The Politics of Policing in Greater China

1st Edition Sonny Shiu-Hing Lo (Auth.)

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-politics-of-policing-in-greater-china-1st-edition-so
nny-shiu-hing-lo-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

China's New United Front Work in Hong Kong: Penetrative

Politics and Its Implications Sonny Shiu-Hing Lo

https://textbookfull.com/product/chinas-new-united-front-work-in-
hong-kong-penetrative-politics-and-its-implications-sonny-shiu-
hing-lo/

Carbon Trading in China: Environmental Discourse and

Politics 1st Edition Alex Lo (Auth.)

https://textbookfull.com/product/carbon-trading-in-china-
environmental-discourse-and-politics-1st-edition-alex-lo-auth/

Chinese Sociolinguistics Language and Identity in

Greater China 1st Edition Chunsheng Yang

https://textbookfull.com/product/chinese-sociolinguistics-
language-and-identity-in-greater-china-1st-edition-chunsheng-
yang/

Chinese Sociolinguistics; Language and Identity in

Greater China 1st Edition Chunsheng Yang

https://textbookfull.com/product/chinese-sociolinguistics-
language-and-identity-in-greater-china-1st-edition-chunsheng-
yang-2/
Policing Northeast Asia: The Politics of Security in
Russia and Korea Se Hyun Ahn

https://textbookfull.com/product/policing-northeast-asia-the-
politics-of-security-in-russia-and-korea-se-hyun-ahn/

Politics in China: An Introduction Joseph

https://textbookfull.com/product/politics-in-china-an-
introduction-joseph/

The Art of Being Governed Everyday Politics in Late

Imperial China Szonyi

https://textbookfull.com/product/the-art-of-being-governed-
everyday-politics-in-late-imperial-china-szonyi/

The Mulligan Concept of Manual Therapy: Textbook of

Techniques Wayne Hing

https://textbookfull.com/product/the-mulligan-concept-of-manual-
therapy-textbook-of-techniques-wayne-hing/

The Politics of Disaster Management in China:

Institutions, Interest Groups, and Social Participation
1st Edition Gang Chen (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-politics-of-disaster-
management-in-china-institutions-interest-groups-and-social-
participation-1st-edition-gang-chen-auth/
SO N N Y SH I U - H I N G LO
TH E P OL IT I C S
O F P OL ICIN G I N
GR E AT E R C H I N A
Politics and Development of Contemporary China

Series Editors
Kevin G. Cai
University of Waterloo
Williamsville, New York, USA

Guang Pan
Shanghai Center for International Studies
Shanghai Academy of Social Sciences
Shanghai, China

Daniel Lynch
University of Southern California
Los Angeles, California, USA
As China’s power grows, the search has begun in earnest for what super-
power status will mean for the People’s Republic of China as a nation as
well as the impact of its new-found influence on the Asia-Pacific region
and the global international order at large. By providing a venue for excit-
ing and ground-breaking titles, the aim of this series is to explore the
domestic and international implications of China’s rise and transforma-
tion through a number of key areas including politics, development and
foreign policy. The series will also give a strong voice to non-western per-
spectives on China’s rise in order to provide a forum that connects and
compares the views of academics from both the east and west reflecting
the truly international nature of the discipline.

More information about this series at

http://www.springer.com/series/14541
 Sonny Shiu-Hing Lo

The Politics of
Policing in Greater
China
Sonny Shiu-Hing Lo
Department of Social Sciences
The Education University of Hong Kong
Hong Kong

Politics and Development of Contemporary China

ISBN 978-1-137-39069-1 ISBN 978-1-137-39070-7 (eBook)
DOI 10.1057/978-1-137-39070-7

Library of Congress Control Number: 2016956248

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2016

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.

Cover illustration: © Andrew Dernie

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Nature America Inc. New York
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY 10004, USA
 ACKNOWLEDGMENT

This book is a product of my long-term interest in the study of policing in

Greater China after 2009, when I first published a book on the politics of
cross-border crime. I have to express my gratitude to Kenneth Ming, who
helped me collect some data, and to two mainland experts on policing in
China for sharing their views with me. I am also indebted to the former
Hong Kong Police Commissioner Mr. Tang King-shing, Superintendent
Wong Kin-wah and Senior Superintendent Tang Ping-keung for sharing
all their opinions with me in March and June 2009. I must also thank
Professor Jenny Fleming, the Editor of Policing & Society, for granting me
the permission to reprint my following article in Chap. 2: “The Changing
Context and Content of Policing in China and Hong Kong: Policy
Transfer and Modernization,” Policing & Society, vol. 22, no. 2 (2012).
I am indebted to Professor Lowell Dittmer, the Editor of Asian Survey,
for allowing to reprint the following article in Chap. 3: “The Influence of
Hong Kong’s Policing on China: Mechanisms of Knowledge Transfer,”
Asian Survey, vol. 51, no. 4 (July/August 2011), pp. 770–784. Finally,
I express my gratitude to Professor Shamsul Haque, the Editor of Asian
Journal of Political Science, for granting me the permission to reprint the
following article in Chap. 5: “The Politics of Policing the Anti-WTO
Protests in Hong Kong,” Asian Journal of Political Science, vol. 14, no.
2 (2006). While these three articles have been slightly updated, all other
chapters have been written exclusively for this book.
Finally, I dedicate this book to my late father, Lo Ho Leung.

v
 CONTENTS

1 Introduction: Toward an Analytical Framework

of Understanding the Context and Content of Policing 1

2 Policing in China 37

3 Modernization of China’s Police and Learning

from Hong Kong 71

4 Knowledge Transfer from Hong Kong Police to Mainland

Chinese Police 99

5 Policing in Hong Kong 117

6 Policing the Anti-WTO Protests in Hong Kong 141

7 Policing the Occupy Central Movement in Hong Kong 169

8 The 2016 Mongkok Riot in Hong Kong 195

vii
viii CONTENTS

9 Policing Crises in Mainland China: The Shenzhen

Landslide, Tianjin Explosion and Shanghai Stampede 223

10 Policing in Taiwan 243

11 Policing in Macao 271

12 Conclusion 297

Bibliography 309

Index 321
 ABBREVIATIONS

CAPO Complaints Against Police Office

CCP Chinese Communist Party
CCTV China Central Television
CDIC Central Discipline Inspection Commission
CID Criminal Investigation Department
CITIC China International Trust and Investment Corporation
CMC Central Military Commission
DAB Democratic Alliance for the Betterment and Progress of Hong
Kong
DPP Democratic Progressive Party
ECISP Electronic Communal Information Sharing Platform
FBI Federal Bureau of Investigation
FEHD Food and Environmental Hygiene Department
HKSAR Hong Kong Special Administrative Region
ICAC Independent Commission Against Corruption
INTERPOL International Police
IPCC Independent Police Complaints Council
ISO International Organization for Standardization
JP Judiciary Police (Macao)
KCTU Korean Confederation of Trade Unions
KMT Kuomintang
KPL Korean Peasants League
LegCo Legislative Council
MOP Macao Pataca
MOU Memorandum of Understanding
MPS Ministry of Public Security
MRT Metro Rapid Transit

ix
x ABBREVIATIONS

MSAR Macao Special Administrative Region

NPC National People’s Congress
NSC National Security Commission
NSSB National Security and Supervision Bureau
OCM Occupy Central Movement
PAP People’s Armed Police
PCRO Police Community Relations Offices
PLA People’s Liberation Army
PRC People’s Republic of China
PRD Pearl River Delta
PSB Public Security Bureau
PSP Public Security Police (Macao)
RMB Renminbi
ROC Republic of China
SARS Severe Acute Respiratory Syndrome
SCNPC Standing Committee of National People’s Congress
TNT Trinitrotoluene
UPS Unitary Police Service (Macao)
WTO World Trade Organization
 LIST OF FIGURES

Fig. 1.1 A model of the relationships between policing and politics 3

Fig. 1.2 The context and content of policing 4
Fig. 1.3 Organizational structure of the police in China 16
Fig. 1.4 Criminal offences in the People’s Republic of China,
2005–2013 17
Fig. 1.5 Organizational structure of the Hong Kong police force 21
Fig. 1.6 Organizational chart of the Unitary Police Service in Macao 28
Fig. 1.7 Organizational chart of the Public Security Police in Macao 29
Fig. 1.8 Organizational structure of the Judiciary Police in Macao 30

xi
 LIST OF TABLES

Table 1.1 Scope of policing in the Republic of China on Taiwan 18

Table 1.2 Decline in larceny and violent crimes in Taiwan, 2005–2014 19
Table 1.3 Violent crimes in Taiwan, 2005–2014 20
Table 1.4 Crimes in Hong Kong, 2005–2014 24
Table 1.5 Serious crimes in Macao, 2009–2014 31
Table 1.6 Types of crimes in Macao, 2005–2014 32
Table 5.1 The establishment of the Hong Kong police
force 2001–2014 118
Table 5.2 Public recognition and satisfaction with
the Hong Kong police, 2012–2015 119
Table 5.3 Public order events in Hong Kong, 2006–2015 123
Table 7.1 Chronology of the occupy central movement
in Hong Kong, 2014 170
Table 8.1 The riots in Hong Kong 196
Table 8.2 Timeline of the Mongkok riot in Hong Kong on
the Morning of February 9, 2016 198
Table 10.1 Taiwan police establishment and strength, 2005–2014 244
Table 10.2 The events in the Kaohsiung prison revolt,
February 11–12, 2015 250
Table 11.1 Number of Macao public security police, 2001–2014 272
Table 11.2 Number of Macao Judiciary Police, 2001–2014 273
Table 11.3 Public perception of Macao’s law enforcement departments,
including the Judiciary Police 274

xiii
 CHAPTER 1

Introduction: Toward an Analytical

Framework of Understanding the Context
and Content of Policing

Although the studies of policing in the People’s Republic of China

(PRC), the Republic of China (ROC) on Taiwan, the Hong Kong Special
Administrative Region (HKSAR) and the Macao Special Administrative
Region (MSAR) have been numerous, none of them has really adopted
a comparative approach to examine the similarities and differences of the
context and content of policing in these four regions. This book aims at
filling in the existing gap in the literature on policing in Greater China,
which embraces the PRC, ROC, HKSAR and MSAR. In order to under-
stand the context and content of policing in these four regions, it is neces-
sary to develop an analytical framework of comparisons.
Specifically, a theory of the relationships between policing and poli-
tics, as advanced by political sociologists Brewer, Guelke, Hume, Moxon-
Browne and Wilford, will first be discussed.1 They tried to apply their
framework to study policing in the USA, Great Britain, Northern Ireland,
the Irish Republic, Israel, South Africa and China. This book will then
seek to combine their analytical framework with another one that was
developed from political scientist David Easton so that policing in the four
regions of Greater China will be studied comparatively.

1
John R. Brewer, Adrian Guelke, Ian Hume, Edward Moxon-Browne and Rick Wilford,
The Police, Public Order and the State (London: Macmillan, 1996), “Introduction to the
Second Edition,” pp. xiii–xxxi.

© The Author(s) 2016 1

S.S.-H. Lo, The Politics of Policing in Greater China,
DOI 10.1057/978-1-137-39070-7_1
2 S.S.-H. LO

According to the theory of the relationships between politics and polic-

ing, as advanced by Brewer, Guelke, Hume, Moxon-Browne and Wilford,
a spectrum ranging from weak to strong can be used to delineate six major
dimensions of the relationships between policing and politics: (1) beliefs,
(2) politicization, (3) resources, (4) policies, (5) values and (6) state imag-
es.2 For political beliefs, policemen and women are “political animals” who
have their political views.3 If their political views are strong, police conduct
is bound to be affected. With regard to politicization, it is strong when
the police identify with one political party or faction and are entangled
in political disputes. The third dimension is related to police resources.
Police resources are relatively weaker if the police are part of the govern-
ment’s expenditure and if they are subject to the control or priorities of
the state. However, police resources become stronger if the police manip-
ulate state priorities and acquire “a disproportionate share of resources.”4
Moreover, the police relationships with politics are relatively weak if the
former “implement government policies impartially through enforcement
of the laws which enact them.”5 Their relationships are strong if the police
become partisan in the form of either supporting government policies
staunchly or opposing them fiercely. The fifth dimension of police–politics
relationships is the degree of penetration of governmental values and ide-
ology into the police. Their relationships are relatively weak if the police
are affected by the governmental values and ideology. On the contrary,
their relationships are strong if the police actively support such values
and ideology “by denying legitimate opposition to them or in the expres-
sion of alternative values and ideologies.”6 The final dimension refers to
the conduct of the police that shapes public perceptions of the state and
state institutions, thus affecting politics indirectly. If the police manipulate
these public perceptions, their relationships are relatively strong. Overall,
the more intervention from the police in politics, the stronger the rela-
tionships between police and politics (see Fig. 1.1).
The analytical framework advanced by Brewer, Guelke, Hume, Moxon-
Browne and Wilford aims at dispelling the myth of the apolitical nature of
police as depicted by the liberals. They have argued that, in the stronger
2
Brewer, Guelke, Hume, Moxon-Browne and Wilford, The Police, Public Order and the
State, p. xxii.
3
Ibid., p. xxi.
4
Ibid., p. xxi.
5
Ibid., p. xxi.
6
Ibid., p. xxi.
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 3

Relationships between policing and politics

Weak ------------------------------------------------------------------------- Strong
Six Dimensions
1. Beliefs
2. Politicization
3. Resources
4. Policies
5. Values
6. State images

Fig. 1.1 A model of the relationships between policing and politics (Source:
Slightly adapted from John R. Brewer, Adrian Guelke, Ian Hume, Edward
Moxon-Browne and Rick Wilford, The Police, Public Order and the State
(London: Macmillan, 1996), p. xxii, Figure 1)

version of police–politics relationships, the police “are proactive in poli-

tics, and partisanly advance the policies and ideology of the state, specific
governments or competing state elites.”7 Indeed, their model of police–
politics relationships is unique, trying to capture their strength in terms
of the six dimensions: beliefs, politicization, resources, policies, values and
state images.
Yet, the model advanced by Brewer, Guelke, Hume, Moxon-Browne
and Wilford has appeared to neglect the complex content and context of
policing. This book is going to develop a comparative framework by also
focusing on the content and context of policing, as well as by examin-
ing their interactions in Greater China. David Easton’s political system
approach, which can be summarized by describing the polity as a black
box that interacts with the environment, will be elaborated and refined
further for us to understand the complex relationships between policing
and politics, especially in the regions of Greater China.
According to David Easton, a political system produces outputs, such as
public policies, in response to the inputs, which embrace public demands
and support from citizens and groups in the environment.8 This black-box
model of the political system can be borrowed and refined further to
capture the dynamic relationships between police and their environment.
In Fig. 1.2, the content of policing refers to (1) the scope of policing; (2)

7
Ibid., p. xxiii.
8
For details, see David Easton, “An Approach to the Analysis of Political Systems,” World
Politics, vol. 9, no. 3 (April 1957), pp. 383–400.
4 S.S.-H. LO

Environment

The contextual elements of The content of policing

policing
1. Public opinion and
perceptions (trust)
2. Mass Media
3. Interest groups
4. Political parties
5. Judiciary
6. Socio-political and
economic
circumstances
7. Crises
8. Criminal activities
that necessitate
crime control
9. Festivals and events
that necessitate
crowd control
1. Scope of policing
2. Functions, visions and
missions of policing
3. Police organization
(Recruitment,
promotion and
Feedback and
evaluation)
4. Police coordination response to the
with other government environment
agencies (including
police-military
relations)
5. Police coordination
and communication
with police in other
external jurisdictions
6. Community policing
7. Police reforms
8. Crisis management

Environment

Fig. 1.2 The context and content of policing

functions, visions and missions; (3) police organization (including recruit-

ment, promotion and evaluation of police performance); (4) police coor-
dination with other governmental agencies (including police–military
relations); (5) police coordination and communication with their coun-
terparts in other external jurisdictions; (6) community policing; (7) police
reforms and (8) crisis management.
All these elements of policing content, as will be discussed later, are
quite different in the four regions of Greater China, especially the scope of
policing, where the PRC has been displaying a much broader jurisdiction
than the other three regions. Organizationally speaking, any police force
must have its functions, visions and missions, while internal organizational
issues such as recruitment, promotion, performance appraisal and evalu-
ation are indispensable public-sector management practices that involve
senior leaders, middle-ranking officers and lower rank-and-file members.9
Police coordination with other agencies, especially the military, occupies

9
Peter K. Manning, Police Work: The Social Organization of Policing (Illinois: Waveland
Press, 1997), pp. 129–179.
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 5

a central role in socialist states like the PRC, where the military, namely
the People’s Liberation Army (PLA), possesses a paramilitary police
force named wujing. In the HKSAR, where the police are made up of
local Hong Kong people and where the PLA is stationed to function as a
national defense force, the PLA does not intervene in HKSAR’s domestic
security. Both the Hong Kong police and the PLA have clear divisions of
labor. The Hong Kong police deal with domestic security, whereas the
PLA symbolizes the exercise of the PRC’s sovereignty over the HKSAR.
In their formulation of the relationships between the police and poli-
tics, political sociologists Brewer, Guelke, Hume, Moxon-Browne and
Wilford were sensitive to the relationships between the military and the
police, which have become one of the themes for them to compare and
contrast the police in advanced industrial countries with the counterpart
in developing states, including the PRC. Apart from police coordination
with agencies within the same state or city-state, the police communicate
with their counterpart in other external jurisdictions through a variety of
activities, including intelligence sharing, exchange visits and conference
participation. These activities, as will be discussed in this book, are not
only crucial in determining whether cross-border crime can be controlled
effectively, but they can also be seen as mechanisms of knowledge transfer
in which police in one jurisdiction learn from their parallel force in another
legal jurisdiction.10
As a matter of fact, knowledge transfer among police agencies can be
achieved through their cooperation. The content of police cooperation
covers a variety of operational issues, including the exchange of informa-
tion on traffic offences and accidents, the exchange of crime prevention
information, the reporting of movements of people who are either crimi-
nal suspects or protected persons, the surveillance of suspected persons
and vehicles, and the reporting of the transport of dangerous materials.11
Moreover, police cooperation in criminal investigations may include the
need to exchange information on persons who have committed criminal
offences, provide evidence to establish the proof of such offences, forward
police investigation records such as reports and interrogations, participate
in enquiries, pursue offenders who escape from one territory to another,

10
Sonny Shiu-Hing Lo, The Politics of Cross-Border Crime in Greater China: Case Studies
of Mainland China, Hong Kong and Macao (New York: M. E. Sharpe, 2009).
11
Malcolm Anderson, Policing the World: Interpol and the Politics of International Police
Cooperation (Oxford: Clarendon Press, 1989), p. 151.
6 S.S.-H. LO

and request the use of police vehicles in another territory.12 All these tech-
nical procedures facilitate mutual learning of the police forces concerned,
building up a knowledge base that they will utilize in the future. Police
coordination and cooperation can therefore contribute to institutional
learning, memory and improvement.
In addition to police coordination internally and externally, community
policing constitutes a means through which the police fight crime effec-
tively through regular liaison work with members of the public. In the
context of Chinese societies, community policing has been a traditional
factor shaping crime control, for pre-Qin dynasties had long adopted the
baojia system of household registration to control crime, monitor resi-
dents and collect tax at the grassroots level.13 If community policing in
many Western countries “has evolved from a few foot patrol experiments
to a comprehensive strategy guiding modern police departments,”14 it
had long been experimented in mainland China, where policing relied
much on the penetration of the state’s tentacles into every corner of soci-
ety. This book will analyze how the police work with the community and
neighborhoods in Greater China to combat crime. As William Lyons has
argued, “Advocates expect police-community partnerships to empower
citizens by reducing fear – thereby making policing more efficient and
effective to the degree that it revitalizes communities with specified capac-
ities – that is, it invests in the social capital of those communities most vic-
timized by crime and violence.”15 Peter Manning has reminded us of the
following features of community policing: (1) the objective of increasing
citizens’ perceptions of their personal safety and reduced criminal activi-
ties, (2) the need to increase law enforcement’s ability to control crime,
(3) the attempt at developing citizen volunteer actions to support police
work, (4) the persistence of foot officers to conduct community polic-
ing work, (5) the necessity of increasing public access to police so as to
enhance citizen satisfaction and (6) the aim of reducing the public fear

12
Ibid.
13
Sonny Shiu-Hing Lo, The Politics of Controlling Organized Crime in Greater China
(London: Routledge, 2016), pp. 9–10.
14
Gary W. Cordner, “Community Policing: Elements and Effects,” in Gary W. Cordner,
Larry K. Gaines, and Victor E. Kappeler, Police Operations: Analysis and Evaluations
(Cincinnati, Ohio: Anderson Publishing Company, 1996), pp. 495–521.
15
William Lyons, The Politics of Community Policing: Rearranging the Power to Punish
(Ann Arbor: The University of Michigan Press, 2002), p. 8.
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 7

of crime.16 Apart from community policing, police reforms constitute an

indispensable element of enhancing police capability to control crime.
Police reform may also embrace community policing so as to consolidate
police work. Later, we will examine police reforms in the four regions of
Greater China.
Finally, crisis management is arguably an important dimension of how
the police react to environmental changes. The way in which the police
react to the sudden occurrence of crises can be analyzed from the per-
spective of “dramaturgy,” which according to Peter Manning represents
a perspective of “using a theatrical metaphor to explore how the com-
munication of messages to an audience conveys information and creates
impressions that shape social interaction.”17 Manning elaborated on the
meaning of dramaturgical perspective in the following way:

Dramaturgy emphasizes the importance of contingencies or unanticipated

outcomes, managed performance of situated interactions, now richly mixed
with images of such performances…Dramaturgy requires a notion of feed-
back and of audience, but the sources and consequences of reflexivity and
feedback in complex and mediated societies are rather unclear. It emphasizes
on voluntarism, on created intrinsic meanings, and on the interactions that
yield interpretations attunes it to an age of relativism, pragmatism, and joint
actions…The core concern of dramaturgy is symbolic action, or simply put,
actions that represent something to somebody in a context. It is the rep-
resentation process and what is represented that is critical, not the banal
observation that human beings interpret their environment. Symbolic action
is reflective and reflexive action – it incorporates reflection on the imagined
reaction of others to one’s own action. This process of reflection plays a role
in the resultant behavior, and thus symbols provide a context for review of
past and imagined future action. Social interaction is a communicative dance
usually based on trust and reciprocity…The question is how, within what
framework, to understand the spinning consequences of collective action.18

Manning’s insights on the characteristics of the dramaturgical perspec-

tive—the importance of unanticipated outcomes, the need for feedback
and audience, the persistence of symbolic action, and the process of social

16
Peter K. Manning, Organizational Communication (New York: Aldine De Gruyter,
1992), pp. 162–163.
17
Peter K. Manning, Policing Contingencies (Chicago: The University of Chicago Press,
2003), p.4.
18
Ibid., pp. 4–5.
8 S.S.-H. LO

interaction based on trust and reciprocity—are important for us to analyze

how the police in Greater China have reacted to dramatic events or various
contingencies.
In terms of the context or environment of policing, there are at least
seven elements that interact with the content and they include the fol-
lowing: (1) public opinion and perception on policing (including public
trust), (2) mass media that scrutinize the police work, (3) interest groups
that provide checks and balances on policing, (4) political parties that con-
stantly call for the need for police accountability to the public, (5) the judi-
ciary that deals with cases and lawsuits from citizens regarding the exercise
of police powers, (6) the changing socio-political and economic circum-
stances that may impact on police resources and manpower, (7) the erup-
tion of crises that necessitates swift and effective responses from the police
force, (8) the occurrence of various criminal activities that necessitates
crime control and (9) the holding of festivals and main events that requires
the police to control the crowds. While the changing socio-political and
economic circumstances can shape police manpower, resources and opera-
tions, the emergence of crises has direct bearings on police operations,
responses and feedbacks. Crises may involve events and hazards that erupt
suddenly, including violence, terrorist attacks, natural disasters, riots and
serious confrontations between the police and citizens.19 Police responses
to these crises, especially terrorism, have often been characterized by an
expansion of state power.20 While the occurrence of various criminal activi-
ties requires prompt and effective responses from the police, the holding
of festivals and main socio-cultural events also necessitates crowd control
from police force. Other structural or contextual elements—public opin-
ion, mass media, interest groups, political parties and judiciary—serve as
powerful checks and balances against the work of the police force. Public
perception and trust confer legitimacy on the police. On the contrary, the
absence of public trust can make police work difficult. As Peter Manning
has reminded us, “Trust, as a priori willingness to accept others’ behaviors

19
For the argument that the police need to be both reactive and proactive in dealing with
“serious crimes,” see Mark H. Moore, Robert C. Trojanowicz and George L. Kelling,
“Crime and Policing,” in Gary W. Cordner, Larry K. Gaines and Victor E. Kappeler, eds.,
Police Operations: Analysis and Evaluations (Cincinnati, Ohio: Anderson Publishing
Company, 1996), p. 4.
20
Tara Lai Quinlan and Zin Derfoufi, “Counter-Terrorism Policing,” in Rebekah Delsol
and Michael Shiner, eds., Stop and Search: The Anatomy of a Police Power (London: Palgrave
Macmillan, 2015), p. 123.
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 9

and speech at face value, is the core of interpersonal relations, plays a major
role in the social integration of bureaucracies, and grounds social life.”21
On the other hand, “[t]he police must assess others’ trustworthiness, and
their trust capacity, yet they are distrustful, cynical, and watchful.”22 It is a
huge challenge for the police in Greater China too to deal with potential
public distrust and try to earn public trust during their operations. While
the mass media expose any possible misuse of power by the police, inter-
est groups protect their interest by criticizing the work of the police, such
as sex workers and demonstrators, who may have to confront with police
at the street level.23 In the USA during the early 1970s, “police jobs and
promotions were viewed by the leaders of the dominant [political] party
as part of their lawful spoils to be used for rewarding the faithful and
punishing the opposition.”24 Apart from political parties, the legislature
and courts can also check the power of the police, making the policing
work accountable to the public. While “zero tolerance” to crime has been
adopted aggressively in the USA, it has given rise to public complaints
about police misconduct and abuse of power.25
Police accountability to the public is critical in the global era of demo-
cratic policing. It “refers to holding law enforcement agencies accountable
for the services they deliver: crime control, order maintenance, and mis-
cellaneous services to the people and communities…[A]ccountability also
refers to holding individual officers accountable for how they treat individ-
ual citizens, particularly with regard to the use of force, equal treatment of
groups, and respect for the dignity of individuals.”26 If democratic polic-
ing, as Peter Manning has argued, is linked to a theory of democracy that
emphasizes the administrative balance of powers, citizen involvement and
the freedom of expression,27 this book’s refined system model of policing

21
Manning, Policing Contingencies, p. 15.
22
Ibid., p. 11.
23
John L. Lambert, Police Powers and Accountability (London: Croom Helm, 1986).
24
Leonard Ruchelman, Police Politics: A Comparative Study of Three Cities (Cambridge,
Massachusetts: Ballinger Publishing Company, 1974), p. 1.
25
John A. Eterno, “Zero Tolerance Policing in Democracies: The Dilemma of Controlling
Crime Without Increasing Police Abuse of Power,” in Darren Palmer, Michael M. Berlin,
Dilip K. Das, eds., Global Environment of Policing (London: CRC Press, 2012), pp. 49–73.
26
Samuel Walker and Carol A. Archbold, The New World of Police Accountability (London:
Sage, 2014), p. 8.
27
Peter K. Manning, Democratic Policing in a Changing World (Boulder: Paradigm,
2010), p. 45.
10 S.S.-H. LO

will later be applied to help us understand the extent and operation of

“democratic policing” in Greater China.
The system model adopted by this book focuses on the interactions
between the police as a bureaucratic organization and the environ-
ment. According to Jeffrey Slovak, “there is an important sense in which
most police research has neglected to focus on organization-community
interchanges.”28 Helene Maria Kyed and Peter Albrecht have pointed to
the need for us to comprehend the “relational” aspect of policing:

[P]olicing is fundamentally relational. Those who perform it are not isolated

homogenous actors, who represent separate spheres of social life or who
enact fixed normative systems in any automatic sense. Rather, policing actors
form part of wider socio-political arenas. In these arenas policing actors and
their supporters, adversaries and clients take part in often contested articu-
lations of right and wrong, and of who and what constitutes a threat to
society…At stake is not only security and peace, but also access to resources,
entitlements, livelihood and income for the actors involved. Policing actors
for this reason also embedded in wider sets of power relations.29

The relational aspect of policing has been emphasized by David Bayley,

who has argued that police reforms should ideally embrace four main
elements.30 First, the police are expected to be accountable to the law
rather than to the government. Second, the police must protect human
rights, especially the rights that are required in democracy, such as the
freedom of speech, of association, of movement and the freedom from
excessive force, torture, arbitrary arrests and detention. Third, the police
are expected to be accountable to the people outside their organization
who are empowered to monitor or scrutinize police activities. Fourth, the
police are expected to give top priority to serving the needs of individual
citizens and private groups. These four elements, according to Bayley, play
a major role in the process of democratizing the police. However, Bayley
has alerted us to the social barriers to police reform, because police culture

28
Jeffrey S. Slovak, Styles of Urban Policing: Organization, Environment, and Police Styles
in Selected American Cities (New York: New York University Press, 1986), p. 8.
29
Helene Maria Kyed and Peter Albrecht, “Introduction: Policing and the politics of
order-making on the urban margins,” in Peter Albrecht and Helene Maria Kyed, eds.,
Policing and the Politics of Order-Making (London: Routledge, 2015), p. 15.
30
David H. Bayley, Changing the Guard: Developing Democratic Policing Abroad (New
York: Oxford University Press, 2006), pp. 17–22.
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 11

can shape their reforms and activities.31 Bayley’s insights are important for
us to study policing in Greater China. From a comparative perspective,
this book is going to adopt the system model on the relationships between
police and the environment, and between police and politics, for us to
examine the content and context of police operations in Greater China.
Bayley and Shearing have argued that policing is now extending to the
private sector, and that policing is not confined to the uniform police who
are hired, paid and directed by the government. They remark:

Policing is no longer monopolized by the public police, that is, the police cre-
ated by government. Policing is now being widely offered by institutions other
than the state, most importantly by private companies on a commercial basis
and by communities on a volunteer basis. Second, the public police are going
through an intense period of self-questioning, indeed, a true identity crisis.
No longer confident that they are either effective or efficient in controlling
crime, they are anxiously examining every aspect of their performance – objec-
tives, strategies, organization, management, discipline, and accountability.
These movements, one inside and the other outside the police, amount to the
restructuring of policing in contemporary democratic societies.32

Due to the relatively limited data on the emerging private-sector policing

in Greater China, this book will focus on the formal police forces in the
PRC, ROC, HKSAR and MSAR. Police are defined here as an organi-
zation which exercises the legitimate use of force so as to maintain law
and order in society; they are hierarchically structured and expected to be
effective in crime control and be held accountable to the public for their
actions. As Peter Manning has remarked, the police as an organization,

constituted of many diverse agencies, are authoritatively coordinated, legiti-

mate organizations, They are legitimate and stand ready to apply force up
to and including fatal force in politically defined territories. They seek to
sustain politically defined order and ordering via tracking, surveillance, and
arrest. As such, they require compliance to command from lower personnel
and the citizens and the ability to proceed by exception.33

31
David H. Bayley, “The Limits of Police Reform,” in David H. Bayley, ed., Police and
Society (London: Sage, 1977), pp. 219–220.
32
David H. Bayley and Clifford D. Shearing, “The Future of Policing,” Law & Society
Review, vol. 30, no. 3. (1996), p. 585.
33
Manning, Democratic Policing in a Changing World, p. 44.
12 S.S.-H. LO

However, the scope of policing in this book is not just confined to the
police; it embraces other disciplinary forces, including the fire services,
correctional or prison service, and the customs and immigration. In the
PRC, as we will discuss, the scope of the police, or gongan, is very broad,
including fire services, prison managers and guards, and customs and
immigration. Adopting a narrow definition of police would arguably limit
the comparisons and contrasts between mainland China and the other
three regions of Greater China.

POLICING AS INTERACTIONS BETWEEN THE STATE

ORGANIZATION AND ENVIRONMENT
From the perspective of China studies, the study of policing in the four
regions of Greater China has important implications for our deeper under-
standing of the interactions between the police as a state organization
and the environment. Historically speaking, the Chinese state has been
traditionally powerful and the police can be seen as an instrument of the
state to consolidate its power and legitimacy. As Karl Bunger has written:

If we want to explain the peculiarities of the state in China and their causes,
we cannot stop at describing the political institutions and modes of thinking,
but have to take into consideration also the given external circumstances of
the process of state-building. These conditions are often of a permanent
nature.34

Traditionally, the Chinese state has attempted to control the governing

environment, whereas the police have been regarded as its tool to suppress
political dissent and opposition. Jacques Gernet has put the power of the
Chinese state in the following accurate way:

One could say that in China, the state is all. History explains this. The state
was not an organism which developed little by little and was obliged to make
a place for itself among other powers, as with the case in the West, where the
state had to impose itself on the independent powers of the Church, of feu-
dalism and of the nobility, come to terms with the merchants, and seek the
support of the financiers. In China, the state was an established reality from

34
Karl Bunger, “Foreword: The Chinese State between Yesterday and Tomorrow,” in
Stuart R. Schram, ed., The Scope of State Power in China (London: School of Oriental and
African Studies, University of London, 1985), p. xvii.
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 13

the beginning, or in any case from the time when the formula was worked
out in the state of Qin, before it was extended to the whole of the Chinese
realm. It was the great organizer of society and of territory.35

If the Chinese state has been penetrative in society, then the role of the
police is to help the state achieve its twin objectives of maintaining social
control and political stability.
A classic example of the powerful police apparatus in ancient China
was the role of Guard officers, or jinyiwei, in the Ming dynasty. They
were the embroidered uniform police not only protecting the emperor,
the palace and the court, but also arresting and assassinating political
enemies and opponents. According to Tilemann Grimm, the jinyiwei
“could easily become a fearsome police instrument in the hands of the
emperor-despot and his authorized agents, sometimes coming close
to modern instruments of terror.”36 The Guard was characterized by
its command under the emperor and the Chief Military Commissions,
the protection of the emperor, the fulfillment of ceremonial duties
and the policing function under the guidance of the leading eunuchs.
Estimates of the size of the Guard ranged from 1,500 in the early years
of the Ming dynasty to 120,000 men in the later period.37 In any case,
secret police could be seen as part and parcel of the state in the Ming
dynasty.
Hence, police, both formal and secret, have become an instrument of
the Chinese state to control society and polity. This remains true in the
PRC. The police in Hong Kong under British rule developed into a force
that emphasized the need to interact with society, especially toward the
end of the British colonial rule on the midnight of June 30, 1997, when
the PRC asserted its sovereignty over the territory. Since the handover,
the Hong Kong police have to deal with an increasingly politicized soci-
ety where citizens and groups dare challenging the authority of both
the local government and Beijing. As a result, the Hong Kong police
have been forced to adapt to the increasingly politicized and ideologi-
cal society. The Taiwan police evolved from a centralized and repressive
force under the Japanese rule (1895–1945) to an equally authoritarian

35
Jacques Gernet, “Introduction,” in Schram, ed., The Scope of State Power in China,
p. xxxii.
36
Tilemann Grimm, “State and Power in Juxtaposition: An Assessment of Ming
Despotism,” in Schram, ed., The Scope of State Power in China, p. 37.
37
Ibid., p. 38.
14 S.S.-H. LO

apparatus under the Kuomintang (KMT) regime from the mid-1940s

to the end of the Chiang Ching-kuo administration in 1988.38 Since
then, the Taiwan police have been undergoing gradual reforms amidst a
democratizing political environment. Democratization in Taiwan means
that the police there have to adapt to the need to respect human rights in
the process of maintaining social order. The Macao police have evolved
gradually from the Portuguese rule in the Ming dynasty to December
20, 1999, when the sovereignty and administration of the territory were
reverted to the PRC. Since the retrocession of Macao, the police have
been undergoing rapid reforms, including the need to purge corrupt offi-
cers and to modernize their operations. Comparatively speaking, while
the mainland police are operating in the PRC’s political system which
remains paternalistic or authoritarian, their counterpart in the ROC have
been working in an increasingly democratized and liberalized political
system. The police in the HKSAR are operating in a semi-democratic
environment where the pro-democracy forces and the mass media are
vociferous and critical of the government almost on a daily basis. Yet, the
police force in the MSAR are working in a softly authoritarian context
where political dissidents are far more vulnerable than political opposi-
tionists in Hong Kong.39 The varying political environment in the PRC,
ROC, HKSAR and MSAR provide the context in which we will analyze
the policing content and police interactions with various external actors
in the four different regions.

THE SCOPE OF POLICING AND CRIME CONTROL

IN GREATER CHINA

The scope of the mainland police is much broader than that of their
counterpart in Taiwan, Hong Kong and Macao. The Ministry of Public
Security (MPS) is the agency responsible for the police (gongan) of the
entire PRC. Public Security Bureaus have been set up in various provinces,
autonomous regions, directly administered cities and other cities. These
bureaus are under the leadership and supervision of their higher-level
police organizations. The responsibilities of the MPS are

38
Lo, The Politics of Controlling Organized Crime in Greater China, pp. 18–19.
39
Soft authoritarianism is here defined as a regime occasionally suppressing political dissi-
dents and oppositionists. For details, see Edwin Winckler, “Institutionalization and
Participation on Taiwan: From Hard to Soft Authoritarianism?,” China Quarterly, no. 99
(September 1984).
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 15

to prevent, stop and investigate criminal activities; to prevent and fight ter-
rorist actions; protect and terminate any action of endangering social order;
to manage transport, fire and dangerous goods; to manage household reg-
istration, identity card of residents, nationality and the right of abode of
foreigners in China and their visas for visits; to maintain the law and order of
border regions; to safeguard the security of designated personnel and impor-
tant venues and facilities; to manage public assembly, parade and protests;
to supervise the management of public information and internet security; to
lead and monitor the security of national agencies, social groups, enterprises
and important infrastructure works; and to lead the masses through protec-
tive committees in various preventive and protective work.40

Most importantly, the scope of the MPS involves various bureaus and
jurisdictions, including police inspectors, police security, personnel train-
ing, propaganda, the investigation of economic crime, the management
of law and order, the management of border defense, criminal investiga-
tion, import and export control, fire services, Internet safety supervision,
prison management, transport and traffic control, legal affairs, external
relations, narcotics control, anti-terrorism, and information and telecom-
munication management (see Fig. 1.3). Clearly, the mainland police or
gongan embrace not only the uniform police but also the fire services,
prison management, border control, and customs and immigration ser-
vices. Moreover, the police working for the railway ministry, transport
ministry, aviation ministry and forestry ministry and the general adminis-
tration of customs are all under the leadership of the MPS.
It is noteworthy that the national security police fall under the MPS
jurisdiction, which has an internal branch responsible for investigating
and preventing crimes related to national security. The basic duties of the
national security police are “to tightly depend on the mass under the lead-
ership of the [Chinese Communist] Party and the government and to
adopt secretive investigation methods and openly combative style for the
sake of preventing, discovering and destroying all enemy forces and hos-
tile elements who conduct conspiratorial activities.”41 Furthermore, the
national security police have to “protect the people’s democratic dictator-
ship, safeguard national security, and defend the smooth development of

40
See the website of the Ministry of Public Security, http://www.mps.gov.cn/n16/index.
html?_v=1455035435142, access date: February 10, 2016.
41
Ma Haijian, Zhongguo Zhencha Zhuti Zhidu (China’s Investigative Main System)
(Beijing: Law Press, March 2011), p. 75.
16 S.S.-H. LO

Ministry of Public
Security

Bureau of Bureau of
Bureau of Bureau of Bureau of Bureau of Bureau of Exit
General Bureau of Economic
Security Border Criminal and Entry
Bureau of
Police Crime
Office Training Promoon Management Management Invesgaon Administraon Fire Service
Inspector Invesgaon

Bureau of Bureau of Public Bureau of Bureau of Bureau Bureau of Bureau Narcocs

Messages and Technology An-Terrorism
Police Prisons Transport of Legal External of Equipment Control
Network Security
Management Management Bureau Bureau
Security Supervision System Affairs Finance Bureau

Informaon Co-leadership with other

Exchange ministries and departments
Bureau

Public Security Public Security Public Security

Bureau (Naonal Bureau Bureau (Civil
Railway (Ministry of Aviaon
Administraon) Transport) Administraon)

Public Security An-Smuggling

Bureau (State Bureau (General
Forestry Administraon
Administraon) of Customs)

Fig. 1.3 Organizational structure of the police in China (Source: The Central
People’s Government of the People Republic of China, “Ministry of Public
Security,” http://www.gov.cn/test/2005-07/12/content_13920.htm, access
date: December 8, 2015)

socialist modernization and construction enterprises.”42 In short, the role

of the national security police is to protect the ruling party, the state and
the socio-political stability in the PRC.
In terms of crime control in mainland China, Fig. 1.4 shows that the
PRC’s domestic criminal offences from 2005 to 2013 were characterized
by a slight decline in murder, robberies, and abduction and trafficking.
However, other types of criminal offences increased over time, including
theft, deception, smuggling, and forgery and coinage. Some types of crim-
inal offences did not show significant signs of change, including the act
of wounding and rape. Yet, the extent of accuracy of these crime statistics
in the PRC remains unknown, mainly because data on criminal offences
at the provincial level cannot be acquired easily and then compared and
contrasted comprehensively.
The scope of policing in the ROC on Taiwan is slightly similar to but
basically narrower than that in mainland China. The ROC police are

42
Ibid.
 INTRODUCTION: TOWARD AN ANALYTICAL FRAMEWORK... 17

Types of Criminal
2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Offences
Murder 20,770 17,963 16,119 14,811 14,667 13,410 12,013 11,286 10,640
Wounding 155,056 160,964 167,207 160,429 172,840 174,990 165,098 163,620 161,910
Robberies 332,196 309,872 292,549 276,372 283,243 237,258 202,647 180,159 146,193
Rape 33,710 32,352 31,883 30,248 33,286 33,696 33,336 33,835 34,102
Abduction and
Trafficking of Women 2,884 2,569 2,378 2,566 6,513 10,082 13,964 18,532 20,735
and Children
Theft 3,158,763 3,143,863 3,268,670 3,399,600 3,888,579 4,228,369 4,259,482 4,284,670 4,506,414
Deception 203,083 213,648 239,698 273,763 381,432 457,350 484,813 555,823 676,771
Smuggling 925 974 1,107 1,042 1,200 1,105 1,350 1,575 1,853
Forgery and Coinage 1,858 1,784 1,755 1,345 4,758 1,565 688 2,194 768
Other Criminal Offence 739,156 769,303 786,151 724,784 793,397 812,067 831,646 1,299,746 1,038,861
Total 4,648,401 4,653,292 4,807,517 4,884,960 5,579,915 5,969,892 6,005,037 6,551,440 6,598,247

Fig. 1.4 Criminal offences in the People’s Republic of China, 2005–2013

(Source: “The National Bureau Statistics of China: Yearbook 2006–2014,” in
www.stat.gov.cn/, access date: December 8, 2015)

responsible for protecting the central government, maintaining social

order, preventing and investigating criminal activities, protecting for-
eign nationals and establishing police systems to oversee all ROC forces
at the national level.43 The Taiwan police are composed of 18 internal
units and 20 subordinate agencies, including criminal investigation; avia-
tion security, highway and railway security, special police work in man-
aging events, property rights, environment and important personnel
safety, border control and customs work, harbor protection and disaster
rescue, police education, communication and telecommunication work,
civil defense, weapons and equipment maintenance, traffic safety, and the
liaison work with citizens (see Table 1.1). Table 1.1 shows the scope of
the ROC police, which is actually an indispensable part of the Ministry
of the Interior. Comparatively speaking, both the mainland and Taiwan
police embrace highway and railway security as well as customs and border
control, but the mainland police are also responsible for fire services and
prison management. Hence, the scope of policing in the PRC remains
much broader than that in the ROC.
In terms of crime control in Taiwan from 2005 to 2014, larceny and
violent criminal activities decreased during this period, so did the overall
criminal offences (see Table 1.2). But other criminal offences that were
unspecified by the police remained relatively constant. A closer look at the

43
See National Police Agency: Central Police Organization, http://www.npa.gov.tw/
NPAGip/wSite/ct?xItem=72874&ctNode=12790, access date: December 4, 2015.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Tosi on, ettei Snellman, joka tietysti yksinään sai kantaa koko
kuorman, eikä juuri pyytänytkään sitä latoa toisten hartioille, varsin
suopeasti kohdellut noita tuollaisia neuvon antajia, kun ne
tunkeutuivat suoraan hänen puheillensa. Niinpä tapahtui, että eräs
senaattori ja eräs kuvernööri lähtivät hänen puheillensa,
ilmoittamaan sitä hänelle tietysti varsin tuntematonta tosiasiaa, että
Turun läänin pohjois-osassakin oli kova nälänhätä. Mitä tällä
käynnillä tapahtui tuli yleisölle tunnetuksi ainoastaan näiden herrojen
kertomuksista. Siitä olivat molemmat yksimielisiä, että Snellman
"haukkui" heitä pahemmin kuin jos he vielä olisivat olleet hänen
oppilaina lyseossa, mutta erimielisiä olivat ainoastaan siitä,
kumpaako heistä pahemmin "haukuttiin". Mitä parempaa todistusta
tarvittiinkaan siihen, että "viisaat miehet vetivät vanhurskasten unta
leveillä vuoteillaan".

Wäestö oli edellisten katovuosien aikana tottunut luottamaan

kokonaan avuntekoihin. Kovalta kyllä tuntui huomauttaa sille, nyt kun
sekä aineelliset että henkiset voimat olivat masentuneet, että ainoa
mahdollinen pelastus oli sen omissa ponnistuksissa. Mutta tämä
huomautus oli tuiki välttämätön. Ehkä olisi se ollut paikallaan jo
edellisinäkin aikoina, mutta kun hätä ei ole ylimmillään, on aina niitä,
jotka vaan osaavat turvata avunkeräyksiin, ja semmoinen
huomautus olisi silloin ollut turha: pelkkää kova-sydämellisyyttä.
1867 otettiin varoitus vihdoin kuuleviin korviin.

Kahdessa Finlands Allmänna Tidning'issä n:o 221 ja 228

luettavassa kirjoituksessa, joista toinen koski kysymystä "millä
ostetaan viljaa", ja toinen "kerjäämisen estämistä", lausui Snellman
mielipiteensä silloisesta asemasta. Edellisessä sanotaan:
 "Wiljantuonnin täytyy tulla tavattoman suureksi. Wastaiseksi käy
vaikeaksi ainoastaan Oulun läänin varustaminen leivän-aineilla sulan
veden aikaan saakka. Mutta väestön on kaikkialla hyvin vaikea ostaa
viljaa tuottajilta, ja pohjoisissa lääneissä on tämä vaikeus tietysti
suurin."

Ei saa ihmetellä, etteivät kauppiaat viimeksimainituissa lääneissä

rohkene ryhtyä suurempaan viljantuontiin. He eivät voi nyt enää
antaa lainaksi. He tuottavat ainoastaan mitä luulevat voivansa
myydä puhdasta rahaa tahi metsäntuotteita vastaan.

1863 vuoden valtiopäivillä lausuttiin toivomuksena, ettei krunnu

antaisi ennakkolainoja viljantuottajille, vaan että rahat lainattaisiin
suorastaan väestölle. Tuo on varsin mukava keino. Jos rahvaalta
pyydetään ainoastaan puumerkki velkakirjaan, semminkin kruunulle,
on se siihen varsin myöntyväinen. Wie saadut rahat kauppiaalle, niin
kyllä hänkin on myöntyväinen viljaa tuottamaan.

Entä takaisin-maksu? Se on lisättävä niihin 170,000 tynnyriin ja 1

miljoonaan markkaan, jotka tätä nykyä jo ovat lainoina yksistään
Oulun, Kuopion ja Waasan lääneissä. Jos valtion täytyy vieläkin
lainata nuo viljan ostoon käytettävät rahat, muuttuu toimi todelliseksi
huimaukseksi. Rahvaalle tulisi kuitenkin se helpotus, ettei sen
tarvitsisi käyttää vähintäkään omaa työtään tahi omia tuotteitansa
tarpeellisen viljan maksamiseen. Helppo on käsittää kuinka järkevätä
tämä olisi.

Wnonna 1862 lainattiin liikemiehille 2,130,000 ruplaa. Wuoden

kuluessa suoritettiin niistä jo 1,700,000.

Rahvaan lainojen joukossa kruunulle on velkoja vuosilta 1856 ja

1857, ja kaikki myöhemmät lainat ovat suoritta matta, koska sekin
vähä, mikä on maksettu, uudestaan on lainattu ulos. Lisäksi tulee,
että kauppiaillakin on suuret saatavat, niin että useimmat eivät enää
voi uskoa velaksi.

Ainoa keino on, että rahvaan vientitavarain luku ja paljous

kartutetaan, että kauppiaat kehottavat niiden hankkimiseen ja ottavat
niitä vastaan maksuna. Mitkä ovat nämä tuotteet? Waikeata on
tähän kysymykseen vastata. Mutta sopii kyllä sanoa: Kaikki mitä
rahvaan omaa on, jota voidaan myydä ja ostaa. Käsinsahattuja
lautoja, ruoteita, riukuja, raaka-aineita, pihkaa, tervaa, potaskaa,
vuotia, lammas- ja vasikannahkoja, luita, villoja, lankoja ja kankaita
kaikenlaisia.

Niitä on usein vaikea myydä ulkomaille, mutta tuo riippuu

ostohinnasta. Hädän aikana täytyy rahvaan alen taa myyntihintansa.
Köyhimmälle väestölle täytyy apukomiteain ja kunnallishallitusten
olla välittäjinä.

Ei ole ainoastaan tyhjä lause tuo: "muuta apua ei ole. Sillä muuta
ei ole."

"Leipää ei hankita 180,000 hengelle Oulun ja 200,000 hengelle

Kuopion läänissä sillä, että pätkä rautatietä rakennetaan Wiipurin ja
Riihimäen välillä. Kysymys koskee 75,000 tynnyrin hankkimista
Oulun lääniin. Sitä voivat ainoastaan liikemiesten isänmaallinen toimi
ja väestön oma ponnistus saada aikaan.

"Ellei tähän aputoimeen ryhdytä, niin ei ole apua ihmisvoimassa."

Jälkimäisessä kirjoituksessa sanotaan näin:

 "Kun viljansato pettää maataviljelevässä maassa, on työttömyys
siellä yhtä luonnollinen kuin on työttömyys Englannin
pumpulitehtaissa, kun raakaa pumpulia puuttuu. Tätä nykyä on
mahdoton välttää työttömyyttä Suomessa. Jopa kuuluu, että etelä-
Suomenkin talolliset rupeavat yleisemmin irtisanomaan
palvelusväkeänsä. Syytä siihen lieneekin. Mutta toivottua etua siitä
ei saada. Sillä ellei maan-omistaja tahdo ruokkia työmiehiänsä
työmiehinä, täytyy hänen ruokkia niitä kerjäläisinä.

"Waltio ei voi antaa maanviljelijäin työmiehille työtä ja ruokaa

ilmaiseksi. Eikä valtiolla ole muita varoja, kuin ne, joita se maan-
omistajilta kantaa."

Näillä perustuksilla kehotetaan yksityisiä, kunnallishallituksia ja

kauppamiehiä paikkakunnilla tekemään mitä suinkin mahdollista on.
Ei sovi luottaa suuriin aputöihin, koska ne vain saattaisivat ihmiset
liikkeelle. Mutta sitä vastoin täytyy kussakin hätääntyneessä
paikkakunnassa laittaa kruununtöitä.

Tämä vetominen jokaisen kansalaisen itsetoimintaan oli

välttämätön herätyksen sana silloin ja kelpaisi ehkä muullostikin.
Mitä se vaikutti saamme vasta nähdä.

Kirjoitus loppuu seuraavilla sanoilla: "Älköön kukaan käsittäkö tätä

niin, ettei valtion pitäisi ruveta avunhankkeisin. Epäilemättä tulevat
kaikki mahdolliset varat viimeiseen saakka käytettäviksi. Mutta ne
eivät riitä. Wäestön omat ponnistukset ovat pääasiana ja jäävät
siksi."
IV.

Kunnalliset aputoimet.

Edellisessä kirjoituksessa esitetty Snellmanin ohjelma oli, kuten

ainakin, selvä ja miehuullinen. Ensi kädessä täytyi väestön turvautua
omiin ponnistuksiinsa. Jotta asema kävisi täysin selväksi,
matkustivat kuvernöörit lääneissään. Keskustelut
kunnallislautakuntien kanssa kuuluivat lyhimpään muotoonsa
supistettuina näin: "Kuinka aiotte syötävän puolesta tulla toimeen
uutiseen saakka?" — "Ei tiedä, vaikealta tuntuu." — "Mutta hätä on
nyt niin ylimmillään, ettei kruunu voi auttaa." — "Täytyyhän sitten
koettaa tulla omin neuvoin toimeen." — "Mistä aiotte kevätsiementä
saada?" — "Eipä tuota oikein ymmärrä." — "Mutta ei kruunukaan voi
auttaa." — "No, mitä siihen sitten tekee, täytyy koettaa omin neuvoin
tulla toimeen." — "Hyvästi sitten." — "Jumalan haltuun."

No olipa tuokin erinomaista viisautta! Sopisipa siitä hyvää ivaakin

kirjoittaa. Mutta niin on vieläkin minun luuloni, että tuo
yksinkertaisuus sillä hetkellä oli tuiki terveellinen. Saatiin ainakin
tietää, ettei ollut "keisarin" pataan luottaminen, ja sitä tietoa kansa
välttämättömästi tarvitsi. Toisella tavalla menetteli silloinen Oulun
läänin kuvernööri Alfthan. Hän kutsui kuntien edustajia jommoisiinkin
lääninkäräjiin, asetti heille kysymyksiä vastattaviksi, neuvoi ja
kehotti. Missä määrin tulokset vastasivat hyvää tahtoa, en voi sanoa.
Mutta yleisesti kuultiin että miehet lähtivät kotipaikoilleen virkistynein
mielin ja hyvin tyytyväisinä.

Jyrkästi erosi silloinen menettely entisistä ajoista, jolloin kureerit

olivat matkustaneet läänissänsä kirjoittaaksensa muistiin paljonko
viljaa kussakin paikkakunnassa tarvittiin lahjaksi tai lainaksi. "Jos ei
muuta pyydetä kuin puumerkkiä" — —, sanoi Snellman. Mutta
kiitollisuus tuli ilmi vasta silloin kun lainat olivat takaisin maksettavat.

"Jos eivät tilalliset tahdo ruokkia työmiehiänsä, saavat he ruokkia

niitä kerjäläisinä." Tätä huomautusta otettiin vähemmän korviin, eikä
siihen hallitus mitään voinut. Jälkimäistä ehtoa käytettiin yleisesti,
mutta oli niitä semmoisiakin, jotka käyttivät "hyviä aikoja" talonsa
rakentamiseen. Tätä keinoa olisi voitu yleisemmin menestyksellä
käyttää, mutta riittävää rohkeutta ja tulevaisuuden toivoa puuttui.

"Wäestön täytyy hankkia enemmän tuotteita, kauppa miesten

täytyy tuottaa enemmän viljaa ja ottaa näitä tuotteita maksuna
viljasta." Missä määrin kauppamiehet noudattivat edellistä neuvoa,
sitä en voi sanoa. Woikauppa kuitenkin virkistyi tuntuvasti. Hätäpä
nyt kun voista saadaan 12 markkaa. Silloin osattiin olla ilosia siitäkin,
mitäpä sitten jos, kuten sittemmin, olisi saatu 20:kin markkaa. Kellä
vain oli lehmä, se eli uljaasti muka. Wiljantuonti tietystikään ei
vastannut tavallista tarvetta, mutta siksi sitä oli, että kellä rahoja oli,
se jauhoja sai.

"Kunnallislautakuntien tulee olla välittäjinä köyhimmille." Tämän

toimen toteuttamiseen ulottui hallituksen käsi paremmin kuin
edellisiin ja sentähden siitä jotakin tuli. Käskyjä ja kehotuksia sateli,
lainoja tarjottiin, mitättömän pieniä, sopii sanoa, noin 800 à 1000
markkaa kullekin kunnalle. Mitä semmoisella summalla voi tehdä,
kysyttänee kyllä tähän aikaan? Ostettiin pellavia, rohtimia, karvoja;
kehräytettiin lankoja, kudotettiin aivinaisia ja rohtimisia kankaita,
karvamattoja, piikkoa, käärekankaita, joista parhaat neulottiin
säkeiksi. Hämeen läänissä otti niitä hallituksen kehotuksesta
hyväntahtoisesti ulkomaille viedäksensä kunnallisneuvos Lönnholtz,
joka tuloksesta sitten teki tiliä kunnille. Muualla arvattavasti muut.

Tästä tulee kiitoksella mainita siihen aikaan Helsingissä perustettu

"kotiteollisuusyhtiö", jonka kanssa kauppa, sitten kun maisteri B.
Öhberg oli tullut sen johtajaksi, kävi varsin sujuvasti. Muistan vielä
iloni, kun tavarakuormallani ensikerran saavuin Helsinkiin ja nostin
yhtiöltä 1,000 markkaa. Se oli melkoinen summa — siihen aikaan.

Sen-aikuiset kunnallislautakuntien esimiehet muistavat

epäilemättä erinomaisella kiitollisuudella sitä apua, jota heille näissä
toimissa tekivät emännät. Tuo alinomainen raaka aineiden
punnitseminen ja jakeleminen, lankojen vastaan ottaminen ja
uudestaan jakeleminen kankureille ja neulojille, kankaiden
valkaiseminen, työpalkan muuttaminen jauhoiksi ei suinkaan ollut
vähäpätöisenä lisätaakkana heidän muihin sen-aikuisiin
rasituksiinsa, kun toinen puoli päivää kului kerjäläisten ruokkimiseen,
toinen puoli sairaiden hoitamiseen.

Muutoin ostivat kunnallishallitukset mitä ikänä kaupaksi tuotiin:

ryijyjä, patjoja, silkkiliinoja, puuastioita, mitä vain tuotiin, uusia ja
vanhoja, käsityöläisiltä heidän tuotteitansa. Kyllä sitä yhtä ja toista
löytyy, kun hätä on etsijänä. Ne jotka voivat, saivat jälestäpäin
lunastaa omansa takaisin, muut tavarat myytiin syksyllä, jolloin
mielet jo olivat iloiset kuin koulusta päässeen oppilaan,
huutokaupassa, eikä kunnat niissä yleensä joutuneet tappiolle.
Ainoastaan yhdessä kaupassa tuli se kunta, jossa minä työskentelin,
vahinkoon. Meidän onnistui saada 2,000 lapiovarren tilaus eräältä
tehtaalta, joka oli ottanut valmistaakseen lapioita, lähetetyn mallin
mukaan, vastaista rautatierakennusta varten. Suuri ilo! Mutta se,
joka hoiti tätä tointa, ei käsittänyt tehtävänsä tärkeyttä. Warret
lähetettiin paikalle, josta ilmoitettiin, ettei yksikään kelvannut. Minä
näin varret vasta Järvenpään rautatien-asemalla, ja tunnustaa täytyi,
ettei ollut yhtäkään kelvollista. Wahinko nousi 400 markkaan, mutta
mitäpä siitä. Työpalkka oli kokonaan joutunut köyhäin leipäpyttyyn ja
raaka-aine ei maksanut mitään.

Kuinka suuria summia näillä toimilla tuli hädänalaisille? Eihän niitä

kehtaa mainitakaan, siksi mitättömät ne olivat nykyajan kaavan
mukaan. Mutta järkähtämätön vakuutukseni on, että ne vaikuttivat
arvaamattoman paljon. Ne estivät köyhiä täydelliseen epätoivoon
joutumasta. "Saahan sitä työtä kunnallishallitukselta." Ja lähdettiin
noutamaan 5 naulaa pellavia, kehrättiin, saatiin 2 markalla jauhoja
(matto maksoi silloin 50 à 58 markkaa). Mihinkä sillä mennään?
Tietysti venytettiin nuo usein valitettavasti ylen huonot Wenäjän
jauhot, joiden koviksi kapaantuneita möhkäleitä täytyi kirveenpohjalla
pienentää, kaikenlaisilla hätäleivän aineksilla, meidän
paikkakunnalla, missä ei enään osattu pettua valmistaa,
enimmäkseen pavunvarsi- ja ruumenjauhoilla. Wiheriäisinä
leikatuista ja hallan panemista suviviljan oljista tehtiin jonkinlaista
kaljaa. Kunnallishallitukset olivat kehottaneet jäkälien kokoomiseen
ja ostelivat niitä sekä valmistelivat niistä leipää. Taito oli vaillinainen
ja leipä oli kovin katkeraa, mutta hyvin se sitten kin kului, kun
jokaviikkoisissa lautakunnan kokouksissa määrättiin avunpyytäjille
sata ja puolisataa leipää.
 Olihan tuo kaikki ylen kurjaa. Mutta nuo kaikenlaiset puuhat pitivät
ainoata särvintä, toivoa, vireillä. Omat ponnistukset eivät näyttäneet
varsin mahdottomilta, kun vastamäessä oltiin kaikin miehin
vetämässä. Saihan köyhä joskus markan ansaituksi; elettiin tunti
tunnilta, päivä päivältä. Ja annettiinhan lisäksi — mutta ainoastaan
lisäksi — suoranaistakin apua.

Raaka-aineidenkin hankkimisessa kunnille koetti hallitus olla

avullisena. Eräs sen aikuinen senaatin virkamies, joka, kuten tapana
silloin oli, tärisi vihasta kun Snellmanin nimi vaan mainittiin, kertoi
minulle, että S. muiden hullutuksiensa lisäksi käytti suunnattomia
summia rohtimien ostamiseen Pietarista, ja olisi kenties tehnyt lopun
valtiovaroista, elleivät rohtimet Pietarista sitä ennen olisi loppuneet.

Tosiasia on, että kirjeellä 15 p:ltä Lokakuuta 1867, määrättiin

rohtimien ostamista varten hätäapuvarastosta käytettäväksi 10,000
ruplaan saakka. Kaikkiaan käytettiin siihen tarpeesen 14,182
markkaa. Jos lukija on minun kanssani samaa mieltä kunnallisten
aputoimien merkityksestä, en luule hänen moittivan tätäkään
hätäkeinoa.

Siihen aikaan sanottiin, että kunpa vaan päästäisiin sulaan

maahan, kyllä sitte jo elää, kyllä sitten jo saadaan työtä talollisiltakin.
Näitä aikoja ajatellessani tuntuu todellakin omituiselta, kun tätä
nykyä luetaan sanomalehdissä jotakin tähän suuntaan: kyllä nyt
saadaan työn-ansiota metsissä ja rahdinvedossa; mutta kuinka
käynee Huhtikuussa! Silloin taas arveltiin: kunpa päästäisiin
Huhtikuuhun, kyllä sitten jo kelpaa. Ja kun todellakin tuli kevät
tavalliseen aikaan, rupesi tauti helpottamaan, kasvot loistivat, mielet
virkistyivät, taistelun hirveät päivät olivat tavallansa lopussa.
 "Ja elleivät ne päivät olisi lyhetyt, niin ei yksikään liha tulisi
autuaaksi", se huokaus pääsi jokaisen suomalaisen sydämestä.

Suokoon Jumala että vast'edes ruokapöytä olisi kaikille

kansalaisillemme Tammikuussa varattuna Huhtikuun tarpeeksi,
silloin tulisi suomalaisen kestävin ateria: "syödä mitä milloinkin",
vanhaksi taruksi. Mutta oudolta tuo vaatimus tuntuu 1867 vuoden
miehille.

V.

Yleiset työt.

Wälttämätöntä oli hankkia elatusta hätääntyneelle väestölle

yleisien töiden toimeenpanemisella myöskin kruunun puolelta. Jotta
väestö estettäisiin lähtemästä koti seuduiltaan liikkeelle, olivat nämä
työt, Snellmanin ohjelman mukaan, järjestettävät eri paikkakuntiin.
Jos olisikin rautatienrakennus, kuten muutamien muistossa näkyy
kummittelevan, ollut täydessä vauhdissa jo ennen vuotta 1867, niin
se ei sittenkään olisi soveltunut hätäaputyöksi. Metsän hakkuu
kruunun ja yksityisten metsissä olisi sitä vastoin ollut omiansa
tuottamaan edes jonkinlaisia tuloja työttömille. Mutta tässäkään
suhteessa ei käy sen aikuisia oloja vertaaminen nykyisiin.
Warsinainen sahausliike virkistyi vasta 1870-luvulla. Nälkävuosina oli
se tavallistakin hiljaisempi. Säädyille 1872 vuoden valtiopäiville
annetut "Pääsummalaskut yleisistä valtiovaroista" näyttivät
seuraavat tulot kruunun metsistä: 1864—312,183, 1865—197,937,
1866—177,689, 1867-143,045 ja 1868- 97,517. Nämä numerot
osoittavat, ettei metsätöistä ollut mitään toivottavissa. Jotta kuitenkin
väestö tulisi tilaisuuteen omin neuvoin hyötymään metsistä, sai
metsähallitus käskyn myydä 500,000 puuta Oulun läänin asukkaille
3:sta pennistä kuutiojalalta, ja kaikkialla, missä kruununmetsiä oli,
tervaskantoja 20 pennillä kuutiosylistä. Snellman noudatti siis
kruunun puolesta samaa neuvoa, jota hän oli antanut rahvaalle:
"hädän aikana täytyy alentaa myyntihintaansa."

Työntilaisuuden hankkimiseksi hädän-alaisilla paikka kunnilla ei

ollut siis muuta mahdollisuutta kuin jatkaa en nen aloitettuja
kanavoimis-töitä, järvenlaskuja, korven ojituksia, tientekoja ja ryhtyä
uusiin. Oli semmoisia järvenlaskuja, joihin osalliset olivat sitoutuneet
tekemään työ päiviä. Niihin ruvettiin hetimiten. Mutta pian ilmoittivat
työnjohtajat, "etteivät osalliset hätääntyneen tilansa ja kalliin viljan
tähden jaksaneet suorittaa luvattuja työpäiviänsä." Silloin suostui
H.K.M:tinsa siihen, että noista työpäivistä maksetaan yleisistä
varoista 50 penniä päivältä, jota paitsi säädetty vuosirahanmääräys
tavallisesti korotettiin, niin että voitiin enemmän työmiehiä käyttää.

Tämänlaatuisia töitä mainitaan tie- ja vesirakennusten

ylihallituksen kertomuksessa vuodelta 1868 useampia, erittäinkin
Oulun läänissä. Mutta hallitus ryhtyi, missä vaan suinkin tilaisuutta
oli, uusiin töihin, niinkuin kanavien kaivattamiseen, siltojen
korjauttamiseen, korpien ojittamiseen, tietysti enemmän
työntilaisuuden hankkimiseksi kuin parhainten työntulosten
saavuttamiseksi. Sentähden oli näissä hätäaputöissä yleisenä
sääntönä, ettei päiväpalkka saanut nousta yli 80 pennin, joista vielä
vedettiin pois 2 penniä sairaanhoitoa varten ja 20 penniä
kotopaikalla olevia perheitä varten. Suurimmat näistä tämmöisistä
töistä olivat Nerkon ja Ahkiolahden kanavat Iisalmessa ja
Lempoisten kanava Hämeen läänissä.
 Paljon on viisasteltu näiden työpalkkojen mitättömyydestä.
Huomattava ensiksikin on, että tuo 50 pennin ruokaraha oli suora
lahja, koska asianomaiset olivat velvolliset tekemään työnsä
sitoumuksen mukaan ilmaiseksi. Mutta kruunun varsinaisissa töissä
oli kieltämättä 80 penniä perin mitätön palkka. Siitä kuitenkin saa
mielinmäärin kiistellä, olisiko ollut viisasta kruunun puolelta kilpailla
työ miehistä niidenkln harvojen kanssa, jotka kenties tahtoivat
yksityisiä töitä toimittaa. Olisiko ollut viisasta suuremmilla palkoilla
houkutella työpaikoille tuhansia, silloin kun vain oli työtä sadoille?
Ratkaiskoon se, joka uskaltaa, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että
hän oikein käsittää silloiset olot, eikä tuomitse nykyajan
kaunosielulliselta kannalta.

Sellaisia yleisiä työpaikkoja, joissa tie- ja vesi-ylihallituksen

insinöörit olivat johtajina, luetellaan yllämainitussa kertomuksessa
55. Paitsi niitä rakennettiin tavallisia maan teitä ja toimitettiin muita
töitä nimismiesten ja kunnallishallitusten johdolla. Ihmeteltävällä
tavalla riitti huomiota ja apua kaikkialle. Niinpä saapui esim.
Kangasalle, joka ei ollut kaikkein huonoimpia paikkoja, 8
jauhomattoa käytettäviksi tientekoon n.s. Keisarin harjulle. Oivana
apuna sitäkin pidettiin, ja arvattavasti annettiin köyhimpiin paikkoihin
runsaampaa apua.

Niitä varten, jotka luulevat, että kruunu ja insinöörit olivat hyvinkin

mielissään, kun saivat työt suoritetuiksi niin ylen halvalla hinnalla,
pyydän saada mainitusta kertomuksesta esiintuoda pari lausuntoa.
Nerkon kanavasta mainitaan, että työn tulos oli peräti vähäinen,
koska työmiehet olivat nälästä ja taudista kovin heikontuneet. Se
kävi erittäin näkyviin ensimmäisinä kuukausina työn alkamisen
jälkeen. Niinpä tarvittiin yhden kuutiosylen maata kaivamiseen ja
nostamiseen 18 työpäivää, mutta Huhtikuussa ainoastaan viisi tahi
kuusi päivää, kun sitä tavallisissa oloissa saadaan tehdyksi 3 tahi 4
päivätyöllä. Tämä nälkäajan lamauttava vaikutus työn menestykseen
tuntui vielä kauan sen jälkeen kun työtä lakattiin tekemästä
hätävarana.

Eräästä järvenlaskutyöstä Sotkamon ja Paltamon pitäjissä

kerrotaan niinikään, että kuutiosylen vuorta särkemiseen ja
siirtämiseen meni 35 työpäivää, koska työhön täytyi ottaa
heikontuneita ja työhön vähän kykeneviä miehiä ja vaimoja, jopa
lapsiakin. Lopputulos tässä paikassa oli sittenkin työpalkan
vähyyden tähden edullinen, koska tuo kuutiosyli tuli maksamaan
ainoastaan 30 markkaa, kun tavallisissa oloissa semmoinen työ
lasketaan nousevan noin 40 markkaan. Mutta tämä onkin ainoa
paikka, josta sanotaan, että työmiesten terveydentila oli hyvä.
Muutoin nieli sairashuoneet, joita täytyi laittaa jokaiseen suurempaan
työpaikkaan, suhdattomia summia.

Tuota määräystä, että päiväpalkka ei saanut nousta 80 penniä

korkeammaksi, ei kaikkialla varsin tarkalleen noudatettu, eikä
asianomainen työnjohtaja siitä nuhteita saanut. Niinpä eräässä
kanavatyössä johtava insinööri kertoi minulle kohta huomanneensa,
että tätä määräystä noudattaessa rahat menisivät kokonaan. Työn
todellinen tulos vastasi kohtuullisen urakkahinnan mukaan tuskin 25
penniä, mutta oli maksettava 80 penniltä. Hän siis omin luvin
määräsi tinkityötä, ja siitä palkan, jolla huonompikin mies voi ansaita
toista markkaa tai puolitoista. Tätä tarjousta ei otettu kuuleviin
korviinkaan, ja työntulos antoi entisiä tuloksia, koska muka tiedettiin,
että työnjohtajan kuitenkin täytyi maksaa kruunun lupaama palkka.

Hyvin elävästi kuvasi tuo insinööri ensimmäisen tili päivän tämän

jälkeen. Pirtissä istui hän ankarana pöydän takana rahalaatikko ja —
vankka ruoska pöydällä. Pirtti oli täpötäynnä työmiehiä. "Mikä olisi
estänyt tuota nälkäistä laumaa syöksemästä päälleni ja ryöstämästä
rahojani", arveli kertoja. Mutta kansamme lainkuuliaisuus piti nytkin
paikkansa. Kun ilmoitettiin että se ja se oli ansainnut ainoastaan 25
penniä, syntyi kyllä hirveä melu, mutta taipumattomana istui
paikallaan työnjohtaja. "Ota rahasi, tahi mene kohta ulos!" "Tilinteon
loputtua lähdin ulos läpi ahdetun väkijoukon. Uhkauksia kyllä kuului,
mutta väkivaltaan ei ryhdytty." "Siksi oli kuitenkin koko tapaus
sydäntä särkevä, että minä, päästyäni kotia, itkin, — itkin niin että
saappaanvarteni likosivat", huudahti kertova insinööri vieläkin
kauheain muistojensa vallassa. Jättäkäämme liiallisuudet sikseen,
mutta tapaus todistaa sittenkin, etteivät insinöörit olleet niinkään
sydämettömiä kuin joksi heitä toisinaan kuvataan. Olkoon se
niinikään todistuksena siitä, että kärsimykset ulottuivat pitemmällekin
kuin varsinaisten nälkäisten piiriin. Toisessa tilinteossa olivat kaikki
tyytyväiset. Huomattiin että täytyi tehdä työtä, mutta myös, että sitä
kohtuullisesti korvattiin.

Suomenmaan virallisessa tilastossa VI, väestötilaston 2:sessa

vihossa, on seuraava yhteenveto hätäavun määräyksistä 1:stä
päivästä Syyskuuta 1867 Maaliskuun loppuun 1868:

R
a
h
a
a
W
i
l
j
 a
a
m
a
r
k
k
a
a
t
y
n
n
y
r
i
ä

Yleisiin tölhin käytetty………………. 503,060 10,824 Lainoiksi

kunnille työn antamista varten.. 192,500 225 " tilallisille ja
leivoksina myytäväksi. 11,225 Lainoiksi talletettuja ohria ja
suoritettavaa työtä vastaan……………. 500 Lainoiksi yksityisille
työnhankkijoille…. 175,000 Ilmaiseksi jaettavaksi………………….
750 Sairashuoneiden ja sairasten hoidoksi……. 7,500 624
Yleisistä valtiovaroista töitä varten kruunun
metsissä………………………. 48,000 Tie- ja vesiylihallituksen
tilille……… 223,000

Kaikkiastaan 1,149,060 markkaa rahaa ja 24,048 tynnyriä viljaa,

yhteensä raha-arvossa 2,110,980 markkaa. Maaliskuussa oli Pietarin
rautatienrakennus jo alkuun pantu ja käytettiin siinä noin 2,000
miestä.
VI.

Waltiovarat ja rahanhankkeet.

Arvostellessamme niiden summien suhteellista suuruutta, joita

hallitus käytti aputoimiin 1867 vuoden kadon johdosta, emme saa
ajatella Suomen valtion nykyisiä tuloja. Niiden varaksi, jotka
luulottelevat, ettei valtiovarastomme koskaan olisi ollut paremmassa
tilassa, esitämme vastaukseksi muutamia numeroita. Ne osoittavat,
että hallituksen tulot kaikilla aloilla arveluttavasti hupenivat, ja
jokaiselle vähänkin ajattelevalle pitäisi olla selvä, ettei valtio voinut
hyötyä niistä suurista lainoista, joita se muka korkeilla koroilla
lainaeli. Päinvastoin olivat tappiot, kuten kyllä ymmärtää, hirvittävän
suuria. Yksin hätäapu rahastosta saatiin suorastaan pyyhkiä pois
päälle 2 miljoonaa markkaa.

Suomen säädyille 1872 annetussa kertomuksessa valtiovaraston

tilasta, joka sisältää pääsummalaskut vuosilta 1864—1868,
näemme, että tullitulot 1864 olivat korkeimmillaan ja nousivat
7,344,515 markkaan. Siitä alkaen hupenivat ne hupenemistaan
huonojen vuosien tähden ja tekivät 1865 - 6,906,498, 1866 -
5,712,499, 1867 — 5,371,354 ja 1868 — 5,556,889 markkaa. Kun
aputoimiin kaikkiaan käytettiin seitsemättä miljoonaa markkaa, niin
kului niihin siis enemmän kuin kaikki tullitulot yhteensä, joka tähän
aikaan, jolloin tullitulot tekevät 20-21 miljoonaa, tie tää samaa, kuin
jos käytettäisiin noin 22 miljoonaa hätä apuun.

Merkillistä on huomata, kuinka maamme ahdas taloudellinen tila

vaikutti kaikkinaisiin välillisiin veroihinkin. Niinpä nousivat postitulot
1864 ja 1865 vielä päälle 500,000 markan, mutta alenivat sitten
vuosina 1865— 1868 järjestään 484,234, 461,125 ja 455,392
markkaan. Tulot karttapaperista alenivat niin ikään vuodesta 1864,
jolloin ne nousivat 601,175 markkaan, 1867 398,693 markkaan.
Wiinavero, joka sittemmin on noussut joskus lähes 5 miljoonaan,
osoittaa seuraavat tulokset vuosilta 1866— 1870: 312,048, 382,594,
570,388, 1,214,042 ja 1,858,930, eikä niistä siis voitu suorittaa edes
sitä 600,000 markan korvausta valtiolle, jonka säädyt olivat ottaneet
suorittaaksensa, vaan oli viinanpolttorahaston velka erinäisille
valtiorahastoille, paitsi kasvanutta korkoa, 865,925 markkaa. Siihen
aikaan suoritettu suostuntavero aleni 1865 vuoden määrästä,
676,674 markasta, v. 1868 — 505,634 markkaan. Näin supistuivat
valtion tulot kaikilla aloilla. Mutta sen sijaan lisääntyi tietysti se
menomäärä, jota "vähennykseksi" tileissä sanotaan. 1864—1868
tekivät "vakinaiset ja yli määräiset vähennykset" 128,916, 100,986,
391,425, 195,191, 322,332 markkaa. Tuntuvia summia nämäkin jo
ennestään ylenmäärin supistuneissa kassoissa.

Tämmöisissä oloissa täytyi hallituksen ryhtyä suureen taisteluunsa

ennen kuulumattoman hädän seurausten torjumiseksi. Mutta, kuten
sanotaan, sodassa on kolme menestymisen ehtoa: raha, raha ja
taasen raha. Pitkiin miettimisiin ei ollut aikaa. Ennen talven tuloa
täytyi hankkia elatus-aineita erittäin pohjoisiin lääneihin, sillä eihän
niitä silloin käynyt lennättäminen rautateitse Pietarista Ouluun ja
Kuopioon. Mikä jäi syksyllä tuottamatta, se oli 100 peninkulman
päästä hevosilla raahattava. Olisihan ollut aivan tarpeellista tuottaa
kevätviljan siemeniäkin, mutta kipein tarve oli ensin täytettävä. Mitä
apua olisi siemenistä ollut, jos väestö olisi sukupuuttoon kuollut
talvikinoksiin, ja täytyi ainakin toivoa, että kevätsiemenet saataisiin
vielä keväälläkin tuoduiksi.

Mutta mistä olivat nuo tarvittavat miljoonat otettavat? Se oli

kysymys, johon ei ollut helppo vastata. Toinen kysymys, joka
luonnollisesti nousi katovuosien lakkaamattoman sarjan
masentamissa mielissä, oli kyllä arveluttava sekin. Millä ovat nuo
miljoonat takaisin maksettavat, jos sattuu tulemaan vieläkin yksi
katovuosi? Jos ennestään lainoihin uupuneelle väestölle
annetaankin avut lainojen nimellä, onko vähintäkään toivoa saada ne
takaisin?

Mitkä mietteet liikkuivatkaan Snellmanin povessa, mutta toimiin

hän ryhtyi sillä verrattomalla miehuudella ratkaisevina hetkinä, joka
oli hänelle omituinen. Omasta puolestansa ryhtyi hallitus suuriin
viljan-ostoihin, ja rahoja tarjottiin yksityisille liikemiehille, jotka
tahtoivat ruveta viljaa tuottamaan. Halullisia ottajia ilmaantui
kuitenkin varsin vähän entisiin aikoihin verraten, sillä liikemiehet kyllä
ymmärsivät, että tuon ylen kalliin viljan jälleenmyynti kävisi varsin
vaikeaksi, ja velaksi ei voitu enää mitään uskoa.

Sekä kruunun omiin ostoksiin että yksityisille hankittiin rahoja

Suomen pankista valtiovarain-toimituskunnan hyväksymillä kolmen
kuukauden vekseleillä. Mistä nuo rahat kolmen kuukauden perästä
otetaan, siitä pitäköön vekselein hyväksyjä huolta. Silloin elettiin
päivä päivältä. En varmaan tiedä, kuinka suuria summia Suomen
pankista nostettiin syyskuun kuluessa, mutta kun olen valtiokonttorin
tileissä nähnyt, että valtiovarain-toimituskunta Joulukuussa 1867
suoritti Suomen pankille 1,441,652 markkaa, niin lienee tämä
summa se, jota vekseleillä oli nostettu.

No, mistä ne tulivat? "Minä löysin ystävän hädässä", sanoi minulle

Snellman monta vuotta myöhemmin, kun hänen mielensä jo oli
kutakuinkin tyyntynyt, kertoessaan leikillisellä tavalla
"vippausjuoksunsa" vaiheista.

"Minä kirjoitin Rothschildille, valittaen äärimmäistä hätäämme, ja

vaadin häneltä kuuden miljoonan kreditiviä. Wastauksessaan arveli
hän, että kaiketi hätä on saanut minunkin pääni pyörälle, kun luulen,
että pankkiirit omista varoistansa antavat moisia taskulainoja.
Laittakaa valtiolaina tavalliseen muotoon, niin kyllä koetan myydä
obligationejanne mahdollisuuden mukaan. Muuhun en voi ryhtyä. —
Snellman puolestansa vastasi, että sen verran viisautta minussakin
löytyy, mutta ennen kuin tuon valtiolainan kaikki mutkat ovat
suoritetut ja hra R. hyväntahtoisesti on noita obligationeja kaupitellut,
on Suomen kansa nääntynyt nälkään. Tämmöisissä oloissa eivät
kelpaa säännölliset temput; kyllä teidän nyt täytyy sittenkin omasta
taskustanne ottaa tuo meille välttämätön laina."

Snellmanin oli tapana sanoa sanottavansa niin, että se tuntui ja

tarttui. Seurauksena olikin, että Rothschild Marraskuussa allekirjoitti
1,5 miljoonan Saksan taalerin suuruisen kreditivilainan, joka tuotti
5,400,000 Suomen markkaa ja suoritettiin takaisin 5,529,550
markalla. Näillä varoilla maksettiin Suomen pankissa diskontatut
vekselit, joten pankki pääsi tilaisuuteen muutoinkin supistuneilla
varoillaan auttamaan maamme ahdistettuja liikemiehiä, ja valtio
puolestaan sai ryhtyä enempiin viljan ja siemenen ostoihin. Mutta
huomattava on, että puolenkuudetta miljoonan, vuoden kuluessa