The Normalisation of Cyprus’ Partition

Among Greek Cypriots: Political

Economy and Political Culture in a
Divided Society Gregoris Ioannou
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-normalisation-of-cyprus-partition-among-greek-cy
priots-political-economy-and-political-culture-in-a-divided-society-gregoris-ioannou/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Political and Economic History of North Cyprus: A

Discordant Polity Tufan Ekici

https://textbookfull.com/product/the-political-and-economic-
history-of-north-cyprus-a-discordant-polity-tufan-ekici/

Political Economy Perspectives on the Greek Crisis:

Debt, Austerity and Unemployment 1st Edition Ioannis
Bournakis

https://textbookfull.com/product/political-economy-perspectives-
on-the-greek-crisis-debt-austerity-and-unemployment-1st-edition-
ioannis-bournakis/

The Political Economy of Federalism in Nigeria Dele

Babalola

https://textbookfull.com/product/the-political-economy-of-
federalism-in-nigeria-dele-babalola/

Political and Cultural Aspects of Greek Exoticism

Panayis Panagiotopoulos

https://textbookfull.com/product/political-and-cultural-aspects-
of-greek-exoticism-panayis-panagiotopoulos/
Xenophon and the Graces of Power A Greek Guide to
Political Manipulation Vincent Azoulay

https://textbookfull.com/product/xenophon-and-the-graces-of-
power-a-greek-guide-to-political-manipulation-vincent-azoulay/

The Political Economy of Peripheral Growth: Chile in

the Global Economy José Miguel Ahumada

https://textbookfull.com/product/the-political-economy-of-
peripheral-growth-chile-in-the-global-economy-jose-miguel-
ahumada/

Digitalization Of Society And Socio-Political Issues 1:

Digital, Communication And Culture Éric George

https://textbookfull.com/product/digitalization-of-society-and-
socio-political-issues-1-digital-communication-and-culture-eric-
george/

A Political Economy of Banking Supervision Missing a

Chance Damir Odak

https://textbookfull.com/product/a-political-economy-of-banking-
supervision-missing-a-chance-damir-odak/

Coalitions and Compliance The Political Economy of

Pharmaceutical Patents in Latin America Shadlen

https://textbookfull.com/product/coalitions-and-compliance-the-
political-economy-of-pharmaceutical-patents-in-latin-america-
shadlen/
The Normalisation of
Cyprus’ Partition Among
Greek Cypriots
Political Economy and Political Culture
in a Divided Society
Gregoris Ioannou
The Normalisation of Cyprus’ Partition
Among Greek Cypriots
 Gregoris Ioannou

The Normalisation
of Cyprus’ Partition
Among Greek
Cypriots
Political Economy and Political Culture
in a Divided Society
Gregoris Ioannou
School of Law
University of Glasgow
Glasgow, UK

ISBN 978-3-030-50815-9    ISBN 978-3-030-50816-6 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-50816-6

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect
to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration and images: Pafsanias Karathanasis, photographs taken during

ethnographic fieldwork in Nicosia

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To Ilektra
 Acknowledgements

Many people have contributed in various ways, direct and indirect, to the
writing of this book. I would like to thank all those with whom I have
conversed in the last 20 years in the context of the peace movement. From
my academic colleagues I would like to thank in particular Andreas
Panayiotou, Theodoros Rakopoulos, Giorgos Charalambous, Antonis
Hadjikyriacou, Olga Demetriou, Danae Karydaki, Athena Skoulariki,
Sertac Sonan, Umut Bozkurt, Christos Mais, Pafsanias Karathanasis,
Alexis Heraklides, Serephim Seferiades, Nicos Trimikliniotis, Serkan Karas
and Niyazi Kızılyürek.
I would like to thank Konstantinos Tzikas for translating the original
Greek edition into English, allowing me to focus on the refining rather
than the re-writing of the text and thus making the editing, updating and
expanding of the manuscript an easier task. I would like to also thank the
University of Glasgow for supporting me in this.
As a book written not only from the perspective of social science, but
also from the perspective of peace activism, it is inspired from and speaks
to all those who believed and who continue to believe, acted and act for
peace in, and reunification of, Cyprus, as envisioned by the late Costis
Achniotis.
Finally, I want to thank Evgenia Nikiforou, my partner in life, and wish
our daughter Ilektra gets to experience a Cyprus that is better than the
one our generation experienced.

Glasgow, April 2020  Gregoris Ioannou

vii
 Contents

1 Introduction: History, Need and Choices  1

2 From Nationalism to Partition 1950–1975  9

3 Separation as a Lived Reality, as a Promise and as a Taboo

1975–2003 33

4 The Opening of the Checkpoints and the Unfulfilled

Potential 55

5 Referendum 2004: The End of Innocence 73

6 The Ten-Year Battle Between Federation and Anti-

federation 2007–2017 95

7 The Schools and the Universities, the Mass

Media and the Deep State of the Republic of Cyprus
of Emergent Necessity123

8 The Shifts in the Greek Cypriot Bourgeoisie and the

Equilibria in the Greek Cypriot Community143

9 Conclusion: History, Responsibility and the Future179

ix
x Contents

Postscript: The Cyprus Problem as Viewed from the Outside187

References201

Index217
 CHAPTER 1

Introduction: History, Need and Choices

© The Author(s) 2020 1

G. Ioannou, The Normalisation of Cyprus’ Partition Among Greek
Cypriots, https://doi.org/10.1007/978-3-030-50816-6_1
2 G. IOANNOU

‘If they choose to protect the rights of the Turkish Cypriots in a separate, inde-
pendent entity, then they should be restricted to what is attributable to the exclu-
sive economic zone of that unlawful entity. Therefore, they have no reason to
question the sovereign rights of the Republic of Cyprus.’ (Nicos Anastasiades,
2/1/2018, quoted in:
Alphanewslive. (2018) ‘Anastasiades’ statement provokes reactions’
[Αντιδράσεις προκαλεί η δήλωση Αναστασιάδη για την ΑΟΖ] (3/1/2018)
Alphanewslive https://www.alphanews.live/politics/antidraseis-prokalei-e-
delose-anastasiade-gia-ten-aoz)

This book is based on two decades of close monitoring on the evolu-

tion of the Cyprus issue, of writing and political engagement and action
against the partition. I am already over 40 years old and I originally wrote
this text in Greek, at Kaimakli, a place in Nicosia, in which, on the 3 of the
4 sides of the horizon, a few kilometres in front of me, lies the dividing line
of my country with its dead zone. I wish it was otherwise, so that today I
would be able to write a book titled Overturning Partition, a feeling I also
had during 2003–2004 as a postgraduate student of Political Sociology at
the London School of Economics and Political Science while writing my
dissertation on the then ongoing developments with the Annan Plan and
the referendum. At that time, I had started with the working title The
Peace Process in Cyprus, but in the spring of 2004 the title became
Interpreting the Greek Cypriot No.
I refrained from systematically continuing my academic engagement
with the Cyprus issue and generally selected other topics for my scientific
work over the last 15 years. But my political activism in the reunification
movement and my public articles remained largely oriented towards
exploring partition and aiming to contribute to its overthrow. This is
something that does not stop with the publication of this book. However,
since 2017 there was a decisive moment on the Cyprus issue, analogous to
that of 2004, and since I think that the various pieces of analysis I wrote
in various phases these 15 years have outlined an adequate framework of
analysis, I felt it was time to put in place a comprehensive argument as a
coherent whole. This book is addressed to a general audience and tries to
avoid various academic conventions to keep the text as readable as possible
for the average reader without specialised knowledge in the social sciences
or in-depth knowledge of the Cyprus issue.
 1 INTRODUCTION: HISTORY, NEED AND CHOICES 3

The aim of the book is to record the basic dynamics that have shaped
the Cyprus problem since 1974, especially since the 1990s, a crucial time
in the building of partition. It does not adopt a historical logic, although
it approaches the subject matter historically and builds a more or less
chronological narrative of developments. The perspective and logic of the
text lies within the field of political sociology and approaches the Cyprus
issue in the light of power relations in society, focusing on the interaction
between the political elite and society, the political system and civil society.
I define normalisation as a societal process whereby people become accus-
tomed to prevailing conditions, accept them and treat them as the normal
state of affairs. Whereby they rationalise and naturalise that which is irra-
tional, arbitrary and abnormal and become accustomed to operating
within its political bounds. Although this is a historically determined pro-
cess, and of a structural character, it is neither solid nor inexorable. It is
enmeshed in contradictions and it is inherently fluid and potentially unsta-
ble. There are numerous cracks in what appears as a totalising system that
can and should be opened further. However, in order to identify where
the cracks are and how they can be made bigger one needs to examine the
whole wall on which they are situated.
The book focuses on the ideological field and analyses the political
dynamics, especially the recent ones, in relation to society and their depic-
tion in the public sphere. It also focuses on the Greek Cypriot community
without ignoring the parallel international developments, but also on the
dynamics within the Turkish Cypriot community insofar as they have
influenced or contributed to the process of partition. It was originally
published in Greek in 2019 by Psifides and subsequently translated and
published in Turkish in early 2020 by Baranga under the title Denktaş in
the south: the normalisation of partition in the Greek Cypriot side. This
English edition is an updated and expanded one, re-worked at some points
and enriched with some additional theoretical and empirical insights. The
Covid-19 pandemic, which overshows everything at this moment, has
served as an excuse and as a context for political developments in divided
Cyprus, rendering the book yet more topical and its argument yet stron-
ger. As of mid-March 2020, all the crossings between the northern and
the southern part of Cyprus have been forbidden and not only there has
been no cooperation between the two sides in dealing with the threat
posed by Covid-19 but the Republic of Cyprus restricted its reporting of
incidences and deaths only to those occurring in the south, as if the north-
ern territory is a separate country. More importantly it remains uncertain
4 G. IOANNOU

as to when and how the checkpoints will open again allowing movement
across the dividing line after this ‘temporary suspension’.
This book does not aspire to present a comprehensive and extensive
analysis of all the factors that have shaped the socio-political development
of the Greek Cypriot community in recent decades in relation to the
Cyprus issue. Nor can it account in detail for all the aspects of the develop-
ment of complex issues such as nationalism, peace talks, inter-communal
relations and the international environment. It has a much more limited
analytical agenda and much more specific questions to ask. However, it
does have the ambitious aim of articulating a general overview of how
partition has been normalised during the last decades. Or, to turn it on its
head, how partition was not disputed and not eroded sufficiently at a time
when it was geopolitically, politically and economically vulnerable both as
a balance and as a framework. This book aims to honestly raise the ques-
tion and discuss publicly and openly a kind of hidden but common secret.
The analysis of the normalisation of partition in the Greek Cypriot side
also has a political weight, that of reversing a firmly founded ideological
structure—but for this reason it also brings a sense of liberation to the
extent that it succeeds in this endeavour.
The book is divided into nine chapters dealing with various themes
focusing on periods, nodal points and fields that shaped the conditions of
normalisation of partition. It also includes a postscript after the conclusion
that is sort of autonomous from the rest of the book, in the sense that it
reverses the analytic frame by approaching the Cyprus conflict from the
outside as opposed to from the inside as the rest of the book does. After
this introduction, the second chapter sets the historical context and exam-
ines the creation of partition, introducing also conceptual issues in relation
to the political system, the political balance of forces and the dynamics of
identities and ideologies at a societal level. It essentially narrates the basic
developments of the 25-year-long period 1950–1975 that led to the sepa-
ration of Greek Cypriots and Turkish Cypriots. The third chapter discusses
sociologically the separation, as it was almost completely imposed between
1975 and 2003, and its consequences at the level of collective conscious-
ness between the two communities. Having outlined the key issues that
have historically constituted the Cyprus problem, the next chapters deal-
ing with the latest developments deepen the analysis and discuss the
parameters of the failure to be resolved.
The fourth chapter focuses on the opening of the barricades and the
big social potential that it created in 2003, but also how that failed to
 1 INTRODUCTION: HISTORY, NEED AND CHOICES 5

assume a direct political form resulting in its erosion and in the leading
back to the margins of those logics and forces that persistently articulated
an anti-­partitionist political stance. It also discusses the importance of the
existence of open checkpoints and crossings from 2003 to 2020 and their
impact on inter-communal relations. The referendum on the Annan Plan
is the central theme of Chap. 5, serving as a pillar on which the basic argu-
ment of the book is laid: that the consolidation of the partition was neither
automatic nor de facto, nor did it happen behind the back of the Greek
Cypriot community. It was not the resounding ‘No’ to Annan Plan which
sealed the partition. More important was the repulsion by many of the
consequences of the loud ‘No’ and hence their inability to work out alter-
native practices and other scenarios in the years to come. But the demysti-
fication that came with the referendum process meant the end of the fog
and the end of innocence for all.
The sixth chapter discusses the last battle between federation and parti-
tion in the 2007–2017 decade at the political level and how, despite the
apparent victory of the federalist forces, it was ultimately the forces of
partition that really prevailed defining the game. It reviews the internal
dynamics in the two communities, the international changes and the
developments in the negotiations until the collapse of the last round of
talks in 2017, distinguishing between the formal and substantive attitude
of the various actors, the form and content of the actions at the political
and societal level. Subsequently, the seventh chapter focuses on the role
played and not played by education and the media both historically and at
crucial moments in the development of the Cyprus issue, thus opening up
the discussion on the structures and institutions of the Republic of Cyprus
of emergent necessity and their impact on collective memory, social per-
ceptions and public opinion. The central theoretical concept here is the
idiosyncratic, deep state that has historically been shaped and reproduced
preserving certain dominant, ideological and political frames that impact
on present political time.
Finally, the eighth chapter opens up the analytical perspective and dis-
cusses in more theoretical terms the argument and, more specifically, the
political balances and political stakes as shaped by recent internal and
international developments. It deals with the class and political equilibria
within the Greek Cypriot society, briefly describes the left-wing approaches
and discusses the various lines, positions and plans of the Greek Cypriot
bourgeoisie and their association with the popular and worker strata. The
goal here is to explain the shifts, the legitimisation of policies and the
6 G. IOANNOU

inability to set up an alternative historical bloc that could overturn the

partitionist conditions.
In the Conclusion an attempt is made to place the problematic of the
book in historical terms and to make a calm appraisal of the effect that the
actors have had on the production and reproduction of the structures of
partition. This is, I believe, an obligation to the next generation who has
been condemned to live in a precarious environment, in a possibly deterio-
rating partitionist state of affairs, where peacekeeping will continue to
depend entirely and exclusively on international balances. This spirit is
carried through to the postscript which analyses the current state of the
Cyprus partition in international terms, situating it in the regional dynam-
ics and as viewed by the EU and the UN.
It is important to say that the state of affairs, as shaped in 1974, the
established partitionist status quo, which is based internally on nationalism
and fear, does not provide any security in conditions of change of these
international balances. That the non-solution consolidates the subsump-
tion of Cyprus in the grid of imperialist relations. That without the reuni-
fication of Cyprus and the development of the consciousness and reality of
the common interests of Greek Cypriots and Turkish Cypriots, we are in
danger of becoming again the export point of the tension of the Greco-­
Turkish expansionisms and their competition.
The idea that Denktaş’ vision of a partitioned Cyprus found half a cen-
tury later many advocates in the Greek Cypriot community is neither new
nor my own. The same applies to the insight of its normalisation as a pro-
cess guiding the political economy and the political culture of the country.
These have been said many times in gatherings, written in articles and
exposed to the public sphere. But what has not been done so far is an in-­
depth analysis and a concrete logical and empirical documentation of this
claim. This is the intellectual aim of this book. The slogan ‘Denktaş in the
south’, used as the title of the Greek and Turkish editions of this book, was
called out by the crowd of pro-Yes Turkish Cypriots in the evening of the
announcement of the referendum results, thus reversing the ethno-­
centrism expressed and served by Rauf Denktaş and his associates. Let him
go to southern Cyprus then, where the partitionist status quo has more
fans. Over the last two decades, the Greek Cypriot community has been
the main field in which the political issue has been played out and
decided—whether the partitionist status quo formed in 1974 would be
undermined and reversed or consolidated.
 1 INTRODUCTION: HISTORY, NEED AND CHOICES 7

Ending this introduction, I reiterate that history does not end and
everything can change. The future of the country will ultimately depend
upon its people and their action or inaction—people make their own his-
tory—as Marx’s famous saying goes. But it will happen in conditions
‘given by the past’. These conditions from the past are what this book
records, realistically and without any wishful thinking that may blur the
analysis. With the burning desire at the same time, however, to overthrow
the consolidation of the partition that is illustrated in the book. Because it
is my belief that the ‘any partition’ policy which the dominant section of
Greek Cypriot leadership is working upon and which is accepted and/or
desired by a strong portion of the Greek Cypriot community will be nei-
ther velvet nor advantageous nor will it solve the problem which will con-
tinue to haunt us, even if in the coming years some regulation is imposed
on its external aspects.
 CHAPTER 2

From Nationalism to Partition 1950–1975

The partition of Cyprus, both on a political and on a territorial level,

was established throughout 1950–1975, in the context of the power
struggle for the control of the island during the transitional period of

© The Author(s) 2020 9

G. Ioannou, The Normalisation of Cyprus’ Partition Among Greek
Cypriots, https://doi.org/10.1007/978-3-030-50816-6_2
10 G. IOANNOU

decolonisation. The Greek and Turkish nationalisms that were introduced

in Cyprus and the antagonism between Greece and Turkey defined the
process of Cypriot independence and the conditions under which the
British colonial regime was terminated. The geopolitical balance of power
did not correspond to the emerging local dynamics and the domestic
power struggles and was enforced by use of violence. Nationalisms, in
addition to being ideologies of power, were also instruments of terrorism
through which the terms of the partition—a partition that was completed
with the intervention of the Greek and Turkish states—were imposed on
the Cypriot people, both intra-communally and inter-communally.
The present concise analysis does not aspire to fully record the rich
historical developments of this pivotal 25-year period. Rather, it aims to
outline the historical context wherein the partition of Cyprus was consoli-
dated as a way of introducing the main subject matter of the book: the
normalisation of partition in the decades following this 25-year period.
Only the absolutely necessary facts and references are included. For read-
ers less familiar with contemporary Cypriot history, I have included
numerous footnotes, in which certain names, terms, political forces and
facts are summarily recorded. While these background data are not anal-
ysed per se, awareness of them is a prerequisite for comprehending the
analysis that is to follow.

The Development of Nationalisms

The British colonialists retained the Ottoman administrative distinction of
their Cypriot subjects into Muslims and non-Muslims, that is on the basis
of their religion. At the same time, the colonial Authorities proceeded to
a series of modernisation reforms. Ethnic origin was politicised through
the Legislative Council. Meanwhile, the corporatist forms of social organ-
isation which defined the pre-modern order of things were retained, thus
completing a process that had begun in the mid-nineteenth century.1
Therefore, already by the 1920s, through the development of both com-
munal education and clientelism, the Cypriot people, Christians and

1
Kitromilides, P. (1977) ‘From coexistence to confrontation: the dynamics of ethnic con-
flict in Cyprus’, in Attalides, M. (ed.), Cyprus Reviewed. Nicosia: Zavallis Press, pp. 35–70.
 2 FROM NATIONALISM TO PARTITION 1950–1975 11

Muslims alike, began to adopt the Greek and Turkish identity respectively,
with pretensions to their neighbouring nation states.2
The rising Cypriot bourgeoisie was predominantly Christian, bearing in
mind that the Christian population dominated the marketplace during the
Ottoman period. Of course, there were also cases of Muslim businessmen
who usually also had greater access to public administration.3 The ­irredentist
concept of Greek nationalism that was imported in Cyprus by the Greek
state and the Greek communities of the broader region, such as the Greek
community of Egypt, had successfully taken root in the middle and upper
classes already by the early twentieth century through the education sys-
tem.4 This development was tolerated and indirectly supported by the
British Authorities, being perceived as a way of counterbalancing the exist-
ing Ottoman sovereignty of the island.5 However, after World War I, the
British no longer felt this need. At the same time, Greek nationalism was
disseminated among the rural classes and became an instrument in the
hands of the Greek Cypriot bourgeoisie and the Church.6 Simultaneously,
the traditional Muslim officials who still adhered to the Ottoman order of
things began losing ground before the emerging doctrine of Kemalist
Turkism that prevailed within the Turkish Cypriot community.7

2
Loizos, P. (2004) [1975] The Greek Gift: Politics in a Cypriot Village. Manheim:
Bibliopolis.
3
Nevzat A. (2005) Nationalism Amongst the Turks of Cyprus: The First Wave. PhD thesis.
Oulu: University of Oulu.
4
Bryant R. (2004) Imagining the Modern: The Cultures of Nationalism in Cyprus. London:
I.B. Tauris.
5
An ideological and self-referential aspect can also be traced to the British forces’ initial
support of Greek nationalism: it was a testament to the idea that their ‘civilising’ mission, this
force that legitimised the narratives of colonialism and modernity, could also expand to
include populations that were referred to as descendants/heirs of ancient Greece. Of course,
when Cyprus was later formally made a Crown colony and Greek nationalism was reinforced
in Cyprus to the extent that it threatened the British presence on the island by capitalising on
the idea of ‘glorious ancestors’ in claiming a superior, non-colonial status, the British narra-
tive was reversed and the Eteocypriots came to be referred to as the true ancestors of
Cypriots.
6
Panayiotou A. (2006) ‘Lenin in the coffee shop: The communist alternative and forms of
non-western modernity’, Postcolonial Studies, 9(3), pp. 267–280.
7
Ktoris S. (2013) Turkish Cypriots: From Margins to Partnership. [Τουρκοκύπριοι: από το
περιθώριο στο συνεταιρισμό] Athens: Papazisis.
12 G. IOANNOU

The development of the Greek Cypriot and Turkish Cypriot nationalist

ideologies was completed during the first half of the twentieth century.8
Greek nationalism was well-established within the Greek Cypriot
­community by the time of the Cyprus revolt, the so-called October Events,
in 1931. Enosis, the annexation of Cyprus by Greece, began to be treated
as a dominant orthodoxy and experienced as a metaphysical promise for
the Greek Cypriots and as an existential threat for the Turkish Cypriots, as
it became clear through developments in the 1940s.9 Although at the time
the overall smooth relations between Greek Cypriots and Turkish Cypriots
were not disrupted by notable incidents of violence, phenomena such as
urbanisation and the massive education and politicisation of the Cypriot
subjects of the British Empire brought the two communities further apart
and contributed to their gradual segregation.10 This tendency was con-
veyed both on the level of political and social organisations, as well as in
terms of economic relations, spatial planning and interpersonal
relationships.
The rise in nationalism further contributed to the gradual segregation
of the two communities, leading to a decline in the number of mixed vil-
lages/population centres from 346 in 1891 to 252 in 1931. This decline
became steeper in the next few years, culminating in a period of violence
during 1955–1959, with only 114 mixed population centres left by
1960.11 By the 1940s, the segregated organisations (rural, cultural, politi-
cal and social organisations and associations) had become the norm.
8
There is extensive bibliography on the emergence and development of nationalism in
modernity, although this discussion falls outside the scope of the present book. I consider the
contributions of Eric Hobsbawm (Nations and Nationalism from 1780 until Today,
Cambridge, Cambridge University Press 1990), Benedict Anderson (Imagined Communities,
London, Verso 2006) and Ernest Gellner (Nations and Nationalism, Oxford, Blackwell
Publishing 2006) as the most significant and pertinent to my analysis, insofar as they explain
the historicity of the phenomenon, the construction of group mentality upon which nation-
alism is predicated and the pivotal role of linguistic standardisation and urbanisation. I must
also call attention to Michael Hechter’s contribution (Michael Hechter, Containing
Nationalism, Oxford, Oxford University Press 2000) on the importance of the political
dimension and the role of control institutions with respect to how social groups are initially
defined and delineated.
9
Choisi J. (1993) ‘The Turkish Cypriot elite – its social function and legitimation’, The
Cyprus Review, 5(3), pp. 7–32.
10
Pollis A. (1996) ‘The social construction of ethnicity and nationality: The case of
Cyprus’, Nationalism and Ethnic Politics, 2(1), pp. 67–90.
11
Patrick P. (1976) Political Geography and the Cyprus Conflict: 1963–1971. Waterloo:
University of Waterloo.
 2 FROM NATIONALISM TO PARTITION 1950–1975 13

Following the formation of Turkish trade unions, even the labour move-
ment was divided on an inter-communal basis, in addition to the intra-­
communal left-right division. The fact that many Turkish Cypriots
remained registered with the Pancyprian Federation of Labour (PEO)
[Παγκύπρια Εργατική Ομοσπονδία, ΠΕΟ] until the second half of the
1950s12 does not mean that they endorsed the enosist position, which had
been adopted by the Progressive Party of Working People (AKEL)
[Ανορθωτικό Κόμμα Εργαζόμενου Λαού, ΑΚΕΛ] since its inception in 1941
as a long-term anti-imperialist goal, a goal not shared by the Communist
Party of Cyprus.13 In fact, when AKEL accepted enosis as an immediate
goal in 1949–1950, contributing to the Church’s petition for signatures,
the possibility of PEO jointly representing both the Greek Cypriots and
the Turkish Cypriots was further undermined.14
The 1950s was a crucial decade as far as the evolution of inter-­communal
relations in Cyprus is concerned. The development of distinct ‘national
consciousnesses’, that is the politicisation of ethnic origin and cultural
identity that had previously been unfolding in a slow and gradual manner,
was accelerated, given that already by the end of World War II the depar-
ture of the British forces seemed a tangible possibility.15 The emerging
Greek and Turkish nationalisms had already succeeded in determining the

12
Slocum J. (1972) The Development of Labour Relations in Cyprus. Nicosia: Government
Printing Office.
13
In fact, many Turkish Cypriots are still registered with PEO for practical reasons, bearing
in mind that Turkish trade unions are powerless and incapable of protecting their interests.
That being said, a group of Turkish Cypriots led by Derviş Ali Kavazoğlu remains registered
with AKEL for ideological reasons as well. However, inter-communal relations deteriorate as
Turkish Cypriots are undervalued and marginalised even within the left-wing trade union
movement provoking resentment. See Kızılyürek, N. (2019) A Story of Violence and
Resentment: the Birth and the Development of Ethnic Conflict in Cyprus, [Μια ιστορία βίας και
μνησικακίας. Η γέννηση και η εξέλιξη της εθνοτικής διένεξης στη Κύπρο] Nicosia: Heterotopia
Publications, Vol. 1, pp. 80–89.
14
Kakoullis L. (1990) The Left and the Turkish Cypriots [Η Αριστερά και οι Τουρκοκύπριοι]
Nicosia: Kasoulides./Paionides P. (1995) Andreas Ziartides: Without Fear or Favour
[Ανδρέας Ζιαρτίδης: Χωρίς φόβο και πάθος] Nicosia: Dorographics./Varnava P. (2004) Joint
Union Struggles of Greek Cypriots and Turkish Cypriots (Facts Through History) [Κοινοί
εργατικοί αγώνες Ελληνοκυπρίων-Τουρκοκυπρίων (Γεγονότα μέσα από την ιστορία)] Nicosia,
NP./Fantis A. (2005). The Union Movement in the Years of British Rule 1878–1960 [Το
Συνδικαλιστικό Κίνημα στα Χρόνια της Αγγλοκρατίας 1878–1960] Nicosia, NP.
15
Bozkurt U. and Trimikliniotis N. (2014) ‘Incorporating a Class Analysis within the
National Question: Rethinking Ethnicity, Class, and Nationalism in Cyprus’, Nationalism
and ethnic politics 20(2): 244–265.
14 G. IOANNOU

path of decolonisation, providing the narratives by means of which the

Greek Cypriot and Turkish Cypriot leaders could hold political power and
mobilise their respective communities against the British.16 Εnosis, much
like double enosis or taksim (i.e. is the partition of Cyprus and the take-over
of its parts by Greece and Turkey) which served as the codified response
of the Turkish Cypriot leaders to the Greek Cypriots, dominated the
­political discussion in each community, ultimately nipping in the bud any
dissident, critical voices.17
Coming into the political spotlight during the 1940s, the working
class, with the then newly formed AKEL as its main representative,18 effec-
tively lost the ability to influence socio-political developments, as during
the 1950s a kind of political and ideological counterrevolution was at
play.19 The trade union victories of the 1940s still held, and both PEO and
AKEL retained their organisational power, reinforced through a process of
centralisation and creation of a professional apparatus. The Cyprus
Workers’ Confederation (SEK) [Συνομοσπονδία Εργατών Κύπρου, ΣΕΚ],
followed along the same lines as PEO, in labour matters at least. At the
same time, though, the Church and its networks were empowered; anti-­
communism, in part due to international developments and as a result of
the Greek Civil War, came back with a vengeance; and the Cypriot left was
forced into a defensive position, being obliged to endlessly display its
devotion to the nation in order to retain the right to speak.
In their capacity as armed proponents of enosis and taksim respectively,
the National Organisation of Cypriot Fighters (EOKΑ) [Εθνική Οργάνωση
Κυπρίων Αγωνιστών, ΕΟΚΑ] and the Turkish Resistant Organisation

16
In his presentation of the irredentist Greek nationalist movement of the 1950s, of which
he was a participant, Takis Chatzidimitriou emphasises its differences to other anti-colonial
movements of the same period, arguing that the entire project and its management ulti-
mately brought Cyprus to a worse position at the end of the decade than it had been at the
beginning. See Hadjidemetriou T. (2018) Cyprus 1950–1959: The End of Irredentism
[Κύπρος 1950–1959: το τέλος του αλυτρωτισμού] Athens: Papazisi.
17
Kitromilides P. (1979) ‘The dialectic of intolerance: ideological dimensions of ethnic
conflict’ in Kitromilidis P. and Worsley P. (eds.) Small States in the Modern World: The
Conditions of Survival. Nicosia: The New Cyprus Association./Aristodimou A. (2018)
‘Beyond Heroes and Terrorists: Comparing the EOKA and TMT organisations during
1955–1959.’ [Πέρα από τους Ήρωες και τους Τρομοκράτες: Οι οργανώσεις ΕΟΚΑ-ΤΜΤ σε
σύγκριση 1955–1959] Unpublished dissertation. Berlin: Freie Universitaet Berlin.
18
Katsiaounis R. (2000) The Consultative Assembly. [Η Διασκεπτική] Nicosia: Scientific
Research Centre.
19
Panayiotou 2006.
 2 FROM NATIONALISM TO PARTITION 1950–1975 15

(TMT) [Türk Mukavemet Teşkilatı, TMT] were formed primarily in order

to exert pressure on the British and subsequently on each other’s com-
munity.20 EOKA, unlike TMT, also took military action against the British.
However, by definition, both organisations only proved successful in influ-
encing intra-communal affairs. Marred by multiple political assassinations
of primarily left-wing Greek Cypriots by EOKA and Turkish Cypriots by
TMT, the year 1958 was at once revealing and tragic, marking the begin-
ning of inter-communal violence.21 Having failed to achieve their mission
statements, EOKA and TMT nevertheless emerged victorious in their pur-
suit of power throughout Cyprus’ transition towards becoming an inde-
pendent state.22
Having succeeded in suppressing dissident political views within their
own communities, these two organisations managed to sow suspicion
between the Greek Cypriots and Turkish Cypriots, cultivating a climate of
fear and promoting an authoritarian, conservative and irrational political
culture. The British, in an attempt to check the Greek Cypriots’ civil dis-
obedience and confront EOKA by hiring Turkish Cypriots as auxiliary
police as early as 1956, further put a strain on the already tense inter-­
communal relations.23

20
EOKA was founded by Georgios Grivas, a monarchist, far-rightist Greek colonel of
Cypriot origin as a vertically hierarchical guerrilla warfare organisation based on small sabo-
tage and hit teams as well as an execution section that killed in cold blood. It was funded by
the Church and was based on Church networks for recruiting its members. It was effectively
the tool of the Greek Cypriot leadership under Makarios to promote enosis and constituted
the first form of systematic violence and ideological imposition within the community, man-
aging to marginalise AKEL. After 1960 it staffed the state apparatus and developed its myth
which is the dominant ideology of the Greek Cypriot state. TMT was founded in 1957 by
Turkish army officers as the counterbalance to EOKA and operated in an analogous manner
as the monopolisation of violence within the Turkish Cypriot community, imposing in an
absolute way the authority of the nationalist Right for many decades. In the new conditions
after 1974 it was dissolved as the Turkish army became directly responsible for the security
of the community.
21
Poumpouris M. (1999). Days of Trial [Μέρες δοκιμασίας] Nicosia, NP.
22
Anti-communism, prominent in both organisations, was instrumental in that respect,
bearing in mind the 1950s political climate worldwide.
23
Crouzet F. (2011) [1973] The Cypriot Conflict 1946–1959 [Η κυπριακή διένεξη
1946–1959] Athens: National Bank of Greece Cultural Foundation. The Turkish Cypriot
auxiliary police were targeted by EOKA, further feeding into Turkish Cypriots’ fears. The
contribution of the Turkish Cypriot auxiliary police to the repression of Greek Cypriots
reinforced anti-Turkish sentiments within the Greek Cypriot community.
16 G. IOANNOU

The Inter-communal Conflict

The year 1955 marked a turning point in inter-communal relations. The
beginning of EOKA’s armed activity gave rise to tension and resulted in
the first, small-scale population transfers as a preventative measure for
safety reasons, in the process of triggering suspicion. Accordingly, the
Greek Cypriot leaders of football stadiums and the Cyprus Football
Association, pleading an emergency purportedly in order to ‘prevent
riots’, temporarily suspended the Turkish Cypriot football teams from the
championship and from all Association-related activities.24 Under such
tense circumstances, however, and as the political conflict escalated, the
increasing social alienation of the communities in turn reignited political
conflict. Tensions in inter-communal relations mounted, with certain inci-
dents of violence against individuals and properties occurring in 1956 and
1957. In the Turkish Cypriot community, the establishment and active
operations of TMT consolidated the distance between the two communi-
ties, both by prohibiting relations and transactions with the Greek Cypriot
community, and eventually by provoking intra-communal and inter-­
communal violence. However, the first inter-communal conflicts involving
incidents of generalised and indiscriminate ethnic violence properly began
in 1958, at a point in time when the departure of the British forces was
becoming visible and the successive status quo was at stake. Inter-­
communal violence spread over to several areas, ignited by various causes.
This period also laid the ground for the acts of retaliation that were to
follow in the next years.25 The most appalling incident of inter-communal
violence was the murder of eight residents of Kontemenos village, in the
Gönyeli flatlands, which essentially introduced the Turkish Cypriot com-
munity to the dialectics of violence for the sake of partition, promoting
tolerance to murder.26 The city markets were segregated and the ‘Greek’

24
Significantly, the Turkish Cypriot community was unaffected by the major class, political
and ideological conflicts between the right and the left which peaked in 1948 and divided
athletic clubs, leading to the formation of the AC Omonia Nicosia and other new leftist
football teams which held their own separate championship until 1954. The Turkish Cypriot
football teams had remained registered with the Cyprus Football Association under the con-
trol of the Greek Cypriot right.
25
Panayiotou A. (2009) ‘Coping with the pain of the Cypriot tragedy’, [Η διαχείριση του
πόνου της κυπριακής τραγωδίας] Chroniko 73, (19/7/2009) Politis].
26
When a few Greek Cypriot inhabitants of Kontemenos headed to the neighbouring
mixed village Skylloura in order to aid its Greek Cypriot residents against their fellow Turkish
Cypriot villagers, they were arrested by the British police, transferred to Nicosia and subse-
 2 FROM NATIONALISM TO PARTITION 1950–1975 17

and ‘Turkish’ sections became more clearly demarcated, leading to a dis-

placement of persons and shops from grey and borderline, liminal areas.
Amidst a climate of fear, suspicion and intimidation, a de facto segregation
of the municipalities was put into effect—a segregation whose form and
legitimisation remained a pending issue with the ensuing
independence.27
Overall, the ‘dark 1958’ signified the beginning of the partition—on
the one hand, with the foundational violence which transformed the polit-
ical stance of the Turkish Cypriot political leadership in favour of autono-
mous sovereignty into state practice,28 and on the other hand, with EOKA
cementing its position as the apparatus of power within the Greek Cypriot
community and as the instrument in the hands of Makarios. More signifi-
cantly, the inter-communal violence of 1958 laid the foundations for the
widespread violence of the 1963–1967 period, insofar as it shaped the
historical context, legitimised the most extreme nationalist voices within
the two communities and served as a point of reference for the recruit-
ment and mobilisation of strike forces, in tandem with the leaders of the
two respective communities.
Already by the 1940s it was becoming apparent that the Cypriot left
was incapable of adopting an internationalist stance in a comprehensive
manner and of envisaging a future beyond the nation, a future fully liber-
ated from the nationalist narratives of the two communities. Hence, all
Turkish Cypriot leftists who chose to abstain from TMT and disobey its
orders for completely severing their ties with the Greek Cypriot commu-
nity were caught in a vulnerable position as there was no organised left
within the Turkish Cypriot community. The political sympathies of this
small group of Turkish Cypriot leftists for AKEL could neither politically
cover them nor physically protect them. Some of them were murdered, a
few were forced into exile and others had to abstain from politics. As true
proponents of Cypriot independence, equally opposed to the doctrines of
enosis and taksim, they were dealt a cruel hand by fate indeed, as they were

quently released. On returning to Kontemenos on foot, they were attacked and murdered in
the flatlands of the Turkish Cypriot village Gönyeli. See Kızılyürek N. (2015) A Period of
Violence. The Dark 1958. [Μια εποχή της βίας: Το σκοτεινό 1958] Limassol: Eterotopia,
pp. 111–167.
27
Markides D. (1998) The Issue of Separate Municipalities and the Birth of the New
Republic. London: University of London.
28
Kızılyürek, 2015.
18 G. IOANNOU

decimated at that transitional historical moment, on the cusp of

independence.29
The transition to independence that followed immediately after the vio-
lence of 1958 did not bring about any notable changes in terms of politi-
cal ideologies. Both the rationale behind the formation of the new state
and its proposed organisational structure were conceived primarily as a
continuation of the colonial years rather than as a rupture with them. In
early 1959, the Zurich agreement was received with a sense of relief by the
Cypriot people and perceived as the end to violence. However, the overall
suspicion in inter-communal relations had not been quelled. On the con-
trary: the leaders of the two communities, undeterred by the agreement,
persisted in the same course of action through which they had been estab-
lished, namely fuelling nationalism, pursuing the goals of enosis and taksim
which now had to be promoted under different circumstances, and claim-
ing an autonomous communal state power by use of parastate mechanisms.30
Of course, with the establishment of the Republic of Cyprus, all ideo-
logical constructs linked to enosis and double enosis—unrealistic anyway
due to the geopolitical correlations—politically collapsed. Besides, the
accession of the Republic of Cyprus to the UN made any such claims out-
lawed from the outset.31 The leaders of the two communities were well
aware of this development and took it into consideration in their future
endeavours. At the same time, though, enosis and taksim were two emo-
tionally charged and ideologically powerful concepts that were laden with
symbolic meaning for the Cypriot population. Furthermore, in their
capacity as bloodstained mottos, they had legitimised the use of violence.
As such, these two concepts not only served as useful rhetorical devices in
the hands of the major and minor leaders of the two communities who

29
This tragedy culminated in the assassination of two Turkish Cypriot journalists, Ayhan
Hikmet and Ahmet Gurkhan in 1962, followed by the assassination of Derviş Ali Kavazoğlu
himself in 1965.
30
Drousiotis M. (2005) The First Partition. Cyprus 1963–1964. [Η πρώτη διχοτόμηση.
Κύπρος 1963–1964] Athens: Alfadi.
31
The Republic of Cyprus was established as a sovereign state consisting of two politically
equal communities, the Greek community and the Turkish community. The Constitution
also recognised three religious minorities: the Maronites, the Armenians and the Latins,
without however granting them collective political rights. After 1960 these three Christian
groups were integrated into the Greek Cypriot community. The Latins formed a very small
group that was assimilated in the next few decades. The assimilation process of the Armenians
and the Maronites has also substantially advanced.
 2 FROM NATIONALISM TO PARTITION 1950–1975 19

now jointly controlled the state apparatus but also provided an easy frame-
work for the explication of power struggle.
Enosis was an ideology of power from the very first moment it was
articulated as a political stance in the early twentieth century. It served at
once as the loan sharks’ motto as noted by the Communist Party of Cyprus
since the 1920s and as the response of the Church and the bourgeoisie to
their privileges being curtailed both due to British intervention from
above and from below and due to the rise of the left and the claims of the
masses. Along similar lines, taksim, the annexation of a part of Cyprus by
Turkey, was from the get-go an ideology of power, a defensive stance vis-­
à-­vis the claims of the Greek Cypriot majority and pivotal in the political
dynamics within the Turkish Cypriot leadership. Both enosis at first and
taksim later were linked to certain coteries of the Greek and Turkish states
respectively, a connection that was crucial amidst the circumstances of the
late 1950s.32 It should be stressed here that even when the two ideological
constructs of enosis and taksim reached the peak of their popularity among
the Greek Cypriots and Turkish Cypriots respectively, they also came with
a very strong class dimension. Beneath their purported universality and
cross-class inclusivity, the two versions of Cypriot nationalism, the Greek
Cypriot and the Turkish Cypriot nationalism, carried a distinctly bour-
geois identity.
The Zurich agreement between Greece and Turkey and its ratification
in London by the British, Archbishop Makarios and Fazıl Küçük on behalf
of their respective communities, truly ushered in a new era. However, it
was right at that moment, when enosis and taksim seemed to have exhausted
their power and been effectively defeated as political frameworks, that they
assumed their purest form as ideological apparatuses in the service of
power-seeking elites. If prior to 1960 enosis and taksim served as, among
other things, instruments for the manipulation of the masses from which
not even the Cypriot left could escape, during 1960–1975 they were uti-
lised first and foremost as instruments of parastate violence. They became
ideologies of power in their purest form, instruments for disciplining the
population and sources upon which the elites drew and to which they

32
By focusing on the Greek Cypriot community, Marios Thrasyvoulou (The Nationalism
of the Greek Cypriots, [Ο εθνικισμός των Ελληνοκυπρίων] Thessaloniki, Epikentro 2016) per-
ceives this correlation primarily as an export from Cyprus to Greece, an approach which
downplays the bilateral correlations between the Greek Cypriots and the Greek state, while
also overlooking the equivalent interplay between the Turkish Cypriots and the Turkish state.
20 G. IOANNOU

referred in their struggle for the control of wealth, political possibilities

and state power.
By 1962, with previous issues still pending and new issues coming to
the fore, it was becoming clear that the new order of things, the bicom-
munal Republic, was not evolving smoothly.33 The Greek Cypriot leaders
redefined their goals, now aiming to turn the Turkish Cypriot community
into a minority. Meanwhile, the Turkish Cypriot community redefined its
own goals as the utilisation of the constitutional provisions for the estab-
lishment of a separate communal sovereignty. Both sides armed and
trained paramilitary groups, in preparation of the impending conflict.34
The latter finally occurred in late 1963, when the Greek Cypriot commu-
nity under Makarios refused to adhere to its commitments regarding the
separate municipalities, and also attempted to upset the balance of the
constitution between the two communities. The Greek Cypriot leadership
under Makarios basically attempted to amend the provisions that were
formulated in the Zurich-London agreements and were laid down at the
Constitution of the Republic of Cyprus. With its ‘13 points for the amend-
ment of the Constitution’, the Greek Cypriot leadership transformed the
political deadlock into which the country had been dragged through the
conflict with the Turkish Cypriot leadership into a constitutional dead-
lock, further exacerbating inter-communal relations and escalating the
tension. Following the first incident of violence, the paramilitary forces of
the two communities, prepared well in advance, once again stepped into
the forefront of history.35
It bears mentioning that during this period of inter-communal vio-
lence, which climaxed in 1964 but was maintained until 1967, most casu-
alties were the result of murders in cold blood rather than conflicts between
armed groups. Though there were differences owing to the diverse

33
‘Destiny’ could not have been more different than the one envisaged by leftist politicians
such as Kavazoğlu and by liberals such as Lanitis. See Lanitis N. C. (1963) Our Destiny: A
Consideration of Some Problems Pertaining to Cyprus. Nicosia, NP.
34
On the Greek Cypriot side, the drafting process was carried out by the broader national-
ist milieu, which included Vassos Lyssarides, founder of the United Democratic Union of
Centre (EDEK). On the Turkish Cypriot side, which lacked an equally powerful left, the
conscription was almost universal. The fact that the main Greek Cypriot paramilitary organ-
isation acted under the direct commands of the Minister of the Interior, Polycarpos
Georkadjis, speaks volumes as to how blurred the lines were between the state and the para-
state. Rauf Denktaş played an equivalent role in the Turkish Cypriot community.
35
Drousiotis 2005.
 2 FROM NATIONALISM TO PARTITION 1950–1975 21

geographical areas and the historical moment of violence, it is possible to

make some generalisations and draw conclusions based on the few reliable
recorded references and the numerous existing unwritten accounts of
those events (not for very much longer, though, as first-hand witnesses are
steadily dwindling).36 No doubt it is imperative that a serious and system-
atic research on these specific events be made for the purposes of social
and historical science, but also for the benefit of public knowledge and for
critically examining and reflecting on these dark moments of the
recent past.37
The first thing that needs to be clarified is the extent of participation in
inter-communal violence. There is a small percentage of Greek Cypriots
and Turkish Cypriots who actively partook in the violence of paramilitary
groups; there is a much higher percentage of people who provided these
groups with the necessary material and moral support; finally, there are
those who more or less tolerated violence or, at the very least, did not dare
to raise objections, protest or react. Certainly, there were also those who
resisted inter-communal violence at a local level and prevented it from
spreading further or at least tried to do so. Doubtless, widespread fear and
the need of conforming to the dominant view and therefore of partisan-
ship on the basis of communal identity amidst conditions of violence were
crucial. That being said, there were also networks and structures which
directly linked the use of violence and the war crimes that were part and
parcel of this violence with the upper echelons of the Cypriot state and the
Greco-Turkish parastate in Greece, Cyprus and Turkey.38 These connec-
tions not only empowered the practitioners of ethnic violence, but also
significantly ‘normalised’ and ‘legitimised’ the very use of power.
The departure, or rather banishment, depending on one’s viewpoint, of
Turkish Cypriots from the state, the population transfers and the forma-
tion of autonomous enclaves as early as the beginning of 1964 laid the

36
Loizos L. (1988) ‘Inter-communal killing in Cyprus’, Man, 23(4), pp. 639–653.
37
Uludağ S. (2005) The Oysters that Lost their Pearl. Nicosia: Ikme. Journalist Sevgül
Uludağ has been consistently tackling this issue. The Politis newspaper recently published an
extensive series of stories on the various crimes that have gone unpunished. http://politis.
com.cy/article/tribute/fakelos-p-ta-egklimata-pou-eminan-atimorita-stin-kipro
38
Drousiotis M. (2002) EOKA B and CIA: The Greco-Turkish Parastate in Cyprus. [ΕΟΚΑ
Β and CIA: το ελληνοτουρκικό παρακράτος στη Κύπρο] Athens: Alfadi/Kızılyürek N. (2010a)
‘Rauf Denktaş: Fear and nationalism in the Turkish Cypriot community’, in Aktar A.,
Kızılyürek N., Özkırımlı U. (eds.), Nationalism in the Troubled Triangle. Cyprus, Greece and
Turkey. Palgrave Macmillan: New York.
22 G. IOANNOU

ground for the first territorial partition. The Greek Cypriot paramilitary
organisations that were active in the first half of 1964 were closely linked
to the Greek Cypriot political leaders. In their capacity as armed organisa-
tions, they also acted as murderous gangs on the ground, given that the
dialectics of violence acquired its own dynamics.39 Under these circum-
stances, this first partition could neither expand nor be overthrown with-
out military means, as evidenced by the Greek Cypriot attack at Kokkina
and the bombings of Tylliria by the Turkish air forces in the summer
of 1964.40
The Greek Cypriot and Turkish Cypriot leaderships realised they could
not secure a political leverage through the actions they had perpetrated or
allowed to happen. Bearing the whole responsibility, at least in terms of
moral agency for a number of war crimes, they showed no intention what-
soever of changing their course of action and pursuing new compromises.
On the contrary, both sides adopted tougher stances, the former by again
putting the enosis claims on the table and the latter by claiming separate
sovereignty. On the ground, the population transfers, mostly of Turkish
Cypriots, were followed by property looting, to which no objections were
raised, with very few exceptions. As early as mid-1964, various powers,
both within the Greek Cypriot community and worldwide, began coming
up with scenarios for resolving this crisis based on the segregation of the
Greek Cypriot and Turkish Cypriot communities. This partition, having
now acquired territorial dimensions following the establishment of the
Turkish Cypriot enclaves, started becoming more permanent, a situation
to which the Americans also adopted particularly easily.41

39
Clerides G. (1989) My Testimony Vol. 1 and 2. Nicosia: Alitheia. The Greek Cypriot
Akritas plan is revealing as to how the Republic of Cyprus and its Turkish Cypriot commu-
nity were perceived by the Greek Cypriot elite, while also demonstrating the blurry boundar-
ies between the state and the parastate. Akritas Plan was a parastate action plan aiming to
bring the state under Greek Cypriot control in order to promote enosis via the controlled use
of force against any Turkish Cypriot reaction to this.
40
Kokkina was a small Turkish Cypriot village on the north-western coast of Cyprus which
served as a weapon import point from Turkey and comprised the main Turkish Cypriot
enclave in the Tylliria area. The village was attacked by the Greek Cypriot military in 1964.
Turkey retaliated by bombing Cyprus for the first time, thus preventing the Greek Cypriot
forces from decimating the enclave. To this day, Kokkina remains a Turkish Cypriot enclave
that receives supplies by sea. The Battle of Tylliria and its casualties form an integral part of
national narratives and rituals for both communities.
41
Packard M. (2008) Getting it Wrong: Fragments from a Cyprus Diary 1964. Milton
Keynes, Author House.
Another random document with
no related content on Scribd:
kanssa! Hänen tunteensa ovat kuin lähteen kumpuamista, aavistaa,
että noiden ilmausten takana on todellinen suuri tunne. Itse
olemuksellaan, sillä tuskallisen kauniilla runoudella, joka säteilee
hänen persoonallisuudestaan, hän kirkasti koko kappaleen. Tämä
ilta oli huomattavin ja kaunein kaikista hänen näytäntöilloistaan.» —

*****

Alkujaan vuosien 1904—1905 kiertue oli suunniteltu laajemmaksi

kuin miksi se lopullisesti muodostui. Haastattelijoilleen Ida Aalberg
kertoi käyvänsä seurueineen m.m. Wienissä, Budapestissä,
Bukarestissa, ehkäpä Konstantinopolissakin. Matka Wieniin tuntuikin
varsin luonnolliselta; hänen seurueensa oli sieltä ja koko matkan
käytännöllisenä järjestäjänä toimi wieniläinen Ignaz Kugel. Tuosta
suunnitelmasta ei kuitenkaan tullut mitään, mutta sensijaan Ida
Aalberg antoi suuren joukon näytäntöjä Riiassa, Pietarissa ja
Moskovassa. Kiertueen ohjelmiston ytimenä olivat luonnollisesti
Ibsenin kappaleet ja Sudermannin »Koti», Suomessa oli esitetty
myöskin Strindbergin »Rikoksia», toisin paikoin taas Bernard Shaw'n
»Candidaa», »Kotia», »Eno Vanjaa», tai, kiertueen loppuaikoina
Venäjällä, Dumas'n »Kamelianaista» ja Zolan »Thérèse Raquin'ia».

Näytännöt Pietarissa ja Moskovassa menestyivät erinomaisesti.

Ida Aalberg näytteli Pietarissa useimmiten aivan täysille huoneille, ja
arvostelu oli erittäin kiittävää. Siellä hänellä olikin entuudestaan suuri
kannattajajoukko, mutta Moskovassa häntä ei aikaisemmin tunnettu.
Arvosteluista, joista lienee syytä ottaa tähän pari kohtaa, näkee kyllä,
että hänen kykynsä sielläkin saavutti täyttä tunnustusta.

»Ruskija Vjedomosti» kirjoitti hänestä:

 »Rouva Ida Aalberg, joka nykyjään antaa vierailunäytäntöjä
Moskovassa, on suuri ilmiö taiteellisessa maailmassa. Tähän saakka
taiteilija on esiintynyt Moskovan yleisölle kolmessa niin erilaisessa
osassa, että niiden täydellistä suorittamista varten vaaditaan hyvin
monipuolista lahjakkuutta. Sudermannin »Kodin» ja
»Kamelianaisen» esittävät monet näyttämötaiteilijat, mutta Ibsenin
»Rosmersholmiin» puututaan verraten harvoin. Tämä johtuu ehkä
siitä, että kolmesta mainitusta näytelmästä »Rosmersholm» vaatii
katsojalta mitä suurinta ajatuskyvyn, ei tunnekyvyn, jännitystä, ja
senvuoksi asettaa suorittajalleen erittäin vaikeita velvollisuuksia.
Seuratessanne rouva Aalbergin esitystä unohdatte nämä vaikeudet,
ja eteenne avautuu itsestään näytelmän aate. Taiteilijalla oli tässä
osassa suuri menestys. Eilen, »Kamelianaisen» esityksessä,
menestys oli yhtä ansaittu, kuten sen läsnäoleva yleisökin
yksimielisesti jälleen vakuutti. Jo tämän liiaksi näytellyn ja
vanhentuneen kappaleen ensi kohtauksesta katsoja tunsi taiteilijan,
joka osaa antaa elävyyttä ja todennäköisyyttä osan mitä
melodraamallisimmille momenteille. Onnettoman Margueriten
kärsimysten vaihteluun rouva Aalberg sulkee niin paljon vilpitöntä
tunnetta, naisellisuutta ja jotakin erityistä, hänelle ominaista
viehättävyyttä, että vanhaa juttua särjetystä sydämestä kuulee
pakostakin liikutettuna ja mielenkiinnoin. Joka näytöksen lopussa
huudettiin taiteilijatarta äänekkäästi esille.»

Arthur Luther arvosteli »Hedda Gableria» »Moskauer deutsche

Zeitungissa»;

»Kuinka on mahdollista, että niin suuren taiteilijan täytyy esiintyä

niin kurjassa huoneistossa! Tässä salissa [n.s. Romanovin
teatterisalissa], jossa toinen puoli ei kuule mitään, toinen puoli ei näe
mitään! Tällä näyttämöllä, missä dekoratsionit huojuvat, kun niihin
koskee! Vain meidän paras teatterimme olisi Ida Aalbergille kyllin
hyvä. Minä näin hänet eilen ensi kerran, mutta en tule tästä lähtien
laiminlyömään ainoatakaan hänen esiintymistään, sillä varmaankaan
hänen esiintymisensä ei tule supistumaan viiteen ilmoitettuun
vierailunäytäntöön.

Ida Aalberg on kauniin viivan taiteilija (ei kauniin pose'n). Jokaisen

yksityisen momentin tahtoisi saada ikuistetuksi. Tämä Hedda Gabler
todellakin kuolee kauneudessa. Naispaholainen hän kyllä on; hänen
pitää se olla, ja unohtumattomana tulee mielessäni säilymään kuva,
kuinka hän polvistuu uunin eteen ja palavat paperipalaset liekehtivät
hänen päänsä ympärillä. Mutta ei se, mikä on villin-saatanallista,
anna hänelle perussävyä (kuten Dumontille, jonka näimme viime
vuonna), vaan se, mikä on kissamaisen-mephistomaista. Kaunis
Mephistopheles? Niin, miksikäs ei? — kuten eräässä Heinen mitä
laajimmalle piireille tuntemattomassa tanssirunoelmassa. Kohtausta
oikeusneuvoksen kanssa toisessa näytöksessä ja loppua, missä hän
vetää sormiaan läpi alinomaa uurastavan Tean suortuvain, en ole
nähnyt vielä kenenkään niin esittävän. Tosin en tunne Dusea tässä
osassa,[29] mutta jo se, että täytyy mennä niin korkealle, kun yrittää
luonnehtia Ida Aalbergia, osoittaa riittävästi, mitä hän meille on.» —

Saksankielinenkään kritiikki ei Venäjällä ollut Ida Aalbergin

kielenääntämistä kohtaan niin ankara kuin vielä 1903 oli oltu
Berlinissä. Ibsenin runous ei ollut tuntematonta Pietarissa ja
Moskovassa, mutta siellä ei tehty sellaisia huomautuksia
käsitysvirheistä kuin Kööpenhaminassa, missä eräs arvostelija oli
sanonut:

»Vi bilder os dog ind at forstaa os paa Ibsen her hjemme —

kuvittelemme täällä kotonakin sentään ymmärtävämme Ibseniä.»
XVIII.

VIIMMEISIEN VUOSIEN TAITEELLISESTA TOIMINNASTA.

Ida Aalbergin kuolemasta on kulunut siksi lyhyt aika, että varsinkin

hänen elämänsä loppuvaiheista on liian vaikea laatia vähänkään
tyhjentävää ja samalla objektiivista kuvausta. Vuoden 1911 suuret
ristiriitaisuudet saivat aikaan, että hän kulutti kolmatta vuotta melkein
toimettomuudessa ja katkerassa ja tuskallisessa yksinäisyydessä,
mutta kuitenkin on hänen elämänsä viimmeinen vuosikymmen mitä
rikassisältöisin. Toistaiseksi on mahdollista käsitellä vuosien 1905—
1915 välistä aikaa vain perin suppeassa muodossa.

*****

Ida Aalberg oli kerran toisensa jälkeen yrittänyt näytellä vierailla

kielillä, mutta ei ole mikään ihme, että näin saavutetut voitot jäivät
puolinaisiksi ja ettei hän sitä tietä voinut saavuttaa pysyvää
eurooppalaista ja yleismaailmallista mainetta. Ainoa toinen todellinen
näyttelijä-suuruus, joka 1800-luvulla on yrittänyt samaa, näytellyt
vierailla kielillä, lienee Ristori. Ernest Legouvén puolittain
pakottamana italialainen näyttelijätär esiintyi Parisissa ranskan
kielellä, ja tästä kokeesta ei ainakaan hänellä itsellään ole huonoa
muistoa. Mutta kun Ristori myöhemmin mitä tarmokkaimpien
opiskelujen jälkeen näytteli Lady Macbethia englanniksi, havaittiin
hänen kielensä puutteelliseksi, ja kun hän Amerikassa uskalsi
eräässä saksankielisessä teatterissa tulkita englannin kielellä
pääosaa »Maria Stuartissa», onnittelivat yankeet häntä siitä, että
hän osasi niin hyvin saksaa! »Tuo viimeinen ponnistukseni
valtameren toisella puolella on antanut minulle sangen terveellisen
opetuksen taiteellisesta leikittelystä», kirjoitti Ristori, joka sen jälkeen
tyytyi näyttelemään vain italian kielellä.

Vuosien 1904—1905 suuri kiertue ei epäonnistunut taloudellisesti,

mutta ei myöskään siinä suhteessa antanut tulosta, joka olisi
houkutellut jatkamaan.

Kaikkialla, missä Ida Aalberg esiintyi saksan kielellä, hänet

kuitenkin saatiin tietää suomalaiseksi taiteilijaksi. »Suuri
suomalainen näyttelijätär» on hänen ainaisena nimityksenään,
esiintyipä hän missä tahansa ja minkälaisessa ympäristössä
tahansa. Ida Aalberg tunsi itsensä aina syvimmässä mielessä
suomalaiseksi, ja kun häntä monien Suomalaisen teatterin kanssa
sattuneiden ristiriitaisuuksien aikana syytettiin isänmaallisuuden
puutteesta, ei hän milloinkaan tahtonut myöntää tuota syytöstä
oikeutetuksi. Kaarlo Bergbomin teatteri ei hänestä vain ollut ainoa,
jossa suomalaista näyttämötaidetta voitiin palvella.

On joskus sanottu, että Kaarlo Bergbom oli joka kerta, kun Ida
Aalberg tuli Suomalaiseen teatteriin, äärettömän iloinen ja että hän
huokasi helpotuksesta joka kerta, kun näyttelijätär taas lähti pois.
Heidän kirjeenvaihtonsa antaa sangen paljon tukea tämmöiselle
väitteelle. Aina 1880-luvun alusta lähtien Suomalaisen teatterin
johtaja kirjoittaa niin nöyriä ja pyytäviä kirjeitä, että toisinaan tuntuu
melkein pahalta, kun näkee, miten kopeasti ja vaateliaasti Ida
Aalberg niihin vastaa. Kaarlo Bergbomia kohtaan Ida Aalberg esiintyi
loppuun asti kuin hemmoteltu lapsi, joka äksyilee ja niskottelee ja
kokeilee, kuinka pitkälle vanhempien rakkaus ulottuu. Suhde ei tosin
tullut milloinkaan myöhemmin niin huonoksi, kuin se oli ollut 1890-
luvun alkuvuosina, mutta liiankin selvää on, että Ida Aalbergin
käyttäytyminen vanhaa suosijaansa kohtaan myöhemminkin jätti
toivomisen varaa.

Vuonna 1902 Suomalainen teatteri muutti uuteen asumukseen ja

sai nimekseen Suomen Kansallisteatteri. Ida Aalberg oli antamassa
loistoa avajaisjuhlallisuuksille, mutta sai tuosta käynnistään
Helsingissä tyytymättömyydenaiheen Bergbomia vastaan.

Vuoden 1903:n alussa Kaarlo Bergbom kirjoittaa Ida Aalbergille:

»Arvoisa rouva Paroonitar!

Olen kolme viikkoa ollut vuoteen omana, sairastanut pahaa

keuhkokuumetta. Siinä syy, miksi en käynyt luonanne Helsingissä
ollessanne. Mutta hyvälle ystävälle Thérèse Hahlille olitte silloin
sanonut sanan, joka kovin kipeästi koski minuun. Syynä siihen,
ettette esiinny Helsingissä on muka »Bergboms bry sig icke om att
hafva mig» [Bergbomit eivät välitä minun tulostani sinne.]

Jos niin sanotte päästäksenne kysyjästä, jolle ette tahtonut antaa

vastausta, olkoon menneeksi. Mutta jos tosiaan sitä ajattelittekin,
erehdytte suuresti. Sekä minulle että sisarelleni on käyntinne
näyttämöllämme juhla. Tulkaa niin usein kuin tahdotte — aina olette
tervetullut. Meille iloksi, — teatterille kunniaksi. Muutamat
epäkohdat ovat Teitä suututtaneet ja Te laskette ne meidän
niskoillemme muistamatta, että me niistä saamme kärsiä paljon
enemmän kuin Te. Ne ovat Teille vastuksina muutamia viikkoja,
meille vuosien läpi.

Siis — jos tulette Maaliskuulla, tervetullut. Jos mieluummin tulette

Pääsiäisen perästä, tervetullut. Jos lykkäätte käyntinne syksyksi,
tervetullut silloinkin. Mainitkaa missä osissa tahdotte esiintyä, että
saamme valmistaa käännökset hyvän sään aikana. Jos tahdotte
suullisesti keskustella siitä, tulen Pietariin — mutta en nyt kohta,
olen vielä liian heikko. Mutta myöhemmin.

Kunnioittaen

Kaarlo Bergbom.»

Ida Aalberg kirjoitti vastaukseksi:

»Arvoisa Herra Tohtori!

Teidän kirjeenne 18 p:ltä olen vastaanottanut.

Te olette kummastunut kuinka minä olen uskaltanut sanoa

uskovani, ettei minua Kansallisteatterissa tarvita. — Minä olen sen
uskaltanut syystä, että olin saanut sen vakuutuksen ja iloitsen
suuresti nähdessäni, että siis se ei ole niin. Syytä tähän
vakaumukseen on minulle kylliksi teatterin avausjuhla-asiassa
annettu.

Tänä keväänä en enää tule.

Sitäpaitsi sanoitte syksyllä, ettei löydy minulle repertoiria. — Mitä

myöhempään tulee siitä voimme myöhemmin päättää. Iloitsen että
terveytenne on parempi ja toivon sydämellisesti pikaista
voimistumistanne voidaksenne edelleen kehittää ja nostaa
suomalaista taidetta.

Kunnioituksella

Ida Aalberg-Uexküll.»

Vaikka nämä kaksi kirjettä antavat verraten tyypillisen näytteen

heidän kirjeittensä yleisestä sävystä, on kuitenkin varmaa, että Ida
Aalbergin sydämen pohjalla oli mitä suurin hellyys Kaarlo Bergbomia
kohtaan. Kun tohtori kesällä 1903 on sairaana ulkomailla, tiedustelee
Ida Aalberg hätääntyneenä hänen osoitettaan saadakseen lähettää
hänelle sydämellisen osanottonsa ilmauksen. Ja saatuaan kuulla,
että Bergbom alkoi toipua, Ida Aalberg kirjoittaa Augusta af
Heurlinille: »Ole hyvä purista lämpimästi Tohtorin kättä ja sano
hänelle kuinka hartaasti toivon että hän meille takaisin annettaisiin,
suurta työtänsä ainakin suurella hengellänsä ohjaamaan.»

Kerrotaan, että Ida Aalberg itki kokonaisen vuorokauden saatuaan

tiedon Kaarlo Bergbomin kuolemasta. Varmaa on, että hän
jälkeenpäin tohtori Bergbomista puhuessaan ilmaisi mitä syvintä
kunnioitusta ja ihailua. Tämä myöhäinen kiitollisuus ja tunnustus on
vanha tarina hyvästä teatterinjohtajasta ja hyvästä näyttelijästä, Ida
Aalberg ei menetellyt paremmin eikä huonommin kuin hänen
ammattialallaan yleensä menetellään. Jos Ida Aalberg alusta lähtien
olisi mukautunut kaikkiin Kaarlo Bergbomin toivomuksiin, ei ole
lainkaan sanottu, että hän olisi näyttelijänä kasvanut niin suureksi
kuin kasvot. Esiintyessään vain vierailijana hän saattoi valita
mieleisensä ohjelmiston, sai välillä tarpeellisia lepoaikoja, säästyi
yleisön kyllästymiseltä enemmän kuin teatteriin vakinaisesti kuuluvan
näyttelijän on mahdollista. Ida Aalbergin henkilökohtainen suhde
Kaarlo Bergbomiin ei ole kuvaavaa vain yleiselle teatteripsyykelle
vaan sen takaa näkyy — jos nimittäin katsoo vain tämän suhteen
nurjaa puolta — itsesäilytysvaisto, jota ei voi muitta mutkitta tuomita.
Ristiriidat heidän välillään lienevät, niin näkyviä kuin ovatkin,
kuitenkin olleet verraten pinnallisia. On uskottavaa, että
kumpaisenkin suurimpana riemuna oli työskentely yhdessä, vaikka
Ida Aalberg ei ollut sitä aina kovin halukas tunnustamaan.

Kaarlo Bergbomin kuoltua Ida Aalbergista katosi halu

»eurooppalaistua». Tämän jälkeen hän esiintyi vain suomenkielisenä
näyttämötaiteilijana. Lukuunottamatta muutamia
hyväntekeväisyysnäytäntöjä Pietarissa, joissa hän suomenkielellä
tulkitsi Hugo von Hoffmansthalin »Elektraa», ja lyhyttä
suomenkielistä vierailumatkaa Unkariin ja Pietariin vuonna 1907
hänen koko taiteellinen toimintansa tapahtuu kotimaassa. Tuntuu
melkein siltä, että Bergbom vasta kuolemallaan kirkasti Ida
Aalbergille elämäntyönsä arvon.

*****

On joskus sanottu, että onnellisessa avioliitossa on vaikeata

määritellä, mikä osuus kummallakin puolisolla on yhteisessä
saavutuksessa.

Ida Aalbergin ja vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin avioliitossa

tuntuu
erääseen aikaan olleen verraten varmasti määritelty työnjako.
Vapaaherra edusti yhteisessä taiteellisessa työssä teoreettista älyä,
Ida Aalberg oli toimeenpaneva voima.

Ida Aalberg oli erinomaisen henkevä ja älykäs nainen. Vapaaherra

Uexküll-Gyllenbandin suuresta vaatimattomuudesta johtui, että eräät
aikalaiset pitivät Ida Aalbergia perusluonteeltaan älyllisenä.
Tämmöinen erehdys on kyllä ymmärrettävää: on ollut suuri elämys
kuulla tuon henkevän naisen toistavan miehensä teoreettisia oppeja,
jotka koko luonteeltaan olivat erikoisia ja rohkeasti yksilöllisiä.

Ida Aalberg oli älykäs, mutta ei älyllinen. Kaikenlainen

teoretisoiminen oli hänen luonteelleen tuiki vierasta, hän oli nainen ja
hänellä oli — kaiken opiskelun ja lueskelun jälkeenkin — liian vähän
varsinaista älyllistä kouluutusta pystyäkseen ominpäin
muodostamaan teoriaa.

Ida Aalbergilla on kuitenkin ollut oma osuutensa miehensä

teoreettiseen ajatteluun. Hän on määrännyt sen suuntaa. Ida
Aalberg oli ollut aiheena siihen, että vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin filosofia kohdistui 1890-luvun lopulla
näyttämötaiteeseen. Hänellä on täytynyt olla määräävä osuus siinä,
että vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin teoreettisessa kannassa
Kaarlo Bergbomin kuoleman jälkeen tapahtui eräs oleellinen muutos.

Vuonna 1908 julkaistiin »Ajassa» eräs kirjoitus Ida Aalbergin

nimissä. Artikkelin otsikkona oli: »Kansa ja teatteri». Se on pitkä
kirjoitus ja luonteeltaan sangen teoreettinen, vaikka lupaakin alussa
pysyä käytännön kannalla. Se saarnaa kosmopolitismia vastaan
taiteen alalla, se väittää, että hyvän taiteen tulee olla kansallista. Se
puhuu Kaarlo Bergbomin jättämästä perinnöstä, kansallisesta
teatterista, jota olisi kohotettava ja vaalittava.

Vapaaherra Uexküll-Gyllenband oli perusluonteeltaan

kosmopoliitti. Taide, ei kansallinen ja suomalainen taide, vaan
yleisinhimillinen taide, oli ollut hänen johtotähtenään. Asettuiko siis
Ida Aalberg miestään vastaan tuossa kirjoituksessa? Se ei ole
luultavaa, päinvastoin näyttää siltä, että koko kirjoitus on vapaaherra
Uexküll-Gyllenbandin laatima. Tyyli »Kansa ja teatteri» artikkelissa ei
ole Ida Aalbergin yksinkertaista ja havainnollista, vaan vapaaherra
Uexküll-Gyllenbandin filosofian ja juridiikan kyllästyttämää tyyliä.[30]
Mutta itse perusajatuksen muodostamisessa Ida Aalberg lienee ollut
»primus motor», aloitteen tekijä ja määräävä voima.

Ida Aalberg kirjoitti elämänsä lopulla eräitä erittäin kauniita

tunnelmakuvauksia, semmoisia kuin aikaisemmin mainittu
»Kotiseudun lumous» tai muistelma Oulunkoskien laskusta erään
kiertueen aikana. Kuitenkaan hän ei tunnu kernaasti tarttuneen
kynään, jos oli kysymys julkisuudesta. Esim. vuoden 1908 alussa
Kansallisteatterin »Elinan surman» esityksestä kirjoitettu ja hänen
nimissään julkaistu arvostelu saattaa kyllä sisältää hänen omat
mielipiteensä, mutta on alusta loppuun vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin laatima: on tallella vapaaherran saksalainen konsepti,
jota ei mitenkään voi selittää suomalaisen alkutekstin käännökseksi.

Jalmari Hahlin ollessa Suomen Kansallisteatterin johtajana Ida

Aalberg kevätkaudella 1907 vieraili kahdessa osassa:
tuntemattoman kotimaisen tekijän »Luvatussa maassa» ja Victor
Hugon »Lucrezia Borgiassa». »Valvojassa» Eino Leino merkitsi
edellisen kappaleen perin heikoksi, jälkimmäisen vanhentuneeksi ja
kirjoitti Ida Aalbergin osalle:

»Mitään erikoisen uutta eivät nämä Ida Aalbergin vierailut tällä

kertaa esityksen puolesta tarjonneet. Mutta luonnollisesti on hänen
oma taiteensa aina omiaan aateloimaan Kansallisteatterin
näyttämön siksi tunteiden ja väkevien mielikuvien kentäksi, joka sen
oikeastaan tulisi olla ja joksi ainoastaan Ida Aalberg sen vielä voi
tehdä. Mielestäni on näin ollen arvostelijan tehtävä vain merkitä
omansa ja epäilemättä myös koko teatteriyleisömme syvin
kiitollisuus.» —
 Vuoden 1907:n vierailut Kansallisteatterissa päättyivät kesken,
sillä Ida Aalberg suunnitteli siihen aikaan kiihkeästi vierailuretkeä
Unkariin. Saman vuoden syksyllä hän omine seurueineen esiintyi
sekä Helsingissä että useissa maaseutukaupungeissa näytellen
»Rosmersholmia», »Hedda Gableria», »Elinan surmaa» ja »Kotia».
Kotimaisen arvostelun voi ehkä lyhyimpänä lukea »Vasabladetista»,
joka kirjoitti:

»Ida Aalbergin näytteleminen ei kaipaa monia sanoja. Ei tarvitse

lisätä mitään siihen, minkä jokainen jo tietää, sillä hän on yhä sama
täydellinen näyttelijätär kuin ennenkin. Hänen näyttelemisensä on
viimeistä yksityiskohtaakin myöten viimeisteltyä, siinä on huippuunsa
kehitettyä tekniikkaa, eloa ja suloa kaikissa liikkeissä ja kaiken yllä
sitä sielukkuutta, jonka Ida Aalberg yksin voi luomilleen antaa.
Voimme siis, kuten aina ennenkin, vain tunnustaa, että meidät on
voitettu ja vallattu ja että olemme täynnä ihailua ja ihmettelyä.»

Helsinkiläisessä arvostelussa sentään oli havaittavissa jokunen

soraäänikin. Varsinkin Volter Kilpi suhtautui Ida Aalbergin ja hänen
seurueensa taiteeseen epäillen ja kielteisesti. Pitkän, kotimaassa
tehdyn kiertueen tarkoituksena oli valmistautuminen esiintymistä
varten Unkarissa, missä annettiin muutamia vierailunäytäntöjä
vuoden lopussa. Magyarien kritiikki Ida Aalbergin taiteesta oli
melkein yhtä innostunut ja ritarillinen kuin vuonna 1880. Puhuttiin
»Pohjantähdestä», otettiin vertauskohdiksi Duse ja Bernhardt ja
lisäksi etevä unkarilainen näyttelijätär Emilia Markus. Suomenkielen
sanottiin olevan yhtä kaunista kuin unkarin kieli, jopa joskus
muistuttavan kreikankieltä. »Neues Pester Journalissa» kirjoitettiin:

»Rouva Aalberg on suuri taiteilijatar, lahjakkaisuudessa aivan

kuuluisinten ammattisisartensa vertainen. Ihana, notkea vartalo,
suuret, puhuvat silmät, mieltäkiinnittävät kasvot, joissa kaikki
mielenliikunnot elävästi ja tarkasti kuvastuvat. Hänen koko olentonsa
muistuttaa Dusea, jonka kanssa hänellä on yhteistä tuo melodinen
persoonallisuus, ja Ida Aalberg kuuluu ehdottomasti niihin
näyttelijättäriin, joissa taiteen suuruus ja syvyys yhtyy hempeään
naisellisuuteen ja runolliseen suloon. Hänen puhelunsa, hänen
tapansa esittää inhimillisten tunteiden asteikkoa, on täynnä
intuitsionia ja hienoa taidetta; on yhdentekevää, näytteleekö hän
intohimoisesti liikkeillä vai ilmaiseeko hän mielensä kasvojensa ja
silmiensä ilmeillä.»

Parhaiten menestyi Unkarissa »Elinan surma». Yleisömenestys ei

muodostunut erikoisemmaksi, mutta unkarilaiset ylioppilaat juhlivat
Ida Aalbergia laulamalla hänelle teatterissa, riisumalla hevoset
hänen vaunujensa edestä ja vetämällä hänet loistohotellin eteen,
missä taiteilija Pestissä ollessaan majaili. Vähäinen reservatsioni
siitä, miten Ibseniä oikeastaan olisi näyteltävä, ilmestyi »Pester
Lloyd» lehdessä, mutta ei pahasti himmennä näiden Unkarin
näytäntöjen yleistä tunnelmaa. — Budapestista palattuaan Ida
Aalberg näytteli seurueineen vielä Pietarissa.

Vuonna 1909 Ida Aalberg saavutti huomattavan taiteellisen voiton

esiintymällä Helsingissä »Iphigeneia Tauriissa» draaman
nimiosassa. Hänen lausuntansa ilmehikkyys ja hänen käyttämiensä
asenteiden viivakauneus esiintyi edukseen tässä Goethen
kaihoisassa ja viileässä runoelmassa. Goethen draamassa ei ole
draamallista voimaa, ja Ida Aalberg esiintyi hänkin varsin vieraalla
alalla, mutta kuitenkin oli draaman tulkinta silloisissa oloissa jotakin
varsin poikkeuksellista. Ida Aalbergin oma innostus tarttui muihinkin
näyttelijöihin ja riitti aateloimaan esityksen, joka kuitenkaan ei
saavuttanut suuren yleisön suosiota.
 *****

Jalmari Finne on kertonut sanoneensa kerran Kaarlo Bergbomille:

»Teidän varjonne lyö kumoon viisi seuraavaa Kansallisteatterin
johtajaa.» Näitä sanoja ei oltu sanottu ainoastaan vakaumuksesta ja
todellisesta syvästä ihailusta Kaarlo Bergbomia ja hänen
elämäntyötään kohtaan, vaan myöskin lohdutukseksi Suomalaisen
teatterin perustajalle, joka elämänsä lopulla huokaili suurten
vastuksien ja surujen alla.

Yhtä vähän kuin Aleksanteri Suuri tai Bismarck kasvatti Kaarlo

Bergbom itselleen valtansa perijää ja työnsä jatkajaa. Koko kysymys
tuntuu olleen hänelle vastenmielinen. Aatteen miehenä hänen olisi
pitänyt valita itselleen seuraaja, mutta on hyvin anteeksiannettavaa,
ettei hän sitä tehnyt. Kaarlo Bergbom tiesi persoonallisesta
kokemuksestaan, että teatterinjohtajan vähäinen kunnia maksetaan
nöyryytyksillä ja kieltäymyksillä, joilla on vaikeata yrittää
onnellistuttaa toista ihmistä.

Kaarlo Bergbomin suurimmissa voitoissa oli ollut määräävänä

tekijänä Ida Aalberg. Ei ollut mitään suuruudenhulluutta, jos Ida
Aalberg katsoi itsensä Bergbomin lähimmäksi perijäksi ja Bergbomin
traditsionien suojelijaksi.

Vuonna 1909 Ida Aalberg valittiin Kansallisteatterin taiteelliseen

johtoon.

Jo 1904—1905:n kiertueen aikana Ida Aalberg lienee seisonut

tasavertaisena vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin rinnalla —
vapaaherran itsensäkin mielestä. Ainakin jo sinä vuonna Ida Aalberg
ohjailee, kuten kirjeet osoittavat, saksalaisten näyttelijäin
roolianalyysiä. Tämän jälkeen hän yhä enemmän alkaa puuttua
ohjaukseen, ja esim. Kansallisteatterin ottaessa esitettäväksi
»Iphigeneia Tauriissa» Ida Aalbergin neuvot tuntuvat olleen sekä
määrääviä että hedelmällisiä. Vaikka vapaaherra Uexküll-Gyllenband
olikin Ida Aalbergin neuvonantajana ja mitä läheisimpänä
työtoverina, sisältyy Ida Aalbergin ohjaajatoimintaan vuosina 1909—
1911 paljon itsenäisyyttä ja omintakeista toimintaa.

Ida Aalberg saapui 1909 Helsinkiin täynnä innostusta ja uskoa ja

harrastusta, joka ei koskenut vain suomalaista näyttämötaidetta,
vaan suomalaista kulttuuria yleensä. Hän tahtoi koota ympärilleen
kansallisen sivistyksen suurimmat edustajat, hän tahtoi perustaa
oman »salongin», hän tahtoi suomalaista näyttämötaidetta
mitattavan vain kaikkein korkeimmilla mitoilla. Nämä optimistiset
toiveet pettyivät täydellisesti: emännän loistavasta seurustelutaidosta
huolimatta »salonki» ei ottanut oikein menestyäkseen, ja taiteellinen
toiminta teatterissa johti mitä surkeimpaan ristiriitaan, Ida Aalbergiin
nähden suorastaan katastroofiin.

*****

Ida Aalberg käsitti itsensä Bergbomin traditsionien suojelijaksi.

Hänen Kansallisteatterin kanssa tekemäänsä sopimukseen kuului,
että hän vuosittain ohjaisi neljä kappaletta, joissa myöskin itse
esiintyisi näyttelijänä.

Kaarlo Bergbomin johdon suurin saavutus lienee siinä, että hän loi
kotimaisen ohjelmiston, vaikutti itseensä draamatuotantoon. Siinä
suhteessa Ida Aalberg koetti olla ehdottomasti uskollinen
traditsioneille. Ottamalla näyttämölle Linnankosken »Ikuisen
taistelun», Maila Talvion »Anna Sarkoilan» ja Eino Leinon
»Alkibiades» näytelmän hän ei noudattanut vain omia mielitekojaan
ja primadonna-vaatimuksiaan, vaan myöskin, ja lähinnä, Kaarlo
Bergbomin traditsioneja. Onni ei kruunannut hänen rohkeita
pyrkimyksiään. Kritiikki ei tosin sivuuttanut hänen innostuneen
työnsä tuloksia kylmästi, vaan tunnusti, että ohjaustoiminnan takana
oli voimakas tahto ja rikas mielikuvitus, mutta sittenkin jäi menestys
puolinaiseksi. Ibsenin »John Gabriel Borkmanin» esityksestä
suomalainen kritiikki sanoi tuomionsanoja ja paljon jyrkemmässä
muodossa kuin aikaisempi ulkomainen kritiikki »Hedda Gablerista»
ja »Rosmersholmista». Vapaaherra Uexküll-Gyllenband avusti
parhaansa mukaan Ida Aalbergia tässä ohjaustoiminnassa, mutta
hänen »uusi tekniikkansa» tai »psykologinen» suhtautumisensa
tehtäviin ei tullut ainakaan yleiseksi tietoisuudeksi Helsingin
arvostelijain kesken, kun he arvostelivat Ida Aalbergin ohjausta ja
näyttelemistä. »John Gabriel Borkmanin» esitys oli Ibseniin
kohdistuvaa väkivaltaa, sen voi lukea suopeidenkin arvostelujen
rivien välistä, Anna Sarkoilaa Ida Aalberg ainakin toisten mielestä
tulkitsi liiaksi suureen tyyliin.

Suurisuuntaisin ja rohkein teko, minkä Ida Aalberg ohjaajana

suoritti, lienee ollut Linnankosken »Ikuisen taistelun» esittäminen.
Elämänsä lopulla taiteilija, joka niin usein oli näyttämöltä tulkinnut
rikollisia tyyppejä, otti esittääkseen itsensä pahuuden alkuvoiman,
Luciferin. Hän ei kuitenkaan valinnut kappaletta tuon osan vuoksi,
hän selitti nimenomaan, että hänen päätarkoituksensa oli kirjailijan
kannustaminen ja kotimaisen draaman vaaliminen. Ida Aalberg ja
vapaaherra Uexküll-Gyllenband eivät säästäneet vaivojaan,
ohjauskirjoista näkee, että työtä on tehty hellittämättömällä innolla.
Mutta niin epäitsekäs kuin Ida Aalbergin yritys olikin, »Ikuinen
taistelu» muodostui ehkä pahimmaksi kompastuskiveksi hänen
ohjaajatoiminnassaan. Suuret kustannukset, jotka kappale aiheutti
teatterille, herättivät pahaa verta. Taiteellinen tulos muodostui
mielenkiintoiseksi, mutta ei vakuuttavaksi. Draamaahan ei oltu
tehtykään näyttämön vaatimuksia silmälläpitäen.

V.A. Koskenniemi kirjoitti »Ikuisen taistelun» johdosta m.m.:

‒ ‒ ‒ »Ensimmäinen näytös, Luciferin öinen kokous, on

draamallisesti verraten heikko. Pimeyden ruhtinas on koonnut
ympärilleen oman seurakuntansa, Repokorvat, Vihreäsilmät, Täti
Lierot, Herjakielet, Satasormet j.n.e., ja suunnittelee heidän
kanssaan ihmissuvun viettelemistä Jehovan pelvosta. Taikka
oikeammin: koko näytös on Luciferin varsin epädraamallista
yksinpuhelua, jonka keskeyttävät siellä täällä henkien ulvahdukset
tai muut mielenosoitukset verraten merkityksettömine
vuorosanoineen. Näytelmän heikoimpia puolia on mielestäni se, että
Luciferin kuva kirjailijan ponnistuksista huolimatta jää varsin
vaaleaksi. Byronin Lucifer, Goethen Mefistofeles ja Andrejevinkin
Anatema — kirjallisuuden uusin viettelijätyyppi — ovat kuvatut
samalla kertaa sekä verevämmällä että hienommalla taiteella. Mikä
on Linnankosken Luciferin toiminnan ja tekojen sisin vaikutin? Jos
hän todella tietää alottaneensa »ikuisen taistelun» Jehovaa ja hänen
vaikutustaan vastaan, tuntuu hän tässä ensimmäisessä öisessä
kohtauksessa tuhlailevan yhdellä kertaa liiaksi sydämensä raivoa.
Samalla tekee hän liian kaunopuheliaan vaikutuksen. Hänestä
puuttuu jotain siitä tyynestä sisällisestä auktoriteetista, jonka
mielellään runoilisimme tähän Jehovan väsymättömään, ylpeään
vastustajaan. En tiedä onko runoilija ajatellut tätä tyyppiä luodessaan
paratiisin käärmettä, mutta ainakin tuli se usein Ida Aalbergin
esityksessä mieleen. Joka tapauksessa on »Ikuisen taistelun»
Lucifer mittasuhteiltaan vähäpätöisempi ja inhimillisesti
merkityksettömämpi kuin se ihmislapsi, Kain, johon hän pyrkii
vaikuttamaan. — — —
 *****

Esitys? Siinä pistää kenties ensimmäisenä silmään se ulkonainen

loisto, jolla tämä draama oli asetettu näyttämölle. Dekoratsionien
tyylikäs hienous ja komeus voittaa kaiken, mitä meillä
Kansallisteatterissa on nähty. Jo ensimmäinen kuvaelma idyllisine
maisemineen antoi rikkaan tunnelman. Hauskasti oli keksitty
uneksiva valmurivi rampin luona samoinkuin suuret, koristeelliset
sienet. Toisessa kuvaelmassa oli Luciferin luola niinikään pantu
näyttämölle komealla taiteellisella mielikuvituksella. Aivan yhtä
onnellista vaikutusta eivät tehneet ne henget, jotka tässä luolassa
pitivät kokoustaan. Heidän joukkohuudahduksissaan,
naurunrähäköissään ja koko yleisesityksessä tuntui kyllä huolellinen
ja harkittu johto, mutta koko kuvaelma on itsessään mahdoton
esitettäväksi. Ei voi kernaasti uskoa, että tuo päätön lauma pystyisi
ihmiskuntaa tuhoamaan. Ida Aalbergin komeasti, hillityllä energialla
lausumat vuorosanat antoivat tälle kohtaukselle kuitenkin
eräänlaisen loiston, joka osittain korvasi sen, mitä itse kuvaelmasta
sinänsä puuttuu. Kaiuin näyt toisessa näytöksessä olivat myöskin
huomattavia näyttämöteknillisiä saavutuksia, ehkä kuitenkin
lukuunottamatta muutamia taikalyhtykuvia, jotka olisivat voineet olla
parempia. Uhrikohtauksen stilisoitu maisema sekä viimeisen
kuvaelman syysmetsä olivat harvinaisen tunnelmallisia ja auttoivat
kaiketi osaltaan näytelmää sen taiteelliseen voittoon.

Osien esityksessä kiinnittää mieltä ensi sijassa Ida Aalbergin

Lucifer. On erinomaisen rohkeata naiselle käydä tulkitsemaan
tällaista osaa, jonka luonteeseen kaiken traditsionin mukaan kuuluu
juuri tärkeänä puolena maskuliininen uhma. Kukaan muu kuin Ida
Aalberg olisi tuskin tähän voimankoetteluun antautunut. Hänen
Luciferinsa oli enemmän käärmeellinen kuin uhmaileva, enemmän
raivokas kuin maltillisesti ja tyynesti harkitseva. Se oli eräänlainen
sukupuoleton Mefistofeles, kenties hiukan hermostunut ja
agitatoorinen, mutta monin paikoin, esim. kuiskatessaan Kainille
tämän maatessa maassa tai uhritoimituksen aikana, häikäisevän
demoninen.» — —

Se, että Ida Aalberg sekä ohjaajana että näyttelijänä saavutti

yhden suuren ja ehdottoman menestyksen, nimittäin Ostrovskin
»Ukkosilmassa», ei riittänyt vakiinnuttamaan hänen asemaansa
silloisen johdon silmissä. Ida Aalberg ei, kuten tavallisesti aina
ennen, ollut pystynyt täyttämään taiteensa voimalla katsomoa ja
kassaa, ja senvuoksi Kansallis-teatterin johtokunta kevätkaudella
1911 sanoi hänet irti vakinaisesta toimesta ja toivoi palattavan
entiselle kannalle, t.s. vierailunäytäntöihin, joilla Ida Aalberg
kahdenkymmenen vuoden aikana oli avustanut teatteria.

Sanottakoon Ida Aalbergin ohjausajasta 1909—1911 mitä muuta

tahansa, tämä ainakin on varmaa: hän oli työssään osoittanut niin
valtavaa innostusta ja antaumusta, että tuomio kohtasi häntä
ruhjovalla voimalla. Saamansa ero, jos mikään, muuttui hänelle
tunnekysymykseksi. Hän tunsi ansionsa teatteria kohtaan liian
elävästi kestääkseen näin saamaansa tuomiota, ja oli myöskin liian
vilpitön ja kuumaverinen kyetäkseen suhtautumaan siihen
ylimielisesti ja kylmästi.

Maila Talvio on kertonut, kuinka Ida Aalberg koetti, saatuaan

tiedon erostaan, tulla hänen luokseen. Ida Aalberg pääsi taloon ja
ovesta sisään, mutta lyyhistyi kokoon alimmille sisäportaille, tuijotti
siinä murtunein katsein eteensä ja toisteli raukealla yksitoikkoisella
äänellä: »Niin sitä vaan potkitaan — — pois!»
 Hän oli kuolemaan asti väsynyt, ja koko kohtaus oli kaamea ja
vilpitön kuin kuolema itse. Seuraavina päivinä ennen niin elegantti
Ida Aalberg pakkasi tavaroitaan puku ja tukka epäjärjestyksessä.

1911 Ida Aalberg pani toimeen viimeisen suuren kiertuensa

Suomessa. Lukuunottamatta Hämeenlinnassa sattuneita poliittisia
rettelöitä hän sai osakseen jakamatonta ja lämmintä innostusta.
Kuitenkin täytyy sanoa, että Ida Aalbergin taide alkoi loppuaikoina
olla epäilyksenalaista. Kun hän esitelmöi maaseutukaupungeissa
taiteellisen teatterin tarpeellisuudesta ja kulttuuriarvosta, sai hän
kritiikkejä, jotka olivat vastustavalla kannalla syyttäen Ida Aalbergin
puhuvan toista kuin hän taiteilijana esitti: maaseudullakin uusi aika
alkoi esittää »hillityn suunnan» vaatimuksia täysin tarmoin ja
kiivaasti. Kiivailu »hillityn taiteen» puolesta on naurettavaa, ja
varsinkin muutamassa maaseutulehdessä se esiintyy perin
koomillisessa valossa Ida Aalbergin esitelmämatkan aikana.

Vuosina 1912—1913 Ida Aalberg eli ylpeässä eristyneisyydessä

Viipurissa. Hän ei tahtonut puuttua mihinkään taidetta koskevaan,
hän kieltäytyi näyttelemisestä, lausumisesta, kirjoittamisesta.
Varmaa on, ettei hän tätä kaikkea tehnyt yksin omasta halustaan ja
voimastaan. Vapaaherra Uexküll-Gyllenband sai hänet muistamaan
vuoden 1911:n riitautumista kauemmin kuin hän itse olisi kyennyt
sitä muistamaan. Se oli epätoivon aikaa Ida Aalbergille. Hän
suunnitteli elämäkerran kirjoittamista, hän kävi keittokoulua, hän
lueskeli, hän koetti opiskella venäjän kielen alkeita — mistään ei
tullut vähintäkään tyydytystä.

Tarvittiin vain pieni kirje Juhani Aholta, kun Ida Aalberg unohti
ylpeytensä ja saapui vuoden 1914:n alussa Kansallisteatterin hänen
kunniakseen toimeenpanemiin suuriin juhliin.