Complexity Cognition Urban Planning

and Design Post Proceedings of the

2nd Delft International Conference 1st
Edition Juval Portugali
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/complexity-cognition-urban-planning-and-design-post
-proceedings-of-the-2nd-delft-international-conference-1st-edition-juval-portugali/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Urban Design The Composition of Complexity 2nd Edition

Ron Kasprisin

https://textbookfull.com/product/urban-design-the-composition-of-
complexity-2nd-edition-ron-kasprisin/

Urban Growth Liveability and Quality Urban Design

Questions about the efficacy of urban planning systems
in Auckland New Zealand 2nd Edition Dr.Lee Beattie

https://textbookfull.com/product/urban-growth-liveability-and-
quality-urban-design-questions-about-the-efficacy-of-urban-
planning-systems-in-auckland-new-zealand-2nd-edition-dr-lee-
beattie/

Architecture and Urbanism A Smart Outlook Proceedings

of the 3rd International Conference on Architecture and
Urban Planning Cairo Egypt Shaimaa Kamel

https://textbookfull.com/product/architecture-and-urbanism-a-
smart-outlook-proceedings-of-the-3rd-international-conference-on-
architecture-and-urban-planning-cairo-egypt-shaimaa-kamel/

Reviewing Design Process Theories: Discourses in

Architecture, Urban Design and Planning Theories Mahmud
Rezaei

https://textbookfull.com/product/reviewing-design-process-
theories-discourses-in-architecture-urban-design-and-planning-
theories-mahmud-rezaei/
Advances in Human Factors in Architecture Sustainable
Urban Planning and Infrastructure Proceedings of the
AHFE 2020 Virtual Conference on Human Factors in
Architecture Sustainable Urban Planning and
Infrastructure 16 20 July 2020 USA Jerzy Charytonowicz
https://textbookfull.com/product/advances-in-human-factors-in-
architecture-sustainable-urban-planning-and-infrastructure-
proceedings-of-the-ahfe-2020-virtual-conference-on-human-factors-
in-architecture-sustainable-urban-planning-and/

Spatial Cognition XI 11th International Conference

Spatial Cognition 2018 Tübingen Germany September 5 8
2018 Proceedings Sarah Creem-Regehr

https://textbookfull.com/product/spatial-cognition-xi-11th-
international-conference-spatial-cognition-2018-tubingen-germany-
september-5-8-2018-proceedings-sarah-creem-regehr/

Engineering Psychology and Cognitive Ergonomics.

Cognition and Design: 17th International Conference,
EPCE 2020, Held as Part of the 22nd HCI International
Conference, HCII 2020, Copenhagen, Denmark, July 19–24,
2020, Proceedings, Part II Don Harris
https://textbookfull.com/product/engineering-psychology-and-
cognitive-ergonomics-cognition-and-design-17th-international-
conference-epce-2020-held-as-part-of-the-22nd-hci-international-
conference-hcii-2020-copenhagen-denmark/

Augmented Cognition Human Cognition and Behavior 14th

International Conference AC 2020 Held as Part of the
22nd HCI International Conference HCII 2020 Copenhagen
Denmark July 19 24 2020 Proceedings Part II Dylan D.
Schmorrow
https://textbookfull.com/product/augmented-cognition-human-
cognition-and-behavior-14th-international-conference-
ac-2020-held-as-part-of-the-22nd-hci-international-conference-
hcii-2020-copenhagen-denmark-july-19-24-2020-proceedings-pa/

Nonclassical Logics and Their Applications Post

proceedings of the 8th International Workshop on Logic
and Cognition Logic in Asia Studia Logica Library
Shier Ju (Editor)
https://textbookfull.com/product/nonclassical-logics-and-their-
applications-post-proceedings-of-the-8th-international-workshop-
on-logic-and-cognition-logic-in-asia-studia-logica-library-shier-
Springer Proceedings in Complexity

Juval Portugali
Egbert Stolk Editors

Complexity,
Cognition,
Urban Planning
and Design
Post-Proceedings of the 2nd Delft
International Conference
Springer Proceedings in Complexity
Springer Complexity

Springer Complexity is an interdisciplinary program publishing the best research

and academic-level teaching on both fundamental and applied aspects of complex
systems—cutting across all traditional disciplines of the natural and life sciences,
engineering, economics, medicine, neuroscience, social, and computer science.
Complex Systems are systems that comprise many interacting parts with the
ability to generate a new quality of macroscopic collective behavior the
manifestations of which are the spontaneous formation of distinctive temporal,
spatial, or functional structures. Models of such systems can be successfully
mapped onto quite diverse “real-life” situations like the climate, the coherent
emission of light from lasers, chemical reaction–diffusion systems, biological
cellular networks, the dynamics of stock markets and of the Internet, earthquake
statistics and prediction, freeway traffic, the human brain, or the formation of
opinions in social systems, to name just some of the popular applications.
Although their scope and methodologies overlap somewhat, one can distinguish
the following main concepts and tools: self-organization, nonlinear dynamics,
synergetics, turbulence, dynamical systems, catastrophes, instabilities, stochastic
processes, chaos, graphs and networks, cellular automata, adaptive systems, genetic
algorithms, and computational intelligence.
The three major book publication platforms of the Springer Complexity program
are the monograph series “Understanding Complex Systems” focusing on the
various applications of complexity, the “Springer Series in Synergetics”, which is
devoted to the quantitative theoretical and methodological foundations, and the
“SpringerBriefs in Complexity” which are concise and topical working reports,
case-studies, surveys, essays, and lecture notes of relevance to the field. In addition
to the books in these two core series, the program also incorporates individual titles
ranging from textbooks to major reference works.

More information about this series at http://www.springer.com/series/11637

Juval Portugali Egbert Stolk
•

Editors

Complexity, Cognition,
Urban Planning and Design
Post-Proceedings of the 2nd Delft
International Conference

123
Editors
Juval Portugali Egbert Stolk
Environmental Simulation Laboratory Department of Urbanism
(ESLab) Delft University of Technology
Tel Aviv University Delft
Tel Aviv The Netherlands
Israel

ISSN 2213-8684 ISSN 2213-8692 (electronic)

Springer Proceedings in Complexity
ISBN 978-3-319-32651-1 ISBN 978-3-319-32653-5 (eBook)
DOI 10.1007/978-3-319-32653-5

Library of Congress Control Number: 2016936654

© Springer International Publishing Switzerland 2016

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or
for any errors or omissions that may have been made.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG Switzerland
Contents

Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xvii
Juval Portugali and Egbert Stolk

Part I Complexity, Cognition and Cities

1 What Makes Cities Complex?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Juval Portugali
2 Evolving a Plan: Design and Planning with Complexity . . . . . . . . . 21
Michael Batty
3 Self-organization and Design as a Complementary Pair . . . . . . . . . 43
J.A. Scott Kelso, Egbert Stolk and Juval Portugali
4 Cultivating Complexity: The Need for a Shift in Cognition . . . . . . 55
N. John Habraken
5 The Fourth Sustainability, Creativity: Statistical Associations
and Credible Mechanisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
Bill Hillier
6 Design Thinking as Principles for the Structure
of Creative Cities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
Andy Dong

Part II On Termites, Rats, Other Animals and Cities

7 Swarm Cognition and Swarm Construction:
Lessons from a Social Insect Master Builder . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
Scott Turner
8 Physical, Behavioral and Spatiotemporal Perspectives
of Home in Humans and Other Animals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
Efrat Blumenfeld-Lieberthal and David Eilam

v
vi Contents

Part III Complexity, Cognition and Planning

9 Framing the Planning Game: A Cognitive Understanding
of the Planner’s Rationale in a Differentiated World . . . . . . . . . . . 153
Gert de Roo
10 Global Scale Predictions of Cities in Urban and in Cognitive
Planning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
Roni Sela
11 Emotional Cognition in Urban Planning and Design . . . . . . . . . . . 197
Paul Thagard

Part IV Complexity, Cognition and Design

12 A Complexity-Cognitive View on Scale in Urban Design . . . . . . . . 217
Egbert Stolk and Juval Portugali
13 Lines: Orderly and Messy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
Barbara Tversky
14 Creative Challenge and Cognitive Constraint: Students’
Use of A Pattern Language for Complex Design. . . . . . . . . . . . . . . 251
Stephen Marshall
15 The Evolution of City Gaming . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
Ekim Tan
16 Designing for Different Dynamics: The Search for a New Practice
of Planning and Design in the Dutch Delta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293
Han Meyer and Steffen Nijhuis

Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313
Editors and Contributors

About the Editors

Juval Portugali is Professor of Human Geography at

the Department of Geography and Human Environment
Tel Aviv University. He is the Head of the
Environmental Simulation Laboratory (ESLab) and
of the Environment, Society and Planning Graduate
Program of Tel Aviv University. Juval Portugali
received his BA degree from the Hebrew University of
Jerusalem, did his MA studies at the Technion Haifa,
and received a London University Ph.D. from The
London School of Economics and Political sciences.
His research integrates complexity and self-
organization theories, environmental-spatial cognition,
urban dynamics, and planning in modern and ancient periods. His publications
include Implicate Relations: Society and space in the Israeli-Palestinian conflict,
Kluwer 1993. The Construction of Cognitive Maps, Kluwer, 1996 (Ed.).
Self-Organization and the city, Springer, 2000. Complex Artificial Environments.
Springer Complexity Series, 2005 (Ed.). Complexity, Cognition and the City,
Springer, Complexity Series 2011. Complexity Theories of Cities Have Come of
Age, Springer, Complexity Series 2012 (Ed.). Information adaptation: The inter-
play between Shannon information and semantic information in cognition.
SpringerBriefs. Springer, Heidelberg, Berlin. (2015), by H. Haken and J. Portugali.
Tel Aviv University, Israel

vii
viii Editors and Contributors

Egbert Stolk is a researcher at the Department of

Urbanism at the Faculty of Architecture and the Built
Environment, Delft University of Technology. He is
research leader of the Design of the Urban Fabric
Research Group, and editor of the Journal of Design
Research. He has worked Dutch urban design practice
for several years.
In his Ph.D. thesis he integrated the SIRN approach,
as developed by Haken and Portugali, with notions
from psychology, design thinking, and urban design.
His publications include: Model Town: using urban
simulation in new town planning, SUN, 2009 (Ed.);
Complexity Theories of Cities Have Come of Age, Springer, Complexity Series
2012 (Ed.).
Delft University of Technology, The Netherlands

Contributors

Michael Batty CBE FRS FBA is Bartlett Professor of

Planning at University College London where he is
Chair of the Centre for Advanced Spatial Analysis
(CASA).
He has worked on computer models of cities and
their visualization since the 1970s and has published
several books, such as Cities and Complexity (MIT
Press 2005) which won the Alonso Prize of the
Regional Science Association in 2011, and most
recently The New Science of Cities (MIT Press 2013).
His blogs www.complexcity.info cover the science
underpinning the technology of cities and his posts and
lectures on big data and smart cities are at www.spatialcomplexity.info. He is the
editor of the journal Environment and Planning B. His research group is working on
simulating long-term structural change and dynamics in cities as well as their
visualization, as well as urban analytics for smart cities. He has various awards for
his work; most recently he was the 2013 recipient of the Lauréat Prix International
de Géographie Vautrin Lud, and in 2015, he received the Founders Gold Medal
of the Royal Geographical Society.
University College London, UK
Editors and Contributors ix

Efrat Blumenfeld-Lieberthal is a Senior Lecturer at

the David Azrieli School of Architecture at the Tel
Aviv University. She received her B.Arch., MA, and
Ph.D. at the Faculty of Architecture and Town
Planning, at the Technion—Israel Institute of
Technology. She worked as a postdoctorate researcher
at the Center for Advanced Spatial Analysis (CASA),
University College London and as a Porter Fellow at
the Environmental Simulation Laboratory (ESLab), Tel
Aviv University.
Her research interests are applying theories of
complexity to urban environments; urban morphology;
size distribution of entities in complex systems; smart cities; and complex networks
in urban systems. Her work was published in leading professional journals in the
fields of urban studies and physics. Following are three of her recent publications:
• E. Blumenfeld-Lieberthal, The Topology of Transportation Networks: A
Comparison Between Different Economies, Networks and Spatial Economics,
Vol 9, 2009, pp 427–458.
• E. Blumenfeld-Lieberthal and J. Portugali. MetroNet: A Metropolitan
Simulation Model Based on Commuting, Lecture Notes in Computer Sciences,
2012, Volume 7166/2012, pp. 96–103, DOI: 10.1007/978-3-642-28583-7_10.
• N. Serok, and E. Blumenfeld-Lieberthal: A Simulation Model for Intra-Urban
Movements, PloS one 10.7 (2015): e0132576.
Tel Aviv University, Israel

Gert de Roo (1963) is Professor of Spatial Planning

and Head of the Department of Spatial Planning and
Environment, the Faculty of Spatial Sciences, at the
University of Groningen, The Netherlands. De Roo has
great interest in a number of topics, all related to choice
making regarding interventions in public space. His
research focuses on
• nonlinear development of urban space and place,
• linking the complexity sciences with spatial
planning,
• the rationalities of planning and decision-making,
• the development of decision-making models sup-
porting choices concerning interventions within the urban environment,
• relating complexity thinking and planning theory, and
• managing transitions of space.
x Editors and Contributors

His books on ‘complexity and planning’ are “A Planner’s Encounter with

Complexity” (2010, Ashgate Publishers), and “Planning & Complexity: Systems,
Assemblages and Simulations” (2012, Ashgate Publishers). Other recent books are
on ‘Fuzzy Planning’ (Ashgate 2007) and ‘Regions in Transition’ (2011,
010-publishers). De Roo has been President of the Association of European Schools
of Planning (AESOP) representing 150 Schools of Planning throughout Europe. He
has been as well as co-chair of the International Urban Planning and Environment
Association (UPE). He has been editor of the Ashgate Publishing Series on
Planning Theory. And De Roo is currently Editor in Chief of AESOP’s digital
platform InPlanning to sharing knowledge on spatial planning, focusing on
e-books, e-journals, videos, lecture programs, etc. De Roo is also Visiting Professor
at Newcastle University. For more information, see De Roo’s homepage: http://
www.rug.nl/staff/g.de.roo/index.
Department of Spatial Planning & Environment, University of Groningen,
Groningen, The Netherlands

Andy Dong is a design researcher and practitioner and

is currently appointed Professor as the Warren Centre
Chair for Engineering Innovation at the University of
Sydney. This Chair will lead a program of education
and research in engineering innovation in Australia.
With a background in mechanical engineering and
artificial intelligence, Prof. Dong is a distinguished
researcher in the areas of computational design and
design cognition. His research tests the theory that the
structure of knowledge underlying a technological
innovation has a strong relation to its long-term pro-
gress potential, the productivity of the design process
leading to its commercialization, and its robustness and resilience.
Professor Dong regards design as one of the most complex problems for the art,
science, and engineering communities. Building on his initial training in mechan-
ical engineering at the University of California, Berkeley, his research interests
explore design competence and new ways of fostering innovation and innovative
thinking through design processes.
The University of Sydney, Australia
Editors and Contributors xi

John Habraken is a Dutch architect, educator, and

theorist. His major contributions are in the field of mass
housing and the integration of users and residents into
the design process.
From 1965 to 1975, he was Director of SAR
(Foundation for Architects Research) in the
Netherlands, researching and developing methods for
the design and construction of adaptable housing.
Author of Supports, an Alternative to Mass Housing
(1962), in which he proposed the separation of ‘sup-
port’ or base building from ‘infill’ or interior in resi-
dential construction as a means of giving inhabitants a
meaningful participative role in the design process. In 1967 Habraken was
appointed Professor at Eindhoven Technical University, and charged with the
responsibility to set up its new Department of Architecture and serve as its first
chairperson. From 1975 to 1981 Habraken served as Head of the Department of
Architecture at the Massachusetts Institute of Technology (MIT), Cambridge, MA.
He taught at MIT until his retirement as Professor Emeritus in 1989.
Habraken remains occupied with methods and theory of architectural and urban
design. He has lectured on these topics worldwide and is the author of a vast
number of books, research reports, and many articles.
Former head, Department of Architecture at MIT, Cambridge, MA

Bill Hillier is Professor of Architectural and Urban

Morphology in the University of London, Chairman
of the Bartlett School of Graduate Studies and Director
of the Space Syntax Laboratory in University College
London. He holds a DSc (higher doctorate) in the
University of London.
As the original pioneer of the methods for the
analysis of spatial patterns known as ‘space syntax,’ he
is the author of The Social Logic of Space (Cambridge
University Press, 1984, 1990) which presents a general
theory of how people relate to space in built environ-
ments, Space is the Machine (CUP 1996), which
reports a substantial body of research built on that theory, and a large number of
articles concerned with different aspects of space and how it works. He has also
written extensively on other aspects of the theory of architecture.
University College London, UK
xii Editors and Contributors

J.A. Scott Kelso is a neuroscientist, and Professor of

Complex Systems and Brain Sciences, Professor of
Psychology, Biological Sciences and Biomedical
Science at Florida Atlantic University (FAU) in Boca
Raton, Florida and The University of Ulster (Magee
Campus) in Derry, N. Ireland.
Kelso has worked on coordination dynamics, the
science of coordination, and on fundamental mecha-
nisms underlying voluntary movements and their rela-
tion to the large-scale coordination dynamics of the
human brain. His experimental research in the late
1970s and early 1980s led to the HKB model (Haken–
Kelso–Bunz), a mathematical formulation that quantitatively describes and predicts
how elementary forms of coordinated behavior arise and change adaptively as a
result of nonlinear interactions among components.
Kelso has held visiting professorships in France, Germany, Russia, and (cur-
rently) Ireland. He has also lectured extensively in the USA and abroad. He has
received many honors and awards for his scientific research. In 2007, he was named
Pierre de Fermat Laureate.
Florida Atlantic University, USA

Stephen Marshall is Senior Lecturer in Urban

Morphology and Planning at the Bartlett School of
Planning, University College London. Dr. Marshall has
over 20 years’ experience in the built environment
fields, initially in consultancy and subsequently in
academia.
His principal research interests are in urban mor-
phology and street layout, and their relationships with
urban formative processes, including urban design,
coding and planning. He has written or edited several
books, including Streets and Patterns (2005), Land Use
and Transport (with David Banister), Cities, Design
and Evolution (2009) and Urban Coding and Planning (2011). He was Chair of the
Editorial Board of Urban Design and Planning (Proceedings of the Institution of
Civil Engineers journal series) from its launch to 2012; and is now co-editor of Built
Environment journal.
University College London, UK
Editors and Contributors xiii

Han Meyer has been a Full Professor of Urban Design

—Theory and Methods at the faculty since 2001. He
concentrates on the fundamentals of urban design, the
development of design methods and critical reflection
of contemporary urban design practice. He is leading
the research program ‘Delta Urbanism,’ which focuses
on the design and planning of safe and livable urban
areas in delta regions all over the world. The ‘delta
condition’ can be considered an extreme example of the
necessity for urban designers to pay attention to the
natural and environmental context of existing and new
urban areas.
Meyer was advisor of the Dutch Delta Program, the Greater New Orleans Urban
Water Plan, The Lisbon Urban Flooding Research Program and the Kaoshiung
Water Management program.
He is co-author of the book New Perspectives on Urbanizing Deltas (MUST
Publishers, 2015) and De Staat van de Delta (The State of the Delta), 2016.
Delft University of Technology, The Netherlands

Steffen Nijhuis is Assistant Professor of Landscape

Architecture and Team Leader of the Landscape
Architecture Research Program at the Faculty of
Architecture and the Built Environment, Delft
University of Technology. He is an expert in landscape
architecture research and design of urban green-blue
systems, landscape-based regional design approaches to
urban development, and GIS-applications in landscape
planning and design. He is a project leader and heads
up the Landscape Architecture Research Program, as
well as series editor of RiUS and advisor to (inter)na-
tional NGOs, and governmental and regional authori-
ties. Furthermore, he is coordinator of the international Landscape Architecture
MSc-Graduation studio. His recent publications include Urbanized deltas in tran-
sition (Techne press 2014) Exploring the visual landscape (IOS press 2011).
Delft University of Technology, The Netherlands
xiv Editors and Contributors

Roni Sela is a psychologist with research interests in

human factors in complex systems. She has a Ph.D.
from the Porter School of Environmental Studies in Tel
Aviv University, and also has a BA in Psychology and
Geography and MA in Industrial and Organizational
Psychology, both from the University of Haifa. Her Ph.
D. study focuses on cognitive aspects of planning and
their implications for urban planning.
Tel Aviv University, Israel

Ekim Tan Born in Istanbul, Ekim Tan graduated as an

architect from the Middle East Technical University
(METU) with the Archiprix Award in 1999, and
received her second degree in urbanism of the
Technical University Delft with distinction in 2005.
More recently she founded the Amsterdam and Istanbul
based city design and research network ‘Play the City.’
This network focuses on strategic urban develop-
ment in emerging countries, therefore consists of young
and ambitious professionals from Cairo to Istanbul to
Amsterdam. She is an experienced researcher and
designer in international urban design projects. Her
hybrid worldview has been shaped by diverse cultural conditions of the east and
west, Islam and Christianity, poverty and prosperity.
Besides running this practice, Tan is active in the academia through research and
teaching. In 2014 she finalized her Ph.D. thesis at the Department of Urbanism,
Faculty of Architecture and the Built Environment, Delft University of Technology,
and at the International New Towns Institute, INTI, in Almere.
The City Gaming Method developed by Tan has been applied worldwide, in
global cities including Istanbul, Amsterdam, Shenzhen, Tirana, Cape Town, and
Brussels.
Play the City
Editors and Contributors xv

Paul Thagard is a Canadian philosopher who spe-

cializes in cognitive science and the philosophy of
science. Thagard is Professor of Philosophy at the
University of Waterloo, where he runs the Cognitive
Science Program. Thagard has published 10 books and
more than 200 articles on topics such as conceptual
revolutions, analogy, and emotional thinking. His most
recent books are The Brain and the Meaning of Life
(Princeton University Press 2010) and The Cognitive
Science of Science (MIT Press 2012). Thagard is cur-
rently working on a three-volume Treatise on Mind and
Society that shows the relevance of new theories of
cognition and emotion for the social science, professions, and humanities.
University of Waterloo, Canada

J. Scott Turner is Professor at the State University of

New York, Syracuse, College of Environmental
Sciences and Forestry, at the Department of
Environmental and Forest Biology. He has contributed
to the theory of collective intelligence through his
fieldwork on the South African species of termite
Macrotermes michaelseni, suggesting the architectural
complexity and sophistication of their mounds as an
instance of his theory of the extended organism. His
theory was reviewed in a range of journals, including
Perspectives in Biology and Medicine, the New York
Times Book Review, EMBO Reports, and American
Scientist.
State University of New York, Syracuse, USA

Barbara Tversky is Professor of Psychology and

Education at Columbia Teachers College and Professor
of Psychology Emerita at Stanford University and
taught previously at the University of Michigan and
Hebrew University of Jerusalem. She holds BA, MA
and Ph.D. degrees in Cognitive Psychology from the
University of Michigan. She is a fellow of the
American Academy of Arts and Sciences, the Cognitive
Science Society, the Association for Psychological
Science, and the Society for Experimental Psychology.
Her research has spanned memory, categorization,
spatial thinking, language, and memory, event cogni-
tion, diagrammatic reasoning, visual communication,
 Part I
Complexity, Cognition and Cities
Chapter 1
What Makes Cities Complex?

Juval Portugali

Abstract The rationale of this book follows dilemma (see introduction, this vol-
ume): The last four decades have witnessed the emergence of CTC (complexity
theories of cities)—a domain of research that applies complexity theories to the
study of cities. Studies in this domain have demonstrated that, similarly to material
and organic complex systems, cities exhibit the properties of natural complex
systems and, that many of the mathematical models developed to study natural
complex systems also apply to cities. But there is a dilemma here as cities are
large-scale artifacts and artifacts are essentially simple systems. So what makes the
city a complex system? To answer this question I first draw attention to the ways in
which cities differ from natural complex systems and suggest that, as a result, we
have to include the cognitive capabilities of urban agents in theorizing and simu-
lating the dynamics of cities. In particular, I draw attention to the fact that urban
agents are typified by chronesthesia, that is, the ability to mentally travel in time,
back to the past and forward to the future. From the recognition of this cognitive
capability follows, firstly, a novel view on the dynamics of cities and the role of
urban planners and designers in their dynamics. Secondly, a potential for a new
field of study in which planning and design are not treated as external interventions
in an otherwise spontaneous and complex urban process, but rather as integral
elements in its dynamics.

1.1 The City as a Complex Artifact

In 1943, Nobel laureate Erwin Schrödinger gave a lecture at Trinity College Dublin
entitled “What is Life?”; a year later Schrödinger published it as a book in which he
approaches the question by reference to entropy: matter is subject to the second law
of thermodynamics, that is, to the process of entropy, while life entails a dilemma

J. Portugali (&)
ESLab (Environmental Simulation Lab), Department of Geography
and the Human Environment, Tel Aviv University, Tel Aviv, Israel
e-mail: juval@post.tau.ac.il

© Springer International Publishing Switzerland 2016 3

J. Portugali and E. Stolk (eds.), Complexity, Cognition, Urban Planning
and Design, Springer Proceedings in Complexity,
DOI 10.1007/978-3-319-32653-5_1
Another random document with
no related content on Scribd:
tulin valehdelleeksi, niin en ruvennut enää oikomaan. Mistä syystä
ihminen toisinaan valehtelee?

— Sitä on hyvin vaikea ratkaista, Dmitri Fjodorovitš, mistä syystä

ihminen valehtelee, — lausui prokuraattori painokkaasti. — Sanokaa
kuitenkin, oliko se teidän mainitsemanne kaulapussi iso?

— Ei, ei ollut iso.

— Minkä kokoinen osapuilleen?

— Sen kokoinen kuin sataruplanen kahtia taitettuna.

— Näyttäisittekö mieluummin meille tilkut? Nehän ovat jossakin

teidän saatavissanne.

— Äh, perhana… mitä typeryyksiä… en minä tiedä, missä ne ovat.

— Mutta sallikaahan: missä ja milloin te otitte pussin kaulastanne?

Tehän ette, kuten itse olette todistanut, käynyt kotonanne?

— Kun olin lähtenyt Fenjan luota ja olin menossa Perhotinin luo,

niin matkan varrella repäisin pussin kaulastani ja otin siitä rahat.

— Pimeässäkö?

— Ei kai siihen kynttilää tarvittu? Tein sen sormellani

silmänräpäyksessä.

— Ilman saksia, kadulla?

— Luullakseni torilla; mihin siinä saksia olisi tarvittu? Vanha riepu

repesi heti.
 — Mihin te sen sitten panitte?

— Viskasin sinne.

— Mihin nimenomaan?

— Torille, ylimalkaan torille! Piru sen tietää, mihin paikkaan torille.

Mitä te siitä kysytte?

— Se on tavattoman tärkeätä, Dmitri Fjodorovitš: esineellisiä

todistuskappaleita juuri teidän hyväksenne, kuinka ette ota tätä
ymmärtääksenne? Kuka teitä auttoi pussin ompelemisessa kuukausi
sitten?

— Ei kukaan auttanut, itse ompelin.

— Osaatteko te ommella?

— Sotilaan pitää osata ommella, eikä mokomassa tarvita mitään

taitoakaan.

— Mistä otitte ainekset, toisin sanoen rievun, jonka sisään

ompelitte?

— Ettehän vain tee pilaa?

— Ei ollenkaan, eikä meillä ole mitään aihetta pilantekoon, Dmitri

Fjodorovitš.

— En muista, mistä otin rievun, jostakin sen otin.

— Kuinka sitä nyt on niin vaikea muistaa?

 — En totisesti muista, kenties olen repäissyt jostakin
alusvaatteistani.

— Tämä on hyvin mielenkiintoista: teidän asunnostanne voitaisiin

löytää se kappale, mahdollisesti paita, josta olette repäissyt palasen.
Mitä tämä riepu oli: palttinaako, aivinaako?

— Piru sen tietää mitä. Odottakaahan… Luullakseni en repäissyt

sitä mistään. Se oli sertinkiä… Minä ompelin rahat luullakseni
emännän myssyyn.

— Emännän myssyyn?

— Niin, minä pimitin sen häneltä.

— Kuinka pimititte?

— Näettekö, minä tosiaankin, muistelen nyt, tulin jotenkuten

vieneeksi erään myssyn rievuiksi tai kenties pyyhkiäkseni kynää.
Otin sen salaa, sillä se oli mihinkään kelpaamaton rätti, tilkut
kuljeksivat huoneessani, ja kun minulla oli nuo puolitoista tuhatta,
niin otin tilkun ja ompelin siihen… Juuri noihin riepuihin luullakseni
ompelin. Vanha sertinkinen roska, tuhat kertaa pesty.

— Muistatteko tuon nyt varmasti?

— En tiedä, muistanko varmasti. Luullakseni myssyn. No, vähätpä

siitä!

— Siinä tapauksessa teidän emäntänne voisi ainakin muistaa, että

häneltä oli kadonnut tuo kapine?
 — Ei ensinkään, hän ei kaivannut sitä ollenkaan. Vanha rätti,
sanon teille, vanha rätti, ei kerrassaan minkään arvoinen.

— Entä mistä otitte neulan ja rihmaa?

— Minä lopetan, en tahdo jatkaa. Riittää! — suuttui Mitja viimein.

— Ja onpa ihmeellistä, että te olette jo kokonaan unohtanut, mihin

paikkaan torille te viskasitte tuon… pussin.

— Antakaa huomenna lakaista tori, ehkäpä löydätte, — naurahti

Mitja. — Riittää, herrat, riittää, — päätti hän kiusaantuneella äänellä.
— Minä näen selvästi: te ette ole uskonut minua! Ette missään kohti,
ettekä hitustakaan! Syy on minun eikä teidän, ei olisi pitänyt
tuppautua. Miksi, miksi minä saastutinkaan itseni tunnustamalla
salaisuuteni! Teitä se naurattaa, minä näen sen silmistänne. Te olette
johtanut minut siihen, prokuraattori! Laulakaa itsellenne hymni, jos
voitte… Olkaa kirotut, kiduttajat!

Hän painoi päänsä alas ja peitti kasvonsa käsiinsä. Prokuraattori

ja tutkintatuomari olivat vaiti. Minuutin kuluttua hän nosti päänsä ja
katsoi heihin aivan kuin ei ajattelisi mitään. Hänen kasvonsa
ilmaisivat jo täydellistä, jo lähtemätöntä epätoivoa, ja hän oli
omituisen äänetön, istui eikä näyttänyt mitään tajuavan. Mutta asia
oli saatettava loppuun: oli siirryttävä todistajien kuulusteluun, jota ei
voinut lykätä toistaiseksi. Kello oli kahdeksan aamulla. Kynttilät oli jo
kauan sitten sammutettu. Mihail Makarovitš ja Kalganov, jotka koko
kuulustelun ajan olivat myötäänsä tulleet huoneeseen ja poistuneet
siitä, lähtivät molemmat taas tällä kertaa ulos. Prokuraattori ja
tutkintatuomari olivat myös hyvin väsyneen näköisiä. Alkava aamu
oli sateinen, koko taivas oli vetäytynyt pilveen, ja satoi kuin saavista
kaataen. Mitja katseli tylsästi ikkunoita.
 — Saanko minä katsoa ikkunasta? — kysyi hän äkkiä Nikolai
Parfenovitšilta.

— Oi, miten paljon vain haluatte, — vastasi tämä.

Mitja nousi ja meni ikkunan luo. Sade löi ikkunain vihertäviä

ruutuja vastaan. Suoraan ikkunan alla näkyi likainen tie ja
edempänä, sateen hämärässä, mustia, köyhiä, surkeita mökkirivejä,
jotka näyttivät sateessa tulleen entistään mustemmiksi ja
köyhemmiksi. Mitja muisti »kultakutrisen Foiboksen» ja miten hän oli
aikonut ampua itsensä sen ensimmäisen säteen kimmeltäessä.
»Kenties tämmöisenä aamuna olisi ollutkin parempi», naurahti hän ja
kääntyi äkkiä, heilauttaen kättään ylhäältä alaspäin, »kiduttajien»
puoleen.

— Herrat! — huudahti hän. — Minähän näen olevani hukassa.

Mutta hän? Sanokaa minulle hänestä, rukoilen teitä, joutuuko hänkin
tuhon omaksi minun kanssani? Hänhän on syytön, hänhän oli eilen
poissa suunniltaan huutaessaan olevansa »kaikkeen syypää». Hän
ei ole mihinkään syypää! Olen ollut murheissani koko yön
istuessanne seurassanne… Eikö saa, ettekö voi sanoa minulle: mitä
te nyt teette hänelle?

— Rauhoittukaa ehdottomasti tässä suhteessa, Dmitri Fjodorovitš,

— vastasi heti ja ilmeisesti kiiruhtaen prokuraattori, — meillä ei
toistaiseksi ole minkäänlaisia merkittäviä syitä edes
pienimmässäkään määrässä häiritä henkilöä, jota kohtaan te
tunnette niin suurta mielenkiintoa. Jutun myöhemmissä vaiheissa on
asian laita toivoakseni oleva sama… Me päinvastoin teemme tässä
suhteessa kaiken, mikä suinkin on mahdollista meidän puoleltamme.
Olkaa täysin levollinen.
 — Herrat, minä kiitän teitä, tiesinhän minä, että te kuitenkin olette
rehellisiä ja oikeudenmukaisia miehiä kaikesta huolimatta. Te otitte
pois taakan sydämeltäni… No, mitä me nyt teemme? Minä olen
valmis.

— Pitäisipä kiirehtiä. Täytyy viipymättä ryhtyä kuulustelemaan

todistajia. Kaiken tämän täytyy välttämättömästi tapahtua teidän
läsnäollessanne, ja siksi…

— Mutta eikö juotaisi ensin teetä? — keskeytti Nikolai Parfenovitš.

—
Luullakseni olemme sen jo ansainneet!

Päätettiin, että jos alhaalla on teetä valmiina (koska Mihail

Makarovitš varmaankin oli mennyt »teetä vetelemään»), niin juodaan
lasi ja sitten »jatketaan jatkamasta päästyäkin». Varsinainen
teenjuonti ja »haukkaaminen» lykättäisiin vapaampaan aikaan.
Alhaalla oli todellakin teetä, ja sitä toimitettiin nopeasti ylös. Mitja
aluksi kieltäytyi ottamasta lasia, jonka Nikolai Parfenovitš hänelle
ystävällisesti tarjosi, mutta pyysi sitten sitä itse ja joi sen hyvällä
halulla. Yleensä hän oli ihmeen kärsivän näköinen. Olisi luullut, ettei
hänen jättiläisvoimilleen merkinnyt mitään yhden yön juominki ja sen
ohella vaikkapa miten voimakkaat vaikutelmat. Mutta hän itse tuskin
tunsi istuvansa, ja aika ajoin alkoivat kaikki esineet liikkua ja pyöriä
hänen silmissään. »Vielä vähän, ja minä kenties alan hourailla»,
ajatteli hän itsekseen.

8.

Todistajain kertomus. Lapsukainen.

 Todistajien kuulustelu alkoi. Mutta me emme jatka enää
kertomustamme niin seikkaperäisesti kuin olemme sen tähän asti
esittäneet. Siksi jätämmekin kuvaamatta, kuinka Nikolai Parfenovitš
teroitti mieleen jokaiselle esiin kutsutulle todistajalle, että tämän oli
puhuttava totuuden ja omantunnon mukaisesti ja että hänen
myöhemmin oli toistettava tämä todistuksensa valaehtoisesti.
Samoin, kuinka jokaista todistajaa vaadittiin lopuksi allekirjoittamaan
pöytäkirja, joka sisälsi hänen todistuksensa, y.m. y.m.
Huomautamme vain yhdestä seikasta, nimittäin että pääkohta, johon
kuulustelijain koko huomio oli kiintynyt, oli ensi sijassa yhä edelleen
tuo kysymys kolmesta tuhannesta, t.s. oliko niitä kolme vai
puolitoista ensimmäisellä kerralla, Dmitri Fjodorovitšin ensimmäisten
juominkien aikana täällä Mokrojessa kuukausi takaperin ja oliko
rahoja kolme vaiko puolitoista tuhatta eilen, Dmitri Fjodorovitšin
toisten juominkien aikana. Voi, kaikki todistukset, jokikinen, olivat
Mitjaa vastaan, eikä yksikään puhunut hänen puolestaan, ja eräät
todistukset toivat esille myös uusia, melkein tyrmistyttäviä seikkoja,
jotka kumosivat hänen kertomuksensa. Ensimmäiseksi kuulusteltiin
Trifon Borisytšia. Hän seisoi tutkijain edessä vähääkään
pelkäämättä, päinvastoin hänen ulkomuotonsa osoitti ankaraa ja
vakavaa paheksumista syytettyä kohtaan, ja se teki hänet
epäämättömästi tavattoman uskottavan ja oman arvonsa tuntevan
näköiseksi. Hän puhui vähän ja hillitysti, odotti kysymyksiä, vastasi
täsmällisesti ja harkitusti. Varmasti ja empimättä hän todisti, että
kuukausi sitten ei rahojen menetys voinut olla kolmea tuhatta
pienempi ja että täällä kaikki talonpojat todistavat kuulleensa
kolmesta tuhannesta itseltään »Mitri Fjodorovitšilta». »Miten paljon
rahaa he heittelivätkään yksistään mustalaistytöille. Jo näille
yksistään meni ehkä tuhannen verran.»
 — En antanut ehkä viittäsataakaan, — huomautti tähän synkästi
Mitja, — en vain tullut laskeneeksi silloin, olin päissäni, vahinko
kyllä…

Mitja istui tällä kertaa syrjässä, selkä verhoihin päin, oli surullisen
ja väsyneen näköinen, aivan kuin olisi tahtonut sanoa: »Äh,
todistakaa mitä tahdotte, nyt se on samantekevää!»

— Yli tuhannen meni niille, Mitri Fjodorovitš, — väitti Trifon

Borisytš varmasti vastaan, — te paiskelitte turhanpäiväisesti
menemään, ja he nostivat maasta. Nehän ovat varkaita ja roistoja,
hevosvarkaita ne ovat, ne on karkoitettu täältä pois, muuten ne
kenties itse todistaisivat, paljonko hyötyivät teistä. Näin itse teidän
käsissänne silloin rahat, — en tosin niitä laskenut, te ette antanut
sitä tehdä, se on totta, — mutta muistan sen silmämäärältä, oli
paljon enemmän kuin puolitoista tuhatta… Kaikkea muuta kuin
puolitoista! Olemme mekin rahaa nähneet, osaamme arvostella…

Eiliseen rahamäärään nähden taas Trifon Borisytš todisti

suorastaan, että Dmitri Fjodorovitš oli itse heti hevosesta noustuaan
ilmoittanut hänelle tuoneensa kolmetuhatta.

— Tokkohan, Trifon Borisytš, — väitti Mitja vastaan, — näinköhän

minä tosiaankin noin täsmällisesti ilmoitin tuoneeni kolmetuhatta?

— Niin sanoitte, Mitri Fjodorovitš. Andrein kuullen sanoitte. Hän on

täällä, tuo samainen Andrei, ei ole vielä lähtenyt pois, kutsukaa
hänet. Ja tuolla salissa kestitessänne kuoroa te suoraan huusitte
jättävänne tänne kuudennen tuhannen — se on entisten kanssa,
sillä tavoin se on ymmärrettävä. Stepan ja Semjon kuulivat, ja Pjotr
Fomitš Kalganov seisoi silloin vieressänne, kenties hekin
muistavat…
 Todistajan lausunto kuudennesta tuhannesta teki tavattoman
vaikutuksen tutkijoihin. Uusi sanontatapa miellytti: kolme ja kolme,
siis kuusi, kolme tuhatta siis silloin ja kolme tuhatta nyt, siitä tuli
kuusi, lasku oli selvä.

Kuulusteltiin kaikkia Trifon Borisytšin mainitsemia talonpoikia,

Stepania ja Semjonia, kyytimies Andreita ja Pjotr Fomitš Kalganovia.
Talonpojat ja kyytimies vahvistivat empimättä oikeaksi Trifon
Borisytšin todistuksen. Sitäpaitsi kirjoitettiin erityisesti vielä muistiin
Andrein kertoman mukaan hänen keskustelunsa Mitjan kanssa
matkalla siitä, »mihin minä Dmitri Fjodorovitš joudun: taivaaseenko
vai helvettiin, ja saanko minä anteeksi toisessa maailmassa vai
enkö?» »Psykologi» Ippolit Kirillovitš kuunteli kaikkea tätä hieno
hymy huulillaan ja suositteli lopuksi »asiakirjoihin liitettäväksi» myös
tämän todistajan lausunnon siitä, minne Dmitri Fjodorovitš joutuu.

Kalganov tuli kutsuttuna sisälle vastahakoisesti, nyrpeänä,

oikukkaana, ja puheli prokuraattorin ja Nikolai Parfenovitšin kanssa
sillä tavoin kuin olisi nähnyt heidät ensimmäistä kertaa elämässään,
vaikka hän oli heidän vanha ja jokapäiväinen tuttunsa. Hän alkoi
sanomalla, että hän »ei tiedä tästä mitään eikä tahdokaan tietää».
Mutta selville kävi, että hän oli kuullut tuon puheen kuudennesta
tuhannesta ja hän myönsi sillä hetkellä seisoneensa Mitjan vieressä.
Hänen nähdäksensä oli Mitjalla käsissään rahoja »en tiedä minkä
verran». Sen hän todisti todeksi, että puolalaiset olivat nylkeneet
korttipelissä. Hän selitti myös, kun asiaa uudelleen kyseltiin, että
sitten kuin puolalaiset oli ajettu pois, Mitjan ja Agrafena
Aleksandrovnan asiat olivat todellakin parantuneet ja että Agrafena
Aleksandrovna oli itse sanonut rakastavansa Mitjaa. Agrafena
Aleksandrovnasta hän puhui pidättyvästi ja kunnioittavasti, aivan
niinkuin tämä olisi ollut parhaisiin piireihin kuuluva rouvashenkilö,
eikä hän kertaakaan käyttänyt hänestä Grušenjka-nimitystä.
Huolimatta siitä, että nuoresta miehestä ilmeisesti oli vastenmielistä
esiintyä todistajana, Ippolit Kirillovitš kuulusteli häntä kauan ja sai
vasta häneltä tietää kaikki yksityiskohdat siitä, mikä oli ollut niin
sanoakseni Mitjan »romaani» tänä yönä. Mitja ei kertaakaan
keskeyttänyt Kalganovia. Viimein nuorukainen päästettiin
menemään, ja hän poistui salaamatta paheksumistaan.

Kuulusteltiin myös puolalaisia. Vaikka he olivatkin huoneessaan

käyneet makaamaan, niin he eivät olleet nukkuneet koko yönä, ja
viranomaisten tultua he olivat nopeasti pukeutuneet ja laittautuneet
kuntoon ymmärtäen itsekin, että heitäkin ehdottomasti kutsutaan
kuultaviksi. He saapuivat arvokkaasti, vaikka jonkin verran
pelkäsivätkin. Selville kävi, että päämies, t.s. pieni herra, oli
virkaeron saanut kahdennentoista arvoluokan virkamies, oli palvellut
Siperiassa eläinlääkärinä ja hänen sukunimensä oli Mussjalovitš.
Herra Vrublevski taasen oli vapaasti ammattiaan harjoittava
hammaslääkäri. He molemmat alkoivat heti huoneeseen tultuaan,
Nikolai Parfenovitšin kysymyksistä huolimatta, vastailla sivulla
seisovalle Mihail Makarovitšille pitäen tietämättömyydessään häntä
korkeimpana viranomaisena täällä ja nimittäen häntä joka sanan
jälkeen »herra everstiksi». Ja vasta useamman kerran jälkeen ja
Mihail Makarovitšin itsensä siitä huomautettua he hoksasivat, että oli
vastauksineen käännyttävä ainoastaan Nikolai Parfenovitšin
puoleen. Huomattiin, että he osasivat puhua venäjää aivan
virheettömästi, muutamien sanojen ääntämistä lukuunottamatta.
Suhteistaan Grušenjkaan, entisistä ja nykyisistä, alkoi herra
Mussjalovitš tehdä selkoa kiihkeästi ja ylpeästi, niin että Mitja heti
menetti kärsivällisyytensä ja huusi, ettei hän salli »lurjuksen» puhua
hänen kuullen tällä tavoin. Herra Mussjalovitš kiinnitti heti huomiota
sanaan »lurjus» ja pyysi merkitsemään sen pöytäkirjaan. Mitja alkoi
kiehua kiukusta.

— Lurjus on, lurjus! Pankaa tämäkin pöytäkirjaan ja pankaa siihen

myös, että minä pöytäkirjasta huolimatta kuitenkin huudan, että hän
on lurjus! — huusi hän.

Vaikka Nikolai Parfenovitš ottikin tämän pöytäkirjaan, niin hän

osoitti tässä epämiellyttävässä tapauksessa erittäin kiitettävää
asiallisuutta ja järjestelykykyä: annettuaan ankaran huomautuksen
Mitjalle hän itse lakkasi kyselemästä enempää asian romanttisesta
puolesta ja siirtyi nopeasti oleelliseen. Tässä puolessa asiaa herätti
tutkijoissa tavatonta mielenkiintoa eräs herrojen todistus: se
nimittäin, miten Mitja toisessa huoneessa oli koettanut lahjoa herra
Mussjalovitšin ja tarjonnut hänelle kolmea tuhatta luopumisrahoja,
siten että hän saisi seitsemänsataa ruplaa käteistä ja loput
kaksituhatta kolmesataa »jo huomisaamuna kaupungissa», jolloin
Mitja oli antanut kunniasanansa ja selittänyt, että täällä, Mokrojessa,
hänellä ei ole mukanaan niin paljon rahaa ja että rahat ovat
kaupungissa. Mitja huomautti kiivaasti, että hän ei ollut sanonut
antavansa varmasti huomenna kaupungissa, mutta herra Vrublevski
vahvisti todistuksen oikeaksi ja Mitja itsekin hetkisen ajateltuaan
myönsi nyrpeästi, että kenties oli niin tapahtunut kuin herrat sanovat,
hän oli silloin ollut kiihdyksissä ja saattanut tosiaankin niin sanoa.
Prokuraattori takertui kovin todistukseen: tutkimusta varten oli
osoittautunut selväksi (kuten myöhemmin suorastaan pääteltiinkin),
että puolet tai osa Mitjan käsiin joutuneista kolmesta tuhannesta oli
saattanut jäädä piiloon kaupunkiin, mahdollisesti ne myös oli
saatettu piilottaa jonnekin täällä Mokrojessa, niin että täten selvisi
sekin tutkimuksen kannalta pulmallinen asianhaara, että Mitjan
hallusta oli löydetty ainoastaan kahdeksansataa ruplaa —
asianhaara, joka tähän saakka oli ollut tosin ainoa ja verraten
vähäpätöinen, mutta kuitenkin jonkinmoinen todistuskappale Mitjan
hyväksi. Nyt oli tuo ainoakin hänen väitteitään tukeva todistus
kumottu. Prokuraattorin kysymykseen: mistä hän olisi ottanut
jäljelläolevat kaksituhatta kolmesataa antaakseen huomenna
herralle, jos hän kerran itse väittää, että hänellä oli kaikkiaan
ainoastaan puolitoista tuhatta, ja kuitenkin hän oli antanut herralle
vakuudeksi kunniasanansa, Mitja vastasi lujasti, että hänen
aikomuksenaan ei ollut tarjota »puolalaisrahjukselle» huomenna
rahoja, vaan muodollisesti pätevä hänen Tšermašnjan maatilaan
kohdistuvien oikeuksiensa luovutus, noiden samojen oikeuksien,
joita hän oli tarjonnut Samsonoville ja rouva Hohlakoville.
Prokuraattori suorastaan naurahti »verukkeen yksinkertaisuudelle».

— Ja luuletteko te, että hän olisi suostunut ottamaan nämä

»oikeudet» käteisten kahdentuhannen kolmensadan ruplan
asemasta?

— Olisi ehdottomasti suostunut, — tokaisi Mitja kiihkeästi. —

Hyväinen aika, hänhän olisi voinut tässä saada ei vain kaksi, vaan
neljä, jopa kuusi tuhatta! Hän olisi heti palkannut omat
advokaattinsa, puolalaiset ja juutalaiset, ja he olisivat riidelleet ukolta
pois ei vain kolmea tuhatta, vaan koko Tšermašnjan.

Tietysti herra Mussjalovitšin todistus otettiin hyvin tarkasti

pöytäkirjaan. Sen jälkeen herrat saivatkin mennä. Korttipelissä
nylkemisestä sitävastoin ei mainittu juuri mitään. Nikolai Parfenovitš
oli muutenkin kovin kiitollinen eikä tahtonut vaivata heitä
tyhjänpäiväisillä asioilla, varsinkin kun se oli ollut vain jonninjoutavaa
riitaa juovuspäissä korttipöydässä eikä mitään muuta. Vähänkö oli
juotu ja remuttu sinä yönä… Niin että rahat, kaksisataa ruplaa, jäivät
kuin jäivätkin herrojen taskuun.

Sitten kutsuttiin sisälle ukko Maksimov. Hän saapui arkaillen, tuli

lyhyin askelin pöydän luo, oli tukka pörröllään ja hyvin surullisen
näköinen. Koko ajan hän oli hakenut turvaa Grušenjkan
läheisyydestä, istunut ääneti hänen seurassaan ja »yhtäkkiä alkanut
nyyhkyttää ja pyyhkiä silmiään siniruutuisella nenäliinallaan», kuten
myöhemmin kertoi Mihail Makarovitš. Niin että Grušenjka itse oli
häntä rauhoitellut ja lohdutellut. Ukko pahainen tunnusti heti
kyynelsilmin, että hän oli syyllinen, että oli ottanut Dmitri
Fjodorovitšilta lainaksi »kymmenen ruplaa, köyhyydessäni», ja että
oli valmis maksamaan sen takaisin… Nikolai Parfenovitšin suoraan
kysymykseen: eikö hän ollut huomannut, miten paljon nimenomaan
Dmitri Fjodorovitšilla oli rahoja käsissä, koska hän oli lähempää kuin
kukaan muu nähnyt rahat tämän käsissä, kun sai tältä lainaksi, —
vastasi Maksimov hyvin varmasti, että rahoja oli »kaksikymmentä
tuhatta».

— Oletteko te milloinkaan ennen nähnyt kahtakymmentä tuhatta?

— kysyi
Nikolai Parfenovitš hymyillen.

— Olenhan toki, en tosin kahtakymmentä, vaan seitsemän, kun

minun vaimoni panttasi kyläni. Hän antoi minun vain kaukaa katsella
niitä, kerskui edessäni. Se oli hyvin iso tukku, kaikki sadan ruplan
seteleitä. Dmitri Fjodorovitšilla olivat kaikki rahat niinikään
sataruplasia…

Hänet päästettiin pian menemään. Lopulta oli myös Grušenjkan

vuoro. Tutkijat näyttivät pelkäävän sitä vaikutusta, minkä tämän tulo
voisi tehdä Dmitri Fjodorovitšiin, ja Nikolai Parfenovitš mutisi hänelle
muutamia kehoituksen sanojakin, mutta vastaukseksi hänelle Mitja
painoi ääneti päänsä alas antaen siten tietää, että »epäjärjestystä ei
synny». Grušenjkan toi sisälle itse Mihail Makarovitš. Grušenjka tuli
ankaran ja juron, näennäisesti miltei tyynen näköisenä ja istuutui
hiljaa hänelle osoitetulle tuolille vastapäätä Nikolai Parfenovitšia.
Hän oli hyvin kalpea, hänellä näytti olevan vilu, ja hän kääriytyi
tarkoin kauniiseen mustaan hartialiinaansa. Todellakin hän silloin
alkoi tuntea lieviä kuumeen puistatuksia — se oli alkua pitkälliseen
sairauteen, jota hän sitten tämän yön jälkeen joutui potemaan.
Hänen ankara näkönsä, suora ja vakava katseensa ja rauhallinen
esiintymistapansa tekivät kaikkiin sangen edullisen vaikutuksen.
Nikolai Parfenovitš suorastaan jonkin verran »viehättyikin». Hän
tunnusti itse, kertoessaan myöhemmin jossakin tästä, että vasta sillä
kertaa hänelle valkeni, miten »kaunis muodoltaan» tuo nainen oli,
jonka hän kyllä ennenkin oli nähnyt mutta pitänyt aina vain
jonkinmoisena »maalais-hetairana». »Hänen käytöstapansa on
aivan kuin korkeimpien piirien», laverteli hän kerran innostuneena
jossakin naisseurassa. Mutta hänen puheensa herätti suurta
paheksumista, ja häntä sanottiin sen takia heti »veitikaksi», mihin
hän oli sangen tyytyväinen. Huoneeseen astuessaan Grušenjka
katsahti vain kuin sivumennen Mitjaan, joka vuorostaan katseli häntä
levottomasti, mutta nähdessään Grušenjkan Mitjakin samassa
rauhoittui. Ensimmäisten välttämättömien kysymysten ja kehoitusten
jälkeen Nikolai Parfenovitš, tosin hieman tavoitellen, mutta kuitenkin
pysyen hyvin kohteliaan näköisenä, kysyi häneltä: »Missä suhteissa
olette ollut entiseen luutnanttiin Dmitri Fjodorovitš Karamazoviin?»
Tähän vastasi Grušenjka hiljaa ja varmasti:

— Hän oli tuttuni, tuttuna otin häntä vastaan viime kuukauden

aikana.
 Seuraaviin uteleviin kysymyksiin hän vastasi suoraan ja täysin
avomielisesti, että vaikka Mitja häntä »joinakin hetkinä» miellyttikin,
niin hän ei ollut tätä rakastanut, vaan pannut hänen päänsä pyörälle
»inhoittavan ilkeyteni tähden», aivan samoin kuin tuon
»ukkorahjuksenkin»; hän oli nähnyt, että Mitja oli hyvin
mustasukkainen hänen tähtensä Fjodor Pavlovitšille ja kaikille, mutta
se oli vain tuottanut huvia hänelle. Fjodor Pavlovitšin luo hän ei
ollenkaan ollut koskaan aikonutkaan mennä, oli vain pitänyt tätä
pilkkanaan. — Koko tuon kuukauden aikana ei minulla ollut aikaa
välittää heistä kummastakaan; minä odotin toista miestä, joka oli
syyllinen minun edessäni… Mutta luulen, — lopetti hän, — ettei teillä
ole mitään syytä ruveta tästä utelemaan eikä minulla ole syytä teille
mitään vastata, sillä tämä on minun yksityinen asiani.

Niin Nikolai Parfenovitš heti menettelikin: »romanttisiin» kohtiin

hän ei enää sen enempää takertunut, vaan siirtyi suoraan asian
vakavaan puoleen, t.s. yhä vielä tuohon tärkeimpään kysymykseen
kolmesta tuhannesta. Grušenjka vahvisti todeksi, että Mokrojessa
kuukausi takaperin oli todellakin tuhlattu kolmetuhatta ruplaa, ja
vaikka hän ei itse ollutkaan laskenut rahoja, niin hän oli kuullut Dmitri
Fjodorovitšilta itseltään, että niitä oli kolmetuhatta ruplaa.

— Sanoiko hän sen teille kahden kesken vaiko jonkun

läsnäollessa, vai kuulitteko te hänen puhuvan vain muille teidän
läsnäollessanne? — tiedusti prokuraattori heti.

Siihen Grušenjka sanoi kuulleensa sen ihmisten läsnäollessa,

kuulleensa hänen puhuvan sitä toisille ja kuulleensa myös kahden
kesken häneltä itseltään.

— Kuulitteko hänen kanssaan kahden ollessanne yhden kerran

vaiko useammin? — tiedusti taas prokuraattori ja sai vastaukseksi,
että Grušenjka oli kuullut useamman kerran.

Ippolit Kirillovitš oli hyvin tyytyväinen tähän todistukseen.

Jatketuista kyselyistä selvisi myös, että Grušenjka tiesi, mistä nuo
rahat olivat peräisin, ja että Dmitri Fjodorovitš oli ottanut ne
Katerina Ivanovnalta.

— Ettekö te kuullut vaikkapa vain yhden kerran, että rahoja ei

kuukausi takaperin pantu menemään kolmea tuhatta, vaan
vähemmän, ja että Dmitri Fjodorovitš pani niistä ihan puolet talteen
itseään varten?

— En, sitä minä en ole milloinkaan kuullut, — todisti Grušenjka.

Selvisi vielä sekin, että Mitja päinvastoin oli usein sanonut hänelle
tämän kuukauden kuluessa, ettei hänellä ollut rahaa
kopeekkaakaan. — Odotti yhä saavansa isältään, — lopetti
Grušenjka.

— Mutta eikö hän puhunut joskus teidän kuultenne… tai jotenkin

sivumennen tai suutuksissaan, — puuttui äkkiä puheeseen Nikolai
Parfenovitš, — että hän aikoo tehdä murhayrityksen isäänsä
vastaan?
 — Oh, puhui! — huokasi Grušenjka.

— Kerran vai useita kertoja?

— Muutaman kerran mainitsi siitä, aina vihapäissään.

— Ja uskoitteko te, että hän sen tekee?

— En, en koskaan uskonut! — vastasi Grušenjka lujasti. — Luotin

hänen kunnollisuuteensa.

— Hyvät herrat, sallikaa, — huudahti äkkiä Mitja, — sallikaa sanoa

teidän kuultenne Agrafena Aleksandrovnalle vain yksi sana.

— Puhukaa, — suostui Nikolai Parfenovitš.

— Agrafena Aleksandrovna, — lausui Mitja nousten seisomaan,

— usko
Jumalaa ja minua: eilen murhatun isäni vereen olen minä viaton!

Tämän lausuttuaan Mitja taas istuutui tuolilleen. Grušenjka nousi

ja teki hartaasti ristinmerkin kääntyen jumalankuvaan päin.

— Ole kiitetty, Jumala! — lausui hän kiihkeällä, uskonvarmalla

äänellä, ja kääntyen jo ennen paikalleen istuutumistaan Nikolai
Parfenovitšin puoleen hän lisäsi: — Niinkuin hän nyt sitä sanoi,
uskokaa! Minä tunnen hänet: hän voi lörpöttää mitä sattuu joko huvin
vuoksi tai itsepäisyydessään, mutta jos on vasten omaatuntoa, niin
hän ei petä koskaan. Hän sanoo suoraan totuuden, uskokaa sitä!

— Kiitos, Agrafena Aleksandrovna, sinä ylläpidät rohkeuttani! —

lausui
Mitja värisevällä äänellä.
 Eilisistä rahoista kysyttäessä Grušenjka ilmoitti, että hän ei tiedä,
paljonko niitä oli, mutta oli kuullut Mitjan monta kertaa sanovan eilen
ihmisille, että oli tuonut mukanaan kolmetuhatta. Mitä taas tulee
siihen, mistä Mitja oli rahat ottanut, niin tämä oli sanonut ainoastaan
hänelle »varastaneensa» Katerina Ivanovnalta, mihin hän oli
vastannut, että Mitja ei ollut varastanut ja että rahat on jo huomenna
annettava takaisin. Prokuraattorin itsepintaiseen kysymykseen, mistä
rahoista Mitja oli sanonut, että oli varastanut ne Katerina
Ivanovnalta: eilisistäkö vaiko niistä kolmesta tuhannesta, jotka oli
tuhlattu täällä kuukausi takaperin, — Grušenjka selitti, että Mitja oli
puhunut niistä, jotka hänellä oli kuukausi sitten, ja että Grušenjka oli
niin hänet ymmärtänyt.

Grušenjka päästettiin viimein menemään, jolloin Nikolai

Parfenovitš kiiruhti ilmoittamaan hänelle, että hän saa vaikkapa heti
palata kaupunkiin, ja jos Nikolai Parfenovitš omasta puolestaan voi
olla avuksi, esimerkiksi hevosten hankinnassa, tai jos esimerkiksi
Grušenjka haluaa saattajaa, niin hän puolestaan…

— Kiitän nöyrimmästi teitä, — sanoi Grušenjka kumartaen hänelle,

— minä lähden sen ukon, tilanomistajan seurassa, vien hänet
kaupunkiin, mutta siihen mennessä odotan alhaalla, jos sallitte, mitä
te täällä päätätte Dmitri Fjodorovitšin suhteen.

Hän poistui. Mitja oli levollinen, jopa aivan reipastuneen

näköinenkin, mutta vain hetkisen. Jokin omituinen ruumiillinen
heikkous sai hänessä yhä enemmän valtaa. Hänen silmänsä
sulkeutuivat väsymyksestä. Todistajain kuulustelu päättyi viimein.
Ryhdyttiin laittamaan pöytäkirjaa lopulliseen muotoon. Mitja nousi ja
siirtyi tuoliltaan nurkkaan, verhon luo, kävi pitkälleen isännän isolle
arkulle, joka oli peitetty matolla, ja vaipui silmänräpäyksessä uneen.
Hän näki omituisen unen, joka ei ollenkaan tuntunut sopivan tähän
paikkaan ja aikaan. Hän on ajavinaan jossakin arolla, siellä, missä
palveli kauan sitten, ja häntä kyydissä on räntäsateessa
parihevosten vetämillä rattailla talonpoika. Mutta Mitjan on kylmä, on
marraskuun alku ja lumi putoilee suurina, märkinä hiutaleina, jotka
maahan pudottuaan heti sulavat. Ja talonpoika kuljettaa häntä hyvää
kyytiä, läimäyttelee uljaasti hevosia, hänellä on vaaleanruskea, pitkä
parta, eikä hän ole aivan vanhakaan, vaan noin viidenkymmenen
vuoden ikäinen, ja hänen yllään on harmaa talonpoikaisviitta. Lähellä
onkin jo kylä, näkyy hyvin mustia mökkejä, puolet mökeistä on
palanut, vain hiiltyneet hirret törröttävät. Heidän ajaessaan ovat
eukot asettuneet tielle, siinä on paljon eukkoja, kokonainen rivi,
kaikki ovat laihoja, niiden kasvot ovat riutuneet ja ikäänkuin
ruskeanväriset. Tuossa on erillään reunassa yksi, luiseva,
isokokoinen, näyttää neljänkymmenen vuoden ikäiseltä, mutta on
kukaties vain kahdenkymmenen ikäinen, kasvot ovat pitkät ja laihat,
hänen sylissään itkee pieni lapsi, ja naisen rinnat ovat luultavasti
kuivettuneet, eikä niissä ole pisaraakaan maitoa. Lapsi itkee
itkemistään ja ojentelee pieniä, paljaita käsiään, joissa on pienet
nyrkit ja jotka ovat kylmästä aivan sinertävät.

»Mitä he itkevät? Mitä he itkevät?» kysyy Mitja kiitäessään heidän

ohitseen.

»Lapsukainen», vastaa hänelle talonpoika, »lapsukainen itkee».

Ja Mitjaa hämmästyttää se, että hän lausui tuon sanan lapsukainen
murteelliseen maalaistapaansa. Tuo rahvaanomainen lausumistapa
miellyttää häntä: siinä ikäänkuin on enemmän säälin tunnetta.

»Mutta miksi se itkee?» tiedustaa Mitja hartaasti, aivan kuin ei

pystyisi ymmärtämään. — »Miksi sen kädet ovat paljaat, miksi sen
ympärille ei kääritä lämmintä.

»Lapsukainen on paleltunut, vaatteet ovat jäätyneet, eivät

lämmitä».

»Mutta miksi se on niin? Miksi?» tiedustaa Mitja itsepintaisesti

yhtä tyhmänä kuin ennenkin.

»Köyhiä ovat, palosta kärsineitä, ei ole leipää, pyytävät apua palon

johdosta».

»Ei, ei», puhuu Mitja ikäänkuin yhä tajuamatta, »sano: miksi

seisovat palosta kärsineet äidit, miksi ihmiset ovat köyhiä, miksi lapsi
on kurja, miksi aro on paljas, miksi he eivät syleile ja suutele
toisiaan, miksi he eivät laula iloisia lauluja, miksi he ovat noin
mustuneet hädästä, miksi he eivät ruoki lapsukaista?»

Ja hän tuntee itsekseen, että vaikka hän kyseleekin typerästi ja

järjettömästi, niin hänen mielensä ehdottomasti tekee kysyä juuri
niin, ja että juuri niin on kysyttäväkin. Ja hän tuntee vielä, että hänen
sydämessään on nousemassa jonkinmoinen uusi, ennestään
tuntematon liikutus, että hänen mielensä tekee itkeä, että hän tahtoo
tehdä kaikille jotakin sellaista, ettei lapsukainen enää itkisi, ettei
myös itkisi lapsukaisen musta, kuivettunut äiti, ettei olisi ollenkaan
kyyneliä tästä hetkestä alkaen kenelläkään, ja että hän tekisi sen
heti, aivan heti lykkäämättä tuonnemmaksi ja huolimatta mistään,
koko Karamazovien hillittömyydellä.

»Minäkin olen kanssasi, minä en nyt jätä sinua, koko elämäni ajan
kuljen mukanasi», kuulee hän vierellään Grušenjkan armaat,
tunteikkaat sanat. Ja nyt hänen koko sydämensä syttyi ja suuntautui