The trigger exposing the lie that

changed the world who really did it and

why First Published Edition Icke
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-trigger-exposing-the-lie-that-changed-the-world-w
ho-really-did-it-and-why-first-published-edition-icke/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

100 Books That Changed the World Scott Christianson

https://textbookfull.com/product/100-books-that-changed-the-
world-scott-christianson/

10 Women Who Changed Science and the World Catherine

Whitlock

https://textbookfull.com/product/10-women-who-changed-science-
and-the-world-catherine-whitlock/

Written in History Letters That Changed the World Simon

Sebag Montefiore

https://textbookfull.com/product/written-in-history-letters-that-
changed-the-world-simon-sebag-montefiore/

Storm the norm untold stories of 20 brands that did it

best a unique new framework for industry First
Impression Edition Motwani

https://textbookfull.com/product/storm-the-norm-untold-stories-
of-20-brands-that-did-it-best-a-unique-new-framework-for-
industry-first-impression-edition-motwani/
Rescuing Ladybugs Inspirational Encounters with Animals
That Changed the World Jennifer Skiff

https://textbookfull.com/product/rescuing-ladybugs-inspirational-
encounters-with-animals-that-changed-the-world-jennifer-skiff/

From Aspirin to Viagra Stories of the Drugs that

Changed the World Vladimir Marko

https://textbookfull.com/product/from-aspirin-to-viagra-stories-
of-the-drugs-that-changed-the-world-vladimir-marko/

Governing global health: who runs the world and why?

1st Edition Clinton

https://textbookfull.com/product/governing-global-health-who-
runs-the-world-and-why-1st-edition-clinton/

Google, Making Information Accessible:The search engine

that changed the world 1st Edition 50Minutes

https://textbookfull.com/product/google-making-information-
accessiblethe-search-engine-that-changed-the-world-1st-
edition-50minutes/

The Gothic World First Published In Paperback Edition

Glennis Byron

https://textbookfull.com/product/the-gothic-world-first-
published-in-paperback-edition-glennis-byron/
 First published in September 2019;

ickonic
bl i hi

la Babbington Lane,
Derby,
DE11SU
UK
Tel/fax: +44 (O) 1983 566002
email: info@davidicke.com

Copyright© 2019 David Icke

No part of this book may be reproduced

in any form without permission from
the Publisher, except for the quotation
of brief passages in criticism

Cover Design: Gareth Icke

British Library Cataloguing-in

Publication Data
A catalogue record for this book is
available from the British Library

ISBN 978-1-9160258-0-6

Printed and bound by CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CRO 4YY
To all those who lost their lives on September 11th
and to their loved ones left behind.

To all those who have lost their lives in the 'war on

terror' and to their loved ones left behind.

To all those truly behind 9/11 - may you one day

have mercy on your own soul.
 Other books and DVDs by David lcke

Books
Everything You Need To Know But Have Never Been Told
Phantom Self
The Perception Deception
Remember Who You Are
Human Race Get Off Your Knees - The Lion Sleeps No More
The David lcke Guide to the Global Conspiracy (and how to end it)
Infinite Love is the Only Truth, Everything Else is Illusion
Tales from the Time Loop
Alice in Wonderland and the World Trade Center Disaster
Children Of The Matrix
The Biggest Secret
I Am Me • I Am Free
... And The Truth Shall Set You Free - 21st century edition
Lifting The Veil
The Robots' Rebellion
Heal the World
Truth Vibrations

DVDs
Worldwide Wake-Up Tour Live
David lcke Live at Wembley Arena
The Lion Sleeps No More
Beyond the Cutting Edge - Exposing the Dreamworld We Believe to be Real
Freedom or Fascism: the Time to Choose
Secrets of the Matrix
From Prison to Paradise
Turning Of The Tide
The Freedom Road
Revelations Of A Mother Goddess
Speaking Out
The Reptilian Agenda

Details at the back of this book

and through the website www.davidicke.com
 a1wavsso ...
Why of course the people don't want war. Why should some
poor slob on a farm want to risk his life in a war when the
best he can get out of it is to come back to his farm in one
piece? Naturally the common people don't want war: neither
in Russia, nor in England, nor for that matter in Germany.
That is understood.

But, after all, it is the leaders of the country who determine

the policy and it is always a simple matter to drag the people
along, whether it is a democracy, or a fascist dictatorship, or
a parliament, or a communist dictatorship ... Voice or no
voice, the people can always be brought to the bidding of
the leaders. That is easy. Al I you have to do is tel I them they
are being attacked, and denounce the peacemakers for lack
of patriotism and exposing the country to danger. It works the
same in any country.

Nazi Hermann Goering

 The Answer
When humanity remembers we are all one consciousness
having different experiences the illusional fault-lines that
divide us will fall and peace will come.
David lcke

The Answer
What is needed is the right to print what one believes to be
true, without having to fear bullying or blackmail from
any side.
George Orwell
Eyes Wide Shut ... ~.......................................................... . xix

Demolishinu official storv

Lord of the Flies ........................................................ ..... 1

Rule by psychopaths ............... ....................................... 25
The Gofer Gang ...... ...... ... .... .... ..... ............ ..................... 52
Play it again, scam ....... ... .... .... ... ........ .... .. ....... .............. 69
What didn't happen....................................................... 95
House of Cards ....... ...... ... .... .... ............... .................... ... 107
Where were you on 9/11? .............................................. 151
Contradictions, anomalies and mystery men ............... 189
Searching the maze (with smoke and mirrors).............. 235
'Plane strikes the Pentagon' - or did it?....................... 266
What happened to Flight 93? ... ..................................... 284
'Hijackers' and 'phone calls'.......................................... 300
How did the mighty fall?............................................... 320
Prior knowledge and cover-up....................................... 357
'Bin Laden did it!'......................................................... 387

PART TWO: Who reaHv did it .. and so much more

The Sequence ................................................................ . 414

The dominoes fall .......................................................... . 441
Thou shalt not speak its name ...................................... . 473
Everywhere you look .................................................... . 527
What the censors don't want you to know ................... . 565
Completing the job ....................................................... . 620
Atlantic Crossing ......................................................... . 654
Just a coincidence? ....................................................... . 683
Just a coincidence? (2) .................................................. . 722
Just a coincidence? (3) .................................................. . 754
Eyes wide OPEN .......................................................... . 791
Eyes wide OPEN (2) .................................................... . 830

869
876
880
What happened on September 11th?

Ask Alice ...

Nothing would be what it is,

Because everything would be what it isn't.
And contrary-wise - what it is, it wouldn't be.
And what it wouldn't be, it would.
You see?

Lewis Carrol I
 We ought to be thankful not for our eyes but for our ability to see
- Mokokoma Mokhonoana

he highly-symbolic title of director Stanley Kubrick's final film is a

T good place to start with an exposure of the extraordinary Mega-Lie
that is the official story of what happened on September 11th, 2001.
Two years before the 9I11 attacks Kubrick's last movie was released
with its strange inverted title which said everything about human
society in thr-ee short words: Eyes Wide Shut. Okay, eyes can't be literally
wide shut, but they can be open and see nothing which is the same in
outcome and consequence. I have written at length in other books about
the life-long perceptual download imposed through 'education', media
and peer-pressure which programs people to sleep-walk through life
seeing only what they are told to see and thinking only what they are
told to think. This doesn't apply to everyone, of course, but enough to
allow a very few to dictate the lives of the very many by hijacking
individual and collective perception and manipulating the subsequent
myopia that can enslave a mind for life. Downloading a perception of
what happened on 9I11 to great swathes of the human population has
been essential to the transmutation of global society that we have seen in
its wake. If more human eyes had been wide-open instead of wide-shut
this would not have been possible. The attacks of September 11th were
the perceptual trigger that launched a sequence of events still unfolding
that are transforming the world into an Orwellian state. Therefore, this
book will be both exposing the Big Lie of 9I11 and putting those
catastrophic events within the context of a vastly bigger picture of
human control - a context in which perception is all.
Never has incessant perceptual programming been more obvious
than today with fascistic I communistic screaming mobs driving the
mass censorship of political correctness and insisting that you either
agree with them or be intimidated and abused into silence by those who
believe they are the 'progressive' chosen who have the right to edit,
censor and dictate the lives of everyone else. I say fascistic/ communistic
xix
 The Trigger

because I see fascism and communism as basically masks on the same

face, terms for the same thing. Both are centralised tyrannies and the
detail is simply window-dressing. I'm sure Russians would have felt so
much better if they had been under Hitler's mass-killing fascist control
and Germans the same under Russia's mass-killing Karl Marx-inspired
communism. The extreme 'progressive' mind-set seeking to impose its
will on society today through the deletion of free speech and opinion is
only Marxism wearing a very thinly-veiled disguise. Marxism ('left')
and fascism ('right') share techniques of control and manipulation
because they are both tyrannies and so use the same tools of tyranny.
Here you have the reason why extreme 'progressives' (Marxists) employ
classic techniques of fascism while claiming to be 'anti-fascist'. Marxism
was the creation of the banking and business elite to fool the masses into
handing over power to a 'government of the people' controlled by ... the
banking and business elite. Karl Marx was the elite's man as will become
very clear. This is why 'radical', 'anti-establishment progressives' are
cheered on today by mega-rich owners of giant corporations who censor
opposing views on their behalf. This is why 'arch-capitalist' billionaires
such as George Soros hand over tens of billions to parties and
organisations promoting a Marxist society under the smokescreen of
'progressive' and 'social justice'. Marxism is not and never was an
ideology to throw off human oppression but an ideology to impose
oppression for the benefit of the elite it is supposed to be designed to
overthrow. Transformation of society via the conflict of the Marxist 'class
struggle' has been replaced by the conflict of the Marxist 'self-identity
struggle'. Self-identity is the new' class' and as ever more self-identities
are systematically invented so the potential for 'struggle' between them
is constantly expanded. Playing one group off against another is still the
technique of the New Marxism and only the names and forms of
division have changed. Self-identity struggle replacing class struggle has
removed the divisions between masses and elite because now if the elite
support your self-identity struggle they are 'on your side' and no longer
oppressors. Of course they are still oppressors, but they are not
perceived as such while they appear to share the same goals or what are
today called 'values'. Thus a multi-billionaire financial manipulator like
George Soros becomes a hero of the 'progressive' (fake) left in ways that
would never have happened before when class was the source of
division and not, as now, self-identity. Ongoing transformation through
conflict and the destruction of cohesive community including the family
unit are classic Marxism (Elite-ism) on the road to a global state of total
and merciless centralised control. September 11th was an historic day on
that nightmare journey because of where it has led us so quickly and
exposing the lies on which the 9I11 narrative is founded is a historic day
in changing direction.
hes Wiile Shut

Control is not about what is true or not true; it's about what the target
population can be manipulated to believe is true. Purveyors and
promotors of a Marxist I fascistic society can be manipulated to believe
they are anti-fascist, anti-establishment 'radicals' while building a world
that gifts power over the many to the very, very few. They will think
they are seeking equality while preparing the way for extreme and
systematic inequality - precisely what is happening day after crazy day.
The imposition of belief I am describing here can most certainly be seen
in the case of 9I11 and the scale of perceptual programming involved is
made even more extraordinary by the evidence that I will present to
expose the official story as a work of utter fiction. A more obvious lie -
or indeed mountains of them - would be hard to imagine and the same
with blatant contradictions and impossibilities that include the
suspension of the laws of physics. Yet somehow this global fairy tale has
survived largely intact all these years in the perceptions of the populous
- or many of them, anyway, far from all. There are a number of reasons
for this. One is that people overwhelmingly get their information (thus
perceptions) from mainstream sources where government narratives
dominate and by their very nature mainstream organisations employ
mainstream minds. Most of these are so completely enslaved they
actually think they are free. As Johann Wolfgang von Goethe said: 'None
are more hopelessly enslaved than those who falsely believe they are
free.' Mainstream minds are mantra-minds battered into submission by
the constant repetition of official reality, but still convinced they are free
because of either self-delusion .or in a desperate bid to retain some self-
respect and avoid facing the truth that the state is in their head.
'Progressive journalist' George Monbiot at the London Guardian rails
against 9I11 'conspiracy theorists' with comments that include: 'Why do
I bother with these morons?' He accepts the official story of 9I11 while
bizarrely believing he's somehow anti-establishment and a 'radical
thinker'. Does he know that those who told us the official version of
9I11 were the same people who lied about weapons of mass destruction
in Iraq to justify a catastrophic war? Does he know that experts from a
stream of relevant professions have created organisations to highlight
the lies, miracles and inconsistencies of the official garbage? They
include Pilots for 9I11 Truth; Architects & Engineers for 9I11 Truth;
Firefighters for 9I11 Truth; Scientists for 9I11 Truth; Intelligence Officers
for 9I11 Truth; Military Officers for 9I11 Truth; Veterans for 9I11 Truth;
Medical Professionals for 9I11 Truth; Scholars for 9I11 Truth; Political
Leaders for 9I11 Truth; Lawyers' Committee for 9I11 Inquiry and more.
Does he know that the terms 'conspiracy theory' and 'conspiracy
theorists' came into widespread use as a form of abuse and dismissal
after the CIA contacted major media organisations in 1967 to urge them
to use those labels to discredit anyone exposing the official story of the
mi The Trigger

Kennedy assassination? Too right-we must discredit those strange,

misguided nutters who didn't buy the claim that a single bullet went
through several people while changing direction at crazy angles or that a
bullet which so clearly came from the front and hit Kennedy in the
forehead miraculously came from behind. Do we have U-turn bullets
now, then? Does Monbiot and his media mind-set think the CIA took
that action to protect the truth about what happened to Kennedy or to
protect the lie they were seeking to sell? Yet here we are all these
decades later with the mantra-minds of the mainstream media simply
repeating as a form of abuse the very terms circulated for its own ends
by the CIA. How pathetic is that?
It really is a head-shaker to see how the so-called 'progressive left' is
the most resistant of all to questioning 9I11 and statements by the very
authorities they claim to be challenging. My God, what's going on in
there? You can't trust authority except when they tell you what to
believe about a world-changing event which triggered a sequence of
other events that have left millions dead and injured, countries turned
asunder and shredded civil liberties and basic freedoms across the globe.
It must be sheer coincidence that this very sequence of human
catastrophe and censorship had been provably planned for decades and
by September, 2001, only the excuse to launch the sequence remained to
be found. The stance of these 'progressive' system-servers goes like this:
'You crazies who question, think for yourself and don't have a naivety
addiction, should shut up and leave the revolution to those of us who
live in the real world.' Or, as Alexander Cockburn at the 'progressive'
Counterpunch.org put it: 'The Conspiracy Nuts have combined to
produce a huge distraction.' But from what, pray - that the state tells us
the truth? David Corn at the 'progressive' AlterNet website urged
readers to stop sending him emails 'suggesting, or flat-out stating, the
CIA and the US government were somehow involved in the horrific
September 11 attack.' Corn was adamant: ' ... the notion that the US
government either detected the attacks but allowed them to occur, or,
worse, conspired to kill thousands of Americans to launch a war-for-oil
in Afghanistan is absurd.' This is what I mean by terminal naivety -
terminal in the sense of being the death knell of real change, real justice
and real comprehension. I would say to this mind-set before we start:
You will never change the world until you understand how it works and
unless you open your eyes-wide-shut you never will.
The rhetoric of the Monbiots, Cockburns and Corns is not based on
whether something is right or wrong, happened or didn't happen, but is
simply a reflection of their capacity or incapacity to perceive that it could
happen. This or that could not have happened because my imagination
cannot perceive the possibility. Er, that's it. Facts should lead perception.
Instead people allow the limits of their own imagination to dictate their
Eves Wide Shul

sense of the possible and what they believe to be 'real'. I cannot imagine
what you say is happening and so it can't be happening. This arrogance
of ignorance holds humanity in ongoing perceptual, thus 'physical',
servitude. Are we really to be imprisoned in our sense of the possible by
the limits of a Guardian or Counterpunch mind? Or by some
professionally-biased joker at CNN or the BBC? Now that would be
absurd. Day after day, hour by hour, you see mainstream 'journalists' of
every background making definitive statements about subjects and
situations they know absolutely nothing about because they have never
crossed the perceptual Rubicon to breach the illusions of the box or
bubble they have allowed to define them. This myopic perspective then
blocks all motivation to research possibility beyond the mantra-norms
because why would you research something that your software mind
tells you cannot be? Why in this perceptual Alcatraz would you take
seriously or show respect to those who do seek out truth in realms of
possibility that you cannot imagine? Therefore: 'I cannot conceive that
what they are saying is true, so it can't be true, and they must be
weirdos and crazies' - Monbiot' s 'morons' and Cockburn's 'Conspiracy
Nuts'. The mentality of I am right and so anyone saying something
different must by definition be wrong is a human disease now reaching
epidemic proportions across global society. Such self-inflicted perceptual
ignorance among the media masses of all shades in this unquestioning 'I
am right' society creates a dependency on official pronouncements which
they can only repeat and call it 'news' and 'journalism'. They have no
idea what is really going on and so have no questions that would reveal
and uncover the lies and deceit. How can the clueless question the
ruthless and come out with the truth? This is even more so when their
continuing income depends on conformity to 'norms' and not free
thought and investigation.
The dictionary definition of 'conspiracy' is 'a secret agreement made
between two or more people or groups to do something bad or illegal
that will harm someone else.' On that basis there are conspiracies
everywhere in government, banking, business, intelligence agencies, the
military, and every-day experience. Lies about weapons of mass
destruction in Iraq to justify mass murder that wouldn't otherwise have
happened is not a conspiracy? The same people who told us those lies
that have killed and maimed millions would not kill 3,000 on 9I11 and
then lie about it? The very idea that anyone would do this is 'absurd'?
Why - because the dead were mostly Americans and Americans
wouldn't do that to Americans? You think that psychopaths that kill
millions without a second thought care about little details like the
birthplace of their victims? Blimey, the childlike naivety is breathtaking
and, anyway, who said that the 9I11 conspiracy was only perpetrated by
Americans? I certainly don't- as we will see - and I am not talking
DIV

about Muslims either. Irony of ironies ... what is the official story of 9I11
except a conspiracy theory and a crazy one at that? A theory that includes
incompetent pilots of one-engine planes miraculously flying wide-
bodied jets in ways that pilots who have flown them for decades say
they could not have done; a theory that depends on the suspension of
the laws of physics for the buildings to collapse as they did without the
use of explosives. You will see as we proceed that there is no provable
evidence that the alleged Muslim hijackers boarded those planes and
some of the 'hijackers' named certainly didn't because they were still
alive after the attacks. What did they do - parachute? You will further
see that no provable evidence has been produced to confirm that the
planes which left the airports that morning were the ones that struck the
buildings and this evidence would be easy to produce from serial
numbers of surviving parts if in fact they were the same aircraft. Did
you know that the FBI has said there was not enough evidence against
Osama bin Laden to make a case that would stand up in court? The list
of such anomalies is almost endless and so are the outrageous lies of key
government players on 9I11 such as Vice President Dick Cheney and
Defense Secretary Donald Rumsfeld. But, no, the idea that a bunch of
psychopaths in government would lie to you about what happened to
justify a series of very long-planned wars and societal redirections is
simply 'absurd'. What is absurd is the belief that even the possibility is
absurd and this is the mentality that allows the few to control and direct
the lives of the global population. Programmed myopia you might call
it, or myopian naivety - eyes wide shut.
The moment I heard about the 9I11 attacks shortly after the first
plane struck I was sceptical of the fast-emerging official story and the
very speed with which that narrative was circulated amid the chaos and
confusion was a big red flag in itself. How could they explain what
happened so quickly while at the same time claiming they had
absolutely no clue beforehand what was being planned? As days turned
to weeks the bare-faced lies and daily contradictions confirmed that we
were looking at an horrific event orchestrated by horrific people for
horrific ends - which have played out ever since - and those responsible
were not 19 Muslim hijackers answering to Osama bin Laden. I gave the
subject most of my waking moments through what was left of 2001 and
the first half of 2002 to expose the official story for the mendacious
nonsense that it is. The result was the book Alice in Wonderland and the
World Trade Center Disaster -why the official story o/9/11 is a monumental
lie. It was, at least to my knowledge, the first major book challenging the
full-of-holes narrative being sold to the world by every mainstream
source. 'Alice' was published a year to the month after the attacks. I
began this book as an update of that one, but soon the scale of evidence
researched and compiled in the two decades since the attacks by so
hes Wide Shul

many dedicated people made it clear that a whole new book starting
basically from scratch was necessary. The Trigger is, however, infinitely
more than a book about 9I11. I will dot-connect information that
exposes the lies and identifies the networks and people really behind
what happened, but also put 9I11 in the context of what has happened
since and what is happening now. None of the society-transforming
events we have seen since 2001 would have been possible in the way
they have happened without the essential trigger of 9I11 which
supplied the initial excuse and momentum to impose a long-planned
sequence of overseas wars and domestic oppression that have literally
changed the world. Indeed the world today cannot be understood
without awareness of the force that was really behind the attacks of that
sunny September morning. Identifying this force will take me in to
seriously controversial areas, but sod it - the truth is the truth and it
needs to come out.
I want to make it clear before we start that I am not seeking to prove
exactly what happened on 9 /11. There are far too many smoke and
mirror diversions and cover stories to be definitive about that although
we will see the themes very clearly and I will let different opinions have
their say on how they believe the various elements were orchestrated
and made possible. What happened is less important in the greater
context than what didn't happen. I am going to show that (a) the official
story definitely didn't happen, and (b) who and what was really behind
what did happen. We only have to show that the official story cannot be
true to prove the conspiracy and from that everything else will follow.
i i I
Another random document with
no related content on Scribd:
 Tilanteen peloittavuuden täytyi selvitä miehelle samassa hetkessä,
kun hän syöksyi metsiköstä ja näki härän pää kumarassa syöksyvän
suoraan avutonta naista kohden, mutta hän ei osoittanut sitä
pienimmälläkään eleellä tai äännähdyksellä. Päinvastoin hän
Helenistä näytti niin rauhalliselta, kuin hänen ilmeinen
hengenvaaransa ei olisi miestä vähääkään tyrmistyttänyt, ja
samassa Helen tunsi hänet samaksi paimeneksi, jota oli kiikarillaan
tarkastellut Prescottin kilpailuissa. Hän ei tiennyt, että
syöksähtäessään esiin metsiköstä Patches oli tuntenut hänet ja että
tämä kylmäverisen täsmällisenä heiluttaessaan lassoaan rukoili
Jumalaa, kuten mies rukoilee nähdessään rakastamansa naisen
vaarassa ja tietäessään, että hänen tarmonsa ja taitavuutensa on
ainoa, joka saattaa tämän pelastaa.

Hänen silmänsä sanoivat, että välimatka vieläkin oli liian pitkä.

Hänen täytyi — täytyi — lyhentää sitä; ja jälleen hänen kannuksensa
upposivat hevosen kylkiin niin että veri tirskui. Hänen täytyi olla tyyni
— tyyni ja varma — ja nyt hänen oli toimittava — nyt!

Helen näki hevosen raivoissaan syöksähtävän eteenpäin terävien

kannusten haavoittaessa sen kylkiä. Hän näki lasson lentävän
miehen kädestä tämän nojautuessa eteenpäin satulassa. Se näytti
lentävän kovin hitaasti ja peloittavat sarvet olivat jo lähellä häntä!
Sitten hän näki ratsastajan tarttuvan oikealla kädellään
satulannuppiin ja nojautuvan taaksepäin hevosen jännittäessä
takajalkansa maata vasten ja heittäessä painonsa härän painoa
vastaan. Lasso tiukkeni kuin teräsköysi, mutta härän pää valahti jo
sivulle ja sen sarvet upposivat maahan — se kaatui miltei Helenin
jalkoihin. Ja sitten, paimenen hypätessä satulasta, Helen tunsi
vaipuvansa syvään pimeyteen.
 Yhä vielä hilliten itsensä ja ponnistaen voimansa äärimmilleen
Patches juoksi kaatuneen härän luo ja köytti sen lujasti. Mutta
kääntyessään naiseen päin, joka tiedottomana makasi maassa,
puhkesi nyyhkytys hänen huuliltaan ja kyynelet virtasivat hänen
poskilleen. Polvistuessaan naisen viereen hän kuiskasi yhä
uudelleen samaa nimeä, jonka vuosi sitten oli lausunut seistessään
yksinään, tyhjin ja ojennetuin käsin Metsärajan huipulla.

Nostaen tytön käsivarsilleen Patches kantoi hänet riippumattoon,

nouti vettä ja kostutti hänen ohimoltaan ja otsaansa, puhutellen
lukemattomin lempinimin tyttöä, jota hän rakasti koko miehuutensa
voimalla.

Hetken kuluttua Patches näki värin palaavan hänen kalpeille

poskilleen. Hitaasti hän aukaisi silmänsä ja katsoi ihmetellen miestä,
joka seisoi kumartuneena hänen ylitseen.

»Helen!» hän kuiskasi. »Helen!»

»Sinäkö, Larry?» sopersi tyttö. »Se olit siis kuitenkin sinä! Mutta
mitä ihmettä sinä teet täällä? Minulle sanottiin, että sinun nimesi on
Patches — Honourable Patches.»

Silloin mies puhkesi puhumaan. Ja kiihkeästi, miltei kuumeisesti,

tulvivat sanat hänen huuliltaan.

»Olen täällä siksi, että tahdoin tulla mieheksi, jotta voisin

saavuttaa sinun rakkautesi. Vuosi sitten, kun tunnustin sinulle
rakkauteni ja pyysin sinua vainiokseni ja mielettömyydessäni luulin,
että rikkauteni ja se asema, jonka saatoin vaimolleni tarjota,
merkitsisi jotakin sinunlaisellesi naiselle, nauroit minulle. Sanoit, että
jos menisit naimisiin, niin tahtoisit miehen — et rahaa etkä loistavaa
asemaa. Avasit silmäni näkemään, mikä olin — tyhjäntoimittaja,
räätälien muotinukke ja naisten imartelija. Sanoit minulle, ettei
minulla ollut ainoatakaan ominaisuutta, joka olisi saattanut herättää
todellisen naisen rakkautta. Opetit minulle, että minun kosintani oli
miltei loukkaus sinua kohtaan, että sinun ystävyytesi oli samaa
ystävyyttä, jota olisit tuntenut hupaisia poikaviikaria tai hemmoteltua
lasta kohtaan. Et voinut edes vakavasti suhtautua rakkauteeni, niin
kuin sinunlaisesi naisen tulee suhtautua voimakkaan miehen
rakkauteen. Ja sinä olit oikeassa, Helen. Mutta se oli minulle katkera
opetus. Lähdin luotasi enkä enää kehdannut katsoa ketään silmiin.
Tunsin itseni syylliseksi — minulla ei enää ollut
olemassaolonoikeutta. Nöyryytettynä pakenin kaikkia, jotka tunsivat
minut — tulin tänne paetakseni siitä elämästä, joka oli tehnyt
minusta sen, mikä olin — joka oli riistänyt minulta miehuuteni.
Sattumalta näin täällä, Prescottin ratsastuskilpailuissa miehen —
paimenen — jolla oli kaikkea sitä, mitä minulta puuttui ja mikä oli
saanut sinut nauramaan minulle. Ja silloin istuessani erään yön
yksinäni täällä tutkin itseäni ja taistelin vaikeimman kamppailuni.
Tiesin, että olit oikeassa, Helen, ettei ollut helppoa luopua kaikesta
siitä mukavuudesta ja ylellisyydestä, mihin elämässäni olin tottunut.
Se ei ollut helppoa, se on tosi, mutta rakkauteni sinuun teki sen
minulle helpoksi. Toivoin ja uskoin, että jos osoittaisin olevani mies,
niin voisin palata luoksesi ja sinä kuuntelisit minua. Ja niin minä
köyhänä ja muukalaisena ja vieraalla nimellä etsin hyödyllistä työtä,
joka vaatisi suurinta miehuutta. Ja minä olen voittanut, Helen, tiedän
voittaneeni. Tänään voi Patches, paimen, katsoa ketä hyvänsä
silmiin. Hän kykenee valloittamaan itselleen paikan miesten joukossa
ja puolustamaan sitä. Minä olen saanut takaisin sen, minkä
olosuhteet ja tottumus olivat minulta riistäneet. Olen saanut miehen
oikeuden palata luoksesi. Nyt käytän sitä oikeutta, Helen. Sanon
sinulle uudelleen, että rakastan sinua. Rakastan sinua niin kuin —»

»Larry! Larry!» huudahti Helen hypähtäen seisaalleen ja vetäytyen

kauemmaksi hänestä kuin äkkiä unesta heränneenä. »Larry, et saa!
Mitä tarkoitat? Kuinka voit sanoa minulle sellaista?»

Mies vastasi yhä kiihtyneenä: »Sanon sen siksi, että olen mies ja
sinä olet nainen, jota rakastan, siksi että —»

Jälleen Helen keskeytti hänet. »Vaiti, vaiti! Älä jatka! Etkö siis
tiedä?»

»Mitä?» kysyi hän.

»Minun — minun mieheni», sopersi Helen, »Stanford Manning —

me olemme täällä häämatkallamme.»

Hän näki miehen horjahtavan kuin äkkinäisestä iskusta ja tarttuvan

viereisen puun runkoon pysyäkseen jaloillaan. Hän ei sanonut
sanaakaan, mutta hänen huulensa liikkuivat kuin itsekseen loistaen
Helenin sanoja. Pari kertaa hän katsahti häneen omituisen arasti ja
epäillen, niin kuin ei olisi voinut uskoa sanoja todeksi.

Vaistomaisesti Helen astui askelen häntä kohden. »Larry!» sanoi

hän.
»Larry!»

Helenin ääni näytti herättävän hänet jälleen tajuihinsa, ja

ponnistaen viimeisen tahdonvoimansa hän seisoi suorana tytön
edessä. Vanha hymy karehti jälleen hänen huulillaan. Hän nauroi
tuskalleen — ivaten itseään ja kurjuuttaan.
 Mutta tämä hymy viilsi Helenin sydäntä. »Oi, Larry!» sanoi hän
hellästi. »Anna minulle anteeksi. Olen pahoillani. Minä —»

Patches teki torjuvan kädenliikkeen, ja hänen äänensä oli tyyni ja

kohtelias. »Pyydän anteeksi, Helen. Olin typerä, kun en ymmärtänyt.
Unohdin itseni hetkeksi. Oli niin odottamatonta — tavata sinut täällä.
En ajatellut mitään.» Hän katsahti hevoseensa ja härkään, joka virui
maassa. »Siis sinä ja Stanford Manning — kunnon Stan! Iloitsen
hänen puolestaan. Ja sinun puolestasi myöskin, Helen. Minähän
teidät esitin toisillenne, muistatko?»

Hän hymyili jälleen katkeraa hymyään ja lisäsi, antamatta Helenille

aikaa vastata: »Jos sallit, niin vapautan sinut tuon hirviön
läsnäolosta.» Näin virkkaen hän meni takaisin hevosensa luo
ikäänkuin etsien lievennystä työstä, joka oli käynyt hänelle jo
kotoiseksi.

Helen näki hänen irroittavan härän köysistä, hypähtävän satulaan

ja ajavan sen selänteen yli, missä laaja laidun alkoi.

Hänen jälleen tullessaan pienelle aukeamalle oli Stan palannut

metsältä.

Hetkisen he juttelivat vilkkaasti kuten vanhat ystävät ainakin. Mutta

Helen antoi enimmäkseen miesten puhua. Stanford oli
ihastuksissaan tavatessaan näin äkkiarvaamatta vanhan ystävänsä,
joka vain miehen elämää tavoitellakseen oli kääntänyt selkänsä
rikkauksilleen ja sille ylellisyydelle, jonka saattoi itselleen suoda,
nauttiakseen seikkailujen ja ankaran työn viehätyksestä. Ja Patches,
kuten hän tahtoi ystäviensä kutsuvan itseään, kertoi monta
huvittavaa kaskua ja piirrettä nykyisestä elämästään, nauraen
makeasti niille. Hän oli vakava vain pyytäessään heitä pitämään
salassa hänen oikean nimensä.

»Ja mitä aiot tehdä, kun osasi Patchesina on loppunut?» kysyi

Stanford uteliaana.

Tuokion verran Patches hymyili ivallisesti. Sitten hän vastasi

kevyesti: »Yritän kai jotakin muuta yhtä järjetöntä.»

Stanford nauroi. Tämä vastaus oli niin Patchesin tapainen, mutta

ei lainkaan hänen ystävänsä Larry Knightin.

»Ja mitä siihen tulee, Stan», jatkoi Patches, »niin eihän ole
lainkaan sanottu, että osani, kuten sitä kutsui, koskaan loppuu. Se
on ainakin varma, etten enää koskaan tule siksi, mikä ennen olin. Se
Larry, jonka tunsit Clevelandissa, ei lainkaan ole minä. Luulen, että
hän on kokonaan kuollut — rauha hänen tomulleen! Maailma on
avara ja miehelle riittää aina työtä!»

Phil Actonin ilmestyminen rinteelle, mistä Patches ensiksi oli

syöksynyt hurjan härän jäljessä, keskeytti keskustelun.

»Esimieheni!» sanoi Lawrence Knight ystävilleen, Risti-Kolmion

päällysmiehen pysähdyttäessä hevosensa rinteelle ja luodessa
katseensa aukeaman yli. »Olkaa varovaisia älkääkä antako hänen
aavistaa, että olette ennen nähnyt minut.»

»Tunnen hänet», sanoi Stanford. Sitten hän huusi ratsastajalle:

»Päivää, Acton, tulkaahan toki hiukan juttelemaan kanssamme!»

Phil ratsasti alas ja pudisti sydämellisesti Stanfordin kättä. Hänet

esitettiin rouva Manningille, jota hän tervehti hiukan hämillään. Sitten
hän loi Patchesiin merkitsevän katseen ja virkkoi: »Hauska tavata
teitä, herra Manning, mutta minulla ei tosiaan nyt ole aikaa jutella.
Herra Baldwin lähetti minut muutamien miesten kanssa tänne
ottamaan kiinni joitakin karanneita härkiämme.» Kääntyen Patchesiin
päin hän jatkoi: »Kun sinä et palannut, niin ajattelin, että sinulle
varmaan oli tapahtunut jotakin, ja lähdin etsimään sinua. Se härkä,
jota seurasit, pääsi karkaamaan sinulta, vai mitä?»

Helen keskeytti hänet nopeasti. »Oi, herra Acton, ette tosiaan saa
syyttää herra Patchesia siitä, mitä tapahtui. Se kävi niin että —» Hän
vaikeni kykenemättä selittämään tilannetta.

Stanford selitti muutamin sanoin Philille, mikä vaara oli hänen

vaimoaan uhannut ja kuinka Patches oli hänet siitä pelastanut.

»Se oli hyvin tehty, Patches», sanoi Phil sydämellisesti, »oikein

hyvin tehty. Olen pahoillani, herra Manning, että satuimme juuri nyt
tulemaan tänne häiritsemään teitä ja rouvaanne. Mutta perjantaina
lähdemme kotiin, ja minä sanon pojille, että he siihen mennessä
pysyttelevät poissa täältä.»

Molempien Risti-Kolmion miesten mennessä hevosiensa luo

kuulivat Helen ja Stanford Philin kysyväni »Mutta missä härkä on,
Patches?»

»Päästin sen menemään», vastasi Patches.

»Päästit menemään!» huudahti Phil. »Kun jo olit saanut sen kiinni!

Mitä ajattelit?»

Patches tuli hämilleen: »Sitä en tosiaan tiedä.»

»Tahtoisinpa tietää, minkä vuoksi luulet meidän olevan täällä»,

sanoi Phil terävästi. »Menetät ensiksi pari kolme tuntia juttelemalla
noiden ihmisten kanssa ja annat minun hakea itseäsi. Päälle
päätteeksi päästät härän menemään, vaikka olit jo saanut sen kiinni.
Näyttää siltä, kuin olisit sekaisin päästäsi, muuta en osaa sanoa.»

»Pelkäänpä sinun olevan oikeassa, Phil», vastasi Patches

nöyrästi.

Helen katsahti suuttuneena mieheensä, mutta Stanford nauroi.

»Ajattelehan», hän sanoi, »että Larry Knight antaa tavallisen

härkäpaimenen hypätä nenälleen!»

Mutta Patches ei ollut niinkään rauhallinen kuin näytti. Kärjistynyt

tilanne oli jännittänyt äärimmilleen hänen itsehillintänsä, eikä hänen
ollut helppoa ystäviensä läsnäollessa ottaa vastaan esimiehensä
moitteita.

»Taitaa ollakin parasta, että lähetän tänä iltana sinut kotiin

Bobin sijasta», pitkitti Phil heidän noustessaan ratsaille. »Sano
Will-sedälle, että hän lähettää tänne kärryt ja kolme miestä ja että
me
perjantaina palaamme kotiin: Ja muistakin tulla huomenna takaisin.»

»Lähdenkö nyt?»

»Kyllä, heti!»

Patches kannusti hevostaan ja ratsasti tiehensä, Philin hävitessä

rinteen toiselle puolelle, mistä oli tullutkin.

Kun paimenet olivat hävinneet näkyvistä, nojautui Helen

mieheensä.
Syleillessään vaimoaan mies ihmeekseen näki hänen itkevän.
 »Mikä nyt on, tyttö-kulta?» kysyi hän.

Mutta Helen vastasi nyyhkytysten lomasta, painautuen miehensä

rintaa vasten: »Ei mitään — älä välitä siitä, Stan. Olen vain niin
suunniltani.»

Ja Stanford ajatteli, että vaimon hermot olivat vain kiihtyneet

koetusta vaarasta.

Tunnin verran Patches ratsasti kotiinpäin välittäen ympäristöstään

vain sen verran kuin oli pakko pysyäkseen oikeassa suunnassa.
Pensaiden ja tiheikköjen läpi, laaksojen ja virranuomien poikki ja ylös
kallioisia rinteitä hän antoi hevosensa laukata käyttämättä tuskin
lainkaan suitsia tai kannuksia.

Hämärä alkoi laskeutua maille hänen saapuessaan kukkulalle,

jolta saattoi etäisyydessä erottaa Risti-Kolmion punaiset katot. Siellä
hän pysähdytti hevosensa ja istui kauan liikkumattomana satulassa
luoden katseensa yli maan, joka oli tullut hänelle rakkaaksi ja
kotoiseksi.

Mutta hän ei nähnyt läntisen taivaan vaihtuvia värisointuja, ei

huomannut yhä piteneviä varjoja, ei muistanut yön lähenevän.
Nähdessään etäisen täplän, joka vuotta aikaisemmin oli tarjonnut
hänelle suuria mahdollisuuksia, kun hän Metsärajalla oli nähnyt
kahden tien aukeavan edessään, hän tunsi jälleen joutuneensa
elämän tienristeykseen. Aurinko oli laskenut niiden toiveiden ja
haaveiden yli, jotka hänen ankaran koetusvuotensa ensimmäisinä
viikkoina olivat rohkaisseet ja innoittaneet häntä.

Kun Stanford Manning oli kysynyt: »Mitä aiot tehdä, kun osasi
Patchesina loppuu?», oli hän vastannut, että mies, jonka tämä
entisinä päivinä oli tuntenut, nyt oli kuollut. Oliko se uusi mies, joka
oli astunut vanhan sijaan, myöskin kuoleva? Ja vaistomaisesti
Patches kääntyi ja palasi takaisin samaa tietä, jota oli tullut.

Kun ilta oli laskeutunut maille ja tuikkivat tähdet ja räiskyvä

nuotiotuli, joka sai varjot väikkymään edestakaisin pienellä
aukeamalla, valaisivat pimeää maisemaa, juttelivat Helen ja Stanford
tulen ääressä istuen vanhasta ystävästään Larry Knightistä. Mutta
jutellessaan he eivät tienneet, että matalan selänteen takana seisoi
yksinäinen mies, joka oli jättänyt hevosensa ja ryöminyt pensaikon
läpi korkeimmalle kohdalle, mistä voi nähdä aukeamalle.

Maatessaan pimeällä rinteellä mies saattoi nuotioroihun valossa

nähdä heidät molemmat riippumaton luona. Hän saattoi kuulla
heidän ääniensä hiljaisen soinnun ja silloin tällöin jonkin
naurahduksen. Mutta vain mies nauroi, sillä Helenin mieli ei ollut
hilpeä tänä iltana. Sitten hän näki Stanfordin menevän telttaan ja
jälleen palaavan nuotion luo, ja pian kaikui Helenin kitaran hiljainen,
hillitty soitto; sitten kuului hänen äänensä pehmeänä ja tummana,
kun hän lauloi lemmenlaulua toverilleen. Myöhemmin, kun nuotion
tanssivat liekit olivat sammuneet punaisena hehkuvaan hiillokseen,
näki hän heidän käsikkäin menevän telttaan. Sitten oli kaikki hiljaista.
Tulen punainen hehku tummeni ja pimeys peitti kaiken. Mutta
pimeässäkin mies saattoi nähdä vaalean täplän — valkoisen teltan.

»Getsemane», sanoi Rovasti minulle kerran, kun istuimme

yhdessä ja keskustelumme oli kosketellut monia eri asioita,
»Getsemane ei ole mikään paikka, se on jotakin, joka tapahtuu.
Missä ikinä mies taistelee omaa itseään vastaan, siellä on
Getsemane. Kenties hän ei silloin sitä tiedä; kenties hän ei
taistellessaan ehdi ajatella, mitä se hänelle merkitsee, mutta
myöhemmin hän tietää. Ja voittipa hänessä kumpi voima hyvänsä,
jälkeenpäin hän tietää, että se oli hänen elämänsä suuri taistelu.»
XIV LUKU.

Lähteen partaalla.

Kun Prescottin juhla oli ohitse ja Manningit olivat lähteneet

viettämään kuherruskuukauttaan Graniittiylängölle, palasi Kitty Reid
Williamson Valleyhin tuntien, että samalla kun hänen suhteensa
Philiin oli katkennut, oli hänen viimeinenkin kiintymyksensä
kotilaaksoon saanut ankaran kolahduksen. Ei kestäisi enää kauan,
ennen kuin kartano myytäisiin, sillä muuan välittäjä oli jo tehnyt
kaupat miltei valmiiksi ostajan kanssa, joka ensin tulisi katsomaan
maita. Siihen mennessä Kitty päätti odottaa kärsivällisesti. Helenin
käynti auttaisi häntä, ja olihan hänellä sitä paitsi seuranaan
professori Parkhill. Patchesia lukuunottamatta hän mieluummin olikin
professorin seurassa.

Professori ymmärsi häntä erinomaisesti. Sen hän sanoikin Kittylle

monta kertaa päivässä. Professori puhui hänen kieltään, kuten Phil
sanoi, hän ymmärsi, kuinka ympäristön raaka ja peittelemätön
aineellisuus vaivasi ja kyllästytti tyttöä. Hän ymmärsi paremmin kuin
Kitty itse, eikä väsynyt selittämästä, että hänen kaipuunsa
korkeampaan älylliseen ja sielulliseen elämään oli vain seuraus
hänen harvinaisista lahjoistaan ja sielunelämänsä suuresta
herkkyydestä ja tunteellisuudesta. Professori iloitsi hänen kanssaan
— puhtaasti ja vilpittömästi — että hän niin pian oli pääsevä
vapauteen ja saava tilaisuuden älyllisten lahjojensa kehittämiseen.
Tätä hän vakuutti joka päivä, ja eräänä iltapäivänä hän sanoi
enemmänkin.

Se tapahtui samana iltapäivänä, jolloin Patches äkkiarvaamatta oli

tavannut Helenin ja Stanfordin Graniittiylängöllä. Kitty ja professori
olivat olleet käymässä Simmonsilla ja olivat kotimatkalla Risti-
Kolmioon, kun professori äkkiä kysyi: »Pitääkö meidän pitää hyvin
kiirettä? Täällä on niin suloista, kun ei ole ketään, joka häiritsisi
yhdessäoloamme.»

»Eipä suinkaan», vastasi Kitty, »ei meillä ole polttavaa kiirettä

kotiin.» Hän katsahti ympärilleen. »Voimme istuutua hetkeksi tuonne
setripuiden alle, missä kerran tapasitte minut ja herra Patchesin —
muistatteko, se oli silloin, kun näimme Yavapai Joen.»

»Jos luulette, että voimme jättää kärryt», vastasi professori, »niin

olisi se tosiaan hauskaa.»

Kitty sitoi hevoset läheiseen puuhun, ja hetkisen kuluttua he

istuivat puiden vilpoisessa varjossa.

»Neiti Reid», alkoi professori arvokkaasti ja mahtipontisesta

»minun täytyy tunnustaa, että minua tuona päivänä todellakin
ihmetytti teidän seurustelunne tuollaisen miehen kuin Patchesin
kanssa. Suonette anteeksi, että sanon sen, mutta teidän on täytynyt
huomata vilpitön kiintymykseni. Satuin myöskin eräänä päivänä
näkemään teidät Prescottin puistossa hänen seurassaan.
Loukkaanko teitä puhumalla siitä?»
 »Ette lainkaan, professori Parkhill», vastasi Kitty hymyillen
ajatellessaan, kuinka tietämätön professori oli paimenen oikeasta
luonteesta. »Pidän Patchesista. Hän kiinnittää suuresti minun
mieltäni, eikä minulla tosiaan ole syytä olla epäystävällinen häntä
kohtaan. Eikö minun teidän mielestänne pitäisi olla ystävällinen
poikiamme kohtaan?»

»Ehkä teidän pitää», huokasi professori. »Mutta minun tekee

suorastaan pahaa, kun näen teidän seurustelevan tuollaisen miehen
kanssa. Minusta on julmaa, että teidän pitää olla kosketuksissa
sellaisten ihmisien kanssa. Minusta tuntuu hauskalta tietää, että
pääsette pian vapaaksi sellaisista velvollisuuksista ja saatte valita
seuranne omasta luokastanne.»

Kittyn oli varsin vaikea vastata. Hän ei tahtonut moittia Patchesia

ja monia ystäviään Williamson Valleyssa, mutta hän ei liioin halunnut
selittää, että Patches oli vain näytellyt professorin huviksi, sillä hän
tunsi, ettei hän itse ollut aivan syytön tähän ilveilyyn. Siksi hän ei
virkkanut mitään, vaan näytti vaieten yhtyvän seuralaisensa
mielipiteeseen. Niin ainakin professorista tuntui, ja hän arveli Kittyn
vaikenemisellaan tahtovan rohkaista häntä jatkamaan.

»Teidän täytyy ymmärtää, neiti Reid, että teidän sielullinen

hyvinvointinne on minulle erittäin tärkeä. Näinä kuukausina, jotka
olemme viettäneet yhdessä, on teidän läheisyytenne — sielullinen
läheisyytenne, tarkoitan — käynyt minulle sanomattoman rakkaaksi.
Meidän sielujemme sopusointu on rohkaissut ja innoittanut minua.
Olen tuntenut itseni voimakkaammaksi ja rohkeammaksi kuin
milloinkaan ennen tavoittelemaan älyllisen elämän hohtavia
huippuja. Ja jollen ole erehtynyt, olette tekin tuntenut toveruutemme
kohottavan teitä?»
 »Se on totta, professori Parkhill», vastasi Kitty vilpittömästi.
»Keskustelumme ovat olleet minulle paljon suuremman arvoisia kuin
voin sanoakaan. En ole koskaan unohtava tätä kesää. Teidän
ystävyytenne on suuresti vaikuttanut elämääni.»

Pieni mies väänteli itseään levottomana ja pälyili ympärilleen.

»Olen vilpittömästi iloinen siitä, että minun seurani ei ole ollut teille
epämieluinen. Minusta tuntuu, ettei se ole ollut, mutta — hm —
tahdoin kernaasti kuulla teidän itsenne vahvistavan mielipiteeni.
Minun on tunnustettava, että minun — tuota — että minun ei ole
helppo sanoa sitä, mikä jo useampia viikkoja on painanut mieltäni.»

Kitty katsoi häneen hartaana kuin ainakin tiedonjanoinen oppilas,

joka odottaa kunnioitettavan opettajan huulilta putoavan kalliita
hedelmiä.

»Neiti Reid, miksi pitäisi kauniin ja epäilemättä erittäin

hedelmällisen toveruutemme loppua?»

»En ymmärrä sanojanne, professori Parkhill», vastasi tyttö

hämmästyneenä.

Tämä katsahti tyttöön. Hänen ilmeessään oli heikko — hyvin

heikko — moitteen häive. »Kuinka niin, olenhan mielestäni esittänyt
ajatukseni hyvinkin selvästi. Tarkoitan hartaasti haluavani, että
suhteemme — suhde, jonka molemmat olemme havainneet
hedelmälliseksi — jatkuisi edelleen. Olen vakuuttunut siitä, että
nämä kuukaudet, jotka olemme viettäneet yhdessä, ovat riittävästi
todistaneet sielujemme värähtelevän täydellisessä sopusoinnussa.
Minä tarvitsen teitä, rakas ystävä. Te ymmärrätte sieluni tarpeet ja
kaipuun. Minä tarvitsen teitä rohkaisemaan, innoittamaan ja
auttamaan itseäni siinä jalossa työssä, johon uhraan kaiken tarmoni
ja kaiken voimani.»

Nyt Kitty katsahti häneen huvittunut ilme kasvoillaan.

»Tarkoitatteko, että —» hän keskeytti hämillään veren kohotessa
hänen poskiinsa.

»Tarkoitan», vastasi professori varmasti. »Pyydän teitä

vaimokseni. En kuitenkaan», hän lisäsi nopeasti, »tämän suhteen
tavallisessa mielessä. Minä näet tarjoan teille sielujemme
avioliittoa.»

Nuori nainen keskeytti hänet. »Vaietkaa, professori Parkhill»,

huudahti hän kauhistuneena.

Professori oli sekä hämmästynyt että aika tavalla pettynyt. »Onko

minun käsitettävä teidät siten, että te ette vastaa tunteisiini, neiti
Reid? Onko mahdollista, että olisin niin suuresti erehtynyt?»

Kitty käänsi päänsä poispäin, aivan kuin hänen olisi ollut

mahdotonta enää milloinkaan katsoa professoriin. »Se mitä
pyydätte, on mahdotonta», hän virkkoi matalalla äänellä.
»Mahdotonta!»

Kitty ei saattanut estää vastenmielisyyden tunnetta nousemasta

mieleensä, niin urheasti kuin hän koettikin taistella sitä vastaan. Ja
miksi, hän kysyi itseltään, miksi herätti tämän miehen kosinta
hänessä sellaista vastenmielisyyttä ja inhoa? Hänhän oli kuuluisa
tiedemies, tunnettu ja ihailtu. Hänen vaimollaan olisi ilman muuta
pääsy siihen elämään, jota Kitty hartaasti kaipasi ja jonka vuoksi hän
oli valmis uhraamaan syntymäkotinsa ja vanhat ystävänsä.
Professori oli esittänyt kosintansa valituin ja älykkäin sanoin. Hän oli
tulkinnut ajatuksensa kielellä, jota Kitty ylpeänä oli luullut
ymmärtävänsä ja jolla he usein olivat keskustelleet keskenään,
mutta yhtäkaikki hän tunsi itsensä nöyryytetyksi ja loukatuksi. Oli
kuin professori tarjoamalla hänelle avioliittoa puhtaasti älyllisen ja
sielullisen yhdyselämän perusteella olisi loukannut naista. Ja
ihmetellen Kitty totesi, ettei hänestä ollut tuntunut sellaiselta Philin
tunnustaessa hänelle rakkauttaan. Hän oli ollut ylpeä ja iloinen
tietäessään voittaneensa Philin kaltaisen miehen rakkauden,
vaikkakaan ei voinut lupautua hänen vaimokseen. Ja tällä samalla
paikalla, jonka professori oli valinnut tunnustuksilleen, oli Patches
sanonut hänelle, että hän aikoi vaihtaa elämän parhaan ja
kauneimman todellisuuden turhiin saippuakupliin — että hän aikoi
heittää pois sisuksen ja tyytyä tyhjiin kuoriin. Tätäkö Patches oli
ajatellut?

»Minua surettaa, neiti Reid», virkkoi professori, »että ne puhtaat ja

ylevät tunteet, joihin olen vedonnut, eivät näytä herättävän
vastakaikua teidän sielussanne. Minä —»

Jälleen tyttö keskeytti hänet kärsimättömällä kädenliikkeellä:

»Älkää jatkako, professori Parkhill. Minä — minä pelkään kaikesta
huolimatta olevani hyvin matalalla tasolla. Tulkaa, meidän on aika
palata kotiin.»

Koko iltapäivän ja illan Kitty oli levoton ja hajamielinen. Hän tahtoi

nauraa professorin hullunkuriselle kosinnalle, mutta hänen poskensa
hehkuivat vihasta ja hän olisi tahtonut itkeä häpeästä ja
nöyryytyksestä. Ja hänen sielussaan soi kaiken aikaa sama
kysymys: eikö professorin ehdotus ihanteellisesta avioelämästä
ollutkin hänen edustamiensa sivistysaatteiden johdonmukainen
seuraus — aatteiden, joiden harras ihailija Kitty tähän päivään
saakka oli ollut? Mutta jos hän tosiaan piti professorin ja hänen
kaltaistensa ihmisten edustamaa sivistystä niin ihailtavana — paljon
korkeampana sitä elämää, johon Phil Acton kuului — miksi ei hän
silloin tuntenut itseään ylpeäksi sen sijaan, että tunsi olevansa
nöyryytetty tunteesta, jota ei edes voinut sanoa rakkaudeksi. Miksi ei
hän ollut tuntenut itseään nöyryytetyksi silloin, kun Phil pyysi häntä
vaimokseen? Saattoiko sittenkin olla olemassa jotakin, joka kaikesta
huolimatta oli yläpuolella sen sivistyksen, mitä hän oli pitänyt elämän
suurimpana ihanteena? Saattoiko Granite Mountainin maassa
sittenkin olla jotakin, joka oli yläpuolella kaiken, minkä hän koulussa
oli saanut oppia, aivan kuin Granite Mountain itse
suurenmoisuudessaan ja jykevässä kauneudessaan kohosi
ylväimpienkin ihmiskäden pystyttämien rakennusten yli?

Yö oli jo pitkälle kulunut, kun Kitty, yhä valveilla ja rauhattomana,

kuuli kavioiden kapsetta pihalta. Ratsastaja oli Patches, joka palasi
kotiin pitkältä retkeltään.

Väsyneenä ruumiiltaan ja sielultaan päivän koettelemusten jälkeen

Patches painui vuoteeseen. Hänen tehdessään aamulla Rovastille
ilmoituksensa yritti tämä nähdessään hänen kasvojensa ilmeen
saada hänet jäämään päiväksi kartanoon. Mutta Patches ei
suostunut siihen. Phil odotti häntä, ja hänen oli palattava
Graniittiylängölle. Syötyään aamiaisensa hän lähti matkaan.

Hän oli jo ehtinyt Minttu-uomalle saakka ja pysähtynyt juottamaan

hevostaan ja virkistämään itseään raikkaalla vedellä, kun kuuli
jonkun nopeata laukkaa ratsastavan samaa tietä, jota äsken itse oli
tullut. Hetkistä myöhemmin ilmestyi Kitty näkyviin.

Nähdessään Patchesin lähteen partaalla tyttö heilutti kättään

tervehdykseksi. Ja vastatessaan tervehdykseen ja nähdessään
hänen lähestyvän tunsi Patches iloitsevansa hänen tulostaan.
Heidän vilpitön, uskollinen ystävyytensä, joka oli alkanut heti ensi
näkemältä Kittyn osoittaessa ystävällistä mielenkiintoa nahkapoikaa
kohtaan, antoi hänelle turvallisen ja mieluisan tunteen. Väsyneenä ja
alakuloisena hän tervehti tyttöä lämpimästi ja iloisena, niin että Kitty
punastui mielihyvästä.

»Näin teidän lähtevän pihalta», sanoi Kitty, »ja päätin lähteä

mukaanne Graniittiylängölle tervehtimään Manningeja. He pyysivät
minua tulemaan tällä viikolla, ja minun mielestäni he ovat saaneet
tarpeeksi nauttia kuherruskuukaudestaan. Tehän tiedätte, missä he
oleskelevat?»

»Tiedän», vastasi Patches. »Nain heidät eilen. Mutta tulkaahan

juomaan.
Te olette ratsastanut hyvää vauhtia!»

»Tahdoin tavata teidät niin pian kuin suinkin», nauroi Kitty

hypätessään kevyesti satulasta. »Mutta te saitte hyvän etumatkan
minun satuloidessani Midnightiani. ‘Onpa tämä ihana paikka! Mutta
minua janottaa tosiaan vallan kauheasti.»

»Valitan, ettei minulla ole millä ammentaa», virkkoi Patches ja

nauroi hilpeätä naurua tytön vastatessa: »Unohdatte, että olen
tottunut maan tapoihin.» Ja heittäen maahan leveän hattunsa hän
kumartui juomaan lähteestä, kuten Patcheskin oli tehnyt.

Patchesin katsellessa tyttöä välähti muuan ajatus hänen

mielessään — niin tavaton ja odottamaton, että hän ei edes
uskaltanut ajatella sitä loppuun.
 »Puhukaapa vielä jumalien nektarista!» huudahti Kitty hengähtäen
syvään ja kohottaen hymyilevät kasvonsa Patchesia kohden. Ja
jälleen hän kumartui juomaan.

»Ja nyt, herra, olkaa ystävällinen ja tuokaa minulle kimpullinen

kaisloja. Teemme niistä mukavan istuimen itsellemme tuonne
siimekseen ja välitämme vähät Granite Mountainista, Manningeista
ja teidän paimenistanne.»

Patches kävi noutamassa aimo kimpullisen kaisloja ja ojentautui

pitkäkseen ruohoon korkean sykomorin alle Kittyn istuutuessa hänen
viereensä. Siinä hän lojui selällään kädet ristissä niskan alla ja
silmäili kotkaa, joka näkyi pienenä mustana pilkkuna sinisellä
taivaalla. Hetkisen kuluttua hän näytti kokonaan unohtaneen
seuralaisensa.

Kitty nojautui häntä kohden ja piti kaislan latvaa hänen silmiensä

edessä. »Minulla ei ole penniäkään mukana», hän sanoi, »mutta
annan tämän teille ajatuksistanne.»

Patches kohottautui nopeasti istumaan. »Sekin olisi liian suuri

hinta minun ajatuksistani. Mutta te ette ole kertonut minulle, mitä
ystävällemme professorille kuuluu? Eikö leiliä ole paha omatunto,
kun näin hylkäsitte hänet?»

Kitty kohotti torjuen molemmat kätensä. »Vaietkaa, Patches,

vaietkaa! Uh! kunpa tietäisitte, kuinka virkistävää on taas olla oikean
miehen seurassa!»

Patches nauroi.