The Venetian Discovery of America

Elizabeth Horodowich
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-venetian-discovery-of-america-elizabeth-horodowi
ch/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Leonardo s Holy Child the Discovery of a Leonardo da

Vinci Masterpiece a Connoisseur s Search for Lost Art
in America a Memoir of Discovery 1st Edition Fred R.
Kline
https://textbookfull.com/product/leonardo-s-holy-child-the-
discovery-of-a-leonardo-da-vinci-masterpiece-a-connoisseur-s-
search-for-lost-art-in-america-a-memoir-of-discovery-1st-edition-
fred-r-kline/

The Poetry of Gerard Manley Hopkins Elsie Elizabeth

Phare

https://textbookfull.com/product/the-poetry-of-gerard-manley-
hopkins-elsie-elizabeth-phare/

Elizabeth Bishop and the Music of Literature Angus

Cleghorn

https://textbookfull.com/product/elizabeth-bishop-and-the-music-
of-literature-angus-cleghorn/

Allegories of the Anthropocene 1st Edition Elizabeth M.

Deloughrey

https://textbookfull.com/product/allegories-of-the-
anthropocene-1st-edition-elizabeth-m-deloughrey/
Proofs and Refutations The Logic of Mathematical
Discovery Imre Lakatos

https://textbookfull.com/product/proofs-and-refutations-the-
logic-of-mathematical-discovery-imre-lakatos/

The Cinema of Things Globalization and the Posthuman

Object Elizabeth Ezra

https://textbookfull.com/product/the-cinema-of-things-
globalization-and-the-posthuman-object-elizabeth-ezra/

Easy Living The Rise Of The Home Office Elizabeth A.

Patton

https://textbookfull.com/product/easy-living-the-rise-of-the-
home-office-elizabeth-a-patton/

The Palgrave Handbook Of German Romantic Philosophy

Elizabeth Millán Brusslan

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-german-
romantic-philosophy-elizabeth-millan-brusslan/

Edward Cordell and the Discovery of Cordell Bank Robert

William Schmieder

https://textbookfull.com/product/edward-cordell-and-the-
discovery-of-cordell-bank-robert-william-schmieder/
THE VENETIAN DISCOVERY OF AMERICA

Few Renaissance Venetians saw the New World with their own eyes. As
the print capital of early modern Europe, however, Venice developed a
unique relationship with the Americas. Venetian editors, mapmakers, trans-
lators, writers, and cosmographers represented the New World at times as a
place that the city’s mariners had discovered before the Spanish, a world
linked to Marco Polo’s China, or another version of Venice, especially in
the case of Tenochtitlan. Elizabeth Horodowich explores these various and
distinctive modes of imagining the New World, including Venetian rheto-
rics of “firstness,” similitude, othering, comparison, and simultaneity gen-
erated through forms of textual and visual pastiche that linked the wider
world to the Venetian lagoon. These wide-ranging stances allowed Ven-
etians to argue for their different but equivalent participation in the Age of
Encounters. Whereas historians have traditionally focused on the Spanish
conquest and colonization of the New World, and the Dutch and English
mapping of it, they have ignored the wide circulation of Venetian Ameri-
cana. Horodowich demonstrates how with their printed texts and maps,
Venetian newsmongers embraced a fertile tension between the distant and
the close. In doing so, they played a crucial yet heretofore unrecognized
role in the invention of America.

Elizabeth Horodowich is Professor of History at New Mexico State Uni-

versity. She is the author of Language and Statecraft in Early Modern Venice
(2008) and A Brief History of Venice (2009), and is the recipient of awards and
fellowships from a variety of institutions, including Harvard University’s
Villa I Tatti, the American Historical Association, and the National Endow-
ment for the Humanities.
THE VENETIAN
DISCOVERY OF AMERICA
GEOGRAPHIC IMAGINATION AND
PRINT CULTURE IN THE AGE OF
ENCOUNTERS

ELIZABETH HORODOWICH
New Mexico State University
University Printing House, Cambridge cb2 8bs, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, ny 10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne, vic 3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre, New Delhi – 110025, India
79 Anson Road, #06–04/06, Singapore 079906

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781107150874
doi: 10.1017/9781316596692
© Elizabeth Horodowich 2018
Published with the support of the Lila Wallace-Reader’s Digest Publications Subsidy at
Villa I Tatti
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2018
Printed in the United Kingdom by TJ International
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
isbn 978-1-107-15087-4 Hardback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy
of URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
to Peggy and Ron
CONTENTS

List of Figures page ix

Acknowledgments xiii

1 INTRODUCTION: PRINTING THE NEW WORLD

I N E A R L Y MO D E RN VE N I C E 1

2 C O M P I L E D G E O G R A P H I E S : T HE V E N E T I A N
T R A VE L O GU E A N D T H E A M E R I C A S 21

3 GI O V A N N I B A T T I S T A R A M U S IO’S V ENET IA N
NEW WORLD 63

4 T H E V E N E T I A N MA P P I N G O F T H E A M E R I C A S 89

5 VE N E T I A N S I N A M E R I C A : N I C O L Ò Z E N A N D T H E
V I R T U A L E X P L O R A T I O N O F T HE N E W W O R L D 143

6 VE N I C E A S T E N O C H T I T L A N : T HE C O R R E S P O N D E N C E
O F T HE OL D W O R L D A N D T H E N E W 173

CONCLUSION 219

Notes 227
Bibliography 287
Index 313

vii
FIGURES

1 Jacopo Sansovino, statue of Tommaso Rangone. page 2

2 Paesi novamente retrovati, frontispiece. 36
3 Alessandro Zorzi, sketch map of the Caribbean. 44
4 Alessandro Zorzi, sketch map of Cuba. 45
5 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of a hammock. 46
6 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of a hammock. 47
7 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of statues. 48
8 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of a canoe. 49
9 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of Cuban turtle fishing. 50
10 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of islands. 51
11 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of islands. 52
12 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of a serpent. 53
13 Alessandro Zorzi, marginalia drawing of a serpent. 54
14 Alessandro Zorzi, sketch of Tenochtitlan. 56
15 Jacopo de Barbari, woodcut map of Venice. 57
16 The Contarini–Rosselli map. 90
17 Benedetto Bordone, “Terra de Lavoratore,” in Libro di Benedetto
Bordone. 90
18 Battista Agnese, portolan map. 94
19 Bernardus Sylvanus, world map, in Claudii Ptolemaei Alexandrini liber
geographiae cum tabulis. 96
20 Giacomo Gastaldi, Nueva Hispania Tabula Nova, from La geografia
di Claudio Ptolemeo Alessandrino, translated by Pietro Andrea Mattioli. 97
21 Paolo Forlani/Bolognino Zaltieri, Il disegno del discoperto della
Nova Franza. 99
22 Giuseppe Rosaccio, Universale descrittione di tutto il mondo. 100
23 La carta universale della terra ferma e isole delle Indie Occidentali (the
Ramusio map), in Peter Martyr and Gonzalo Hernández de Oviedo,
Summario de la generale historia de l’Indie Occidentali. 102
24 Benedetto Bordone, world map, in Libro di Benedetto Bordone. 103
25 Sebastian Münster, Tabula novarum insularum, in Cosmographiae
uniuersalis. 104
26 Pietro Coppo, world map, in Portolano. 106
27 Giuseppe Rosaccio, map of the New World, in Teatro del cielo
e della terra. 107
28 Giacomo Gastaldi, La Nuova Francia. 108

ix
x LIST OF FIGURES

29 Giacomo Gastaldi, Cosmographia universalis. 108

30 Giacomo Gastaldi, Universale. 109
31 Giovanni Francesco Camocio, “Carta del Nuovo Mondo in 9 Pezzi.” 110
32 Giacomo Gastaldi, detail of Cosmographia universalis. 114
33 Giacomo Gastaldi, detail of Cosmographia universalis. 115
34 Giovanni Francesco Camocio, detail of “Carta del Nuovo Mondo in
9 Pezzi,” Correr cartella 32/70. 117
35 Giuseppe Rosaccio, detail of Universale descrittione di tutto il mondo. 118
36 Giuseppe Rosaccio, allegory of Asia, Universale descrittione di tutto
il mondo. 119
37 Giuseppe Rosaccio, allegory of America, Universale descrittione di tutto
il mondo. 120
38 Giuseppe Rosaccio, detail of Universale descrittione di tutto il mondo. 121
39 Giovanni Francesco Camocio, detail of “Carta del Nuovo Mondo
in Pezzi.” 122
40 Giovanni Francesco Camocio, detail of a griffin, “Carta del Nuovo
Mondo in 9 Pezzi.” 122
41 Ferando Bertelli, detail of a griffin, Universale descrittione. 123
42 Giovanni Francesco Camocio, detail of cannibalism in Brazil,
“Carta del Nuovo Mondo in 9 Pezzi.” 124
43 Giuseppe Rosaccio, detail of cannibalism, Universale descrittione di tutto
il mondo. 125
44 Giacomo Gastaldi, detail of Cosmographia universalis. 126
45 Giacomo Gastaldi, Dell’universale. 127
46 Giacomo Gastaldi, Universale della parte del mondo nuovamente
ritrovata, in Giovanni Battista Ramusio, Navigazioni e viaggi. 129
47 Barent Langenes, Typus orbis terrarum. 139
48 Gerardus Mercator, detail of Nova et aucta orbis terrae descriptio
ad usum navigantium emendate accommodata. 140
49 Matteo Ricci, Li Zhizao, and Zhang Wentao, detail of Kunyu wanguo
quantu (Map of the Ten Thousand Countries of the Earth). 141
50 Nicolò Zen, Carta da Navegar, in Dello scoprimento. 144
51 Michele Tramezzino, detail of double-hemisphere world map. 176
52 Paolo Forlani, detail of Universale descrittione di tutta la terra conoscivta
fin qui. 177
53 Hernán Cortés, “Tenochtitlan,” in Praeclara Ferdi[n]andi Cortesii de
nova maris oceani Hyspania narratio. 180
54 Benedetto Bordone, “Venice,” in Libro di Benedetto Bordone. 181
55 Benedetto Bordone, “Temistitan,” in Libro di Benedetto Bordone. 182
56 Benedetto Bordone, “Cuba,” in Libro di Benedetto Bordone. 183
57 Giulio Ballino, “Venice,” in De’disegni delle più illustri città et fortezze
del mondo. 187
58 Giulio Ballino, “Timistitan,” in De’disegni delle più illustri città et
fortezze del mondo. 188
59 Thomaso Porcacchi, “Venice,” in L’isole piu famose del mondo. 189
60 Thomaso Porcacchi, “Temistitan,” in L’isole piu famose del mondo. 190
LIST OF FIGURES xi

61 Pietro Bertelli, “Atahualpa” and “A Noblewoman from

America,” in Diversarum nationum habitus. 193
62 Theodor De Bry, “Algonquian Woman and Child,” in Les grands
voyages, vol. 1, plate 10. 195
63 Cesare Vecellio, “Algonquian Woman and Child,” in Habiti antichi
et moderni. 196
64 Theodor De Bry, “The King and Queen of Florida Taking a Stroll,”
in Les grands voyages, vol. 2, plate 39. 197
65 Cesare Vecellio, “The Queen of Florida,” in Habiti antichi et moderni. 198
66 Theodor De Bry, “A Chief Lady of Pomeiooc,” in Les grands voyages,
vol. 1, plate 8. 199
67 Cesare Vecellio, “A Married Woman from Virginia,” in Habiti
antichi et moderni. 200
68 Theodor De Bry, “Timucuan Warfare,” in Les grands voyages, vol. 2,
plate 18. 201
69 Cesare Vecellio, “A Floridian Page,” in Habiti antichi et moderni. 202
70 Theodor De Bry, “Timucuan Warriors,” in Les grands voyages, vol. 2,
plate 14. 203
71 Cesare Vecellio, “A Centurion from Virginia,” in Habiti antichi
et moderni. 204
72 Cesare Vecellio, “A Mexican Youth,” in Habiti antichi et moderni. 209
73 Cesare Vecellio, “A Woman from Peru,” in Habiti antichi et moderni. 210
74 Francesco Grisselini, “Map of Asia and America,” Sala dello Scudo,
Palazzo Ducale, Venice. 220
ACKNOWLEDGMENTS

When we write about history, we always write autobiographies. Sometimes

the connections between writing about the past and writing about ourselves
are clearer than at other times, but in the case of this book, I have always
known that when I was thinking about Venice and the Americas, I was
considering my own experiences as a person from the New World in the
Old. When I was a graduate student, I spent many summers with an extended
family in a capanna or beach hut on the Lido, the littoral island that separates
the Venetian lagoon from the Adriatic. In their company, I was surely a bit of a
curiosity as one of the only foreigners in sight (or at least in earshot) on a beach
otherwise crowded with locals. I was eager to learn Venetian and to continue
to practice Italian, so with our feet in the sand, we made endless talk, small and
large, on topics ranging from the temperature of the water that day to what
had looked good at the market that morning. Since we did not always have a
lot in common, our conversation often drifted toward America. What was it
like? How expensive was it to live there? What was I doing in Italy, and didn’t
my family miss me at home? No one in the beach hut had ever been to the
United States, but it quickly became apparent that despite this fact, many not
only had strong opinions about America but also seemed eager to assert a
masterful knowledge of it. Over the years, I heard a series of regular refrains:
that America had little history or culture, that it was rich, that family values
were often lacking, and most importantly, that the food was terrible. As an
American surrounded by these Venetians, I was often left feeling defensive. Of
course, America could be horrible, but like any other country, it could also be
great. But more significantly, over the years, a stronger reaction took hold: a
growing fascination with the way that Venetians imaginatively represented the
United States in their mind’s eye. How could so many people who had never
been to America have such an assured and confident knowledge of what life
there was like? And did early modern Venetians, who had also not gone to the
New World in any notable numbers, also claim to possess such a knowledge?
As my research slowly but surely revealed, they did.
This book was born in these conversations that took place more than twenty
years ago. I am eternally grateful to this family for embracing me as one of their
own, and have many others to thank who, over the past several decades, have

xiii
xiv ACKNOWLEDGMENTS

contributed each in their own way to the book I have written here. This work is
the product of generous funding from many institutions, without which it could
never have been written. These include the Atlantic History Seminar at Harvard
University, the Renaissance Society of America, and the Gladys Krieble Delmas
Foundation, all of which provided grants for short-term research in Venice.
A fellowship at Harvard University’s Villa I Tatti in Florence (2010–2011)
allowed me to complete the bulk of my research, and played a key role in the
formation of these chapters and their arguments by allowing me to flesh out my
ideas in the daily company of other scholars of the Italian Renaissance. I am very
grateful to all of these fellows, from whom I learned so much and whose
company I enjoyed immensely. A short-term residential fellowship as a
Sixteenth-Century Society Scholar at the Newberry Library (2014) gave me
the chance to expand my research on Venetian printed texts, and a National
Endowment for the Humanities Fellowship for University Teachers
(2016–2017), and the associated financial support connected to this fellowship
from the College of Arts and Sciences at New Mexico State University, allowed
me to complete this manuscript. I am especially grateful to have been the
recipient of a Gladys Krieble Delmas Publication Subvention, as well as a Lila
Acheson Wallace - Reader’s Digest Subsidy, both of which allowed this book to
be richer in images than would otherwise have been possible.
This book has benefited from the comments and suggestions of a great
variety of people at a range of conferences and invited talks at various stages of
the manuscript’s production. While it is impossible to list them all here, I am
particularly indebted to those who hosted these presentations and the feedback
I gleaned from them, including John Alcorn, Melissa Conn, Virginia Cox,
Paula Findlen, Nathalie Hester, John Hunt, Cindy Klestinec, Lino Pertile, Pier
Mattia Tommasino, and Marsha Weisiger. In addition, James Akerman, Fed-
erica Ambrosini, Maria Matilde Benzoni, Surekha Davies, Davide Domenici,
Massimo Donattini, Catherine Kovesi, Alexander Nagel, Nicholas Popper,
Sean Roberts, Ann Rosalind Jones, Anne Ruderman, Alessandra Russo, and
Chet Van Duzer all helped me consider complex questions and offered
invaluable feedback along the way. I learned much from Camille Serchuk’s
masterful knowledge of the history of cartography, which played a critical role
in shaping Chapter 4. I am deeply appreciative of Linda Carroll for her
unfailing help as a translator of Venetian; she is a true maestra of the dialect,
and I cannot thank her enough.
My research on Venice and the New World has been published in a number
of forms over the years. I am grateful to the anonymous readers at the
Sixteenth-Century Journal and Nicholas Terpstra and the anonymous readers at
Renaissance Quarterly for their feedback and the opportunity these publications
gave me to explore my ideas in print.
ACKNOWLEDGMENTS xv

I am indebted to many at the Biblioteca Nazionale Marciana in Venice, who

over the years have assisted me in navigating their library; I have enjoyed
getting to know all of them, and their assistance proved crucial in the making
of this book. I would not have been able to complete this work without the
Interlibrary Loan office at New Mexico State University, whose services I have
surely pushed to the limits over the course of this book’s production. The
expert hands of Asya Graf, and especially Beatrice Rehl, guided this book from
proposal to physical incarnation; they are masters of their craft, and it was a
pleasure to work with both of them. In addition, I thank the four anonymous
readers that they located to read my manuscript, each of whom provided
invaluable feedback for the final version of this book, though of course
whatever errors remain are my own. I offer a humble and special thank you
to William Eamon, John Martin, and Edward Muir; without the magic that
flows from their pens, this book would not exist, and I will always be in
their debt.
Lastly, I give a particular thanks to a handful of people who have been,
surely for better and for worse from their point of view, consistently involved
in the production of this book as readers, translators, fellow researchers, critical
eyes, and devil’s advocates, including John Gagne, Emanuele Lugli, Lia Mar-
key, Timothy McCall, Andrea Rizzi, and Monika Schmitter. My family,
though dizzyingly complicated and impossible to enumerate here, has played
no small part in contributing to my mental universe as a historian. Its members
have helped me see the past in ways I never would have without them, and
through it all, each of them has displayed an unfailing confidence in me, even
in moments when I had little myself. They will always be united for me in the
pages of this book. I especially thank Louis; he is the apple of my eye, and
I could not have completed this work without his technical support and
unflappable humor. I thank Bianca for keeping me company, and always being
by my side. Finally, I thank Kenneth Hammond for things too numerous to
list here. Mostly, though, I thank him for making New Mexico, so far from the
Venetian lagoon, the warmest home one could ever have.
ONE

INTRODUCTION
Printing the New World in Early Modern Venice

We shall not cease from exploration

And the end of all our exploring
Will be to arrive where we started
And know the place for the first time.
– T. S. Eliot, “Little Gidding”

The winding course of the Merceria – the historic, commercial thoroughfare

that runs through the heart of Venice between the Rialto and San Marco –
eventually leads to the curious façade of the church of San Giuliano, easy to
miss in the bustling city center. Set back in the campo of the church and slightly
removed from this central artery is a memorial to the doctor and philologist
Tommaso Rangone (c. 1493–1577) (Figure 1). A triumphal arch surrounds a
lunette above the church’s doorway, framing a bronze statue of Rangone,
seated in a reconstruction of his study, all perched atop a fictive sarcophagus.
Rangone commissioned the prominent Venetian architect Jacopo Sansovino,
at the peak of his fame and influence, to undertake this memorial. The lunette
functions as a tomb monument, in which Sansovino creatively transported the
location of Rangone’s grave from the inside of the church to its more visible
and monumental outside wall, transforming San Giuliano into a kind of self-
glorifying, personal mausoleum.1
Originally from Ravenna, Rangone settled in Venice in 1528, eventually
becoming a lecturer at the University of Padua, an astrologer and astronomer,
a doctor to the Venetian fleet, and an advisor to the republic on issues of

1
2 THE VENETIAN DISCOVERY OF AMERICA

1. Jacopo Sansovino, statue of Tommaso Rangone. San Giuliano, Venice, 1553–1557. With permission
from Alinari Archives, Florence.

sanitation. His social origins increasingly at odds with his newfound wealth, he
spent much of his life aspiring for status in the city and harboring hopes of
being admitted into the Venetian nobility. Rangone was an avid collector, and
his library included a variety of globes, charts, and world maps of the Americas,
as well as precious stones from the New World.2 Like many nouveaux riches and
Venetian cittadini, he purchased his reputation, in part by developing an
impressive career as a patron of architecture. He became well known for his
obsession with having his image prominently displayed in the institutions he
supported. His ambitions as procurator of the church of San Giuliano led him
to approach Sansovino, who completed the commissioned façade in 1559.
Executed in collaboration with his student Alessandro Vittoria, who cast
Rangone’s bronze statue, the façade was contrived by Sansovino to represent a
calculated celebration of Rangone’s career. Latin, Greek, and Hebrew inscrip-
tions, as well as a lectern, a celestial globe, and classicizing architectural elements
in Istrian stone, all surround the seated Rangone and demonstrate his familiarity
with the world of classical antiquity in ways early modern viewers would have
expected. More surprisingly, however, Sansovino also included a terrestrial
INTRODUCTION 3

globe turned to display the Atlantic World, including the eastern coast of the
American continent, and Rangone’s hand, extended just below it, grasps a
three-dimensional branch of guaiacum: a medicinal plant from that same part
of the world, believed to cure syphilis, also thought to have its origins in the
Americas.3 A specialist in this disease, Rangone was the author of De mali Galleci
ortu et nomine (1537). Sansovino’s monument emphasized Rangone’s learned
image not only through traditional Renaissance motifs such as a lectern, books,
and classical inscriptions but also with a map of the New World and a sculptural
embodiment of its products. Notably, the architect memorialized the public
virtues of a private citizen in Venice in part by exalting his medical expertise as
informed by his knowledge of the New World. That is to say, by the middle of
the sixteenth century, an image of culture and learning in the eyes of Venetian
patrons, artists, and audiences was represented not only through the language of
classicism but also through a rhetoric of global worldliness and a portrayal of the
Americas, just a stone’s throw away from the Piazza San Marco itself and the
ceremonial heart of the city.4
Even the most casual student of Venice and its history knows that Venice is a
city of the East. Founded at intentional remove from the crossroads of Roman
trade and civilization, the city’s architecture – its ogee arches, mihrab windows,
and mosaics – mimics forms from Cairo and Damascus, emphasizing visual
motifs from the Byzantine, Islamic, and especially Mamluk worlds in the
Eastern Mediterranean. Venice is, uncontestably, an Eastern city, in its foun-
dation myths, historic relationships of trade, and aesthetics.5 What is less
known, however, is that during the course of the sixteenth century, Venice
also became a city of the Americas: not so much in its visual, material, or even
commercial forms, but in its print culture and, more significantly, in the mental
universe of its learned citizens and their ways of thinking about the
wider world.
Very few Venetians actually traveled to the New World in the early modern
period, yet a variety of Venetian armchair travelers – writers, editors, map-
makers, printmakers, and cosmographers – developed a series of reactions to
the Americas that revealed Venetian visions of European exploration. These
visions often resisted or denied the importance of Iberian expansion by
downplaying Iberian achievements in comparison to the glory of the Venetian
past or by inserting Venetians as fictive or virtual players into the drama of the
Age of Encounters. Venetians at times also embraced the emergence of these
new empires by seeing curious and surprising reflections of themselves in news
and images from the Americas; for instance, they valorized Columbus and
rooted his voyages in the travels of Marco Polo, saw Venice and Tenochtitlan
as reflections of one another, and likened Italians to New World peoples.
A variety of sixteenth-century Venetian texts, maps, and prints about the New
World demonstrate how learned elites often viewed the Columbian voyages,
4 THE VENETIAN DISCOVERY OF AMERICA

the conquests of Mexico and Peru, and encounters in the New World in
general through the lens of Venetian history, especially the city’s colonialism in
the Mediterranean and exploration of the Far East. This book explores the
ways in which Venetian culture grappled with the surge of new knowledge
arriving from the Americas and employed a variety of rhetorical strategies to
reconfigure Italian and European conceptions of geography and assert the
centrality of Venice in the first global age.
Rather than through painted representations, the collection of American
objects, or actual travel to the Americas, Venetians developed their ideas about
the New World through the matrix of their presses, which were noted around
Europe for their voluminous output. At the end of the sixteenth century, when
the Roman Inquisition pressed the Friulian miller Menocchio to explain the
origins of his heretical thoughts, he responded that his ideas had come from
books printed in Venice.6 In I marmi, the Venetian writer and poligrafo Anton
Francesco Doni claimed that even Florentines – coming from a city amply
furnished with booksellers – arrived in Venice armed with lists of books that
could be found only in the lagoon city.7 More than 150 printshops and
bookstores crowded Venice’s city center between San Marco and the Rialto,
and in the preface to his Latin grammar De latinae linguae reparation (Venice,
1493), Marcantonio Sabellico, then a teacher of rhetoric at the school of San
Marco in Venice, described pedestrians unable to tear themselves way from the
stalls and piles of books displayed for sale in the Merceria.8 Erasmus himself
remarked on the fame and pervasiveness of Venetian print culture, pointing
out that books, maps, and prints “shipped from Venice to foreign countries
immediately find a readier market merely because they bear that city’s imprint.”9
Venetian prints and books, beginning with the printed texts of Aldus Manutius
and continuing through the sixteenth century, traveled everywhere and were
avidly sought out by European readers.10 Writers also knew that Venice was the
print capital of Europe and endeavored to publish their texts there; as we shall
see, Italian cosmographers and naturalists such as Bernardo Sylvanus, Lorenzo
D’Anania, Pietro Andrea Mattioli, and Castore Durante all brought their New
World texts to the lagoon city for publication, and every significant cartographer
of note that built a career in the city had foreign origins.
The European Age of Encounters unfolded concurrently with the print
revolution, and they directly influenced each other.11 Columbus’s landfall at
San Salvador retains a pride of place in global history, more so than the Norse
settlement in Newfoundland, in large part because Columbus wrote about his
voyage, and printing presses rapidly disseminated his news. If early modernism
was characterized by a great deal of mobility, print represented a “critically
important strand in this constellation of change and movement.”12 The rela-
tionship between print and discovery, however, was not always predictable.
The absence of printing in the Ottoman world, for instance, handicapped
INTRODUCTION 5

scholarly exchange about otherwise intrepid Ottoman exploration, and while

Portugal was on the forefront of fifteenth-century navigation, logging more
voyages than any other European state, most travel narratives produced by the
Portuguese remained unpublished manuscripts or first appeared in print in
Italy, or later, in the Low Countries, rather than in Portugal itself.13 The same
can be said for Spain.14 Unlike the Ottomans or the Portuguese, the Venetians
did not undertake global exploration to any notable degree in the sixteenth
century, but Venice became one of the most important centers of print culture
in early modern Europe. The Venetian press grew to publish between 15,000
and 17,500 editions in the sixteenth century alone. This represented half or
more of all the books printed in Cinquecento Italy, and the expansion of the
Venetian press neatly coincided with the accelerated pace of European explor-
ation.15 Generally speaking, printshops in Florence distinguished themselves
for their publication of classical texts and literature; in Rome, for sacred texts
and theology; in Turin, for scientific texts; and in Venice, for Arabic texts,
history, philosophy, and travel literature.16 If print “revolutionize[d] the trans-
fer of knowledge in the early modern world,” Venetian presses, in this way,
brought the New World to Europe.17
If Italy in general was “one of the greatest centers for the spread of infor-
mation about the discoveries,” Venice developed a unique position with
respect to the discoveries as the print capital of early modern Europe.18
Venetians famously lived by news as much as by trade, and the city represented
“the leading center of information and communication in Europe,” rivaled
only by the cities of Genoa, Antwerp, and Rome.19 Among the seemingly
endless kinds of information and arrays of books to be found in the sixteenth-
century city, texts about the New World abounded. As Theodore Cachey put
it, “writing represented for these Italians a key instrument of spatial invention-
intervention,” suggesting that while the Iberians conquered and colonized land
and territory in a variety of new worlds, Venetian editors and translators
produced and mediated an understanding of the conquests in print and, in
turn, colonized the knowledge.20 Italian and indeed European literature about
the New World was largely shaped in Venice, as the city occupied a prominent
position in the transmission of information about the Americas.21 News of the
Columbian voyages arrived first in Barcelona, Rome, Paris, and Florence, and
Venetian presses in fact published nothing about the New World in the
fifteenth century, making Venetian printmen latecomers to New World
publication.22 After 1505, however, Venice functioned as one of the main
clearinghouses of New World information through its production and diffu-
sion of texts about exploration and conquest in the Americas, including
accounts of the Columbian voyages, the travels of Vespucci, the conquest of
the Yucatan and central Mexico, and Pizarro’s conquest of Peru. For the
encounter with the Americas to produce knowledge, it needed to be textually
6 THE VENETIAN DISCOVERY OF AMERICA

represented, and the Venetians clearly capitalized on this process, avidly

collecting information about the Americas and mediating the dissemination
of this knowledge to the rest of Italy and Europe.
Europeans often learned of Spanish activities through Italian translations,
and Italian literature and maps were regularly among the first to offer repre-
sentations of New World events, places, and commodities. To list just a few
such examples: the first known printed world map to depict North America
and the Columbian voyages was the Contarini–Rosselli map (1506) (Chapter 4,
Figure 16), designed in part by the Venetian cosmographer Giovanni Matteo
Contarini and most likely printed in Venice. Benedetto Bordone’s isolario
(1528), entitled Il libro di Benedetto Bordone, contained the first printed map
specifically of what we today call North America (Chapter 4, Figure 17).23
Venetian presses produced some of the earliest and most significant treatments
of Columbus’s voyages.24 The city’s publications first described and depicted
both the tomato and the cacao plant.25 Venetian maps were among the earliest
to employ the toponyms of Canada and Brazil.26 The second edition of
Benedetto Bordone’s isolario (1534) offered the first printed account of Pizarro’s
conquests in Peru, and the earliest discussion of Peruvian architecture and
urban planning in Cuzco was also first published in Venice.27 “Firstness” is by
no means always an important indicator of historical significance; nevertheless,
in this instance, this concentration of firsts pointed to the central role the city
would play in the transmission of geographic knowledge to Europe. In
addition, Venetian print culture contributed directly to the formation of the
atlas – and the New World’s place in it – as well as to the creation of the Black
Legend. The staggering quantity and variety of Venetian printed texts and
images about the Americas prompt questions about how Venetians obtained
their knowledge and what they had to say about lands they had never seen,
questions that have hitherto been overlooked as a result of the traditional
understanding that Venetians were little concerned with events in the
Atlantic World.
While the idea of an American Venice may at first seem surprising, in many
ways, it should not be. The Portuguese had begun to explore “unknown”
worlds along the African coast in the mid-fifteenth century; however, aside
from these Portuguese endeavors, Venetians had otherwise developed an
informed, global mentality long before much of the rest of Europe, so much
so that from their perspective, Habsburg expansion was in many ways a mere
extension of what Venetians already knew. Venice had long-established and
tangible links to the Far East, allowing for a worldly consciousness that went far
beyond the Mediterranean.28 As the Venetian traveler to the Near East
Giosafat Barbaro (1413–1494) put it, “a large part of this [world] . . . would
be unknown if Venetian merchants and sailors hadn’t discovered it.”29 Know-
ledge of the New World – even as explorers began to question the degree to
INTRODUCTION 7

which this “new world” was a part of Asia – was not new, but merely
confirmed and extended what Venetians had already known for centuries:
that Asia was on the far side of the known world, and that its riches exceeded
expectations.
Compared to the Venetians, most other European powers had relatively little
substantive knowledge of what lay beyond the Holy Land before the end of the
fifteenth century. Europeans had compiled the Hereford world map, gone on
crusades, hosted Mongol ambassadors at their courts, seasoned their dishes with
pepper, cloves, and nutmeg, and read Marco Polo, Prester John, and Mande-
ville; they understood intellectually that a wider world existed and had some
sense of what was out there. Western knowledge of the non-European world,
however, often remained shadowy and confused, consisting largely of scraps of
information and fanciful legends. Italians in general, especially the Venetians and
the Genoese, could by contrast claim the praxis of more global engagement,
especially with the faraway world of the East.30 Venetian horizons extended
from the North Sea to China, from Poland to North and West Africa, Persia,
and India, all before 1492. The Venetians were by no means without parallel;
there were Florentines in Timbuktu in the fourteenth century, and late medieval
Jewish merchant families maintained wide connections between Spain, Kiev,
and India. Nevertheless, among Europeans broadly cast, Venetians were preco-
cious. They were among the few who had the most knowledge of the wider
world before the Columbian voyages.
As the historian Alberto Tenenti put it, “In Asia, the Venetians found
themselves confronted with such a rich array of customs and practices that
the Iberians or other westerners did not discover anything substantially new in
the Americas. [The ideas of] discovery and anthropological engagement were
for them already well established before [Europeans] arrived on the shores of
the New World.”31 According to Tenenti, there exists no example of Ven-
etian travelers employing the expression “other world” even among the most
distant lands or in reaction to the most unusual foreign practices, since
Venetians had the sense that “all regions were a part of one world and their
inhabitants a part of a unified humanity.”32 Tenenti surely exaggerated –
indeed, any reader of Marco Polo knows that he occasionally raised an
eyebrow at the things that he saw – yet Venetian print culture confirms the
existence of a grain of truth in Tenenti’s ideas. Knowledge of the New World,
as much as it was “news,” remained a mere extension of a pre-existing global
mentality and an affirmation of Venetians’ age-old knowledge of the expan-
siveness of the world. And as we shall see, Marco Polo figured prominently in
Venetian printed texts about the New World, which was, for many Venetians,
just another part of Polo’s Asia. Polo served as Venetians’ most fundamental
reference point for travel and exploration and framed Venetians’ understand-
ing of the Americas. Many if not most authors of Venetian Americana
8 THE VENETIAN DISCOVERY OF AMERICA

understood the New World through the matrix of Polo and his travels in Asia,
and Venetians regularly linked Polo, in a variety of ways, to Columbus and the
exploration of the New World.
Though a seemingly unassailable maritime and territorial empire in the late
Middle Ages – the center of the European spice trade, with a virtual monopoly
in the trade of pepper – Venice suffered substantial territorial losses in the first
half of the sixteenth century. In the summer of 1509, the League of Cambrai
spectacularly defeated Venetian forces at Agnadello, resulting in the loss of
almost the entire Venetian mainland state in the battle that has come to
symbolize the end of the age of Venetian triumphalism.33 Among other mari-
time defeats, Venice lost the Peloponnesian island of Modone – one of the
strategic “eyes” of the republic – to Ottoman forces in 1500, followed by its
colony on Corfu in 1537. Much of this territory was recovered, but Venetian
superiority in Mediterranean and European trade was slowly eclipsed by the
emerging supremacy of Spanish, Ottoman, and Northern European traders.
Among these, the Habsburgs especially humbled and hemmed in Italy; they
colonized roughly a third of Italian territory in the sixteenth century, adding to
Venetian concerns in the face of Spanish advancement. Venetians also demon-
strated considerable worry about the newly plotted Portuguese maritime route
to India and its potential to encroach upon the city’s spice trade. Managing to
shift from international markets to a series of more regional and local ones during
the course of the sixteenth century, the Venetian economy was not as seriously
damaged by these changes as historians once thought.34 Nevertheless, the city’s
commercial fortunes were in decline in exactly the same time period that Iberian
empires were on the rise. Confronted with these changes, Venetian writers,
printmen, editors, cosmographers, and cartographers wielded their editorial and
artistic tools to make sense of the new global order, mobilizing a variety of
rhetorical strategies to shore up images of Venetian superiority at a time when
the city’s political and economic prestige were on the wane.
A consideration of the relationship between Venice and the Americas
necessarily entails noting that the terminology surrounding the history of early
modern European exploration has long been fraught with anachronism and
Eurocentrism. It is largely framed by the colonial experience and its binary
identities of colonizer–colonized and colony–metropole, in turn often missing
more nuanced and hybrid forms of interactions.35 It is difficult to situate
observers like Venetians amid this language, since they existed on neither side
of these relationships, and in many ways challenge such binary thought.
Replacing the “Age of Discovery” or the “Age of Exploration” with the more
neutral and evenly weighted “Age of Encounters” helps to overcome the
limitations of some of these binaries by recognizing these complex global
interactions as encounters among different parts of the world rather than the
“discovery” of one part by another. Yet the notion of discovery remains
INTRODUCTION 9

problematic in other ways as well. Contemporary Ottoman activity in the

Indian Ocean, for instance, tends to be less known than the time-honored
narratives of the European landing in the Americas, but in terms of the
territory added to the Ottoman sovereigns’ sway, the achievements of Col-
umbus and Cortés were dwarfed by those of their Turkish contemporaries. Far
from a pale imitation of the European voyages of exploration, Ottoman
expansion into the Indian Ocean was much greater than that of Europeans
in the Atlantic. As the historian Felipe Fernández-Armésto put it, whereas
Muslim merchants were extremely well connected, the European age of
expansion was launched “from the insecure edges of a contracting civilization”
on the part of small and sparsely populated states that were only scantily
endowed in natural resources compared to the wealthy Ottoman Empire at
the height of its power.36 Furthermore, as Eviatar Zerubavel has persuasively
argued, America was by no means “discovered” in 1492; it took Europeans
hundreds of years to fully grasp its geography.37 The notion of discovery –
historians are quick to remind us – is entirely relative.38
In addition, it remains impossible to fully neutralize basic terms such as
“America,” “New World,” or even “Western Hemisphere,” all of which
remain laden with Eurocentric and colonial meaning. Along similar lines,
the Atlantic was just emerging in the sixteenth century as a geopolitical entity;
the “Atlantic World” represents a way of describing this region that has
evolved only since the 1960s, and it too is anachronistic and imperfect.39
Though some scholars find this lexicon to be problematic, many if not most
of these terms have become conventional, and I too will use them here. The
concept of discovery, furthermore, is not entirely to be discarded, since where
the reception of ideas and information about the Americas in Europe was
concerned, Europeans “discovered” a lot during the Age of Encounters. The
act of discovery – of both the self and the other – happened as much in Italy as
it did in the New World. Venetians were among the most significant virtual
and vicarious explorers of the Americas, and investigating the myriad ways in
which they received and configured knowledge and representations of the
New World helps to move discussions about the Age of Encounters beyond
the acts of conquest and domination, as well as beyond the more obvious
commercial, political, and economic components of conquest. While the
actual activities and experiences of Iberian and other agents in the Americas
were, of course, entirely structured by their colonial ambitions, Venetian
engagement with the Americas was devoid of colonial implications. This book
emphasizes, therefore, the complexity of the term “discovery” and uses it to
discuss a land that always existed. Whenever “discovery” is employed here, it is
to evoke the exploratory nature with which Venetians reacted to the New
World. While some Italians traveled to the Americas in the early modern
period, for the most part, Venetians – and the Europeans who read their
10 THE VENETIAN DISCOVERY OF AMERICA

printed texts – did not “discover” the New World by going there but by
reading about it at home. They made their own discovery of America, mostly
secondhand, and in doing so, discovered much about themselves. That is, they
learned much about their own anxieties, interests, and identities, which they
then communicated to Europe at large through the mechanism of print.
Pursuing these claims, The Venetian Discovery of America contributes to our
understanding of how Europeans wrestled with the conceptual challenges of
discovery and conquest during the making of the early modern Atlantic
World. This scholarship includes the venerable studies of John Huxtable
Elliott, The Old World and the New (1970), Anthony Grafton’s New Worlds,
Ancient Texts (1992), Anthony Pagden’s European Encounters with the New World
(1993), and Karen Ordahl Kupperman’s seminal volume America in European
Consciousness, 1493–1750 (1995). To date, no one has explored these concepts
through the lens of Venice, despite the fact that Venice is commonly acknow-
ledged as one of the most important centers for the production of texts and
maps of the New World.40 Along these lines, this study considers how
knowledge is mediated, building on works such as Edmundo O’Gorman’s
The Invention of America. Again, in this context, the Venetian case is a fascinat-
ing one deserving greater scrutiny. As the pivot of European preeminence
shifted from the Mediterranean to the Atlantic, how older, Mediterranean
powers like Venice sought to defend their centrality in changing circumstances
will tell us much about the movement and politics of knowledge: one of the
essential goals of this study.
Scholarship among colonial Latin Americanists and ethnohistorians has
consistently worked to uncover the agency of participants in the New World
encounters who did not leave written records. It has revealed both indigenous
ontologies and the role of Africans in the early modern Atlantic, and has
encouraged historians to de-emphasize the role of the nation in the Atlantic
World in favor of more hybrid perspectives.41 While not the subject of my
investigation here, these studies remind us of the myriad ways in which
European knowledge of the New World was regularly mediated by and
derived from forms of indigenous knowledge. In European historiography,
the acts of conquest, the imperial gaze, the politics of colonialism, and rela-
tionships between Europeans and indigenous peoples, by contrast, have trad-
itionally garnered the most attention, with a customary focus on Iberian,
French, or English interactions in the Atlantic World. For instance, Barbara
Fuchs has demonstrated how the Spanish conquest of the Americas acted as an
extension of the reconquista of the Moors, and Ricardo Padrón has tied the
invention of America in literature and cartography to the development of
“Spanish grandeza.”42 Michael Householder’s Inventing Americans in the Age of
Discovery focuses on the English colonization of North America through the
study of English travel writing, revising David Quinn’s comprehensive
INTRODUCTION 11

chronological survey of England’s engagement with the Americas.43 Indeed,

many works that bill themselves as Atlantic histories focus almost exclusively
on Britain and its colonies, and one historian went so far as to claim that
“Atlantic history is in danger of becoming . . . dominated by the rise of the
British Empire, and the birth of the United States.”44
While Iberian expansion was never monolithic – Spain remained more
interested in conquest and colonization, while Portugal focused more on
developing sea-based networks of trade – there is, of course, no question that
Iberian powers dominated New World exploration in the first half of the
sixteenth century.45 While understanding the dynamics of imperial power
remains essential in the study of New World colonialism, examining how
ideas and images from the Americas were received in Europe promotes an
understanding of what those who never went to the New World – in effect,
many more in number than those who actually undertook these voyages –
made of these encounters. A few works such as Benjamin Schmidt’s Innocence
Abroad, Michael Wintroub’s A Savage Mirror, Christine Johnson’s The German
Discovery of the World, and Carina Johnson’s Cultural Hierarchy in Sixteenth-
Century Europe: The Ottomans and Mexicans have explored the reception of
ideas about the New World in other parts of Europe such as the Low
Countries, France, and Germany.46 Stephanie Leitch has similarly demon-
strated how early modern Germans did not stake claims over India, Africa,
or the New World, yet nevertheless demonstrated a keen interest in repre-
senting the inhabitants of these lands with their presses.47
Venice clearly was not the only place that did not have a territorial empire
yet maintained other sorts of interests in the Americas; at various times, the
German lands, Antwerp, Amsterdam, and Florence also fell into this category.
However, Anglophone scholarship has largely overlooked how ideas about the
Americas were received in Italy, in part because it is assumed that Italians were
largely indifferent to the matter. Fernand Braudel, for instance, argued that
“the Italians took part in the great discoveries – Venezuela is after all, little
Venice – but the Italian population was not short of space at this period; the
bourgeoisie was not interested in the world beyond the Mediterranean hori-
zon.”48 The historian Peter Burke similarly remarked that “the Italians . . .
responded warmly to the discoveries at first . . . but they seem to have lost
interest in the course of the sixteenth century.”49 Until recently, the Italian
response had been either conspicuously absent from or noted anecdotally in
pan-European studies of the encounter.50 This is now beginning to change.
The place of the New World in the early modern Italian consciousness had
been amply considered by Italian scholars, and increasingly in Anglophone
scholarship as well.51 While Italy did not become a colonial power in the
Americas, Italians remained deeply concerned about how Iberian expansion
would affect their place in the world, and the Venetian case illustrates this
Another random document with
no related content on Scribd:
III.

PELON JA TUSKAN SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on

langennut minun päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni,
ja kauhistus peittää minut.» Ps. 56: 5,6.

»Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —»

Ps. 17:3.

»Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.

»Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin?

Herra
on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.

»Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän

pelasti
minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.

Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: —

»Jumala on niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin
väärintekijä, saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja
mahtava, mutta minä olen niin pieni ja heikko! Mitä on minun
tehtävä? Eiköhän Jumala vihaa ja halveksi minua? Eikö Hän tahtone
ottaa minulta pois kaikkia, mitä minä enin rakastan? Eikö Hän
tahtone heittää minua loppumattomaan kidutukseen, kun minä
kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä? Kuinka kurja
ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni! Kuinka minä
siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin saada
Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja
tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen
Hänestä?»

Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko

koskaan kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen
Jumalan vihan ja helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi
ihmisiksi? Minä ainakaan en ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette
niitten yläpuolelle — niin korkealle niistä kuin taivas on helvetistä,
niin korkealle kuin vapaa poika on kurjasta, matelevasta orjasta, —
vahingoittavat ne teitä enempi kuin hyödyttävät. Tämä orjuuden
henki, tämä orjallinen pelko ei lähennä meitä Jumalaan, vaan
työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa meitä vihaamaan
pahaa, se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta siitä.

Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja

kurjuutta ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän
kasteenne selittää. Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun
Isäsi, Hän ei vihaa sinua, joskin olisit suurin syntinen maan päällä.
Hän rakastaa sinua, sillä sinä olet Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo
syntisen kuolemaa, vaan tahtoo kaikkien pelastusta. Hän ei vihaa
mitään, jota luonut on.» Tämä on sinun kasteesi sanoma — että sinä
olet Jumalan lapsi, ja että se on Jumalan tahto ja toivo, että sinun
tulee kasvaa ja tulla Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä
rakkaudessa, luottamuksessa ja miehuullisesti, ja että Hän voipi ja
tahtoo antaa sinulle voimaa siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle
sen voiman, jos sinä vain tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta
sinun on pyydettävä ja käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole
oltava ainoasti Jumalan itsepäinen, tietämätön ja itserakas lapsi,
joka tottelee Häntä rangaistuksen pelosta, vaan sinun tulee olla
Hänen kuuliainen, rakastavainen ja totinen poikansa.

National Sermons.

Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä

työnteettäjä, jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on Isä,
joka rakastaa lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka antaa
kaikkea runsaasti soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään
syntisen kuolemaa, vaan soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja
elävän. Hes. 33:11. Hänen tahtonsa on hyvä tahto, ja kuinka paljon
tahansa ihmisten synti ja hulluus voipikin vastustaa sitä ja joksikin
ajaksi näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän kuitenkin liika suuri
ja liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään ihmistä, ei edes
pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa Jumala —
odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa;
odottaa että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa
muussa, on huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee
takaisin Hänen tykönsä, kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken
ihmiselle todella sopivan elämän kaivolle. Kun hullu huomaa
hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu itsepäisyydestään, kun
kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika palajaa takaisin Isänsä
kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään nuhdetta, ei mitään
kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus tulvii vastaan
niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan luomakuntaansa,
koska Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa, vaan
luotujen olentojensa rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen
kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi että ihminen palajaisi takasin, ei
vapisevana orjana herransa luo, vaan poikana, joka vihdoinkin
huomasi, minkälainen isä hänellä oli, jonka hän oli hylännyt, ja tuli
sen tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen tulla
semmoisena takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi
annettu, ja kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja
virkosi jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.

Discipline and other Sermons.

Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee,

silloin alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin
katsomme me kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös
taivaaseen ja kysymme: Onko taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken
tämän? Käsittääkö Jumala minun vaikeuteni? Tunteeko Jumala
minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala minun vaikeudestani? Tietääkö
Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai onko minun taisteltava
elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä eikä auta minua,
joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin tuopi Kristuksen
sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu eikä
kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille:
Jumala ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut.
Kristus tuntee sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi;
Kristus on kärsinyt sinun kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et
voi saada mitään kokea, jota ei Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan
Poika, kärsi köyhyyttä, pelkoa, häpeää, kuolon tuskaa jopa
kuoleman sinun tähtesi, että Hän taitaisi tuntea sinun heikkoutesi ja
auttaa sinua kestämään ja johtaa sinua turvallisesti kaiken läpi
voittoon ja rauhaan.
 Westminster Sermons.

Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten

ennen aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien
kautta, on kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on
uskottava, sillä se tulee meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava
niinkuin Jumalan ääntä, ja se on meidän oman synnin, hulluuden ja
heikkouden pelko, joka tulee meille unissa ja unettomina öinä. Me
voimme oppia jotain näistä yöllisistä haaveista ja yöllisistä unista;
sillä ne ovat usein Jumalan sanomana meille, ja kutsuvat meitä
katumukseen ja elämän parannukseen. Ne ovat usein Jumalan
tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat kirjotetut ja jonka Jumala
levittää eteemme näyttääkseen meille niitä, mitä olemme tehneet.
Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat näkemään
entisyyttämme ja muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin
helposti ovat unohtuneet; ja nämä nöyryyttävät, katumusta
herättävät unet ovat Jumalan varoitus siitä, että luonnon saastutus
on uudesta syntyneissäkin ja ettei mikään ilman Jumalan Hengen
alituista apua voi varjella meitä jälleen lankeemasta tai Jumalasta
poistumasta.

Discipline and other Sermons.

Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista.

Jumalan vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat
itsessään näyttää pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne
käsittävät, koska he eivät ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen
tosiasian ohella, että Hän on armollinen niin hyvin kuin vanhurskas
Jumala, muistakaa että Hänen sisin olentonsa on rakkaus, ja silloin
ukkospilvi tiukkuu kultaa ja täyttyy hiljaisesta sateesta ja puhtaasta
valosta. Kaikki Jumalan syvyydet ovat kirkkaat ja loistavat; sillä
Jumala on valkeus.

Letters and Memories.

Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka

tähän asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä
elämää, joka meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä,
uudistaa nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on
hyvää meille?

Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu:

»Niinkuin sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos.
33:25. Eikö vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli
onnen maljan tulla kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole
olleet siunattuja opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet
ulos? Siten saapi Jumala aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin
välttämättömästä saapi Hän aikaan voimaa. Korkein hengellinen
kasvatus on täynnä mitä pienimpiä ajallisia tapauksia, ja halvinkin
satunnainen puute voipi tulla välikappaleeksi herättämään eloon
uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.

Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan

kytkettyjä eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan
meidän eläimellistä luontoamme. Olkaamme sentähden vain
kärsivällisiä, kärsivällisiä; ja antakaamme Jumalan, meidän Isämme,
opettaa meille Hänen omat opinkappaleensa Hänen omalla
tavallaan. Koettakaamme oppia se hyvin ja oppia se pian; mutta
elkäämme kuvailko että Hän alkaa soittaa koulun kelloa ja laskee
meidät ulos leikkimään, ennen kuin meidän oppijaksomme on opittu.

Letters and Memories.

 Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän
sinua — mitä Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että
Hän lähettää meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät
seikat ovat oikeat ja tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä
tarkotuksella ja niitten takana on erityinen ajatus kätkettynä; ja joka
napisee niitä vastaan, hän ei usko elävään Jumalaan (ei ainakaan
siinä silmänräpäyksessä).

Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena,

vaan ei kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus
tavallisesti sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret
siirtyisivät (ja minä niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».

Letters and Memories.

Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki

tarpeelliset ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä
sitä Jumalassa riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys,
ainoa oikea voima. Oikein sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää
ihminen (nim. vankeuksista, surusta, sairaudesta), ja niitten kautta
koko minun henkeni elämä ylläpidetään». Es. 38:16.

M.S. Letters.

Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä;

sillä huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä
suruunsa.» Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana
on tosi? Ketkä ovat ne ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi
elämässään vähimmillä vaivoilla? Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä?
Ovatkoon ne niitä, jotka kuvittelevat itselleen kaikellaisia
vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen kysyvät: mitähän jos tuo eli tämä
tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi mahdolliseksi päästä semmoisten
vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä. Elkäämme kuluttako sitä voimaa,
minkä Jumala on antanut meille täksi päiväksi, turhaan pelkoon eli
turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin päivällä on kylliksi huolia ja
suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi siksi päiväkseen ja sen siunaukset
samoin. Tämä päivä ja huominen voipi saada kokonaan toisen lopun
kuin me olimme toivoneet. Niin kyllä — mutta ne voivat myöskin
saada aivan toisen lopun kuin olimme pelänneet. Elä katso kovin
kauvaksi tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään tulevaisia, ennen kuin
voit kestää sitä näkyä. Jos me saisimme edeltä päin nähdä tulevia
vaikeuksia, voisi se ehkä murtaa sydämemme; ja jos saisimme
edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi se ehkä hämmentää
päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan
tyynnyttäkäämme sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena
niin kuin pienet lapset, jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin
päivän läksyjen lukuun ja leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla
varmat, että Taivaallinen Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja
miten Hän tahtoo kasvattaa meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä,
vaikk'emme sitä tiedä emmekä tarvitse muuta tietää kuin sen, että se
tie, jota myöten Hän johtaa jokaista meistä — jos me vain
tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta — viepi ylös kohti
ijankaikkista elämää.

All Saints’ Day Sermons.

IV.

YKSINÄISYYDEN, ONNISTUMATTOMUUDEN JA PETTYMYSTEN

SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut kuin heinä. Minä olen

kuin
yksinäinen lintu katolla.» Ps. 102: 5,8.

»Minun ystäväni ja sukulaiseni pysyvät erillään minun vaivoistani,

ja
minun lähimäiseni seisovat kaukana.» Ps. 38:12.

»Katso minun oikealle puolelleni ja näe! Siellä ei yksikään tahdo

minua tuntea; turvaa ei ole minulla missään, ei kukaan välitä minun
sielustani. Herra, Sinua minä huudan ja sanon: Sinä olet minun
turvani. Koska minun henkeni on ahdistuksessa, tiedät Sinä
kuitenkin minun tieni.» Ps. 142:4—6.

»Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on

laupias.
Minä olin viheliäinen, ja Hän pelasti minut.» Ps. 116: 5,6.
 Suru — suru ja onnistumattomuus — pakoittavat ihmiset
uskomaan, että on Yksi, joka kuulee rukouksen, pakoittavat heidät
korottamaan silmänsä sen Yhden puoleen, joka heitä auttaa. Kun
meitä todellisuudessa kohtaavat pelättävät vaarat, kuolema,
pettymykset, häpeä ja häviö — ja etenkin ansaittu häpeä ja ansaittu
häviö — sulavat kaikki syyt pois; ja se mies eli nainen, joka aikanaan
oli liika kernas sanomaan: »Voi, Jumala ei näe eikä kuule», alkaa
kiihkeästi toivoa, että Jumala todella näkee, että Jumala todella
kuulee. Synkkinä hetkinä, jolloin ei mitään lohdutusta tai apua ole
ihmisellä, jolloin hänellä ei ole mitään pakopaikkaa, eikä kukaan
ihminen välitä hänen sielustaan, silloin tulee tuo pelätty, mutta mitä
siunatuin kaikista kysymyksistä esille: Mutta eikö ole Yksi, joka on
korkeampi kuin kukaan ihminen, jonka turviin minä voin paeta? Eikö
ole Yksi, joka on korkeampi kuin ihminen, ja joka välittää minun
sielustani ja niitten sieluista, jotka ovat minulle rakkaammat kuin oma
sieluni? Eikö ole ketään ystävää? Ketään auttajaa? Ketään
vapauttajaa? Ketään neuvon antajaa? Eikö ole edes ketään
tuomaria? Eikö ketään rankaisijaa? Eikö Jumalaa, olkoonpa niinkin
että Hän on kuluttava tuli? Olenko minä surkeudessani yksin
avaruudessa? Onko minun kurjuuteni aivan aatteeton ja toivoton?
Ellei ole ketään Jumalaa, niin on kaikki minulle toivotonta ja kuolon
omaista. Mutta jos on olemassa Jumala, silloin voin minä toivoa, että
on jotain tarkotusta minun surkeudellani; että se tulee minulle
erityisestä syystä, olkoonpa niinkin että se on minun oma syyni.
Silloin voin minä keskustella Jumalan kanssa, joskin ehkä yhtä
kiihkeillä sanoilla kuin Job ja kysyä: Mikä on tämän surun tarkotus?
Mitä olen minä tehnyt? Mitä pitäisi minun tekemän? Minä tahdon
sanoa Jumalalle: »Elä minua tuomitse, anna minun tietää, miksi sinä
taistelet minun kanssani! — Minä tahdon puhua Kaikkivaltiaalle, ja
minä haluan todistaa asiani Jumalan edessä.» Job. 10:2; 13:3. Oi,
ystäväni, minä uskon että ihminen voipi saada rohkeutta ja viisautta
puhua näin ainoasti Pyhän Hengen kautta. Mutta kun hän kerran on
sanonut näin sydämestään, alkaa hän tulla vanhurskautetuksi
uskosta; sillä hän uskoo Jumalaan. Hänellä on ollut luottamus
Jumalaan — niin, paljoa enempi — hän on tunnustanut Jumalan
vanhurskauden. Hän on tunnustanut, ettei Jumala ole ainoasti voima
tai luonnon laki, ei ainoasti hirmuhaltija tai kiusanhenki; vaan järkevä
Olento, joka tahtoo kuulla järkevää puhetta, ja vanhurskas Olento,
joka tahtoo osoittaa vanhurskautta Hänen luomiaan olentoja
kohtaan.

Westminster Sermons

Kuta syvempi ja katkerampi sinun yksinäisyytesi on, sitä enempi

olet sinä Hänen kaltaisensa, joka huusi ristillä: »Minun Jumalani,
minun Jumalani, miksis minun hylkäsit?» Hän tietää miltä
semmoinen suru tuntuu. Hän tuntee pienimmänkin sinun tähtesi.
Vaikka kaikki hylkäisivät sinut, Hän on vielä sinun kanssasi, ja jos
Hän on sinun kanssasi, mitäpä se silloin tekee, jos kuka tahansa on
sinut vähäksi ajaksi hylännyt? Ei toki mitään, sillä autuaat ovat, jotka
nyt itkevät; sillä ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa; ja sentähden
että Hän rakastaa köyhiä, sallii Hän heidän tulla syvälle nöyryyteen.
Kaikki ovat nyt siunatut, paitse synti; sillä kaikki paitse synti ovat
vapaaksi ostetut Jumalan Pojan elämän ja kuoleman kautta.
Siunatut ovat viisaus ja rohkeus, ilo ja terveys, kauneus, rakkaus ja
avioliitto, lapsuus ja miehuus, jyvät ja viinipuun hedelmä, muut
hedelmät ja kukkaset; sillä Kristus osti ne elämällään vapaiksi. Ja
siunatut ovat myöskin kyyneleet ja häpeä, siunatut ovat heikkous ja
rumuus, siunatut ovat kuoleman tuska ja sairaus, siunatut ovat
meidän syntiemme surullinen muisto ja särjetty sydän ja katuvainen
henki. Siunattu on kuolema ja siunatut ne tuntemattomat tienoot,
missä henki odottaa ylösnousemisen päivää; sillä Kristus lunasti ne
kuolemallaan. Siunatut ovat kaikki, heikot yhtä hyvin kuin
voimallisetkin. Siunatut ovat kaikki päivät, pimeät kuin valosatkin,
sillä kaikki ovat Hänen ja Hän on meidän; ja kaikki ovat meidän, ja
me olemme Hänen ainiaaksi.

Sentähden huokailkaa vain, te murheelliset, ja iloitkaa keskellä

murhettanne; kärsikää edelleen, te kärsiväiset, ja iloitkaa keskellä
surujanne. Iloitkaa siitä että olette tulleet surevain pyhän
veljeskunnan jäseniksi; iloitkaa että teidät on katsottu mahdollisiksi
Jumalan Pojan kärsimysten yhteyteen. Iloitkaa ja uskokaa edelleen;
sillä surun jälkeen tulee ilo. Uskokaa edelleen; sillä ihmisen
heikkoudessa on Jumalan voima tuleva täydelliseksi. 2 Kor. 12:9.
Uskokaa edelleen; sillä kuolema on elämän portti. Pysykää lujana
loppuun asti ja pitäkää sielunne kärsivällisyydessä lyhyen aikaa
(Luk. 21:19), ja ehkä hyvinkin lyhyen aikaa. Kuolema tulee pian, ja
pikemmin vielä ehkä Herran Jesuksen päivä. Kuta syvempi suru on,
sitä lähempänä on pelastus: Yö on pimein juuri ennen päivän
nousua; kun tuska on suurin, syntyy lapsi; ja Jesuksen päivä on nyt
käsissä.

National Sermons

Sinä joka olet uupunut ja vaivautunut; sinä joka muutamin ajoin

kuvailet että Herran käsi on lyhetty, ettei se voi pelastaa, ja olet
valmis huudahtamaan: Jumala on minut unohtanut; ota sinä vastaan
lohdutus ja katso Kristukseen. Sinä et voi koskaan tulla varmaksi
Jumalan rakkaudesta, niin kauvan kuin et muista, että se on sama
kuin Kristuksen rakkaus; ja katsomalla Kristukseen opit sinä
tuntemaan sinun Isäsi ja Hänen Isänsä, jonka kaltainen ja jonka
kuva Hän on, ja sinä saat nähdä että se Henki, joka käypi ulos
Heistä molemmista, on laupeuden ja rakkauden Henki, joka ei voi
olla menemättä ulos etsiäkseen ja pelastaakseen sinua, siitä
yksinkertasesta syystä että sinä olet kadotettu. Katso Kristukseen,
sanon minä; ja ole varma siitä, että mitä laupias Samarialainen teki
haavoittuneelle matkustajalle, sen saman tekee Hän sinulle, koska
Hän on Ihmisen Poika, inhimillinen ja ihmisrakas.

Oletko sinä ryöstetty, haavoitettu, hyljätty, jätetty kuolemaan,

kulunut elämän taisteluissa ja pudonnut maailman epätasaiselle
maantielle ilman neuvoa, ilman voimaa, ilman toivoa, ilman
suunnitelmia? Silloin muista että täällä maailmassa kulkee Yksi,
näkymätön, vaan kaikkialla läsnä oleva, jonka näkö on kuin Ihmisen
Pojan näkö. Ja Hänellä on aikaa, ja Hänellä on tahtoa pysähtymään
ja palvelemaan semmoisia kuin sinä! Ei ole ketään ihmisolentoa niin
halpaa, ei mitään inhimillistä surua niin pientä, jota kohtaan Hänellä
ei olisi aikaa, tahtoa ja voimaa osottaa laupeutta, koska Hän on
Ihmisen Poika. Sentähden tahtoo Hän myös pysähtyä sinun
luoksesi, olepa ken tahansa, jos olet väsynyt ja vaivautunut etkä voi
löytää mitään lepoa sielullesi, ja Hän pysähtyy juuri siinä
silmänräpäyksessä ja sillä tavalla, joka on paras sinulle. Kun sinä
olet kärsinyt kyllin kauvan, vahvistaa, voimistaa ja perustaa Hän
sinua. Hän on sitova sinun haavasi ja vuodattava niihin Hänen
Henkensä — Pyhän Hengen, Lohduttajan — öljyä ja viiniä ja hoitava
sinut omaan majaansa, josta on kirjoitettu: »Sinä suojelet heitä
kasvojesi edessä ihmisten salajuonilta, Sinä kätket heitä majassasi
riiteleväisiltä kieliltä. — Hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, että
he suojelevat sinua kaikilla teilläsi (Ps. 31:21; 91:11); ja lopuksi
antaa Hän sinulle levon Isän helmassa, josta sinä niinkuin kaikki
ihmissielut olet alussa lähtenyt, ja johon sinä lopuksi olet palautuva
yhdessä kaikkien niitten ihmissielujen kanssa, joilla on itsessään
Jumalan ja Kristuksen Henki ja ijankaikkinen elämä.
 Discipline and other Sermons.

Me pidämme kaikki lohdutuksesta. Mutta minkälaisesta

lohdutuksesta me emme ainoasti pidä, vaan myös hyödymme?
Semmoisestako, joka miellyttää? Ja että saisimme olla vapaita
pelosta, tuskasta ja surusta? Semmoista lohdutusta me ihmisraukat
emme tarvitse tässä matoisessa maailmassa, että saamme elää
hyvinvoinnissa, vaan että tulemme voimakkaiksi. Meidän
tarvitsemamme lohduttaja ei ole semmoinen, joka tahtoo sanoa
ainoasti ystävällisiä sanoja, vaan joka tahtoo auttaa meitä — auttaa
uupunutta, yksinäistä, raskautettua sydäntä, jolla ei ole aikaa
levähtää. Me emme tarvitse loistavia, hymyileviä kasvoja, vaan
voimallista, auttavaa kättä. Sillä me voimme olla semmoisessa
tilassa, että hymyily loukkaa meitä ja että ystävällisyys — joskin
olemme siitä kiitolliset — ei lohduta meitä enempää kuin ihana
soitanto ihmistä, joka on hukkumaisillaan. Me voimme olla kurjat
emmekä voi muuten olla ja ehkä emme tahdokaan jättää
kurjuuttamme. Me emme halua luopua surustamme, emme tahdo
unohtaa sitä, emme uskalla sitä. Suru on niin kauhea, niin vihlova,
niin selvä, että Jumala, joka on meidän sydäntemme opettaja ja
holhooja, toivoo kai meidän näkevän sen kasvoista kasvoihin ja
kantavan sitä. Isämme on antanut meille kalkin — eikö meidän ole
juotava se? Oi jos meillä olisi lohduttaja, joka auttaisi meitä juomaan
loppuun katkeran maljan, että voisimme uskoa ja sanoa Jobin
kanssa: »Katso, vaikka Hän minut tappaisi, enkö minä vielä sittekin
toivoisi?» — että saisimme viisauden ottaa rauhallisesti vastaan
surumme ja oppia se läksy, minkä sen on meille opetettava, — että
se antaisi meille lujan tahdon pysymään raittiina ja hiljaa keskellä
maallisen elämän rientoja ja vaihteluita. Jos meillä olisi semmoinen
lohduttaja, emme välittäisi, joskin hän väliin näyttäisi enempi
ankaralta kuin lempeältä; me voisimme kärsiä nuhteita häneltä, jos
me vain saisimme häneltä viisauden ymmärtää nuhteet ja rohkeuden
kantaa kuritusta. Missä on semmoinen lohduttaja? Jumala vastaa:
Tämä Lohduttaja olen Minä, taivaan ja maan Luoja. Maan päällä on
lohduttajia, jotka voivat auttaa sinua viisailla sanoilla ja jaloilla
neuvoilla, jotka voivat olla voimallisia kuin mies ja helliä kuin nainen.
Mutta Jumala on voimallisempi kuin mies ja hellempi kuin nainen; ja
kun miehen voimakas käsivarsi ei enää sinua kanna, ovat sinun
tukenasi kuitenkin Ijankaikkiset Käsivarret.

All Saints' Day Sermons.

— — — Te olette pettyneet. Muistakaa, jos te tulette alakuloisiksi

työnne tähden, ettei siitä mitään ole hukkaan mennyt. Muistakaa että
hyvä puoli jokaisesta hyvästä työstä pysyy ja leviää ja pyrkii yhä
pitemmälle; ja se mikä epäonnistuu ja hukkaan menee on tapausten
ulkonainen kuori, joka ehkä olisi voinut olla paremmin tehty; mutta
paremmalla tai huonommalla ei ole mitään tekemistä tosi hengellisen
hyvän kanssa, jota sinä olet tehnyt ihmissydämille, ja siitä Jumala
varmaan tahtoo palkita sinua Hänen omana aikanaan ja Hänen
omalla tavallaan.

Letters and Memories.

Elä masennu, joskin ulkonaista nöyryytystä, pettymystä ja

onnistumattomia yrityksiä annetaan sulle aluksi. Kun Jumala
totuudessa ja todella on Isämme, niin kurittaa Hän jokaista, ketä Hän
rakastaa, samoin kuin isä sitä poikaa, josta Hän iloitsee. Ja »ennen
kuin sinä olet tyhjennetty omasta itsestäsi, ei Jumala voi täyttää
sinua» on kuitenkin totinen ja käytännöllinen sääntö, vaikka se onkin
vanhain mystikkojen lause. Käy tietäsi eteenpäin, vaikkakin tie
totiseen valoon käypi pitkää polkua ylöspäin.
 Letters and Memories.

Mitä minun suunnitelmiini tulee, on se vähäinen asia, ovatko ne

onnistumattomia tai ei. Mutta vaikkakin satoja suunnitelmia
epäonnistuisi, ei se kuitenkaan minun vakuutustani muuta, että ne
ovat kokeita oikeaan suuntaan; ja minä tahdon kuolla toivossa
saavuttamatta lupauksia, mutta nähden ne kaukana ja tunnustaen,
että minä olen vieras ja pyhiinvaeltaja.

Siis minä olen tyytyväinen, kun minulle epäonnistuu. Koetuksieni

kautta olen minä oppinut arvaamattomia totuuksia itsestäni,
lähimäisistäni ja Jumalan Kaupungista, joka on ijankaikkinen
taivaassa, ja joka alituisesti tulee alas ihmisten joukkoon ja tulee yhä
lähemmäksi toteutumistaan kullekin tulevalle miespolvelle.

Letters and Memories.

Me toivomme Kristukseen tulevassa elämässä niin hyvin kuin

tässäkin — toivomme että Hän tulevassa elämässä tahtoo antaa
meille voimaa, että se onnistuu, joka täällä epäonnistuu meille; että
Hän on tekevä meidät hyviksi ja hyvää tekeviksi ja joskaan emme
siellä tee toisia hyviksi (sillä me uskomme että siellä ovat kaikki
hyviä), niin täysin saamme nauttia sitä iloa, jota olemme kaivanneet
maan päällä — sitä iloa että näemme toisia hyviä, niinkuin Kristus on
hyvä ja täydellinen, niinkuin meidän taivaallinen Isämme on
täydellinen.

All Saints' Day Sermons.

Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet

jumalallisen janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä
itseensä, häpiävät itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset
vaivaavat, vaikutukset, joita he eivät voi selittää, voimat, joita he
eivät voi käyttää, velvollisuudet, joita he eivät voi täyttää, eksyttävät
opit, joita he eivät voi saada selville; monta on, jotka tahtoisivat ilolla
tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä kauheinta, joka tekisi
heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi, hyödyllisemmiksi,
selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja jotka
kuolemaa ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä
kuolemaa minä etsin, elämää minun hermoni harrastavat, enempi
elämää ja täydempää elämää minä tarvitsen. — Heille voimme
sanoa, minkä Jumala on sanonut jo kauvan sitte: Olkaa hyvässä
turvassa. Armolahjojaan ja kutsumistaan ei Jumala kadu. Rom.
11:29. Jos sulla on jumalallinen jano, tulee se varmaan tyydytetyksi.
Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi ja vaimoiksi, niin te
varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille korkeammille
vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja tukahuttamatta
tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen, huolimatta
erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä, vieläpä
huolimatta synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne
kurittaa teitä, vaikkakin Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista
pettymyksistä taistelkaa edelleen. Autuaat olette te, jotka isootte ja
janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan. Mat. 5:6. Teille sanotaan
tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat: tule! Joka janoo, hän
tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä lahjaksi.» Tim.
22:17.

Water of Life—Sermons.

Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin

on kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps.
42:3. Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä,
antaa anteeksi hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet
olen minä löytänyt Raamatusta enkä mistään muualta, paitse
elämän johdatuksista, joita Raamattu yksin selittää.

Letters and Memories.

Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä

tutkimuksia, hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää,
täynnä taistelua pahaa vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja
taisteluita sisällisesti, alituista ruumiillista ja sielullista työtä
ulkonaisesti; pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä ja ankaria koetuksia ja
katkeraa surua. Se oli Kristuksen elämä — se on melkein jokaisen
hyvän ja suuren miehen elämä, kenestä vain olen kuullut. Se oli
Kristuksen kalkki, josta Hänen oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin
kuin Hänen; se oli se tulikaste, jolla he olivat kastettavat samoin kuin
Hän; sen oli oltava heidän uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka
läpi heidän ja kaikkein muitten suurten pyhimysten oli mentävä
taivasten valtakuntaan. Sillä se on varma että kuta kovemmin
ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä kovemmin paha taistelee
vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin varma että kuta
kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi on hän
Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon hän
saavuttaa taivaassa.

Village Sermons.
V.

EPÄILYKSEN, PIMEYDEN JA HELVETIN SYVYYDESTÄ.

»Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä

Sinun puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä
minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki
tuonelaa. — Sinä olet minun painanut syvyyksien kaivoon,
pimeyteen ja kadotukseen.» Ps. 88: 2—4,7.

»Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin

olet. — Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee
niinkuin päivä.» Ps. 139:12.

»Minä hartaasti odotin Herraa, ja Hän kallisti korvansa minun

puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja Hän veti minun ylös turmion
haudasta ja syvästä loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Ja Hän
antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistysvirren meidän
Jumalallemme.» Ps. 40:2—4.

»Mutta Jumala on vapahtava minun sieluni tuonelan vallasta,

sillä Hän korjaa minun luokseen.» Ps. 49:16.
 Se on välistä totta että myrskyn jälkeen tulee päiväpaiste. Välistä
— kukapa voisi muuten elää? — vaan ei aina. Samoin on totta, että
useimpain ihmisten elämässä on vaikeita aikoja, jolloin iskut
seuraavat iskuja, laineet laineita, vastakkaisilta ja odottamattomilta
tahoilta, kunnes kaikki Jumalan aallot ovat vyöryneet sielun ylitse.
Kuinka pikkumaisia ja turhia ovatkaan semmoisina pimeinä aikoina
kaikki ylpeät koetukset riippua syvyyden päällä itseensä luottaen, ja
siinä koettaa kehittää itselleen luonnetta olosuhteitten avulla.
Ihmisestä näyttää kyllä helpolle ilman Jumalaa kasvattaa itseään,
niin kauvan kuin hän loikoo mukavasti toimetonna sohvallaan. Mutta
toista on joutua ihmiskunnan todellisten ja tavallisten kokemusten
pyörteisiin ja vihkiytyä vasten tahtoaan epäilyksen, pelon ja
pimeyden kauhujen kautta murheitten veljeskunnan jäseneksi, ja
siellä tulevat saman kaltaisiksi yksinkertaisin talonpoikaisvaimo ja
mitä suurin sielu, joka on vaikuttanut useihin sukupolviin. Olkoonpa
juutalainen, pakana tai kristitty, olkoonpa mies mitä vastakkaisimman
uskon ja elämän katsannon tunnustaja — olkoonpa Moses tai
Sokrates, Esaias tai Epictel, Augustinus tai Muhammed, Dante tai
Bernhard, Shakespeare tai Bacon — heillä kaikilla on yksi yhteinen
tuntomerkki, nim. että he vähintään yhden kerran elämässään ovat
vajonneet pohjattomaan syvyyteen ja siellä ovat he synkimmässä
pimeydessä kysyneet kaikkein tärkeimmän kysymyksen: »Onko
olemassa Jumala? ja jos on, mitä tekee Hän minulle? — Kun
ihminen tuntee olevansa turvaton näkymättömän voiman käsissä,
voimatta irtautua, ja tietämättä onko se vain satunnaista tai
välttämätöntä tai onko se hävittävä vihollinen; kun hän on tässä
asemassa, niin mikäpä pakopaikka olisi vetäytyä kovasti kuoreensa
ja huutaa: »minä tahdon kestää, vaikka koko maailma olisi minua
vastaan». Se kuuluu kyllä kauniilta! Mutta kuka on niin tehnyt? Ei, on
olemassa ainoasti yksi tie, yksi halkeama, jonka läpi me voimme