The Palgrave Handbook of

Neo-Victorianism 1st Edition Bernhard

Esslinger
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-neo-victorianism-1st-editio
n-bernhard-esslinger/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Neo-Victorianism and Sensation Fiction Jessica Cox

https://textbookfull.com/product/neo-victorianism-and-sensation-
fiction-jessica-cox/

Neo-Victorianism on Screen: Postfeminism and

Contemporary Adaptations of Victorian Women 1st Edition
Antonija Primorac (Auth.)

https://textbookfull.com/product/neo-victorianism-on-screen-
postfeminism-and-contemporary-adaptations-of-victorian-women-1st-
edition-antonija-primorac-auth/

The Palgrave Handbook of Anarchism 1st Edition Carl

Levy

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
anarchism-1st-edition-carl-levy/

The Palgrave Handbook of Ethnicity 1st Edition Steven

Ratuva

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
ethnicity-1st-edition-steven-ratuva/
The Palgrave Handbook of the Afterlife 1st Edition
Yujin Nagasawa

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-the-
afterlife-1st-edition-yujin-nagasawa/

The Palgrave handbook of critical theory Thompson

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
critical-theory-thompson/

The Palgrave Handbook of International Development 1st

Edition Jean Grugel

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
international-development-1st-edition-jean-grugel/

The Palgrave Handbook of European Banking 1st Edition

Thorsten Beck

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
european-banking-1st-edition-thorsten-beck/

The Palgrave Handbook of Sexuality Education 1st

Edition Louisa Allen

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
sexuality-education-1st-edition-louisa-allen/
The Palgrave Handbook
of Neo-Victorianism
Edited by
Brenda Ayres · Sarah E. Maier
The Palgrave Handbook of Neo-Victorianism
Brenda Ayres • Sarah E. Maier
Editors

The Palgrave
Handbook of
Neo-­Victorianism
Editors
Brenda Ayres Sarah E. Maier
Liberty University University of New Brunswick
Lynchburg, VA, USA Saint John, NB, Canada

ISBN 978-3-031-32159-7    ISBN 978-3-031-32160-3 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-031-32160-3
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG 2024
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher,
whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation,
­reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any
other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation,
computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in
this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor
the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland

Paper in this product is recyclable.

To all lovers of Victorian literature recalibrated for a modern audience
 Acknowledgements

Brenda Ayres wants to thank the generosity of Penn State’s library that loaned
her hundreds of books and articles about neo-Victorianism. She is also grateful
to Liberty University for access to electronic articles and especially Liberty’s
database British Periodicals. She also wants to express her gratitude to Sarah
E. Maier for her continued friendship and collegiality in their collaboration and
scholarship of Victorianism and Neo-Victorianism.
Sarah E. Maier is always amazed by the generosity of scholars like Ann
Heilmann, Marie-Louise Kohlke, Mark Llewellyn, Joanne Shattock, Naomi
Schor, Elaine Showalter, and others, who have shared their knowledge and
their passion for (neo-)Victorian books. The UNB library staff is always
patiently standing by to reach out for books or track down references; to them
Maier says thank you. Brenda—a force of nature as a scholar and a friend—my
gratitude for sharing our love of all things Victorian and neo-Victorian. As
always, this work is for Violet and my Dad, Patrick, and in memory of my
Mom, Valerie.
Both editors express their deepest appreciation to the following scholars
who contributed chapters to this volume: Anne-Marie Beller, Barbara Braid,
Miriam Elizabeth Burstein, Brooke Cameron, Martin Danahay, Connor
E. R. DeMerchant, Sophie Franklin, Rachel M. Friars, Felipe Espinoza Garrido,
Anna Jones, Catherine Layton, John Morton, Claire O’Callaghan, Benjamin
Poore, Antonija Primorac, Marija Reiff, Sutirtho Roy, Carol Senf, and
Eckart Voigts.
We both want to say how much we also appreciate Robert J. Moore who has
generously donated his talented artwork to yet another one of our covers.
Robert is a colleague of Sarah’s at the University of New Brunswick at Saint
John. Besides being an artist, he has authored over a dozen plays and published
several books of poetry. See his bio at https://www.unb.ca/faculty-­staff/
directory/arts-­sj-­humlang/moore-­robert.html.

vii
viii ACKNOWLEDGEMENTS

And we so value our kinship with fellow lovers and critics of Victorian litera-
ture and those drawn, for a myriad of reasons, to reproduce and analyse it in
this recent genre we call neo-Victorian.

Liberty University, Lynchburg, VA, USA Dr. Brenda Ayres

New Brunswick University, Saint John, NB, Canada Dr. Sarah E. Maier
 Contents

1 Introduction  1
Sarah E. Maier and Brenda Ayres

2 The
 Hauntology/Narratology of the Neo-­Victorian Ghost
Story 17
Brenda Ayres

3 Neo-Victorian
 Victoria(s) on Screen 35
Rachel M. Friars and Connor E. R. DeMerchant

4 Neo-Victorian
 Fiction on Screen 55
Antonija Primorac

5 Gaslight:
 The Play, the Film, the Noun, the Verb 71
Benjamin Poore

6 Postcolonial
 and Global Neo-Victorianisms 89
Felipe Espinoza Garrido

7 “Too
 frivolous, too middlebrow, too populist, and too
commercial”: Examining the Neo-­Victorian Musical117
Marija Reiff

8 Coming
 of Age: Neo-Victorian, Dickensian Children135
Brenda Ayres

ix
x Contents

9 Fred
 Saberhagen’s Dracula: The Vampire as Neo-Victorian
Hero159
Carol Senf

10 Neo-Victorianism
 and the End(s) of Religion177
Miriam Elizabeth Burstein

11 Exotic
 Prehistory or Relevant Science? Post-­human
Subversion of Prehistoric Travel Narratives in Neo-Victorian
Literature195
Sutirtho Roy

12 Neo-Victorian Darwin217
Brenda Ayres

13 “The
 Unclosed Coffin”: The Neo-Victorian Afterlives of
Elizabeth Siddal237
Anne-Marie Beller and Claire O’Callaghan

14 Fits
 Like a Glove: Neo-Victorian Metonyms of Fingers,
Hands, and Gloves255
Brenda Ayres

15 Neo-Victorian Poetry273
John Morton

16 Neo-Victorian
 Graphic Novels: Learning to Unmaster the
Archive295
Anna Maria Jones

17 Biofiction
 and the Neo-Victorian Crime Novel: The Case of
the Brontës317
Barbara Braid

18 Neo-Victorian Violence337
Sophie Franklin

19 The Limehouse Golem: Female Agency and Neo-­Victorian

Slumming357
Brooke Cameron

20 Dust
 and Sewers, Filth and Waste: “Disgusting”
Retro-Speculation in Neo-Victorian Narratives375
Eckart Voigts
 Contents  xi

21 “This
 Much I Know”: The Ghosting of the Past in Crimson
Peak393
Brenda Ayres

22 New
 Wine in Old Bottles: Angela Carter’s Nights at the Circus409
Catherine Layton

23 Victorian
 Women’s Hysteria and Neo-Victorian Women’s
Madness427
Brenda Ayres

24 “The
 Testimony of Love”: The Lesbian Neo-­Victorian Novel447
Rachel M. Friars

25 Misfits
 and Queers: Alienism, Detective Agency, and
Neo-Victorian Investigation in The Alienist(s)465
Sarah E. Maier

26 Is Steampunk Neo-Victorian?487

Martin Danahay

27 Epilogue507
Brenda Ayres

Index513
 Notes on Contributors

Editors
Brenda Ayres and Sarah E. Maier coedited and contributed chapters to the
following: Neo-Victorian Things (Palgrave Macmillan, 2022), Neo-Disneyism:
Inclusivity in the Twenty-First Century of Disney’s Magic Kingdom (Peter Lang,
2022), The Routledge Handbook of Victorian Scandals in Literature and Culture
(Routledge, 2022), The Theological Dickens (Routledge, 2022), Neo-Victorian
Madness: Rediagnosing Nineteenth-Century Mental Illness in Literature and
Other Media (Palgrave Macmillan, 2020); Neo-Gothic Narratives: Illusory
Allusions from the Past (Anthem, 2020); Animals and Their Children in
Victorian Culture (Routledge, 2019); and Reinventing Marie Corelli for the
Twenty-­first Century (Anthem, 2019). The two cowrote A Vindication of the
Redhead: The Typology of Red Hair Throughout the Literary and Visual Arts
(Palgrave Macmillan, 2021).

Contributors
Brenda Ayres with a PhD in nineteenth-century English literature, is now
retired from full-time residential teaching and currently teaches nineteenth-
century English and professional writing courses for Liberty University Online
in Lynchburg, Virginia. Besides the listing above as coeditor, see https://
bayres3.wixsite.com/books.
Anne-Marie Beller is Senior Lecturer in Victorian Literature at Loughborough
University, UK. Her research interests are in Victorian literature and culture,
particularly sensation fiction, New Woman Writing of the fin de siècle, and Neo-
Victorian Studies. Within these areas, Anne-Marie is interested in gender, sexu-
ality, and identity, representations of mental health and the history of psychiatry.
Recent neo-Victorian publications include a coauthored chapter (with Dr

xiii
xiv Notes on Contributors

Claire O’Callaghan) on the sexualisation and appropriation of Alice’s Adventures

in Wonderland in recent transmedia.
Barbara Braid is Assistant Professor of English Literature at the Institute of
Literature and New Media, University of Szczecin, Poland. Her research inter-
ests include neo-­Victorian literature and culture, Gothicism, and film and tele-
vision adaptation. Her most recent publications include: “Neo-Victorianism as
a Cemetery” (an article for Humanities, 2022), “Queering the Madwoman in
Margaret Atwood’s Alias Grace and Its Adaptation” (a chapter in Neo-Victorian
Madness, Palgrave Macmillan, 2020), and “Queering Lizzie Borden in Lizzie
(2018)” (an article for Neo-Victorian Studies, 2020). She is currently working
on several projects concerning neo-Victorian madness motif, biofiction, and
time and space in neo-Victorianism.
Miriam Elizabeth Burstein is Professor of English at SUNY Brockport. Her
publications include Narrating Women’s History in Britain, 1770–1902
(Ashgate, 2004), Victorian Reformations: Historical Fiction and Religious
Controversy, 1820–1900 (Notre Dame, 2013), and (editor) Robert Elsmere
(2nd ed., Victorian Secrets, 2018), as well as recent articles in Slavery &
Abolition, British Catholic History, and the Journal of British Studies. Current
projects include Charlotte Bronte: Searching Soul for Oxford University Press’
“Spiritual Lives” series.
Brooke Cameron is Associate Professor of English at Queen’s University in
Kingston, Ontario. She is the author of Critical Alliances: Economics and
Feminism in English Women’s Writing, 1880–1914 (University of Toronto
Press, 2020), as well as multiple peer-­reviewed articles and book chapters on
gender and economic themes in Victorian literature.
Martin Danahay is Professor of English at Brock University, Canada. He is
the author of Gender at Work in Victorian Culture: Literature, Art and
Masculinity (Ashgate Publishing, 2005) and coeditor with Deborah Denenholz
Morse of Victorian Animal Dreams: Representations of Animals in Victorian
Culture (Ashgate Publishing, 2007). He has published numerous articles on a
variety of topics in Victorian culture, including the working-class body in Jekyll
and Hyde, the Arts and Crafts movement, and H. G. Wells and eugenics. He
has also published articles on steampunk in The Journal of Neo-Victorian
Studies. His most recent publication is War Without Bodies: Framing Death
from the Crimean to the Iraq War (Rutgers University Press, 2022).
Connor E. R. DeMerchant is a PhD student in the Department of History
at the University of New Brunswick. His undergraduate thesis explored Queen
Victoria’s love of literature, while his MA thesis examined the monarch’s love
of music and her impact on music in Britain during her reign. He currently
serves as the Vice-president of Kingston Peninsula Heritage Inc. and is heavily
involved in promoting the importance of local heritage.
 Notes on Contributors  xv

Sophie Franklin is a researcher based in Tübingen, Germany. Specialising in

representations of violence in nineteenth-century and neo-Victorian literature
and culture, she has published articles in Neo-Victorian Studies, Brontë Studies,
and the Journal of Victorian Culture. Her book, Charlotte Brontë Revisited,
was published by Saraband in 2016 and reissued in 2018; and her monograph,
Violence and the Brontës: Language, Reception, Afterlives, is forthcoming with
Edinburgh University Press.
Rachel M. Friars is a doctoral candidate in the Department of English
Language and Literature at Queen’s University in Kingston, Ontario. Her
work has recently appeared in Neo-­Victorian Madness: Rediagnosing Nineteenth-
Century Mental Illness in Literature and Other Media (Palgrave Macmillan,
2020) and in The Journal of Neo-Victorian Studies (2020), and is forthcoming
in Gothic Mash-Ups: Hybridity, Appropriation, and Intertextuality in Gothic
Storytelling (Lexington Books, 2021) and in Crime Studies Journal (2022).
Felipe Espinoza Garrido is Assistant Professor of English, Postcolonial and
Media Studies at the University of Münster, from which he holds a PhD in
literature and film studies. Specialising in popular culture and postcolonial
studies, he is coeditor of Locating African European Studies: Interventions,
Intersections, Conversations (Routledge, 2020) and Black Neo-Victoriana (Brill,
2022). He is currently working on a monograph on empire imaginations in
Victorian popular women’s writing.
Anna Maria Jones is Professor of English at the University of Central Florida.
She is the author of Problem Novels: Victorian Fiction Theorizes the Sensational
Self and coeditor, with Rebecca N. Mitchell, of Drawing on the Victorians: The
Palimpsest of Victorian and Neo-Victorian Graphic Texts. Her articles on trans-
national neo-­Victorianism have appeared in Criticism, Neo-Victorian Studies,
and Literature Compass. Her current research explores the transnational after-
lives of late nineteenth-century aestheticism and decadence.
Catherine Layton a retired academic, researches Victorian lives and writes
situated biographies, reflecting her postgraduate studies in women’s studies,
sociology, and ecological approaches to identity. Most recently she published
seven entries in Ayres and Maier’s The Routledge Handbook of Victorian
Scandals in Literature and Culture (2022), a book-length monograph on the
Dowager Duchess of Sutherland, essays on Ouida (published on The Victorian
Web), and nine entries for Palgrave’s Encyclopaedia of Victorian Women’s
Writing (2020/2021).
Sarah E. Maier is Professor of English and Comparative Literature at the
University of New Brunswick. Beyond the listings above, she has published
scholarly editions of Thomas Hardy’s Tess of the D’Urbervilles and Bram
Stoker’s The Lady of the Shroud as well as articles on the work of J. M. Barrie,
the Brontës, C. Carr, Sir A. Conan Doyle, E. D’Arcy, G. Eliot, A. Lister,
xvi Notes on Contributors

Gentleman Jack, J. K. Rowling, M. Wollstonecraft, Penny Dreadful, “Jack the

Ripper,” and others.
John Morton is Associate Professor of English Literature at the University of
Greenwich, UK. He is Deputy Editor of the Tennyson Research Bulletin and the
coeditor of Researching the Nineteenth-Century Periodical Press: Case Studies
(2017) and The Routledge Handbook to Nineteenth-Century British Periodicals
and Newspapers (2016). He has published several essays on neo-Victorian
poetry and is the author of Tennyson Among the Novelists (2009).
Claire O’Callaghan is Lecturer in English at Loughborough University,
UK. Her research interests are in Victorian literature and culture, and neo-
Victorian studies. Within these areas, Claire’s research typically focuses on gen-
der, sexuality, and identity, and more recently, health. She is an expert on the
writings of the historical novelist Sarah Waters, and the lives and works of the
Brontës. Claire is the author of Sarah Waters: Gender and Sexual Politics (2017)
and Emily Brontë Reappraised (2018), and she is the co-Editor-in-Chief of
Brontë Studies.
Benjamin Poore is Professor of Theatre at the University of York, UK. His
books include Heritage, Nostalgia and Modern British Theatre: Staging the
Victorians, Theatre & Empire, and Sherlock Holmes from Screen to Stage: Post-
Millennial Adaptations in British Theatre. His interests include revival, adapta-
tion, and dramaturgy, and the uses of historical material in contemporary
playwriting.
Antonija Primorac is Associate Professor and Head of the English Department
at the Faculty of Humanities and Social Sciences, University of Rijeka, Croatia.
She is the author of Neo-Victorianism on Screen: Postfeminism and Contemporary
Adaptations of Victorian Women (Palgrave Macmillan, 2018) and coeditor of
the 2015 special issue of Neo-­Victorian Studies entitled “Neo-Victorianism and
Globalisation: Transnational Dissemination of Nineteenth-Century Cultural
Texts.” Currently she is preparing an online exhibition for the National Library
of Croatia, Sherlock’s Doubles/Sherlockovi dvojnici, on early twentieth-century
translations and pastiches of Sherlock Holmes stories.
Marija Reiff is Assistant Professor of English Literature at the American
University of Sharjah where she teaches classes in drama and British literature.
Her publications have appeared in Victorian Review, Women’s Studies: An
Interdisciplinary Journal, The Australasian Journal of Victorian Studies,
Coleridge Bulletin, After the Program Era (Ed. Loren Glass), and The Palgrave
Encyclopedia of Victorian Women’s Writing (Ed. Lesa Scholl). Prior to her
career in academia, Reiff was a professional musical theatre actress, appearing
on regional theatre stages across the USA.
Sutirtho Roy is pursuing a Master of Arts degree in English Language and
Literature at The University of Calcutta. He has coauthored an anthology of
poetry and written a novel which has garnered positive reviews from Inkitt and
 Notes on Contributors  xvii

Webnovel. He has served as a panellist at international workshops pertaining to

post-humanism, and his papers have been selected for presentation at Brit Grad
2021 and NEPCA 2021 and publication in various international journals.
Carol Senf Professor at Georgia Tech, specialises in Gothic Studies, focusing
on Bram Stoker. She has written three books and numerous articles on Stoker
and annotated two of his novels. She has also written on Stephen King and
Joseph Sheridan LeFanu as well as mainstream writers, including the Brontës,
Dickens, Eliot, and Hardy. Her most recent work, “Vampires and Detectives
Over Three Centuries: Haunters and Hunters” (written with Marius Crisan),
will be published in Murder Rewritten: Towards a Theory of Whodunit by
Cambridge Scholars Publishing.
Eckart Voigts is Professor of English Literature at TU Braunschweig,
Germany. Most recently, he has coedited (with Katja Krebs and Dennis
Cutchins) the Routledge Companion to Adaptation (2018). He has written,
edited, and coedited numerous further books and articles, such as the special
issue of Adaptation (vol. 6.2, 2013) on transmedia storytelling, Introduction to
Media Studies (Klett, 2004), Janespotting and Beyond: British Heritage
Retrovisions since the Mid-1990s (Narr, 2005), Adaptations—Performing Across
Media and Genres (WVT, 2009) Reflecting on Darwin (Ashgate, 2014),
Dystopia, Science Fiction, Post-Apocalypse (WVT, 2015), and Transforming
Cities (Winter, 2018). In addition to many articles in the field of neo-Victori-
anism, he has most recently coedited the volume Filming the Past, Screening the
Present. Neo-Victorian Screen Adaptations with Shannon Wells-Lassagne
(WVT, 2021).
 List of Figures

Fig. 16.1 Enslaved people being sold beside a statue of the Queen, London.
Heart of Empire, written and drawn by Bryan Talbot. Milwaukie,
OR: Dark Horse, 2001, 40. © Bryan Talbot, 2022 298
Fig. 16.2 Chapter 2 title page, “In the Afternoon: The Butler, Very Skilled.”
Kuroshitsuji, vol. 1, written and drawn by Yana Toboso. Tokyo:
Square Enix, 2007, 43. ©Yana Toboso/SQUARE ENIX CO., LTD 300
Fig. 16.3 Collage of Alice adaptations over original illustrations by John
Tenniel. Alice in Sunderland, written and drawn by Bryan Talbot.
Milwaukie, OR: Dark Horse Comics, 2007, 28. © Bryan Talbot,
2022303
Fig. 16.4 Hatter M searches for the missing Alyss. Hatter M, vol. 1, written
by Frank Beddor and Liz Cavalier and drawn by Ben Templesmith.
Los Angeles: Automatic Pictures, 2008, 145 309
Fig. 16.5 Archival materials discovered in a “Victorian-era trunk.”
Hatter M, vol. 2. Written by Frank Beddor and Liz Cavalier
and drawn by Sami Makkonen. Los Angeles: Automatic
Pictures, 2009, 188 311

xix
 CHAPTER 1

Introduction

Sarah E. Maier and Brenda Ayres

The production of neo-Victorian artefacts, fictions, and fantasies has become

too prolific to be contained as a ghost in the corner of the Victorian studies
parlour…
—Marie-Luise Kohlke (“Introduction: Speculations In and On the
Neo-Victorian Encounter.” Neo-Victorian Studies 1, no. 1, 2008, 1)

At our recent fin de siècle, or indeed, fin de millénaire, there seemed to be a

“deluge of Victorian-centred novels” that, through “informed post-modern
self-consciousness” (Shuttleworth 1998, 253), interrogated the relations
between fictional portrayals and historical perspectives as well as, most impor-
tantly, how we relate to them. Perhaps a nostalgic looking back for answers for
the present or the future, an increasing number of narratives arrived starring
Victorian authors, characters, settings, tropes, themes, questions, dissolutions,
contexts, and “perhaps-es” that makes a reader wonder what is so significant
about the long nineteenth century that there is a movement to its reproduc-
tion. Svetlana Boym’s position is that the “rapid pace of industrialization and
modernization increased the intensity of people’s longing for the slower
rhythms of the past, for continuity, social cohesion, and tradition” (2001, 16).
She further contends that there are two different representations of nostalgia,
with the first being restorative, in which authors and readers hope for truth and
tradition (xviii). Books like The Quincunx (1989) by Charles Palliser, Jack

S. E. Maier
University of New Brunswick, Saint John, NB, Canada
e-mail: smaier@unb.ca
B. Ayres (*)
Liberty University, Lynchburg, VA, USA
e-mail: bayres@liberty.edu

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2024
B. Ayres, S. E. Maier (eds.), The Palgrave Handbook of Neo-Victorianism,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-32160-3_1
2 S. E. MAIER AND B. AYRES

Maggs by Peter Carey (1997), or the proliferate film adaptations by the BBC,
A and E, and other studies made it clear something was in the zeitgeist that was
sending us running back for more. The majestic trio of neo-Victorian novels—
Wide Sargasso Sea (1966) by Jean Rhys, The French Lieutenant’s Woman (1969)
by John Fowles, and Possession (1990) by A. S. Byatt—are often the reference
for beginning of this particular “ism” although any narrative of the Victorians
after the age could, in the right context, be neo-Victorian.
Terms abound for this cultural interest in the reconstruction or revision of
the long-nineteenth century from Victoriana to victoriographies, to prefixes
like neo, retro, post, or pseudo, or seek to engulf this genre within historical
fiction. Dana Schiller first proposes the term “neo-Victorian” to indicate texts
which contain the “characteristic of postmodernism” but are “imbued with a
historicity reminiscent of the nineteenth-century novel” (1997, 538). Sally
Shuttleworth uses the term “retro-Victorian novels” to indicate a Victorian-­
centred novel that are “explicitly nostalgic texts that engage with the discourse
of natural history”; in addition, they demonstrate a “self-reflexive conscious-
ness about the problems of writing history in our postmodern age” with the
“commitment to recreating the detailed texture of an age, to tracing the eco-
nomic and social determinants which might structure these imaginary lives”
(1998, 255). Later, Cora Kaplan posits that “Victoriana” is “a British postwar
vogue that shows no signs of exhaustion” (2007, 2) as a “self-conscious rewrit-
ing of historical narratives to highlight the suppressed histories of gender and
sexuality, race and empire, as well as challenges to the conventional under-
standings of the historical itself” (3). According to her reading, these narratives
have “has become so capacious and lucrative that it contains many mini-genres,
including pastiche, Victorian crime fiction and mass-market romance” (88) in
a kind of “compulsive recycling of Victorian material” (15).
These multiplicities of (re)workings of nineteenth-century fiction often
approximate the length and structure of Victorian novels with books, chapters,
and epigraphs. To Andrea Kirchknopf, these texts

imitate prevalent genres of the nineteenth century such as the bildungsroman, or

the social, industrial and sensation novels, creatively intermingled with conven-
tions of the (auto)biographical and (pseudo)historical novels, thus creating a
hybridity of genres abundant in parody and pastiche so characteristic of postmod-
ern novelistic discourse. (54)

They also contain, according to Eckart Voigts-Virchow, an “insubordination of

subordinates” (2009, 111) or a “subcultural hermeneutics” which exhibits a
bias towards the “counter-cultural, the deviant, the young” (Thornton in
Voigts-­Virchow 111) or “typical Victorian controversies, such as the status of
science, religion, morals, nationhood and identity” (Kirchknopf 2008, 54).
But clearly, neo-Victorian as a term has stood the test of time and designation
because, as Davies puts it, “neo-Victorian … implies a genre of writing that is
doing something with the Victorian era; critically engaging with
 1 INTRODUCTION 3

nineteenth-century fiction, culture and society as opposed to just repeating or

nostalgically harking back to a past era” (2012, 2).
In general, the above definitions share a critical emphasis on the neo-­
Victorian’s allegiance to postmodernism and a suspicion of established histori-
cal narrative. Critics acknowledge neo-Victorian textual engagements with the
imagined nineteenth-century past as a subgenre of what Linda Hutcheon calls
historiographic metafiction. Hutcheon makes the case that historiographic
metafiction is, “those well-known and popular novels which are both intensely
self-reflexive and yet paradoxically also lay claim to historical events and person-
ages” (1988, 5). Historiographic metafiction and neo-Victorianism incorporate
a focus on “narrative” in the forms of “literature, history, or theory” that incul-
cates a “theoretical self-awareness of history and fiction as human constructs”
(5). As human constructs, texts have the infinite potential to be reconceptual-
ised and rethought in new ways that both excoriate and expand the established
narratives of the past. Such as postmodern engagement with history—critical,
self-reflexive, and inherently suspicious—means that the neo-Victorian project,
in “doing something” with the Victorian, can criticise both the Victorian period
and out contemporary moment from within/out (Davies 2012, 2).
In order to be specifically neo-, then, neo-Victorian novels “deliberately
pose some of the problematics of identity, of writing history, and of narrative
discontinuity which are central to postmodernist literary thinking” in order to
transgress the boundaries of established histories of the nineteenth century,
which include histories of colonisation, class oppression, and gender subordi-
nation (Flint 1997, 302). Even if readers “protest our postmodern condition”
Christine Kreuger reminds us that “we are in many respects post-Victorians,
with a complex relationship to the ethics, politics, psychology, and art of our
eminent—and obscure—Victorian precursors” (2002, xi). These texts’ focus
on emulating or returning to the Victorian period in some way inevitably
establishes “a dialogue with individual texts and broader textual conventions of
the Victorian period,” which means that “they are inevitably emphasizing that
such texts change … to serve the critical needs of the present” (Flint 302).

Indeed, it is not the loss of a specific belief system, but rather the loss of that sense
of immediacy and urgency which comes with true existential crisis. We look back
nostalgically not to an age of safe belief, for that holds few attractions for us now,
but rather to a point of crisis. It is the intensity of emotion and authenticity of
experience at that moment which we long to recapture. (Shuttleworth 260)

What is, according to Schiller, “an essentially revisionist impulse to reconstruct

the past by questioning the certitude of our historical knowledge” does disrupt
nostalgia as “even as these novels emphasize events that are usually left out of
histories” (1997, 541). The neo-Victorian is very much a product of postmod-
ernism in its treatment of truth as being arbitrarily portrayed by the writer and
appropriated by the reader as to what is relative and meaningful. The other
4 S. E. MAIER AND B. AYRES

form of nostalgia “dwells on the ambivalences of human longing and belong-

ing and does not shy away from the contradictions of modernity” (xviii).
There are a number of ways for thinking through popular (re)engagements
with the past of the nineteenth century. In his cleverly named “The Victorians
in the Rearview Mirror,” Simon Joyce says we “never really encounter ‘the
Victorians’ themselves” but only a kind of “mediated image like the one we get
when we glance into our rearview mirrors while driving” to the future as we
look forwards to see behind (2002, 3). Such a movement automatically causes
what he calls “distortions” that are “products of ideology, deliberate misread-
ings, exaggerations, or simplifications of a complex past” (3) so we must be
vigilant to our own biases and what Kohlke refers to as the lures of neo-­
Victorian “presentism” (2018, n.p.)
Other critics like Helen Davies frame our evocation of the Victorians as a
deliberate “revoicing” or “talking back” (2012, 1) to the Victorians even as we
ventriloquise them (5). Rosario Arias and Patricia Pulham envision this tension
as a spectral haunting, in which the Victorian past returns, both there and not
there in our contemporary moment (2010, xxi). For Tammy Lai-Ming Ho,
neo-Victorianism has a cannibalistic relationship to the Victorian age (2019).
Whatever the metaphor, neo-Victorianism necessarily involve a kind of double-­
speak, or double-dialogue. Daniel Bormann says that a neo-Victorian novel is,
initially, a

fictional text which creates meaning from the background of awareness of time as
flowing and as poised uneasily between the Victorian past and the present; which
secondly deals dominantly with topics which belong to the field of history, histo-
riography and/or the philosophy of history in dialogue with a Victorian past; and
which thirdly can do so at all narrative levels and in any possible discursive form,
be it through the narration of action, through static description, argumentative
exposition or stream- of-consciousness techniques. (2002, 62; emphasis
in original)

Readers and scholars alike realise that such “re-visionary fiction” is “central to
the construction of ‘our’ consciousness” (Widdowson 2006, 491) a double-­
speak or double consciousness that allows for a dialogue between eras and ideas.
Two major definitions of neo-Victorianism appear to be de rigueur in con-
temporary criticism. Mark Llewellyn considers neo-Victorianism to include
“those works which are consciously set in the Victorian period (or the nine-
teenth century—there is a difference … ),” or as those which desire to re-write
the historical narrative of that period by representing “marginalised voices, new
histories of sexuality, post-colonial viewpoints and other generally ‘different’
versions of the Victorian;” however, they “do not claim to be all-encompassing
reconfigurations” but can “illustrate conflict and difference through their very
act of undermining the stability of a presumed hegemonic historical narrative”
(2008, 165). In this way, the neo-Victorian project creates a critical paradigm
because “it blurs the distinctions between criticism and creativity, with each
 1 INTRODUCTION 5

becoming a reflection on self and other” causing what Llewellyn terms “critical
f(r)iction” or the bringing together of “knowing and historicised, critical, and
scholarly perspective contained within the fictional text” (170). There is an
interaction on the page between then and now, the past and the postmodern
present, to “re-fresh and re-vitalise the importance of the earlier text to the
here and now” (170–71).

The concern Llewellyn then expresses is how to capture the different shades of
neo-Victorianism—and can they be theorised differently to the variations in other
kinds of historical fiction?… the approaches required to reading the neo-­Victorian
and do it critical justice are exactly the same mix of contextual and textual aware-
ness required to address the multiplicity of the Victorians themselves. (175)

In their seminal work, Neo-Victorianism: The Victorians in the Twenty First

Century, 1999–2009, Ann Heilmann joins Mark Llewellyn to continue this
theorisation; they assert that the “‘neo-Victorian’ is more than historical fiction
set in the nineteenth century” because it “must in some respect be self-­
consciously engaged with the act of (re)interpretation, (re)discovery and (re)
vision concerning the Victorians” while keeping in mind the ethical, metafic-
tional, and metacritical parameters in “acts of (readerly/writerly) appropria-
tion” (2010, 4) in the metafictional mode.
In a revisitation three years later of their important definition, Heilmann
and Llewellyn had a caveat to offer. They acknowledge the initial definition had
to be aware of “metafictional and metahistorical concern with the process of
narrating/re-imagining/re-visioning histories, and had to be self-conscious
about its own position as literary or filmic reconstruction” but now they are
alert to the international and global framework “for discourse around nostal-
gia, heritage and cultural memory” in other parts of the long-nineteenth cen-
tury world as portrayed in neo-Victorian narratives (2013, 24). Neo-Victorianists
must be responsible to make sure that an overarching narrative does not acci-
dentally erase differences or specificities of cultural memory (26). For example,
one must be wary of the “inherent malleability, unreliability, and performativ-
ity” of memory, both public and private, which Kohlke maintains “acts as both
metaphor and analogy for our attempted dialogue with the dead and for the
lingering traces of the past within the present” while providing a link to “liber-
ating lost voices and repressed histories of minorities left out of the public
record” (9).
In each case, there is a well-intentioned and critically meaningful delineation
of what exactly such narratives, poems, graphic texts, films, series, novels actu-
ally do or do not do. There is seeming consensus that the theoretical frame-
work of the volume is both interdisciplinary and intersectional, and seeks to be
fully aware of the need to decolonise and expand (neo-)Victorian studies. This
collection has no central theme per se but is an overview of the varying aspects
of the neo-Victorian project that have arisen in the first decades since its begin-
ning. These essays and scholars offer new perspectives on the expanding areas
6 S. E. MAIER AND B. AYRES

of study while being mindful of those integral works that have come before;
there is, despite the enormity of what is now neo-Victorianism, a great deal of
work still to do, as this volume’s epilogue suggests.
The first chapter of criticism in this collection, “The Hauntology/
Narratology of the Neo-Victorian Ghost Story” by coeditor Brenda Ayres,
refers to Jacques Derrida’s term, “hauntology,” which is a portmanteau of
haunting and ontology. Applying his theory, Ayres investigates the iconic
haunted house in neo-Victorian literature as a metaphorical conceit to describe
the processes of writing and reading in the pursuit of knowledge. Storytelling,
for the neo-Victorian, is layered and rarely linear, in contrast to the traditional
Victorian novel. Reality and assertions or presumptions about right and wrong,
good and evil, acceptable and unacceptable were endemic depictions in the
nineteenth century when novels were entrusted to be social purveyors of
morality and preceptors of decorum. Neo-Victorian ghost stories suggest that,
at best, writers and their readers might discover clues to reality and truth from
a myriad of physical and preternatural means embedded in the text, but knowl-
edge is a spectre that assumes a variety of forms that can be deceptive and
allusive. The “haunting” of narratology in neo-Victorian ghost stories set in
Victorian times analysed in this chapter are Home Before Dark (2020) by Riley
Sager and The Whispering House (2021) by Elizabeth Brooks.
The writing of history as well as the reading of history to the postmodern is
an exertion of relativity, as Ayres implied in her “haunting” chapter. Central to
the construction of the history of the nineteenth century, of course, is the
period’s namesake, Queen Victoria. In Chap. 3, Rachel M. Friars and Connor
E. R. DeMerchant, scrutinise neo-Victorian representations of Queen Victoria
on film from 1913 to 2019, with a focused analysis of two films that attempt to
cover major periods of Victoria’s life, The Young Victoria (2009) and Victoria
& Abdul (2017). In “recovering” Queen Victoria’s story and representing the
elements of her life that endear her to contemporary audiences, creators craft
their own versions of the monarch that deploy her iconic image for their own
ends. In neo-Victorian representations of the monarch on film, writers and
directors attempt to centralise Victoria’s personhood, purporting to give her a
voice through representations of her thoughts, feelings, and independent
actions; however, By choosing how and when to adapt Victoria’s life, writers
and directors cement Victoria’s status as an unknowable figurehead representa-
tive of an age and a nationalist ideology.
Queen Victoria has been presented in countless ways through literature and
film and so has the literature that bears her name. The first Victorian work to
be adapted to film was one of the most emotive and shocking scenes in the
Dickens’ canon, the death of Nancy Sykes in Oliver Twist (1838). The Death of
Nancy was produced by American Mutoscope in the United States in April
1897 (Pointer 1996, 117). Nevertheless, Antonija Primorac in Chap. 4 believes
that there has been a reluctance to deal with neo-Victorianism on the screen,
echoing a persistent view that only literature can offer a multifaceted re-­
visioning of the Victorian era. Primorac shows that screen adaptations can offer
 1 INTRODUCTION 7

a more complex, critically engaged, and immersive meditation on the themes

dealt with in the adapted text. He demonstrates this with an analysis of the
2018 TV adaptation of Dan Simmons’ The Terror (2018 [2007]). The show
re-visions and re-writes the problematic aspects of the novel’s use of the super-
natural in its portrayal of the colonial Other, as it deconstructs generic features
of Victorian costume drama.
Benjamin Poore navigates the dramatization of neo-Victorianism as well,
but specifically Patrick Hamilton’s 1938 play Gas Light. It was first adapted for
film in 1940 and 1944, as part of a series of British and American movies of the
mid-twentieth century—among them Fanny by Gaslight (1944), The Lodger
(1944) and Footsteps in the Fog (1955), each time reimaging Victorians. While
film historians have more readily categorised Gaslight as an example of the
“female Gothic,” Poore’s reading of the movie as early neo-Victorianism iden-
tifies the connections between the themes of confinement, deception, perfor-
mance, and technology as well as the feminist concerns of neo-Victorian fiction
in the twenty-first century. In many ways, Chap. 5, “Gaslight: The Play, the
Film, the Noun, the Verb,” locates Gaslight in its theatrical and cinematic con-
texts and traces the culture afterlife of “gaslighting” as a term in popular cul-
ture. Poore suggests that visualisation and performance in the play and
subsequent films renders reality visible through its scenography and drama-
turgy. Hence, gaslight acts as a metaphor to shed light specifically on a past era
and more broadly, to reveal deception, thus inviting the viewer to reality rather
than to accept and sustain a fabricated, calculated, and manipulated reality.
Felipe Espinoza Garrido is concerned about a different neo-Victorian
encounter insofar as he sees shortcomings in the discipline’s and genre’s efforts
to advance postcolonial perspectives that represent the voices of many groups
that were marginalised during the Victorian period. In “Postcolonial and
Global Neo-Victorianisms,” Chap. 6, Garrido weds Jean Rhys’s Wide Sargasso
Sea (1966) to Gayatri Chakravorty Spivak’s “Three Women’s Texts and a
Critique of Imperialism” (1985) through their ambivalent relations with colo-
nial legacies. He affirms that these two texts, as well as their reception histories,
provide significant inroads to chart the relationships between neo-Victorianism
and notions of the postcolonial and the global, with a particular emphasis on
critiques of neo-Victorianism’s hegemonic whiteness. Exemplary and necessar-
ily brief outlines of Indian, Black British, African, and Indigenous South Pacific
imaginations of the long nineteenth century—many of which have received
widespread academic attention outside of neo-Victorian studies—complement
such critical engagement with neo-Victorianism’s own coloniality. These case
studies do not primarily chart possible future research areas for neo-Victorian
Studies but rather pose questions about neo-Victorianism’s (currently lacking)
potential to generate insight for disciplines such as Indigenous studies, African
studies, or Black studies, which are already acutely aware of how contemporary
hegemonies and paradigms relate to the long nineteenth century’s coloniality.
Another gap in neo-Victorian study has been a consideration of the musical
adaptations of Victorian texts produced on the West End and Broadway. In
8 S. E. MAIER AND B. AYRES

Chap. 7, “Too frivolous, too middlebrow, too populist, and too commercial:
Examining the Neo-Victorian Musical,” Marija Reiff focuses on the variety and
types of musicals produced, identifying what they reveal both about Victorian
and contemporary culture. Reiff treats musicals that have become part of the
musical theatre canon, such as The King and I (1951) and Oliver! (1960);
commercially unsuccessful shows, such as The Woman in White (2004); and a
proliferation of adaptations on smaller, more local stages, such as regional the-
atre productions of Charles Dickens’ A Christmas Carol. The present day thus
enjoys fecund ground for musical exploration, left by the Victorians, that not
only reflects Victorian culture but also perpetuates aspects of Victoriana found
necessary and/or desirable for contemporary viewers.
Certainly, Dickens’ A Christmas Carol has been a global sensation since its
first appearance in 1843. With Tiny Tim’s lionised benediction, “God Bless
Us, Every One!” the story is not just about the spirit of Christmas, about giv-
ing and receiving blessings; it emphasises the innocence of childhood that
should be valued, nurtured, cherished, and emulated by adults. Ayres’ Chap. 8,
“Coming of Age: Neo-Victorian, Dickensian Children,” develops this theme in
Dickens’ famous Christmas tale and in his David Copperfield—with all their
neo-Victorian adaptations and reinventions. In particular, she examines
Disney’s 2009 version, the first computer-animated film made of the former,
and the “colourrblind” version of the latter by Armando Lannucci in 2019.
Both neo-Victorian films convey changing methods and perspectives by today’s
parents in inculcating and revising Victorian morals and desired behaviour in
malleable children so that they will evolve into adults who are healthy and can
live in harmony with others.
Another Victorian text that has been adapted numerous times in forms that
would be defined as Neo-Victorian is Bram Stoker’s 1897 Dracula. Of these,
Fred Saberhagen wrote nine novels between 1975 and 1996. In the first vol-
ume, The Dracula Tape, Saberhagen works with Stoker’s master vampire is
always silent, his story told by characters who have sworn to destroy him. By
having the neo-Victorian Dracula tell his own story in his own words,
Saberhagen creates a surprisingly humane and sympathetic character with ethi-
cal standards that are equivalent or superior to those of his opponents. Two
volumes, The Holmes-Dracula File, (1978) and Séance for a Vampire (1994)
also combine Dracula with Sherlock Holmes, alternating chapters by Dracula
and those by Dr Watson. Carol Senf’s Chap. 9 views Saberhagen’s redemption
of Dracula as making his series worthy of inclusion in this handbook because it
reveals that the late twentieth and early twenty-first centuries often respond to
their Victorian ancestors by criticising that past. The Holmes-Dracula File is set
in 1897, the year of Queen Victoria’s Jubilee and looks pointedly at both
Victorian science and colonialism, while Séance for a Vampire (1994) features
spiritualism and takes Dracula, Holmes, and Watson to St. Petersburg, where
they encounter Rasputin on the eve of the Russian Revolution.
Neo-Victorian fiction may be grounded in postmodernism, but its treat-
ment of religion is rooted in modernism’s rejection of Victorian evangelical
 1 INTRODUCTION 9

respectability—argues Miriam Burstein in Chap. 10, “Neo-Victorianism and

the End(s) of Religion.” The self-interested cruelty and hypocrisy of believers
in Samuel Butler’s posthumously published The Way of All Flesh (1903) and
Lytton Strachey’s Eminent Victorians (1918) haunts novels like John Fowles’
The French Lieutenant’s Woman (1969). More recent neo-Victorian novels,
like Michel Faber’s The Crimson Petal and the White (2002), treat Christianity
as a hypocritical bulwark against human desire. A neo-Victorian trend sees
novelists eschewing hypocrisy narratives to explore how Christian institutions
were imbricated in Victorian empire, as in Diana McCaulay’s Huracan (2012),
or how faith might offer minoritised communities both comfort and resistance,
as in Lillian Nattel’s The Singing Fire (2004). These tensions frequently mani-
fest in several novels about spiritualism, which hovers between being repre-
sented as a positive, feminised alternative to orthodox Christianity and yet
another exposure of misguided Victorian faith. Burstein concludes with
Jeannette Ng’s neo-Victorian fantasy Under the Pendulum Sun (2017), which
brings Victorian missionary work into contact with a godless fairy world and
explores the consequences.
Christianity did come under fire with new discoveries in evolutionary biol-
ogy and a heightened curiosity with the prehistoric past manifested in the
works of Victorian writers, especially in the fiction written by Jules Verne and
Sir Arthur Conan Doyle. “Exotic Prehistory or Relevant Science? Post-human
Subversion of Prehistoric Travel Narratives in Neo-Victorian Literature” by
Sutirtho Roy, analyses A Journey to the Center of the Earth (1874) and The Lost
World (1912), along with their neo-Victorian retellings and adaptations, in
accordance with contemporary palaeontological data. To that extent, Roy
gauges the scientific authenticity of these texts, which is often intertwined with
the Western Humanist tendency to exoticise distant lands as the domain of the
Other. Additionally, Roy looks at the genre of travel narratives as an aspect of
the colonising self, to offer a post-human counter-gaze to the same through
Sukumar Ray’s nonsense prose Heshoram Hushiyarer Diary (1922). Ray paro-
dies the naturalist’s desire to know, name and gain a degree of power over
fantastic beasts and races. Roy looks at the speculative creatures of Ray’s world,
which seem to be exaggerated satires on known fossil specimens, thereby rais-
ing questions about the absolute belief in scientific endeavour which often
characterises Victorian and Neo-Victorian travel narratives.
Another chapter that evaluates the impact of Victorian as well as neo-­
Victorian works on religious beliefs is 12, “The Neo-Victorian Darwin,” by
Ayres. A plethora of articles and books and more recently, films, have been
produced on Darwin, his life and works. Shortly after On the Origin of Species
was published in 1859, a friend of Darwin, George Romanes coined the terms
“neo-Darwinian” and “post-Darwinian.” Ayres is interested in these terms and
what they represent, alongside the later century’s reappropriation of Darwinism
in two novels: Irving Stone’s The Origin: A Biographical Novel of Charles
Darwin (1980) and Tim Mason’s The Darwin Affair (2019); two biogra-
phies: Randal Keynes’ Darwin, His Daughter, and Human Evolution (2002)
10 S. E. MAIER AND B. AYRES

and A. N. Wilson’s Charles Darwin: Victorian Mythmaker (2017); and four

recent films: Genius: Charles Darwin (2000), Creation (2009), The Voyage that
Shook the World (2009), and Darwin’s Darkest Hour (2009).
Darkness is frequently the essence of neo-Victorianism and is a characteristic
that Anne-Marie Beller and Claire O’Callaghan explore in Chap. 13: “The
Unclosed Coffin: The Neo-Victorian Afterlives of Elizabeth Siddal.” The dark-
ness describes the attitude of patriarchy towards women and the oppression
that it bred. In the prologue to episode one of the BBC’s neo-Victorian drama,
Desperate Romantics (2009), a comedy charting the lives and loves of the Pre-­
Raphaelite Brotherhood, the fictional narrator reflects that, “an artist is noth-
ing at all without a subject, a model, a muse.” Of all the women associated with
the revolutionary painters, it is Elizabeth Siddal who has been persistently rep-
resented in popular culture as the Pre-Raphaelite Supermodel, as well as Dante
Gabriel Rossetti’s muse and as tragic victim. Focusing on the representation of
the Pre-Raphaelites and their muses in neo-Victorianism, this chapter tackles
questions about the ethics of appropriation and gendered mythologising in
neo-Victorian biofiction and adaptation. Through the specific case study of
Desperate Romantics (2009), Beller and O’Callaghan discuss how “Lizzie” is
represented in ways which perpetuate traditional passive feminine tropes. They
also ponder the representation of other female characters in the series, primarily
Annie Miller and Effie Gray.
The lack of female agency is also noted in Ayres’ Chap. 14: “Fits Like a
Glove: Neo-Victorian Metonyms of Fingers, Hands, and Gloves.” Ayres exam-
ines these metonyms in Michel Faber’s The Crimson Petal and White (2002),
Sarah Waters’ Fingersmith (2002), and the film The Handmaiden (2016). She
identifies how these metonyms are used to reference behaviour and attitudes
never articulated in Victorian novels but most likely existed but were concealed
like fingers inside a glove. For the Victorians, clothes—especially gloves—signi-
fied one’s position in the hierarchy of social order including gender and class.
The symbolism is even more precise as to one’s place within specific strata such
as lower v. upper-class prostitution or one’s financial worth among the well-to-
­do. Ayres notes that hands are also a metonym for writing, that many of the
neo-Victorian novels are metafiction that includes characters who are writers
whose creators use them to write about the novels’ writing for the purpose of
philosophical inquiry and political activism.
The next chapter similarly responds to recent calls for “undisciplining”
Victorian studies, urging scholars to reflect on how our own intellectual
endeavours remain entangled with the nineteenth century’s legacies of colo-
nialism, racism, and violence. In neo-Victorian studies, it is extremely rare to
see articles that treat poetry in books and journals dedicated to neo-Victorian
studies. John Morton attempts to rectify this in Chap. 17. He notes that an
early neo-Victorian novel, A. S. Byatt’s Possession (1991), positions Victorian
poetry at the centre of its text and often drives its plot. Morton addresses neo-
Victorian appropriation of Alfred Lord Tennyson’s poem, followed by consid-
eration of neo-Victorian poets Anthony Thwaite, Carol Ann Duffy, Margaret
 1 INTRODUCTION 11

Atwood, Richard Howard, Daljit Nagra, Ruth Padel, Susana Gardner, Andrew
Motion, Mick Imlah, Rosie Miles, John Seed, and Oliver Reynolds. The chap-
ter offers a case study of the varied ways in which poets have returned to
address, challenge, and (less often) celebrate Alfred Tennyson and his works, in
order to demonstrate a sustained trend in neo-Victorian poetry of hostility to
“eminent Victorians”’ while acknowledging, in a much less iconoclastic fash-
ion, the enduring force of his work.
Anna Maria Jones, in Chap. 16, “Neo-Victorian Graphic Novels: Learning
to Unmaster the Archive,” provides an overview of neo-­Victorian graphic texts
and of the body of scholarship on that genre, in particular Alan Moore and
Kevin O’Neill’s The League of Extraordinary Gentlemen (2000–2021), Frank
Beddor and Liz Cavalier’s Hatter M (2008–2014), and Ikumi Katagiri and Ai
Ninomiya’s Are You Alice? (2010–2015). Reading these examples as represen-
tative of larger phenomena, Jones posits that, whereas some modes of neo-
Victorianism produce a masterful pleasure modelled on imperial
conquest—enabling the reader to plunder the literary, visual, and material arte-
facts of the Victorian past—others invite a much less self-assured engagement
with that archive.
Chapter 18 addresses a similar self-reflexivity in neo-Victorian writing and
reading but in biofiction, as observed by Barbara Braid in “Biofiction and the
Neo-Victorian Crime Novel: The Case of the Brontës.” Despite its essentially
fictitious nature, biofiction makes claims to authenticity, drawing in its audi-
ences with suggestions that the sensationalised versions of the famous lives are
the “true” ones, and often resists the existing narratives of Victorian person-
ages that had been disseminated throughout most of the twentieth century.
Braid analyses the negotiations of authenticity, sensationalism, and presentism
in a corpus of contemporary literary biofictions that adapt the life and writing
of Charlotte Brontë into a sensational and detective convention. They position
Charlotte Brontë as a stock character in crime fiction, either as a criminal
(James Tully’s The Crimes of Charlotte Brontë, 1999) or a detective (e.g. Laura
Joh Rowland’s The Secret Adventures of Charlotte Brontë, 2008 and Bedlam,
2010, or Bella Ellis’ The Brontë Mystery series, 2019–2021). These adaptive
novels attempt to do away with the Brontë myth, which is then subverted to
offer a new, more scandalous neo-Victorian version of the author and her life.
Sophie Franklin’s Chap. 19 deals with violence in Neo-Victorian texts.
Although violence has been critically examined in relation to neo-Victorian
subgenres—such as trauma, crime, and Gothicism—the nature, form, and pur-
pose of violence in neo-Victorian fiction and film has yet to be fully accounted
for and theorised. Franklin studies the ethics of representing graphic violence
in a displaced neo-Victorian setting, specifically in the light of expanding
definition(s) of “neo-Victorian” and the subsequent problematizing of neo-­
Victorian texts and studies in their engagement with global, colonial and
Anglophone contexts. Considering “canonical” English writers, such as the
Brontës, Wilkie Collins and Elizabeth Gaskell, Franklin explores their modes of
representation, including graphic violence, flashbacks, and omission. This
12 S. E. MAIER AND B. AYRES

chapter also focuses on “non-canonical” case studies, namely Lady Macbeth

(2016), Michael Stewart’s Ill Will (2018) and Sara Collins’ The Confessions of
Frannie Langton (2019), which use violence to confront and complicate neo-­
Victorian/neo-nineteenth-century articulations of race and colonialism.
Chapter 15 likewise identifies neo-Victorian efforts to criticise Victorian
suppression of female agency. Peter Ackroyd’s Dan Leno and The Limehouse
Golem (1994) attempts to recover the “Other” who was mostly marginalised in
Victorian literature and culture. The novel is a murder mystery set in the
London’s East End Tower Hamlets when Limehouse was home to some of the
city’s poorest residents. The East End was also markedly cosmopolitan with a
mix of cockneys and emigrants, casual labourers and women working in the
home industries, as well as artists and social activists. With its neo-Victorian
approach, The Limehouse Golem (both original novel and 2016 film adaptation)
gives representation to characters beyond the pale of dominant accounts of the
period: from cross-dressing pantomimes and actresses, to homosexuals, prosti-
tutes and murderers. Brooke Cameron concentrates on the role of female
agency within this neo-Victorian murder-mystery transporting readers into a
world of criminal intrigue in which women were too often the victims.
Ackroyd’s novel and its film adaptation ultimately thwart readers’ expectations
of generic conventions—specifically, the gendered plots of melodrama and
murder mystery—by allowing the female offender (Elizabeth Cree) to write
her own “devil[ish]” plots (to quote her poisoned husband).
Chapter 20 dredges through neo-Victorian material culture, and more spe-
cifically the way in which Neo-Victorian writing engages with Victorian dis-
courses on dirt and discarded material. Eckart Voigts’ “Dust and Sewers, Filth
and Waste: ‘Disgusting’ Neo-Victorian Narratives” reminds readers of the
Victorian obsession with hygiene, pollution, contagion, and adulteration. This
chapter summarises and further excavates neo-Victorian narratives in their
e-view of Victorian practices of disposal, exclusion, cleaning, and recycling as
well as the transformation of these practices into ideologies of eradication of
dirt. Voigt concentrates on well-established discourses about the River Thames
(cholera and sewage in Matthew Kneale, Sweet Thames; Clare Clarke, The Great
Stink), on bodily disgust in texts such as Michel Faber’s The Crimson Petal and
the White and The Apple or Claire Boylan’s Emma Brown and, finally, on neo-­
Victorian re-visualisations of dirt in adaptations of Faber, Dickens’ Our Mutual
Friend or Penny Dreadful.
Voigts has a lot to say about London’s disgusting miasma—noxious gases
from putrescent organic matter—and so does Ayres’ Chap. 21, with miasma
being a neo-Victorian affectation of the past that continues into the present. In
“‘This Much I Know:’ Neo-Victorian Ghosting of the Past in Crimson Peak,”
Ayres probes the narrative structure of the film Crimson Peak (2015). Its circu-
lar plot design is integral to a major theme for the film, namely, that the past
never ends: It was and is and will be something that never dies. Before the
present becomes the past, perceiving it clearly is as difficult as witnessing a
translucent spectre. When the past returns and returns again, it is like a
 1 INTRODUCTION 13

haunting. Once the present is considered the past, envisioning and understand-
ing becomes even more difficult; but there are characteristics of it that were not
available in the present that can illuminate. This chapter analyses how ghosts in
the neo-Victorianism like Crimson Peak are metaphors for the aftermath of the
past that never dies and how it haunts the living, a major theme in neo-­
Victorian texts.
Instead of a haunting, Catherine Layton’s “New Wine in Old Bottles” views
Angela Carter’s Nights at the Circus, as an example of neo-Victorianism that
revisits Victoriana in the present like a hallucinogenic drug that triggers the
reader’s non-ordinary state of consciousness. Set in 1899, Carter’s novel
attempts to uncover the scam behind the wings of music hall artiste Sophie
Fevvers whirls the tale from London (Part 1) through St. Petersburg and
Siberia. Combining the sights, smells, sounds, and sayings of Cockney life with
feminist, socialist, and postmodern theories, Carter has created vivid characters
and allegorical figures that invite readers to explore a strange, hallucinatory
world and make their own meanings. The writers’ experiences, along with
Great Expectations (Carter’s favourite Dickens’ work in her childhood), form
the background for considering this neo-Victorian psychedelia in Chap. 22.
Victorians dealt with another alteration of the mind—what they called
“women’s hysteria.” From a modern perspective, most Victorians seemed to
have been obsessed about controlling women, subjugating the animal within
men, and adjudicating immorality, convinced that conformity was the very pil-
lar of civilisation. The by-product of such strict regulation must surely have
precipitated mental illness on a pandemic scale. According to Ayres in Chap. 23,
neo-Victorian works are fascinated with why and how so many Victorians suf-
fered mental illness (regardless of what it was called), how it was manifested,
and how it was treated or dealt with. Bodies of Water (2016) by V. H. Leslie and
Fingersmith (2002) by Sarah Waters narrate manifestations of mental illness in
unique ways that reveal useful insights into human nature regardless of histori-
cal era. The major difference between Victorian v. neo-Victorian narratives is
that in the latter, the narrative emphasises that the people who committed
women to the madhouse seem to be just as mentally ill if not more so than were
the inmates. Further, modern writers often depict men as the villains who drive
women to insanity inside or outside lunatic asylums.
The next two chapters shift gender focus from oppression of women to
oppression of the community now designated as LGBTQIA+. Chap. 24, “‘The
Testimony of Love’: The Lesbian Neo-Victorian Novel” joins a proliferation of
cultural and critical focus on queer re-visioning. Rachel M. Friars contends that
representations of queer women in neo-Victorian media from the last decade
(books, television, and film) have developed, in part, a post-Sarah Waters per-
spective. Such texts interrogate the labels ascribed to queer bodies and sexuali-
ties at the level of gender, sex, and performance challenging traditional
categories and divisions of gay/straight, male/female, or self/Other. Friars
presents an overview of queer women in neo-Victorian literature post-Waters
and examines three major contributions to the canon that address these
Another random document with
no related content on Scribd:
 On kuin voimakas sähkövirta karkaisi koko Iljan olemuksen läpi.
Laskeeko "sisar" sydämetöntä leikkiä, vai tuleeko vapahdus juuri kun
hän kaikkein kiihkeimmästi sitä toivoo?

— Niin, niin. — "Sisar" puhuu hitaasti, melkein

välinpitämättömästi.
Hän näkee Iljan vapisevan liikutuksesta, ja hän miltei katuu
sanojaan.
Mutta nyt hänen on mahdoton peräytyä. Iljan katse on kuin kiinni
imeytynyt hänen huuliinsa.

— Minä vain ajattelin sitä, että Saksa ja Venäjä nyt vaihtavat

sotavankia.

Iljan pää painuu. Hän hengittää syvään. Malja täynnä elämän

nestettä on nostettu hänen huulilleen. Ja hän juo siitä pitkin, hartain
siemauksin.

— Milloin?

— En tiedä, Mutta pian kai on teidän vuoronne.

Iljan voimat palaavat hämmästyttävän pian. Ääni on tosin niin

heikko, että se usein painuu kuiskaukseksi, ja hengitys käy
vaivaloisesti, mutta katse on eloisa ja tarmokas. Elämänliekki palaa
siinä ei enää lekoittavan heikkona, vaan täynnä elämisen toivoa ja
halua.

Lääkäri ei enää puhu säärien poikkisahaamisesta. Tehkööt

kotoiset lääkärit sen. Hoitajatarkaan ei jouda pysähtymään Iljan
kohdalle. Mutta Ilja ei sitä kaipaakaan. Hän elää jo kotona. Hän
suunnittelee töitään, puhelee äidin kanssa ja kiikuttaa Haim Jankelia
polvellaan.

Kaikessa hiljaisuudessa siirretään sotavangit sairaalasta sodassa

ruhjoutuneitten junaan, mutta Ilja Riffkin kuulee kuin juhlakuorojen
veisuuta. Hänen katseensa palaa. Hän tuntee äidin siunaavan käden
päälaellaan. Rohele ojentaa hänelle kätensä, silmissään uskollisen
vaimon lämmin katse, ja Haim Jankel riippuu hänen kaulassaan.

Ruotsin puolella kohoavat Iljan ilontunteet kohoamistaan. Hän

nauttii mukavasta vuoteesta, joka pehmeydellään aivan kuin
hyväilee hänen laihaa, särkevää ruumistansa. Katse kulkee
hyvämielisenä ilmavan, puhtauttaan paistavan sairasvaunun seiniä
pitkin, ja mieli virkistyy ihmisten ystävällisyydestä.

Sekä lääkärit että hoitajat ihmettelevät Iljan sitkeyttä. Hänen täytyy

moneen kertaan kertoa heille siitä, miten hän täydessä tajussaan
makasi kolme vuorokautta taistelutantereella tunnottomiksi
paleltuneine säärineen, miten hän sitte on kärsinyt leikkaukset,
monen kuukauden sotavankeuden sekä sen aikana useampia
taudinkohtauksia.

He hymyilevät hänelle, nyökkäävät ystävällisesti päätään ja

jatkavat matkaa toisten luo.

Iljan katse seuraa heitä. Hän hymyilee voittoriemuisena itsekseen

ja sanoo hiljaa: Minulla on äiti ja Haim Jankel. Hän ymmärtää, että
se, jolla on suuri tehtävä, jaksaa kantaa paljon. Ja hän tuntee, ettei
mikään muu olisi voinut häntäkään auttaa. Ne päivät ja yöt, mitkä
hän vietti taistelutantereella paleltuneine säärineen, kykenemättä
liikkumaan mutta koko ajan tietoisena seuraten ensin omien
joukkojen etenemistä, sitte niiden pakoa vihollisen seuratessa
kintereillä, ovat sekä kiduttavan että kuluttavan syvälle syöpyneet
hänen tietoisuuteensa. Vähäisinkin ajatusyhtymä panee hänet
uudelleen kokemaan kaikkea. Hän makaa uudelleen joukkojen
jaloissa. Hän kuulee kuoleman kanssa kamppailevien voihketta ja
sydäntä särkeviä rukouksia: vettä, vettä, vettä.

Sellaisina hetkinä tuntuu hänestä mahdottomalta elää. Muistot

tekevät hänet kuin hulluksi. Hän sanoo itselleen, että se, joka on
kokenut tällaista, ei voi eikä ole oikeutettu palaamaan elämään.

Perustus jalkojen alla pettää. Inho ja kyllääntyminen elämään

nujertaa hänet voimattomaksi.

Entä äiti? Se ajatus kutsuu hänet takaisin elämään. Hän tahtoo ja

hänen täytyy elää. Hänellä on suuri tehtävä. Sentähden on hänen
velvollisuutensa unohtaa.

Hän hypistelee hermostuneesti vuoteen laitaan kiinnitettyä pientä

pussia. Ystävälliset kädet ovat kiinnittäneet sen siihen avuksi ja iloksi
sodan uhreille. Ne monet, jotka eivät itse vapaasti voi liikkua, ovat
tästä erityisesti iloissaan, ja Ilja kuuluu heihin. Hän on koonnut siihen
kaikki vähäiset aarteensa: rukouskirjansa, omaisten kirjeet ja
valokuvat sekä muutamia pieniä tuliaisia, joita hän on ostanut
omaisille muistoksi vankeutensa maasta. Hän koettaa kiinnittää
ajatuksensa tähän. Hän tahtoo katsoa eteenpäin ja iloita.

Kun sairasproomut laskevat Suomen rannalle, rämähtävät torvet

soimaan ja kansanjoukot tervehtivät riemuhuudoin sodasta palaavia.

Ilja hätkähtää ja alkaa vapista. Mielenliikutuksesta kaiketi. Vai

siksikö, että hän muistaa huutoja, jotka hän kuuli taistelutantereella
maatessaan ja säveleitä, jotka silloin kaikuivat ei juhlan korokkeeksi
vaan täynnä armotonta, alastonta totuutta.

Käsi nousee. Näyttää siltä kuin hän aikoisi tukkia korvansa. Mutta
sitte käsi taas hervahtaa takaisin paareille, joilla hän makaa.
Rakkaus äitiin auttaa häntä. Hän tahtoo unohtaa ja elää. Hänellä on
suuri tehtävä.

Torvet soivat yhä. Mutta nyt soittavat ne hänelle suurta juhlaa.

Hänhän on matkalla kotiin. Hän tahtoo ja hän saa iloita.

Tervehdys ja kiitosjumalanpalvelus palaaville alkaa. Ilja makaa

heikoimpien joukossa paareilla lähellä alttaria. Hänen mielensä on
täynnä kiitosta ja hartautta. Sanat ja ulkonaiset
jumalanpalvelusmenot ovat toiset kuin ne, joihin hän on tottunut,
mutta ydin menoissa vastaa kuitenkin sitä mikä liikkuu hänen
omassa sisimmässään.

Elämä on lahja, elämä on ihme. Hän tuntee sen tällä hetkellä

syvästi ja voimakkaasti. Ihminen janoaa elämää. Hän tuntee
olevansa luotu sitä varten. Ja se, joka kuoleman kentältä palaa
takaisin elämään, tuntee sen paremmin kuin kukaan muu. Hän on
saanut elämän uudelleen. Ja uudistettu lahja on uusi ihme.

Siunaa ja varjele,
Siunaa ja varjele
Sodan tantereilla kärsineitä,
Haavat Sä lääkitse
Ijällä pitkällä
Palkitse, kruunaa heitä!

veisaa kuoro.
 Iljan katse kostuu, ja autuas ilo virtaa koko hänen olemuksensa
läpi.

Kun lääkäri jumalanpalveluksen jälkeen lähestyy Iljan paaria,

alkaa Ilja kohta puhua sääristään. Hän on muuten terve, mutta
sääriä on lyhennettävä, jotta pakotus lakkaisi. Se olisi tehtävä pian,
sillä hänen täytyy kiireesti voimistua ja päästä kotiin.

Lääkäri nyökkää ja lupaa myöhemmin palata takaisin. Nyt hänellä

on kiire.

Hoitajat kantavat Iljan hänen vuoteeseensa. Hänelle tuodaan

voimakasta, hyvää ruokaa, ja hän syö hyvillä mielin ajatellen
itsekseen, että tämä vain on enne elämän kääntymisestä
paremmalle puolelle.

Terveemmät syövät pitkien pöytien ääressä. Aterian päätyttyä he

rupeavat liikuskelemaan ympäri, mikä kepin mikä kainalosauvojen
varassa. He tupakoivat, tekevät tuttavuuksia ja nauttivat
vapaudestaan.

Ilja seuraa kaikkea. Särky säärissäkin asettuu vähän. Hänen on

niin hyvä olla. Hän juutalaisena tietää mitä vankeus vieraalla maalla
merkitsee. Sentähden hän iloitsee toistenkin puolesta. Nythän hän
itsekin sitä paitse maistaa kotiinpaluun autuutta.

— Sore-äiti, Sore-äiti! toistaa hän. Ja hänestä tuntuu kuin

hyväileisi hän armastaan.

Iljan vuoteen jalkopäähän pysähtyy samassa mustapukuinen

nainen. Naisen vaatteet ovat likaiset ja repaleissa. Hän painaa
poveaan vastaan rintalasta, jonka ympärille rääsyinen huivinsiekale
on kietaistu. Nainen katsoo Iljaan ja Ilja naiseen. Näin tuijottavat he
hetken toisiaan silmästä silmään.

— Oletko se sinä Nastja Nikolajewna, saa Ilja viimein kysytyksi.

— Oletko sinä Ilja Riffkin? Sinähän olet vanha, valkotukkainen

mies.

Iljan käsi nousee päälaelle aivan kuin tukan valkeutta

tunnustellakseen. Todellakin, kaksikymmenviisivuotias vanhus! —
Hän nauraa. Mutta sitte hän kokoo kaiken voimansa. — Nastja
Nikolajewna, miten olet sinä täällä? — Se purkautuu kuin hätähuuto.

— Etkö sinä siis tiedäkään? Sota on tullut meille asti.

Ilja painuu takaisin vuoteelle. Totta, totta siis kuitenkin se, mitä hän
ei ole tohtinut eikä tahtonut uskoa.

Nastja Nikolajewna näkee suuren tuskan sairaan kasvoilla. Hän

ymmärtää, että hänen täytyy sanoa sanottavansa varovaisesti. Mutta
hänen omat tunteensa ovat turtuneet. Hän puhuu kuin käyntiin pantu
kone, ja hänen katseensa tuijottaa lasittuneena suoraan Iljaan.

*****

— Hevoset, lehmät, rahat, kaikki meni, — meiltä ja joka talosta.

Lapsi herää samassa ja alkaa itkeä. Nastja Nikolajewna koettaa

hysytellen tyynnyttää, — Tämä on vankeudessa syntynyt, sanoo hän
ja tuijottaa yhä eteensä. — Kolmen viikon vanha.

Kun ei Ilja puhu eikä liikahda, jatkaa Nastja:

 — Ilja Riffkin, sinä pidit teidän perhettänne pystyssä. Sinä kokosit
ja hankit, — Isä teki sitä meillä. Hän iloitsi jokaisesta huonekalusta ja
jokaisesta elukasta ihan kuin lapsesta, — Kun hän näki kaikki
raunioina, nousi se hänelle päähän. Hän läksi astumaan ihan
suoraan vihollista kohti ja otettiin vangiksi. — Minä en voinut jättää
häntä. Hän oli vanha mies. Minä läksin jälessä, ja he ottivat minutkin.
Mutta minä löysin hänet. Hän ei enää tuntenut minua, ei välittänyt
mistään. Ei nukkunut. Ei syönyt. Mutta minä sain olla hänen luonaan.
Ja minä hänet hautasin. Sitte syntyi tämä lapsi.

Ilja on koko ajan lakkaamatta tuijottanut Nastjaan. Hänen

kasvonsa ovat vähitellen kivettyneet kuin tämänkin. Nyrkit ovat
puristuksissa. Silmät palavat mustina kuin kekäleet.

Hän karkaa istumaan, — Nastja Nikolajewna, eikö sinulla ole

sydäntä.
Miksi et puhu minun äidistäni?

— Sinä tiedät, hän oli vanha ihminen ‒ ‒ ‒

— Oli —?

— Niin, ja hän suri kovin sinun kohtaasi. Sitte kun vielä

pojanpoikakin meni — —

— Haim Jankel?

— Se tapahtui silloin, kun hankittiin pakoa. Omaa sotaväkeä oli

kylässä, ja sitte tuli vihollinenkin yht'äkkiä. Ei kukaan tiedä miten se
oikeastaan tapahtui, mutta kuula oli sattunut poikaan. — Äitisi ei
enää kestänyt sitä.
 Ilja Riffkin kääntyy selin Nastja Nikolajewnaan, heittäytyy
pitkäkseen vuoteelleen ja ummistaa silmänsä. Kukaan ei saa häntä
puhumaan tai liikahtamaan. Hän makaa kuin kuollut. Oikeastaan hän
ei ajattelekaan. Ainoastaan kerran läikähtää outo ihmettely hänen
sisimmässään, kun hänen mieleensä johtuu että hänkin vähän aikaa
sitte rukoili, kiitti ja piti elämää hyvänä lahjana. Hän ei silloin tietänyt,
että se oli julmaa ja ylivoimaista sekä hänelle että muille.

*****

Seuraavana päivänä saa lääkäri Iljan vihdoin avaamaan silmänsä.

Hän on kotvan aikaa seisonut vuoteen ääressä, kuunnellut sairaan
suonta ja hengitystä, puhutellut ja kysynyt vastausta saamatta, mutta
sitte hän alkaa puhua sääristä.

— Te pyysitte eilen, että sahaisin ne lyhemmäksi.

Sairaan silmät revähtävät yht'äkkiä auki. Eilen? Hän koettaa

muistella.
Eikö siitä jo ollut ihmisikä?

— Se on turhaa — sanoo hän viimein.

— Särky hivuttaa voimianne.

— Antaa hivuttaa, — Hän ummistaa uudelleen silmänsä ja

kääntyy selin lääkäriin, joka hetkeksi neuvottomana jää seisomaan
vuoteen viereen.
PAUL PAULOVITSIN KASVOT

Sali oli suuri ja valoisa. Sen avatuista akkunoista tulvahti lämmin,

voimakkaasti tuoksuva kesäilma huoneeseen. Se toi sinne
tervehdyksen elämästä, joka edistyi ja kehittyi kuten ennen
huolimatta kaikesta, mikä järkyttävän voimakkaasti kuin ruhjova
junaonnettomuus oli viskannut lukemattomien elämän tavallisuuden
tasaiselta radalta.

Dimitri Droscheffskyn katse seurasi tuulen hengessä hiljaa ja

vilvoittelevasti liehuvaa uudinta. Ulkona vallitsi nähtävästi pyhäinen
sunnuntairauha. Auringon paiste ja silloin tällöin kajahtelevat
kirkonkellot toivat sitä tänne sairassaliinkin.

Dimitri rupesi tarkkaamaan kellojen erilaisia ääniä. Toisten oli

kirkas ja kantava, toisten matala, surunvoittoinen. Mutta hänestä ne
sittekin puhuivat samaa. Ne soittivat kaikki ihmisille sanomaa ajasta,
jolloin veli ei nosta miekkaa veljeä vastaan, vaan jolloin
ihmismielissä vallitsee samanlainen pyhäinen rauha kuin ulkona
kesäisessä luonnossa.

Dimitri hymähti. Sekä hoitaja että hoidokkaat katsoivat monesti

pitkään häneen. He ehkä ihmettelivät sitä, että vuoteessa makaava
sotavanki tuntui ajattelevan valoisia rauhanajatuksia, jotka
siunaavina kuin itse päivänpaiste pyrkivät kohdistumaan kaikkiin.

Mutta mihin sitä luonnostaan meni. Sotavankinakin hän oli sama

kuin ennen, valoisan maailmankatsomuksen ja iloisen, luottavan
toivon mies. Niitä kai nykyään tarvittiin. Ja juuri täällä. Oli täällä
kärsimystä tarpeeksi.

Hän vavahti samassa. Sairasvuoteet hänen ympärillään panivat

hänet ajattelemaan taistelun tekemää jälkeä, ja siitä luistivat
ajatukset Pauliin. Mutta siihen ne pysähtyivät. Siinä oli kohta, jossa
hän ei uskaltanut katsoa totuutta silmiin.

Ikäänkuin viihdytelläkseen itseään rupesi hän muistelemaan

Paulin ja oman ystävyytensä alkua.

Se syntyi jo poikavuosina heidän luokkatovereina käydessään

Pietari-Paavalin koulua. Paul oli silloin vasta ollut muutamia viikkoja
koulussa, Dimitri pari vuotta. Koko tänä aikana oli Dimitri ollut
luokkansa ensimäinen, johtava mies joka asiassa. Läksyistään ei
hän paljon välittänyt. Hän osasi joka tapauksessa paremmin kun
muut. Mutta hän ei alentunut kiinnittämään huomiota siihen. Hän ei
etsinyt opettajien enemmän kuin toverienkaan suosiota. Päinvastoin
pani hän etenkin opettajien nähden maineensa luokan parhaimpana
rohkeasti alttiiksi, ja tämä tietysti korotti häntä toveripiirissä. Hän tiesi
sen. Mutta toveriensakin suosion hän otti vastaan hänelle
ominaisella huolettomuudella. Hän tunsi asemansa, mutta ei antanut
toisten sitä tuntea.

Dimitri oli ollut luokkansa ensimmäinen siinäkin suhteessa, että

häntä käytettiin luokan yhteisenä omanatuntona. Tiedettiin, että hän
oli horjumaton oikeuden mies, ei turhan tarkka, mutta tiukka kun niin
vaadittiin. Hänen tutkittavakseen lykättiin sentähden kaikki asiat. Jos
hän antoi anteeksi, antoivat toisetkin, jos hän vaati rangaistusta, ei
kukaan uskaltanut sitä vastustaa. Yhteinen oikeudentunto hyväksyi
tavallisesti rankaisumuodonkin, jota hän ehdotti.

Paul Paulovits oli syyslukukauden alkaessa tullut kouluun, Dimitrin

luokalle. Hän huomattiin "uudeksi"; muuta huomattavaa ei hänessä
ollut. Hän oli ujo ja nähtävästi tottumaton toverielämään. Hän puhui
hitaasti, joskus änkyttämälläkin. Hänen vastauksissaan oli monesti
jotain sokean astuntaa muistuttavaa, jotain epäröivää eteensä
tunnustelemista.

Dimitrin huomio kääntyi Pauliin vasta eräällä latinantunnilla.

Oltiin kääntämässä Vergiliusta. Opettaja Kiril Wladimirovits oli

huonolla tuulella. "On riidellyt eukkonsa kanssa", ilmoitettiin
silmäniskulla miehestä mieheen. Dimitri hyväksyi nyökäten
tiedonannon.

Opettajan huonotuuli tarttui poikiin. He käänsivät päin seiniä.

Wladimirovits paiskasi vihoissaan kirjansa kiinni. — Mitähän ilvettä
taaskin olette pitäneet, koska ette osaa mitään?

— Kiril Wladimirovits! — Eräs oppilaista viittasi ja nousi. — Minä

en muistanut tätä käännöstä. Minä luin kielioppia.

Toinenkin poika nousi. Hänkin oli unohtanut käännöksen.

Syntyi syvä hiljaisuus, Sitte jysähti opettajan nyrkki pöytään.

Typeryyttä ei voinut rangaista, mutta velvollisuuksien laiminlyömistä.
Läksynsä unohtaneille annettiin muistutus, ja koko luokka sai
käännöksen uudelleen luettavaksi.
 Kiril Wladimirovits lennätti Vergiliuksen laatikkoon ja rupesi
selailemaan kielioppia.

Silloin nousi Paul Paulovits. Hän ei ollut koko tuntina saanut

ainoatakaan kysymystä. "Uuden" olemassaolo oli kuin unohtunut
kaikilta.

— Opettaja, minäkin unohdin käännöksen. — Äänessä ei ollut

arvelua eikä epäröimistä.

Luokan vasemmalta säveltä kuului pitkäveteinen, tukahutettu

vihellys. Kiril Wladimirovits ei kohta vastannut. Hän mietti, oliko
kuullut oikeen. Viimein hänen suunsa kuitenkin vääntyi
nauruntapaiseen irvistykseen.

— Vai tahdot sinäkin muistutuksen! Saatavissa on!

Paul Paulovits istuutui. Kieliopit otettiin esille, tunti jatkui. Joka

mies istui hievahtamatta, Oli kuin levottomasti liikehtivässä joukossa,
jonka odottamaton salamanleimaus äkkiä tyynnyttää hiljaiseksi.

Dimitri Konstantinovits siirsihe hiukan. Hänen katseensa etsi

Paulia.

Kumma kun hän ei ennen ollut kiinnittänyt huomiota mieheen. Hän

ei edes tiennyt minkä näköinen poika oli, ja nyt tämä kuitenkin — —

Dimitri vastasi lopputunnilla kahdesti väärin. Se oli ennen

kuulumatonta, ja pojat käänsivät päätään, mutta itse hän ei ollut siitä
milläänkään. Hän ajatteli yksinomaan Paulia.

Paul Paulovits oli todella katsomisen arvoinen. Hänen ihonsa oli

harvinaisen punainen ja valkoinen, solakka varsi oli ryhdikäs, ja koko
olennossa oli jotain viattoman koskematonta.

Latinantunti oli päivän viimeinen. Sen loputtua tehtiin

tavanmukainen rynnäkkö päällysvaatteiden kimppuun. Paul
Paulovits pysyttelihe muista syrjässä. Hän näytti odottavan sopivaa
hetkeä. Sen ilmaannuttua pujottelihe hän lähemmäksi ja tarttui
päällysvaatteisiinsa, mutta siirtyi kohta uudelleen tunkeilevasta
joukosta syrjään.

Viheltäjä vasemmalta sivulta kulki samassa hänen ohitsensa,

uudistaen mielenilmaisunsa. Vihellys oli nyt pitkä ja paljon ilmaiseva.
Dimitri kaapasi viheltäjää niskasta ja pasitti portaita ales. Sitte hän
lähestyi Paulia.

— Missä sinä asut?

— Paul Paulovits rävähytti heikkoja, likinäköisiä silmiään niin

nopeaan, ettei Dimitri nähnyt niistä muuta kuin vilahduksittain
kirkasta sineä, sitte mainitsi Paul osoitteensa.

Heillä oli sama matka, ja he läksivät yhdessä koulusta, Dimitri

käyttäen tilaisuutta tiedusteluihin. Hän sai niukkoja vastauksia, mutta
ne olivat tyydyttäviä. Paul Paulovitsin isä oli ollut lääkäri. Hän oli
vasta kuollut, ja äiti poikansa kanssa oli muuttanut Pietariin.

He olivat kotvan aikaa kulkeneet vaieten toistensa rinnalla, kun

Dimitri keskeytti äänettömyyden.

— Sinä teit reilusti viime tunnilla. Et sinä änkyttänytkään, niinkuin

sinä usein teet.

Paul Paulovitsin silmäluomet rävähtivät hermostuneesti. — Minä

ajattelen aina — —
 — Kunko vastaat? Etkö sinä tiedä mitä sinun pitää vastata?

— En aina. Minulta unohtuu usein kaikki juuri kun pitäisi vastata.

Ja vaikka muistankin, niin minä kuitenkin ajattelen.

— Mitä ihmeessä?

— Kaikenlaista. Kun puhutaan kasveista tai eläimistä, täytyy

minun aina ajatella sitä, että tahtoisin omaa maata ja omia
kotieläimiä. Ja kun luetaan sodista tai murhista, täytyy minun ajatella
sitä, miltähän tuntuisi jos ottaisi hengen joltakin.

— Sinä olet mukava, Paul Paulovits! Tule meille tänä iltana.

Sisareni saa vieraita, ja he keittävät tschenuskia.

— Kiitoksia, jos minä ennätän. — Se sanottiin arvelevan hitaasti.

— Paul Paulovits ei nähtävästi ymmärtänyt mikä armonosotus tämä
kutsu oli. Mutta se vain kannusti Dimitriä. Hän ei ollut tottunut
hyljättyihin tarjouksiin, eikä tahtonutkaan tottua. — Minä odotan
sinua illalla, huusi hän kääntyessään kulmauksesta kotikadulle.

Tällainen oli heidän ystävyytensä alku ollut. Ja sitä jatkui siitä sekä
läpi koulun että yliopistossa.

Dimitri Konstantinovits huomasi pian, että hänen monessa

suhteessa oli pidettävä huolta ystävästään. Paul oli hajamielinen,
epäitsekäs ja yksipuolisesti aatteen mies, — niin käytännöllisiin
haluava kuin hän olikin. Hän oli samalla liian rehellinen, liian hyvä ja
liiaksi valmis uskomaan hyvää muistakin. Hän tarvitsi rinnalleen
jonkun, joka oli sekä kykenevä että halukas silloin tällöin tarttumaan
ohjaksiin kääntääkseen asiat Paulille suotuisaan suuntaan, jonkun,
joka tunsi elämää ja ihmisiä tarpeeksi katsellakseen niitä epäilevinkin
silmin. Ja Dimitri asettui itseoikeutettuna tälle paikalle. Hän oli
tottunut olemaan ensimäisenä. Hän tahtoi olla sitä myöskin
suhteessaan Pauliin, ulkonaisesti ainakin. Sisimmässään hän oli
tietoinen siitä, että ystävä luonteenjaloudessa seisoi asteella, jolla ei
muita näkynyt hänen rinnallaan. Siksi Dimitri olikin valinnut hänet
ystäväkseen.

— Paul, Paul, mutisi Dimitri. Hän ei jaksanut sietää ajatusta, että

hän ehkä tulisi myöhään, että kun hän kerran palaisi kotiin, Paul ei
enää — —

Dimitri kiskaisi hermostuneesti päänaluksensa pystyyn ja asettui

istumaan vuoteessa. Sitte hän koetti päästä puheisiin
vierustoverinsa, erään saksalaisen opettajan kanssa. Mies oli pari
viikkoa häittensä jälkeen joutunut rintamaan ja ikävöi nyt hurjasti
kotiin. Lisäksi oli hänellä erään vasta kaatuneen toverin
jäähyväistervehdys tämän vanhemmille perille vietävänä. Sekin lisäsi
hänen haluaan parantua ja päästä kotiin.

Mutta kohta kun puhelu saksalaisen kanssa päättyi, luistivat

Dimitrin ajatukset uudelleen Pauliin. Luonnon pyhäinen
sunnuntailepokin vaikutti sen. Siinä oli samaa mitä Paulin koko
olennossa: sopusointua, rauhaa ja kirkkautta.

Dimitri muisti iltaa Sofia Nikolajewnan, Paulin äidin, kuoleman

jälkeen. Paul ja hän istuivat yhdessä äidin vanhanaikuisilla
mahonkikaluilla sisustetussa huoneessa. Huone oli Paulin pyhäkkö
ja se oli täynnä pyhäkön tunnelmaa, mutta Dimitri tahtoi saada
ystävänsä pois sieltä. Hän ehdotti yhteistä ulkomaanmatkaa.

Paul Paulovitsin hienohipiäiselle kasvoille lehahti tavallista

kirkkaampi puna. Hän oli ymmärtänyt. Hän ojensi molemmat kätensä
Dimitrille, ja hänen katseensa kiitti. Mutta hän ei voinut suostua. Hän
ei pitänyt siitä, että ihmiset ulkonaisin keinoin koettivat tukahuttaa
sitä mikä voimakkaana eli heidän sisimmässään. Ensiksi se
tavallisesti oli turhaa. Ei kukaan matkustelemalla voinut paeta sitä
mikä asui omassa povessa. Se seurasi kaikkialle. Toiseksi oli
luonnotonta pyrkiä kaipausta pakoon. Kaipaus oli alati uudistuva
muistutus siitä miten paljon ihminen oli saanut ja omistanut.

Dimitri muisti karistaneensa tuhkaa savukkeestaan

mahonkijalustalla seisovan palmun lautaselle, mutta sitte hän katui
pyhäkölle sopimatonta tekoaan, pyyhkäisi tuhan käteensä ja vei sen
viereiseen, Paulille kuuluvaan huoneeseen, jossa häntä varten sinne
sijoitettu tuhkakuppi seisoi tietyllä paikallaan. Palattuaan Sofia
Nikolajevnan huoneeseen hän jatkoi keskustelua. Hän myönsi, että
Paul tavallaan oli oikeassa. Mutta hän näki, kuten ihmiset yleensä,
vain asian toisen puolen. Ulkonaisistakin seikoista saattoi olla sekä
apua että vahinkoa sisäiselle kehitykselle.

Dimitri astui edestakaisin lattiata pitkin. Hänellä oli jotain

sanottavaa, ja se oli hyvin yksinkertaista, mutta sittekin hän arasteli.

Hän loi ajatuksissaan pikaisen yleissilmäyksen Paulin ja omaan

yliopistoaikaansa. He olivat kumpikin lueskelleet vain "omaksi
sivistyksekseen", kuten hänellä oli tapana sanoa. Hän itse ei ajatellut
mitään erikoista uraa, ja Paulin mieli paloi käytännölliselle alalle. Hän
tahtoi omistaa edes kaistaleen intohimoisesti rakastamaansa maata.
Hän tahtoi kaunistaa ja viljellä sitä, saada omia alustalaisia —
muutamia vain — ja tehdä heille hyvää. Hän uskoi, että sadat,
tuhannet tällaiset vähässä uurastajat voisivat jouduttaa uuden
paremman päivän koittoa maalle.

Paulilla itsellään ei kuitenkaan ollut riittävästi varoja tähän.

 — Paul sanoi Dimitri, äkkiä koettaen alkaa leikkisästi, — kuten
tiedät olen tuollainen koroilla eläjä, jolla ei ole kansalais- tai
sanoisinko elämisoikeutta sinun uudessa ihanneyhteiskunnassasi.

Paul Paulovits kääntyi äkkiä ystäväänsä päin. Hänen likinäköiset

silmänsä räväyttivät nopeasti luomiaan, ja hän hymähti hänelle
ominaiseen hyväänsuopaan tapaansa.

Dimitrikin hymähti. He tunsivat kumpikin tässä hymähdyksessä

jotain vapauttavaa, jotain joka pani heidät iloitsemaan siitä, että
heidän ystävyytensä kaikista eroavaisuuksista huolimatta oli sitä
mitä se oli, voima, joka tänä surunkin aikana oli tuntuva tekijä heidän
elämässään.

Dimitri jatkoi kävelyään. Hänen oli siten helpompi sanoa

sanottavansa.
Paulin ystävänä oli hän tietysti vastaanottanut vaikutuksia tältä.
Hän oli siitä syystä halukas lohkaisemaan osia perintötilastaan,
esimerkiksi Paulille, — sopivasta hinnasta tietysti.

Dimitri pisti taasen hymähdykseksi ja joudutti astuntaansa. Mutta

Paul ei hymähtänyt. — Dimitri, sanoi hän, ja ääni pyrki
salpautumaan, — monet ajavat aatteitaan sanoin, sinä teoin. Minä
tunnen ja ymmärrän enemmän kuin voin ilmaista.

He syleilivät toisiaan, ja asia oli sillä ratkaistu.

Keväällä toteutettiin aie. Dimitri rupesi asumaan perintötilaansa, ja

Paulista tuli pienviljelijä. Kukin sai järjestää elämänsä ja työnsä
omien periaatteitensa mukaan.
 He viettivät kerrassaan ihanteellista elämää näihin aikoihin.
Sukulaiset ja naapurit tekivät parhaansa jouduttaakseen heitä
naimisiin, mutta itse eivät pitäneet kiirettä. Heidän ystävyytensä oli
tehnyt heidät vaateliaaksi. He tahtoivat täyspainoista. Siksi he
odottivat.

Tällä kannalla olivat asiat, kun sota puhkesi. Se repi kohta kuin
pohjan heidän jalkojensa alta. Pitkään aikaan he eivät puhuneet siitä
mikä tässä asiassa oli kipeintä heille. Mutta kerran se purkautui kuin
vahingossa.

Dimitri oli juuri ratsastaen saapunut Paulin luokse. Hän kertoi

viime tiedot sodasta.

— Yleisistä asioista en kuitenkaan huolehdi. — Dimitri kohautti

olkapäitään. — Sinä tunnet mielipiteeni. Se tulee minkä tuleman
pitää. Seisahtunut ja paha veri vaatii joskus suoneniskua.

— Pahasta ei koskaan tule hyvää. — Paul talutti Dimitrin hevosen

takapihan kaidepuun luokse, irroitti kuolaimet sen suusta ja sitoi
riimunvarresta kaidepuun renkaaseen.

— Eikö suoneniskun tarpeellisuus ole sinun periaatteitasi?

*****

— Paul kantoi sylyksellisen tuoreita heiniä hevoselle, sitte

kääntyivät he astumaan talolle päin.

— En minä muusta huolehdi, sanoi Dimitri, kyllä yleiset asiat

selviävät. Mutta mitä sinä aiot?

— Noudattaa omaatuntoani. — Ääni oli tyyni ja kirkas.

 — Hinnasta mistä hyvänsä?

— Hinnasta mistä hyvänsä.

Enempää ei asiasta puhuttu. Ulkonaisesti solui kaikki entiseen

uomaansa. Kukin teki töitään, mutta he olivat tietoiset siitä, että
ukkospilvi, joka singautti salamoitaan pitkin maata, milloin tahansa
saattoi purkautua heidän kohdallaan.

Dimitri oli huomaavinaan, että Paul, joka ei koskaan ollut pitänyt

omaisuuttaan oikein itselleen kuuluvana, vaan ainoastaan
väliaikaisesti hänelle suotuna välikappaleena sen toteuttamiseksi
mikä oli hänelle henkeäkin kalliimpaa, nyt entistä enemmän oli
irtautumassa kaikesta häntä ympäröivästä. Eikä se irtautuminen
tapahtunut tuskatta. Hyvästijätön haikeutta oli kaikessa. Elonkorjuu
— kaiketi Paulin viimeinen — oli kuin hyvästijättöä. Uuden siemenen
kylvö oli siemenenkylvämistä toisille sadoksi.

Enin raateli Paulin mieltä kuitenkin mahdollinen ero kodin

palveluskunnasta ja kotieläimistä. Hän ei sietänyt ajatusta, että
kylmät, koko hänen olemukselleen ja hänen
maailmankatsomukselleen vieraat, ehkäpä vihamieliset voimat
ottaisivat haltuunsa kaiken, mitä hän oli hellinyt ja hoitanut ja mikä oli
ollut hänelle rakkaiden lasten asemassa.

Hän koetti välttää näitä ajatuksia. Mutta Dimitri näki hänen kerran
ryntäävän ulos tallista paeten kuin henkensä edestä. Ja Dimitri
ymmärsi.

Paul Paulovitsin kasvot

*****
 — "Sisar", huudahti Dimitri äkkiä ohikulkevalle
sairaanhoitajattarelle.
— Tulkaa tänne, minulla olisi asiaa.

Sisar oli mustiin puettu ja arvokkaan näköinen, mutta hän hymyili

hieman. Dimitri Droscheffskyllä oli ystävänsä vihollismaan
sairaalassakin.

Dimitri puhui hätäisen kiireisesti. Sisarella oli monta vaalittavaa ja

ainainen kiire, mutta Dimitrin asia oli kerrankin puhuttava. Se oli
tärkeä. Hänen täytyi välttämättä, jos suinkin mahdollista, saada
puhutella jotakuta siinä kahakassa ollutta, jossa hän itse oli
haavoittunut. Oli kai heitä ainakin jokunen täällä.

Sisar koetti muistella. Oikeastaan oli aivan mahdotonta pyytää,

että hoitajatar voisi pitää tällaista mielessään. —

Huomautus katkesi kesken. Dimitrin kaunista hymyä oli mahdoton

vastustaa. Sattuikin niin mainiosti, että sisarella sairaalan toisessa
osassa oli nuori haavoittunut sukulainen. Hän voisi ehkä antaa
tietoja. Hän oli itse jotakuinkin samoihin aikoihin tullut haavoitetuksi
ja oli tänä tai seuraavana päivänä lähdössä kotiin.

Sisar kiiruhti toiselle vuoteelle. Dimitri painui takaisin omalleen.

Hänen oli helppo odottaa, kunhan hän vain lopultakin pääsisi
selvyyteen. Tapahtuma oli siksi ihmeellinen, ettei hän voinut jättää
sitä sikseen. Hän tahtoi tietää, oliko hän nähnyt ilmestyksen, oliko
kaikki mielikuvitusta, vai oliko tapahtumalla ehkä todellista,
aistimaailmaan kuuluvaa pohjaa.

Odotellessaan rupesi Dimitri käymään tilille itsensä kanssa. Hän

oli aluksi ollut kokolailla tyytyväinen oloonsa rintamassa, —