The United Nations in the 21st Century

4th Edition Karen A. Mingst

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-united-nations-in-the-21st-century-4th-edition-kar
en-a-mingst/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

America Abroad: The United States’ Global Role in the

21st Century 1st Edition Stephen Brooks

https://textbookfull.com/product/america-abroad-the-united-
states-global-role-in-the-21st-century-1st-edition-stephen-
brooks/

Basic Facts about the United Nations 42nd Edition

United Nations Department Of Public Information

https://textbookfull.com/product/basic-facts-about-the-united-
nations-42nd-edition-united-nations-department-of-public-
information/

Peacebuilding in the United Nations: Coming into Life

Fernando Cavalcante

https://textbookfull.com/product/peacebuilding-in-the-united-
nations-coming-into-life-fernando-cavalcante/

The Oxford Handbook on the United Nations Thomas G.

Weiss

https://textbookfull.com/product/the-oxford-handbook-on-the-
united-nations-thomas-g-weiss/
The United Nations And Human Rights: A Critical
Appraisal 2nd Edition Frédéric Mégret

https://textbookfull.com/product/the-united-nations-and-human-
rights-a-critical-appraisal-2nd-edition-frederic-megret/

The law of nations in the united states 1st Edition

Anthony J. Bellia Jr.

https://textbookfull.com/product/the-law-of-nations-in-the-
united-states-1st-edition-anthony-j-bellia-jr/

The United Nations Convention on the Law of the Sea 1st

Edition Siig

https://textbookfull.com/product/the-united-nations-convention-
on-the-law-of-the-sea-1st-edition-siig/

United Nations Peace Operations in a Changing Global

Order Cedric De Coning

https://textbookfull.com/product/united-nations-peace-operations-
in-a-changing-global-order-cedric-de-coning/

A Concise Handbook of the Indian Economy in the 21st

Century 2nd Edition Ashima Goyal

https://textbookfull.com/product/a-concise-handbook-of-the-
indian-economy-in-the-21st-century-2nd-edition-ashima-goyal/
 The United Nations
in the 21st Century

9780813349640-text.indd 1 6/9/16 4:23 PM

 Dilemmas in World Politics
Series Editor: Jennifer Sterling-Folker, University of Connecticut

Why is it difficult to achieve the universal protection of human rights? How can
democratization be achieved so that it is equitable and lasting? Why does agree-
ment on global environmental protection seem so elusive? How does the concept
of gender play a role in the shocking inequalities of women throughout the globe?
Why do horrific events such as genocide or ethnic conflicts recur or persist? These
are the sorts of questions that confront policymakers and students of contempo-
rary international politics alike. They are dilemmas because they are enduring
problems in world affairs that are difficult to resolve.
These are the types of dilemmas at the heart of the Dilemmas in World Politics
series. Each book in the Dilemmas in World Politics series addresses a challenge
or problem in world politics that is topical, recurrent, and not easily solved. Each is
structured to cover the historical and theoretical aspects of the dilemma, as well as
the policy alternatives for and future direction of the problem. The books are de-
signed as supplements to introductory and intermediate courses in international
relations. The books in the Dilemmas in World Politics series encourage students
to engage in informed discussion of current policy issues.

9780813349640-text.indd 2 6/9/16 4:23 PM

 Books in This Series
The United Nations in the 21st Century, Fifth Edition
Karen A. Mingst, Margaret P. Karns, and Alynna J. Lyon
Global Environmental Politics, Seventh Edition
Pamela S. Chasek, David L. Downie, and Janet Welsh Brown
Global Gender Issues in the New Millennium, Fourth Edition
V. Spike Peterson and Anne Sisson Runyan
United States Foreign Policy in the 21st Century: Gulliver’s Travails
J. Martin Rochester
Democracy and Democratization in a Changing World, Third Edition
Georg Sørensen
International Human Rights, Fourth Edition
Jack Donnelly
Southern Africa in World Politics
Janice Love
Ethnic Conflict in World Politics, Second Edition
Barbara Harff and Ted Robert Gurr
Dilemmas of International Trade, Second Edition
Bruce E. Moon
Humanitarian Challenges and Intervention, Second Edition
Thomas G. Weiss and Cindy Collins
The European Union: Dilemmas of Regional Integration
James A. Caporaso
International Futures, Third Edition
Barry B. Hughes
Revolution and Transition in East-Central Europe, Second Edition
David S. Mason
One Land, Two Peoples, Second Edition
Deborah Gerner
Dilemmas of Development Assistance
Sarah J. Tisch and Michael B. Wallace
East Asian Dynamism, Second Edition
Steven Chan

9780813349640-text.indd 3 6/9/16 4:23 PM

 FIFTH EDITION

The United Nations

in the 21st Century

KAREN A. MINGST,
MARGARET P. KARNS,
AND

ALYNNA J. LYON

New York London

9780813349640-text.indd 5 6/9/16 4:23 PM

 First published 2017 by Westview Press

Published 2018 by Routledge

711 Third Avenue, New York, NY 10017, USA
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN

Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

Copyright © 2017 Taylor & Francis

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised in any form or
by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including
photocopying and recording, or in any information storage or retrieval system, without permission
in writing from the publishers.

Notice:
Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for
identification and explanation without intent to infringe.

Every effort has been made to secure required permissions for all text, images, maps, and other art
reprinted in this volume.

A CIP catalog record for the print version of this book is available from the Library of Congress.

ISBN 13: 978-0-8133-4964-0 (pbk)

9780813349640-text.indd 6 6/9/16 4:23 PM

 Contents

List of Illustrations ix
Preface xi
List of Acronyms xiii

1 The United Nations in World Politics 1

The United Nations in World Politics: Vision and Reality 2
Contending International Relations Theories 9
Dilemmas the UN Faces in the Twenty-First Century 12
Structure of the Book 18

2 The Evolution of the United Nations System 21

The League of Nations 23
The Origins of the United Nations 24
The Organization of the United Nations 25
Persistent Organizational Problems and the Challenges of Reform 55

3 Actors in the United Nations System 71

The Role of States 72
Coalitions, Blocs, and the Importance of Consensus 90
The Secretary-General and the UN Secretariat as Key Actors 94
Nonstate Actors: The Third UN 99

4 Maintaining International Peace and Security 111

Linking International Relations Theories 113
Maintaining Peace and Security: The UN Charter and Its Evolution 115
Mechanisms for Peaceful Settlement and Preventive Diplomacy 118
Collective Security, Enforcement, and Sanctions 120
Peace Operations: Peacekeeping and Peacebuilding 131
Humanitarian Intervention (R2P and POC): Providing Human
Security 159
Arms Control and Disarmament 167

vii

9780813349640-text.indd 7 6/9/16 4:23 PM

 viii Contents

Coping with Terrorism 173

Future Challenges for the UN’s Role in Peace and Security 178

5 Economic Development and Sustainability 191

The Organization of the UN System for Promoting Economic
Development 192
The UN and Evolving Ideas About Development 209
The UN and Other Actors 223
Lessons Learned 226
The Persistent Dilemmas 228

6 Human Rights 235

From the League of Nations to the United Nations 236
UN Charter Principles and Organizational Structures 237
The Role of the UN in Human Rights 245
The Role of Nongovernmental Organizations 257
Case Studies of the UN System in Action 261
Evaluating the UN’s Human Rights Record 282

7 Human Security: The Environment, Health,

and Migration 291
An Expanded View of Security 292
Protection of the Environment 293
Health and Human Security 315
Human Security: The Refugee and Migration Crisis 321
Dilemmas in Human Security 327

8 Is There a Future for the United Nations? 335

Does the UN Make a Difference? 336
Lessons About What the UN Cannot Do 342
Factors in UN Success and Failure 344
Can the UN Be Reformed? 345
Linking the UN to Global Governance 346

Appendix: Charter of the United Nations (Selected Sections) 348

Glossary 362
Index 367

9780813349640-text.indd 8 6/9/16 4:23 PM

 Illustrations

Tables
2.1. Changing Patterns in the Use of the Veto in the Security Council,
1946–2015, 38
2.2. UN System Expenditures (in $US millions), 61
4.1. Selected Types of UN Sanctions, 1990–2015, 129
4.2. Complex UN Peacekeeping Operations (Representative Cases), 139
6.1. Selected UN Human Rights Conventions, 248
7.1. Selected UN Environmental Agreements, 301

Boxes
2.1. UN Secretaries-General (1946–2016), 44
2.2. UN-Sponsored Global Conferences and Summits, 53
2.3. The Debate over Security Council Reform, 58
3.1. Caucusing Groups in the United Nations (Number of Member States), 91
4.1. Types of Peace Operations Tasks, 133
5.1. The Millennium Development Goals: Results Achieved as of 2015, 219
5.2. The Sustainable Development Goals, 222
6.1. The Genocide Convention, 272
6.2. Crimes Against Humanity, 273
7.1. Key Provisions of the 2015 Paris Agreement, 314

Figures
1.1. Growth in UN Membership, 1945–2015, 4
2.1. The United Nations System, 28
2.2. UN Members’ Contributions Based on Scale of Assessments, 2014–2015,
62
4.1. Democratic Republic of the Congo, 143
4.2. UN Peacekeeping Fatalities by Year, 2000–2015, 179
6.1. UN Human Rights Organizational Structure (Selected Bodies), 240
7.1. UNHCR and Global Displacement, 2001–2014, 324

ix

9780813349640-text.indd 9 6/9/16 4:23 PM

 x Illustrations

Photographs
2.1. Security Council adopts resolution establishing a monitoring system for
Iran’s nuclear program, July 20, 2015, 35
3.1. Secretary-General Ban Ki-moon meets with Pope Francis at the Vatican,
April 28, 2015, 97
4.1. Tara Yonjan, vehicle mechanic, with two of her colleagues from the
Nepalese Contingent at UN Post 8-31’s workshop, near Shaqra, South
Lebanon, October 10, 2012, 135
4.2. The UN Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali
(MINUSMA) honors peacekeepers killed during an ambush in the
Timbuktu region on July 2, 2015, 147
4.3. Senegalese police officers serving with the UN Multidimensional Inte-
grated Stabilization Mission in Mali (MINUSMA), patrolling the streets
of the city of Gao, Mali, November 28, 2015, 149
6.1. Eleanor Roosevelt holds the Universal Declaration of Human Rights,
November 1949, 246

Cartoons
5.1. New Economic Order, 203
6.1. Darfur Genocide Charges, 275
7.1. UN Climate Change Conference 2015 in Paris, 312

9780813349640-text.indd 10 6/9/16 4:23 PM

 Preface

More than twenty years have passed since we first wrote this book. With each
successive edition, we have endeavored to keep it fresh while preserving el-
ements that seem to work well. We are reminded this time, once again, how
much we live in a world of rapid change, and of the challenge of not allowing the
length of the book to grow too much. The twenty-first century is more than a
decade and a half old now and the Cold War’s end, which inspired the first edi-
tion, seems ever more distant. Even more than when we did the fourth edition,
the dynamics of world politics are being reshaped by rising powers, particu-
larly China, and by both Russia’s and China’s greater assertiveness. The threat of
transnational terrorism seems to grow rather than diminish, particularly with
the emergence of ISIS. The UN continues to take on ever more ambitious peace
operations, blurring the boundary between peacekeeping and enforcement, with
more peacekeepers in the field than at any other time in its seventy years. Even
as it launches a second major development initiative, the Sustainable Develop-
ment Goals, its role in international economic relations more broadly is further
diminished as the IMF, World Bank, World Trade Organization, G-20, and other
bodies play more important roles in dealing with financial crises, trade, and de-
velopment. The effects of climate change are now more apparent than ever, and
the agreement reached at the 2015 Paris conference finally promises concrete, if
still inadequate, steps to address it. And, despite the seeming consensus on the
responsibility to protect civilians at risk in armed conflicts, humanitarian crises,
and natural disasters, the reality continues to be a very selective will to act, as the
2015 refugee and migration crisis has shown.
This new edition adds a fourth dilemma—the need for inclusiveness, such as
by appointing more women to senior positions within the UN, advocating for
other marginalized groups, and providing more access for civil society—which
can be in conflict with deep-seated prejudices, cultural practices, and inequal-
ities. In addition to general updates, readers will find new case studies of the
2015 Paris climate change conference, the refugee and migration crisis, WHO
and Ebola, failed statebuilding efforts in South Sudan, complex peacekeeping in
Mali, and the debate over why the Security Council authorized humanitarian

xi

9780813349640-text.indd 11 6/9/16 4:23 PM

 xii Preface

intervention in Libya in 2011 but not in Syria since then. We also examine Chi-
na’s growing role as a major power within the UN system, the effects of China
and Russia’s greater assertiveness in the use of the veto, and recent analyses of
targeted sanctions and of the International Criminal Court.
In updating the book, we have welcomed Alynna Lyon as a third coauthor.
We wish to thank Charla Burnett, a doctoral student at the University of Massa-
chusetts Boston, for her assistance with the new case study on the refugee and
migration crisis. We also thank Lynne Rienner for allowing us to use material
on the United Nations from the third edition of our book International Organi-
zations: The Politics and Processes of Global Governance (2015). We dedicate this
fifth edition to our children and grandchildren, Ginger, Brett, Paul, McKayla,
Madelyn, Quintin, and Anna, whose generations must sustain the United Na-
tions in the twenty-first century. And we wish to thank our husbands, Robert
Stauffer, Ralph Johnston, and Daniel Hartman, whose patience, support, and
encouragement have enabled us to bring this work to fruition.

Karen A. Mingst
Margaret P. Karns
Alynna J. Lyon

9780813349640-text.indd 12 6/9/16 4:23 PM

 Acronyms

AfDB African Development Bank

AFISMA African-led International Support Mission to Mali
AI Amnesty International
AIIB Asian Infrastructure Investment Bank
AMISOM African Union Mission to Somalia
ANC African National Congress
ASEAN Association of Southeast Asian Nations
AU African Union
BRICS Brazil, Russia, India, China, South Africa (emerging
powers)
CACM Central American Common Market
CAR Central African Republic
CARE Cooperative for Assistance and Relief Everywhere
CEDAW Convention on the Elimination of All Forms of
Discrimination Against Women
CFCs chlorofluorocarbons
CGIAR Consultative Group on International Agricultural Research
CoNGO Conference of Non-Governmental Organisations in
Consultative Status with UN ECOSOC
COP Conference of Parties
CSD Commission on Sustainable Development
CSO civil society organization
CSW Commission on the Status of Women
CTC Counter-Terrorism Committee
CTED Counter-Terrorism Executive Directorate
CTITF Counter-Terrorism Implementation Task Force
CWC Chemical Weapons Convention
DPKO UN Department of Peacekeeping Operations
DRC Democratic Republic of the Congo
ECA Economic Commission for Africa
ECE Economic Commission for Europe

xiii

9780813349640-text.indd 13 6/9/16 4:23 PM

 xiv Acronyms

ECLA Economic Commission for Latin America

ECOSOC United Nations Economic and Social Council
ECOWAS Economic Community of West African States
EPTA Expanded Programme of Technical Assistance
ESCAP Economic and Social Commission for Asia and the Pacific
EU European Union (previously referred to as the European
Community [EC] or the European Economic Community
[EEC])
FAO Food and Agriculture Organization
G-4 Group of Four
G-7 Group of Seven
G-8 Group of Eight
G-20 Group of Twenty
G-77 Group of 77
GATT General Agreement on Tariffs and Trade
GCC Gulf Cooperation Council
GDP gross domestic product
GEF Global Environmental Facility
GNP gross national product
GONGOs government-organized nongovernmental organizations
GSP Generalized System of Preferences
HDI Human Development Index
HIPC Heavily Indebted Poor Countries Initiative
HIV/AIDS human immunodeficiency virus/acquired immune
deficiency syndrome
HRC Human Rights Council
HRW Human Rights Watch
IAEA International Atomic Energy Agency
IATA International Association of Transport Airlines
IBRD International Bank for Reconstruction and Development
(also known as the World Bank)
ICAO International Civil Aviation Organization
ICC International Criminal Court
ICJ International Court of Justice
ICRC International Committee of the Red Cross
ICSID International Centre for Settlement of Investment Disputes
ICTR International Criminal Tribunal for Rwanda
ICTY International Criminal Tribunal for the Former Yugoslavia
IDA International Development Association
IDB Inter-American Development Bank
IDP internally displaced persons

9780813349640-text.indd 14 6/9/16 4:23 PM

 Acronyms xv

IFAD International Fund for Agricultural Development

IFC International Finance Corporation
IFOR Implementation Force (NATO force in the former
Yugoslavia)
IGO international intergovernmental organization
IHR International Health Regulations
ILGA International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans, and Intersex
Association
ILO International Labour Organization
IMF International Monetary Fund
IMO International Maritime Organization
INGO international nongovernmental organization
INSTRAW International Research and Training Institute for the
Advancement of Women
IO international organization
IOM International Organization for Migration
IPCC Intergovernmental Panel on Climate Change
IR international relations
ISAF International Security Assistance Force
ISIS Islamic State of Iraq and Syria
ITU International Telecommunication Union
KFOR Kosovo Force (NATO)
LDCs less developed countries (also referred to as “the South”)
LGBT lesbian, gay, bisexual, and transgender persons
MDGs Millennium Development Goals
MIGA Multilateral Investment Guarantee Agency
MINUSMA Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali
MNCs multinational corporations
MONUC UN Organization Mission in the Democratic Republic of
the Congo
MONUSCO UN Organization Stabilization Mission in the Democratic
Republic of the Congo
MSF Médecins Sans Frontières (Doctors Without Borders)
MSLR mean sea-level rise
NAM Nonaligned Movement
NATO North Atlantic Treaty Organization
NEPAD New Partnership for Africa’s Development
NGO nongovernmental organization
NIEO New International Economic Order
NNWS non-nuclear-weapon states
NPT Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons

9780813349640-text.indd 15 6/9/16 4:23 PM

 xvi Acronyms

NWS nuclear-weapon states

OAS Organization of American States
OAU Organization of African Unity
OCHA Office for the Coordination of Humanitarian Affairs
OFFP Oil-for-Food Programme
OHCHR Office of the High Commissioner for Human Rights
OIC Organisation of Islamic Cooperation
OIHP Office International d’Hygiène Publique
OPCW Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons
OPEC Organization of Petroleum Exporting Countries
OSCE Organization for Security and Cooperation in Europe
P-5 permanent members of the UN Security Council
PBC Peacebuilding Commission
PBSO Peacebuilding Source Office
PCA Permanent Court of Arbitration
PLO Palestine Liberation Organization
POC protection of civilians
PRC People’s Republic of China
PRSP Poverty Reduction Strategy Papers
R2P responsibility to protect (also RtoP)
ROC Republic of China (Taiwan)
RPF Rwandan Patriotic Front
SADC Southern African Development Community
SARS severe acute respiratory syndrome
SDGs Sustainable Development Goals
SRSG Special Representative of the Secretary-General
SWAPO South West Africa People’s Organization
UN United Nations
UNAIDS United Nations Joint Programme on HIV/AIDS
UNAMID AU-UN Mission in Darfur
UNAMIR United Nations Assistance Mission in Rwanda
UNCED United Nations Conference on the Environment and
Development
UNCHE United Nations Conference on the Human Environment
UNCLOS United Nations Conference on the Law of the Sea
UNCTAD United Nations Conference on Trade and Development
UNDP United Nations Development Programme
UNEF I, II United Nations Emergency Force (in Egypt)
UNEP United Nations Environment Programme

9780813349640-text.indd 16 6/9/16 4:23 PM

 Acronyms xvii

UNESCO United Nations Educational, Scientific and Cultural

Organization
UNFCCC United Nations Framework Convention on Climate Change
UNFICYP United Nations Force in Cyprus
UNFPA United Nations Fund for Population Activities
UN.GIFT United Nations Global Initiative to Fight Human
Trafficking
UNHCR United Nations High Commissioner for Refugees
UNICEF United Nations Children’s Fund
UNIDO United Nations Industrial Development Organization
UNIFEM United Nations Development Fund for Women
UNIFIL United Nations Interim Force in Lebanon
UNIHP United Nations Intellectual History Project
UNIKOM United Nations Iraq-Kuwait Observer Mission
UNITA National Union for the Total Independence of Angola
UNITAF Unified Task Force on Somalia (also known as Operation
Restore Hope)
UNMEER United Nations Mission for Ebola Emergency Response
UNMIK United Nations Mission in Kosovo
UNMIL United Nations Mission in Liberia
UNMISS UN Mission in South Sudan
UNMIT UN Integrated Mission in Timor
UNMOVIC United Nations Monitoring, Verification, and Inspection
Commission (in Iraq)
UN-NGLS United Nations Non-Governmental Liaison Services
UNOCI United Nations Operation in Côte d’Ivoire
UNODC United Nations Office of Drugs and Crime
UNOSOM I, II United Nations Operation in Somalia
UNPROFOR United Nations Protection Force (in the former Yugoslavia)
UNRWA United Nations Relief and Works Agency
UNSCOM United Nations Special Commission for the Disarmament
of Iraq
UNSG United Nations Secretary-General
UNTAC United Nations Transitional Authority in Cambodia
UNTAET United Nations Transitional Administration in East Timor
UNTAG United Nations Transition Assistance Group (in Namibia)
UPR Universal Periodic Review
UPU Universal Postal Union
WCED World Commission on Environment and Development

9780813349640-text.indd 17 6/9/16 4:23 PM

 xviii Acronyms

WFP World Food Programme

WHA World Health Assembly
WHO World Health Organization
WIPO World Intellectual Property Organization
WMD weapons of mass destruction
WTO World Trade Organization

9780813349640-text.indd 18 6/9/16 4:23 PM

 1
,
The United Nations
in World Politics

For more than seventy years, the United Nations has played a key role in shap-
ing the world as we know it. It is consistently called upon to respond to both
human and natural disasters, and to coordinate global efforts on the challenges
of poverty, health security, women’s empowerment, and climate change. As the
UN marked its seventieth anniversary in 2015, it was hard to imagine the world
without it despite its many ups and downs over the years. It has embodied hu-
mankind’s hopes for a better world through the prevention of conflict. It has
promoted a culture of legality and rule of law. It has raised awareness of the
plight of the world’s poor, and it has boosted development by providing techni-
cal assistance. It has promoted concern for human rights, including the status
of women, the rights of the child, and the unique needs of indigenous peoples. It
has been the source of numerous concepts and ideas over its history, including
peacekeeping, human development, and sustainable development. It contrib-
uted immensely to making multilateral diplomacy the primary way in which
international norms, public policies, and law are established. It has served as a
catalyst for global policy networks and partnerships with other actors. It plays
a central role in global governance. Along the way, the UN has earned several
Nobel Peace Prizes, including a 2005 award to the International Atomic Energy
Agency (IAEA); the 2001 prize to the UN and Secretary-General Kofi Annan;
the 1988 award to UN peacekeepers; and the 1969 honor to the International
Labour Organization (ILO).
In the many areas of UN activity, we can point to the UN’s accomplishments
and also to its shortcomings and failures. More than seventy years after its cre-
ation, the UN continues to be the only international organization (IO) or,

9780813349640-text.indd 1 6/9/16 4:23 PM

 2 The United Nations in the 21st Century

more correctly, international intergovernmental organization (IGO) of global

scope and nearly universal membership that has an agenda encompassing the
broadest range of governance issues. It is a complex system that serves as the
central site for multilateral diplomacy, with the UN’s General Assembly as center
stage. Three weeks of general debate at the opening of each fall assembly session
draw foreign ministers and heads of state from small and large states to take ad-
vantage of the opportunity to address the nations of the world and to engage in
intensive diplomacy. Diplomats are joined by activists, nongovernmental orga-
nizations (NGOs), international corporations, and civil society groups for dis-
cussions both within and around the UN to address the growing demands of a
complex and globalized world. As one member of the UN staff describes it, “The
whole world comes to New York in September, and the UN provides great value
in bringing everyone together, even if they are not working through the UN.”1
As an IGO, however, the UN is the creation of its member states; it is they who
decide what that they will allow this organization to do and what resources—­
financial and otherwise—they will provide. In this regard, the UN is very much
subject to the winds of world politics and the whims of member governments. To
understand the UN today, it is useful to look back at some of the major changes
in world politics and how they affected the UN.

THE UNITED NATIONS IN WORLD POLITICS:

VISION AND REALITY
The establishment of the United Nations in the closing days of World War II
was an affirmation of the desire of war-weary nations for an organization that
could help them avoid future conflicts and promote international economic and
social cooperation. As we discuss further in Chapter 2, the UN’s Charter built
on lessons learned from the failed League of Nations created at the end of World
War I and earlier experiments with international unions, conference diplomacy,
and dispute settlement mechanisms. It represented an expression of hope for the
possibilities of a new global security arrangement and for fostering the social
and economic conditions necessary for peace to prevail.

The United Nations and Politics in the Cold War World

The World War II coalition of great powers (the United States, the Soviet Union,
Great Britain, France, and China), whose unity had been key to the UN’s found-
ing, was nevertheless a victim of rising tensions almost before the first General
Assembly session in 1946. Developments in Europe and Asia between 1946 and
1950 soon made it clear that the emerging Cold War would have fundamental
effects on the UN. How could a collective security system operate when there
was no unity among the great powers on whose cooperation it depended? Even

9780813349640-text.indd 2 6/9/16 4:23 PM

 The United Nations in World Politics  3

the admission of new members was affected between 1950 and 1955 because
each side vetoed applications from states that were allied with the other.
The Cold War made Security Council actions on threats to peace and security
extremely problematic, with repeated sharp exchanges and frequent deadlock.
Some conflicts, such as the French and American wars in Vietnam and the So-
viet interventions in Czechoslovakia and Hungary, were never brought to the
UN at all. The UN was able to respond to the North Korean invasion of South
Korea in 1950 only because the Soviet Union was boycotting the Security Coun-
cil at the time.
In order to deal with a number of regional conflicts, the UN developed some-
thing never mentioned in its charter, namely, peacekeeping; this has involved
the prevention, containment, and moderation of hostilities between or within
states through the use of lightly armed multinational forces of soldiers, police,
and civilians. UN peacekeeping forces were used extensively in the Middle East
and in conflicts arising out of the decolonization process during the Cold War
period. Thirteen operations were deployed from 1948 to 1988. The innovation of
peacekeeping illustrates what the Cold War did to the UN: “It had repealed the
proposition that the organization should undertake to promote order by bring-
ing the great powers into troubled situations. . . . Henceforward, the task of the
United Nations was to be defined as that of keeping the great powers out of such
situations.”2

The Effects of the Nuclear Revolution. The UN Charter had just been signed
when the use of two atomic bombs on Japan on August 6 and 10, 1945, began a
scientific and technological revolution in warfare that would have a far-reaching
impact on the post–World War II world. The earliest and most obvious effect of
nuclear weapons was to restore the issue of disarmament to the UN’s agenda.
Disarmament as an approach to peace had been discredited during the interwar
era, but the UN almost from its inception in early 1946 became a forum for
discussions and negotiations on arms control and disarmament. Hence, the
nuclear threat not only transformed world politics but also made the UN the key
place where world leaders sought to persuade each other that war had become
excessively dangerous, that disarmament and arms control were imperative, and
that they were devoted to peace and restraint.

The Role of the United Nations in Decolonization and the Emergence of New
States. At the close of World War II, few would have predicted the end of co-
lonial rule in Africa and Asia. Yet twenty-five years after the UN Charter was
signed, at the height of the Cold War, most of the former colonies had achieved
independence with relatively little threat to international peace and security.
Membership in the UN more than doubled from 51 states in 1945 to 118 in 1965

9780813349640-text.indd 3 6/9/16 4:23 PM

 4 The United Nations in the 21st Century

FIGURE 1.1. Growth in UN Membership, 1945–2015

Sources: Compiled from Robert E. Riggs and Jack C. Plano, The United Nations: International Orga-
nization of World Politics, 2nd ed. (Belmont, CA: Wadsworth, 1994), 45, and updated.

and had tripled by 1980 (see Figure 1.1), the vast majority of these new members
being newly independent states. Twenty-six new states were later seated in the
UN after the Cold War’s end, mostly as a result of the dissolution of the Soviet
Union and Yugoslavia.
The UN played a significant role in this remarkably peaceful transforma-
tion. The UN Charter endorsed the principle of self-determination. Already
independent former colonies, such as India, Egypt, Indonesia, and the Latin
American states, used the UN as a forum to advocate an end to colonialism and
independence for territories ruled by Great Britain, France, the Netherlands,
Belgium, Spain, and Portugal. Success added new votes to the growing antico-
lonial coalition, so by 1960 a majority of the UN’s members favored decoloniza-
tion. General Assembly Resolution 1514 that year condemned the continuation
of colonial rule and preconditions for granting independence (such as a lack of
preparation for self-rule) and called for annual reports on progress toward inde-
pendence for all remaining colonial territories. In short, the UN was an impor­
tant forum for the collective legitimation of a change in international norms
(that is, colonialism and imperialism were no longer acceptable patterns of state
behavior, and colonial peoples had a right to self-determination).
The consequences of decolonization and the expanded number of indepen-
dent states were manifold. The less developed states of Africa, Asia, and Latin
America formed a strong coalition within the UN known as the Group of 77
(G-77) and commanded a majority of votes on a broad range of issues after
1960. Whereas the Cold War had shaped politics in the UN until 1960, the G-77,

9780813349640-text.indd 4 6/9/16 4:23 PM

 The United Nations in World Politics  5

and what became known as the North-South conflict between the developed
countries of the industrial North and the less developed countries (LDCs) of
the South, shaped much of the politics thereafter. The two conflicts became
entwined in complex ways. For example, the Soviet Union and many Western
European states often sided with the G-77, and the United States frequently
found itself in a small minority.
Beginning in the 1960s, new issues, especially issues of economic and social
development, proliferated on the UN’s agenda, many at the urging of the G-77.
For example, in 1967, Arvid Pardo, the representative from Malta, argued on
behalf of newly independent states that the resources found on the deep seabed
were the “common heritage of mankind,” not the property of any specific nation.
This subsequently had an impact on emerging environmental issues as well as on
the law of the sea. Of all the issues pushed by the G-77, however, none received
more attention than the drive for economic and social development.

The North-South Conflict. The ideological leaning of the G-77 in the 1960s
and 1970s toward a heavy government role in economic development and re-
distribution of wealth shaped many UN programs and activities. In the 1970s
the G-77 pushed for a New International Economic Order (NIEO), marshal-
ing support in the UN General Assembly for “A Declaration on the Establish-
ment of a New International Economic Order” and “A Charter of Economic
Rights and Duties of States.” For most of the decade, the NIEO debates domi-
nated and polarized the UN system, with the deep divide between North and
South at times making agreement on both economic and security issues impos-
sible to achieve.
The North-South conflict continues to be a central feature of world politics,
and hence of the UN, although the rhetoric and issues of the NIEO sharply di-
minished in the late 1980s and 1990s. For example, the UN’s treatment of envi-
ronmental issues, which began with the Stockholm Conference on the Human
Environment in 1972, has been permeated by North-South differences. The
1997 Kyoto Conference on Climate Change heard echoes of the North-South
conflict when developing countries insisted that industrial countries make the
first reductions in carbon dioxide emissions. Those echoes still persist in the
negotiations on climate change. The G-77, however, is no longer as cohesive
a group; its members’ interests increasingly diverged in the 1980s when some
states, especially in Southeast Asia, achieved rapid economic growth and as
many developing countries shifted from statist-oriented economic policies to
neoliberal ones, calling for open markets and privatization. Chapter 5 discusses
these shifts further as well as the increased emphasis on poverty alleviation that
accompanied the now concluded Millennium Development Goals (MDGs)
and the Sustainable Development Goals (SDGs) approved in 2015.

9780813349640-text.indd 5 6/9/16 4:23 PM

 6 The United Nations in the 21st Century

World Politics Since the Cold War’s End

The Cold War’s end in 1990 meant not only new cooperation among the five
permanent members of the Security Council but also a resurgence of national-
ism, civil wars, and ethnic conflicts; the new phenomenon of failed states; and
a related series of humanitarian crises. The consequence was greater demands
than ever before on the United Nations to deal with threats to peace and security
as well as environmental and developmental issues, democratization, popula-
tion growth, humanitarian crises, and other problems. UN peacekeepers were
called on to rebuild Cambodia; create peace in Bosnia; organize and monitor
postconflict elections in Nicaragua, Namibia, and many other places; monitor
human rights violations in El Salvador; and oversee humanitarian relief in Bos-
nia, Somalia, Rwanda, Kosovo, the Democratic Republic of the Congo (DRC),
East Timor, and Afghanistan. Since Iraq’s invasion of Kuwait in 1990, the UN’s
enforcement powers have been used more in the post–Cold War era than at any
previous time.
In the late 1980s and 1990s, democratization spread to all regions of the
globe, from Latin America, Eastern Europe, and states created from the former
Soviet Union to Africa and Asia. Many authoritarian governments were forced
to open their political processes to competing political parties, adopt more strin-
gent human rights standards, and hold free elections. Since 1990 the UN has
been in heavy demand to provide observers for elections in countries around
the world. UN-sanctioned intervention in Haiti in 1993 marked the first time
the UN took action to restore a democratically elected government. In Namibia,
Kosovo, Bosnia, East Timor, and, most recently, South Sudan, the UN was called
upon to assist with organizing the elements of newly independent states, in-
cluding the provision of transitional administrations, writing of constitutions,
training of police and judges, and organization of elections. The trend toward
more democratization has regressed in recent years, however.
By 1995, the early post–Cold War optimism about the United Nations had
faded. The peacekeepers in Somalia, Bosnia, and Rwanda found little peace
to be kept, although their presence did alleviate much human suffering. De-
spite almost continuous meetings of the UN Security Council and numerous
resolutions, the UN’s members lacked the political will to provide the military,
logistical, and financial resources needed to deal adequately with these and
other complex situations. In addition, the UN faced a deep financial crisis in the
late 1990s caused by the increased cost of peacekeeping and other activities and
the failure of many members, including the United States, to pay their assessed
contributions. The organization clearly needed significant reforms to meet the
increased demands and address weaknesses in its structures and operations, but
member states failed to use either the occasion of the UN’s fiftieth anniversary

9780813349640-text.indd 6 6/9/16 4:23 PM

 The United Nations in World Politics  7

in 1995 or the sixtieth anniversary in 2005 to approve many of the necessary

changes. Some changes could be and were made without member states’ ap-
proval, however. And, in its responses to many complex conflicts, humanitarian
crises, new threats to peace posed by nuclear weapons proliferation and terror-
ism, and persistent global poverty, the UN demonstrated that it was still central
to many aspects of global governance, as discussed in subsequent chapters.
Beginning in the 1970s, well before the Cold War’s end, the UN began to play
an important role on a nexus of interdependence issues by convening global
conferences and summits on topics ranging from the environment, food, hous-
ing, the law of the sea, disarmament, women, and water to human rights, popu-
lation and development, and social development. These conferences articulated
new international norms; expanded international law; set agendas for govern-
ments and the UN itself, through programs of action; and promoted linkages
among the growing communities of NGOs active on different issues, the UN,
and member states’ governments.
The UN has never played a central role in international economic relations,
however. Although economic topics appear on the agendas of the General
Assembly and the United Nations Economic and Social Council (ECOSOC),
much of the decisionmaking has always taken place in institutions that have
never really been part of the UN system. The Bretton Woods institutions—the
World Bank, the International Monetary Fund (IMF), and the former General
Agreement on Tariffs and Trade (GATT)—while technically part of the system,
have operated quite independently. The World Trade Organization (WTO, es-
tablished in 1995 as the successor to GATT), the Group of 7 (G-7), the Group
of 20 (G-20), major corporations, and banks are all outside the UN system. The
UN has, however, been active from its earliest years in efforts to promote eco-
nomic and social development, introducing the ideas of development aid in the
1950s, sustainable development in the 1980s, human development in the 1990s,
the MDGs in the 2000s, and now the SDGs. Many of the global conferences rein-
forced understanding of the way development overlaps with the status of women,
population, food, and other problems. UN Secretary-General Kofi Annan used
the occasion of the new millennium to convene a Millennium Summit in 2000,
hoping “to harness the symbolic power of the millennium to the real and urgent
needs of people everywhere.”3 His special report, We the Peoples, provided his
views of the state of the world, the major global challenges, and the need for
structural reform of the UN itself. Annan’s successor, Secretary-General Ban Ki-
moon, convened the Climate Summit in 2014, bringing together more than one
hundred heads of state or government and leaders from the private sector and
civil society to marshal support for efforts to address the central environmental
challenge of the twenty-first century.

9780813349640-text.indd 7 6/9/16 4:23 PM

 8 The United Nations in the 21st Century

Over the last thirty years, what had initially appeared to be simply growing
interdependence among states and peoples has become something much more
fundamental—a complex multidimensional process of economic, cultural, and
social change. Globalization is the process of increasing worldwide integration
of politics, economics, social relations, and culture that often appears to under-
mine state sovereignty. Particularly noticeable is the rapid pace of change, the
compression of time and space, and the scale and scope of interconnectedness.
In its contemporary form, globalization has linked economic markets, cultures,
peoples, and states to an unprecedented degree. This is thanks to improvements
in transportation and communications that speed the movement of ideas, goods,
news, capital, technology, and people, and to the deregulation and privatization
of businesses, finance, and services in many countries.
Many regard globalization as desirable because it has fueled greater pros-
perity and higher standards of living in many parts of the world. Others, how-
ever, point to the growing inequality among and within nations and the ways in
which globalization creates both winners and losers, such as those whose jobs
in developed countries are lost to workers in developing countries who are paid
lower wages. There is also the dark side of globalization, which has facilitated the
growth of trafficking in drugs and persons, transnational terrorism, and other
criminal enterprises. Finally, as globalization promotes industrialization and
consumption, it has increasing ecological and environmental impacts. Many are
concerned that the regulations and incentives that could mitigate the damages
associated with globalization are still lacking.
The UN itself and various specialized agencies within the UN system have
struggled to address globalization issues. Although the International Labour Or-
ganization, World Health Organization (WHO), and World Intellectual Property
Organization (WIPO) are very much involved in globalization-related issues of
labor, health, and intellectual property rights, the fact that the targets of anti-
globalization protesters have been the World Bank, IMF, G-7, and WTO has
underscored the UN’s marginal role in international economic relations. Yet glo-
balization has fueled the growth of NGOs. Subsequent chapters illustrate how the
UN and NGOs, which represent what some have called global civil society and
still others refer to as part of the “third UN,” are involved in new partnerships
that make each more responsive to globalization issues.
The emergence of the United States as the world’s sole superpower was an-
other aspect of post–Cold War world politics, the era of globalization, and the
early twenty-first century. The economic and military capabilities of the United
States far exceeded those of any other state, and with the collapse of the Soviet
Union, the United States had no serious rival. Many worried that this devel-
opment would result in the UN’s marginalization, particularly if, or when, the
United States chose to act unilaterally. This view was borne out when the United

9780813349640-text.indd 8 6/9/16 4:23 PM

 The United Nations in World Politics  9

States invaded Iraq in 2003 in defiance of international opposition and vigorous

Security Council debate. An alternative view was that the UN could become a
puppet of the sole superpower, dependent upon its goodwill for funding and
subservient in authorizing US actions. Yet in the late 1990s and first decade of
the twenty-first century, we saw groups of states and NGOs push ahead with
policy initiatives opposed by the United States, examples being the International
Criminal Court and the convention banning land mines. Although its support
has fluctuated, in fact, the United States has always been important to the United
Nations, as discussed further in Chapter 3.
Now, with the rapid rise of China in particular, as well as of India, South Af-
rica, Brazil, and other emerging powers, and the reassertiveness of Russia (a
group collectively known as the BRICS), world politics is again shifting, and the
years ahead will likely see significant changes in how these shifts play out within
the UN. Already in international economic relations, the G-7 has been partially
replaced by the Group of 20 (G-20), and the emerging powers have pushed for
changes in their voting shares within the World Bank and IMF. China has taken
the lead in creating new institutions such as the Asian Infrastructure Investment
Bank (AIIB), drawing many developed as well as developing countries to be-
come charter members in 2015, despite the opposition of the United States. US
power and influence are noticeably declining in what, for lack of a better phrase,
one might call the post-post–Cold War era. The reform of UN Security Council
membership is likely to gain new attention and urgency with these power shifts.
To understand the links between world politics and the United Nations, it is
also important to examine the major international relations theories to see how
they explain global changes and the roles of IGOs such as the UN.

CONTENDING INTERNATIONAL RELATIONS THEORIES

For much of the post–World War II era, realist theory, or realism, provided the
dominant explanation for international politics. Realists see states as the most
important actors in the international system and as unitary actors that define
their national interests in terms of maximizing power and security. Sovereign
states coexist in an anarchic international system and, therefore, must rely pri-
marily on themselves to manage their own insecurity through balance of power,
alliances, and deterrence. International rules (law) and norms, as well as inter-
national organizations, do not carry much weight with realists because they lack
enforcement power. In realists’ view, IGOs and NGOs are marginal actors. IGOs,
in particular, do not enjoy autonomy or capability for independent action on the
world stage. Rather, they reflect the interests of their members, especially the
most powerful ones. In this view, the UN is constrained by its members’ willing-
ness to work through it in dealing with specific problems, to comply with and

9780813349640-text.indd 9 6/9/16 4:23 PM

 10 The United Nations in the 21st Century

support its actions, to provide peacekeeping contingents (military or civilian),

and to pay for its regular operations and special programs. In realist theory, co-
operation among states is not impossible, but states have little incentive to enter
into international arrangements, and they are always free to exit from them.4
For many international relations scholars, however, realist theory is an inad-
equate theoretical framework for analyzing world politics, and especially the
rapid changes since the Cold War’s end as well as the expanded practice of multi­
lateralism, the activities of the UN and other IGOs among the elements of global
governance. One major alternative is liberalism.5
Liberals regard states as important actors, but they place importance on a va-
riety of other actors in the international system, including IGOs, NGOs, multi-
national corporations (MNCs), and even individuals. States, in their view, are
pluralistic, not unitary, actors. Moral and ethical principles, power relations, and
bargaining among different domestic and transnational groups amid changing
international conditions shape states’ interests and actions. There is no single
definition of national interest; rather, states vary in their goals, and their in-
terests change. Liberal theorists characterize the international system as an in-
terdependent one in which there is both cooperation and conflict and where
actors’ mutual interests tend to increase over time. State power matters, but it is
exercised within a framework of international rules and institutions that help to
make cooperation possible.
Neoliberal institutionalists have provided a somewhat different explanation
for why cooperation occurs. For classical liberals, cooperation emerges from es-
tablishing and reforming institutions that permit cooperative interactions and
prohibit coercive actions. For neoliberal institutionalists, cooperation emerges
when actors have continuous interactions with each other. Institutions help
prevent cheating; they reduce transaction and opportunity costs for those who
seek gains from cooperation within them. Institutions are essential; they build
upon common interests. They help to shape state interests and state preferences.
IGOs such as the United Nations make a difference in world politics by alter-
ing state preferences and establishing rules that constrain states. They are not
merely pawns of the dominant powers but actually modify state behavior by
creating habits of cooperation and serving as arenas for negotiation and policy
coordination.
For some liberal theorists, the growth of multilateralism, IGOs, and interna-
tional law is indicative of a nascent international society in which actors consent
to common rules and institutions and recognize common interests as well as
a common identity or sense of “we-ness.” Within this emerging society, inter-
national institutions change the way states and other actors interact with each
other. Many scholars argue that the growing role of nongovernmental actors
represents an emerging global civil society.6

9780813349640-text.indd 10 6/9/16 4:23 PM

Another random document with
no related content on Scribd:
lentonsa ja liukui liikkumatta alaspäin nopean vauhdin synnyttämän
ilmanhengen suhistessa sen jäykissä sulissa, litteä, julma pää
ojennettuna alaspäin ikäänkuin valmiina iskemään. Kiilan pitempi
sivu lyheni vähän, kun takanapäin lentävistä linnuista jotkut
levottomina vetäytyivät kumppaneitaan lähemmäksi. Mutta johtaja ja
muut vanhemmat linnut eivät kiinnittäneet uhkaukseen mitään
huomiota, käänsivät vain lennossaan vakaan, tarkkaavan katseen
ylöspäin.

Muutaman hetken perästä ja ilman näennäistä ponnistusta tuo

mainio rosvo kiiti joutsenparvesta edelle. Kahdessa minuutissa se oli
saavuttanut matkaavat hanhet. Hyökäten perimmäisen kimppuun se
tarttui tämän kurotettuun kaulaan voimakkailla kynsillään ja melkein
repi siltä kurkun auki. Mutta se oli liian raskas lintu ilmassa
kannatettavaksi, ja haukka, piestyään vimmatusti suvillaan hetken tai
pari, päästi sen, putoamaan. Siivet levällään se syöksyi alas tehden
useita kuperkeikkoja ilmassa, kunnes raskaalla ryskeellä saapui
tuuhean vanhan seetripuun latvaan. Iso haukka, vedettyään siipensä
puoleksi kokoon, putosi raskaana kuin kivi sen perässä ja tarttui
lujasti siihen kynsillään sinä hetkenä kun se kosketti puun oksia.
Taajaan hakaten siivillään se johti saaliinsa oksalle, missä saattoi
sitä rauhassa nauttia. Joutsenet lentäessään yli tuon
taistelunäyttämön tuijottivat alaspäin kylmäkiskoisin katsein.

Pian läpäistyään ruokoviljelysten, petäjäkankaiden ja

sypressisoiden vyöhykkeet ne lensivät yli Tennesseen vuorten
jylhien, luoksepääsemättömien harjanteiden ja joutuivat villien
vuoristolaisten pyssynkantaman piiriin. Kolme ne menettivät
parvestaan tällä vaarallisella taipaleella, mutta johtaja joudutti toiset
eteenpäin antamatta järjestyksen häiriytyä. Muutaman
silmänräpäyksen seisaus tuli kuitenkin, kun muuan voimakas lintu
lähellä kiilan kärkeä saatuaan kuolinhaavansa kamppaili vimmatusti
pysyäkseen matkassa. Vielä hetki, ja se syöksyi alas; rivi sulkeutui
jälleen.

Mutta nyt ei taivas joutsenten yläpuolella enää ollutkaan niin

säteilevän sininen, vaan useammin yksitoikkoisen harmaa tai
mustista, tuulenrepelemistä pilvistä synkkä. Lintuja kohtasivat jäiset
sadekuurot ja ne hillittömät myrskyt, jotka pyrkivät karkoittamaan
pohjolan arkailevan kevään ensi sanansaattajat. Virrat, jotka niiden
alapuolella kohisten kiiruhtivat eteenpäin, olivat kylmät ja tulvillaan,
liejusta sameat. Niin kauaksi, kuin silmä kantoi, ja vielä
etäämmällekin ulottui laajoja tasankoja, mutta ne olivat omituisen
täplikkäitä harmaista, sulavista lumikinosten jätteistä. Pian hävisivät
ruskeat, paljaat kohdat, ja kaikkialla oli vain lunta, valkoista, rajatonta
‒ siellä täällä vain sysimustia, vyöryviä vesiä jää- ja hirsilauttoineen
ja tummanvihreätä raivaamatonta kuusimetsää. Joutsenet tuskin
huomasivatkaan etäällä toisistaan olevia kaupunkeja, joiden yli
välistä lensivät, paitsi milloin oli ilta ja kaupunki suurenpuoleinen.
Silloin veti kauaksiheijastuva valomeri ne aina puoleensa, ja
nuoremmat linnut osoittivat halua laskeutua alas tutkimuksille, mutta
johtaja ehkäisi sen aina jyrkästi ja vei parvensa joskus entistä
korkeammalle.

Matkaten näin päivä päivältä yhä karumpia maita ja synkempää

taivasta kohti ne vihdoin saapuivat noille tuulensuojattomille,
uskomattoman alastomille kangasmaille, jotka ulottuvat pitkin
Hudson-lahden koillisrannikkoa. Sokaisevassa lumimyrskyssä ne
tulivat pienelle järvelle, joka oli muutaman penikulman päässä
merenrannasta ja joka oli ollut johtajajoutsenen päämääränä siitä
asti, kun oli lähdetty Floridan aurinkoisilta lahdekkeilta. Mutta se oli
liian rohkeasti ennättänyt hidastelevan kevään edelle, eikä tuo pieni
järvi vielä ollut avoinna.

Kierreltyään sen yläpuolella päästäen äänekkäitä pettymyksen

huutoja, joutsenet lensivät eteenpäin seuraten matalaa, vallatonta
virtaa, joka pulppusi esiin jään alta ja laski mutaisten, aaltojen
jäytämien jäälaikkojen keskelle, jotka reunustivat lahden rantamia.

Melkein kolmen viikon ajan parvi pysytteli koossa noilla

rantavesillä. Sen turvapaikkana oli kapea, matala lahti, jossa kokoon
ajautuneet jäälautat sitä jonkun verran suojasivat purevilta tuulilta.
Täällä oli ruokaa runsaasti, joten joutsenet jaksoivat hyvin, vaikka
rauhattomina odottelivat pesimismahdollisuutta.

Koska tuuli kävi rannalta poispäin, oli vesi kasautuneiden jäiden

takana kohtalaisen tyyntä. Täällä joutsenet nukkuivat keinuen hiljaa
laineilla. Täällä ne olivat enimmäkseen turvassa kaikilta vihollisilta.
Mutta eräänä yönä, kun tuo aavemainen, kalpea parvi nukkui
himmeänvarjoisilla vesillä, tuli toinenkin vaalea olento ääneti liikkuen
kuin savu veden reunalle ja pysähtyi sulloutuneiden jäälauttain
keskelle. Liikkumatta se silmäili nukkuvia joutsenia. Sitten vetäytyen
varovasti taaksepäin se laskeutui veteen noin viidenkymmenen
yardin [1 yardi = 0,914 m. Suom.] päässä, ui rannasta ulommaksi
ehkä toiset viisikymmentä yardia ja lähestyi nukkujia mereltä päin,
siltä puolelta, mistä nämä vähimmin odottivat hyökkäystä. Uiden niin
syvällä, että vain terävä musta kuono näkyi vedenpinnan yläpuolella,
tuo vaaniva olento pääsi arvaamatta, varoituksetta joutsenten likelle.
Kohoten nyt puolella pituudellaan vedestä esille se tarttui yhtä
nukkujista niskaan ja tappoi sen yhdellä ainoalla murhaavalla
ravistuksella.
 Silmänräpäyksessä joutsenlauma oli täysin hereillä ja lennähti
ilmaan päästäen hurjia säikähdyskirkaisuja, sillä välin kun iso
valkoinen karhu roiski rantaan päin voittosaaliineen. Joutsenet
lensivät ulos merelle, kohosivat huimaavaan korkeuteen ja kiertelivät
melkein tunnin kalpeassa aamuhämärässä, ennenkuin taas
tyyntyivät. Sitten ne äänettöminä laskeutuivat jälleen maahan joka
silmä valppaana ja asettuivat uudelleen lahdelle parinsadan yardin
päähän vanhalta lepopaikaltaan. Vielä puolisen tuntia ne
uiskentelivat pää pystyssä tarkastellen joka jäälauttaa, jokaisen
loiskivan aaltosen harjaa. Tämän jälkeen, niin kauan kuin parvi
pysytteli yhdessä, se ei koskaan nukkunut, jollei valvomassa ollut
joku uneton vahti.

Noin viikkoa myöhemmin tapahtui muutos ‒ muutos niin äkillinen,

että se yhdessä yössä karkoitti kaikki talven jäätävät voimat. Kevät,
niin kauan kahlehdittu, tuli kuin lempeä, vieno tuulahdus. Eivät enää
tuulet ulvoneet ja aallot raivonneet ulkokareilla, vaan lauhat
tuulenhenget toivat lionneen sammaleen tuoksua, ja aavat, hiljaiset
vedet kimaltelivat aution, mutta tyvenen taivaan alla. Pitkiä,
pilvettömiä päiväkausia aurinko tuhlaillen loi valoaan, lumi pakeni
kuin haihtuva usva, ja jää murtui hopeahelähteisin ryskein ja
soinnuin vaipuen jälleen aaltoihin, jotka sen olivat synnyttäneetkin.
Vihreä, korkea, hento, sanomattoman hellä humaus pyyhkäisi
yhtenä päivänä yli rajattomien, autioiden suomaiden. Vielä päivä, ja
tuo vihreys kimalteli täynnä kukkia.

Joutsenparvi oli heti hajaantunut lentäen parittain yksinäisiin

pesimäpaikkoihinsa. Johtajalla ja sen kumppanilla ei ollut pitkää
matkaa kuljettavana, sillä niiden piilopaikka oli jo katsottuna. Useita
vuosia ne olivat pitäneet hallussaan pientä saarta läheisessä
järvessä, minkä soiset rannat tarjosivat niille turvan enimmiltä
vihollisilta. Talven tuulet tietysti aina tuhosivat niiden pesän, mutta ne
ryhtyivät mielellään uutta rakentamaan.

Pikku saari ei ollut kuin kourallinen sammalta ja pajupensaikkoa,

joka oli tarttunut rosoiseen kariin, ja kohosi vain jalan verran
järvenpintaa ylemmäksi. Joutsenpari työskenteli yhdessä ‒ komea
koiras yhtä uutterana urakassaan kuin kumppaninsakin ‒ ja kokosi
kuivia risuja ja oksia kaikkialta järven rannoilta laahaten ne väkevillä
nokillaan esille rämeistä, minne myrsky ne oli ajanut. Ne kutoivat
lujan perustuksen ja rakensivat pesän kolmatta jalkaa korkean, jotta
sen kallisarvoinen sisällys säilyisi kaikilta tulvavesiltä.

Tuskin oli pesä valmis, kun jo emälintu alkoi munia sisustaen

samalla pesän runsaasti untuvilla. Munat olivat suuria,
tummanvärisiä, hyvinkin kaksitoista tuumaa ympärimitaten
pitemmältä puolelta, pinta himmeän säämiskän kaltaista. Kun niitä oli
kuusi, joutsenilla tavallinen määrä, alkoi se hautoa.

Tähän pitkälliseen, vaivaloiseen työhön ei koiraslintu ottanut osaa.

Tämä ei kuitenkaan johtunut sen puuttuvasta harrastuksesta.
Lakkaamatta se oli vieressä valvomassa ja aina uskollinen
huomaavaisuudessaan kovasti puuhaavaa kumppaniaan kohtaan.
Koskaan se ei ruokaretkilläänkään eksynyt pesästä kauas. Aina, kun
emälintu tuli syömään, pysytteli toinen pesän vieressä munia
vartioimassa. Jos silloin jokin utelias lokki ohilentäessään ahnaasti
tähysti pesän houkuttelevia palloja, kohotti joutsen uhkaavana
siipiänsä ja hätyytti sen pois vimmatulla, sotaisella rähinällä.

Viikon, parin aikana tämä lakkaamaton vartioiminen ei kuitenkaan

kysynyt muuta kuin kärsivällisyyttä. Mikään todellinen vaara ei
uhannut. Suolla, noin puolen penikulman päässä, pesi pariskunta
pohjolan suuria harmaan ja valkean kirjavia tunturipöllöjä, melkein
kotkan kokoisia ja paljon julmempia. Näitä kamalia rosvoja ei
joutsenten pesä kuitenkaan toistaiseksi vetänyt puoleensa. Ne eivät
kuten lokit himoinneet munia, ja vain kalvavin nälkä olisi kyennyt
ajamaan ne voimainkoetteluun saaripesän varjelijoiden mahtavien
siipien ja nokkien kanssa. Kun munista kehittyisi joutsenenpoikasia,
silloin kenties pesä alkaisi miellyttää pöllöjäkin; toistaiseksi ne eivät
koskaan tulleet kyllin lähelle houkutellakseen edes varoitushuutoa
valppaalta vartijalta.

Paitsi pöllöjä tuolla suolla eleli kärppiä, muutama näätä ja

runsaasti pohjoisessa eläviä pieniä sinikettuja sekä jokunen isompaa
ja paljoa vaarallisempaa punaista ketturotua. Mutta mikään näistä ei
päässyt pesälle muutoin kuin uiden, ja joutsenet tiesivät, ettei näistä
pedoista ainoakaan, jollei kenties jokin kovin uskalikko punainen
kettu, huolisi lähestyä saarta, niin kauan kuin jompikumpi sen
haltijoista oli lähettyvillä. Susia ei tarvinnut pelätä, sillä ne inhosivat
näitä järven puoleksi uiskentelevia rantamia ja olivat sitäpaitsi
seuranneet kulkuriporon jälkiä kaukaisille seuduille. Iso harmaa ilves
tosin näkyi silloin tällöin varovasti hiiviskelemässä suon kuivempia
kohtia, ja joskus se pysähtyi nälkäisenä veden yli kiiluilemaan pesän
juhlallista valkoista vartijaa. Mutta joutsenet tiesivät, että tähän
vuodenaikaan, kun riistaa oli runsaasti, ei ilveksenkään ollut niin
nälkä, että kastelisi hyvin hoidettua turkkiaan saareen uimalla.

Mutta eräänä päivänä liukui yli suon, pysähdellen ja matalien

pensaitten takana piileskellen, kaunis, tummanruskea, uhkaavan
näköinen muukalainen. Se oli pitkä ja matala ruumiiltaan, taipuisa
kuin käärme, pää julma ja suippo. Se hiipi veden rannalle ja seisoi
siinä kiinteästi katsellen pesässään hautovaa emää.
 Pesän valpas varjelija ei koskaan ennen ollut nähnyt kiiltonäätää,
mutta se ymmärsi heti, että tämä oli vihollinen ja vaarallinenkin.
Levittäen mahtavat siipensä, alentaen ja kurottaen pitkää kaulaansa,
kunnes se oli samalla tasolla maan kanssa, sihisten kuin
höyryviemäri se kiersi pesän ympäri, kunnes pääsi kumppaninsa ja
noiden surmaa ennustavien silmien väliin. Veden reunassa se seisoi
komeana, hohtavana, lumivalkoisena. Tuokion aikaa nuo kaksi niin
erilaista vastustajaa seisoivat tarkastellen toisiaan välillään
parikymmentä yardia kirkasta vettä.

Kiiltonäädän ei ollut erittäin nälkä, mutta sillä oli, kuten tavallista,

halu surmata. Sen vitkastelu ei johtunut epäröimisestä, vaan
yksinkertaisesti siitä, että se ei ollut koskaan ennen nähnyt joutsenta,
ja ovelana se mittaili vastustajaansa joka puolelta ennen hyökkäystä.
Vihdoin se äänettömästi luiskahti veteen ja ui aika vauhtia saarta
kohden.

Tavallisissa oloissa joutsen ehkä mieluimmin olisi odottanut

hyökkäystä omalla kynnyksellään, mutta jokin äkillinen vaisto kehoitti
sitä ryhtymään otteluun sillä taistelukentällä, joka sille oli tutuin. Se
painui veteen sileästi kuin öljy ja liukui pitkin pintaa ilman
huomattavaa ponnistusta voimakkaiden räpyläinsä avulla paljoa
nopeammin kuin näätä. Mutta se ei purjehtinut suoraan vihollista
vastaan; päinvastoin näytti jälkimäisestä, kuin se aikoisi välttää
taistelua. Kaartaen se ui eteenpäin kuin epäröiden, miten menetellä
tällaisessa tapauksessa.

Näätä oli melkein sen rinnalla, kun se käännähti vinhasti kuin

salama ja kohoten ylös vedestä syöksyi suoraan uijan päätä kohti.
Uija sukelsi, mutta yllätettynä se ei ollut kyllin nopea, vaan sai
pyörryttävän iskun oikean silmän yläpuolelle linnun väkevästä
nokasta. Hetkeksi sokaistuneena siltä puolen se samalla yltyi
hurjaan vimmaan. Että pelkkä höyhenpukuinen rohkeni sitä
vastustaa, se oli uskomatonta. Näätä kohosi silmänräpäyksessä
pinnalle työntäen puolet vartalostaan vedestä esille ja ilkeästi
narskuttaen pitkillä valkoisilla hampaillaan. Mutta se joutui
käsittämättömään melskeeseen, jossa oli suunnattomia, ruhjovia
siipiä, piestyä vaahtoa, ennen kuulumatonta sähinää ja sokaisevia,
jäykkiä sulkia; eikä sen puolestaan onnistunut saada kuin muutamia
höyheniä murhaavien leukainsa väliin. Hämmentyneenä ja
tukehtumaisillaan se vaipui takaisin suu höyheniä täynnä. Kun se
vielä kerran sukelsi aikoen nousta pinnalle jossakin hyökkäykseen
soveliaammassa paikassa, kenties noin jalan verran pintaa
alempana, kävi sen niskaan kiinni teräksenkova leukapari. Joutsen
oli työntänyt pitkän käärmemäisen kaulansa veden alle kuin
etsiäkseen liljan juuria ja saatuaan lujasti kiinni vihollisestaan puisteli
sitä kuin rakki vanhaa kenkää. Sen kaula ja nokka olivat erinomaisen
sopivat tähän työhön, sillä liljan juuret ovat sitkeät ja vaativat
pontevaa nykimistä.

Maissa tämä temppu olisi tietenkin heti ollut linnun häviö. Ketterä,
jäntevä näätä olisi kääntynyt ympäri ja käynyt hampain kiinni
vastustajansa kurkkuun, jolloin taistelu olisi ollut lopussa. Mutta
täällä vedessä se ei saanut mitään tukea, minkä varassa ponnistaisi.
Se ei voinut muuta kuin potkia hyödyttömässä raivossaan. Sitäpaitsi,
tottumattomana kamppailemaan veden alla, se tahtomattaan avasi
suunsa ja samassa tunsi alkavansa tukehtua. Jos joutsen nyt
todellakin olisi ymmärtänyt asemansa edullisuuden, olisi se ilman
muuta voinut hukuttaa ahdistajansa ja näin vapauttaa erämaan
yhdestä sen pahimpia vitsauksia. Mutta vimmastunut lintu, joka ei
itse tuntenut mitään vastenmielisyyttä pitäessään päätään useita
minuutteja yhteen menoon veden alla, ei osannut aavistaa, että
sellainen koe olisi sen viholliselle ollut kuolettava. Se hellitti hetken
perästä kauhean otteensa ja jäi keveästi peräytyen odottamaan
hyökkääjän uutta ilmestymistä veden pinnalle, torjuakseen sen
uusilla iskuilla suurista siivistään, joihin se alati turvasi.

Tavallisesti kiiltonäätä on viimeinen peräytymään tai masentumaan

minkään rangaistuksen uhatessa. Mutta tällainen kuritus oli niin
salaperäistä, niin aavistamatonta, että täksi kerraksi se tuntui
muuttuneen koko luonnoltaan. Muuten on hyvin luultavaa, että oikein
perinpohjainen upotus jäähdyttäisi sarvikuononkin taisteluinnon. Niin
ainakin kävi näädän. Vaikka sen keuhkot olivat halkeamaisillaan ja
silmissä iski tulta, ymmärsi se heti, kun puserrus niskasta heltisi,
jäädä vielä muutamaksi sekunniksi veden alle uiden samalla
epätoivoisesti omaa rantaansa kohden. Kun sen vihdoin täytyi
nostaa päänsä pinnalle, oli se enää muutaman jalan päässä
rantapensaista, mutta sen vastustaja oli myös siellä. Nielaisten
keuhkojen täydeltä ilmaa, jonka puutteessa se oli menehtyä, se
sukelsi uudelleen ja tällä kertaa niin syvälle kuin suinkin pääsi,
pelastuen kuin ihmeen kautta, kun sen voittaja taas nuolennopeasti
tavoitti sitä nokallaan. Vasta päästyään suojaavien juurten ja
runkojen keskelle se rohkeni kohota jälleen, mutta silloinkin vain
huomaamatta madellakseen niiden välitse, kunnes oli ehtinyt hyvät
kaksikymmentä askelta veden rajasta. Sitten se pysähtymättä luikki
tiehensä miettimään tätä tilannetta, eikä sitä nolompi näätä ole
milloinkaan pitkin suota samoillut. Joutsen näki vilaukselta näädän
pakenevan, kajahutti erämaan yksinäisyydessä ilmoille raikuvan
voitonriemunsa ja ui ylpeänä takaisin pesälleen.

Kun nuo viisi kärsivälliselle emolle pesässään niin pitkäksi

käynyttä hautomisviikkoa lähenivät loppuaan, tuli kangasmaille
ennenkuulumaton kuivuudenaika. Lukuisat vesisuonet, jotka
muulloin huuhtoivat suota, kuivuivat niin peräti, etteivät pitkäikäiset
joutsenet muistaneet sellaista koskaan ennen sattuneen.
Pitkällisessä varjottomassa päivänpaisteessa järvi kutistui
uskomattomasti. Viimein, pesän varjelijain mielipahaksi niiden saari
lakkasi olemasta oikea saari. Kallioryhmä, joka sen muodosti, kohosi
niin korkealle vedestä, että ilmestyi kapeaharjainen kari, joka yhdisti
sen rantaan. Se ei ollut kuin jakso toisistaan etäällä olevia,
epävarmoja astuinkiviä, joita hienoinkin vedenväreily huuhteli, mutta
se riitti valmistamaan kyllin taitavalle kulkijalle kuivan pääsön
saareen. Joutsenet katselivat sitä yhä levottomampina.

Vihdoin koitti se päivä, jolloin kärsivällinen hautoja kuuli liikettä ja

naputusta ja vienoa ääntä kuudesta kallisarvoisesta munasia
rintansa alla. Kerran toisensa perästä se painoi päänsä niiden
sekaan kuunnellakseen lumoutuneena tai vastatakseen pehmeillä,
rohkaisevilla kurkkuäänillä. Kumppanikin lähestyi pesää unohtaen
syömisensä, mutta aina muistaen pitää säihkyvin katsein silmällä
rannalle vievää karia.

Pian yksi pienoisista joutsenenpoikasista, jaettuaan kuoren

kahteen puoliskoon teräväkärkisen nokkansa säännöllisillä iskuilla,
työnsi ylemmän puoliskon pois, ikäänkuin se olisi ollut vain kansi, ja
kieri ulos ihan märkänä emonsa kuumaa, alastonta rintaa vasten.
Emo työnsi kuoren puolikkaat sisätysten, jotteivät veisi niin paljon
tilaa, ja vähän myöhemmin heitti ne ulos pesästä, etteivät painuisi
toisen munan päälle näin tukahuttaen sen asukkaan.

Pian jälleen kaksi pienokaista puhkaisi kuorensa melkein yhtaikaa.

Ihastunut emo oli nyt puoleksi seisaallaan jättääkseen kosteille
sätkyttäjille enemmän tilaa. Juuri tällöin muuan suuri harmaa ilves
kierrellen tavallista lähempänä veden rajaa huomasi astumakivet ja
päätti kulkea niiden yli. Jo kauan se oli himoinnut näitä suuria
valkoisia lintuja.

Tavallisissa oloissa ei joutsenista väkevinkään kykene

mittelemään voimiaan ilveksen kanssa, vaan joutuu poikkeuksetta
tuon julman, voimakkaan pedon avuttomaksi saaliiksi. Mutta usein
villieläimet, poikasiaan puolustaessaan, osoittavat sellaista kykyä ja
urheutta, josta tavallisina aikoina ei osaa uneksiakaan. Silloin ne
ovat täysin välinpitämättömiä kaikista vaaroista, ja tällainen mieliala
saa usein aikaan mahdottomiakin. Sitäpaitsi on toista puolustaa
siltaa kuin taistella aukealla.

Ei kumpikaan joutsen ollut hetkeäkään epätietoinen siitä, että

tässä oli kuolemanvaara. Ne tunsivat ilveksen tavat. Emälintu nousi
seisomaan muniensa ja poikastensa keskeltä ja astui varovasti
pesästä sähisten ja lyöden siivillään. Molemmat linnut ymmärsivät
olla hyökkäämättä tämän vihollisen kimppuun maalla tai vesillä.
Päästäen raivoisia huutoja ne kohosivat vaivaloisesti ilmaan.

Ilves oli saavuttanut astumakivistä toisen, terävän ja kapean, ja

pysytteli sen päällä ennenkuin loikkaisi seuraavalle, varovaisena
kuin kotikissa, joka pelkää kastelevansa jalkansa. Juuri kun se
valmistautui hyppyyn, iski koirasjoutsen sitä raskaasti päähän, niin
että se oli vähällä menettää tasapainonsa. Sen etukäpälät ja
viiksinen kuono tosin painuivatkin veteen, mutta vahvat, hyppyä
varten sovitetut takakynnet pitivät kalliosta kiinni. Kiukkuisesti sylkien
ja hämmästyneenä se kapusi entiseen asemaansa. Mutta
seuraavana hetkenä se oli niin ajattelematon ja ylen rohkea, että
nousi takajaloilleen ja tavoitti ahdistajaansa toivoen siten vetävänsä
sen ilmasta maahan. Juuri silloin, kun ilveksen tasapaino oli
epävarmin, heitti emälintu vaaraa uhmaten koko murskaavan
painonsa sitä kohti. Auttamattomasti ilves kierähti karilta ja joutsen
putosi sen mukana ja päällä, painuen syvälle veteen.

Tuokion verran ilves sokaistuneena kynsi joutsenta repien siitä irti

vahvoja valkoisia sulkia ja viiltäen ammottavia haavoja sen rintaan ja
reiteen. Mutta tätä kesti vain lyhyen hetken. Nolattuna ja
tukehtumaisillaan se hellitti otteensa ja pulikoi pinnalle. Sen
ryömiessä ylös karille molemmat linnut olivat heti jälleen sen
kimpussa. Mutta ilveksessä ei enää ollut rahtuakaan taistelunhalua.
Sen ei ollut ensinkään nälkä, eikä se välittänyt joutsenista, vaan
tahtoi päästä johonkin päivänpaisteiseen, rauhalliseen paikkaan
itseään kuivaamaan. Äänekkäästi sylkien, pää kyyryssä olkain
välissä, korvat luimussa, hännän töpö lujasti painettuna pörröisten
koipien väliin se pakeni häpeällisesti oikeasta siipien, nokkain ja
kirkumisten helvetistä.

Kun ilves lopulta ei enää ollut saavutettavissa, oikaisivat

molemmat joutsenet itsensä täyteen pituuteensa, levittivät siipensä
mahdollisimman laajalle ja toitottivat käheän varoituksen kaikille
rauhanhäiritsijöille. Sitten ne kiiruhtivat takaisin pesälle, jota osasivat
niin hyvin varjella. Emälintu, nähtävästi tuntematta haavojaan, ryhtyi
jälleen hautomiseensa pehmeästi kurnutellen kuoriville pienokaisille,
kun taas koiraslintu tyynenä, kuin ei mitään tavallisuudesta
poikkeavaa olisi tapahtunut tai koskaan saattaisi tapahtua, asettui
puhdistelemaan sotkeutunutta, lumihohteista höyhenpukuaan.

Meren tiikeri.
 Halki laajojen, hiljaisten punavihreiden maininkien, joiden harjaa
lempeä tuulenhenki heikosti väreilytti, uiskenteli emovalas
tyytyväisenä poikasen pysytellessä aivan vieressä. Vähän väliä
pikku valas hankasi itseään emoa vastaan ikäänkuin arkaillen noita
valtameren aavoja ja vaarallisia ulapoita ja etsien suojaa emon
lyhyen, voimallisen pyrstön takaa. Ja vähän väliä emovalas, joka on
villin luonnon huolellisimpia ja uutterimpia äitejä, veti poikasensa
isolla pyrstöllä hyväillen kylkeänsä vasten tai kääntyen puoleksi
ympäri kosketti sitä kysyvästi suunnattomalla pyöristetyllä
kuonollaan.

Tämä iso miekkavalas eli "murhavalas", joksi joku merimies tai

kalastaja, joka olisi sen sattunut näkemään, olisi sitä nimittänyt, oli
hyvinkin yhdeksäntoista tai kaksikymmentä jalkaa pitkä. Sen olisi
kaikista muista valas- ja pyöriäissuvun jäsenistä heti voinut erottaa
suunnattoman selkäevän nojalla, joka ei ollut paljoa alle viiden jalan
korkuinen ja kohosi suorana sen leveästä, mahtavasta mustasta
selkäkaarteesta, ja lisäksi oli sillä tuntomerkkeinä kaksi hyvin
huomattavaa valkoista juovaa mustassa kyljessä ja selväpiirteisenä
näkyvä, kellahtava maha sen laiskasti vieriessä aallokon rinteellä.
Nämä kaikki olivat vaaran merkkejä, jotka olisivat panneet
asiantuntijan olemaan varuillaan.

Valaan poikasella ei ollut juuri syytä tuntea pelkoa, niin kauan kuin
se pysyi emon läheisyydessä. Sillä tämä valaista vinhavauhtisin ja
julmin ei pelännyt mitään muuta uivaa kuin jättiläisserkkuaan
potovalasta. Vaikka vain kahdenkymmenen jalan pituinen, saattoi se
pelkän vimmansa nojalla tehdä hengenvaarallisia hyökkäyksiä
suurta eli "oikeata" valasta vastaan, joka oli noin neljä kertaa sen
pituinen ja monin verroin kookkaampi. Ihmistä sen olisi ehkä ollut syy
peljätä, jos se olisi koskaan joutunut tämän mahtia kokemaan, mutta
kun se oli rasvasta köyhä, ei sen suku koskaan ollut houkutellut
ihmistä näin vaivaloiseen ja vaaralliseen pyydystämiseen. Haikaloja
tosin oli sen kokoisia tai siitä voiton viepiäkin, mutta ei ainoatakaan
sen vertaista julmuudessa, nopeudessa ja oveluudessa.
Huolettoman tyytyväisenä se siis uiskenteli pitkin suloista, rauhallista
merta, välittämättä hyrskyistä keltaisten kallioiden ympärillä oikealla
puolella tai valtameren tyhjistä avaruuksista vasemmalla. Mikäli
aikaa jäi poikasen lapsellisen sulon tarkkaamiselta, sen se käytti
tähystelläkseen läpikuultavaan syvyyteen allaan; siellä piileskeli
suuria mustekaloja ja muita velttoja merenpohjalla eleskeleviä kaloja,
joita sen oli tapana saaliikseen pyydystää.

Äkkiä se sukelsi päästämättä muuta ääntä kuin kovan, imemistä

muistuttavan kohinan, kun vedet sulkeutuivat sen yli. Kaukana
alhaalla hämärässä se oli havainnut kalpean, sätkivän olennon. Se
oli meripolyyppi, joka älyttömästi oli jättänyt tavallisen kotinsa
pohjakallioiden välissä ja lähtenyt etsimään uusia ruokamaita.
Ennenkuin se ehti yrittääkään paeta, joutui se surmaajan suurten
leukojen vangiksi. Hetken aikaa sen kahdeksan pitkää tuntosarvea
kiemurteli epätoivoisesti tavoitellen vangitsijansa huulia. Sitten ne
hävisivät yhdellä nielaisulla sisään vedettyinä. Tämän jälkeen valas
ui rauhallisesti takaisin päivänpaisteiselle pinnalle, kohdaten
puolitiessä levottoman poikasensa, joka ei ollut kyennyt kyllin
nopeasti seuraamaan emoa tämän salamantapaisessa
sukelluksessa. Emo ei ollut viipynyt kahta minuuttia poissa eikä
hetkeäkään näkymättömissä, mutta pienokaisen vaisto varoitti sitä,
että lempeä sininen alkuaine, missä se asui, oli vaaroja täynnä.

Meripolyyppi, vaikka isoa lajia, oli ollut vain suupala suurelle

tappajalle, vain kiihoitin sen suunnattomalle ruokahalulle. Se matkasi
nyt eteenpäin tutkien tarkemmalla silmällä syvyyksiä. Silloin veden
syvä sinivihreä väri alkoi vaihtua vaaleammaksi kirkkaanviheriäksi,
missä rivi vasta muodostuvia kareja kohosi noin kolmenkymmenen
jalan päähän veden pinnasta ja hohti auringossa. Tässä makasi
päivää paistattamassa leveä, litteä, yökköä muistuttava olento, jonka
siipievät olivat yhteensä kaksitoista jalkaa pitkät ja häntä kuin piiska.
Sen kylmät, liikkumattomat silmät tuijottivat ylöspäin ja huomasivat
surmaajan ruumiin hitaasti pintaa halkomassa. Tuskin huomattavasti
liikauttaen mustia siipiään se luiskahti karilta ja sukelsi turvaa etsien
syvyyksiin.

Mutta tuo jättiläismäinen rauskukala ei ollut osannut kyllin nopeasti

ja liukkaasti välttää vihollisensa silmää. Taas valas sukelsi
välittämättä liikkua ääneti tällä kertaa, ja niin nopeasti se meni, että
sen leveät suoraan ylöspäin kohoavat evät piestessään vettä
synnyttivät äänen, joka kuului koko matkan rantaan asti. Valas painui
alas luotisuoraan. Rauskukala näki sen tulevan ja joutui kauhun
valtaan. Se ryntäsi sivulle ja kohta taas ylöspäin komeassa loivassa
kaaressa. Rajulla voimallaan se sinkautti koko tärisevän ruumiinsa
korkealle ilmaan, missä se kääntyi ja hetken roikkui mustana
lepattaen, ikäänkuin sen silmitön kauhu olisi ajanut sen valtaamaan
uuden alkuaineen. Hermostuneesta valaanpoikasesta se oli kamala
kummitus, joka peitti auringon. Mutta tämä kiivas retki ilmaan kesti
vain sekunnin tai pari ja oli yhtä turha kuin lyhytaikainen. Kun litteät
mustat siivet painuivat hurjasti läiskähtäen takaisin veteen, kohosi
takaa-ajava valas melkein niiden alta, tarttui niihin ja veti ne
syvyyteen. Siitä ei sukeutunut taistelua, rauskukala kun oli voimaton
mahtavan vastustajansa edessä ‒ vain lyhyen hetken sokea
vimmattu temmellys vaahtoavissa hyrskyissä ja sitten laajeneva
punainen jälki vihreässä meressä.
 Tämä oli täysin riittävä ateria sellaisellekin ruokahalulle kuin
valaan, ja monet hylätyt rippeet hajaantuivat ja painuivat ruuaksi
lukemattomille siivousta tekeville ravuille, jotka piileskelivät ruokojen
välissä ja vajonneiden karien onteloissa. Valas jäi noin puoleksi
tunniksi paikoilleen kieriskellen tyytyväisenä kirkkaassa vedessä
salakarin yläpuolella, hoidellen ja hyväillen pienokaistaan ja
sulatellen ateriaansa. Sitten se hitaasti jatkoi matkaansa, mutta
kaartaen rantaa kohden, kunnes ei ollut kuin noin puolen penikulman
päässä äkkijyrkkäin saarten ja rikkonaisten niemekkeiden ketjusta,
joka reunusti tätä vaarallista rannikkoa. Nyt oli ihan keskipäivä, ja
auringonvalo, jota ei pilvikään himmentänyt, langetessaan melkein
kohtisuoraan meren pintaan näytti pohjan olevan hämmästyttävän
kaukana. Noin puolivälissä tätä läpikuultavaa hohtoa uiskenteli suuri
mustekala kaikessa rauhassa. Sen kapea, suippeneva ruumis oli
noin kuuden jalan pituinen ja ehkä kaksitoista tai neljätoista tuumaa
poikkimitaten leveimmältä kohdaltaan, joka oli pää. Muodottomasta
päästä lähti, työntyen ulos melkein kuin lehdenvarret porkkanasta,
kimppu tuntosarvia, kymmenen luvultaan ja melkein ruumiinmittaisia.
Tuntosarvet samoin kuin ruumis olivat vaaleata, likaista
kellahtavanharmaata väriä ruskeaan menevine täplineen, jollainen
väri teki kalan melkein näkymättömäksi auringon läpitunkemassa
meressä. Mustekala eteni takaperoa ja suoritti liikettään, ei
tuntosarvillaan, vaan imemällä suuren määrän vettä laajaan
tuntosarvien alapuolella olevaan lihaksilla varustettuun säkkiin ja
työntämällä sen taas voimakkaasti ulos. Näytti siltä, kuin se
hengittäisi ilmaa, ja käyttäisi sitä puhaltaakseen itseään eteenpäin.

Valaan ei suinkaan ollut näin pian nälkä jättiläisrauskusta

saamansa juhla-aterian jälkeen, mutta niin mehevä pala kuin
mustekala oli kiusaus, jota ei voinut vastustaa. Liukkaasti
käännyttyään tuo suunnaton, mutta kaunismuotoinen musta ja
valkoinen olento ampui suoraan alaspäin välkkyvien vetten läpi.
Mutta ennenkuin se saavutti mustekalan, katsahti tämä ylöspäin ja
näki sen. Silmänräpäyksessä sen kymmenen notkeata tuntosarvea
kietoutui jäykäksi kimpuksi, joka ei tuottanut mitään esteitä sen
kululle eteenpäin, ja vaaleat kyljet vetäytyivät voimakkaasti
kouristuen kokoon työntäen ulos suuren määrän vettä, joka lennätti
sitä poispäin sellaista vauhtia kuin torpeedo olisi ammuttu
torvestaan; samalla se ruiskautti etenemissäkkinsä rauhasesta
suihkun mustemaista nestettä, mikä heti levisi suureksi mustaksi
pilveksi verhoten sen paon. Noin kätkettynä se muutti suuntansa ja
pakeni alaspäin syvää kalliopohjan halkeamaa kohti, missä vihollisen
leuat, kuten se tiesi, eivät sen kimppuun ulottuisi.

Valas hyökkäsi säikkymättä suoraan eteenpäin mustemaiseen

pilveen. Mutta jouduttuaan keskelle hämärää se kadotti kaikki jäljet
tavoittamastaan saaliista. Hetkiseksi se eksyi itsekin. Se heittelehti
sinne tänne vimmatusti rauskuttaen suunnattomia leukojaan, mutta
turhaan. Niiden väliin ei tullut muuta kuin tyhjää väritettyä vettä.
Vihdoin ja aivan odottamatta se pääsi mustasta kehästä ulos
läpikuultavaan viheriään ja katsahtaen ylöspäin näki näyn, mikä pani
sen hulluna syöksymään vedenpintaa kohti valtavien kylkien
meloessa huimaavia kaarteita. Sen vimmatuista iskuista kiehuivat
syvät vedet. Nuo iskut panivat syvyyden kiehumaan kuin
valtamerilaivan potkurien lyönneistä.

Valaanpoikanen oli lähtenyt seuraamaan emoaan syvyyksiin,

mutta oli säikähtänyt mustepilveä, jonne oli nähnyt emon häviävän.
Palattuaan hätääntyneenä pinnalle se uiskenteli ympäri levottomana
ja ilman päämäärää, kunnes äkkäsi harhailevan haikalan.
 Haikala tiesi kyllä hyvin, mikä se oli, ja tähysti ympärilleen,
näkyisikö missään emoa. Se ei tahtonut olla epäystävällinen
emävalaalle; mutta emää ei ollut näkyvissä. Se ei ymmärtänyt asian
oikeata laitaa; mutta sen oli raju nälkä ja tällainen tilaisuus oli aivan
vastustamaton. Se ryntäsi pikkuvalasta kohti ja kääntyi kyljelleen,
niin että lyijynkarvainen vatsa näkyi, tarttuakseen saaliiseensa.
Valaanpoikanen säikähti tummaa, kolmikulmaista, monihampaista
onkaloa, joka äkkiä ammotti sen edessä, luiskahti syrjään viime
hetkessä ja alkoi uida suuressa kaaressa sen kohdan ympärillä,
minne emo oli sukeltanut.

Taas haikala hyökkäsi, mutta sen täytyi kääntyä kyljelleen

saadakseen omituiset alapuolelta jäykät leukansa toimimaan, ja
valaanpojalla oli jo sukunsa notkeus. Taas hyökkäys epäonnistui.
Ennenkuin haikala ehti sen uudistaa, huomasi se emävalaan
kohoavan viheriästä syvyydestä. Vaikka haikala oli noin viisikolmatta
jalkaa pitkä ‒ runsaasti viisi jalkaa valasta pitempi ‒ kääntyi se
ympäri ja pakeni henkensä kaupalla.

Yksi ainoa silmäys selvitti emolle, että pienokainen oli

vahingoittumaton. Sitten se syöksähti ahdistajan jälkeen sellaista
vauhtia, että tämän pako oli aivan turha. Ennenkuin haikala oli
päässyt viidenkymmenen yardin päähän, oli valas sen kimpussa kita
ammollaan. Heittäytyen suonenvetoisesti sivulle haikalan onnistui
täpärästi väistää ensimäinen vastustamaton hyökkäys. Epätoivon
vimmalla se väänsi itsensä kiemuraksi ja puolittain kääntyen
kyljelleen pujahti vastustajansa mahan alle, johon kävi kiinni
kolmikulmaisilla leuoillaan. Mutta valas oli jo väistynyt, eikä haikalan
onnistunut saada lujaa otetta. Se tosin raastoi irti joukon nahkaa ja
rasvaa, mutta ei päässyt kiinni mihinkään hengenvaaralliseen
kohtaan, ja raivostunut murhavalas tuskin tunsikaan haavojaan.
Käännähtäen ympäri niin kiivaasti, että vaahtoa ja kuohua pärskähti
ilmaan, se sai haikalan pyrstön tyven suunnattomien leukainsa väliin.

Mitä tulee varsinaiseen taisteluun, niin tämä oli sen loppu. Useita
minuutteja kesti tuota jättiläistemmellystä, joka pieksi värjäytyneitä
vesiä yardien korkeuteen, mutta se oli vain toispuolista, kun
miekkavalas pudisteli ja murskasi ja repi henkeä irti voitetusta
vastustajastaan. Vihdoin se vetäytyi pois jättäen ruhjotun raadon
hitaasti painumaan syvyyksiin. Sitten se kahmaisi kiihtyneen
poikasen evänsä alle, imetti sitä ja ui hitaasti maata kohden saaria ja
rantaa tällä kohtaa erottavaan syvään salmeen, missä luuli
löytävänsä lisää noita meheviä mustekaloja korvaukseksi siitä, joka
niin arvaamatta oli välttänyt sen lähentelemiset.

Tuulenhenki, joka tähän asti oli saanut toimeen vain heikkoja

väreitä, kiihtyi nyt tasaiseksi viimaksi, vaikkei sekään jaksanut muuta
kuin tummentaa meren pinnan himmeän purppuraiseksi. Vapaana
kiitäen tuulen edellä pitkin rannikkoa tuli pieni purjealus, jonka ainoa
purje kimalteli valkoisena kirkkaassa päivänpaisteessa.

Pienessä aluksessa oli kaksi matkustajaa ‒ mies perässä poltellen

isoa orjantappuraista piippua ja silkkikarvainen ruskea vainukoira
kyyristyneenä maston juurelle. Tuollainen pähkinänkuori joutui tässä
kulkemaan pitkin vaarallista rannikkoa ja väylää, mutta mies oli
taitava purjehtimaan pienillä aluksilla ja tiesi, että matkalla siitä
satamasta, mistä oli lähtenyt, täältä noin viidentoista penikulman
päästä, siihen paikkaan, minne nyt oli menossa, kymmenkunnan
penikulmaa pohjoiseen päin, oli monta turvapaikkaa suojaksi
äkillisen itämyrskyn sattuessa. Nämä vedet olivat hänelle outoja,
mutta hänellä oli hyvä kartta, ja erityistä huvia tuotti hänelle
samoileminen pitkin tuntemattomia rantoja, ainoana toverinaan
uskollinen ja kaikkeen mukaantuva koiransa, joka aina oli hänen
kanssaan yhtä mieltä siitä, missä paikoissa olisi hauskinta käydä.

Mutta vaikka Gardner oli tottunut purjehtija, jolla oli tarkka silmä
huomaamaan kaikki säänmerkit ja herkkä vaisto tuntemaan
tuulenpuuskat ruorinvarresta tai purjeen jännityksestä, oli hän
luonnonhistoriaan vähemmän perehtynyt, kuin oli suotavaa
sellaiselle, joka piti asutettua merta urheilukenttänään. Hänen
käsityksensä valaiden suvusta ja niiden vaihtelevista luonteista
perustui siihen, mitä oli lukenut suuresta pelokkaasta valaanluu-
valaskalasta ja nähnyt iloisesta, vaarattomasta pyöriäisestä. Kun hän
nyt näki miekkavalaan kaarevan mustan selän ja kauhistavan pään
sen verkalleen kyntäessä aaltoja, ei hänen siis juolahtanut
mieleensäkään, että piti olla varuillaan. Jos hän olisi ollut tavallinen
kulkija näillä vesillä, olisi hän heti kääntänyt keulansa toiseen
suuntaan, jottei valas arvelisi hänen haluavan häiritä sen
yksinäisyyttä. Mutta näin ollen hän purjehti lähemmäksi nähdäkseen,
mikä kala tai peto tuo musta ja valkoinen olento oli, se kun ei
näkynyt olevan hänen lähestymisestään milläänkään.

Sivuuttaessaan sitä noin kahdeksankymmenen tai sadan yardin

matkalta Gardner sai äkkiä mielettömän päähänpiston. Tässähän on
hyvä tilaisuus ampua! Tuntematon peto olisi hauska saalis. Hän ei
pysähtynyt miettimään, mitä sille tekisi, jos todellakin saisi sen. Hän
ei huolinut myöskään ajatella, että hänen oli turha toivoakaan
kevyellä kiväärillään saavansa tuolle merihirviölle sen pahempaa
kuin tuskallisen haavan niiden rasvakerrosten läpi, jotka suojasivat
sen sisimpiä elimiä. Hän ei tiennyt sitäkään, että kuollut valaskala
painuu pohjaan, joten ei onnistuneinkaan laukaus tuottaisi hänelle
mitään palkintoa. Siinä oli kylliksi, että tappamisvietti oli saanut hänet
valtaansa.