The Petrograd Workers in the Russian

Revolution: February 1917-June 1918

David Mandel
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-petrograd-workers-in-the-russian-revolution-febru
ary-1917-june-1918-david-mandel/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Russian Revolution 1917 Rex A. Wade

https://textbookfull.com/product/the-russian-revolution-1917-rex-
a-wade/

The Bolsheviks Come to Power New Edition the Revolution

of 1917 in Petrograd Rabinowitch

https://textbookfull.com/product/the-bolsheviks-come-to-power-
new-edition-the-revolution-of-1917-in-petrograd-rabinowitch/

The Russian Revolution 1917 3rd Edition Rex A. Wade

https://textbookfull.com/product/the-russian-revolution-1917-3rd-
edition-rex-a-wade/

The Russian Revolution 4th Edition Sheila Fitzpatrick

https://textbookfull.com/product/the-russian-revolution-4th-
edition-sheila-fitzpatrick/
Revolution writings from Russia 1917 Ayrton

https://textbookfull.com/product/revolution-writings-from-
russia-1917-ayrton/

A Companion to the Russian Revolution Daniel Orlovsky

https://textbookfull.com/product/a-companion-to-the-russian-
revolution-daniel-orlovsky/

Was revolution inevitable? : turning points of the

Russian Revolution 1st Edition Brenton

https://textbookfull.com/product/was-revolution-inevitable-
turning-points-of-the-russian-revolution-1st-edition-brenton/

Twilight of Empire: the Brest-Litovsk Conference and

the remaking of East-Central Europe, 1917-1918 1st
Edition Chernev

https://textbookfull.com/product/twilight-of-empire-the-brest-
litovsk-conference-and-the-remaking-of-east-central-
europe-1917-1918-1st-edition-chernev/

Living the revolution: urban communes & Soviet

socialism, 1917-1932 First Edition Willimott

https://textbookfull.com/product/living-the-revolution-urban-
communes-soviet-socialism-1917-1932-first-edition-willimott/
 The Petrograd Workers
in the Russian Revolution
 Historical Materialism Book Series

T he Historical Materialism Book Series is a major publishing initiative of

the radical left. The capitalist crisis of the twenty-first century has been met
by a resurgence of interest in critical Marxist theory. At the same time, the
publishing institutions committed to Marxism have contracted markedly since
the high point of the 1970s. The Historical Materialism Book Series is dedicated
to addressing this situation by making available important works of Marxist
theory. The aim of the series is to publish important theoretical contributions as
the basis for vigorous intellectual debate and exchange on the left.
The peer-reviewed series publishes original monographs, translated texts,
and reprints of classics across the bounds of academic disciplinary agendas
and across the divisions of the left. The series is particularly concerned to
encourage the internationalization of Marxist debate and aims to translate
significant studies from beyond the English-speaking world.

For a full list of titles in the Historical Materialism Book Series

available in paperback from Haymarket Books, visit:
https: //www.haymarketbooks.org/ series_collections/ 1-historical-materialism
 The Petrograd Workers
in the Russian Revolution
February 1917-]une 1918

David Mandel

Haymarket Books
Chicago, IL
First published in 2017 by Brill Academic Publishers, The Netherlands
© 2017 Koninklijke Brill NV, Leiden, The Netherlands

Published in paperback in 2018 by

Haymarket Books
P.O. Box 180165
Chicago, IL 60618
773-583-7884
www.haymarketbooks.org

ISBN: 978-1-60846-006-9

Trade distribution:
In the US, Consortium Book Sales, www.cbsd.com
In Canada, Publishers Group Canada, www.pgcbooks.ca
In the UK, Turnaround Publisher Services, www.turnaround-uk.com
All other countries, Ingram Publisher Services International, ips_intlsales@
ingramcontent.com

Cover design by Jamie Kerry and Ragina Johnson.

This book was published with the generous support of Lannan Foundation
and the Wallace Action Fund.

Printed in the United States.

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

Library of Congress Cataloging-in-Publication data is available.

 To the memories of

Leopold H. Haimson (1927-2010)

my teacher and defender

Ivan Kupriyanovich Naumov (1895-1938)

Vyborg district worker, Bolshevik, Left Oppositionist to Stalinism

••
Contents

List of Tables and Maps XI

Glossary XIII

Introduction 1

1 Types of Political Culture in the Industrial Working Class of

Petrograd 9
Skilled Workers 9
Unskilled Workers 26
The 'Worker Aristocracy' 38
The Generational Factor 46

2 The Social Composition of the Industrial Working Class of Petrograd

and its Districts 52
The Social Composition of Petrograd's Districts 57
The Vyborg District 6i
Petergof and Narva Districts 64
Vasilevskii ostrov 65
Petrograd District 66
Moskovskaya zastava 67
Nevskii-Obukhovskii District 68
Kolomna District 68
Second City District 69
First City District 69
Rozhdestvenskii District 69
Okhta and Porokhovskii Districts 70

3 The Honeymoon Period - From the February to the April Days 71

The Labour Movement during the War 72
The February Revolution - The Birth of Dual Power 74
Attitudes Regarding State Power and the Relationship to Census
Society 77
Dual Power in the Light of Attitudes before the Revolution 87
Why Dual Power? 95
VIII CONTENTS

4 The February Revolution in the Factories 102

The Eight-Hour Day 103
Wages 107
The Press Campaign against 'Worker Egoism' 112
Worker-Management Relations: 'Democratisation of Factory
Life' 115
Purge of the Factory Administrations 117
The Factory Committees 121

5 From the April to the July Days 133

The April Days 133
The First Coalition Government 145
The Break with Census Society 148
The Underlying Causes of the Shift to Soviet Power 155
The Spectre of Counterrevolution 155
The 18june Military Offensive 162
Economic Regulation 165

6 The Struggle for Power in the Factories in April-June 182

7 The July Days 193

The Workers and the Menshevik-sR Soviet Majority 193
TheJulyDays 197
Reaction Unleashed 204

8 Rethinking the Revolution: Revolutionary Democracy or Proletarian

Dictatorship? 217
Census Society on the Offensive 217
Final Rejection of 'Conciliationism' 226
The Question of 'Revolutionary Democracy' 239

9 From the Komilov Uprising to the Eve of October 254

The Kornilov Uprising 254
The Democratic Conference 265
Setting Course for Soviet Power 274

10 Class Struggle in the Factories - September-October 279

The Factory Committees under Attack 279
The Struggle for Production - Workers' Control Checked 281
From Workers' Control towards Workers' Management 290
CONTENTS IX

Factory Committees under Pressure 'from Below' 293

The Struggle for Production and the Question of State Power 300
Quiet on the Wage Front 303

11 On the Eve 307

12 The October Revolution and the End of 'Revolutionary

Democracy' 331
Workers' Attitudes towards the Insurrection 334
The Question of a 'Homogeneous Socialist Government' 348
Unity from Below 365

13 The Constituent Assembly and the Emergence of a Worker

Opposition 371
The Elections 371
Dissolution of the Constituent Assembly 380
The Chernorabochie and the Upsurge of Anarchist Influence 388
The Lines Harden 393

14 The October Revolution in the Factories 398

'Active' or 'Passive' Control? 398
Towards Nationalisation 412
Management in Nationalised Enterprises 420

15 Summon Up Every Last Ounce of Strength or Accept Defeat! 428

Dispersal of Petrograd's Working Class 428
The 'Obscene Peace' 434
The Rise and Failure of the Opposition 440

Conclusion 474

Bibliography 485
Index of Names and Subjects 494
List of Tables and Maps

Tables

i.1 Literacy among industrial workers in European Russia by industry, August

1918 10
i.2 Average monthly wage of Petrograd workers by industry, in current rubles, 1913
and 1916 16
i.3 Literacy among women textile workers, metalworkers, and all industrial
workers, by age, August 1918 28
i.4 Participation in economic and political strikes in 1914, metalworking and textile
sectors in European Russia 34
1.5 Literacy among Petrograd metalworkers, by age and sex, in early 1918 48
2.1 Distribution and average concentration of Petrograd workers by industry,
ijanuary 1917 53
2.2 Change in the number of workers employed in Petrograd, by industry, between
ijanuary 1914 and ijanuary 1917 53
2.3 Changes in number of industrial workers in Petrograd, by age and sex,
1914-17 55
2.4 Distribution of industrial workers and metalworkers by district, ijanuary
1917 61
2.5 Industrial workers employed in districts as percentage of total district
population 62
2.6 Social background of identified Bolshevik district committee members
March-June 1917 66
5.1 Petrograd district duma election returns (number of votes cast) 152
8.1 Returns in Petrograd elections to district Dumas (27 May-5june), to the city
Duma (20 August), and to the Constituent Assembly (12-14 November 1917)
(number of votes cast, in i,ooos) 227
8.2 Breakdown by districts of Petrograd Duma election returns, 20 August 1917
(percent of total district vote) 228
13.1 Constituent Assembly election results in Petrograd by district (as percentage of
the total vote in the district) 372
13.2 Breakdown by district of returns in elections in Petrograd district Dumas
(27 May-5June), Central Duma (20 August) to the Constituent Assembly
(12-14 November 1917) (percentage of the total district vote) 373
15.1 Employed industrial workers in Petrograd and Vicinity, 1january
1917-1September1918 429
XII LIST OF TABLES AND MAPS

15.2 Changes in sectorial distribution of industrial workers of Petrograd and

Vicinity, 1january 1917-1September1918 431
15.3 Party affiliation of deputies elected to the Petrograd Soviet from operating
factories 18-24june 1918 464

Map

2.1 The districts of Petrograd in 1917 60

Glossary

census society- the propertied classes (landed aristocracy and bourgeoisie)

defencists - socialists who argued that as a result of the February Revolution the war on
Russia's part had ceased to be imperialist and that the people had a duty to support
the military efforts of the Provisional Government against German imperialism
internationalists - socialists who argued that the war being waged by the Provisional
Government remained imperialist and should be opposed; included Bolsheviks,
Menshevik-Internationalists and Left SRS
Kadet party - Constitutional Democrats, liberal party
PSFMO - Petrograd Society of Factory and Mill Owners
revolutionary democracy (or democracy) - the workers, peasants and soldiers, as well
as the members of the intelligentsia who identified with them; for all practical
purposes, the constituency of the socialist parties
sRs - Social Revolutionaries - Russia's peasant party, successor to the nineteenth-
century populists; in the autumn of 1917 the Left SRS (internationalists) officially
broke off to form a separate party
Sovnarkhoz - regional Council of National Economy, established by a decree of 23
December 1917
Sovnarkom - Council of People's Commissars, the Soviet government elected by the
Second Congress of Soviets in October, responsible to the TsIK and ultimately the
Congress of Soviets
State Duma - Russia's parliament, established in 1906 as a result of the 1905 revolution
with extremely limited powers and an unequal franchise strongly biased in favour
of the propertied classes
TslK- All-Russian Central Executive Committee of Soviets of Workers' and Soldiers'
Deputies, elected by the All-Russian Congress of Soviets of Workers' and Soldiers'
Deputies
VSNKh - Supreme Council of National Economy, established in December 1917
Introduction

Few historical events arouse stronger political passions than revolutions, and
no statement about the events in Russia in 1917 provokes more controversy than
the claim that it was a proletarian revolution, a view that some historians have
summarily relegated to 'the realm of revolutionary mythology'. 1 Yet, the present
study of the workers of Petrograd, the heart of the revolution, supports the view
that the Russian Revolution was, in fact, a workers' revolution.
Of course, so complex and multi-faceted an event cannot be reduced to any
simple formula. The revolutions of 1917 were also, among other things, a sol-
diers' mutiny, a peasant uprising, a movement ofliberation of national minor-
ities. Moreover, the overthrow of the monarchy in February was facilitated by
the krizis verkhov, the disaffection of the propertied classes, which had ripened
towards the end of 1916 and embraced even the most conservative members of
the dominant classes, represented by the United Nobility, 2 as well as significant
sectors of the state bureaucracy and the military elite. While these privileged
elements certainly did not desire a popular revolution, once it broke out, they
were not prepared to join battle to save the deeply discredited Tsarist regime.
Despite these other dimensions of the revolution, the workers constituted
the main force in the political struggle that culminated in the soviets' seizure of
power in October. They provided the revolutionary movement with leadership,
organisation and a disproportionate proportion of its active participants.
The aim of this book is to present a coherent account and analysis of the
evolution of the attitudes and collective actions of the industrial workers of
Petrograd in 1917 and in the first half of 1918, as they related to the major issues of
the revolution: the war, the organisation of the economy, and the one question
that subsumed all others - political power.
Too often historians of the revolution have left the workers at the margins
of their accounts. When workers entered the picture, they were frequently por-
trayed as an elemental, anarchistic force that the Bolsheviks, the true authors
and victors of October, were able to harness and manipulate for their own pur-
poses. That version was promoted in particular by the Mensheviks following
their defeat: the conscious, urbanised workers, they argued, had been diluted
by the wartime influx into industry of peasants, a stikhiya, an elemental force,
disoriented and politically illiterate, that drowned out the voice of the discip-

I Keep i976, p. xiv.

2 An organisation of the big landed aristocracy formed in 1905.
2 INTRODUCTION

lined, class-conscious workers. A similar view has sometimes been echoed in

sociological literature on revolutions, presenting popular participation in them
as irrational, little different, in fact, from the acts of lunatics and criminals.3
Soviet historians, understandably, did not share that view. But they were
obliged to emphasise the 'leading role of the party'. As a result, their analyses
in their own way also tended to reduce the workers to objects, not of elemental
instincts or demagogic propaganda, but of the party's 'leading role'. Their rad-
icalisation in the course of 1917 was often presented as a lineal process, in the
course of which the masses, aided by the party, overcame their initial illusions
and errors. For example, their strong support for dual power and for the moder-
ate socialists in the first months of 1917 was explained as the product of a 'petty
bourgeois wave' that swept over the working class during the war, a curious
echo of the Mensheviks' argument adduced to explain the workers' radical-
ism in the latter months of 1917.4 The possibility that support for dual power
might have been a rational position from the workers' point of view in the early
months of the revolution was not seriously entertained.
The evidence available to me when this study was originally undertaken con-
vinced me that the workers' participation in the revolution is best understood
in fundamentally rational terms, rather than as responses to alleged elemental
drives or demagogic propaganda. Materials that have become available since
that time have only reinforced that view. The present edition reproduces the
original study with mostly minor changes, except for the final chapters that
cover the post-October months and which have been expanded to include
more considerable new materials. But the fundamental analysis and interpret-
ation have not changed in any substantive way.
I argue in this book that the overwhelming support among workers for the
Bolsheviks in October 1917 was based upon a reasonable understanding of their
interests in the existing political and economic circumstances. In demanding
that the soviets take power the workers were not moved by irresponsible
Bolshevik promises of a socialist paradise just around the comer. (While the
prospect of revolutions in the West did boost hope in the success of the October
Revolution, it was not itself a primary motivating factor.) Nor did Bolshevik
agitation make such extravagant promises. Instead, it presented Soviet power
as the only alternative to counterrevolution. And if the workers agreed with
that analysis, it was because it corresponded to reality that they experienced.

3 Johnson 1966, p. 152.

4 Sobolev 1973, p. 182.
INTRODUCTION 3

The workers' radicalisation in the course of 1917 was largely a defensive reac-
tion to the threat posed by the propertied classes to the 'bourgeois-democratic'
revolution of February. In that revolution, the workers' main goals had been
the establishment of a democratic republic, an active peace policy aimed at
bringing the war to a rapid and democratic conclusion, the introduction of the
eight-hour workday, and land reform for the peasantry. The radicalisation of
the workers' aims over the following months to include workers' control of the
factories, state regulation of the national economy, and the transfer of power
to the soviets, was a response to concrete problems they faced. In the end, it all
came down to their realisation that defence of the revolution, still conceived
in largely 'bourgeois-democratic' terms, demanded the exclusion of the prop-
ertied classes from influence on government policy. Hence, their support for
soviet power, which meant a government of workers and peasants with no rep-
resentation of the bourgeoisie and landowners.
Even so, most workers in October were not rushing to join battle. Most
adopted a cautious, wait-and-see attitude, preferring to leave the initiative
to others. For they had a quite sober understanding of what the transfer of
power to the soviets meant: people who had spent their lives carrying out
orders issued by others, would be assuming responsibility for running the
state and the economy; and moreover, they would be doing so against the
active, and no doubt armed, opposition of the propertied classes, who had
the support of the vast majority of the intelligentsia, people with higher and
specialised education. For that reason, the initiative in the October Revolution
fell to the most determined section of the working class, members of the
Bolshevik party or workers close to it. This was a stratum of workers whose class
consciousness, whose sense of personal and class dignity, and whose aspiration
to independence from the propertied classes had been forged over years of
intense struggle against the autocracy and the industrialists.
But the other workers almost unanimously welcomed their initiative. And
most continued to support Soviet power in the spring of 1918, despite the ser-
ious deterioration of their material situation and coercive measures against
opposition protest adopted by the Soviet government. The alternative to Soviet
power that the Mensheviks and the Socialist Revolutionaries (sRS) were pro-
posing- an all-class, 'all-national' (vsenarodnoe ), i.e. all-class government to be
created by the Constituent Assembly, a government, so they argued, that could
avert civil war, was indeed tempting. And yet most workers did not consider
that option realistic. They saw the alternatives in the same way as the Bolshev-
iks: Soviet power and civil war imposed by the propertied classes or a victory
of the counterrevolution.
It follows from the preceding that the evolution of the workers' politics in
the period covered by this study is best understood against the background of
4 INTRODUCTION

the changing relations among the principal classes of Russian society. These
relations are the basis of this study's periodisation.
The weeks between the February Revolution to the April crisis were the so-
called 'honeymoon period' of the revolution, when a certain sense of national
unity prevailed. But even though 'census society' (the propertied classes) had in
the end rallied to the revolution, the workers, at least those who were not new
arrivals to industry, had not forgotten the recent history of bitter opposition of
the bourgeoisie to their aspirations. Hence, the soviet's conditional support for
the liberal government and the establishment of 'dual power', understood by
workers as the exercise of 'control' over the government.
In the months between the April crisis and the July Days, the old class polar-
isation broke through the veneer of national unity. A majority of the capital's
workers came to suspect the employers of conducting a 'hidden lockout', of
sabotaging production with the aim of creating mass unemployment in order
to weaken the workers' movement. The government's decision to pursue the
imperialist war further angered the workers. Meanwhile, the bourgeois press
and politicians were speaking out with increasing boldness against the perni-
cious influence of the soviets on Russia's political life. A majority of workers
reached the conclusion that dual power had failed and that the soviets had to
directly assume power. The demand for transfer of power to the soviets meant
just that: establishment of a 'democratic dictatorship' of workers and peasants,
of 'revolutionary democracy' to the exclusion of the propertied classes from
influence on state policy.
But matters took a tum for the worse in the July Days, when the Men-
sheviks and SRs, the moderate socialists who controlled the Central Executive
Committee of Soviets (the TsIK) and who were now participating in a coali-
tion provisional government with the liberals, supported repressive measures
against the workers. Suddenly, the workers were made acutely aware of their
situation: they faced an alliance of the propertied classes with that large part
of 'revolutionary democracy' that supported the TsIK. That included most of
the peasantry and the intelligentsia, and a large part of the workers and sol-
diers outside of the capital. The political situation seemed to have entered a
dead-end, since the workers who wanted soviet power could not move for-
ward without provoking a civil war within the ranks of the popular classes,
something they did not want and they knew they could not win. The soviets,
which until that time had been viewed as vehicles for realising the workers'
aspirations, suddenly appeared as obstacles. Nevertheless, the workers' attach-
ment to the soviets remained strong and they did not support Lenin's position,
who called (at that time) to abandon the soviets as the future organs of popular
power.
INTRODUCTION 5

By September 1917, the Bolsheviks had won majorities in the major urban
soviets and garrisons, so that the fears of isolation subsided, though they
remained very much in the workers' minds since the peasants' disillusionment
with the SRS, their traditional party, was still far from complete. As for the
intelligentsia, it was clear that it would be hostile to exclusion of the propertied
classes from representation in the government. These political concerns, and
the deepening economic crisis, made workers hesitate.
It was in this period, therefore, that the initiative shifted to the Bolshevik
party, which included in its ranks the most determined elements of the work-
ing class. The working class of Petrograd was virtually unanimous in welcoming
the October insurrection and the formation of a Soviet government. But most
workers, including Bolsheviks, hoped that, now that the Rubicon had been
crossed, it would be possible to restore the unity of revolutionary democracy.
They overwhelmingly supported negotiations among all the socialist parties
with a view to the formation of a coalition government. But when it became
clear that the moderate socialists, the Mensheviks and SRS, would not parti-
cipate in a government responsible solely to the soviets, that they continued
to insist on inclusion, in one way or another, of representatives of the proper-
tied classes, worker support for a coalition evaporated. In addition, their fear
of isolation was assuaged when the Left SRs decided to join the Bolsheviks in a
coalition government and when the peasant TsIKjoined with the workers' and
soldiers' TsIK a few weeks later.
The workers' strong attachment to Soviet power also determined their para-
doxical attitude to the Constituent Assembly, which met briefly on 9 January
1918: in their view, the sole legitimate function of the Assembly, a body elected
by all the classes of Russian society, was to confer national legitimacy on Soviet
power, a dictatorship of the toiling classes that excluded the bourgeoisie and
landowners from power. When the election returns made clear that the Con-
stituent Assembly would not support Soviet power, most workers lost interest
in it. By all accounts, their participation in the protests against its dissolu-
tion was weak. And despite their severe economic problems of the following
months, most workers remained convinced that Soviet power was the only
real alternative to counterrevolution. And from the experience of the defeat
of the Revolution of 1905-6, as well as the defeats of the revolutionary forces
in Ukraine and Finland in early 1918, they had no trouble imagining what a vic-
torious counterrevolution would mean.
In writing this book, I tried as far as possible to rely on materials emanating
from workers in order to let them speak for themselves. I hoped, in that way,
to lend more credence to my contention that the workers were 'conscious'
political actors and that the working class as a whole was the central, creative
6 INTRODUCTION

force in the revolution. From that point of view, my most valuable sources were,
obviously, statements made by workers as reported in meeting and conference
protocols, letters to the press, press reports and memoirs.
In statements of delegates to conferences and workers' letters to the press,
one is dealing mainly with the more literate and politically active workers.
Nevertheless, they were workers in close contact with the factory masses.
Some letters were collectively written and put to a vote at factory meetings.
A. Buzinov, a Petrograd worker and member of the SR party, described in the
following terms the relationship between worker agitators, the politically active
workers, and the factory 'masses' in the years preceding the revolution:

The 'self-made' agitator said what was in the head of each person but for
which the others, less developed workers, could not find expression in
words. After each of his words, the workers could only exclaim: That's it!
That's exactly what I wanted to say. 5

Another important source for workers' attitudes are, of course, elections to

factory committees, district and central soviets, city and district dumas, union
executives, and the Constituent Assembly.
A particularly abundant source for the period covered in this book are resol-
utions adopted at factory meetings, which were held frequently. The fact that
parts of these resolutions might closely follow the wording of party documents
limits their value as original formulations of worker attitudes. But several cir-
cumstances need to be kept in mind. First, this was a time of broad political
freedom and, for the most part, of intense political interest among workers. The
typical factory assembly began with a report on the 'current moment' or about
a particular problem facing the factory's workers. The report was usually given
by one of the delegates to the Soviet or by a member of the factory commit-
tee, but sometimes also by party activists from outside the factory. Following
this, other points of view were presented by activists of the other parties, local
workers or people from the outside. This was followed by a general discussion,
often reported as 'lengthy' or 'heated'. The meeting secretaries rarely recorded
this part of the meeting. But one can reasonably assume that the whole process
left workers with a clear enough grasp of the issues and the different positions.
At the conclusion of the discussion, the various party fractions presented their
respective resolutions, and the one that gathered majority support would then
be sent to the Soviet or to the press.

5 A Buzinov i930, p. 103.

INTRODUCTION 7

Many of the resolutions were clearly composed locally, even if they did
reflect party positions. These were sometimes amended from the floor. In other
cases, resolutions originated from the floor. Thus, while the resolutions were
often written in more literary language, this should not be taken to mean they
did not express the attitudes of ordinary workers. One should bear in mind
that the relationship between leaders and rank-and-file in this period was far
from one-sided. Workers frequently recalled their elected deputies from the
city and district soviets and from the factory committees. Local leaders not
only had to consider the mood of the rank and file but they were themselves
often infected by it, even when it put them in conflict with their party. At
the start of the July Days, local Bolsheviks ignored the party's position and
led their workers in the demonstrations. In the weeks that followed, most
Bolshevik workers refused to abandon the demand for soviet power, although
the party had officially done so, albeit temporarily. In the days following the
October Revolution, the Menshevik-Intemationalists complained that, while
the workers were supporting their call for an all-socialist coalition government,
they demanded that it be responsible exclusively to the soviets, a position that
the Menshevik-Internationalists were firmly rejecting.
And resolutions adopted by worker meetings were taken seriously by con-
temporary observers as genuine expressions of their positions. In 1918, A.L.
Popov, a Menshevik, published a book-length analysis of the workers' attitudes
on the question of power based exclusively on resolutions of workers' meet-
ings.6
Another important source of information on workers' attitudes are the 're-
ports from the field' that were a regular feature of worker conferences and party
gatherings. Finally, press reports, some written by workers themselves, are an
additional, important contemporary source.
Leaving aside contemporary materials, one comes to memoirs. The most
valuable belong to workers and were written at or close to the time of the
events. Of memoirs by non-workers, those of N.N. Sukhanov, an editor of the
Menshevik-Intemationalist paper Novaya zhizn', are without doubt the most
incisive, although he was more closely familiar with the higher political circles
than with the factory rank and file. In the late 1920s under the sponsorship of
Maksim Gorky, a series of factory histories was commissioned. They were soon
terminated but resumed again in the late 1950s. These works, based on archival
and memoir materials, are of very uneven value, but when used in conjunction
with other sources can yield useful information.

6 AL. Popov 1918.

8 INTRODUCTION

I am well aware of the often partisan nature of the sources used in this
book. This, of course, is a problem for any social scientist or historian. But it
is especially serious when the subject is a revolution that profoundly divided
society and, indeed, the world. I have tried to make allowance for this, pointing
out the particular bias of the sources when I cite them. On major questions, I
have not relied on any single kind of source.
I did not set out in this study to prove a theory, nor did I select the evidence
with a view to validating a parti pris. My purpose was to shed light on the
nature of the workers' participation in the revolution. I sought to do this on
the basis of all the evidence available to me. Of course, it is impossible to
write about important historical events, and especially one so controversial
as the Russian Revolution, without having a point of view. I have not tried
to conceal my sympathy for the workers and their struggles. Nevertheless, I
have considered all the data that was available to me. A book that uses the
terms 'proletarian' and 'capitalist' is not necessarily less scientific than one
that prefers the terms 'worker' and 'entrepreneur', although it may violate the
dubious norms of positivist social science.
 CHAPTER I

Types of Political Culture in the Industrial Working

Class of Petrograd

Students ~f the revolution have often approached workers as a homogen-

eous group, a practice that can yield a rather confused and sometimes con-
tradictory picture of working-class politics. Among Petrograd's workers, one
can, in fact, distinguish at least three different, major types of political cul-
ture. These coincide roughly with three different groups of workers: the largest
part of the skilled workers, especially metalworkers employed in private factor-
ies; unskilled and semi-skilled labourers; and a sub-group of skilled workers,
mainly printers but also workers with lengthy service in state-owned factories
and workers in factories in the semi-rural outskirts of Petrograd, who some-
times owned their own houses and a plot of land. The cultural traits and ori-
entations brought by these groups into the revolution filtered their perceptions
and shaped their responses to events. An analysis of their political cultures is,
therefore, a logical point of departure for an analysis of their politics in the
revolutionary period.

Skilled Workers1

john Reed referred to the Vyborg District as the 'Faubourg St-Antoine of Pet-
rograd'.2 Such was its reputation, earned during the pre-war upsurge of labour
militancy, that I.K. Naumov, recalling his arrival from Tula in 1915 as a young
worker activist, was moved to write: 'To work in Piter - that is happiness. To
work on the Vyborg Side - that is my longstanding dream'. 3
Statistics on the social and industrial composition of the district give some
insight into the sources of this radicalism. Not only did this predominantly
proletarian district have the largest concentration of factory workers of any

1 This section deals mainly with metalworkers, who in 1917 accounted for 60 percent of the
industrial workforce and the large majority of the skilled workers. Apart from the printers
(treated below in the section on the 'aristocracy'), the only other groups in which there was
a significant stratum of skilled workers were wood- and needle-workers.
2 This popular district of Paris was the radical heart of the French Revolution.

3 I.K. Naumov 1933, p. 5.

10 CHAPTER 1

TABLE i.1 Literacy among industrial workers in European

Russia by industry, August 1918

Industry Percent literate workers

Printing 94.7
Machine-construction 83.6
Metalworking 76.5
Clothing 74.9
Chemicals 70.0
Woodworking 69.6
Paper 68.1
Food 66.o
Leather and fur 64.1
Cotton 52.2
All industry 64.0

SOURCE: BASED UPON A.G. RASHIN, FORMIROVANIE

RABOCHEGO KLASSA ROSSII (M., i958) P. 601.

district (18 percent of the capital's total industrial workforce), but fully 84
percent of its workers were employed in the metalworking industry. In fact,
the number of metalworkers in the Vyborg District alone exceeded the total
number of industrial workers in any of Petrograd's other districts.4
There were two main types of metalworking: machine construction, which
involved much complex, skilled work; and more simple types of metalworking,
including metallurgy, founding, pipe-and-wire making, munitions, and the like.
In the Vyborg District, 15 of the 21 large factories were engaged in machine-
construction. Other districts in which metalworking predominated typically
were dominated by one, sometimes two, giant factories that combined both
types of production. The journal of the Metalworkers' Union described the
giant Putilov Works in the following terms: 'This factory is a universal one,
where metallurgy and machine construction are combined ... It is a plant with
a high proportion of unskilled labourers ... Metallurgy in comparison with
machine construction has an extraordinary percentage of unskilled labour'. 5

4 See Table 3.4.

5 Metallist, no. 3 (1917) p. 3. The relationship between skill and the type of production is
indirectly confirmed by a comparison of the sex ratios of the respective work forces. In 1917,
TYPES OF POLITICAL CULTURE IN THE INDUSTRIAL WORKING CLASS 11

A sociological study of Moscow factory workers conducted in 1924 under the

direction of E. Kabo concluded: 'In the worker milieu, skill, literacy and interest
in socio-political questions go hand in hand. The greater the skill, the more
frequent the attendance oflectures, circles, especially political ones, the greater
the number of newspapers read'. 6 The 1918 industrial census, though based on a
population smaller than that ofi917, also showed that the highest literacy rates
were among workers in printing and machine construction, while the lowest
rates were workers in the cotton industry, the least skilled (predominantly
female) sector. (see Table 1.1.)
The cultural differences that set skilled workers apart from the unskilled
were striking. When he began work as an adolescent in the forging shop of
the Nevskii Ship- and Machine-Building Factory, a large mixed (metallurgy
and machine-building) plant, A. Buzinov was struck by the cultural abyss
separating the metalworkers at this factory from the workers of the nearby
textile mills. But he soon became aware that within his own factory,

the workers of the engineering shop, the machinists and turners, looked
down on me from above. I realised the humble position of the hot depart-
ments: the founding, rolling and forging shops. In these, I saw people of
an uncouth and oafish nature, in both their bearing and their speech.
Through their robust ruddiness, one could clearly distinguish in each
individual face the coarse features which said that force, not mental agil-
ity, predominates in their work. I saw clearly that next to an experienced
founder even a shabby machinist seemed an educated, thoughtful person.
The machinist held his head higher, was more accurate and forceful in his
speech. He could put in a dozen words, including a stinging bit of irony,
where the foundry worker found time for only one, and even that would
be of a rather simple type. With a machinist you automatically felt like
talking about something general and not just about wages. In short, the
worker of the engineering shop was no longer the semi-raw material of

In the 31 European provinces of Russia, there were on average 28.4 women workers for every
100 males in metalworking, but only 17.4 per 100 in machine construction. Female workers
were almost invariably employed in unskilled work. A survey of the Petrograd metalworking
industry found that the average skill level among males was 54.2 (on a scale of 1-100),
whereas only 12.1 among women workers. Ekonomicheskoe polozhenie Rossii nakunune Velikoi
Oktyabr'skoi Sotsialisticheskoi revofyutsii (henceforth cited as Ek. Pol.) (M.-L., 1957), vol. 1,
pp. 43-4; D.A. Chugaev (ed.) 1967, p. 255.
6 E.A. Kabo 1928, p. i95.
12 CHAPTER 1

the founding and forging shops. Indeed, he seemed to have himself under-
gone the shaping action of the lathes and instruments. 7

Contemporary observers agreed on what set the more skilled workers apart: a
more refined personal culture, greater facility with words and complex ideas,
keener interest in broader socio-political issues, and more acute sense of dig-
nity. 8
As Buzinov indicated, these traits had some relationship to the nature of
skilled work itself, which was lighter, less routine, allowed for more autonomy
and was more thought-demanding. The wage agreement concluded in July
1917 in the Petrograd metal industry described workers in the highest skill cat-
egory as independently carrying out particularly complex, exact tasks, guided
by drawings and using exact measuring instruments. Workers in category II
carried out less complex tasks requiring less accuracy, but nevertheless a quite
lengthy learning period and the ability to read drawings. Workers in category
III did various uncomplicated but responsible tasks, as well as precise work
in mass production that required the use of certain measuring instruments.
Workers in category IV minded simple machines - lathes, presses, ovens, etc.
This would include most work in ordnance production. A final category, the
chemorahochie (literally blackworkers), worked at heavy unskilled tasks, such
as carrying, washing, loading, sorting. 9 A. Shapovalov, a skilled Petersburg met-
alworker, recalled that 'work on a turning lathe quite often demands a high
level of intelligence, 10 an ability to read technical drawings and knowledge of
arithmetic. Some jobs, for example, the turning of cones, also required a certain
familiarity with geometry, algebra, and trigonometry'. 11
The following is a description of the machinist's work before the introduc-
tion of Taylorism (which eliminated a large part of the mental component of
skilled factory work):

The machinist of Taylor's day started with the shop drawing and turned,
milled, bored, drilled, planed etc. and otherwise machine-and-hand-pro-
cessed the proper stock to the desired shape as specified in the drawing.
The range of decisions to be made in the course of this process ... is

7 A. Buzinov 1930, pp. 20-1.

8 See, for example, V.S. Voitinskii 1923, p. 283.
9 Metallist, no. 1-2 (1917).
Io intelligentnost' - implying mental and cultural development.
11 A.S. Shapovalov 1934- p. 57.
TYPES OF POLITICAL CULTURE IN THE INDUSTRIAL WORKING CLASS 13

enormous ... Taylor himself worked with twelve variables, including hard-
ness of the metal, the material of the cutting tool, thickness of the shaving,
shape of the cutting tool, use of a coolant ... etc. Each of these variables
is subject to a large number of choices ... But upon these decisions of the
machinist depended not just the accuracy of the product, but also the
pace ofproduction.12

While machine-construction in Russia in this period was on a generally lower

technological level than in the West, the relatively weak and fluctuating de-
mand for machinery in Russia made the introduction of batch production and
a developed division of labour difficult. This situation placed special demands
on workers to show resourcefulness and independence. A student of the pre-
revolutionary machine-construction industry found that in Russia 'the basic
type of machine builder was not the worker-operator but the so-called broad-
profile worker'. 13
In sum, skilled metalworking involved a high proportion of non-routine
tasks, requiring decisions based upon relatively complex calculations with
many variables. Executed according to technical drawings, this work fostered
a capacity for independent thinking and the ability to move easily between
abstract and concrete ideas.
Skilled work required a certain amount of formal education beyond ele-
mentary literacy. Shapovalov, for example, decided to attend evening technical
school to acquire the knowledge needed to become a skilled worker. 14 And
since acquisition of a skill involved several years of apprenticeship, the typical
skilled worker, though often born and raised in the village, entered factory life
at 14-16 years of age, which meant that by adulthood he was well assimilated
into the urban working-class milieu.
With skill came a more developed sense of dignity, fostered by pride of craft
and relative material security. After working a few years at the Workshops of the
North-West Railroad, the young Shapovalov was offered the following advice by
an older worker:

Go to a factory where they build new machines and do not just repair
locomotives. Leave the Varshavka, Sashka. You will learn how to work,
gain more experience, become a skilled worker, learn to be bold. You will

12 H. Braverman 1974, pp.110-11.

13 Ya. S. Rozenfel'd and K.I. Klimenko 1961, p. 54
14 Shapovalov 1934, p. 57.
14 CHAPTER 1

stop being afraid of the foremen, forge freedom for yourself. You will stop
fearing being without work. You will gain a broader outlook of life. 15

S-skii, a liberal journalist writing in 1911, called the Petersburg workers 'the
salt of the conscious working people' and he went on to describe the skilled
metalworkers:

Workers in machine production are always in the forefront of every move-

ment ... They are the aristocrats, the progressive ones. Turners, founders,
blacksmiths, mechanics and machinists - these are all developed people
with a well-formed sense of individuality and rather good wages ... At any
rate, this group of workers is able to live without especially burning need,
on condition, of course, of continuous employment. They are able to rent
a flat, a cheap one, but nevertheless a flat, if they are married ... There is a
hearth, something of which many other groups of workers are deprived ...
I was never a worker myself, but it seems to me that work in machine-
building factories, despite its burdensome nature, must develop the urge
toward individuality in a man. Here there must be room for creativity.
The worker must think a great deal, reason in the very process of work.
And, therefore, the very essence of his work gives him a push toward self-
determination. I have personally had occasion to talk at my home for
hours with many workers on various subjects. By the form of their con-
versation and even by their language, they are almost indistinguishable
from our intellectuals. In my opinion, they are more interesting because
their judgments are fresher, and their convictions, once established, are
very firm. And of late they are developing morally in the purely Russian
manner - not by the day but by the hour ... For the most part they are
city-born.

The author then described a change of shifts at a machine-building factory:

A group of workers comes out of the gates. They are wearing work clothes,
not exactly in the freshest condition, but undoubtedly well-sewn and
of durable quality. Their facial expressions are very serious and concen-
trated. Through the layer of soot, one can see sullen thought at work. They

15 Ibid., p. 74- 'Varshavka' - the Workshops of the N.W. Railroad linking Petrograd and
Warsaw.
Another random document with
no related content on Scribd:
merkkiä tiestä, kuin muutamia vanhoja jälkiä, jotka olivat täynnä
mustanpunervaa vettä.

Kun hän oli käynyt tuon kostean pehmeäpohjaisen, ruskea-

multaisen notkon poikki, jossa kasvoi tiheässä pieniä puita ja
pensaita, tuli hän taas lujemmalle maalle, mielensä rauhoittui vähän
ja hän huusi taas:

"Tui kotiin — tui tuii!" Mutta ei yhtään mylvivää vastausta kuulunut.

Silloin oli hänen mielestään paras kääntyä ympäri. Mutta nyt

huomasi hän yhtäkkiä, ettei hän tietänyt missä oli. Ja sitten
sammuttivat vielä lisäksi pilvet valon, niin että metsä äkkiä tuli
melkein pimeäksi. Fiina rupesi pelkäämään, hän saisi viettää kylmän
yön villieläinten keskellä ja kaiken, mitä erämaassa voi löytyä — ja
mitä se on, sitä ei edes tiedä, sillä yksi on nähnyt yhtä, toinen toista,
kummallisia nelijalkaisia siivekkäitä eläimiä, harmaita velhoja, jotka
olivat ihmisten kaltaisia, mutta hiipivät hiljaa ohi, tyttöjä, jotka kävivät
puolialastomina ja rallattivat kun hullut ihmiset, hiukset hajallaan, ja
tulikonnia, jotka menivät läpi veden ja valkean. Kun hän siten kulki ja
peljätti itseään moisilla ajatuksilla, tuli hän aukealle paikalle, jossa oli
muutamia vanhoja honkia hajallaan siellä täällä. Hän arveli
voisikohan se olla joku noista hiilipuiden kaatopaikoista, joita oli
takametsällä, jossa aikojen aikoina oli poltettu hiiliä ja myyty
rautatehtaisiin. Juuri käydessään, narskahti hänen jalkainsa alla, se
oli hiilten jäännöksiä. Tämän seudun pitäisi olla tuttua, arveli hän.
Mutta kuinka hän etsikin, ei hän löytänyt tietä, jonka piti viemän
täältä kotiin päin. Vihdoin löysi hän tiheästä kuusimetsiköstä vanhan
miilunpolttajan majan ja hän päätti viettää mieluummin yönsä siellä
kuin kulkea umpimähkään ympäri metsää. Se oli hataraseinäinen,
ilman ovea ja sen tuohikatto oli puoleksi sortunut sisään, mutta siitä
oli sentään vähän suojaa. Nurkassa oli läjä puolimädänneitä olkia.

Pilvipeite kajautui repeileviin hattaroihin taivaan rantaa kohti ja kuu

nousi puiden takaa. Majan kaikki seinän raot irvistelivät, kuu kumotti
katon läpi ja oviaukko oli kuin suuri, valkoinen neliskulmainen läpi.
Oli rauhallista, mutta ei hiljaista. Kaikkialla kuului ääniä, joilla ei
tuntenut olevan syytä, eikä alkua, jotka voivat olla ihmisten jalkojen
narinaa, mutta yhtä hyvin kyhmyisen, kuivan hongan tuntematonta
kieltä, ne voivat olla kehrääjälintujen äänten surinaa, mutta yhtä
hyvin rukin pyörinää, jota vanha noita pitää käynnissä, ne voivat olla
lintujen siiven suhinaa, mutta myöskin metsäkummitusten ja henkien
kuiskeita.

Fiina istui majan oljilla ja tuijotti oviaukkoon. Hän oli kiihottanut

mielensä mietteillään ja istui vaan ja odotti, että yö kuluisi. Silloin
muisti hän äkkiä, että metsässä oli useampia sysipoltto-alueita, ja
että yksi sellainen oli myöskin ihan lähellä sitä lampea, mihin hän
aikoinaan oli heittänyt säkin jossa oli lapsi. Sinne asti ei hänen
sentään olisi pitänyt ehtiä — se oli toisella suunnalla. Ajatus lapsesta
peljätti häntä kuitenkin vielä enemmän ja hän rupesi miettimään
katkismusta. "Ei sinun pidä muita Jumalia pitämän minun edessäni"
— ei, sitä ei hän toki ollut tehnyt. "Ei sinun pidä turhaan lausuman
Herras, sinun Jumalas nimeä." Niin, ei hän juuri niin rivosuinen
oikeastaan ollut, mutta ehkä sentään joskus ajatuksissaan. "Ei sinun
pidä huorin tekemän" — "Ei sinun pidä tappaman." Voi, voi, voi! Hän
oli tehnyt ensinmainitun, mutta se ei liene niin vaarallista, ajatteli hän
yksinkertaisuudessaan, mutta se toinen. Oi, voi, voi! Hän painoi
käden sydäntään vasten — silloin tömisi yhtäkkiä maa oviaukon
luona ja siinä seisoi musta kummitus kuun valossa — se oli
paholainen — hän oli nähnyt sen kuvan viinalohikäärmeen päällä
tuvassa, kotona — kaksi karvaista jalkaa, hontelo ruumis, suuret
korvat ja sitten kartioilla nuo kauheat siivet tuntosarvineen — nyt tuli
paholainen hakemaan häntä tuon säkin tähden — hän veti hameen
kasvojensa yli — kuuli päristyksen, huusi kuin kuoleman tuskassa ja
heittäytyi alas painaen päänsä olkiin. Kuinka kauan hän makasi, ei
hän itsekään tiennyt, mutta kun hän tointui ja uskalsi katsoa ulos, oli
paholainen poissa ja aamuruskon kajastus levisi puiden takana,
jotka kuvastuivat taivasta vasten vääntyneine, puolikuivine oksineen.
Oliko hän siis kuitenkin tullut lammelle? Ne olivat samoja puita, joita
kasvoi sen järven rannoilla, jonka pohjalla säkki oli.

Hui, kuinka se huusi! Taivaan Jumala armahda minua! Lapsi

huutaa vielä, huutaa, huutaa… kimeästi, vaikeroiden, se itkee, itkee.
Taivaan Jumala, armahda — se on vedenhaltia, joka tahtoo kostaa…
se itkee, itkee — lamminhaltia, josta olen kuullut ihmisten puhuvan,
kummitus, paholainen toisessa muodossa… Mutta päivä valkenee…
hänen täytyy nyt uskaltaa lähteä pois… Herra Jumala, hänen täytyy
lähteä… ryömii ulos majasta ja nousee ylös, näkee lammen
jyrkänteen alapuolella… ja samalla kävi kuin ryöppyinen roiske yli
kirkkaan, tyynen veden pinnan ja kauhea haamu syöksyy eteenpäin
pitkin vettä, voimakkain, läiskähtävin siiveniskuin. Alhaalta vedestä
kuuluu helvetillinen melu… pian saavuttaa hirviö hänet… mutta hän
juoksee… niin, hän juoksee kuin henkensä edestä, muistaa kuitenkin
vetää hiuspalmikot leukansa alle, ettei paholainen, joka ryntää hänen
perässään, saa niistä kiinni takaapäin. Pensaissa rytisee ja rätisee
monessa kohden… mutta hän juoksee hengen edestä. Sitten näkee
hän harmaapukuisen miehen kävelevän puiden välissä… siis on hän
kokonaan mennyttä… tuolla tulee itse metsäihminen häntä
vastaan… Fiina huutaa kuin riivattu, kompastuu puunjuureen ja
kaatuu ja jää makaamaan kasvot maata vasten ja tukiten käsillään
korviaan.
 Ystävällisin sanoin saa isäntä Fiinan taas virkoamaan ja vei hänet
kotiin. Hänellä ei ollut enää mitään vastustusvoimaa, hän ei voinut
salata mitään, vaan kertoi kaikki, mitä oli nähnyt metsässä. Osa
ihmisistä uskoi mitä hän sanoi, puisteli ajattelevasti päätään ja arveli,
että sellaista on ennenkin nähty lammen puolella. Mutta ylioppilas,
joka oli kesävieraana, puhui oppineita sanoja hirven varjokuvasta
haarukkaisine sarvineen — ne olisivat muka olleet paholaisen siivet
— kuikan valittavasta äänestä ja vaikeudesta saada ilmaa siipiensä
alle, lentäissään ylös. Voihan se tosin olla niinkin, arvelivat ihmiset,
mutta kun paholainen on irti, niin on se irti ja ainahan siellä
salomaalla on ollut kummituksia. Sen ovat vanhat sanoneet ja hehän
sen parhaiten tietävät. Sitä paitsi, puhutaanhan katkismuksessakin
metsänhaltioista, vedenhaltioista, tontuista ja muista senkaltaisista.

Sen yön jälkeen oli Fiinan luonto toisenlainen. Hän oli lempeämpi
ja ystävällisempi ja aivankuin voitettu mieleltään. Erämaan kummitus
oli rangaissut häntä. Toisinaan meni hän kirkkoonkin ja antautui
keskusteluihin uskovaisten joukon kanssa, joka teki työtä
voittaakseen uusia sieluja oikeaan kotiin.

Mutta miten lieneekään, tuli kuitenkin tuo lapsijuttu ilmi…

luultavasti oli hän jo metsässä puhunut siitä isännälle… siellä
peljästyksissään. Toiset palvelijat rupesivat katselemaan häntä
epäluulolla ja puhuivat peittelevin sanoin tapahtumasta. Mutta sitä ei
heidän olisi pitänyt tehdä. Fiinahan oli kärsinyt rangaistuksensa —
Herra Jumala — olihan hän kärsinyt metsässä — ja olihan hän
nöyryyttänyt ihmisten ja Jumalan edessä. Mitä sanomista oli siis
piioilla ja rengeillä. Uhkamielisyys rupesi uudestaan nousemaan
hänen sydämeensä ja hänen silmänsä muuttuivat ilkeän näköisiksi.
Pian oli hän samanlainen kuin ennenkin, ja kun hänen piti lähteä
käräjiin lapsi- ja säkki-jutun tähden, oli hän saanut kyllikseen
kanssaihmisistään, juoksi alas kotiniemekkeelle ja heittäytyi
salmeen.

Kaksi vanhusta.

1.

Se tapahtui kerran harhaillessa merellä. Olin purjehtinut useita

päiviä milloin penikulmien laajuisilla aukoilla, milloin kapeitten,
hymyilevien salmien läpi, milloin punaisten merikallioitten lomissa.
Huvini oli ollut uhmailla valkeita aaltoja, purjehtia huimaavaa vauhtia
pitkin tyyniä vesiä tuulen suojassa matalien vuorentöykämien välissä
ja kun kaunis, päilyilevä lahti houkutteli liian voimakkaasti, olin
laskenut ankkurin. Olin purjehtinut auringonpaisteessa ja sateessa,
punertavassa hämärässä ja valkoisessa kuunvalossa ja nyt oli
mielestäni hauskempi viettää yötä maalla, kuin kajutassa.

Kun siten ajelehdin erääseen salmeen, avautui äkkiä toiselle

puolen viheriä niittyrantainen lahdelma jyrkkien vuorien välissä ja
niityllä, vanhan lehmuksen alla oli punainen tupa. Porstuan keltaiset
kaksoisovet olivat tosin suljetut, mutta savupiipusta nouseva sininen
savu oli merkkinä, että asukkaat olivat kotona. Suuntasin veneeni
tuulen yläpuolelle ja hetkisen kuluttua laskin ankkurin.
 Purjeiden kokoaminen ja kaiken kuntoon paneminen yöksi vei
vähän aikaa ja kun olin saanut ne tehdyksi ja katselin rantaan päin,
olivat keltaiset ovet auki ja laituria kohden tuli vanhus, kumarainen ja
kankea, mutta jonka ryhdissä kuitenkin oli jotakin, joka ilmaisi, että
hän oli ollut merimies. Hän souti ruuhella ulos rannasta ja kysyi
tulisinko maalle.

Josko saisin yösijaa? Tietysti. Vielä ei hänen ollut tarvinnut kieltää

kulkioilta ja purjehtioilta yön suojaa, vaikka ei kenties enää ole pitkälti
siihenkään aikaan. Sillä sekä hän että eukko olivat tulleet vanhoiksi
ja melkein saamattomiksi. Ja kun eukolla ei enää ollut voimia keittää
useammalle henkilölle, eikä laittaa useampia vuoteita kuntoon, ja
kun hän itse, vanhus ei jaksanut hakata tavallista enemmän puita,
silloin täytyi varmaankin vastata kieltävästi — mutta siihen asti oli
aina jokainen rehellinen matkustaja tervetullut heille, samoin kuin
hänkin oli nauttinut vieraanvaraisuutta monen luona eri maissa. Hän
oli nimittäin purjehtinut ennen maailmassa.

Tuvassa istuu vanha mummo kangaspuissa. Sisään astuissamme

hellitti hän luhat ja tuli minua vastaan melkein laahustavin askelin.
Mutta katse, joka lasisilmien läpi minua kohtasi, oli ystävällinen ja
miellyttävä. Saatuaan tietää, että jäisin yöksi, rupesi hän rauhallisesti
ja hiljaa puuhailemaan ruuan kanssa sill’aikaa kun kissa silitteli
selkäänsä polveani vasten ja vanhus itse kävi pöydän viereen
istumaan.

Tuvassa vallitsi erinomainen hiljaisuus. Harvoin ovat loppuun

kuluneen työpäivän viimeiset hetket minuun sellaista vaikutusta
tehneet kun täällä näiden patriarkallisten, kunnia-arvoisten
vanhusten kodissa, jossa he elävät hiljaa omassa maailmassaan,
jonka he itse ovat raivanneet itselleen erämaasta. Niityn ja
perunamaan ovat he muokanneet kahden mäen väliseen
suonotkoon, tuvan ja ulkohuoneet ovat he rakentaneet, ja
huonekalut oli ukko itse suurimmaksi osaksi tehnyt taloutta
alkaissaan, tai ollessaan kotona jonkun talven vaimonsa ja
pienokaisten luona. Ikkunaverhot, matot ja vaatteet oli vaimo kutonut
ja ommellut, ei ainoastaan ne joita nyt käytettiin, vaan kaikki nekin,
mitä aikoinaan on tarvittu taloudessa niin hyvin puolivillaiset ja
pellavaiset kun pumpulisetkin. Kaikki elämänmuistot olivat heillä
ympärillään, paitsi lapset, jotka olivat lentäneet ulos pesästä ja
kyntivät nyt vuorostaan laineita taikka raivasivat pelloksi uusia
suorotkoja. Oli niin ihmeen rauhaisaa. Vanhukset olivat työntäneet
nahkakengät jaloistaan maton pätkälle oven viereen ja kävelivät
ympäri kotitekoisissa tallukoissa — minusta tuntui, kun eivät he itse
olisi tahtoneet saastuttaa pyhättöään meluamalla, vaikka
ymmärsinkin, että syynä oli lattian pesun hankaluus. Ainoa ääni, joka
keskeytti hidasta keskustelua, oli puiden räiskynä takassa ja ääni,
joka syntyi siitä, kun jokin keittoastia otettiin alas seinältä.

Ylhäällä, katon-aluksen alla olivat pyssyt, joita nyt enää ei juuri

käytetty ja niiden vieressä joukko sinisiä paperikääröjä, joiden pian
huomasin olevan merikorttia. Nurkkahyllyllä oli suuri kompassi ja
pitkä tähystin — se oli ostettu Rostokista. Vanhus oli purjehtinut
rippikouluajastaan alkaen, ensin laivapoikana ja kokkina ja
jungmannina, mutta sitten oli hän suorittanut tutkinnon ja kuljettanut
prikiä ja kuunaria monena Herran vuotena Itämerellä ja sen lahdilla.
Se oli vanhaan, hyvään aikaan. Nyt ei se enää kannattanut noiden
höyrylaivojen tähden. Hän oli tullut vanhaksi sopivaan aikaan, arveli
hän.

Mutta vaikka hän oli tullut niin huonoksi, niin ei hän saanut
kokonaan luopua merimieselämästään.
 "Sillä vielä tänäkin tulevat ne tänne saadakseen minut luotsiksi
milloin Vaasaan, milloin Pietariin."

Ukko hymyili hieman, kenties jonkinlaisella tyytyväisyydellä.

"Ja parin päivän kuluttua lähden minä pojan kanssa — hän on

neljänkymmenen vuotias — Loviisaan. Kauemmaksi itäänpäin en
enää löydä. Kun tulee vanhaksi, niin unohtaa yhden ja toisen
meriviitan, eikä muista kaikkia vuorenkärkiä."

"Eikö poikanne voi saada ketään nuorempaa kanssaan?"

"Se on nyt siten, että sen täytyy ikäänkuin kulkea isältä pojalle.
Meillä on monta merkitsemätöntä väylää, joiden läpi me kuljemme
silloin kun muiden täytyy kulkea kiertotietä. Ne olen minä oppinut
isältäni ja hän hänen isältään ammoisista ajoista alkaen ja minun
tulee jättää ne pojalleni perinnöksi ja oikeus pysyy oikeutena."

"Kuinka vanha te olette?"

"Ainoastaan kahdeksankymmenen vuotias. Äiti on

kahdenyhdeksättä ja hän hoitaa taloa minun poissaollessani."

"Mutta nuoret?"

"Tyttö on naimisissa. Poika asuu tässä samalla maalla, vastaisella

puolella. Hän on nyt ostanut jahdin."

"Keltalaitaisen jahdin," lisäsi eukko, joka oli ylpeä siitä, että se ei

ollut muiden jahtien kaltainen, "ja oikein risteilijän, sillä sellaisia eivät
ole kaikki, kuten isä sanoo. Ja kun hän ansaitsee vähän, hankkii hän
itselleen kaljaasin."
 "Ehkä hän saa sen," arveli vanhus, "kun meitä ei enää ole ja hän
saa sen vähän, mitä meiltä jää jälelle."

"Mutta nyt täytyy meidän mennä lehmän luo, isä."

Hiljaa lähtivät nuo kaksi vanhusta sukkasillaan tuvan lattian poikki,

pistivät nahkakengät jalkaansa ja kävelivät hitain askelin porstuan
läpi pitkin polkua niityn poikki navettaan, vaimo kantaen kahta kiulua
ja ukko perässä, ämpärillä vieden juoman lehmälle, molemmat
kumaraisina ja tasaisessa tahdissa, joka ilmaisi, että he jo monta
vuotta ovat suorittaneet tuon matkan yhdessä.

Kun maito oli kannettu sisään, menimme me kaksi miehen puolta

hakkaamaan puita, s.o. vanhus katseli, kuinka hakkaaminen sujuisi
minulta ja hakatessani kertoi hän, miten on meneteltävä,
saadakseen kirveen pysymään varressaan. Hän tunsi kaikki
kokemuksesta.

Kun tulimme tupaan, tuotiin uusia perunoita pöydälle ja tuoretta

haukea — sillä vielä jaksoi vanhus laskea koukkuja — ja tuoretta
voita, sillä vielä jaksettiin kirnuta, kun vuorotellen liikuteltiin mäntää.

Sitten saatettiin minut kammariin, jonka pian huomasin vanhusten

pitkän elämänsä aikana kokoaman omaisuuden ja merkillisyyksien
säilytyspaikaksi. Suuria höyhenpatjoja ja monta oivallista peitettä,
pari arkkua täynnä kangaskääröjä — "niin, ne olen kaikki kutonut ja
kenties ehdin vielä vähän, ennen kun kuolen" — joukko valmiita
vaatteita, sekä miehen että vaimon, kummallisia lasikoristeita
Lyypekistä ja piippuja Kiielistä.

"Ne ovat kaikki sellaista, mitä lapset saavat kun me vanhat

kuolemme.
Jotain pientä ovat he jo saaneetkin ja lastenlapset myös."

Kun seuraavana aamuna heräsin, oli kahvi valmiina tuvan takalla

ja molemmat vanhukset istuivat auringon paisteessa vieretysten
portaalla porstuan edessä, kädet helmassa, katsellen niittyä, josta
ukko oli niittänyt vähän ruohoa, joka oli kasvanut toistamiseen.
Luuvalo ei ollut vaivannut niin pahoin aamulla.

Myöhemmin päivällä lähtisi hän poikansa kanssa matkalle

Loviisaan, neuvomaan tietä, jolla aikaa mummon tulisi pitää huolta,
että heinät tulevat katon alle — sillä karjanruuasta tulee puute ensi
talvena. Sitten kutoo hän valmiiksi uuden kankaan, kun isä tulee
kotiin — sillä siitä tulee sarkaa hänelle hänen yhdeksänyhdeksättä
syntymäpäiväkseen. Ja se on parin viikon perästä.

2.

Pari vuotta myöhemmin laskin minä vinhan vihurin kiidättämänä

Guldkrona-selän poikki. Upea vihreä vesi kihisi ja kuohui keulan
ympäri. Olin tyytyväinen hyvään vauhtiin sillä lounaasta nousi pilvi ja
jo yöllä olin kuullut ukkosen käyvän sillä ilman suunnalla. Kello ei
ollut enempää kuin kuusi tai seitsemän aamulla, aurinko paistoi vielä
ja suurusajoissa olisin varmaankin noiden kahden vanhuksen luona
— jos he vielä elävät — ja siellä suojassa rajuilmalta.

Ohi vanhojen tuttujen niemien ja kivien kiiti alus saaristoon. Pilvi oli
jo korkealla, se oli hajautunut useampiin eri joukkioihin, joiden syrjät
olivat loistavan valkoisia, yksi ulottui aina keskitaivaalle asti. Mutta
pian olen minäkin perillä. Tuolla näkyi jo punainen tupa ja savu
tuprusi uuninpiipusta. He elivät siis vielä, nuo vanhukset — vai
olikohan mahdollisesti muita ihmisiä asettunut heidän sijaansa? Tuuli
kävi suoraan lahteen. Minun täytyi purjehtia sen ohi ja luovailin ylös
pojan torpan kohdalla, joka sijaitsi puolen kilometriä itäänpäin ja
jonka minä myöskin tunsin ja jossa olen käynyt.

Laskin ankkurin ja hinasin purjeen alas. Pilvet yläpuolellani olivat

uhkaavia ja ukkonen kuului monelta taholta. Kajutan ikkunasta näin,
että ihmiset olivat ylhäällä rantaniityllä kokoamassa heinää
kotilatoon, sillä satoi jo vähän.

Silloin loisti äkkiä salama, jota silmänräpäyksessä seurasi kova ja

lyhyt jyrinä. Se tuli niin odottamatta ja ilman lyhempiä enteitä, että se
vaikutti kauhistuttavasi. Heti sen jälkeen katsahdin minä torppaan
päin ja näin silloin pienen savupatsaan nousevan ladon katolta ja
naishenkilön seisovan vuorella ja viuhtovan käsillään kaikille
suunnille. Salama oli sytyttänyt ladon ja se oli saatava sammumaan,
ennenkuin liekit vinhassa tuulessa saavuttaisivat asuinrakennuksen
ja muut ympärillä olevat rakennukset. Minä otin veneämpärin ja
soudin maalle.

Ihmisiä tuli juosten pitkin polkuja kauempaa saarella sijaitsevista

torpista, mutta jo ennen kun minä astuin pois aluksesta puhkasi tuli
katon. Kun minä ehdin ladon luo vedellä täytetyn ämpärini kanssa,
tuli torpan vaimo vastaani äänekkäästi valittaen ja itkien. Töin tuskin
oli hän saanut miehensä ja ainoan poikansa, viidentoista vuotiaan
vedetyksi ulos ladosta, jossa ukkonen oli heihin iskenyt. Nyt
makasivat he pitkällään vuorella, toisella sininen juopa ohimoilta alas
kaulaan ja toisella vaatteet palaneina. Saapuville tulleitten avulla
kannettiin he tupaan, jossa kolme säikähtynyttä lasta itki,
nuorimman, joka oli ainoastaan puolen vuorokauden vanha,
huutaessa voimainsa takaa.

Mutta nyt ei ollut aikaa auttaa heitä. Tuli oli sammutettava.

Palokoukun ja parin pikon avulla vedettiin hirret alas ja sammutettiin
sitä mukaa. Asuinrakennusta ja navettaa uhkaava vaara oli torjuttu.

Kun ihmiset vielä hääräilivät sammutuspuuhissa, lähdin minä

polkua pitkin vanhusten tupaa kohden, joka oli tuulen yläpuolella
palopaikasta. Tahdoin varovasti ilmoittaa vanhuksille tapahtumasta
— jos he vielä elävät ja jos he eivät vielä olleet saaneet tietää
mitään.

Sisäänastuissani istui mummo kangaspuissa ja vanhus itse oli

ottanut esille pitkän tähystimensä ja katseli lahdelle, missä vaahto
vyöryi kuin savu.

"Mistä ihmeestä tulee herra tässä ilmassa — myrskyssä,

ukkosessa ja sateessa?"

Kerroin muutamalla sanalla matkastani.

"Nyt täytyy keittää kahvia, kun tuli näin harvinainen vieras," sanoi
mummo ja sipsutti sukkasillaan muurin luo, samalla kun
kissanpoikanen ryömi ulos korista ja keikahutteli itseään lattialla.

"Äsken kävi oikein tavattoman kova ukkosen jyrinä. Oikein muuri

rämisi."

"Niin, se rapisi aivankuin — kuinka sanoisinkaan" — lisäsi

mummo.
 Puhuisinkohan minä tuosta ukkosen iskusta. Huomasin, että olin
ottanut itselleni liian vaikean tehtävän, minä en uskaltanut lausua ilmi
sitä mitä tiesin. Eiköhän koskisi liian kovin vanhuksiin, ehkä he
kuolisivatkin, saatuaan tietää, että heidän ainoa poikansa ja
pojanpoikansa on ukkosessa saaneet surmansa. Toiselta puolen
näyttäisi kummalliselta, kun minä istun siellä, enkä kerro mitään, kun
toisista torpista tullaan tuomaan tietoa. Minä istuin ja olin kovin
tuskissani.

Ukko katseli lahdelle päin tähystimellään. "Hongat kaatuvat

Palomaan metsässä," sanoi hän. "Mutta kaiketi se taas pian tyyntyy,
luulen, että se jo on laimentunut.

"Oikein seinät huojuu," arveli mummo, kun kattohirret ratisivat.

Mitä tulisi minun tehdä — melkein valtasi minut tuska istuissani.

Niityn toiselta puolen näin miehen tulevan pitkin askelin. Laivuri
suuntasi tähystimen häneen.

Nyt täytyi minun puhua, tahdoinko tahi en.

"Salama, joka tuli tuon kovan tärähdyksen kanssa, iski varmaan

alas!"

Silloin avautui yht'äkkiä ovi ja mies astui sisään nokisena ja

märkänä.

"Herra Jesus", alotti hän, mutta sitten näki hän minut — "vai niin,
herra on jo varmaankin kertonut kaikki."

Vanhukset tuijottivat mieheen ja kävivät puoli lattiaan häntä

vastaan —
"Itäniemeläinen."
 "Mutta mitä se sitten on?"

Miehen suusta tulvi virtanaan sanoja, vanhusten katsellessa

vuoroin häntä, vuoroin minua, kunnes he ymmärsivät, että se oli
totta.

He ottivat lasisilmät pois ja katselivat toisiaan silmiin, menivät

sitten käsikädessä vuoteen luo, ja istuivat sen laidalle.

"Hoh hoo!" huokasivat molemmat.

"Kuinka on vaimon ja äsken syntyneen laita?"

"Ei suinkaan heillä liene hätää. Siellä on kyllä niitä, jotka hoitavat
heitä."

"Niinhän se on, että ihminen päättää, mutta Jumala säätää."

Sitten olivat he kauan aikaa vaiti ja hiljaisuuden kestäessä lähti

Itäniemeläinen tiehensä. Hän oli toimittanut asiansa ja tunsi itsensä
tarpeettomaksi. Sellaiseksi tunsin minäkin itseni ja menin myös ulos.
Myrsky oli tyyntymään päin ja ilma kirkastui.

Vähän ajan kuluttua näin minä molemmat vanhukset horjuvin

askelin kävelevän navettaan päin, vielä kumaraisempina, kun viime
kerralla nähdessäni heidät, mummo molempine kiuluineen ja ukko
vieden juomaa ämpärillä. Mutta käydessään asetti mummo kiulunsa
alas ja pyyhkäsi esiliinalla silmiään ja ukko asetti varovaisesti
lehmänjuoman alas ja teki saman liikkeen takin hiallaan. Sitten
menivät he taas eteenpäin.

Illalla ei puhuttu paljon. Vanhukset istuivat parhaastaan ja

vaikenivat. Heidän tupansa tuntui minusta taas hiljaiselta pyhäköltä.
 "Ja minä kun luulin näkeväni poikani kaljaasilaivurina ja hänen
poikansa luotsina jollakin noista suurista laivoista," arveli vanhus.

"Nyt saamme ruveta myymään miesten sarkakääröjä, isä, kun ei

enää ole miehenpuoleisia perillisiä."

"Niin, ja taitaa olla paras, että sinä lopetat kankaasi ja alotat

kutomaan naisten kankaita."

"Kyllä kai se niin on."

"Ja niin alkavat kai päivät mennä."

"Eikä niitä taida olla niin montaa enää."

Kun seuraavana aamuna purjehdin pois, tunsin minä, että näin

vanhukset viimeisen kerran ja minä jätin paikan melkein hartaudella.

Hiljattain olen kuullut, että vanhukset ovat ottaneet itselleen

kasvattipojan. He tarvitsivat vihdoin kuitenkin jonkun, joka hakkaa
heidän puunsa ja perunamaan. Kenties tarvitsi ukko myöskin jonkun,
jolle saisi neuvoa tien rantoja pitkin.

Kevät

1.
 Talvi on pohjoisen luonnon lepoaika. Hiljaisena ja kalpeana ja
juhlallisena lepää maa, tummina seisovat metsät vuorten harjanteilla.
Valkea lumi peittää kivet ja aidat, mättäät ja kallionjyrkänteet, ja
levittää kaikkialle yhden ainoan eheän suuren tunnelman, kuin kellon
kumina yli äärettömän avaruuden.

Talvi on pimeä ja kylmä mutta kun pimeys ja pakkanen ovat

kulkeneet polttopisteensä ohi ja pitkät auringonpaisteiset päivät
kimaltelivat yli luonnon, ovat laaksot kiedotut siniseen siimekseen,
auringon valaisemat vuorenjyrkänteet kimaltelevat keltaisina
lämpimän punaisina taloineen, ja metsät ikäänkuin palavat keltaisen
punervassa valossa. On tyyntä ja hiljaista ja kaikuu kuuluu laaksosta
laaksoon, kun kulkuset kilisevät. Pohjoinen talvi osoittaa, mitä
suurta, eheää ja komeaa se voi saada aikaan.

Kun taivas iltasin alkaa käydä veripunaiseksi ja ilma sen

yläpuolella on vaalean viheriä ja läpikuultava, kun tähdet kimaltelevat
kirkkaasti ennen pimeän tuloa, silloin on talven valta voitettu, silloin
on kevät lähellä. Eräänä päivänä alkaa ilmaantua juomuja ja
pilvenhöytäleitä taivaalla, tuulenpuuskat puhaltelevat avaruudessa,
luonto muuttuu värittömäksi, sataa lunta ja lumiräntää ja etelästä
päin tulee kosteaa ilmaa ja sumua. Ihmiset pysytteleivät mielellään
huoneissa, sillä ulkona tuntuu raa'alta ja kylmältä, vaikka onkin
lämpimämpi kuin ennen. Mutta kun muutamana päivänä tuuli ja sade
lakkaavat ja ihmiset taas uskaltavat mennä ulos, niin kurkistavat
mättäät, kivet ja mäet ulos lumipeitteistään, joka näyttää vettyneeltä
ja harmaalta ja paljailla maantäplillä kihisee pieniä lintuja, mustia,
punarintaisia, ruskeita. Sitten tulee aurinko esiin pilvien lomista, jotka
ovat käyneet keveiksi ja valkeiksi ja silloin kuuluu äkkiä
hamppuvarpusen iloinen nauru koivusta ja kuuntelija tulee itse niin
iloiseksi, että seisahtuu, katselee sinne ylös ja hymyilee. Rastaat
lentävät pienissä parvissa, taikka parittain ja laskeutuvat lepän
latvoille. Kummallisia, harmaanruskeita lintuja lentää ylös teiltä, joita
myöten kuljemme, lintuja, joita emme koskaan ennen ole nähneet,
ainoastaan kuulleet — sillä ne kummalliset linnut ovat leivosia.

Aurinko paistaa niin että kaupunkilaistenkin huoneet tulevat

valoisammiksi ja ilma on lämmin päivällä. Aurinko paistaa sisään
ikkunoista, niin että ensimmäiset ruusut puhkeavat ja tuoksuavat.
Vanhat kumaraiset mummot, jotka eivät ole tohtineet mennä ulos
talvella, kömpivät esiin piilopaikoistaan ja nauttivat säteilevästä
auringonpaisteesta, taikka antavat taluttaa itsensä lämpimille
katukäytäville, missä vilisee lapsia ja lastenvaunuja. Päivänvarjot
tulevat esiin ja kasvot niiden alla näyttävät iloisemmilta kuin ennen.
Raskas mieliala on poissa ja ihmisistä tuntuu elämä valoisammalta.

Puutarhoissa ja puistoissa käännetään lumi sulamaan ja kirsi

poistetaan krookkuslavoilta. Jos kaikkivoipa aurinko saa levittää
säteensä noille hennoille iduille, nostavat ne sitten kyllä pian maasta
keltaiset päänsä ja seisovat siinä avuttomina kuin pienet lapset, joita
ihmiset ystävällisesti katselevat. Puutarhaystävät rupeavat jo
ajattelemaan istutuksiaan, mitä he kylvävät tähän ja mitä tähän
istutetaan — keväthaaveita. Mutta kun urheilijat tuntevat auringon
lämmön selässään, heräävät kesäajatukset heti heissä ja he
kävelevät venevalkamilleen ja katselevat kuinka alukset ovat
säilyneet talvella — retkeilythän alkavat taas pian — sill’aikaa kun
rouvat kotona ottavat esiin vaaleita vaatteita, tarkastelevat ja
sovittelevat ja katsovat ovatko ne käyneet liian ahtaiksi pienokaisille.

Ympäristöillä ovat harakat nauraneet enemmän kuin tavallisesti ja

nauraneet ilosta ja sitten on niille tullut kiire rakentamaan suuria
pyöreitä risupesiään jonnekin tiheään nuoreen mäntymetsään.
Teerensoitin kuuluu — mistä, sitä ei oikein tiedä — se voi olla lähellä,
mutta yhtä hyvin voi se olla kaukanakin.

Lehmät ja lampaat lasketaan pihamaalle auringonpaisteeseen ja

ovat niin tottumattomia voimakkaaseen valoon, etteivät oikein tiedä
mihin ryhtyisivät. Vihdoin lähtevät ne nelistämään ympäri pihaa ja
peljättävät kanat, jotka kaakottaen pakenevat joka suunnalle,
samalla kun lapset, jotka seisovat portin sisäpuolella ja katselevat
näytelmää säkenöivin silmin, nauravat sydämen pohjasta vasikkain
keikahduksille.

Kun luotsiukko aamulla menee ulos hakkaamaan puita, on hän

kuulevinaan tuttuja ääniä ilmasta — ehkä etäällä olevien kurkien
parkunaa, taikka kenties allien, jotka hakevat aukeaa paikkaa, tai
kalalokkien kirkunaa.

Luotsiukko noutaa tähystimen, menee ylös odotusvuorelle ja

katselee ympärilleen. Ei, ei näy sinistä juovaa, eikä railoa jäässä,
hän oli varmaan kuullut väärin — hän luuli ehkä vaan, että hänen
olisi pitänyt kuulla jotakin. Mutta kaikessa tapauksessa saattaa olla
varminta, että vähitellen ryhtyy asettamaan kuntoon
ampumavehkeitään. — Sen saavat pojat iltatyökseen tehdä.

Jos kävelee pitkin polkuja metsässä, pysähtyy ja kuuntelee, niin ei

alussa kuule mitään. Mutta maltappas — siellä sorisee, porisee ja
huokaa — ne ovat puroja, jotka kaivautuvat eteenpäin lumipeitteen
alla, siellä hengittää, huokuu ja kuiskii itse lumessakin, sen hitaasti
painuessa kokoon, kuusien latvoista tippuu kirkkaita pisaroita ja
puolukanvarret karisevat noustessaan esiin honganrunkojen
ympärillä sitä mukaa kuin lumi sulaa. Pikkulinnut eivät ole vielä
uskaltaneet mennä metsään — niiden täytyy pysytellä teillä, ladoissa
ja pihoilla löytääkseen ravintoaan.
 Keväthuvilat ovat hiljaa ja uneksivat viimevuotisista
kesämuistoistaan, ehkäpä tulevista tapahtumistakin, mutta he
tuntevat jo, että ovat ihmisten ajatuksien esineinä.

Ensimmäinen kevättunnelma väräjää luonnossa ja väräjää

ihmisten sydämissä. Maa valmistautuu lumen alla tulemaan jälleen
nuorekkaaksi, nuoret tunteet itävät ja iloitsevat ja kaihoavat kaikkien
rinnoissa, ihmiset puristavat toistensa käsiä lämpimämmin kuin
ennen — kaikki tuon siunatun kevään tähden!

2.

Kielessämme löytyy tuskin sanaa, joka voi loihtia esiin niin

vakaavaa nuoruuden, valon ja kevään tunnelmaa, kuin sana
Toukokuu. Kun kuulee sen sanan, tai lukee siitä, alkavat tunteemme
värähdellä, keväiset ajatukset heräävät ja eteemme nousee näkyjä
nuoruutemme päiviltä. Kuulemme säveliä avaruudesta, "Tulles
kaunis Toukokuu," jota lapsena lauloimme jollakin vihreällä niityllä,
taikka "Touon aika lähenee," joka kaikui riemuiten, samalla kun
ympärillä näkyi valkolakkeja, pieniä kukkakimppuja ja iloisia kasvoja.
Tämän kevät-tunnelman herättää sana Toukokuu, satakoonpa sitten
ulkona, tai pyryttäköön, tai olkoon lämmintä ja vihreäistä. Kunhan
vaan on Toukokuu!

Itse asiassa on Toukokuussa jotain erinomaisen runollista.

Toukokuu on kevään ilo ja kevään surumielisyys, kevään onni ja
kevään lempeä, hento suru, pitkän hämärän ja puolivaloisan yön
kuukausi, päivät uhkuen heräävää elämänhalua ja yöt kaihoavaa
salaperäisyyttä. Toukokuu on se kuukausi, jolloin laulu kaikuu
toivehikkaampana, jolloin ihmiset tekevät työtä ja laulavat, jolloin
linnut laulavat ja rakentavat pesiään, jolloin kaikki näyttää heräävän
toimeliaisuuteen, riemuun ja onnenunelmiin, jolloin umput puhkeavat
ja versovat kaikkialla.

Toukokuu on puutarhojen ja puistojen lumottu aika, jolloin joka

päivä on kuin uusi ihme, loihtii esiin uusia pronssinvärisiä silmikkoja
ja pieniä vihreitä lehtiä, uusia lauluja, uusia säveliä, uusia kukkia,
jolloin joka yö uinuu kalpenevien tähtien alla, taikka kuun alla, joka ei
valaise, samalla kun rakennukset ja puut muodostavat kauniita
varjokuvia vasten pohjan vaaleaa taivasta.

Läpi jokapäiväisimmän ja uudenaikaisemmankin kaupungin,

kaupungin, jolla ei ole sukuperää eikä muistoja, ei taruja eikä satuja,
väräjää tiedottomasti kevättunnelma. Se kulkee sisään tulleista,
syöksyy mereltä, se virtaa esiin ilman lämpimässä ja valuu valon
mukana alas itse taivaasta.

Satamajäät sulautuvat taikka murskautuvat sohjuksi, lippuja

hinataan, vastamaalatut höyrylaivat alkavat liikkua ja purjealukset
lemuavat kivihiilisavulle ja tervalle. Jonakuna kauniina päivänä on
liike käynnissä ja toimelias elämä alkaa satamassa. Rannikkolaisten
veneet raivaavat itselleen tietä jäälohkareitten lomitse ja
maaseuduilta tulvaa myyjiä, jotka tarjoilevat hentoa vihervää,
sinivuokkoja ja valkovuokkoja, joista leviää hienoin ja raittiin
keväinen tuoksu. Rantalaiturilla ja sen vieressä tapaamme
muutamana aamuna kaupan joukon aluksia, joiden laiteet loistavat
tuoreesta puusta- ja kuparinauloista, ja jotka herättävät ihmisissä
kesäisiä ajatuksia kalastusmatkoista ja souturetkeilyistä pyöreitten
loistavien kallioitten lomissa taikka rantoja pitkin, joita riippakoivut
varjostavat.