Textbook University Physics Ling Ebook All Chapter PDF

University Physics Ling
Visit to download the full and correct content document:

https://textbookfull.com/product/university-physics-ling/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
University Physics Volume 2 Samuel J. Ling
https://textbookfull.com/product/university-physics-
volume-2-samuel-j-ling/
University Physics Volume 3 Samuel J. Ling
https://textbookfull.com/product/university-physics-
volume-3-samuel-j-ling/
Essential University Physics 4th Edition Richard

Wolfson
https://textbookfull.com/product/essential-university-
physics-4th-edition-richard-wolfson/
Essential university physics 4th Edition Richard

Wolfson
https://textbookfull.com/product/essential-university-
physics-4th-edition-richard-wolfson-2/
Essential University Physics: Volume 1 (4th Edition)
Richard Wolfson
https://textbookfull.com/product/essential-university-physics-
volume-1-4th-edition-richard-wolfson/
Data Mining Yee Ling Boo
https://textbookfull.com/product/data-mining-yee-ling-boo/
Nanomaterials for Supercapacitors 1st Edition Ling Bing

Kong
https://textbookfull.com/product/nanomaterials-for-
supercapacitors-1st-edition-ling-bing-kong/
Synchronization in Digital Communication Systems 1st

Edition Fuyun Ling
https://textbookfull.com/product/synchronization-in-digital-
communication-systems-1st-edition-fuyun-ling/
Sears and Zemansky's University Physics for JEE Mains

and Advance Vol I 13th Edition Hugh D. Young
https://textbookfull.com/product/sears-and-zemanskys-university-
physics-for-jee-mains-and-advance-vol-i-13th-edition-hugh-d-
young/
University Physics Volume 1
SENIOR CONTRIBUTING AUTHORS

SAMUEL J. LING, TRUMAN STATE UNIVERSITY
JEFF SANNY, LOYOLA MARYMOUNT UNIVERSITY
WILLIAM MOEBS, PHD
OpenStax
Rice University
6100 Main Street MS-375
Houston, Texas 77005
To learn more about OpenStax, visit https://openstax.org.

Individual print copies and bulk orders can be purchased through our website.
©2018 Rice University. Textbook content produced by OpenStax is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0
International License (CC BY 4.0). Under this license, any user of this textbook or the textbook contents herein must provide
proper attribution as follows:
- If you redistribute this textbook in a digital format (including but not limited to PDF and HTML), then you must retain on
every page the following attribution:
“Download for free at https://openstax.org/details/books/university-physics-volume-1.”
- If you redistribute this textbook in a print format, then you must include on every physical page the following attribution:
- If you redistribute part of this textbook, then you must retain in every digital format page view (including but not limited
to PDF and HTML) and on every physical printed page the following attribution:
- If you use this textbook as a bibliographic reference, please include https://openstax.org/details/books/university-
physics-volume-1 in your citation.
For questions regarding this licensing, please contact support@openstax.org.
Trademarks
The OpenStax name, OpenStax logo, OpenStax book covers, OpenStax CNX name, OpenStax CNX logo, OpenStax Tutor name,
Openstax Tutor logo, Connexions name, Connexions logo, Rice University name, and Rice University logo are not subject to the
license and may not be reproduced without the prior and express written consent of Rice University.
PRINT BOOK ISBN-10 1-938168-27-5

PRINT BOOK ISBN-13 978-1-938168-27-7
PDF VERSION ISBN-10 1-947172-20-4
PDF VERSION ISBN-13 978-1-947172-20-3
ENHANCED TEXTBOOK ISBN-10 1-947172-15-8
ENHANCED TEXTBOOK ISBN-13 978-1-947172-15-9
Revision Number UP1-2016-002(05/18)-MJ
Original Publication Year 2016
OPENSTAX
OpenStax provides free, peer-reviewed, openly licensed textbooks for introductory college and Advanced Placement® courses and low-cost,
personalized courseware that helps students learn. A nonprofit ed tech initiative based at Rice University, we’re committed to helping students
access the tools they need to complete their courses and meet their educational goals.
RICE UNIVERSITY
OpenStax, OpenStax CNX, and OpenStax Tutor are initiatives of Rice University. As a leading research university with a distinctive commitment
to undergraduate education, Rice University aspires to path-breaking research, unsurpassed teaching, and contributions to the betterment of
our world. It seeks to fulfill this mission by cultivating a diverse community of learning and discovery that produces leaders across the spectrum
of human endeavor.
FOUNDATION SUPPORT
OpenStax is grateful for the tremendous support of our sponsors. Without their strong engagement, the goal of free access to
high-quality textbooks would remain just a dream.
Laura and John Arnold Foundation (LJAF) actively seeks opportunities to invest in organizations and thought leaders
that have a sincere interest in implementing fundamental changes that not only yield immediate gains, but also
repair broken systems for future generations. LJAF currently focuses its strategic investments on education, criminal
justice, research integrity, and public accountability.
The William and Flora Hewlett Foundation has been making grants since 1967 to help solve social and
environmental problems at home and around the world. The Foundation concentrates its resources on activities in
education, the environment, global development and population, performing arts, and philanthropy, and makes
grants to support disadvantaged communities in the San Francisco Bay Area.
Calvin K. Kazanjian was the founder and president of Peter Paul (Almond Joy), Inc. He firmly believed that the more
people understood about basic economics the happier and more prosperous they would be. Accordingly, he
established the Calvin K. Kazanjian Economics Foundation Inc, in 1949 as a philanthropic, nonpolitical educational
organization to support efforts that enhanced economic understanding.
Guided by the belief that every life has equal value, the Bill & Melinda Gates Foundation works to help all people
lead healthy, productive lives. In developing countries, it focuses on improving people’s health with vaccines and
other life-saving tools and giving them the chance to lift themselves out of hunger and extreme poverty. In the
United States, it seeks to significantly improve education so that all young people have the opportunity to reach
their full potential. Based in Seattle, Washington, the foundation is led by CEO Jeff Raikes and Co-chair William H.
Gates Sr., under the direction of Bill and Melinda Gates and Warren Buffett.
The Maxfield Foundation supports projects with potential for high impact in science, education, sustainability, and
other areas of social importance.
Our mission at The Michelson 20MM Foundation is to grow access and success by eliminating unnecessary hurdles
to affordability. We support the creation, sharing, and proliferation of more effective, more affordable educational
content by leveraging disruptive technologies, open educational resources, and new models for collaboration
between for-profit, nonprofit, and public entities.
The Bill and Stephanie Sick Fund supports innovative projects in the areas of Education, Art, Science and
Engineering.
I WOULDN’T THIS PENS
I LOOK BETTER TUDENT
E ON A BRAND MEET SC
E NEW IPAD QUIREMENT
I MINI? URSES. THESE AR
EER-REVIEWED TEXTS WR
ROFESSIONAL CONTENT
Knowing where our textbooks are used can
help us provide better services to students and
receive more grant support for future projects.
EVELOPERS. ADOPT A BO
If you’re using an OpenStax textbook, either as
ODAY FOR A TURNKEY

required for your course or just as an
extra resource, send your course syllabus to
contests@openstax.org and you’ll
LASSROOM SOLUTION OR
be entered to win an iPad Mini.
TO SUIT YOUR TEACHING

If you don’t win, don’t worry – we’ll be
holding a new contest each semester.
PPROACH. FREE ONLINE

Table of Contents
Preface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
Unit 1. Mechanics
Chapter 1: Units and Measurement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
1.1 The Scope and Scale of Physics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.2 Units and Standards . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.3 Unit Conversion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
1.4 Dimensional Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
1.5 Estimates and Fermi Calculations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
1.6 Significant Figures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
1.7 Solving Problems in Physics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
Chapter 2: Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
2.1 Scalars and Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
2.2 Coordinate Systems and Components of a Vector . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
2.3 Algebra of Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
2.4 Products of Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
Chapter 3: Motion Along a Straight Line . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
3.1 Position, Displacement, and Average Velocity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
3.2 Instantaneous Velocity and Speed . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110
3.3 Average and Instantaneous Acceleration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
3.4 Motion with Constant Acceleration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
3.5 Free Fall . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
3.6 Finding Velocity and Displacement from Acceleration . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142
Chapter 4: Motion in Two and Three Dimensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157
4.1 Displacement and Velocity Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158
4.2 Acceleration Vector . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 166
4.3 Projectile Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171
4.4 Uniform Circular Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182
4.5 Relative Motion in One and Two Dimensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
Chapter 5: Newton's Laws of Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
5.1 Forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
5.2 Newton's First Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213
5.3 Newton's Second Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216
5.4 Mass and Weight . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
5.5 Newton’s Third Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229
5.6 Common Forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236
5.7 Drawing Free-Body Diagrams . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 247
Chapter 6: Applications of Newton's Laws . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265
6.1 Solving Problems with Newton’s Laws . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 266
6.2 Friction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281
6.3 Centripetal Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293
6.4 Drag Force and Terminal Speed . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 302
Chapter 7: Work and Kinetic Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 327
7.1 Work . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328
7.2 Kinetic Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 338
7.3 Work-Energy Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 341
7.4 Power . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 345
Chapter 8: Potential Energy and Conservation of Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 359
8.1 Potential Energy of a System . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 360
8.2 Conservative and Non-Conservative Forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 368
8.3 Conservation of Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 371
8.4 Potential Energy Diagrams and Stability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 377
8.5 Sources of Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 381
Chapter 9: Linear Momentum and Collisions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 395
9.1 Linear Momentum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 396
9.2 Impulse and Collisions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 398
9.3 Conservation of Linear Momentum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 412
9.4 Types of Collisions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 423
9.5 Collisions in Multiple Dimensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 431
9.6 Center of Mass . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 438
9.7 Rocket Propulsion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 453
Chapter 10: Fixed-Axis Rotation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 471
10.1 Rotational Variables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 472
10.2 Rotation with Constant Angular Acceleration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 481
10.3 Relating Angular and Translational Quantities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 487
10.4 Moment of Inertia and Rotational Kinetic Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 492
10.5 Calculating Moments of Inertia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 500
10.6 Torque . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 508
10.7 Newton’s Second Law for Rotation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 514
10.8 Work and Power for Rotational Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 518
Chapter 11: Angular Momentum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 539
11.1 Rolling Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 540
11.2 Angular Momentum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 548
11.3 Conservation of Angular Momentum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 558
11.4 Precession of a Gyroscope . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 565
Chapter 12: Static Equilibrium and Elasticity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 581
12.1 Conditions for Static Equilibrium . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 582
12.2 Examples of Static Equilibrium . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 590
12.3 Stress, Strain, and Elastic Modulus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 603
12.4 Elasticity and Plasticity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 613
Chapter 13: Gravitation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 629
13.1 Newton's Law of Universal Gravitation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 630
13.2 Gravitation Near Earth's Surface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 635
13.3 Gravitational Potential Energy and Total Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 642
13.4 Satellite Orbits and Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 647
13.5 Kepler's Laws of Planetary Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 654
13.6 Tidal Forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 661
13.7 Einstein's Theory of Gravity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 666
Chapter 14: Fluid Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 685
14.1 Fluids, Density, and Pressure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 686
14.2 Measuring Pressure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 697
14.3 Pascal's Principle and Hydraulics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 702
14.4 Archimedes’ Principle and Buoyancy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 707
14.5 Fluid Dynamics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 711
14.6 Bernoulli’s Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 716
14.7 Viscosity and Turbulence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 722
Unit 2. Waves and Acoustics
Chapter 15: Oscillations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 743
15.1 Simple Harmonic Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 744
15.2 Energy in Simple Harmonic Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 754
15.3 Comparing Simple Harmonic Motion and Circular Motion . . . . . . . . . . . . . . . . 760
15.4 Pendulums . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 764
15.5 Damped Oscillations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 771
15.6 Forced Oscillations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 774
Chapter 16: Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 789
16.1 Traveling Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 790
16.2 Mathematics of Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 796
16.3 Wave Speed on a Stretched String . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 805
16.4 Energy and Power of a Wave . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 808
16.5 Interference of Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 813
16.6 Standing Waves and Resonance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 822
Chapter 17: Sound . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 847
17.1 Sound Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 848
17.2 Speed of Sound . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 850
17.3 Sound Intensity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 859
17.4 Normal Modes of a Standing Sound Wave . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 867
17.5 Sources of Musical Sound . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 875
This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

17.6 Beats . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 880
17.7 The Doppler Effect . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 882
17.8 Shock Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 889
Appendix A: Units . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 907
Appendix B: Conversion Factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 911
Appendix C: Fundamental Constants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 915
Appendix D: Astronomical Data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 917
Appendix E: Mathematical Formulas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 919
Appendix F: Chemistry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 923
Appendix G: The Greek Alphabet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 925
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 985
Preface 1
PREFACE
Welcome to University Physics, an OpenStax resource. This textbook was written to increase student access to high-quality
learning materials, maintaining highest standards of academic rigor at little to no cost.
About OpenStax
OpenStax is a nonprofit based at Rice University, and it’s our mission to improve student access to education. Our first
openly licensed college textbook was published in 2012 and our library has since scaled to over 25 books used by hundreds
of thousands of students across the globe. OpenStax Tutor, our low-cost personalized learning tool, is being used in college
courses throughout the country. The OpenStax mission is made possible through the generous support of philanthropic
foundations. Through these partnerships and with the help of additional low-cost resources from our OpenStax partners,
OpenStax is breaking down the most common barriers to learning and empowering students and instructors to succeed.
About OpenStax's resources

Customization
University Physics is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY) license, which means
that you can distribute, remix, and build upon the content, as long as you provide attribution to OpenStax and its content
contributors.
Because our books are openly licensed, you are free to use the entire book or pick and choose the sections that are most
relevant to the needs of your course. Feel free to remix the content by assigning your students certain chapters and sections
in your syllabus in the order that you prefer. You can even provide a direct link in your syllabus to the sections in the web
view of your book.
Instructors also have the option of creating a customized version of their OpenStax book. The custom version can be made
available to students in low-cost print or digital form through their campus bookstore. Visit your book page on OpenStax.org
for more information.
Errata
All OpenStax textbooks undergo a rigorous review process. However, like any professional-grade textbook, errors
sometimes occur. Since our books are web based, we can make updates periodically when deemed pedagogically necessary.
If you have a correction to suggest, submit it through the link on your book page on OpenStax.org. Subject matter experts
review all errata suggestions. OpenStax is committed to remaining transparent about all updates, so you will also find a list
of past errata changes on your book page on OpenStax.org.
Format
You can access this textbook for free in web view or PDF through OpenStax.org, and for a low cost in print.
About University Physics

University Physics is designed for the two- or three-semester calculus-based physics course. The text has been developed
to meet the scope and sequence of most university physics courses and provides a foundation for a career in mathematics,
science, or engineering. The book provides an important opportunity for students to learn the core concepts of physics and
understand how those concepts apply to their lives and to the world around them.
Due to the comprehensive nature of the material, we are offering the book in three volumes for flexibility and efficiency.
Coverage and scope
Our University Physics textbook adheres to the scope and sequence of most two- and three-semester physics courses
nationwide. We have worked to make physics interesting and accessible to students while maintaining the mathematical
rigor inherent in the subject. With this objective in mind, the content of this textbook has been developed and arranged
to provide a logical progression from fundamental to more advanced concepts, building upon what students have already
learned and emphasizing connections between topics and between theory and applications. The goal of each section is
to enable students not just to recognize concepts, but to work with them in ways that will be useful in later courses and
future careers. The organization and pedagogical features were developed and vetted with feedback from science educators
dedicated to the project.
2 Preface
VOLUME I
Unit 1: Mechanics
Chapter 1: Units and Measurement
Chapter 2: Vectors
Chapter 3: Motion Along a Straight Line
Chapter 4: Motion in Two and Three Dimensions
Chapter 5: Newton’s Laws of Motion
Chapter 6: Applications of Newton’s Laws
Chapter 7: Work and Kinetic Energy
Chapter 8: Potential Energy and Conservation of Energy
Chapter 9: Linear Momentum and Collisions
Chapter 10: Fixed-Axis Rotation
Chapter 11: Angular Momentum
Chapter 12: Static Equilibrium and Elasticity
Chapter 13: Gravitation
Chapter 14: Fluid Mechanics
Unit 2: Waves and Acoustics
Chapter 15: Oscillations
Chapter 16: Waves
Chapter 17: Sound
VOLUME II
Unit 1: Thermodynamics
Chapter 1: Temperature and Heat
Chapter 2: The Kinetic Theory of Gases
Chapter 3: The First Law of Thermodynamics
Chapter 4: The Second Law of Thermodynamics
Unit 2: Electricity and Magnetism
Chapter 5: Electric Charges and Fields
Chapter 6: Gauss’s Law
Chapter 7: Electric Potential
Chapter 8: Capacitance
Chapter 9: Current and Resistance
Chapter 10: Direct-Current Circuits
Chapter 11: Magnetic Forces and Fields
Chapter 12: Sources of Magnetic Fields
Chapter 13: Electromagnetic Induction
Chapter 14: Inductance
Chapter 15: Alternating-Current Circuits
Chapter 16: Electromagnetic Waves
VOLUME III
Unit 1: Optics
Chapter 1: The Nature of Light

Preface 3
Chapter 2: Geometric Optics and Image Formation

Chapter 3: Interference
Chapter 4: Diffraction
Unit 2: Modern Physics
Chapter 5: Relativity
Chapter 6: Photons and Matter Waves
Chapter 7: Quantum Mechanics
Chapter 8: Atomic Structure
Chapter 9: Condensed Matter Physics
Chapter 10: Nuclear Physics
Chapter 11: Particle Physics and Cosmology
Pedagogical foundation
Throughout University Physics you will find derivations of concepts that present classical ideas and techniques, as well
as modern applications and methods. Most chapters start with observations or experiments that place the material in a
context of physical experience. Presentations and explanations rely on years of classroom experience on the part of long-
time physics professors, striving for a balance of clarity and rigor that has proven successful with their students. Throughout
the text, links enable students to review earlier material and then return to the present discussion, reinforcing connections
between topics. Key historical figures and experiments are discussed in the main text (rather than in boxes or sidebars),
maintaining a focus on the development of physical intuition. Key ideas, definitions, and equations are highlighted in
the text and listed in summary form at the end of each chapter. Examples and chapter-opening images often include
contemporary applications from daily life or modern science and engineering that students can relate to, from smart phones
to the internet to GPS devices.
Assessments that reinforce key concepts
In-chapter Examples generally follow a three-part format of Strategy, Solution, and Significance to emphasize how to
approach a problem, how to work with the equations, and how to check and generalize the result. Examples are often
followed by Check Your Understanding questions and answers to help reinforce for students the important ideas of the
examples. Problem-Solving Strategies in each chapter break down methods of approaching various types of problems into
steps students can follow for guidance. The book also includes exercises at the end of each chapter so students can practice
what they’ve learned.
Conceptual questions do not require calculation but test student learning of the key concepts.
Problems categorized by section test student problem-solving skills and the ability to apply ideas to practical
situations.
Additional Problems apply knowledge across the chapter, forcing students to identify what concepts and equations
are appropriate for solving given problems. Randomly located throughout the problems are Unreasonable Results
exercises that ask students to evaluate the answer to a problem and explain why it is not reasonable and what
assumptions made might not be correct.
Challenge Problems extend text ideas to interesting but difficult situations.
Answers for selected exercises are available in an Answer Key at the end of the book.
Additional resources
Student and instructor resources
We’ve compiled additional resources for both students and instructors, including Getting Started Guides, PowerPoint slides,
and answer and solution guides for instructors and students. Instructor resources require a verified instructor account, which
you can apply for when you log in or create your account on OpenStax.org. Take advantage of these resources to supplement
your OpenStax book.
Community Hubs
OpenStax partners with the Institute for the Study of Knowledge Management in Education (ISKME) to offer Community
Hubs on OER Commons – a platform for instructors to share community-created resources that support OpenStax books,
free of charge. Through our Community Hubs, instructors can upload their own materials or download resources to use
in their own courses, including additional ancillaries, teaching material, multimedia, and relevant course content. We
4 Preface
encourage instructors to join the hubs for the subjects most relevant to your teaching and research as an opportunity both to
enrich your courses and to engage with other faculty.
To reach the Community Hubs, visit www.oercommons.org/hubs/OpenStax (https://www.oercommons.org/
hubs/OpenStax) .
Partner resources
OpenStax partners are our allies in the mission to make high-quality learning materials affordable and accessible to students
and instructors everywhere. Their tools integrate seamlessly with our OpenStax titles at a low cost. To access the partner
resources for your text, visit your book page on OpenStax.org.
About the authors

Senior contributing authors
Samuel J. Ling, Truman State University
Dr. Samuel Ling has taught introductory and advanced physics for over 25 years at Truman State University, where he is
currently Professor of Physics and the Department Chair. Dr. Ling has two PhDs from Boston University, one in Chemistry
and the other in Physics, and he was a Research Fellow at the Indian Institute of Science, Bangalore, before joining Truman.
Dr. Ling is also an author of A First Course in Vibrations and Waves, published by Oxford University Press. Dr. Ling has
considerable experience with research in Physics Education and has published research on collaborative learning methods in
physics teaching. He was awarded a Truman Fellow and a Jepson fellow in recognition of his innovative teaching methods.
Dr. Ling’s research publications have spanned Cosmology, Solid State Physics, and Nonlinear Optics.
Jeff Sanny, Loyola Marymount University
Dr. Jeff Sanny earned a BS in Physics from Harvey Mudd College in 1974 and a PhD in Solid State Physics from the
University of California–Los Angeles in 1980. He joined the faculty at Loyola Marymount University in the fall of 1980.
During his tenure, he has served as department Chair as well as Associate Dean. Dr. Sanny enjoys teaching introductory
physics in particular. He is also passionate about providing students with research experience and has directed an active
undergraduate student research group in space physics for many years.
William Moebs, Formerly of Loyola Marymount University
Dr. William Moebs earned a BS and PhD (1959 and 1965) from the University of Michigan. He then joined their staff
as a Research Associate for one year, where he continued his doctoral research in particle physics. In 1966, he accepted
an appointment to the Physics Department of Indiana Purdue Fort Wayne (IPFW), where he served as Department Chair
from 1971 to 1979. In 1979, he moved to Loyola Marymount University (LMU), where he served as Chair of the Physics
Department from 1979 to 1986. He retired from LMU in 2000. He has published research in particle physics, chemical
kinetics, cell division, atomic physics, and physics teaching.
Contributing authors
Stephen D. Druger
Alice Kolakowska, University of Memphis
David Anderson, Albion College
Daniel Bowman, Ferrum College
Dedra Demaree, Georgetown University
Edw. S. Ginsberg, University of Massachusetts
Joseph Trout, Richard Stockton College
Kevin Wheelock, Bellevue College
David Smith, University of the Virgin Islands
Takashi Sato, Kwantlen Polytechnic University
Gerald Friedman, Santa Fe Community College
Lev Gasparov, University of North Florida
Lee LaRue, Paris Junior College
Mark Lattery, University of Wisconsin
Richard Ludlow, Daniel Webster College
Patrick Motl, Indiana University Kokomo
Tao Pang, University of Nevada, Las Vegas
Kenneth Podolak, Plattsburgh State University
Reviewers
Salameh Ahmad, Rochester Institute of Technology–Dubai
John Aiken, University of Colorado–Boulder
Raymond Benge, Terrant County College

Preface 5
Gavin Buxton, Robert Morris University

Erik Christensen, South Florida State College
Clifton Clark, Fort Hays State University
Nelson Coates, California Maritime Academy
Herve Collin, Kapi’olani Community College
Carl Covatto, Arizona State University
Alejandro Cozzani, Imperial Valley College
Danielle Dalafave, The College of New Jersey
Nicholas Darnton, Georgia Institute of Technology
Ethan Deneault, University of Tampa
Kenneth DeNisco, Harrisburg Area Community College
Robert Edmonds, Tarrant County College
William Falls, Erie Community College
Stanley Forrester, Broward College
Umesh Garg, University of Notre Dame
Maurizio Giannotti, Barry University
Bryan Gibbs, Dallas County Community College
Lynn Gillette, Pima Community College–West Campus
Mark Giroux, East Tennessee State University
Matthew Griffiths, University of New Haven
Alfonso Hinojosa, University of Texas–Arlington
Steuard Jensen, Alma College
David Kagan, University of Massachusetts
Sergei Katsev, University of Minnesota–Duluth
Jill Leggett, Florida State College–Jacksonville
Alfredo Louro, University of Calgary
James Maclaren, Tulane University
Ponn Maheswaranathan, Winthrop University
Seth Major, Hamilton College
Oleg Maksimov, Excelsior College
Aristides Marcano, Delaware State University
James McDonald, University of Hartford
Ralph McGrew, SUNY–Broome Community College
Paul Miller, West Virginia University
Tamar More, University of Portland
Farzaneh Najmabadi, University of Phoenix
Richard Olenick, The University of Dallas
Christopher Porter, Ohio State University
Liza Pujji, Manakau Institute of Technology
Baishali Ray, Young Harris University
Andrew Robinson, Carleton University
Aruvana Roy, Young Harris University
Gajendra Tulsian, Daytona State College
Adria Updike, Roger Williams University
Clark Vangilder, Central Arizona University
Steven Wolf, Texas State University
Alexander Wurm, Western New England University
Lei Zhang, Winston Salem State University
Ulrich Zurcher, Cleveland State University
Preface

Chapter 1 | Units and Measurement 7
1 | UNITS AND
MEASUREMENT
Figure 1.1 This image might be showing any number of things. It might be a whirlpool in a tank of water or perhaps a collage
of paint and shiny beads done for art class. Without knowing the size of the object in units we all recognize, such as meters or
inches, it is difficult to know what we’re looking at. In fact, this image shows the Whirlpool Galaxy (and its companion galaxy),
which is about 60,000 light-years in diameter (about 6 × 10 17 km across). (credit: modification of work by S. Beckwith
(STScI) Hubble Heritage Team, (STScI/AURA), ESA, NASA)
Chapter Outline
1.1 The Scope and Scale of Physics
1.2 Units and Standards
1.3 Unit Conversion
1.4 Dimensional Analysis
1.5 Estimates and Fermi Calculations
1.6 Significant Figures
1.7 Solving Problems in Physics
Introduction
As noted in the figure caption, the chapter-opening image is of the Whirlpool Galaxy, which we examine in the first section
of this chapter. Galaxies are as immense as atoms are small, yet the same laws of physics describe both, along with all the
rest of nature—an indication of the underlying unity in the universe. The laws of physics are surprisingly few, implying an
underlying simplicity to nature’s apparent complexity. In this text, you learn about the laws of physics. Galaxies and atoms
may seem far removed from your daily life, but as you begin to explore this broad-ranging subject, you may soon come to
8 Chapter 1 | Units and Measurement
realize that physics plays a much larger role in your life than you first thought, no matter your life goals or career choice.
1.1 | The Scope and Scale of Physics

Learning Objectives
By the end of this section, you will be able to:
• Describe the scope of physics.
• Calculate the order of magnitude of a quantity.
• Compare measurable length, mass, and timescales quantitatively.
• Describe the relationships among models, theories, and laws.
Physics is devoted to the understanding of all natural phenomena. In physics, we try to understand physical phenomena at all
scales—from the world of subatomic particles to the entire universe. Despite the breadth of the subject, the various subfields
of physics share a common core. The same basic training in physics will prepare you to work in any area of physics and the
related areas of science and engineering. In this section, we investigate the scope of physics; the scales of length, mass, and
time over which the laws of physics have been shown to be applicable; and the process by which science in general, and
physics in particular, operates.
The Scope of Physics

Take another look at the chapter-opening image. The Whirlpool Galaxy contains billions of individual stars as well as huge
clouds of gas and dust. Its companion galaxy is also visible to the right. This pair of galaxies lies a staggering billion
trillion miles (1.4 × 10 21 mi) from our own galaxy (which is called the Milky Way). The stars and planets that make up
the Whirlpool Galaxy might seem to be the furthest thing from most people’s everyday lives, but the Whirlpool is a great
starting point to think about the forces that hold the universe together. The forces that cause the Whirlpool Galaxy to act as
it does are thought to be the same forces we contend with here on Earth, whether we are planning to send a rocket into space
or simply planning to raise the walls for a new home. The gravity that causes the stars of the Whirlpool Galaxy to rotate and
revolve is thought to be the same as what causes water to flow over hydroelectric dams here on Earth. When you look up
at the stars, realize the forces out there are the same as the ones here on Earth. Through a study of physics, you may gain a
greater understanding of the interconnectedness of everything we can see and know in this universe.
Think, now, about all the technological devices you use on a regular basis. Computers, smartphones, global positioning
systems (GPSs), MP3 players, and satellite radio might come to mind. Then, think about the most exciting modern
technologies you have heard about in the news, such as trains that levitate above tracks, “invisibility cloaks” that bend light
around them, and microscopic robots that fight cancer cells in our bodies. All these groundbreaking advances, commonplace
or unbelievable, rely on the principles of physics. Aside from playing a significant role in technology, professionals such
as engineers, pilots, physicians, physical therapists, electricians, and computer programmers apply physics concepts in their
daily work. For example, a pilot must understand how wind forces affect a flight path; a physical therapist must understand
how the muscles in the body experience forces as they move and bend. As you will learn in this text, the principles of
physics are propelling new, exciting technologies, and these principles are applied in a wide range of careers.
The underlying order of nature makes science in general, and physics in particular, interesting and enjoyable to study. For
example, what do a bag of chips and a car battery have in common? Both contain energy that can be converted to other
forms. The law of conservation of energy (which says that energy can change form but is never lost) ties together such
topics as food calories, batteries, heat, light, and watch springs. Understanding this law makes it easier to learn about the
various forms energy takes and how they relate to one another. Apparently unrelated topics are connected through broadly
applicable physical laws, permitting an understanding beyond just the memorization of lists of facts.
Science consists of theories and laws that are the general truths of nature, as well as the body of knowledge they encompass.
Scientists are continuously trying to expand this body of knowledge and to perfect the expression of the laws that describe
it. Physics, which comes from the Greek phúsis, meaning “nature,” is concerned with describing the interactions of
energy, matter, space, and time to uncover the fundamental mechanisms that underlie every phenomenon. This concern for
describing the basic phenomena in nature essentially defines the scope of physics.
Physics aims to understand the world around us at the most basic level. It emphasizes the use of a small number of
quantitative laws to do this, which can be useful to other fields pushing the performance boundaries of existing technologies.
Consider a smartphone (Figure 1.2). Physics describes how electricity interacts with the various circuits inside the device.
This knowledge helps engineers select the appropriate materials and circuit layout when building a smartphone. Knowledge

of the physics underlying these devices is required to shrink their size or increase their processing speed. Or, think about a
GPS. Physics describes the relationship between the speed of an object, the distance over which it travels, and the time it
takes to travel that distance. When you use a GPS in a vehicle, it relies on physics equations to determine the travel time
from one location to another.
Figure 1.2 The Apple iPhone is a common smartphone with a

GPS function. Physics describes the way that electricity flows
through the circuits of this device. Engineers use their
knowledge of physics to construct an iPhone with features that
consumers will enjoy. One specific feature of an iPhone is the
GPS function. A GPS uses physics equations to determine the
drive time between two locations on a map. (credit: Jane
Whitney)
Knowledge of physics is useful in everyday situations as well as in nonscientific professions. It can help you understand
how microwave ovens work, why metals should not be put into them, and why they might affect pacemakers. Physics allows
you to understand the hazards of radiation and to evaluate these hazards rationally and more easily. Physics also explains the
reason why a black car radiator helps remove heat in a car engine, and it explains why a white roof helps keep the inside of
a house cool. Similarly, the operation of a car’s ignition system as well as the transmission of electrical signals throughout
our body’s nervous system are much easier to understand when you think about them in terms of basic physics.
Physics is a key element of many important disciplines and contributes directly to others. Chemistry, for example—since
it deals with the interactions of atoms and molecules—has close ties to atomic and molecular physics. Most branches of
engineering are concerned with designing new technologies, processes, or structures within the constraints set by the laws
of physics. In architecture, physics is at the heart of structural stability and is involved in the acoustics, heating, lighting, and
cooling of buildings. Parts of geology rely heavily on physics, such as radioactive dating of rocks, earthquake analysis, and
heat transfer within Earth. Some disciplines, such as biophysics and geophysics, are hybrids of physics and other disciplines.
Physics has many applications in the biological sciences. On the microscopic level, it helps describe the properties of
cells and their environments. On the macroscopic level, it explains the heat, work, and power associated with the human
body and its various organ systems. Physics is involved in medical diagnostics, such as radiographs, magnetic resonance
imaging, and ultrasonic blood flow measurements. Medical therapy sometimes involves physics directly; for example,
cancer radiotherapy uses ionizing radiation. Physics also explains sensory phenomena, such as how musical instruments
make sound, how the eye detects color, and how lasers transmit information.
It is not necessary to study all applications of physics formally. What is most useful is knowing the basic laws of physics
and developing skills in the analytical methods for applying them. The study of physics also can improve your problem-
solving skills. Furthermore, physics retains the most basic aspects of science, so it is used by all the sciences, and the study
of physics makes other sciences easier to understand.
The Scale of Physics

From the discussion so far, it should be clear that to accomplish your goals in any of the various fields within the natural
sciences and engineering, a thorough grounding in the laws of physics is necessary. The reason for this is simply that the
laws of physics govern everything in the observable universe at all measurable scales of length, mass, and time. Now, that
is easy enough to say, but to come to grips with what it really means, we need to get a little bit quantitative. So, before
surveying the various scales that physics allows us to explore, let’s first look at the concept of “order of magnitude,” which
we use to come to terms with the vast ranges of length, mass, and time that we consider in this text (Figure 1.3).
Figure 1.3 (a) Using a scanning tunneling microscope, scientists can see the individual atoms (diameters around 10 –10 m) that
compose this sheet of gold. (b) Tiny phytoplankton swim among crystals of ice in the Antarctic Sea. They range from a few
micrometers (1 μm is 10–6 m) to as much as 2 mm (1 mm is 10–3 m) in length. (c) These two colliding galaxies, known as NGC
4676A (right) and NGC 4676B (left), are nicknamed “The Mice” because of the tail of gas emanating from each one. They are
located 300 million light-years from Earth in the constellation Coma Berenices. Eventually, these two galaxies will merge into
one. (credit a: modification of work by "Erwinrossen"/Wikimedia Commons; credit b: modification of work by Prof. Gordon T.
Taylor, Stony Brook University; NOAA Corps Collections; credit c: modification of work by NASA, H. Ford (JHU), G.
Illingworth (UCSC/LO), M. Clampin (STScI), G. Hartig (STScI), the ACS Science Team, and ESA)
Order of magnitude
The order of magnitude of a number is the power of 10 that most closely approximates it. Thus, the order of magnitude
refers to the scale (or size) of a value. Each power of 10 represents a different order of magnitude. For example,
10 1, 10 2, 10 3, and so forth, are all different orders of magnitude, as are 10 0 = 1, 10 −1, 10 −2, and 10 −3. To find the
order of magnitude of a number, take the base-10 logarithm of the number and round it to the nearest integer, then the order
of magnitude of the number is simply the resulting power of 10. For example, the order of magnitude of 800 is 103 because
log 10 800 ≈ 2.903, which rounds to 3. Similarly, the order of magnitude of 450 is 103 because log 10 450 ≈ 2.653,
which rounds to 3 as well. Thus, we say the numbers 800 and 450 are of the same order of magnitude: 103. However, the
order of magnitude of 250 is 102 because log 10 250 ≈ 2.397, which rounds to 2.
An equivalent but quicker way to find the order of magnitude of a number is first to write it in scientific notation and then
check to see whether the first factor is greater than or less than 10 = 10 0.5 ≈ 3. The idea is that 10 = 10 0.5 is halfway
between 1 = 10 0 and 10 = 10 1 on a log base-10 scale. Thus, if the first factor is less than 10, then we round it down
to 1 and the order of magnitude is simply whatever power of 10 is required to write the number in scientific notation. On
the other hand, if the first factor is greater than 10, then we round it up to 10 and the order of magnitude is one power of
10 higher than the power needed to write the number in scientific notation. For example, the number 800 can be written in
scientific notation as 8 × 10 2. Because 8 is bigger than 10 ≈ 3, we say the order of magnitude of 800 is 10 2 + 1 = 10 3.
The number 450 can be written as 4.5 × 10 2, so its order of magnitude is also 103 because 4.5 is greater than 3. However,
250 written in scientific notation is 2.5 × 10 2 and 2.5 is less than 3, so its order of magnitude is 10 2.
The order of magnitude of a number is designed to be a ballpark estimate for the scale (or size) of its value. It is simply a
way of rounding numbers consistently to the nearest power of 10. This makes doing rough mental math with very big and
very small numbers easier. For example, the diameter of a hydrogen atom is on the order of 10−10 m, whereas the diameter
of the Sun is on the order of 109 m, so it would take roughly 10 9 /10 −10 = 10 19 hydrogen atoms to stretch across the

diameter of the Sun. This is much easier to do in your head than using the more precise values of 1.06 × 10 −10 m for a
hydrogen atom diameter and 1.39 × 10 9 m for the Sun’s diameter, to find that it would take 1.31 × 10 19 hydrogen atoms
to stretch across the Sun’s diameter. In addition to being easier, the rough estimate is also nearly as informative as the precise
calculation.
Known ranges of length, mass, and time
The vastness of the universe and the breadth over which physics applies are illustrated by the wide range of examples of
known lengths, masses, and times (given as orders of magnitude) in Figure 1.4. Examining this table will give you a
feeling for the range of possible topics in physics and numerical values. A good way to appreciate the vastness of the ranges
of values in Figure 1.4 is to try to answer some simple comparative questions, such as the following:
• How many hydrogen atoms does it take to stretch across the diameter of the Sun?
(Answer: 109 m/10–10 m = 1019 hydrogen atoms)
• How many protons are there in a bacterium?
(Answer: 10–15 kg/10–27 kg = 1012 protons)
• How many floating-point operations can a supercomputer do in 1 day?
(Answer: 105 s/10–17 s = 1022 floating-point operations)
In studying Figure 1.4, take some time to come up with similar questions that interest you and then try answering them.
Doing this can breathe some life into almost any table of numbers.
Figure 1.4 This table shows the orders of magnitude of length, mass, and time.
Visit this site (https://openstaxcollege.org/l/21scaleuniv) to explore interactively the vast range of length
scales in our universe. Scroll down and up the scale to view hundreds of organisms and objects, and click on the
individual objects to learn more about each one.
Building Models
How did we come to know the laws governing natural phenomena? What we refer to as the laws of nature are concise
descriptions of the universe around us. They are human statements of the underlying laws or rules that all natural processes
follow. Such laws are intrinsic to the universe; humans did not create them and cannot change them. We can only discover
and understand them. Their discovery is a very human endeavor, with all the elements of mystery, imagination, struggle,
triumph, and disappointment inherent in any creative effort (Figure 1.5). The cornerstone of discovering natural laws is
observation; scientists must describe the universe as it is, not as we imagine it to be.

Figure 1.5 (a) Enrico Fermi (1901–1954) was born in Italy. On accepting the Nobel Prize in
Stockholm in 1938 for his work on artificial radioactivity produced by neutrons, he took his
family to America rather than return home to the government in power at the time. He became an
American citizen and was a leading participant in the Manhattan Project. (b) Marie Curie
(1867–1934) sacrificed monetary assets to help finance her early research and damaged her
physical well-being with radiation exposure. She is the only person to win Nobel prizes in both
physics and chemistry. One of her daughters also won a Nobel Prize. (credit a: modification of
work by United States Department of Energy)
A model is a representation of something that is often too difficult (or impossible) to display directly. Although a model
is justified by experimental tests, it is only accurate in describing certain aspects of a physical system. An example is the
Bohr model of single-electron atoms, in which the electron is pictured as orbiting the nucleus, analogous to the way planets
orbit the Sun (Figure 1.6). We cannot observe electron orbits directly, but the mental image helps explain some of the
observations we can make, such as the emission of light from hot gases (atomic spectra). However, other observations
show that the picture in the Bohr model is not really what atoms look like. The model is “wrong,” but is still useful for
some purposes. Physicists use models for a variety of purposes. For example, models can help physicists analyze a scenario
and perform a calculation or models can be used to represent a situation in the form of a computer simulation. Ultimately,
however, the results of these calculations and simulations need to be double-checked by other means—namely, observation
and experimentation.
Figure 1.6 What is a model? The Bohr model of a single-

electron atom shows the electron orbiting the nucleus in one of
several possible circular orbits. Like all models, it captures
some, but not all, aspects of the physical system.
The word theory means something different to scientists than what is often meant when the word is used in everyday
conversation. In particular, to a scientist a theory is not the same as a “guess” or an “idea” or even a “hypothesis.” The
phrase “it’s just a theory” seems meaningless and silly to scientists because science is founded on the notion of theories. To
a scientist, a theory is a testable explanation for patterns in nature supported by scientific evidence and verified multiple
times by various groups of researchers. Some theories include models to help visualize phenomena whereas others do not.
Newton’s theory of gravity, for example, does not require a model or mental image, because we can observe the objects
directly with our own senses. The kinetic theory of gases, on the other hand, is a model in which a gas is viewed as being
composed of atoms and molecules. Atoms and molecules are too small to be observed directly with our senses—thus, we
picture them mentally to understand what the instruments tell us about the behavior of gases. Although models are meant
only to describe certain aspects of a physical system accurately, a theory should describe all aspects of any system that falls
within its domain of applicability. In particular, any experimentally testable implication of a theory should be verified. If an
experiment ever shows an implication of a theory to be false, then the theory is either thrown out or modified suitably (for
example, by limiting its domain of applicability).
A law uses concise language to describe a generalized pattern in nature supported by scientific evidence and repeated
experiments. Often, a law can be expressed in the form of a single mathematical equation. Laws and theories are similar
in that they are both scientific statements that result from a tested hypothesis and are supported by scientific evidence.
However, the designation law is usually reserved for a concise and very general statement that describes phenomena in
nature, such as the law that energy is conserved during any process, or Newton’s second law of motion, which relates force
(F), mass (m), and acceleration (a) by the simple equation F = ma. A theory, in contrast, is a less concise statement of
observed behavior. For example, the theory of evolution and the theory of relativity cannot be expressed concisely enough to
be considered laws. The biggest difference between a law and a theory is that a theory is much more complex and dynamic.
A law describes a single action whereas a theory explains an entire group of related phenomena. Less broadly applicable
statements are usually called principles (such as Pascal’s principle, which is applicable only in fluids), but the distinction
between laws and principles often is not made carefully.
The models, theories, and laws we devise sometimes imply the existence of objects or phenomena that are as yet
unobserved. These predictions are remarkable triumphs and tributes to the power of science. It is the underlying order in
the universe that enables scientists to make such spectacular predictions. However, if experimentation does not verify our
predictions, then the theory or law is wrong, no matter how elegant or convenient it is. Laws can never be known with
absolute certainty because it is impossible to perform every imaginable experiment to confirm a law for every possible
scenario. Physicists operate under the assumption that all scientific laws and theories are valid until a counterexample is
observed. If a good-quality, verifiable experiment contradicts a well-established law or theory, then the law or theory must
be modified or overthrown completely.
The study of science in general, and physics in particular, is an adventure much like the exploration of an uncharted ocean.
Discoveries are made; models, theories, and laws are formulated; and the beauty of the physical universe is made more
sublime for the insights gained.
1.2 | Units and Standards

Learning Objectives
By the end of this section, you will be able to:
• Describe how SI base units are defined.
• Describe how derived units are created from base units.
• Express quantities given in SI units using metric prefixes.
As we saw previously, the range of objects and phenomena studied in physics is immense. From the incredibly short lifetime
of a nucleus to the age of Earth, from the tiny sizes of subnuclear particles to the vast distance to the edges of the known
universe, from the force exerted by a jumping flea to the force between Earth and the Sun, there are enough factors of 10
to challenge the imagination of even the most experienced scientist. Giving numerical values for physical quantities and
equations for physical principles allows us to understand nature much more deeply than qualitative descriptions alone. To
comprehend these vast ranges, we must also have accepted units in which to express them. We shall find that even in the
potentially mundane discussion of meters, kilograms, and seconds, a profound simplicity of nature appears: all physical
quantities can be expressed as combinations of only seven base physical quantities.

We define a physical quantity either by specifying how it is measured or by stating how it is calculated from other
measurements. For example, we might define distance and time by specifying methods for measuring them, such as using
a meter stick and a stopwatch. Then, we could define average speed by stating that it is calculated as the total distance
traveled divided by time of travel.
Measurements of physical quantities are expressed in terms of units, which are standardized values. For example, the length
of a race, which is a physical quantity, can be expressed in units of meters (for sprinters) or kilometers (for distance runners).
Without standardized units, it would be extremely difficult for scientists to express and compare measured values in a
meaningful way (Figure 1.7).
Figure 1.7 Distances given in unknown units are maddeningly

useless.
Two major systems of units are used in the world: SI units (for the French Système International d’Unités), also known
as the metric system, and English units (also known as the customary or imperial system). English units were historically
used in nations once ruled by the British Empire and are still widely used in the United States. English units may also be
referred to as the foot–pound–second (fps) system, as opposed to the centimeter–gram–second (cgs) system. You may also
encounter the term SAE units, named after the Society of Automotive Engineers. Products such as fasteners and automotive
tools (for example, wrenches) that are measured in inches rather than metric units are referred to as SAE fasteners or SAE
wrenches.
Virtually every other country in the world (except the United States) now uses SI units as the standard. The metric system
is also the standard system agreed on by scientists and mathematicians.
SI Units: Base and Derived Units

In any system of units, the units for some physical quantities must be defined through a measurement process. These are
called the base quantities for that system and their units are the system’s base units. All other physical quantities can
then be expressed as algebraic combinations of the base quantities. Each of these physical quantities is then known as a
derived quantity and each unit is called a derived unit. The choice of base quantities is somewhat arbitrary, as long as they
are independent of each other and all other quantities can be derived from them. Typically, the goal is to choose physical
quantities that can be measured accurately to a high precision as the base quantities. The reason for this is simple. Since the
derived units can be expressed as algebraic combinations of the base units, they can only be as accurate and precise as the
base units from which they are derived.
Based on such considerations, the International Standards Organization recommends using seven base quantities, which
form the International System of Quantities (ISQ). These are the base quantities used to define the SI base units. Table 1.1
lists these seven ISQ base quantities and the corresponding SI base units.
ISQ Base Quantity SI Base Unit

Length meter (m)
Mass kilogram (kg)
Time second (s)
Table 1.1 ISQ Base Quantities and Their SI Units

ISQ Base Quantity SI Base Unit

Electrical current ampere (A)
Thermodynamic temperature kelvin (K)
Amount of substance mole (mol)
Luminous intensity candela (cd)
Table 1.1 ISQ Base Quantities and Their SI Units
You are probably already familiar with some derived quantities that can be formed from the base quantities in Table 1.1.
For example, the geometric concept of area is always calculated as the product of two lengths. Thus, area is a derived
quantity that can be expressed in terms of SI base units using square meters (m × m = m 2). Similarly, volume is a derived
quantity that can be expressed in cubic meters (m 3). Speed is length per time; so in terms of SI base units, we could
measure it in meters per second (m/s). Volume mass density (or just density) is mass per volume, which is expressed in
terms of SI base units such as kilograms per cubic meter (kg/m3). Angles can also be thought of as derived quantities
because they can be defined as the ratio of the arc length subtended by two radii of a circle to the radius of the circle. This
is how the radian is defined. Depending on your background and interests, you may be able to come up with other derived
quantities, such as the mass flow rate (kg/s) or volume flow rate (m3/s) of a fluid, electric charge (A · s), mass flux density
[kg/(m 2 · s)], and so on. We will see many more examples throughout this text. For now, the point is that every physical
quantity can be derived from the seven base quantities in Table 1.1, and the units of every physical quantity can be derived
from the seven SI base units.
For the most part, we use SI units in this text. Non-SI units are used in a few applications in which they are in very common
use, such as the measurement of temperature in degrees Celsius (°C), the measurement of fluid volume in liters (L), and
the measurement of energies of elementary particles in electron-volts (eV). Whenever non-SI units are discussed, they are
tied to SI units through conversions. For example, 1 L is 10 −3 m 3.
Check out a comprehensive source of information on SI units (https://openstaxcollege.org/l/21SIUnits) at
the National Institute of Standards and Technology (NIST) Reference on Constants, Units, and Uncertainty.
Units of Time, Length, and Mass: The Second, Meter, and Kilogram
The initial chapters in this textbook are concerned with mechanics, fluids, and waves. In these subjects all pertinent physical
quantities can be expressed in terms of the base units of length, mass, and time. Therefore, we now turn to a discussion of
these three base units, leaving discussion of the others until they are needed later.
The second
The SI unit for time, the second (abbreviated s), has a long history. For many years it was defined as 1/86,400 of a mean
solar day. More recently, a new standard was adopted to gain greater accuracy and to define the second in terms of a
nonvarying or constant physical phenomenon (because the solar day is getting longer as a result of the very gradual slowing
of Earth’s rotation). Cesium atoms can be made to vibrate in a very steady way, and these vibrations can be readily observed
and counted. In 1967, the second was redefined as the time required for 9,192,631,770 of these vibrations to occur (Figure
1.8). Note that this may seem like more precision than you would ever need, but it isn’t—GPSs rely on the precision of
atomic clocks to be able to give you turn-by-turn directions on the surface of Earth, far from the satellites broadcasting their
location.

Figure 1.8 An atomic clock such as this one uses the

vibrations of cesium atoms to keep time to a precision of better
than a microsecond per year. The fundamental unit of time, the
second, is based on such clocks. This image looks down from
the top of an atomic fountain nearly 30 feet tall. (credit: Steve
Jurvetson)
The meter
The SI unit for length is the meter (abbreviated m); its definition has also changed over time to become more precise. The
meter was first defined in 1791 as 1/10,000,000 of the distance from the equator to the North Pole. This measurement was
improved in 1889 by redefining the meter to be the distance between two engraved lines on a platinum–iridium bar now
kept near Paris. By 1960, it had become possible to define the meter even more accurately in terms of the wavelength of
light, so it was again redefined as 1,650,763.73 wavelengths of orange light emitted by krypton atoms. In 1983, the meter
was given its current definition (in part for greater accuracy) as the distance light travels in a vacuum in 1/299,792,458 of a
second (Figure 1.9). This change came after knowing the speed of light to be exactly 299,792,458 m/s. The length of the
meter will change if the speed of light is someday measured with greater accuracy.
Figure 1.9 The meter is defined to be the distance light travels in 1/299,792,458 of a second in a vacuum. Distance
traveled is speed multiplied by time.
The kilogram
The SI unit for mass is the kilogram (abbreviated kg); it is defined to be the mass of a platinum–iridium cylinder
kept with the old meter standard at the International Bureau of Weights and Measures near Paris. Exact replicas of the
standard kilogram are also kept at the U.S. National Institute of Standards and Technology (NIST), located in Gaithersburg,
Maryland, outside of Washington, DC, and at other locations around the world. Scientists at NIST are currently investigating
two complementary methods of redefining the kilogram (see Figure 1.10). The determination of all other masses can be
traced ultimately to a comparison with the standard mass.
There is currently an effort to redefine the SI unit of mass in terms of more fundamental processes by 2018. You
can explore the history of mass standards and the contenders in the quest to devise a new one at the website
(https://www.nist.gov/pml/productsservices/redefining-kilogram) of the Physical Measurement
Laboratory.
Figure 1.10 Redefining the SI unit of mass. Complementary methods are being investigated for use in an upcoming
redefinition of the SI unit of mass. (a) The U.S. National Institute of Standards and Technology’s watt balance is a machine that
balances the weight of a test mass against the current and voltage (the “watt”) produced by a strong system of magnets. (b) The
International Avogadro Project is working to redefine the kilogram based on the dimensions, mass, and other known properties of
a silicon sphere. (credit a and credit b: modification of work by National Institute of Standards and Technology)
Metric Prefixes
SI units are part of the metric system, which is convenient for scientific and engineering calculations because the units are
categorized by factors of 10. Table 1.2 lists the metric prefixes and symbols used to denote various factors of 10 in SI units.
For example, a centimeter is one-hundredth of a meter (in symbols, 1 cm = 10–2 m) and a kilometer is a thousand meters (1
km = 103 m). Similarly, a megagram is a million grams (1 Mg = 106 g), a nanosecond is a billionth of a second (1 ns = 10–9
s), and a terameter is a trillion meters (1 Tm = 1012 m).
Prefix Symbol Meaning Prefix Symbol Meaning

yotta- Y 1024 yocto- y 10–24
zetta- Z 1021 zepto- z 10–21
exa- E 1018 atto- a 10–18
peta- P 1015 femto- f 10–15
tera- T 1012 pico- p 10–12
giga- G 109 nano- n 10–9
mega- M 106 micro- µ 10–6
kilo- k 103 milli- m 10–3

hecto- h 102 centi- c 10–2
deka- da 101 deci- d 10–1
Table 1.2 Metric Prefixes for Powers of 10 and Their Symbols
The only rule when using metric prefixes is that you cannot “double them up.” For example, if you have measurements in
petameters (1 Pm = 1015 m), it is not proper to talk about megagigameters, although 10 6 × 10 9 = 10 15. In practice, the

only time this becomes a bit confusing is when discussing masses. As we have seen, the base SI unit of mass is the kilogram
(kg), but metric prefixes need to be applied to the gram (g), because we are not allowed to “double-up” prefixes. Thus, a
thousand kilograms (103 kg) is written as a megagram (1 Mg) since
10 3 kg = 10 3 × 10 3 g = 10 6 g = 1 Mg.
Incidentally, 103 kg is also called a metric ton, abbreviated t. This is one of the units outside the SI system considered
acceptable for use with SI units.
As we see in the next section, metric systems have the advantage that conversions of units involve only powers of 10. There
are 100 cm in 1 m, 1000 m in 1 km, and so on. In nonmetric systems, such as the English system of units, the relationships
are not as simple—there are 12 in. in 1 ft, 5280 ft in 1 mi, and so on.
Another advantage of metric systems is that the same unit can be used over extremely large ranges of values simply by
scaling it with an appropriate metric prefix. The prefix is chosen by the order of magnitude of physical quantities commonly
found in the task at hand. For example, distances in meters are suitable in construction, whereas distances in kilometers are
appropriate for air travel, and nanometers are convenient in optical design. With the metric system there is no need to invent
new units for particular applications. Instead, we rescale the units with which we are already familiar.
Example 1.1
Using Metric Prefixes

Restate the mass 1.93 × 10 13 kg using a metric prefix such that the resulting numerical value is bigger than one
but less than 1000.
Strategy
Since we are not allowed to “double-up” prefixes, we first need to restate the mass in grams by replacing the
prefix symbol k with a factor of 103 (see Table 1.2). Then, we should see which two prefixes in Table 1.2 are
closest to the resulting power of 10 when the number is written in scientific notation. We use whichever of these
two prefixes gives us a number between one and 1000.
Solution
Replacing the k in kilogram with a factor of 103, we find that
1.93 × 10 13 kg = 1.93 × 10 13 × 10 3 g = 1.93 × 10 16 g.
From Table 1.2, we see that 1016 is between “peta-” (1015) and “exa-” (1018). If we use the “peta-” prefix, then
we find that 1.93 × 10 16 g = 1.93 × 10 1 Pg, since 16 = 1 + 15. Alternatively, if we use the “exa-” prefix we
find that 1.93 × 10 16 g = 1.93 × 10 −2 Eg, since 16 = −2 + 18. Because the problem asks for the numerical
value between one and 1000, we use the “peta-” prefix and the answer is 19.3 Pg.
Significance
It is easy to make silly arithmetic errors when switching from one prefix to another, so it is always a good idea to
check that our final answer matches the number we started with. An easy way to do this is to put both numbers in
scientific notation and count powers of 10, including the ones hidden in prefixes. If we did not make a mistake,
the powers of 10 should match up. In this problem, we started with 1.93 × 10 13 kg, so we have 13 + 3 = 16
powers of 10. Our final answer in scientific notation is 1.93 × 10 1 Pg, so we have 1 + 15 = 16 powers of 10. So,
everything checks out.
If this mass arose from a calculation, we would also want to check to determine whether a mass this large makes
any sense in the context of the problem. For this, Figure 1.4 might be helpful.
1.1 Check Your Understanding Restate 4.79 × 10 5 kg using a metric prefix such that the resulting number
is bigger than one but less than 1000.
Another random document with
no related content on Scribd:
mitään tehtyä, vaan kaikki luontoa. Dramaattisissakin kohtauksissa
osoitti taiteilija semmoista intohimon voimaa, että ne antavat hyvän
todistuksen hänen näyttelijäkyvystään. Kumminkin soisin, että
intohimon voimaa hiukan lievennettäisiin, sillä muutoin syntyy
helposti liioittelua. Katsoen noihin suuriin etuihin, ansaitsee
vähemmän huomiota, ettei neiti Aalberg vielä täydellisesti hallitse
saksan kieltä. Hän erehtyy väliin puheessaan, ja dramaattisimmissa
kohtauksissa hän oli epäselvä. Karmea korko, joka on omituinen
pohjoismaalaisille, ei ole kerrassaan kadonnut, mutta tulee paljoa
vähemmän kuuluviin kuin oli pelättävissä.» —
»Vossische Zeitung» kirjoitti:
»Neiti Ida Aalberg, etevä traagillinen näyttelijätär Suomesta, on

opiskellut kieltämme vasta muutamia kuukausia. Hupaista oli
senvuoksi havaita, kuinka hänen luonnonlahjansa, hänen
alkuperäinen intomielensä, joka voi kiihtyä täydelliseksi
vapautumiseksi omasta itsestä, täydelliseksi rooliin sulautumiseksi,
taisteli kielen ilmaisukeinoja vastaan, kunnes hänen tunteensa voima
murtautui esiin miimillisenä puheena, niin että kielikin, kumma kyllä,
tuntui kadottavan kaiken outouden, kaiken vaillinaisuuden. Se
yliluonnollinen hehku, joka ilmaantui hänen notkeassa, hoikassa
vartalossaan, hänen terävissä kasvonpiirteissään, noissa tiikerin
silmissä leveän otsan alla, oli alussa hiukan kamalaa. Arka,
tyttömäinen kainous ja alttiiksi antavan rakkauden iloinen, vapiseva
herääminen esiintyi parveke-kohtauksessa niin hellänä ja
todellisena, että hän heti valloitti katsojan suosion. Vilkkailla
mieltymyksen osoituksilla häntä palkittiin äänettömästä
näyttelemisestään munkin kertomuksen aikana ja heräämisestä
hautaholvissa. Jos neiti Aalberg, joka näissä kohtauksissa osoitti
olevansa todellinen tragedienne, kerran vallitsisi kieltä yhtä hyvin
kuin muita näyttelemiskeinoja, niin olisi Saksan näyttämöllä yksi
taiteilija lisää.»
Ankarampi on »Das kleine Journalin» kritiikki, jossa m.m. sanottiin:
»Neiti Ida Aalbergilta, tanskattarelta, joka ei kauan ole kuulunut

eikä pitkiin aikoihin tule kuulumaan saksalaiseen näyttämöön, ei
muuten puutu intohimoa. Kuitenkin hänen lahjansa tuntuvat
viittaavan enemmän sankaruuteen kuin sulouteen. Hän ei siis ollut
kaikkein sopivin esittäjä Capuletin tyttärelle, vaikkapa jättäisi
kokonaan huomioon ottamatta, että hänen kielenkäyttönsä usein
vaikutti ehdottoman koomilliselta.» —
»Kavaluutta ja rakkautta» arvostellessaan »Vossische Zeitung»

kirjoitti
Ida Aalbergista:
»Samoinkuin meidän kirjallisuutemme voi olla ylpeä siitä, että

ranskalainen aatelismies Chamisso rupesi saksalaiseksi runoilijaksi,
niin tulee meidän myös taiteen alalla iloita, kun vieraan maan etevin
näyttelijätär pyytää kansalaisoikeutta saksalaisella näyttämöllä. Tätä
rouva Aalbergin halua puolustaa hänen esiintymisensä, mutta
vaikeuttaa hänen kielensä. Hänen Luise Millerinsä on oikea
saksalainen tyttö, hoikka, solakka ja notkea kuin nuori pajun oksa;
tukka on vaalea, aaltoileva, ja silmät siniset ja riukenevat. Nuoren
tytön sydämen suru kuvastuu noiden henkevien kasvojen
vähimmissäkin liikkeissä; menneen onnen hymyilevä muisteleminen,
tuo puhtaan sydämen puhdas ylpeys, sanaton tuska siitä, että on
tullut väärinkäsitetyksi ja ilkeän himokkuuden jalo inhoaminen —
kaikki kuvastuu tarkasti kasvoissa ja asennoissa ja muodostuu
yhtenäiseksi luonteenkuvaukseksi, joka (ja tässä vasta on todistus
taiteellisesta voimasta) on aivan toisenlainen kuin se lihallinen hehku
ja intohimoinen pontevuus, jolla sama taiteilijatar muutamia päiviä
takaperin näytteli Shakespearen Juliaa. Hän loi molemmista
rooleista kaksi olentoa, jotka eroavat toisistaan yhtä paljon kuin
molempien runoilijain luomat persoonatkin. Ja näyttelijättäret, jotka
saavat semmoista aikaan, ovat harvinaisia meidän kotimaisella
näyttämöllämme, jossa sentimentaaliset ja traagilliset rakastajattaret
enemmän tai vähemmän onnistuneesti matkivat klassillisia
sankaritaria.
Vahinko vain, että Luise Millerin täytyy muutakin tehdä kuin

haaveksia, uneksia, hymyillä ja itkeä, huokailla ja pelätä, vahinko,
että hänen tulee puhua, ja senlisäksi puhua sanoja, joiden
haaveilevaan ja runsaaseen paatokseen jo nuoruudesta alkaen
olemme tutustuneet, sanoja, joita Schillerin hurmaamat korvamme
eivät koskaan unohda. Hän kompastelee tavuihin, kielen sävy on
selvästi slaavilainen ja sanojen ääntäminen usein niin
pedanttimaista, että sitä on vaikea sietää. Luulo, että tämä Suomen
tytär on saksattareksi muuttuva, haihtuu yhä enemmän paljaaksi
toivomukseksi. Pari vuotta on hän saksan kieltä harjoitellut, kahden
kuukauden ajan on hän opetellut saksan ääntämistä. Rouvat E.
Bartels ja Becker-Nelidow ovat olleet hänen opettajinaan, ja nyt on
kysymys siitä, miten pitkälle he voivat kehittää hänen kieltään ja
voiko hän lyhyemmän tai pitemmän ajan kuluttua päästä koetteeksi
johonkin suurista teattereistamme. Joka tapauksessa tulee johtajien
ottaa huomioon tämä ulkomaalainen ilmiö.»
»Das kleine Journal» sanoi »Kavaluuden ja rakkauden»

esityksestä:
»Kainz oli hyvä Ferdinandina, joskin häntä jonkun verran tuntuivat

lamaannuttavan olosuhteet, joissa hän esiintyi. Hän saavutti suuren
suosion, mutta suurinta osaa yleisöstä tuntui kuitenkin kiehtovan Ida
Aalbergin Luise. Näyttelijätär huudettiin esiin, ja hänelle annettiin
kukkia. Hän muuten puhui vähemmän suomenvoittoisesti kuin viime
kerralla ja osui usein oikeaan korostukseen, vaikka hän ei ollutkaan
ulkomuodoltaan niin miellyttävä kuin me kuvittelimme rakastavan
Luisen olevan ja huolimatta siitä, että hänen voimakkaasti
täryyttelemänsä r-äänteet myllyn tavoin jauhoivat tunnelmat rikki.»
*****
Kaksi vuotta avioliitossa oltuaan Ida Aalberg kirjoitti miehelleen,

että hän tunsi rakkautensa tuona aikana yhä kasvaneen ja
syventyneen. Että heidän välinsä olivat äärimmäisen läheiset ja
hellät, käy selvästi ilmi kirjeenvaihdosta. Sen yleisestä luonteesta
antaa liikuttavan kauniin näytteen esimerkiksi seuraava ote eräästä
Ida Aalbergin kirjeestä:
»Kulta, kultani, kuinka sinä olet hyvä minulle, Misse on aivan

onneton, ei Misse ole senmoista ansainnut, ei kukaan mies ole niin
hyvä vaimolleen, ei kukaan ole niin hellä ja altis, Misse itkee tästä
kaikesta, onko ilosta onko surusta en tiedä, itken vaan kun en voi
muuta, tuntuu kun Kisse kuulisi ilmojen läpi Missen itkevän
onnestaan omistaa senlaisen henkilön kun sinä. Ei Kisse saa olla
niin hyvä, Misse ei uskalla enään hiiskuakkaan mitään, Kisse
varmaan ottaisi tähdenkin taivaalta jos se olisi ihmisen voimissa ja
kantaisi sen Missen helmaan. En minä ole niin suurta hyvyyttä
Kisseltä ansainnut ja se tekee minut surulliseksi, tuntuu, kun minä
vaan ottaisin vaan en anna kylliksi, tahtoisin niin mielelläni uhrata,
en tiedä mitä, koko elämäni Kisselle, ja kyllä minä teenkin sen,
vaikka ei sitä voi tavalliset silmät eroittaa sillä minä en tee sitä
tavallisella tavalla; onnettomuus on etten koskaan voi tulla
tavalliseksi. Minä kuitenkin uhraan tuhat kertaa enemmän kun joku
pikku rouva, joka kaikessa rauhassa istuu kiikkutuolissa
odottamassa miestään päivälliselle. Uskon myöskin meidän
avioliitossamme löytyvän yhtä paljon poesiaa ja olevamme
toisillemme yhtä suureksi iloksi. Joskin ajottain olemmekin eroitetut,
niin olemme toki aina hengessä yhdessä, ainakin minun ajatukseni
sinussa aina etsivät rauhaa. Sinä olet se aurinko jonka ympäri koko
olentoni pyörii ja herättää sekä kypsyttää minussa kaikki mikä on
hyvää. Sinulla on minussa aarre, uskollisuuden ja alttiuden aarre,
en sano sitä ylpeydellä, ainoastaan sentähden että se on totta,
vaikka se ei aina ole ehkä näkyvissä. Kun sinä olet poissa minusta
tuntuu kun koko elämäni olisi jotain vailla ja minun jokapäiväinen
suruni on, että sinulla ei ole niin hyvä kun tahtoisin, tahtoisin peittää
sinut ilon kukilla. Olin tuskissani tuosta kirjeestä, se oli niin tyhmä,
niin tyhmä, vaan minä olin niin onneton kun en ollut saanut kirjettä
sinulta, etten tiennyt mitä sanoin. Jos Kissellä on kiire niin kirjoita
vaan kerta viikossa, en minä enään ole tyhmä ja onneton kun vaan
tiedän syyn.»
Sairaus ja vastukset vaikeuttivat suuresti Ida Aalbergin

esiintymistä Berlinissä. Suurimman huolen aiheena oli hänellä tuolla
matkalla kuitenkin se, että hän pelkäsi laiminlyövänsä
perheenemännän velvollisuudet. Kivekäs ei moiti häntä milloinkaan
ankarasti, mutta hänen kirjeistään näkyy, että hän suuresti kärsi
vaimonsa poissaolosta. Ida Aalberg vastaa hänelle eräässä
kirjeessään:
»Ei kulta saa olla niin surullinen. Kirje jonka tänään sain oli niin
surullinen, etten koko päivänä ole muuta ajatellut kun viime riviä
siinä »unesta ei muuta puutu, kun että se ei ole ikuinen». — Kuinka
kultani voi niin ajatella, niin tuntea?! Sinulla on niin monta ovea auki
ja paljon tehtävää maailmassa, sinulla on ystäviä, sinulla on yksi
sydän joka on kokonaan sinun, jos sanot, jos tahdot että heti tulen
kotiin, niin minä jätän kaikki, minä tulen kotiin, sillä ei sinun pidä
luulla että se on hauskaa ja helppoa yksinäisenä naisena raivata
itselleen tietä suuressa mailman kaupungissa. Jos Kisse tahtoo niin
kyllä Misse tulee heti kotiin, minä jätän kaikki, minä tapan oman
henkisen itseni ja teen kaikki mitä tahdot.»
Ida Aalbergin ja Lauri Kivekkään keskinäinen suhde oli niin

läheinen ja niin täynnä luottamusta, ettei todellista ristiriitaa olisi
syntynyt, elleivät muut henkilöt olisi sekaantuneet asiaan. Kun Lauri
Kivekäs varomattomasti kertoo hänelle läheisten henkilöiden
antamista ankaroista arvosteluista, jotka koskivat hänen vaimonsa
poissaoloa kodista, kuohahti Ida Aalbergin tulinen veri yli äyräiden.
Se tapahtui myöhään keväällä, kun hän jo oli näytellyt Berlinissä.
»Sinun kirjeesi», niin hän kirjoittaa, »teki minut niin surulliseksi.

Kun niin hartaasti yöt ja päivät tekee työtä, luopuu kaikesta,
kaikesta ilosta ja elämän tai ihmisten nautinnosta saavuttaakseen
maalinsa niin pian kuin mahdollista ja sitten huomaa että se
ihminen joka on lähinnä, ei ollenkaan ymmärrä sitä ahkeruutta, niitä
hikipisaroita joita olen vuodattanut saapuakseni niin pitkälle kun nyt
olen saapunut, vielä päälliseksi huomaa että ilman ensin kysymättä
minulta hän antaa kaikenmoisten hyttyssielujen vaikuttaa itseensä
niin että ihminen on aivan kaatua. Siihen kirjeeseen, jonka viimeksi
kirjoitit, minä en vastaa sanaakaan. Usko ystäväisi suuria sieluja
koska ne kerta näyttävät olevan niin suuresta merkityksestä sinulle.
Minä en puolusta itseäni sanallakaan. Sinä vyörytät päälleni
»seikkailijan» nimen ollenkaan kysymättä mitä syytä sinulla siihen
on. Senlaiseen minulla ei ole mitään vastattavaa. Ensi ajatus oli
että en ollenkaan palaja kotiin mutta sittemmin ajattelin että
kuitenkin teen sen sillä tahtoisin niin mielelläni vielä sinua nähdä.
Sinä kysyt jos tarvitsen enemmän rahaa ja kiellät ankarasti, etten
täällä enkä siellä saa kääntyä kenenkään muun puoleen — kirjeesi
jälkeen se minua kovasti nöyryyttää pyytää lisää, mutta eihän
minulla ole. [Ida Aalberg sai näytellä Berlinissä ilman palkkiota.]
Minä halveksin ihmisiä ja se on minusta aivan yhdentekevä mitä

Suomessa minusta puhutaan. Mutta että sinä annat kaikenmoisten
henkilöiden, joilla ei ole sydäntä eikä päätä vaikuttaa itseesi sitä
minä en kestä. Sinä et ymmärrä minun rataani, ja sehän on
inhimillistä. Ja kuitenkin minä olen ollut uskollinen ja niin kiltti sinulle
sydämessäni. Minä voin saada mitä minä tahdon, joka ilta kun
näyttelen saan enemmän kukkia kun kotiin voin tuoda, ja miehet
makaavat minun edessäni polvillansa, mutta aina kuitenkin olet
sinä minua ympäröimässä ja suojelemassa. Ja kuitenkin he
tietäävät että olen sinun kanssa naimisissa. Jos en ole enään
sinulle »hieno» kylliksi, niin sano suoraan, ei sinulla tarvitse olla
mitään konsiderationia, se on aivan turhaa. Tee vaan mitä pidät
»hienolta» ja »todelliselta suuruudelta», minä odotan tuomiotani.
Ida.»
Vaikkakin taiteilijakutsumus ja perheenemännän velvollisuudet

joutuivat ankaraan ristiriitaan, saa Ida Aalbergin kirjeistä sen
ehdottoman käsityksen, että hän oli erinomainen kodin vaalija.
Alusta lähtien hänen useimmissa kirjeissään on hellää huolenpitoa
Lauri Kivekkään huonosta terveydestä. Italiasta ja Saksasta hän
lakkaamatta teroittaa tälle terveydenhoito-ohjeita, joita olisi
noudatettava. Ei saa joka ilta istua klubissa, hän sanoo, sillä sen
viisauden, jota siellä taritaan, oppii yhdessä illassa viikossa, ei saa
pitää pilaantunutta ilmaa huoneissa, täytyy voimistella ja kylpeä,
täytyy juoda paljon maitoa ja iltaisin munatotia. »Kuka kultani
kravatin nyt sitoo?» Palvelustyttöä tarkoittaen hän kirjoittaa: »Ole
vain tarkka Marin kanssa, täytyy sanoa hänelle ja varoittaa sillä hän
ei tahdo osaa säästää. Kiireissäni unohdin sanoa sinulle, että
häneltä meni toriostoksiin 2 kertaa enemmän kun minulta, 20
markalla viikossa hänen täytyy hushållata. Siis elä anna hänen
luxata itseäsi!!!!» Oma koti, joka näihin aikoihin alkoi valmistua — se
tuli Puistokadun 4:ään Kaivopuistoon — on Ida Aalbergilla ainaisen
ilon ja huolen esineenä. Hän kirjoittaa yksityiskohtaisia ohjeita
huoneiden järjestämisestä, tapeteista, uutimista. Hänen taloudellinen
henkensä on vallan kiistämätön. Kivekkäälle kirjoitetuissa kirjeissä
tuli ohjeita palvelijattarelle kukkien hoidosta, isännän vaatteiden
kunnossa pitämisestä j.n.e. Millä verrattomalla innolla ja taidolla Ida
Aalberg osasi käyttää keittiökieltä, siitä antaa hyvän kuvan seuraava,
uuteen asuntoon muuttoa koskeva kirje palvelijattarelle:
»Mari on kiltti ja asettaa mööbelit seuraavasti:
Se korkea sohva joka on salonkissa korkean karmin kanssa

asetetaan ruokasaliin tambuurin oven ja salongin oven väliin, siis
tambuurin ovesta vasemmalle. Seinälle joka on oikealla tambuurin
oven ja uunin väliin asetetaan buffé eli ruokakaappi. Salongin matto
pannaan lattialle (keskelle lattiaa) ja ruokapöytä myös keskelle
kuten nytkin. Kattoon lamppu, sama kun nytkin, sekä tuolit,
myöskin nuo »gyllenläder» ikkunoitten luo. Kaikki kasvit pannaan
myös ruokasaliin. Gardiinit jäävät siksi kunnes itse tulen. —
Salongin me kesällä käytämme makuuhuoneena, ja ne kaksi
huonetta (kirjasto ja sänkykamari) hyyrätään kesäksi ulos.
Sänkykamariin asetetaan toinen sängyistä komoodi sekä
Häradshöfdingin byrå, sekä ikkunoihin ne gardiinit jotka nyt ovat
salongissa ja sen viereiseen huoneeseen. Pöytä keskelle lattiaa tai
sohvan eteen — sen Häradshöfdingi ostaa — sekä kirjakaappi että
se punainen sohva joka nyt on sänkykamarissa että ne kaksi
punaista tuolia ja vielä se pieni kirjava sohva joka on nyt salongissa
sekä ikkunoihin ne gardiinit jotka nyt ovat sänkykamarissa sekä
kattoon se kruunu joka nyt on salongissa ja sänkykamariin
punainen amppeli. Tambuurin kattoon pannaan se pieni lamppu
joka on vinnillä ja jonka »kuuppa» on liinavaate kaapin päällä Marin
kamarissa. Tulevaan salonkiin, joka kuten sanottu nyt kesäksi
laitetaan sänkykamariksi pannaan toinen sänky sekä se suuri pöytä
joka nyt on salongissa sekä ne korkeat vihriät tuolit sekä kiikkutuoli
että ne kaksi stopattua tuolia jotka kuuluvat siihen pieneen
sohvaan, ne kaksi sinistä Mari saa panna niihin hyyrättäviin
huoneisiin. Pianon saa panna myös _kirjasto_huoneeseen, kesällä
emme sitä tarvitse. — Mari on hyvä ja pesee gardiinit sekä stryykää
ne kotona vähitellen. Mutta niitä ei saa blonnata, ne ovat
oikeastaan creme (kellertävät) ja senmoisena ne pitää stryykätä.
Ne gardiinit jotka nyt ovat Marin kammarissa pannaan nyt myös
siihen pieneen kammariin joka on kyökin vieressä ja kyökkiin Marin
pitää myös asettaa gardiinit. — Parketti lattian Mari antaa jonkun
kaarttilaisen boonata, sen hän tekee parissa tunnissa, mutta Mari
ostaa itse harjan ja vaxin, tai mitä se on jolla boonataan. Siten se
tulee halvaksi, ei tarvitse muuta kun maksaa 50 pen. tunnista sille
joka sen tekee. Kaikki mööbelit ja matot pitää piiskattaman
ennenkuin muutetaan. Ja se tuoli joka on kyökissä pitää vietämän
pihalle ja otettava päällinen sekä stopninki pois, sillä se on täynnä
koita. Sen saa sitten panna kellariin siksi kun minä tulen. Mari pitää
itse kommanderata ne kaartilaiset, jotka muuttaa, että se pian
menee, muuten se kestää pari päivää. Minä pyydän ja toivon että
Mari kunnollisesti toimittaa kaikki tämän, että minä saan ihmetellä
kaikkea tätä kun tulen kotiin.»
XIII.
RISTIRIITOJA.
Vierailumatka Berliniin ei koitunut Ida Aalbergille tyydytykseksi.

Sen jälkeen hän ei juuri koskaan puhunut saksalaisesta
näyttämötaiteesta, saksalaisista näyttelijöistä ja teatterielämästä
Saksassa kiittävästi, vaan käytti tavallisesti sanoja, joista kuvastui
syvä inho ja halveksuminen.
Hänen yrityksensä vieraalla maalla ei ollut menestynyt.

Saksalainen teatteri ei ollut lähiaikoina hänen valloitettavissaan, kieli
oli liian vaikea kompastuskivi hänen tiellään.
Paluu kotimaahan ei ollut semmoista riemukulkua kuin hänen

nuoruudessaan tekemänsä Unkarin matkan jälkeen tai
Kööpenhaminasta antamiensa vierailunäytäntöjen aikana. Hän
palasi kesän alussa kaikessa hiljaisuudessa, ja hänen masentunutta
mielialaansa ei ollut omansa kohottamaan ankara sairaus,
vatsakalvontulehdus, jota hän sai potea useiden vaikeiden viikkojen
aikana.
1890-luvun alkuvuodet merkitsevät Ida Aalbergille hermostumisen,
hapuilemisen, sisäisen rikkinäisyyden aikaa. Hän saa taiteilijana
menestystä Suomessa ja Venäjän pääkaupungissa, mutta menestys
ei ilahduta häntä vähimmässäkään määrässä. Hän puhuu
lakkaamatta tyytymättömyyden kieltä, ja tyytymättömyys häntä
kohtaan ilmenee sekin sangen voimakkaana. Hänen idyllinen avio-
onnensa särkyy pettymyksiin, suruihin ja kuolemaan.
*****
Ida Aalberg ei kirjeissään syyttä moiti aikansa suomalaisia

teatteriarvostelijoita. Kun Suomalainen teatteri kevätkaudella 1885
esitti todella suurta ohjelmistoa, kirjoitettiin suomalaisuuden pää-
äänenkannattajaan, »Uuteen Suomettareen», arvosteluja, jotka
kömpelyydessään ja tökeryydessään todistavat, että
politikoitseminen oli lehdestä arvokkaampaa kuin suomalaisen
kulttuurielämän seuraaminen. Goethen »Faustia» koskevan
arvostelun pääsisältönä on, että yleisö taputti käsiään ja että
sisarukset Bergbom kutsuttiin esiin. Kun Shakespearen Hamlet oli
esitetty, kirjoitti arvostelija Ida Aalbergin näyttelemisestä:
»Runollisesti puhtaan ja vienon kuvan loi Ida Ahlberg (sic!)

Ofeliasta, jos sitä kuvaa voi runolliseksi sanoa vielä silloin, kun kuva
tarkoitti tuota mielensä kadottanutta, onnetonta naista.»
Siinä kaikki!
Mielenkiintoista kotimaista uutuutta, Työmiehen vaimoa,

arvostellessaan lehti tyytyy toteamaan, että Kaarola Avellan
Johannana ja Ida Aalberg työmiehen entisenä rakastettuna »olivat
varsinkin oikein mahtavat.»
Kun pääkaupungissa kirjoitettiin näin kehnosti, ei sovi ihmetellä
maaseudun kurjia arvosteluoloja. Vain poikkeustapauksissa saa
suomenkielisistä lehdistä lukea kirjoituksia, jotka todistavat edes
innostusta tai taiderakkautta. On ymmärrettävää, että esim.
kuopiolainen arvostelija väittää »Nooran» olevan keskeneräisen
kappaleen, »koskei kevytmielisen vaimon nähdä uudestaan
palaavan kotiinsa», ja kertoo yleisön suhtautumisesta: »Ablootit
olivat enemmän laimeita», mutta samalla on selvää, että
työskenteleminen niin alkuperäisen kritiikin turvissa valmisti varsinkin
näyttämötaiteen edustajille monta karvasta hetkeä.
1890-luvulla, varsinkin esiinnyttyään Ibsenin »Hedda Gablerissa»,

Ida Aalberg purkaa kiukkuaan teatteriarvostelijoille. Hän ei tehnyt sitä
syyttä. Suomenkielisellä taholla esiintyi tähän aikaan yksi ainoa
hyvä, todella erinomainen kyky näyttämötaidetta arvostelemassa,
O.E. Tudeer, jonka »Valvojassa» julkaisemille kirjoituksille Ida
Aalberg antoi suuren arvon. On suorastaan omituista todeta, että
yksin nuori Kasimir Leinokin, joka laati vastaperustettuun
»Päivälehteen» näyttämöarvostelut ja jonka taideharrastus ja
innostus ovat ulkopuolella kaiken epäilyn, piteli teatterista
kirjoittaessaan kynää kuin koulupoika.
»Hedda Gablerin» esityksen jälkeen Ida Aalberg kirjoitti Bertha

Forsmanille:
»Kiitos rakkaasta kirjeestänne. Minua ilahduttaa rajattomasti

nähdä ja kuulla Teidän lämmintä osanottoanne Hedda Gablerin
voittoon suomalaisella näyttämöllä. Sanotte, että tieto sen
onnistumisesta tuntui ’vapauttavalta'. Minä sanon, että on
vapauttavaa ja lohdullista kuulla prof. Tudeerin sanoja. Olette
katkera Nya Pressenin muutamista ylimielisistä sanoista, joilla se
kuittaa minun ja toverien! näyttelemisen. Mutta mitä sanotte, kun
minä kerron, että oman puolueen pää-äänenkannattajat kuittasivat
sen vielä harvemmilla riveillä. Uusi Suometar sanoi mielipiteensä
Heddasta kahdella, sanoo kahdella rivillä ja Päivälehti ehkä parilla
sen lisäksi (sic!!!). Se on isänmaallisuutta, se on kansallisylpeyttä,
jonka vertaista ei milloinkaan ole nähty! — Oh, miten mitä halveksin
heitä!
Sanoitte jouluna, että säästän itseäni, etten enää niinkuin ennen

antaudu tehtävääni koko voimallani, etten anna vapaita ohjia
mielikuvitukselleni, vapaita ohjia 'ihmeelliselle välittömyydelle'. Ha,
ha, ha, mitä hyötyä siitä olisi!? Eiväthän ne sitä kuitenkaan
ymmärrä. Luuletteko, että käsiä on taputettu minun
välittömyydelleni? Surullista kyllä, siksi se ei tapahtunut. Olin uusi
ja kaksikymmenvuotias, sille taputettiin käsiä. Nyt olen
kolmekymmentä vuotta vanha, kehittyneempi, enemmän taiteilija
ja, kun tahdon, paljon voimakkaampi taiteessani. Mutta miksi puhua
taiteesta, kaikella tällä ei ole taiteen kanssa mitään tekemistä; mikä
kana tahansa, kunhan vain on kaksikymmenvuotias, saavuttaa
saman tuloksen, miksi — miksi tuhlata voimiaan, kun sen voi
säästää parempiin aikoihin ja paremmalle yleisölle. Hedda
Gablerissa sentään annoin mielikuvitukselleni täyden vapauden.
Minua huvitti näyttää, millainen hän on. Ah, korvissa ihan kipinöi.
Pikku daamit ja herrat istuivat kovin ihmeissään, että Hedda oli
semmoinen, sitä he eivät olleet saaneet ennen selville. Tudeer on
ollut hyvin intreseerattu, hän on tarkkaan seurannut, sen huomaan
hänen puheestaan. Olen onnellinen hänen arvostelustaan. Miksi,
miksi emme milloinkaan saa oppineita miehiä taidearvostelijoiksi,
— ainoastaan nuoria ylioppilaita, joiden arvostelu riippuu siitä,
montako françaisea on tanssinut heidän kanssaan.» — —
Vuosina 1891—1892 Ida Aalberg näytteli kolme uutta osaa
Suomalaisessa teatterissa: Santuzzan »Talonpojan
ritarillisuudessa», Heddan »Hedda Gablerissa ja Kirstin »Elinan
surmassa».
Ensimmäisestä kuuluu Kasimir Leinon arvostelu:
»Kappale esitettiin teatterissamme moitteettomasti, jopa

etevästikin. Ensistäänkin rouva Aalberg intohimoisena, kostoa
vaativana ja raskaana olevana Santuzzana oli tosi ja liikuttava, kuten
tämä näyttelijätär aina on. Sitten herra Leino Alfiona, synkkänä,
totisena» j.n.e.
Eräs niistä monista perättömistä huhuista, joita Ida Aalbergista on

Suomessa kerrottu, on se, että Ibsen on nähnyt hänet Noorana ja
ollut näkemästään hyvin innostunut ja julistanut, että tämä Noora oli
kaikkia muita parempi. Kuten jo aikaisemmin on sanottu, piti hän
saksalaista Marie Ramloa parhaana Noorana, mutta hänen
arviointinsa ei merkitse kerrassaan mitään, koskapa hän ei koskaan
nähnyt muita eteviä Noora-tulkintoja. Ibsenin pieni, Valfrid
Vaseniukselle Ida Aalbergista lausuma kohteliaisuus, lienee ollut
tuon huhun perustuksena. Niin lyhytaikainen kuin Ida Aalbergin ja
Henrik Ibsenin tuttavuus 1880 oli ollutkin, runoilija ei häntä
kuitenkaan varsin unohtanut, kuten nähdään hänen kirjeistään
Kaarlo Bergbomille. 1889, neuvotellessaan »Meren tyttären»
esittämisestä Suomalaisessa teatterissa, Ibsen kirjoittaa m.m.:
»Minusta tuntuu aivan varmalta, että rouva Ida Aalberg Kivekäs

tulisi
olemaan aivan erinomainen päähenkilön esittäjä uudessa
kappaleessani.»
Kirjeessään 19 pdtä tammikuuta 1891 hän sanoo Hedda Gablerin
esittämisestä m.m.:
»Minusta olisi hyvin mieluista saada tämä teos esitetyksi

Suomalaisessa teatterissa, sillä minä voisin luottaa siihen, että
esitys, ainakin päähenkilöön nähden, muodostuisi aivan
poikkeuksellisen hyväksi.
Valitettavasti minulla ei ole milloinkaan ollut tilaisuutta nähdä

rouva Ida Aalberg-Kivekkään esiintyvän näyttämöllä. Mutta minä
olen niin paljon kuullut hänen nerokkaasta esityskyvystään ja
lukenut siitä niin paljon sanomalehdistä, nimittäin siihen aikaan,
jolloin hän näytteli Kööpenhaminassa, ja olen sitäpaitsi
henkilökohtaisessa tuttavuudessa saanut semmoisen vaikutelman
hänen tavattomasta intelligenssistään, että täysin turvallisella
mielellä jättäisin tämän kummallisen tehtävän hänen käsiinsä.»[23]
»Hedda Gabler» ei aluksi tahtonut menestyä muilla näyttämöillä,

ja Kaarlo Bergbom epäili suuresti ottaa draamaa Suomalaisen
teatterin ohjelmistoon. Esitys muodostui kuitenkin loistavaksi
voitoksi: »Nooran» jälkeen Ibsen taas kerran tuli aktuelliksi
Suomessa. O.E. Tudeerin lämmin ja innostunut kritiikki »Valvojassa»
kyllä koskee pääasiallisesti Ibsenin eriskummallista draamallista
tuotetta, jota hän yksityiskohtaisesti selvittelee, mutta samalla hän
toteaa, että Ida Aalberg on mitä etevimmällä tavalla tulkinnut osan.
»Että Ida Aalberg», arvostelija sanoo, »niin selvästi on ymmärtänyt

Ibsenin hengen viimeisen tuotteen, että hän Heddassa on havainnut
ihmisen, että hän siten on voinut katselijoille selvittää tuon
syvämielisen teoksen, se on todellinen nerontyö. Häntä katsellessa
katselijalla oli se intensiivinen henkinen nautinto, jota tuntee, kun
hengen voimat jännittyvät ja kun hetki hetkeltä huomaa näkönsä
selviävän, näköpiirinsä laajenevan, sydämensä lämpiävän,
aatteensa kohoavan. Joka semmoista voipi saada aikaan, on suuri
taiteilija.»
Jo Ida Aalbergin ensimmäisessä Heddassa, se käy ilmi Tudeerin

arvostelusta, oli sitä sovittavaa ihanteellisuutta, joka — kaiken
myöhemmän kouluutuksen ohellakin — säilyi hänen Hedda-
tulkinnassaan aina ja joka sai eräiltä Ibsenin tarkoitusperien
tutkistelijoilta tuomion sanoja.
Ida Aalbergilla ei tunnu olleen hyvä käsitys Gustaf von Numersin

kirjallisesta kyvystä. Vain vastahakoisesti hän otti »Elinan surmassa»
esittääkseen Kirstiä. Harjoituksissa hänen muistellaan olleen
epäröivän ja tyytymättömän. Ensi-iltana hän vasta sai tarmon
puuskan: »Minä näyttelen tänään niin, että tämä kappale menee»,
hän sanoi toisille näyttelijöille. Näyttelijättären hetkellinen innoitus ja
haltioituminen vei Numersin ja Bergbomin draaman suureen
menestykseen. Sanomalehtiarvostelut tästä yleisön suunnattoman
suosion saavuttaneesta kappaleesta ovat perin vähänsanovat.
Ainakaan ne eivät kerro mitään uutta. Todennäköistä on, että
menestys johtui pääasiallisesti Ida Aalbergin romanttisesta
kiihkomielestä ja vanhastaan tunnetusta lausuntakyvystä.
Keväällä 1891 Ida Aalberg vieraili Suomalaisen teatterin mukana

Pietarissa. Matka oli hänelle tavallaan kohtalokas. Hän näki
ensimmäisen kerran elämässään Eleonora Dusen, ja tästä
näkemästä hänen ainainen ekspansionihalunsa valtavasti kiihtyi.
Miehelleen hän Pietarista kirjoitti:
»Voit ajatella ääretöntä uteliaisuuttani! Hän oli täydellinen

italialainen tyypi, tumma ja leveäkasvoinen, ei kaunis, mutta
intresanti, näyttää kovin kipeältä, ja kun hän ei ole 'aufgeregt'
[kiihoittunut] näyttävät kasvot vanhoilta. Hänen äänensä on kovin
kipeä ja 'sprucken' [särkynyt]. Hänen näyttelemisensä on kuivaa ja
siitä puuttuu kaikki lyyrillisyys, mutta se vaikuttaa voimakkaasti
tavattoman luonnollisuutensa vuoksi. Hänen ilmekielensä on
melkeinpä täydellinen. [Tämä ja edellinen lause on kirjeessä
ruotsiksi kirjoitettu.] Bertha Forsman sanoo sentään, että Misse on
enemmän 'storslagen' [suuripiirteinen] ja 'färgrik' [värikäs] kuin
Duse.»
Eräässä myöhemmässä kirjeessä hän kirjoittaa käyneensä

katsomassa Dusea tämän asunnossa:
»Toissa päivänä kävin Dusen luona D'Europessa. Hän on jo

vanhempi nainen [todellisuudessa Duse oli Ida Aalbergia nuorempi,
joskaan ei paljoa] ja hyvin kivulloinen — keuhkotauti on hänellä —
sivistynyt ja hieno ja hyvin hiljainen olennossaan, mutta suuressa
määrässä itsetietoinen, hän kohteli niitä hotellin palvelijoita ja
portieria niinkuin trasuja, joita hän potki pois jaloistaan. Uh! kun
vertaan itseäni häneen, niin jään hänestä kauvaksi
itsetietoisuudessa — olen kadottanut sen, en tiedä miten — olen
myös kun joku trasu, jota voi lähettää minne tahtoo, jolta voi vaatia
mitä tahtoo, jonka kanssa ylipäänsä voi tehdä mitä tahtoo, ja joka
vaan — tottelee.»
Nähtyään Dusen »Talonpojan ritarillisuudessa» Ida Aalberg saattoi

miehelleen mielihyvin todeta Bertha Forsmanin sanoneen, että
»Misse oli paljon parempi».
Ida Aalberg, »Suomen Duse», »Pohjolan Duse», kuten varsinkin

venäläiset lehdet hänestä myöhemmin kirjoittivat, ei tavannut
italialaista Sarah Bernhardtin oppilasta ja kilpailijaa kuin tämän
ainoan kerran. Etteivät Bertha Forsmanin arvostelut olleet mitään
ystävän ystävälle antamia lohdutteluja, selviää kyllä pietarilaisista
lehdistä, jotka, Dusen vierailujen juuri päätyttyä, julkaisevat pitkiä ja
ylistäviä arvosteluja Suomalaisen teatterin primadonnasta.
Kokonaisen alakerran käsittävässä selostuksessaan Suomalaisen

teatterin »Romeo ja Julia» esityksestä puhuu J. Norden »St.
Petersburger Zeitung»-lehdessä Ida Aalbergin taiteen
luonnollisuudesta ja yksinkertaisuudesta, sanoo sen karttavan
»kaikkia räikeitä säveliä, kaikkea laulavaa lausuntaa, kaikkea
teennäistä asennetta, kaikkea vaikutuksentavoittelua.» —
»Vaaleana, notkeana, taipuvana kuin kedonkukka tuulessa,

tyttömäisenä ryhdiltään ja liikkeiltään, kasvoiltaan pohjoismaisen —
pikemmin ruotsalaisen kuin suomalaisen tyypin mukaan — kauniina,
sielukkain silmin — semmoisena tuli tämä Julia kohtaamaan
onnetonta Romeotaan, semmoisena hän meitä kohtauksesta
kohtaukseen yhä enemmän ja enemmän vangitsi. ‒ ‒ ‒ Emme voi
seurata hänen näyttelemistään kohtaus kohtaukselta, emme
varsinkaan senvuoksi, että suomalainen vierailija tässä osassa antoi
paljon enemmän kuin paljon puhuttu, viikkoa aikaisemmin esiintynyt
Eleonora Duse. ‒ ‒ ‒ Neiti Aalbergissa yhtyy, mikäli häntä voi yhden
osan perusteella arvostella, etelämainen temperamentti germaanis-
skandinaaviseen sieluntaipuvaisuuteen, tulinen intohimo ikävöivään
kaipaukseen, hän voi yhtä hopeanheleästi ja riemuisasti nauraa kuin
sydäntä liikuttavasti itkeä. Kirkas ääni, joka korkeimmissa sävelissä
vähän värjyy, ja hyvinkouluutettu, viimeistelty ääntäminen tekivät
mitä parhaan vaikutuksen: kaikkein äänettömimmässä
kuiskauksessakaan ei mennyt yhtäkään tavua hukkaan. ‒ ‒ ‒ Se
merkitsi varmaan ihmettä niille, jotka olivat kuulleet suomenkieltä
vain joutuessaan liikesuhteisiin Pargolan ajurien tai Ochtan
maitovaimojen kanssa. »Ylisteltyään Ida Aalberg mimiikkiä »St.
Petersburger Zeitungin» arvostelija ei voi olla sittenkään
selostamatta suorituksen yksityiskohtia, mutta selostus ei kuitenkaan
sano paljoa.
»Novoje Vremja» selittää Ida Aalbergin taiteen suurimmaksi

viehätysvoimaksi luonnollisuuden ja yksinkertaisuuden. »Novosti»
esitti hänet lukijoilleen »hyvin huomattavaksi» taiteilijaksi ja sanoo
hänen Juliansa uhkuneen suloa ja rakastettavuutta.
Tutustuminen Eleonora Dusen taiteeseen epäilemättä oli Ida

Aalbergille suuri elämys, paljoa suurempi kuin hänen miehelle
kirjoittamansa kirjeen sanoista käy ilmi. Hän oli siksi herkkä ja
vaikutuksille altis, että sanomalehtien heti tämän jälkeen yhä
uudestaan käyttämät sanat »yksinkertaisuudesta ja
koruttomuudesta» hänen taiteessaan ainakin osaksi voitaneen
johtaa hänen Pietarissa näkemistään Dusen esityksistä. Henkilöt,
jotka ovat seuranneet sekä Dusen että Ida Aalbergin myöhempää
näyttelemistä, ovat todenneet, ettei jälkimmäinen matkinut edellistä
eikä omaksunut toisen näyttelemisessään käyttämiä ilmaisukeinoja
semmoisinaan. Mutta todennäköisesti tutustuminen Dusen
hermotaiteeseen vaikutti heti hillitsevästi Ida Aalbergin taideluomiin.
Syksyllä 1892 Ida Aalberg teki matkan Pietariin nähdäkseen Sarah

Bernhardtin esiintymistä Venäjän pääkaupungissa. Duse ja Sarah
Bernhardt risteilivät näihin aikoihin Eurooppaa toistensa kilpailijoina.
Kritiikki piti enemmän italialaisen taiteesta, mutta jumalaisen Sarah'n
näytännöt kävivät paljon suuremman ulkonaisen loiston ja hälyn
merkeissä. Hänen diivaeleistään ja reklaamintekotaidostaan sai
Pietarissa 1891 erinomaisen käsityksen. Hänelle hymyiltiin, mutta
luonnottoman korkeista lippujen hinnoista huolimatta pietarilaiset
täyttivät katsomon ilta illan jälkeen. Ida Aalberg kirjoitti miehelleen,

Textbook University Physics Ling Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Textbook University Physics Ling Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

University Physics Ling

Visit to download the full and correct content document:

University Physics Volume 2 Samuel J. Ling

University Physics Volume 3 Samuel J. Ling

Essential University Physics 4th Edition Richard

Essential university physics 4th Edition Richard

Data Mining Yee Ling Boo

Nanomaterials for Supercapacitors 1st Edition Ling Bing

Synchronization in Digital Communication Systems 1st

Sears and Zemansky's University Physics for JEE Mains

SENIOR CONTRIBUTING AUTHORS

To learn more about OpenStax, visit https://openstax.org.

For questions regarding this licensing, please contact support@openstax.org.

PRINT BOOK ISBN-10 1-938168-27-5

ODAY FOR A TURNKEY

TO SUIT YOUR TEACHING

PPROACH. FREE ONLINE

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

About OpenStax's resources

About University Physics

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

Chapter 2: Geometric Optics and Image Formation

About the authors

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

Gavin Buxton, Robert Morris University

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

1.1 | The Scope and Scale of Physics

The Scope of Physics

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

Figure 1.2 The Apple iPhone is a common smartphone with a

The Scale of Physics

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

Figure 1.6 What is a model? The Bohr model of a single-

1.2 | Units and Standards

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

Figure 1.7 Distances given in unknown units are maddeningly

SI Units: Base and Derived Units

ISQ Base Quantity SI Base Unit

Table 1.1 ISQ Base Quantities and Their SI Units

ISQ Base Quantity SI Base Unit

Table 1.1 ISQ Base Quantities and Their SI Units

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

Figure 1.8 An atomic clock such as this one uses the

Prefix Symbol Meaning Prefix Symbol Meaning

kilo- k 103 milli- m 10–3

Table 1.2 Metric Prefixes for Powers of 10 and Their Symbols

This OpenStax book is available for free at http://cnx.org/content/col12031/1.10

Using Metric Prefixes

»Vossische Zeitung» kirjoitti:

»Neiti Ida Aalberg, etevä traagillinen näyttelijätär Suomesta, on

Ankarampi on »Das kleine Journalin» kritiikki, jossa m.m. sanottiin:

»Neiti Ida Aalbergilta, tanskattarelta, joka ei kauan ole kuulunut

»Kavaluutta ja rakkautta» arvostellessaan »Vossische Zeitung»

»Samoinkuin meidän kirjallisuutemme voi olla ylpeä siitä, että

Vahinko vain, että Luise Millerin täytyy muutakin tehdä kuin

»Das kleine Journal» sanoi »Kavaluuden ja rakkauden»

»Kainz oli hyvä Ferdinandina, joskin häntä jonkun verran tuntuivat

Kaksi vuotta avioliitossa oltuaan Ida Aalberg kirjoitti miehelleen,

»Kulta, kultani, kuinka sinä olet hyvä minulle, Misse on aivan

Sairaus ja vastukset vaikeuttivat suuresti Ida Aalbergin

Ida Aalbergin ja Lauri Kivekkään keskinäinen suhde oli niin

»Sinun kirjeesi», niin hän kirjoittaa, »teki minut niin surulliseksi.