselta rahaa pyytämään, ei sitä häneltä koskaan irronnut.
"Ottakaa
tavarassa!" vastasi hän aina lyhyeen.

"Eipä minulla ole tavaran tarvista", koetti monikin vastustaa.

"No, tulkaahan sentään katsomaan," houkutteli Kauppinen, "eikö

mitään löytyisi, jota talossa tarvitsisitte." ja kun miehet kerran
astuivat tavaravaraston ääreen, alkoi hän näytellä ja kehua:

"Katsokaas, miten hyviä piippuja, eivätkä maksa kuin puoli

kolmatta markkaa, vaan nämä helapiiput neljä. Ja tässä oivallista
nahkaa, eikös kelpaa tehdä saappaiksi!"

Samaan tapaan kävi hän varastonsa alusta loppuun saakka, eikä

aikaakaan, niin joku aina suostui ottamaan naulan muka parasta
kahvia, kirjavata saippuaa tai muuta rihkamaa.
 Pieni riippuvaaka seisoi pöydällä tuvassa oven suussa, jossa
Kauppisen puhtaimmat tavarat olivat, jota vastoin peräpuoli oli
hänellä ainoana asuinhuoneena. Oli vähän omituista, että tuota
vaakaa ei koskaan nähty seisomassa tyhjiltään tasapainossa,
ehkäpä sen tähden, että siinä tavallisesti aina oli parinaulainen paino
toisella laudalla silloinkin, kuin ei ollut mitään punnittavana.

Astuipa kerran Kylänpään Sakari tuohon kauppatupaan. Harvoin

oli häntä tie tänne vetänyt ja vielä harvemmin Kauppisen työhön, jota
hän oli ainoastaan kerran ohi astuessaan pysähtynyt katsomaan.
Sen tähden Kauppinen nyt vähän oudostui, katsoi pitkään Sakaria ja
pikku kansipyttyä, joka hänellä oli kädessä, ja kysäsi:

"No, mitäs pytyssä on? Ruvetaankos kauppojen tekoon?"

"Olisihan tässä vähä voita, jos hinnoilla sovitaan."

"Miks'ei sovita. Jos otatte tavarassa, maksan minä 70 penniä;

rahassa vain 60."

"No, kahvia minä siitä ottaisin. Punnitkaahan voi ensin."

Kauppinen nosti pytyn vaa'an ilmassa riippuvalle laudalle, joka

siitä painui alas, pani sitte sysäämällä lisäksi vastapainoa ja sai
painopuolen kolahtamaan pöytään, vaikka tavarapuoli heti jälleen sai
voiton. Mutta Kauppinen olikin sukkela ja samaa vauhtia nosti pois
vastapainoa, kuin oli sen pannutkin. Kaadettuaan sitte voin paperille,
viedäkseen perästä päin aittaan, punnitsi hän tyhjän pytyn ja sitä
tehdessä pyttypuoli vaa'asta kerran kolahti ja painopuoli jysähti
pöytään.

"Neljännestä vaille neljä naulaa!" julisti hän päätökseksi.

 "Ei se nyt tainnut olla oikein", arveli Sakari. "Se juuri kotona
punnittiin ja siinä oli täyteen neljä naulaa."

"No, tässähän voi on paljaltaan; punnitaan uudestaan", myönsi

Kauppinen äkeissään, asetti voin laudalle ja antoi vaa'an nyt
itsekseen asettua tasapainoon. "Katsokaa itse! neljä luotia vaille
neljä naulaa."

"Kummapa se! Mutta pankaahan nyt sama paino kahvia ja sokuria

yhteensä."

"Ei siitä niin paljon saa, kahvi on kalliimpaa."

"Minä maksan lisää rahassa, pankaa vain!"

Kauppinen punnitsi paksuun paperiin sokuria ja tarpeettoman

isoon paperipussiin kahvia, kehoitellen vielä Sakaria katsomaan,
miten runsaasti hän pani. Mutta isännän huomaamatta olikin hän
siirtänyt painot sille puolelle, jossa voi oli äsken ollut, joten siis
myötävä tavara annettiin toisella vaakalaudalla, kuin ostettava
otettiin.

Sakari maksoi hinnan eroa 30 penniä naulalta ja läksi.

"En minä käsitä, mitä tuolla Kylänpään Sakarilla on mielessä

minua vastaan", lausui Kauppinen ihmettelyänsä vaimolleen. "Aina
hän vain katsoo niin karsaasti eikä tee kauppaa muiden ihmisien
tavalla."

Mari ei tuohon ehtinyt mitään vastata, kun silloin juuri tuli toisia
ostajia.
 Vähän ajan päästä astui Sakari uudelleen tupaan, puntari toisessa
ja äsken ostetut tavarat toisessa kädessä. Hän tahallansa oli
satuttanut tulonsa niin, että muita syrjäisiä ei ollut läsnä.

"Kyllä nyt on tapahtunut erehdys", alkoi Sakari. "Tällä samalla

puntarilla minä itse lähtiessäni punnitsin voin, ja sitä oli runsaasti
neljä naulaa. Te siitä saitte neljä luotia vaille. Sitte käskin teitä
panemaan yhtä paljon kahvia ja sokuria, kun luulin, että, jos
punnitsimet ovatkin erilaiset, niin tottahan kuitenkin saan täältäkin
neljä naulaa oman puntarini mukaan. Mutta katsokaa itse, nämähän
painavat vain neljännestä vaille neljä."

"Katsoittehan te itse, kuin punnitsin?"

"Kyllä minä katsoin ja katson nytkin tästä."

"Syyttäkää sitte itseänne."

"Eipä niinkään. Tämä on kruunattu puntari ja voi on vielä tuossa;

punnitaanpas uudelleen. Tässä on rievunkaistale." Ja Sakari nosti
voin paperineen rievulle, solmitsi sen päät ja pisti puntariin.
"Katsokaas nyt, onhan tässä neljä naulaa."

"Niinpä näkyy olevan ja vielä paperinkin paino."

"No, antakaa sitte tällä puntarilla minulle myöskin kahvit ja sokerit."

"Saatte neljännesnaulan lisäksi."

"En minä huoli teidän sokuritoppa-paperistanne."

"Maksaapa se paperi minullekin."

 "Sen tähden pitäkääkin se omananne. Minulla on oma
kahvipussini, ja se painaa kaksi luotia."

Sakari kaatoi kahvit kauppiaan pussista omaansa, pisti pussin

puntariin ja vaati lisää. Kauppias vastahakoisesti totteli, kunnes
puntari näytti kaksi naulaa kaksi luotia. Sitte Sakari sitoi pussin
koskea kiinni, pisti sokuripalaset suupuoleen ja sai siihenkin lisää.

"Jos tahdotte meidän kylässä ruveta kauppaa pitämään, niin

jättäkää pois vehkeileminen! sanon minä ajoissa. Kohtuullista voittoa
minä en kiellä ottamasta, mutta rehellinen peli. Ja nyt hyvästi tällä
kertaa! Laittakaa vaaka kuntoon toiseksi kerraksi. Arvaattehan, että
minä en pidä tätä asiaa salassa, eikä se keino siis auta. Hyvästi!"

"Pahaapa näkyy Sakarilla tosiaankin olevan mielessä meitä

kohtaan", vastasi Mari nyt vasta miehensä äskeiseen ihmettelyyn.

Kauppinen, mitään virkkamatta, päästi vaa'an seljän toisesta

päästä pois pienen lyijymurikan. Hänen kyllä mieli paloi halusta
kurittaa tuota häiritsijää, mutta mahdoton oli päästä häneen kiinni,
ainakaan vielä nyt.

Vanhalan isäntä, saatuaan aikaa myöten kuulla tämän tapauksen,

muisti itsekseen jotain samanlaista vajautta ja alkoi vähän katua
kauppaansa, että oli Kauppisen ottanut maallensa, mutta toivoi
hänen kuitenkin tästä jo viisastuvan. Sitä paitsi tuntui niin mukavalta
saada ihan ilmaiseksi tuo viisikolmatta markkaa vuodessa, vieläpä
lisää työn teosta nyt rakennusaikana, jopa hirsistäkin, joita oli
luvannut omasta metsästään itse vetää Kauppiselle. Tosin häntä jo
oli vähän kyllästyttänyt kiven veto, kun Kauppinen oli kiviä moittinut
huonoiksi ja sen tähden maksanut vähemmän, kuin oli luvannut;
vaan olihan siitä sentään ollut ansiota, vaikkapa vähempikin. Eikä
Vanhanen luullut Kauppisen toki osaavan hirsiä halventaa. Vielä nuo
olivat luvut pitämättä töistä ja muista saamisista sekä otoista
Kauppisen kanssa, joka oli aina vastannut, että ehditäänhän vielä
katsella; mutta Vanhasen muistaen piti siellä olla koko joukko rahaa
tallessa; joutipahan säästyä, kunnes tarve tuli.

Joulun jälkeen alkoi sitte hirren veto, kuin Kauppinen ensin kävi
noutamassa lisäksi tavaraa koko kymmenen kuorman. Vanhanen
veti vetämistään määrän mukaan, kunnes hirsikasa kasvoi aika
suureksi, ja pyysi sitte Kauppista mittaamaan.

"Ehditäänhän nuo katsoa", yritti Kauppinen taaskin sanomaan,

mutta läksi kuitenkin, kun Vanhanen huomautti, että pian sekautuvat
hänen puunsa toisten tuomiin, ja kahden kesken he astuivat
hirsiläjän luo.

"Eihän tuo ole viisisylinen", alkoi Kauppinen moittia, näyttäen

erästä, joka oli hiukan lyhempi toisia sitä runsaampimittaisia; "eikä
tämä täyteen kymmentuumainen, ja tämäkin on vajaa."

Vanhanen oudostui. Hän oli itse metsässä mitannut joka puun;

mitenkä ne nyt olivat vajaat?

"Kyllä pitää mitata uudestaan. En minä usko muuta kuin omia

silmiäni."

"No, en minä vielä tähän asti ole pyrkinyt ketään pettämään; mutta
mitattakoon!" taipui Vanhanen. "Minä vain käyn noutamassa rengin
avuksi liikuttelemaan."

Vanhanen läksi ja palasi tuokion kuluttua rengin sekä Kylänpään

Sakarin kanssa, joka viimeksi mainittu oli sattunut tiellä toisiin, ja
Vanhanen oli siitä pyytänyt häntä mukaan vain huvin vuoksi.

Kauppinen koetti milloin lyhyyden, milloin vääryyden ja milloin

hienouden tai muun syyn nojalla hyljätä joka toista puuta. Kyllä hän
tietysti olisi nekin pitänyt, mutta melkein ilmaiseksi, vaikka sovittu
hintakaan ei ollut suurempi kuin yksi markka kokonaisesta
viisisylisestä puusta.

"Jos nämä eivät kaikki kelpaa täydestä hinnasta, niin minä sanon,
että lyhyeen teidän kaupitsemisenne loppuu!" uhkasi suoravainen
Sakari.

"Kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti", mörähti Kauppinen

äkäisesti, mutta taipui kuitenkin ottamaan kaikki ja hillitsi mielensä,
vaikka kyllä kynsiä kihelmöittikin antamaan aika korvapuustia tuolle
kiusan hengelle, joka aina oli hänen tiellänsä.

Ja tiellä Sakari tosiaankin oli Kauppisella kaikessa, kuin vähänkin

vääryyteen vivahti ja tuli hänen tiedoksensa. Hän aina meni omasta
takaa koettelemaan ja antoi aika nuhteet, jopa sopivia uhkauksiakin,
milloin ei kuulijoita sattunut olemaan läsnä. Eikä Kauppinen
puolestaan uskaltanut tehdä vastoin Sakarin viisaita, vaikka
kiusallisiakin neuvoja, kun pelkäsi ehkä kinastellen tulevan ilmi
asioita, joita ei olisi ollut aivan helppo selvitellä.

Olipa kuitenkin yksi kohta, johon ei Kylänpään Sakarin

varovaisuus ulottunut vaikuttamaan: luvun teko Kauppisen ja
kyläläisten välillä. "Eihän tuolla mitään kiirettä ole", vastasi
Kauppinen jokaiselle, antoi vain kaikille tarvitsevaisille nyt jo
rahaakin ja otti heillä voita ja muuta tavaraa. Niinpä Vanhalan
isäntäkin sai rahaa, milloin vain tahtoi, kunnes viimein ei enää
muistanutkaan niiden summaa, ja vielä vähemmin hän muisti muita