The Professional World of Ember 1 1st

Edition Aidèe Jaimes

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-professional-world-of-ember-1-1st-edition-aidee-j
aimes/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Work Me 1st Edition Aidèe Jaimes

https://textbookfull.com/product/work-me-1st-edition-aidee-
jaimes/

Ember An Everyday Heroes Novel The Everyday Heroes

World 1st Edition Jo-Anne Joseph & Kb Worlds [Joseph

https://textbookfull.com/product/ember-an-everyday-heroes-novel-
the-everyday-heroes-world-1st-edition-jo-anne-joseph-kb-worlds-
joseph/

Public Affair The Private Investigation 2 1st Edition

Aidèe Jaimes

https://textbookfull.com/product/public-affair-the-private-
investigation-2-1st-edition-aidee-jaimes/

First Aid Cases For The USMLE Step 1 Tao Le

https://textbookfull.com/product/first-aid-cases-for-the-usmle-
step-1-tao-le/
First Aid for the USMLE Step 1 2021 Tao Le

https://textbookfull.com/product/first-aid-for-the-usmle-
step-1-2021-tao-le/

Pro Ember Data Getting Ember Data to Work with Your API
1st Edition David Tang

https://textbookfull.com/product/pro-ember-data-getting-ember-
data-to-work-with-your-api-1st-edition-david-tang/

The Mexican Crack Writers History and Criticism 1st

Edition Héctor Jaimes (Eds.)

https://textbookfull.com/product/the-mexican-crack-writers-
history-and-criticism-1st-edition-hector-jaimes-eds/

First Aid for the USMLE Step 1 2019, Twenty-Ninth

Edition Tao Le

https://textbookfull.com/product/first-aid-for-the-usmle-
step-1-2019-twenty-ninth-edition-tao-le/

First Aid for the USMLE Step 1 2019, Twenty-Ninth

Edition Tao Le

https://textbookfull.com/product/first-aid-for-the-usmle-
step-1-2019-twenty-ninth-edition-tao-le-2/
THE PROFESSIONAL
A WORLD OF EMBER NOVEL
AIDÈE JAIMES
 The Professional
A World of Ember Novel
by Aidèe Jaimes
Copyright@2020 by Aidèe Jaimes
This is a work of fiction. All of the characters, organizations, and
events portrayed in this novel are either products of the author’s
imagination or used fictitiously.

Cover by Aidèe Jaimes

Copyedited by R.C. Craig
 CONTENTS

Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31

World of Ember
About
Books Under Aidèe Jaimes:
Books Under Haden Hudson:
CHAPTER 1
 MILA

“F uck. Fuck! I mean, I know what I paid for, but…I didn’t think
he’d actually do it.” My client shuts her eyes tight, as if doing
it will make this go away. “Fuck,” she half-whispers, half-cries.
I watch her go through the emotions I’ve grown accustomed to
seeing. Shock, pain, anger. I’m giving her time to process the scenes
I’ve just slapped on the table in front of her. Me with her husband in
a very compromising position. “I’m sorry, Mrs. Harris.” I reach over
and touch her forearm in an attempt to console her but pull back
when she winces.
Her watery blue eyes lift to mine and I realize we’re at the anger
stage. Angry with me. She swallows a thick knot in her throat as she
glances away, then wipes hard at the tears that streak her cheeks.
“It’s what I paid for, isn’t it, number eighty-seven?” she spits my
assigned number as if it’s foul. I’m used to that too.
Yes, it’s what she’s paid me to do. To seduce a man who swore
to love her yet has a bad habit of beating the shit out of her and
then fucking his secretary. And his housekeeper. Not to mention his
sister-in-law. She catches him in the act, he falls to his knees and
swears never to do it again, only to beat the shit out of her the
following month and start the cycle all over.
It may seem like insanity to stay with a man like him. But she’s
not insane. She knows that if she walks away, she’ll walk away
penniless. He’ll even take her kids, because without money to pay
for a big-shot attorney, she’ll be shit out of luck.
 No, she’s not insane. What she is, is stuck. She trusted the wrong
human being, let him take control. When the prenuptial agreement
was signed, she never imagined he’d betray her in every way. She
signed without reading, completely unaware of the tiny clause
stating that if she ever initiated a separation, she’d leave with
nothing. Even what she brought to the marriage would be his. And
she’d brought a budding social media marketing company with her.
But she let him run it to give her time to concentrate on the “social”
aspects. Now she stands to lose that too.
Unless…
The loophole. I love those. It’s the only thing that’s going to give
her the ability to leave him, take her two children and half of
everything he owns. Which, in Douglas Harris’s case, is five million
dollars. That’s if he’s lucky—it may be more.
What’s that loophole, you ask? Infidelity.
He may have been guilty of it since the day they signed the
marriage certificate, but she’ll be damned if she can produce a single
piece of evidence. That’s where I come in.
I’m one of three people Ember calls on with these requests.
Number eighty-seven is the number I was assigned when I was
recruited. They never use my real name. It keeps me safe. It keeps
all their contractors safe. With a company that works in creating the
scenes their clients wish for, most of which are of a sexual nature,
they have to be.
That’s what Ember is. A multi-million-dollar fantasy maker. They
grant what we call “desires.” And there’s something for everyone.
The school teacher, the dead wife brought back, the maid. In my
case, I’m a ring collector. Someone who’s willing to have sex with a
married man in order to give women like Mrs. Harris the ammunition
she needs to end an abusive relationship. In return, I get a fat check
and his wedding ring.
She called Ember, they researched her, and they sent her to me
with my fee of five thousand dollars for one night with Douglas,
where I’ll use my tiny camera to capture it all.
He was an easy one. I “bumped” into him at the Social Hall Club.
Sometimes it takes time to get a man interested, especially if he’s
already getting it elsewhere. But Douglas liked me instantly, I could
tell. His brown eyes bulged when I sat beside him at the bar and
accidentally spilled a bit of water down the front of my silver dress.
I took him to the hotel that night. Handsome though he may be,
I grimaced every time he touched me, thinking of how stupid he is
for letting his dick ruin his life.
Now I’m presenting the proof Mrs. Harris needs. But she doesn’t
like it. No one ever does.
“How can you do this type of work?” she asks, shakily stacking
the photos and returning them to the large envelope I gave them to
her in. “Does it come easy to women like you?”
“Yes,” I reply sharply. “As easy as it will be for you to rake him
across the coals when you take him to court.” I stand, collecting my
coat and purse. “It was a pleasure doing business with you, Mrs.
Harris.”
I leave without glancing back. This job is done.

I t ’ s a long flight from Raleigh, North Carolina to my home in Estero,

Florida. Mostly because of the extended layover in Charlotte.
I’ve been gone my usual week, and even though I was set up in
a nice hotel downtown, it’s nothing compared to the comfort of my
small cottage on the river.
The moment I walk through the front door, I drop my luggage
and head to the bathroom, removing my clothes as I go. I turn on
the shower as hot as possible, then undress in front of the mirror
without looking at myself. I can’t. Not yet.
Stepping in, I let the water wash the day from my skin. But it’s
more than the travel that has me feeling dirty. It’s my job and the
emotional mud that comes with it.
After a half hour, I finally feel clean enough to get out of the
shower. I slip into my favorite sweat shorts and an old college T-shirt
I stole from a boyfriend, whose name I can’t recall.
 Then I go to the kitchen and pour myself a glass of red wine and
drink it down. I’m not an alcoholic, but I don’t bother to pretend this
will be the only glass, so I take the bottle with me to the back patio.
I plop into the Adirondack chair that was here when I bought the
house and stare across the yard at the swampy Estero River. But for
the constant hum of wildlife—cicadas, frogs, and birds—it’s quiet this
afternoon, without the usual kayakers that love to go up and down
these waters. Nope, there’s no one here but me, a million creatures,
and a conscience full of condemning voices.
The wine goes down smooth and begins to shut out some of the
noise. It should. I pay a very high price for it. But it’s worth every
penny. Like I said, I’m not an alcoholic, but sometimes it takes a
little extra something to forget the pain in a client’s expression when
they see the pictures of me with someone they love, even if it’s just
my body. Because I’d never show my face.
They know what they’re in for, yet I suppose there’s always that
hope that their spouse won’t do it. That they won’t cheat. And that
will somehow make everything okay for them.
It’s happened once. But every other time…
There’s a glass jug I keep in the very back of my closet that
contains ninety-seven wedding rings. When Mrs. Harris is granted
her divorce, she’ll send me number ninety-eight and I’ll add it to my
collection. A reminder of the hearts I’ve broken, the homes I’ve
destroyed. But I’ll recite the mantra I’ve lived by since I started
doing this. It’s not what it seems. In the end, it will save someone a
worse fate. The men involved deserved this. You have set a woman
free.
I down the remainder of my second glass and pour another.
Sometimes I need help to believe my own words.
CHAPTER 2
 MILA

S ix months later…

“C an I get you another glass while you wait, Ms. Lennox?”

I glance up at the cute server who knows me by name because
I’m here so often. “Yes, Liam. Make sure you put it on Seidi’s tab
when she gets here. She’s made me wait long enough.”
He grins at me. “Of course. I’ll send her right out as soon as she
arrives.”
A few moments later, he refills my wine. I stare out at the
turquoise waters of the Gulf of Mexico and enjoy the ocean breeze,
thinking Seidi is lucky I love the Hippa Club in Naples. Love sitting on
their beach deck and losing myself in the beauty of it all.
The peaceful scene is interrupted by the screeching of the chair
beside me as it’s dragged over the gray composite wood planks.
“Shit, I’m so sorry, Mila,” Seidi says, half-winded. “I got
sidetracked.”
I turn to her slowly, somewhat annoyed. “You’re over an hour
late. For an appointment you set up, by the way.”
“I know. But you know how my husband is when I wear red.
Says the color against my skin makes him react like a bull in—”
I raise my hand to stop her. “You don’t need to share that with
me.”
 Giggling, she smooths her blue dress and I shake my head as I
imagine why she had to change. She’s sinfully beautiful, with dark
skin, full lips, and luscious curves. I doubt her husband needs to see
her in red to want her.
She lifts a perfectly manicured hand and motions for Liam to
come over, then orders for the both of us. I let her because she’s
paying anyway.
“I’ll have the Oysters Rockefeller and she’ll have the rack of
lamb,” she tells him. “And another bottle, please.”
“Yes, ma’am.”
When he leaves, I ask, “So what did you need to talk to me
about?”
“Your results are in. Everything’s clear.” She hands me the lab
results from my last screening for any STDs. It’s protocol, even
though we wear protection during our encounters.
“Thanks?” I question. She’s never delivered this personally
before. In fact, I’m not sure it’s ever a person at all. I’ve always
assumed it was automated. “This is what you wanted to give me?”
She sits back, bringing her glass with her. After taking a sip, she
licks her lips. “I have a job offer I wanted to talk to you about.”
“All right.”
She pulls out a magazine from the large Louis Vuitton bag she
set in the chair beside her and puts it on the table in front of me.
Then she flips through it until she reaches a section titled, “Top Ten
Highest Paid CEOs in the World.”
“That’s Bruce Wessex of Astor-Wessex Corporate.” She taps her
finger against the page.
“Never heard of him. What type of business is it?”
“Mergers and acquisitions and corporate land developing.”
I bring the Wealth and Style magazine closer and peer down at
the black and white photograph of the man. Handsome isn’t exactly
how I’d describe him. More like devastatingly attractive. It could be
that he’s sitting on top of the world, almost literally, in some swanky
office, probably on the highest floor, with Los Angeles as his
backdrop. He seems tall, dressed in a suit befitting someone in his
position, staring into the camera with an intimidating gaze only a
man with a healthy dose of confidence has.
I purse my lips, not one bit unhappy with the possibility of sex
with him. “He called Ember?”
“His wife did.”
As she says it, I see the ring on his finger I missed before. I raise
my eyes to my boss. “Another married man.”
She nods. “She wants a divorce.”
I sigh with disappointment. “I don’t know, Seidi. It seems too
soon. Can’t I have a regular client instead? Just a man with no
baggage?” It’s only been two weeks since I returned from my last
job of undoing someone’s vows.
“If you don’t want it, I’ll decline.”
“There isn’t another girl available?” I ask.
“I only have three ring collectors. The other two are already
booked.”
When she says that, I think back to the many times I’ve been
asked what type of woman would do what I do. Obviously, there
aren’t many of us.
I study Bruce Wessex’s photo. “He seems wealthier than the
others.”
“He is. Probably the richest I’ve ever taken on. Too rich, maybe,”
she says thoughtfully, also studying him.
“So why do it?”
She shrugs. “There’s a first time for everything.”
“Okay. Well, not that I don’t love having lunch with you, but
you’ve never offered me a contract in person. So is it that he’s very
rich? Or is there something else?”
“He’s got a lot of security. My team can’t get anything other than
public records on him. Mrs. Wessex has given us what she can, but
she believes he’s watching her, so she must tread carefully.”
“Has he hurt her?”
“No. But he’s threatened to leave her with nothing if she files for
divorce.” She reaches in her bag and pulls out a document. “This is a
copy of their prenuptial agreement. It’s very specific, actually. She’ll
be entitled to absolutely nothing unless he agrees to a divorce.
Which he won’t.”
“Unless he cheats.”
“Exactly.” She nods. “He’s basically holding her hostage.”
“A man like him, he’s probably got women everywhere,” I
suggest, continuously glancing at the magazine. Of course he does.
Sexy, rich, and a CEO to boot.
“She said there have been several affairs, but she doesn’t have
proof. I’m not sure she cares anymore. I think she simply wants out
with her dignity. They’ve been together five years, Mila. That’s a long
time to create a life together, only to be forced to walk away with
nothing but your clothes.”
I frown as I think about the offer Seidi’s just made me. No
wonder she wanted to make it in person. As the head of Ember,
she’s already got too much going on. But she’s right, this is different.
Because with this one, I’m being asked to be the judge and jury.
Normally, by the time I receive a contract via Ember’s secure
network, the client’s claims have been investigated and we can verify
to some extent that they are in fact a victim. In this case, I’d be
taking Mrs. Wessex’s word for it.
“Do we have any idea who referred her to Ember?” I ask.
She shakes her head. I’m not surprised. Ember is by referral only,
but when it comes to the ring collectors, things are different. It takes
enough courage to make the call in the first place, but having to give
a name can be too much. Still, in this particular case, it would have
been helpful information.
“I’m not asking you to take the job. But I’d like you to go to L.A.
and meet with her in person. Get a good read on her. If you decide
to do it, you’ll already be there. I’ll send Danny too.” Danny is the
photographer who goes on these assignments to capture pictures at
a distance and as an extra measure of protection. “If you choose not
to do it, you come straight home. No harm, no foul.”
I nod in acceptance and place the packet she’s given me in my
purse.
Liam arrives with an assistant and they place our meals in front
of us. Seidi immediately goes to work on her food, but I only stare
at mine.
“I thought you liked lamb,” she says, pointing at it with her fork.
“Seidi.” I look up from my plate. “What does it say about me that
I’m willing to do what I do?”
She drops her elbows to the table and finishes her bite. “It says…
It says you know what it’s like to be trapped. Don’t forget, I know
who that first ring in your collection belongs to.” With those words,
she produces a man’s wedding band and places it on the table. “Mrs.
Harris says thank you. Because of you, she was able to keep the
company she built.”
I take it and bring it to my eyes. Mrs. Harris got to keep her
company, and I get to keep her husband’s ring, along with the
weight of that sin.
Clasping my hand around it, I place it in my purse. “This will be
ninety-eight. And if Mrs. Turner gets her divorce, I’ll have ninety-
nine. If I choose to do the Wessex job and I succeed, his would
make one hundred rings.”
She chews her food slowly as she seems to mull over what I’m
saying. Then, after wiping her mouth, she has a sip of wine. “You’re
quitting, aren’t you?”
“I’ve paid off my house and have no other debt. I could get a
normal job.”
“Like what?”
“I don’t know. Anything. I could be a receptionist somewhere.”
“A receptionist? If that’s what you—”
“I’m joking. People like us can’t go back to normal jobs.”
“Says who?”
“Did you ever do this?” I ask the question I’ve had for years.
“Still do.”
“What?” I raise my brows in surprise.
She laughs. “My husband came to Ember with a desire to marry
a black goddess and worship at her feet.”
“You’re serious?”
“As a heart attack. You can go back, or you can stay and maybe
someone will want you to be their goddess.”
 My mouth pulls into a straight line because I highly doubt that
will ever happen. “I can’t go back. But I don’t want to be a ring
collector anymore. It’s consuming me.”
She reaches over and takes my hand, squeezing it. “You know I
support your decision, girl. But is that really what you want? When
you came here, you had a conviction to help women trapped in
marriages.”
I shrug. “I’m not sure what I want. But I can’t keep doing this. It
doesn’t matter how much I tell myself that it’s to help someone. It’s
eating away at my soul and I need to end it before there’s nothing
left.”
CHAPTER 3
 MILA

B ruce Wessex. I enter his name in the search bar and get
hundreds of results. He’s CEO of Astor-Wessex Corporate,
shareholder of Raw Tek Enterprises, chairman at the Astor Children’s
Hospital, and owner of several other companies around the United
States and Europe.
His father, Asa Wessex, came from money, his family owning
several commercial contracting firms. But it was his mother,
Madeleine, who was the real heavyweight as heiress to the Astor
fortune that was made in oil. He has an older brother, Thomas, and
a younger brother not named here.
There are very few photographs of Bruce with his wife, Jayla, but
the ones I do find are from years ago. Nothing recent. It makes
sense. If there’s trouble in their marriage, they may not be together
much.
I glance at the ticket lying beside the keyboard and run a finger
over the large gold letters surrounded by diamonds. Astor Children’s
Hospital Benefit Gala at The Linderly.
That piece of paper cost Seidi one hundred fifty thousand dollars.
It’s an insane amount I’m sure she didn’t flinch at, especially
considering that the price tag on this contract will be one million. I’ll
get a hefty percentage of that, more than my usual five-thousand-
dollar pay. Though that’s not the reason I’m doing it, it certainly
makes it easier.
 I’ll arrive in Los Angeles tomorrow afternoon, just in time to meet
with Jayla Wessex. If I decide to follow through, I’ll don the silver
dress I always wear. The one and only time I didn’t was the only
time I failed. Some would say it’s my lucky dress. Could be cursed.
Depends on how you look at it.
Either way, when I put it on, I become someone else. I remove
myself from the equation so that I can do what I need to. I will
become a seductress.
However, for now, I study him, learning everything I can about
him. I need to understand him better if I have any chance of
succeeding. What kind of woman would get his attention?
The information I received from Ember states he manages to
stay hidden from cameras unless he’s paying for them. He was a
playboy prior to Mrs. Wessex. But after? Well, from what Jayla says,
he’s never stopped. Just learned to hide it.
My eyes shift from photographs of him to her. The daughter of a
neurosurgeon, she grew up rich. But other than being a socialite, I’m
not sure she has a career. She’s beautiful in that “paid for it” sort of
way. Her hair, her body, and clothes all reek of extreme amounts of
money being spent. But even with that, her expression doesn’t show
any joy, and it makes me feel sorry for her. Yes, I know what that’s
like too.
I go to my closet to finish packing for my two-week trip. As I
search through my clothes, something on the floor catches my eye.
Kneeling, I drag it out because it’s too large to lift. The jar of rings.
It’s not full, not anywhere close. But even with all that space, there’s
no more room. I can’t see myself doing this anymore.
Then I spot it. The very first ring I threw into the glass jar. I can
still hear the sound it made as it clinked against the very bottom.
Made of titanium, it’s a simple band with no engravings, no
diamonds. Yet that plain, nondescript band had the power to destroy
me.
I give the jar a shake, causing the other rings to tumble and
cover it, then shove it back into its hiding place out of sight. I stand
and finish packing.
 In two days, I might be stepping inside the grand ballroom of the
Linderly Grande Hotel, and if all goes well and Bruce Wessex is in
fact a womanizer, I’ll have him caught in my trap before the night is
over.

T he six - hour flight to California is a smooth one, thanks to the first

class seat Ember hooked me up with. They not only paid for it but
for the one next to me too. This job definitely has its perks.
When I arrive, I take a cab directly to a restaurant in Studio City,
where I’m supposed to meet with Jayla Wessex. The way I figure, if
I decide not to follow through, I don’t even want to bother
unpacking. I’ll just go straight home.
I pay the driver to wait for me outside Tia Xola’s, which is a
Mexican restaurant named after someone’s very rich aunt, from the
looks of it.
“Do you have a reservation?” a young woman with beautiful long,
wavy hair and dressed in a tight black dress asks.
Though I’m wearing dark blue slacks and a light blue satin shirt,
I feel horribly underdressed. “I’m here to see Jayla Wessex. I’m not
sure if she’s arrived yet.”
She types something into a handheld device, then with a smile,
she says, “Please follow me.”
The hostess escorts me through an arch and into a space that
opens up and becomes much richer. Hundreds of iron lamps of every
shape and size hang from a ceiling that’s too dark to see, and they
illuminate the hall with a gentle flickering light. Wooden booths and
oversized planters set at six-foot intervals create an intimate
atmosphere, giving the sense of privacy. The perfect place for a
secret conversation.
“Here you go.” The woman indicates a seat at the very back of
the restaurant, far from would-be listeners. “Someone will be here to
take your order shortly.
“Thank you.”
 Mrs. Wessex arrives right on time and sits across from me. The
scent of vanilla wafts from her as she sets her bag on her lap and
glances around nervously. “I hope I’m not late.”
“No, of course not.”
She smooths her highlighted blond hair, bringing part of it over
her shoulder, where she plays with the curled ends. “I trust you had
a good flight?”
“Yes, thank you. Would you like a glass of wine?”
“Please. That would be lovely.” Just as she says it, the server
comes and I order a bottle of Unico. Within minutes he brings it,
along with our menus.
Jayla reaches for her glass but accidentally knocks over her
silverware. With a shaking hand, she picks it up and places it on the
table. “I’m sorry. I’m so nervous. I’ve never done anything like this.”
Softening my expression, I smile. “It’s all right. I understand.”
“So, uh, what you do… You—you’d sleep with my husband?” she
gets right to the point.
“If it came down to it. But my goal is to get a good picture.”
“Does it normally come to it?”
“Yes,” I say honestly.
“And you’re okay with that?”
“This is what I do. It’s my job.”
“That’s one hell of a job.” She laughs sarcastically.
“So they say. Mrs. Wessex, I’m here because you need me.
There’s a clause in your prenuptial agreement that has to be
addressed.”
She’s staring at me, or at least, I think she is. It’s difficult to see
beyond her large aviator sunglasses in this light. But then she
removes them, and for the first time, I see the redness in her eyes
and the dark circles beneath them. Tears well up and she quickly
dabs them with the tissue she’s been holding. “I never imagined that
prenup would be such a big problem. When we said I do, I thought
it was forever. Until the first skank walked by him and got his
attention. But even then…”
“So he’s had affairs?”
 “Oh, yes. Many times. Women are attracted to men like him, you
know. Charismatic, rich. Aloof. He doesn’t have to go looking; they
come to him.” She touches her temple and sighs. “I sometimes feel
like it’s not even his fault. Does that make me weak?”
I don’t answer her question directly. Instead, I clasp my hands
on the table and ask one of my own, “Are you certain he’s been with
any of them?”
“Yes. He confesses. Then he falls to his knees and begs me to
forgive him. Of course, I do it because I’m stupid. But I don’t want
to anymore. I want to walk away, but not without everything that’s
mine.”
I tap the wooden surface with a fingertip. “What would you lose
if you just left? Asked for the divorce and ended it.”
“I’d walk away with nothing. My father was against my marriage.
He said men like Bruce can’t commit. I didn’t believe him. And I had
my own brand at the time, you know. I’d opened a store in Beverly
Hills.”
“I wasn’t aware.”
She takes a card from her purse and gives it to me. I read the
name of the store aloud, “KiKi Jay.”
“It didn’t make a lot of money. Actually, it was failing. Bruce
convinced me to sell it. Then he invested the profits into some other
company, but I never saw a dime.”
“I’m sorry,” I say.
“Maybe I don’t deserve a thing,” she says sadly. “Maybe I should
just walk away and beg my father to let me come home.”
“If I believed that, I wouldn’t be in this business.”
“Bruce has big shot lawyers and unless my father is willing to
back me, I’ll be out of luck. Honestly, I’m not sure even he could
afford what I’d need to win.” Her shoulders slump in defeat.
“Have you tried to leave him?”
She nods. “When I asked for a divorce the first time, I was told
I’d take exactly what was in my account at the time. Eighty dollars.
That’s how tight the prenup is.”
Eighty dollars in the account of a millionaire’s wife? That’s
outrageous.
 “Why is he so adamant to refuse you a divorce if he doesn’t love
you?” I ask. “Why leave you with nothing?”
“Well…I think he did love me. Once. But his mother didn’t like
that I came from a lower class.” When I frown at that, she says, “In
her eyes, I was. Compared to the Astors, anyone would be. She
never thought I was worth it and she poisoned his mind. When he
insisted on marrying me, she forced him to draw up this horrible
prenup. Now that he doesn’t love me, he wants to enforce it if I
pursue the divorce.”
God, what she says resonates deeply within me. A family that
poisons his mind, sets him against her. “Do you think he’d do it?”
“He’s capable of it. His heart has run cold. It takes a hard,
unfeeling person to do what he does—shutting down businesses,
leaving people without a job—all so that he can make a profit. Do
you think someone like that cares that he’d hurt his wife by taking
what he sees as his? I already walked away from my life once. I
don’t want to do it again. Please help me. He’s too powerful for me
alone. Even if you fail, I want to know I did everything I could.”
Her plea touches me and enflames my own rage against men
who think women are disposable. That we’re not equal partners if
we don’t make the same amount of money. Then again, a man like
that would never want to be with a woman who makes more money
than he does. That’s why they always take control, then put it in
writing to keep that control.
“I’ll do it, Mrs. Wessex. I’ll make sure you have what you need to
take what belongs to you.”
With a smile, she places her sunglasses back over her eyes and
sniffles.
CHAPTER 4
 MILA

D
paper.
anny is waiting for me in the lobby of the hotel when I arrive.
He’s sitting in a leather lounge chair, pretending to read the

“Welcome to Legacy Palms Resort. How may I help you?” the

receptionist asks.
“Checking in for a week. My name’s Camila Lennox.” I give him
my ID.
The man types something into his computer. “Ah, yes, I see you
here. We already have a card on file. So all you need is your key.” He
pulls a card from a drawer, swipes it through a reader, and hands it
to me. “Here you go, Ms. Lennox. You will be in room 734 on the
seventh floor. You may take one of the elevators there.” He indicates
the ones beyond the lobby where a bellboy waits with another
guest. “Enjoy your stay.”
“Before I go, I’d like to make a request. This is my real name. My
professional name is Mila Esteban should someone call searching for
me.”
“You’re an actress?” he asks.
“Something like that.”
“Very well. I’ll leave a note.”
“Thank you.” I smile, and taking hold of my luggage, I walk
through the quiet lobby with its gleaming marble floors and French
inspired décor, then past Danny to the elevators. He silently collects
his things and steps in behind me.
 We don’t speak until we reach my room, where we both scan the
hallway before entering. It’s a large, airy suite, decorated in gray
and golden tones, and seamlessly blends traditional and modern
elements. The king-size bed has a tall gray tufted velvet headboard
that complements the toile on the comforter and draperies. A
mirrored dresser sits on the opposite wall, and a crystal chandelier
hangs from a medallion in the center of the ceiling.
Danny goes directly to the round table sitting under the window
and shoves aside a beautiful white potted orchid. He places his
briefcase on it, then unlocks both sides. When they flip up, he opens
it, exposing the technology inside. “Are we doing this?”
“Yes.”
He nods and begins pulling things out—tiny electronics with
wires, lenses, and his laptop. “His wife seemed legit?”
“She did. And I researched him a little. He fits the profile.”
“Maybe you should’ve been a detective instead,” he suggests.
I laugh. “With my history? They’d never have me.”
“What, were you in prison or something?” He peeks over his
shoulder at me.
“How was your trip?” I ask, ignoring his question, and wheel my
bags to a corner. Ember’s contractors aren’t told each other’s real
identities or histories for a reason, if we know each other at all. Most
of us never see each other. Danny and I are an exception because
we work so close together, but we don’t know anything beyond our
first names.
“The drive was long,” he replies. “But I’ve been on longer ones.”
Because of the surveillance stuff he has to carry, driving is his only
safe option.
The first thing I always do, as is the case now, is pull the sheer
curtain aside and peer at the view. I want to know what I’ll be
looking at every day. Not bad. L.A. is okay if you like skyscrapers and
busy streets. People everywhere. But it’s not natural, and I like
natural. A forest, a lake, the ocean—anything that lets me breathe.
“What room are you in?” I ask him.
“I’m not in this shithole,” he grumbles.
With a smirk, I turn to him. “This is a five-star hotel.”
Another random document with
no related content on Scribd:
VIII

Jelisein jäädessä mökkiin sairaiden luokse odotti Jefim häntä

kokonaisen päivän. Hän astui vain lyhyen matkan eteenpäin ja jäi
maantien reunalle istumaan; hän odotti odottamistaan, nukahti,
heräsi, istui vielä hetken — mutta toveria ei vieläkään näkynyt. Hän
tähysteli melkein silmät päästään. Aurinko laski — Jeliseitä ei
vieläkään näkynyt.

Jefim ajatteli itsekseen:— Onkohan hän mahtanut kävellä minun

ohitseni tahi ajanut ohitse (jos joku on ottanut hänet rattailleen), kun
nukuin, eikä ole minua huomannut? Mutta olisihan hänen pitänyt
minut nähdä! Arolla näkee hyvin kauas. Jos minä nyt käännyn
takaisin, voi hän joutua kauas edelleni. Vielä pahempi on eksyä
toisistaan.

Parasta lienee mennä eteenpäin ja odottaa häntä ensi

majapaikassa.

Hän tuli kylään ja pyysi kymmenniekkaa heti ilmoittamaan, jos

kylään tulisi pieni kaljupäinen ukko. Mutta Jeliseitä ei kuulunut. Jefim
astui eteenpäin ja kyseli kaikilta, eivätkö olleet nähneet vanhaa
kaljupäistä miestä. Kukaan ei ollut nähnyt. Jefim oli ihmeissään ja
lähti yksin eteenpäin. Hän arveli tapaavansa Jelisein Odessassa tahi
laivalla eikä ajatellut asiaa sen enempää.

Matkalla hän sai seuralaisekseen erään pyhiinvaeltajan. Tällä oli

yllään munkin hilkka ja kaapu ja hänen hiuksensa olivat pitkät kuin
papin. Hän oli käynyt pyhän Athos-vuoren luostarissa ja matkasi jo
toista kertaa Jerusalemiin. He tapasivat toisensa eräässä
majatalossa, alkoivat puhella keskenään ja läksivät yhdessä
eteenpäin.

Terveinä ja reippain mielin he saapuivat Odessaan. Täällä heidän

täytyi odottaa kolme päivää laivan lähtöä. Moni muu pyhiinvaeltaja
— niitä oli tullut kaikilta suunnilta — odotti siellä heidän kanssaan.
Jefim kyseli jokaiselta Jeliseitä, mutta kukaan ei ollut häntä nähnyt.

Pyhiinvaeltaja neuvoi Jefimille, miten merimatka voitaisiin tehdä

maksutta. Jefim ei tahtonut kuitenkaan häntä kuunnella, vaan virkkoi:

— Minä maksan mieluummin rehellisesti merimatkasta; sitä

vartenhan minä olen juuri säästänytkin.

Hän maksoi neljäkymmentä ruplaa meno- ja paluulipusta ja osti

leipää ja silliä evääksi matkalle. Kun laiva oli lastattu, pääsivät
pyhiinvaeltajat sinne. Jefim ja hänen uusi matkatoverinsa astuivat
myöskin laivaan. Ankkuri nostettiin, ja laiva lähti aavalle merelle.
Ensimmäisenä päivänä meni matka varsin hyvin, mutta illalla nousi
tuuli, alkoi sataa, laiva keinui puolelle ja toiselle, ja aallot huuhtelivat
usein kantta. Matkustajat kävivät levottomiksi, naiset parkuivat, ja
moni arkaluontoinen mies juoksenteli sinne tänne turvaa etsien.
Jefim oli myös peloissaan, mutta ei tahtonut sitä näyttää; hän istui
koko yön ja koko seuraavan päivän samassa paikassa, minne oli
laivaan tullessaan istuutunut. Hänen vieressään istui useita miehiä
Tambovin tienoilta. Hän, kuten tambovilaisetkin, piteli
matkalaukkuaan käsissään eikä puhunut sanaakaan. Kolmantena
päivänä oli tyyni, viidentenä laiva laski Konstantinopolin satamaan.
Jotkut pyhiinvaeltajista menivät maihin katsomaan pyhän Sofian
temppeliä, jonka herroina turkkilaiset nyt ovat. Mutta Jefim ei
mennyt, vaan jäi istumaan laivaan. Vuorokauden oli laiva
Konstantinopolissa, sitten se jatkoi matkaansa. Se poikkesi vielä
Smyrnaan ja Aleksandriaan ja saapui onnellisesti Jaffan kaupunkiin.
Jaffassa täytyi pyhiinvaeltajien astua laivasta ja kulkea
seitsemänkymmentä virstaa jalan Jerusalemiin. Laivasta astuminen
oli pyhiinvaeltajista kovin pelottavaa: laiva oli korkea, ja
pyhiinvaeltajien täytyi hypätä laivan kannelta veneeseen. Vene
keinui sinne tänne, niin että helposti saattoi pudota veteen. Pari
pyhiinvaeltajaa kastuikin perinpohjin, mutta kaikki pääsivät kuitenkin
onnellisesti maihin. Astuttiin eteenpäin ja neljäntenä päivänä
saavuttiin Jerusalemiin. Lähdettiin venäläiseen majataloon, joka oli
kaupungin portin edustalla, näytettiin passit ja syötiin päivällistä.
Sitten Jefim lähti pyhiinvaeltajan opastamana pyhiin paikkoihin.
Vapahtajan hautaa katsomaan ei vielä päästetty. He joutuivat
patriarkan luostariin, jonne kaikki pyhiinvaeltajat kerääntyivät; siellä
asetettiin miespuoliset ja naispuoliset eri ryhmään. Kaikkien
käskettiin riisua jalkineet ja istuutua piiriin. Munkki pyyhinliinoineen
saapui pesemään jalkoja; hän pesi, pyyhki ja suuteli ja teki niin
jokaiselle. Jefiminkin jalkoja hän pyyhki ja suuteli. He olivat ilta- ja
aamujumalanpalveluksessa, rukoilivat, asettivat kynttilöitä
pyhäinkuvain eteen ja antoivat uhrilahjoja vanhempainsa puolesta.
Siellä heille annettiin ruokaa ja tarjottiin viiniä. Aamulla he menivät
kammioon, jossa Neitsyt Maria varustautui pakenemaan Egyptiin. He
toivat kynttilöitä pyhäinkuvain eteen ja olivat läsnä
jumalanpalveluksessa. He lähtivät täältä Abrahamin luostariin ja
näkivät puutarhan, ja kohdan, missä Abraham aikoi uhrata poikansa
Herralle. Sitten he kävivät paikassa, missä Kristus ilmestyi Maria
Magdalenalle, ja Jakobin, Herran veljen, kirkossa. Pyhiinvaeltaja
näytti Jefimille kaikki pyhät paikat ja sanoi hänelle kaikkialla, kuinka
paljon rahaa oli uhrattava. Kun he olivat palanneet majataloon ja
päässeet jo levolle, alkoi pyhiinvaeltaja äkkiä voihkia ja kopeloida
vaatteitaan. Lopulta hän valitti:

— Minulta on viety kukkaro. Siinä oli kaksikymmentäkolme ruplaa:

kaksi kymmenen ruplan seteliä ja kolme ruplaa pientä rahaa.

Hän valitteli vielä kauan. Asia ei kuitenkaan ollut autettavissa, ja

kaikki rupesivat levolle.
IX

Jefim pani myös pitkäkseen. Mutta syntiset ajatukset alkoivat kiusata

häntä. Hän ajatteli itsekseen, ettei hänen toveriltaan pyhiinvaeltajalta
ole tainnut kukaan ryöstää rahoja ja ettei hänellä ole niitä ollutkaan.
Sillä hän ei ollut missään maksanut mitään. Hän on antanut minun
maksaa joka paikassa, itse ei ole penniäkään hellittänyt, onpa vielä
lainannutkin minulta ruplan.

Ja tätä miettiessään hän alkaa soimata itseään: — Minkätähden

minä rupean toista ihmistä epäilemään? Se on suuri synti. Minun
täytyy olla ajattelematta koko asiaa.

Mutta sittenkin tulee taas mieleen, miten pyhiinvaeltaja pälyili

hänen rahojaan ja miten uskomattomalta tuntui koko juttu, että
häneltä, oli kukkaro varastettu. Ja Jefim ajattelee jälleen: — Hänellä
ei ole varmaankaan rahaa ollutkaan. Se on petkutusta.

Seuraavana päivänä mentiin isoon Ylösnousemuksen kirkkoon

Pyhälle
Haudalle. Pyhiinvaeltaja pysyy koko ajan Jefimin seurassa.

Tultiin temppeliin. Suuri joukko pyhiinvaeltajia seisoi ulkopuolella:

venäläisiä ja kaikenlaisia muita kansallisuuksia, kreikkalaisia,
armenialaisia, turkkilaisia ja syyrialaisia. Heitä oli tavattoman paljon.
Jefim kulki väkijoukossa Pyhästä portista. Munkki opasti heitä. Hän
vei heidät turkkilaisen vahdin ohi paikkaan, missä Vapahtaja oli
otettu ristiltä ja hänen ruumiinsa voideltu. Siinä kohdassa oli
yhdeksän suurta haarakynttiläjalkaa palavin kynttilöin. Opas näytteli
ja selitteli kaikki. Jefim lahjoitti tännekin kynttilän. Matkatoveri vei
hänet sitten oikealle portaita ylös siihen kohtaan Golgataa, missä
risti oli seisonut. Jefim vaipui täällä rukoukseen. Sitten näytettiin
hänelle halkeama, joka oli syntynyt, kun maa oli auennut manalaan
saakka, ja kohta, missä Vapahtaja oli ristiinnaulittu. Hänelle näytettiin
Aatamin hauta, missä Kristuksen veri vuoti Aatamin luille. He tulivat
sitten kivelle, missä Kristus oli istunut, kun hänen päähänsä pantiin
orjantappurakruunu; sitten paalun luo, mihin hänet oli sidottu, kun
häntä piestiin. Jefim näki myös kiven, missä oli kaksi syvennystä,
Vapahtajan jalkain jäljet. Hänelle olisi tahdottu vielä jotakin näyttää,
mutta muut kiiruhtivat Kristuksen haudan kappeliin, missä
vierasuskoisten jumalanpalvelus juuri oli päättynyt ja oikeauskoisten
alkoi. Jefim tuli muun väen mukana tänne.

Hän olisi tahtonut päästä pyhiinvaeltajasta eroon, syntiset

ajatukset kun yhä vielä häntä ahdistivat, mutta matkatoveri oli joka
askeleella hänen kintereillään ja seisoi nytkin hänen vieressään
päiväjumalanpalveluksessa hautakappelissa. He olisivat halunneet
tunkeutua lähemmäksi eteenpäin, mutta eivät enää päässeet; tungos
oli niin suuri, ettei voinut liikkua eteen- eikä taaksepäin. Ja kun Jefim
siinä seisoo, katsoo eteenpäin ja rukoilee, haparoi hän samalla koko
ajan rahakukkaroaan. Hän ajattelee kahta asiaa: ensiksikin, että
matkatoveri pettää häntä; toiseksi, että ellei tämä ole valehdellut,
vaan rahakukkarojuttu onkin tosi, niin kuka takaa, ettei hänelle
itselleen käy samoin.
X

Jefim seisoo keskellä tungosta, rukoilee ja katsoo eteenpäin

kappeliin, missä on pyhä hauta, jonka yläpuolella palaa
kolmekymmentäkuusi lamppua. Jefim seisoo siinä katsellen ihmisten
päiden yli… Mitä ihmettä! Kaikkien pyhiinvaeltajien edessä, aivan
lamppujen alla, on lyhyt, vanha mies karkeasta kankaasta tehdyssä
kauhtanassa; kalju päälaki hohtaa suurena pälvenä aivan kuin
Jelisei Bodrovin pää. — Hän on todellakin aivan Jelisein näköinen,
— ajattelee Jefim mielessään. — Mutta Jelisei se ei voi mitenkään
olla. Mitenkä hän olisi ehtinyt Jerusalemiin ennen minua! Odessasta
oli laiva lähtenyt viimeksi viikkoa aikaisemmin kuin meidän
laivamme. Sillä laivalla hän ei ole mitenkään voinut tulla. Meidän
laivassamme hän ei ainakaan ollut. Minähän näin kaikki
pyhiinvaeltajat.

Jefim oli tuskin ehtinyt näin päätellä, kun tuo mies alkoi rukoilla.
Hän kumartui kolme kertaa: kerran eteenpäin Jumalalle ja sitten
oikealle ja vasemmalle oikeauskoiselle kristikunnalle. Ja kun hän
käänsi päänsä oikealle, näki Jefim todellakin ystävänsä Jelisei
Bodrovin. Hän tunsi tämän mustan kiharan parran, josta pilkisti
harmaata poskien kohdalla, silmäkulmat, silmät, nenän ja koko
kasvot — Jelisei Bodrov ilmielävänä.
 Jefim tuli hyvin iloiseksi, kun oli jälleen tavannut
matkakumppaninsa, ja ihmetteli samalla, miten tämä oli päässyt
perille ennen häntä.

— Kas sitä Bodrovia, kuinkahan se on päässyt noin eteen! ajatteli

hän itsekseen. — On varmaan saanut sellaisen toverin, joka on
toimittanut hänet sinne. Minäpä tapaan hänet ulko-ovella. Annan
matkapassit pyhiinvaeltajalle ja yhdyn Jeliseihin. Hän toimittaa
varmasti minutkin lähemmäksi.

Jefim koetti nyt pitää varansa, ettei Jelisei pääsisi näkyvistä.

Jumalanpalvelus oli päättynyt, ihmisjoukko tunkeutui eteenpäin
saadakseen suudella ristiä, ja Jefim työntyi väkijoukossa syrjään.
Hänet valtasi taaskin pelko, että häneltä viedään rahakukkaro. Koko
ajan hän koetteli kukkaroaan ja ponnisteli päästäkseen tungoksesta
ulkoilmaan. Hän pääsi ulos ja kierteli etsien Jeliseitä sekä
ulkopuolelta että sisältä. Temppelin kammioissa oli paljon
kaikenlaista väkeä: muutamat söivät täällä ja joivat viiniä, makasivat
ja lukivat. Jeliseitä ei vain näkynyt missään. Jefim palasi majataloon,
mutta ei löytänyt Jeliseitä. Tänä iltana ei pyhiinvaeltajakaan tullut
enää majapaikkaan. Hän oli kadonnut antamatta takaisin
lainaamaansa ruplaa. Jefim oli nyt yksin.

Seuraavana päivänä Jefim meni jälleen Vapahtajan haudalle

erään tambovilaisen vanhuksen seurassa — tämä tambovilainen oli
tullut samassa laivassa. Hän yritti päästä lähemmäs eteen, mutta
työntyi tungoksessa aina poispäin. Hän jäi erään pylvään ääreen
rukoilemaan. Ja katsellessaan siinä eteensä hän näkee taaskin
aivan Pyhän haudan luona, lamppujen alla, Jelisein seisovan. Hän
on levittänyt kätensä niinkuin pappi alttarilla, ja kalju päälaki hohtaa.
— No, nyt, — ajattelee Jefim, — tällä kertaa en hellitä silmiäni
hänestä. — Hän tunkeutui väkijoukon läpi ja pääsi eturiviin. Mutta
Jelisei ei ohut enää siellä.

Kolmantena päivänä Jefim menee jumalanpalvelukseen ja näkee

jälleen pyhässä paikassa Jelisein. Hän seisoo nytkin käsivarret
levällään ja katse ylöspäin suunnattuna, kuin näkisi jotakin ylhäällä.
Ja kalju päälaki hohtaa ja loistaa. — Nyt, — ajattelee Jefim, — nyt
hän ei ainakaan pääse karkuun. Minä asetun ulko-ovelle ja tartun
siellä kiinni hänen käsivarteensa. Meidän on mahdotonta siellä
sivuuttaa huomaamatta toisiamme. — Jefim seisoi ulko-ovella, seisoi
puoli päivää, koko ihmisjoukko kulki hänen ohitseen, mutta Jeliseitä
ei näkynyt.

Jefim viipyi Jerusalemissa kuusi viikkoa ja kävi kaikissa pyhissä

paikoissa: Betlehemissä, Betaniassa ja Jordanilla; Vapahtajan
haudalla hän antoi leimata sinetillä uuden paidan, missä hänet
kerran oli haudattava. Hän otti myös mukaansa pienen pullollisen
Jordanin vettä, samoin multaa ja kynttilöitä pyhistä paikoista, jakeli
rahansa ja jätti itselleen vain sen verran kuin kotimatkaan tarvittiin.
Ja Jefim lähti paluumatkalle. Hän astui jalan Jaffaan, matkusti
laivassa Odessaan ja kulki sieltä taas kotiin jalan.
XI

Jefim vaelsi samaa tietä kuin mennessäänkin. Kun hän läheni kotia,
valtasi hänet huoli omaisista: kuinkahan nämä ovat tulleet toimeen
hänen poissaollessaan? — Vuodessa ehtii paljon tapahtua, —
ajattelee hän itsekseen. Koko elämä menee ihmiseltä
kuntoonpanemiseen, mutta hävittämiseen tarvitaan hyvin vähän
aikaa. Kuinkahan poika lienee hoitanut taloa? Millainen mahtoi olla
kevät, miten on karjan laita ollut talvella, kuinka uusi rakennus on
onnistunut? Jefim tuli samoille tienoille, missä oli edellisenä vuonna
joutunut eroon Jeliseistä. Asukkaita ei voinut enää tuntea samoiksi.
Kuka edellisenä vuonna oli nähnyt nälkää, eli nyt herroiksi. Vilja oli
kasvanut hyvin, ihmiset olivat taas päässeet hyvään alkuun ja
näyttivät unohtaneen entisen surkeuden. Iltapuolella päivää Jefim
joutui samaan kylään, missä oli Jeliseistä eronnut. Hän oli tuskin
ennättänyt kylään, kun pieni valkeaan paitaan puettu tyttönen juoksi
ulos mökistä huutaen hänelle:

— Isoisä, isoisä, tulehan meille!

Jefim aikoi lähteä eteenpäin, mutta tyttönen tarttui hänen

kauhtanansa liepeisiin ja veti hymyillen hänet mökkiä kohti.
 Portaille tuli myös nainen ja poika; he viittailivat hänelle ja pyysivät
häntä tulemaan sisään.

— Poikkea meille, ukko. Saat meillä illallista ja voit olla meillä yötä.

Jefim meni sisään. »Voinhan kysellä samalla Jeliseistä: eiköhän

se vain poikennutkin juuri tähän mökkiin juomaan vettä.» Jefim astui
tupaan, mökin vaimo auttoi repun hänen selästään, toi hänelle
pesuvettä ja tarjosi hänelle paikan pöydässä. Hän kantoi pöydälle
maitoa, rieskaa ja puuroa. Jefim kiitti ja kehui mökin väkeä, kun niin
vieraanvaraisesti ottivat pyhiinvaeltajia luokseen.

Vaimo pudisti päätään ja virkkoi:

— Täytyy kai meidän olla ystävällisiä jokaiselle pyhiinvaeltajalle,

sillä pyhiinvaeltajalta olemme oppineet, miten on elettävä. Elimme
synnissä ja Jumala rankaisi meitä siksi niin, että odotimme vain
kuolemaa. Viime kesänä makasimme kaikki sairaina nälästä.
Olisimme olleet hukassa, mutta Jumala lähetti luoksemme
samanlaisen vanhuksen kuin sinä. Eräänä päivänä hän tuli
luoksemme vain janoissaan juomaan, mutta kun näki meidät, tuli
hänen meitä sääli ja hän jäi luoksemme. Hän antoi meille juotavaa ja
syötävää, sai meidät virkoamaan, lunasti pantatun maan, osti
hevosen ja rattaat ja jätti ne meille.

Tupaan tuli vanha muori. Hän keskeytti vaimon puheen ja virkkoi:

— Me emme tiedä itsekään, oliko hän ihminen vai Jumalan enkeli.

Kaikkia hän rakasti, kaikkia sääli. Ja hän lähti luotamme mitään
sanomatta. Emme tiedä kenelle saisimme rukoilla Jumalan
siunausta. Näen edessäni ihan kuin tässä nyt tapahtuisi miten minä
makaan tuossa ja odotan kuolemaa, ja äkkiä tulee vanha,
kaljupäinen maalaisukko sisään pyytämään vettä juodakseen. Minä
syntinen vielä ajattelin: mokomat kuljeksijat! — Mutta tämäpäs kun
näki meidät, riisui heti repun selästään, pani sen tänne tähän
kohtaan, avasi.

Tyttönen keskeytti muorin:

— Ei, isoäiti, hän laski repun ensin maahan keskelle tupaa ja nosti
sitten penkille.

Ja niin alettiin kiistellä ja muistella kaikkea mitä ukko oli tehnyt ja

sanonut: missä hän oli istunut, missä nukkunut, mitä hän oli
toimittanut ja mitä kenellekin puhunut.

Yöksi tuli myös mökin isäntä hevosella kotiin. Hänkin kertoi

Jelisein olosta heillä.

— Ellei hän olisi tullut luoksemme, virkkoi hän, — olisimme

varmaan kuolleet kaikki synteinemme. Olimme nääntymäisillämme,
näimme kuoleman edessämme, olimme nyreissämme Jumalalle ja
ihmisille. Hän auttoi meidät jälleen pystyyn, ja hänen kauttaan tuli
Jumala taas meidän näkyviimme ja me saimme takaisin uskomme
hyviin ihmisiin. Kristus olkoon hänelle armollinen! Ennen elettiin vain
päivästä toiseen kuin mitkäkin elukat; hän teki meidät taas ihmisiksi.

Mökin väki antoi Jefimille syötävää ja juotavaa, he laittoivat

hänelle makuusijan ja laskeutuivat itsekin levolle.

Jefim makaa vuoteellaan, mutta ei saa unta; hänen täytyi siinä

maatessaan aina vain ajatella Jeliseitä, jonka hän näki kolme kertaa
Jerusalemissa Vapahtajan haudalla.
 — Tässä talossa, ajatteli hän, — hän pääsi minun edelleni. En
tiedä, onko minun uhrini, kelvannut taivaassa vai eikö; hänen uhrinsa
on varmasti ollut otollinen Herralle.

Aamulla Jefim erosi mökin väestä. He antoivat hänelle evääksi

piirakoita ja menivät työhönsä. Ja Jefim jatkoi matkaansa.
XII

Jefim oli ollut poissa tasan vuoden. Kun hän palasi kotiin, oli taas
kevät.

Hän tuli kotiin iltapäivällä. Poika ei ollut kotona: hän istui

kapakassa. Kun hän vihdoin palasi kotiin vähän päissään, alkoi
Jefim tiedustella häneltä kotiasioita. Jefim huomasi heti, että poika oli
hoitanut huonosti taloutta: rahat hän oli hävittänyt ja kaikki toimet
laiminlyönyt. Kun isä nuhteli häntä, tuli poika röyhkeäksi.

— Olisit itse hoitanut asiat, virkkoi poika. — Mutta sinä läksit maita
kiertämään ja otit mukaasi kaikki rahat. Minunko niistä on tehtävä
tiliä!

Vanhus vihastui ja antoi pojalleen selkäsaunan.

Seuraavana aamuna Jefim Tarasytš meni kylänvanhimman luo

puhelemaan pojastaan. Kulkiessaan Jelisein talon ohitse hän näki
Jelisein vaimon seisovan portailla. Tämä tervehti häntä virkkaen:

— Hyvää päivää, naapuri! Hyvin on tainnut matka mennä?

Jefim Tarasytš pysähtyi ja sanoi:

 — Matkani meni. Jumalan kiitos, onnellisesti; sinun ukostasi vain
eksyin matkalla, mutta hän kuuluu tulleen kotiin.

Muori oli hyvin puhelias ja alkoi kertoa:

— Hän on jo aikoja sitten palannut, hyvä mies. Taisi tulla siinä

kohta Marian päivän jälkeen. Me tulimme iloisiksi, kun Jumala toimitti
hänet jälleen kotiin; meillä oli niin ikävä, kun hän oli poissa. Ei
hänestä tosin enää paljon työhön ole, parhain ikä on jo ohi. Mutta
talon pää hän yhä on, meidän on nyt taas paljon hupaisampaa.
Poikakin tuli, niin iloiseksi. Isän poissa ollessa, sanoi hän, tuntuu
elämä samalta kuin silmät vailla valoa. Kun hän ei ole kotona, ei
elämä ole meille mikään ilo, ystäväiseni, niin me rakastamme häntä
ja olemme häneen kiintyneet.

— No, onko hän nyt kotona?

— Kotona on, mehiläistarhassa parvea korjaamassa. Mehiläiset

menestyvät nykyjään hyvin, sanoo hän. Niin kuuluvat höystyvän,
ettei ukko ole semmoista ennen nähnyt. Jumala ei varmaankaan
katso ensinkään syntejämme, kun niin on armollinen, sanoo hän.
Käy häntä katsomaan, ystävä; jo nyt ukko tuleekin iloiseksi!

Jefim astuu pihamaan poikki mehiläistarhaan Jelisein luo. Hän

tulee tarhaan ja näkee Jelisein seisovan koivun suojassa verkotta ja
käsineittä, harmaa kauhtana yllään, käsivarret levitettyinä, ja
katsovan ylöspäin kalju päälaki hohtaen. Aivan samalla tavalla hän
oli seisonut Jerusalemissa Vapahtajan haudalla; ja samoin kuin
Jerusalemissa valo loisti häneen, paistoi nyt aurinko koivun lehvistön
lävitse; hänen päänsä yllä liitelee kultaisia mehiläisiä, muodostaen
kultaseppeleen, eivätkä ne pistä häntä.
 Jefim jää seisomaan.

Jelisein muori huusi miehelleen:

— Naapuri on tullut sinua katsomaan!

Jelisei katsoi ympärilleen, ilostui kovin ja meni Jefimiä kohti.

Kulkiessaan hän otti varovasti parrastaan muutamia mehiläisiä.

— Jumalan rauha, Jefim! Jumalan rauha, ystävä, miten kävi

matka?

— Jalat tekivät matkan; toin sinulle myös vettä Jordanista. Mutta

lienevätkö vaivani olleet Herralle otolliset.

Jefim vaikeni hetkiseksi, sitten hän sanoi:

— Jalkani olivat Jerusalemissa, mutta oliko minun sieluni myöskin,

vai jonkun muun.

— Anna Jumalan päättää, Jefim, anna Jumalan päättää.

— Kotimatkalla poikkesin mökkiin, jossa eksyin sinusta

menomatkalla..

Jelisei säikähti ja keskeytti Jefimin:

— Anna Jumalan päättää, ystävä, anna Jumalan päättää. Käyhän

tupaan, niin kestitsen hunajalla.

Jelisei sekoitti pois koko jutun ja alkoi jutella kotiasioista.

Jefim huokasi eikä enää puhunut vähävenäläisen mökin väestä

eikä myöskään siitä, että oli nähnyt Jelisein Jerusalemissa. Ja hän
käsitti, että Jumala on määrännyt jokaiselle ihmiselle veron, jota
meidän on kuolemaamme asti suoritettava rakkaudella ja hyvillä
töillä.

KOIRANI
I

BULJKA.

Minulla oli Buljka-niminen pieni verikoira. Se oli aivan musta,

etukäpälän päät vain olivat valkoiset. Kaikilla verikoirilla on alaleuka
pitempi kuin yläleuka ja ylähampaat jäävät alahampaiden taakse,
mutta Buljkalla työntyivät alahampaat niin kauas eteenpäin, että
saattoi pistää sormen ylä- ja alahampaiden väliin. Buljkan kuono oli
leveä, silmät olivat suuret, mustat ja kiiluvat, valkeat hampaat
törröttivät aina näkyvissä. Se oli neekerin näköinen. Buljka oli
rauhaarakastava eikä purrut, mutta samalla se oli vahva ja sitkeä.
Kun se kävi johonkin kiinni, puri se hampaat yhteen ja jäi riepuna
riippumaan, joten sitä ei saanut temmatuksi irti; se oli pureutunut
kiinni lujasti kuin punkki.

Kerran se päästettiin karhun kimppuun. Se tarttui lujasti

hampaineen karhun korvaan ja jäi iilimadon tavoin riippumaan
siihen. Karhu löi sitä käpälillään, heitteli sitä puolelta toiselle, mutta ei
saanut sitä irtautumaan; vihdoin se teki kuperkeikan rutistaakseen
Buljkan kuoliaaksi allensa. Buljka pysyi sittenkin karhussa kiinni ja
hellitti vasta, kun sitä oli kylmällä vedellä valeltu.
 — Minä olin saanut sen nuorena pentuna ja kasvattanut itse
isoksi. Kun matkustin Kaukasiaan, en tahtonut ottaa sitä mukaan;
läksin huomaamatta matkalle ja annoin sulkea Buljkan lukon taakse.
Kun ensimmäisessä majatalossa siirryin toisille rattaille, näin äkkiä
jotakin mustaa ja kiiltävää kiitävän maantietä pitkin. Se oli Buljka
messinkisine kaulaketjuineen. Tupruna se kiiri majataloa kohti. Se
syöksyi minun kimppuuni, nuoli kättäni ja ojentautui pitkäkseen
rattaiden varjoon. Kieli riippui kämmenen pituudelta kuonosta. Milloin
koira veti kielensä sisään niellen sylkeä, milloin pisti sen taas
kämmenen verran ulos. Se huohotti hengästyneenä, ja sen kyljet
suorastaan hytkyivät. Se kiemurteli puolelle ja toiselle ja koputteli
maata hännällään.

Sain myöhemmin tietää, että se minun lähdettyäni oli särkenyt

ikkunan, hypännyt ulos ja juossut keskipäivän paahteessa
parikymmentä virstaa jäljestäni maantietä pitkin.
II

BULJKA JA METSÄKARJU.

Läksimme kerran Kaukasiassa villisikoja metsästämään, ja Buljka

juoksi minun mukaani. Ajokoirat olivat tuskin päässeet riistan jäljille,
kun Buljka kirmasi metsään haukuntaa kohti ja katosi näkyvistä. Oli
marraskuu, jolloin villisiat ja karjut tavallisesti ovat hyvin lihavia.

Kaukasian metsissä, missä villisiat asustavat, on paljon herkullisia

hedelmiä ja marjoja: viinirypäleitä, käpyjä, omenia, päärynöitä,
vaapukoita, tammenterhoja, tuomenmarjoja. Kun kaikki nämä
hedelmät ovat kypsiä ja ensimmäisen pakkasen puremia, syövät
villisiat niitä minkä jaksavat ja tulevat lihaviksi.

Tuollainen villisika on tällöin usein niin lihava, ettei se kauan jaksa

juosta koiria pakoon. Kun sitä on ajettu pari tuntia takaa, tunkeutuu
se pensaikkoon ja jää paikoilleen. Metsästäjät rientävät sitten sille
paikalle, johon se on pysähtynyt, ja ampuvat. Koirien haukunnasta
saattaa huomata, vieläkö villisika juoksee vai onko se jo pysähtynyt.
Niin kauan kuin se juoksee, uikuttavat koirat niinkuin niitä piestäisiin;
kun se pysähtyy, haukkuvat ne taas sitä kuin ihmistä ja ulvahtelevat.